Loman lopetus ekaekaa-pinnaillen

Saavuimme Uuden Vuoden yönä Fuerteventuralta pian puolen yön jälkeen ja haettuamme auton lentopysäköinnistä, pääsimme läheiselle hotellille, josta olimme varanneet huoneen nukkumaan vihdoin noin klo 1:40.

Herätyskellot soivat aika pian kuudelta ja ennen seitsemään olimme kunnon talvitamineissa ajamassa kohti Helsingin Vanhankaupunginlahtea. Olimme viikkoa aiemmin reissuun lähtiessämme ajatelleet, että kyllä Uuteen vuoteen mennessä kunnon pakkaset tulevat, mutta olimme olleet pahasti väärässä. Yhä vain oli loskakeli ja paria päivää aiemmin olleen lumimyräkän takia oli todella liukasta!

Vain noin kymmenen kilometrin ajon jälkeen parkkeerasimme Vanhankaupunginlahden Pornaistenniemen Saviojantielle, jossa paikalla oli jo pari varhaista bongaria. Oli vielä täysin pimeää, mutta pikkuhiljaa paikalle saapui lisää porukkaa ja aika kului mukavasti rupatellessa. Tuijottelimme edessämme olevaa yllättävän lumista kumparetta, jolla odottamamme lintu oli viime päivinä käynyt ruokailemassa. Kumparetta kuitenkin peitti sen verran paksu lumikerros, että päätimme käydä pikkuporukalla pikaisesti potkimassa lunta pois, jotta paljasta maata oli näkyvissä. Josko lintu tämän ansiosta tulisi taas paikalla muutakin kuin vain toteamaan, ettei paikalla pystyisi ruokailemaan?

Aiempina päivänä lintu oli tullut paikalle aikaisintaan klo 8:20 mutta ehdin juuri sanoa muille, että tuleekohan lintu aikaisemmin vai myöhemmin, kun nyt on lunta, kun hieman meistä erillään seissyt porukka löysi linnun viereisen parkkipaikan edustalta parin auton välistä. Löysimme linnun saman tien kiikareihimme ja olipahan kaunis – itäinen punamusta phoenicuroides mustaleppälintu näkyi hyvin, vaikka vielä oli varsin pimeää. Lintu oli kuitenkin taas tuttuun tapaan saapunut ruokailemaan katulamppujen valoon.

Eastern Black Redstar

Mustaleppälintu lennähti pian katveeseen kerrostalon porttikongiin, josta se kuitenkin löytyi vielä näkyville. Sitä tarkkailtiin suhteellisen kaukaa, jottei se häiriintyisi havainnoinnista. Niinpä kuvat linnusta jäivät vaatimattomiksi. Eka ekaa päivä on kuitenkin niin lyhyt, että me päätimme lähteä jatkamaan vuodarien keruuta. Enne mulelia olimme havainneet vain talitiaisen, mustarastaan, urpiaisen sekä sinitiaisen.

Vielä oli aika pimeää, kun ajoimme Espoon Kaitalahteen, jossa myös oli runsaasti autoja jo parkissa. Käveltyämme jonkin pitkospuita lintutornia kohti, löysimme bongarijoukon tuijottamasta edessään ollutta ruovikkoa. Tässä oli edellispäivänä löytynyttä hippiäisuunilintua tarkkailtu.

Aamu alkoi valjeta ja samalla linnut heräillä. Niinpä vuodenpinnoja alkoi ropista, vaikka paikalla olikin ehkä hiljaisempaa kuin olisin odottanut. Varis, korppi, järripeippo, sinisorsa ja parempina ruovikosta kuuluneet peukaloinen sekä useat viiksitimalit ehtivät kirjatuiksi ennen kuin saimme tiedon, että lintutornilla ollut porukka oli löytänyt etsimämme hippiäisuunilinnun. Porukkaa oli pitkoksilla edellämme niin paljon, että torni täyttyi ja me jäimme havainnoimaan kalliolle torni vierelle. Tornissa olijat näkivät linnut mutta paikan nuotitus oli aivan ala-arvoista! Niinpä tyydyin itsekin kävelemään hieman muusta porukasta erilleen, jotta kaiken hälinän keskellä olisi edes mahdollista kuulla linnun ääntä. Ja eipä mennyt kauan kuin suoraan edestämme kuului pari kertaa hippiäisuunilinnun tunnusomainen ”tsui”.

Yhä vain tornin porukka näki linnun, mutta tornin alla ollut porukka ei saanut mitään järkeviä ohjeita, missä se oli. Niinpä koko havainnoinnin aikana kukaan tornin ulkopuolella ollut ei lintu nähnyt. Ja torni oli tietysti koko ajan aivan täynnä. Lopulta kun lintu oli kuulunut muutamaan kertaan, päätimme lähteä jatkamaan matkaa. Aika iso osa havainnoijista ei vieläkään ollut lintua havainnut hälinän ja sekoilun takia lainkaan! Ja osalla menikin sitten havainnon saamiseen pitkälle iltapäivään!

Hippiäisuunilintujahdin aikana kirjautui vuodarilistalle vielä pajusirkut, pari kyhmyjoutsenta, rummuttanut käpytikka, harmaalokit, punatulkut, merilokki, vihervarpunen, harakat, isokoskelot sekä kuusitiainen.

Me kuitenkin otimme suunnan taas kohti Helsinkiä. Matinkylässä ylitsemme lensi varpushaukka ja Keilalahdella kellui telkkiä. Aika pian parkkeerasimme Lauttasaaren Särkiniemen parkkipaikalle, josta kävelimme alas rantaan. Paikalla oli jo muutamia tuttuja komppaamassa rantaa, mutta etsimäämme lintu ei meinannut löytyä. Havainnot jäivät ylilentäneisiin räkättirastaisiin. Kun lopulta palasimme takaisin linnun vakiopaikalle, oli linnun aiemmin jo havainnut Tuomelan Sami osoittamassa paikkaa, missä lintu oli aiemmin ollut. Ja hän osoitti lähes suoraan jalkoihinsa. Ilmeisesti tämän takia mekin käänsimme katseemme alas ja kuinka ollakaan laulurastashan oli aivan vieressämme, korkeintaan metrin päässä kököttämässä aivan liikkumattomana! Olimme ilmeisesti jo pariinkin kertaan ohittaneet linnun aivan vierestä! Ei sillä mikään hätänä ollut, se nyt vain tuppasi olemaan kohtalaisen kesy! Kohta se pomppi läheisen pikkulätäkön viereen puunrunkojen alle ruokailemaan…

Meillä matka jatkui taas ja Lauttasaaressa näkyi vielä tilhiparvi ja kohta ajelimme käsittämättömän olemattomassa liikenteessä Helsingin keskustan poikki kohti jatkaen kohti koillista. Sipoon Boxissa näkyivät ensimmäiset naakat ja vasta silloin tajusimme, ettemme olleet oikeasti nähneet sellaista vielä koko päivänä. Ja samalla tajusimme ajaneemme melkoisten pulupaikkojenkin halki sellaista havaitsematta.

Porvoon kohdalla ajellessamme huomasimme valotolpalla kökkineen hiirihaukan ja lopulta käännyimme kohti Lapinjärveä. Saimme kuitenkin tiedon, ettei pikkujoutsenta ollut enää nähty edellispäiväisellä paikalla, mutta että läheinen Liljendalin Sävträsket kannattaisi tarkistaa. Olimmekin jo lähes perillä ja koska paikalla oli oleillut punasotkakin, päätimme kipaista tornille. Tornilla oli kuitenkin jo porukkaa ja joutsenet tarkistettu ja punasotkakin kateissa. Rupattelimme hetken paikalla ja tarkistimme vielä paikalle saapuneet pari joutsenparvea, mutta koska aika oli kortilla, lähdimme taas tien päälle.

Loviisan puolella taas rantatielle päästyämme näimme vielä neljä teertä sekä isolepinkäisen ja lopulta olimme perillä Kotkan Marttilassa. Parkkeerattuamme automme huomasin lähipuun latvasta kottaraisen ja kohta olimme taas pienen bongariporukan seurassa tuijottamassa erään omakotitalon piharuokintaa. Ruokinnalla oli oikein mukava vilinä: urpiaisia mukanaan neljä tundraurpiaista ja näinpä lyhyesti puun latvuksessa käyneen ruskourpiaisenkin, josta ei kuitenkaan ainakaan vielä saanut vuodaria saati ekaekaa-pinnaa. Paikalle saapui myös pikkuvarpusia, keltasirkkuja ja pari viherpeippoa ennen kuin itse päätähti eli hernekerttukin suvaitsi saapua ruokinnalle. Olin osannut ounastella, että tämä hernekerttu saattaisi olla itäistä alkuperää ja hieman kerrannut erilaisten hernekerttujen määrittämistä, mutta vaikeitahan ne ovat. Toki tämä näytti aika tummalta niin selkäpuolelta, naama seudulta kuin myös vatsapuolelta verrattuna tavallisiin meikäläisiin hernekerttuihin. Hanna otti linnusta joitakin kuvia ja koska se ei äännellyt, toivo on siinä, että joku kävisi linnun pyydystämässä ja varmistamassa mihin taksoniin se kuuluu. Himalajanhernekerttu kun on vuoden alusta oma lajinsa IOC:n listalla, jota mekin Suomessa nyt seuraamme…

Autolle käppäillessämme kuului jostain vielä tiklin ääntä ja lopulta päätimme seurata kouvolalaisia bongariveljiä pointsaamaan punasotkaa, joka ei ollut turhan kaukana. Jumalniemen Sunilanlahdelta punasotka löytyi pian ja samalla vuodariksi napsahti myös merimetso.

Koska lähistöllä ei enää ollut tarjolla mitään ekaekaa-pinnaa, päätimme lähteä ajelemaan kotia kohti. Pikkuhiljaa alkoi hämärtääkin ja suunnittelimme jo yrittävämme parissa paikassa matkan varrella sekä vielä Parikkalassa viirupöllöä. Luumäen Heimalassa peltoaukean läpi ajellessamme huomasin kuitenkin ison pöllön istumasta pienessä puussa ja stoppasimme tietysti nopeasti. Lintu näytti kauempaa kiikareilla aivan lapinpöllöltä, mutta päätin tietysti tarkistaa asian vielä kaukoputkella ja kuinka ollakaan sehän olikin viirupöllö! Niinpä saimme vielä päivän viidennen ekaekaa-pinnan, joka olikin ollut tavoitteemme.

Loppumatka meni ilman havaintoja aina Parikkalaan asti, jossa päätimme vielä ajaa Siikalahden ympäri, sillä Huhmarisen pellolla oli päivemmällä ollut lapinpöllö. Kuinka ollakaan lintu oli yhä paikalla ja aivan tien vieressä sähkötolpalla. Yhtään kauempaa emme sitä olisi pimeässä illassa huomanneetkaan. Laji oli meillä toki jo ekaekaa-pinnoissa, mutta olihan mukava ensimmäinen Parikkala- ja Siikalahti-vuodari! Edellisvuonna olin havainnut Siikalahdella 196 lintulajia – en lapinpöllöä…

J.A.

Joulukuun retkeilyä

Joulukuun alussa motivaatiota retkeillä on ainakin meikäläisellä aina hieman enemmän kuin marraskuussa, sillä talvi on aina talvi ja on näinä leutoina alkutalvina on aina mahdollisuus löytää uusia talvipinnoja. Olin joskus kesällä jonkun aivopierun ansiosta laskenut, kuinka monta lajia olen nähnyt Parikkalassa talvikuukausien aikana ja järkyttynyt! Olin kyllä tiennyt, että Parikkala on huono talvilintukunta, mutta kun olin lisännyt omaan lukuuni myös kaikkien muiden kautta aikain Parikkalassa näkemät lajit, joita oli tasan sata, en enää ihmetellyt, että oma lukuni oli vain 93 lajia.

