. . Lintuharrastajan päiväkirja Birders diary . .

Pääsimme perjantaina 17.10. lähtemään perinteiselle syyslomaretkelle ajoissa, kun Hannalla oli ollut yökoulua ja siten päivä vapaana ja itsekin olin ottanut ylityötunteja vapaaksi. Niinpä olimme liikenteessä kohti länttä jo yhdentoista aikaan. Tavoitteenamme oli ehtiä Eurajoen Luvian Verkkokariin hyvissä ajoin ennen ilta viittä, sillä paikalla jo pitempään oleillut valkoposkitiira oli ainakin muutaman edellisenä iltana lähtenyt vakiopaikaltaan jonnekin muualle iltakuuden molemmin puolin.

Emme tehneet matkalla ainoatakaan pysäystä ja ajoimme muutenkin niin vauhdikkaasti kuin rajoitukset antoivat myöten ja lopulta kurvasimme Verkkokarin satamaan klo 16:20. Paikalla oli pari bongaria, jotka kuitenkin kauhuksemme kertoivat, että tiira oli viittä minuuttia aiemmin noussut korkealle taivaalle ja lentänyt kauas läheisten saarten taakse.

Koska tiiraa ei alkanut kuulua takaisin sovimme muutaman myöskin myöhässä paikalle tulleen bongarin kanssa, että he jäävät päivystämään vakiopaikalle ja me lähdemme etsimään tiiraa lähirannoilta. Mutta eihän sitä tietenkään enää löytynyt, eikä sitä tällä paikalla havaittu enää myöhemminkään. Paria päivää myöhemmin lintu oli kertaalleen ilmoitettu havaitun läheisestä saaresta, mutta sen jälkeen havaintoja ei enää tullut. Minulle tämä oli jo kolmas kerta, kun myöhästyin täpärästi valkoposkitiirasta. Tämä lienee siis se minun ”bogey-bird”.

Lopulta yhdet sakot matkalla saatuamme, ilmeisesti vuotavalla renkaalla tai jopa useammalla (jouduimme lisäämään ilmaa jopa kolmeen renkaaseen matkan varrella) ja reilut 800 kilometriä ajettuamme, pääsimme lopulta Hangon Tulliniemeen. Ajoimme portista kulkulupia näytettyämme sisään ja jatkoimme autokenttien läpi Hangon lintuaseman Haliaksen parkkipaikalle, josta kärräsimme tavaramme lintuasemalle. Aseman porukka oli onneksi vielä hereillä, kun keli oli manio pöllörengastukseen.

Itse emme jaksaneet ottaa vastuullemme yön pöllökierroksia, mutta onneksi muut olivat innokkaita ja pöllöjä tulikin mukavasti, 4 sarvipöllöä sekä varpuspöllö, joita katsomaan meidätkin toki herätettiin.

18.10. alkoi lintuasemaelämä rutiininomaisesti eli Hanna lähti aamusta verkoille innokkaan apurin Taiga Burgaksen kanssa ja itse suuntasin Pynnösen Petron kanssa bunkkerille aamuvakiolle. Miehittäjänä myös olleet Luca Hasel sekä pitkäaikaismiehittäjä Juho Tirkkonen kiertelivät lähimaastossa käyden välillä bunkkerillakin.

Muuttoa oli ihan mukavasti ja etenkin pikkuvarpusilla oli meno päällä, kun aamun saldoksi tuli jopa 290 lintua. Muutama jalohaikara näkyi muutolla ja pari tipahti paikalliseksikin Gåulle. Petolintujakin oli liikkeellä, joten ei ollut yllätys, että petoguru Dick Forsmankin saapui paikalle ja hän tietysti äkkäsi ensin nuoren puoleisen maakotkan ja sitten perään upean varsin vaalean nuoren kiljukotkan lentämässä Hangon niemen päällä. Kauemmin näkyvissä olleen kiljukotkan ehti koko asemalla ollut porukka näkemään. Myös hiirihaukkoja näkyi 19, varpushaukkoja 21 ja kanahaukkojakin 11 lintua. Tikkoja näkyi myös mainiosti, palokärki, 4 harmaapäätikkaa, pohjantikkanaaras sekä jopa 24 pikkutikkaa. Mainittavia määriä olivat myös 185 kulorastasta ja 12 paikallista lapasotkaa. Vielä näkyi 7 haarapääskyäkin ja kangaskiuru on aina mukava lintu ainakin itselleni. Hannalla oli verkoillakin jonkin verran tekemistä mutta mitään kummempaa ei tullut saaliiksi.

