Äksöniä Joroisilla

Ilmassa alkoi olla jo pikkuhiljaa syksyn tuntua, vaikka eipä kesän tuntua ollut vielä oikein ehtinyt aistiakaan. Niinpä tiistaina 11.7. Lappeenrannassa taas pelaamassa käytyäni, päätin kurvata iltakäynnille Joutsenon Kotasaaren altaille. Toivoin päivän vesisateiden tiputtaneen paikalle kahlaajia, mutta eipä niitä ollut kuin muutama yksilö. Lapinsirrin seurassa ollut pikkusirri oli sentään uusi EKLY-vuodari. Paikalla näkyi myös 3 valkoposkihanhea sekä 3 mustakurkku-uikkua.

12.7. Härskiinmutkan aamukäynti tuotti pari merimetsoa ja iltapäivällä singahdin sateiden välissä Saaren Pohjanrantaan, josta löytyi toivomani laji eli kuovisirri neljän yksilön voimin. Myös syksyn ensimmäiset pari harmaahaikaraa, musta-, valko- ja metsäviklo, liroja, 5 suokukkoa ja 50 töyhtöhyyppää näkyi. Paluumatkalla Rautalahdella näkyi 70 töyhtöhyyppää, mutta joukossa ei ollut mitään parempaa.

Perjantaina 13.7. aamulla kävimme Soikkelin Miikan kanssa Pohjanrannassa toteamassa, että kuovisirrit olivat yhä paikalla, vaikka muut linnut olivatkin kadonneet. Nuori merikotka sentään nousi rannasta siivilleen.

Puoliltapäivin paukahti lintutiedotukseen sitten pommi, kun Joroisten Pasalan pelloilla oli pääskykahlaajalaji. Päätin kärvistellä töissä työpäivän loppuun odottaen jotain tietoa määrityksestä ja lopulta juuri sopivasti kahdelta tuli toivomani viesti, että lintu ei ollut aropääskykahlaaja. Niinpä matkaan oli lähdettävä, sillä pääskykahlaaja olisi minulle uusi Suomesta ja tietysti takaraivossa jyskytti aasianpääskykahlaajan eli WP-pinnan mahdollisuus!

Ajomatka oli tuskaisan pitkä ja päivityksiä ja lisätietoja linnusta tuli harvoin. Paremmin tietoa tuntui liikkuvan Bongariliiton Facebookissa, jota aika ajoin jouduin seuraamaan. Siellä myös spekuloitiin aasianpääskykahlaajan mahdollisuudella ja tähän lajiin myös omasta mielestäni ne tuntomerkit, joita linnusta oli Lintutiedotuksessa mainittu havaitun sopivat paremmin.

Soittelin matkalla Suojarinteen ”Potulle”, jonka arvelin olevan jo paikalla mutta tämä oli vasta juuri saapumassa Pasalan peltoaukealle. Lopulta lähes pari tuntia ajettuani Potu soitti ja kertoi huonot uutiset – lintu oli viitisen minuuttia aikaisemmin noussut korkealle taivaalle ja lähtenyt niin kauas kuin sitä oli pystytty seuraamaan! Ja vain 7 minuuttia tästä parkkeerasin peltotien varteen, jossa tyytyväiset linnun nähneet katselivat kuviaan ja hymyilivät muuten vain leveästi!

Ketutus oli tietysti ankara ja eihän siinä muu auttanut kuin alkaa staijata horisonttiin ja toivoa, että lintu palaisi rikospaikalle. Pikkuhiljaa paikalle saapui muitakin, mutta suurin osa ei tajunnut tilannetta vaan osa tuli seisomaan suurin piirtein suoraan eteen, jolloin piti hieman ärähtää, että siirtyisivät pois tieltä. Potu tietysti tuli staijaamaan kanssani, mutta kovin moni muu ei jaksanut paria minuuttia kauempaa lintua etsiä. Itse pähkäilin, että tuskin pääskykahlaaja olisi mihinkään keskellä iltapäivää lähtenyt, vaikka keli oli kyllä täydellinen siihen – tuuli oli luoteesta ja taivas oli kirkastumaan päin. Vajaan tunnin staijin jälkeen kun kuulin, että paikalla oli aiemmin ollut 170 töyhtöhyyppää, joita ei nyt näkynyt missään ja että pääskykahlaaja oli lähtenyt parin liron matkassa, alkoi epätoivo pikkuhiljaa hiipiä minuunkin.

Kerran jo säikähdin, kun tuulihaukka teki jotain aivan ihmeellisiä akrobaattilentoja aivan järjettömän kaukana näyttäen hetken todella lupaavalta. Hieman myöhemmin yhtäkkiä peltoaukealta nousi kuin nousikin noin 150 töyhtöhyypän parvi säpsähtäen lentoon muutama suokukko joukossaan, mutta ei tässäkään porukassa oikean näköistä lintu ollut. Mutta lähes välittömästi löysin hyvän näköisen linnun lähestyvän matalalla kaukaisen metsän päällä. Siinähän se perhana oli! Huusin ihmisille, jotka olivat levinneet aika laajalle alueelle tien varteen tarinoimaan, nuotteja ja aika surkeasti osa tuntui niitä ymmärtävän. Osan luulisi ymmärtävän, että vika ei yleensä ole nuoteissa, jos he eivät niitä kuuntele ja tai edes yritä ymmärtää jatkuvan: ”Missä se on!?, Missä se on!? -huutelunsa keskellä. Lopulta lintu sitten tipahti lähimetsikön taakse katveeseen ja itsekään en ollut nuotittelulta sitä ehtinyt nähdä kovin hyvin. Pääskykahlaajalajiksi se oli tietysti ollut helppo määrittää, olinhan tämän vuoden aikana niitä aika paljon – kolmea laji – nähnyt ulkomaan reissuilla, mutten kyllä ollut pystynyt edes aropääskykahlaajaa itse sulkemaan pois. Lintu oli löydettävä uudelleen.

Pienen metsikön takana näytti avautuvan pieni pellon läntti, joka ei kuitenkaan oikein näkynyt tielle. Ja kun bongariporukka kerääntyi viereemme huutamaan joka ikistä puskien takanutta töyhtöhyyppää kovaan ääneen, päätimme Potun siirtyä tietä pitkin hieman kauemmaksi, kun näytti siltä, että tie nousisi talojen lähellä hieman ylemmäksi, joten sieltä kaiken järjen mukaan olisi parempi näkyvyys peltoläntille.

Ja kohta Potu löysi linnun piilottelemasta osin kasvien takana. Onneksi lintu käpötteli hieman ja töyhtöhyypät sitä hieman juoksuttivatkin. Niinpä huusimme linnusta muillekin, jolloin juuri töyhtöhyyppä hyökkäsi linnun perään ja ajoi sen lentoon. Tällöin koko paikalla ollut porukka viimein sen näki.

Lopulta pääskykahlaaja oli hallinnassa koko sen parituntisen, jonka olin paikalla. Pariin otteeseen se lennähti jonnekin kauemmas, mutta oli tällöin näkyvissä toisesta paikasta, jonne oli myös kerääntynyt runsaasti bongareita. Lintu lensi pariin otteeseen aika hienosti ylitsemme, kerran jopa hieman pikkulokkimaisesti ”kjik, kjik” -äännellen, mutta nopeasti lentävästä linnusta oli todella vaikea nähdä eksakteja tuntomerkkejä. Linnulta kaiken lisäksi todellakin oli ainakin toinen pyrstöjouhi poikki ja toinenkin ilmeisesti kasvussa, joten lajin määritys oli vaikeaa. Kuitenkin aika runsaasti pääskykahlaajia nähneenä, minulle tuli linnusta heti töpäkkä, tukeva, erittäin lyhytpyrstöinen ja etupainoinen fiilis. Se oli lisäksi varsin tumma, lyhyt- ja paksunokkainen ja nokan tyvellä oli aika vähän punaista ja vatsapuoli oli hieman oranssihtava ja kyynärsiiven takareunassa ei tiukalla tapittamisella ainakaan maastossa näkynyt valkoisia kärkiä. Valitettavasti niinä parina hetkenä, kun lintu lensi suht läheltä ylitsemme, ei kenelläkään ollut kunnon kameraa valmiina. Itsekin sain lopulta toisella kerralla linnusta vain jonkinlaiset kuvat, kun en nopeasta tilanteesta johtuen ehtinyt juuri zoomata kameraani. Kaikki maastuntomerkit kuitenin tuntuivat sopivan aasianpääskykahlaajalle, mutta ainoa tällaisen keskikesäisen sulkasadossa olevan linnun pysyvä tuntomerkki eli sieraimen muoto ei ollut linnusta mitenkään väreilyn ja aika pitkän etäisyyden takia nähtävissä edes linnun taas laskeutduttua.

