Syysloma taas Säpissä

Tauvosta palattuani meni loppuilta pyykätessä, mutta pakkailuun ei juuri mennyt aikaa, sillä minulla oli jo kaikki seuraavaan reissuun mukaan tarvittava ollut mukana Tauvossa.

19.10. perjantaina Hannan oltua vielä töissä, kävin ostamassa eväitä ja pikaisesti Siikalahdellakin, mutta havainnot jäivät vain valkoposkihanhiparviin, joita tuntui nyt menevän koko ajan.

Puoliltapäivin Hannakin oli kotiutunut ja kohta olimme raahanneet auton aivan täyteen tavaraa ja lähdimme kiireellä ajamaan kohti Poria, sillä navigaattori näytti meidän olevan hieman myöhässä aikataulusta. Meidän piti oleman Kuuminaisissa klo 18:30, josta lähti venekyytimme Säpin lintuasemasaarelle.

Pysähdyimme lopulta matkalla vain kertaalleen tankkaamaan ja ostamaan hieman evästä ja lopulta olimme klo 18:15 Kuuminaisissa, jossa jo pian muutkin saareen lähtijät Matti ja Mimosa Mäkelä, Ari Pitkälä, Tuomas Ketonen, Niklas Paulaniemi sekä Lassi Kangasmäki olivat pakkaamassa tavaroitaan Salomäen Tommin paattiin.

Puolen tunnin venematka Säppiin oli varsin pomppuinen ja osa porukasta sai jonkin verran vettä niskaansa, mutta taas kerran rantauduimme turvallisesti laituriin ja kohta olimme maitokärräämässä tavaroitamme asemalle. Osa saarella jo olleista oli meitä auttamassa tavaroiden kuskaamisessa ja majoituttuamme ns. perhepuolelle, pääsimme jututtamaan Petteri Mäkelää, Markus Lampista, Sebastian Andrejeffiä, Valtteri Salosta sekä Paavo Sallista iltahuudon lomassa.

Saaressa oli pari päivää ollut varsin rauhallista, mutta seuraavina päivinä ei ainakaan komppaajista olisi pulaa, sillä asemalla ei lie monta kertaa ollut yhtä paljon porukkaa?

20.10. heräsimme perhepuolella väsyneinä kovaa kuorsausta koko yön kuunneltuamme. Markus ja Hanna olivat jo suuntaamassa verkoille ja iso osa muista kokoontui Prakalan rannan pommikopille aamun vakiostaijille auringon noustessa.

Merimuutto oli varsin rauhallista, mutta lajisto mielenkiintoista, sillä merisirrejä, ruokkeja ja riskilöitä näkyi kaikkia mukavasti. Osa porukasta jatkoi staijia vielä parituntisen vakion jälkeenkin ja listalle kertyi näin yhteensä jopa 49 merisirriä, 31 ruokkia ja 15 riskilää (mm. a6). Alleja, mustalintuja ja pilkkasiipiä, jokunen haahkaparvi ja yksi sekaparvi, jossa oli lapasotkiakin sekä jokunen kuikka, kaakkuri, silkkiuikku ja härkälintu nähtiin myös.

Osalla porukasta staiji loppui hieman kesken, sillä Markukselta ja Hannalta tuli häly kashmirinuunilinnusta, joka oli saapunut rengastuspaikan viereen äännellen, näyttäytynyt lyhyesti ja jatkanut matkaansa ilmeisesti tiaisparven perässä.

Lähdimme pikkuporukalla linnun perään, mutta eihän sitä löytynyt. Niinpä lopulta asemalla käytyämme olimme isolla porukalla komppaamassa saarta ympäri. Lintuja oli saaressa vähän, mutta laatulajistoakin löytyi parin jänkäkurpan, punakuirin, valkoselkätikan sekä ylitsemme muuttaneen luotokirvisen ja kolmen vuorihempon muodossa.

Rengastuspaikalle päästyämme olivat Markus ja Hanna yhä työssään ja lintujahan tuli lopulta reilut 200 rengastusta. Kun vielä Pitkälän Arska rengasti Prakalassa ja pihassa yhteensä reilut kuutisenkymmentä lintua, oli päivän sigma komea. Siinä kuulumisia vaihdellessa ihmetteli Petteri ääneen, että kuuluiko verkoilla soivilta atrapeilta tiksutusta, kun ylitsemme lensi pieni pikkulintu, joka laskeutui läheiseen koivuun. Sain itse linnun nopeasti putkeen ja sehän oli pikkusirkku! Singahdin viemään pikkusirkkuatrapin verkoille, mutta tässä vaiheessa linnun oli jo nähty lentävän kohti latvaverkkoa – ja siellähän se killui!

Osa porukasta päätti pikkusirkkukuvailujen jälkeen suunnata aseman suuntaan, mutta me jatkoimme Tuomaksen, Niken ja Sepin kanssa kohti Krävelin loppumattomia tyrnipusikoita. Puskista löytyi useita mustapääkerttuja, jokunen tiltaltti ja näkipä osa lehtokertunkin. Niemen kärkeen päästyämme seisoskelimme Tuomaksen kanssa Sepiä ja Nikkeä odottelemassa, kun takaamme kuului aivan selvä kashmirinuunilinnun ääni! Pienen odottelun jälkeen ääni kuului vielä paljon selkeämmin ja singahdimme perään. Puskien takaa löytyivät sitten Sepi ja Nikke, jotka soittivat kashmirinuunilintuatrappia! Selvisi, että ensimmäinen kuulemamme ääni oli ollut oikea lintu, mutta seuraavat äänet sitten atrappia. Sepi oli onnistunut saamaan linnun ensimmäisiä ääniä äänitettyäkin.

Onneksi kohta kuulin taas edempää ”humein” äänen ja singahdimme Tuomaksen kanssa perään. Näimme lintua pari kertaa vilaukselta lennossa, kunnes lopulta pääsin näkemään linnun myös puskassa, mutta vain varsin huonosti puskan latvan läpi. Linnun jatkettua tästä taas tiaisparven perään, onnistuin kuitenkin näkemään linnun lennossa varsin hyvin.

Saarispondeista en ole koskaan pahemmin perustanut, mutta jotta spondejen laskussa tulisi listattua pinnat samaan tapaa muidenkin kanssa, oli tämä minulle sponde ja näin ollen 300. spontaanilajini!

Illalla saunottiin ja osalla illan vietto venyi aika pitkään, vaikka seuraavana aamuna oli monella aikainen lähtö saaresta päivällä tulossa olleen myrskyn takia.

21.10. suuntasimme Hannan kanssa verkoille aikaisin ja kylläpä verkoilla oli koko ajan huonontuneen kelin takia vaisua. Eikä muutenkaan havainnoilla herkuteltu. Jo aamulla saapui kyyti hakemaan Markuksen, Valtterin, Niklaksen, Lassin ja Paavon, joten porukka väheni kerralla.

Punakuirinuorukainen käväisi rengastuspaikan lähistöllä lyhyesti, mutta muuten mainittavammat havainnot jäivät vähiin. Verkoilla lajisto oli myös aivan peruslajistoa: hippiäisiä 25r+2kontr, puukiipijöitä 7r+1kontr, peukaloisia 2, tiaisia, pari tulkkua, järri ja punarinta.

22.10. oli keli yhä surkea ja verkoilla varsin tylsää. Niinpä Hanna sai lopulta jäädä rengastelemaan itsekseen ja liityin saarta kiertämään lähteneeseen komppaniaan. Muutolla näkynyt nuori sinisuohaukka, jopa 11 mustapääkerttua sekä vihdoin minullekin näyttäytynyt lehtokerttu olivat päivän parhaimmistoa. Hannalle kertyi rengastuksia vain 17+4kontr.

23.10. suuntasi Hanna yksin verkoille ja me muut pian aamustaijille. Keli oli jo huomattavasti parempi ja se näkyi myös havainnoissa. Paras havainto oli mereltä saapunut ja Prakalaan laskeutunut suopöllö. Myös koiras sinisuohaukka, 3 metsähanhea, 2 härkälintua, 3 ampuhaukkaa, 7 merisirriä, 5 ruokkia, luotokirvinen sekä pari mustavarista havaittiin.

Saaren komppaus tuotti taas 9 mustapääkerttua sekä jopa 3 lehtokerttua, mutta ei muuta parempaa. Hannalla oli verkoilla ollut työntäyteisempää ja rengastuksia tuli ilahduttavasti yli sata. Mm. ruskourpiainen, pyrstötiaisia 36, hippiäisiä 41, puukiipijöitä 17, mustapääkerttu ym.

Iltapäivällä saaresta lähtivät Petteri, Matti ja Mimosa, Sebastian sekä Tuomas, mutta tilalle saapuivat Pekka ja Anja Rintamäki. Vitsailimme iltahuudon lomassa sillä, että Petteri pitäisi saada palaamaan saareen mahdollisimman pian. Hieman jopa mietimme, mikä laji olisi sopiva löydettäväksi. Kun vielä selvisi, että Petteri oli unohtanut ruokakassinsa jääkaappiin, oli asia selvä, pitäisihän unohtuneet ruoat päästä hakemaan…

24.10. Sääennusteet olivat lupailleet hyvää lintupäivää ja Hanna ja Arska suuntasivat verkoille, Pekka ja Anja virittivät verkot pihalle ja itselleni jäi näin velvollisuudeksi hoitaa aamuvakio. Tuuli oli kuitenkin luvattua kovempi ja lämpöäkin oli vain muutama aste. Niinpä lintuja näkyi todella vähän ja aika pian tuli verkoiltakin viestiä, ettei sielläkään juuri ollut tapahtumia.

Aamustaijin parasta antia olivat kaakkuri, härkälintu sekä merisirri. Ja staijin jälkeen suuntasin asemalle tankkaamaan, sillä suunnittelin kiertäväni koko saaren yksinäni. Nuudelien syönti stoppasi kuitenkin lyhyeen, sillä Hannalta tuli kuvan kanssa viesti: ”Onko näitä keltasirkun näköisiä lajeja muita? Tämä on pieni!”. Ainoa ongelma oli, että naapurihuoneessa oli napsaistu netti pois päältä ja kuva ei latautunut minulle lainkaan. Tiesin kyllä, että Hanna ei ihan vähästä minulle tällaisia kysymyksiä lähettelisi, joten päätin heti soittaa hänelle, sillä pelkäsin, että viestikään ei välttämättä ollut tullut minulle ajoissa!

