. . Lintuharrastajan päiväkirja Birders diary . .

5.10. ruokatunnilla keli oli kehno mutta seura lavalla sitäkin parempaa, kun paikalla olivat Valosen Jussi ja Pietiläisen O-P. Näimme sepelhanhiparven, alliparven, jokusen lapasotkan, merikotkia ja tilhiä ym. 6.10. päivällä ei havainnoilla juhlittu, mutta illalla kävimme kurppapelloilla ja renkaan saivat tavi, jänkäkurppa + kontrolli, 3 lehtokurppaa, 2 taivaanvuohta ja yllättäen sain kiinni myös sarvipöllön. 7.10. havikset jäivät piekanaan sekä pariin ampuhaukkaan.

8.10. oli taas vesilintulaskennan vuoro ja Siikalahdella näkyi mm. 3 pikkujoutsenta, 299 laulujoutsenta, 4700 valkoposkihanhea, 60p ja 215m tundrahanhea, 284 tundrametsä- sekä yksi taigametsähanhi, 18 uiveloa, lapasotka, 4 harmaasorsaa, 474 haapanaa, 459 sinisorsaa, sini- ja jouhisorsan koirasristeymä ym. ja näinpä taas uuden lapinpöllönkin. 9.10. mainittavin havainto oli vielä näkynyt jalohaikara.

10.10. sadekeli pilasi suunnitelmamme ja lopulta lähdimme maastoon vasta päivällä. Suuntasimme Saarelle, jossa kuitenkin vastoin kaikkia sääennusteita alkoi taas sataa. Akanvaaran Tetrisuolla juttelimme, että jos paikalla nyt olisi joku raritasku, olisi se sadetta piilossa ja niinpä kiikaroimme mullokset ja pikkutiet vain nopeasti. Sadetta jatkui ja jatkui ja lopulta havainnot jäivät pikkujoutsenperheeseen Jyrkilässä sekä muutamiin tikleihin ja hemppoihin. Illalla sade laantui ja suuntasimme taas pelloille. Nyt saaliiksi jäi 2 valkoposkihanhea, haapana, tavi, 4 jänkä- ja 5 lehtokurppaa sekä 3 taivaanvuohta ja ohessa näimme suopöllön, 2 sarvipöllöä sekä lehto- ja viirupöllön.

Ja sadetta jatkui sunnuntainakin, jolloin olimme suunnitelleet menevämme Saimaan rantaan staijaamaan arktikaa, kun tuuli oli vihdoin kääntynyt pohjoiseksi. Olimme kuitenkin liian mukavuudenhaluisia, emmekä saaneet itseämme aamulla sateeseen. Pääsimmekin liikkeelle vasta sateen lakattua ja päätimme suunnata Varpavaaralle. Muutto oli kuitenkin vaisua, vain pari piekanaa, alliparvi, liian kaukaa lännessä mennyttä hanhivirtaa ja pari sepelkyyhkyä ym. Punkaharjulla oli päivän aikana herkuteltu parillakin jääkuikalla eli olisi kannattanut lähteä aamulla kastumaan.

Staijimme keskeytyi, kun Rantasen Jouko pyyteli määritysapuun, sillä hän oli löytänyt Saaren Akanvaaran Tetrisuolta taskun, jota epäili arotaskuksi. Singahdimme saman tien matkaan ja perille päästyämme oli lintu hukassa. Ihme kyllä löysin sen saman tien noin sadan metrin päästä mullokselta, aivan eri puolelta missä se oli alun perin ollut. Lintu näytti heti hyvältä. Kohta se nousi lentoon ja laskeutui koivun latvaan, jolloin pääsimme kaukoputkilla näkemään loputkin tuntomerkit – arotasku – taas uusi taskulaji Parikkalalle ja lähes samasta paikasta kuin nunnatasku paria viikkoa aiemmin. Etelä-Karjalalle tämä oli viides havainto arotaskusta.

Laitoimme alkuperäiselle löytöpaikalleen palanneen arotaskun Lintutiedotukseen ja koska pelloilla ei nyt ollut maanviljelijöitä eikä metsästäjiä, laitoimme tiedon myös paikalliseen “Vaseti”-WhatsAppiin. Päätimme yrittää saada linnusta edes jonkinlaiset kuvat mutta se oli todella arka! Se juoksi jo reilusta 50 metristä karkuun ja lennähtäessään lensi ainakin sata metriä. Niinpä lintu oli kohta jopa 500 metrin päässä alkuperäisestä havaintopaikasta. Hannan veljen Miikan saavuttua paikalle oli lintu hukassa mutta löytyi onneksi taas ja lennähti lopulta taas alkuperäiselle paikalle, jolloin päätimme antaa linnun olla rauhassa, vaikka kuvat olivat jääneet todella huonoiksi. Bongareita saapuikin muutama ennen kuin päätimme jatkaa yrittämään Punkaharjun Hirvikoskelle tuntia aiemmin paikalliseksi jäänyttä jääkuikkaa.

Lopulta pääsimme Hirvikoskelle, jossa näkyi pian muutama saimaannorppa mutta ainoa löytämämme kuikkalintu oli kuikka. Jaksoimme tuijottaa tuhnuiselle järvenselälle vajaat pari tuntia ja näimme satakunta allia, 4 mustalintua, 10 merimetsoa ja lopulta jostain lennähti paikalle pieni kuikka- ja kaakkuriporukka. Kaakkurit jatkoivat matkaa ja kuikatkin olivat kaikki tavallisia. Lopulta oli luovutettava ja lähdettävä kotia kohti.

Viikon alussa Punkaharjulla nautittiin niin jää- kuin amerikanjääkuikasta, mutta itse nahistuin töissä. Maanantaina 12.10. ruokatunnilla näkyi 3 piekanaa sekä kuikkaparvi (25), jossa oli mukana pari kaakkuria. Työpäivän jälkeen päätin suunnata Akanvaaran Tetrisuolle yrittämään edes jonkinlaisia kuvia arotaskusta, sillä olin saanut tehtäväkseni tehdä linnusta RK-kupongin. Onneksi yritys onnistui Joutseno-Imatra-akselilta saapuneen bongariporukan kanssa. Arvelin, että lähestyminen voisi onnistua autolla, sillä jalan se ei todellakaan ollut edellispäivänä onnistunut ja suunnitelmamme toimi täydellisesti. Tasku ei välittänyt autosta tuon taivaallista ja pääsimme katsomaan ja kuvaamaan lintua mainiosti.

Illalla teimme taas iskun lähipelloille ja kävimme tarkistamassa myös yhden pellon, jolla en ainakaan itse muistanut koskaan käyneeni edes päiväsaikaan ja sehän olikin todella hyvä. Yhteensä rengastimme 7 jänkäkurppaa, lisäksi ainakin 4 näkyi, 2 lehtokurppaa ja 3 taivaanvuohta ja taas näimme samalla pellolla Siikalahdella ilveksen, jota pääsimme ihastelemaan alle kymmenestä metristä. Sain myös viirupöllön haaviin asti, mutta haavini verkko tarttui viereiseen oksaan kiinni enkä näin saanut painettua haavia alas maata vasten ja pöllö lennähti karkuun.

Muuten viikolla oli hiljaista. Aamut ja illat alkavat olla jo pimeitä ja oli kaikenlaista kiirettäkin. 14.10. kävimme taas kurppapelloilla. Elosen Erkko oli mukana, joten aloitimme retken taas tutulla ilveksellä. Rengastimme 4 jänkäkurppaa (+4 näkyi), lehtokurpan + kontrolli ja 4 taivaanvuohta. Lisäksi näkyi suopöllö ja tuttu viirupöllö. 15.10. näkyi ruokiksella 13 uuttukyyhkyn muuttoparvi ja työpäivän jälkeen teimme vesilintulaskennan, jonka parasta antia oli Hannan tornilta löytämä kyhmyjoutsen.

Perjantaina 16.10. näkyi ruokatunnille lähtiessä maakotkanuorukainen leijailemassa kylän päällä kohti etelää. Soitin Hannalle, joka ehti hyvin näkemään linnun pihapinnaksi. Työpäivän jälkeen pakkailimme auton ja lähdimme pian ajelemaan kohti Lounais-Suomea. Edessä oli reilu viikko syyslomailua Jurmon lintuasemasaarella.

