Huikea elisbongausreissu ja kesäistä retkeilyä

19.5. päivällä sitten paukahti Lintutiedotukseen sellainen häly, että itselläkin meni pasmat sekaisin. Lopulta pystyin lopettamaan työpäiväni lyhyeen ja lähdin ajamaan saman tien kohti Suomen lounaisinta kolkkaa Paraisia, sillä Utön saaresta löytynyt nokitasku oli sellainen laji, jonka todella halusin nähdä. Lajihan oli kerran aiemmin havaittu Suomessa, mutta olin itse tuolloin ollut Englannissa ja eipä koko Länsi-Palearktiselta alueeltakaan ole kuin vähän toistakymmentä havaintoa, valtaosan ollessa Israelista.

Lappeenrannan kohdilla päätin luopua suunnitelmistani, että menisin Utöseen joko yhteysaluksella ja olisin saaressa yötä teltassa tai sitten odottaisin, että joku järjestää illalle taksiveneen saareen ja yritän mahduttautua mukaan. Koska kyseessä oli niin järjettömän kova laji ja minulla niin pitkä matka, piti homma tehdä kunnolla siten, että minulla olisi maksimaaliset mahdollisuudet nähdä lintu. Saareen piti päästä tämän päivän aikana! Niinpä otin puhelimen kouraan ja soitin parille Turun suunnalta kotoisin olevalle bongarille, jotka olivat järjestelleet itselleen ja porukoille taksivenekyytejä saman tien, kun tieto linnusta oli tullut. Lopulta päädyin soittamaan Ulf Nyström nimiselle taksiveneyrittäjälle, jonka kyydissä saareen oli jo ensimmäinen porukka menossa. Ajattelin, että voisi olla paras saada kyyti tällaiselta veneeltä, joka palaisi saaresta ja ottaisi saman tien toisen porukan kyytiin. Matka saattaisi jopa olla hieman halvempi näin.

Sain Ulfilta tiedot, että kyytiin mahtuu 12 henkilöä ja hinta Utöseen ja takaisin on 700€ ja matka kestää yhteen suuntaan noin pari tuntia. Sovimme alustavasti, että kyyti lähtisi Nauvosta noin klo 17:30. Sitten laitoin kyytimahdollisuudesta tiedon Lintutiedotukseen ja varmuuden vuoksi ilmoitin, että kyyti lähtisi aikaisintaan klo 17:45, tai tämän jälkeen, heti edellisen porukan saavuttua. Takaraivossa kyllä kolkutti, että saattaisin itse olla se, jota odotetaan, sillä minulla oli vielä järjetön matka ajettavanani.

Saman tien alkoi puhelimeni soida ja noin 10 minuutissa olivat kaikki paitsi yksi paikka menneet. Lopulta viimeinenkin paikka meni ja vielä pari soittajaa ehti soittaa ja varata itsensä varapaikoillekin, ennen kuin ehdin laittaa tiedotukseen viestin, että kyyti oli täynnä. Pari ornia oli lähtemässä matkaan mukaan Virolahdelta, joten soittelin heille, jotta hyppäisimme mieluummin samaan kyytiin kuin ajaisimme peräkkäin säästääksemme ainakin jonkin verran kuluissa. Lopulta jouduin hieman yllättäen odottelemaan tätä pariskuntaa Kotkan puolella huoltoasemalla reilun vartin verran, ennen kuin pääsimme jatkamaan matkaa. Tässä vaiheessa aikataulun kuseminen alkoi todella pelottaa, sillä keli oli todella kaunis, oli perjantai-ilta ja Turun saaristotiellä olisi varmasti paljon mökkiliikennettä ja ennen Nauvoa olisi lauttakin…

Kehä 1:llä oli tietöitä, mutta onneksi ehdimme Turun tielle juuri ennen neljän ruuhkia. Sitten matkanteko olikin joutuisaa ja lopulta ollessamme juuri kääntymässä saaristotielle, tuli venekuskiltamme viesti, että hän ehtisi Pärnäisten satamaan vasta klo 18:30. Tämä sopi meille kuin nenä päähän, sillä Pärnäisistä oli jonkin verran lyhyempi venematka ja tuohon aikaan mekin olisimme kaiken järjen mukaan satamassa. Kun vielä saimme edellämme menossa olleilta ryhmäläisiltä tietoa, että Nauvossa kulki jopa kolme lauttaa eikä kauhean pitkää lauttajonoa ollut, alkoi jännitys hieman helpottaa, varsinkin kun keskipäivän noin neljän tunnin tauon jälkeen oli viimein alkanut taas tulla päivityksiä, että taskukin oli yhä paikalla.

Lopulta saavuimme Pärnäisten satamaan klo 18:15 ja koko muu porukkamme oli jo paikalla. Porukassamme olivat lisäkseni Markku ja Biti Ojala, Tom ja Kaija Lindroos, Kari Laamanen ja Tuula Suihko, Antti Vaalgamaa, Arto Laakso sekä Joonas Lainesalo, Erkki Valsta sekä Tapani Numminen. Ja kohta saapui paattimme Mira kyydissään joukko onnellisia bongareita! WP:n Suomen kärki Markku Santamaa hymyili kuin Naantalin aurinko, vaikka olimme naapurikunnassa ja muusta porukasta paljastui, miksi porukka oli ollut saaressa niin kauan. Tälle porukalle ei tietenkään ollut riittänyt pelkkä nokitaskun bongaus, sillä veneessä oli iso joukko päivänpinnaajia…

Kohta olimme kuitenkin vesillä ja matka kohti Utötä alkoi! Heti alkuun oli selvää, ettei meidän porukassa tunnettu kovinkaan kauheita pinnapaineita, vaikka lähes kaikille laji olisikin elis. Huumori kukoisti ja välillä sai nauraa vedet silmissä. Keli oli aivan uskomattoman hieno, mutta silti ulkona oli varsin kylmä – etenkin hämeenlinnalaisilla, jotka olivat matkassa shortseissa…

Matkalla tehtiin havaintojakin, kun pari ruokkia sekä merikihua nähtiin. Itse pilasin saumani hoitaa nokitasku 200. vuodariksi, kun tajusin, että minulta puuttui lapintiira, joita näkyi aikalailla runsaasti.

Lopulta rantauduimme Utöseen noin klo 20:00 ja rannassa tapasimme Utön grand old manin eli Jorma Tenovuon, joka opasti meidät kävelemään oikeaan suuntaan kohti hautausmaan viereistä lammashakaa. Pelipaikalle päästyämme oli paikalla yksi kuvaaja, joka kertoi, että hän näki linnusta vain pään, sen ollessa jossain kivenkolossa piilossa noin 50 metrin päässä. Pikkuhiljaa hiivimme tämän kuvaajan taakse, kun lintu yhä vain pysyi piilossa ja parahiksi tällöin lintu nousi piilostaan ja lennähti aidan tolpalle näytille! Olipahan kaunis lintu! Olin toki nähnyt lajin Intiassa, mutta tässä maisemassa räikeän mustavalkoinen lintu säväytti!

