Lintukuvia piilokojusta

Huhtikuun alkupuolella muuttajat toivat mukavan lisän kojukuvauksiin. Lunta oli vielä reippaasti heijastamassa valoa. Kuun loppupuolella linnut alkoivat löytää luonnosta paremmin ravintoa ja lopetin kuvaukset tältä keväältä. Kesän aikana kojun eteen on tarkoitus rakentaa matala vesiallas, jossa linnut voivat käydä juomassa ja kylpemässä. Se tulee toivottavasti houkuttelemaan entistä laajempaa lajikirjoa kuvauspaikalle. Rakennan loppukesällä myös ruokinnan uudelleen tulevaa talvikautta varten.

Tässä kooste kuvista

H.A.

Pitkää lopputalvea

4.2. kävimme Hannan kanssa moikkaamassa Parikkalan viimeisiä mohikaaneja – kolme kuukkelia tuli taas tuttavallisesti hakemaan meiltä evästä. Muuten havainnot talvisessa metsässä jäivät puukiipijään ja pyrstötiaiseen.

Seuraavina päivinä ruokatuntikierrokset keskittyivät päiväpinnailuun, joten havainnot olivat tuttuja: eri puolilla ruokinnoilla yhä olleita peippoja, Kirkonkylällä ruokinnalla peippojen mukana vierailevia järripeippoja, kuusitiaisia sekä musta- ja räkättirastaita.

7.2. Tetrisuolla oli pari lapinpöllöä, joita tuntui löytyvän Parikkalasta pitkin lopputalvea sieltä täältä. Myyrät taitavat olla aika tiukassa ja vielä tiukemmassa muualla Suomessa, sillä jostain nämä pöllöt ovat tänne tulleet. Itse asiassa pari myöhemmin kuolleena löydettyä rengastettua viirupöllöä paljasti lintuja tulleen ainakin Mikkelistä sekä Ruokolahdelta. Ja valitettavasti kuolleena löytyi myös pari helmipöllöä sekä täällä niin harvinainen lehtopöllö.

Simpeleen Kokkolanjoen visiitit tuottivat vain siellä talvehtineita laulujoutsenia sekä tietysti koskikaroja ja 9.2. käynnillä löysin niiltäkin nurkilta lapinpöllön. Konkapellolla näin myös varpushaukan. Ja samana iltapäivällä hiihdin Siikalahden takapelloille bongaamaan Lötjösen Matin sieltä löytämää helmipöllöä. Tämäkin raukka näytti aika apaattiselta. Oli muuten vasta toinen havaintoni lajista Siikalahdelta ja ensimmäinen nähty lintu.

Pelireissuilla kävin useita kertoja Imatran Vuoksella, jossa näkyi siellä talvehtivia paria uiveloa, naaras lapasotkaa sekä tietysti merimetsoja, isokoskeloita ja telkkiä. Muuten ajomatkoilla havainnot jäivät muutamiin isolepinkäisiin.

Idänturturikyyhky

10.2. kävimme Hannan ja tämän sisarusten Elissan ja Miikan kanssa hoitamassa heille pinnoihin Joutsenon Haukilahden idänturturikyyhkyn, jota saimme odotella toista tuntia ja lopultakin näimme linnun aika huonosti pari kertaa lennossa ja kertaalleen ruokinnan lumikuopassa siten, että siitä ei paljon muuta näkynyt kuin pää. Hyvättilässä yritimme taas turhan turkinkyyhkyjä, mutta yllättäen löysin yhdeltä ruokinnalta peippojen ja keltasirkkujen seurassa olleen lapinsirkun! Harvoin sitä spondesti enää kuukausipinnaa löytää! Lappeenrannan Reijolassa kävin vielä katsomassa tavia, muiden shoppaillessa.

Ja seuraavana päivänä olin taas Lappeenrannassa pelihommissa ja Luukkaansalmella näkyi siellä talvehtiva silkkiuikku, neljä merimetsoa sekä laulujoutsenperhe.

13.2. ruokatuntikierrokseen toi vaihtelua Kirkonkylältä löytynyt pähkinänakkeli, joita taas oli tiedossa sieltä täältä lähistöltä, mutta harvoin ne yrittämättä osuvat kohdalle.

Siikalahden visiitit olivat nekin tutunlaisia, sillä havainnoiksi kertyi lähinnä vain yksittäisiä valkoselkä- ja harmaapäätikkoja. 15.2. Tyrjänjoen luusuaan oli saapunut joutsenperhe, jossa oli jopa yhdeksän poikasta. Muuten havainnot jäivät rummuttavaan palokärkeen.