Onneksi heti 1.12. pystyin hoitamaan kunnalle uuden talvilajin, kun edellispäivänä löytämäni tundrametsähanhet olivat yhä Koitsanlahdella. Lahdella näkyi myös muutama sinisorsa, laulujoutsenia näkyi muuallakin Simpelejärvellä ja räkättirastaita näkyi yhä pari parvea ja pari mustarastastakin Kirkonkylällä. Kesken työpäivän pointsasin tietysti Parikkalan nyt ensimmäisen joulukuisen sekä ensimmäisen talvehtivan uuttukyyhkyn työpaikan pihalta, jossa näkyi myös 7 tikliä. Uuttukyyhkyn olin tosiaan kertaalleen havainnut helmikuun lopussa jo kevätmuuttajana, joten uutta talvilajia ei tästä kuntaan tullut. Iltapäivällä näin vielä isolepinkäisen Rautalahdella.

2.12. kävimme Hannan kanssa tarkistamassa, että Särkisalmen jätärin läheltä ilmoiteltu pähkinänakkeli oli yhä paikalla. Härskiinmutkasta näkyi pikaselauksella vain 13 kalalokkia sekä 1 harmaalokki. Sitten kävimme katsomassa, että Koitsanlahden hanhet olivat paikalla ja 3 telkkääkin näkyi. Pikainen Kokkolanjoki käynti Simpeleellä tuotti koskikaran sekä ylitsemme lentäneen kanahaukan sekä peipon.

3.12. Siikalahden pelloilla yhä todella katveessa pitkään oleilleesta laulujoutsenparvesta löytyi pikkujoutsen. Sitten suuntasinkin Imatran Immalanjärven tukkasotkan, mustalinnun sekä pilkkasiiven sekä Vuoksen Imatrankoskelta vuodariksi bongaamani pikku-uikun kaytta Lappeenrantaan, jossa minulla oli illemmalla peli. Keli oli kuitenkin niin surkea, ettei retkeilystä tullut mitään, joten sorruin bongaamaan. Ajoin Kouvolan Lappalanjärvelle, jonne perille päästyäni laskeskelin, että minulla oli maksimissaan 10 minuuttia aikaa hoitaa siellä jo viikon verran oleillut amerikanjääkuikka, jotta ehtisin peliin. Tietysti lintu oli hukassa! Paikalla olleet lintuharrastajat olivat levittäytyneet jo eri puolille järveä ja vain yksi harrastaja oli minun sekä Hannan Kouvolasta lintua bongaamaan tulleen siskon Elissan kanssa paikalla, jossa lintu oli vielä aamulla ollut. Onneksi en ehtinyt kuin nostaa putkeni pystyyn, kun lintu löytyi kellumasta keskeltä järveä. Se kuitenkin sukelteli todella aktiivisesti mutta lopulta Elissankin onnistui nähdä lintu myös putkella hyvin, ja minä pääsin lähtemään paluumatkalla Lappeenrantaan.

4.12. pikkujoutsen oli yhä paikalla reilun 250 laulujoutsenen seurassa ja Raikanniemestä näkyi silkkiuikku ja Härskiinmutkasta 195 isokoskelon parvi. 5.12. Koitsanlahden metsähanhia ei näkynyt, mutta harmaapäätikka ja pari telkkää sentään. Iltapäivällä ajelin taas perinteiseen tapaan Lapinjärvelle Tuomaalan Juhan luokse, jossa kokoontuikin illalla jo koko rallijoukkueemme eli lisäksemme myös Nette Meriluoto sekä Markus Keskitalo.

6.12. Itsenäisyyspäivän aamuherätys oli viideltä ja aika pian oli porukkamme valmistautumassa ulos lähtöön. Juha kävi jo kertaalleen huhuilemassa pihalla, josko reviirilehtopöllö suvaitsisi kerrankin vastata, mutta hiljaista oli. Kun itse olin saanut kaikki valmiiksi, menin pihalle viheltelemään helmipöllöä ja kuinka ollakaan, lehtopöllö veti puputuksesta herneet nokkaan ja alkoi kiljua ja niinpä saimme rallillemme oikein mukavan aloituslaji, joka oli samalla minun 250. vuodarini.

Suuntasimme alkuun Juhalle ja Netelle tuttuihin pöllömaastoihin, jossa he olivat syksyn aikana rengastelleen helmi- ja sarvipöllöjä. Olimme varmaan melkoinen näky ajellessamme ikkunat auki metsäteitä siten, että joka ikkunasta loimotti vielä otsalamppuja joka suuntaan! Laulujoutsenten joikhuntaa kuultiin isommilta pelloilta, kunnes taas paukahti kunnon pinna! Markus näki otsalamppunsa kajossa pöllön hahmon istumassa kelon oksalla ja niinpä äkkijarrutuksen jälkeen pakitimme hieman taaksepäin ja kohta kaikki otsalamput sojottivat tummaa hahmoa kohti – jonka jo muodosta tunnistin lapinpöllöksi! kohta lintu hieman kääntyikin ja Nette pääsi nauttimaan mukavasta eliksestä ja me muutkin tuuletimme todella kovaa rallilajia!

Muita pöllöjä ei kuitenkaan enää kovasta yrittämisestä huolimatta löydetty ja niinpä suuntasimme Lapinjärven rantaan etsimään siellä olleita hanhiparvia, joissa oli ollut useampiakin lajeja. Mutta rantaan päästyämme saatoimme kauhuksi todeta koko järven jäätyneen yön aikana! Lahdelmassa kellui pari kohtuullisen kokoista kanadanhanhiparvea itse auki pitämässään sulassa, mutta niiden seasta ei löytynyt muita lajeja. Aikaa hanhien tuijottamiseen kului, sillä alkuun oli vielä turhan hämärää ja meidän piti tietysti olla varmoja, ettei joukossa ollut yhtäkään muun lajin edustajaa. Onneksi oheislajistoa oli mukavasti ja tavallisimpien lajien ohella kuittasimme myös hippiäisen, vihervarpusen, tilhen ja räkätti- sekä mustarastaan.

Lopulta jouduimme suuntaamaan pelloille, joilta arvelimme loppujen hanhien löytyvän. Onneksi jo ajaessamme meidän yli lensi järveä kohti merihanhi, jonka varmistimme lajilleen vielä palaamalla lähtöpisteeseen – olihan kyseessä uusi laji koko rallille. Pelloille vihdoin päästyämme löysimme pian yhdestä kanukkiparvesta taas merihanhen ja pian toisesta parvesta pari valkoposkihanhea. Mutta muuten paremmat lajit jäivät varpushaukkaan ja pikkukäpylintuun.

Kuitattuamme teeret pienellä metsäajelulla saavuimme Heikinkylän pelloille, jossa alkoi taas mennä hyvin, sillä näimme kanahaukan, pari uuttukyyhkyä sekä ylitsemme muuttaneen hiirihaukan ja fasaani sekä isolepinkäinenkin hoituivat jostain matkan varrelta Käytyämme Juhan pihamaastosta pointsaamassa pyrstö- ja kuusitiaisen sekä ylilentäneen isokoskeloparven, paukahti Pukaron pelloilla taas kunnon ylläri, kun ylitsemme muuttaneessa laulujoutsenparvessa oli mukana kolme pikkujoutsenta!

Sitten pitikin suunnata Porvooseen, jossa Myllymäestä löytyi pienellä kiertelyllä tiklejä sekä nokkavarpunen (vuodari!). Emäsalon siltaa kohti ajessamme näkyi telkkä ja sillalta kala-, harmaa- sekä merilokki sekä kyhmyjoutsenia ja 3 uiveloa ja Karjalaiskylässä kuitattiin nopeasti piekana ja pitkällä seulomisella löytyi paikalla olleesta suuresta carduelis-parvesta useita hemppoja sekä muutama tundraurpiainen. Vuorihemppoa emme valtavasta parvesta löytäneet, yksi oudon vaaleanokkainen hemppo kyllä meinasi kelvata.

Sitten suuntasimmekin kiireellä Ruskiksen tienoolle, jossa viiksitimalit kuuluivat pienen odottelun jälkeen ja saimmepa viimein sinisorsankin listallemme! Pikakäynti Sikosaaressa tuotti vain puukiipijän. Ruskiksen tornilla odottelimme sitten reilut puoli tuntia Markuksen pohjustamia peukaloisia, jotka vihdoin suvaitsivat alkaa rätistä, kun viheltelin niille hieman varpuspöllöä. Tästäkin tuli yllättäen uusi laji koko rallille!

Kiertelimme vielä hetken pöllöjä etsien, mutta lopulta lajimääräksemme jäi 56 laji, joka oli kuitenkin aivan selkeä uusi ennätyksemme. Silti hieman pelotti, että olimme havainneet tikoista ainoastaan käpytikan ja vesilintupuoli oli jäänyt todella vähäiseksi. Hieman kuitenkin tuntui siltä, että olisiko vihdoin meidän vuoromme voittaa?

Itsehän en taaskaan jäänyt purkuun, sillä seuraavana aamuna oli taas mentävä töihin. Niinpä ajelin Juhan autolla takaisin Lapinjärvelle, josta sitten jatkoin omalla autolla Parikkalaan. Matkan varrella sain viestejä purusta ja pian oli selvää, että taas kerran Katjan Mikon poppoo oli kerännyt enemmän lajeja. He ylsivät lopulta jopa 61 lajiin, joka oli selvä uusi ennätys. Me jäimme kakkosistakin lajin päähän ja tulimme lopulta kolmansiksi. Pääasia kuitenkin oli, että lintuja oli näkynyt ja meillä oli ollut todella mukava ralli!

Kotimatkalla näin vielä Lappeenrannassa perinteisellä paikalla huuhkajan ja olinkin lopulta kotona ihan ihmisten aikoihin. 100-vuotiasta Suomea oli taas tullut juhlistettua perinteiseen tapaan!

Parikkalassa Itsenäisyyspäivää viettänyt Hanna rengasti jätärin nakkelin. Tämä lintu sai keltaisen ja punaisen värirenkaan.

7.12. talvi oli kiristänyt selvästi otettaan Parikkalassakin ja Koitsanlahtikin oli jäätynyt, mutta kaukana vastarannalla olleesta railosta löytyi yllättäen taas tutut 3 tundrametsähanhea joutsenperheen seurasta. Joutsenia oli yksi muuttoparvi pysähtynyt kauas yhä sulalle selällekin ja lisäksi telkkä sekä muutama sinisorsa näkyi. Kokkolanjoella näkyi taas kara, kanahaukka sekä harmaapäätikka, Ristimäessä palokärki ja kylällä yhä vain uuttukyyhky pulujen seurassa.

9.12. näin metsähanhet viimeisen kerran ja yksinäinen harmaalokkikin vielä näkyi ja Tetrisuolla päivysti isolepinkäinen. 10.12. Imatran Immalanjärvellä näkyi pilkkasiipi ja tukkasotka ja pikainen Vuoksen selaus tuotti lapasotkan, uivelon sekä pari merimetsoa. 11.12. Kullinsuolla näkyi isolepinkäinen sekä pari teeriparvea ja Kannakselta löysin eräältä ruokinnalta pari peippoa. 12.12. Siikalahden patotiellä pienessä sulassa oli joutsenperhe ja nyt peippo löytyi Kangaskylältä.

