Alkuarktikaa ja elisbongaus

7.5. alkoi mukavasti, kun tuttuun tapaan tsekkasin taas Härskiinmutkan vesilinnut ja kaukaisessa vesilintujen sekaparvessa näytti olevan sen verran lupaavan näköisiä lintuja, että päätin ajella katsomaan parvea lähempää Moskuunniemen Hernesaareen. Allien laulu kantoi järveltä hienosti ja niinpä parvi löytyi taas nopeasti ja olihan siinä allien ja mustalintujen ohella myös 3 kolme koiras ja 2 naaras allihaahkaa! Lämmenneen kelin takia väreily oli melkoinen ja kohta singahdinkin itse kiireellä töihin. Ei ollut kovinkaan iso yllätys, että pari paikalla käynyttä bongaria ei ollut lintuja enää selältä nähneet.

Ruokatunnilla Siikalahdella oli hiljaista, kun ainoa mainittavat havainnot olivat satakieli ja pensaskerttu. Työpäivän jälkeen päätin käydä taas Hernesaaressa, jossa oli edelleen kauhea väreily, mutta yllättäen samaiset viisi allihaahkaa lensivät aivan edestäni matalalla kohti Särkisalmea ja sieltä ne sitten löytyivät kellumasta. Niinpä muutama bongarikin sai linnut hoidettua illan aikana.

8.5. päivän ainoaksi havainnoksi näkyi Siikalahden patotiellä pari muuttavaa mustapyrstökuiria. 9.5. aamuretki lahden ympäristöön tuotti sinirinnan, herne- ja mustapääkertun ym. ja iltapäivällä Tarvaslammella pitkän juoksulenkin paras havainto oli koppelo. Saunan jälkeen kiersimme vielä autolla Siikalahden ja Sounion kehrääjä oli taas saapunut vakioreviirillleen surisemaan.

10.5. Helatorstaina suuntasimme Saarelle kunnon aamukierrokselle. Härskiinmutkan stoppi tuotti pari merimetsoa. Akanvaaran Tetrisuolla ei ainakaan vielä kuulunut peltosirkkuja mutta Pohjanrannasta löytyi niin ikään vähenevistä lajeista mustakurkku-uikku- sekä heinätaviparit. Myös uivelopari, kuusi pikkujoutsenta ja merikotka nähtiin.

Uukuniemen Suurenjärvenlietteellä olivat tulvat jo huvenneet ja lintuja oli ihmeen vähän. Jyrkilän pelloilla näkyi uuttukyyhkypari ja Kanavalammen perukan tulvalta löytyi pikkutylli. Itse ”lammella” sitten rysähti oikein kunnolla, kun lähes heti putken pystytettyäni löysin tulvivan lahden perukasta pajukkojen takana lähes rantakoivikon keskellä piilotelleen jalohaikaran. Lähdin hakemaan puhelinta autosta, jotta saisin tiedon linnusta eteenpäin, mutta en ehtinyt ottaa montakaan askelta, kun Hanna hihkaisi löytäneensä järvellä kelluneesta valkoposkihanhiparvesta punakaulahanhen. Hanhenkin pointsattuani hain sitten puhelimeni ja laittelin sitten paritkin hälyt liikenteeseen. Muuten Kanavalammen havainnot jäivät uivelopariin.

Tarassinlahden tornin edustalla lauloi sinirinta muutaman säkeen ja sitten olikin aika suunnata Siikalahdelle petostaijiin. Petoja ei kuitenkaan liikkunut lainkaan, mutta patotien puskissa lauloi kerttunen, joka kuulosti alkuun aivan kenttäkerttuselta. Välillä se kuitenkin rauhoittui laulamaan viitakerttusmaisesti, joten lintu piti nähdä, jotta se määrittyisi. Se ei ollutkaan lainkaan helppoa, sillä lintu lauloi aivan sankan ruovikon takaosassa ja aivan vesirajassa. Lopulta näin linnusta aivan lyhyen vilauksen ja se kyllä riitti poissulkemaan kenttäkerttusen. Ja kun lintu lopulta alkoi laulaa pitempiä pätkiä hyvin viitakerttusmaisesti, totesimme linnun olevan ”vain” Etelä-Karjalan kautta aikain aikaisin viitakerttunen. Illalla tarkistimme vielä pähkinänakkelireviireille viemämme nakkelinpöntöt, mutta yhdessäkään ei valitettavasti ollut asukkaita. Ainoa löytämämme pesivä pari oli pöntössä, josta poikasia ei saataisi rengastettua, koska katto ei ollut avattava.

11.5. tein aamulla varsin pikaisen vesilintulaskennan Siikalahdella, mutta laskeminen oli helppoa, sillä lahdella on aivan järjettömän vähän vesilintuja! Töihin mennessä vilkaisin vielä Härskiinmutkasta järvelle, jossa kellui niin tukka- kuin lapasotkiakin, jälkimmäisiäkin mukavat 38 lintua.


Illalla otimme suunnan arktikaan Virolahdelle ja ehdimme parahiksi Leervikinniemen rantaan katsomaan iltamuuttoa. Vesilintumuutto oli kohtalaista ja etenkin noin tuhat pilkkasiipeä oli mukavaa katseltavaa. Ohimennen kuittautuivat vuodariksi myös haahka, räyskä, lapintiira sekä merikihu, joita muutti kolme yksilöä. Illan pimennyttyä pystytimme teltan Lakakallion juurelle ja menimme kehrääjän aloitellessa suristeluaan aikaisin nukkumaan.

12.5. kiipsein itse Lakakallio huipulle jo klo 4:30 ja muutamia kuikkia ynnäiltyäni saapui kalliolle myös Markus Öst ja pian Hannakin. Muutto ei ollut alkuun kummoista, mutta kuikkia muutti kuitenkin reilut 180 sisältäen määrittämättömät. Ja kuikkamuuton ollessa jo hiipumassa löysin sisämaan puolelta meidät ohittavan jääkuikan, jonka kaikki onneksi löysivät pian ja pääsivät näkemään oikein mukavasti.

Hanhiahan en tunnetusti itse oikein jaksa enää edes katsoa saati ainakaan laskea, mutta eipä hanhimuutto vielä oikein ollut kummoista. Sen sijaan yhtäkkiä alkoi liikkua taas vesilintuja ja etenkin pilkkasiivet rynnistivät taas oikein kunnolla ja reiluun puoleen tuntiin näimme reilut 4000 vesilintua, joista vajaat puolet saatiin määritettyä pilkkasiiviksi ennen kuin muutto siirtyi niin kauas merelle, ettei lintuja enää saatu lajilleen, mutta valtaosa parvista näytti edelleen ”luukuilta”. Lisäksi myös sotkat rynnistivät ainakin 650 yksilön voimin hetken aikaa kauempana merellä, mutta lajilleen ne eivät määrittyneet.

Muita aamun aikana havaittuja lajeja olivat äännellen näkymättömissä matalalla puiden takana muuttanut punakuiri, tervapääsky, pari myöhäistä tilheä, harmaasieppo sekä isokäpylintu.

Hannan siskon Elissankin saavuttua kalliolle, oli muutto jo hiipunut ja aika pian päätimmekin lähteä kiertelemään lähipaikkoja. Vilkkilänturalta löysimme sirittäjän, pari peukaloista sekä valkoselkätikan ja tornilta näimme tyllejä, pikkutyllin sekä 120 pikkulokkia. Lintulahdella havainnot jäivät merikotkaan, mutta autolle palaillessamme kuulimme laulavan kultarinnan.

