Parikkalan syksyä

15.9. alkoi syksy virallisesti, kun ensimmäinen valkoposkihanhi kävi kiertelemässä Siikalahden yllä. Metsähanhia näkyi sekaparvi, jossa oli 10 tundra- ja 2 taigametsähanhea, muita mainittavampia havaintoja olivat ampuhaukka, pari lapinkirvistä ja sinirintaa, 13 vaeltavaa kuusitiaista, 2 pohjansirkkua sekä ns. kahlaajalutakolta löytynyt suosirri. Lisäksi Kannaksella näkyi pari pähkinänakkelia, Vartialahdella mustalintu sekä pari jalohaikaraa kuten Siikalahdellakin ja Kullinsuolla näkyi pari sinisuohaukkaa.

16.9. Siikalahdella näkyi jallujen seassa harmaahaikarakin, jo 70 valkoposkihanhea, 6 rusko- ja 4 sinisuohaukkaa sekä pari liian kaukaa ja huonossa valossa muuttanutta sirosuohaukkaa, vielä 3 nuolihaukkaa, 3 lapinkirvistä, sinirinta, mustapääkerttu sekä pohjansirkku ym.

Kävimme Partasen Harrin ja Soikkelin Elissan kanssa yrittämässä Savonlinnan mandariinisorsan bongausta, mutta eihän sitä tietenkään juuri tänä päivänä näkynyt missään. Ainoaksi havainnoksi jäi Haapasalmessa näkynyt pähkinähakki.

17.9. näkyivät ensimmäiset tilhet sekä parit sepelhanhiparvet. 18.9. patotiellä jo pariin kertaan noin viikon välein lyhyesti kuulunut mutta vielä määrittämättä jäänyt nuori liejukana suvaitsi viimein näyttäytyä. Kurkia saapui illalla vielä jopa 665 lintua yöpymään lahdelle ja kaulushaikara sekä harmaahaikara täydensivät päivän haikarasaldoa.

19.9. terkkarin pihassa näkyi lyhyesti keltavästäräkki ja seuraavana päivänä laskin Parikkalan ennätysmäärän puluja, 40 lintua.

Kävin Siikalahdella joka päivä vähintään ruokatuntiretkellä, mutta havainnot toistivat itseään. Viikonloppuna 22.9. kävin paikalla vain aamulla, sillä päivällä aikaa meni Joutsenon puolimaratonissa. Olisipa lenkistä voinut nopeamminkin suoriutua, mutta kun ei ole ukko kunnossa…

23.9. sunnuntaina Siikalahdella näkyi 10 pikkujoutsenta, pieni sepelhanhiparvi, taas jopa 12 jalohaikaraa, kaulushaikara, mehiläishaukka, pari nuolihaukkaa, nuori muuttohaukka, myöhäinen liro, lapinkirvinen, 20 kuusitiaista jne.

24.9. näkyi pari lapinsirkkua ja kuului taas liejukana, mutta tämän äänestä määrittäminen osoittautui todella vaikeaksi, sillä patotien lähistöllä möykkää myös todella omituisella äänellä luhtakana, parin normaalisti kypyttelevän lisäksi sekä myöskin varsin äänekäs saukkoperhe!

25.9. ensimmäiset pari piekanaa muuttivat. Iltakäynnillä näkyi jalluja jopa 13 lintua ja myöhäinen ruokokerttunen sekä vielä myöhäisempi liro. Muutaman mitäänsanomattoman seuraavan päivän parhaimmistoa olivat 28.9. näkyneet 3 haarapääskyä.

29.9. vietettiin taas Siikalahdella perinteistä Lintupaikkapäivää ja valkoposkihanhia näkyi arviolta 1500p ja 7000m, haapanoita muutti noin 600 mukanaan 45 jouhisorsaa sekä jokunen lapasorsa. Punasotka kävi pyörähtämässä lahdella, jolla kellui tukkasotkaparvessa naaraspukuinen lapasotkakin. 21 merimetsoa muutti parvessa, jalohaikaroita näkyi 8-10, pari harmaahaikaraa, vielä ruskosuohaukkanuorukainen, 3 sinisuohaukkaa, 6 hiirihaukkaa, 7 piekanaa, muuttohaukka, liejukana kuului parin luhtakanan ohella, kurkia näkyi enää 5, 3 kapustarintaa, suokukko, joka lenteli yhdessä suosirrin kanssa, 100 tilheä, 14 kulorastasta, 12 kuusitiaista, 4 isolepinkäistä ym. Yhteensä päivän aikana lahdella havaittiin 76 lajia, vaikka muutama hyvin tavallinen laji jäi löytämättä.


30.9. kävimme Saarella, jossa parhaana löytyi Jyrkilästä kovin pikkukanadanhanhimainen lintu, jota ei kuitenkaan päästy näkemään kovinkaan hyvin. Ei se kuitenkaan ainakaan tyypilliseen hutchinsii -alalajiin sopinut, muttei kyllä minimaankaan. Mikä lie? Akonpohjassa ja Kanavalammella näimme jalohaikarat, hanhia, jotka lähes kaikki olivat valkoposkihanhia näkyi yhteensä vain kymmenisentuhatta, joukossa vihdoin jokunen tundrahanhikin. Tarassiinlahdella näkyi muuttohaukka. Yllättäen näimme Saarella parissakin paikassa myös puluja, yhteensä 8 lintua.

Lokakuun aluksi suuntasin Siikalahdelle jo ennen työpäivää ja toiveeni toteutui, kun jalohaikaran ohella hoitui myös kaulushaikara viimein kuukausipinnaksi. Terkkarin pihalla näkyi ja kuului pähkinähakki ja päivällä kävimme Kirkonkylällä tutkailemassa erästä hoidossa ollutta kanahaukkaa ja näimme ohessa 1-2 pähkinänakkelia.

2.10. jouduin työpäivän päätteeksi singahtamaan Rautalahden Muukkosenselällä nähdyn suulan perään, mutta lintu oli kadonnut löytäjän vaihtaessa paikkaa ja eipä sitä enää löytynyt, vaikka hälytin paikallisia harrastajia tarkistamaan muutamat helpot paikat ja kiersin itse kaikki muut Simpelejärven selät, jossa menikin loppu valoisa aika. Kierroksen muutkin havainnot jäivät pariin teereen sekä 5 merimetsoon. Illan pimennyttyä Siikalahdella kuului vielä liejukana, pari luhtakanaa sekä viimeinen paikallinen kurki saapui vielä yöpymään 9 jallun sekaan ruovikon keskelle.

3.10. Muukkosenselällä näkyi 7 allia ja Härskiinmutkassa nykyisin syyskaudella harvinaisia naurulokkeja 5 lintua. Tuulien viimein osuttua kohdalleen oli vuorokauden ajan todella kova hanhimuutto, mutta olin itse estynyt sitä seuraamasta. Seuraavat päivät olikin sitten taas surkea keli ja havainnot sitä itseään. ja 5.10. aamulla oli patotieltä näkyvät osat lahdesta jäässä! Onneksi silti mm. jalohaikaroita oli yhä paikalla, joten vielä ei ollut tarpeen vaipua synkkyyteen.

6.10. staijailimme aamun Siikalahdella, mutta kun muuttoa ei juuri ollut suuntasimme Soikkelin sisarusten kera Saarelle, jossa Akanvaaran Terisuolle takakautta ajo (renkaita säästäen) kannatti, sillä löysimme lähes välittömästä peltojen yllä äännellen kierrelleen tunturikiurun. Lintu päästiin näkemään lopulta maassakin. Myös pari uuttukyyhkyä, kivitasku, hemppo sekä kiuruja, niittykirvisiä, järrejä ym. nähtiin. Muuten Saaren kierros olikin vaisu ja hanhiakin näkyi enemmän vain Pohjasuolla. Yhteensäkin hanhia näkyi kuitenkin vain vajaat 8000 lintua, eikä seasta löytynyt mitään parempaa. Joutsenkertymiä ei ollut missään ja muutenkin oli hiljaista. Tarassiilla mullospellossa oli 350 räkätin ja kymmenien punakylkirastaiden seurana 3 kapustarintaa ja 2 suokukkoa ja isolepinkäisiä näkyi siellä täällä.

7.10. staijailin itse jopa 9 tuntia Siikalahdella ja palkittiinhan sinnikkyys sentään jotenkin, kun mm. pikkujoutsen, raa’asti arvioiden 12000 valkoposkihanhea, 1770m ja 1 kiert sepelhanhea, 7 jallua, 4 merikotkaa, joista 3 nuorempaa muutti yhdessä, nuori maakotka, 31 piekanaa, tuuli-, ampu- ja muuttohaukka ja 3 luhtakanaa tuli havaittua.

J.A.

Syksyä odotellessa

Hailuodosta palattuani alkoi viikko 13.8. ruokatunnilla nähdyillä kuudella jalohaikaralla. Aiemmin aamulla Siikalahdella oli nähty jopa kahdeksan linnun parvi! Harmaahaikaroita näkyi kuusi ja niitäkin oli aamulla näkynyt ainakin 15 lintua. Mutta vielä jalohaikaroitakin yllättävämpi havainto oli ohitsemme muuttanut sirriparvi, jossa oli 24 kuovi- ja 12 suosirriä! Kun vielä valkoselkätikkakin näkyi lentämässä lahden poikki, oli viikko alkanut oikein mukavasti.

Seuraavana aamuna innostuin menemään lahdelle jo ennen töitä ja jalluja näkyi taas kuusi lintua. Näin myös neljän harmaasorsan porukan laskeutuvan lahdelle ja luhtakanakin kuului todella pitkästä aikaa. Kylällä näkyi töihin mennessä taas pähkinähakki. Ruokatunnilla lahdella näkyi mm. merikotka ja sinisuohaukkakoiras ja kävimmepä lahdella vielä illallakin, jolloin näkyi mm. pari 84 kurkea, pari pikkulepinkäistä, suokukko sekä kapustarinta.

15.8. teimme aamulla pikaisen pyöräkierroksen lahdelle Lötjösen Matin kanssa, mutta havainnot jäivät pohjoispuolen laitumen tolpilla kuivatelleisiin neljään “jalluun”. Ruokiksella lahdella muutti kolme merimetsoa ja illalla saunareissulla yritimme rengastaa Tarvaslammella kehrääjiä, mutta vaikka pari lintua kävi verkoilla pyörähtämässä, eivät ne suostuneet osumaan verkkoon. Seuraavinakin päivinä patotieltä näkyi paria jallua ja 17.8. tornilta näkyi kolme punasotkaa ja pari uiveloa.

18.8. oli vuorossa taas Papinlahden SSP-kokeilu ja lintujahan alkoi tulla heti aamusta mukavasti. Lopulta verkoista tuli 2 metsäkirvistä, keltavästäräkki, 2 ruokokerttusta, 4 hernekerttua, pensaskerttu, 2 lehtokerttua, mustapääkerttu, tiltaltti, 9 pajulintua, sinitiainen, 20r ja 5kontr talitiaista, pikkulepinkäinen, 12 viherpeippoa sekä 7 kelta- ja 7 pajusirkkua.