Kun lintu taas kerran oli kadonnut kauemmas ilmeisesti saalistelemaan, päätimme Potun kanssa lähteä paikalta ja jättää määrityksen varmistumisen kuvien varaan. Tiedossa kuitenkin oli, että paikalle oli saapumassa koko ajan porukkaa lisää ja kaikki tiesivät, että linnusta oli saatava hyvät kuvat lajin varmistumiseksi.

Lopulta linnusta ei koskaan saatu mitään aivan superhienoja kuvia ennen kuin lintu seuraavana aamuna nousi taas kerran taivaalle eikä enää palannutkaan takaisin. Määrityksestä jauhettiin niin Bongariliiton Facebookissa kuin sähköpostilistalla pitkään ja kaikki tuntui sopivan aasianpääskykahlaajaan, mutta kun aivan eksakteja tuntomerkkejä ei tällaisella yksilöllä ole, niin sen saa nähdä riittääkö tämä kuitenkaan Suomen Rariteettikomitealle? Toistaiseksi kuitenkin olen itse ruksannut hyvillä mielin itselleni pinnaksi aasianpääskykahlaajan, mutta pitää toivoa, ettei tälle käy kuten Lappeenrannan muinaiselle balkaninsiepolle, jota ei saatu dokumentoitua tarpeeksi hyvin ja vaikka ulkomaalaiset asiantuntijat pitivät lähes poikkeuksetta lintua balkaninsieppona, ei siitä Suomen pinnaa saatu.

15.7. tein vielä viimeisen Siikalahden vesilintulaskennan ja poikueita ei pahemmin vieläkään näkynyt. Näin sentään koko vuoden ainoat lokin poikaset; yhden nauru- ja yhden kalalokin… Paras havainto oli laskennan ohessa äännellen ainoaan mahdolliseen kahlaajien laskeutumispaikkaan laskeutunut kuovisirri.

Illalla kävimme toteamassa Parikkalaa lähimmän, Savonlinnan Punkaharjun puolella olevan kaakkurin onnistuneen pesinnässään, sillä lammella oli aikuisen seurassa jo isohko poikanen. Pikainen myöhäisillan käynti Siikalahdella tuotti vielä laulavan viitasirkkalinnun Raikanniemestä.

Kaakkuri

Haapaperhonen

16.7. kiertelimme Hannan kanssa lähialueilla lähinnä perhosia etsien, mutta kävimme myös parhailla peltoaukeilla. Havainnoista mainittavimmat olivat neljä haapaperhosta ja Kullinsuolla ollut tikli. 17.7. kävin taas pelailemassa Lappeenrannassa ja taas paluumatkalla Kotasaaressa, jossa näkyi jonkin verran tavallisia kahlaajia, mutta ainoina mainittavina pari pikkutylliä ja lapinsirri; mustakurkku-uikkuja näkyi nyt neljä. Joukionsalmesta laskin kesän ennätysmäärän 140 vanhaa ja ainakin 25 nuorta valkoposkihanhea.

J.A.

Vähälintuinen kesä

Rankan PPLY:n rallireissun jälkeen olin todella väsynyt aika pitkän, mutta lyhyillä retkillä tuli silti käytyä. Saaren Pohjanrannassa näkyi 29.5. 8 jänkäsirriäistä sekä pilkkasiipi ja Akanvaaran Tetrisuolla 19 tylliä sekä idänselkälokki. Terveyskeskuksen pihalla lenteli 2 tikliä.

30.5. Siikalahdella lensi ylitseni hemppo, pari kultarintaa lauleskeli Raikanniemessä ja patotien ruovikoissa raksutti nyt kaksi rastaskerttusta. 31.5. yöretkellä kuului vakiopaikalla 4 heinäkurppaa ja kehrääjä sekä sarvipöllökin tuli nähtyä.

Kuun vaihduttua kesäkuuksi olin taas yöretkellä Turun suunnalta saapuneiden Oreniuksen Harrin ja Viuhkosen Kirsin kanssa. Viitakerttusia oli vähän, muta sentään seitsemän lintua kuului ja Raikanniemessä lauloi myös kaksi viitasirkkalintua. Patotielle oli taas saapunut yksi rastaskerttunen lisää. Heinäkurppia oli äänessä kolme lintua. Aamuiselle pöllökierrokselle saimme seuraksemme pari ulkomaalaistakin ja saimme vielä hoidetuksi niin viiru-, helmi- kuin varpuspöllönkin.

2.6. Siikalahdella näkyi pari suosirriä ja Pohjanrannassa 7 suosirriä sekä mullospellolla yksikseen hiippaillut jänkäsirriäinen, Akanvaaran Tetrisuolla näkyi vielä myöhäinen kapustarinta. Siikalahden rantametsäkierros tuotti valkoselkätikan, muutaman sirittäjän sekä pari pikkusieppoa.

5.6. ajelimme Helsingin seudulle, jossa itse suuntasin saman tien retkelle. Espoon Laajalahdella näkyikin kk-pinnaksi pari jalohaikaraa, vuodariksi näkyi ja kuului muutama rytikerttunen ja muita havaintoja olivat mm. 13 jänkäsirriäistä sekä 2 pikkusirriä. Helsingin Vanhankaupunginlahdella kävin niin Lammassaaren kuin Pornaistenniemen torneissa havaiten pari rytikerttusta, 4 viiksitimalia sekä pikkutikan.

6.6. retkeilimme Kirkkonummella, jossa bongasimme reviirillään laulaneen kirjokertun sekä kävimme Porkkalan kärjessä, jossa havainnot jäivät 25 pilkkasiiven parveen sekä Saltfjärdenillä, jossa näkyi pari räyskää. Iltapäivällä suuntasimme Helsinki-Vantaalle, josta lähdimme Länsi-Kazakstaniin viikon retkelle.

Kazakstanista palattuamme 14.5. olimme taas aika väsyneitä ja Suomessa yhä vain vallinneet surkeat säätkään eivät kauheasti innostaneet retkeilemään. Kävimme toki heti rengastamassa nyt sopivan kokoisiksi varttuneet varpuspöllön pojat, joita oli 6+7 lintua. Ajellessamme pois pöntöiltä, näimme spondesti viirupöllönkin.

15.6. iltayöstä suuntasin yöretkelle Partasen Harrin kanssa ja retki alkoi upeasti, kun auton edestä juoksi karhu! Muuten retki oli vaisu, parhaina Lahdensuon pelloilla kuului 12 ruisrääkkää, Kontiolammella näkyi sarvipöllö ja Kukonkannassa surisi pensassirkkalintu.