Tasku oli aika aran oloinen, joten peruuttelimme vielä hieman kauemmaksi ja lintu näyttäytyikin jonkin aikaa aidantolpilla ja puskien latvoissa, kunnes se yhtäkkiä katosi. Siinä toisiamme kätellessä ja jatkoa suunnitellessamme ja havaittuamme mm. kolme ylitsemme lentänyttä suosirriä ja kuultuamme karikukon, Ojalan Markku yhtäkkiä huusi, että hänellä oli putkessaan rusorintakerttu! Nuotitus hieman ontui ja en itse ennättänyt nähdä lintua kuin paljain silmin sen lentäessä yhden suuren katajan taakse katveeseen. Saatuamme koko porukkamme kokoon, käppäilimme linnun perään ja yllättäen se onneksi löytyi helposti ja lennähti pariin otteeseen ennen kuin laskeutui keskellä lammashakaa olleeseen katajaan piiloon. Tätä puskaa lähestyessämme tupsahti siitä lentoon tovin kateissa ollut nokitasku, joka jäi saalistelemaan jo pikkuhiljaa huonontuvassa valossa taas aitauksen tolpille ja puskiin. Kohta kaikki saaressa olleet halukkaat olivat kerääntyneet lammasaidan taakse katajaa tuijottamaan. Kyseinen rusorintakerttuhan oli nähty saaressa jo aamulla, mutta vain yhden kuvaajan toimesta. Sitä ei sen koommin ollut löytynyt, vaikka sitä oli haettu koko päivä. Nyt lintu, joka oli tovin näkynyt puskan keskellä piilossa liikkumassa, oli täysin kateissa, mutta ainakin itse olin aivan varma, että se oli yhä katajassa. Lopulta Tenovuo ja toinen orni lähestyivät puskaa ja lopulta ravistelivat puskaa oikein kunnolla, mutta ei sieltä lähtenyt kuin pensaskerttu. Kun he olivat jo poistumassa puskan vierestä, nousi rusorintakerttu kuitenkin puskasta lentoon ja jäi lopulta ihan hyvin näkyviin kauempana olleisiin pieniin katajiin!

Suurin osa porukasta jatkoi rusorintakertun perään, sillä linnusta olisi hyvä saada kunnon kuvat alalajin määritystä varten, mutta mielestäni lintu oli jo nyt nähtyjen tuntomerkkien perusteella itäisen cantillans-alalajin edustaja. Niinpä suuntasin itse vielä nokitaskun perään edes hieman parempien kuvien toivossa. Lopulta sainkin pari ihan kohtalaista kuvaa ja sitten olikin jo aika lähteä kohti satamaa, sillä kuskin kanssa sovittu max-parituntinen saaressa oli juuri ylittymäisillään. Sataman ravintolassa oli kuitenkin vielä pinnakahvit porukallemme ja onneksi minulla oli mukana hieman lisävaatteita, jotka laitoin kaikki päälle, sillä aurinko oli jo laskemassa ja paluumatkalla tulisi takuulla taas kylmä.

Paluumatkalla juttu luisti taas hyväntuulisessa seurassa ja matka sujui nopeasti. Taas näkyi pari merikihuakin ja meri oli lähes rasvatyyni! Lopulta olimme Pärnäisissä, josta lähdimme nopeasti ajamaan kohti Nauvon lauttarantaa, sillä yöllä lauttavuoroja oli aika harvassa. Onneksi selvisimme noin vartin odotuksella ja sitten edessä oli vielä pitkä kotimatka.

Tipautin kyydissäni olleet Haminassa ja jatkoin vielä itse kohti kotia. Lopulta Luumäen kohdilla väsy alkoi painaa niin pahasti, että nukuin muutaman tunnin tirsat jollain levikkeellä auton takapenkillä. Piristyneenä oli sitten hyvä ajella loppumatka. Stoppasin pikaisesti matkalla vielä Imatran Immalanjärven Kymälahdella, jossa tornin vieressä lauleskeli lehtokerttu. Parikkalaan päästyäni suuntasin Siikalahdelle, jossa staijailin parisen tuntia havaiten mm. heinätavin, pari merikotkaa sekä pari mehiläishaukkaa. Sitten oli pakko mennä kotiin taas muutaman tunnin tirsoille.

Iltapäivällä teimme vielä Saaren kierroksen havaiten Akanvaaran Tetrisuolla 135 keltavästäräkkiä, Pohjanrannassa heinätavin, punajalkaviklon sekä jopa 48 tyllin parven, Suurenjärvenlietteellä 3 tylliä ja pikkutyllin, Jyrkilässä taas pari uuttukyyhkyä, Karinmäessä 6 tylliä ja Rautalahdella lyhytnokkahanhen.

Sunnuntaina 21.5. tein taas aamusta vesilintulaskennan ja kylläpä lintuja oli vähän! Varikset olivat taas tuhonneet suurimman naurulokkikolonian kokonaan ja osa lokeista aloitteli uutta yritystä nyt toisella puolella lahtea. Kadonneeksi luulemani mustakurkku-uikku sentään näyttäytyi yhden yksilön voimin eli ehkä sentään yksi pari vielä sinnittelee lahdella? Myös telkkiä, punasotkia, haapanoita ja taveja näkyi käsittämättömän vähän, lapasorsa ei osunut laskentaan lainkaan, vaikka kyllä lahdella pari tai kaksi piilottelee. Vähiin käyvät linnut Siikalahdella…

Päivän muuta lajistoa olivat muuttanut lapinsirri, 2 suosirriä, pohjoispäässä näkynyt idänselkälokki, pari kuhankeittäjää, pikkulepinkäistä ja mustapääkerttua sekä sirittäjä. Iltapäivällä teimme vielä lähipaikkojen kierroksen Miikan kanssa mutta havainnot jäivät harmaapäätikkaan, pikkukuoviin ja pelloilla näkyneisiin suokukkoihin ja kapustarintoihin. Yöllä kävin vielä pikakierroksen lahdella ihmettelemässä huittien totaalista puuttumista, pari sepelhanhiparvea kuului pimeältä taivaalta.

22.5. päivän lyhyt retki oli jo kesäisen vaisu ilman mitään yllätyksiä. Iltayhdeksän jälkeen tuli sitten yllätys, kun Pirhosen Jarmo oli löytänyt Imatran Immalanjärveltä naaras kyhmyhaahkan. Olimme juuri käyneet saunassa Tarvaslammella, mutta lähdimme silti bongaamaan. Onneksi lintu pysyi paikoillaan ja näkyi vielä auringon laskun aikaan varsin mukavasti uiskennellessaan alliparvessa Raution uimarannan edustalla.

Paluumatkalla koukkasimme vielä kohti Kullinsuota kuullen Sammallammella kehrääjän ja Kullinsuolla oli kuin olikin jo heinäkurppa soitimella!

J.A.

Takatalvesta kesään viikossa

Taas kylmentyneessä kelissä retkeily oli varsin vähäistä ja tuloksetonta: 8.5. paras havainto oli 20 meriharakan parvi Härskiinmutkasta nähtynä, 9.5. Siikalahdella näkyi muuttava muuttohaukka ja kuinka ollakaan 10.5. maahan satoi taas ihan kunnon lumikerros, joka onneksi suli taas nopeasti.

11.5. Siikalahden visiiteillä vuodariksi näkyivät pari pensastaskua sekä kirjosieppo ja muita havaintoja olivat mm. tikli, leppälintu sekä piekana. Härskiinmutkasta näkyi jopa 52 kuikkaa ja iltapäivällä kävimme kokemassa tyhjiä pöllönpönttöjä, mutta näimme matkoilla pyyparin sekä vihdoin vuodariksi koppelon. Yllättäen paluumatkalla Aseman sembrojen alla touhusi pähkinähakki, jota ei kyllä ennen ollut tullut Parikkalassa vastaan tähän aikaa vuodesta.