19.8. staijailin aamun Siikalahdella ja mukavimpina havaintoina näin pikkusirrin, 2 lapinsirriä, tyllin, 9 harmaa- ja 7 jalohaikaraa. Päivällä teimme retken Saarelle ja heti Pohjanrannassa näkyi taas jalohaikara. Parin pikkulepinkäistä nähtiin myös mutta muuten seuraavilla paikoilla oli hiljaista, kunnes Jyrkilässä näkyi 260 kurkea ja Tarassiinlahden pelloilta löytyi 75 keltavästäräkin parvi, jossa oli mukana komea koiras lapinkirvinen.

20.8. alkoi sorsien metsästys klo 12:00 ja heti alkoi Siikalahdelle kerääntyä sorsia turvaan. Ainakin parisataa lintua, lähes kaikki sinisorsia, laskeutui molemmin puolin patotietä. Illalla kävin tornilla katsomassa, olisiko sorsien seassa jotain parempaa, mutta ainoina mainittavina löytyi 8 punasotkaa sekä 2 tukkasotkaa. Alkavat nämä sotkat käydä aika vähiin!

21.8. ruokiskäynti alkoi mukavasti, kun lähes välittömästi löysin siron suohaukan muuttamasta lahden itäreunaa pitkin. Lintu lensi todella hienosti läheltä ja jäi vielä kaartelemaan aika lähelle minut ohitettuaan. Kyseessä oli vanha arosuohaukkanaaras. Jalohaikaroita näkyi vaihteeksi neljä.

22.8. ruokiskäynnillä näkyi pitkästä aikaa kolmaskin haikaralaji eli kaulushaikara. Kanahaukka kaarteli taivaalla varislintuparvia pölläytellen. Illalla kävin Tarvaslammella saunaa ennen lenkillä ja yllättäen näin 3 koppeloa, ukkometson, 3 teertä sekä pyyn. Myös 3 kuovia oli yhä ylämaankarjan seurana lähipellolla. Saunan jälkeen yritimme taas kehrääjäpyyntiä, joka tuottikin tulosta! Saimme toisen kehrääjärengastuksemme, ensimmäisenhän Hanna oli saanut, kun olin itse Hailuodossa.

23.8. oli Siikalahdella nähty aamulla ainakin 9 “jallua”, joista itse kuitenkin näin ruokiksella vain 5. Illalla suuntasimme lahdelle laskemaan lahdelle saapuvat kurjet ja ynnäsimme 368 lintua. Pari luhtakanaa oli vaisusti äänessä ja haarapääskyjä saapui ruovikoihin yöpymään ainakin 300 lintua. 18 metsähanheakin saapui lahdelle yöpymään mutta liian pimeässä alalajimääritystä ajatellen.

24.8. jalohaikaroita näkyi 10 yksilöä, pari lapin-/pikkusirriä vilahti lennossa pohjoispuolen ruovikon päällä ja pari merikotkaa näkyi kauempana, mutta ne eivät saapuneet lahdelle lennättämään lintuja ja helpottamaan ”jallujen” laskemista.

25.8. ajelimme aamusta Helsingin Viikkiin lintumessuille. Hanna oli ”töissä” messuilla ja itsekin kiertelin aluetta tuttujen kanssa jutellen ja lopulta teimme myös isot kaupat, kun Hanna osti ensimmäisen Suomeen myydyn Zeiss Harpyia -kaukoputken ja itse ostin Zeiss Victory 10×42SF -kiikarit. Olikin jo aika vaihtaa vanhoista naarmuuntuneista kiikareista parempiin!

Hanna jäi Helsinkiin, sillä seuraavana päivänä oli BirdLifen hallituksen kokous, mutta itse kävin iltapäivällä Espoon Laajalahdella, jossa näkyi mm. ristisorsa, isosirri, pari kuovisirriä sekä lapinsirri. Illalla ajoin Hangon Vedagrundetille, jossa nukuin autossa.

26.8. aamulla satoi oikein kunnolla, mutta onneksi sade loppui ajoissa ja kävelin rantaan staijaamaan. Rannassa oli mukavasti kahlaajia ja näin aamun aikana mm. 2 isosirriä, 3 kuovisirriä, lapinsirrin, 29 suosirriä, karikukon ja 3 punakuiria. Toivomaani riuttatiiraa ei näkynyt ja muutenkin tiiroja hyvin niukasti, vain pari kalatiiraa ja muutama räyskä. Muita mainittavia havaintoja olivat merihanhiparveen laskeutunut punasotka ja syksyn ensimmäinen järripeippo.

Olin juuri lähdössä ajelemaan Kirkkonummelle vanhempieni kanssa syömään, kun sain viestin, että Hangon Haliaksella katseltiin paria paikallista riuttatiiraa. Niinpä suunnitelmiini tuli muutos ja kohta olin kävelemässä Haliaksen uudehkoa luontopolkua kohti Gåsörsvikenin kalliota. Valitettavasti merilokki oli ajanut tiirat tiehensä, mutta päätin silti jäädä vielä tunniksi staijailemaan paikalle. Tiiroja näkyi muutamia kymmeniä, joten oli helppo todeta, että olin ollut aamun aivan väärässä paikassa. Myös heinätavi, 2 isosirriä ja merikihu näkyi, mutta riuttatiira jäi yhä puuttumaan eliksistäni.

Illalla bongasimme vielä keskustelua herättäneen metsähanhenkuvatuksen Helsingin Malminkartanosta ja ajelimme takaisin Parikkalaan. Matkan varrella Lappeenrannassa huhuilimme sateiden hetkeksi tauottua tutulle huuhkajalle, joka innostuikin vastaamaan meille.

27.8. illan kurkilaskenta tuotti 330 Siikalahdelle saapunutta kurkea ja taas jopa 11 jalohaikaraa! Seuraavana päivänä patotiellä oli mukavasti pikkulintuvilinää ja mm. sinirinta, leppälintu ja 7 harmaasieppoa näkyi, lisäksi näkyi vaeltavan oloinen pähkinähakki. 29.8. havainnot jäivät Likolammella näkyneeseen pähkinänakkeliin ja Härskiinmutkan nuoreen pikkulokkiin. 30.8. iltakäynneillä Siikalahdelle näkyi pyy, teeri, lehtokurppa ja kehrääjä.

Kuun viimeisenä päivänä aamu alkoi Härskiinmutkasta nähdyillä 23 pilkkasiivellä ja 175 mustalinnulla, päivällä patotieltä näkyi mm. ampuhaukka, pähkinähakki, käki ja sinirinta ja Raikanniemestä löytyi pyrstötiaisia, kuusitiainen sekä lehtokerttu ym.

Syyskuun ensimmäinen alkoi kotipihassa olleella harmaapäätikalla ja Siikalahdelta löytyi mm. sinirinta sekä pensas- ja mustapääkerttu. Päivällä bongasin taas Kokkolanjoen virtaväiskin ja Lappeenrannassa kävin Askolassa, jossa näkyi mm. 2 pikkusirriä sekä merimetso.

2.9. teimme kauden viimeisen SSP-kokeilun Papinlahdella ja kostean aamun takia lintuja liikkui yllättävän niukasti. 10r+3kontr pajusirkkua, 11 pajulintua, 2 sinirintaa, 2 hernekerttua, 2 keltasirkkua, 1 metsäkirvinen, 1 rautiainen ja 1kontr talitiainen saatiin. Ohessa Hanna näki matalalla muuttaneen nuoren sirosuohaukan ja porukalla näimme 3 muuttanutta merimetsoa ja kuulimme ainakin yhden pohjansirkun. Itse näin vielä nuoren pikkulepinkäisen.

3.9. Siikalahdella näkyi jopa 12 jalohaikaraa, 2 harmaahaikaraa sekä liian kaukainen sirosuohaukka. 4.9. kurkilaskenta tuotti huikeat 741 kurkea, jotka kaikki saapuivat lahden pohjoispäähän yöpymään. Taas näkyi 11 ”jallua”, pari nuorta sinisuohaukkaa ja 26 tundrametsähanhen muuttoparvi.

Seuraavinakin päivinä kävin ruokisretkellä ja useimpina iltoina kurkia katsomassa ja näin tietysti ”jalluja” sekä taas joitakin kaulushaikaroitakin. 6. ja 7.9. lahdella pyöri edestakaisin ruovikoiden päällä saalistellut nuori arosuohaukka. 7.9. näin Härskiinmutkassa vanhan merilokin ja ruokatunnilla Siikalahdella upean 13 merikihun muuttoparven! Illan kurkilaskennassa laskimme 644 kurkea, mutta näimme myös muuttaneen punakuirin sekä pari sarvipöllöä, jotka kisailivat pimeässä aivan lintulavan edustalla.

8.9. staijailimme koko aamun patotiellä ja aamu alkoi todella mukavasti, kun kuulimme taigauunilinnun kutsuääntä. Pienen viheltely- ja atrappisession seurauksena lintu saapui aivan lintulavan viereen hetkeksi näytille ja ehtipä Hanna saada siitä jokusen kuvankin. Muita parempia havaintoja olivat tylli, lapinsirkku, lapinkirvinen sekä todella mukavat 5-7 pohjansirkkua!

9.9. toistimme pitkän aamustaijin ja tällä kertaa pääosan varastivat suohaukat! Näimme muutolla ainakin kolme eri yksilöä nuoria arosuohaukkoja sekä yhden vanhan koiraan. Lisäksi näkyi vielä yksi sirosuoksi jäänyt turhan kaukaa muuttanut yksilö ja pari sinisuohaukkaa. Lisäksi näimme mm. 80m tundrametsähanhea, a25 merimetsoa, haarahaukan, 17m mehiläishaukkaa, 36m6p hiirihaukkaa, 45m5p varpushaukkaa, 6 merikotkaa, vielä 6 nuolihaukkaa, suosirrin, lapinkirvisen, keltavästäräkin, lapinsirkun ja muutaman urpiaisen.

Päivällä tein pikaisen Saaren kierroksen, mutta havainnot jäivät Jyrkilän 285 kurkeen ja pariin sinisuohaukkaan. Illan kurkilaskennassa kurjet yllättivät ja menivätkin yöpymään lahden eteläpuolelle, joten summia ei saatu laskettua, mutta ohessa näimme muuttavan oloisen muuttohaukan, lehtokurpan, sinirinnan sekä tietysti jalohaikaroita, jotka lensivät aina illan viime valoilla pohjoispuolelta eteläpuolelle puihin yöpymään.

