Elokuu 2017

Elokuu alkoi mukavasti, kun 1.8. Siikalahdella vaelsi pähkinänakkeli patotien puskia pitkin kohti länttä. Iltapäivällä kävimme taas valkoposkihanhipyynnissä Joukiosalmella ja saimme renkaisiin 3 vanhaa ja 5 poikasta.

3.8. Siikalahdella näkyi ainoana parempana lajina suosirri, mutta iltakäynti Saaren Pohjanrannassa tuotti taas sponden jalohaikaran! Myös pikkutylli oli paikallisena lirojen seurassa.

4.-6.8. teimme jo perinteisen Saimaan risteilyn kaveriporukalla. Suuntasimme ensin Puumalaan, josta meillä oli mökki varattuna ja illalla kävimme Siltakemmakoilla kuuntelemassa Eppuja. Seuraavana päivänä veneilimme Joutsenon puolelle, jossa yövyimme Keski-Lylyn saaressa ja sunnuntaina jatkoimme Lappeenrantaan. Viikonlopun säät olivat varsin vaihtelevat, mutta onneksi paljon paremmat kuin mitä sääennusteet olivat luvanneet. Lintuhavainnot jäivät kuitenkin varsin vähiin; muutama suosirriparvi, pari harmaahaikaraa sekä meriharakka olivat ainoat mainittavat.

Joka päivä retkeilin vähintään ruokatunnin, mutta juuri mitään yllättävää ei tullut havaittua 11.8. bongasin Kangaskylältä Lötjösen Matin löytämän pikkusiepon, mutta Siikalahdella ei näkynyt merikotkaa kummempaa. Harvoina lämpimänä hetkinä kävimme Siikalahdella parhosia katsomassa ja kuvasimmekin mm. pikkuhäiveperhosen ja karttaperhosia.

12.8. Siikalahdella näkyi sentään mm. 19 merimetsoa, 10 harmaahaikaraa, taas uusi jalohaikara sekä 4 merikotkaa. Pohjanrannan ”jallu” oli myös yhä paikalla.

13.8. piti singahtaa Asikkalaan bongaamaan etelänisolepinkäistä. Matkalla näin Rautjärven Lamminkylässä pari kangaskiurua ja Joutsenosta ja Lappeenrannasta poimin kyytiin Caireniuksen Sampsan sekä Punnosen Pekan. Lintua piipitettiin ”aroisolepinkäisenä” siihen asti, kunnes pääsimme paikalle ja huomasimme lintua kohti kävellessä, että määritystä jo epäiltiin ainakin Bongariliiton Facebookissa. Lintu löytyi pian mutta oli kaukana. Onneksi se siirtyi kohta hieman lähemmäksi ja eivätpä tuntomerkit oikein etelänisolepinkäiseen sopineet. Jonkin aikaa lintua tuijotettuamme joku sai linnusta lentokuviakin, joissa näkyi linnun turhan selvästi kyynärsiivelle yltävä siipilaikku. Myös valkoinen yläperä, hennohko nokka sekä pitkänoloinen pyrstö eivät sopineet ”pallidirostrikselle” vaan lintu taisi taas kerran olla ns. homeyeri-tyyppinen isolepinkäinen. Eikä tämä vanha lintu välttämättä ollut saapunut kovinkaan kaukaa, sillä peltoaukealle pelmahti jostain myös nuori isolepinkäinen.

Paluumatkalla stoppasimme Askolan altailla, jossa näkyi mm. 31 tylliä, 21 kapustarintaa, 4 lapinsirriä, 5 suosirriä sekä meriharakka. Ilta päättyi komeaan ukkoseen.

15.8. löytyi Siikalahdelta taas uuden näköinen jalohaikara, vanha lintu tällä kertaa. 16.8. Kangaskylän yllä lenteli hetken ristiin rastiin isokäpylintu ja 17.8. näkyi kylällä taas pitkästä aikaa pähkinähakki.

18.8. iltakäynti Pohjanrannassa tuotti 3 mustapyrstökuirinuorukaista, jotka valitettavasti olivat aika kaukana väreilyssä ja lensivät katveeseen, ennen kuin ehdimme edes ajatella alalajimääritystä. Seuraavina päivinä alkoi sitten Suomesta löytyä enemmän islandica-alalajin yksilöitä kuin aiemmin oli havaittu yhteensä. Jotenkin meidän linnuista jäi kuitenkin sellainen kuva, että ne olivat turhan pitkänokkaisia islandikoiksi.

19.8. Siikalahdella näkyi taas jalohaikara, 13 merimetson parvi, mustaviklo, 34 kapustarintaa ja yhdessä kapulaparvessa mukana ollut isosirri. 7 kaukana muuttanutta kahlaajaa näyttivät nekin lähinnä isosirreiltä, mutta menivät hieman turhan kaukaa.

Iltapäivällä juoksimme Honkasen Juhan kanssa kahdestaan Joutsenon pikkuteitä ihan vain huvin ja urheilun vuoksi puolimaratonin, jonka varrella näkyi mm. ampuhaukka.

20.8. Siikalahdella oli 2 jalohaikaraa, joista ainakin toinen oli taas sulkasatonsa puolesta uusi yksilö. Harmaahaikaroita näkyi yhteensä ainakin 20 yksilöä. Merikotkia näkyi 3, sinisuohaukkanaaras muutti etelään, pikkutyllin ja tyllin ääntä kuultiin taivaalta ja myös mustaviklo muutti.

21.8. lahdella oli taas pari jallua ja tihkusateinen ruokatuntistaiji tuotti myös toivotut 21 tundrakurmitsaa ja 12 punakuiria, jotka muuttivat yhdessä lahden yli. Myös lapinsirri sekä töyhtöhyyppä näkyivät.

23.8. lahdella näkyi pitkästä aikaa pari punasotkaa ja harmaapäätikka sekä taas uusi täysin keltanokkainen jalohaikaranuorukainen. Iltapäivällä haimme Tarvaslammella ikkunaan törmänneen nuoren kanahaukan hoitoon. Niinpä meillä oli nyt parikin lemmikkiä, sillä meillä oli jo lähes pari viikkoa ollut hoidossa myös ison osan siipisulistaan menettänyt haarapääskyn poikanen.

24.8. suuntasimme Soikkelin Miikan kanssa Savonlinnaan bongaamaan siellä jo jonkin aikaa oleillutta mandariinisorsaa. Pienen hakemisen jälkeen tämä peruspukuinen koiraslintu löytyikin. Ohessa näimme mm. pari pähkinähakkia.

25.6. lahdella näkyi yksi jallu ja iltapäivän juoksulenkillä kuulin Moskuunniemessä rätisevän pikkusiepon.

26.-27.8. olimme Helsingin seudulla, jossa oli lauantaina Lintumessut Viikissä. Itse retkeilin tietysti molempina päivinä. Viikissä näkyi mm. kapustarinta, lapinsirri, pari suosirriä, 3 mustavikloa sek’ kuului pikkutikka ja Espoon Laajalahdella kävin molempina päivinä. Sunnuntaina staijailin paikalla pitempään mukavassa porukassa ja haviksia kertyi mm. jo edellispäivänäkin näkyneestä islandica-mustapyrstökuirista, 2 pikkutyllistä, 2 pikkusirristä, 2 lapinsirristä, suosirristä, 2 mustaviklosta, 50 suokukosta, 2 jalohaikarasta, 3 räyskästä, rytikerttusesta ja 4 viiksitimalista ym. Kävin pikaisesti myös Espoon Finnolla, jossa näkyi vain 2 liejukanaa.

28.8. Siikalahdella näkyi vielä muuttava käki ja 29.8. taas jalohaikara. Iltalenkillä kuulin Eskolan metsissä pohjantikan.

Kuun viimeisenä päivänä singahdin Joutsenon lennokkikentälle bongaamaan EKLY-pinnaksi nuoren luotokirvisen. Lintu oli oudon näköinen etenkin juuri loppuneiden sateiden jälkeen, joten uskalsin määrittää sen itselleni pinnaksi vasta kotona Pirhosen Jampan löytötilanteessa ottamat kuvat nähtyäni. Enpä ollut aiemmin tainnut edes nähdä nuorta alkusyksyistä luotokirvistä? Paluumatkalla näin vielä pari toisiaan jahdannutta käkeä Joutsenon Korvenkylässä.

J.A.

Unelmia toteuttamassa

Keskiviikkona 26.7. alkoi lyhyt pidennetty viikonloppuvapaa, jolla suuntasimme itärajaa pitkin kohti pohjoista. Ajoimme ensin kohti Kolia, jossa pysähdyimme ensin tunnetulla kämmekkäsuolla, jolta löysimme punakämmekkää, kaitakämmekkää sekä sitä tavallisinta eli maariankämmekkää. Ilta oli kuitenkin todella synkkä, joten kukkien kuvaaminen ei kauhean hyvin onnistunut. Kolille päästyämme saimme todeta koko alueen olevan pilven peitossa, joten jatkoimme Lieksan Tuopanjoelle bongaamaan siellä jo pitkään laulanutta viirusirkkalintua. Emme ehtineet olla paikalla kuin hetken, kun viirusirkkeli alkoi tiristä aukean keskellä, vaikka ilta oli vielä nuori.