Elokallion petostaijilla emme havainneet ainoatakaan muuttavaa petolintua, ainoat mielenkiintoisemman näköiset linnut osoittautuivat kaikki aina merikotkiksi, joita näkyi ainakin viisi yksilöä. Edellispäivänähän aivan samanlaisessa hellekelissä paikalla oli nähty vaikka sun mitä…

Kaupassa käytyämme suuntasimme Lakalle nukkumaan kunnon päikkärit ja herättyämme ajoimme Leerviikinniemeen iltastaijille. Ilta olikin upea, sillä T-paidassa saattoi ihastella valtaisaa vesilintumuuttoa hämärään saakka! Mustalintuja ja alleja muutti upeasti ylitsemme pitkälti toistasataatuhatta lintua! Muuta lajistoa ei juuri kuitenkaan näkynyt lainkaan. Mutta tästä oli kyllä kärsimysornitologia kaukana, sillä keli oli aivan tyyni ja todella kuuma!

13.5. kipusin taas aamusta 4:30 Lakakalliolle ja lähes saman tien havahduin tutun kuuloiseen lauluun, joka helisi puiden latvustosta parin punarinnan takaa. Yritin päästä lähemmäksi, mutta joko lintu liikkui tai sitten minulla oli taas kerran vaikeuksia hahmottaa linnun suuntaa, sillä vaikka lintu lauloi neljä-viisi säettä, en onnistunut pääsemään lintua lainkaan lähemmäksi. Sitten se hiljeni vaikka soitinkin perään aivan samanlaista laulua puhelimestani. Laulu kuului keltahempolle! Puhelimeni akku oli yön aikana simahtanut ja tökkäsin sen lataukseen power-bankkiin, mutta silti kesti lähes puoli tuntia ennen kuin se lopulta heräsi. Tässä vaiheessa olivat muutkin paikalle staijaamaan saapuneet jo kivunneet kalliolle ja vaikka kuinka toivoimme, ei keltahemppoa enää kuulunut.

Muutama isompi kuikkaparvi nosti aamun kuikkamäärän hieman yli sadan, mutta muuten aamumuutto oli vaisua. Vähäinen hanhimuuttokin näytti kääntyvän sisämaan puolelle. Pikkukäpylintuja liikkui useita parvia ja muutolta lähipuissa ja pensaissa kävi laulamassa hetkellisesti sinirinta sekä kerttu, joka lauloi kaksi säettä aivan lähellämme, muttemme onnistuneet nähdä siitä vilaustakaan. Ja koska se ei päästänyt muitakaan ääniä kuin laulunsäkeet, emme saaneet lintua lajilleen, mutta lähinnä se oli kuulostanut kirjokertulta. Kohta ohitsemme lensi vielä lintu, joka oli helppo tunnistaa – koiras kuhankeittäjä, joka laskeutuikin latvoihin hetkeksi ennen kuin jatkoi matkaansa.

Vaisu muutto hyydytti meidät jo kahdeksan jälkeen ja käppäiltyämme alas sain viestin, että Loviisan Hamnskäriltä oli löytynyt Suomen neljäs valkosiipikiuru. Laji oli meillä hoitamatta Suomesta ja vaikka olimme näitä parina edelliskesänä nähneet WP:n alueella niin Venäjällä kuin Kazakstanissakin, alkoi minua houkutella ajatus bongausreissusta. Minua ei oikein kiinnostanut helteinen kiertely taas samoilla Virolahden paikoilla eikä ainakaan tyhjäksi taas olettamani petolintustaijaus. Kun tarkistin, että Hamnskär oli pieni ulkoluoto kaukana merellä, alkoi minua yhä enemmän poltella kunnon venebongaus, sillä sää oli merellä liikkumiseen aivan täydellinen!

Niinpä purimme telttamme ja lähdimme käymään läheisessä Hanskin rannassa samalla odottaen, että linnun bongausmahdollisuuksista laitettaisiin jotain tietoa. Hanskissa emme nähneet mitään mainittavaa, joten päätimme jatkaa kohti Haminaa sillä ajatuksella, että olisimme lähempänä Loviisaa ja jos ei mitään tietoa bongausmahdollisuuksista tulisi, voisimme retkeillä Haminan hyvillä lintupaikoilla. Ajomatkalla soitin kuitenkin ensin ystävälleni ja Porvoon Seudun Lintutieteellisen Yhdistyksen PJ:lle Tuomaalan Juhalle, josko hän tietäisi jotain mahdollisia kyytejä. Käytyämme Lupinlahdella, jossa emme nähneet mitään, Juha soitteli takaisin ja kertoi, ettei hän ollut löytänyt kyytejä, mutta hän oli kuullut, että Helsingistä oli yksi veneporukka lähtenyt ajamaan kohti jotain satamaa. Niinpä soittelin taas uuden puhelun ja sain tietää, että ystäväni Mika I. Koskinen oli lähtenyt ajamaan Jalasjärveltä asti kohti rannikkoa, joten ajattelin soitella Mikalle, sillä hän tietäisi ainakin jostain myöhemmästä kyydistä. Lopulta sainkin Mikalta yhteystiedot reissua järjestäneelle bongarille ja kuinka ollakaan onnistuin varaamaan alustavasti kolme paikkaa veneeseen. Niinpä stoppasimme seuraavalle pysäkille ja kysyimme vielä perässämme ajaneelta Elissalta, halusiko hänkin elämänsä ekalle kunnon bongausreissulle ja totta kai hän oli mukana!

Meillä oli vielä hyvin aikaa, joten kurvasimme pian Kirkkojärvelle, jossa kokkailimme ruoat tyhjän petostaijin lomassa ja tornille kävely tuotti lehtokertun, fasaanin sekä rastaskerttusen. Kävimme pikaisesti yrittämässä läheisen sillan lähellä ollutta ruokosirkkalintuakin, mutta se ei viidessä minuutissa suostunut keskipäivän hellesäässä pirisemään.

Lopulta suuntasimme Kotkan Sapokan satamaan, jossa saimme hieman odotella viimeisiä, hieman myöhässä olleita bongareita, mutta kyytimmekin oli samalla joutunut jonottamaan tankkaustaan, joten lopulta olimme kaikki laiturissa juuri sopivasti, kun veneemme saapui.

Veneeseen mahtui 12 bongaria ja kohta matkasimme todella kovaa vauhtia kohti ulkomerta. Vene oli todella upea ja matka taittui nopeasti, joten vaatettakin sai alkaa pukea päälle ihan tosissaan.

Päästyämme kunnolla ulkomerelle näimme pian ensimmäisen riskilän eikä mennyt kauankaan, kun näkyivät ensimmäiset ruokit. Aika pitkään jo matkattuamme tajusimme ohittavamme kuuluisan Aspskärin ruokkilintukoloniat ja näimmekin useita ruokkiparvia ja jonkin matkaa jatkettuamme huomasin veneemme edestä lentävän etelänkiislan, jonka kanssamme veneen perällä ollut porukka ehti kaikki nähdä. Linnusta saatiin jokunen kuvakin, josta laji kyllä taittui.