17.6. tein Siikalahdella taas vesilintulaskennan, jonka saldo oli surullinen. Linnut ovat todella vähissä! Mustakurkku-uikku näyttää kadonneen lahdelta kokonaan ja mm. punasotkia näkyi kokonaista 1 naaras, lapasorsia 1 koiras ja nokikanoja 8 lintua! Varikset tuntuivat tuhonneen myös kaikki pienet naurulokkikoloniat ja vain yksittäisiä pareja pesi siellä täällä. Tuskin onnistuivat nämäkään? Oheishavainnotkin jäivät vähiin, mm. kovasti harvinaistunutta kuhankeittäjää en kuullut lainkaan koko aamuna ja satakieliäkin lauloi lahden alueella vain kaksi lintua! Seuraavan yön retkikään ei tuottanut muuta uutta kuin luhtakerttusen Sammallammelta.

18.6. oli veljeni Pirkan perhe käymässä ja kiertelimme illasta ja alkuyöstä, mutta havainnot jäivät tuttuihin rastaskerttusiin, viita- ja luhtakerttusiin, viitasirkkalintuun, sarvipöllöihin jne. Härskiinmutkassa näkyi taas uusi idänselkälokki. Kuhankeittäjäkin piti lopulta hakea Pirkalle vuodariksi Tarvaslammelta asti. Eikä aamuinen Soininmäen pikakäyntikään tuottanut mitään parempaa. Päivällä Joukionsalmeen oli jo kerääntynyt valkoposkihanhia 41 vanhaa ja 12 poikasta ja yllättäen rannassa oli myös kolme meriharakkaa.

Muutamat seuraavat päivät havainnot olivat tuttuja samoja lintuja ja vasta 23.6. näkyi jotain uutta, kun Valkialammelta löytyi mustakurkku-uikku sekä luhtakerttunen ja metsäkierroksella varmistimme kaakkurin pesivän vakiolammellaan ja niin Punkaharjun Haukmäestä kuin Soininmäestä löysimme pohjantikan poikaspesät. Punkaharjun pesä oli mukavalla korkeudella ja ajattelimme tulevamme rengastamaan poikaset muutamaa päivää myöhemmin, mutta kun Hanna meni paikalle, oli iso karhu käynyt repimässä koko puun silpuksi ja popsinut poikaset välipalaksi!

Juhannuksena 24.6. aamuyöstä teimme Siikalahden yölaulajalaskennan, mutta vähissä olivat kaikki muut linnut kuin luhtakanat, joita kuulimme 17 eri tavoin äännellyttä yksilöä. Emme kuulleet ainoatakaan luhtahuittia eikä rytikerttusta! Kaulushaikaroitakin kuului vain neljä yksilöä ja kuhankeittäjiä kaksi. Pikkutikalla oli poikaset pesässään ja muutama pikkukäpylintu kuului taivaalta. Retken paras havainto oli vihdoin Eskolasta vuodariksi löytynyt idänuunilintu.

25.6. teimme taas yöretken, mutta havainnot olivat taas samoja tuttuja lintuja. Tyrjänjärven rannassa kuulimme jo uiden paikalta aiemmin löytämän rastaskerttusen ja aamulla jatkettuamme Saaren suuntaan rengastimme muutaman kuovin poikasen ja löysimme Poutasenryhmästä mustapyrstökuirin. Pohjanrannassa näkyi 5 valkoposkihanhea sekä niin ikään vähissä ollut pikkulepinkäispari.

26.6. iltayöstä suuntasimme Ruokolahdelle, josta ystävämme Mika Ohtonen ilmoitti löytäneensä hiiripöllöpoikueen. Hän epäili poikasten jo lentävän aika hyvin, mutta päätimme silti lähteä kokeilemaan, josko joku poikasista olisi vielä saatavissa kiinni rengastettavaksi. Aika kauan saimme lintuja etsiä nähden vain muutamaan kertaan lyhyesti emoa eri puolilla isoa hakkuuta, mutta lopulta löysimme koko pesueen, emot ja kolme poikasta. Mutta poikaset lensivät jo aivan liian hyvin, joten pyynnin sai unohtaa. Mutta olipahan ensimmäinen kerta kuin näimme hiiripöllöpoikueen Etelä-Karjalassa.

Päivällä kuulin Likolammella muiden mukaan siellä koko kesän viettäneistä pähkinänakkeleista vihdoin yhden linnun ja pitkä juoksulenkki tuotti pyypoikueen Siikalahden luoteispuolen metsistä ja sarvipöllön Huhmarisen palloilta.

30.6. Joukionsalmessa oli valkoposkihanhia jopa 65 vanhaa ja 30 poikasta ja Moskuunniemessä näin tien yli lentäneen pikkutikan. Illalla piippari soi ja kertoi Lappeenrannan Askolassa jo päivällä olleesta ruostesorsasta. Onneksi kohta tuli tieto, että lintu oli yhä paikalla, joten päätin singahtaa bongaamaa. Naaraslintu oli yhä paikalla ja sain tästä vihdoin paikattua EKLY-pinnan, jota en pari kertaa ollut jaksanut käydä bongaamassa tai päässyt reissun takia bongaamaan.

Palailin myöhään Lappeenrannasta ja kävin heinäkuun aluksi tarkistamassa, että heinäkurpat olivat yhä paikalla. Kuultuani myös pari sarvipöllön poikasta löysin spondesti vielä pari viirupöllön poikastakin. Aamulla tein taas Siikalahden vesilintulaskennan, jonka tarkoituksena oli lähinnä laskea poikueet. Poikueita oli odotettavan vähän, mutta joitakin sentään. Ainoatakaan lokinpoikasta en kuitenkaan havainnut! Laskennan mielenkiintoisin lintu oli sotka, joka näytti aluksi lupaavasti pikkulapasotkalta, mutta valitettavasti siipijuova oli todettavissa vääränlaiseksi pitkästä etäisyydestä ja väreilystä huolimatta.

2.7. kävimme Saaren Akonpohjassa rengastamassa Antero Tykkyläisen pihapöntössä pesineen käenpiikapoikueen.Poikasia oli jopa yhdeksän kappaletta! Myöhemmin päivällä rengastimme Tarvaslammella tuulihaukan pöntöstä viisi poikasta. Joukionsalmen pikakäynnillä näkyi valkoposkien seurassa kanadanhanhi.

4.7. Siikalahden ruokatuntikäynti palkitsi vihdoin, kun löysin pari jalohaikaraa! Vihdoin sain tästä lajista todella kauan odotetun tosisponden! Parhaimmillaan näin näiden kanssa samassa kuvassa myös lentävän kaulushaikaran. Illemmalla kävin pelailemassa kaukiksen kesäsarjaa Lappeenrannassa ja kävin tarkistamassa, että ruostesorsa oli yhä paikalla Askolan altaalla, jolla lepäili lokkiparvessa myös kaksi räyskää.

5.7. kuulin taas pähkinänakkelin Likolammella ja 6.7. Siikalahdella näkyi vielä lennossa pariin otteeseen jalohaikara. Illemmalla kävimme Joukionsalmella kokeilemassa valkoposkihanhien poikasten pyydystystä. Hanna oli rakentanut ansan, jonka sijoitimme pellon ja rannan väliin, mutta linnut olivat todella arkoja ja lopulta saimme ajettua ansaan vain yhden perheen, jonka vanhemmat olivat juuri ja juuri lentokykyisiä sulkasadon takia, mutta lensivät silti ansasta karkuun ja näin saimme rengastettavaksemme vain neljä poikasta. Toinen yritys seuraavana iltapäivänä oli vielä laihempi, sillä saimme taas kiinni neljä poikasta, mutta nämä olivat liian pieniä rengastettavaksi.

8.7. vietimme hääpäiväämme käymällä Ruokolahden Kummakivellä, joka oli todellakin käymisen arvoinen kohde! Paikalla oli ihan hienoa metsääkin, joten aiemmin kesällä paikalla olisi saattanut kuulla muitakin lintuja kuin pari töyhtötiaista. Illemmalla olimme sitten katsomassa Imatran ajoja eli moottoripyörätapahtumaa ja tapahtumia riitti kerrakseen, kun kisojen toinen kolari sattui aivan suoraan kohdallamme!