Olimme alkuun suunnitelleet yöpyvämme teltassa jossain viirusirkkalintupaikan lähistöllä, mutta koska meillä ei enää ollut tarvetta käydä kuuntelemassa lintua yöllä, lähdimme ajamaan kohti Hannalla tiedossa olleita seuraavia kämmekkäpaikkoja. Lopulta pystytimme telttamme kämmekkäpaikan lähelle Pieni-Valkeisen suojelualueen reunaan.

27.7. Nukuimme pitkään ja herättyämme lähdimme etsimään kämmeköitä. Heti teltan vierestä löytyivät ensimmäiset kalkkimaariankämmekät ja parin tunnin kierros metsissä ja soilla tuotti myös kalkkimaariankämmeköitä, soikkokaksikoita, valkolehdokkeja, punakämmeköitä, kirkiruohoja sekä parhaana tummaneidonvaipan. Lintuhavaintojakin tuli mutta vähän; pyy pyrähti lentoon jaloistamme, jokunen pikkukäpylintu lensi äännellen ylitsemme, yksi tiltaltti ja useita peukaloisia lauloi ja parhaana kuului varoitteleva idänuunilintu.

Sitten olikin aika lähteä jatkamaan kohti Kuhmoa. Nähtyämme yhden teeripoikueen yrittävän tien ylitystä, pysähdyimme erään järven rantaan kokkaamaan vielä kunnon kenttälounaan, ennen kuin jatkoimme Kuikkajärvelle Arctic Median eräkämpälle, jossa olimme juuri aikataulun mukaan klo 16:30.

Kämpän pihalla tapasimme Antti Selinin, joka kertoi meille tutut kojukäytännöt ja klo 17:15 lähdimme parilla autolla kohti kuvauskojuja. Olimme saaneet Hannan kanssa kahdestaan käyttöömme niin kutsutun Paradice -luksuskojun, parin kuvaajan ollessa naapurikojuissa yksinään. Muut mukana olleet suuntasivat muille kojuille ns. Caravanille sekä järvikojulle.

Järjestimme kojussa kaikki tavarat siten, ettemme aiheuttaisi mitään ääntä, mm. eväät oli todella huolellisesti pakattu tätä ajatellen ja asetimme kameramme kuvausvalmiuteen. Pian Antti saapui vielä norjalaisen apurin kanssa tuomaan haaskalle tuoreen possunraadon ja norskikin suuntasi yhteen kojuista kuvaamaan. Antin lähdettyä olimme pian kaikki valmiit hiljaisuuteen ja odottamaan elukoita saapuviksi.

Kohta haaskalle saapuivat ensimmäiset korpit, varikset sekä kala- ja selkälokit. Korppeja oli enimmillään jopa 55 yksilöä ja selkälokkejakin seitsemän ja näistä yksi oli varsin vaalea, muttei oikein selvä idänselkälokki ehkä kuitenkaan. Yllättävän pian, vain reilun puolen tunnin odottelun jälkeen saapui ensimmäinen iso karhu kojulle vasemmalta puoleltamme. Tämä nalle oli selvästi tapellut lähiaikoina ja sen korvasta puuttui iso pala. Nalle suuntasi suoraan sianruholle ja alkoi syödä sitä oikein urakalla! Tovin päästä alkoi jo tuntua, että meinasiko se jättää muille mitään!

Puolisen tuntia myöhemmin saapui peräkanaa pari pienempää nallea, joista toinen uskaltautui haaskalle isomman nallen lähdettyä takaisin metsään. Toinen puolestaan kiersi suon pariinkin kertaan ennen kuin lopulta uskaltautui haaskalle. Luikumpi näistä varsin aroista parivuotiaista nalleista sai meiltä kutsumanimekseen ”arkajalka”, sillä se tuntui pelkäävän korppejakin.

Ja äksöniä riiti jatkossakin. Illan neljännen, keskikokoisen nallen saavuttua haaskalle, saapui taas korvapuoli ajaen tämän pois. Ja kun korvapuoli oli haaskalla, eivät pienemmät uskaltaneet tulla edes lähelle. Arvet olivat siis merkkinä siitä, että tämä yksilö oli raivannut tiensä korkealle nallehierarkiassa. Mutta yllättäen illan viides nalle, joka oli tätä reilusti pienempi, tuntui kuitenkin olevan suon kingi. Tätä nallea, jolla oli iso arpi takapuolessa, väisti korvapuolikin sekä myöhemmin paikalle saapunut ehkä kaikista kookkain vaaleaselkäinen yksilö, joka tyytyi nappaamaan nopeasti ison lihaköntin mukaansa ja siirtyi metsän reunaan sitä syömään.

Noin iltakymmenen aikaan lintuelämä alkoi hiljentyä ja paikalle jäi vain pari korppia sekä kalalokkeja. Illan jo hämärryttyä saapui oikealta illan komein sepelkauluksinen suuri nalle ja pian tämän jälkeen klo 22:40 ”sepelnallea” kiikareilla katsellessani, huomasin sen takana jotain vaaleaa – SUSI! Metsän reunaan oli saapunut kaksi sutta, jotka hetken emmittyään lähtivät ylittämään suota oikealta vasemmalle. Etäisyyttä näihin otuksiin oli varmaan sellaiset 300 metriä, mutta valoa oli vielä sen verran, että kamerat rapsuivat. Meitä oli ohjeistettu kuvaamaan susia aika maltillisesti, jotta ne mahdollisesti uskaltautuisivat tulemaan haaskalle. Niinpä otimme kuvia lähinnä vain niiden liikkuessa ja silloinkin vain yksittäisiä kuvia kerrallaan. Nämä järjettömän komeat eläimet, joista toinen oli vanha vaalea laumanjohtajanaaras ja toinen nuorempi ja luikumpi vaaleanruskea koirasyksilö, kuitenkin vain jolkottivat suon poikki kadoten lopulta puiden taakse vasemmalle.

Pian tämän jälkeen näimme vielä yhden uuden suurehkon vaaleahartiaisen nallen ja klo 23:10 näkyivät sudet lyhyesti suon perällä poispäin etenemässä kadoten lähes saman tien metsään.

Alkoi olla jo varsin pimeää, mutta haaskalla kävi silti kuhina. Karhuja liikkui edes takaisin vähän väliä, mutta noin 23:30 jälkeen alkoi olla hiljaista ja vain yksittäisiä karhuja kävi lyhyesti haaskalla.

28.7. aivan keskiyölläkin kalalokkeja oli muutamia suolla ja pari selkälokkiakin kävi vielä kääntymässä. Yhden jälkeen kävi isohko nalle haaskalla kääntymässä ja hieman tämän jälkeen kuului suolta pari kertaa riekon narinaa. Tämän jälkeen näkyi vain pientä tummaa nallea, jolla oli hetken kaverikin ja kolmen jälkeen saapui taas tuttu risakorva haaskalle pomoilemaan.

Ennen auringon nousua alkoi suolle nousta sakea sumu, joka lopulta peitti koko suon. Maisema oli kuin postikortista, mutta eläinten tarkkailua tämä tietysti haittasi. Pikkuhiljaa alkoi äänimaisema taas heräillä, kun kuului harakkaa, varista, korppia, hömötiaista ja viiden nurkilla heräsivät västäräkitkin.

Loppuaamuna näkyi enää vain paria nallea lyhyesti ja lopulta sain pari tuntia nukuttuakin, Hanna hieman enemmän. Seitsemän nurkilla kojun edessä touhusi enää västäräkkejä, muutama keltavästäräkki mukanaan ja yllättäen kojun sivustalta löysimme maasta pari pohjansirkkua, jotka kuitenkin katosivat nopeasti. Klo 7:30 olimme pakanneet kaikki tavaramme ja kävelimme autolle, josta lähdimme porukalla kohti Kuikan kämppää. Olipahan ollut erinomainen yö, mutta hieman oli jäänyt kaivelemaan se, etteivät sudet olleet tulleet yhtään lähemmäksi, eikä tätä edellisenä yönä näkyneitä merikotkia saati ahmaa ollut näkynyt. Mutta onneksi meillä oli vielä toinenkin kojuyö edessä!

Kämpällä söimme kunnon aamulounaan havaiten ylitsemme äännellen lentäneen kaakkurin ja lopulta ajoimme pienen matkan päähän jokivarteen pystyttämään telttaa ja nukkumaan.

Nukuimme pitkälle iltapäivään ja lopulta ennen neljää ajelimme taas kämpälle, jossa kokkailimme ja klo 16:30 lähdimme nyt hieman isommalla porukalla kohti kojuja. Meitä oli täysi pakettiautollinen Paradicelle menijöitä, mutta onneksi saimme taas oman kojun luksuskojun naapurista. Ja oikein hyvä koju oli tämäkin ja pian meillä olivat taas tavarat järjestyksessä. Suon takapuiden latvustossa istuskeli vanha sekä 3kv merikotka korppien seurana.

