Alkuvuosi 2019

Joulusta alkaen pari viikkoa meni lintureissulla Omanissa, joten Loppiaisena Suomeen palattuamme ensimmäinen vuodenpinnan näin Helsinki-Vantaan lentoasemalla illan hämärtäessä – se oli varis. Kotiin ajomatkalla teimme taas pakollisen stopin Lappeenrannassa hoitaen toiseksi vuodariksi huuhkajan ja samalla näkyi sinisorsakin.

7.1. vuodenpinnalista sai jatkoa Parikkalan Kangaskylällä nähdyillä kesykyyhkyillä, naakoilla, talitiaisilla, pikkuvarpusilla, harakalla, keltasirkuilla, varpusilla ja yhä vain yllättäen eräällä ruokinnalla käyvällä kottaraisella. Pikakäynti Kannaksen suunnalla tuotti vielä sinitiaisia, mustarastaan, viherpeippoja, pähkinänakkelin, valkoselkätikan sekä käpytikan. Seuraavana päivänä ainoa uusi laji oli korppi ja sitä seuraavana urpiainen.

Urpiainen10.1. työpaikan yli lensi kanahaukka ja Imatran treenireissulla Vuoksella näkyi telkkiä ja isokoskeloita. 11.1. pääsi vihdoin ulos valoisaankin aikaan ja Siikalahden visiitti tuotti hömötiaisia, tundraurpiaisia ja pyrstötiaisen, Kontiolammella tien yli lensi pyy ja Tyrjänjoella näkyi koskikara. Kirkonkylältä hoitui illan jo hämärtäessä vielä närhet sekä kuusitiaiset.

12.1. teimme Hannan ja tämän siskon Elissan kanssa retken Imatralle ja Lappeenrantaan. Stoppasimme menomatkalla aamuhämärissä Simpeleen Lahnasella, jossa näkyi laulujoutsenia ja kuului punatulkku sekä Kangaskoskella, jossa havainnot jäivät koskikaraan. Palatessamme kohti kuutostietä näimme pari isolepinkäistä. Ruokolahdella moottoritien alkua ennen lensi tien yli yllättäen naarasfasaani, joka jäi tepastelemaan eräälle parkkipaikalle. Oli minulle ensimmäinen fasaani Etelä-Karjalassa pitkään aikaan. Ja moottoritielle päästyämme lensi tien yli korkealla koiras teeri.

Imatran lintupaikkojen koluaminen aloitettiin Neitsytniemestä, jossa näkyi merimetso, pari harmaapäätikkaa sekä pyrstötiaisia. Seuraavaksi suuntasimme Mehiläismäkeen, josta löytyi melko helposti nokkavarpunen sekä pari räkättirastasta. Itä-Siitolassa kellui pullasorsien vieressä tukkasotka ja Vuoksen koluaminen tuotti lisää merimetsoja sekä lopulta myös pari uivelonaarasta. Mellonlahdella näkyi vielä talvehtimaan jäänyt silkkiuikku sekä viisi laulujoutsenta, mutta pikku-uikkua emme löytäneet mistään, vaikka niitä oli Vuoksessa havaittu useampia.

Joutsenossa yritimme taas kerran viitatiaisia mutta turhaan ja Lappeenrannan puolellakin näkyi vain eräässä paikassa peippo, Reijolan jätärillä kuusi tavia ja Toikansuolla kolme kottaraista. Eli loppupäivän havainnot jäivät vaatimattomiksi, ilta menikin sitten elokuvissa.

13.1. suuntasimme Elissan ja Punnosen Pekan kanssa Melkoniemen metsiin kuukkelia katsomaan. Hiihtomatkalla näkyi kuusi töyhtötiaista ja perille päästyämme löysimme koputtelevan pohjantikan ja vilaukselta näkyi toinenkin ”pontikka”. Lähistöllä koputteli myös palokärki ja yllättäen ylitsemme lensi ainakin 23 taviokuurnan parvi! Retki oli mennyt yli odotusten ja siinä kuurnahavaintoa ilakoidessamme ilmestyi kuukkelikin lähipuun latvaan meitä morjenstamaan. Lintu oli kuitenkin oudon arka. Ilmeisesti yksin jääminen alkaa näkyä tämän tutun linnun käytöksessäkin. Sääliksi käy reppanaa!

Viikolla havainnot jäivät vähiin. Kotipihassa näkyi viherpeippoparvessa tundraurpiainen ja kylällä näkyi peippo. 19.1. Tarvaslammella näkyi mukavavimpana 35 urpiaisen mukana neljä tundraurpiaista ja Kannaksella näkyi vuodariksi puukiipijä.

20.1. olin onnistunut järjestämään pitkään Taipalsaarella olleelle, mutta salassa pidetylle lapintiaiselle yhteisbongauksen. Linnun löytäjä oli oikein mukava kaveri ja bongaus oli saatu järjestettyä hyvässä yhteisymmärryksessä. Lopulta meitä oli paikalla kymmenen bongaria ja itselläni olivat kyydissä Soikkelin Miika ja Elissa sekä Caireniuksen Sampsa. Lapintiainen näkyi hienosti! Samalla ruokinnalla kävi myös pähkinänakkeli. Itse sain lapintiaisesta 299. EKLY-pinnan.

Kiertelimme bongauksen jälkeen Lappeenrannan ja Joutsenon paikkoja surkeassa lumituiskukelissä ja havainnot jäivät vaatimattomiksi. Viitatiaisiakaan ei näkynyt vieläkään. Parhaimmistoa olivat Kaukaalla näkynyt kanahaukka, Reijolan jätärin seitsemän tavia ja kotimatkalla näkemäni varpushaukka Joutsenon Kesolassa.

21.1. Mollotti aamutaivaalla täydellinen kuunpimennys, josta tietenkin piti ottaa kuvia.

26.1. Tarvaslammella näkyi Pihabongauksessa parhaimpana 50 urpiaisen parvessa olleet kuusi tundraurpiaista. Kävimme yrittämässä myös yhden nakkelin pyyntiä Tiviällä, jossa osallistuimme samalla myös Pihabongaukseen. Nakkeli kyllä näkyi, mutta ei suostunut ottamaan rengasta matkaansa. Ainoa muu havainto oli kuutostieltä näkynyt palokärki.

UrpiainenHarakka

Sunnuntaina 27.1. teimme kipakassa pakkaskelissä lyhyen kävelyn Kangaskylällä ja kottarainen näkyi yllättäen melkein pihassamme. Löysimme myös yhden valkoselkätikan meille uudesta paikasta.

Tammikuun viimeisenä kävin Siikalahdella pikaisesti ja näin kuun viimeiseksi vuodenpinnaksi pikkutikan, valkoselkätikan sekä Kannaksella peipon.

Helmikuun aloitin pikakäynnillä Siikalahdelle, jossa näkyi harmaapäätikka, pari valkoselkätikkaa ja pari pyrstötiaista. Kangaskylällä kottarainen oli taas vakiopaikallaan. Iltapäivällä lähdin ajamaan kohti Kirkkonummea pysähtyen Kangaskoskella, jossa nyt näkyi seitsemän laulujoutsenta, kaksi koskikaraa sekä vihdoin pikku-uikkukin. Vuoksen Itä-Siitolassa näkyi taas tukkasotka mutta eipä löytynyt Imatran Kuparinkaan viitatiaista, vaan havainnot jäivät peippoon. Lappeenrannassa ollessani ilta oli jo pitkällä mutta pimeässäkin kuittasin tavin sekä taas tutun huuhkajan.

Lauantaina 2.2. hyppäsin Kirkkonummella Matias Castrénin kyytiin, jossa jo olivat kyydissä myös Lampisen Markus sekä Laitasalon Jari. Meillä oli taas perinteinen Bongariliiton hallituksen järjestäytymiskokousviikonloppu Hangon Tvärminnessä ja tuttuun tapaan ennen kokousta oli aikaa varattu retkeilylle. Tammisaaressa emme nähneet kuin puukiipijän ja muutaman pyrstötiaisen Ramsholmenilla ja Hangossakin kävimme parissa paikassa ilman mitään havaintoja. Lopulta Keskusta-alueelta löysimme etsimämme lapinsirkun helposti ja ohessa näkyi pari sepelkyyhkyä, niin kana- kuin varpushaukka sekä useampikin peippo.

Kalasatamassa näkyi tukkasotkia, nokikana, kalalokkeja, 13 naurulokkia ja kyhmyjoutsenia ja Itäsatamassa harmaalokkeja, alleja, merikotka sekä koiras tukkakoskelo. Mutta keli oli todella surkea, tuulta oli lähes 15 m/s ja lunta tuli taivaan täydeltä. Lopulta suuntasimme Tvärminneen kokoustamaan ja asiaa riitti aina aamuyöhön saakka.

3.2. olimme suunnitelleet taas retkeilevämme, mutta sääennuste oli niin surkea, että päätimme nukkua pitempään. Lopulta kävimme vain neljän tuulen tuvalla toteamassa, ettei retkisää ollut mistään kotoisin. Havainnot jäivät edellispäivänä nähtyihin lajeihin sekä räkättirastaaseen.

Kirkkonummella syötyäni ehdin vielä iltapäivällä suunnata Helsingin Lauttasaareen, jossa tunnin odotuksella hoitui lopulta rautiainen sekä Metsälään, jossa hoitui sekunnissa laulurastas kuukausiässäksi. Keli oli edelleen surkea ja ajomatka kotiin Parikkalaan oli todella tympeä.