9.7. retkeilimme aamun erilaisissa metsäpaikoissa havaiten pyypoikueen ja tiltaltteja ym. Parhaat osumat sattuivat kuitenkin peltokierrokselle, kun sain juostua kiinni kurjen poikasen, joka sai renkaan muistoksi tapaamisestamme ja töyhtöhyypän poikasta rengastaessamme, nousi vierestämme lentoon heinäkurppa toki tutulta peltoaukealta!

J.A.

Kahlaajia kuvaamassa

26.5. päätin yrittää uudelleen kahlaajien kuvausta Pohjanrannassa. Sateisen jakson keskelle oli kerrankin luvattu poutaa, eikä tuulenkaan pitäisi haitata kuvaamista. Pystytin Lidlin 10€ maksaneen teltan rantaan, lähelle kahlaajien suosimaa mutaista kenttää. Illalla linnut vielä vähän ihmettelivät telttaani, mutta aamuun mennessä ne olivat jo täysin tottuneet sen olemassaoloon. Jatkossa olisi mielenkiintoista kuvata kahlaajia peililasin läpi, jolloin edes kameran objektiivin liike ei paljastaisi kuvaajaa.
Mutelikolla ja matalilla vesialtailla liikkui 6 jänkäsirriäistä, 4 suosirriä, 4 tylliä, vesipääsky ja muutamia suokukkoja, valkovikloja ja liroja.

Aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta, mikä toi kuvaamiseen lisää haasteita. Valon jyrkkyyttä vähentänyt ohut pilviharso olisi ollut hyvä juttu kuvauksen kannalta, mutta sitä ei nyt ollut tarjolla.

H. A.

Toukokuun loppu PPLY-rallireissuineen

23.5. Härskiinmutkassa näkyi 5 lapasotkaa ja Moskuunniemestä löytyi aamuretken vuodariksi kultarinta. Illalla kävin Kullinsuolla hieman aikaisemmin ja kuulin vain yhden heinäkurpan ja Siikalahdella huittaili vain yksi luhtahuitti.

24.5. suuntasin taas aamuretkelle ja Siikalahdelle, jossa vain kävellä patotien laitaa ja kuulostella, mitä laulajia löytyisi. Rastaskerttunen ja luhtakerttunen olivat oikein mieluisia löytöjä ja pikkulepinkäisnaaraskin näkyi lyhyesti. Työpäivän jälkeen kävin juoksulenkillä ja näin Likolammella pähkinänakkelin. Illemmalla tapasimme Mika Bruunin ja tämän nelihenkisen ryhmän kanssa Särkisalmella ja kävimme katsomassa viirupöllöä, joka oli jo poikasineen maastossa, rengastamassa helmipöllön viisi poikasta ja tarkistamassa varpuspöllön tilanteen – yhä vain haudottiin. Retken päätimme heinäkurppasoitimelle ja näimme jopa viisi lintua! Kotiin ajellessani näin vielä Siikalahdella sarvipöllön vuodariksi.

25.5. oli Helatorstai ja vapaapäivä, joten herättyäni vähän turhan myöhään suuntasin aamusta taas Siikalahdelle. Koskapa tornilla oli tuttuun tyyliin tähän aikaan vuodesta aivan liikaa porukkaa (tai ainakin parkkipaikka oli täynnä) ja patotien lavallakin oli muutama immeinen, päätin kävellä patotien vartta. Rastaskerttunen raksutti yhä paikalla ja ollessani jo palailemassa takaisin kohti patotien lavaa, kuulin selvää pussitiaisen ääntä. Ja onneksi tällä kertaa lintu löytyi myös näytille. Minulla oli kamera autossa, joten singahdin hakemaan kameran autosta ja kerroin tintistä myös lavalla olleille, josta singahtivat perääni. Lintu onneksi löytyi taas äänestä ja tupsahti aivan viereiseen pajuun tonkimaan pajun kukintoja. Sain linnusta pari oikein mukavaa kuvaa!

Jatkoin retkeä Saarelle, jossa Pohjanrannassa ei näkynyt toivomiani jänkäsirriäisiä, mutta kyllä sponde lampiviklokin taas kelpasi. Myös heinätavipari ja pikkulepinkäisnaaras näkyi paikalla. Kävin myös Akonpohjan jo 10 vuotta omalla vastuulla kiivettävänä olleessa tornissa, mutta havainnot jäivät 60 laulujoutseneen sekä pariin koiras jouhisorsaan. Kanavalammella näkyi harmaapäätikkapari, tundrametsähanhi sekä kuului käenpiika, viitakerttunen ja kuhankeittäjä.

Illemmalla kävimme Hannan kanssa tutustumassa Hannan jo lapsuudesta tietämään liskolampeen, josta löytyi runsaasti vesiliskoja eli mantereita sekä ainakin muutama rupilisko eli rupimanteri. Valitettavasti sää oli pilvinen ja osin sateinen, joten näkyvyys lutakon pinnan alle oli aika huono. Pitää palata paikalle kunnon aurinkoisella kelillä, jos sellaisia vain joskus olisi…

26.5. saapui Kiljusen ”Jassi” aamuseitsemäksi pihaamme ja lähdimme ajelemaan kahdestaan kohti Juvaa. Yhdeksän aikaan nappasimme Loipon Miskan kyytiin ja matka jatkui kohti Oulua. Siilinjärven Raasiossa stoppasimme pikaisesti ilman merkittäviä havaintoja. Lopulta saavuimme Liminkaan, jossa kiertelimme hetken kylällä ja löysimmekin yhden turkinkyyhkyn Vanhasta Limingasta. Sitten jatkoimme Virkkulan lintutornille, jossa oli aivan järjettömän kova tuuli. Niinpä havainnot jäivät vähiin: ohi lentänyt tundrahanhi, 5 merikotkaa, 4 mustapyrstökuiria sekä 6 jänkäsirriäistä olivat ainoat mainittavat havainnot. Koskapa keli oli mitä oli, emme oikein keksineet, mitä tehdä seuraavaksi. Kun Kempeleen Vihiluodosta, jonne Jassi ja Miska olivat menossa joka tapauksessa yöpymään, ilmoitettiin rantakurvi, päätimme singahtaa paikalle. Kurvia ei löytynyt, mutta tornilta näkyi ristisorsia ja jonkin verran tavallisia kahlureita ja hotellin pihassa huuteli fasaani. Lopulta Pirkkakin saapui hotellin pihaan, josta suuntasimme Kaakkuriin tekemään eväsostoksia ja sitten Jassi ja Miska jatkoivat autollani Vihiluotoon ja me Pirkan kanssa kolmannen veljeksemme Rikun luokse, jossa illalla juhlistettiin pikkuporukalla Eetu-veljenpoikani valmistujaisia. Lopulta kömmimme Pirkan kanssa varastorakennukseen nukkumaan puoliltaöin.

27.5. heräsimme seitsemän aikaan ja käytyämme aamupalalla Ouluntullissa, suuntasimme Vihiluotoon, jossa Jassi ja Miska jo odottelivat pihalla. Pakkasimme tavarat autooni ja lähdimme ajelemaan kohti Hailuodon lauttaa, sillä olimme ensimmäistä kertaa tällä vuosituhannella suuntaamassa rallin aloitukseen luotoon!

Lautalta näimme pari vaaleaa merikihua ja saareen päästyämme, teimme ensimmäisen stopin Potinhaminassa, josta näkyi jonkin verran kahlaajia Pökönnökalla, muttei mitään ihmeellisempää. Sen sijaan Ulkokarvon Petsamon laiturilta näkyi Riisinnokalla todella runsaasti kahlaajia, mm. ainakin 50 vesipääskyä. Puskissa piilotteli sinirinta. Väreily oli kuitenkin aika kova, joten emme jääneet paikalle sen pitemmäksi aikaa vaan suuntasimme kohti Riisinnokkaa.