Ja 13.12. Tyrjällä näkyi 3 sinisorsaa ja peippoja olikin sitten Kannaksella jopa 10 lintua seuranaan yksinäinen järripeippo, joka oli minulle, uskomatonta kyllä, uusi talvilaji Parikkalaan! Ja kun oli vauhtiin päästy, niin seuraavana päivänä bongasin Siikalahden Aittavaarassa tuttujen ruokinnalla oleilleen punarinnan, joka oli myös minulle 96. Parikkala-talvilaji! 14.12. Moskuunniemessä näkyi myös 3 taviokuurnaa ja patotien sulassa sinisorsa.

15.12. laskin puluja jopa 33 lintua ja uuttukyyhky oli niiden seurassa, kuten joka päivä. Kirkonkylällä näkyi vihervarpunen ja Muttelinmäessä 7 taviokuurnan parvi. 16.12. Kannaksen peippomaksimi oli jo 20 lintua ja järrikin näyttäytyi taas. Pikainen Immalanjärven stoppi oli lähes turha, kun havainnot jäivät harmaalokkiin ja varpushaukkaan ja Lappeenrannassa shoppailujen ja pelailujen yhteydessä kävin vain Reijolan jätärillä, jossa näkyi tavi.

16.12. Oravaniemestä pääsi vielä katsomaan sulalle Kurhonselälle, jossa näkyi kuitenkin vain kalalokki ja palokärki lensi ylitseni. 17.12. Kirkonkylällä yritimme pyydystää siellä oleilevia vielä renkaattomia nakkeleita, mutta toinen lintu vain kävi näkyvillä, toisen intouduttua hetkeksi laulamaankin. Muita päivän havaintoja olivat pari harmaapäätikkaa, vihervarpunen, mustarastas, jokunen räkättirastas, 8 teertä sekä parissa paikassa näkyneet yhteensä 13 peippoa.

18.12. Kannaksella lensi ylitseni yllättäen vanha merikotka. 19.12. samassa paikassa näkyi pitkästä aikaa valkoselkätikka ja kylällä kuului tikli. 20.12. Siikalahdella näkyi ”vaseti” ja Kannaksella jopa 25 peippoa sekä järri. Vartialahdella kellui yhä 93 laulujoutsenta ja sinisorsa. Uuttukyyhky istuskeli vaihteeksi S-Marketin katolla näkyen vihdoin kotipiiriin. Illalla sain ambulanssikuskeilta puhelun, että Terkkarin viereisen rakennuksen ikkunaan oli törmännyt viirupöllö. Ehdin singahtaa paikalle haavin kanssa, mutta lintu lensi ihan hyvin minua pakoon, ennen kuin ehdin juuri edes lähestyä.

21.12. Siikalahdella näkyi pitkästä aikaa isolepinkäinen ja valkoselkätikka taas Kannaksella, 22.12. Hanna löysi yllättäen meidän pihan parkkipaikan puista mustapääkerttukoiraan, jonka ehdin itsekin bongata, kun se oli jo siirtynyt naapuriomakotitalojen pihapuskiin. Ylläri oli myös se, että palattuani töihin, lensi terkkarin yli valkoselkätikka.

J.A.

Syystalven pimeydessä

Säpin reissun jälkeen 29.10. ehdin vielä nähdä Kannaksella palloilleen pahasti siipirikon kurjen hengissä. Metsästäjät olivat lopettamassa sitä, mikä oli mielestäni ihan oikea ratkaisu. Vaikka linnulle olisikin ollut vielä pelloilla ruokaa yllin kyllin, ei siitä eläjäksi olisi ollut, sillä siipi näytti olevan kokonaan poikki. Laulujoutsenia oli yhä siellä täällä pelloilla, vaikka lahdet olivat viikon kestäneiden pakkasten ansiosta lähes kokonaan jäässä. Härskiinmutkassa näkyi kuikka, Lahdensuolla 28 pulmusen parvi ja Siikalahdella pienessä sulassa joutsenten seassa tundrametsähanhi, 20 tukkasotkaa, 20 sinisorsaa, 15 haapanaa, 2 allia ja 18 telkkää.

30.10. Härskiinmutkasta näkyi hauska hanhien sekaparvi, jossa oli taigametsähanhi, 6 tundrametsähanhea, tundrahanhi sekä 13 valkoposkihanhea. Kirkkorannassa näkyi 112 sinisorsaa, 2 haapanaa, uivelo sekä merikotka. Ja kuun viimeisenä päivänä Siikalahdella näkyi vielä 30 haapanaa, 20 sinisorsaa, 16 tukkasotkaa, 13 telkkää sekä lapasotka.

Marraskuun alkuun kuitenkin kylmeni taas oikein kunnolla ja Siikalahtikin jäätyi entisestään. 1.11. näkyi laulujoutsenten ja sinisorsien ohella 2 haapanaa 10 tukkasotkaa ja 5 telkkää. Kangaskylällä näkyi taas pähkinähakki mutta pikaisen kauppareissun ylläri oli, kun löysin kylän pulujen seasta uuttukyyhkyn, joka näytti jo kotiutuneen pulujen seuraan – liekö jää talvehtimaan?

3.11. ajelin Lappeenrantaan ja pointsasin matkan varrelta vauhdista hiiripöllön Ruokolahden Oritlammelta. Imatran Immalanjärvellä näkyi tukka- ja lapasotka, 3 allia sekä pilkkasiipi.

4.11. oli vuorossa perinteinen talvilintulaskennan syyslaskenta. Keli ei näyttänyt kauhean lupaavalta, sillä sataa tihutti ja tiesin Siikalahden olevan jo täysin jäässä. Laskenta alkoi kuitenkin lupaavasti, sillä uuttukyyhky oli yhä paikalla, ohitseni lensi kanahaukka ja 7 tikliä ruokaili pulupaikan takiaisissa. Räkättirastaita liikkui todella runsaasti ja myös urpiaisilla ja tilhillä oli liikettä, joten yksilömäärät nousivat näillä mukaviksi! Kirkkoselän seulominen tuotti aika vähän lintuja; kalalokkeja, harmaalokin, jokusen isokoskelon sekä silkkiuikun. Muttelinmäeltä irtosi muutama mukava metsäpikkulintu ja ennen patotietä näin myös mm. tundraupiaisia, peippoja sekä järripeipon, mutta itse Siikalahden kierros oli sitten todella tuskaisan märkä, sillä jatkuva sade oli kastellut vallin kasvuston, joka oli ennätyskorkeaa. Onni potki kuitenkin vielä, kun yhdessä monista räkättiparvista näin laulurastaan sekä vielä kaksi parvea tiklejä, joista toisessa oli jopa 25 lintua!

Lopulta laskennan saldoksi tuli laulujoutsen 26, sinisorsa 6, telkkä 3, isokoskelo 7, teeri 11, silkkiuikku, kanahaukka 3, kalalokki 11, harmaalokki 1, kesykyyhky 20, uuttukyyhky 1, harmaapäätikka 2, käpytikka 11, tilhi 61, räkättirastas 806, laulurastas 1, hippiäinen 2, pyrstötiainen 8, sinitiainen 34, talitiainen 127, kuusitiainen 3, hömötiainen 6, töyhtötiainen 1, puukiipijä 4, närhi 13, harakka 13, naakka 99, varis 31, korppi 4, pikkuvarpunen 2, peippo 10, järripeippo 1, viherpeippo 44, tikli 34, vihervarpunen 4, urpiainen 135 (+1 ruskourpiainen), tundraurpiainen 2, pikkukäpylintu 2, punatulkku 58 ja keltasirkku 24. Lajimäärä 41 oli jaettu ennätys ja yksilömäärä uusi ennätys reitillä. Ainoa näkynyt nisäkäs oli saukko.

7.11. uuttupulu näkyi taas ja Siikalahden käynti tuotti laulujoutsenten seassa olleet 10 valkoposki- ja 1 tundrahanhen. 5 muutakin harmaahanhen näköistä näkyi aivan vastarannalla, mutta niin pahassa vastavalossa, että määritys jäi tekemättä, kun linnut vielä katosivatkin mystisesti. Myös haapana, 6 telkkää, merikotka, valkoselkätikka, 3 peippoa sekä 2 kanahaukkaa näkyi pikaisella ruokiskäynnillä. Seuraavan päivän vastaavanlainen käynti ei sitten tuottanutkaan oikein mitään. Illalla taivaalla loimottivat komeat revontulet.

9.11. Koitsanlahdella näkyi 4 mustalintua ja Ristimäessä isolepinkäinen ja työpaikan pihalla taas uuttari (kuten useampana seuraavanakin päivänä) sekä tiklejä. 10.11. Siikalahdella oli 301 laulujoutsenta, 4 kanadanhanhea ja taas merikotka ja läheiseltä Kannaksen pellolta löytyi vielä 27 laulujoutsenen seasta 2 pikkujoutsentakin. Pelireissulla stoppasin Imatran Immalanjärvellä, jossa näkyi pari lapasotkaa, jokunen alli ja mustalintu sekä pilkkasiipi.

12.11. Siikalahti oli taas lämmenneiden kelien myötä sulanut täysin ja lahdella näkyi joutsenporukoissa yhä pikkujoutsen sekä 3 tundrametsähanhea, haapana, 6 sinisorsaa sekä 3 telkkää. Valkoselkätikkakin näkyi taas. Vartialahdella kellui vielä silkkiuikku ja Kaukolassa näkyi taas isolepinkäinen.

13.11. kävin pikaisesti Simpeleellä, jossa Kokkolanjoen Uudellasillalla oli tutusti koskikara. 14.11. Vartialahdella näkyi taas silkkiuikku, Siikalahdella pikkujoutsen ja kylällä hakki sekä Lötjösen Matin löytämä punakylkirastas. 15.11. kylällä näkyi palokärki, Siikalahdella pari pikkujoutsenta ja Härskiinmutkasta silkkiuikku. 16.11. havikset jäivät Tähtiniemestä näkyneisiin kolmeen alliin. 17.11. Koitsanlahden Mantkanniemeen näkyi kivellä seisoskellut vanha merilokki, joka on yllättävän kova laji näillä nurkilla. Lahdella kellui myös pilkkasiipi sekä 2 mustalintua.

Viikonloppuna ajelin pääkaupunkiseudulle, jossa majoituin taas Kirkkonummelle ja lauantaina oli vuorossa Bongariliiton kokous. Olin suunnitellut retkeileväni sunnuntaina enemmänkin, mutta surkea sää vesitti suunnitelmat. Iltapäivällä suuntasin kuitenkin Tuusulaan pointsaamaan siellä Ruskelassa joutsenparvessa oleillutta lyhytnokkahanhea. Lintu löytyikin helposti ja sen päivitettyäni soitti Olkion Jouko, että läheisellä Tuusulanjärvellä kellui paikallisena pari päivää paikalla ollut pikkulokki, jossa kyllä hänen mielestään oli jotain outoa. Päätin singahtaa rantaan ja päädyin Järvenpään puoleiselle rannalle Joukon oltua vastarannalla Tuusulan puolella. Lintu löytyi saman tien vielä ollessani Joukon kanssa puhelimessa ja totesin saman tien, että: “Miksei tuo olisi rissa?”. Lintu kellui ikävän kaukana yksinään ja ei lentänyt lainkaan. Niinpä sitä tuijotettiin aika pitkään ja ihmeteltiin, miksei sillä ollut nuorelle pikkukajavalle ominaista tummaa niskalaikkua. Lopulta sen viereen laskeutui kalalokki ja määritys oli kuitenkin selvä – kyseessä oli pikkukajava! Kuin vakuudeksi lintu vielä lennähti muutaman metrin ja asia oli selviö. Lintu tiedotettiin vihdoin Lintutiedotukseen ja illan hämärtäessä muutama bongari ehti vielä pointsaamaan linnun.