Viikolla havainnot jäivät taas vähiin. Kangaskylällä näkyi parina päivänä tilhiä, joka oli sentään vuodenpinna. Sunnuntaina 10.2. onnistuin vihdoin ties kuinka monennella yrittämällä hoitamaan viitatiaisen Joutsenosta. Nytkään en tinttiä nähnyt, mutta Caireniuksen Sampsan kanssa kuulimme muutamaan otteeseen viitatiaisen laulua lähipuista. Lyhyellä aamuretkellä Imatralle näimme vieläviisi koskikaraa Mellonlahdella sekä pikku-uikun, 12 merimetsoa, laulujoutsenen ja tundraurpiaisen Kuparissa. Loppupäivä meni sitten itsellä EKLY:n ARK:n kokouksessa.

14.2. näin taas kottaraisen Kangaskylällä, teeren, kanahaukan ja valkoselkätikan Siikalahdella ja yllättäen jopa 23 tiklin parven terkkarin pihalla. 16.2. Simpeleen Kokkolanjoella näkyi neljä telkkää sekä isokoskelo ja seuraavana päivänä näiden lisäksi neljä koskikaraakin.

23.2. tein taas talvilintulaskennan ja havainnot olivat varsin odotetunlaisia: Teeri, 7 kesykyyhkyä, harmaapäätikka, 3 käpytikkaa, 23 sini-, 78 tali-, 2 hömö- ja töyhtötiainen, 5 närheä, 10 harakkaa, 35 naakkaa, 15 varista, 2 korppia, 10 varpusta, 54 pikkuvarpusta, 21 viherpeippoa, 23 urpiaista, 2 tundraurpiaista, 6 punatulkkua ja keltasirkkua.

24.2. kävimme pikkuporukalla kuukkelimetsissä ja mukava oli nähdä, että kuukkeli oli yhä paikalla. Lintu kuitenkin näkyi vain ylilentävänä sen jahdatessa aktiivisesti syyssoitimen tapaista viheltelyä pitänyttä varpuspöllöä. Kuulimme myös pari rummuttavaa pohjantikkaa ja itse kuuli vielä yhden ääntelevänkin yksilön. Muuten havainnot jäivät tiaisiin ja närhiin. Matkalla näkyi vielä palokärki ja kylällä taas kottarainen.

J.A.

Luminen metsä

Talviretkuilua ja epäonnistuneita bongauksia

Joulukuun ensimmäisenä piti lähteä talviretkelle ihan vain muodon vuoksi, vaikka ei ollut kovinkaan odotettavaa, että mitään talvipinnoja kotiseuturetkellä tulisi vastaan. Koitsanlahdessa näkyi edelleen pilkkasiipi sekä pähkinänakkeli ja sama silkkiuikku näkyi paristakin rannasta. Kalalokkeja näkyi vain 9 lintua, sinisorsia parissakin paikassa ja laulujoutsenia yllättäen vain Härskiinmutkasta. Tyrjällä näkyi koskikara ja Soininmäessä kuukkeli, hippiäinen sekä töyhtötiaisia. Tarvaspohjassa näkyi harmaapäätikka ja Särkisalmella mustarastas sekä peippo. Kun huomasin, että olin havainnut 29 lajia, yritin löytää kolmattakymmenettä lajia, mutta eipä sitä löytynyt! Edes kesykyyhkyä en löytänyt millään. Eli olipahan sellainen talven avaus Parikkalassa, että olin aikalailla valmis laittamaan kiikarit naulaan aika moneksi kuukaudeksi.

2.12. Imatran Vuokselta bongasin EKLY-talvipinnaksi valkoposkihanhen ja samalla hoitui myös pikku-uikku. Immalanjärvellä näkyi lapasotka muttei etsimääni punasotkaa. Lappeenrannan Joutsenon Kivisaaresta löytyi valtavasta keltasirkkuparvesta runsaasti peippoja sekä järripeippo, muttei paikalla jo jonkin aikaa ollutta viitatiaista. Luukkaansalmella näkyi 3 merimetsoa sekä jopa 24 tavin parvi.

3.12. Särkisalmella oli taas naurulokkinuorukainen paikallisena ja seuraavana päivänä Rantasen Jouko löysi Muukkosenselältä punasotkan, joka oli minulle uusi talvilaji (numero 97) Parikkalaan. Naurulokki näkyi vielä parina seuraavanakin päivänä ja punasotka sinnitteli paikalla niin pitkään kunnes Simpelejärven isotkin selät jäätyivät ennen kuun puoltaväliä.

Itsenäisyyspäivänä emme punasotkaakaan nähneet, vaan se oli jossain katveessa. Niinpä yhtään IP-pinnaa en saanut, vaikka kiersimme aika monta paikkaa. Kuukkeli sentään näkyi, muutama harmaapäätikka, pari palokärkeä, mustarastas, tundraurpiainen, kanahaukka sekä parhaana nuori maakotka, joka nousi lentoon sattumalta löytämältämme haaskalta.


7.12. suuntasimme Caireniuksen Sampsan kanssa talvipinnabongausreissulle Helsinkiin, mutta tämä bongaus kuvasti aika hyvin koko vuoden bongauksiani. Vielä edellispäivänä hyvin bongattavissa olleita kyhmyhaahkaa ja turturikyyhkyä ei tietenkään enää tänä päivänä löytynyt – eipä niitä nähty sitten enää myöhemminkään. Muutenkin reissun havainnot jäivät erittäin vaatimattomiksi. Pari lapasotkaa löysimme Kallvikista, mutta säälibongauksina yrittämiämme pikku-uikkua saati Kouvolan Lintukymin mustajoutsentakaan emme löytäneet.

8.12. Koitsanlahdesta laskimme jopa 70 peippoa yhdeltä korjaamattomalta pellolta ja 11.12. näin itse punasotkan viimeistä kertaa.

15.12. kävin taas ohiajaessani yrittämässä viitatiaista Kivisaaresta, mutta havainnot jäivät peippoihin sekä parvea hätyytelleeseen ampuhaukkaan. Paluumatkalla yritin toisia viitatiaisia Joutsenon Kirkonkylältä, mutta eihän niitäkään löytynyt. Varpushaukka, 2 kuusitiaista ja kanahaukka sentään näkyi.

16.12. teimme noin tunnin kävelyretken Kangaskylän ja Satumäen alueella ja enpä olisi arvannut etukäteen, kuinka hyvin lintuja näkyisi. Jo kotipihallamme kuului harmaapäätikka, eräältä ruokinnalta löytyi kottarainen, ensimmäisessä isossa tiaisparvessa oli kuusitiainen ja pähkinänakkeli ja toiselle parvelle vihellellessä löytyi pikkutikka ja ylitsemme lensi kanahaukka. Kotipihaan palattuamme näkyi pihapensaassa vielä ilahduttavasti 8 varpusta. Seuraavana päivänä näin isoimman kesykyyhkyparveni Parikkalassa koskaan, kun kylän päällä lenteli 44 linnun parvi.

Joululoman odotus sujui kiireisesti ja eipä retkille enää talvikelissä ollut suurempaa intoa lähteäkään. 22.12. tein talvilintulaskennan. Yllättäen näin sinisorsan ainoassa sulassa ojassa, pyyn, 4 pulua, 2 käpytikkaa, parhaina pari lapinpöllöä, joka oli uusi laji laskentaan, 3 pyrstötiaista, 11 sinitiaista, 93 talitiaista, töyhtötiaisen, närhen, 3 harakkaa, 65 naakkaa, 19 varista, 4 varpusta, 44 pikkuvarpusta, 13 viherpeippoa, 55 urpiaista, tundraurpiaisen sekä punatulkun. Lintuja oli kylmässä -13 asteessa ja tuulisessa kelissä siis todella vähän mutta lapinpöllöjen ansiosta kyllä taas kannatti kävellä!

J.A.

Marraskuu

Säpistä palattuamme oli Parikkalassakin kylmentynyt oikein kunnolla ja maisema jo loppusyksyinen. Olipa Siikalahti jopa jäätynyt ihan kunnolla, mutta hieman taas lämmenneiden kelien myötä suli taas pikkuhiljaa.

29.10. ruokatuntiretkellä ei pahemmin lintumäärillä enää juhlittu, mutta Siikalahdelta nousi muutolle komea vanha maakotka. Myös merikotka ja pari kanahaukkaa näkyi. 30.10. tuulessa ja tuiskussa näkyi vain pieni pyrstötiaisparvi ja isolepinkäinen Siikalahdella sekä pari muuttavaa peippoa kylillä.

1.11. alkoi taas perinteinen marraskisa Parikkalan ja Rautjärven Lintukerhon toiminta-alueella. Kiertelin ruokatunnin selkiä, mutta lintuja oli todella vähän! Telkkien ja isokoskeloiden lisäksi löytyi vain pari pilkkasiipeä Rautalahdelta ja ohessa näkyi muutama pähkinänakkeli Kannaksella ja Likolammella. Ehdin käydä myös bongaamassa Lötjösen Matin löytämän nuoren sinisuohaukan Siikalahdelta sekä Partasen Harrin löytämät valkoposkihanhet Särkisalmelta. Iltapäivän hämäräkäynnillä Siikalahdella näkyi vielä sinisorsia ja telkkiä.