Onneksi puhelin suostui tällä kertaa toimimaan molemmilla ja pian käytiin lyhyt puhelu, joka meni pääpiirteissään näin: ”Eihän lintua vain ole vielä päästetty? Pistäkää se pussiin siksi aikaa, että näen kuvan! Se voi olla rutila! Ja laita saman tien kuva Säppi-ryhmäänkin (WhatsApp -ryhmä nyt ja lähiaikoina saaressa olleille). Sitten hörppäsin loput nuudelit yhdellä kulauksella ja juoksin kohti satamaa puhelin koholla kuvan latautumista toivoen.

Kun kuva lopulta lävähti näkyviin, oli lintu aikalailla sen näköinen mitä olin toivonut! Ja olipa Vastamäen Janiltakin tullut jo kommentteina Huuto-taulun pärstän näköinen hymiö sekä teksti ”Rutila?” Ja sellaiselta se todellakin näytti! Laitoin itsekin ryhmään viestin: “Rutila munkin mielestä!”.

Soitin uudelleen Hannalle ja sovimme, että koska heillä oli verkot yhä pyynnissä, tulisimme me muut pikimmiten Peräkulmaan katsomaan lintua sekä auttamaan verkkojen sulkemisessa.

Autoin ensin Pekkaa ja Anjaa sulkemaan pihaverkot ja pian jo kiiruhdimme kohti Peräkulmaa. Reitensä pariinkiin otteeseen katkaisseelle Pekalle kiiruhtaminen Peräkulmaan oli melkoinen ponnistus, mutta lopulta perille päästyämme, ei se ainakaan tuntunut kauheasti haittaavan!

Kohta olikin pussissa odotellut sirkku minulla kädessä ja kyllähän se todellakin kastanjasirkulta edelleenkin näytti! WhatsAppissa oli käynnissä kova keskustelu parin kuvan pohjalta ja valtaosa piti lintua kastanjasirkkuna mutta kultasirkuksikin sitä väitettiin. Mutta eihän linnulla näin livenä ainakaan ollut mitään tekemistä kultasirkun kanssa, joita olin sellaisiakin aikanaan pitänyt kädessä.

Lintu oli todellakin pieni, sillä oli kauniin kastanjanruskea yläperä, pikimusta pyrstö, jossa oli vain aivan hiven vaaleaa uloimmissa pyrstösulissa. Nokka tasaisen harmaa, mutta alanoka tyvi oli pinkki ja hartioilla oli erikoista myrkynvihertävää sävyä. Lintu todellakin oli RUTILA – Suomen toinen kastanjasirkku!

Hanna oli löytänyt linnun rengastuspaikalta sen lennettyä hänen ohitseen tiksahdellen. Ääni oli kuulostanut poikkeavalta (tik-sirkkujen ja keltasirkun puolivälistä) ja koska lintu oli näyttänyt laskeutuvan katajaan aivan yhden verkon edustalle, päätti Hanna ajaa linnun verkkoon. Ja lintuhan oli heti lentänyt verkkoon! Hannan ensimmäinen ajatus oli ollut, että mikä kumma tämä on? Päälaki näytti aivan oudolta, pyrstösulat olivat oudon terävät ja rinta oli keltainen ja raidallinen kuin kirvisillä. Yläperä oli kuitenkin aivan kuin keltasirkulla. Voisiko joku keltasirkun outo puku olla tämän näköinen? Rengastuksen yhteydessä otettu siipimitta oli keltasirkkuun verrattuna aivan liian lyhyt. Niinpä hän oli kiikuttanut linnun lähistöllä staijaamassa olleen Arskan katsottavaksi. Kultasirkku oli käynyt puheissa, mutta ei lintu ollut siihenkään täsmännyt, joten Hanna päätti laittaa Jannelle siitä kuvan.

Meidän nyt kuvaillessa lintua, oli siitä jo lähtenyt Petterin toimesta hälytys Lintutiedotukseen ja pian saimme tiedon, että venekyytejä oltiin myös varailemassa. Onneksi Salokankaan Tommin isä, joka aikanaan oli saareen porukkaa kuskaillut, suostui tuuraamaan reissussa ollutta poikaansa.

Koska linnun identiteetistä oli verkoissa yhä keskustelua ja meillä ei ollut mukana tarpeellista kirjallisuutta, päätimme vielä viimeiset verkot Arskan kanssa suljettuamme, kiikuttaa linnun asemalle parempaa kuvausta ja tarpeellisia mittauksia varten, jos joku meille vielä ilmoittaisi kävelyn aikana, mitä mittoja voitaisiin tarvita.

Olimme taas nopeasti asemalla, jossa lopulta linnusta otettiin vielä parit mitat sekä muutama lisäkuva ja sitten piti alkaa miettimään, mihin lintu vapautettaisiin. Peräkulmaan takaisin vieminen ei pitkän kävelyn takia eli linnun taas pitkäksi ajaksi pussittamisen saati sitten pian alkavien bongaustenkaan kannalta tullut kyseeseen. Kävin pikaisesti juoksemassa Prakalassa, joka olisi ollut ehdottomasti helpoin paikka hallita niin bongarijoukkoja kuin lintuakin (olihan tästä paikasta itsellänikin kokemuksia paria vuotta aiemmin vaaleakultarinnan osalta). Prakalaan kävi kuitenkin aivan älyttömän kova tuuli, mutta asemalle takaisin kiiruhtaessani tajusin laiturin tyvellä olevan aukon aivan täydellisen suojaiseksi, lisäksi tälle aukealle niitylle paistoi aurinko todella lämpimästi. Niinpä lintu päätettiin vapauttaa tälle alueelle. Ja kohta se jo lennähtikin virkeän oloisesti rantapuskaan peukaloisen kaveriksi.

Päätimme rauhoittaa tilanteen kokonaan ja jäimme vahtimaan kukin eri puolille aukkoa, josko lintu päättäisi nousta taivaalle tai siirtyä jonnekin alueelta. Emme kuitenkaan nähneet mitään liikettä, joten tilanne tuntui olevan kontrollissa.

40 minuuttia myöhemmin saapui Salokankaan paatti laituriin porilaisjoukko mukanaan ja Petteri ja Matti tietysti mukana. Pian oli tilanne selitetty ja puskaa tuijotettiin herkeämättä. Mitään liikettä ei kuitenkaan vieläkään näkynyt ja koska linnun vapautuksesta oli jo mennyt melkoinen tovi, päätettiin alue aika pian kompata varovaisesti muutaman hengen voimin. Mitään ei kuitenkaan löytynyt, mutta komppauksen alkamisen aikoihin Hanna (taas) oli kuullut yhden tiksauksen takaansa metsästä ja lähtenyt katsomaan, mikä äänen oli päästänyt. Ja sieltähän tämä linnun löysi metsästysmajan takaa polulta! Hanna soitti minulle, mutta puhelimesta ei kuulunut mitään, mutta onneksi WhatsApp kertoi kohta, että lintu oli löytynyt ja hallinnassa pienellä aukolla noin 150 metrin päässä vapautuspaikasta.

Kohta oli bongariporukkakin paikalla ja lintuhan ruokaili niityllä aivan paikoillaan istuvan Hannan edessä. Bongarijoukko ryhmittäytyi muurin taakse ja kaikki pääsivät näkemään linnun saman tien!

Lintu pysyi hallinnassa ja kun Salokankaan paatti taas näkyi toinen bongariporukka kyydissään, piti porilaispoppoon lopulta lähteä. Säpin pinnakärkeen 260. lajillaan noussut Petteri oli saanut jopa unohtuneen ruokakassinsa mukaansa.

Itse johdattelin toisen porukan, jossa oli mukana taas useita tuttuja pelipaikalle Hannan pitäessä yhä lintua hallinnassa ja lopulta sama toistui vielä pariin otteeseen, sillä iltapäivän aikana saaressa kävi yhteensä neljä veneellistä bongareita. Lintu pysyi lähes koko ajan hienosti hallinnassa tällä pienellä aukolla, jossa se söi koko ajan maasta jotain.

Viimeisen porukan odotellessa jo laiturissa kyytiään, löysi bongaamassa ollut Lindénin Andreas satamasta koskikaran, joka piti käydä pointsaamassa.

Lopulta näimme illemmalla jo hieman vilkkaammin käyttäytynyttä ja pariin kertaan niityltä lähialueelle poistunutta mutta aina paikalle palannutta sirkkua vielä klo 17:27, jolloin se lennähti niityn takana olevalle kivikkoalueelle eikä enää palannut takaisin.

Illalla oli naapurimme lämmittänyt sopivasti saunan ja tunnelma oli melkoisen korkealla! Porukkamme oli kuitenkin hieman rauhallisemman sorttista kuin lintuasemilla noin keskimäärin, joten iltahuudon jälkeen olimme kaikki valmiit pehkuihin.

25.10. suuntasimme Hannan kanssa aamusta verkoille, jossa itse vain autoin verkkojen avaamisessa ja suuntasin sitten koko saaren poikki sirkkupaikalle katsomaan, josko sirkku olisi yhä paikalla. Lintua ei kuitenkaan näkynyt vielä aamuhämärissä ja auringon noustessa olinkin jo pommikopilla aloittamassa vakiostaijia yhdessä Arskan kanssa, jolla oli taas pari verkkoa auki Prakalassa. Rintamäet puolestaan rengastelivat taas pihalintuja.

Ensimmäinen bongariveneellinen saapui pian ja kävin opastamassa porukan pelipaikalle ja kertomassa kaiken oleellisen tiedon linnun edellispäiväisistä liikkeistä. Sitten palasinkin taas staijaamaan.

Merellä liikkui hieman edellispäiviä mukavammin alleja, mustalintuja ja pilkkasiipiä, kuikka ja pari kaakkuria sekä yksittäiset riskilä ja merisirrikin nähtiin. Ja hieman ennen yhdeksää tuli tieto, että kastanjasirkku oli yhä vakiopaikallaan!