Viikolla säät muuttuivat jo selvästi syksyisemmiksi. Jalohaikaroita näkyi maanantaina ainakin 11 lintua ja kurkia saapui yhä lahdelle yöpymään vajaat 600 yksilöä. Sirosuohaukkakin näkyi taas turhan kaukaa. Sateet hieman haittasivat retkeilyä ja havinnot jäivätkin seuraavina päivinä vähäisiksi.

J.A.

Tuulinen Hailuotoralli

Perjantaina 10.8. olimme taas koko päivän matkanneet kohti Hailuotoa yhdessä Jarkko Rutilan, Jari ”Jassi” Kiljusen sekä Miska Loipon kanssa ja ilman ainoatakaan pysähdystä olimme vihdoin 20:15 Oulunsalon Riutun lauttarannassa. Pirkka sekä Nyströmin Harry olivat myös odottamassa samaa lauttaa ja kohta olimmekin matkalla kohti luotoa.

Ajelimme suoraan kämpillemme, jossa Vierimaan Antti oli jo paikalla. Vuokraisäntä oli rakentanut mökin viereen savusaunan, joka ei edellisvuotisen visiittimme aikaan vielä ollut valmis, mutta nyt sauna oli valmiina. Nyt ei kuitenkaan savusauna ollut lämmin, mutta Antti oli lämmittänyt tavallisen saunan ja niinpä edessä olivat perinteiset rituaalit eli paljon pizzaa, jutustelua ja lopuksi saunomista.

Seuraavana aamuna alkavaan ralliin päätettiin joukkueetkin jossain vaiheessa eli meidän joukkueemme minä, Pirkka ja Miska pysyi samana ja toinen joukkue oli Harry, Jarkko, Jassi ja Antti. Illalla satoi hieman vettä, mutta Harry pystytti silti pihaan valopyydyksen perhosille ja muille ötököille. Lopulta illanvietto venyi taas kerran turhan pitkään ja nukkumaan päästiin vasta pitkälti puolenyön jälkeen, jolloin koko illan kiihtynyt tuuli oli jo aika navakka.

11.8. herätyskellot soivat viideltä ja aamiaisen jälkeen porukkamme lähtivät liikenteeseen jo ennen kuutta. Me olimme päättäneet noudattaa vanhaa ja hyväksi koettua rallireittisuunnitelmaa, sillä emme olleet mitään muutakaan ehtineet ajatella. Niinpä suuntasimme kohti Riisinnokkaa. Matkalla näimme teeren, mutta muuten oli todella hiljaista. Ainoatakaan rastasta tai lehtokurppaa emme havainneet.

Rautaleton parkkipaikallakin oli hiiren hiljaista, mutta keli vaikutti odotettua paljon paremmalta. Niinpä hieman vaatetusta pähkäiltyämme lähdimme marssimaan kohti Riisinnokkaa. Itse päätin lähteä liikkeelle t-paidassa.

Kesä oli ollut kuiva Hailuodossakin ja Riisinnokalle olisi päässyt lähes lenkkikengillä. Lopulta olimme perillä nokan kärjessä muutamaa minuuttia ennen seitsemää ja tasalta alkoi ralli!

Vesi oli korkealla ja alkuun näytti, että lintuja olisi todella vähän. Mutta jonkin aikaa tavallisia lajeja pointsailtuamme äkkäsi Miska muuttohaukan, joka suuntasi Tömpän ylle ja pöläytti sieltä suuret kahlaajaparvet lentoon. Valtaosa linnuista oli suokukkoja ja liroja mutta sentään jokunen tylli, suosirri, kapustarinta, tundrakurmitsa sekä valkoviklo löytyi. Kalatiirojen, räyskien ja lokkien seasta löysimme joitakin pikkulokkeja sekä myöskin pari pikkutiiraa.

Alun parasta antia olivat kuitenkin petolinnut, sillä muutamia merikotkia nähtyämme oli lähes yhtä aikaa ilmassa neljä tuulihaukkaa, mehiläishaukka sekä varpushaukka ja myöhemmin näimme vielä saareen kaukaa Tömpän takaa saapuneen sini-/aro-/niittysuohaukan ja editsemme muutti merelle koiras sinisuohaukka.

Isomatalan ympäristössä näkyi runsaasti vesilintuja, joista parempina löytyi pari ristisorsaa sekä muutama uivelo. Merellä puolestaan oli kiihtyvän tuulen nostattaman aallokon seassa vain hyvin vähän lintuja, mutta noin 90 merimetsoa sekä muutama kuikka nähtiin lennossa.

Takaisin autolle kävellessämme tuuli yltyi jo lähes myrskyisäksi ja niinpä pikkulinnut loistivat poissaolollaan. Punatulkku kuultiin ainoana parempana lajina ja parkkipaikalla sentään kuului aamun ensimmäinen rastas – laulurastas.

Olimme jo tulomatkalla huomanneet, että perinteiset kuusitiaiskuusikkomme olivat kaadettu, mutta pysähtelimme silti muutamia kertoja kuulostelemaan vähien kuusien kohdalla. Hippiäinen sekä käpytikka sentään saatiin listalle muutamien tavallisten lajien ohella. Koninnokalta oli puolestaan vuosia paikalla lojunut risukasa kadonnut, mutta komppasin silti vähien jäljelle jääneiden risujen poikki ja kyllä kannatti, sillä risujen alta nousi lentoon niin rautiainen kuin peukaloinenkin.

Kirkkosalmen lintutornilla ei tuuli vielä pahemmin haitannut havainnointia, joten saman tien torniin noustuamme nyppäsi Miska sorsaparvesta heinätavin. Harmaasorsia, nokikanoja, 3 harmaahaikaraa, muutama mustaviklo sekä yllättäen ohitsemme muuttanut 14 punakuirin parvi nostivat tunnelmaa. Kävelimme jonkin matkaa ruovikon sisällä ollut pitkospuupolkua toiveissamme löytää mitä tahansa pikkulintuja, mutta emme löytäneet yhtään mitään.

Järventakustan pelloilta löytyi helposti pensastaskuja, kiuruja ja niittykirvisiä sekä pienellä komppauksella vihdoin yksi pajusirkku. Ja kylällä Miskan kaupassa käynnin aikana löysimme yllättäen kaupan takaa ruokinnan, jolla kävi molempia varpusia, keltasirkkuja, viherpeippoja ym. ja lähipuskissa vilahti leppälintukin. Ja autolle käppäillessämme lensi ylitsemme nuolihaukka.

Sitten olikin aika lähteä ajamaan kohti saaren toista päätä. Matkan varrella emme havainneet mitään edes tulvan vallassa olleella Ojakylänlahdella, mutta Pököntielle käännyttyämme näimme jo vauhdista lupaavan näköisen suohaukan. Lintu lensi turhan matalalla ja näimme lopulta sitä paremmin vasta sen vilahdeltua puiden latvojen takana, mutta selvästi se oli nuori sirusuohaukka – ennemmin arosuo- kuin niittysuohaukka, jollaisen pari joukkuetta oli jo ilmoittanut rallissa havainneen Pöllän suunnalla.

Pökönnokalla olikin sitten jo melkoinen myrsky ja vesi oli kovassa nousussa! Niinpä nokan kiertoon ei kauheasti tuhrautunut aikaa, mutta ei havaintojakaan liikaa tullut. Kahlaajat olivat taas etupäässä suokukkoja ja liroja, mutta jokunen kuovi löytyi, vikloista näkyi nyt punajalkaviklojakin ja suosirrien ohella näkyi ohitsemme punakuirien kanssa matkanneet pari isosirriä. Meren aallokosta oli mahdotonta löytää mitään uutta, mutta kaukana meren yllä lentänyt merikihu piristi tunnelmaa.

Yllättäen Potinhaminassa pääsi havainnoimaan tuulen suojassa ja näkyvyyskin oli erinomainen. Niinpä löysimme kahlaajien joukosta lisää isosirrejä ja uusina lajeina pari karikukkoa sekä muutaman lapinsirrin. Huikun lauttarannassa puolestaan oli niin järjettömän kova tuuli, ettemme edes nousseet autosta, mutta näimme onneksi vihdoin päivän ensimmäiset tukkakoskelot.

Sitten lähdettiinkin taas ajamaan saaren halki. Toinenkaan stoppi Ojakylänlahdella ei tuottanut mitään uutta, mutta jatkettuamme taas matkaa näimme lopulta kaksi räkättirastasta! Matka jatkui aina Ulkokarvon Petsamon laiturille. Tuuli oli taas aivan mieletön, mutta kaukaisesta sotkaparvesta löytyi sentään yksi lapasotkanaaras. Silkkiuikkuja seulottiin taas antaumuksella, mutta härkälintua emme löytäneet.

Pöllään päästyämme yllätyimme, sillä Pöllän kärjessä oli aivan tuhottomasti porukkaa. Niinpä jäimme niemen tyvelle seulomaan lahdelle. Tuuli oli aivan mieletön, mutta Miska löysi kiikareilla vastarannan päältä puiden latvusten tuntumassa edenneen kotkan, joka aina välillä laski lavojen taakse katveeseen, nousten sieltä taas kohta lyhyeksi ajaksi näkyviin. Pirkka sai linnun putkeen, mutta kohta se taas tippui puiden taakse. Itse aloin ihmetellä, miksi muut katsoivat niin kauan lintua, josta he kuitenkin olivat puhuneet ”halina” eli merikotkana ja aloin myös etsiä lintua. Kun viimein löysin linnun sen noustua taas näkyviin, näytti se heti todella hälyttävältä! Ja kohta se alkoi liitää ja hieman kaarrellakin ja sehän oli päivän selvä vanha kiljukotka! Miska oli lähtenyt autolle hakemaan putkeaan, mutta valitettavasti lintu näyttäytyi enää vain kolme lyhyttä kertaa latvojen yllä kunnes se lopulta tippui taas katveeseen eikä enää noussut näkyviin. Pirkan kanssa olimme kuitenkin nähneet linnun riittävän hyvin, jotta laji saatiin määritettyä.

Kuivasäikälläkin kävimme kirjaimellisesti kääntymässä, sillä rantaa kohti kävellessämme lensi hiekkadyyniltä hiekkaa aivan suoraan naamaamme, mikä oikeasti sattui! Niinpä käännyimme ympäri, käänsimme auton ja jatkoimme matkaa.

Patelanselkä ei tuottanut sekään mitään uutta, vaikka toivoimme edes jotakin pikkulintua! Niinpä kohta ajoimme kohti Marjaniemeä koukataksemme vielä Koivukylään. Hieman ennen Koivukylän risteystä näimme sentään yhden naakan tuulen riepoteltavana korkealla taivaalla. Koivukylästäkään ei irronnut uusia lajeja ja Marjaniemeen päästyämme totesimme tuulen taas niin kovaksi, ettei ulos ollut mitään asiaa. Satama-altaan reunoilta löysimme kuitenkin selkälokin ja kuvailtuamme hetken maassa tuulen takia maanneita lapintiiroja, jatkoimme kohti Keskiniemeä.