2.11. kävin kauheassa sumussa Melkoniemen kuukkelimetsissä ja ainoa mainittava havainto metsäretkellä oli ”viimeinen mohikaani” eli yksinäinen kuukkeli. Matkalla Särkisalmella näkyi alli. 3.11. suuntasimme Soikkelin sisarusten kanssa Saarelle ja Rautalahdelta löytyi pilkkasiiven ohella mustalintu ja silkkiuikku sekä teeri ja urpiaisparvessa olleita tundraurpiaisia. Akonpohjassa näkyi 32 valkoposkihanhen parvi sekä pyrstötiaisparvi ja Lahdenpohjasta löytyi 8 kanadanhanhea. Tetrisuolla näkyi päivän ensimmäinen isolepinkäinen sekä varpushaukka ja Pohjanrannassa kellui pari uiveloa ja ylitsemme lensi merikotka.
Päivän kovin havis löytyi Uukuniemen Suurenjärvenlietteeltä, jossa Hanna komppasi lentoon taivaanvuohen, joka oli minulle jopa kuukausipinna. Pari turpoakin nähtiin taas. Loppukierros oli hiljainen, uivelo sentään näkyi Kaikumäen kohdalla. Särkisalmella näkyi vielä retken lopuksi naurulokki sekä tutut kolme valkoposkihanhea.

4.11. kiersin talvilintulaskennan ja koska Siikalahti oli jo kertaalleen ehtinyt jäätyä, olivat toivomani vesilinnut olivat vähissä. Yhteensä koko 18 kilometrin kävelyllä havaitsin 39 lajia: 77 laulujoutsenta, 22 sinisorsaa, 3 uiveloa, 211 isokoskeloa, pyyn, 20 teertä, 2 silkkiuikkua, merikotkan, kanahaukan, ylitseni muuttaneen piekanan, 25 kalalokkia, harmaalokin, 10 kesykyyhkyä, Kasinniemessä keskellä auringonpaisteista päivää syyhuudelleen varpuspöllön, harmaapäätikan, 2 palokärkeä, 6 käpytikkaa, mustarastaan, räkättirastaan, Tetrisuolla lennelleen kulorastaan, 10 hippiäistä, 35 sini-, 117 tali-ja 4 hömötiaista, Kangaskylällä näkyneen ja kuuluneen pähkinänakkelin, joka oli uusi laskentalaji, puukiipijän, 12 närheä, 25 harakkaa, 65 naakkaa, 20 varista, 13 korppia, 2 varpusta, 34 pikkuvarpusta, 4 peippoa, 37 viherpeippoa, 18 urpiaista, tundraurpiaisen, 19 punatulkkua ja 5 keltasirkkua.

Hanna oli päivän aikana piilokojussaan kuvaamassa Tarvaslammella ja sai mukavia kuvia mm. harakasta ja närhestä.

5.11. ruokiksella Siikalahden tornilta näkyi pari tukkasotkaa sekä alli ja tiklin ääntä kuului taivaalta. Iltapäivällä singahdin lahdelle uudelleen, kun Lötjösen Matti löysi pikkujoutsenen. Pikakäynti Lietteen puolella oli loistava, sillä lahdelle laskeutui huudellen pari tundrahanhea, vieressäni oli tiaisparvessa töyhtötiainen ja ylitseni lensi kolme isokäpylintua.

6.11. Simpelejärven eteläosan paikat tuottivat vain merikotkan, pari silkkiuikkua, uivelon sekä pyyn ja teeriä ja 7.11. pohjoispuolen paikoilta löytyi alli, uivelo sekä Muukkosenselältä löytyneet pari mustalintua, silkkiuikku sekä parhaana talvipukuinen mustakurkku-uikku. Kala- ja harmaalokkeja näkyi jo hieman aiempaa enemmän, mutta niiden seasta ei löytynyt mitään parempaa. Taas yksi isolepinkäinen näkyi ja Särkisalmella oli vielä sama naurulokki.

8.11. Särkisalmen valkoposkiparvi oli kasvanut ja paikalla oli nyt yhdeksän lintua. Metsäkierros ei kuitenkaan tuottanut kuin yhden pienen teeriparven. 9.11. Siikalahdella oli joutsenmäärä noussut jo 215 lintuun ja pikkujoutsen sekä nuori tundrahanhikin olivat yhä paikalla kuten myös sinisorsia, 6 haapanaa ja telkkää ja 2 tukkasotkaa. Vartialahdella näkyi alli sekä 8 valkoposkihanhea ja Särkisalmella 3 uiveloa. Singahdin vielä bongaamaan Rantasen Joukon löytämän nuoren pikkukajavan Akonpohjasta, jossa näkyi myös kanahaukka. Tämä oli minulle vasta toinen ”rissa”havainto Parikkalasta ja Etelä-Karjalasta.

10.11. minun oli ollut tarkoitus lähteä ajelemaan kohti Kirkkonummea jo aamusta, mutta keli oli niin surkea, että nukuin pitkään. Kun vihdoin lähdin liikenteeseen, päätin vielä kiertää Siikalahden ja kuinka ollakaan Kaukolan pellolla nökötti tolpalla vesisateessa hiiripöllö. Tästä innostuneena kävin vielä Tyrjällä tarkistamassa, olisiko koskikara paikalla, mutta eihän sitä näkynyt. Sitten tulikin viesti, että Kouvolan Lappalanjärvellä oli paikallinen ruskohaikara – laji joka ei koskaan ole Suomessa ollut bongattavana. Lähdin heti matkaan, mutta koska lintu oli ruovikossa piilossa, siis hallinnassa muttei näkyvissä, ajelin rauhassa ja tietysti rajoitusten mukaan kohti Kouvolaa.

Hieman ennen kuin olin perillä, oli lintu tullut näkyviin, mutta perille päästyäni sain kauhukseni kuulla, että lintu oli juuri lentänyt sumuisen järven perällä olevien saarten taakse katveeseen! Olin myöhästynyt linnusta noin minuutin!

Loppupäivä menikin sitten järveä ja ruovikoita tuijotellen, mutta haikaraa ei enää näkynyt. En tietenkään ollut ainoa linnusta myöhästynyt, vaan iltaan asti paikalla oli kymmeniä epäuskoisia bongareita. Havainnot järveltä jäivät muutamiin pilkkasiipiin sekä pariin kaakkuriin.

11.11. koskapa tiukka myöhästyminen ruskohaikarasta kirpaisi todella syvältä, heräsin Kirkkonummella anivarhain ja kohta jo matkasimme Peunan Antin ja Kettusen Juhan kanssa kohti Lappalanjärveä. Auringon noustessa olimme perillä ja porukkaa oli jo paikalla runsaasti. Puolille päivin tuijottelimme järvelle havaiten 19 pilkkasiipeä, 7 allia, 2 kaakkuria, 4 tukkasotkaa ja lapasotkan, piekanan sekä pulmusen. Haikaraa ei kuitenkaan enää koskaan näkynyt.

Me olimme takaisin Helsingissä jo hyvissä ajoin ja suuntasimme Juhan kanssa Viikin Mölylän kalliolle, jossa pienen odottelun jälkeen näkyi jalohaikara lennossa ja kuukausipinnaksi. Pari kottaraistakin nähtiin. Sitten jatkoimme Kallvikiin, josta löytyi aika pian paikalla jo pitempään ollut todella kesy turturikyyhky vuodariksi. Itse jatkoin vielä Pikku Huopalahdelle liejukanaa yrittämään, mutta tämä ei enää hoitunut.
Seuraavat pari päivää minulla meni koulutuksessa pimeästä pimeään, mutta 13.11. lopetimme hieman aikaisemmin ja ehdin Lintuvarusteessa vierailun ohessa pointsata lähes varusteen pihalla pomppineen mustaleppälinnun.

14.11. Siikalahdella oli lintuja hieman aiempaa enemmän: joutsenia oli nyt 256, pikkujoutsenia 2, haapanoita 12, sinisorsia 32, tukkasotkia 6, lapasotka, 3 allia ja 4 telkkää. Pari kuusitiaista ja valkoselkätikka tulivat myös marraspinnoiksi. Härskiinmutkasta näkyi 50 kala- ja 6 harmaalokkia sekä silkkiuikku. 15.11. kävin pikakäynnin Simpeleen puolella ja yllättäen löysin ajaessani eräällä pihanurmikolla kököttäneen laulurastaan. Muuten havainnot jäivät yhteen peippoon. 16.11. Siikalahdella olivat linnut taas vähän vähentyneet, mutta lapasotkia oli nyt kaksi.

17.11. kiersimme Saaren kierroksen Soikkelin Miikan kanssa, mutta alkoi olla jo todella hiljaista. Ainoat paremmat havainnot olivat Muukkosenselän mustalintu, Lahdenpohjan samat 8 kanadanhanhea ja pilkkasiipi sekä Tarassiinlahdella näkynyt tundraupiainen. Isolepinkäisiä näkyi yhä siellä täällä eli ilmeisesti niille riittää ruokaa? Iltakäynnillä Siikalahdella näkyi 257 joutsenta, 2 pikkujoutsenta, mustalintu ym. samoja tuttuja.