12.5. tein koko kevään ensimmäisen staijin pihapiirissä, mutta aika olematonta oli lintuliikenne pohjoistuulessa. Iltapäivällä teimme Soikkelin Miikan kanssa kierroksen Saarelle, jossa parhaimmistoa olivat harmaasorsa Pohjanrannassa, punajalkaviklo Suurenjärvenlietteellä sekä 5-6 uuttukyyhkyä Jyrkilässä.

13.5. tein aamusta taas vesilintulaskennan Siikalahdella, jonka ohessa ja sen jälkeen näkyi muitakin lintuja. Aamun mukavampaa satoa olivat 2 merihanhea, muuttanut muuttohaukka, pyy, punajalkaviklo, sinirinta, hernekerttu, tervapääsky sekä Hannan löytämä pikkusieppo, jota Hanna pääsi jopa kuvaamaan mukavasti! Päivän paras laji oli kuitenkin lampiviklo, jonka löysin äänestä ja onneksi kohta laskeutuneena aivan edessämme olleelle pikkusaarelle, jossa se piilotteli muiden kahlureiden takana kymmenisen minuuttia, kunnes nousi taivaalle liroparven mukana. Iltapäivällä teimme pikavisiitin Saarelle, jossa Pohjanrannassa oli yhä jo aiemmin muiden löytämä punakuiriparvi yhä paikallisena; me näimme 20 lintua, mutta muuten havainnot jäivät vaisuiksi.

14.5. aamu alkoi alliparvessa olleilla 7 lapasotkalla Härskiinmutkasta ja sitten suuntasimme Siikalahdelle kunnon aamustaijille, joka olikin mukavan tuottoisa. 11 pilkkasiiven, 2 merimetsoa, haarahaukka, 6 merikotkaa, sinisuohaukka, naaras arosuohaukka, todella kaukana lyhyesti näkynyt nuoremman puoleinen maakotka, 2kv muuttohaukka, 110 kapustarintaa, mustapyrstökuiri, 2 suosirriä, 150 liroa, 18 tervapääskyä, harmaapäätikka, pikkutikka, ylitsemme äännellen muuttanut lapinkirvinen, aktiivisesti laulanut sinirinta, ruokokerttunen ja hernekerttu olivat jo sellaisia havaintoja, että vihdoin retkeily alkoi meininki tuntua kunnolla keväiseltä!

15.5. Härskiinmutkasta näkyi 10 lapasotkaa ja ruokatuntivisiitillä lahdelle näkyi harmaasieppo. 16.5. ruokis tuotti mm. mehiläishaukan ja iltapäivällä suuntasimme Miikan kanssa taas Saarelle. Pohjanrannassa näkyi muuttohaukka sekä heinätavi, Pohjasuolla 390 kapustarinnan parvi, Suurenjärvenlietteellä valkoposkiparvessa 4 sepelhanhea, 2 pikkutylliä, 18 tylliä, lapinsirri sekä lapinsirkku, Jyrkilässä taas muutama uuttukyyhky ja Kanavalammella 80 liroa ja suosirri.

17.5. staijailin taas aamusta tovin kotipihassa ennen töitä ja näin valkoposkiparvissa noin 40 sepelhanhea sekä 4 pilkkasiipeä ym. Moskuuniemessä kuului pensaskerttu vuodariksi ja ruokatunnilla Siikalahdella näkyi haarahaukka. Illalla suuntasimme Hannan ja Miikan kanssa tsekkaamaan kaikki pesivät pöllömme ja heti ensimmäisellä pöntöllä odotti pettymys, kun ilmeisesti näätä oli käynyt tyhjentämässä helmipöllön pöntön. Molemmilla varpuspöllöillä oli yhä 7 munaa ja toisella jäljelle jääneistä helmipöllöistä 5 munaa ja toisella 5 vielä aika pientä poikasta. Loppuun jätimme sitten jännitysmomentit eli viirupöllön poikasten rengastuksen. Ensimmäisellä pesällä kaikki sujui oikein mukavasti, kun mammapöllö ei oikein intoutunut hyökkäilemään ja pari poikasta saivat hilut kinttuun nopeasti. Mutta toisella pöntöllä, jossa edellisvuonna samainen mamma oli ollut aivan nössö, pamautti se Hannaa päähän oikein kunnolla jo kun olimme vasta lähestymässä pönttöä! Ja lintu tuli kirjaimellisesti aivan puun takaa eli Hanna ei ehtinyt väistää lainkaan! Onneksi meillä on molemmilla todella hyvät palomiehen kypärät pehmustettuina sängynpatjalla, joten niin Hanna kuin pöllömammakin säilyivät täysin vahingoittumattomina. Pöllö hyökkäili sitten koko ajan myös kahta poikasta pöntöstä noukkiessamme, mutta kuljetettuamme poikaset auton luokse, saimme suorittaa rengastuksen rauhassa, mutta sama hyökkäily jatkui taas, kun palautin poikaset pönttöön.

18.5. Siikalahden patotiellä lauleskeli 2 sinirintaa ja punavarpunenkin kävi lyhyesti laulamassa puskien latvuksessa ja taas näkyi suosirri. 19.6. olikin sitten ensimmäinen kesäinen päivä eli kunnon kevät oli kyllä jäänyt ennätyslyhyeksi! Aamuvarhainen käynti lahdella tuotti mm. pari satakieltä sekä mustapääkertun yllättäen myös pensassirkkalinnun ja ruisrääkän. Härskiinmutkassa näkyi merimetso sekä 6 lapasotkaa.

J.A.

Tornien Taisto 2017

4.5. kävin pariin otteeseen lyhyesti Siikalahdella, ensin ennen työpäivää ja sitten ruokatunnilla. Näin 5-6 merikotkaa, 5 liroa, räystäspääskyn, 2 keltavästäräkkiä sekä kuulin tiltaltin. Iltapäivällä kävimme Hannan kanssa kiertämässä Tarvaslammen tienoon pöllönpönttöjä ja mukavasti kahdessa viimeisessä pöntössä oli asukkaita, toisessa varpuspöllö hautoi seitsemää ja toisessa helmipöllö viittä munaa.

5.5. kävin taas ruokatunnilla sekä lyhyesti myös työpäivän jälkeen Siikalahdella. Merikotka näkyi taas sekä sinisuohaukkakoiras, ampuhaukka, suokukko, mustaviklo, 28 liroa, 10 lapinsirkkua sekä parhaina ensin läheltä mutta turhan nopeasti ja kohta kauempaa meidät ohittanut naaras arosuohaukka sekä pohjoispuolella ruskosuohaukkojen kanssa lennellyt saman lajin koirasyksilö. Harmaapäätikka kuikutti yhä aktiivisesti ja pajulintu lauloi itsensä vuodarilistalle. Lajisto vaikutti siis erittäinkin lupaavalta seuraavan päivän Tornien Taistoa ajatellen, mutta meteorologit olivat luvanneet yöstä alkaen aivan karsean kylmää ja pohjoistuulista keliä, joten odotukset eivät kuitenkaan olleet korkealla.