Niinpä bongariveneellisiä saapui aina tunnin välein saareen, mutta aivan täysiä veneellisiä bongareita ei kuitenkaan poistunut saaresta. Kuski saisi siis ainakin jonkun ylimääräisenkin paluukyydin hakea jossain vaiheessa.

Toisen bongarijoukon saatoin taas pelipaikalle ja tällöin näin itsekin sirkun lyhyesti. Lintu oleili yhä tukevasti samalla paikalla, mutta kävi päivän aikana muutamaan otteeseen metsän puolella katveessa, ollen välillä hukassa pitempiäkin aikoja. Onneksi se kuitenkin palasi aina takaisin.

Staijin jälkeen lähdimme kiertämään saarta aamulla saareen saapuneiden Jarmo Koistisen sekä Mika Teivosen kanssa. He olivat sopineet paluukyytinsä kolmeksi. Kiersimme kolmestaan lähes koko saaren selvästi kylmenevässä ja aika tuulisessa kelissä, mutta havainnot jäivät vaatimattomiksi. Jututimme tietysti Hannaa Peräkulmassa, jossa oli myös ollut varsin rauhallista. Jatkettuamme kierrosta näimme sentään lehtokertun taas Krävelin tyrnipuskissa.

Palattuamme kahden pintaan saaren poikki sirkkupaikalle, oli vene juuri lähtenyt ja päivän viimeinen bongariporukka saapunut saareen. Tällöin alkoi sataa todella rankasti ja päätin itse käydä vaihtamassa hieman sateenkestävämpää vaatetta ylleni. Palattuani parisenkymmentä minuuttia myöhemmin sirkkupaikalle, sain kuulla, ettei tämä porukka ollut enää nähnyt sirkkua lainkaan! Vielä minuuttia ennen heidän saapumistaan lintu oli ollut vakiopaikalla ja kävellyt, kuten monta kertaa aiemminkin, aukean keskellä olevan suuren kiven taakse. Mutta sepä ei enää sateen jälkeen ollutkaan koskaan tullut sieltä pois.

Kohta alkoi taas sataa ja ihan kunnolla ja tuulikin kiihtynyt entisestään, joten ennuste linnun löytymiseksi alkoi näyttää huonolta. Porukka hajaantui haravoimaan lähialuettakin, mutta lintua ei löytynyt. Niinpä seuraavalla veneellä poistuivat vain jo linnun nähneet ja saatiin sovittua, että Salokangas hakisi reilua tuntia myöhemmin klo 16:30 sitten loputkin.

Mutta kastanjasirkkua ei enää löytynyt. Se oli oletettavasti tankannut itsensä parin päivän aikana jo niin hyvään kuntoon, että sateen alettua se oli siirtynyt jonnekin suojaan, eikä sieltä enää tullut esiin, kun keli ei kuitenkaan missään vaiheessa illalla enää ollut järin hyvä.

Lopulta viimeinen bongariporukka joutui poistumaan saaresta tyhjin käsin. Eikä sirkkua enää tämän koommin löytynyt seuraavinakaan päivinä.

26.10. keli oli nyt selvästi kylmempi ja syksyisempi. Kävin taas auttamassa Hannaa verkkojen kanssa ja sitten suuntasin aamustaijille Arskan kanssa. Merellä oli todella hiljaista ja niin oli verkoillakin.

Kiersimme päivällä koko saaren Arskan kanssa ja löysimme taas lehtokertun, 6 mustapääkerttua, koskikaran sekä muutaman merisirrin. Päivän valopilkuksi jäi Rintamäkien pihaverkoista saama tilhi. Iltapäivällä näimme Hannan kanssa vielä yhden merisirrin Präälässä. Illalla naapuri oli taas lämmittänyt saunan.

27.10. oli lähes edellispäivän toisinto, havainnot sentään vähän poikkesivat edellispäiväisistä. Varismuutto oli kiihtymään päin ja yhteensä näkyi 436 varista sekä mustavaris. Saarikierroksella näkyi sentään kana- ja ampuhaukka, taivaanvuohi sekä yli lentänyt isokäpylintu. Pyrstötiaiset ja urpiaiset nostivat Hannan rengastusmäärän lähelle 50 lintua ja parempia saaliita olivat mustapääkerttu sekä väiveitä täynnä ollut rautiainen.


28.10. suuntasimme Hannan kanssa verkoille, Rintamäet avasivat taas pihaverkot ja Arska suuntasi aamustaijille avaten taas Prakalankin verkot. Mutta hiljaista oli! Me saimme sentään pari parvellistä pyrstötiaisia. Itse kävin kävelemässä Hanhiston ja lähes Eteläkarilla asti, mutta havainnot jäivät yhteen peukaloiseen ja laulurastaaseen.

Tuuli kävi osalle verkoista todella pahasti, joten poistimme verkkoja pikkuhiljaa ja kymmenen aikaan aloimme ottaa pyynnissäkin olleita verkkoja pois. Yhdentoista aikaan olimme lopulta asemalla kaikki verkot mukanamme.

Sitten pitikin pakkailla ja siivoilla asemaa talviteloille. Roudattuamme jo kaikki tavaramme satamaan, olimme puoli yhden aikaan aloittelemassa pikaista päivähuutoa päivän haviksista, kun Arska sai puhelimitse tiedon Porissa nähdystä todella käsittämättömän näköisestä merilinnusta, joka oli lentänyt Säppiä kohti. Singahdimme satamaan staijaamaan merelle, mutta näkyvyys oli taas kerran aivan käsittämättömän surkea! Niinpä mereltä ei löytynyt mitään mielenkiintoista ja aika pian reissultaan palannut Salokankaan Tommi saapui meitä hakemaan.

Puolta tuntia myöhemmin rantauduimme Kuuminaisiin, pakkasimme tavaramme autoon, hyvästelimme Rintamäet sekä Pitkälän Arskan ja lähdimme pitkälle kotimatkalle.

Olipahan taas ollut ikimuistoinen Säpin reissu! Yksi lintu voi todellakin pelastaa koko syksyn! Minullahan oli se tilanne vielä alkusyksystä, etten ollut käyttänyt päivääkään tämän vuoden lomia ja jo keväästä asti olin kärkkynyt itselleni paikkaa Azorien Corvon rarisaarelta, jossa olin suunnitellut olevani koko syksyn. Mutta kun en sitten millään saanut saarelta majapaikkaa, niin päätin hylätä ajatuksen reissusta viimeistään uudet kiikarit hankittuani. Corvollahan oli sitten kaikkien aikojen rarisyksy ja olisin saanut sieltä helposti ainakin parikymmentä WP-pinnaa, mutta kastanjasirkku pelasti syksyn ja oikeastaan WP-vuodenkin, sillä aika lähellä olisi ollut muuten nollavuosi WP-pinnojen osalta. Ja kashmirinuunilinnullahan olin jo katkaissut maagisen 300 sponden rajan, joten aika hyvä maku syyslomasta lopulta jäi!

J.A.

Syysloman alku Tauvossa

Lauantaina 13.10. pelasin vielä Lappeenrannassa kaukisturnauksen, joka joukkueemme osalta päättyi turhankin aikaisin, mutta pääsinpähän ajattelemaani aikaisemmin pois hallilta. Ajoin kuitenkin vielä Parikkalaan, jonne tipautin pelikamani ja nappasin Yusufilta eväät matkaan ja lähdin ajamaan kohti Siikajokea.

Pitkä matka kului musiikkia kuunnellen nopeasti ja Pyhännällä kävin pikaisesti tankilla ja kaupassa ja lopulta kurvasin Tauvon hietapakan pikkutielle. Lastasin tavarani kottikärryihin ja käppäilin lintuasemalle, jossa jo raikasi tuttu helmipöllönauha.

Asemalla tapasin Pirkan sekä tämän mukana reissussa olevat lapset Iinan ja Veikan. Aika pian päätin itse suunnata piharakennukseen yöpuulle.

14.10. suuntasimme aamusta verkkoja kiertämään ennen auringon nousua ja verkkoon oli jo osunut punakylkirastas. Pikkuhiljaa lintuliikenne lisääntyi ja kiertelimme verkkoja välillä lasten kanssa, kun Pirkka mittaili ja rengasti vielä edellisen kierroksen saaliita. Verkkokierrosten lomassa havaitsin 19 teertä, muuttavan tiklin, pari isokäpylintuparvea ja piharuokinnalla piipahtaneet pari pikkuvarpusta. Yhteensä rengastuksia tuli: punakylkirastas, 7r+2k sinitiaista, 45r+4k talitiaista, 2r+3k hömötiaista, viherpeippo, 31 urpiaista, 9 tundraurpiaista.

Kävimme iltapäivällä pikaisesti kävelemässä Ulkonokan suunnalla, mutta vesi oli niin älyttömän korkealla, että päätimme aika pian kääntyä takaisin aseman suuntaan ja havainnot jäivät merikotkaan, ampuhaukkaan ja 105 laulu- ja 7 kyhmyjoutseneen.

Illalla huudatimme taas tuulisessa kelissä pöllöatrappeja ja yllättäen yksi helmipöllö eksyi verkkoonkin.

15.10. aamu alkoi samaisella helmipöllöllä, joka kiikkui yhdessä perimmäisistä verkoista. Aamulinnuista verkkoon oli osunut punarinta ja päivän aikana saaliiksi tuli mustapääkerttu, 25 pyrstötiaista, 5 sinitiaista, kuusitiainen, töyhtötiaiskontrolli, 5r+1k hömötiaista ja kontrollilla oli venäläinen rengas, närhi, urpiaiskontrolli, tundraurpiainen sekä punatulkku.

Yllättävimmän havainnon tein kuitenkin perimmäisillä verkoilla, jossa virittelin atrappilaitetta toimimaan, kun kuulin takaani kovan räsähdyksen. Käännyin katsomaan ja erotin tiheän pusikon keskellä tumman hahmon. Nostin kiikarit silmilleni ja täytyy myöntää, että hetki meni ennen kuin tajusin tuijottavani villisikaa, joka tuijotti minua hieman reilun 10 metrin päässä! Sain kamerani otettu repusta ja otettua pari kuvaa otuksesta, kun se kääntyi ympäri ja lähti aika rauhallisesti pois päin rääseikköön kadoten. Eihän kuvissa näy kuin otuksen hahmo, mutta en todellakaan tiedä, onko villisikaa koskaan aiemmin havaittu näillä nurkilla!