18.11. tuuli oli vihdoin koillisesta ja muutenkin sää oli taas kylmentymään päin, joten suuntasimme Soikkelin sisarusten kanssa aamusta Savon puolelle Punkaharjun Hirvikoskelle Saimaan rantaan. Tuuli oli paljon kovempi kuin olimme arvanneet, mutta tarkenimme kuitenkin tuijottaa aallokkoiselle selälle puolisentoista tuntia ja havaitsimme parhaimpina kaakkurin, 2 kuikkaa, 4 pilkkasiipeä, merikotkan sekä yhdessä muuttaneet vanhan ja nuoren merilokin. Päivällä ajelin pelailemaan Lappeenrantaan ja näin Simpeleellä matkan varrella tutun laulurastaan sekä Uudensillankoskella koskikaran.

19.11. oli Siikalahti taas jo pitkälti jäätynyt, mutta 230 joutsenen pitämässä sulassa oli nyt 43 sinisorsaa, yksinäinen haapana sekä 2 tukkasotkaa. Seuraavana päivänä oli joutsenmäärä tippunut jo 177 lintuun, sinisorsia oli 29, haapana sekä 2 telkkää. Ainakin pari joutsenta oli jäätynyt kiinni jäihin. Tällaiset tapaukset lienevät sairaita lintuja? Onpahan ketuille, varislinnuille ja Tyrjän merikotkille ruokaa.

21.11. kävin taas pikaisesti Melkoniemen metsissä, jossa kuukkeli näkyi taas helposti. Yhtä helposti löytyi komea koiras pohjantikka ja ilmeisesti toinen saman lajin yksilö naputteli hieman kauempana. Kangaskylän sembroilla näkyi pitkästä aikaa pähkinähakki.

Parin seuraavan päivän retket eivät tuottaneet jo talviseksi muuttuneessa kelissä kuin mustarastaan Särkisalmelta, mutta 24.11. suuntasimme aamusta retkelle Valosen Artun kanssa. Aamun vietimme Hannan piilokojussa Tarvaslammella, jonne Hanna jäi vielä kuvaamaan, kun me jatkoimme metsiin. Kuukkeli ja pohjantikka löytyivät samalta paikalta kuin paria päivää aiemmin, mutta muuta emme löytäneet. Nappasimme Hannankin kyytiin ja kävimme vielä Rautalahden suunnalla, jossa näimme pari kanadanhanhea, kanahaukan sekä lyhyesti erään ruokinnan liepeiltä lentoon nousseen linnun, josta tuli lähinnä mieleen joku kiuru, mutta lintua ei enää löytynyt. Moskuunniemestä näimme vielä 60 kalalokkia ja 8 harmaalokkia.

25.11. suuntasimme aamusta värirengastamaan Koitsanlahdelta löytyneen pähkinänakkelin ja lintu olikin parissa minuutissa renkaissa. Ruokinnalta löytyi myös pari peippoa ja pari tundraurpiaista. Mantkanniemestä näimme pilkkasiiven, Tähtiniemessä 10 teertä ja sitten jatkoimme Simpeleen puolelle, jossa näimme Kokkolanjoella 3 koskikaraa, mutta emme juuri muuta vaikka kävimme komppaamassa jopa Konkamäen.

Kuun loppu olikin sitten jo varsin talvinen eikä lyhyillä retkillä näkynyt kuin 25.11. 10 pyrstötiaista Rautalahdella, 27.11. merikotka Joukiossa, 28.11. peippo Kannaksella ja 30.11. pelireissulla 8 merimetsoa Vuoksella.

Marraskuun saldoksi tuli lopulta 69 lajia Parikkalan ja Rautjärven alueelta.

J.A.

Syysloma taas Säpissä

Tauvosta palattuani meni loppuilta pyykätessä, mutta pakkailuun ei juuri mennyt aikaa, sillä minulla oli jo kaikki seuraavaan reissuun mukaan tarvittava ollut mukana Tauvossa.

19.10. perjantaina Hannan oltua vielä töissä, kävin ostamassa eväitä ja pikaisesti Siikalahdellakin, mutta havainnot jäivät vain valkoposkihanhiparviin, joita tuntui nyt menevän koko ajan.

Puoliltapäivin Hannakin oli kotiutunut ja kohta olimme raahanneet auton aivan täyteen tavaraa ja lähdimme kiireellä ajamaan kohti Poria, sillä navigaattori näytti meidän olevan hieman myöhässä aikataulusta. Meidän piti oleman Kuuminaisissa klo 18:30, josta lähti venekyytimme Säpin lintuasemasaarelle.

Pysähdyimme lopulta matkalla vain kertaalleen tankkaamaan ja ostamaan hieman evästä ja lopulta olimme klo 18:15 Kuuminaisissa, jossa jo pian muutkin saareen lähtijät Matti ja Mimosa Mäkelä, Ari Pitkälä, Tuomas Ketonen, Niklas Paulaniemi sekä Lassi Kangasmäki olivat pakkaamassa tavaroitaan Salomäen Tommin paattiin.

Puolen tunnin venematka Säppiin oli varsin pomppuinen ja osa porukasta sai jonkin verran vettä niskaansa, mutta taas kerran rantauduimme turvallisesti laituriin ja kohta olimme maitokärräämässä tavaroitamme asemalle. Osa saarella jo olleista oli meitä auttamassa tavaroiden kuskaamisessa ja majoituttuamme ns. perhepuolelle, pääsimme jututtamaan Petteri Mäkelää, Markus Lampista, Sebastian Andrejeffiä, Valtteri Salosta sekä Paavo Sallista iltahuudon lomassa.

Saaressa oli pari päivää ollut varsin rauhallista, mutta seuraavina päivinä ei ainakaan komppaajista olisi pulaa, sillä asemalla ei lie monta kertaa ollut yhtä paljon porukkaa?

20.10. heräsimme perhepuolella väsyneinä kovaa kuorsausta koko yön kuunneltuamme. Markus ja Hanna olivat jo suuntaamassa verkoille ja iso osa muista kokoontui Prakalan rannan pommikopille aamun vakiostaijille auringon noustessa.

Merimuutto oli varsin rauhallista, mutta lajisto mielenkiintoista, sillä merisirrejä, ruokkeja ja riskilöitä näkyi kaikkia mukavasti. Osa porukasta jatkoi staijia vielä parituntisen vakion jälkeenkin ja listalle kertyi näin yhteensä jopa 49 merisirriä, 31 ruokkia ja 15 riskilää (mm. a6). Alleja, mustalintuja ja pilkkasiipiä, jokunen haahkaparvi ja yksi sekaparvi, jossa oli lapasotkiakin sekä jokunen kuikka, kaakkuri, silkkiuikku ja härkälintu nähtiin myös.

Osalla porukasta staiji loppui hieman kesken, sillä Markukselta ja Hannalta tuli häly kashmirinuunilinnusta, joka oli saapunut rengastuspaikan viereen äännellen, näyttäytynyt lyhyesti ja jatkanut matkaansa ilmeisesti tiaisparven perässä.

Lähdimme pikkuporukalla linnun perään, mutta eihän sitä löytynyt. Niinpä lopulta asemalla käytyämme olimme isolla porukalla komppaamassa saarta ympäri. Lintuja oli saaressa vähän, mutta laatulajistoakin löytyi parin jänkäkurpan, punakuirin, valkoselkätikan sekä ylitsemme muuttaneen luotokirvisen ja kolmen vuorihempon muodossa.

Rengastuspaikalle päästyämme olivat Markus ja Hanna yhä työssään ja lintujahan tuli lopulta reilut 200 rengastusta. Kun vielä Pitkälän Arska rengasti Prakalassa ja pihassa yhteensä reilut kuutisenkymmentä lintua, oli päivän sigma komea. Siinä kuulumisia vaihdellessa ihmetteli Petteri ääneen, että kuuluiko verkoilla soivilta atrapeilta tiksutusta, kun ylitsemme lensi pieni pikkulintu, joka laskeutui läheiseen koivuun. Sain itse linnun nopeasti putkeen ja sehän oli pikkusirkku! Singahdin viemään pikkusirkkuatrapin verkoille, mutta tässä vaiheessa linnun oli jo nähty lentävän kohti latvaverkkoa – ja siellähän se killui!

Osa porukasta päätti pikkusirkkukuvailujen jälkeen suunnata aseman suuntaan, mutta me jatkoimme Tuomaksen, Niken ja Sepin kanssa kohti Krävelin loppumattomia tyrnipusikoita. Puskista löytyi useita mustapääkerttuja, jokunen tiltaltti ja näkipä osa lehtokertunkin. Niemen kärkeen päästyämme seisoskelimme Tuomaksen kanssa Sepiä ja Nikkeä odottelemassa, kun takaamme kuului aivan selvä kashmirinuunilinnun ääni! Pienen odottelun jälkeen ääni kuului vielä paljon selkeämmin ja singahdimme perään. Puskien takaa löytyivät sitten Sepi ja Nikke, jotka soittivat kashmirinuunilintuatrappia! Selvisi, että ensimmäinen kuulemamme ääni oli ollut oikea lintu, mutta seuraavat äänet sitten atrappia. Sepi oli onnistunut saamaan linnun ensimmäisiä ääniä äänitettyäkin.

Onneksi kohta kuulin taas edempää ”humein” äänen ja singahdimme Tuomaksen kanssa perään. Näimme lintua pari kertaa vilaukselta lennossa, kunnes lopulta pääsin näkemään linnun myös puskassa, mutta vain varsin huonosti puskan latvan läpi. Linnun jatkettua tästä taas tiaisparven perään, onnistuin kuitenkin näkemään linnun lennossa varsin hyvin.