Iltakymmenen jälkeen saapui veljeni Pirkka Kemijärveltä ja perinteiseen tapaan tapasimme patotiellä. Luhtakanat ja kaulushaikarat olivat äänessä, mutta muuten oli hiljaista, kunnes jänkäkurppa klopsutteli todella komeasti suoraan yläpuolellamme ja saatoimme lähteä tyytyväisinä nukkumaan.

6.5. herätyskellot soivat jo noin klo 3:30 ja aika pian oli aamupalat syöty ja lähdin itse pyörällä ja Pirkka ja Hanna autolla kohti Siikalahden parkkipaikkaa. Parkkiksella tapasimme Lötjösen Matin ja tornille kävellessämme totesimme jo mm. valkoselkätikan sekä peukaloisen olevan hyvin aktiivisia. Tornille päästyämme saapuivat pian Soikkelin Miika ja Kuusisalon Ilpokin, joten joukkueemme oli kasassa. Ja pian kello olikin viisi ja Tornien Taisto alkoi.

Alkuun oli aika hiljaista mutta kuittailimme varsin hyviä lajeja, kuten jo mainitut peukaloisen ja valkoselkätikan sekä myös mm. harmaapäätikan, pikkutikan, uivelot, lapasorsat, jouhisorsat, tuulihaukan, teeren ym. ja luhtakanakin suvaitse kököttää pari kertaa lyhyesti. Peukaloinen ja harmaapäätikka olivat muuten uusia lajeja meidän 17 vuotisessa Tornien Taisto -historiassamme. Yllättävin laji tai ainakin tapahtuma oli Pirkan plokkaama merimetso, joka yllätti meidät perusteellisesti laskeutumalla lahdelle uimaan ja lopulta se uiskentelikin paikalla koko päivän! Hanhia oli listalla nopeasti kolme tavallista lajia, mutta enempää ei sitten valitettavasti nähtykään.

Pikkuhiljaa pikkulintuliikenne vilkastui ja rastaita sekä etenkin urpiaisia ja vihervarpusia oli taivaalla pikkuparvia koko ajan. Ja ilmeisesti kovasta pohjoistuulesta johtuen parvia meni mukavan matalalla ja osa jopa aika läheltä tornia, mikä ei ole lainkaan normaalia. Niinpä muutama aiemmin meille niin vaikeaa lajia, kuten metsäkirvinen, lapinsirkku ja pikkurastaat olivat nyt todella runsaita. Ja hoituivatpa siinä ohessa mm. tukkakoskelo, tilhi, keltavästäräkki, niittykirvinen sekä närhi mutta kahlaajalajeja olisimme toivoneet enemmän, kapustarinta, musta- ja metsäviklo sekä suokukko sentään hoidettiin runsaampien valkoviklojen ja lirojen ohella. Kuikkien seasta löysimme pari kaakkuriakin ja muita mukavia lajeja olivat hetken kukkunut käki, tiltaltti sekä todella kaukaa löytynyt mutta erinomaisen näkyvyyden ansiosta oikein hyvin näkynyt hömötiainen.

Lajeja ropisi aamulla siihen tyyliin, että jo ennen seitsemää meillä oli 80 lajia rikki ja tämän jälkeenkin lajeja ropisi mukavaa tahtia, mutta mitään parempaa ei meinannut löytyä, kunnes Matti huudahti, että takaamme tulee harmaa- tai JALOHAIKARA! Ja kuinkas ollakaan lähes ylitsemme lensi komea ”jallu”, joka laskeutui lopulta lahden lounaispuolen kahlaajalutakolle paikalliseksi. Vihdoin sain tästä lajista sponden, joka minua oli kauan kiertänyt!

Mutta pian ”jallun” ja muutolla nähdyn isolepinkäisen jälkeen meno hyytyi ja lajeja ei enää meinannut tulla sitten millään. Päivän mittaan tietysti pakolliset petolinnut hoituivat, mutta ainoat paremmat lajit olivat nuoli- ja sinisuohaukka. Edes merikotkaa ei meinannut löytyä. Ja lopulta noin puolentoista tunnin pinnattoman jakson katkaisi ylitsemme lentäneet kaksi tikliä. Onneksi pari viimeistä tuntia taas sujuivat hieman iloisemmissa merkeissä ja lajilistallemme lisättiin vielä mm. kivitasku, rautiainen, järripeippo, merikotka sekä viimeisenä lajina ampuhaukkain. Valitettavasti esim. törmäpääskyä ei kuitenkaan löytynyt, vaikka haara- ja räystäspääskyjä nähtiin päivän aikana toista sataa. Eivätkä edellispäiväiset arosuohaukatkaan suvainneet näyttäytyä, saati mikään vähänkään parempi kahlaajalaji. Niinpä olikin melkoinen yllätys, kun laskimme lopulta lajimäärämme ja se oli uusi sisämaapaikkojen Suomen Ennätys 99 lajia! Entinen oma ennätyksemme oli parin vuoden takaa 97 lajia ja Saaren Tarassiinlahdella on jopa kahteen kertaan päästy 98 lajiin.

Käytyämme syömässä ja huilittuamme hetken suuntasimme Pirkan kanssa iltaretkelle Saarelle. Matkan varren paikoilla eikä parilla ensimmäisellä stopillakaan emme havainneet muuta kuin 3 pikkutylliä, mutta Pohjanrannasta löytyi 2 meriharakkaa, 2 pikkujoutsenta, 7 kanadanhanhea, merihanhi, rantasipi sekä hanhiparvessa vilahtanut lyhytnokkahanhen näköinen, joka löytyikin kohta lähipellolta ja määritys varmistui. Loppukierros ei tuottanut oikein muuta parempaa kuin pari uuttukyyhkyä sekä isolepinkäisen Jyrkilästä ja leppälintunaaraan Kanavalammelta sekä paikasta Y spontaanin lapinpöllön. Päivän lajimäärä ihan sponderetkeilyllä, siis mitenkään tavallisia lajeja etsimättä, kohosi 111 lajiin.

Sunnuntaina aloitimme Härskiinmutkasta, joka oli edellispäivän aikana sulanut, kuten koko muu Kirkkoselkäkin. Selältä löytyi pienet parvet alleja sekä mustalintuja. Sitten jatkoimme Siikalahdelle vesilintulaskentaan ja kylläpä olivat vesilinnut vähentyneet. Muuttomatkalaiset olivat suurimmalta osin jatkaneet matkaa ja pesivät linnut olivat piilossa pesillään. Ja vähenevät lajit alkavat olla jo lahdella todella vähissä, sillä naurulokkeja näkyi vain 31, punasotkia 20 ja mustakurkku-uikkuja 2 lintua – vähiin käyvät ennen kuin loppuvat. Heinätaviahan en ole tälle vuodelle vielä havainnut lainkaan Parikkalassa…

Laskennan ohessa havaitsimme pari valkoselkätikkaa, palokärjen, pikkutikan, harmaapäätikan, 2 merikotkaa, käen, punajalkaviklon, 2 törmäpääskyä, leppälinnun, 2 pyrstötiaista ym. Laskennan ”hauskin” episodi oli, kun mulasin vyötäisiä myöten jääkylmään veteen enkä tietenkään luovuttanut vaan riisuin housut jalasta ja jatkoin muutaman kymmenen metrin matkan laskentatornille. Ei vesi niin kylmää ollut, mutta pakkasyönä jälkeen maa oli aivan järkyttävän kylmä! Tämän pisteen linnut laskettua, piti sitten ajella kotiin vaihtamaan kuivaa päälle ja jatkaa kohti seuraavaa laskentapistettä.