20.11. Imatran reissulla Immalanjärvellä näkyi taas jokunen alli sekä pilkkasiipi ja 21.11. Siikalahdella kellui sinisorsien (48) kanssa lapasotka. Merikotkakin vielä väijyi Läähättäjäsaaren puissa ja pieni peippoparvikin näkyi lennossa. Kylällä näkyi taas pitkästä aikaa pähkinähakki ja uuttari se vain yhä notkui puluparven mukana.

24.11. pikainen Soininmäen käynti tuotti viimein vuodenpinnaksi taviokuurnan, kun lumisateiselta taivaalta kuului kerran tilulilu. Viikonloppu meni pelihommissa Lappeenrannan seudulla ja lauantaina näkyi Joutsenon Pätilässä kottarainen ja Lappeenrannan Luukkaansalmella silkkiuikku, merimetso sekä pari harmaahaikaraa ja Pappilanniemessä nakkeli. Sunnuntaina retkeilimme aamupäivän Caireniuksen Sampsan kanssa ja näimme Joutsenossa Pulpinrannassa harmaahaikaran, Punnanlahdessa mm. 67 järripeippoa sekä jokusen peipon ja Lappeenrannan Toikansuolla tavin ja 2 peukaloista ym.

27.11. näin Kannaksella vihdoin muutaman taviokuurnan ja 29.11. kävin moikkaamassa kuukkeleita ja näinkin 3 lintua. Marraskuun viimeisenä löysin yllättäen vielä Koitsanlahden Mantkanniemestä 3 tundrametsähanhea, 2 sinisorsaa ja 2 telkkää. Kirkonkylällä näkyi nakkeli ja Kangaskylän uuttari odotti myös talven vaihtumista vakiopaikallaan.

J.A.

Syyslomaviikko Säpissä

Perjantaina 20.10. päätimme työpäivämme puolenpäivän jälkeen ja otimme suunnan poikki Suomen Poriin. Ajo oli pitkä ja aikataulu tiukka, joten aikaa oli vain yhdelle pysähdykselle Tuulosella Hämeenlinnassa. Lopulta olimme mukavasti ajoissa Porin Kuuminaisissa, jossa jo Jyväskylän suunnilta saapunut Lehtolan Teppo oli paikalla ja pian saapui Mikkelistä Loipon Miskakin. Venekuskimme kävi jo paikalla kääntymässä, mutta koska saimme odottaa paikallisia, jotka olivat sortuneet yrittämään Porin kautta aikain ensimmäisen sinipyrstön bongausta, päätti hän vielä käydä kotonaan kääntymässä. Kohta saapuivat Mäkelöistä Matti ja Mimosa ja vihdoin myös Petteri kyydissään Andrejeffin Sebastian.

Kohta olikin vene pakattu ja kylläpä oli porukalla sairaasti tavaraa! Meillä kuitenkin vielä reippaasti enemmän kuin muilla – olimmepahan kerrankin ottaneet tavaraa sillä meiningillä mukaan, että mitään ei takuulla olisi unohtunut ja kaikkea olisi aivan varmasti riittävästi! Kohta vene lähtikin liikkeelle ja edessä oli syyslomaviikko Säpissä. Odotukset reissua kohtaan olivat tapissa, sillä olinhan kahdella aikaisemmalla viikonloppuvisiitillä saareen saanut mm. tosisponden amerikanjääkuikan sekä sponden vaaleakultarinnan laistoilleni. Ja männä viikolla jo saaressa ollut porukka oli pohjustanut tulevaa löytämällä pikkuhiljaa kovempia ja kovempia lajeja – mm. hippiäisuunilintuja, lyhytvarvaskiurun ja kashmirinuunilinnun. Olin vieläpä ottanut matkalukemiseksi mukaan legendaarisen Ulkonokalta tuulee -kirjan, jotta mielikuvituksen puute ei olisi rajoittamassa löytyvien erikoisuuksien määritystilanteissa ;-)

Matka nykyisin Eurajokeen kuuluvan Luvian Säppiin kesti yllättävän nopealla paatilla vajaat puoli tuntia ja matkan aikana aurinko laski, joten saareen saapuessamme oli jo varsin hämärää. Niinpä saimme raahata tavaroita kotti- ja maitokärryin asemalle otsalamppujen valossa. Onneksi saarella jo olevasta porukasta Markus Lampinen, Tomas Swahn, Valtteri Salonen, Lassi Kangasmäki, Joonatan Toivanen, Niklas Paulaniemi, Paavo Sallinen sekä katalaani Nicolas Ordax osa ehti auttamaan meitä tavaravuoren kanssa ja niinpä pääsimme pian majoittumaan asemarakennukseen. Markuksella oli aseman pihalla pöllöpyynti menossa ja tervetuliaislahjana meitä odotti juuri verkosta tullut varpuspöllö. Asema oli aivan tupaten täynnä, sillä petipaikkoja oli periaatteessa 14 henkilölle ja meitä oli nyt 16. Mahduimme kuitenkin hyvin, vaikka alkuun hieman epäilyttikin.

Saatuamme tavarat omalle puolellemme järjestykseen (asemarakennuksessahan on kaksi lähes identtistä puolta, joista toiseen me nyt saapuneet majoituimme Paavon ja Nicon kanssa), osallistuimme vielä iltahuutoon, jonka jälkeen olimme aika pian valmiit pehkuihin.

21.10. sai alkuperäisporukka vielä rengastustoiminnan hoitaakseen, jotta nyt saapuneet rengastajat Teppo ja Hanna pääsivät yrittämään saaresta aiemmin löytyneiden harvinaisuuksien bongaamista. Saaressa oli jo useamman päivän ajan oleillut lyhytvarvaskiuru ja edellispäivänä Tomas oli löytänyt kashmirinuunilinnun. Ja Hannahan ei ollut aiemmin Säpissä käynytkään, joten pääsi hänkin kiertämään saarta ja tutustumaan paikkoihin, ennen kuin joutuisi ainoana saareen jäävänä rengastajana olemaan pääosan ajasta verkoilla.

Aamu alkoi siten, että ensimmäisinä maastoon lähtivät jo pimeässä rengastaja mahdollisine apulaisineen siten, että verkot olisivat saaren Peränurkassa eli mahdollisimman kaukana asemasta olevalla rengastuspaikalla pyynnissä auringon noustessa. Osan porukasta tuli sitten suorittaa ns. aamuvakio eli staijata parin tunnin ajan muuttoa auringonnoususta alkaen. Tähän osallistuikin hyvällä säällä lähes koko porukka loppujen lähdettyä koluamaan puskia ja metsiköitä heti aamusta.

Aamustaiji suoritettiin Prakalassa eli sataman viereisellä niemellä ja muutto oli aikalailla perinteisen vaisua. Merellä liikkui toki runsaasti telkkiä, alleja, mustalintuja ym. mutta pääasiassa linnut olivat paikallisia, joita velloi parvissa välillä edes takaisin. Niinpä muuttaviksi kirjattiin varsin vähän lintuja, joista mainittavampia olivat kaakkuri, pari kuikkaa, silkkiuikku, 2 härkälintua, 42 tukkasotkaa, 5 lapasotkaa, 7 pikkukäpylintua, 27 pulmusta sekä mukavat 528 urpiaista ym. Mukava oli myös päästä näkemään ensimmäiset muflonit jo aamustaijilla, kun pari eläintä juoksi niemen puskista ohitsemme saareen!

Vakion lopulla alkoi liikkua variksia ja laskimme niitä 93 muuttavaa. Yhdessä parvessa laskeutui tyrneihin musta varislintu, jota epäiltiin hetki nokivarikseksi, mutta kaukaa otetuista kuvista se määritettiin kuitenkin nuoreksi mustavarikseksi. Staijin aikana näimme yhden paikallisen merisirrin läheisellä Säpinulkolasku nimisellä luodolla, mutta paras havainto oli kuitenkin, kun huomasimme Prakalan kivelle laskeutuvan naaraspukuisen mustaleppälinnun ja kuinka ollakaan, kohta sen seuraan laskeutui koiraskin!

Vakion päätyttyä kiersimme tietysti porukalla Prakalan niemen, josta ei kuitenkaan löytynyt kashmirinuunilintua ja käytyämme asemalla pika-aamiaisella, lähdimme porukalla kiertämään koko saarta rantoja pitkin. Muita lintuja paitsi urpiaisia sekä niiden seurassa olleita tundraurpiaisia tuntui olevan todella vähän. Aika pian löysimme kuitenkin päivän ensimmäisen hyvin äänessä olleen idäntiltaltin eli ”tristiksen”. Itse en ollut koskaan kuullut idäntiltalttia Suomessa, joten tätä oli oikein mukava seurailla ja kuvailla.

Kierrettyämme saarta jo aika pitkään pääsimme vihdoin komppaamaan aluetta, jolla lyhytvarvaskiuru oli viihtynyt, mutta lintua ei valitettavasti enää löytynyt. Peräkulmaan päästyämme löysimme taas idäntiltaltin, joka saatiin ajettua verkkoon ja samaan aikaan Markuksella oli rengastuspaikalla toinenkin samanmoinen hyppysissään. Hetken kuvailujen ja jutustelujen jälkeen jatkoimme saarikierrosta ja löysimme myöhemmin vielä yhden tristiksen, mutta muuten havainnot jäivät aika vähiin. Muita mainittavia havaintoja olivat 2 harmaahaikaraa, jänkäkurppa, 3 merikotkaa, 2 palokärkeä, 12 niittykirvistä, 4 peukaloista, 4 rautiaista, 6 tavallista tiltalttia, 2 pajulintua ja yhteensä arvioimme nähneemme saaressa päivän aikana 35 tundraurpiaista ja rengastuksia oli lajista tähän päälle vielä 27. Koiras mustaleppälinnunkin näimme vielä pariin otteeseen eri puolilla saarta, mutta naarasta ei enää nähty.

Saaren kierros kesti pitkälle iltapäivään ja ilta meni saunaa lämmitellessä ja iltahuudossa ym. Iltahuudon keskeytti atrapille verkkojen viereiseen puuhun saapunut helmipöllö, joka oli Nicolle elis. Kaikilla saaressa meitä ennen olleilla sekä vain viikonlopuksi saareen saapuneella Tepolla oli seuraava päivä viimeinen saaressa, joten illanvietot olivat sen mukaiset. Me itäsuomalaiset kuitenkin olimme Paavon sekä tietysti Mimosan kanssa nukkumassa jo hyvissä ajoin.

Sunnuntai 22.10. oli The Päivä, kuten eräs kaikkien tuntema kummittelija (googlaa Tarsier, jos et keksi kuka) sanoisi.

Aamulla verkoille lähti Teppo rengastamaan, koska tämä oli kuitenkin hänen viimeinen päivänsä ja Hanna opiskelemaan käytäntöjä seuraavaa viikkoa varten, jolloin hän olisi näillä näkymin ainoa rengastaja saaressa. Me muut suuntasimme taas jo ennen auringonnousua staijille Prakalaan.