Ajoimme Keskiniemeen taas tietääksemme paraskuntoista tietä pitkin eli aika sisällä männikössä. Niinpä tällä hieman tyynemmässä näkyi vihdoin hieman lintujakin ja näimme teeripoikueen, käen, useammankin leppälinnun sekä vihdoin muutaman harmaasiepon ja kun samaan aikaan kuului vielä tilhen ääntä, meni meillä pitkästä aikaa taas hieman paremmin!

Keskiniemen pookille ajettuamme kävelimme rantaan, josta paikkasimme vihdoin vain minun aamulla näkemän meriharakan, löysimme muutaman pikkukuovin sekä yllättäen rantasipien ja muiden viklojen seurassa olleen metsäviklon. Toiveissamme oli tietysti löytää vielä ainakin jokunen sirrilaji lisää sekä nähdä merellä jotain uutta, mutta uusia kahlureita ei enää löytynyt ja merellä oli niin älytön aallokko, että mitään uutta ei sieltäkään enää löytynyt. Ja lopulta ralli loppui klo 19:00.

Käytyämme pikaisesti kaupassa, olimme lopulta viimeiset purkupaikalla kylän koululla. Rallissa oli ollut mukana kuusi joukkuetta ja näistä olimme törmänneet vain paikallisten poppooseen aloiteuksessa Riisinnokalla sekä nähneet kerran Hervan Tuomaksen sekä kerran sisarjoukkueemme ajaessamme heidän ohi.

Purku alkoi pienillä teknisillä vaikeuksilla, mutta lopulta peruslajit saatiin huudettua ja kylläpä oli tasaista! Kahdeksastakymmenestä peruslajista puuttui kuitenkin kaikilta useampi laji, mutta kaikki lajit oli kuitenkin ainakin jonkun joukkueen osalta havaittu. Meidän peruslajipuutteemme olivat musta-, punakylki- ja kulorastas, ruokokerttunen sekä puukiipijä.

Huutolajeja huudettiin oikein mukavaa tahtia ja tasaista oli edelleen. Kolmen kärki oli pitkään karussa eli meidän molemmat joukkueet sekä Finnature, mutta huudon jo edettyä pitemmälle nousivat muut, etenkin paikallisten joukkue aivan kantaamme ja sisarjoukkueemme ja Finnaturen sakki kiskaisi hieman kaulaa ja olivat pitkään tasaisesti kärjessä.

Rallit kovimmat lajit eli niittysuohaukka ja kiljukotka huudettiin ovelasti jo hyvissä ajoin, sillä näistähän vihulaiset jo tiesivät Lintutiedotuksen viestien perusteella. Kahlaajia olivat muut nähneet enemmän ja kaikki odotetut lajit oli rallissa lopulta havaittu. Ässälajeja oli todella vähän, mutta lopulta meiltä alkoi näitäkin pudota ja kärki tasoittui taas kolmen kärjeksi paikallisjoukkueen hieman jäätyä.

Osa joukkueista jo tippui huudosta, mutta neljän kärki jatkoi yhä vain. Lopulta huudon lopetti samalla kierroksella ensin Finnature, sitten me, sitten sisarjoukkueemme ja vielä paikallisporukkakin. Ja olipahan ollut purku, sillä lopulta kolmen kärjellä oli kaikilla sama lajimäärä – 104 lajia! Paikallisten joukkue sekä Tuomas Hervan soolosuoritus jäivät 100 lajiin ja Meskien pariskunta, joka oli pitkälti liikkunut pyörillä oli koonnut komeat 97 lajia. Ässien määrä oli lopulta meillä kolme ja kahdella muulla kärkijoukkueella yksi. Päätimme kuitenkin yhteistuumin, että ainakin meidän mökissä juhlittaisiin illalla voittoa koko porukalla!

Mökillemme päästyämme olikin vuokraisäntämme toteuttanut edellisvuotisen lupauksensa, että meillä olisi tällä kertaa savusauna lämpimänä. Ja niinpä Harryn taas hankkimat omat rallipalkinnot jaettuamme sekä hieman evästettyämme ilta kului savusaunassa saunoen ja tietysti taas rupatellen.

Lopulta kello oli jo yksi kunnes lopulta pääsimme pehkuihin.

12.8. herätyskellot soivat meille innokkaimmille jo klo seitsemän ja kasin pintaan lähdimme retkelle Pirkan, Miskan ja Jarkon kanssa. Keli oli tyyntynyt ja jo mökin pihalla havaittiin mm. puukipijä, järripeippo, punakylkirastaita sekä ampuhaukka, jotka olisivat kelvanneet edellispäivänä!

Suuntasimme ensin Järventakustalle, jossa oli vielä rallin viime hetkillä näkynyt niittysuohaukkanuorukainen, mutta me löysimme paikalta vain sinisuohaukkanuorukaisen. Kirjosieppokin nähtiin taas edellispäivän puutelajeista.

Kuivasäikältä yritimme löytää Jarkolle siellä nähtyjä pikkutiiroja elikseksi, mutta saimme tyytyä kouralliseen pulmussirrejä sekä pikkusirriin ym. muihin kahlaajiin.

Jatkoimme Keskiniemeen, jossa ylitsemme lensi pikkukäpylintu ja rannalla näkyi kahlaajaporukoissa jokunen pulmussirri sekä useita karikukkoja. Kaakkuri näkyi merellä, jossa kuitenkin muuten oli hiljaista.

Mäntyniemeen ajo olikin sitten vaikeaa ja kävelimme rantaan hieman kauempaa. Rannassa näkyi kahlureiden joukossa taas pulmussirrejä sekä muutama pikkusirri ja taivaalla kaarteli komea kanahaukka.

Lopulta lähdimme palailemaan takaisin päin, mikä olikin helpommin sanottu kuin tehty. Hiekkainen tie oli nyt paikoitellen loivasti ylämäkeen ja lopulta autoa saatiin työntää kolmeen otteeseen ennen kuin olimme lopulta ns. ”kuivilla”.

Mökillä olleet olivat jo mökin siivonneet ja Harry ja Antti olivat lähteneet jo kohti Oulua. Pian suuntasimme mekin kohti lauttarantaa ja Oulunsalon puolella hyvästelimme Pirkan ja lähdimme pitkälle paluumatkalle kohti kaakkoa.

Hailuoto oli taas kerran tarjonnut parastaan ja vaikka rallikeli oli ollut varsin karsea, oli reissu kuitenkin ollut taas kerran huikea! Ihmetellä sopii, miksei ralliin osallistu enempää joukkueita! Tämä meidänkin reittimme, jolla on nyt voitettu neljä peräkkäistä rallia on ollut täällä blogissa joka vuosi ja tätä reittiä seuraamalla loppu olisi vain joukkueesta itsestään kiinni, kuinka paljon lintuja näkisi. Tulkaahan yrittämään!

J.A.

Helteitä ja SSP-kokeiluja

Lounais-Suomen kesäreissulta palattuamme emme pahemmin itsellemme armoa antaneet vaan heti seuraavana aamuna 9.7. suuntasimme taas Papinlahdelle SSP-pyyntikokeilulle. Verkoilla oli varsin hiljaista ja saldoksi aamun pyynnistä saimme ruokokerttunen 1r+3k, pensaskerttu 2r+1k, pajulintu 5r+1k, sinitiainen 2r, talitiainen 4r+1k, viherpeippo 9r, yllättäen tikli 2r sekä keltasirkku 1r. Pikkulepinkäisen ääntäkin kuulimme pariin otteeseen, mutta muuten aamun havainnot jäivät vaisuiksi. Päivällä Kangaskylällä näkyi kuitenkin kuuden pähkinähakin parvi, joten perhe lienee pesinyt jossain lähistöllä?

11.7. Siikalahtikäynnin havainnot jäivät palokärkeen, mutta 12.7. suuntasimme uudelle yritykselle Joutsenon perhosmaisemiin. Sää ei vieläkään ollut otollisin ja niinpä aamun havainnot jäivät idänhäränsilmään tutusta paikasta. Kiertelimme tovin edes takaisin ja vihdoin näimme häiveperhosenkin, joka oli minulle ensimmäinen varma havainto lajista koskaan! Aika pirun monta epävarmaa vilahdusta oli jo aiemmin ollut, mutta nyt laji määrittyi.

Kelin huononnuttua kävimme Kotasaaressa pointsaamassa vuodenpinnaksi kuovisirrin; myös muutama pikkutylli sekä mustakurkku-uikkunuorukainen nähtiin.

Sään parannuttua palailimme vielä päivällä uudemman kerran perhospaikoille, mutta mitään uutta ja mullistavaa ei tullut vastaan. Paluumatkalla kotiin näimme taas Kokkolanjoella virtavästäräkin.

13.7. kuului Kukonkannassa vielä pari laulavaa viitakerttusta ja seuraavana päivänä kävimme viemässä Joukionsalmeen hanhipyydyksen paikoilleen. Samalla arvioimme rantaniityltä jopa 200 valkoposkihanhea, joista lähes puolet oli poikasia!

15.7. suuntasimme aamulla hanhipyyntiin, mutta hanhista oli vain osa paikalla ja nämäkin olivat todella arkoja ja valtaosa syöksähti veteen heti automme nähtyään. Vain yksi poikue saatiin lopulta saarrettua pellon puolella ja lopulta renkaisiin. Mutta illalla teimme uuden yrityksen ja nythän homma menikin paremmin kuin olisimme ikinä uskaltaneet toivoa! Saimme jopa 30 linnun porukan saarrettua pellon puolelle ja koska tämä parvi oli aivan liian suuri ajettavaksi kerralla ansaan, onnistuimme hajottamaan parven kahtia ja ajoimme viitisentoista lintua, niin vanhoja sulkasatoisia kuin niiden poikasia ansaan kerralla. Rengastimme sitten ansasta haavilla napaten yksi kerrallaan ensin emot ja sitten poikaset ja kun kaikki oli vapautettu, ajoimme toisen porukan, jonka olimme onnistuneet pitämään pellon puolella ansaan ja näin ollen saimme tunnissa renkaisiin jopa 30 valkoposkihanhea!

Seuraavana viikonloppuna olin taas kaveriporukalla Saimaalla, jossa sää onneksi oli paljon parempi kuin mitä ennustettiin. Lintuhavainnot jäivät kuitenkin teereen, muutamaan merimetsoon sekä eräässä saaressa nukkumista häirinneeseen huudelleeseen uuttukyyhkyyn. Kotiin 22.7. ajellessa kävin taas katsomassa virtaväiskiä ja samalla näin syksyn ensimmäiset pari harmaahaikaraa.