Laskennan loppupuolella keli oli taas kylmentynyt ja satoi ajoittain jopa lunta ja taas seuraavaksi viikoksi oli luvattu todella takatalvista keliä, vaikka eihän kevät oikein vieläkään ollut kunnolla edes alkanut…

J.A.

Vapun aikaan

26.4. aloitin pönttökierrokset ja oli mukava todeta, että edellisvuonna pönttöömme asettunut viirupöllömamma oli taas hautomassa. Muissa Tyrjän suunnan pöntöissä ei kuitenkaan ollut elämää.

27.4. Siikalahden visiitit tuottivat vain merikotkan, sinisuohaukan ja valkoviklo mutta parilla käymälläni pöntöillä oli tyhjää. Illalla keli muuttui todella surkeaksi ja lunta kertyi maahan lopulta ihan kunnon kerros!

Onneksi lumi suli seuraavan aamun aikana ja kävinkin taas seuraavana päivänä pari kertaa Siikalahdella, jossa näkyi parhaan havaintona mustapyrstökuiri. Enemmän lintuja näkyi kuitenkin Särkisalmella, jossa oli 28 kuikkaa, 107 silkkiuikkua, 2 härkälintua, mustakurkku-uikku, tietysti sorsia, rantasipi, 4 kalatiiraa sekä 17 pikkulokkia ym. Iltapäivällä teimme Saaren kierroksen ja näimme mm. 12 pikkujoutsenta Pohjanrannassa, muuttohaukan Suurenjärvenlietteellä, mukavat määrät valkovikloja (55) ja metsävikloja (27) sekä punajalkaviklon Jyrkilässä ja uskomattoman komean lapinpöllön paikassa X.

29.4. tein Siikalahden vesilintulaskennan vaikka keli oli hieman ehkä turhan tuulinen. Lahdella oli 73 laulujoutsenta, 128 tundrametsä- ja 125 tundrahanhea, 2 kanadan- ja 8 valkoposkihanhea, 37 haapanaa, 121 tavia, 55 sini-, 12 jouhi- ja 2 lapasorsaa, 18 puna- ja 69 tukkasotkaa, 85 telkkää, 34 uiveloa, 32 isokoskeloa, 8 silkkiuikkua, härkälintu, 2 mustakurkku-uikkua ja 28 nokikanaa. Laskennan ohessa näin pariin otteeseen ilmeisesti saman vanhan arosuohaukan ja laskennan jälkeen kaukana muuttaneen haarahaukan. Illemmalla kävin vielä kiertämässä muutaman pöllönpöntön ja oli mukava löytää taas viirupöllömamma, jonka myös rengastin. Pöntössä oli jo pari poikastakin kuoriutunut sekä yksi muna.

30.4. keli oli varsin surkea, mutta parani lopulta illalla. Aamupäivän kovassa tuulessa kiertelimme Oronmyllyn tienoon pönttöjä, joista löytyi mukavasti hautovat varpus- sekä helmipöllö. Varpuspöllö sai renkaan jalkaansa, mutta helmipöllö oli sama mamma, jonka olimme rengastaneet muutamaa vuotta aiemmin toisesta pöntästä noin kilometrin päästä. Illalla sään ollessa paranemaan päin suuntasimme Saarelle. Rautalahdella näkyi paikallinen haarapääsky sulan päällä lentelemässä, kivitaskuja näkyi jo siellä täällä, Pohjanrannassa oli nyt 18 pikkujoutsenta, Suurenjärvenlietteellä näkyi sinisuohaukka, piekana, pikkutylli sekä punajalkaviklo, Jyrkilässä sinisuo-, ampuhaukka, 3 pikkukuovia, punajalkaviklo sekä 7 uuttukyyhkyä jne. Retken päätteeksi jätin Hannan Pohjanrantaan jo edellispäivänä paikalle pystytettiin kuvaustelttaan yöpymään. Hannalla oli haaveissa saada joutsenista ja sorsista hyviä kuvia illan sekä seuraavan aamun aikana. Paluumatkalla Särkisalmella kuulin vielä tiltaltin sekä urpiaisen ja parin minuutin yökäynnillä Siikalahden patotielle kuulin luhtahuitin.


Hanna yöpyi teltassaan satojen hanhien ja joutsenten pitäessä meteliä teltan ympärillä. Yöllä oli kunnon pakkanen ja rantavesi jäätyi harmittavasti. Vesilintuja oli mukavasti kuvattavaksi aivan auringon nousun aikaan, mutta aamupäivällä ne siirtyivät kauemmas jäälle nukkumaan.

Vapunpäivänä 1.5. suuntasin Siikalahdelle jo aamukuudeksi. Patotielle kerääntyi mukavasti staijiseuraa ja staijailinkin lopulta yhteen saakka. Parhaita havaintoja olivat merimetso, 5-6 merikotkaa, 2 sinisuohaukkaa, arosuohaukka koiras (ehkä edelleen sama lintu?) sekä vilaukselta näkynyt sirosuomainen naaraslintu (olisivatpa pari!), 6 piekanaa, 5 pikkukuovia, mustapyrstökuiri, 6 kalatiiraa, palokärki, haarapääsky, isolepinkäinen, lapinsirkku sekä yhä vain huudellut harmaapäätikka.

Iltapäivällä suuntasimme Soikkelin Miikan kanssa Saarelle, jossa tietysti poimimme Hannan kyytiin Pohjanrannasta. Linnut olivat kuitenkin ihmeen vähissä! Lopulta näimme Jyrkilässä 5 pikkukuovia ja Suurenjärvenlietteellä punajalkaviklo, mutta emme juuri muuta. Onneksi paluumatkalla stoppasimme kuitenkin taas Särkisalmelle, sillä sulan reunalla nukkui 20 allihaahkan parvi! Kuikkiakin oli jopa 34 lintua, pikkulokkeja 12 ja kalatiiroja 17.

40-vuotissynttäripäiväni 2.5. oli taas työpäivä. Kävin Siikalahdella jo ennen töitä ja näin mustaviklon ja terkkarin pihassa huuteli käenpiika, mutta muuten päivän havainnot jäivät vähiin. Ja 3.5. oli autoni aamupäivän huollossa, joten maastoon pääsin vasta työpäivän jälkeen, jolloin suuntasin Melkoniemen pöntöille, joilta löytyi onneksi sentään yksi helmipöllö. Pikakäynnilla Tarvaslammella sain myös kuvattua toisen ruokinnalla käyvistä harmaapäätikoista.

J.A.

Yhä jumittaa

Alkuviikosta kylmät kelit eivät tuoneet juuri mitään uutta, mutta suliin oli jo kerääntynyt oikein mukavia määriä vesilintuja, mm. 13.4. Särkisalmella oli 139 ja Lemmikonsalmella 419 (seuraavana päivänä jopa 470) sinisorsaa. Muut lajit olivat kuitenkin vähissä, sentään taveja sekä jokunen haapana ja jouhisorsa näkyi ja ensimmäinen silkkiuikkukin. Siikalahdella puolestaan lahti oli pääosin jäässä, mutta ns. kahlaajalutakolla oli yllättäen jopa 58 haapanaa ja patotien edustan jo kohtalaisen kokoiseksi laajenneeseen sulaan oli saapunut jo 6 punasotkaakin ja taveja pelmahteli sulan ja Peltolan pelto-ojan välillä jopa 240 linnun porukka. Kaukolan pellolta löytyi päivän ainoaksi vuodariksi pikkujoutsen.