Rautaletossa lauleskeli peukaloinen ja tiltaltti, ja kohti Riisinnokkaa kävellessämme kuulimme muutamia järripeippoja sekä näimme yhden sinirinnan ja vaikka kello oli jo 11, emme tällä sentään suostuneet vielä aloittamaan ralliamme. Kärkeen päästämme aloimme staijata merelle ja seuloa rantoja sopivan aloituslajin toivossa. Oli kuitenkin hämmentävän hiljaista! Puoli tuntia myöhemmin merellä muutti 6 allin parvi perässään pilkkasiipi, mutta ainakaan minulle ei tämäkään riittänyt. Lopulta sopivaa aloituslajia ei sitten löytynyt ja olimme pakotettuja aloittamaan ralli klo 12 merikihulla, jänkäsirriäisillä ja muilla tavallisemmilla lajeilla. Onneksi kohta merelle laskeutui 5 naarasuivelon parvi, Miska plokkasi ylitsemme lentäneen isosirrin ja hieman lähemmäs siirtyneiden kahlaajien joukosta löytyi muutama pikkusirri. Merellä oli kuitenkin aivan järjetön väreily ja mitään merimetsoa ja kaakkuria pienempää ei sieltä löytynyt ennen kuin löysin siron suohaukan, joka ei kuitenkaan tullut yhtään lähemmäksi – oli se kuitenkin aivan selvä sirosuohaukka, todennäköisemmin niittysuohaukka.

Onneksi pikkuhiljaa lajeja kuitenkin ropisi. Mm. mustapyrstökuiri, pari tundrakurmitsaa, räyskiä ja merikotkia nähtiin ennen kuin päätimme lähteä kävelemään takaisin kohti Rautalettoa. Metsikkö oli todella hiljainen ja ainoina parempina lajeina löysimme järripeipon ja puukiipijän sekä parkkipaikalla yhä laulaneen tiltaltin. Isomatalan puolella näkyi teeri ja kohta jo ajoimme kohti Kirkkosalmea.

Lintutorniin kiivettyämme toivoimme löytävämme taivaalta runsaasti petolintuja, mutta toiveeksi jäi. Ainoastaan kalasääskiä näkyi pari merikotkien lisäksi. Pilkkasiipiparvi kierteli taivaalla, kaulushaikara puhalteli ja pakolliset risti- ja harmaasorsat sekä nokikanat lisättiin listalle, mutta muuten oli yllättävän köyhää. Lähes meitä päin lentänyt heinätavipari sentään hieman ilahdutti.

Järventakustan pelloilla istuskeli pellossa kuovia imitoinut suopöllö ja toinen lenteli lähistöllä ja pellon perältä löytyi 9 keräkurmitsan parvi sekä hieman yllättäen varoitteleva mustapyrstökuiripari. Koivukylän pelloilta sen sijaan hoidettiin kapustarinta ja varpuset. Marjaniemen visiitti tuotti karikukkoja ja härkälintuja ja taas autoon päästyämme näimme ensimmäiset tilhet.

Petsamon laiturilla meitä odotti sitten sellaiset kahlaajamassa, ettei ollut ennen tullut nähtyä! Lahdella kellui useampi sata vesipääskyä ja lisää oli rannoilla! Pienessä aallokossa oli pikkulokkien seassa useita noin 50 vesipääskyn parvia ja pikaselauksella arvioimme lintuja olevan minimissään 350 kappaletta, mutta osa jäi aina aallokon katveeseen – todellinen määrä lienee hyvinkin voinut olla noin 500 lintua! Mutta ainoat muut uudet lajit löytyivät meren puolelta, jossa kellui mustalintuja ja lapasotkia.

Sitten ajoimmekin Pökönnokalle, jonka komppaaminen hirvitti – menisikö aikaa hukkaan? Alkuun emme löytäneet yhtään mitään, mutta kärjessä alkoi pomppia! Ensin löysimme keltavästäräkkien seasta pari lapinkirvistä, sitten löysin rannalta pari pulmussirriä ja kohta Pirkka huomasi 4 punakuiria. Miskan jaloista löytyi märällä niityllä piilotellut sinirinta ja loppuun teemakomppasimme märiltä lätäköiltä vielä jänkäkurpankin. Hyvä havainto oli myös etelänsuosirripari, jonka toinen osapuoli oli värirengastettu. Ajaessamme kohti lauttaa pointsasimme Pököntien varresta vielä käenpiian ja Ojakylän paikkeilla tuulihaukan.

Lauttamatka sujui ilman yllätyksiä ja hiljaista oli Vihiluodossakin. Kempeleen Teppolasta näkyi läpiajettaessa uuttukyyhky sekä valkoposkihanhi ja pienen etsiskelyn ja odottelun jälkeen rantakurvi hoidettiin perinteiseltä paikalta. Mustavaris ja kesykyyhky ajeluttivat meitä ympäri Oulun keskustaa, sillä nämä lajit eivät ole kauhean näkyviä iltamyöhällä, mutta ajelun palkintona näimme yllättäen ensimmäisen selkälokkimme, josta saatiin laji komean 3kv heuglinin eli idänselkälokin muodossa. Ja Oulun viimeinen projektimme oli mustakurkku-uikku, joka löytyi mukavan helposti.

Sitten ajelimmekin Liminkaan, josta ei keskiyön aikaan turkinpulua irronnut ja hiljaista oli Virkkulassakin, mitä nyt luhtahuitti huittaili lähistöllä. Pienen seulonnan jälkeen Miska löysi suohaukkanaaraan, jonka itse sain myös nopeasti putkeen. Lintu oli selvä sinisuohaukka, jota Jassi ja Pirkka eivät kuitenkaan meinanneet saada putkiinsa. Ja kuinka ollakaan, sinisuo syöksähti alas kuin saaliin perään ja säikäytti ilmaan riekon, joka kuitenkin laskeutui puskiin niin nopeasti, että vaikka Pirkka sekunteja myöhemmin löysi sinisuon putkeensa, oli riekko jo kadonnut ja jäi näin vain minun ja Miskan näkemäksi.

Yö oli pimeimmillään, kun ajoimme kohti Siikajokea ja Tauvoa. Stoppi Alhonmäellä ei tuottanut toivottua kangaskiurua, mutta pikkutulli ja kulorastas lisättiin listallemme. Taas kerran hirvitti, kuinka kauan Tauvon koluamisessa menisi, mutta parkkeerattuamme Munahiedalle touhuun tuli kuitenkin uskoa, kun kahden kaulushaikaran puhaltelun takaa kantautui korviimme luhtakanan kykytys.

Mutta Ulkonokka sitten oli laajempi kuin koskaan, eikä lintuja ollut lainkaan! Todella pitkän kävelyn jälkeen näimme sentään pari pikkutiiraa, jonka jälkeen lähdimme heti palaamaan takaisin kohti Munahietaa. Koko kävelyllä näimme yhteensä 3 kahlaajaa, 2 meriharakkaa ja punajalkaviklon! Onneksi palatessamme rantahietikolla seisoskeli ampuhaukka, muuten käynti olisi ollut kyllä aikalailla ajanhukkaa…

Raahen Aittalahdella ei havaittu mitään mielenkiintoista, mutta Lapaluodon satamasta saimme kerrankin hoidettua riskilät! Olimme parisen tuntia normaalista aikataulustamme myöhässä, minkä takia nyt näimme kaukana olleet kolme lintua, jotka eivät pimeämpään aikaan kyllä olisi löytyneet.

Pyhäjoen eteläisen penkkatien varresta pointsattiin aamulintujen jo aktivoiduttua lehtokerttu, rautiainen, pikkukäpylintu, närhi, palokärki, metsäviklo, pensaskerttu sekä kottarainen ja sitten meillä olikin jo kiire aamustaijiin.