Saarispondeista en ole koskaan pahemmin perustanut, mutta jotta spondejen laskussa tulisi listattua pinnat samaan tapaa muidenkin kanssa, oli tämä minulle sponde ja näin ollen 300. spontaanilajini!

Illalla saunottiin ja osalla illan vietto venyi aika pitkään, vaikka seuraavana aamuna oli monella aikainen lähtö saaresta päivällä tulossa olleen myrskyn takia.

21.10. suuntasimme Hannan kanssa verkoille aikaisin ja kylläpä verkoilla oli koko ajan huonontuneen kelin takia vaisua. Eikä muutenkaan havainnoilla herkuteltu. Jo aamulla saapui kyyti hakemaan Markuksen, Valtterin, Niklaksen, Lassin ja Paavon, joten porukka väheni kerralla.

Punakuirinuorukainen käväisi rengastuspaikan lähistöllä lyhyesti, mutta muuten mainittavammat havainnot jäivät vähiin. Verkoilla lajisto oli myös aivan peruslajistoa: hippiäisiä 25r+2kontr, puukiipijöitä 7r+1kontr, peukaloisia 2, tiaisia, pari tulkkua, järri ja punarinta.

22.10. oli keli yhä surkea ja verkoilla varsin tylsää. Niinpä Hanna sai lopulta jäädä rengastelemaan itsekseen ja liityin saarta kiertämään lähteneeseen komppaniaan. Muutolla näkynyt nuori sinisuohaukka, jopa 11 mustapääkerttua sekä vihdoin minullekin näyttäytynyt lehtokerttu olivat päivän parhaimmistoa. Hannalle kertyi rengastuksia vain 17+4kontr.

23.10. suuntasi Hanna yksin verkoille ja me muut pian aamustaijille. Keli oli jo huomattavasti parempi ja se näkyi myös havainnoissa. Paras havainto oli mereltä saapunut ja Prakalaan laskeutunut suopöllö. Myös koiras sinisuohaukka, 3 metsähanhea, 2 härkälintua, 3 ampuhaukkaa, 7 merisirriä, 5 ruokkia, luotokirvinen sekä pari mustavarista havaittiin.

Saaren komppaus tuotti taas 9 mustapääkerttua sekä jopa 3 lehtokerttua, mutta ei muuta parempaa. Hannalla oli verkoilla ollut työntäyteisempää ja rengastuksia tuli ilahduttavasti yli sata. Mm. ruskourpiainen, pyrstötiaisia 36, hippiäisiä 41, puukiipijöitä 17, mustapääkerttu ym.

Iltapäivällä saaresta lähtivät Petteri, Matti ja Mimosa, Sebastian sekä Tuomas, mutta tilalle saapuivat Pekka ja Anja Rintamäki. Vitsailimme iltahuudon lomassa sillä, että Petteri pitäisi saada palaamaan saareen mahdollisimman pian. Hieman jopa mietimme, mikä laji olisi sopiva löydettäväksi. Kun vielä selvisi, että Petteri oli unohtanut ruokakassinsa jääkaappiin, oli asia selvä, pitäisihän unohtuneet ruoat päästä hakemaan…

24.10. Sääennusteet olivat lupailleet hyvää lintupäivää ja Hanna ja Arska suuntasivat verkoille, Pekka ja Anja virittivät verkot pihalle ja itselleni jäi näin velvollisuudeksi hoitaa aamuvakio. Tuuli oli kuitenkin luvattua kovempi ja lämpöäkin oli vain muutama aste. Niinpä lintuja näkyi todella vähän ja aika pian tuli verkoiltakin viestiä, ettei sielläkään juuri ollut tapahtumia.

Aamustaijin parasta antia olivat kaakkuri, härkälintu sekä merisirri. Ja staijin jälkeen suuntasin asemalle tankkaamaan, sillä suunnittelin kiertäväni koko saaren yksinäni. Nuudelien syönti stoppasi kuitenkin lyhyeen, sillä Hannalta tuli kuvan kanssa viesti: ”Onko näitä keltasirkun näköisiä lajeja muita? Tämä on pieni!”. Ainoa ongelma oli, että naapurihuoneessa oli napsaistu netti pois päältä ja kuva ei latautunut minulle lainkaan. Tiesin kyllä, että Hanna ei ihan vähästä minulle tällaisia kysymyksiä lähettelisi, joten päätin heti soittaa hänelle, sillä pelkäsin, että viestikään ei välttämättä ollut tullut minulle ajoissa!

Onneksi puhelin suostui tällä kertaa toimimaan molemmilla ja pian käytiin lyhyt puhelu, joka meni pääpiirteissään näin: ”Eihän lintua vain ole vielä päästetty? Pistäkää se pussiin siksi aikaa, että näen kuvan! Se voi olla rutila! Ja laita saman tien kuva Säppi-ryhmäänkin (WhatsApp -ryhmä nyt ja lähiaikoina saaressa olleille). Sitten hörppäsin loput nuudelit yhdellä kulauksella ja juoksin kohti satamaa puhelin koholla kuvan latautumista toivoen.

Kun kuva lopulta lävähti näkyviin, oli lintu aikalailla sen näköinen mitä olin toivonut! Ja olipa Vastamäen Janiltakin tullut jo kommentteina Huuto-taulun pärstän näköinen hymiö sekä teksti ”Rutila?” Ja sellaiselta se todellakin näytti! Laitoin itsekin ryhmään viestin: “Rutila munkin mielestä!”.

Soitin uudelleen Hannalle ja sovimme, että koska heillä oli verkot yhä pyynnissä, tulisimme me muut pikimmiten Peräkulmaan katsomaan lintua sekä auttamaan verkkojen sulkemisessa.

Autoin ensin Pekkaa ja Anjaa sulkemaan pihaverkot ja pian jo kiiruhdimme kohti Peräkulmaa. Reitensä pariinkiin otteeseen katkaisseelle Pekalle kiiruhtaminen Peräkulmaan oli melkoinen ponnistus, mutta lopulta perille päästyämme, ei se ainakaan tuntunut kauheasti haittaavan!

Kohta olikin pussissa odotellut sirkku minulla kädessä ja kyllähän se todellakin kastanjasirkulta edelleenkin näytti! WhatsAppissa oli käynnissä kova keskustelu parin kuvan pohjalta ja valtaosa piti lintua kastanjasirkkuna mutta kultasirkuksikin sitä väitettiin. Mutta eihän linnulla näin livenä ainakaan ollut mitään tekemistä kultasirkun kanssa, joita olin sellaisiakin aikanaan pitänyt kädessä.

Lintu oli todellakin pieni, sillä oli kauniin kastanjanruskea yläperä, pikimusta pyrstö, jossa oli vain aivan hiven vaaleaa uloimmissa pyrstösulissa. Nokka tasaisen harmaa, mutta alanoka tyvi oli pinkki ja hartioilla oli erikoista myrkynvihertävää sävyä. Lintu todellakin oli RUTILA – Suomen toinen kastanjasirkku!

Hanna oli löytänyt linnun rengastuspaikalta sen lennettyä hänen ohitseen tiksahdellen. Ääni oli kuulostanut poikkeavalta (tik-sirkkujen ja keltasirkun puolivälistä) ja koska lintu oli näyttänyt laskeutuvan katajaan aivan yhden verkon edustalle, päätti Hanna ajaa linnun verkkoon. Ja lintuhan oli heti lentänyt verkkoon! Hannan ensimmäinen ajatus oli ollut, että mikä kumma tämä on? Päälaki näytti aivan oudolta, pyrstösulat olivat oudon terävät ja rinta oli keltainen ja raidallinen kuin kirvisillä. Yläperä oli kuitenkin aivan kuin keltasirkulla. Voisiko joku keltasirkun outo puku olla tämän näköinen? Rengastuksen yhteydessä otettu siipimitta oli keltasirkkuun verrattuna aivan liian lyhyt. Niinpä hän oli kiikuttanut linnun lähistöllä staijaamassa olleen Arskan katsottavaksi. Kultasirkku oli käynyt puheissa, mutta ei lintu ollut siihenkään täsmännyt, joten Hanna päätti laittaa Jannelle siitä kuvan.

Meidän nyt kuvaillessa lintua, oli siitä jo lähtenyt Petterin toimesta hälytys Lintutiedotukseen ja pian saimme tiedon, että venekyytejä oltiin myös varailemassa. Onneksi Salokankaan Tommin isä, joka aikanaan oli saareen porukkaa kuskaillut, suostui tuuraamaan reissussa ollutta poikaansa.

Koska linnun identiteetistä oli verkoissa yhä keskustelua ja meillä ei ollut mukana tarpeellista kirjallisuutta, päätimme vielä viimeiset verkot Arskan kanssa suljettuamme, kiikuttaa linnun asemalle parempaa kuvausta ja tarpeellisia mittauksia varten, jos joku meille vielä ilmoittaisi kävelyn aikana, mitä mittoja voitaisiin tarvita.