14.4. kotipihassa näkyi laulurastas ja Siikalahdella 179 kurkea ja toinen pikkujoutsen ja Lemmikonsalmelle ajaessa näkyi tuulihaukka. 15.4. suuntasimme Saaren kierrokselle ja havaintoja kertyi matkalla 6-tien ylittäneestä pyystä, Akanvaaran Tetrisuon parista isolepinkäisestä, Pohjanrannan noin 650 harmaahanhesta ym., Suurenjärvenlietteen piekanasta, Jyrkilän 730 harmaahanhesta, joiden joukosta löysimme 3 lyhytnokkahanheakin, 333 kurjesta, jne. 16.4. Siikalahdella kuului vuodariksi pari luhtakanaa ja Kullinsuolla näkyi merikotka, mutta muuten oli hiljaista.

17.4. suuntasimme Valosen Artun kanssa Savitaipaleen Lavikanlahdelle bongaamaan viiksitimalia EKLY-pinnaksi. Toista tuntia tuijottelimme ja kuulostelimme aika pientä kaislikkoa, muttemme lintuja löytäneet. Lapinsirkusta kuitenkin tuli vuodenpinna. Illemmalla saimme kyllä tiedon, että viiksitimalit oli kuitenkin myöhemmin nähty taas lähes viikon tauon jälkeen. Kurvasimme paluumatkalla Joutsenon Konnunsuolle, jossa oli aivan käsittämätön peippovilinä! Aivan hatusta arvioimme, että peippoja pyrähteli enimmillään peltoaukealla noin 90 000 lintua! Näiden riesana aukealla saalisteli jopa 8 sinisuohaukkaa, 3-4 muuttohaukkaa, ampuhaukka sekä tuulihaukka. Kaartelipa aukean takana pariin otteeseen maakotkakin. Enpä ollut aiemmin vastaavanlaista lintupaljoutta Suomessa kokenut!

Seuraavat päivät olivat taas kylmiä ja pohjoistuulisia, mutta vihdoin 20.4. tuuli hetkellisesti kääntyi etelään ja ruokatuntistaiji palkittiinkin haarahaukalla, muuttohaukalla sekä punajalkaviklolla. Illemmalla teimme Artun kanssa huolellisen Saaren kierroksen, mutta havainnot jäivät vähiin – ekat tukkasotkat sekä sinisuohaukka nähtiin Pohjanrannassa ja piekana Jyrkilässä muttei juuri muuta. Paluumatkalla tsekattiin vielä Särkisalmi, jonne laskeutui juhlapukuinen merimetso paikalliseksi.

22.4. keli taas hieman parani sopivasti yhteishavainnointipäiväksi. Päivystin itse patotien lavalla aamuviidestä iltapäivä kolmeen ja onneksi minulla oli oikein mukavasti havainnointiseuraa lähes koko päivän ajan. Hannan ohella mm. Jarmo Pirhonen, Antero Lindholm sekä Annika Forsten olivat paikalla kuudesta aina alkuiltapäivään. Muutto ei olut kovinkaan kummoista, mutta mukavampaa lajistoa edustivat mm. aamuhämärissä muuttanut harmaahaikara sekä myöhemmin aamulla muuttaneet merihanhi sekä meriharakka. Ennen puoltapäivää näimme myös kilju-/pikkukiljukotkan mutta kaukana etelässä kaarreltuaan ja korkeutta nostettuaan se lähti kohti Laatokkaa. Ainoat mainittavat muuttajamäärät olivat 9 pikkujoutsenta, 23 valkoposkihanhea, pari kuikkaa, 254 sepelkyyhkyä, 161 räkättirastasta, 77 pikkurastasta (yhä vain jumittavat etelämpänä) ja 628 peippoa. Paikallisena havaittiin mm. pikkukuovi, mustavaris sekä perinteisesti harmaapää-, valkoselkä- sekä pikkutikkaa. Yhden aikaan iltapäivällä saapui etelästä sitten kunnon lumisadealue ja viimeiset pari tuntia olivat aika tuskaa. Kun vielä pyörän kumi oli tyhjentynyt, niin lopulta päivästä jäi aika kehno maku…

23.4. tein pitkästä aikaa lahdella virallisen vesilintulaskennan. Lahti oli vielä monin paikoin jäässä, mutta lintuja oli ihan mukavasti, mm. 400 metsä-, 174 tundra-, 27 valkoposki- ja 2 kanadanhanhea, 31 laulujoutsenta, 104 sinisorsaa, 135 tavia, 8 haapanaa, 2 puna- ja 5 tukkasotkaa, 37 telkkää, 2 isokoskeloa, mustakurkku-uikku sekä 43 nokikanaa. Laskennan ohessa kuulin pussitiaisen, mutten saanut lintua näkyville ja lintu hiljeni aivan liian pian. Harmaapäätikkoja, valkoselkä- ja pikkutikka sekä palokärki kuului ja peukaloinen sekä rautiainen lauloivat. Keli oli oikein mukava, kunnes iltapäivällä taas pilvistyi ja kylmeni.

25.4. oli varsin kylmä, mutta kaakkoistuulinen, joten lintuja meni hyvin, mutta itse olin töissä. Ruokatuntivisiitillä irtosi vuodari valkoviklosta ja pikkukuovikin näkyi muutolla. Iltapäivällä alkoi taas vesisade, joka muuttui yöllä lumisateeksi. 26.4 ainoat uudet linnut olivat Särkisalmella kellunut mustalintupari.

J.A.

Veljekset Ahvenanmaalla

Työpäivän päätyttyä perjantaina 7.4. otin suunnan kohti Helsinkiä. Matkan varrelta näkyi Joutsenossa vuodariksi tuulihaukka ja Haminassa pari meriharakkaa. Helsinki-Vantaalta poimin veljeni Pirkan kyytiin ja matka jatkui kohti Turkua. Turussa kävimme shoppailemassa evästä parille seuraavalle päivälle ja pian olikin aika suunnata satamaan odottelemaan Viking Gracea, jolla matka jatkui kohti Ahvenanmaata.

Lautalla suuntasimme suoraan etukäteen varaamaamme puffettiin syömään. Ulkona oli jo niin pimeää, ettei kannelle enää olisikaan kannattanut mennä. Söimme parin seuraavan päivän edestä ja loppumatka meni sitten rästihommien parissa – itse kirjoittelin Thaimaan retkiraporttia ja Pirkka korjaili kokeita.

Vihdoin pitkälti puolen yön jälkeen rantauduimme Ahvenanmaalle ja Lumparlandin Långnäsiin, josta oli vielä puolen tunnin ajo Maarianhaminaan perinteiseen majapaikkaamme Solhemiin. Solhemissa onneksi oli taas kerran kaikki järjestetty hyvin ja pian pääsimme pehkuihin.

8.4. herätyskellomme soivat epäinhimillisen pian aamuviiden jälkeen ja pian olimme aamupalalla muiden jo aiemmin edellispäivänä paikalle saapuneiden joukkueiden kanssa. Me olimme tunnetusti taas nopeita ja lähdimme ensimmäisenä pihasta ajamaan kohti aloituskunnaksi valitsemaamme Eckerötä.