Muita mainittavia havaintoja olivat aseman pihalla kuikuttelemassa käynyt harmaapäätikka, joka jatkoi saman tien matkaansa ja myös pyy vihelteli lähes aseman pihassa.

16.10. aamu alkoi mukavasti mustarastasatrapin ansiosta petoverkkoon tupsahtaneilla parilla kulorastaalla. Yhdellä aamun verkkokierroksista näin lyhyesti erään pajun latvustossa hieman vastavalossa olleen juovattoman kerttusen, joka kuitenkin kohta nousi mäntyjen latvustoon täydelliseen vastavaloon kadoten. Linnusta jäi rytikerttusmainen fiilis, joka olisi melkoisen kova havainto näiltä leveyksiltä ja tietysti vielä kovempi tähän aikaan.

Verkkojen kiertely tuotti kulorastaiden lisäksi, 1r+1k punarintaa, 18 pyrstötiaista, 13r+5k sinitiaista ja yksi sinitinainen oli rengastettu aiemmin Ruotsin Uppsalassa, jopa 82r+22k talitiaista (näistä muuten oli reissussa huomattavan iso osa vanhoja), 3r+2k hömötiaista, vuodariksi napsahtaneen lapintiaisen, puukiipijän, 2 urpiaista, tundraurpiaisen, punatulkun sekä 2 keltasirkkua.

Lyhyet tornistaijit tuottivat kaukana merellä muuttaneet kuikan sekä härkälinnun, 5 allia ym. Kanahaukkakin nähtiin lentelemässä Ulkonokan päällä. Illalla verkkoon tupsahti taas helmipöllö.

17.10. verkoista saatiin pikkutikka, laulurastas, 1r+5k pyrstötiaista, 7r+3k sinitiaiasta, 70r+30k talitiaista, 1r+3k hömötiaista, lapintiainen, 9 urpiaista 8 tundraurpiaista ja 2 punatulkkua.

Päivällä kävin kiertämässä Ulkonokan ja olipahan melkoinen urakka! Vesi oli järjettömän korkealla ja eihän rantaan meinannut muutenkaan edes löytää ruovikoiden takaa. Kaiken lisäksi alkoi vielä sataa ja ihan kunnolla. Havainnot jäivät 10 kyhmäriin, 12 mustalintuun, pilkkasiipeen, 2 silkkiuikkuun, tundrakurmitsaan, jänkäkurppaan, 12 naurulokkiin ja 40 pulmuseen.

18.10. Koko yön jatkunut sade loppui onneksi aamuksi mutta märät puskat eivät oikein innostaneet lintuja liikkumaan. Rengastuksia kertyi vain 3 punarintaa, 3 sinitiaista, 13r+14k talitiaista, 3r+3k hömötiaista, taas lapintiainen, 2 viherpeippoa, 72 urpiaista sekä 30 tundraurpiaista.

Aamun aikana pihalla kuikutteli taas pariin otteeseen harmaapäätikka, mutta verkkoon lintu/linnut ei suostunut osumaan.

Iltapäivällä siivosimme aseman ja purimme verkot ym. ja pääsin lähtemään pitkälle kotimatkalle mukavan ajoissa.

J.A.

Parikkalan syksyä

15.9. alkoi syksy virallisesti, kun ensimmäinen valkoposkihanhi kävi kiertelemässä Siikalahden yllä. Metsähanhia näkyi sekaparvi, jossa oli 10 tundra- ja 2 taigametsähanhea, muita mainittavampia havaintoja olivat ampuhaukka, pari lapinkirvistä ja sinirintaa, 13 vaeltavaa kuusitiaista, 2 pohjansirkkua sekä ns. kahlaajalutakolta löytynyt suosirri. Lisäksi Kannaksella näkyi pari pähkinänakkelia, Vartialahdella mustalintu sekä pari jalohaikaraa kuten Siikalahdellakin ja Kullinsuolla näkyi pari sinisuohaukkaa.

16.9. Siikalahdella näkyi jallujen seassa harmaahaikarakin, jo 70 valkoposkihanhea, 6 rusko- ja 4 sinisuohaukkaa sekä pari liian kaukaa ja huonossa valossa muuttanutta sirosuohaukkaa, vielä 3 nuolihaukkaa, 3 lapinkirvistä, sinirinta, mustapääkerttu sekä pohjansirkku ym.

Kävimme Partasen Harrin ja Soikkelin Elissan kanssa yrittämässä Savonlinnan mandariinisorsan bongausta, mutta eihän sitä tietenkään juuri tänä päivänä näkynyt missään. Ainoaksi havainnoksi jäi Haapasalmessa näkynyt pähkinähakki.

17.9. näkyivät ensimmäiset tilhet sekä parit sepelhanhiparvet. 18.9. patotiellä jo pariin kertaan noin viikon välein lyhyesti kuulunut mutta vielä määrittämättä jäänyt nuori liejukana suvaitsi viimein näyttäytyä. Kurkia saapui illalla vielä jopa 665 lintua yöpymään lahdelle ja kaulushaikara sekä harmaahaikara täydensivät päivän haikarasaldoa.

19.9. terkkarin pihassa näkyi lyhyesti keltavästäräkki ja seuraavana päivänä laskin Parikkalan ennätysmäärän puluja, 40 lintua.

Kävin Siikalahdella joka päivä vähintään ruokatuntiretkellä, mutta havainnot toistivat itseään. Viikonloppuna 22.9. kävin paikalla vain aamulla, sillä päivällä aikaa meni Joutsenon puolimaratonissa. Olisipa lenkistä voinut nopeamminkin suoriutua, mutta kun ei ole ukko kunnossa…

23.9. sunnuntaina Siikalahdella näkyi 10 pikkujoutsenta, pieni sepelhanhiparvi, taas jopa 12 jalohaikaraa, kaulushaikara, mehiläishaukka, pari nuolihaukkaa, nuori muuttohaukka, myöhäinen liro, lapinkirvinen, 20 kuusitiaista jne.

24.9. näkyi pari lapinsirkkua ja kuului taas liejukana, mutta tämän äänestä määrittäminen osoittautui todella vaikeaksi, sillä patotien lähistöllä möykkää myös todella omituisella äänellä luhtakana, parin normaalisti kypyttelevän lisäksi sekä myöskin varsin äänekäs saukkoperhe!

25.9. ensimmäiset pari piekanaa muuttivat. Iltakäynnillä näkyi jalluja jopa 13 lintua ja myöhäinen ruokokerttunen sekä vielä myöhäisempi liro. Muutaman mitäänsanomattoman seuraavan päivän parhaimmistoa olivat 28.9. näkyneet 3 haarapääskyä.

29.9. vietettiin taas Siikalahdella perinteistä Lintupaikkapäivää ja valkoposkihanhia näkyi arviolta 1500p ja 7000m, haapanoita muutti noin 600 mukanaan 45 jouhisorsaa sekä jokunen lapasorsa. Punasotka kävi pyörähtämässä lahdella, jolla kellui tukkasotkaparvessa naaraspukuinen lapasotkakin. 21 merimetsoa muutti parvessa, jalohaikaroita näkyi 8-10, pari harmaahaikaraa, vielä ruskosuohaukkanuorukainen, 3 sinisuohaukkaa, 6 hiirihaukkaa, 7 piekanaa, muuttohaukka, liejukana kuului parin luhtakanan ohella, kurkia näkyi enää 5, 3 kapustarintaa, suokukko, joka lenteli yhdessä suosirrin kanssa, 100 tilheä, 14 kulorastasta, 12 kuusitiaista, 4 isolepinkäistä ym. Yhteensä päivän aikana lahdella havaittiin 76 lajia, vaikka muutama hyvin tavallinen laji jäi löytämättä.


30.9. kävimme Saarella, jossa parhaana löytyi Jyrkilästä kovin pikkukanadanhanhimainen lintu, jota ei kuitenkaan päästy näkemään kovinkaan hyvin. Ei se kuitenkaan ainakaan tyypilliseen hutchinsii -alalajiin sopinut, muttei kyllä minimaankaan. Mikä lie? Akonpohjassa ja Kanavalammella näimme jalohaikarat, hanhia, jotka lähes kaikki olivat valkoposkihanhia näkyi yhteensä vain kymmenisentuhatta, joukossa vihdoin jokunen tundrahanhikin. Tarassiinlahdella näkyi muuttohaukka. Yllättäen näimme Saarella parissakin paikassa myös puluja, yhteensä 8 lintua.

Lokakuun aluksi suuntasin Siikalahdelle jo ennen työpäivää ja toiveeni toteutui, kun jalohaikaran ohella hoitui myös kaulushaikara viimein kuukausipinnaksi. Terkkarin pihalla näkyi ja kuului pähkinähakki ja päivällä kävimme Kirkonkylällä tutkailemassa erästä hoidossa ollutta kanahaukkaa ja näimme ohessa 1-2 pähkinänakkelia.

2.10. jouduin työpäivän päätteeksi singahtamaan Rautalahden Muukkosenselällä nähdyn suulan perään, mutta lintu oli kadonnut löytäjän vaihtaessa paikkaa ja eipä sitä enää löytynyt, vaikka hälytin paikallisia harrastajia tarkistamaan muutamat helpot paikat ja kiersin itse kaikki muut Simpelejärven selät, jossa menikin loppu valoisa aika. Kierroksen muutkin havainnot jäivät pariin teereen sekä 5 merimetsoon. Illan pimennyttyä Siikalahdella kuului vielä liejukana, pari luhtakanaa sekä viimeinen paikallinen kurki saapui vielä yöpymään 9 jallun sekaan ruovikon keskelle.

3.10. Muukkosenselällä näkyi 7 allia ja Härskiinmutkassa nykyisin syyskaudella harvinaisia naurulokkeja 5 lintua. Tuulien viimein osuttua kohdalleen oli vuorokauden ajan todella kova hanhimuutto, mutta olin itse estynyt sitä seuraamasta. Seuraavat päivät olikin sitten taas surkea keli ja havainnot sitä itseään. ja 5.10. aamulla oli patotieltä näkyvät osat lahdesta jäässä! Onneksi silti mm. jalohaikaroita oli yhä paikalla, joten vielä ei ollut tarpeen vaipua synkkyyteen.