Lopulta reilun tunnin jälkeen olimme Hamnskärin rannalla, jonne ei kuitenkaan päässyt veneellämme, sillä ainoa venepaikka oli käytössä, sillä saaressa oli joku ei-orni perhe. Niinpä vene laitettiin ankkuriin ja kumivene vesille ja ensimmäisen veneporukan soudin itse maihin ja pienten kiemuroiden jälkeen hyvä rantautumispaikka löytyikin. Lopulta neljän porukan soudettua rantaan olimme kaikki maissa ja lähdimme kävelemään kohti saaren länsipään kalliota, josta lintu oli löytynyt ja jonne lintu oli tietojemme mukaan ensimmäisen bongariporukan lähdettyä myös jäänyt.

Länsikalliolle nousta aloimme miettiä strategiaa saaren koluamiseksi, mutta ennen kuin teimme sen isompia päätöksiä, ehdotin että koluaisimme ensin aivan kärjen, sillä kalliolla oli hyvän näköistä keltaista heinikkoa, joka todellakin toi mieleen arojen heinikot. Emme ehtineet monta askelta ottaa, kun ensin porukka hätkähti rannassa lentänyttä punajalkavikloa, josta totesin itse, että kohdelajillamme on kyllä lähes samanlaiset siipikuviot ja aivan heti tämän sanottuani nousi kuin esimerkiksi etsimämme valkosiipikiuru! Lintu lensi ylitsemme ja laskeutui seuraavan niemen kärjen kalliolle, jossa saatoimme seurailla sen tepastelua ja ruokailua pitkän tovin. Lähemmäksi emme yrittäneetkään, sillä näin kovan luokan harvinaisuuden lähestyminen kuvaustarkoituksessa ei näin pian ole sallittua, kun mitään määritysongelmaa ei linnussa kuitenkaan ollut, sen verran hyvin olimme sen jo itsekin nähneet. Niinpä jonkin aikaa lintua seurailtuamme, päätimme vielä kiertää koko saaren, josko sieltä löytyisi jotain muutakin lajistoa.

Kiersimme ensin sen niemen tyvelle, jossa valkosiipikiuru yhä ruokaili ja hetken taas lintua seurattuamme tämä ilmeisesti huomasi, että sen vakioruokailupaikka oli taas tyhjä bongareista ja lennähti taas vakiopaikalleen länsiniemeen.

Emme löytäneet saaresta mitään muuta mainittavaa, mutta kumiveneen luo päästyämme huomasin ylitsemme lentävän merikihun. Souturumban jälkeen olimme pian valmiit paluumatkalle ja onneksi joku oli kysynyt kapteeniltamme, josko voisimme tehdä stopin Aspskärin lähellä ja aika pian olimmekin ihastelemassa ruokkikolonian lintuja! Uimassa ja kivillä oli arviolta parisen sataa ruokkia ja niiden seasta laskimme ainakin 36 etelänkiislaa. Pääsimme uivia ja ohitsemme lentäneitä parvia kuvaamaankin ihan kohtuudella. Lisäksi näimme saaren kiven päällä hetken olleen luotokirvisen.


Paluumatka sujui taas vauhdikkaasti ja lopulta olimme takaisin Kotkan Sapokassa, jossa odottelikin jo seuraava bongariporukka. Venekuskin Äitienpäiväsuunnitelmat olivat muuttuneet, mutta eipä tämä häntä tuntunut haittaavan. Bongarit ovat melkoisella varmuudella yksiä helpoimmista asiakkaista!

Meillä oli edessämme pitkä matka kotiin ja lopulta olimmekin Parikkalassa todella väsyneinä mutta tyytyväisinä! Viikonloppureissu oli ollut erinomaisen onnistunut!

J.A.

Tornien Taisto -viikko

Toukokuu, odotettu rarikuukausi, alkoi heti Vapulta lupaavasti, kun Siikalahden pitkä staiji tuotti taas muutaman minuutin sisään löytyneet haarahaukan sekä naaras arosuohaukan. Muutenkin lintuja näkyi mukavasti ja havikseen kirjautuivat mm. lapasotkanaaras, 2 merikotkaa, 2 sinisuohaukkanaarasta, kanahaukka, 3 nuolihaukkaa, meriharakka, 72 kapustarintaa, tuhkaselkälokki, 2 törmäpääskyä, keltavästäräkki sekä pyrstötiainen. Iltapäivällä kävimme kiertämässä Tyrjän suunnan pöntöt ja näimme metson. Illalla kävimme vielä varmistamassa Parikkalan ensimmäisen pähkinänakkelin pesinnän, kun naaras hautoi eräässä pöntössä.

2.5. synttäripäiväni sää oli sitten ihan hanurista. Kaukolan pellolla näkyi merihanhi ja kymmenkunta pikkujoutsenta 200 laulujoutsenen seurassa ja pikaisella pönttöilykierroksella kuului vuodenpinnaksi käki ja näkyi kolme pyytä. Mutta lopulta alkoi sataa liian rankasti.

3.5. Siikalahtikäynti tuotti vain pari tavallista vuodaria – pajulinnun ja pensastaskun ja 4.5. vuorossa oli ruokokerttunen. Juuri mitään muuta ei sitten näkynytkään. Iltaisella Oronmyllyn pönttökierroksella löytyi sentään hautova jo edellisvuosilta tuttu varpuspöllö.

Kyy5.5. oli vuorossa Tornien Taisto. Herätyt oli epäinhimillisen aikaisin ja yöllä meille saapunut Pirkka ei monta tuntia ollut ehtinyt silmiään ummistaa. Itse poljin taas tuttuun tapaan lahdelle pyörällä ja muut tulivat perässä autolla. Huhmarisen kohdalla tulvalammikossa näkyi matkalla harmaasorsapari. Parkkipaikalla tapasimme Soikkelin Miikan sekä Elissan sekä Punnosen Pekan ja Savolaisen Jukan ja tornille käppäiltyämme saapui kohta Lötjösen Mattikin eli joukkueemme oli hyvissä ajoin kasassa jo varttia ennen taiston alkua.

Mitään kummempaa aloituslajia emme löytäneet, joten kellon lyötyä viisi aloimme kuitata tavallisia lajeja. Sää oli huonompi kuin mitä oli luvattu ja pikkuhiljaa se huononi entisestään ja auringon noustua keli tuntui entistäkin kylmemmältä luoteistuulen navakoiduttua. Aika pian oli kuitenkin viitisenkymmentä tavallista lajia plakkarissa, mutta mitään parempaa ei meinannut löytyä. Tuhkaselkälokki löytyi kahlaajalutakolta lokkien seasta, mutta siitähän sai lajiksi vain selkälokin. Äännellen ohitsemme lentänyt pikkujoutsen oli Pirkalle mukava laji, mutta meille muille jokapäiväistä kauraa tähän aikaan. Aamun muita mainittavampia havaintoja olivat pari kanadanhanhea, uivelot, teeri, sinisuohaukkanaaras, käki, pari harmaapäätikkaa, useampikin kivitasku, pensastasku, ruokokerttunen, pari pientä lapinsirkkuparvea sekä aivan koko ajan laulanut tiltaltti.

Aamukahdeksan molemmin puolin oli taas kerran pitkä pätkä ettemme saaneet ainoatakaan lajia ja sää sen kuin vain huononi ja alkoi jopa sataa tihkua. Olimme kaikki aikalailla jäässä!