J.A.

29.9. ruokatuntistaijilla ripsi vettä ja oli todella hiljaista. Syksyn ensimmäinen pyrstötiaisparvi viiletti ohitsemme kohti länttä. Työpäivän jälkeen teimme Valosen Artun kanssa pikavisiitin Saarelle, mutta havainnot jäivät vähiin: tuuli- ja ampuhaukka sekä noin 6000 valkoposkihanhea Jyrkilässä ja vielä muutama västäräkki Tarassiinlahdella ym. Illalla teimme lyhyen peltoretken ja rengastimme 3 jänkä- ja 2 lehtokurppaa sekä kontrolloimme tutun heinäkurpan. Taas näkyi sarvipöllö sekä edellispäiväinen lapinpöllö, joka oli vaihtanut nyt eri pellolle.

30.3. Härskiinmutkasta näkyi aamulla kaakkuri ja ruokatuntistaijilla parhaimpana havaintona muuttava maakotka. Toisella Härskiin käynnillä näkyi nuoret selkä- ja pikkulokki. Iltapäivällä kävin Siikalahden lintutornilla, jossa näkyi sinisuohaukka, pari harmaasorsaa sekä mustalintu. “Mullia” en ole nähnyt paikallisena lahdella kuin kerran aiemmin, kun sade pysäytti parven hetkeksi lahdelle kellumaan. Illalla kävimme tarkistamassa löytyisikö lapinpöllö taas näkyville – eipä löytynyt mutta näimme vuodariksi lehtopöllön.

1.10. yritin taas aamusta lapinpöllöä mutta havainnot jäivät 6 uuttukyyhkyyn. Härskiinmutkasta näkyi vielä nuori selkälokki ja ruokisstaiji Siikalahdella oli hiljainen – sentään piekana, pari ampuhaukkaa ja haarapääsky. Jallukin lenteli edes takaisin. Olin jo ajelemassa takaisin työpaikalle, kun Vasetiin, meidän Lintukerhomme WhatsApp-ryhmään pamahti viesti: ”Rääkkähaikara paikallisena patotiellä!”. Käännyin ympäri ja kohta sain lavalla olleilta Päärnin pariskunnalta sekä Poutasen Annelta tiedon, että lintu oli pudonnut katveeseen lavan kakkoispuolelle. Singahdin putken kanssa patotietä pitemmälle, sillä ajattelin linnun näkyvän vallin reunan kanavasta, mutta eipä näkynyt. Mutta kun oli palailemassa lavalle, näin jalohaikaran sekä paljon sitä pienemmän rääkkähaikaran näköisen linnun lentämässä suoraan lavalla olijoita kohti. Itselläni oli kamera autossa, joten käytännössä juoksin suoraan haikaran ali, katsoen sitä paljain silmin noin kymmenen metrin päästä suoraan alapuolelta! Mutta tiesin kokemuksesta, että näissä rääkkähaikaroissa on aina myös riisihaikaran mahdollisuus, sillä riisihaikaralajejakin on havaittu Suomessakin tarhakarkuriksi, mutta parissa Euroopan maassa myös ihan luonnonvaraiseksi luokiteltunia. Ja näiden lajien erottaminen toisistaan talvipuvussa on todella vaikeaa ilman hyviä valokuvia. Sain kameran autosta ja singahdin lavalle nähdäkseni, että haikarat lensivät jo kaukana suoraan pois päin. Kamera onnistui helposti löytämään jalohaikaran tarkennukseen mutta rääkkähaikaralaji oli sitä hieman kauempana ja paljon pienempi. Lopulta sain jonkinlaiset kuvat otettua ennen kuin haikarat laskeutuivat ruovikkoon katveeseen.

Minun oli pian suunnattava töihin, mutta eipä haikaraa ennen iltapäivää nähtykään kuin pari kertaa aivan vilaukseta. Lopulta lopetin työpäiväni kolmelta ja suuntasin taas lahdelle, jossa lava oli täynnä porukkaa. Koska linnun kerrottiin olevan pohjoispuolella, uhrauduin menemään pohjoispään laskentatorniin (jonne minulla laskentoja lahdella suorittavana on lupa mennä), jotta saisimme linnun meidän väliimme. Lopulta haikara kuitenkin nähtiin lennossa lavan eteläpuolella kadoten lopulta päälintutornin suuntaan metsän taakse, joten itse en enää lintua nähnyt. Koko loppuillan odottelimme linnun taas lennähtävän jossain mutta vain kaksi jalohaikaraa ja harmaahaikara sekä mm. vielä 5 kurkea ja sinirinta nähtiin ja liejukana sekä useampi luhtakana kuultiin. Seuraavana päivänäkin porukkaa oli koko päivän haikaraa hakemassa mutta sitä ei enää nähty.

2.10. aamulla kävin itsekin vielä lavalla kääntymässä ja näin jalo- ja harmaahaikaran. Lopetin työpäiväni jo yhdeltätoista ja lähdin ajamaan kohti Oulua. Kuopiossa nappasin Laitisen Anssin ja Siilinjärvellä Suojarinteen ”Potun” kyytiin ja jatkoimme iloisesti rupatellen Oulun Kiimingin Sivurämeelle, jonne lopulta parkkeerasimme klo 16:40. Paikalla oli pari päivää bongattu pikkutuulihaukkaa, joka oli Suomen ensimmäinen bongattavissa oleva yksilö lajiaan 37 vuoteen! Lintu oli hetkeä aiemmin ollut saalistelemassa tien varressa ja istuskelemassa valotolpilla, kuten sen kerrottiin olleen käytännössä koko valoisan ajan muulloinkin. Paikalla olijat lupailivat linnun palaavan aina parin minuutin välein näkyville. Ala-Kojolan Mikkokin saapui kaveriksemme, sillä olimme sopineet paikalle ”elistreffit”. Kymmenisen minuuttia odotettuamme näimme sopivan näköisen linnun vilahtavan ison maakasan taakse. Potu näki linnun hieman paremmin ja uskoi linnun olleen etsimämme mutta itse en ollut nähnyt lintua ainakaan niin hyvin, että siitä olisi Suomi-elistä kehdannut ruksia. Reilut viisi minuuttia myöhemmin lintu onneksi löytyi toisen kasan päältä, jossa se alkoi saalistella ja pääsimme lopulta kättelemään eliskättelyt.

”Naumanni” saalisteli tuloksettomasti aikansa saaden vain kerran pienen hämähäkin saaliikseen, kävi kertaalleen lyhyesti valotolpalla jatkaakseen taas tuloksetonta saalisteluaan. Lintu oli koko ajan vähän harmittavan kaukana ja ilta oli aika hämärä, joten kuvani jäivät vaatimattomiksi. Lopulta lintu singahti tien yli metsän suuntaan noin klo 17:15 eikä yllätykseksemme enää palannutkaan näkyviin. Aiempina iltoina se oli mennyt metsän reunapuihin yöpymään vasta reilua tuntia myöhemmin. Näimme paikalla vielä muuttavan hanhiparven, jossa iso osa oli lyhytnokkahanhia ja kuudelta päätimme lähteä kotimatkalle.

Tipautin taas ”Potun” Siilinjärvelle ja Anssin Kuopioon ja loppumatka oli varsin väsynyttä yksin ajamista. Yksi elämäni pisimmistä bongausreissuista oli lopulta ohi, kun pääsin kotiin noin puoli kahden aikaan aamuyöllä.

3.10. aamulla oli herätys aikaisin, sillä Hanna ja Elissa olivat laittaneet verkot Kukonkantaan valmiiksi ja puolta tuntia ennen auringonnousua olimme taas valmiudessa aamun rengastuksiin. Aamu oli varsin hiljainen, vain paikallisen oloisia tiaisia lenteli edes takaisin. Rengastuksia tuli 7+1k sini- ja 29+7k talitiaista, 4 tiltalttia, 7 punarintaa, Parikkalan kautta aikain myöhäisin pensastasku, rautiainen sekä 2 pajusirkkua. Ohessa näkyi 20 sepelhanhea, uuttukyyhky ja 20 tikliä.