Olimme taas nopeasti asemalla, jossa lopulta linnusta otettiin vielä parit mitat sekä muutama lisäkuva ja sitten piti alkaa miettimään, mihin lintu vapautettaisiin. Peräkulmaan takaisin vieminen ei pitkän kävelyn takia eli linnun taas pitkäksi ajaksi pussittamisen saati sitten pian alkavien bongaustenkaan kannalta tullut kyseeseen. Kävin pikaisesti juoksemassa Prakalassa, joka olisi ollut ehdottomasti helpoin paikka hallita niin bongarijoukkoja kuin lintuakin (olihan tästä paikasta itsellänikin kokemuksia paria vuotta aiemmin vaaleakultarinnan osalta). Prakalaan kävi kuitenkin aivan älyttömän kova tuuli, mutta asemalle takaisin kiiruhtaessani tajusin laiturin tyvellä olevan aukon aivan täydellisen suojaiseksi, lisäksi tälle aukealle niitylle paistoi aurinko todella lämpimästi. Niinpä lintu päätettiin vapauttaa tälle alueelle. Ja kohta se jo lennähtikin virkeän oloisesti rantapuskaan peukaloisen kaveriksi.

Päätimme rauhoittaa tilanteen kokonaan ja jäimme vahtimaan kukin eri puolille aukkoa, josko lintu päättäisi nousta taivaalle tai siirtyä jonnekin alueelta. Emme kuitenkaan nähneet mitään liikettä, joten tilanne tuntui olevan kontrollissa.

40 minuuttia myöhemmin saapui Salokankaan paatti laituriin porilaisjoukko mukanaan ja Petteri ja Matti tietysti mukana. Pian oli tilanne selitetty ja puskaa tuijotettiin herkeämättä. Mitään liikettä ei kuitenkaan vieläkään näkynyt ja koska linnun vapautuksesta oli jo mennyt melkoinen tovi, päätettiin alue aika pian kompata varovaisesti muutaman hengen voimin. Mitään ei kuitenkaan löytynyt, mutta komppauksen alkamisen aikoihin Hanna (taas) oli kuullut yhden tiksauksen takaansa metsästä ja lähtenyt katsomaan, mikä äänen oli päästänyt. Ja sieltähän tämä linnun löysi metsästysmajan takaa polulta! Hanna soitti minulle, mutta puhelimesta ei kuulunut mitään, mutta onneksi WhatsApp kertoi kohta, että lintu oli löytynyt ja hallinnassa pienellä aukolla noin 150 metrin päässä vapautuspaikasta.

Kohta oli bongariporukkakin paikalla ja lintuhan ruokaili niityllä aivan paikoillaan istuvan Hannan edessä. Bongarijoukko ryhmittäytyi muurin taakse ja kaikki pääsivät näkemään linnun saman tien!

Lintu pysyi hallinnassa ja kun Salokankaan paatti taas näkyi toinen bongariporukka kyydissään, piti porilaispoppoon lopulta lähteä. Säpin pinnakärkeen 260. lajillaan noussut Petteri oli saanut jopa unohtuneen ruokakassinsa mukaansa.

Itse johdattelin toisen porukan, jossa oli mukana taas useita tuttuja pelipaikalle Hannan pitäessä yhä lintua hallinnassa ja lopulta sama toistui vielä pariin otteeseen, sillä iltapäivän aikana saaressa kävi yhteensä neljä veneellistä bongareita. Lintu pysyi lähes koko ajan hienosti hallinnassa tällä pienellä aukolla, jossa se söi koko ajan maasta jotain.

Viimeisen porukan odotellessa jo laiturissa kyytiään, löysi bongaamassa ollut Lindénin Andreas satamasta koskikaran, joka piti käydä pointsaamassa.

Lopulta näimme illemmalla jo hieman vilkkaammin käyttäytynyttä ja pariin kertaan niityltä lähialueelle poistunutta mutta aina paikalle palannutta sirkkua vielä klo 17:27, jolloin se lennähti niityn takana olevalle kivikkoalueelle eikä enää palannut takaisin.

Illalla oli naapurimme lämmittänyt sopivasti saunan ja tunnelma oli melkoisen korkealla! Porukkamme oli kuitenkin hieman rauhallisemman sorttista kuin lintuasemilla noin keskimäärin, joten iltahuudon jälkeen olimme kaikki valmiit pehkuihin.

25.10. suuntasimme Hannan kanssa aamusta verkoille, jossa itse vain autoin verkkojen avaamisessa ja suuntasin sitten koko saaren poikki sirkkupaikalle katsomaan, josko sirkku olisi yhä paikalla. Lintua ei kuitenkaan näkynyt vielä aamuhämärissä ja auringon noustessa olinkin jo pommikopilla aloittamassa vakiostaijia yhdessä Arskan kanssa, jolla oli taas pari verkkoa auki Prakalassa. Rintamäet puolestaan rengastelivat taas pihalintuja.

Ensimmäinen bongariveneellinen saapui pian ja kävin opastamassa porukan pelipaikalle ja kertomassa kaiken oleellisen tiedon linnun edellispäiväisistä liikkeistä. Sitten palasinkin taas staijaamaan.

Merellä liikkui hieman edellispäiviä mukavammin alleja, mustalintuja ja pilkkasiipiä, kuikka ja pari kaakkuria sekä yksittäiset riskilä ja merisirrikin nähtiin. Ja hieman ennen yhdeksää tuli tieto, että kastanjasirkku oli yhä vakiopaikallaan!

Niinpä bongariveneellisiä saapui aina tunnin välein saareen, mutta aivan täysiä veneellisiä bongareita ei kuitenkaan poistunut saaresta. Kuski saisi siis ainakin jonkun ylimääräisenkin paluukyydin hakea jossain vaiheessa.

Toisen bongarijoukon saatoin taas pelipaikalle ja tällöin näin itsekin sirkun lyhyesti. Lintu oleili yhä tukevasti samalla paikalla, mutta kävi päivän aikana muutamaan otteeseen metsän puolella katveessa, ollen välillä hukassa pitempiäkin aikoja. Onneksi se kuitenkin palasi aina takaisin.

Staijin jälkeen lähdimme kiertämään saarta aamulla saareen saapuneiden Jarmo Koistisen sekä Mika Teivosen kanssa. He olivat sopineet paluukyytinsä kolmeksi. Kiersimme kolmestaan lähes koko saaren selvästi kylmenevässä ja aika tuulisessa kelissä, mutta havainnot jäivät vaatimattomiksi. Jututimme tietysti Hannaa Peräkulmassa, jossa oli myös ollut varsin rauhallista. Jatkettuamme kierrosta näimme sentään lehtokertun taas Krävelin tyrnipuskissa.

Palattuamme kahden pintaan saaren poikki sirkkupaikalle, oli vene juuri lähtenyt ja päivän viimeinen bongariporukka saapunut saareen. Tällöin alkoi sataa todella rankasti ja päätin itse käydä vaihtamassa hieman sateenkestävämpää vaatetta ylleni. Palattuani parisenkymmentä minuuttia myöhemmin sirkkupaikalle, sain kuulla, ettei tämä porukka ollut enää nähnyt sirkkua lainkaan! Vielä minuuttia ennen heidän saapumistaan lintu oli ollut vakiopaikalla ja kävellyt, kuten monta kertaa aiemminkin, aukean keskellä olevan suuren kiven taakse. Mutta sepä ei enää sateen jälkeen ollutkaan koskaan tullut sieltä pois.

Kohta alkoi taas sataa ja ihan kunnolla ja tuulikin kiihtynyt entisestään, joten ennuste linnun löytymiseksi alkoi näyttää huonolta. Porukka hajaantui haravoimaan lähialuettakin, mutta lintua ei löytynyt. Niinpä seuraavalla veneellä poistuivat vain jo linnun nähneet ja saatiin sovittua, että Salokangas hakisi reilua tuntia myöhemmin klo 16:30 sitten loputkin.

Mutta kastanjasirkkua ei enää löytynyt. Se oli oletettavasti tankannut itsensä parin päivän aikana jo niin hyvään kuntoon, että sateen alettua se oli siirtynyt jonnekin suojaan, eikä sieltä enää tullut esiin, kun keli ei kuitenkaan missään vaiheessa illalla enää ollut järin hyvä.

Lopulta viimeinen bongariporukka joutui poistumaan saaresta tyhjin käsin. Eikä sirkkua enää tämän koommin löytynyt seuraavinakaan päivinä.

26.10. keli oli nyt selvästi kylmempi ja syksyisempi. Kävin taas auttamassa Hannaa verkkojen kanssa ja sitten suuntasin aamustaijille Arskan kanssa. Merellä oli todella hiljaista ja niin oli verkoillakin.

Kiersimme päivällä koko saaren Arskan kanssa ja löysimme taas lehtokertun, 6 mustapääkerttua, koskikaran sekä muutaman merisirrin. Päivän valopilkuksi jäi Rintamäkien pihaverkoista saama tilhi. Iltapäivällä näimme Hannan kanssa vielä yhden merisirrin Präälässä. Illalla naapuri oli taas lämmittänyt saunan.

27.10. oli lähes edellispäivän toisinto, havainnot sentään vähän poikkesivat edellispäiväisistä. Varismuutto oli kiihtymään päin ja yhteensä näkyi 436 varista sekä mustavaris. Saarikierroksella näkyi sentään kana- ja ampuhaukka, taivaanvuohi sekä yli lentänyt isokäpylintu. Pyrstötiaiset ja urpiaiset nostivat Hannan rengastusmäärän lähelle 50 lintua ja parempia saaliita olivat mustapääkerttu sekä väiveitä täynnä ollut rautiainen.