Stoppailimme muutamilla peltoaukeilla sarvipöllön toivossa, muttemme kuulleet alkuun itään muuta kuin runsaasti punarintoja, musta- ja punakylkirastaita. Marsundin salmea ennen kantautui lahdelta haahkojen ääntely ja näkyipä vilaukselta tien yli lentänyt lehtokurppakin, mutta ralli ei vielä ollut alkanut, sillä se alkoi vasta kuudelta. Lopulta olimme jo Eckerön puolella, kun ralli alkoi ja pysähdyimme hoitamaan tavalliset aamulaulajat pinnoihin, mm. laulurastaita oli jo joka puolella ja kuuluipa taivaalta harmaahaikarankin ääntä.

Ensimmäinen varsinainen kohteemme oli Skeppsvikin tien kuusikot, joista löytyikin helposti useita puukiipijöitä ja kuusitiaisia sekä ensimmäiset peukaloiset. Kalasääskikin lensi ylitsemme, vaikka oli vielä aika hämärää, mutta muuten emme kuulleet oikein mitään. Toivoimme tietysti kuulevamme teeriä, palokärkeä, punatulkkuja ja olisipa vaikka närhi saanut lentää tien yli, mutta näitä yleensä aamulla parhaiten hoituvia lajeja ei sitten havaittukaan koko päivänä…

Styrsin tien varressa onneksi lensi ylitsemme pari isokäpylintua ja pari rautiaistakin kuultiin. Lopulta kävelimme Styrsingsuddenin kärkeen, jossa ei yllättäen vielä ollut paikalla ketään muita. Merellä velloi mustalintuja ja haahkoja ja vähän väliä näkyi myös alliparvia, mutta muuten oli ihmeen hiljaista, sentään pari haapanaa kierteli päällämme – emmepä arvanneet, että ne jäisivät päivän ainoiksi! Pikkustaijin jälkeen näimme ensimmäiset ruokit, riskilät ja pilkkasiivet ja tietysti muutamia tavallisia vesilintulajeja nähtiin. Kun muutama muukin joukkue oli saapunut seuraksemme, löysin muuttavan naarasuivelon, jonka onnistuimme nuijauttamaan muilta höpöttelemällä jonnen joutavia, mutta löytyihän niitä sitten muualta myöhemmin. Taivaalta kuulunutta metsävikloakaan eivät muut tainneet huomata, mutta olihan niitäkin sitten siellä täällä. Sen sijaan muutama muuttanut kaakkuri, härkälintu, merimetso sekä yksittäiset ristisorsa ja kuikka taisivat tulla kaikkien paikalla olleiden lajilistoille.

Me poistuimme Styrsiltä ensimmäisinä yrittääksemme välttää sen, että törmäisimme jatkossakin joka paikassa muihin joukkueisiin – juuri parahiksi ennen kuin se aamun ainoa etelänkiisla sitten tietysti meni. Skeppsvikistä hoitui onneksi lähiluodolta noussut luotokirvinen sekä selkälokki ja Torpin kylän pinnasta löytyi sitten pelto- ja kulttuurilinnustoa tuttuun tyyliin. Sandvikenin rannasta löytyi soidintavia mustakurkku-uikkuja, silkkiuikkuja ja kelluipa lahdella taas härkälintukin. Ylitsemme lensi myös pikkukäpylintu äännellen, joten pikkuisen alkoi olla tuurin tynkääkin.

Degersandissa oli taas Aintilan Akin joukkue ”Partavillit” paikalla ja yhdessä heidän kanssaan määritimme tyllin seurassa eräällä luodolla piipertäneen kahlurin merisirriksi. Lopunkin aamuisen Styrsin köörin saavuttua paikalle muutti ohitsemme vielä tumma merikihukin, myös ensimmäinen merikotka nähtiin, mutta niitä olikin sitten kohta taivaalla aina kun sinne vain katsoi!

Degerbyn tien varresta viheltelin hömötiaisen listoillemme ja matka jatkui Storbyhyn, jossa Postbrygganin rannasta näkyi räyskä ja viereisen talon pihalta löytyi naaraspukuinen mustaleppälintu. Tämä lintu oli jo löydetty aiemmin, muttemme tienneet yhtään, missä pän Postbrygganin aluetta sitä oli nähty.

Sitten olikin aika lähteä ajamaan kohti Hammarlandia ja matkalla pelloilta ja lahdilta hoitui laulujoutsenta, nokikanaa ym. Lopulta kurvasimme Lillbolstadin peltoaukeille ja vihdoin taivaaltakin löytyi jotain muutakin kuin merikotkia, kun löysin hiirihaukan. Kaikki alueen hanhet olivat sulloutuneet pieneen vesialtaaseen ja kuittasimmekin siitä vielä puuttuneet metsä- ja tundrahanhet ja naureskelimme partaamme, että muut eivät välttämättä näkisi pelloilla ainoatakaan hanhea… Samaan aikaan pellon toisella laidalla Partavillien joukkue naureskeli katsellessaan isoa vuorihemppoparvea…

Bodafjärden oli hyvä lisä perinteiseen reittiimme, sillä lahdelta löytyi punajalkaviklo, pari kalatiiraa sekä taivaalla kaarrellut kanahaukka. Ramsholmenissa ei tarvinnut juuri autosta nousta, kun pähkinänakkeli huuteli itsensä pinnoihimme ja matka jatkui. Torpfjärdenillä kipusimme kammottavan kapeaan lintutorniin, josta avautui hyvä näkymä lahdelle. Pian olimmekin lapasorsaparia sekä heinätavikoirasta rikkaampia. Jatkettuamme kohti Maarianhaminaa näkyi vauhdista vielä isolepinkäinenkin.

Maarianhaminassa etsiskelimme perinteiseltä paikalta turkinkyyhkyhä, mutta lähes turhaan, onneksi satamassa sentään pyörähti kolme pulua taivaalla ja kalasatamasta löysimme kolme lapasotkaa.

Sitten jatkoimme Jomalan puolelle Gällarängin pelloille, jotka tuottivat kapustarintaparven sekä mustavariksen ja jo kohti Saltvikia ajaessamme näkyi Gölbyssä vielä hemppoja ja uuttukyyhkyjä.

Saltvikin Haga oli sitten pienoinen pettymys, sillä vieläkään emme saaneet uusia petolintuja listallemme! Ja hanhiparvissakin oli vain jo ennen nähtyjä lajeja. Onneksi määritimme urpiaisparven kauempaa
kuin koskaan – ne näkyivät lopulta kuuseen laskeuduttuaan yllättävän hyvin… Lötön lahdelta löytyi taas lapasorsia, 4 kalatiiraa, 2 kuikkaa sekä onneksi 6 punasotkaakin. Ödgarbyvikenillä sen sijaan ei nähty uusia lajeja, mutta pari räyskää ja 3 kalasääskeä kuitenkin.

Lopulta päätimme vielä lähteä kimpoamaan Jomalan Gottbyn pelloille, josta ilmoitettiin jo puolimatkassa ollessamme sepelrastaskin. Rastasta emme löytäneet, mutta ylläriksi yhdellä pellolla hiippaili todella aikainen pikkukuovi, joka jäi lopulta viimeiseksi lajiksemme.