6.10. staijailimme aamun Siikalahdella, mutta kun muuttoa ei juuri ollut suuntasimme Soikkelin sisarusten kera Saarelle, jossa Akanvaaran Terisuolle takakautta ajo (renkaita säästäen) kannatti, sillä löysimme lähes välittömästä peltojen yllä äännellen kierrelleen tunturikiurun. Lintu päästiin näkemään lopulta maassakin. Myös pari uuttukyyhkyä, kivitasku, hemppo sekä kiuruja, niittykirvisiä, järrejä ym. nähtiin. Muuten Saaren kierros olikin vaisu ja hanhiakin näkyi enemmän vain Pohjasuolla. Yhteensäkin hanhia näkyi kuitenkin vain vajaat 8000 lintua, eikä seasta löytynyt mitään parempaa. Joutsenkertymiä ei ollut missään ja muutenkin oli hiljaista. Tarassiilla mullospellossa oli 350 räkätin ja kymmenien punakylkirastaiden seurana 3 kapustarintaa ja 2 suokukkoa ja isolepinkäisiä näkyi siellä täällä.

7.10. staijailin itse jopa 9 tuntia Siikalahdella ja palkittiinhan sinnikkyys sentään jotenkin, kun mm. pikkujoutsen, raa’asti arvioiden 12000 valkoposkihanhea, 1770m ja 1 kiert sepelhanhea, 7 jallua, 4 merikotkaa, joista 3 nuorempaa muutti yhdessä, nuori maakotka, 31 piekanaa, tuuli-, ampu- ja muuttohaukka ja 3 luhtakanaa tuli havaittua.

8.10. näkyi 6-8 jallua ja muutama piekana ja 10.8. 50 sepelhanhen ja 50 allin parvet, illalla yritimme helmipöllöpyyntiä Tarvaslammella, mutta havainnot jäivät yhteen napsumassa käyneeseen yksilöön. 11.10. Hanna värirengasti Likolammelta pari pähkinänakkelia ja 12.10. lahdella näkyi taas jopa 11 jalohaikaraa sekä pari piekanaa. 13.10. ruokiskäynnin ylläri oli patotien yli äännellen muuttanut keltavästäräkki. Ääni kuulosti kovin särähtävältä ja lintu oli jotenkin muutenkin oudon näköinen, pitkäpyrstöinen ja kontrastikas – mikä lie itäinen tyyppi? Iltapäivällä alkoikin sitten todella kauan odotettu loma!

J.A.

Syksyä odotellessa

Hailuodosta palattuani alkoi viikko 13.8. ruokatunnilla nähdyillä kuudella jalohaikaralla. Aiemmin aamulla Siikalahdella oli nähty jopa kahdeksan linnun parvi! Harmaahaikaroita näkyi kuusi ja niitäkin oli aamulla näkynyt ainakin 15 lintua. Mutta vielä jalohaikaroitakin yllättävämpi havainto oli ohitsemme muuttanut sirriparvi, jossa oli 24 kuovi- ja 12 suosirriä! Kun vielä valkoselkätikkakin näkyi lentämässä lahden poikki, oli viikko alkanut oikein mukavasti.

Seuraavana aamuna innostuin menemään lahdelle jo ennen töitä ja jalluja näkyi taas kuusi lintua. Näin myös neljän harmaasorsan porukan laskeutuvan lahdelle ja luhtakanakin kuului todella pitkästä aikaa. Kylällä näkyi töihin mennessä taas pähkinähakki. Ruokatunnilla lahdella näkyi mm. merikotka ja sinisuohaukkakoiras ja kävimmepä lahdella vielä illallakin, jolloin näkyi mm. pari 84 kurkea, pari pikkulepinkäistä, suokukko sekä kapustarinta.

15.8. teimme aamulla pikaisen pyöräkierroksen lahdelle Lötjösen Matin kanssa, mutta havainnot jäivät pohjoispuolen laitumen tolpilla kuivatelleisiin neljään “jalluun”. Ruokiksella lahdella muutti kolme merimetsoa ja illalla saunareissulla yritimme rengastaa Tarvaslammella kehrääjiä, mutta vaikka pari lintua kävi verkoilla pyörähtämässä, eivät ne suostuneet osumaan verkkoon. Seuraavinakin päivinä patotieltä näkyi paria jallua ja 17.8. tornilta näkyi kolme punasotkaa ja pari uiveloa.

18.8. oli vuorossa taas Papinlahden SSP-kokeilu ja lintujahan alkoi tulla heti aamusta mukavasti. Lopulta verkoista tuli 2 metsäkirvistä, keltavästäräkki, 2 ruokokerttusta, 4 hernekerttua, pensaskerttu, 2 lehtokerttua, mustapääkerttu, tiltaltti, 9 pajulintua, sinitiainen, 20r ja 5kontr talitiaista, pikkulepinkäinen, 12 viherpeippoa sekä 7 kelta- ja 7 pajusirkkua.

19.8. staijailin aamun Siikalahdella ja mukavimpina havaintoina näin pikkusirrin, 2 lapinsirriä, tyllin, 9 harmaa- ja 7 jalohaikaraa. Päivällä teimme retken Saarelle ja heti Pohjanrannassa näkyi taas jalohaikara. Parin pikkulepinkäistä nähtiin myös mutta muuten seuraavilla paikoilla oli hiljaista, kunnes Jyrkilässä näkyi 260 kurkea ja Tarassiinlahden pelloilta löytyi 75 keltavästäräkin parvi, jossa oli mukana komea koiras lapinkirvinen.

20.8. alkoi sorsien metsästys klo 12:00 ja heti alkoi Siikalahdelle kerääntyä sorsia turvaan. Ainakin parisataa lintua, lähes kaikki sinisorsia, laskeutui molemmin puolin patotietä. Illalla kävin tornilla katsomassa, olisiko sorsien seassa jotain parempaa, mutta ainoina mainittavina löytyi 8 punasotkaa sekä 2 tukkasotkaa. Alkavat nämä sotkat käydä aika vähiin!

21.8. ruokiskäynti alkoi mukavasti, kun lähes välittömästi löysin siron suohaukan muuttamasta lahden itäreunaa pitkin. Lintu lensi todella hienosti läheltä ja jäi vielä kaartelemaan aika lähelle minut ohitettuaan. Kyseessä oli vanha arosuohaukkanaaras. Jalohaikaroita näkyi vaihteeksi neljä.

22.8. ruokiskäynnillä näkyi pitkästä aikaa kolmaskin haikaralaji eli kaulushaikara. Kanahaukka kaarteli taivaalla varislintuparvia pölläytellen. Illalla kävin Tarvaslammella saunaa ennen lenkillä ja yllättäen näin 3 koppeloa, ukkometson, 3 teertä sekä pyyn. Myös 3 kuovia oli yhä ylämaankarjan seurana lähipellolla. Saunan jälkeen yritimme taas kehrääjäpyyntiä, joka tuottikin tulosta! Saimme toisen kehrääjärengastuksemme, ensimmäisenhän Hanna oli saanut, kun olin itse Hailuodossa.

23.8. oli Siikalahdella nähty aamulla ainakin 9 “jallua”, joista itse kuitenkin näin ruokiksella vain 5. Illalla suuntasimme lahdelle laskemaan lahdelle saapuvat kurjet ja ynnäsimme 368 lintua. Pari luhtakanaa oli vaisusti äänessä ja haarapääskyjä saapui ruovikoihin yöpymään ainakin 300 lintua. 18 metsähanheakin saapui lahdelle yöpymään mutta liian pimeässä alalajimääritystä ajatellen.

24.8. jalohaikaroita näkyi 10 yksilöä, pari lapin-/pikkusirriä vilahti lennossa pohjoispuolen ruovikon päällä ja pari merikotkaa näkyi kauempana, mutta ne eivät saapuneet lahdelle lennättämään lintuja ja helpottamaan ”jallujen” laskemista.

25.8. ajelimme aamusta Helsingin Viikkiin lintumessuille. Hanna oli ”töissä” messuilla ja itsekin kiertelin aluetta tuttujen kanssa jutellen ja lopulta teimme myös isot kaupat, kun Hanna osti ensimmäisen Suomeen myydyn Zeiss Harpyia -kaukoputken ja itse ostin Zeiss Victory 10×42SF -kiikarit. Olikin jo aika vaihtaa vanhoista naarmuuntuneista kiikareista parempiin!

Hanna jäi Helsinkiin, sillä seuraavana päivänä oli BirdLifen hallituksen kokous, mutta itse kävin iltapäivällä Espoon Laajalahdella, jossa näkyi mm. ristisorsa, isosirri, pari kuovisirriä sekä lapinsirri. Illalla ajoin Hangon Vedagrundetille, jossa nukuin autossa.

26.8. aamulla satoi oikein kunnolla, mutta onneksi sade loppui ajoissa ja kävelin rantaan staijaamaan. Rannassa oli mukavasti kahlaajia ja näin aamun aikana mm. 2 isosirriä, 3 kuovisirriä, lapinsirrin, 29 suosirriä, karikukon ja 3 punakuiria. Toivomaani riuttatiiraa ei näkynyt ja muutenkin tiiroja hyvin niukasti, vain pari kalatiiraa ja muutama räyskä. Muita mainittavia havaintoja olivat merihanhiparveen laskeutunut punasotka ja syksyn ensimmäinen järripeippo.

Olin juuri lähdössä ajelemaan Kirkkonummelle vanhempieni kanssa syömään, kun sain viestin, että Hangon Haliaksella katseltiin paria paikallista riuttatiiraa. Niinpä suunnitelmiini tuli muutos ja kohta olin kävelemässä Haliaksen uudehkoa luontopolkua kohti Gåsörsvikenin kalliota. Valitettavasti merilokki oli ajanut tiirat tiehensä, mutta päätin silti jäädä vielä tunniksi staijailemaan paikalle. Tiiroja näkyi muutamia kymmeniä, joten oli helppo todeta, että olin ollut aamun aivan väärässä paikassa. Myös heinätavi, 2 isosirriä ja merikihu näkyi, mutta riuttatiira jäi yhä puuttumaan eliksistäni.