Onneksi pikkuhiljaa sää alkoi parantua ja lajejakin alkoi taas tippua hiljalleen. Harmaasorsat suorittivat ohilennon, komeassa 32 kuikan parvessa oli kaakkuri, pari lehtokurppaa lensi hetken avoimesti lahden päällä, tilhiparvi muutti länsipuolen metsän päällä ja viimein määrittyivät urpiaiset ja järripeipotkin. Lopulta alkoi taivaalle nousta petolintujakin ja niinpä saimme kuitattua aika nopeassa tahdissa nuolihaukan, piekanan, merikotkan sekä hiirihaukan. Muita keskipäivän tuntumassa hoituneita lajeja olivat tukkakoskelo sekä närhi.

Tarassiinlahdella kisannut joukkue piipitteli vähän väliä heidän löytämäänsä mehiläissyöjää, joka poltteli osaa joukkuettamme niin paljon, että pari paineisinta lähti jo ennen taiston päättymistä bongaamaan. Me sinnikkäästi kisasimme kuitenkin aina yhteen asti ja lopulta laskimme havainneemme 90 lintulajia.

Käveltyämme autolle lähdimme me kolme Aaltoa sekä kaksi Soikkelia ajamaan kohti Tarassiinlahtea, mutta jo matkalla saimme tiedon, että mehiläissyöjä oli tehnyt omituisen katoamistempun. Tietysti ne pari joukkueessamme kisannutta olivat ehtineet linnun näkemään, mutta heidän pystyttäessään omia kaukoputkiaan lintu oli kadonnut.

Etsiskelimme mehiläissyöjää pari tuntia sitä kuitenkaan enää löytämättä. Havaitsimme kyllä muutamia lajeja, joita olisimme mieluummin nähneet päivän aikana Siikalahdella kuten valkoselkätikan, metsäviklon sekä mustapyrstökuirin. Muita pahoja puutteita lahdella olivat olleet mm. luhtakana, mustakurkku-uikku, kirjosieppo, viherpeippo sekä keltasirkku.


Kävimme iltapäivällä Tarvaslammella syömässä ja kotimatkalla päätimme tehdä pikastopin Särkisalmelle. Päivällä paras valo lahdelle on Rajaniementien varresta, joten kurvasimme mattojenpesupaikalle. Lähes ensimmäinen lintu, joka osui putkeeni, olikin sitten naaras punapäänarsku! Niinpä pikastoppimme venyi melko pitkäksi, kun paikalle valui bongareita, sillä olihan kyseessä vasta Etelä-Karjalan seitsemäs havainto lajista ja ensimmäinen havainto 13 vuoteen! Havainnoista on kuitenkin viisi yhteensä kuudesta linnusta Parikkalasta ja neljä näistä havainnoista on 2000-luvulta. Muut havainnot ovat ensimmäinen Imatralla talvehtinut 50-luvulta, Parikkalan ensimmäinen Uukuniemellä 76 marraskuussa ammuttu ja viikkoa tätä myöhemmin Lappeenrannassa joulukuun alussa nähty lintu.

Illalla teimme Pirkan kanssa vielä retken lähipeltojen kautta yölintuja kuuntelemaan. Pelloilta ei juuri mitään löytynyt, mutta patotiellä kuului 4 luhtakanaa, 2 –huittia ja upeasti soidintanut jänkäkurppa. Taivasta vasten erottui puun latvustossa pöllön siluetti, joka pienellä säätämisellä saatiin määritettyä, kun paikalla ollut Punnosen Pekka haki kaukoputken ja Pirkka ajoi auton siten, että pitkät valot valaisivat pöllöä, joka oli kuin olikin suopöllö.

Kapustarintoja6.5. pointsattuamme Pirkalle pähkinänakkeliparin, joka nyt jo tuntui ruokkivan poikasiaan, suuntasimme aamusta Saaren kierrokselle. Akanvaaran Tetrisuolta löytyi pari suurta kapustarintaparvea, joissa oli yhteensä 880 lintua. Muuten kierros oli taas tutun surkea ja emme löytäneet mitään mainittavaa ennen kuin vasta Tarassiinlahdelta, jossa keskellä järveä kellui yksinään ristisorsa. Sorsa lähti pian kohti Kanavalampea ja sieltä se sitten löytyikin rannasta nukkumasta. Kanavalampea seuloessamme alkoi vieressämme varoitella pensaskerttu, joka kohta innostui laulamaankin.

Siikalahtea kohti ajaessamme koukkasimme mutkan Valkialammelle, jossa oli kuin olikin taas mustakurkku-uikkupari. Siikalahdella lyhyt staiji helteisessä kevätsäässä tuotti vain merikotkan sekä pari yhdessä muuttanutta naaraspukuista suohaukkaa, jotka menivät turhan kaukaa, mutta ainakin toinen näistä oli sirosuohaukka.

Käytyämme syömässä ABC:lla, lähti Pirkka pitkälle kotimatkalleen ja aika pian painuin itse pitkille päiväunille, sillä taas oli univajetta tullut kerättyä turhan paljon.

J.A.

Kevätvuodareita

Kelit muuttuivat pikkuhiljaa keväisemmiksi ja lämpimämmiksi, mutta yöpakkasia vielä riitti. Lumipeite oheni silti silmissä, kun päivisin oli aurinkoista ja varsin tyyntä ja saatiinpa muutamia kunnon vesisateitakin.

9.4. Siikalahdella näkyi jo 45 västäräkin ja 20 niittykirvisen parvi ja vuodenpinnaksi näkyi 6 tundrametsähanhea, merihanhi, punajalkaviklo, 3 kapustarintaa sekä etelää kohti äännellen lentänyt tunturikiuru. Muita kevään toistaiseksi parhaan ruokatuntivisiitin haviksia olivat 8 naurulokkia, kana- ja tuulihaukka, valkoselkä- ja harmaapäätikka sekä hemppo. Iltapäivällä Särkisalmen sulalla näkyi 6 sinisorsaa, 6 telkkää sekä isokoskelo.

Mutta sitten seurasi taas vaisumpaa ja 10.4.ja havainnot jäivät merikotkaan, vuoden ekaan piekanaan, isolepinkäiseen, pariin ruskosuohaukkaan, pyrstötiaiseen sekä 5 pikkukäpylintuun. Ja 11.4. näkyi vain merikotka sekä ampuhaukka ja kaulushaikara kuului vaimeasti.

12.4. oli taas hieman parempi muutto ruokatunnilla, joten suuntasin lahdelle vielä lyhyesti työpäivän jälkeenkin. Yhteensä näin mm. 3 sinisuohaukkaa, 3 laulurastasta, 4 kalasääskeä, kangaskiurun, 65 västäräkin parven sekä 45 pulmusta. Iltapäiväkäynnillä Särkisalmella pari laulujoutsenta kävi ihmettelemässä rantakaislikossa seisoskellutta kaulushaikaraa, joka sitten levitti näille siipensä ja näin yritti näyttää uhkaavalta. Joutsenet hetken hämmästelivät yhä vain oudomman näköiseksi muuttunutta veijaria ja jatkoivat uimareissuaan.