Antti kävi nyt tuomassa isomman sian ruhon, joka piti ajaa paikalleen moottorikelkalla. Hän kiinnitti ruhon entistäkin huolellisemmin puuhun kiinni, jotteivät nallet saisi sitä kannettua muualle.

Ja noin tunnin odottelun jälkeen saapui ensimmäinen suuri nalle haaskalle ruhoa repimään ja lihaa ahmimaan. Ja kohta jostain lennähti suon reunaan toinenkin vanha merikotka.

Ennen kahdeksaa saapui toinen kookas, vaaleaniskainen nalle ja klo 20:20 ruskeampi susi saapui oikealta metsästä suon laitaan. Se piilotteli hetken mäntyjen seassa, mutta siirtyi sitten keskelle suota, jonne se jäi lopulta makoilemaan. Ja eipä aikaakaan, kun metsän reunaan saapui vaalea alfanaaras, joka jatkoi pian toisen luo ja yhdessä ne lähtivät taas ylittämään suota välillä hieman juostenkin.

Suon vasempaan reunaan päästyään sudet hyökkäsivät pienehkön karhun kimppuun tältä ilmeisesti mukaansa ottamaa lihakönttiä hamuten. Valitettavasti tämä tapahtui meistä katsoen pienen metsikön takana, joten emme päässeet kunnolla äksöniä ihailemaan.

Valkoniskaisen nallen vietyä valtaisan lihaköntin mukanaan metsään, pelkäsimme, että sudet seuraisivat tätä lihakönttiä, eivätkä siten enää tulisi näytille. Olimme kuulleet, etteivät sudet kovin mielellään tulleet keskemmäs suota, jolla oli aika märkää vaan mieluummin odottivat karhujen kantavan lihaa mukanaan metsään, jossa ne sitten varastivat lihan tältä siten, että toinen hyökkäsi karhun kimppuun ja kun karhu tipautti lihapalan, nappasi toinen sen matkaansa.

Kohta olivat isommat nallet tiessään, jolloin kolme pienempää nallea saivat rellestää rauhassa haaskalla. Nämä kolme olivat meille jo tuttuja ja arkajalka ei taaskaan uskaltanut tulla ruokailemaan vaan ölisi ja huuteli pitkään kauempana sivustalla. Sen sijaan arpikankku teki mitä lystäsi ja muut väistivät.

Klo 21:10 vaalea susi oli kuitenkin yllättäen haaskan vasemmalla puolella mukavan lähellä ja kamerat raksuttivat. Maltoimme kuitenkin taas kuvata vain kohtuullisesti, jotta emme vahingossakaan säikyttäisi otusta tiehensä. Mutta haaskalla taisi olla vielä liikaa ruuhkaa ja aika pian susi väisti kahta haaskalta poistunutta karhua takaisin metsään, eikä valitettavasti tullut tyhjälle haaskalle, jolla nyt jo vanhat merikotkatkin aika ajoin olivat alkaneet korppien seassa arasti käydä.

Mutta 21:45 vihdoin se tapahtui! Sudet tulivat haaskalle ja ihme kyllä arkajalkakin uskaltautui niiden seuraan. Sudet lähestyivät haaskaa todella hitaasti ja ruskeampi ei sille koskaan uskaltautunut vaan kiersi pari lenkkiä suolla kertaalleen reviiriäänkin merkaten, mutta alfanaaras uskalsi lopulta hakea ison lihaköntin mukaansa ja siirtyi hieman peremmälle suolle sitä syömään.

Vaalea susi oli lopulta yhtäjaksoisesti näkyvissä nelisenkymmentä minuuttia. Muutamaan kertaan se kävi haaskalla mutta pääasiassa se loikoili korviaan heilutellen ja muuta trafiikkia ihmetellen hieman syrjemmällä. Ruskea susi sen sijaan ei ollut näytillä kuin kymmenkunta minuuttia ennen kuin katosi metsään. Oli hauska huomata, että vaikka merikotkat olivat todella arkoja ja eivät juuri millään meinanneet uskaltautua haaskalle, niin etenkin sudet mutta myös pienemmät karhut tuntuivat pelkäävän ainakin lentävää merikotkaa.

Ilta oli jo pimentynyt ja vaalean sudenkin lähdettyä oli arkajalka taas sisarensa kanssa haaskalla. Tällöin vasemmalta lähestyi haaskaa uusi vaalea isokorvainen erauspentu, joka ei kuitenkaan millään uskaltanut tulla lähellekään haaskaa.

22:40 vaalea susi kulki suon poikki oikealle iso lihapala matkassaan ja kymmenkunta minuuttia myöhemmin ruskea susi teki saman ja joltain nallelta sekin oli onnistunut ison lihapalan viemään. Samoihin aikoihin haaskalla kävi jopa neljä pienempää nallea, joista kolme saattoi hyvinkin olla sisaruksia keskenään. Arpikankku oli selvästi eri porukkaa. Erauspentukin näkyi taas lyhyesti.

Klo 23:30 oli taas niin hämärää, että päätimme tyytyväisinä molemmat kellahtaa nukkumaan. Pari kertaa heräsin katsomaan, kun ainakin korvapuoli oli taas saapunut ensi kertaa tälle yölle haaskan lähelle ja kolme pienempää mellasti suolla.

29.7. klo 1:30 pari nallea huuteli suolla ja otti ilmeisesti hetken ihan kunnolla yhteen, mutta valitettavasti oli niin hämärää, ettei touhu oikein näkynyt.

Aamulla oli sitten todella hiljaista. Vanhat merikotkat lentelivät pariin otteeseen suon yllä, mutta lopulta nukuimme vielä vuorotunnein kuuteen asti. Västäräkit kävivät juoksentelemassa kojumme päällä untamme häiritsemässä. Seitsemän aikaan aloimme pakkailla tavaroitamme ja klo 7:30 tapasimme taas koko todella tyytyväisen porukan autolla ja lähdimme kohti Kuikan kämppää. Olipahan ollut kaikkien aikojen hienoin kojuyö!

Kämpällä kokkailimme taas aamulounaat havaiten ylilentävän isokäpylinnun ja hyvästelimme sitten Antin ja muun porukan, johon kuului mm. eteläafrikkalainen kuvaaja, joka oli ollut paikalla jopa kuukauden sekä norjalaisryhmä, jonka vetäjä oli vieraillut paikalla jo muutaman kymmenen vuoden ajan lähes joka kesä.

Koskapa olimme nukkuneet ihan hyvin kojussa, päätimme lähteä ajelemaan. Pysähdyimme pariin otteeseen ennen isoa tietä olleiden soiden reunalla havaiten kapustarinnan ja pikkukuovin. Lopulta päätimme lähteä taas Juukaa kohti.

Nurmeksessa kurvasimme päätieltä noin kymmenen kilometrin päähän Suuri-Soramo nimiselle järvelle, jolta oli paria päivää aiemmin löytynyt ruostesorsa. Löydettyämme järven rantaan, kellui naaraspukuinen lintu aivan rannassa kortteita popsimassa.

Juukassa kaupassa käytyämme jatkoimme taas yhdelle kämmekkäalueelle Kusilammelle, jossa kävelimme ihan kunnon kierroksen suolammen rantoja kiertäen ja löysimmekin reissulle pari uutta kämmekkälajia – pussikämmekän sekä yövilkan. Hauskin havainto oli kuitenkin, kun lammen rannassa oli tuhansittain pieniä rupikonnia!

Kunnon kävelyn jälkeen kokkailimme taas ja olimme aika pian valmiita kömpimään telttaan nukkumaan.

30.7. heräsimme aamulla kirjosiipikäpylinnun tööttäilyyn. Lintu piti hieman outoa lyhyttä tyy -ääntä kahden ja kolmen äänen sarjoina, mutta määrittyi lopulta lentoon lähdettyään, kun se päästi tyypillistä urpiaismaista lentoääntään.

Syötyämme taas kunnolla siirryimme vielä Hepolammelle, joka olikin maastoltaan aivan erilainen. Nyt kiipeilimme kalkkikivikalliota ylös alas jalat ihan puuduksiin. Kämmeköitä löytyi aika niukasti, mutta jonkin verran kuitenkin, mutta uusia lajeja ei löytynyt. Lintuhavainnoksi kuului pyypoikue.