Ensimmäisenä Prakalaan ehti Paavo, joka minun ja Miskan saapuessa paikalle kertoi kuulleensa hippiäisuunilinnun ääntä edessä olevista puskista. Vähän aikaa odoteltuamme kyseisten puskien latvaan tupsahti hiiripöllö, joka oli Nicolle elis, joten Paavo päätti singahtaa asemalle hoputtamaan Nicoa paikalle. Ehdin hädin tuskin sanoa Miskalle, että: ”Kohta pro on varmaan uhittelemassa tolle surnialle”, kun puskan latvustoon tupsahti ensin muutama sinitiainen pöllölle sähisemään ja kohta niiden seurassa oli hippiäisuunilintukin! Lintu ei kauan ollut näytillä, mutta näkyi kuitenkin ihan mukavan hyvin. Kohta hiiripöllö lensi aivan vierestämme kohti metsän reunaa, jolloin tiaiset ja prokin katosivat puskiin.

Miska päätti lähteä etsimään pöllöä, jotta paikalle saapumassa oleva Nico saisi sen vielä hoidettua, olihan tämäkin pöllö hänelle eli. Niinpä itse jäin yksin staijaamaan kunnes Paavo kohta tuli seurakseni ja aika pian Miskakin saapui paikalle – he olivat Nicon kanssa vielä onneksi pöllön löytäneet. Pikkuhiljaa paikalle valui muitakin mutta vakio oli taas varsin vaatimaton: pari kaakkuria, kottarainen ja 5 pulmusta mainittavimpina muuttajina.

Vakion ollessa loppumassa lähti osa porukasta kiertämään Prakalaa etenkin hippiäisuunilintu toiveissaan mutta kuinka ollakaan Valtteri löysi puskista kashmirinuunilinnun! Tämä mahdollisesti paria päivää aiemmin Tomaksen löytämä lintu oli meitä vältellyt edellispäivän ja sopivasti lintua elikseksi kaipaavat Teppo ja Hanna olivat nyt rengastamassa. Laitoimme tiedon heille humeista, jota en itsekään ehtinyt nähdä kuin varsin lyhyesti ennen kuin saimme vastausviestin, että Tepolla ja Hannalla oli hyppysissään taigakirvinen, joka oli juuri tullut verkosta!

Pakka olikin sitten aika kivasti sekaisin! Miskalta ja Nicolta puuttui taigakirvinen eliksistä ja Tepolta ja Hannalta kashmirinuunilintu. Lopulta päätin itse lähteä Nicon kanssa vapauttamaan rengastajat humeita bongaamaan ja he toisivat samalla mukanaan taigakirvisen muille katsottavaksi. Meillähän ei rengastuslupia Nicon kanssa ollut, mutta kiertäisimme verkkoja lyhyen aikaa, kunnes rengastajat palaisivat verkoista irrottamamme linnut pulttaamaan.

Sovimme kävelevämme tiettyä polkua Teppoa ja Hannaa vastaan, jotta voisimme kuitata kirvisen itsekin matkan varrelta, mutta kuinka ollakaan polkujahan kulkee saaressa enemmän lehmien ja muflonien jäljiltä kuin tarvitsisi, joten vaikka Nicolle oli opetettu tietty reitti rengastuspaikalle ns. aidanvieruspolkuna, ei se kuitenkaan juuri se tällä nimellä kutsuttu reitti ollut. Niinpä kävelimme ristiin Tepon ja Hannan kanssa ja me saimme lopulta kävellä saaren lähes päästä päähän ja takaisin asemalle, jossa viimein pääsimme näkemään taigakirvisen.

Kirvistä kuvailtiin oikein urakalla, olihan se mm. Miskalle toinen elis reiluun varttiin. Tepolla oli sopivasti Säppipaita päällään, jossa logolintuna komeili juuri taigakirvinen! Kesken kirvisen kuvailun saimme kuulla, ettei kashmirinuunilintua ollut enää alkuhavaintojen jälkeen näkynyt, joten rengastajat palasivat rengastuspaikalle kuvia tarpeeksi otettuamme ja kirvisen aseman pihalle vapautettuamme.

Pienen huilin jälkeen lähdimme porukalla komppaamaan saarta ja heti ensimmäiseksi havainnoksi löytyi taas samainen hiiripöllö istuskelemasta yhden aukean reunapuista. Uusia lintuja ei kuitenkaan huolellisesta komppauskierroksesta huolimatta löytynyt oikeastaan lainkaan. Idäntiltaltteja löytyi maastosta pari yksilöä ja kolmas oli päivän aikana vielä rengastettu, mustapääkerttuja nähtiin muutama eri puolilla saarta, pari jänkäkurppaa potkittiin lentoon ja yksi harmaahaikara oli yhä saaressa.

Pikkuhiljaa komppausporukka pieneni, kun jo viikon saaressa olleet suuntasivat pakkailemaan tavaroitaan loppuun sekä siivoamaan kämppäänsä. Kahden aikaan Miskankin oli suunnattava asemalle ja lopulta mekin päätimme suunnata vielä asemalle hyvästelemään lähtevän porukan. Onneksi porukka oli kuitenkin vielä komppaillut Prakalaa ja kashmirinuunilintu oli taas siellä! Niinpä Teppo ja Hanna saivat hoidettua lajin eliksiinsä!

Kolmelta saapui vene hakemaan isoa porukkaa ja meitä jäi saareen enää meidän kahden Aallon lisäksi 3 Mäkelää, Sebastian sekä reissuaan pidentänyt Tomas, jolla myös oli asemalupa.

Iltapäivän havainnot jäivät hyvin vähiin, joten lopulta iltahuutokin saatiin aika hyvissä ajoin tehdyksi ja nukkumaan mentiin hämmentävän aikaisin.

23.10. maanantaiaamuna suuntasimme Hannan kanssa verkoille ja saimme verkot pystyyn ennen auringonnousua. Mantereella oli yöllä ollut kunnon pakkanen ja keli oli muutenkin selvästu kylmenemässä, joten ei ollut yllätys, että rastailla tuntui olevan meno päällä. Ensimmäisellä verkkokierroksella tulikin neljä mustarastasta sekä mm. peukaloinen, mutta meno hiipui nopeasti. Muutamalla seuraavalla kierroksella etenkin latvaverkko täyttyi mukavasti punatulkuista, mutta vaikka meillä soi parikin eri rariatrappia, eivät atrapit houkutelleet verkkoihin edes tavallisia lajeja.

Roikutimme verkkoja iltapäiväyhteen saakka ja loppusaldoksi saimme 18 punatulkkua, 10 pyrstötiaista, 9 hippiäistä, 7 urpiaista, 6 puukiipijää, 4 mustarastasta, 3 tundraurpiaista (+1 kontr.), 3 järripeippoa, 2 peukaloista, 1 peipon sekä 2 talitiaiskontrollia. Rengastelun ohessa näimme mm. kanahaukan sekä aika paljon urpiaisparvissa mukana olleita tundraurpiaisia.

Asemalla käytyämme jatkoimme muun porukan kanssa saarikierrosta vielä Lepistön suuntaan ja havaitsimme vielä mm. hiiripöllön, joka piilotteli tällä kertaa Lepistössä, jänkäkurpan, pajulinnun sekä taas yhden idäntiltaltin.

Illalla lämmitimme saunan ja iltahuutojen ja ruokailujen jälkeen oli kello jo yllättävän paljon.

24.10. Hanna ja Tomas lähtivät aamulla rengastamaan ja muut valuivat vakiostaijille omaan tahtiinsa, itse olin paikalla taas jo hyvissä ajoin ennen auringonnousua. Vakio oli taas varsin vaisu, mutta ilahduttavaa oli nähdä 3 ruokkia ja pari paikallista riskilää. Heti vakion jälkeen näimme Petterin kanssa ensimmäisen merisirriparven ja kohta sirrejä näkyi lisääkin, joten lopulta staijailimme pitkälti yli puolen päivän. Havaitsimme yhteensä 48 merisirriä, muutaman ruokin lisää sekä koko aamun aikana mm. 18 kaakkuria, kuikan sekä kanahaukan ja olipa kashmirinuunilintukin yhä Prakalassa hetken hienosti äänessäkin, mutta kunnolla sitä ei päästy kuvaamaan.

Iltapäivällä teimme taas lyhyen saarikomppauksen, sillä Matti ja Mimosa olivat lähdössä mantereelle ja Petteri oli tietysti heitä saattamassa. Lyhyen kierroksen havainnot jäivät pajulintuun sekä pariin ”tristikseen”. Samaan aikaan Prakalassa humeita teemannut Hanna ei enää saanut linnusta minkäänlaista havaintoa.

25.10. oli yön aikana saareen satanut lunta ja keli oli yhä myrskyisä, joten verkkoja ei päätetty avata lainkaan. Aamustaijillekin heräsin vain minä ja Hanna ja havainnot jäivät vaatimattomiksi osin surkean näkyvyydenkin takia. Kalalokkeja sentään liikkui 140 lintua, pari ruokkia muutti ja kolme riskilää, kuikka ja härkälintu kelluivat paikallisena ja merisirri kävi laskulla patsastelemassa.

Hanna rengasteli päivällä pihasta tiaisia ja peippoja, mutta verkot piti sulkea kelin takia aika pian. Lyhyt komppauskierroskaan ei tuottanut muuta mainittavaa kuin pari ohitsemme muuttanutta merisirriä ja asemalle jo palaillessamme polun päällä oksalla patsastelleen helmipöllön.

26.10. aamustaijilla yhä vain surkeassa kelissä olin taas valtaosan ajasta vain minä ja osan ajasta Hanna ja havainnot jäivät 5 kaakkuriin, 5 riskilään jne. 3 härkälintua ja merisirri olivat aamun paremmat paikalliset.

Hanna rengasteli taas tovin tinttejä pihasta ja toki kunnon saarikierroskin tehtiin, kun keli päivällä hieman parani. Parhaita havaintoja olivat ylitsemme muuttanut piekana, kiuru, västäräkki, 15 niittykirvistä, luotokirvinen sekä 5 normaalin oloista tiltalttia.

27.10. keli oli onneksi parantunut ja suuntasimme Hannan kanssa aamusta verkkoja pystyttämään ja saimmekin verkot pystyyn ennätysaikaisin. Ekat kierrokset tuottivatkin heti hämärälintuja eli pari punarintaa sekä 5 räkättirastasta. Rarinauhan ohella soitimme nyt lähes koko päivän urpiaista, mikä houkutteli verkkoihin niitä ihan mukavasti. Muuten verkoilla olikin jo todella syksyisen hiljaista – saaliiksi saimme idäntiltaltin, talitiaisen (+1k) sinitiaisen (+3k), puukiipijän, 83 urpiaista ja 2 tundraurpiaista.

Iltapäivällä komppailu jäi meillä lähes kokonaan väliin, sillä muut näkivät Prakalasta kaukana uiskennelleen suurikokoisen kuikkalajin, jota piti mennä porukalla katsomaan lähempää. Valitettavasti paikalta ei enää löytynyt kuin pari kuikka sekä kaakkuri, eikä varmuutta edes siihen saatu, löysimmekö enää oikeaa lintua. Isokoskeloparvessa ylitsemme muuttanut jouhisorsa jäi päivän ainoaksi reissupinnaksi.