Haarahaukka

13.4. aamulla Muttelinmäessä kuuluivat ensimmäiset punarinnat sekä rautiainen ja ruokatunnilla lahdella oli sen verran mukavaa, että suuntasin lahdelle myös työpäivän jälkeen. Havaintoja kertyi 43 tundrametsähanhesta, 3 tuulihaukasta, 2 kana- ja 8 varpushaukasta, 2 merikotkasta, lähes peräkkäin löytyneistä muuttavista haarahaukasta sekä vierestämme lentäneestä koiras arosuohaukasta, sini-/arosuohaukkanaaraasta sekä 4 hemposta ym.

14.4. kävin Lappeenrannassa pelaamassa lappeenrantalaisen Shootersin riveissä kaukalopallon SM-turnauksessa. Enpä olisi etukäteen uskonut, että ihan hyvin pysyin Suomen parhaidenkin pelimiesten kyydissä. Emmehän me pärjänneet, mutta eipä tarvinnut hävetäkään. Parin tappion lisäksi pelasimme kuitenkin tasapelin hopealle yltäneen joukkueen kanssa ja itsekin sain pari maalia tehtyä SM-tasolla 18 vuoden tauon jälkeen, jolloin edellisen kerran olin moisissa peleissä pelannut.
Pelien välissä ehdin käydä Joutsenon Konnunsuolla näkemässä muuttohaukan, 3 metsävikloa, kalalokkeja ja 5 piekanaa ym., Kivisaaressa 3 kuovia sekä Luukkaansalmella 4 selkälokkia.

15.4. staijailimme Siikalahdella pitkän päivän ja näimme 20 tundrahanhea, merihanhen, tavin, 18 sinisorsaa, 4 telkkää, 5 merikotkaa taas lähes peräkkäin muuttaneet arosuohaukkakoiraan ja haarahaukan, 2 sinisuohaukkaa, 2 piekanaa, 4 nokikanaa, 7 kuovia, 3 metsävikloa, 13 taivaanvuohta, 70 nauru, 4 kala- ja 2 selkälokkia, uuttukyyhkyn, kivitaskun, isolepinkäisen, järripeipon, tiklin sekä 25 käpylinnun parven.

Iltapäivällä Särkisalmella oli 86 sinisorsaa, 22 telkkää, 12 isokoskeloa sekä kanadanhanhi, mutta tämän jälkeen paikalla näkyi pienempiä määriä sorsia – lahdet alkoivat ilmeisesti olla sen verran sulia, että linnut siirtyivät jo reviireilleen.

Maanantaina 16.4. lahdella oli taas ruokiksella aika vaisu meno, mutta vanhojen herrojen Esa Sojamon ja Pertti Koskimiehen kanssa rupatellessa aika kului nopeasti. Luhtakana rääkäisi kertaalleen, kun ruskosuohaukka taisi yrittää napata sitä saaliikseen. Ja kuinka ollakaan kesken jutustelun äkkäsin koillispuolelta metsän päältä lupaavan näköisen roikkosiiven, joka määrittyi putkella helposti vanhaksi kiljukotkaksi! Kotka kaarteli tovin lahden pohjoispään päällä ja jatkoi lopulta luoteeseen.

17.4. lahdella oli ruokatuntivisiitillä todella hiljaista, vaikka keli oli edelleen mitä mainioin. Ehkä tuulta oli turhankin vähän? Lumi kuitenkin hupeni yhä kovaa vauhtia ja lahdella oli sulaa jo jonkin verran. 18.4. tuuli oli yhä heikkoa mutta kääntynyt taas pohjoisen puolelle. Lämmintä kuitenkin riitti, mutta muutolla näkyi lähinnä vain kuoveja. Paikallisessa reilun sadan tundra- ja tundrametsähanhen parvessa näkyi taigametsähanhi ja merihanhi kävi kiertelemässä lahden päällä. Taas näkyi esiaikuinen merikotkakin ja vuodariksi näkyi ja kuului muutama tiltaltti. Illalla näkyivät ensimmäiset lehtokurpat.

19.4. ruokatuntivisiitillä näkyi harmaahaikara, 8 haapanaa, merikotka sekä 12 tilhen muuttoparvi, mutta työpäivän jälkeinen käynti lahdella oli yllättäen paljon parempi, kun jo patotien lavalle kiivetessäni huomasin taivaalla pohjoista kohti leijuneen haarahaukan ja kohta lahden viereiselle pellolle saapui hanhiparvessa kyhmyjoutsen. Kohta sain hieman epämääräisiä viestejä Lötjösen Matilta Muttelinmäessä olleesta suuresta linnusta, jota päätin lähteä katsomaan. Jo ajaessani sain tiedon, että kyseessä oli lapinpöllö. Harvoinpa on tullut Siikalahdella tällaista eteläisen, itäisen ja pohjoisen lajin yhdistelmää nähtyä puolessa tunnissa. Kun kävimme vielä katsomassa kyhmyjoutsenta, joka nyt nukkui pellossa, löytyi samaisesta parvesta vielä pikkujoutsenkin. Aika harvoin on missään tullut nähtyä kolmea joutsenlajiakaan samassa pellossa. Mainittakoon vielä, että kyhmyjoutsen on ehkä kevään paras havainto toistaiseksi, niin uskomattomalta kuin se ehkä jostain rannikolla asuvasta tuntuukin.

18.4. aamuisella Särkisalmen sulan tsekkauksella näkyi 14 valkoposkihanhen kiertelevä parvi sekä pari silkkiuikkua, ruokiksella lahdella näkyivät ensimmäiset puna- ja tukkasotkat, muuttohaukka, merimetso sekä kuului valkoviklo. Iltakäynnillä lahden viereisellä pellolla oli jopa 4 merihanhea ja ilahduttavan monta taigametsähanhea, joita on nyt näkynyt hieman enemmän kuin vuosiin, mutta vähän silti. Aika monta tundrametsähanhiparvea saa yleensä seuloa niitä löytääkseen.

Viikonloppuna oli sitten taas perinteinen kevätviikonloppukeli – aivan järkyttävän kylmä pohjoistuuli ja sadettakin aika ajoin. Lauantaina teimme kunnon Saaren kierroksen, mutta havainnot jäivät vähiin: kolme merihanhea löytyi yhteensä, lapasorsapari näkyi Uukuniemen Suurenjärvenlietteellä ja ehkä voisi vielä mainita pari ampuhaukkaa sekä kapustarintaa. Köyhää…

Sunnuntaina 22.4. staijailimme mukavalla porukalla Siikalahdella aamusta pitkälle iltapäivään. Muutto oli edelleen tuulen ja kylmyyden takia vaisua, mutta sinnikyys palkittiin kuitenkin komeasti pariinkin kertaan näyttäytyneellä arosuohaukkanaaraalla, kaukana ja korkealla muuttaneella nuoremmalla maakotkalla sekä haarahaukalla. Muita havaintoja olivat 6 pikkujoutsenen parvi, 3 paikallista merihanhea, 14k ja 4 n punasotkaa, 2 merikotkaa, 34 piekanaa, 61 kurkea, 67 kuovia, pikkukuovi, patotien puskia pitkin muuttanut hippiäinen sekä yksinäinen pulmunen.