Viimeinen kämmekkäkohteemme oli Merilampi, jossa kiertelimme taas suo- ja metsämaastoa jonkin aikaa löytäen vielä reissulle pari uutta lajia. Olime yhteensä reissullamme havainneet Juukassa 13 lajia kämmeköitä. Muutama laji olisi vielä ollut mahdollista havaita, mutta näin summamutikalla etsimälle emme niitä löytäneet. Havaitsimme kaita- ja punakämmeköitä, korallijuuria, nupullaan olevia yövillkoja, soikko- ja herttakaksikkoja, kukkineen tikankontin, tumma- ja lehtoneidon vaipan, valkolehdokkeja, maarian- ja kalkkimaariankämmeköitä ja pussikämmeköitä. Osaa pitää vielä määrittää valokuvista, sillä etenkin punaiset maariankämmekän sukuiset lajit risteytyvät keskenään varsin saumattomasti.


Puolilta päivin otimme suunnan taas Kolille ja matkan varrella kävimme kuvaamassa puna- ja kaitakämmekät nyt paremmassa valossa. Kolilla oli nyt kesäkeli upeimmillaan ja kävimme ottamassa maisemia Suomen kansallismaisemasta niin Ukko, Akka kuin Paha-Koliltakin.

Sitten oli edessä paluu Parikkalaan, jossa olimme ihan ihmisten aikoihin. Olipas ollut mukava kesäreissu!

J.A.

Äksöniä Joroisilla

Ilmassa alkoi olla jo pikkuhiljaa syksyn tuntua, vaikka eipä kesän tuntua ollut vielä oikein ehtinyt aistiakaan. Niinpä tiistaina 11.7. Lappeenrannassa taas pelaamassa käytyäni, päätin kurvata iltakäynnille Joutsenon Kotasaaren altaille. Toivoin päivän vesisateiden tiputtaneen paikalle kahlaajia, mutta eipä niitä ollut kuin muutama yksilö. Lapinsirrin seurassa ollut pikkusirri oli sentään uusi EKLY-vuodari. Paikalla näkyi myös 3 valkoposkihanhea sekä 3 mustakurkku-uikkua.

12.7. Härskiinmutkan aamukäynti tuotti pari merimetsoa ja iltapäivällä singahdin sateiden välissä Saaren Pohjanrantaan, josta löytyi toivomani laji eli kuovisirri neljän yksilön voimin. Myös syksyn ensimmäiset pari harmaahaikaraa, musta-, valko- ja metsäviklo, liroja, 5 suokukkoa ja 50 töyhtöhyyppää näkyi. Paluumatkalla Rautalahdella näkyi 70 töyhtöhyyppää, mutta joukossa ei ollut mitään parempaa.

Perjantaina 13.7. aamulla kävimme Soikkelin Miikan kanssa Pohjanrannassa toteamassa, että kuovisirrit olivat yhä paikalla, vaikka muut linnut olivatkin kadonneet. Nuori merikotka sentään nousi rannasta siivilleen.

Puoliltapäivin paukahti lintutiedotukseen sitten pommi, kun Joroisten Pasalan pelloilla oli pääskykahlaajalaji. Päätin kärvistellä töissä työpäivän loppuun odottaen jotain tietoa määrityksestä ja lopulta juuri sopivasti kahdelta tuli toivomani viesti, että lintu ei ollut aropääskykahlaaja. Niinpä matkaan oli lähdettävä, sillä pääskykahlaaja olisi minulle uusi Suomesta ja tietysti takaraivossa jyskytti aasianpääskykahlaajan eli WP-pinnan mahdollisuus!

Ajomatka oli tuskaisan pitkä ja päivityksiä ja lisätietoja linnusta tuli harvoin. Paremmin tietoa tuntui liikkuvan Bongariliiton Facebookissa, jota aika ajoin jouduin seuraamaan. Siellä myös spekuloitiin aasianpääskykahlaajan mahdollisuudella ja tähän lajiin myös omasta mielestäni ne tuntomerkit, joita linnusta oli Lintutiedotuksessa mainittu havaitun sopivat paremmin.

Soittelin matkalla Suojarinteen ”Potulle”, jonka arvelin olevan jo paikalla mutta tämä oli vasta juuri saapumassa Pasalan peltoaukealle. Lopulta lähes pari tuntia ajettuani Potu soitti ja kertoi huonot uutiset – lintu oli viitisen minuuttia aikaisemmin noussut korkealle taivaalle ja lähtenyt niin kauas kuin sitä oli pystytty seuraamaan! Ja vain 7 minuuttia tästä parkkeerasin peltotien varteen, jossa tyytyväiset linnun nähneet katselivat kuviaan ja hymyilivät muuten vain leveästi!

Ketutus oli tietysti ankara ja eihän siinä muu auttanut kuin alkaa staijata horisonttiin ja toivoa, että lintu palaisi rikospaikalle. Pikkuhiljaa paikalle saapui muitakin, mutta suurin osa ei tajunnut tilannetta vaan osa tuli seisomaan suurin piirtein suoraan eteen, jolloin piti hieman ärähtää, että siirtyisivät pois tieltä. Potu tietysti tuli staijaamaan kanssani, mutta kovin moni muu ei jaksanut paria minuuttia kauempaa lintua etsiä. Itse pähkäilin, että tuskin pääskykahlaaja olisi mihinkään keskellä iltapäivää lähtenyt, vaikka keli oli kyllä täydellinen siihen – tuuli oli luoteesta ja taivas oli kirkastumaan päin. Vajaan tunnin staijin jälkeen kun kuulin, että paikalla oli aiemmin ollut 170 töyhtöhyyppää, joita ei nyt näkynyt missään ja että pääskykahlaaja oli lähtenyt parin liron matkassa, alkoi epätoivo pikkuhiljaa hiipiä minuunkin.

Kerran jo säikähdin, kun tuulihaukka teki jotain aivan ihmeellisiä akrobaattilentoja aivan järjettömän kaukana näyttäen hetken todella lupaavalta. Hieman myöhemmin yhtäkkiä peltoaukealta nousi kuin nousikin noin 150 töyhtöhyypän parvi säpsähtäen lentoon muutama suokukko joukossaan, mutta ei tässäkään porukassa oikean näköistä lintu ollut. Mutta lähes välittömästi löysin hyvän näköisen linnun lähestyvän matalalla kaukaisen metsän päällä. Siinähän se perhana oli! Huusin ihmisille, jotka olivat levinneet aika laajalle alueelle tien varteen tarinoimaan, nuotteja ja aika surkeasti osa tuntui niitä ymmärtävän. Osan luulisi ymmärtävän, että vika ei yleensä ole nuoteissa, jos he eivät niitä kuuntele ja tai edes yritä ymmärtää jatkuvan: ”Missä se on!?, Missä se on!? -huutelunsa keskellä. Lopulta lintu sitten tipahti lähimetsikön taakse katveeseen ja itsekään en ollut nuotittelulta sitä ehtinyt nähdä kovin hyvin. Pääskykahlaajalajiksi se oli tietysti ollut helppo määrittää, olinhan tämän vuoden aikana niitä aika paljon – kolmea laji – nähnyt ulkomaan reissuilla, mutten kyllä ollut pystynyt edes aropääskykahlaajaa itse sulkemaan pois. Lintu oli löydettävä uudelleen.

Pienen metsikön takana näytti avautuvan pieni pellon läntti, joka ei kuitenkaan oikein näkynyt tielle. Ja kun bongariporukka kerääntyi viereemme huutamaan joka ikistä puskien takanutta töyhtöhyyppää kovaan ääneen, päätimme Potun siirtyä tietä pitkin hieman kauemmaksi, kun näytti siltä, että tie nousisi talojen lähellä hieman ylemmäksi, joten sieltä kaiken järjen mukaan olisi parempi näkyvyys peltoläntille.

Ja kohta Potu löysi linnun piilottelemasta osin kasvien takana. Onneksi lintu käpötteli hieman ja töyhtöhyypät sitä hieman juoksuttivatkin. Niinpä huusimme linnusta muillekin, jolloin juuri töyhtöhyyppä hyökkäsi linnun perään ja ajoi sen lentoon. Tällöin koko paikalla ollut porukka viimein sen näki.

Lopulta pääskykahlaaja oli hallinnassa koko sen parituntisen, jonka olin paikalla. Pariin otteeseen se lennähti jonnekin kauemmas, mutta oli tällöin näkyvissä toisesta paikasta, jonne oli myös kerääntynyt runsaasti bongareita. Lintu lensi pariin otteeseen aika hienosti ylitsemme, kerran jopa hieman pikkulokkimaisesti ”kjik, kjik” -äännellen, mutta nopeasti lentävästä linnusta oli todella vaikea nähdä eksakteja tuntomerkkejä. Linnulta kaiken lisäksi todellakin oli ainakin toinen pyrstöjouhi poikki ja toinenkin ilmeisesti kasvussa, joten lajin määritys oli vaikeaa. Kuitenkin aika runsaasti pääskykahlaajia nähneenä, minulle tuli linnusta heti töpäkkä, tukeva, erittäin lyhytpyrstöinen ja etupainoinen fiilis. Se oli lisäksi varsin tumma, lyhyt- ja paksunokkainen ja nokan tyvellä oli aika vähän punaista ja vatsapuoli oli hieman oranssihtava ja kyynärsiiven takareunassa ei tiukalla tapittamisella ainakaan maastossa näkynyt valkoisia kärkiä. Valitettavasti niinä parina hetkenä, kun lintu lensi suht läheltä ylitsemme, ei kenelläkään ollut kunnon kameraa valmiina. Itsekin sain lopulta toisella kerralla linnusta vain jonkinlaiset kuvat, kun en nopeasta tilanteesta johtuen ehtinyt juuri zoomata kameraani. Kaikki maastuntomerkit kuitenin tuntuivat sopivan aasianpääskykahlaajalle, mutta ainoa tällaisen keskikesäisen sulkasadossa olevan linnun pysyvä tuntomerkki eli sieraimen muoto ei ollut linnusta mitenkään väreilyn ja aika pitkän etäisyyden takia nähtävissä edes linnun taas laskeutduttua.