Päivällä teimme Saaren kierroksen, jolla näkyi sepelhanhi Rautalahdella, sinisuohaukka, 2 isolepinkäistä ja 21 hemppoa Akanvaaran Tetrisuolla, lyhytnokkahanhi Pohjasuolla, 2 pikkujoutsenta ja 20 000 valkoposkihanhea Jyrkilässä sekä valitettavan tavallinen tuulihaukka muuttavana Karinmäessä.

4.10. olimme verkoilla vielä vähän aikaisemmin mutta päivä oli varsin samanlainen – ei mitään muuttoa. Saimme 3 sini- ja 21+2k talitiaista, 6 tiltalttia, mustapääkertun (joka oli käsittämätöntä kyllä ensimmäinen minulle Parikkalassa lokakuussa), peukaloisen, 8 punarintaa, pikkuvarpusen sekä 4 urpiaista. Ohessa näkyi harmaapäätikka ja 8 tikliä.

Päivällä teimme kierroksen lähiseudun pelloille ja kävimme myös tutustumassa Varpavaaraan, jonka päällys on hakattu ja paikalla tulee pari seuraavaa vuotta olemaan erinomainen arktika- ja kotkastaijipaikka. Havainnot jäivät todella vähiin, vaikka kolusimme monta hyvää paikkaa. Pari lapasotkaa näkyi Vartialahdella ja Kullinsuolla oli 10 000 valkoposkihanhea sekä jonkin verran harmaita hanhia, muttei missään mitään parempaa, jos ei Kangaskylän vakiopaikalla nähtyä pähkinänakkelia pidä sellaisena.

Illalla kävimme vielä peltokierroksella ja vaisua oli silläkin, sentään edelleen kaikki neljä kurppalajia. Renkaisiin pääsivät jänkäkurppa, 2 lehtokurppaa, 3 taivaanvuohta sekä punakylkirastas ja jo neljännen kerran haaviin jäi sama 9.9. alkaen samalla pellolla tankannut heinäkurppa. Myös pari sarvipöllöä nähtiin.

J.A.

26.9. viikonloppu alkoi samalla tavalla kuin niin monta kertaa tänä vuonna eli rengastelun merkeissä. Aloitimme Kukonkannassa taas reilua puolta tuntia ennen auringon nousua ja jatkoimme niin pitkään, kun lintuja tuntui yhtään liikkuvan, mikä tuntuu olevan tänä vuonna aikaisemmin kuin aiempina vuosina. Tällä kertaakin meno hiipui jo yhdeksän aikaan, mutta jatkoimme silti vielä lähes yhteentoista, jolloin verkot olivat täysin tyhjiä. Vaisun aamun saalis oli 4 sini- ja 12 talitiaista, hippiäinen, peukaloinen, 7 punarintaa, sinirinta, 3 rautiaista, niittykirvinen, urpiainen ja 3 pajusirkkua sekä pähkinänakkeli, joka oli mitoilta ja ulkonäöltään muuten asiatica-tyyppinen mutta vatsapuoli oli turhan värikäs eli lienee ollut ns. välimallin tyyppi. Rengastelun ohessa näkyi kana- ja sinisuohaukka, pari hemppoa sekä jopa 70 tikliä. Valkoposkihanhiakin oli jo satoja lentelemässä edes takaisin järven ja peltojen välillä.

Illalla suuntasimme taas kurppapelloille ja ajatuksissa oli tehdä pitempikin kierros, mutta taas kerran sääennusteet olivat pielessä ja käytännössä koko ajan satoi. Niinpä kiersimme vain muutaman lähipellon ja saimme saaliiksi jänkäkurpan (toinenkin näkyi), 10 lehtokurppaa (näitä näkyi runsaasti mutta olivat aika valoisan kelin, täyskuu pilvien takana, takia arkoja), kontrolliheinäkurppa sekä toinenkin nähty renkaallinen, räkättirastas, kiuru sekä pari niittykirvistä. Näimme myös pari sarvipöllöä.

Sadetta riitti 27.9. pitkälle aamuun ja sen jälkeenkin oli vielä myrskyisä tuuli, joten emme pitäneet kiirettä maastoon. Lopulta kolmen jälkeen lähdimme Saarelle ja päätimme aloittaa Akanvaaran Tetrisuolta. Ekan stopin teimme tien päässä, jonne kiersimme pikkuteitä metsiä pitkin, jottei kivikkoista Tetrisuontietä tarvitsisi ajaa edes takaisin. Tällä paikalla on hyvä mullos ja juttelimmekin autosta noustessamme, että nyt voisi löytää vaikka arotaskun. Aloin itse pystytellä putkea, kun Hanna jo sanoi, että: ”Tuolla on joku tasku”. Sain linnun putkeen ja se näytti todella lupaavalta, minkä Hanna oli nähnyt kiikareillakin, vaikka se oli reilun parin sadan metrin päässä, mutta ei yhtään ajatuksissamme olleelta arotaskulta, vaan nunnataskulta! Lintu oli todella pahassa sivuvastaisessa valossa, joten se piti päästä näkemään paremmin ja mieluusti tietysti kuvaamaankin. Niinpä siirsin autoa pienelle levikkeelle ja päätimme lähteä yrittämään päästä lähemmäksi lintua ojan vartta pitkin. Tällöin automme ohi ajoi jotain metsästäjiä, joilla ei ilmeisesti ajotaito tai -kunto meinannut riittää täysin vapaalla tiellä ajamiseen, sillä he nostivat kauhean äläkän siitä, että automme ei ollut aivan kokonaan pois tieltä. Tiellä siis mahtuu kaksi autoa ajamaan vastakkainkin ja automme oli yli puoliksi pois tieltä eli varsin hyvin syrjässä.

Ojan vartta hetken käveltyämme tajusimme, että paikalla oli taskuja enemmänkin ja kivitaskuja (5) lenteli edes takaisin ja nunnatasku välillä niiden mukana ja välillä ihan omiin suuntiinsa. Kaikki taskut olivat todella arkoja. Lopulta lintu oli meillä monta kertaa hukassa ja kerran näimme sen lentävän aivan toiselle puolelle mullosta, jonne lähdin sen perään todetakseni sinne päästyäni, että lintu oli palannut alkuperäiselle paikalle. Tässä vaiheessa lintu oli kuitenkin jo nähty tarpeeksi hyvin, jotta laitoin autoon hässäkässä unohtuneella puhelimella tiedotuksen Lintutiedotukseen. Nyt olimme paremmissa asemissa, sillä lintu oli meidän välissä. Mutta vieläkään emme päässeet sitä lähemmäksi vaan se päätti lentää Tetrisuontien varteen aivan karseaan vastavaloon. Pääsin hiipimään lähemmäksi ja lähemmäksi ja lopulta se kerran laskeutui varjon puolelle niin, että sain muutaman kelvollisen kuvan otettua, ennen kuin se lensi taas alkuperäiselle paikalleen, jonne jätimme tämän nyt 1kv koiraaksi varmistamamme linnun rauhaan.

Kohta paikalle saapuivat ensimmäiset bongarit – molemmat Savonlinnasta. Seuraava saapuja oli Kiteeltä ja sitten saapui pari Lappeenrannasta ja lopulta ainoa parikkalalainenkin eli Terävän Minna (muut paikalliset bongariliittolaiset ovat muilla mailla). Nunnatasku oli välillä pitkiäkin aikoja aika kaukana (n. 150m) pellon painanteissa piilossa mutta auringon laskun aikaan se aktivoitui, kävi selvästi lähempänäkin ja oli hyvin esillä niin pitkään asti, kun valoa riitti. Viimeiset bongarit tulivat paikalle puoli tuntia auringonlaskun jälkeen ja he näkivät linnun jopa paremmin kuin, mitä se oli aiemmin näkynyt.

Nunnatasku oli Parikkalalle uusi laji ja Etelä-Karjalankin vasta kautta aikain toinen; ensimmäisen meidänkin bongaamamme komean koiraan oltua Lappeenrannan Tuosassa 12.6. 2004. Meille tämä oli kolmas havainto lajista Suomessa ja toinen nuori lintu bongattuamme pääkaupunkiseudulla käynnin yhteydessä matkan varrelle reititetyn linnun Hollolassa 25.10. 2015.

Seuraavana päivänä 28.9. Terävän Minna näki nunnataskun vielä olleesaan jo toista kertaa sitä hakemassa. Lintu oli liikkunut kahden kivitaskun seurassa mutta tämän jälkeen paikalta löytyi valitettavasti enää ne kaksi kivitaskua, vaikka porukkaa saapui sitä bongaamaan kauempaakin.