Illalla bongasimme vielä keskustelua herättäneen metsähanhenkuvatuksen Helsingin Malminkartanosta ja ajelimme takaisin Parikkalaan. Matkan varrella Lappeenrannassa huhuilimme sateiden hetkeksi tauottua tutulle huuhkajalle, joka innostuikin vastaamaan meille.

27.8. illan kurkilaskenta tuotti 330 Siikalahdelle saapunutta kurkea ja taas jopa 11 jalohaikaraa! Seuraavana päivänä patotiellä oli mukavasti pikkulintuvilinää ja mm. sinirinta, leppälintu ja 7 harmaasieppoa näkyi, lisäksi näkyi vaeltavan oloinen pähkinähakki. 29.8. havainnot jäivät Likolammella näkyneeseen pähkinänakkeliin ja Härskiinmutkan nuoreen pikkulokkiin. 30.8. iltakäynneillä Siikalahdelle näkyi pyy, teeri, lehtokurppa ja kehrääjä.

Kuun viimeisenä päivänä aamu alkoi Härskiinmutkasta nähdyillä 23 pilkkasiivellä ja 175 mustalinnulla, päivällä patotieltä näkyi mm. ampuhaukka, pähkinähakki, käki ja sinirinta ja Raikanniemestä löytyi pyrstötiaisia, kuusitiainen sekä lehtokerttu ym.

Syyskuun ensimmäinen alkoi kotipihassa olleella harmaapäätikalla ja Siikalahdelta löytyi mm. sinirinta sekä pensas- ja mustapääkerttu. Päivällä bongasin taas Kokkolanjoen virtaväiskin ja Lappeenrannassa kävin Askolassa, jossa näkyi mm. 2 pikkusirriä sekä merimetso.

2.9. teimme kauden viimeisen SSP-kokeilun Papinlahdella ja kostean aamun takia lintuja liikkui yllättävän niukasti. 10r+3kontr pajusirkkua, 11 pajulintua, 2 sinirintaa, 2 hernekerttua, 2 keltasirkkua, 1 metsäkirvinen, 1 rautiainen ja 1kontr talitiainen saatiin. Ohessa Hanna näki matalalla muuttaneen nuoren sirosuohaukan ja porukalla näimme 3 muuttanutta merimetsoa ja kuulimme ainakin yhden pohjansirkun. Itse näin vielä nuoren pikkulepinkäisen.

3.9. Siikalahdella näkyi jopa 12 jalohaikaraa, 2 harmaahaikaraa sekä liian kaukainen sirosuohaukka. 4.9. kurkilaskenta tuotti huikeat 741 kurkea, jotka kaikki saapuivat lahden pohjoispäähän yöpymään. Taas näkyi 11 ”jallua”, pari nuorta sinisuohaukkaa ja 26 tundrametsähanhen muuttoparvi.

Seuraavinakin päivinä kävin ruokisretkellä ja useimpina iltoina kurkia katsomassa ja näin tietysti ”jalluja” sekä taas joitakin kaulushaikaroitakin. 6. ja 7.9. lahdella pyöri edestakaisin ruovikoiden päällä saalistellut nuori arosuohaukka. 7.9. näin Härskiinmutkassa vanhan merilokin ja ruokatunnilla Siikalahdella upean 13 merikihun muuttoparven! Illan kurkilaskennassa laskimme 644 kurkea, mutta näimme myös muuttaneen punakuirin sekä pari sarvipöllöä, jotka kisailivat pimeässä aivan lintulavan edustalla.

8.9. staijailimme koko aamun patotiellä ja aamu alkoi todella mukavasti, kun kuulimme taigauunilinnun kutsuääntä. Pienen viheltely- ja atrappisession seurauksena lintu saapui aivan lintulavan viereen hetkeksi näytille ja ehtipä Hanna saada siitä jokusen kuvankin. Muita parempia havaintoja olivat tylli, lapinsirkku, lapinkirvinen sekä todella mukavat 5-7 pohjansirkkua!

9.9. toistimme pitkän aamustaijin ja tällä kertaa pääosan varastivat suohaukat! Näimme muutolla ainakin kolme eri yksilöä nuoria arosuohaukkoja sekä yhden vanhan koiraan. Lisäksi näkyi vielä yksi sirosuoksi jäänyt turhan kaukaa muuttanut yksilö ja pari sinisuohaukkaa. Lisäksi näimme mm. 80m tundrametsähanhea, a25 merimetsoa, haarahaukan, 17m mehiläishaukkaa, 36m6p hiirihaukkaa, 45m5p varpushaukkaa, 6 merikotkaa, vielä 6 nuolihaukkaa, suosirrin, lapinkirvisen, keltavästäräkin, lapinsirkun ja muutaman urpiaisen.

Päivällä tein pikaisen Saaren kierroksen, mutta havainnot jäivät Jyrkilän 285 kurkeen ja pariin sinisuohaukkaan. Illan kurkilaskennassa kurjet yllättivät ja menivätkin yöpymään lahden eteläpuolelle, joten summia ei saatu laskettua, mutta ohessa näimme muuttavan oloisen muuttohaukan, lehtokurpan, sinirinnan sekä tietysti jalohaikaroita, jotka lensivät aina illan viime valoilla pohjoispuolelta eteläpuolelle puihin yöpymään.

Viikolla säät muuttuivat jo selvästi syksyisemmiksi. Jalohaikaroita näkyi maanantaina ainakin 11 lintua ja kurkia saapui yhä lahdelle yöpymään vajaat 600 yksilöä. Sirosuohaukkakin näkyi taas turhan kaukaa. Sateet hieman haittasivat retkeilyä ja havinnot jäivätkin seuraavina päivinä vähäisiksi.

J.A.

Tuulinen Hailuotoralli

Perjantaina 10.8. olimme taas koko päivän matkanneet kohti Hailuotoa yhdessä Jarkko Rutilan, Jari ”Jassi” Kiljusen sekä Miska Loipon kanssa ja ilman ainoatakaan pysähdystä olimme vihdoin 20:15 Oulunsalon Riutun lauttarannassa. Pirkka sekä Nyströmin Harry olivat myös odottamassa samaa lauttaa ja kohta olimmekin matkalla kohti luotoa.

Ajelimme suoraan kämpillemme, jossa Vierimaan Antti oli jo paikalla. Vuokraisäntä oli rakentanut mökin viereen savusaunan, joka ei edellisvuotisen visiittimme aikaan vielä ollut valmis, mutta nyt sauna oli valmiina. Nyt ei kuitenkaan savusauna ollut lämmin, mutta Antti oli lämmittänyt tavallisen saunan ja niinpä edessä olivat perinteiset rituaalit eli paljon pizzaa, jutustelua ja lopuksi saunomista.

Seuraavana aamuna alkavaan ralliin päätettiin joukkueetkin jossain vaiheessa eli meidän joukkueemme minä, Pirkka ja Miska pysyi samana ja toinen joukkue oli Harry, Jarkko, Jassi ja Antti. Illalla satoi hieman vettä, mutta Harry pystytti silti pihaan valopyydyksen perhosille ja muille ötököille. Lopulta illanvietto venyi taas kerran turhan pitkään ja nukkumaan päästiin vasta pitkälti puolenyön jälkeen, jolloin koko illan kiihtynyt tuuli oli jo aika navakka.

11.8. herätyskellot soivat viideltä ja aamiaisen jälkeen porukkamme lähtivät liikenteeseen jo ennen kuutta. Me olimme päättäneet noudattaa vanhaa ja hyväksi koettua rallireittisuunnitelmaa, sillä emme olleet mitään muutakaan ehtineet ajatella. Niinpä suuntasimme kohti Riisinnokkaa. Matkalla näimme teeren, mutta muuten oli todella hiljaista. Ainoatakaan rastasta tai lehtokurppaa emme havainneet.

Rautaleton parkkipaikallakin oli hiiren hiljaista, mutta keli vaikutti odotettua paljon paremmalta. Niinpä hieman vaatetusta pähkäiltyämme lähdimme marssimaan kohti Riisinnokkaa. Itse päätin lähteä liikkeelle t-paidassa.

Kesä oli ollut kuiva Hailuodossakin ja Riisinnokalle olisi päässyt lähes lenkkikengillä. Lopulta olimme perillä nokan kärjessä muutamaa minuuttia ennen seitsemää ja tasalta alkoi ralli!

Vesi oli korkealla ja alkuun näytti, että lintuja olisi todella vähän. Mutta jonkin aikaa tavallisia lajeja pointsailtuamme äkkäsi Miska muuttohaukan, joka suuntasi Tömpän ylle ja pöläytti sieltä suuret kahlaajaparvet lentoon. Valtaosa linnuista oli suokukkoja ja liroja mutta sentään jokunen tylli, suosirri, kapustarinta, tundrakurmitsa sekä valkoviklo löytyi. Kalatiirojen, räyskien ja lokkien seasta löysimme joitakin pikkulokkeja sekä myöskin pari pikkutiiraa.

Alun parasta antia olivat kuitenkin petolinnut, sillä muutamia merikotkia nähtyämme oli lähes yhtä aikaa ilmassa neljä tuulihaukkaa, mehiläishaukka sekä varpushaukka ja myöhemmin näimme vielä saareen kaukaa Tömpän takaa saapuneen sini-/aro-/niittysuohaukan ja editsemme muutti merelle koiras sinisuohaukka.

Isomatalan ympäristössä näkyi runsaasti vesilintuja, joista parempina löytyi pari ristisorsaa sekä muutama uivelo. Merellä puolestaan oli kiihtyvän tuulen nostattaman aallokon seassa vain hyvin vähän lintuja, mutta noin 90 merimetsoa sekä muutama kuikka nähtiin lennossa.

Takaisin autolle kävellessämme tuuli yltyi jo lähes myrskyisäksi ja niinpä pikkulinnut loistivat poissaolollaan. Punatulkku kuultiin ainoana parempana lajina ja parkkipaikalla sentään kuului aamun ensimmäinen rastas – laulurastas.