Kun lintu taas kerran oli kadonnut kauemmas ilmeisesti saalistelemaan, päätimme Potun kanssa lähteä paikalta ja jättää määrityksen varmistumisen kuvien varaan. Tiedossa kuitenkin oli, että paikalle oli saapumassa koko ajan porukkaa lisää ja kaikki tiesivät, että linnusta oli saatava hyvät kuvat lajin varmistumiseksi.

Lopulta linnusta ei koskaan saatu mitään aivan superhienoja kuvia ennen kuin lintu seuraavana aamuna nousi taas kerran taivaalle eikä enää palannutkaan takaisin. Määrityksestä jauhettiin niin Bongariliiton Facebookissa kuin sähköpostilistalla pitkään ja kaikki tuntui sopivan aasianpääskykahlaajaan, mutta kun aivan eksakteja tuntomerkkejä ei tällaisella yksilöllä ole, niin sen saa nähdä riittääkö tämä kuitenkaan Suomen Rariteettikomitealle? Toistaiseksi kuitenkin olen itse ruksannut hyvillä mielin itselleni pinnaksi aasianpääskykahlaajan, mutta pitää toivoa, ettei tälle käy kuten Lappeenrannan muinaiselle balkaninsiepolle, jota ei saatu dokumentoitua tarpeeksi hyvin ja vaikka ulkomaalaiset asiantuntijat pitivät lähes poikkeuksetta lintua balkaninsieppona, ei siitä Suomen pinnaa saatu.

15.7. tein vielä viimeisen Siikalahden vesilintulaskennan ja poikueita ei pahemmin vieläkään näkynyt. Näin sentään koko vuoden ainoat lokin poikaset; yhden nauru- ja yhden kalalokin… Paras havainto oli laskennan ohessa äännellen ainoaan mahdolliseen kahlaajien laskeutumispaikkaan laskeutunut kuovisirri.

Illalla kävimme toteamassa Parikkalaa lähimmän, Savonlinnan Punkaharjun puolella olevan kaakkurin onnistuneen pesinnässään, sillä lammella oli aikuisen seurassa jo isohko poikanen. Pikainen myöhäisillan käynti Siikalahdella tuotti vielä laulavan viitasirkkalinnun Raikanniemestä.

Kaakkuri

Haapaperhonen

16.7. kiertelimme Hannan kanssa lähialueilla lähinnä perhosia etsien, mutta kävimme myös parhailla peltoaukeilla. Havainnoista mainittavimmat olivat neljä haapaperhosta ja Kullinsuolla ollut tikli. 18.7. kävin taas pelailemassa Lappeenrannassa ja taas paluumatkalla Kotasaaressa, jossa näkyi jonkin verran tavallisia kahlaajia, mutta ainoina mainittavina pari pikkutylliä ja lapinsirri; mustakurkku-uikkuja näkyi nyt neljä. Joukionsalmesta laskin kesän ennätysmäärän 140 vanhaa ja ainakin 25 nuorta valkoposkihanhea.

19.7. teimme lyhyen kierroksen Saarelle, jossa näimme palokärjen Akanvaarassa, tiklin Pohjasuolla sekä 2 harmaahaikaraa, 2 suosirriä ja 2 pikkulepinkäistä Pohjanrannassa. Iltapäivällä juoksulenkillä kuulin Siikalahdella kauniisti varjolaulaneen kuhankeittäjän.

22.7. ainoa mainittava havainto oli nuori keltavästäräkki Siikalahdella ja 23 päivä suuntasimme aamusta Punkaharjun Laukansaareen arboretumin metsiä kiertelemään. Toivoimme löytävämme muitakin käpylintuja, mutta jouduimme tyytymään noin 40 pikkukäpylintuun. Myöskin vain kaksi pähkinähakkia nähtiin. Paluumatkalla koukkasimme taas Saarelle, jossa näkyi sinisuohaukkakoiras ja 4 pikkulepinkäistä Akanvaaran Tetrisuolla.

25.7. minulla oli viimeinen kesäkaukispeli Lappeenrannassa ja taas kerran kurvasin paluumatkalla Kotasaareen, mutta altaalta löytyi vain 3 metsävikloa ja 3 suokukkoa.

J.A.

Vähälintuinen kesä

Rankan PPLY:n rallireissun jälkeen olin todella väsynyt aika pitkän, mutta lyhyillä retkillä tuli silti käytyä. Saaren Pohjanrannassa näkyi 29.5. 8 jänkäsirriäistä sekä pilkkasiipi ja Akanvaaran Tetrisuolla 19 tylliä sekä idänselkälokki. Terveyskeskuksen pihalla lenteli 2 tikliä.

30.5. Siikalahdella lensi ylitseni hemppo, pari kultarintaa lauleskeli Raikanniemessä ja patotien ruovikoissa raksutti nyt kaksi rastaskerttusta. 31.5. yöretkellä kuului vakiopaikalla 4 heinäkurppaa ja kehrääjä sekä sarvipöllökin tuli nähtyä.

Kuun vaihduttua kesäkuuksi olin taas yöretkellä Turun suunnalta saapuneiden Oreniuksen Harrin ja Viuhkosen Kirsin kanssa. Viitakerttusia oli vähän, muta sentään seitsemän lintua kuului ja Raikanniemessä lauloi myös kaksi viitasirkkalintua. Patotielle oli taas saapunut yksi rastaskerttunen lisää. Heinäkurppia oli äänessä kolme lintua. Aamuiselle pöllökierrokselle saimme seuraksemme pari ulkomaalaistakin ja saimme vielä hoidetuksi niin viiru-, helmi- kuin varpuspöllönkin.

2.6. Siikalahdella näkyi pari suosirriä ja Pohjanrannassa 7 suosirriä sekä mullospellolla yksikseen hiippaillut jänkäsirriäinen, Akanvaaran Tetrisuolla näkyi vielä myöhäinen kapustarinta. Siikalahden rantametsäkierros tuotti valkoselkätikan, muutaman sirittäjän sekä pari pikkusieppoa.

5.6. ajelimme Helsingin seudulle, jossa itse suuntasin saman tien retkelle. Espoon Laajalahdella näkyikin kk-pinnaksi pari jalohaikaraa, vuodariksi näkyi ja kuului muutama rytikerttunen ja muita havaintoja olivat mm. 13 jänkäsirriäistä sekä 2 pikkusirriä. Helsingin Vanhankaupunginlahdella kävin niin Lammassaaren kuin Pornaistenniemen torneissa havaiten pari rytikerttusta, 4 viiksitimalia sekä pikkutikan.

6.6. retkeilimme Kirkkonummella, jossa bongasimme reviirillään laulaneen kirjokertun sekä kävimme Porkkalan kärjessä, jossa havainnot jäivät 25 pilkkasiiven parveen sekä Saltfjärdenillä, jossa näkyi pari räyskää. Iltapäivällä suuntasimme Helsinki-Vantaalle, josta lähdimme Länsi-Kazakstaniin viikon retkelle.

Kazakstanista palattuamme 14.5. olimme taas aika väsyneitä ja Suomessa yhä vain vallinneet surkeat säätkään eivät kauheasti innostaneet retkeilemään. Kävimme toki heti rengastamassa nyt sopivan kokoisiksi varttuneet varpuspöllön pojat, joita oli 6+7 lintua. Ajellessamme pois pöntöiltä, näimme spondesti viirupöllönkin.

15.6. iltayöstä suuntasin yöretkelle Partasen Harrin kanssa ja retki alkoi upeasti, kun auton edestä juoksi karhu! Muuten retki oli vaisu, parhaina Lahdensuon pelloilla kuului 12 ruisrääkkää, Kontiolammella näkyi sarvipöllö ja Kukonkannassa surisi pensassirkkalintu.