Viikko alkoi vaisusti ja maanantain havikset jäivät vähiin, ja tiistainakin ennen töitä näkyi vain muutama kuikka ja ruokiksella aikainen mustaviklo, pari merikotkaa, merihanhi, pikkukuovi ja 20 lapinsirkkua, mutta työpäivän jälkeen jouduin singahtamaan Uukuniemen Suurenjärvenlietteelle bongaamaan siellä näkynyttä mandariinisorsaa. Tulvat olivat todella laajat ja sorsia paljon, mutta mandariini jäi löytymättä. Laji oli uusi Parikkalaan ja mahdollisesti 300. kunnassa havaittu laji. Suurenjärvenlietteen mainittavin havainto oli 35 metsävikloa ja myös laulurastaita tuntui olevan joka paikassa, arvioin nähneeni noin 70 lintua. Kiertelin Saaren paikkoja lopulta laajemminkin ja löysin pari pikkujoutsenta, useita noin 40 kuovin parvia sekä pikkukuovin, mutta enemmän olisin odottanut löytyvän…

25.4. aamukäynti Särkisalmella tuotti 3 meriharakkaa, 2 kuikkaa ja 44 silkkiuikkua, mutta Siikalahdella näkyi pikakäynnillä vain 22 valkovikloa. Ilta menikin sitten Parikkalan ja Rautjärven Lintukerhon kuvaillassa. 26.4. Särkisalmi tuotti 11 mustalinnun parven sekä rantasipin ja ruokiksella näkyi taas merihanhi, nykyisin harvinainen heinätavi 130 tavin parvessa tavinaaraita liehittelemässä, lapasorsapari, pikkukuovi sekä taivaalta kuulunut tylli. Työpäivän jälkeen singahdin taas lahdelle ja kyllä kannatti, sillä heti torniin noustuani löysin pohjoispuolelta varisten takaa-ajaman 3kv kiljukotkan. Lintu oli nähty aiemminkin lahdella, mutta useampi tunti sitten eikä ollut lainkaan varmaa, että oliko se jäänyt paikalliseksi. Lintu näyttäytyi parin tunnin aikana kolme kertaa ja joka kerta sillä oli varikset riesanaan. Muita havaintoja olivat naaras sinisuohaukka sekä ensimmäinen haarapääsky. Illalla kävin tarkistamassa yhden pöllön pöntön, jossa oli kuin olikin taas viiripöllö hautomassa.

27.4. Särkisalmella kellui jo 72 silkkiuikkua, 24 kuikkaa, 2 härkälintua, 2 mustakurkku-uikkua, 3 tukkakoskeloa ja 14 uiveloa ym. Siikalahdella näkyi merihanhi, 4 merimetsoa, merikotka, ensimmäiset kolme pikkulokkia ja kuului metsäkirvinen. Illemmalla tapasin sovitusti neljän katalaanin porukan, joiden kanssa olin lupaillut retkeillä viikonloppuna. Illan havainnot jäivät aika vaisuiksi, mutta viirupöllön lisäksi pikkujoutsenia, teertä, pyrstötiaista, härkälintua sekä harmaapäätikkaa katseltiin mielellään.

28.4. suuntasin taas Siikalahdelle heti aamusta ja taas paikalla oli mukava porukka, joten staiji oli leppoisaa, vaikka lintuja liikkuikin vähän. Havaintoja kertyi päviän aikana harmaasorsaparista, mustakurkku-uikusta, 3 merikotkasta, 23 piekanasta, 2 sinisuohaukasta, 3 kalatiirasta sekä 10 isokäpylinnun parvesta. Itse olin patotieltä pois noin vartin ja silloin tietysti näkyi taas sama paria päivää aiemmin näkynyt kiljukotkakin. Onneksi katalaanit näkivät sen! Iltapäivällä teimme katalaanien kanssa kunnon Saaren kierroksen, mutta havainnot jäivät todella vähiin. Toki hanhia oli kiva katsella, mutta ainoa parempi havainto olivat Suurenjärvenlietteen pari harmaahaikaraa. Illalla pääsimme vielä Siikalahdella kuuntelemaan valkoselkätikan rummutusta, mutta lintua ei näkynyt.

29.4. aloitimme aamulla kuukkelimetsistä, mutta kuukkelit pysyivät piilossa. Onneksi löysimme koiras pohjantikan. Särkisalmella näkyi meriharakka ja loppupäivä kului taas Siikalahdella, jossa näkyi mm. pari pikkujoutsenta, 9 merimetsoa, 3 merikotkaa, koiras arosuohaukka, nuolihaukka, pari pikkukuovia, kevään ensimmäisessä suokukkoparvessa olleet pari mustapyrstökuiria, vihdoin ensimmäiset lirot sekä räystäspääsky.

Kuun viimeisenä 30.4. kotipihassa lauloi aamulla leppälintu, mutta Siikalahdella oli päivällä hiljaista. Illalla kävin juoksulenkillä Tarvaslammella ja näin vihdoin vuoden ensimmäisen metson. Saunan jälkeen suuntasimme vielä Siikalahdelle, jossa vuodariksi kuuluivat luhtahuitti sekä kerran kaukana klopsutellut jänkäkurppa.

Seuraavien parin viikon pitäisikin sitten olla lintuharrastajan parasta aikaa. Olisi jo aika löytää jotain oikeasti kovempaakin eikä vain jokakeväisiä pikkurareja…

J.A.

Lintukuvia piilokojusta

Huhtikuun alkupuolella muuttajat toivat mukavan lisän kojukuvauksiin. Lunta oli vielä reippaasti heijastamassa valoa. Kuun loppupuolella linnut alkoivat löytää luonnosta paremmin ravintoa ja lopetin kuvaukset tältä keväältä. Kesän aikana kojun eteen on tarkoitus rakentaa matala vesiallas, jossa linnut voivat käydä juomassa ja kylpemässä. Se tulee toivottavasti houkuttelemaan entistä laajempaa lajikirjoa kuvauspaikalle. Rakennan loppukesällä myös ruokinnan uudelleen tulevaa talvikautta varten.

Tässä kooste kuvista

H.A.

Pitkää lopputalvea

4.2. kävimme Hannan kanssa moikkaamassa Parikkalan viimeisiä mohikaaneja – kolme kuukkelia tuli taas tuttavallisesti hakemaan meiltä evästä. Muuten havainnot talvisessa metsässä jäivät puukiipijään ja pyrstötiaiseen.

Seuraavina päivinä ruokatuntikierrokset keskittyivät päiväpinnailuun, joten havainnot olivat tuttuja: eri puolilla ruokinnoilla yhä olleita peippoja, Kirkonkylällä ruokinnalla peippojen mukana vierailevia järripeippoja, kuusitiaisia sekä musta- ja räkättirastaita.

7.2. Tetrisuolla oli pari lapinpöllöä, joita tuntui löytyvän Parikkalasta pitkin lopputalvea sieltä täältä. Myyrät taitavat olla aika tiukassa ja vielä tiukemmassa muualla Suomessa, sillä jostain nämä pöllöt ovat tänne tulleet. Itse asiassa pari myöhemmin kuolleena löydettyä rengastettua viirupöllöä paljasti lintuja tulleen ainakin Mikkelistä sekä Ruokolahdelta. Ja valitettavasti kuolleena löytyi myös pari helmipöllöä sekä täällä niin harvinainen lehtopöllö.