Olimme päivän aikana sääennusteita katseltuamme tehneet päätöksen aikaistaa saaresta lähtöämme, sillä sunnuntaina oli tulossa kunnon myrsky, jota jatkuisi useamman päivän. Mantereelle oli lisäksi parin edellispäivän aikana satanut oikein reippaasti lunta ja lauantai olisi ainoa plussapäivä, joten meille ajokeli olisi edes kohtuullinen, sillä meillä oli kesärenkaat. Niinpä illalla jo aloiteltiin aseman talviteloille laittoa, lämmiteltiin taas saunaa ja muutama urhoollinen tyhjensi jopa ulkohuussin.

28.10. olin sateisessa kelissä pitkään vakiostaijilla yksin ja kun lopulta muutkin saapuivat paikalle, alkoi lähes välittömästi sataa ihan kunnolla. Niinpä havainnointi keskeytyi puoli tuntia etuajassa ja havainnot jäivät muutamaan kaakkuriin, 14 pilkkasiipeen, härkälintuun sekä 4 riskilään ym.

Keli meni sen verran surkeaksi, että saatoimme keskittyä pakkaamiseen ja siivoamiseen oikein kunnolla ja lopulta kahden aikaan iltapäivällä saapui Salokangas veneellään meitä noutamaan.

Puolta tuntia myöhemmin olimme Kuuminaisissa, jossa hyvästelimme muun poppoon ja lähdimme ajelemaan kohti kotia. Mutta edessä olikin ongelmia, sillä automme oli seissyt 8 päivää todella vaihtelevassa kelissä ja eipä aikaakaan, kun joku varoitusvalo syttyi ja autosta katosivat tehot täysin. Googlettelimme vikaa erään kiinni olleen huoltamon pihassa ja ainoaksi järkeenkäyväksi selitykseksi löytyi eräässä tapauksessa epäilty jäähyhmä kaasarissa. Esimerkkitapauksessa ei edes auton vikakoodistoon ollut jäänyt mitään jälkeä viasta ja auto oli toiminut normaalisti, kun sen oli annettu lämmettyään hieman seistä. No teimme näin ja kohta lähdimme taas matkaan. Mutta 10 minuuttia ajettuamme sama vika toistui! Hermot alkoivat olla jo aika riekaleina, mutta taas hetken seisottuamme, päätimme vielä kertaalleen koittaa ja onneksi kyse saattoi olla juuri tästä, että auton seistyä 8 päivää meren rannassa tuulessa ja tuiskussa ja pakkasessa, siinä oli vain joku osa jäässä ja loppumatka sujui onneksi hyvin.

Toki sisämaassa oli lunta oikein kunnolla, mutta onneksi tiet olivat sulat. Lopulta Ruokolahden paikkeilla lämpötila kääntyi pakkaselle ja tiet alkoivat tuntua todella liukkailta. Ei siinä auttanut kuin ajella kieli keskellä kämmentä ja peukalo keskellä suuta vai miten se meni… Lopulta olimme onnellisesti kotona iltakymmenen aikaan ja renkaiden vaihtomahdollisuus oli jo anoppilaan tilattu seuraavaksi aamuksi.

J.A.

Hanhi- ja joutsenhässäkkää

Hailuodosta palattuani olin heti 2.10. into piukeana lähdössä taas ruokatuntiretkelle, sillä lokakuinen hanhihässäkkä alkoi taas olla pahimmillaan.

Ruokis alkoi kuitenkin pelastustehtävillä, kun sain tiedon, että ns. postikolossa eli postin rakennuksen portaikossa oli sisällä kanahaukka. Hain kotoa haavin ja hanskat ja kohta oli paikalla. Tehtävä vaikutti toivottomalta, sillä portaikolla oli korkeutta ainakin seitsemän metriä ja lintu viihtyi aivan katon rajassa olevilla rakenteilla. Lintu oli kuuleman mukaan pariin kertaa jo jysäyttänyt vauhdilla laseja päin, jolloin se oli tippunut alemmaksi, mutta nyt lintu vain kökötti paikallaan. Paikalle hälytetty talonmies kiipesi katolle availemaan ikkunoita, mutta ainoa aukeava ikkuna oli lopulta se keskimmäinen, joten ei lintu kyllä siitä osaisi ulos. Onneksi se kuitenkin säikähti ikkunan avannutta miestä sen verran, että tuli alemmaksi istumaan ja kolmannella yrittämällä sain sen napattua haaviin.

Laitoin kanahaukan postilta saatuun pahvilaatikkoon ja vein meille kotiin, jossa annoin sille hieman vettä ja jätin lepäämään.

Vielä ehdin lyhyen ruokatuntiretkenkin tehdä ja Lahdensuolla näkyi 80 pikkujoutsenta ja Kullinsuolla ampuhaukan, 7 kapustarintaa sekä hanhiparvessa olleen lyhytnokkahanhen. Muita hanhiparvia en juuri ehtinyt vilkaisemaankaan, totesinpa vain, että olihan niitä siellä täällä.

Iltapäivällä Hannankin päästyä kotiin tutkimme kanahaukan tarkemmin, laitoimme tälle nuorelle koiraslinnulle renkaan jalkaa ja veimme Tetrisuon pellolle, jossa vapautimme sen. Lintu lensi saman tien lähikuusiin ja vain muutamia minuutteja myöhemmin se iski läheiseen hanhiparveen, vielä kuitenkin saaliitta jääden.

Illalla suuntasimme Soikkelin Miikan kanssa Siikalahden lintutorniin katsomaan hanhien saapumista lahdelle yöpymään. Ja saapuihan niitä – ainakin 12 000 lintua. Näistä 9000 oli valkoposkia ja ainakin 3000 harmaita hanhia, mutta osa parvista saapui niin myöhään pimeässä, että lopullisten lukumäärien arviointi oli ihan arvailua. Pikkujoutsenia lahdelle saapui huikeat 240 ja laulujoutsenia 304 lintua! Lahdella näkyi myös mukavasti muita vesilintuja, mm. pari pilkkasiipeä, jokunen jouhisorsa, lapasorsa, lapasotka, alli sekä uivelo, kurkiakin lensi ohitsemme pohjoispuolelle yöpymään puolisentoistasataa lintua.

3.10. Tiviän pelloilla oli komeat 150 pikkujoutsenta sekä tuhansia hanhia, kuten myös Lahdensuolla ja Kullinsuolla. Rankahko sade kuitenkin pilasi parvien tarkemman tutkimisen. Kullinsuon parveen tipahti hetkeksi 65 sepelhanheakin, mutta ne jatkoivat matkaa heti, kun sade edes hieman heikkeni.

5.10. ruokatuntiretkellä näkyi isolepinkäinen ja kylällä oli taas ennätysmäärä kesykyyhkyjä, 39 lintua. Illalla suuntasin taas lintutornille, jossa kuului kirjosiipikäpylinnun ääntä ja vesilintuparvista löytyi uutena naaraspukuinen harmaasorsa. Pikkuhiljaa hanhia alkoi saapua ja niitähän riitti. Lopulta lahdella kellui jopa noin 23 000 hanhea, joista ainakin 5000 oli harmaita hanhia.

6.10. ruokisretkellä lahdella kuului harmaapäätikka ja isokäpylintu ja iltapäivällä suuntasin Imatralle, jossa sateen takia havainnot jäivät Immolanjärven Kymälahden tornilta nähtyihin lapasotkaan, pilkkasiipeen, pariin mustalintuun sekä pariin härkälintuun. Hanhimuuttoakin tuntui taas olevan, mutta se kulki sumupilvissä sadepilviä kierrellen, joten sen havainnointi oli turhan vaikeaa.

7.10. vietimme taas pienellä Parikkalan ja Rautjärven Lintukerhon porukalla Siikalahden syyslintupäivää. Itse havainnoin lahdella aivan koko valoisan ajan klo 6:30 – 19:15 käyden välillä kävelemässä pohjoispäässä ja ilta tuli tietenkin vietettyä lintutornilla. Aamusta pikkulintuja ja rastaita liikkui mukavasti, mutta länsituuli ei innostanut muuta muuttoa. Hanhia liikkui varsin vähän ja nekin pääosin kaukaa itäpuolelta. Päivän aikana lahdella havaittiin yhteensä 74 lintulajia, joista mainittavimpia olivat vielä yli 300 kurkea, pari harmaahaikaraa, joista toinen oli paikallinen ja toinen, jalkapuoli muuttava, pikkutikka, kuusitiaisparvi, isokäpylintuparvi, lapinsirkku sekä illalla juuri auringonlaskun jälkeen ylitsemme äännellen muuttanut Etelä-Karjalan kautta aikain selvästi myöhäisin liro.

Päivän muuten mainittavin tapahtuma oli, kun eräs paikallinen kertoi, että kilometrin päässä patotieltä oli nuori joutsen ollut koko päivän autotiellä. Hanna hyppäsi tämän pakettiauton kyytiin ja kohta he saapuivat takaisin nuori sadetakkiin kääritty joutsen mukanaan. Tutkimme linnun ja koska emme siinä muuta vikaa huomanneet kuin hieman kävelyretkestä vaurioituneet räpylät, päästimme sen uimaan Siikalahteen. Paikallinen joutsenperhe ei kauheasti ylimääräisestä nuorukaisesta ilahtunut, mutta onneksi emot eivät sen kimppuunkaan käyneet. Kohta nuorukainen jo joi ja oli kunnostamassa höyhenpukuaan läheisessä pikkusaarekkeessa. Ehkä siitä vielä eläjä tulee?

8.10. heräsin taas aikaisin ja suuntasin lahdelle, mutta pian alkoi sataa. Ehdin kuitenkin kuulla vielä pari luhtakanaa sekä harmaapäätikan ja Lahdensuolla näkyi vielä myöhäinen kivitasku. Kirkonkylällä näkyi lyhyesti taas pähkinänakkeli.

9.10. onnistuin käydä tornilla siten, ettei lahdella ollut ainoatakaan hanhea, joten muiden vesilintujen seulominen oli huomattavasti helpompaa. Löysinkin mm. harmaasorsaparin, 100 tavia, 5 jouhisorsaa, 8 lapasorsaa, 12 lapasotkaa, 130 tukkasotkaa, 10 allia, 2 pilkkasiipeä, 35 telkkää, 2 uiveloa sekä 4 nokikanaa. 3 merikotkaa sekä kanahaukka olivat syypäät siihen, että hanhet olivat pelloilla. Myös 10 tilheä näkyi muutolla. Kohta niitä saapunee enemmän, sillä pihlajanmarjoja riittää…

Viikolla taas satoi enemmän kuin tarpeeksi, joten ruokatuntiretketkin jäivät parina päivänä aika lyhyiksi. 10.10. Lahdensuolla oli vielä 15 niittykirvistä ja Tiviällä näkyi isolepinkäinen, 11.10. Tetrisuolla oli aivan valtaisa parvi harmaita hanhia, vähintään 4500 lintua yhdellä pellolla! Enpä ollut ennen nähnyt näillä nurkilla pellollista harmaita hanhia!

12.10. kävin Siikalahden tornilla niin ruokatunnilla kuin vietimme taas illan tornilla Hannan kanssa. Mukavimpia havaintoja olivat 180 sepelhanhen muuttoparvi, pari merikotkaa, harmaasorsa, 360 joutsenta ja 20 000 hanhea, joista liian iso osa saapui lahdelle vasta pimeässä, mutta arvaillimme, että pikkujoutsenia olisi ollut vajaat sata ja harmaita hanhai noin kolmasosa hanhista. Vesilintujakin oli todella runsaasti, mm. reilut 200 tavia, 5 uiveloa sekä samat pilkkasiivet, allit, uivelot jne edelleen.