17.6. tein Siikalahdella taas vesilintulaskennan, jonka saldo oli surullinen. Linnut ovat todella vähissä! Mustakurkku-uikku näyttää kadonneen lahdelta kokonaan ja mm. punasotkia näkyi kokonaista 1 naaras, lapasorsia 1 koiras ja nokikanoja 8 lintua! Varikset tuntuivat tuhonneen myös kaikki pienet naurulokkikoloniat ja vain yksittäisiä pareja pesi siellä täällä. Tuskin onnistuivat nämäkään? Oheishavainnotkin jäivät vähiin, mm. kovasti harvinaistunutta kuhankeittäjää en kuullut lainkaan koko aamuna ja satakieliäkin lauloi lahden alueella vain kaksi lintua! Seuraavan yön retkikään ei tuottanut muuta uutta kuin luhtakerttusen Sammallammelta.

18.6. oli veljeni Pirkan perhe käymässä ja kiertelimme illasta ja alkuyöstä, mutta havainnot jäivät tuttuihin rastaskerttusiin, viita- ja luhtakerttusiin, viitasirkkalintuun, sarvipöllöihin jne. Härskiinmutkassa näkyi taas uusi idänselkälokki. Kuhankeittäjäkin piti lopulta hakea Pirkalle vuodariksi Tarvaslammelta asti. Eikä aamuinen Soininmäen pikakäyntikään tuottanut mitään parempaa. Päivällä Joukionsalmeen oli jo kerääntynyt valkoposkihanhia 41 vanhaa ja 12 poikasta ja yllättäen rannassa oli myös kolme meriharakkaa.

Muutamat seuraavat päivät havainnot olivat tuttuja samoja lintuja ja vasta 23.6. näkyi jotain uutta, kun Valkialammelta löytyi mustakurkku-uikku sekä luhtakerttunen ja metsäkierroksella varmistimme kaakkurin pesivän vakiolammellaan ja niin Punkaharjun Haukmäestä kuin Soininmäestä löysimme pohjantikan poikaspesät. Punkaharjun pesä oli mukavalla korkeudella ja ajattelimme tulevamme rengastamaan poikaset muutamaa päivää myöhemmin, mutta kun Hanna meni paikalle, oli iso karhu käynyt repimässä koko puun silpuksi ja popsinut poikaset välipalaksi!

Juhannuksena 24.6. aamuyöstä teimme Siikalahden yölaulajalaskennan, mutta vähissä olivat kaikki muut linnut kuin luhtakanat, joita kuulimme 17 eri tavoin äännellyttä yksilöä. Emme kuulleet ainoatakaan luhtahuittia eikä rytikerttusta! Kaulushaikaroitakin kuului vain neljä yksilöä ja kuhankeittäjiä kaksi. Pikkutikalla oli poikaset pesässään ja muutama pikkukäpylintu kuului taivaalta. Retken paras havainto oli vihdoin Eskolasta vuodariksi löytynyt idänuunilintu.

25.6. teimme taas yöretken, mutta havainnot olivat taas samoja tuttuja lintuja. Tyrjänjärven rannassa kuulimme jo uiden paikalta aiemmin löytämän rastaskerttusen ja aamulla jatkettuamme Saaren suuntaan rengastimme muutaman kuovin poikasen ja löysimme Poutasenryhmästä mustapyrstökuirin. Pohjanrannassa näkyi 5 valkoposkihanhea sekä niin ikään vähissä ollut pikkulepinkäispari.

26.6. iltayöstä suuntasimme Ruokolahdelle, josta ystävämme Mika Ohtonen ilmoitti löytäneensä hiiripöllöpoikueen. Hän epäili poikasten jo lentävän aika hyvin, mutta päätimme silti lähteä kokeilemaan, josko joku poikasista olisi vielä saatavissa kiinni rengastettavaksi. Aika kauan saimme lintuja etsiä nähden vain muutamaan kertaan lyhyesti emoa eri puolilla isoa hakkuuta, mutta lopulta löysimme koko pesueen, emot ja kolme poikasta. Mutta poikaset lensivät jo aivan liian hyvin, joten pyynnin sai unohtaa. Mutta olipahan ensimmäinen kerta kuin näimme hiiripöllöpoikueen Etelä-Karjalassa.

Päivällä kuulin Likolammella muiden mukaan siellä koko kesän viettäneistä pähkinänakkeleista vihdoin yhden linnun ja pitkä juoksulenkki tuotti pyypoikueen Siikalahden luoteispuolen metsistä ja sarvipöllön Huhmarisen palloilta.

30.6. Joukionsalmessa oli valkoposkihanhia jopa 65 vanhaa ja 30 poikasta ja Moskuunniemessä näin tien yli lentäneen pikkutikan. Illalla piippari soi ja kertoi Lappeenrannan Askolassa jo päivällä olleesta ruostesorsasta. Onneksi kohta tuli tieto, että lintu oli yhä paikalla, joten päätin singahtaa bongaamaa. Naaraslintu oli yhä paikalla ja sain tästä vihdoin paikattua EKLY-pinnan, jota en pari kertaa ollut jaksanut käydä bongaamassa tai päässyt reissun takia bongaamaan.

Palailin myöhään Lappeenrannasta ja kävin heinäkuun aluksi tarkistamassa, että heinäkurpat olivat yhä paikalla. Kuultuani myös pari sarvipöllön poikasta löysin spondesti vielä pari viirupöllön poikastakin. Aamulla tein taas Siikalahden vesilintulaskennan, jonka tarkoituksena oli lähinnä laskea poikueet. Poikueita oli odotettavan vähän, mutta joitakin sentään. Ainoatakaan lokinpoikasta en kuitenkaan havainnut! Laskennan mielenkiintoisin lintu oli sotka, joka näytti aluksi lupaavasti pikkulapasotkalta, mutta valitettavasti siipijuova oli todettavissa vääränlaiseksi pitkästä etäisyydestä ja väreilystä huolimatta.

2.7. kävimme Saaren Akonpohjassa rengastamassa Antero Tykkyläisen pihapöntössä pesineen käenpiikapoikueen.Poikasia oli jopa yhdeksän kappaletta! Myöhemmin päivällä rengastimme Tarvaslammella tuulihaukan pöntöstä viisi poikasta. Joukionsalmen pikakäynnillä näkyi valkoposkien seurassa kanadanhanhi.

4.7. Siikalahden ruokatuntikäynti palkitsi vihdoin, kun löysin pari jalohaikaraa! Vihdoin sain tästä lajista todella kauan odotetun tosisponden! Parhaimmillaan näin näiden kanssa samassa kuvassa myös lentävän kaulushaikaran. Illemmalla kävin pelailemassa kaukiksen kesäsarjaa Lappeenrannassa ja kävin tarkistamassa, että ruostesorsa oli yhä paikalla Askolan altaalla, jolla lepäili lokkiparvessa myös kaksi räyskää.

5.7. kuulin taas pähkinänakkelin Likolammella ja 6.7. Siikalahdella näkyi vielä lennossa pariin otteeseen jalohaikara. Illemmalla kävimme Joukionsalmella kokeilemassa valkoposkihanhien poikasten pyydystystä. Hanna oli rakentanut ansan, jonka sijoitimme pellon ja rannan väliin, mutta linnut olivat todella arkoja ja lopulta saimme ajettua ansaan vain yhden perheen, jonka vanhemmat olivat juuri ja juuri lentokykyisiä sulkasadon takia, mutta lensivät silti ansasta karkuun ja näin saimme rengastettavaksemme vain neljä poikasta. Toinen yritys seuraavana iltapäivänä oli vielä laihempi, sillä saimme taas kiinni neljä poikasta, mutta nämä olivat liian pieniä rengastettavaksi.

8.7. vietimme hääpäiväämme käymällä Ruokolahden Kummakivellä, joka oli todellakin käymisen arvoinen kohde! Paikalla oli ihan hienoa metsääkin, joten aiemmin kesällä paikalla olisi saattanut kuulla muitakin lintuja kuin pari töyhtötiaista. Illemmalla olimme sitten katsomassa Imatran ajoja eli moottoripyörätapahtumaa ja tapahtumia riitti kerrakseen, kun kisojen toinen kolari sattui aivan suoraan kohdallamme!

9.7. retkeilimme aamun erilaisissa metsäpaikoissa havaiten pyypoikueen ja tiltaltteja ym. Parhaat osumat sattuivat kuitenkin peltokierrokselle, kun sain juostua kiinni kurjen poikasen, joka sai renkaan muistoksi tapaamisestamme ja töyhtöhyypän poikasta rengastaessamme, nousi vierestämme lentoon heinäkurppa toki tutulta peltoaukealta!

J.A.

Kahlaajia kuvaamassa

26.5. päätin yrittää uudelleen kahlaajien kuvausta Pohjanrannassa. Sateisen jakson keskelle oli kerrankin luvattu poutaa, eikä tuulenkaan pitäisi haitata kuvaamista. Pystytin Lidlin 10€ maksaneen teltan rantaan, lähelle kahlaajien suosimaa mutaista kenttää. Illalla linnut vielä vähän ihmettelivät telttaani, mutta aamuun mennessä ne olivat jo täysin tottuneet sen olemassaoloon. Jatkossa olisi mielenkiintoista kuvata kahlaajia peililasin läpi, jolloin edes kameran objektiivin liike ei paljastaisi kuvaajaa.
Mutelikolla ja matalilla vesialtailla liikkui 6 jänkäsirriäistä, 4 suosirriä, 4 tylliä, vesipääsky ja muutamia suokukkoja, valkovikloja ja liroja.

Aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta, mikä toi kuvaamiseen lisää haasteita. Valon jyrkkyyttä vähentänyt ohut pilviharso olisi ollut hyvä juttu kuvauksen kannalta, mutta sitä ei nyt ollut tarjolla.

H. A.

Toukokuun loppu PPLY-rallireissuineen

23.5. Härskiinmutkassa näkyi 5 lapasotkaa ja Moskuunniemestä löytyi aamuretken vuodariksi kultarinta. Illalla kävin Kullinsuolla hieman aikaisemmin ja kuulin vain yhden heinäkurpan ja Siikalahdella huittaili vain yksi luhtahuitti.

24.5. suuntasin taas aamuretkelle ja Siikalahdelle, jossa vain kävellä patotien laitaa ja kuulostella, mitä laulajia löytyisi. Rastaskerttunen ja luhtakerttunen olivat oikein mieluisia löytöjä ja pikkulepinkäisnaaraskin näkyi lyhyesti. Työpäivän jälkeen kävin juoksulenkillä ja näin Likolammella pähkinänakkelin. Illemmalla tapasimme Mika Bruunin ja tämän nelihenkisen ryhmän kanssa Särkisalmella ja kävimme katsomassa viirupöllöä, joka oli jo poikasineen maastossa, rengastamassa helmipöllön viisi poikasta ja tarkistamassa varpuspöllön tilanteen – yhä vain haudottiin. Retken päätimme heinäkurppasoitimelle ja näimme jopa viisi lintua! Kotiin ajellessani näin vielä Siikalahdella sarvipöllön vuodariksi.

25.5. oli Helatorstai ja vapaapäivä, joten herättyäni vähän turhan myöhään suuntasin aamusta taas Siikalahdelle. Koskapa tornilla oli tuttuun tyyliin tähän aikaan vuodesta aivan liikaa porukkaa (tai ainakin parkkipaikka oli täynnä) ja patotien lavallakin oli muutama immeinen, päätin kävellä patotien vartta. Rastaskerttunen raksutti yhä paikalla ja ollessani jo palailemassa takaisin kohti patotien lavaa, kuulin selvää pussitiaisen ääntä. Ja onneksi tällä kertaa lintu löytyi myös näytille. Minulla oli kamera autossa, joten singahdin hakemaan kameran autosta ja kerroin tintistä myös lavalla olleille, josta singahtivat perääni. Lintu onneksi löytyi taas äänestä ja tupsahti aivan viereiseen pajuun tonkimaan pajun kukintoja. Sain linnusta pari oikein mukavaa kuvaa!

Jatkoin retkeä Saarelle, jossa Pohjanrannassa ei näkynyt toivomiani jänkäsirriäisiä, mutta kyllä sponde lampiviklokin taas kelpasi. Myös heinätavipari ja pikkulepinkäisnaaras näkyi paikalla. Kävin myös Akonpohjan jo 10 vuotta omalla vastuulla kiivettävänä olleessa tornissa, mutta havainnot jäivät 60 laulujoutseneen sekä pariin koiras jouhisorsaan. Kanavalammella näkyi harmaapäätikkapari, tundrametsähanhi sekä kuului käenpiika, viitakerttunen ja kuhankeittäjä.

Illemmalla kävimme Hannan kanssa tutustumassa Hannan jo lapsuudesta tietämään liskolampeen, josta löytyi runsaasti vesiliskoja eli mantereita sekä ainakin muutama rupilisko eli rupimanteri. Valitettavasti sää oli pilvinen ja osin sateinen, joten näkyvyys lutakon pinnan alle oli aika huono. Pitää palata paikalle kunnon aurinkoisella kelillä, jos sellaisia vain joskus olisi…

26.5. saapui Kiljusen ”Jassi” aamuseitsemäksi pihaamme ja lähdimme ajelemaan kahdestaan kohti Juvaa. Yhdeksän aikaan nappasimme Loipon Miskan kyytiin ja matka jatkui kohti Oulua. Siilinjärven Raasiossa stoppasimme pikaisesti ilman merkittäviä havaintoja. Lopulta saavuimme Liminkaan, jossa kiertelimme hetken kylällä ja löysimmekin yhden turkinkyyhkyn Vanhasta Limingasta. Sitten jatkoimme Virkkulan lintutornille, jossa oli aivan järjettömän kova tuuli. Niinpä havainnot jäivät vähiin: ohi lentänyt tundrahanhi, 5 merikotkaa, 4 mustapyrstökuiria sekä 6 jänkäsirriäistä olivat ainoat mainittavat havainnot. Koskapa keli oli mitä oli, emme oikein keksineet, mitä tehdä seuraavaksi. Kun Kempeleen Vihiluodosta, jonne Jassi ja Miska olivat menossa joka tapauksessa yöpymään, ilmoitettiin rantakurvi, päätimme singahtaa paikalle. Kurvia ei löytynyt, mutta tornilta näkyi ristisorsia ja jonkin verran tavallisia kahlureita ja hotellin pihassa huuteli fasaani. Lopulta Pirkkakin saapui hotellin pihaan, josta suuntasimme Kaakkuriin tekemään eväsostoksia ja sitten Jassi ja Miska jatkoivat autollani Vihiluotoon ja me Pirkan kanssa kolmannen veljeksemme Rikun luokse, jossa illalla juhlistettiin pikkuporukalla Eetu-veljenpoikani valmistujaisia. Lopulta kömmimme Pirkan kanssa varastorakennukseen nukkumaan puoliltaöin.

27.5. heräsimme seitsemän aikaan ja käytyämme aamupalalla Ouluntullissa, suuntasimme Vihiluotoon, jossa Jassi ja Miska jo odottelivat pihalla. Pakkasimme tavarat autooni ja lähdimme ajelemaan kohti Hailuodon lauttaa, sillä olimme ensimmäistä kertaa tällä vuosituhannella suuntaamassa rallin aloitukseen luotoon!

Lautalta näimme pari vaaleaa merikihua ja saareen päästyämme, teimme ensimmäisen stopin Potinhaminassa, josta näkyi jonkin verran kahlaajia Pökönnökalla, muttei mitään ihmeellisempää. Sen sijaan Ulkokarvon Petsamon laiturilta näkyi Riisinnokalla todella runsaasti kahlaajia, mm. ainakin 50 vesipääskyä. Puskissa piilotteli sinirinta. Väreily oli kuitenkin aika kova, joten emme jääneet paikalle sen pitemmäksi aikaa vaan suuntasimme kohti Riisinnokkaa.

Rautaletossa lauleskeli peukaloinen ja tiltaltti, ja kohti Riisinnokkaa kävellessämme kuulimme muutamia järripeippoja sekä näimme yhden sinirinnan ja vaikka kello oli jo 11, emme tällä sentään suostuneet vielä aloittamaan ralliamme. Kärkeen päästämme aloimme staijata merelle ja seuloa rantoja sopivan aloituslajin toivossa. Oli kuitenkin hämmentävän hiljaista! Puoli tuntia myöhemmin merellä muutti 6 allin parvi perässään pilkkasiipi, mutta ainakaan minulle ei tämäkään riittänyt. Lopulta sopivaa aloituslajia ei sitten löytynyt ja olimme pakotettuja aloittamaan ralli klo 12 merikihulla, jänkäsirriäisillä ja muilla tavallisemmilla lajeilla. Onneksi kohta merelle laskeutui 5 naarasuivelon parvi, Miska plokkasi ylitsemme lentäneen isosirrin ja hieman lähemmäs siirtyneiden kahlaajien joukosta löytyi muutama pikkusirri. Merellä oli kuitenkin aivan järjetön väreily ja mitään merimetsoa ja kaakkuria pienempää ei sieltä löytynyt ennen kuin löysin siron suohaukan, joka ei kuitenkaan tullut yhtään lähemmäksi – oli se kuitenkin aivan selvä sirosuohaukka, todennäköisemmin niittysuohaukka.

Onneksi pikkuhiljaa lajeja kuitenkin ropisi. Mm. mustapyrstökuiri, pari tundrakurmitsaa, räyskiä ja merikotkia nähtiin ennen kuin päätimme lähteä kävelemään takaisin kohti Rautalettoa. Metsikkö oli todella hiljainen ja ainoina parempina lajeina löysimme järripeipon ja puukiipijän sekä parkkipaikalla yhä laulaneen tiltaltin. Isomatalan puolella näkyi teeri ja kohta jo ajoimme kohti Kirkkosalmea.