Meillä työpäivän jälkeen päivä meni vesilintulaskennoissa, joiden antia olivat mm. Hannan tornilta näkemät 8 harmaasorsaa ja 3 punasotkaa. Ihmetystä herättivät pohjoispäässä ollut 115 isokoskelon parvi, jossa oli mukana pari tukkakoskeloakin, vain yksi nähty jalohaikara sekä eräältä polulta löytynyt vasta kuollut merimetso. Itse en ehtinyt tornille asti, sillä löysin lapinpöllön, jota piti tietysti edes hetki yrittää kuvata, kun lintu saalisteli varsin aktiivisesti erään pienen pellon reunassa. Vaikka yleensä nämä lapinpöllöt pidän aikalailla salassa tai kerron niistä vain oman Lintukerhomme WhatsAppissa, päätin ilmoittaa linnusta nunnataskubongareille, josko he saisivat edes vähän lohtua toistaiseksi vesiperälle Parikkalan visiitilleen. Parin ensimmäistä bongaria onnistui pöllön näkemään, mutta sitten tämäkin päätti kadota metsä siimekseen eivätkä muut myöhemmin paikalle saapuneet sitä nähneet.

J.A.

17.8. näkyi Siikalahdella haarahaukka sekä sinisuohaukkanuorukainen ja 18.8. näin itse haarahaukan viimeistä kertaa. Ihmeen aikaisin lähtevät! Lahden yllä kierteli yllättäen kaakkuri ja jalluja näkyi 19.

20.8. kävimme Saarella, jossa Pohjanrannassa näkyi nuori suosirri, Jyrkilässä jo 180 kurkea sekä 70 räystäspääskyä mutta muuten havainnot jäivät vähiin.

22.8. oli taas SSP, jonka laiha saalis oli 5 sini- ja 4 talitiaista, viitakerttunen, 2 pajulintua, lehtokerttu, 4 herne- ja 2 pensaskerttua, metsäkirvinen sekä 7 pajusirkkua. Mukavana piristyksenä ylitsemme lensi nokkavarpunen äännellen. Kotiin ajaessa kylällä mesosi pähkinänakkeli. Pikaisella Saaren käynnillä ei näkynyt Pohjanrannan neljää jallua parempaa, sentään suokukkoa pääsin kuvaamaan Akanvaaran Tetrisuolla ja illalla Siikalahdelle saapui yöpymään 340 kurkea ja 4 jonkin sortin metsähanhea.

23.8. kuvailin pähkinänakkelia kylällä ja 24.8. Siikalahdella näkyi 10 taigametsähanhea ja illalla pelloille mennessä myös kaksi kehrääjää. Haavireissun rengastussaldo oli 4 lehtokurppaa, heinäkurppa ja kaksi kiurua. Myös pari sarvipöllöä nähtiin.

26.8. tehtiin taas vesilintulaskenta Siikalahdella mutta vaikka sorsia oli jo paljon, oli lajisto tavanomaista. Sinisorsia oli jo 440 ja haapanoita 231 ja lisäksi mm. uiveloita 7 ja punasotkia 9. Illan hämärtäessä suuntasimme Saarelle, josta oli keskipäivällä löytynyt lapinpöllöemo, joka saalisteli ruokaa äänien perusteella kahdelle poikaselleen. Höltän Harrilla oli emo hallinnassa, kun saavuimme paikalle ja kohta alkoivat poikaset kerjätä aivan suoraan takanamme. Ajattelin, että mikäli emo saa saalista, se saattaisi hyvinkin lentää aivan editsemme nälkäisiä poikasia ruokkimaan – kunhan vain olisimme mahdollisimman paikoillaan. Emo yritti saalista monta kertaa tuloksetta, joten ehdin ottaa jonkin aikaa äänitystä poikasten kerjuusta, ennen kuin emo lopulta sai myyrän saalikseen. Se lensi kuin lensikin aivan suoraan meitä kohti, ohittaen meidät vain muutaman metrin etäisyydeltä. Olipahan elämys ja kuvatkin vähintään kelvollisia, vaikka ilta oli jo hämärtymässä.

27.8. Siikalahdella näkyi pikkulintuparven mukana liikkunut pähkinänakkeli ja iltapäivällä ajelimme Saarelle kokeilemaan vielä pöllöjen kuvausta. Lintuja ei näkynyt eikä kuulunut, joten Hanna jäi niitä etsimään ja itse suuntasin retkelle muille paikoille. Pohjasuolla näkyi nuori arosuohaukka mutta sitten Hanna ilmoittelikin löytäneensä poikaset ainakin 500 metriä eri paikasta kuin edellispäivänä. Emo saalisteli taas pariin otteeseen ja kerran lensikin aika läheltä meitä, mutta poikaset olivat keskellä metsää ja liikkuivat koko ajan, joten jätimme aika pian pöllöperheen rauhaan ja lähdimme kotia kohti. Matkan varrella näimme vielä viirupöllönkin.

29.8. rengastelimme Kukonkannassa ja saimme 8+3k sini- ja 2+1k talitiaista, 2 ruoko- ja 2 viitakerttusta, myöhäisen ja muutenkin mukavan pensassirkkalinnun, 11 pajulintua, 8 lehto-, 7+1k mustapää-, 4 herne- ja 5 pensaskerttua, puukiipijän, laulurastaan, puna- ja sinirinnan, 2 rautiaista, västäräkin, punavarpusen, yllättäen nuoren urpiaisen sekä vihervarpusen – eikä ainoatakaan sirkkua. Ohessa näkyi 62 kanadanhanhea, käki, uuttukyyhky, kanahaukka sekä kivitasku. Muuta emme päivällä jaksaneet kuin veimme verkot puolestaan Papinlahdelle seuraavaa aamua varten valmiiksi pauloille ja näimme ohessa pikkulepinkäisen.

30.8. Papinlahdelle parkkeerattuamme kuului lähikuusikosta varpuspöllö. SSP oli vaisu: 1k sinitiainen, 4 pajulintua, lehto- ja pensaskerttu, 5 hernekerttua, 2 laulurastasta, 2 punarintaa, punatulkku ja pajusirkku. Osan ajasta meillä oli seurana aktiivisesti lauleskellut isolepinkäinen ja osan ajasta Pogostan yli 300km ultrajuoksusta kotimatkalla ollut Kristjan Niitepöld, joten aika kului leppoisasti, vaikka lintuja olikin niukasti.

Illalla suuntasimme vielä pelloille ja viidestä havaitusta kapustarinnasta sain onneksi yhden vanhan linnun kiinni. Lisäksi renkaan saivat 3 lehtokurppaa, heinäkurppa (toinenkin havaittiin), taivaanvuohi, kiuru sekä yllättäen 3 kivitaskua. Taas näkyi sarvipöllö ja kotimatkalla seuraavan vuorokauden puolella kehrääjä. Muuten elokuun viimeinen tarjosi vain 68 kanadanhanhea ja 8 nuorta pikkulokkia Härskiinmutkassa.

Syyskuun ensimmäinen ruokatunti tarjosi vain yhä lahdella olleita tervapääskyjä mutta työpäivän jälkeen suuntasimme Elosen Erkon kanssa Saarelle. Vaisua oli sielläkin, joten koko vuoden trendi sen kuin vain jatkuu – ja eipä syksyt yleensäkään ole mitään herkkua täällä Laatokan varjossa. Akonpohjassa näkyi pari jallua, Akanvaaran Tetrisuolla isolepinkäinen ja nuori sinisuohaukka, Pohjasuolla sinirinta, 17 hemppoa ja 37 tikliä, Pohjanrannassa nuori suosirri ja 4 jallua ja illan jo hämärtäessä näimme taas tutun lapinpöllön, joka lensi metsään poikastensa luokse eikä tullut enää esiin.