24.7. Siikalahdella näkyi pitkästä aikaa kolme punasotkaa, vähiin on tämä vuoden laji käynyt! 25.7. Lappeenrannan Askolassa näkyi 9 lapinsirriä, suosirri, pikkutylli ja punajalkaviklo ja 27.7. niin Papinlahdella kuin Siikalahdella kuunpimennystä katsellessa näimme ja kuulimme muutamia mustalintuparvia.

28.7. rengastelimme taas Papinlahdella ja verkoista saimme ruokokerttunen 8r+1k, viitakerttunen 2r, hernekerttu 10r, pensaskerttu 6r, lehtokerttu 2r, tiltaltti 1r, pajulintu 5r, sinitiainen 12r+1k, talitiainen 3r, peippo 1r, viherpeippo 2r, punavarpunen 1r ja pajusirkku 11r+1k. Pois lähtiessämme löysimme auton läheltä vielä pari pikkulepinkäistä. Seuraavana päivänä näin vihdoin pikkulepinkäisen Siikalahdellakin – eli on tätäkin lajia yhä maisemissa, vaikka keväällä en ollut nähnyt ainoatakaan!

31.7. kävin taas Lappeenrannan reissulla vilkaisemassa Kaislasen tliannetta, mutta enää ei järvi näyttänyt niin kahlaajapaikalta kuin aiemmin. Silti mättäillä vilisi sata liroa ja joitakin suokukkoja ja valkovikloja.

3.8. vihdoin saapuneiden maastoa kostuttavien ja keliä edes hetkellisesti vilvoittaneiden sateiden jälkeen suuntasin pitkälle juoksulenkille ja yllättäen Härskiinmutkan tienoilla kuulin taivaalta tundrakurmitsan ääntä.

4.8. näkyi Siikalahdellakin vihdoin harmaahaikara, taivaalta kuului suosirrin ääntä ja ensimmäinen keltavästäräkkikin muutti jo kohti etelää, muuten oli vielä kovin kesäistä. Seuraavan päivän metsäretki Melkoniemen metsiin ei tuottanut mainittavia havaintoja.

7.8. oli vuorossa taas SSP-kokeilu Papinlahdella ja vaikka verkoilla oli hiljaista, korvasi laatu määrän, sillä verkoista tuli käenpiika ja jopa 7 pikkulepinkäistä sekä ruokokerttunen 3r, viitakerttunen 1r, hernekerttu 4r, lehtokerttu 3r, mustapääkerttu 1r, pajulintu 5r, sinitiainen 2r, punavarpunen 2r ja pajusirkku 1k. Päivällä bongasin Siikalahdelta löytyneen jalohaikaran, joka käyttäytyi taas aivan samaan tapaan kuin edellisvuosina eli piilotteli pohjoispuolen ruovikoiden takana näkyen vain välillä lennossa lyhyesti.

8.8. ruokatunnilla näkyi taas sama jalohaikara ja Lappeenrannan keikalla stoppasin taas Kokkolanjoella, jossa näkyi virtaväiski. Yöllä pelihommista palattuani suuntasin vielä kiertämään Kullinsuon pellot, jossa näin kehrääjän sekä sarvipöllön.

10.8. laskin Härskiinmutkasta 118 silkkiuikkua ja merimetsokin oli taas saapunut vakiopaikoilleen. Työpäivän jälkeen lähdimme ajelemaan kohti Hailuotoa, jossa edessä oli taas kerran Hailuotoralli!

J.A.

Kesäreissu Jurmoon ja Ahvenanmaalle

Alkubongailut

26.6. aamusta minulla oli taas olkapään röntgenkontrolli ja eipä murtuma vieläkään ihan kunnossa ollut, joten lääkäri antoi pari viikkoa vielä lisää sairaslomaa. Seuraavaksi viikoksi olin jo etukäteen anonut lomaa, joka nyt mukavasti säästyi tulevaisuuteen. Suoraan Imatralta lääkäriltä päästyäni lähdimme ajamaan kohti etelää ja ensimmäisen stopin teimme Lappeenrannan Pajarilassa, josta pienen etsiskelyn jälkeen löysimme paikalta aiemmin löytyneen pesivän mustaleppälintuparin varoittelemasta. Poikasia emme yrittäneetkään etsiä näkyviin, vaan jätimme emot pian rauhaan ja lähdimme jatkamaan matkaa.

Matka jatkui aina Lohjalle, josta olimme saaneet nuotit bongaamaan lajia, jonka olimme molemmat halunneet nähdä ihan tenavasta asti. Jo kävellessämme kohti kallioiden ympäröimää niittyä, näimme metsätien varressa pikkuhäiveperhosen. Kiikaroimme isomaksaruohoa kasvaville kallioille, mutta etsimäämme isoapolloa ei meinannut löytyä. Niinpä siirryimme kukkaniityille, joilta Hanna yhtäkkiä äkkäsi isot kasvustot harvinaista suoneidonvaippa -nimistä kämmekkää. Käppäilimme alueella jonkin aikaa, kunnes vihdoin aivan jaloistamme kasvien alta nousi lentoon suuri valkoinen perhonen – isoapollo! Seurasimme perhosta sen jatkaessa lentoaan kallioille, joissa se hetken haki laskeutumispaikkaa, mutta lopulta jatkoi kallioita pitkin näkymättömiin. Perhosta seuraillessamme kuulimme lähistöllä huutelevan pähkinähakinkin, joten reissumme oli alkanut erinomaisesti! Hieman toki harmitti, ettemme olleet saaneet apollosta kovinkaan kummoisia kuvia.

Yritimme löytää Lohjalta myös kämmeköitä, mutta ilmeisesti kuivan kesän takia emme löytäneet käymältämme paikalta ainoatakaan etsimämme lajin yksilöä, vaan saimme tyytyä soikkokaksikoihin ja lehtoneidonvaippoihin.

Seuraava bongauskohteemme oli Paimiossa, jossa kävelimme kuivalle dyynimäiselle hiekka-alueelle, josta pienen etsiskelyn jälkeen löysimme ensimmäisen aika kookkaan koiras hietasisiliskon. Otus kuitenkin kipitti vauhdikkaasti meitä karkuun ja kuvat jäi saamatta. Pienen haeskelun jälkeen löysimme muutaman liskon lisää, mutta nämä olivat kaikki naaraita tai nuorempia eli vaatimattomamman näköisiä, mutta saatiinpahan tämä laji kuvatuksi kuitenkin. Tästä lajistahan ei oikein tiedetä, ovatko ne saapuneet tälle Suomen ainoalle esiintymispaikalleen ihan luontaisesti, vai onko joku kuskannut näitä paikalle ulkomailta. Ja sama päti myös seuraavaan lajiin eli lessonansammakkoon, jota haeskelimme muutamaltakin eri lutakolta, mutta löysimme vain satoja pieniä rupikonnan poikasia.

Ilta oli jo pitkällä, kun saavuimme Paraisille, jossa kävimme vielä parilla Hannan kartoittamalla luonnonsuojelualueella etsimässä kämmeköitä, mutta löysimme täältäkin vain kahta jo aiemmin näkemäämme lajia. Lopulta pystytimme teltan erään syrjäisen metsätien varteen pellon reunaan, jossa kokkailimme ja olimme lopulta valmiit unten maille.

Jurmo

27.6. kävimme aamulla parilla muulla suojelualueella etsimässä kämmeköitä, mutta emme löytäneet mitään uutta. Lopulta lähdimme ajamaan Saaristotietä kohti Pärnäisiä. Nauvon erinomaisessa S-Marketissa eväitä osteltuamme, olimme lopulta hieman turhan aikaisin satamassa nähtyämme tien yli lentäneen harmaapäätikan hieman ennen parkkipaikkaa.

Eivor-lautan saavuttua sai Hanna raahata suurimman osan tavaroistamme lauttaan, sillä itse olin edelleen aikalailla yksikätinen. Lautalla kiipesimme sitten tietysti yläkannelle, jossa oli varsin mukava katsella maisemia ja kiikaroida merta merilintuja etsien. Löysimmekin alkumatkasta yhden riskilän, mutta vasta muutamaa tuntia myöhemmin Jurmon jo häämöttäessä horisontissa, näimme ensimmäiset ruokit sekä merikihun.

Jurmoon rantauduttuamme kärräsimme maitokärreillä tavaramme lintuasemalle, jonka pihassa tapasimme paikalla pari päivää miehittäjänä jo olleen Kim Kuntzen.

Kävimme porukalla laittamassa suon lintuverkot paikoilleen ja pauloille, jotta Hanna pääsisi seuraavana aamuna kokeilemaan, mitä verkoista tulisi. Sitten jalkapallon MM-ottelua katseltuamme, lähdimme kiertämään lännen vakiolaskentakierrosta.

Lintuja oli aika mukavasti vaikka elettiinkin aivan keskikesää. Poikueita kuitenkin näkyi ihmeen vähän. Mukavampia havaintoja muutaman tunnin kestäneellä pitkällä kävelykierroksella olivat 3 ristisorsaa, 4 karikukkoa, 5 pikkutiiraa sekä matkalla laskenta-alueen ulkopuolella niityllä patsastellut teeri.

Illalla teimme kunnon ruoat ja sitten oli vuorossa iltahuuto, jossa kirjattiin asemakaavakkeelle kaikki saaressa päivän aikana havaitut lajit. Iltahuuto kesti taas pitkään, sillä kirjattavaa riitti, kun asemarutiiniin kuuluu kirjata erikseen niin aamun vakiomuutolla, idän ja lännen laskentakierroksilla sekä muuten paikallisina sekä muuttavina havaitut linnut. Lopulta kuitenkin päästiin nukkumaankin.

28.6. yöunet jäivät kuitenkin lyhyiksi, sillä kellomme soi jo 3:15 ja kohta olimme suolla pystyttämässä verkkoja pyyntiin. Pari kierrosta tyhjiä verkkoja kierrettyämme, Hanna jäi verkoille ja itse kipusin muinaismuistomäelle aamumuuton vakiohavainnointiin Kimin kanssa klo 4:15.

Aamun muuttokin oli hiljaista ja etenkään ensimmäiseen tuntiin ei tapahtunut merellä mitään. Pikkukäpylintuparvia kuitenkin tuntui liikkuvan ja useita parvia lähti selvästi korkealla taivaalle jatkamaan vaellustaan. Kahden tunnin staijilla näimme myös mm. pari ruokkia ja riskilää, mustalintuparven sekä suosirrin. Aivan staijin lopussa Kim kuuli suon suunnasta outoa sirkkumaista laulua ja päätti lähteä kuulostelemaan sitä lähempää. Itse jäin vielä seulomaan horisonttia viimeisiksi vakion minuuteiksi. Kohta Hanna soitti alhaalta, että he kuuntelivat Kimin kanssa outoa sirkun laulua ja minunkin piti singahtaa paikalle. Jo juostessa kuulin yhden säkeen tutun kuuloista laulua ja tunnistin laulajan pikkusirkuksi! Liekö lämpimät kelit sekoittaneet tämän siperialaisen pikkulinnun päätä pahemminkin, kun se Jurmon suon reunassa lauloi? Täytyy kyllä myöntää, että biotooppi kyllä itse asiassa näytti varsin sopivalta lajille.