Lintutorniin kiivettyämme toivoimme löytävämme taivaalta runsaasti petolintuja, mutta toiveeksi jäi. Ainoastaan kalasääskiä näkyi pari merikotkien lisäksi. Pilkkasiipiparvi kierteli taivaalla, kaulushaikara puhalteli ja pakolliset risti- ja harmaasorsat sekä nokikanat lisättiin listalle, mutta muuten oli yllättävän köyhää. Lähes meitä päin lentänyt heinätavipari sentään hieman ilahdutti.

Järventakustan pelloilla istuskeli pellossa kuovia imitoinut suopöllö ja toinen lenteli lähistöllä ja pellon perältä löytyi 9 keräkurmitsan parvi sekä hieman yllättäen varoitteleva mustapyrstökuiripari. Koivukylän pelloilta sen sijaan hoidettiin kapustarinta ja varpuset. Marjaniemen visiitti tuotti karikukkoja ja härkälintuja ja taas autoon päästyämme näimme ensimmäiset tilhet.

Petsamon laiturilla meitä odotti sitten sellaiset kahlaajamassa, ettei ollut ennen tullut nähtyä! Lahdella kellui useampi sata vesipääskyä ja lisää oli rannoilla! Pienessä aallokossa oli pikkulokkien seassa useita noin 50 vesipääskyn parvia ja pikaselauksella arvioimme lintuja olevan minimissään 350 kappaletta, mutta osa jäi aina aallokon katveeseen – todellinen määrä lienee hyvinkin voinut olla noin 500 lintua! Mutta ainoat muut uudet lajit löytyivät meren puolelta, jossa kellui mustalintuja ja lapasotkia.

Sitten ajoimmekin Pökönnokalle, jonka komppaaminen hirvitti – menisikö aikaa hukkaan? Alkuun emme löytäneet yhtään mitään, mutta kärjessä alkoi pomppia! Ensin löysimme keltavästäräkkien seasta pari lapinkirvistä, sitten löysin rannalta pari pulmussirriä ja kohta Pirkka huomasi 4 punakuiria. Miskan jaloista löytyi märällä niityllä piilotellut sinirinta ja loppuun teemakomppasimme märiltä lätäköiltä vielä jänkäkurpankin. Hyvä havainto oli myös etelänsuosirripari, jonka toinen osapuoli oli värirengastettu. Ajaessamme kohti lauttaa pointsasimme Pököntien varresta vielä käenpiian ja Ojakylän paikkeilla tuulihaukan.

Lauttamatka sujui ilman yllätyksiä ja hiljaista oli Vihiluodossakin. Kempeleen Teppolasta näkyi läpiajettaessa uuttukyyhky sekä valkoposkihanhi ja pienen etsiskelyn ja odottelun jälkeen rantakurvi hoidettiin perinteiseltä paikalta. Mustavaris ja kesykyyhky ajeluttivat meitä ympäri Oulun keskustaa, sillä nämä lajit eivät ole kauhean näkyviä iltamyöhällä, mutta ajelun palkintona näimme yllättäen ensimmäisen selkälokkimme, josta saatiin laji komean 3kv heuglinin eli idänselkälokin muodossa. Ja Oulun viimeinen projektimme oli mustakurkku-uikku, joka löytyi mukavan helposti.

Sitten ajelimmekin Liminkaan, josta ei keskiyön aikaan turkinpulua irronnut ja hiljaista oli Virkkulassakin, mitä nyt luhtahuitti huittaili lähistöllä. Pienen seulonnan jälkeen Miska löysi suohaukkanaaraan, jonka itse sain myös nopeasti putkeen. Lintu oli selvä sinisuohaukka, jota Jassi ja Pirkka eivät kuitenkaan meinanneet saada putkiinsa. Ja kuinka ollakaan, sinisuo syöksähti alas kuin saaliin perään ja säikäytti ilmaan riekon, joka kuitenkin laskeutui puskiin niin nopeasti, että vaikka Pirkka sekunteja myöhemmin löysi sinisuon putkeensa, oli riekko jo kadonnut ja jäi näin vain minun ja Miskan näkemäksi.

Yö oli pimeimmillään, kun ajoimme kohti Siikajokea ja Tauvoa. Stoppi Alhonmäellä ei tuottanut toivottua kangaskiurua, mutta pikkutulli ja kulorastas lisättiin listallemme. Taas kerran hirvitti, kuinka kauan Tauvon koluamisessa menisi, mutta parkkeerattuamme Munahiedalle touhuun tuli kuitenkin uskoa, kun kahden kaulushaikaran puhaltelun takaa kantautui korviimme luhtakanan kykytys.

Mutta Ulkonokka sitten oli laajempi kuin koskaan, eikä lintuja ollut lainkaan! Todella pitkän kävelyn jälkeen näimme sentään pari pikkutiiraa, jonka jälkeen lähdimme heti palaamaan takaisin kohti Munahietaa. Koko kävelyllä näimme yhteensä 3 kahlaajaa, 2 meriharakkaa ja punajalkaviklon! Onneksi palatessamme rantahietikolla seisoskeli ampuhaukka, muuten käynti olisi ollut kyllä aikalailla ajanhukkaa…

Raahen Aittalahdella ei havaittu mitään mielenkiintoista, mutta Lapaluodon satamasta saimme kerrankin hoidettua riskilät! Olimme parisen tuntia normaalista aikataulustamme myöhässä, minkä takia nyt näimme kaukana olleet kolme lintua, jotka eivät pimeämpään aikaan kyllä olisi löytyneet.

Pyhäjoen eteläisen penkkatien varresta pointsattiin aamulintujen jo aktivoiduttua lehtokerttu, rautiainen, pikkukäpylintu, närhi, palokärki, metsäviklo, pensaskerttu sekä kottarainen ja sitten meillä olikin jo kiire aamustaijiin.

Elävisluodossa sattui koko rallimme erikoisin episodi, josta ei nyt sen enempää, mutta lopulta saimme rannalle tarpeeksi havainnoijia, jotta pystyimme lisäämään lajilistallemme ohitsemme muuttaneet 4 haahkaa sekä punatulkun. Jätimme kuitenkin aamustaijin lyhyeen sattuneesta syystä ja lähdimme hieman sekavassa mielentilassa ajelemaan kohti Siikajokea.

Muiden pilkkiessä pahemman kerran piti Jassi onneksi minulle seuraa, että jaksoin ajella ja lopulta herätimme muut huutamalla yhteen ääneen fasaanin. Päätimme kurvata Raahen Pitkäkarille, josta hoidimme ylitsemme äännellen lentäneen mustaviklon, tiklin sekä kanadanhanhen. Sitten oli edessä pitkä ja taas väsynyt siirtymä Siikajoen Varttiin, jonne ajaessamme sää muuttui surkeaksi! Ja meininki oli kyllä autossakin niin väsynyttä, että ainakin itse menetin toivoni kunnon loppukiristä. Vartti ei sitten lopulta tuottanut kuin pikkukuovin, mutta parasta aamua menetimme lähes pari tuntia ajellessamme sinne ja pois ja kun lopulta pääsimme Alhonmäelle, josta olisimme kaivanneet lajilistallemme kunnon petokavalkaadia, alkoi parahiksi sataa kaatamalla vettä, joten pedot sai unohtaa. Onneksi kangaskiuru kuitenkin lauloi ihmeeksemme kaatosateessakin aktiivisesti ja pieni isokäpylintuparvi ensi äännellen ylitsemme.

Viimeisen tunnin ajelimme lähes autosta nousematta Siikajoen paikkojen läpi, mutta sadekelissä retkeily oli aikalailla tuhoon tuomittua. Niinpä emme enää löytäneet ainoatakaan uutta lajia ja lopulliseksi lajimääräksemme jäi 148 lajia.

Kävimme Virkkulassa jättämässä purkua varten lajilistamme, mutta emme kerta kaikkiaan pystyneet edes harkitsemaan purkuun jäämistä, jotta jaksaisimme jollain aikataululla ajella kotiin ja maanantaiksi töihin. Heitimme Pirkan Vihiluotoon autolle ja sitten lähdimmekin ajamaan kohti kaakkoa. Ajelin itse Pulkkilaan, jonka jälkeen Miska, joka oli jonkin verran saanut nukuttua, hyppäsi kuskin paikalle. Saatuani jonkin aikaa nukuttua, jatkoin taas ajovuoroa aina Juvalle asti, jossa Miska hyppäsi kyydistä ja siitä jatkoin vielä kotiin Parikkalaan. Jassilla oli vielä edessä ajo Joutsenoon.

Myöhemmin vasta sain kuulla, että olimme sijoittuneet rallissa aika odotetustikin vasta viidenneksi. Voiton oli ehkä hieman yllättäenkin korjannut ylivoimaisesti 169 lajilla Ville Suorsa, Kalle ja Eino Hiekkanen sekä Jukka Österberg. Neljännen sijan olimme hävinneet vain lajilla ja loput viisi joukkuetta olivat sitten jo selvemmin takanamme eli ihan OK suorituksen olimme tehneet täysin muualta tulleena joukkueena ja ilman ainoatakaan pohjustettua lajia tai edes Tiirasta katsottua lintua.

J.A.