Simpeleen Kokkolanjoen visiitit tuottivat vain siellä talvehtineita laulujoutsenia sekä tietysti koskikaroja ja 9.2. käynnillä löysin niiltäkin nurkilta lapinpöllön. Konkapellolla näin myös varpushaukan. Ja samana iltapäivällä hiihdin Siikalahden takapelloille bongaamaan Lötjösen Matin sieltä löytämää helmipöllöä. Tämäkin raukka näytti aika apaattiselta. Oli muuten vasta toinen havaintoni lajista Siikalahdelta ja ensimmäinen nähty lintu.

Pelireissuilla kävin useita kertoja Imatran Vuoksella, jossa näkyi siellä talvehtivia paria uiveloa, naaras lapasotkaa sekä tietysti merimetsoja, isokoskeloita ja telkkiä. Muuten ajomatkoilla havainnot jäivät muutamiin isolepinkäisiin.

Idänturturikyyhky

10.2. kävimme Hannan ja tämän sisarusten Elissan ja Miikan kanssa hoitamassa heille pinnoihin Joutsenon Haukilahden idänturturikyyhkyn, jota saimme odotella toista tuntia ja lopultakin näimme linnun aika huonosti pari kertaa lennossa ja kertaalleen ruokinnan lumikuopassa siten, että siitä ei paljon muuta näkynyt kuin pää. Hyvättilässä yritimme taas turhan turkinkyyhkyjä, mutta yllättäen löysin yhdeltä ruokinnalta peippojen ja keltasirkkujen seurassa olleen lapinsirkun! Harvoin sitä spondesti enää kuukausipinnaa löytää! Lappeenrannan Reijolassa kävin vielä katsomassa tavia, muiden shoppaillessa.

Ja seuraavana päivänä olin taas Lappeenrannassa pelihommissa ja Luukkaansalmella näkyi siellä talvehtiva silkkiuikku, neljä merimetsoa sekä laulujoutsenperhe.

13.2. ruokatuntikierrokseen toi vaihtelua Kirkonkylältä löytynyt pähkinänakkeli, joita taas oli tiedossa sieltä täältä lähistöltä, mutta harvoin ne yrittämättä osuvat kohdalle.

Siikalahden visiitit olivat nekin tutunlaisia, sillä havainnoiksi kertyi lähinnä vain yksittäisiä valkoselkä- ja harmaapäätikkoja. 15.2. Tyrjänjoen luusuaan oli saapunut joutsenperhe, jossa oli jopa yhdeksän poikasta. Muuten havainnot jäivät rummuttavaan palokärkeen.

17.2. otimme sitten suunnan Thaimaaseen, jossa retkeilimme Mikko Ala-Kojolan ja Antti Peunan kanssa intensiivisesti maan pohjoisosissa 18.2.-3.2. Reissukertomus löytyy pian täältä: Pohjois-Thaimaa.

4.3. reissusta palattua ei kevät ollut edennyt lainkaan. Itse asiassa talvi oli ollut kylmimmillään sopivasti reissumme ajan. Paluumatkalla näimme Porvoossa hiiripöllön ja Loviisassa isolepinkäisen. Ja kotiin päästyämme laitoin itse lämmintä päälle, otin sukset kantoon ja lähdin kiertämään Siikalahtea talvilintulaskennan merkeissä. Havainnot jäivät todella vaisuiksi: 1ad+3 nuorta laulujoutsenta ylilennolla, 22 kesykyyhkyä, palokärki, 8 käpytikkaa, valkoselkätikka, tilhi, 2 räkättirastasta, vain 9 sinitiaista, 55 talitiaista, kuusitiainen, töyhtötiainen, huom. ei lainkaan hömötiaista, puukiipijä, närhi, vain 7 harakkaa, 77 naakkaa, 9 varista, 2 korppia, 7 pikkuvarpusta, 11 viherpeippoa, urpiainen, 12 punatulkkua sekä 12 keltasirkkua. Ainoa nisäkäs oli lumikko.

Kevät ei meinannut ottanut edetäkseen sitten lainkaan ja luntakin kertyi maaliskuussa lisää ja lisää ja lisää… Niinpä retkeily oli sitä ihteään ja havainnot samoja tuttuja lintuja. 6.3. Tyrjänjoella näkyi 10 arvatenkin paikalla talvehtinutta sinisorsaa, 9.3. Vuoksella näkyi ensimmäinen kevään merkki eli harmaalokki. 10.3. kävimme etsimässä Parikkala-vuodariksi Peruspohjanjoelta pari koskikaraa ja Kokkolanjoelle oli saapunut isokoskelopari. Kannaksella näkyi urpiaisparvessa pari tundraurpiaista ja Tyrjän suunnilla näkyi taas uusi lapinpöllö. 11.3. Vuoksella oli jo 11 harmaalokkia, Hyvättilässä näimme Caireniuksen Sampsan kanssa nyt pari turkinkyyhkyä ja Haukilahden idänturturikyyhkykin oli yhä paikalla, vaikka huhut kertoivat linnun jo kadonneen aika päiviä sitten. Mutta sitten alkoivat taas kunnon talvikelit.

17.3. bongasimme Moskuunniemestä ruokinnoilla kyttäilleen viirupöllön ja 18.3. veimme lähiympäristön pähkinänakkeleille Hannan rakentamia pönttöjä. Pari nakkelia havaittiinkin puuhailun lomassa ja puukiipijäkin jo lauloi. Siikalahden käynnillä vuodariksi näkyi tavan tikkojen ohella pikkutikkakin. Kannaksella puolestaan peipot jo lauloivat, mutta aika huonolla nuotilla. Kirjolankankaalla kävimme vielä kuvaamassa ruokinnalla väijynyttä varpuspöllöä.


Parina seuraavana aamuna kävin katselemassa, joko nakkelit olisivat innostuneet uusista pöntöistä ja pari nakkelia lauleskelikin pönttöjen lähellä. Myös parvellinen pyrstötiaisia näkyi.

23.3. aloitin Siikalahden ruokatuntistaijit aikalailla nollatuloksella, kun havainnot jäivät pyrstötiaisparveen ja pariin pikkukäpylintuun.

24.3. oli vuorossa Erämaaralli ja meidät oli arvottu D-lohkolle eli keskelle Ruokolahtea. Rallimme alkoi kovassa, 22 asteen pakkasessa lupaavasti, kun kuulimme Ahjärvellä pari viirupöllöä ja aamun valjetessa noin 10 minuutissa 7 varpuspöllöä! Loppukisa olikin sitten melkoisen tahmeaa ja päivän mittaa erittäin kovaksi yltynyt tuuli teki päivästä aika tylsän. Alueemme ei tarjonnut kerta kaikkiaan mitään yllättävää ja ainoa parempi pistelajimme, joka havaittiin oli yksi harmaapäätikka. Niinpä keräilimme irtopisteitä tiaisilla ja käpytikoilla. Lopulta havaitsimme pistelajeja edellä jo mainittujen lisäksi seuraavasti: pyy, 35 käpytikkaa, koskikara, 4 hippiäistä, 2 kuusitiaista, 20 töyhtötiaista, 39 hömötiaista, 5 puukiipijää, 11 närheä, pikkukäpylintu, tundraurpiainen ja 57 punatulkkua. Siis mm. ainoatakaan teertä tai palokärkeä emme havainneet! Surkeaa oli ollut muillakin ja niinpä lopulta tulimme kuitenkin kisassa toiseksi, kaikin puolin monipuolisemmalla lohkolla, mutta toki ansiokkaan hienosti revittäneiden Harry Nyströmin, Jarkko Rutilan ja Ari Salmisen vietyä kisassa ylivoimaisen voiton. Heidän takanaan tulokset olivat erittäin tasaiset.