Yritimme tietysti saada pikkusirkkua verkkoonkin, mutta vain kertaalleen se kävi verkon yläpuolella puissa kääntymässä ja hiljeni sitten pitkäksi aikaa, mutta lopulta lintu lauloi paikalla ainakin puolille päivin asti.

Kiersimme Kimin kanssa idän reitin, mutta havainnot jäivät vaatimattomiksi. Ja vaatimaton oli myös Hannan aamun verkkopyynnin saldo, kun rengastuksia tuli vain viisi sekä kaksi kontrollia. Reitiltä palattuamme autoin Hannaa sulkemaan verkot ja käppäilimme asemalle nukkumaan kunnon päikkärit.

Illemmalla katsoimme taas jalkapallon MM-kisoja ja tällä kertaa pelin, jota pelattiin 90 minuttia plus lisäaika ja lopulta Saksa hävisi! Kimille suosikkijoukkueen tappio otti koville, mutta länsikierrokselle suunnattuamme mieli virkistyi nopeasti, varsinkin kun laskenta alkoi mukavasti, kun laguunin rannasta löytyi juhlapukuinen pulmussirri!


Muita kierroksen havaintoja olivat 6 suosirriä sekä taas samat ristisorsat ja pikkutiirat. Neljä vielä pienen pientä töyhtöhyypän poikastakin sai renkaan jalkaansa. Asemalle palaillessamme näkyi metsän reunassa vielä käki. Ilta oli kovan tuulen ohessa tuonut asemalle myös Ylitalon Mikon ja vielä olikin sitten edessä tutut iltarutiinit ja myöhään meni taas.

29.6. tuuli oli yltynyt lähes myrskyisäksi, joten verkoille ei ollut mitään asiaa ja aamuvakiokin oli varsin viluinen ja ankea. Kimiä tuskin kauheasti harmitti lähteä staijin puolivälissä pakkailemaan ja valmistautumaan mantereelle paluuseen?

Kiersimme Hannan kanssa itäreitin aamusta ja kahlaajia oli rannoilla edellispäiviä paremmin, ja muutenkin idän reitti oli normaalia antoisampi, kun näimme mm. 3 suosirriä, 2 pikkutiiraa ja rantasipin.

Päivällä nukuimme taas kunnon päikkärit ja illalla suuntasimme länteen koko porukalla. Muuten linnut olivat pitkälti samoja, mutta kahlaajia oli enemmän, etenkin vikloja. Niinpä ei ollut yllätys, että löysimme punajalka- ja valkoviklojen sekä lirojen ohella mustaviklonkin, mutta sen sijaan harmaasorsaparin ylilennon perään löytynyt lampiviklo oli oikein mukava ylläri! Lintu lensi ensin ylitsemme parin valkoviklon kanssa mutta turhan kaukaa ja ääneti, mutta onneksi löysimme sen uudelleen ja pääsimme katsomaan sitä oikein mukavasti ja kuvaamaankin kohtalaisen kivasti. Laji on Jurmossa todellinen rariteetti, vaikka Mikko heti muisteli moisen nähneensä saaressa vain 25 vuotta aiemmin. Tiiran mukaan kyseessä oli vasta saaren seitsemäs lampiviklo.

Hyvillä mielin, mutta tuulen takia viluisina palailimme asemalle, jossa lämmin ruoka maistui ja iltahuuto meni taas ennätysmyöhään.

30.6. tuuli oli tyyntynyt kohtuulliseksi, joten aamulla meidän Mikon kanssa kivuttua mäelle vakiostaijiin, suuntasi Hanna taas aukomaan verkkoja. Pikkukäpylintuja oli nyt liikenteessä enemmänkin ja ynnäilimme niitä 281 muuttajaa ja joukossa oli mukana ainakin yksi kirjosiipikäpylintukin, joka lensi äännellen ylitsemme muutamaan otteeseen.

Hannan aamupyynti tuotti taas vain kourallisen lintuja, mutta mm. yhden nuoren satakielen kuitenkin. Ja lopulta verkkoon eksyi ensimmäinen pikkukäpylintukin. Käpylinnut näyttivät käyvän suolla juomassa, mutta ne eivät juuri verkoille eksyneet. Olimme kuitenkin huomanneet, että isoja parvia käpylintuja jumittui myös männikköön ja ne liikkuivat aika alhaalla puissa ja kävivät välillä maassakin. Niinpä kierrettyäni itäreitin ilman mainittavia havaintoja, päätin ehdottaa Hannalle verkkojen siirtoa saman tien männikön puolelle ja tämä olikin nopeasti tehty. Hanna olikin jo edellisiltana kaivanut verkkolinjan viereen maahan kuopan, jonka oli päällystänyt pressulla ja laittanut siihen vettä. Ja pikkukäpylinnuthan kävivät tässä innokkaasti juomassa ja kohta niitä alkoi myös tupsahdella verkkoon.

Kun Hanna rengasteli käpylintuja, staijailin itse tovin saaren etelärannalla, mutta palailin aika pian männikköön Hannan seuraksi ja käpylintujen tulo olikin jo hiipumassa. Viimeistä yksittäistä lintua verkosta irrotellessamme lensi ylitsemme matalalla mehiläishaukka.

Päivällisen jälkeen suuntasi Hanna vielä illaksikin verkoille ja minä yksin lännen kierrokselle. Kierros meni yksin aika paljon rivakammin, kun optimoi selaamispisteet eikä näin pysähdellyt aivan koko ajan. Linnut olivat lisäksi selvästi vähentyneet ja vaikka pulmussirri edelleen löytyikin, olivat muut kahlaajat vähentyneet huomattavasti eikä lampivikloakaan enää löytynyt. Metsäviklo oli varmaankin ainoa uusi lintu koko reitillä.

Reitiltä palattuani jeesasin Hannaa taas verkkojen sulkemisessa ja Hanna olikin päivän aikana rengastanut mukavat 38 pikkukäpylintua!


Ilta meni jalkapalloa katsellessa ja iltahuutokin tietysti meni taas myöhään.

1.7. heräsin ekana aamuvakiota suorittamaan ja pian saapui Mikkokin ja Hanna suuntasi aukomaan männikön verkkoja. Käpylintuja liikkui yhä, mutta isoimmat parvet katosivat taivaalle aamun aikana. Toki käpylintuja jäi vielä männikköönkin pyörimään, mutta joko nämä uudet vasta saareen tulleet linnut eivät vielä olleet löytäneet Hannan tekemään juomapaikkaa tai sitten muuttunut tuulensuunta vaikutti jotenkin siihen, että Hanna sai koko aamun aikana verkosta vain yhden käpylinnun. Onneksi pari muutakin lintua sentään tuli verkosta, ettei aika ihan niin pitkäksi käynyt.

Pian aamustaijijn me suuntasimme Mikon kanssa kiertämään lännen vakioreitin. Yhä vain linnut olivat pitkälti samoja, mutta pulmussirriä emme huomanneet ja pikkutiirojakin näkyi vain yksi. Mehiläishaukka kierteli pitkään yllämme perässään pitkä ja äänekäs punajalkaviklojono. Myös kaksi kurkea laskeutui hetken paikalliseksi, mutta ne jatkoivat kohta merelle.

Kierroksen jälkeen poistimme verkot ja nukuimme taas lyhyet päiväunet ennen kuin siivosimme jälkemme ja pakkasimme tavaramme taas maitokärryihin ja lähdimme kohti satamaa. Mikko oli päättänyt jäädä asemalle vielä yhdeksi päiväksi.

Paluumatka mantereelle sujui pääasiassa nukkuen lautan sisätiloissa. Pärnäisissä olimme lopulta klo 18:30 ja Nauvon kauppakäynnin jälkeen suuntasimme vielä Paraisille.

Turun seudulla

Illalla onnistuimme saamiemme vinkkien avulla löytää todella harvinaisia kimalaisorhoja! Valoa oli jo illalla aika niukanlaisesti, joten aika pian suuntasimme pystyttämään telttaa saman pellon reunaan, jossa olimme yöpyneet tulomatkalla.

2.7. nukuimme pitkään ja aamupalan jälkeen suuntasimme uudelleen kimalaisorhoja katsomaan ja kuvaamaan nyt paljon paremmassa valossa. Iso osa kukista oli jo kukintansa loppuvaiheilla, mutta onneksi löysimme pari oikein kaunista värikkäämpää yksilöä. Hanna oli melkoisen innoissaan, kun sai tämän todella erikoisen kämmekkälajin vihdoin nähtyä sekä kuvattua kunnolla.

Jatkettuamme matkaa aloitimme päivä lintupaikkakierroksen Kaarinan Kuusistonlahdelta, jossa emme nähneet paria merikotkaa kummempaa. Jatkoimme sitten Littoistenjärven Järvelän lintulavalle, jossa näkyi pari liejukanaa, harmaasorsaa ja -haikaraa sekä jokunen kahluri. Sitten jatkoimme Turun kasvitieteelliseen puutarhaan, josta löysimme kuuden yksilön nokkavarpusperheen ja kuulimme taas liejukanan.

Seuraavaksi etsimämme laji oli sitten taas yksi Turun seudun erikoisuus, jonka alkuperästä ei ole kenelläkään aavistustakaan – alppisalamanteri. Emme kuitenkaan tätä otusta pienellä haeskelulla onnistuneet löytämään.

Koska meillä yhä oli aikaa yllin kyllin, suuntasimme vielä Raision Raisionlahdelle, jossa ylitsemme lentänyt (rusko)urpiainen jäi parhaaksi havainnoksi. Sitten suuntasimme läheiseen kauppakeskukseen tuhlaamaan aikaa ja ehdinpä itse katsoa taas yhtä futismatsiakin, ennen kuin suuntasimme Turun satamaan odottamaan Viking Grace lauttaa.

Ahvenanmaa

Grace lähti lopulta kohti Ahvenanmaata ja meillä oli A la carte -ravintolasta pöytä varattuna. Oli mukava syödä oikein kunnon ateria pitkästä aikaa ja aikakin kului näin mukavasti. Loppumatka meni shoppaillessa ja taas yhtä jalkapallomatsia katsoessa. Lopulta olimme perillä Lumparlandin Långnäsissä yöllä yhden jälkeen.

Ajoimme vielä Lemlandin puolelle erään metsätien varteen, jossa kehrääjien suristessa pystytimme teltat ja kömmimme pehkuihin.