2.9. ainoa mainittava havainto Siikalahdella oli törmäpääsky vielä lukuisten haarapääskyjen ja muutaman tervapääskyn joukossa. 3.9. Härskiinmutkassa näkyi kaakkuri ja Siikalahdella 4 jonkin sortin metsähanhea, uuttukyyhky, 8 kapustarintaa, 2 tervapääskyä sekä vihdoin vuoden ensimmäinen pähkinähakki, joita tuntuu olleen vaelluksella kaikkialla muualla Suomessa paitsi täällä Laatokan varjossa. Tämäkin lintu meni ihan väärään suuntaan eli itään – eli lienee ollut Punkaharjun Metlan lintuja, joita ennen kävi yleisesti Parikkalassa.

4.9. näkyi vihdoin vuodenpinnaksi muuttohaukka sekä vielä yksi tervapääsky. 5.9. rengastelimme Kukonkannassa ja saimme pikkulepinkäisen, 4+1k sini- ja 3 talitiaista, 3 ruoko- ja 2 viitakerttusta, 16 pajulintua, 11 tiltalttia, 2 lehto-, 11 mustapää-, 4 herne- ja 4 pensaskerttua, 5 puna- ja 2 sinirintaa sekä 2+1k pajusirkkua – kontrollin renkaassa luki San Sebastian eli lintu oli Espanjan Baskimaassa rengastettu. Oheishavainnot jäivät vähiin: kana- ja sinisuohaukka ym, muutolla olleita tavallisia petoja, palokärki sekä kuusitiainen (joita niitäkin on muualla vaeltanut, mutta tänne eksyi yksinäinen lintu).

Pitkien päiväunien jälkeen teimme lyhyen lähipeltokierroksen, joka alkoi mukavasti, kun Tetrisuolla saalisteli nuori arosuohaukka. Lintu kuitenkin katosi turhan nopeasti. Tiviällä näkyi 3 pyytä ja muuten havainnot jäivät 37 metsähanheen (joista suurin osa oli taigametsähanhia mutta ainakin joku tundrametsurikin oli joukossa) sekä harmaapäätikkapariin, joka tutkiskeli telkän pönttöä.

6.9. tuuli oli yltynyt todella navakaksi ja välillä tihuttikin, joten Kukonkannan rengastelut olivat tuloksettomat: 2+1k sinitiaista, 3 ruoko- ja 1k viitakerttunen, 3 pajulintua, 2 tiltalttia, lehto- ja hernekerttu, 2 mustapääkerttua, 2 laulurastasta, 2 punarintaa sekä punatulkku. Ohessa näkyi a34m mustalintua.

Koska päätimme rengastelut ajoissa, suuntasimme retkelle Savonlinnasta asti rengasteluja molempina aamuina seuraamassa olleen Laitisen Anssin kanssa. Härskiinmutkan stoppi tuotti pari merikotkaa. Jatkoimme Saarelle, jossa kovassa myrskyssä oli linnut todella vähissä. Akanvaaran Tetrisuolla oli 300 kurkea ja isolepinkäinen, Pohjasuolla 30 hemppoa, Pohjanrannassa 72 kanadanhanhea ja kana- sekä sinisuohaukka, Hiekkaniemessä 5 mustalintua ja merikotka sekä harmaasieppo ja Karinmäessä harmaapäätikkakoiras.

Illalla teimme taas haavireissun ja saimme 2 nuorta kapustarintaa, 5+1k lehtokurppaa, kivitaskun sekä toisesta paikasta yllättäen suokukon.

7.9. oli taas vesilintulaskennan vuoro: 36 taigametsä-, 12 kanadan- ja 2 valkoposkihanhea, 344 sini-, 11 jouhi- ja 4 harmaasorsaa, 423 haapanaa sekä 7 punasotkaa olivat mainittavimmat havainnot. Jallujakin tuntuu tänä vuonna olevan selvästi vähemmän, sillä vain 6 lintua näkyi.

9.9. kävimme taas pelloilla ja haavin jäi 4 lehtokurppaa, heinäkurppa, taivaanvuohi sekä kivitasku ja sarvipöllö näkyi. 10.9. Hannalla oli iltaretki Siikalahdelle lukiolaisryhmän kanssa ja roikottelimme muutamaa verkkoa patotien lähistöllä ja saimme 11 talitiaista, mustapääkertun, 6 punarintaa ja 2 peippoa. Ohessa näkyi sinirinta mutta yllättäen vain muutama jalohaikara ja kurkiakin vain joitakin kymmeniä. Muutenkin loppuviikolla oli todella hiljaista.

Viikonloppuna verkkoilimme taas Kukonkannassa. Lauantaina saimme 14+3k sini- ja 26 talitiaista, hömötiaisen, 4 ruokokerttusta, 3+1k pajulintua, 24 tiltalttia, 2 lehto-, 7 mustapää- ja 2 hernekerttua, pensaskertun, hippiäisen, peukaloisen, 2 laulurastasta, punakylkirastaan, 13+1k punarintaa, sinirinnan, 7 rautiaista, metsäkirvisen, peipon, vihervarpusen, 2+1k pajusirkkua sekä pohjansirkun – jopa 22 lajia! Ohessa tehtiin kerrankin parempikin havainto, kun ohitsemme muutti aamuvarhain nuori niittysuohaukka. Myös valkoselkä- ja pikkutikka nähtiin.

Rengastuksen jälkeen vilkaisimme Härkiinmutkan, josta näkyi yllättäen 13 vanhaa ja 1 nuori selkälokki sekä nuori pikkulokki. Pian suuntasimme Saarelle, jossa keskityimme peltokomppaukseen, mutta silti saalis jäi laihaksi. Akonpohjassa oli mukavasti sorsia muttei mitään paria harmaasorsaa ja yhtä jallua parempaa. Akanvaaran Tetrisuolla näkyi sentään muuttohaukka, sinisuohaukka, isolepinkäinen, sinirinta ja lapinsirkku. Pohjasuolla näkyi neljä taigametsähanhea ja pari sinirintaa ja Pohjanrannassa neljä jallua ja nuori sinisuohaukka. Jyrkilässä oli tyhjää mutta Tarassiilta löytyi hyvä mullospelto, jolla oli sadan västäräkin ohella keltavästäräkki, 15 suokukkoa, nuori suosirri ja pellon takareunan puskissa pari sinirintaa, myös harmaapäätikka kuului. Itse kävin illalla vielä Siikalahdella, jossa näkyi 9 punasotkaa.

Sunnuntainakin oli hyvä keli mutta silti verkoilla oli hiljaisempaa: 3 sini- ja 14+1k talitiaista, 2+1k pajulintua, 10 tiltalttia, lehtokerttu, 4 mustapää- ja 2 pensaskerttua, laulurastas, 10 punarintaa, 11 rautiaista, peippo, 8 pajusirkkua ja 2 pohjansirkkua. Lisäksi näimme 14 kapustarintaa, valkoselkätikan sekä muutaman pohjansirkun lisää ja muuttava tylli kuultiin. Illalla suuntasimme vielä pelloille nähden matkalla kehrääjän. Saaliina oli 2 heinäkurppaa, 4 taivaanvuohta ja 4 kiurua. Ihmettelin pitkään, kun en meinannut saada mitään lintuja kiinni, koska linnut olivat todella arkoja. Yö oli pimeä ja normaalisti etenkin lehtokurppia saa kiinni hyvällä prosentilla. Nyt en saanut ainoatakaan. Kun olimme lopettelemassa, tajusimme syyn, pellon reunassa oli kaurapellossa emokarhu kahden pennun kanssa ja lisäksi eri puolella peltoa ainakin yksi keskikokoinen nallukka. Nämä lienevät kulkeneet pellolla ennen meitä?

Viikolla ei linturintamalla tapahtunut ihmeitä: ensimmäisiä valkoposkihanhia alkoi näkyä ja 16.9. keskiviikkona teimme vessulaskennan, jossa näkyi mm. 932 haapanaa ja 7 harmaasorsaa, yhä vain 6 jallua sekä enää 1 punasotka ym. Mainittavimmat havainnot tehtiin illalla kurppapelloilla, joiden saalis oli laihahkoa; tavi, 2 kapustarintaa ja 2 lehtokurppaa sekä karhun erauspentu ja todella hienosti näkynyt ilves. Torstaina 17.9. syksyisessä kelissä näkyi ruokatuntistaijilla nuori arosuohaukka sekä 9 lapasotkan parvi muutolla ja paikallisena kellui kaksi paria harmaasorsia.