Illalla katseltiin vielä komeettaa ja revontulia.

19.10. neljä aamutuntia kului taas vakiolla mutta meno oli paljon vaisumpaa. Hanna näytti meille verkosta saamansa idäntiltaltin ja sitten asemalle saapunut Aleksi Mikola löysi todella kaukaa merellä muuttaneen ison merisirriparven, jossa arvioimme olleen noin sata lintua! Tällä parvella näimme kaiketi enemmän merisirrejä kuin Haliaksella oli koskaan nähty vuoden aikana? Muita mainittavia havaintoja olivat muuttavat jallu, 4 harmaasorsaa ja riskilä. Päivän aikana porukka vaihtui hieman, kun Luca, Petro ja Taiga lähtivät ja Kimi Nurminen sekä Aki Aintila saapuivat asemalle.

20.10. taas muutti jallu sekä aina mukava nokkavarpunen mutta muuten oli tyytyminen 247 punatulkkuun ja pariin haarapääskyyn ym. Meillä meni päivällä aikaa, kun olimme edellispäivänä huomanneet, että ainakin yksi automme renkaista todellakin vuoti. Onneksi aseman pihaan oli rakenteilla lisärakennus ja paikalla oli kompressori ja paikalla talkoissa käyneellä Mäenpään Latella oli Hangon kämpillään pistooli, jonka haimme lainaksi ja pystyimme näin lisäämään renkaaseen ilmaa.

21.10. keli oli huonontunut ja kovassa tuulessa havainnot jäivät vähiin. Parin tuhannen allin ohella kaukana merellä liikkui ajankohtaan nähden runsaasti haahkoja, 262 lintua. Lähiluodon rannassa tepasteli tylli ja merellä näkyi ruokki sekä merta pitkin matalalla muuttanut muuttohaukka.

Päivällä, täyteltyämme taas muutamaan kertaan automme rengasta, ajoimme kaupunkiin rengasliikkeeseen, jossa meille vaihdettiin väliaikaisesti hieman väärän kokoinen rengas ja tilattiin pari uutta rengasta myöhemmin viikolla vaihdettavaksi.

Iltaa kohti keli huononi ja 22.10. tuuli oli sen verran hurja, ettei vakioverkkoja pystytty laittamaan lainkaan pyyntiin ja aamuvakiokin suoritettiin etelämetsän suojasta. Merellä oli varsin vaisua mutta muutamia mukavampiakin havaintoja tehtiin, yhteensä 11 merisirriä, etelänkiisla ja tuulta uhmannut haarapääsky näistä parhaimpina.

Iltapäivällä teimme Hannan kanssa Gåun laskennan ja lintuja oli tuulensuojan puolella yllättävän mukavasti: mm. 2 lapasorsaa, harmaasorsa, 2 tundrakurmitsaa, suosirri, 4 taivaanvuohta ja 2 haarapääskyä. Tietysti ollessamme mahdollisimman kaukana asemasta, poimi Kimi pihaverkosta tulipäähippiäisen. Lintua ei tietenkään pystynyt pitämään niin kauan, että olisimme ehtineet palata asemalle, joten lintu jäi meiltä näkemättä vaikka toki illalla yritimme vielä löytää sitä vapautuspaikan lähimaastosta.

23.10. keli oli taas leppoisampi mutta vieläkään ei lintuja liikkunut toivomiamme määriä. Kimi onneksi pelasti aamun tuomalla meille samasta pihaverkosta poimimansa kaksi tulipäähippiäistä. Edellisiltana rengastettu lintu oli tuonut kaverinsakin hakemaan renkaan itselleen. Muuttohavainnot jäivät nokkavarpuseen.