Elävisluodossa sattui koko rallimme erikoisin episodi, josta ei nyt sen enempää, mutta lopulta saimme rannalle tarpeeksi havainnoijia, jotta pystyimme lisäämään lajilistallemme ohitsemme muuttaneet 4 haahkaa sekä punatulkun. Jätimme kuitenkin aamustaijin lyhyeen sattuneesta syystä ja lähdimme hieman sekavassa mielentilassa ajelemaan kohti Siikajokea.

Muiden pilkkiessä pahemman kerran piti Jassi onneksi minulle seuraa, että jaksoin ajella ja lopulta herätimme muut huutamalla yhteen ääneen fasaanin. Päätimme kurvata Raahen Pitkäkarille, josta hoidimme ylitsemme äännellen lentäneen mustaviklon, tiklin sekä kanadanhanhen. Sitten oli edessä pitkä ja taas väsynyt siirtymä Siikajoen Varttiin, jonne ajaessamme sää muuttui surkeaksi! Ja meininki oli kyllä autossakin niin väsynyttä, että ainakin itse menetin toivoni kunnon loppukiristä. Vartti ei sitten lopulta tuottanut kuin pikkukuovin, mutta parasta aamua menetimme lähes pari tuntia ajellessamme sinne ja pois ja kun lopulta pääsimme Alhonmäelle, josta olisimme kaivanneet lajilistallemme kunnon petokavalkaadia, alkoi parahiksi sataa kaatamalla vettä, joten pedot sai unohtaa. Onneksi kangaskiuru kuitenkin lauloi ihmeeksemme kaatosateessakin aktiivisesti ja pieni isokäpylintuparvi ensi äännellen ylitsemme.

Viimeisen tunnin ajelimme lähes autosta nousematta Siikajoen paikkojen läpi, mutta sadekelissä retkeily oli aikalailla tuhoon tuomittua. Niinpä emme enää löytäneet ainoatakaan uutta lajia ja lopulliseksi lajimääräksemme jäi 148 lajia.

Kävimme Virkkulassa jättämässä purkua varten lajilistamme, mutta emme kerta kaikkiaan pystyneet edes harkitsemaan purkuun jäämistä, jotta jaksaisimme jollain aikataululla ajella kotiin ja maanantaiksi töihin. Heitimme Pirkan Vihiluotoon autolle ja sitten lähdimmekin ajamaan kohti kaakkoa. Ajelin itse Pulkkilaan, jonka jälkeen Miska, joka oli jonkin verran saanut nukuttua, hyppäsi kuskin paikalle. Saatuani jonkin aikaa nukuttua, jatkoin taas ajovuoroa aina Juvalle asti, jossa Miska hyppäsi kyydistä ja siitä jatkoin vielä kotiin Parikkalaan. Jassilla oli vielä edessä ajo Joutsenoon.

Myöhemmin vasta sain kuulla, että olimme sijoittuneet rallissa aika odotetustikin vasta viidenneksi. Voiton oli ehkä hieman yllättäenkin korjannut ylivoimaisesti 169 lajilla Ville Suorsa, Kalle ja Eino Hiekkanen sekä Jukka Österberg. Neljännen sijan olimme hävinneet vain lajilla ja loput viisi joukkuetta olivat sitten jo selvemmin takanamme eli ihan OK suorituksen olimme tehneet täysin muualta tulleena joukkueena ja ilman ainoatakaan pohjustettua lajia tai edes Tiirasta katsottua lintua.

J.A.

Huikea elisbongausreissu ja kesäistä retkeilyä

19.5. päivällä sitten paukahti Lintutiedotukseen sellainen häly, että itselläkin meni pasmat sekaisin. Lopulta pystyin lopettamaan työpäiväni lyhyeen ja lähdin ajamaan saman tien kohti Suomen lounaisinta kolkkaa Paraisia, sillä Utön saaresta löytynyt nokitasku oli sellainen laji, jonka todella halusin nähdä. Lajihan oli kerran aiemmin havaittu Suomessa, mutta olin itse tuolloin ollut Englannissa ja eipä koko Länsi-Palearktiselta alueeltakaan ole kuin vähän toistakymmentä havaintoa, valtaosan ollessa Israelista.

Lappeenrannan kohdilla päätin luopua suunnitelmistani, että menisin Utöseen joko yhteysaluksella ja olisin saaressa yötä teltassa tai sitten odottaisin, että joku järjestää illalle taksiveneen saareen ja yritän mahduttautua mukaan. Koska kyseessä oli niin järjettömän kova laji ja minulla niin pitkä matka, piti homma tehdä kunnolla siten, että minulla olisi maksimaaliset mahdollisuudet nähdä lintu. Saareen piti päästä tämän päivän aikana! Niinpä otin puhelimen kouraan ja soitin parille Turun suunnalta kotoisin olevalle bongarille, jotka olivat järjestelleet itselleen ja porukoille taksivenekyytejä saman tien, kun tieto linnusta oli tullut. Lopulta päädyin soittamaan Ulf Nyström nimiselle taksiveneyrittäjälle, jonka kyydissä saareen oli jo ensimmäinen porukka menossa. Ajattelin, että voisi olla paras saada kyyti tällaiselta veneeltä, joka palaisi saaresta ja ottaisi saman tien toisen porukan kyytiin. Matka saattaisi jopa olla hieman halvempi näin.

Sain Ulfilta tiedot, että kyytiin mahtuu 12 henkilöä ja hinta Utöseen ja takaisin on 700€ ja matka kestää yhteen suuntaan noin pari tuntia. Sovimme alustavasti, että kyyti lähtisi Nauvosta noin klo 17:30. Sitten laitoin kyytimahdollisuudesta tiedon Lintutiedotukseen ja varmuuden vuoksi ilmoitin, että kyyti lähtisi aikaisintaan klo 17:45, tai tämän jälkeen, heti edellisen porukan saavuttua. Takaraivossa kyllä kolkutti, että saattaisin itse olla se, jota odotetaan, sillä minulla oli vielä järjetön matka ajettavanani.

Saman tien alkoi puhelimeni soida ja noin 10 minuutissa olivat kaikki paitsi yksi paikka menneet. Lopulta viimeinenkin paikka meni ja vielä pari soittajaa ehti soittaa ja varata itsensä varapaikoillekin, ennen kuin ehdin laittaa tiedotukseen viestin, että kyyti oli täynnä. Pari ornia oli lähtemässä matkaan mukaan Virolahdelta, joten soittelin heille, jotta hyppäisimme mieluummin samaan kyytiin kuin ajaisimme peräkkäin säästääksemme ainakin jonkin verran kuluissa. Lopulta jouduin hieman yllättäen odottelemaan tätä pariskuntaa Kotkan puolella huoltoasemalla reilun vartin verran, ennen kuin pääsimme jatkamaan matkaa. Tässä vaiheessa aikataulun kuseminen alkoi todella pelottaa, sillä keli oli todella kaunis, oli perjantai-ilta ja Turun saaristotiellä olisi varmasti paljon mökkiliikennettä ja ennen Nauvoa olisi lauttakin…

Kehä 1:llä oli tietöitä, mutta onneksi ehdimme Turun tielle juuri ennen neljän ruuhkia. Sitten matkanteko olikin joutuisaa ja lopulta ollessamme juuri kääntymässä saaristotielle, tuli venekuskiltamme viesti, että hän ehtisi Pärnäisten satamaan vasta klo 18:30. Tämä sopi meille kuin nenä päähän, sillä Pärnäisistä oli jonkin verran lyhyempi venematka ja tuohon aikaan mekin olisimme kaiken järjen mukaan satamassa. Kun vielä saimme edellämme menossa olleilta ryhmäläisiltä tietoa, että Nauvossa kulki jopa kolme lauttaa eikä kauhean pitkää lauttajonoa ollut, alkoi jännitys hieman helpottaa, varsinkin kun keskipäivän noin neljän tunnin tauon jälkeen oli viimein alkanut taas tulla päivityksiä, että taskukin oli yhä paikalla.