18.9. ruokiksella ei näkynyt kummempia, kun ei oikein jaksa innostua Siikalahden ehkä kautta aikain suurimmasta puluparvesta – 12 yksilöä. Illalla kävimme pikaisen haavireissun ennen sadetta ja saimme 2 lehtokurppaa (joihin ei kiireessä tullut panostettua, vaikka tarjolla olisi ollut enemmänkin), 1 heinäkurpparengastus ja 1 kontrolli, taivaanvuohi sekä 1 kiurukontrolli. Nisäkäspuolella näkyi näätä hienosti.

19.9. herätys oli taas aikaisin ja raviradalla rengastelimme onneksi luvattua hieman paremmassa kelissä, mutta silti vaisuin tuloksin 5 sini- ja 5 talitiaista, hömötiaisen, pajulinnun, 12 tiltalttia, punakylkirastaan, 10 punarintaa, 3 sinirintaa, 2 peippoa, nuoren ruskourpiaisen sekä 2 pajusirkkua. Ohessa näkyi 23 pilkkasiiven muuttoparvi, 3 uuttukyyhkyä, 7 kapustarintaa, jallu sekä 2kv koiras arosuohaukka ym. Koska lintujen tulo loppui ajoissa, suuntasimme Terävän Minnan kanssa Saarelle, jossa oli myös vaisua. Akanvaaran Tetrisuolla 3 sinisuohaukkaa, ampuhaukka, 2 isolepinkäistä, satakunta niittykirvistä (eikä vieläkään lapinkirvistä vuodariksi) sekä 4 urpiaista ym. Pohjasuolla näkyi sinirinta ja 40 hemppoa, Pohjanrannassa jallu ja 120 kottaraista, Uukuniemen Suurenjärvenlietteellä isolepinkäinen, Tarassiinlahdella 3 tylliä ja suosirri ja Karinmäessä merikotka.

Kunnon päiväunien jälkeen päätimme viimein toteuttaa pitkään muhineen suunnitelmamme suunnata Saarelle haavimaan ihan kunnolla, kun aamuksi oli luvattu niin kovaa tuulta, ettei verkkopyyntiä kuitenkaan olisi kannattanut tehdä. Kiertelimme lopulta Saaren peltoja noin klo 21:30 – 04:30 ja saimme saaliiksi tavin, 12 kapustarintaa, 10 lehtokurppaa, heinäkurpan, 5 taivaanvuohta, suopöllön, 11 kiurua ja 2 niittykirvistä. Ohessa näimme viirupöllön sekä lukemattoman määrän pikkunisäkkäitä ja joitakin isompiakin kuten kettuja, supikoiria, metsäkauriita, hirviä ym. Päivällä ei sitten jaksanutkaan tehdä mitään.

21.9. päiväkäynnillä ei näkynyt paria harmaasorsaa ja muuttavaa nuolihaukkaa kummempaa. Iltapäivällä bongasin Tarvaslammella viihtyvät kaksi pähkinähakkia. Illalla suuntasimme hyvän kelin innostamina taas lahdelle, jonka reunalla roikotimme paria verkkoakin parin tunnin ajan. 10 luhtakanaa huuteli, kurkia näkyi enää 24, jalluja 5, pari sinisuohaukkaa, ruskis, todella pitkästä aikaa pari töyhtöhyyppää ja 3 sinirintaa näkyi ja verkosta tuli vain 3 hömötiaista sekä auringon jo laskettua varpuspöllö. Pimeässä kaulushaikara lensi ylitsemme äännellen. 22.9. ruokiskäynnin ilahduttavin havainto oli pähkinänakkelipariskunta Muttelinmäessä. Illalla roikotimme saunareissulla verkkoja Tarvaslammella, mutta verkon lähellä käyneet varpus- ja helmipöllö eivät suvainneet osia verkkoon.

Muuten viikolla oli sateista, joten retkeily jäi aika vähäiseksi. Parina iltana kävimme lähimmillä pelloilla ja saimme 23.9. renkaisiin 6 lehtokurppaa, 3 taivaanvuohta ja 2 kiurua sekä kontrolloimme yhden. Syksyn ensimmäiset kolme jänkäkurppaakin näkyi, mutta ne olivat kohdissa, joissa oli turhan paljon elämää, taveja ja pässejä. Taas näkyi suurpetojakin mukavasti – karhu ja ilvesemo kahden pennun kanssa. 24.9. pikainen, noin tunnin peltoreissu tuotti 2 lehto-, 2 heinä- ja 2 jänkäkurppaa sekä taivaanvuohen ja niittykirvisen.

J.A.

Perjantaina 14.8. jouduin pyörittelemään peukaloita iltapäivä kolmeen asti, kunnes Hanna lopulta pääsi töistä. Varttia yli otimme suunnan kohti etelää ja ajelimme rivakasti Virolahden kirkolle, josta oli aamulla löytynyt Suomen toinen valko-otsalepinkäinen. Tämä Klaus Laineen löytämä lintu oli todella kaivattu laji monien listalle, sillä edellinen havainto, 23.10.1982 Lemland Lågskär, oli ollut vain neljän havainnoijan herkku. Parkkeerasimme kirkon parkkipaikalle, jolle lintu jo näkyi pienessä marjapuskassa. Paikalla oli runsaasti bongareita ja tietysti tuttujakin. Itse hiivin Mika Bruunin luokse, koska tiesin hänen kuitenkin olevan hyvässä kuvauspaikassa ja kohta kuvasimmekin lintua yhdessä sen liikkuessa kirkon taustalla olevien puiden ja pensaiden sekä samaisen pihamaalla olevan marjapuskan väliä edes takaisin.

Tunnin verran ihastelimme tätä pientä ja somaa sulkasatoista lepinkäistä ja rupattelimme tuttujen kanssa, ennen kuin lähdimme jatkamaan matkaa. Ajoimme Kirkkonummelle vanhempieni luokse, jossa majoituimme.

Seuraavana aamuna lähdimme klo 6:30 isäni kanssa kahdestaan kohti Espoon Soukkaa, jossa kurvasimme venesatamaan. Löysimme vanhan ystäväni Kai Hilditchin, joka on alkanut viedä yrityksensä Marinerin nimissä asiakkaita lintu-, luonto- ja kuvausretkille pääasiassa Helsingin Espoon ja Kirkkonummen saaristoon, ulkoluodoille sekä aavalle ulapalle.

Kaitsu jo valmisteli venettä eikä aikaakaan, kun lähdimme vesille. Ajelimme aika rivakkaa vauhtia ensimmäisille luodoille, joilta löytyikin heti mukavana yllärinä ristisorsa sekä myöskin tyllejä ja suosirrejä ym.

Koska reissumme päätavoitteena oli löytää kahlaajia, jatkoimme seuraavaksi Kirkkonummen puolelle seuraaville luodoille, joilta lisää tyllejä ja suosirrejä, mutta myös tundrakurmitsa, pikkutylli, suokukko sekä luotokirvinen, ennen kuin saavuimme Örskärin saareen, jolle rantautuessamme ylitsemme lensi punakuiri. Käppäilimme saaressa tovin havaiten mm. pikkulepinkäisen ennen kuin lähdimme taas vesille.

Jatkoimme vielä ulommas merelle, mutta uloimmilla luodoilla oli hiljaista. Merellä havainnot jäivät pariin kuikkaan, kaakkuriin sekä nuoreen pikkulokkiin. Myös harmaahylkeitä eli halleja nähtiin. Maisemat olivat hienoja ja kelikin alkoi vähän viileän aamun jälkeen lämmetä mukavasti.

Sitten kiihdytimme taas vauhtia ja jatkoimme vielä parille Helsingin puolella olleelle ulkoluodolle, joilta löytyi lisää tyllejä, suosirrejä ja suokukko mutta myös kuusi isosirriä.

Lopulta jatkelimme takaisin Espoota kohti toiveissamme löytää vähäisten lokkien ja tiirojen joukosta viime päivinä varsin runsaana esiintynyt riuttatiira, mutta emme moista nähneet, mikä oli lopulta aika käsittämätöntä, sillä myöhemmin saimme todeta aika lähellä meitä nähdyn useita lintuja, Kirkkonummen Rönnskärillä jopa 19 lintua! Mutta emme antaneet tämän häiritä vaan nautimme reissun lopusta ja lopulta olimme takaisin Soukan venesatamassa, jossa oli aika kiitellä Kaitsu ja jatkaa pitkää päiväohjelmaamme.