3.7. vasta ysin jälkeen herättyämme jatkoimme Herröskatanille, josta löytyi heti keltalehdokkeja, pesäjuuria, kalkkimaarian- sekä maariankämmeköitä, soikkokaksikoita ja lähempää lintutornia myös jo kuivahtaneita seljakämmeköitä. Lintutorni oli aika hutera ja kiipeäminen yksikätisenä kaukoputken kanssa oli aika pelottavaa. Mereltä löytyi muutamia riskilöitä ja tietysti maisemat olivat upeat! Autolle palaillessamme löysimme vielä pähkinänakkelin sekä nokkavarpusen.

Kunnon kenttälounaan jälkeen suuntasimme kiertämään niemeä vielä toiseen kertaan ja matkalla tapasimme mukavan paikallisen rouvan, joka puhui kohtuullista suomea asuttuaan nuorena Helsingissä. Lopulta juttua kuitenkin jatkettiin vuoroin suomeksi ja ruotsiksi, kuka nyt sattui minkäkin sanan muistamaan milläkin kielellä – ja välillä täytettiin puuttuvaa sanaa sitten englannilla. Rouva kuitenkin kertoi meille tietävänsä etsimämme miekkavalkun kasvupaikan, mutta tämä oli aika matkan päässä. Niinpä autopaikalle palattuamme seurasimme häntä ja hänen ruotsinkielistä miestään jonkin matkaa, kunnes vihdoin olimme oikealla paikalla, jossa oli aiemmin kukkinut miekkavalkkuja kuulemma vaikka kuinka. Ne vaan olivat poikkeuksellisesti aloittaneet tänä vuonna kukintansa jo toukokuussa. Pienellä haeskelulla löysimme lopulta muutamia miekkavalkun lehtiä, mutta kukinnat olivat jo kaikki rapisseet. Mutta tiesimmepä ainakin nyt tämänkin kämmekän esiintymispaikan mahdollisia tulevia Ahvenanmaan käyntejämme ajatellen.

Bongattuamme jalohaikaran Maarianhaminan ja Jomalan rajalahdelta harmaahaikaroiden seurasta, jatkoimme Hammarlandiin, josta Hanna tiesi taas yhden kämmekkäpaikan. Tältä aidatulta pieneltä alueelta löytyi todella runsaasti jo kukkineita tikankontteja sekä miekkavalkkuja. Aidan ulkopuolella etsiskelimme näitä lisää ja lopulta onnistuimme löytää yhden jostain syystä nupulle jääneen miekkavalkun, joka oli sentään paljon kuvauksellisempi kuin mitä pelkät lehdet olisivat olleet.

Autolle palattuamme huomasin ensimmäisen punkin kiipeämässä vaatteissani ja kohta tajusimme, että vaatteemme kuhisivat punkkeja! Ei siinä auttanut kuin heittää lähes kaikki vaatteet pois päältä parkkipaikalla ja alkaa tehdä kunnon punkkisyyniä! Saattoi se ainoa ohi ajaneen auton kuljettaja ihmetellä, mitä tien varrella oikein tapahtui… Meissä oli molemmissa kauhuksemme jo kolme punkkia kiinni ja kymmeniä kiipeili vaatteissamme! Meillä oli tietysti tiedossa, että punkkeja Ahvenanmaalla olisi ja punkkipihdit näin mukana, mutta tämä määrä oli kyllä ylittänyt kaikki kauhuskenaariomme!

Lopulta olimme vaihtaneet kaikki vaatteet ja matka jatkui aina Eckerön Styrsingsuddeniin, jossa meinasimme käydä pikaisesti ensin rannassa kääntymässä, mutta muutaman askelen heinikossa käveltyämme, tajusimme lahkeidemme taas kuhisevan aivan minimaalisen pieniä nymfi-punkkeja! Niinpä päätimme lopulta pystyttää teltan aivan keskelle tietä leveämpään kääntöpaikkaan ja kömpiä taas kerran kaikki vaatteet tarkistettuamme telttaan turvaan näiltä Suomen vaarallisimmilta eläimiltä. Tarkoituksenamme oli nukkua pari tuntia ja herätä vielä syömään kunnon illallinen, mutta unet vähän venähtivät.

4.7. niinpä heräsimme vasta 12 tuntia myöhemmin, siten että ehdimme kahdeksaksi aamustaijille rantaan. Muutamat punkit lahkeista nypittyämme aloimme seuloa merta ja parissa tunnissa näimme 10 ruokkia, 4 riskilää, muutaman tunnistamattoman ruokkilinnun sekä yllättäen myös 2-4 etelänkiislaa. Myös pari merikihua, kolme karikukkoa, nuolihaukka ym. nähtiin.

Sitten suuntasimme Eckerön soille, joilta yritimme löytää taas uusia kämmeköitä, mutta emme niitä löytäneet. Mielenkiintoisin havainto oli suolle mennessämme lähes jalkani alta lähtenyt hiekanruskeanharmaa alle puolimetrinen käärme, joka saattoi hyvinkin olla todella harvoin nähty kangaskäärme, mutta valitettavasti, kun käärme lähtee aivan jalan alta, ei ensimmäinen ajatukseni ollut katsoa sen selkäpuolen mahdollisten kuvioiden muotoa kauhean tarkasti. Menin siis perhana säikähtämään ja otus jäi näin varmasti määrittämättä ennen kuin se katosi suureen kanervamättääseen, jossa Hannakin sen vielä kuuli luikertavan, mutta vilaustakaan ei enää näkynyt. Lintuhavaintomme jäivät puukiipijöihin, kuusitiaisiin, peukaloisiin sekä kanahaukkaan. Ollessamme vaihtamassa seuraavalle suolle, soitti Normajan Jyrki, joka oli myös saaressa ja kertoi olevansa menossa etsimään erittäin harvinaista kiiltovalkkua. Meillä oli samat suunnitelmat iltapäivälle, mutta meidän oli tietenkin järkevämpi mennä porukalla, joten kiiruhdimme takaisin autolle ja aika pian tapasimme Jyrkin sekä paikallisoppaaksi meillä saapuneen Vårdössä asuvan Rami Lindroosin.

Etsiskelimme aika pitkään kiiltovalkkua paristakin paikasta, mutta emme tätä superharvinaista kasvia löytäneet. Kämmeköillehän on tyypillistä, että ne eivät välttämättä kuki joka vuosi lainkaan ja tätä lajia on yleensä löydetty parhaimmillaankin vain joitakin yksilöitä.

Luovutettuamme jatkoimme me Hannan kanssa seuraavaan suokohteeseen (Jomalan) puolelle, jossa kolusimme parin tunnin ajan ja löysimme lopulta tavallisten lajien ohella punakämmeköitä sekä veripunakämmeköitä. Kesken koluamisen soitti Jyrki taas ja kertoi löytäneensä yhdeltä Eckerön soista suovalkun. Hanna ei ollut kyseistä pientä kämmekkää koskaan nähnyt, vaikka oli monesti yrittänyt, joten sehän piti päästä bongaamaan. Onneksi puhelimesta saa nykyisin koordinaatit ja loput ohjeet Jyrki kertoi tyyliin: ”Tältä muita korkeammalta, hieman punertavalta mättäältä, jolla kasvaa puolimetrinen koivu itään kymmenen metrin päässä idässä on kivi ja mättään ja kiven välisen linjan puolivälistä metri vasemmalle löytyy suovalkku.

Niinpä me palasimme autolle ja ajoimme taas Eckeröön, jossa kävelimme aika pitkän kävelyn suolle ja GPS-pisteen perässä lähes keskelle suota. Löysimme kohta oikean mättää ja kiven ja saman tien Hanna näki kiikareilla noin 10 senttisen suovalkunkin. Näitä kasveja löytyi lopulta lähistöltä muutama lisääkin ja niinpä Hanna sai taas yhden eliskämmekän kuvattua.

Palattuamme autolle ajoimme vielä Storbyn Postbrygganille, jossa mustakurkku-uikkupari rakenteli pesää erään vajan alle. Aallot vaan hajottivat pesän alun joka kerta. Läheiseltä Sandvikenin uimarannalta näkyi vielä pari ristisorsaa sekä pikkutyllejä. Lopulta ajoimme taas styrssille ja pystytimme teltan samaan paikkaan ja iltapalan jälkeen olimme valmiit nukkumaan.

5.7. heräsin aamustaijille viideksi ja pian saapui Hannakin paikalle ensin muutamia punkkeja telttakankaan sisä- ja ulkopuolelta listittyään. Otukset perhana vaelsivat siis yöllä keskelle tietäkin meidän perässä.

Merellä liikkui lintuja ihan mukavasti eli aika ei käynyt pitkäksi missään vaiheessa, joten tuijottelimme merelle lopulta aina kymmeneen asti. Havainnoiksi kertyi mm. 17 haahkaa, alli, 42 mustalintua, 20 pilkkasiipeä, 10p ja 25m tukkakoskeloa, 2 silkkiuikkua, härkälintu, 6 merimetsoa, 3 töyhtöhyyppää, karikukko, 3 valkovikloa, merikihu, 14 riskilää, 58 ruokkia, 6 ruokkilintua, taas 2 etelänkiislaa, räyskä, 2 selkälokkia sekä 12 kottaraista.

Pikakäynnit Storbyn Postbrygganilla ja Sandvikenissä tuottivat pitkälti samat linnut kuin illallakin ja sitten jatkoimme Jomalan Torpfjärdenille. Tämäkin torni oli aivan kamala kiivetä ja aika huterakin. Pikkuhiljaa alkoi tuntua, että olimme vaarallisimmalla kesälomareissullamme ikinä – oli tuhottomasti punkkeja, huteria korkeita lintutorneja ja vielä kauriitakin joka toisella pellolla ja yhden vasta-ajetun kauriskolarin olimme jo nähneetkin.

Tornilta laskimme mm. 185 kyhmyjoutsenta, 4ad+3pull ristisorsaa, 13 töyhtöhyyppää, 28 tylliä, 13 suokukkoa, 12 valkovikloa, 10 liroa, mustaviklon sekä lapinsirrin.

Seuraavaksi jatkoimme Ramsholmenille, jossa laiduntava karja oli tehnyt aika pitkälti selvää kukkakasvustoista, joten kämmekät sai unohtaa, mutta löysimme muutaman pähkinänakkelin sekä kärjen ruovikosta kaksi nuorta viiksitimalia.

Kauppavisiitin jälkeen ajoimme Finströmiin Bomarsundin linnoitukselle, jossa Hanna veresti muistojaan 29 vuotta aiemmalta visiitiltään. Käppäilytämme tovin linnoituksen alueella, jatkoimme Vårdön lauttarantaan, jossa päätimme kuitenkin olla menemättä tähän ennen käymättömään saareen vaan käännyimme ympäri ja lähdimme ajamaan kohti Getaa.

Teimme pikastopin Salvikin Hagan pelloilla, joilla näimme valtaisan noin 1500 naakan parven. Olimme todella väsyneitä, kun viimein parkkeerasimme Getavuorten huipun parkkipaikalle ja päätimmekin ottaa nokoset autossa.