Olimme jo tulomatkalla huomanneet, että perinteiset kuusitiaiskuusikkomme olivat kaadettu, mutta pysähtelimme silti muutamia kertoja kuulostelemaan vähien kuusien kohdalla. Hippiäinen sekä käpytikka sentään saatiin listalle muutamien tavallisten lajien ohella. Koninnokalta oli puolestaan vuosia paikalla lojunut risukasa kadonnut, mutta komppasin silti vähien jäljelle jääneiden risujen poikki ja kyllä kannatti, sillä risujen alta nousi lentoon niin rautiainen kuin peukaloinenkin.

Kirkkosalmen lintutornilla ei tuuli vielä pahemmin haitannut havainnointia, joten saman tien torniin noustuamme nyppäsi Miska sorsaparvesta heinätavin. Harmaasorsia, nokikanoja, 3 harmaahaikaraa, muutama mustaviklo sekä yllättäen ohitsemme muuttanut 14 punakuirin parvi nostivat tunnelmaa. Kävelimme jonkin matkaa ruovikon sisällä ollut pitkospuupolkua toiveissamme löytää mitä tahansa pikkulintuja, mutta emme löytäneet yhtään mitään.

Järventakustan pelloilta löytyi helposti pensastaskuja, kiuruja ja niittykirvisiä sekä pienellä komppauksella vihdoin yksi pajusirkku. Ja kylällä Miskan kaupassa käynnin aikana löysimme yllättäen kaupan takaa ruokinnan, jolla kävi molempia varpusia, keltasirkkuja, viherpeippoja ym. ja lähipuskissa vilahti leppälintukin. Ja autolle käppäillessämme lensi ylitsemme nuolihaukka.

Sitten olikin aika lähteä ajamaan kohti saaren toista päätä. Matkan varrella emme havainneet mitään edes tulvan vallassa olleella Ojakylänlahdella, mutta Pököntielle käännyttyämme näimme jo vauhdista lupaavan näköisen suohaukan. Lintu lensi turhan matalalla ja näimme lopulta sitä paremmin vasta sen vilahdeltua puiden latvojen takana, mutta selvästi se oli nuori sirusuohaukka – ennemmin arosuo- kuin niittysuohaukka, jollaisen pari joukkuetta oli jo ilmoittanut rallissa havainneen Pöllän suunnalla.

Pökönnokalla olikin sitten jo melkoinen myrsky ja vesi oli kovassa nousussa! Niinpä nokan kiertoon ei kauheasti tuhrautunut aikaa, mutta ei havaintojakaan liikaa tullut. Kahlaajat olivat taas etupäässä suokukkoja ja liroja, mutta jokunen kuovi löytyi, vikloista näkyi nyt punajalkaviklojakin ja suosirrien ohella näkyi ohitsemme punakuirien kanssa matkanneet pari isosirriä. Meren aallokosta oli mahdotonta löytää mitään uutta, mutta kaukana meren yllä lentänyt merikihu piristi tunnelmaa.

Yllättäen Potinhaminassa pääsi havainnoimaan tuulen suojassa ja näkyvyyskin oli erinomainen. Niinpä löysimme kahlaajien joukosta lisää isosirrejä ja uusina lajeina pari karikukkoa sekä muutaman lapinsirrin. Huikun lauttarannassa puolestaan oli niin järjettömän kova tuuli, ettemme edes nousseet autosta, mutta näimme onneksi vihdoin päivän ensimmäiset tukkakoskelot.

Sitten lähdettiinkin taas ajamaan saaren halki. Toinenkaan stoppi Ojakylänlahdella ei tuottanut mitään uutta, mutta jatkettuamme taas matkaa näimme lopulta kaksi räkättirastasta! Matka jatkui aina Ulkokarvon Petsamon laiturille. Tuuli oli taas aivan mieletön, mutta kaukaisesta sotkaparvesta löytyi sentään yksi lapasotkanaaras. Silkkiuikkuja seulottiin taas antaumuksella, mutta härkälintua emme löytäneet.

Pöllään päästyämme yllätyimme, sillä Pöllän kärjessä oli aivan tuhottomasti porukkaa. Niinpä jäimme niemen tyvelle seulomaan lahdelle. Tuuli oli aivan mieletön, mutta Miska löysi kiikareilla vastarannan päältä puiden latvusten tuntumassa edenneen kotkan, joka aina välillä laski lavojen taakse katveeseen, nousten sieltä taas kohta lyhyeksi ajaksi näkyviin. Pirkka sai linnun putkeen, mutta kohta se taas tippui puiden taakse. Itse aloin ihmetellä, miksi muut katsoivat niin kauan lintua, josta he kuitenkin olivat puhuneet ”halina” eli merikotkana ja aloin myös etsiä lintua. Kun viimein löysin linnun sen noustua taas näkyviin, näytti se heti todella hälyttävältä! Ja kohta se alkoi liitää ja hieman kaarrellakin ja sehän oli päivän selvä vanha kiljukotka! Miska oli lähtenyt autolle hakemaan putkeaan, mutta valitettavasti lintu näyttäytyi enää vain kolme lyhyttä kertaa latvojen yllä kunnes se lopulta tippui taas katveeseen eikä enää noussut näkyviin. Pirkan kanssa olimme kuitenkin nähneet linnun riittävän hyvin, jotta laji saatiin määritettyä.

Kuivasäikälläkin kävimme kirjaimellisesti kääntymässä, sillä rantaa kohti kävellessämme lensi hiekkadyyniltä hiekkaa aivan suoraan naamaamme, mikä oikeasti sattui! Niinpä käännyimme ympäri, käänsimme auton ja jatkoimme matkaa.

Patelanselkä ei tuottanut sekään mitään uutta, vaikka toivoimme edes jotakin pikkulintua! Niinpä kohta ajoimme kohti Marjaniemeä koukataksemme vielä Koivukylään. Hieman ennen Koivukylän risteystä näimme sentään yhden naakan tuulen riepoteltavana korkealla taivaalla. Koivukylästäkään ei irronnut uusia lajeja ja Marjaniemeen päästyämme totesimme tuulen taas niin kovaksi, ettei ulos ollut mitään asiaa. Satama-altaan reunoilta löysimme kuitenkin selkälokin ja kuvailtuamme hetken maassa tuulen takia maanneita lapintiiroja, jatkoimme kohti Keskiniemeä.

Ajoimme Keskiniemeen taas tietääksemme paraskuntoista tietä pitkin eli aika sisällä männikössä. Niinpä tällä hieman tyynemmässä näkyi vihdoin hieman lintujakin ja näimme teeripoikueen, käen, useammankin leppälinnun sekä vihdoin muutaman harmaasiepon ja kun samaan aikaan kuului vielä tilhen ääntä, meni meillä pitkästä aikaa taas hieman paremmin!

Keskiniemen pookille ajettuamme kävelimme rantaan, josta paikkasimme vihdoin vain minun aamulla näkemän meriharakan, löysimme muutaman pikkukuovin sekä yllättäen rantasipien ja muiden viklojen seurassa olleen metsäviklon. Toiveissamme oli tietysti löytää vielä ainakin jokunen sirrilaji lisää sekä nähdä merellä jotain uutta, mutta uusia kahlureita ei enää löytynyt ja merellä oli niin älytön aallokko, että mitään uutta ei sieltäkään enää löytynyt. Ja lopulta ralli loppui klo 19:00.

Käytyämme pikaisesti kaupassa, olimme lopulta viimeiset purkupaikalla kylän koululla. Rallissa oli ollut mukana kuusi joukkuetta ja näistä olimme törmänneet vain paikallisten poppooseen aloiteuksessa Riisinnokalla sekä nähneet kerran Hervan Tuomaksen sekä kerran sisarjoukkueemme ajaessamme heidän ohi.

Purku alkoi pienillä teknisillä vaikeuksilla, mutta lopulta peruslajit saatiin huudettua ja kylläpä oli tasaista! Kahdeksastakymmenestä peruslajista puuttui kuitenkin kaikilta useampi laji, mutta kaikki lajit oli kuitenkin ainakin jonkun joukkueen osalta havaittu. Meidän peruslajipuutteemme olivat musta-, punakylki- ja kulorastas, ruokokerttunen sekä puukiipijä.

Huutolajeja huudettiin oikein mukavaa tahtia ja tasaista oli edelleen. Kolmen kärki oli pitkään karussa eli meidän molemmat joukkueet sekä Finnature, mutta huudon jo edettyä pitemmälle nousivat muut, etenkin paikallisten joukkue aivan kantaamme ja sisarjoukkueemme ja Finnaturen sakki kiskaisi hieman kaulaa ja olivat pitkään tasaisesti kärjessä.

Rallit kovimmat lajit eli niittysuohaukka ja kiljukotka huudettiin ovelasti jo hyvissä ajoin, sillä näistähän vihulaiset jo tiesivät Lintutiedotuksen viestien perusteella. Kahlaajia olivat muut nähneet enemmän ja kaikki odotetut lajit oli rallissa lopulta havaittu. Ässälajeja oli todella vähän, mutta lopulta meiltä alkoi näitäkin pudota ja kärki tasoittui taas kolmen kärjeksi paikallisjoukkueen hieman jäätyä.

Osa joukkueista jo tippui huudosta, mutta neljän kärki jatkoi yhä vain. Lopulta huudon lopetti samalla kierroksella ensin Finnature, sitten me, sitten sisarjoukkueemme ja vielä paikallisporukkakin. Ja olipahan ollut purku, sillä lopulta kolmen kärjellä oli kaikilla sama lajimäärä – 104 lajia! Paikallisten joukkue sekä Tuomas Hervan soolosuoritus jäivät 100 lajiin ja Meskien pariskunta, joka oli pitkälti liikkunut pyörillä oli koonnut komeat 97 lajia. Ässien määrä oli lopulta meillä kolme ja kahdella muulla kärkijoukkueella yksi. Päätimme kuitenkin yhteistuumin, että ainakin meidän mökissä juhlittaisiin illalla voittoa koko porukalla!