Jatkoimme isäni kanssa Helsingin Viikkiin, jossa BirdLifen Lintumessut olivat jo hyvän aikaa olleet käynnissä. Heti ensimmäisenä suuntasimme ostamaan kojuilta ruokaa, sillä alkoi olla jo melkoinen nälkä. Tapasin messuilla tietysti taas parin askeleen välein tuttuja ja siinähän se muutama tuntinen menikin. Sekä Hanna että veljeni Pirkka olivat messuilla hommissa BirdLifen hallituksen jäseninä, joten heitäkin tietysti jututimme isäni kanssa. Myös Pirkan tytär Iina oli messuihin tutustumassa. Vähän jotain tuli shoppailtuakin mutta pääasiassa olin suusta kiinni…

Lopulta kello tuli neljä ja lähdimme isäni sekä Iinan kanssa palailemaan Kirkkonummelle, jossa äitini jo oli meitä odotellut saapuvaksi syömään. Itse suuntasin illalla vielä Espoon Laajalahdelle, jossa parin tunnin retkellä näkyi mm. pikku-uikku, pari kuovisirriä, pikkusirri, pikkutikka ym.

16.8. heräsin taas aikaisin ja otin suunnan kohti Porkkalan Pampskatania, jonne löysin pienen haparoinnin jälkeen klo 7:15. Tavoitteenani oli nyt löytää riuttatiiroja, joka on minua vuosien saatossa kiertänyt ihan tarpeeksi – yhden sentään olin Suomessa aikanaan nähnyt mutta huonosti. Enpä kauan ehtinyt luotoja selata, kun näin kolmen tiiran laskeutuvan kalalokkiparveen. Tunnistin linnut aika huonosta näkyvyydestä (vähän epämääräistä sumua ja väreilyä) huolimatta vanhaksi sekä kahdeksi nuoreksi riuttatiiraksi. Koska lintuja oli edellispäivänä ollut alueella niin paljon, päätin seuloa saman tien koko muunkin näkyvän merialueen, josko lintuja löytyisi lisää. Eipä löytynyt, joten laitoin lopulta tiirani Lintutiedotukseen, mutta tarkistettuani luodon, eiväthän ne enää siinä olleetkaan.

Seuraaviin muutamiin tunteihin en nähnyt kuin lokkeja ja kalatiiroja sekä yhden nuoren lapintiiran, mutta muuten sorsia muutti useita parvia (kaikkia tavallisia lajeja) yhteensä 215 lintua, 30 mustalintua, 3 pilkkasiipeä, alli laskeutui ulapalle, kaakkuri, pari kuikkaa sekä myös jalohaikara, 8 meriharakkaa, 13 punakuiria, 6 tundrakurmitsaa, 7 kapustarintaa, 10 suosirriä, metsäviklo, ampuhaukka ja 95 keltavästäräkkiä ym.

Taas muut olivat nähneet enemmän ja alkoi jo ärsyttää, kun kovasti halusin nähdä riuttatiiroja paremmin. Lopulta löysin kolme riuttatiiraa etenemästä kalastellen länttä kohti, mutta nämäkin olivat kaukana. Onneksi seuraavat neljä tulivat heti perään ja ne tulivat jo mukavalta etäisyydeltä, joten otin niistä kuviakin. Ja kesken kuvailun alkoi tuntua, että tiiroja oli joka puolella. Jossain vaiheessa niitä oli lähistöllä enimmillään kuusi lintua.

Katselin vielä alhaalla rannassa tiirojen kalastelua, kun isäni ja Iina saapuivat Pampskatanin kalliolle. Kävin hakemassa heidätkin alas ja ajattelin heti näyttää isällenikin ”riuttiksen” elikseksi mutta ne olivat kaikki tiessään. Seuraavan tunnin söimme eväitä, katselimme Alisa Vainion huikeaa EM-maratonia sekä itse tietysti yritin löytää lisää tiiroja mutta eipä niitä enää näkynyt. Lopulta kipusimme takaisin kalliolle, jonne oli saapunut muutama bongari riuttiksia yrittämänn eikä heilläkään vielä ainakaan varmaa havaintoa ollut. Siinä rupatellessamme löytyi kuitenkin niemen siltä puolelta, jonne alhaalta ei ollut näkynyt yksi tiira, joka varmistui pian riuttatiiraksi. Näin isäni sekä myöskin Iina pääsivät näkemään tämän pikkuharvinaisuuden, jollaiseksi ehkä nyt vihdoin pystyn itsekin sen myöntämään.

Vanhempieni luo saavuttuamme, sain tehtäväkseni hakea Pirkan rautatieasemalta ja kohta taas syötiin. Lopulta Pirkka ja Iinakin päättivät hypätä kyytiini, kun minun oli aika lähteä kotimatkalle. Hanna oli BirdLife velvollisuuksien jälkeen suunnannut Itäkeskukseen, jonne Pirkka ja Iina jäivät nyt vuorostaan shoppailemaan ja kuluttamaan aikaa ennen kuin heidän piti jatkaa rautatieasemalle. Me puolestaan lähdimme ajelemaan kohti Parikkalaa. Matkan varrella kurvasimme Luumäen Taavetissa erään tehdasalueen tukkipinoille, josta löysimme pienen hakemisen jälkeen nuoren mustaleppälinnun.

Lopulta olimme kotona varsin väsyneinä – mutta kerrankin itselläni oli ollut tuuria matkassa, eikä Hannakaan ollut tyhjin käsin jäänyt, sillä messuilta oli tarttunut matkaan uudet kiikarit.

J.A.

Viikolla ei enää patotiellä kuulunut ruokosirkkalintua, mutta pari ruisrääkkää ja luhtahuitti olivat yhä äänessä. Päivien havaintoja olivat tutut Särkisalmen tundrahanhi sekä patotien haarahaukat, kaulus-, harmaa ja jalohaikarat. 14.7. teimme vesilintulaskennan, jonka parhaimmistoa olivat tuttu merihanhiperhe, 5n+17juv punasotkaa, pari harmaasorsaa sekä kaikkein isoimpana yllärinä näkyneet 1n+2juv jouhisorsaa. Myös mm. harmaapäätikka ja satakieli nähtiin.

18.7. teimme Punnosen Pekan kanssa kunnon Saaren kierroksen ja Akonpohjassa retki alkoi hyvin, kun ylitsemme lensi viisi mustapyrstökuiria isossa töyhtöhyyppäparvessa. Pelloille päästyämme selvisi, että haarahaukka oli saanut parven ilmaan. Peltoaukealta löytyi myös kapustarinta ja ylitsemme muutti kolme mustavikloa ja jostain kuului pikkukuovi. Pohjasuolla näkyi pari keltavästäräkkiä ja Pohjanrannassa ”jallu” sekä kourallinen kahlaajia, joista suosirri oli Parikkala-vuodari. Kuposenmäellä näkyi taas haarahaukka ja Ala-Ollukassa vielä retken kolmas.

19.7. rengastelimme Kukonkannassa saldoksi tuli talitiainen, ruokokerttuskontrolli, 19 viitakerttusta, luhtakerttunen, 2 pajulintua, lehtokerttu, 3 mustapää- ja 7 pensaskerttua, punakylki- ja mustarastas, 4 kirjosieppoa, peippo ja pajusirkku. Eli varsin rauhallista oli vielä, mutta kerttusia oli jo liikkeellä. Ohessa näkyi a30m mustalintua, 5 merimetsoa ja pikkukuovi ym. Myös paria päivää lentämään oppineet Siikalahden merihanhet laskeutuivat yllättäen raviradalle, josta siirtyivät läheiseen lutakkoon piiloon. Täällä ne saivat olla joutsenilta rauhassa.

Viikolla havainnot olivat samaa kuin edelliselläkin viikolla. Patotiellä näkyi myös 20.7. valkoselkätikka ja 21.7. a34m pilkkasiipeä. 22.7. teimme viikottaisen Saaren kierroksen Elosen Erkon kanssa. Havainnot jäivät vähiin, mutta Pohjanrannassa näkyvillä ollut luhtahuitti ja Jyrkilästä löytynyt isolepinkäinen olivat mukavia ylläreitä. 23.7. patotieltä näkyi illalla jo 10 jalohaikaraa. Muuten taas haarahaukkaa ja tundrahanhea ym.