Purussa näytti alkuun siltä, että olisimme hyvinkin 11 joukkueen kisassa mitalipallilla, mutta lopulta emme olleet nähneet ainoatakaan ässälajia ja muutenkin tuuria olisi saanut olla hieman enemmän. Tiedossa toki oli myös se, ettei kahden hengen joukkue missään nimessä ole optimi, sillä minkäänlaiseen hajaantumiseen tai edes kovin monipuoliseen havainnointiin ei kahdestaan pysty. Silti oli mukava huomata vasta purussa, että meillä oli listoiltamme unohtunut parikin lajia ja lopulta “AA-kerho” nimisen veljesjoukkion lajimäärä oli tasan sata jolla sijoituimme tasaisen joukon kuudensiksi. Monta kertaa rallin aikana tapaamamme ”Partavillit” ottivat voiton jopa vähän ylivoimaisesti 111 lajillaan. Rallin ylivoimaisesti paras havainto oli vain yhden joukkueen Styrssillä keskipäivällä näkemä vanha suula! Mekin yritimme tavoittaa lintua Degersandista, mutta valitettavasti se oli tuolloin jo jatkanut kohti Utötä, jossa se myöhemmin havaittiin.

Purun jälkeen alkoi univelka painaa oikein toden teolla ja suuntasimme varsin hyvissä ajoin pehkuihin. Meillä onneksi oli muista poiketen vielä muutama retkipäivä jäljellä.

9.4. aamupala oli kuudelta ja pian olimme matkalla taas kohti Styrsiä. Ihmeeksemme paikalle ei saapunut vielä pitkään aikaa muita, vaan saimme staijailla Pirkan kanssa kahdestaan. Merellä meno oli edellispäiväistä vilkkaampaa ja staijailimmekin lopulta aina puolille päivin saakka, muiden paikalla kääntymässä käyneiden jo jatkettua muualle aamuretkelle ennen paluulauttaansa. Aamun parhaimmistoa olivat 29 pilkkasiipeä, 84 tukkakoskeloa, 26 kaakkuria, 3 kuikkaa, 12 härkälintua, merikihu, 45 riskilää, 271 ruokkia, 3 etelänkiislaa sekä paikallinen luotokirvinen.

Päivällä Postbrygganin mustaleppälintu oli yhä paikalla ja Bölestä hoidimme vuodariksi liejukanan. Lillbolstadissa piti käydä pointsaamassa vuorihempot ja parvihan oli kasvanut entisestään ja vieläpä aika reilusti, sillä laskimme parvesta jopa 59 vuorihemppoa! Ja taivaalla oli liikennettä huomattavasti paremmin kuin edellispäivänä, jolloin olin kuitenkin staijannut silmät ruvella koko rallin ajan – nyt varpushaukkoja oli siellä täällä ja näimmepä muuttavan piekanankin.

Torpfjärdenin ruovikoista kuittasimme viiksitimalit helposti ja siinä ohessa löysimme spondesti uuden pähkinänakkelinkin. Iltapäivästä suuntasimme Hammaruddanille, jossa kuitenkin oli todella hiljaista. Rantoja pitkin käppäily tuotti kuitenkin luotokirvisen ja yhdeltä lähiluodolta löysimme 16 merisirriä. Kämpille palaillessa näimme Gottbyn pikkukuovin olevan yhä paikalla.

10.4. aamu oli toisinto edellisestä, mutta Styrsillä oli huomattavasti hiljaisempaa. Mustalinnuilla oli enemmän liikennettä ja arvioimme noin 1450 muuttavaa. Harmaasorsa pari muutti editsemme, kaakkureita näkyi 15, härkälintuja 11, merikihu, 10 riskilää, 138 ruokkia ja taas luotokirvinen. Lopettelimme staijin aika aikaisin ja suuntasimme Bodafjärdenille, jossa näkyi reissun uskomatonta kyllä ensimmäiset ja viimeiset jouhisorsat sekä jo rallissa nähtyjä lintuja.

Sitten teimme pari stoppia ennestään tuntemattomilla järvillä, mutta havainnot jäivät lähinnä Bjärströmsträsketillä nähtyyn koirasruskosuohaukkaan sekä muutamaan räyskään. Jatkoimme pikkuhiljaa kohti Saltvikiä ja Ödgarbyvikeniltä löysimme taas harmaasorsaparin ja pari räyskää ja Hagan pelloille suunnattuamme näimme isolepinkäisen. Pelloilla ei ollut muuta uutta kuin aivan järkyttävän isokokoinen muuttohaukka ja yksi ruovikkostoppi tuotti taas muutaman viiksitimalin, josko me tulevissa ralleissa vihdoin osattaisiin tämäkin laji hoitaa? Se sijaan samalla paikalla nähty fasaani meillä oli aina ennen hoitunut vakiopaikasta, mutta tältä paikalta oli rallissa löytynyt vain kukkoja – kaipa niistäkin voisi pinnan saada kun kerran fasaanistakin…

Lötöseen oli saapunut jo enempi lapasorsia, muttei muuta uutta, joten pikkuhiljaa lähdimme taas palailemaan kohti Maarianhaminaa. Gällarängissäkin nähtiin vain samoja lintuja kuin rallissakin. Ytterbyviken oli hienon näköinen paikka, muttei sekään tarjonnut yllätyksiä ja Storängenin tienooltakaan ei löytynyt kuin punatulkkupari reissupinnaksi. Illalla suuntasimme vielä Gottbyn rastasparvia seulomaan, muttemme vieläkään löytäneet etsimäämme sepelrastasta, pikkukuovi toki oli yhä vain paikalla. Nyt kävimme tarkistamassa, että kyseessä valitettavasti oli ihan eurooppalainen alalaji. Illan viimeiseksi havikseksi Solhemin pihalla lauloi pähkinänakkeli.

11.4. sääennuste oli lupaillut surkeaa, mutta suuntasimme silti taas Styrsille. Rantaan päästyämme keli oli kuitenkin oikein leppoisa ja paikalla oli jo Rasmus Mäki staijaamassa ja muutto oli kuulemma ollut heti aamusta ihan mukavaa. Mutta melko pian saapumisemme jälkeen homma tuntui hyytyvän ja vaikka mukavia rupatellessamme staijailimmekin aina puolille päivin saakka, jäivät havainnot aika vaatimattomiksi. Mukavimpina näimme pari kärjen edestä muuttanutta merisirriä, yhden aika kaukaisen etelänkiislan, 22 kaakkuria, 4 kuikkaa, 2 härkälintua, mustakurkku-uikun, 3 merikihua, 17 riskilää, 53 ruokkia sekä taas luotokirvisen. Styrsintietä pois ajellessamme näimme reissun ensimmäisen tuulihaukan ja Solhemille päästyämme lauloi nakkeli taas pihassa.

Iltapäivällä lähti Viking Grace kohti mannerta ja heti lautalle päästyämme keli muuttui sateiseksi, joten saatoimme hyvällä omatunnolla taas mennä puffettiin syömään. Loppumatka meni taas retkikertomuksen ja kokeiden parissa.

Turusta ajelimme taas Vantaalle, jossa tipautin Pirkan hotellille ja jatkoin itse Parikkalaan, jossa oli joskus ennen aamukahta ja seuraavana aamuna oli edessä todella virkeä herääminen arkitöihin.

J.A.