13.10. kurkia nousi aamulla lahden pohjoispuolelta vielä 46 lintua, joten myöhään nekin vielä täällä kuppaavat. 14.10. Saaren kierroksella pellot vaikuttivat yllättäen tyhjentyneen ja hanhia näkyi vain muutamia tuhansia. Taivaalla sen sijaan oli hetkittäin useitakin isoja parvia matkaamassa kohti etelää. Kierroksen parempia havaintoja olivat tundraurpiainen Pohjasuolla sekä pohjantikka Kanavalammella.

15.10. Siikalahdella oli kuitenkin yhä hanhia aikalailla runsaasti, mutta löysimme silti massasta lyhytnokkahanhen. Harmaasorsa näkyi taas, merikotkia pörräsi lahdella ainakin seitsemän lintua ja esiaikuinen maakotka muutti komeasti lahden yli ja pähkinähakkikin näkyi lentämässä kylältä kätköjään piilottamaan. Tetrisuolta löytyi vielä toinenkin lyhytnokkahanhi.

17.10. näkyi lahdella todella pitkästä aikaa punasotka ja 18.10. pari naaraspukuista harmaasorsaa. 19.10. Tetrisuolla oli jo 500 laulujoutsenta ja mukana yhä ainakin 30 pikkujoutsenta. Lahdella näkyivät syksyn ensimmäiset pulmuset ja kylälle oli saapunut jo ensimmäinen isompi, 60 tilhen parvi. 20.10. kävin vielä aamulla katsomassa, että Kannakselle jäänyt siipirikon oloinen kurki oli yhä voimissaan ja työpäivän jälkeen lähdimme ajamaan Suomen poikki Poriin. Olimme menossa syyslomaviikoksi Säpin lintuasemalle.

J.A.

Hailuotoralli 2017

Perjantaina 29.9. järjestin kaiken sillä tavoin, että saatoin päättää työpäiväni pian puolen päivän jälkeen ja hypätä terkkarin pihasta minua noutamaan saapuneiden Jarkko Rutilan ja Jari Kiljusen kyytiin. Otimme tästä suunnan kohti Juvaa, josta poimimme kyytiin Miska Loipon ja seuraava stoppimme oli Kuopiossa, josta kyytiin hyppäsi vielä Jani Varis. Matka sujui mukavasti rupatellessa ja lopulta käytyämme Kempeleessä kaupassa, saavuimme Oulunsalon lauttarantaan, jossa Hailuodon lautta oli juuri lähtemässä. Olimme kuitenkin saaneet tiedon, että koko päivän oli lautalle ollut pitkät jonot, joten tiesimme jo ettemme lauttaan mahtuneet. Jo aiemmin saareen menneistä kavereistamme Vierimaan Antti oli mahtunut vasta kolmanteen lauttaan ja Harry Nyström, Mikko Ala-Kojola sekä Antti Peuna olivat juuri ja juuri mahtuneet toiseen ja olivat juuri tässä lähdössä olevassa lautassa. Veljeni Pirkka oli sen sijaan jäänyt lautan ulkopuolelle ja niinpä kohta odottelimme tuntia myöhemmin lähtevää lauttaa rannassa rupatellen.

Onneksi mahduimme hyvin 20:30 lähteneeseen lauttaan, joka sekin tuli aivan täyteen ja pian yhdeksän jälkeen parkkeerasimme Vaskiin mökkimme pihaan, jossa aiemmin tulleet olivat jo lämmitelleet saunaa ja aloitelleet taas kerran Harryn paikalle raahaamien valtaisan kokoisten kuningaspizzojen syöntiä.

Ilta sujui taas kerran erittäin leppoisasti ja jossain vaiheessa joukkuejakokin saatiin tehtyä, mutta ketään ei innostanut sen kummemmin alkaa suunnitella rallireittejä, joten jo illalla oli selviö, että alkujaan yhden joukkueen pohjilta kahdeksi ja nyt ensimmäistä kertaa kolmeksi joukkueeksi paisunut porukkamme tulisi melko pitkälti luottamaan vanhoihin rallistrategioihimme, joten luultavimmin tulisimme törmäämään rallissa aika monta kertaa.

Lopulta puolen yön jälkeen sovimme tupaan herätyksen aamuviiden jälkeen ja kömmimme pehkuihin. Onneksi kämpällä oli tilaa hyvin koko porukalle, kun parissa aitassakin oli patjoja ja lämmitystä.

Lauantaiaamu koitti turhan pian ja herääminen oli vaikeaa, mutta kuuden aikaan oli kaikilla aamupala syötynä ja lähdimme kohti aloituspaikkojamme tai siis vähemmän yllättäen kaikki ottivat suunnan kohti Riisinnokkaa, josta perinteisesti olimme rallin aloittaneet.

Oli vielä täysin pimeää ja me emme tehneet lintuhavaintoja, sillä Harry, Jassi, Jarkko ja Jani ajoivat letkan ensimmäisinä ja parit lehtokurpat väistivät heitä. Jossain vaiheessa huomasimme Mikon sekä Antit tien varressa kuuntelemassa ja muistelimme paikan olleen saman, jossa oli paria vuotta aiemmin huudellut varpuspöllö, joka oli kuitenkin hiljentynyt ennen rallin alkua. Me päätimme olla pysähtelemättä lainkaan tarkoituksenamme ehtiä ihan oikeasti aloittamaan seitsemäksi Riisinnokalle. Pian kuitenkin Miska huomasi jonkin linnun lennähtävän Viinikanlahden kohdalla tiekyltiltä ja jouduimme tekemään U-käännöstä katsomaan, mikä lintu oli kyseessä. Stopattuamme ja ulostauduttuamme autosta oli yllätys melkoinen, kun läheltä kuului selvä viirupöllön puhallus. Tällöin kuitenkin peräämme saapui joku urpo auto jonottamaan ilman mitään vilkun näyttämistä ja lopulta tosiaankin näytti siltä, että hän halusi tunkea juuri sille pikkutielle, jolle olimme pysähtyneet. Ja koskapa pöllöä ei muutenkaan enää kuulunut, päätimme jatkaa matkaa.

Rautaleton parkkipaikalta lähdimme sitten yhä aika hämärissä kävelemään kohti Riisinnokkaa ja lopulta hieman ennen nokkaa kello näytti seitsemää ja aloimme listata lajeja. Rastaita, urpiaisia ja peippolintuja oli liikenteessä todella paljon ja rantaan päästyämme näkyi merellä vellovan valtaisia lauttoja vesilintuja. Niinpä odotukset olivat korkealla, että paikalta löytyisi parempiakin lajeja! Mutta alku oli sittenkin varsin nihkeä… Onneksi kaukana Tömpän puolella puun latvassa päivystellyt hiiripöllö, ohitsemme lentänyt ampuhaukka sekä pikkulintuparvista kuuluneet rautiaiset sentään olivat jotain muuta massalajistoa parempaa. Tietysti alueen peruslajistoa edustivat mm. kyhmyjoutsenet, muutamat merikotkat sekä jokunen uivelo, mutta kahlaajahavainnot jäivät taivaanvuoheen, 4 ohi lentäneeseen tylliin sekä kahteen määrittämättä jääneeseen kurmitsaan, jotka olivat turhan kaukana. Merellä ei liikkunut yhtään mitään ja vesilintuparvien lajistokin oli tavallista. Lopulta alkoi tuntua siltä, että olisiko jo voinut olla aika kokeilla jotain muuta aloituspaikkaa, sillä tämä taisi olla jo ainakin kolmas kerta, kun Riisinnokan aloitus ei ollut tuntunut menneen kovinkaan putkeen. Kärjessä oli seuranamme koko ajan Harryn porukka, joka kuitenkin pysytteli koko ajan Isomatalan puoleisella rannalla ja arvelimme, että heillä olisi ainakin hiiripöllö jäänyt tämän takia näkemättä. Meidän jo suunnitellessa muualle siirtymistä, saapui rantaan myös ensikertalaisporukka eteläisestä Suomesta, paikallinen poppoo Juha Markkolan johtamana sekä selvästi jossain matkan varrella aloittanut Mikon ja Anttien porukka. Myöhemmin selvisi että heillä oli vanhalle varpuspöllöpaikalle kuulunut äänessä huuhkaja joka oli lopulta huudellut hyvin lähellä autopaikkaamme! Emmepä me sitä olleet kuulleet ja valitettavasti se oli kuitenkin hiljentynyt ennen rallin alkua, joten heilläkin oli laji jäänyt saamatta ralliin.

Lähdimme kävelemään takaisin Rautalettoon päin rantaa pitkin ja yllättäen osuimme mönkijäuralle, jota pääsi aika mukavan nopeasti etenemään. Nähtyämme rannassa isolepinkäisen, päätimme pysyä rannassa aikaa säästääksemme, vaikka hieman pelottikin, jäisikö meillä perinteisiä metsän puolen lajeja kuten puukiipijä ja tikat tämän takia näkemättä. Rautaleton jo lähestyessä kuului ruovikosta tuttu rätinä ja kohta alkoi peukaloinen laulaakin. Samaan aikaa metsästä kuului kova huuto ja arvasimme jonkun paremman lajin havaitun – onneksi se oli ollut vain Jurtsin löytämä hiiripöllö, jonka kuitenkin Harryn porukkakin onnistui huudon ansiosta hoitaa.

Rautaleton rannassa näimme allin ja autolle päästyämme löytyi puskista aktiivisesti äännellyt pajulintu. Kohta edellämme lähtenyt Harryn porukka piipitti Koninnokan laitumen vierestä taigauunilinnun. Me olimme parissa minuutissa paikalla, josta Harryn poppoo oli jo lähtenyt ja Jurtsin porukka oli jo lähdössä. Onneksi he osoittivat meille kohdan, jossa ”ino” oli ollut ja kohta saimme lajin plakkariin. Tämä oli hämmentävää kyllä minulle Hailuotopinna! Inon katselun ja kuuntelun ohessa hoitui myös kuusitiainen.

Pari matkanvarsistoppia eivät tuottaneet mitään ja lopulta parkkeerasimme Kirkkosalmelle, jossa olivat paikalla jo molemmat edellämme ajaneet porukat. Seuloimme ensin vesilinnut alakerrasta, ennen kuin ahtauduimme yläkertaan. Kirkkosalmikaan ei tarjonnut parastaan, sillä vaikka lähes ensimmäinen löytämäni lintu oli lähipuun urpiaisparvessa ollut tundraurpiainen, jäivät muut paremmat havainnot perinteisiin harmaasorsiin, vain yhteen lapasorsaan sekä hetken tornin alla taksuttaneeseen ja vilaukselta näkyneeseen hernekerttuun.

Kun muu porukka tornissa oli jo vaihtunut Harryn ja Jurtsin porukoiden jatkettua matkaa ja Mikon ja Anttien saavuttua, päätimme lähteä jatkamaan matkaa. Onneksi pysähdyimme vielä salmen sillalla, jonka lähellä tornin suunnassa huuteli luhtakana. Tämä kuului myös torniin (varmasti aika paljon huonommin), jossa toinen porukka määritti linnun nokikanaksi – saimme molemmat samasta linnusta ässän!

Koskapa pyrimme nyt viimeistään pääsemään eroon muista joukkueista otimme suunnan seuraavaksi Ojakylänlahdelle. Matkalla pointsasimme muutamat kulttuurilajit esim. molemmat varpuset sekä viherpeipon. Ojakylänlahdella pysähdyimme tsekkaamaan Kyrönperän rannan, jossa paukahti vihdoin pari parempaa lajia – härkälintu sekä todella myöhäinen keltavästäräkki, joka lensi ylitsemme äännellen ja laskeutui lähirantaan tepastelemaan. Myös pari suokukkoa nähtiin.