Mökillemme päästyämme olikin vuokraisäntämme toteuttanut edellisvuotisen lupauksensa, että meillä olisi tällä kertaa savusauna lämpimänä. Ja niinpä Harryn taas hankkimat omat rallipalkinnot jaettuamme sekä hieman evästettyämme ilta kului savusaunassa saunoen ja tietysti taas rupatellen.

Lopulta kello oli jo yksi kunnes lopulta pääsimme pehkuihin.

12.8. herätyskellot soivat meille innokkaimmille jo klo seitsemän ja kasin pintaan lähdimme retkelle Pirkan, Miskan ja Jarkon kanssa. Keli oli tyyntynyt ja jo mökin pihalla havaittiin mm. puukipijä, järripeippo, punakylkirastaita sekä ampuhaukka, jotka olisivat kelvanneet edellispäivänä!

Suuntasimme ensin Järventakustalle, jossa oli vielä rallin viime hetkillä näkynyt niittysuohaukkanuorukainen, mutta me löysimme paikalta vain sinisuohaukkanuorukaisen. Kirjosieppokin nähtiin taas edellispäivän puutelajeista.

Kuivasäikältä yritimme löytää Jarkolle siellä nähtyjä pikkutiiroja elikseksi, mutta saimme tyytyä kouralliseen pulmussirrejä sekä pikkusirriin ym. muihin kahlaajiin.

Jatkoimme Keskiniemeen, jossa ylitsemme lensi pikkukäpylintu ja rannalla näkyi kahlaajaporukoissa jokunen pulmussirri sekä useita karikukkoja. Kaakkuri näkyi merellä, jossa kuitenkin muuten oli hiljaista.

Mäntyniemeen ajo olikin sitten vaikeaa ja kävelimme rantaan hieman kauempaa. Rannassa näkyi kahlureiden joukossa taas pulmussirrejä sekä muutama pikkusirri ja taivaalla kaarteli komea kanahaukka.

Lopulta lähdimme palailemaan takaisin päin, mikä olikin helpommin sanottu kuin tehty. Hiekkainen tie oli nyt paikoitellen loivasti ylämäkeen ja lopulta autoa saatiin työntää kolmeen otteeseen ennen kuin olimme lopulta ns. ”kuivilla”.

Mökillä olleet olivat jo mökin siivonneet ja Harry ja Antti olivat lähteneet jo kohti Oulua. Pian suuntasimme mekin kohti lauttarantaa ja Oulunsalon puolella hyvästelimme Pirkan ja lähdimme pitkälle paluumatkalle kohti kaakkoa.

Hailuoto oli taas kerran tarjonnut parastaan ja vaikka rallikeli oli ollut varsin karsea, oli reissu kuitenkin ollut taas kerran huikea! Ihmetellä sopii, miksei ralliin osallistu enempää joukkueita! Tämä meidänkin reittimme, jolla on nyt voitettu neljä peräkkäistä rallia on ollut täällä blogissa joka vuosi ja tätä reittiä seuraamalla loppu olisi vain joukkueesta itsestään kiinni, kuinka paljon lintuja näkisi. Tulkaahan yrittämään!

J.A.

Helteitä ja SSP-kokeiluja

Lounais-Suomen kesäreissulta palattuamme emme pahemmin itsellemme armoa antaneet vaan heti seuraavana aamuna 9.7. suuntasimme taas Papinlahdelle SSP-pyyntikokeilulle. Verkoilla oli varsin hiljaista ja saldoksi aamun pyynnistä saimme ruokokerttunen 1r+3k, pensaskerttu 2r+1k, pajulintu 5r+1k, sinitiainen 2r, talitiainen 4r+1k, viherpeippo 9r, yllättäen tikli 2r sekä keltasirkku 1r. Pikkulepinkäisen ääntäkin kuulimme pariin otteeseen, mutta muuten aamun havainnot jäivät vaisuiksi. Päivällä Kangaskylällä näkyi kuitenkin kuuden pähkinähakin parvi, joten perhe lienee pesinyt jossain lähistöllä?

11.7. Siikalahtikäynnin havainnot jäivät palokärkeen, mutta 12.7. suuntasimme uudelle yritykselle Joutsenon perhosmaisemiin. Sää ei vieläkään ollut otollisin ja niinpä aamun havainnot jäivät idänhäränsilmään tutusta paikasta. Kiertelimme tovin edes takaisin ja vihdoin näimme häiveperhosenkin, joka oli minulle ensimmäinen varma havainto lajista koskaan! Aika pirun monta epävarmaa vilahdusta oli jo aiemmin ollut, mutta nyt laji määrittyi.

Kelin huononnuttua kävimme Kotasaaressa pointsaamassa vuodenpinnaksi kuovisirrin; myös muutama pikkutylli sekä mustakurkku-uikkunuorukainen nähtiin.

Sään parannuttua palailimme vielä päivällä uudemman kerran perhospaikoille, mutta mitään uutta ja mullistavaa ei tullut vastaan. Paluumatkalla kotiin näimme taas Kokkolanjoella virtavästäräkin.

13.7. kuului Kukonkannassa vielä pari laulavaa viitakerttusta ja seuraavana päivänä kävimme viemässä Joukionsalmeen hanhipyydyksen paikoilleen. Samalla arvioimme rantaniityltä jopa 200 valkoposkihanhea, joista lähes puolet oli poikasia!

15.7. suuntasimme aamulla hanhipyyntiin, mutta hanhista oli vain osa paikalla ja nämäkin olivat todella arkoja ja valtaosa syöksähti veteen heti automme nähtyään. Vain yksi poikue saatiin lopulta saarrettua pellon puolella ja lopulta renkaisiin. Mutta illalla teimme uuden yrityksen ja nythän homma menikin paremmin kuin olisimme ikinä uskaltaneet toivoa! Saimme jopa 30 linnun porukan saarrettua pellon puolelle ja koska tämä parvi oli aivan liian suuri ajettavaksi kerralla ansaan, onnistuimme hajottamaan parven kahtia ja ajoimme viitisentoista lintua, niin vanhoja sulkasatoisia kuin niiden poikasia ansaan kerralla. Rengastimme sitten ansasta haavilla napaten yksi kerrallaan ensin emot ja sitten poikaset ja kun kaikki oli vapautettu, ajoimme toisen porukan, jonka olimme onnistuneet pitämään pellon puolella ansaan ja näin ollen saimme tunnissa renkaisiin jopa 30 valkoposkihanhea!

Seuraavana viikonloppuna olin taas kaveriporukalla Saimaalla, jossa sää onneksi oli paljon parempi kuin mitä ennustettiin. Lintuhavainnot jäivät kuitenkin teereen, muutamaan merimetsoon sekä eräässä saaressa nukkumista häirinneeseen huudelleeseen uuttukyyhkyyn. Kotiin 22.7. ajellessa kävin taas katsomassa virtaväiskiä ja samalla näin syksyn ensimmäiset pari harmaahaikaraa.

24.7. Siikalahdella näkyi pitkästä aikaa kolme punasotkaa, vähiin on tämä vuoden laji käynyt! 25.7. Lappeenrannan Askolassa näkyi 9 lapinsirriä, suosirri, pikkutylli ja punajalkaviklo ja 27.7. niin Papinlahdella kuin Siikalahdella kuunpimennystä katsellessa näimme ja kuulimme muutamia mustalintuparvia.

28.7. rengastelimme taas Papinlahdella ja verkoista saimme ruokokerttunen 8r+1k, viitakerttunen 2r, hernekerttu 10r, pensaskerttu 6r, lehtokerttu 2r, tiltaltti 1r, pajulintu 5r, sinitiainen 12r+1k, talitiainen 3r, peippo 1r, viherpeippo 2r, punavarpunen 1r ja pajusirkku 11r+1k. Pois lähtiessämme löysimme auton läheltä vielä pari pikkulepinkäistä. Seuraavana päivänä näin vihdoin pikkulepinkäisen Siikalahdellakin – eli on tätäkin lajia yhä maisemissa, vaikka keväällä en ollut nähnyt ainoatakaan!

31.7. kävin taas Lappeenrannan reissulla vilkaisemassa Kaislasen tliannetta, mutta enää ei järvi näyttänyt niin kahlaajapaikalta kuin aiemmin. Silti mättäillä vilisi sata liroa ja joitakin suokukkoja ja valkovikloja.

3.8. vihdoin saapuneiden maastoa kostuttavien ja keliä edes hetkellisesti vilvoittaneiden sateiden jälkeen suuntasin pitkälle juoksulenkille ja yllättäen Härskiinmutkan tienoilla kuulin taivaalta tundrakurmitsan ääntä.

4.8. näkyi Siikalahdellakin vihdoin harmaahaikara, taivaalta kuului suosirrin ääntä ja ensimmäinen keltavästäräkkikin muutti jo kohti etelää, muuten oli vielä kovin kesäistä. Seuraavan päivän metsäretki Melkoniemen metsiin ei tuottanut mainittavia havaintoja.

7.8. oli vuorossa taas SSP-kokeilu Papinlahdella ja vaikka verkoilla oli hiljaista, korvasi laatu määrän, sillä verkoista tuli käenpiika ja jopa 7 pikkulepinkäistä sekä ruokokerttunen 3r, viitakerttunen 1r, hernekerttu 4r, lehtokerttu 3r, mustapääkerttu 1r, pajulintu 5r, sinitiainen 2r, punavarpunen 2r ja pajusirkku 1k. Päivällä bongasin Siikalahdelta löytyneen jalohaikaran, joka käyttäytyi taas aivan samaan tapaan kuin edellisvuosina eli piilotteli pohjoispuolen ruovikoiden takana näkyen vain välillä lennossa lyhyesti.

8.8. ruokatunnilla näkyi taas sama jalohaikara ja Lappeenrannan keikalla stoppasin taas Kokkolanjoella, jossa näkyi virtaväiski. Yöllä pelihommista palattuani suuntasin vielä kiertämään Kullinsuon pellot, jossa näin kehrääjän sekä sarvipöllön.

10.8. laskin Härskiinmutkasta 118 silkkiuikkua ja merimetsokin oli taas saapunut vakiopaikoilleen. Työpäivän jälkeen lähdimme ajelemaan kohti Hailuotoa, jossa edessä oli taas kerran Hailuotoralli!

J.A.