25.7. oli vuorossa SSP ja saaliiksi tuli sinitiainen, 4 ruoko- ja 10 viitakerttusta, 7pajulintua, 3 herne- ja 7 pensaskerttua, punarinta, kirjosieppo, 3 punavarpusta ja 1+1k pajusirkkua. Iltapäivällä suuntasimme taas Saarelle, jossa näkyi Pohjasuolla haarahaukka ja Pohjanrannassa samainen huitti, mustaviklo ja lapinsirri ym. ja Jyrkilässä sama isolepinkäinen. Paluumatkalla Kinnarsalmessa näkyi naaras sinisuohaukka ja kävimme Rautalahdessa rengastamassa pari kehrääjän poikasta.

Ja sunnuntaina roikotimme verkkoja raviradalla, jossa 7 sini- ja 4 talitiaista, 3 ruoko- ja 15+2k viitakerttusta sekä luhta- ja rytikerttunen, sirittäjä, 8 pajulintua, 9 lehto-, 5 mustapää- ja 7 pensaskerttua, räkättirastas, satakieli, 4 kirjosieppoa, punavarpunen ja 1+1k pajusirkkua. Ohessa näkyi käki ja valkoselkätikka sekä kuului palokärki. Lyhyellä Siikalahden käynnillä lensi patotien ohi kovaa vauhtia etelää kohti tilhi – melkoinen yllätys!

Ja viikolla taas touhu oli samaa tuttua: tundrahanhi kuitenkin näkyi 28.7. viimeistä kertaa Särkisalmella, jolloin teimme taas vesilintulaskennatkin, mutta havainnoissa ei ollut hurraamista – toki uivelo, 1k5n+26juv punasotkaa, harmaasorsa ja 13 jalohaikaraa ansaitsevat tulla mainituksi. Ja 29.7. iltalaskennassa ”jalluja” näkyi jo 21 ja luhtahuitti oli edelleen äänessä pitäen välillä oudon korkeaa ääntä – ehkä paikalla oli poikue? 30.7. voinee mainita vain jokapäiväisen haarahaukan ja touhu alkoi käydä niin tylsäksi, että sorruin Höltän Harrin ja Terävän Minnan matkaan Tohmajärven Saarioon bongaamaan sieltä löytynyttä viirusirkkalintua. Lintu oli todella aktiivisesti äänessä ja pääsimme vertaamaan sitä mukavasti saman ruokohelpipellon perällä surisseeseen pensassirkkalintuun.

Elokuu alkoi Kukonkannassa, jossa käenpiika, 3 sinitiaista, talitiainen, 5 ruoko- ja 14 viitakerttusta, 16 pajulintua, 14 lehto-, 4 mustapää-, 2 herne- ja 11 pensaskerttua, laulu- ja punakylkirastas, taas satakieli, 2 kirjosieppoa, 2 västäräkkiä, metsäkirvinen, 5 punavarpusta ja 3 pajusirkkua sai renkaan muistoksi. Oheishavainnot jäivät vähiin mutta saunareissulla Särkisalmella näkyi haarahaukka.

Ja 2.8. touhu jatkui Papinlahden SSP:ssä: 3 sinitiaista, 4 viitakerttusta, 5 pajulintua, 2 lehto-, 1 herne- ja 6 pensaskerttua, pähkinänakkeli uutena lajina tälle paikalle, punakylkirastas, jopa 14 punavarpusta, pajusirkku ja 3 keltasirkkua ”pultattiin”. Päikkäreiden jälkeen suuntasimme taas kerran Saarelle, jossa Akanvaaran Tetrisuolla isolepinkäinen, Pohjanrannassa 2 ”jallua” ja sinisuonaaras ja Jyrkilässä tuttu isolepinkäinen olivat mainittavimmat havainnot.

Viikolla havainnot olivat taas vähissä: merikotkaa, haara- ja kanahaukkaa, haikaroita, merihanhet, luhtahuitti, merimetsoja, pari muuttavaa kapustarintaa, harmaapäätikka ja yöajelulla kehrääjiä sekä sarvipöllö. 6.8. kuitenkin tärähti, kun melkein heti patotien lavalle saavuttuani äkkäsin nopeasti lentävän kyyhkyn tulossa kohti pohjoisesta. Sain linnun putkeeni ja tajusin linnun turturikyyhkylajiksi. Kaivoin kameran esiin ja aloin ottaa linnusta kuvia, sillä nykypäivänä kummatkin turturikyyhkylajit ovat todellisia rariteetteja mutta myös ainakin lähes yhtä mahdollisia havaita. Valitettavasti lintu kurvasi Kasinmäen suuntaan ja kiersi näin meidät länsipuolelta parin ainakin sadan metrin päästä ja lintutornin suunnassa kääntyi itään ja suuntasi Opotan peltojen perälle, jonne se näytti laskeutuvan. Fiilis linnusta oli, että se oli noin uuttukyyhkyn kokoinen mutta oikeastaan mitään muuta siitä ei havaintotilanteessa saanut irti. Yritin vähän katsella kamerasta kuvia, mutta ei kameranperästä oikein mitään nähnyt kirkkaassa kelissä. Tietysti olisi pitänyt lähteä linnun perään, josko se olisi vielä löytynyt mutta ruokatuntini on niin lyhyt, ettei tämä oikein käynyt mielessäkään. Niinpä staijailimme vielä tovin ja näimme pari haarahaukkaa. Töihin päästyäni laitoin kuvat koneelle ja kuvissa näkyy pari nuorelle idänturturikyyhkylle paremmin sopivaa tuntomerkkiä, mutta valitettavasti lintu oli koko ajan turhan kaukana ja lämpötilakin +25 astetta eli väreily oli tehnyt kuvista varsin epätarkkoja. Kuvia on kuitenkin muokkailtu ja lähetelty koville määrittäjille ja varmaan tästä vielä RK:lle teen ainakin ns. selvityspyynnön, josko siitä laji vielä taittuisi.

Viikonloppuna rengasteltiin molemmat aamut Kukonkannassa. Lauantaina 8.8. saldoksi tuli 4+1k sinitiaista, talitiainen, 9 ruoko- ja 9 viitakerttusta sekä 2 luhta- ja 2 rytikerttusta, 15 pajulintua, 25+1k lehtokerttua, mustapää- ja hernekerttu sekä 10 pensaskerttua, kirjosieppo ja pajusirkkukontrolli.

Ja sunnuntaina saimme varpushaukan, 6 sini- ja 4 talitiaista, 4 ruoko-, 2 viita- ja 2 luhtakerttusta, 13+1k pajulintua, 30+1k lehto-, 3 mustapää-, 3 herne- ja 6 pensaskerttua, punarinnan, 2 kirjosieppoa, 3 leppälintua, tiklin, vihervarpusen sekä pajusirkun. Ohessa näkyi ainoana mainittavana havaintona haarahaukka.

10.8. ruokatuntistaiji tuotti mukavan pinnaparven, kun patotien länsipuolelta muutti noin 30 punakuirin parvessa ainakin yksi tundrakurmitsa sekä yksi isosirri – kaikki kolme olivat Parikkala-vuodareita ja taas kerran kuntavuodarit rikkoivat 200 lajin rajan, ollen nyt 201. Myös pari haarahaukkaa näkyi taas. Illalla laskimme 27 jalohaikaraa ja tuttu merihanhiparvi saapui taas lahdelle yöpymään.

Muuten kelit olivat viikolla todella tuulisia ja havainnot jäivät terkkarin yli lentäneeseen ampuhaukkaan, kuuden kapustarinnan parveen, merikotkiin, haarahaukkaan, pariin uuttukyyhkyyn ym. 12.8. ihmeteltiin osittaista auringonpimennystä. 13.8. teimme vesilintulaskennan, jonka parhaimmistoa olivat aikaiset kuusi tundrametsähanhea, jotka kiertelivät ympäri lahtea ja laskeutuivat hetkeksi uimaankin sekä pari uiveloa, 29 punasotkaa ja 6 jouhisorsaa. Patotiellä näimme lyhyesti pari nuorta luhtakanaa sekä nuoren luhtahuitin.

J.A.