Vakion jälkeen kiiruhdimme Akin ja Aleksin kanssa Gåulle ja ehdimmekin koluta sen huolella ennen kuin luvatut sateet alkoivat. Havainnot jäivät kuitenkin vaisuiksi – 2 taivaanvuohta, 3 jänkäkurppaa ja taas ainakin yksi haarapääsky sentään nähtiin.

24.10. merellä liikkui alleja 7786m ja tiaisilla ja peipoilla sekä punatulkuilla ym. oli myös liikehdintää mutta verkoilla oli kuitenkin yhä varsin vaisua – yllärinä Hanna poimi myöhäisen lehtokertun. Gåulla kellui useita harmaasorsia mutta muuten havainnoilla ei juhlittu.

Lopulta meidän piti singahtaa yhdeksi rengasliikkeelle vaihtamaan parit renkaat ja sitten palasimme vielä asemalle pakkailemaan ja siivoilemaan. Sitten olkini aika hyvästellä asemalle jäävä porukka ja lähteä liikenteeseen.

Koska meillä olki yhä lomaa jäljellä, päätimme varata huoneen tutusta SkyLine lentokenttähotellista, jossa söimme illalla hyvin ja simahdimme aikaisin.

Lauantaina 25.10. tukevan hotelliaamiaisen jälkeen kiertelimme hieman Vantaan autoliikkeissä tutustuen erilaisiin autoihin, sillä meillä on suunnitelmissa tehdä autokauppoja lähitulevaisuudessa. Oli hyvä päästä katsomaan autoja hieman livenäkin eikä vaan netistä.

Lopulta kun ei mitään kauhean kiinnostavaa bongattavaa ollut missään lähistöllä, päätimme ajaa Järvenpään Tuusulanjärven Vanhakylänrantaan kuvaamaan siellä jonkin aikaa viihtynyttä nuorta aroharmaalokkia. Lintu poseerasikin meille oikein mukavasti, joten aika pian lähdimme jatkamaan matkaamme.

Kouvolassa stoppasimme ostamaan halpoja linnunruokia talveksi ja jatkettuamme taas ajoa muutaman kymmentä kilometriä, tuli viesti, että Kouvolan Lappalanjärven särkillä oli jo pitkin päivää bongattu paikallisten toimesta mahdollista siperianuunilintua, jota oli päivän aikana kuultu useita kertoja mutta nähty vain vilaukselta ja näytillä oli ollut vain yksi varsin vaatimaton kuva, jonka lajista pian käytiin keskusteluja.

Teimme tietysti nopean uukkarin ja ajoimme kiiruusti särkille, jossa oli yllättäen paikalla vain linnun löytänyt Antti Vänskä, Hannan sisko Elissa sekä Teo Ylätalo. Myöhemmin paikalle saapui vielä pari immeistä. Koko illan etsimme uunilintua ja muutamaan otteeseen kuulimme ruovikosta lupaavan kuuloisia ääniä – niin taksutusta kuin siperianuunilinnulle tyypillistä kitkutustakin, mutta lintua emme nähneet ja tuskin saimme äänitettyäkään, sillä tilanteet olivat todella nopeita ja tuuli haittasi äänityslaitteella kuuntelua.

Havaintomme olivat kuitenkin sen verran lupaavia, että päätimme yöpyä Elissan luona ja palasimme paikalle taas sunnuntaiaamuksi, jolloin paikalla oli yhteensä parisenkymmentä linnun etsijää. Kertaalleen kuulimme osalla porukasta hämmentävän selvän siperianuunilinnun laulunsäkeen vastauksena soitettuun lauluatrappiin, mutta tilanne oli niin erikoinen, ettei kukaan uskaltanut olla varma, oliko joku soittanut jossain ruovikon siimeksessä atrappia vai oliko vastauksen päästänyt oikea lintu.

Lopulta meidän oli Hannan kanssa lähdettävä ajamaan kohti Parikkalaa, sillä meidän oli määrä tehdä illemmalla vielä vesilintulaskenta Siikalahdella.

Jälkisanoina voisi ehkä sanoa, että syysloma oli havaintojen puolesta ollut varmaan surkein ikinä mutta olipahan sentään päästy irtautumaan arjesta edes hetkeksi.

J.A.