Jatkoimme seuraavaksi Potinlahdelle, jossa näkyi pikastopilla kanahaukka ja kohta olimmekin Huikun lauttarannassa. Miska löysi kaukaiselta riutalta ad tiiran, joka päätettiin enemmistön mielipiteellä määrittää kalatiiraksi, mutta muuten lajit jäivät pakollisiin merimetsoihin sekä kivitaskuun, joita yllättäen näkyi myöhemmin siellä täällä.

Kohta palailimme jo takaisin päin ja nähtyämme autosta pienen tilhiparven, oli seuraavaksi edessä pakollinen Pökönnokan komppaus. Valitettavasti Harryn porukka oli ehtinyt edellemme ja kuten arvata saattaa, he hoitivat (lue – ajoivat pois) nokalta parikin kahlaajalajia, jotka jäivät meiltä näkemättä. Ja tiukkaa meillä oli myös pakollisten kurppien kanssa, kun taivaanvuohiakin löytyi vain muutama mutta onneksi sentään yksi jänkäkurppakin – eikä kiurua lainkaan. Tälle nokalle pitäisi aina ehtiä ennen muita! Onneksi tiukka komppaus ja rantojen selaus tuotti kuitenkin vielä pari kapustarintaa, 9 suosirriä, lapinsirkun sekä pari kuikkaa.

Pikainen stoppi mökkimme pihapiirissä tuotti puukiipijän ja taas saaren keskiosia kohti ajellessamme kurvasimme Ojakylänlahden rantaan, tällä kertaa Lahdenperän puolelle ja onneksemme löysimme 9 pyrstötiaisen parven.

Seuraava kohteemme oli tietysti Järventakusta, josta toivoimme löytävämme hanhia, mutta eihän siellä ollut kuin joutsenia ja kurkia. Toki puolet joukkueista oli nähnyt paikalla aiemmin hanhiparven, josta oli määritetty jopa neljää lajia! Meillä komppaus tuotti ainoaksi lajiksi kiurun.

Ulkokarvon Petsamon laiturille saavuttuamme olivat odotukset korkealla, sillä olihan meillä vielä vesilintu- ja kahlaajapuutteita vaikka kuinka. Päivän toinen härkälintu lähinnä ahdisti, sillä se luultavasti olisi täältä muillakin, mutta onneksi Kaarannokan rannoilla piipersi jo nähtyjen suokukkojen, suosirrin ja kapustarinnan seurassa myös töyhtöhyyppiä sekä pari tundrakurmitsaa. Meren puolelta ei kuitenkaan löytynyt vesilintupinnaksi kuin pieni parvellinen mustalintuja.

Pöllää kohti ajaessamme näimme autosta haarapääskyn, mutta Pöllästä ei löytynyt mitään. Niinpä palasimme pian Patelanselälle, jossa olikin jopa 10 haarapääskyä. Näimme vihdoin myös varpushaukan ja rantapusikossa äänteli aktiivisesti tiltaltti.

Sitten olikin kiirus perinteisille lopetuspaikoille eli Marjaniemeen ja Keskiniemen suuntaan. Marjaniemi oli sekin upean tyyni ja näkyvyys oli erinomainen mutta silti emme edes toivottua pilkkasiipeä löytäneet, joka oli lopulta ainoa peruslaji, jota ei huudettu havaitun.

Marjaniemessä ollessamme piippasi piippari, että Jurtsin poppoo oli löytänyt mahdollisen pikkukiurun Pökönnokalta! Paikalla ollut ensikertalaispoppoo päätti lähteä bongaamaan, mutta me ja paikalla myös olleet sisarjoukkueemme asettivat rallin ensisijalle ja jatkoivat kohti Keskiniemeä. Eihän osalle meistä pikkukiuru olisi ollut edes Hailuotorallipinna.

Keskiniemen tietä ajaessamme jysähti Pirkan vanhan Astran pohja pari kertaa aika mukavasti, mutta onnistuimme pienten harhailujen jälkeen kuitenkin löytää perille pookille, jossa Harryn poppoo oli jo komppaamassa. Ja kohta saapuivat Mikko ja Antitkin.

Valitettavasti niityltä löytyi vain kiuruja ja rannasta jo nähtyjä kapustarintoja, tundrakurmitsoja, tylli, mustalintuja sekä pusikosta pari tiltalttia. Niinpä meidän rallin loppu oli ollut melkoisen surkea! Olisi nyt luullut jonkun kahlaajalajin, kaakkurin, pilkkasiiven, minkä tahansa käpylinnun, närhen tai edes kulorastaan pomppaavan jostain verkko- tai tärykalvoille mutta kun ei niin ei…

Lopulta oli kello pykälässä eli kuusi ja lähdimme palailemaan kohti kylää ja purkupaikkaa. Me teimme pikaisen kauppareissun ja juuri sopivasti koululle päästyämme alkoi näyttää siltä, että kaikki oli valmista purkua varten.

Rallin purku oli sitten jännin ikinä! Peruslajien ja sp-/vel-lajien jälkeen (jossa oli mukana pikku-/lyhytvarvaskiuru kaikilla muilla kolmella joukkueella) olivat kärjessä Mikko ja Antit, toisena 57 lajilla (60 peruslajia) kolme joukkuetta, joilla oli 56 lajia (Mukana myös se ainoa joukkue, jota emme olleet rallissa tavanneet eli Ville Suorsan, Kalle Hiekkasen ja Tuomas Hervan poppoo) ja perässä tulimme me ja Harryn poppoo 55 lajilla.

Huutojen alettua erottui neljän kärki siten, että johdossa oli vuoron perään joku meidän mökkimme porukoista tai välillä yllättäen ensikertalaisporukka Juha Kettunen, Arto Laakso sekä Jussi Salokorpi.

Pikkuhiljaa huutolajit paranivat ja ässiä alkoi ropista. Vaikka meidän mökin porukoilla oli taas kerran ollut varsin samanlaiset rallistrategiat, oli meidänkin lajeissa melkoista hajontaa. Niinpä parhaimmat ja samalla pahimmat vihulaisemmekin huutelivat mm. muuttohaukkaa, merisirriä, liroa, heinätavia, hemppoa, lapintiiraa, valkoselkätikkaa…

Lopulta pikkuhiljaa tippui joukkueita kyydistä rohkeasti uusilla paikoilla kierrelleen Suorsan, Hiekkasen ja Hervan jäätyä 74 ja Jurtsin, Honkasen, Roineen ja Niemen jäätyä 76 lajiin. Ensikertalaisporukka jäi niukasti alle 80 lajin 79 lajillaan, mikä oli aivan huikea suoritus! Seuraavaksi tipahti 82 lajilla Harryn poppoo ja kun me huusimme vielä keltavästäräkin nousten 83 lajiin jännitys tiivistyi vielä kertaalleen pallon siirryttyä Mikon ja Anttien porukalle. He kuitenkin huusivat myös ei-oota ja jäivät hekin 82 lajiin. Saatoimme todeta, että ennen rallia toivottu kolmen tasaisen joukkueen kasaaminen oli onnistunut, sillä kaikki joukkueemme olivat päätyneet yhden lajin sisään toisistaan! Itse olin nyt saanut kolmannen peräkkäisen voiton, kun sitä ensimmäistä sai aikanaan metsästää 15 vuotta.

Yhteensä rallissa oli havaittu 110 lajia (tai 109 ottamatta kantaa, mikä rantakana huuteli Kirkkosalmella) ja meidän kolme joukkuettammekin oli havainnut yhteensä sata (99?) lajia eli hajonta oli ollut melkoinen.

Yhteiskuvien jälkeen oli aika suunnata saunan lämmitykseen, vaikkakin meidän poppoomme kävi vielä pikaisesti yrittämässä Patelanselältä ja Pöllästä, josko huuhkaja olisi äänessä, mutta turhaan. Iltaa vietettiin tutusti saunomisen ja syöminkien merkeissä ja olipa Harry taas tuonut kaikenlaisia maistiaisia, joita hurjimmat uskaltautuivat maistamaan – mm. maailman tulisinta chiliä… Saunan jälkeisen pihallavilvoittelun aikana viheltelin hieman helmipöllöä ja kohta pihassa naksui sellainen. Lopulta oli aika painua pehkuihin ja aamuherätys sovittiin seitsemäksi.

Sunnuntaiaamuna keli oli hieman tuhnuinen, joten herääminen oli hieman hidasta, mutta kämpän siivoilun aikana sää parani ja mattojen tamppauksen aikana löytyi pihasta taigauunilintu!

Retken kohde oli tietysti helposti valittu ja pian olimme Pökönnokalla järjestäytymässä kymmenen hengen rivistöön. Hieman outoa oli, ettei kukaan edellispäivänä paikalla olleista ollut saapunut paikalle. Itselläni ei olisi kanttia jättää mitenkään väliin määrittämättä jäänyttä pientä kiurua, jota kuitenkin oli piipitetty pikkukiuruna.

Komppailimme nokkaa huolellisesti parin tunnin ajan löytäen viitisen jänkäkurppaa sekä viisi kiurua, joista yksi oli tummempi ja lyhytpyrstöisempi sekä myöskin särähtävä-äänisempi, mutta kaikki tuntomerkit (myös ääni) sopi täysin nuorelle kiurulle, jolla oli vielä pyrstö kasvussa. Me emme löytäneet alueelta mitään muuta pienempää kiurua, joten jos sellainen oli paikalla ollut, oli se yön aikana lähtenyt jatkamaan harharetkiään.

Ollessamme jo kävelemässä takaisin autolle päin kuului taivaalta kirvisen ääni, jota huudettiin ensin niin metsä- kuin lapinkirvisenä, ennen kuin tajuttiin, että ääni oli erittäin sopiva taigakirviselle. Lintu myös näkyi taivaalla ylitsemme lentäessään ja Harryn onnistui saada siitä jokunen lentokuvakin, mutta havaintotilanteessa siitä ei mitään järkevää näkynyt, sillä se oli turhan korkealla taivaalla.

Vierimaa singahti jo aiemmalle lautalle, meidän muiden hidasteltua vielä jonkin aikaa Pököllä. Lopulta Jani, Jassi ja Jarkko suuntasivat Huikkuun, kun me loput vielä kävimme kokeilemassa, olisiko keltavästäräkki vielä Ojakylänlahdella meille kuukausipinnaksi. Ei ollut, mutta Huikkuun saavuttuamme lenteli merellä pari kalatiiraa, joka yllättäen oli minulle lokakuupinna.

Lautan saavuttua jutustelimme vielä lauttamatkan kunnes oli aika heittää osalle porukasta hyvästit ja meidän autokuntamme sekä Pirkka suuntasimme vielä Tupoksen ABC:lle syömään. Sitten oli edessä pitkä ajo kaakkoon ja pudotuspelit alkoivat taas Kuopiossa ja jatkuivat Juvalla, kunnes oli oma vuoroni jäädä kyydistä Parikkalassa, Jassin jatkettua vielä Joutsenoon ja Jarkon Lappeenrantaan.

Olipahan taas ollut mukava viikonloppu Hailuodossa, josta taas kerran suurimmat kiitokset kaikki järjestelyt tehneelle Nyströmin Harrylle, muille osallistuneille joukkueille sekä tietysti muulle meidän poppoolle, oma joukkueeni etunenässä! Eiköhän jatkoa taas seuraa näissä merkeissä?

J.A.