25.3. Särkisalmelle oli saapunut laulujoutsenperhe ja 28.3. Siikalahdellakaan ei enää tarvinnut ihan tyhjää taivasta tuijottaa, kun 17 harmaalokkia, varpushaukka sekä 2 merikotkaa näkyi.

Supersurkean maaliskuun piristykseksi kuun parina viimeisenä päivänä näkyi Pääsiäisen kunniaksi jo ihan oikeitakin kevätlintuja, kun lahdella näkyi laulujoutsenten, kanahaukkojen, harmaalokkien ja tikkojen ohella 30.3. 3 hiirihaukkaa, ampuhaukka, sepelkyyhky, kottarainen, 2 tikliä sekä parhaana täällä niin ihmeen harvoin näkyvä kangaskiuru. Ja kuun viimeinen tuotti merikotkan, 2 hiirihaukkaa, 2 uuttukyyhkyä, 2 sepelkyyhkyä, mustavariksen sekä 15 pulmusta. Illalla kävimme vielä katsomassa Tarvassaaressa taas uutta lapinpöllöä.

1.4. aprillipäivä alkoi sillä, että Tarvassaaren lapinpöllö huijasi meitä, eikä ollut lainkaan kiinnostunut meidän huijauksestamme eli virvelin päässä olleesta myyrästä. Niinpä lintua ei saatu kiinni ja renkaisiin. Melkoniemessä näimme 9 teertä ja Särkisalmella 4 pulmusta ennen kuin suuntasimme Siikalahdelle. 2 merikotkaa, 2 varpushaukkaa, 4 hiirihaukkaa, tuulihaukka sekä tikli ja taas 4 lajia tikkoja eivät kuitenkaan oikein vastanneet sitä, mitä huhtikuun alussa tai varsinkaan Pääsiäisenä on totuttu näkemään.

Lunta oli yhä vain maisemassa aivan liikaa, joten muutto pysyi varsin nihkeänä. Ja pahimmillaan kuun alussa lunta tuli taas runsaasti lisääkin! 4.4. näkyi lahdella merikotka, 15 töyhtöhyyppää, uuttukyyhky, 5 sepelkyyhkyä ja pajusirkku. 5.4. oli taas vaisumpaa ja mainittavimpana näkyi 44 pulmusta. 6.4. näkyi ruskosuohaukka, tuulihaukka, uuttukyyhky, 47 sepelkyyhkyä, vihdoin ensimmäinen kiuru sekä 6 kottaraista ym.

Viikonloppuna odotukset olivat jo korkealla mutta yhä vain saimme pettyä. Sillä vaikka öiset vesisateet jo lunta sulattivatkin, oli sitä silti maisemassa vielä aivan liikaa. Niinpä suurin osa havaituista linnuista nähtiin lentävän ensin pohjoiseen ja pian takaisin etelään. Pohjois-Karjalan hankien keskelle ei ainakaan ollut vielä mitään asiaa! 7.4. 6 tunnin navakassa luoteistuulessa suoritetun staijin haviksia olivat 4 kurkea, 2 ruskosuohaukkaa, 4 merikotkaa, 2 ampu- ja 2 tuulihaukkaa, 20 mustarastasta, kulorastas, punakylkirastas, 7 västäräkkiä, 50 pulmusta, 2 pajusirkkua ym. Sunnuntaina 8.4. tuuli oli sentään kääntynyt taas etelään, mutta vieläkään ei oikein rytissyt. 3 kanadanhanhea, 2 sinisorsaa, naurulokki, uuttukyyhky, 15 kiurua, taas kangaskiuru, 8 niittykirvistä, 12 västäräkkiä, 4 räkätti- ja, 6 kulorastasta, 45 peippoa, vihervarpunen, hemppo, 50 pulmusta sekä jäällä kasvillisuuden keskellä pitkän aikaa aivan esillä kököttänyt kaulushaikara sentään nähtiin.

Ja vaikka lunta edelleen on ja Siikalahtikin ihan aivan täysin jäässä, näyttää sääennusteet vihdoin sellaisilta, että tästä se kevät alkaa ja toivottavasti rytinällä!

J.A.

Piilokoju lintukuvaukseen

Käynnit susi ja karhukojuilla, Thaimaan kuvauspiiloissa ja muiden maiden piilokojuissa saivat minut haluamaan oman kuvauskojun. Tämä reilunkokoinen koju on rakennettu osittain purkutavarasta tai ladoista löytyneistä vanhoista materiaaleista. Rakentamisessa olivat mukana Isäni ja veljeni, joilla molemmilla on rakentamisesta runsaasti kokemusta.

Kojun leveys ja pituus on 250cm. Kuvausaukko on 180cm leveä ja 70 cm korkea. Kuvaaminen onnistuu joko peililasien läpi (samanlaiset kuin Bence Maten kojuissa) tai kehykseen tehtyjen kankaisten kuvausaukkojen läpi. Peililasiset ikkunat ovat mitoiltaan 60×80cm. Linnut eivät lennä ikkunaan kun sen ylälaidan eteen on laitettu suikale verkkoa. Verkon kuva heijastuu vinossa olevasta lasita ja lintujen perspektiivistä lähes koko ikkuna näyttää olevan verkon takana. Kuvaaja näkee kuitenkin veron läpi hyvin, mitä lintuja on tulossa ruokinnalle ja voi näin paremmin varustautua kuvaamiseen.

Kuvaajia mahtuu kerrallaan ruhtinaallisesti kaksi ja tiivistäen kolme. Kameroiden on tarkoitus olla tukevasti kolmijalalla. Ikkunan alapuolella oleva seinä tulee reilusti ulospäin, jolloin kuvaajan ja jalustan jaloille on reilusti tilaa. Kuvaajan selän taakse tulee laveri, jossa voi levähtää tai säilyttää käden ulottuvilla tarpeellisia tavaroita. Sisätilat tarvitsevat vielä maalausta ja käyttöä helpottavia sisustusjuttuja.

Lasien huurtuminen tai jäätyminen ei ole ollut tähän asti ongelma. Katto on hieman tavallista korkeammalla, jolloin hengityksen höyryt eivät jää ikkunan korkeudelle. Katonrajassa on aukot, josta ilma pääsee nousemaan taivaan tuuliin. Kojussa ei ole lämmitystä ja sinne saa laittaa päälle reilusti lämmintä. Aivan keskitalvella kojun korkea katto varjostaa kuvausaluetta.

Talvisin etualalla on ruokinta ja erilaisia orsia ja oksia, joilla linnut voivat istua. Kesällä kojun eteen rakennetaan matala 2 x 2,5m vesiallas, joka mahdollistaa juovien ja kylpevien lintujen kuvaamisen. Hyvästä hygieniasta täytyy tietenkin huolehtia sekä ruokintapaikan että vesialtaan puhdistuksella. Kojun ympäristöä olisi tarkoitus muuttaa lintuja houkuttelevaksi. Teen alueelle muutamia tekopökkelöitä, ripustan pönttöjä, istutan tiheäksi kasvavia pensaita ja teen suojaa antavan risukasan.

Tässä on joitakin kojusta testivaiheessa otettuja kuvia.


H.A.