28.10. suuntasimme Hannan kanssa verkoille, Rintamäet avasivat taas pihaverkot ja Arska suuntasi aamustaijille avaten taas Prakalankin verkot. Mutta hiljaista oli! Me saimme sentään pari parvellistä pyrstötiaisia. Itse kävin kävelemässä Hanhiston ja lähes Eteläkarilla asti, mutta havainnot jäivät yhteen peukaloiseen ja laulurastaaseen.

Tuuli kävi osalle verkoista todella pahasti, joten poistimme verkkoja pikkuhiljaa ja kymmenen aikaan aloimme ottaa pyynnissäkin olleita verkkoja pois. Yhdentoista aikaan olimme lopulta asemalla kaikki verkot mukanamme.

Sitten pitikin pakkailla ja siivoilla asemaa talviteloille. Roudattuamme jo kaikki tavaramme satamaan, olimme puoli yhden aikaan aloittelemassa pikaista päivähuutoa päivän haviksista, kun Arska sai puhelimitse tiedon Porissa nähdystä todella käsittämättömän näköisestä merilinnusta, joka oli lentänyt Säppiä kohti. Singahdimme satamaan staijaamaan merelle, mutta näkyvyys oli taas kerran aivan käsittämättömän surkea! Niinpä mereltä ei löytynyt mitään mielenkiintoista ja aika pian reissultaan palannut Salokankaan Tommi saapui meitä hakemaan.

Puolta tuntia myöhemmin rantauduimme Kuuminaisiin, pakkasimme tavaramme autoon, hyvästelimme Rintamäet sekä Pitkälän Arskan ja lähdimme pitkälle kotimatkalle.

Olipahan taas ollut ikimuistoinen Säpin reissu! Yksi lintu voi todellakin pelastaa koko syksyn! Minullahan oli se tilanne vielä alkusyksystä, etten ollut käyttänyt päivääkään tämän vuoden lomia ja jo keväästä asti olin kärkkynyt itselleni paikkaa Azorien Corvon rarisaarelta, jossa olin suunnitellut olevani koko syksyn. Mutta kun en sitten millään saanut saarelta majapaikkaa, niin päätin hylätä ajatuksen reissusta viimeistään uudet kiikarit hankittuani. Corvollahan oli sitten kaikkien aikojen rarisyksy ja olisin saanut sieltä helposti ainakin parikymmentä WP-pinnaa, mutta kastanjasirkku pelasti syksyn ja oikeastaan WP-vuodenkin, sillä aika lähellä olisi ollut muuten nollavuosi WP-pinnojen osalta. Ja kashmirinuunilinnullahan olin jo katkaissut maagisen 300 sponden rajan, joten aika hyvä maku syyslomasta lopulta jäi!

J.A.

Syysloman alku Tauvossa

Lauantaina 13.10. pelasin vielä Lappeenrannassa kaukisturnauksen, joka joukkueemme osalta päättyi turhankin aikaisin, mutta pääsinpähän ajattelemaani aikaisemmin pois hallilta. Ajoin kuitenkin vielä Parikkalaan, jonne tipautin pelikamani ja nappasin Yusufilta eväät matkaan ja lähdin ajamaan kohti Siikajokea.

Pitkä matka kului musiikkia kuunnellen nopeasti ja Pyhännällä kävin pikaisesti tankilla ja kaupassa ja lopulta kurvasin Tauvon hietapakan pikkutielle. Lastasin tavarani kottikärryihin ja käppäilin lintuasemalle, jossa jo raikasi tuttu helmipöllönauha.

Asemalla tapasin Pirkan sekä tämän mukana reissussa olevat lapset Iinan ja Veikan. Aika pian päätin itse suunnata piharakennukseen yöpuulle.

14.10. suuntasimme aamusta verkkoja kiertämään ennen auringon nousua ja verkkoon oli jo osunut punakylkirastas. Pikkuhiljaa lintuliikenne lisääntyi ja kiertelimme verkkoja välillä lasten kanssa, kun Pirkka mittaili ja rengasti vielä edellisen kierroksen saaliita. Verkkokierrosten lomassa havaitsin 19 teertä, muuttavan tiklin, pari isokäpylintuparvea ja piharuokinnalla piipahtaneet pari pikkuvarpusta. Yhteensä rengastuksia tuli: punakylkirastas, 7r+2k sinitiaista, 45r+4k talitiaista, 2r+3k hömötiaista, viherpeippo, 31 urpiaista, 9 tundraurpiaista.

Kävimme iltapäivällä pikaisesti kävelemässä Ulkonokan suunnalla, mutta vesi oli niin älyttömän korkealla, että päätimme aika pian kääntyä takaisin aseman suuntaan ja havainnot jäivät merikotkaan, ampuhaukkaan ja 105 laulu- ja 7 kyhmyjoutseneen.

Illalla huudatimme taas tuulisessa kelissä pöllöatrappeja ja yllättäen yksi helmipöllö eksyi verkkoonkin.

15.10. aamu alkoi samaisella helmipöllöllä, joka kiikkui yhdessä perimmäisistä verkoista. Aamulinnuista verkkoon oli osunut punarinta ja päivän aikana saaliiksi tuli mustapääkerttu, 25 pyrstötiaista, 5 sinitiaista, kuusitiainen, töyhtötiaiskontrolli, 5r+1k hömötiaista ja kontrollilla oli venäläinen rengas, närhi, urpiaiskontrolli, tundraurpiainen sekä punatulkku.

Yllättävimmän havainnon tein kuitenkin perimmäisillä verkoilla, jossa virittelin atrappilaitetta toimimaan, kun kuulin takaani kovan räsähdyksen. Käännyin katsomaan ja erotin tiheän pusikon keskellä tumman hahmon. Nostin kiikarit silmilleni ja täytyy myöntää, että hetki meni ennen kuin tajusin tuijottavani villisikaa, joka tuijotti minua hieman reilun 10 metrin päässä! Sain kamerani otettu repusta ja otettua pari kuvaa otuksesta, kun se kääntyi ympäri ja lähti aika rauhallisesti pois päin rääseikköön kadoten. Eihän kuvissa näy kuin otuksen hahmo, mutta en todellakaan tiedä, onko villisikaa koskaan aiemmin havaittu näillä nurkilla!

Muita mainittavia havaintoja olivat aseman pihalla kuikuttelemassa käynyt harmaapäätikka, joka jatkoi saman tien matkaansa ja myös pyy vihelteli lähes aseman pihassa.

16.10. aamu alkoi mukavasti mustarastasatrapin ansiosta petoverkkoon tupsahtaneilla parilla kulorastaalla. Yhdellä aamun verkkokierroksista näin lyhyesti erään pajun latvustossa hieman vastavalossa olleen juovattoman kerttusen, joka kuitenkin kohta nousi mäntyjen latvustoon täydelliseen vastavaloon kadoten. Linnusta jäi rytikerttusmainen fiilis, joka olisi melkoisen kova havainto näiltä leveyksiltä ja tietysti vielä kovempi tähän aikaan.

Verkkojen kiertely tuotti kulorastaiden lisäksi, 1r+1k punarintaa, 18 pyrstötiaista, 13r+5k sinitiaista ja yksi sinitinainen oli rengastettu aiemmin Ruotsin Uppsalassa, jopa 82r+22k talitiaista (näistä muuten oli reissussa huomattavan iso osa vanhoja), 3r+2k hömötiaista, vuodariksi napsahtaneen lapintiaisen, puukiipijän, 2 urpiaista, tundraurpiaisen, punatulkun sekä 2 keltasirkkua.

Lyhyet tornistaijit tuottivat kaukana merellä muuttaneet kuikan sekä härkälinnun, 5 allia ym. Kanahaukkakin nähtiin lentelemässä Ulkonokan päällä. Illalla verkkoon tupsahti taas helmipöllö.

17.10. verkoista saatiin pikkutikka, laulurastas, 1r+5k pyrstötiaista, 7r+3k sinitiaiasta, 70r+30k talitiaista, 1r+3k hömötiaista, lapintiainen, 9 urpiaista 8 tundraurpiaista ja 2 punatulkkua.

Päivällä kävin kiertämässä Ulkonokan ja olipahan melkoinen urakka! Vesi oli järjettömän korkealla ja eihän rantaan meinannut muutenkaan edes löytää ruovikoiden takaa. Kaiken lisäksi alkoi vielä sataa ja ihan kunnolla. Havainnot jäivät 10 kyhmäriin, 12 mustalintuun, pilkkasiipeen, 2 silkkiuikkuun, tundrakurmitsaan, jänkäkurppaan, 12 naurulokkiin ja 40 pulmuseen.

18.10. Koko yön jatkunut sade loppui onneksi aamuksi mutta märät puskat eivät oikein innostaneet lintuja liikkumaan. Rengastuksia kertyi vain 3 punarintaa, 3 sinitiaista, 13r+14k talitiaista, 3r+3k hömötiaista, taas lapintiainen, 2 viherpeippoa, 72 urpiaista sekä 30 tundraurpiaista.

Aamun aikana pihalla kuikutteli taas pariin otteeseen harmaapäätikka, mutta verkkoon lintu/linnut ei suostunut osumaan.

Iltapäivällä siivosimme aseman ja purimme verkot ym. ja pääsin lähtemään pitkälle kotimatkalle mukavan ajoissa.

J.A.