Lopulta saavuimme Pärnäisten satamaan klo 18:15 ja koko muu porukkamme oli jo paikalla. Porukassamme olivat lisäkseni Markku ja Biti Ojala, Tom ja Kaija Lindroos, Kari Laamanen ja Tuula Suihko, Antti Vaalgamaa, Arto Laakso sekä Joonas Lainesalo, Erkki Valsta sekä Tapani Numminen. Ja kohta saapui paattimme Mira kyydissään joukko onnellisia bongareita! WP:n Suomen kärki Markku Santamaa hymyili kuin Naantalin aurinko, vaikka olimme naapurikunnassa ja muusta porukasta paljastui, miksi porukka oli ollut saaressa niin kauan. Tälle porukalle ei tietenkään ollut riittänyt pelkkä nokitaskun bongaus, sillä veneessä oli iso joukko päivänpinnaajia…

Kohta olimme kuitenkin vesillä ja matka kohti Utötä alkoi! Heti alkuun oli selvää, ettei meidän porukassa tunnettu kovinkaan kauheita pinnapaineita, vaikka lähes kaikille laji olisikin elis. Huumori kukoisti ja välillä sai nauraa vedet silmissä. Keli oli aivan uskomattoman hieno, mutta silti ulkona oli varsin kylmä – etenkin hämeenlinnalaisilla, jotka olivat matkassa shortseissa…

Matkalla tehtiin havaintojakin, kun pari ruokkia sekä merikihua nähtiin. Itse pilasin saumani hoitaa nokitasku 200. vuodariksi, kun tajusin, että minulta puuttui lapintiira, joita näkyi aikalailla runsaasti.

Lopulta rantauduimme Utöseen noin klo 20:00 ja rannassa tapasimme Utön grand old manin eli Jorma Tenovuon, joka opasti meidät kävelemään oikeaan suuntaan kohti hautausmaan viereistä lammashakaa. Pelipaikalle päästyämme oli paikalla yksi kuvaaja, joka kertoi, että hän näki linnusta vain pään, sen ollessa jossain kivenkolossa piilossa noin 50 metrin päässä. Pikkuhiljaa hiivimme tämän kuvaajan taakse, kun lintu yhä vain pysyi piilossa ja parahiksi tällöin lintu nousi piilostaan ja lennähti aidan tolpalle näytille! Olipahan kaunis lintu! Olin toki nähnyt lajin Intiassa, mutta tässä maisemassa räikeän mustavalkoinen lintu säväytti!

Tasku oli aika aran oloinen, joten peruuttelimme vielä hieman kauemmaksi ja lintu näyttäytyikin jonkin aikaa aidantolpilla ja puskien latvoissa, kunnes se yhtäkkiä katosi. Siinä toisiamme kätellessä ja jatkoa suunnitellessamme ja havaittuamme mm. kolme ylitsemme lentänyttä suosirriä ja kuultuamme karikukon, Ojalan Markku yhtäkkiä huusi, että hänellä oli putkessaan rusorintakerttu! Nuotitus hieman ontui ja en itse ennättänyt nähdä lintua kuin paljain silmin sen lentäessä yhden suuren katajan taakse katveeseen. Saatuamme koko porukkamme kokoon, käppäilimme linnun perään ja yllättäen se onneksi löytyi helposti ja lennähti pariin otteeseen ennen kuin laskeutui keskellä lammashakaa olleeseen katajaan piiloon. Tätä puskaa lähestyessämme tupsahti siitä lentoon tovin kateissa ollut nokitasku, joka jäi saalistelemaan jo pikkuhiljaa huonontuvassa valossa taas aitauksen tolpille ja puskiin. Kohta kaikki saaressa olleet halukkaat olivat kerääntyneet lammasaidan taakse katajaa tuijottamaan. Kyseinen rusorintakerttuhan oli nähty saaressa jo aamulla, mutta vain yhden kuvaajan toimesta. Sitä ei sen koommin ollut löytynyt, vaikka sitä oli haettu koko päivä. Nyt lintu, joka oli tovin näkynyt puskan keskellä piilossa liikkumassa, oli täysin kateissa, mutta ainakin itse olin aivan varma, että se oli yhä katajassa. Lopulta Tenovuo ja toinen orni lähestyivät puskaa ja lopulta ravistelivat puskaa oikein kunnolla, mutta ei sieltä lähtenyt kuin pensaskerttu. Kun he olivat jo poistumassa puskan vierestä, nousi rusorintakerttu kuitenkin puskasta lentoon ja jäi lopulta ihan hyvin näkyviin kauempana olleisiin pieniin katajiin!

Suurin osa porukasta jatkoi rusorintakertun perään, sillä linnusta olisi hyvä saada kunnon kuvat alalajin määritystä varten, mutta mielestäni lintu oli jo nyt nähtyjen tuntomerkkien perusteella itäisen cantillans-alalajin edustaja. Niinpä suuntasin itse vielä nokitaskun perään edes hieman parempien kuvien toivossa. Lopulta sainkin pari ihan kohtalaista kuvaa ja sitten olikin jo aika lähteä kohti satamaa, sillä kuskin kanssa sovittu max-parituntinen saaressa oli juuri ylittymäisillään. Sataman ravintolassa oli kuitenkin vielä pinnakahvit porukallemme ja onneksi minulla oli mukana hieman lisävaatteita, jotka laitoin kaikki päälle, sillä aurinko oli jo laskemassa ja paluumatkalla tulisi takuulla taas kylmä.

Paluumatkalla juttu luisti taas hyväntuulisessa seurassa ja matka sujui nopeasti. Taas näkyi pari merikihuakin ja meri oli lähes rasvatyyni! Lopulta olimme Pärnäisissä, josta lähdimme nopeasti ajamaan kohti Nauvon lauttarantaa, sillä yöllä lauttavuoroja oli aika harvassa. Onneksi selvisimme noin vartin odotuksella ja sitten edessä oli vielä pitkä kotimatka.

Tipautin kyydissäni olleet Haminassa ja jatkoin vielä itse kohti kotia. Lopulta Luumäen kohdilla väsy alkoi painaa niin pahasti, että nukuin muutaman tunnin tirsat jollain levikkeellä auton takapenkillä. Piristyneenä oli sitten hyvä ajella loppumatka. Stoppasin pikaisesti matkalla vielä Imatran Immalanjärven Kymälahdella, jossa tornin vieressä lauleskeli lehtokerttu. Parikkalaan päästyäni suuntasin Siikalahdelle, jossa staijailin parisen tuntia havaiten mm. heinätavin, pari merikotkaa sekä pari mehiläishaukkaa. Sitten oli pakko mennä kotiin taas muutaman tunnin tirsoille.

Iltapäivällä teimme vielä Saaren kierroksen havaiten Akanvaaran Tetrisuolla 135 keltavästäräkkiä, Pohjanrannassa heinätavin, punajalkaviklon sekä jopa 48 tyllin parven, Suurenjärvenlietteellä 3 tylliä ja pikkutyllin, Jyrkilässä taas pari uuttukyyhkyä, Karinmäessä 6 tylliä ja Rautalahdella lyhytnokkahanhen.

Sunnuntaina 21.5. tein taas aamusta vesilintulaskennan ja kylläpä lintuja oli vähän! Varikset olivat taas tuhonneet suurimman naurulokkikolonian kokonaan ja osa lokeista aloitteli uutta yritystä nyt toisella puolella lahtea. Kadonneeksi luulemani mustakurkku-uikku sentään näyttäytyi yhden yksilön voimin eli ehkä sentään yksi pari vielä sinnittelee lahdella? Myös telkkiä, punasotkia, haapanoita ja taveja näkyi käsittämättömän vähän, lapasorsa ei osunut laskentaan lainkaan, vaikka kyllä lahdella pari tai kaksi piilottelee. Vähiin käyvät linnut Siikalahdella…

Päivän muuta lajistoa olivat muuttanut lapinsirri, 2 suosirriä, pohjoispäässä näkynyt idänselkälokki, pari kuhankeittäjää, pikkulepinkäistä ja mustapääkerttua sekä sirittäjä. Iltapäivällä teimme vielä lähipaikkojen kierroksen Miikan kanssa mutta havainnot jäivät harmaapäätikkaan, pikkukuoviin ja pelloilla näkyneisiin suokukkoihin ja kapustarintoihin. Yöllä kävin vielä pikakierroksen lahdella ihmettelemässä huittien totaalista puuttumista, pari sepelhanhiparvea kuului pimeältä taivaalta.