Nukuimme lopulta lähes pari tuntia ja mukavasti parkkialue olikin lähes tyhjentynyt muista autoista. Kävimme ihastelemassa ympäröivää maisemaa näköalatornista ja sitten reippailimme pitkät kalliokävelyt parille todella hienolle luolalle alempana.

Palattuamme takaisin ylös etsiskelimme toiveikkaina vielä Getavuoren kanervikkoisilta kalliorinteiltä ja kallionkoloista kangaskäärmettä, mutta emme sellaista valitettavasti löytäneet. Sitten saimme varattua itsellemme suihkuvuoron leirintäalueelta ja olipahan melkoisen autuaallinen kokemus päästä vihdoin suihkuun!

Illalla ajelimme vielä Saltvikin ja Finströmin pienelle rajatielle pystyttämään teltan ja kunnon kenttäillallisen jälkeen simahdimme kuin saunalyhdyt.

6.7. hitaan aamun jälkeen suuntasimme Lemlandin Nåtön pähkinäpensaslehtoon, jossa oli myös karja hoitanut kukkaniityt jo aika huolellisesti, mutta rannoilta löysimme parit mustakurkku-uikut sekä muniaan pesässä hautoneen pilkkasiipinaaraan. Palaillessamme autolle törmäsimme vielä pariin kesyyn nuoreen punatulkkuun.

Sitten kävimme Maarianhaminassa tutussa rokkiravintolassa syömässä oikein kunnolla ja kun aikaa vielä vähän oli kävimme vielä tarkistamassa, että jalohaikara oli taas palannut vakiopaikalleen Maarianhaminan ja Jomalan rajalahdelle. Sitten pitikin jo kiiruhtaa lauttarantaan, josta Viking Grace lähti kohti Turkua tuntia myöhemmin.

Matka meni taas alkuun kannella leppeästä kesäsäästä nauttien ja loppumatka taas jalkapallon ja shoppailun merkeissä. Turkuun rantauduttuamme ajoimme taas Kaarinaan Järvelän lintulavalle, josta yritimme illalla löytää viherkonnia tuloksetta. Itse kyllä keskityin katsomaan puhelimesta illan toista futismatsia. Kävimme myös Liedon puoleisella lintutornilla, ennen kuin jatkoimme taas Paraisiin telttailemaan.

Vielä loppubongailuja

7.7. Heräsimme aika myöhään, mikä oli hyvä sillä jo aamiaista nauttiessamme alkoivat päiväperhoset lentää ja useiden hopeatäplien joukossa oli juuri tällä meidän kumpareella reviiriään pitänyt keisarinviittakin. Kohta paikalla pysähtyi paikallinen perhosharrastaja, joka kyseli joko olimme nähneet apolloa ja samalla valitteli, että suurin osa paikoista oli vielä varjossa.

Kun hän taas käynnisteli autoaan, huomasimme korkealla yläpuolellamme liihottelevan apollon, joten vaikka tiesimme kyllä olevamme jo aika lähellä tietoon saamaamme apollopaikkaa, oli mukava yllätys nähdä sellainen jo heti aamiaisella!

Joitakin kilometrejä ajettuamme parkkeerasimme oikeaan apollopaikkaan ja pian paikalle saapui muutama muukin perhos- ja luontoharrastaja. Yksi pariskunta tunnistui jo kaukaa tutuiksi Tom ja Kaija Lindroosiksi. Siinä jutustelun lomassa näimme useita apolloja ja vihdoin Hanna sai tämän upean perhosen hyvin kuvattuakin. Tiellä pyöri myös useita pikkuhäiveperhosia.


Jonkin aikaa alueella käppäiltyämme, päätimme lähteä ajamaan kohti Kaakkois-Suomea. Kuitenkin jo Salon kohdalla tunsimme itsemme niin väsyneiksi, että lepotauko oli paikallaan. Niinpä itse kävin Halikonlahden lintutorneihin tutustumassa Hanna yrittäessä vetää sikeitä kuumassa autossa.

Matka jatkui lopulta Lappeenrannassa yhdellä tänä vuonna lähes tyhjällä kämmekkäpaikalla sekä Kaislasella tehtyjen stoppien jälkeen Joutsenoon asti, jossa parkkeerasimme erään perhostien varteen ja pystytimme teltan. Itse katselin vielä aina rankkareille asti menneen futismatsin, ennen kuin pääsin nukkumaan.

8.7. yöllä oli satanut aika rankasti, joten aamulla ei ollut kiire mihinkään. Keli kuitenkin lämpeni nopeasti, mutta päiväperhosista vain muutama aivan tavallinen laji lähti liikenteeseen. Niinpä annoimme parin tunnin käppäilyn jälkeen periksi ja suuntasimme käymään Kotasaaren altailla, joilla näimme pari suosirriä ja Kukkuroinmäellä, jossa näimme yllättäen isolepinkäispoikueen.

Palailimme vielä käymään perhospaikalla, mutta vaikka keli oli parantunut huomattavasti, jäivät havaintomme vähiin. Niinpä lähdimme taas valumaan kotia kohti ja seuraavan stopin teimme Imatralla, josta etsimme hieman summamutikassa yhtä superharvinaista kämmekkää arvaamaltamme paikalta, mutta eihän sitä tietenkään löytynyt.

Viimeisellä minuutin pysähdyksellä Simpeleen Kokkolanjoella näimme koiras virtavästäräkin ja sitten ajelimmekin kotiin ottamaan rennosti. Oli ihan mukava, kun kerrankin kotiin palattua ei ollut mihinkään kiire, vaan sairaslomaa oli vielä jäljellä viikko.

J.A.

Kesän hiljaiseloa

Toukokuun 28. päivä kaukispelissä loukkaamani olkapää oli sen verran kipeä, että nukkuminen oli vaikeaa ja siksi retkeily oli aika vähäistä. En kuitenkaan kehdannut olla töistä pois, kun röntgenlääkäri ei ottamissani röntgenkuvissa ollut nähnyt mitään poikkeavaa, vaikka itse olin ollutkin kuvissa näkevinäni jonkinlaisen murtumantapaisen.

Kävin kuitenkin usein, osin juuri siitä syystä, etten saanut nukuttua, kuulostelemassa tuttuja heinäkurppia sekä pikkukultarintaa. Kehrääjiä näkyi ja kuului myös muutamia sekä tietysti viitakerttusia, mutta esimerkiksi sirkkalinnut loistivat poissaolollaan.

Kuun alun merkittävämpiä havaintoja muuten olivat 6.6. Siikalahdelta löytämäni 6 jänkäsirriäistä, 8.6. pitkästä aikaa lahdella ollut mustakurkku-uikkupari sekä 9.6. viimein vähintään 3 maastopoikasten myötä onnistuneeksi varmistunut pähkinänakkelipesintä. Saman iltana pikaisella yökierroksella ei kuulunut mitään uutta, mutta ollessani rajatiellä kuuntelemassa kehrääjää noin 30 metriä autosta, käpötteli keskikokoinen nalle tien yli noin 30 metrin päästä minusta. 10.6. Soininmäellä uudessa paikassa lauloi idänuunilintu ja Simpeleen Kokkolanjoella samaten 3 maastopoikasen myötä varmistui Etelä-Karjalan ensimmäinen onnistunut virtavästäräkkipesintä. 12.6. Siikalahdella näkyi naaras jouhisorsa ja 13.6. löytyi pikkutikan poikaspesä.

14.6. viimein oli olkapääni ultraäänitutkimus, jossa olkapäästäni löytyi sitten ihan kunnon murtuma. Niinpä jäin saman tien sairaslomalle ja sain käteni kantositeeseen seuraaviksi pariksi viikoksi. Eipä mennyt tämäkään niin kuin Strömsössä… No enää ei ollut kiire mihinkään, joten kävin Joutsenossa asioilla ja näin tien varressa pari kangaskiurua.

Sairasloman alkuun pyrin tekemään joka päivä pari kävelylenkkiä, jottei kunto ihan rapistuisi. Havainnot olivat usein samat kanadanhanhet ja tiklejä siellä täällä, mutta Likolammelta löytyi sentään nuori valkoselkätikkakin.

17.6. suuntasimme kunnon aamuyöretkelle. Retki alkoi tuttuun tapaan heinäkurpilla ja pikkukultarinnalla sekä meidät yllättäneellä mäyrällä. Rajatiellä Tyrjällä ollessamme tapahtui sitten kummia! Ollessamme pysähdyksissä Hanna huomasi oudon valon itätaivaalla, jonka hän tunnisti heti vasta laukaistuksi raketiksi! Näimme tämän Venäjältä laukaistun raketin poikkeuksellisen hyvien olosuhteiden vuoksi ja Hanna sai harvinaislaatuisentapauksen kuvattuakin! Kotona selvitimme että havaitsimme Plesetslistä laukaistun Soyuz-2.1B raketin, joka vei taivaalle Glonass-M paikannussatelliitin. Matkaa laukaisupaikalle oli vajaat 500 kilometriä. Saarelle jatkuneen retken aikana kuulimme neljä kuhankeittäjää, pensassirkkalinnun, pari luhtahuittia, hienosti huudelleen uuttukyyhkyn, vihdoin muutaman luhtakerttusen sekä sarvipöllöpoikueen ja näimme pari vanhaa lintua. Rengastimme pari vastaantullutta kuovin poikasta ja muutaman töyhtöhyyppä nuorukaisen.

19.6. aamuyöstä kuulin pikkukultarinnan viimeisen kerran, mutta enpä pahemmin tämän koommin yrittänytkään sitä. 20.6. rengastimme koko vuoden ainoan pöllöpoikueemme – 6 varpuspöllöä ja kävimme tarkistamassa nippanappa Savon puolella olevan kaakkurilammen asutuksi. Päivällä suuntasimme Lappeenrantaan elokuviin ja ohessa tsekkasimme Askolan ja nyt huippulintupaikalta näyttäneen Kaislasen, mutta kummempia havaintoja ei silti tullut.

24.6. Suuntasimme Papinlahdelle rengastuspuuhiin. Suunnittelemme alueelle pysyvämpää SSP-rengastuspaikkaa ja teimme ensimmäistä testipyyntiä. Verkkolinjojen paikat pitää suunnitella ja testata hyvin, koska virallisen pyynnin aloittamisen jälkeen niitä ei enää muutella. Pyynti onnistui yli odotusten vaikka käytössä oli vain viisi kunnollista ja kaksi ikivanhaa haalistunutta verkkoa. Saimme 11 lajista 37 rengastusta, joista runsaimmat lajit olivat talitiainen ja ruokokerttunen. Mukavia lajeja olivat useampikin pensaskerttu, herne- ja lehtokerttu, mustarastas, punavarpunen sekä keltasirkku.

25.6. Hanna rengasti vielä Tarvaslammella tuulihaukanpoikaset. Pöntössä oli neljä jo yllättävänkin isoa poikasta.

J.A.