Parikkalan syksyä

15.9. alkoi syksy virallisesti, kun ensimmäinen valkoposkihanhi kävi kiertelemässä Siikalahden yllä. Metsähanhia näkyi sekaparvi, jossa oli 10 tundra- ja 2 taigametsähanhea, muita mainittavampia havaintoja olivat ampuhaukka, pari lapinkirvistä ja sinirintaa, 13 vaeltavaa kuusitiaista, 2 pohjansirkkua sekä ns. kahlaajalutakolta löytynyt suosirri. Lisäksi Kannaksella näkyi pari pähkinänakkelia, Vartialahdella mustalintu sekä pari jalohaikaraa kuten Siikalahdellakin ja Kullinsuolla näkyi pari sinisuohaukkaa.

16.9. Siikalahdella näkyi jallujen seassa harmaahaikarakin, jo 70 valkoposkihanhea, 6 rusko- ja 4 sinisuohaukkaa sekä pari liian kaukaa ja huonossa valossa muuttanutta sirosuohaukkaa, vielä 3 nuolihaukkaa, 3 lapinkirvistä, sinirinta, mustapääkerttu sekä pohjansirkku ym.

Kävimme Partasen Harrin ja Soikkelin Elissan kanssa yrittämässä Savonlinnan mandariinisorsan bongausta, mutta eihän sitä tietenkään juuri tänä päivänä näkynyt missään. Ainoaksi havainnoksi jäi Haapasalmessa näkynyt pähkinähakki.

17.9. näkyivät ensimmäiset tilhet sekä parit sepelhanhiparvet. 18.9. patotiellä jo pariin kertaan noin viikon välein lyhyesti kuulunut mutta vielä määrittämättä jäänyt nuori liejukana suvaitsi viimein näyttäytyä. Kurkia saapui illalla vielä jopa 665 lintua yöpymään lahdelle ja kaulushaikara sekä harmaahaikara täydensivät päivän haikarasaldoa.

19.9. terkkarin pihassa näkyi lyhyesti keltavästäräkki ja seuraavana päivänä laskin Parikkalan ennätysmäärän puluja, 40 lintua.

Kävin Siikalahdella joka päivä vähintään ruokatuntiretkellä, mutta havainnot toistivat itseään. Viikonloppuna 22.9. kävin paikalla vain aamulla, sillä päivällä aikaa meni Joutsenon puolimaratonissa. Olisipa lenkistä voinut nopeamminkin suoriutua, mutta kun ei ole ukko kunnossa…

23.9. sunnuntaina Siikalahdella näkyi 10 pikkujoutsenta, pieni sepelhanhiparvi, taas jopa 12 jalohaikaraa, kaulushaikara, mehiläishaukka, pari nuolihaukkaa, nuori muuttohaukka, myöhäinen liro, lapinkirvinen, 20 kuusitiaista jne.

24.9. näkyi pari lapinsirkkua ja kuului taas liejukana, mutta tämän äänestä määrittäminen osoittautui todella vaikeaksi, sillä patotien lähistöllä möykkää myös todella omituisella äänellä luhtakana, parin normaalisti kypyttelevän lisäksi sekä myöskin varsin äänekäs saukkoperhe!

25.9. ensimmäiset pari piekanaa muuttivat. Iltakäynnillä näkyi jalluja jopa 13 lintua ja myöhäinen ruokokerttunen sekä vielä myöhäisempi liro. Muutaman mitäänsanomattoman seuraavan päivän parhaimmistoa olivat 28.9. näkyneet 3 haarapääskyä.

29.9. vietettiin taas Siikalahdella perinteistä Lintupaikkapäivää ja valkoposkihanhia näkyi arviolta 1500p ja 7000m, haapanoita muutti noin 600 mukanaan 45 jouhisorsaa sekä jokunen lapasorsa. Punasotka kävi pyörähtämässä lahdella, jolla kellui tukkasotkaparvessa naaraspukuinen lapasotkakin. 21 merimetsoa muutti parvessa, jalohaikaroita näkyi 8-10, pari harmaahaikaraa, vielä ruskosuohaukkanuorukainen, 3 sinisuohaukkaa, 6 hiirihaukkaa, 7 piekanaa, muuttohaukka, liejukana kuului parin luhtakanan ohella, kurkia näkyi enää 5, 3 kapustarintaa, suokukko, joka lenteli yhdessä suosirrin kanssa, 100 tilheä, 14 kulorastasta, 12 kuusitiaista, 4 isolepinkäistä ym. Yhteensä päivän aikana lahdella havaittiin 76 lajia, vaikka muutama hyvin tavallinen laji jäi löytämättä.


30.9. kävimme Saarella, jossa parhaana löytyi Jyrkilästä kovin pikkukanadanhanhimainen lintu, jota ei kuitenkaan päästy näkemään kovinkaan hyvin. Ei se kuitenkaan ainakaan tyypilliseen hutchinsii -alalajiin sopinut, muttei kyllä minimaankaan. Mikä lie? Akonpohjassa ja Kanavalammella näimme jalohaikarat, hanhia, jotka lähes kaikki olivat valkoposkihanhia näkyi yhteensä vain kymmenisentuhatta, joukossa vihdoin jokunen tundrahanhikin. Tarassiinlahdella näkyi muuttohaukka. Yllättäen näimme Saarella parissakin paikassa myös puluja, yhteensä 8 lintua.

Lokakuun aluksi suuntasin Siikalahdelle jo ennen työpäivää ja toiveeni toteutui, kun jalohaikaran ohella hoitui myös kaulushaikara viimein kuukausipinnaksi. Terkkarin pihalla näkyi ja kuului pähkinähakki ja päivällä kävimme Kirkonkylällä tutkailemassa erästä hoidossa ollutta kanahaukkaa ja näimme ohessa 1-2 pähkinänakkelia.

2.10. jouduin työpäivän päätteeksi singahtamaan Rautalahden Muukkosenselällä nähdyn suulan perään, mutta lintu oli kadonnut löytäjän vaihtaessa paikkaa ja eipä sitä enää löytynyt, vaikka hälytin paikallisia harrastajia tarkistamaan muutamat helpot paikat ja kiersin itse kaikki muut Simpelejärven selät, jossa menikin loppu valoisa aika. Kierroksen muutkin havainnot jäivät pariin teereen sekä 5 merimetsoon. Illan pimennyttyä Siikalahdella kuului vielä liejukana, pari luhtakanaa sekä viimeinen paikallinen kurki saapui vielä yöpymään 9 jallun sekaan ruovikon keskelle.

3.10. Muukkosenselällä näkyi 7 allia ja Härskiinmutkassa nykyisin syyskaudella harvinaisia naurulokkeja 5 lintua. Tuulien viimein osuttua kohdalleen oli vuorokauden ajan todella kova hanhimuutto, mutta olin itse estynyt sitä seuraamasta. Seuraavat päivät olikin sitten taas surkea keli ja havainnot sitä itseään. ja 5.10. aamulla oli patotieltä näkyvät osat lahdesta jäässä! Onneksi silti mm. jalohaikaroita oli yhä paikalla, joten vielä ei ollut tarpeen vaipua synkkyyteen.

6.10. staijailimme aamun Siikalahdella, mutta kun muuttoa ei juuri ollut suuntasimme Soikkelin sisarusten kera Saarelle, jossa Akanvaaran Terisuolle takakautta ajo (renkaita säästäen) kannatti, sillä löysimme lähes välittömästä peltojen yllä äännellen kierrelleen tunturikiurun. Lintu päästiin näkemään lopulta maassakin. Myös pari uuttukyyhkyä, kivitasku, hemppo sekä kiuruja, niittykirvisiä, järrejä ym. nähtiin. Muuten Saaren kierros olikin vaisu ja hanhiakin näkyi enemmän vain Pohjasuolla. Yhteensäkin hanhia näkyi kuitenkin vain vajaat 8000 lintua, eikä seasta löytynyt mitään parempaa. Joutsenkertymiä ei ollut missään ja muutenkin oli hiljaista. Tarassiilla mullospellossa oli 350 räkätin ja kymmenien punakylkirastaiden seurana 3 kapustarintaa ja 2 suokukkoa ja isolepinkäisiä näkyi siellä täällä.

7.10. staijailin itse jopa 9 tuntia Siikalahdella ja palkittiinhan sinnikkyys sentään jotenkin, kun mm. pikkujoutsen, raa’asti arvioiden 12000 valkoposkihanhea, 1770m ja 1 kiert sepelhanhea, 7 jallua, 4 merikotkaa, joista 3 nuorempaa muutti yhdessä, nuori maakotka, 31 piekanaa, tuuli-, ampu- ja muuttohaukka ja 3 luhtakanaa tuli havaittua.

8.10. näkyi 6-8 jallua ja muutama piekana ja 10.8. 50 sepelhanhen ja 50 allin parvet, illalla yritimme helmipöllöpyyntiä Tarvaslammella, mutta havainnot jäivät yhteen napsumassa käyneeseen yksilöön. 11.10. Hanna värirengasti Likolammelta pari pähkinänakkelia ja 12.10. lahdella näkyi taas jopa 11 jalohaikaraa sekä pari piekanaa. 13.10. ruokiskäynnin ylläri oli patotien yli äännellen muuttanut keltavästäräkki. Ääni kuulosti kovin särähtävältä ja lintu oli jotenkin muutenkin oudon näköinen, pitkäpyrstöinen ja kontrastikas – mikä lie itäinen tyyppi? Iltapäivällä alkoikin sitten todella kauan odotettu loma!

J.A.