22.5. päivän lyhyt retki oli jo kesäisen vaisu ilman mitään yllätyksiä. Iltayhdeksän jälkeen tuli sitten yllätys, kun Pirhosen Jarmo oli löytänyt Imatran Immalanjärveltä naaras kyhmyhaahkan. Olimme juuri käyneet saunassa Tarvaslammella, mutta lähdimme silti bongaamaan. Onneksi lintu pysyi paikoillaan ja näkyi vielä auringon laskun aikaan varsin mukavasti uiskennellessaan alliparvessa Raution uimarannan edustalla.

Paluumatkalla koukkasimme vielä kohti Kullinsuota kuullen Sammallammella kehrääjän ja Kullinsuolla oli kuin olikin jo heinäkurppa soitimella!

J.A.

Takatalvesta kesään viikossa

Taas kylmentyneessä kelissä retkeily oli varsin vähäistä ja tuloksetonta: 8.5. paras havainto oli 20 meriharakan parvi Härskiinmutkasta nähtynä, 9.5. Siikalahdella näkyi muuttava muuttohaukka ja kuinka ollakaan 10.5. maahan satoi taas ihan kunnon lumikerros, joka onneksi suli taas nopeasti.

11.5. Siikalahden visiiteillä vuodariksi näkyivät pari pensastaskua sekä kirjosieppo ja muita havaintoja olivat mm. tikli, leppälintu sekä piekana. Härskiinmutkasta näkyi jopa 52 kuikkaa ja iltapäivällä kävimme kokemassa tyhjiä pöllönpönttöjä, mutta näimme matkoilla pyyparin sekä vihdoin vuodariksi koppelon. Yllättäen paluumatkalla Aseman sembrojen alla touhusi pähkinähakki, jota ei kyllä ennen ollut tullut Parikkalassa vastaan tähän aikaa vuodesta.

12.5. tein koko kevään ensimmäisen staijin pihapiirissä, mutta aika olematonta oli lintuliikenne pohjoistuulessa. Iltapäivällä teimme Soikkelin Miikan kanssa kierroksen Saarelle, jossa parhaimmistoa olivat harmaasorsa Pohjanrannassa, punajalkaviklo Suurenjärvenlietteellä sekä 5-6 uuttukyyhkyä Jyrkilässä.

13.5. tein aamusta taas vesilintulaskennan Siikalahdella, jonka ohessa ja sen jälkeen näkyi muitakin lintuja. Aamun mukavampaa satoa olivat 2 merihanhea, muuttanut muuttohaukka, pyy, punajalkaviklo, sinirinta, hernekerttu, tervapääsky sekä Hannan löytämä pikkusieppo, jota Hanna pääsi jopa kuvaamaan mukavasti! Päivän paras laji oli kuitenkin lampiviklo, jonka löysin äänestä ja onneksi kohta laskeutuneena aivan edessämme olleelle pikkusaarelle, jossa se piilotteli muiden kahlureiden takana kymmenisen minuuttia, kunnes nousi taivaalle liroparven mukana. Iltapäivällä teimme pikavisiitin Saarelle, jossa Pohjanrannassa oli yhä jo aiemmin muiden löytämä punakuiriparvi yhä paikallisena; me näimme 20 lintua, mutta muuten havainnot jäivät vaisuiksi.

14.5. aamu alkoi alliparvessa olleilla 7 lapasotkalla Härskiinmutkasta ja sitten suuntasimme Siikalahdelle kunnon aamustaijille, joka olikin mukavan tuottoisa. 11 pilkkasiiven, 2 merimetsoa, haarahaukka, 6 merikotkaa, sinisuohaukka, naaras arosuohaukka, todella kaukana lyhyesti näkynyt nuoremman puoleinen maakotka, 2kv muuttohaukka, 110 kapustarintaa, mustapyrstökuiri, 2 suosirriä, 150 liroa, 18 tervapääskyä, harmaapäätikka, pikkutikka, ylitsemme äännellen muuttanut lapinkirvinen, aktiivisesti laulanut sinirinta, ruokokerttunen ja hernekerttu olivat jo sellaisia havaintoja, että vihdoin retkeily alkoi meininki tuntua kunnolla keväiseltä!

15.5. Härskiinmutkasta näkyi 10 lapasotkaa ja ruokatuntivisiitillä lahdelle näkyi harmaasieppo. 16.5. ruokis tuotti mm. mehiläishaukan ja iltapäivällä suuntasimme Miikan kanssa taas Saarelle. Pohjanrannassa näkyi muuttohaukka sekä heinätavi, Pohjasuolla 390 kapustarinnan parvi, Suurenjärvenlietteellä valkoposkiparvessa 4 sepelhanhea, 2 pikkutylliä, 18 tylliä, lapinsirri sekä lapinsirkku, Jyrkilässä taas muutama uuttukyyhky ja Kanavalammella 80 liroa ja suosirri.

17.5. staijailin taas aamusta tovin kotipihassa ennen töitä ja näin valkoposkiparvissa noin 40 sepelhanhea sekä 4 pilkkasiipeä ym. Moskuuniemessä kuului pensaskerttu vuodariksi ja ruokatunnilla Siikalahdella näkyi haarahaukka. Illalla suuntasimme Hannan ja Miikan kanssa tsekkaamaan kaikki pesivät pöllömme ja heti ensimmäisellä pöntöllä odotti pettymys, kun ilmeisesti näätä oli käynyt tyhjentämässä helmipöllön pöntön. Molemmilla varpuspöllöillä oli yhä 7 munaa ja toisella jäljelle jääneistä helmipöllöistä 5 munaa ja toisella 5 vielä aika pientä poikasta. Loppuun jätimme sitten jännitysmomentit eli viirupöllön poikasten rengastuksen. Ensimmäisellä pesällä kaikki sujui oikein mukavasti, kun mammapöllö ei oikein intoutunut hyökkäilemään ja pari poikasta saivat hilut kinttuun nopeasti. Mutta toisella pöntöllä, jossa edellisvuonna samainen mamma oli ollut aivan nössö, pamautti se Hannaa päähän oikein kunnolla jo kun olimme vasta lähestymässä pönttöä! Ja lintu tuli kirjaimellisesti aivan puun takaa eli Hanna ei ehtinyt väistää lainkaan! Onneksi meillä on molemmilla todella hyvät palomiehen kypärät pehmustettuina sängynpatjalla, joten niin Hanna kuin pöllömammakin säilyivät täysin vahingoittumattomina. Pöllö hyökkäili sitten koko ajan myös kahta poikasta pöntöstä noukkiessamme, mutta kuljetettuamme poikaset auton luokse, saimme suorittaa rengastuksen rauhassa, mutta sama hyökkäily jatkui taas, kun palautin poikaset pönttöön.

18.5. Siikalahden patotiellä lauleskeli 2 sinirintaa ja punavarpunenkin kävi lyhyesti laulamassa puskien latvuksessa ja taas näkyi suosirri. 19.6. olikin sitten ensimmäinen kesäinen päivä eli kunnon kevät oli kyllä jäänyt ennätyslyhyeksi! Aamuvarhainen käynti lahdella tuotti mm. pari satakieltä sekä mustapääkertun yllättäen myös pensassirkkalinnun ja ruisrääkän. Härskiinmutkassa näkyi merimetso sekä 6 lapasotkaa.

J.A.