17.2. otimme sitten suunnan Thaimaaseen, jossa retkeilimme Mikko Ala-Kojolan ja Antti Peunan kanssa intensiivisesti maan pohjoisosissa 18.2.-3.2. Reissukertomus löytyy pian täältä: Pohjois-Thaimaa.

4.3. reissusta palattua ei kevät ollut edennyt lainkaan. Itse asiassa talvi oli ollut kylmimmillään sopivasti reissumme ajan. Paluumatkalla näimme Porvoossa hiiripöllön ja Loviisassa isolepinkäisen. Ja kotiin päästyämme laitoin itse lämmintä päälle, otin sukset kantoon ja lähdin kiertämään Siikalahtea talvilintulaskennan merkeissä. Havainnot jäivät todella vaisuiksi: 1ad+3 nuorta laulujoutsenta ylilennolla, 22 kesykyyhkyä, palokärki, 8 käpytikkaa, valkoselkätikka, tilhi, 2 räkättirastasta, vain 9 sinitiaista, 55 talitiaista, kuusitiainen, töyhtötiainen, huom. ei lainkaan hömötiaista, puukiipijä, närhi, vain 7 harakkaa, 77 naakkaa, 9 varista, 2 korppia, 7 pikkuvarpusta, 11 viherpeippoa, urpiainen, 12 punatulkkua sekä 12 keltasirkkua. Ainoa nisäkäs oli lumikko.

Kevät ei meinannut ottanut edetäkseen sitten lainkaan ja luntakin kertyi maaliskuussa lisää ja lisää ja lisää… Niinpä retkeily oli sitä ihteään ja havainnot samoja tuttuja lintuja. 6.3. Tyrjänjoella näkyi 10 arvatenkin paikalla talvehtinutta sinisorsaa, 9.3. Vuoksella näkyi ensimmäinen kevään merkki eli harmaalokki. 10.3. kävimme etsimässä Parikkala-vuodariksi Peruspohjanjoelta pari koskikaraa ja Kokkolanjoelle oli saapunut isokoskelopari. Kannaksella näkyi urpiaisparvessa pari tundraurpiaista ja Tyrjän suunnilla näkyi taas uusi lapinpöllö. 11.3. Vuoksella oli jo 11 harmaalokkia, Hyvättilässä näimme Caireniuksen Sampsan kanssa nyt pari turkinkyyhkyä ja Haukilahden idänturturikyyhkykin oli yhä paikalla, vaikka huhut kertoivat linnun jo kadonneen aika päiviä sitten. Mutta sitten alkoivat taas kunnon talvikelit.

17.3. bongasimme Moskuunniemestä ruokinnoilla kyttäilleen viirupöllön ja 18.3. veimme lähiympäristön pähkinänakkeleille Hannan rakentamia pönttöjä. Pari nakkelia havaittiinkin puuhailun lomassa ja puukiipijäkin jo lauloi. Siikalahden käynnillä vuodariksi näkyi tavan tikkojen ohella pikkutikkakin. Kannaksella puolestaan peipot jo lauloivat, mutta aika huonolla nuotilla. Kirjolankankaalla kävimme vielä kuvaamassa ruokinnalla väijynyttä varpuspöllöä.


Parina seuraavana aamuna kävin katselemassa, joko nakkelit olisivat innostuneet uusista pöntöistä ja pari nakkelia lauleskelikin pönttöjen lähellä. Myös parvellinen pyrstötiaisia näkyi.

23.3. aloitin Siikalahden ruokatuntistaijit aikalailla nollatuloksella, kun havainnot jäivät pyrstötiaisparveen ja pariin pikkukäpylintuun.

24.3. oli vuorossa Erämaaralli ja meidät oli arvottu D-lohkolle eli keskelle Ruokolahtea. Rallimme alkoi kovassa, 22 asteen pakkasessa lupaavasti, kun kuulimme Ahjärvellä pari viirupöllöä ja aamun valjetessa noin 10 minuutissa 7 varpuspöllöä! Loppukisa olikin sitten melkoisen tahmeaa ja päivän mittaa erittäin kovaksi yltynyt tuuli teki päivästä aika tylsän. Alueemme ei tarjonnut kerta kaikkiaan mitään yllättävää ja ainoa parempi pistelajimme, joka havaittiin oli yksi harmaapäätikka. Niinpä keräilimme irtopisteitä tiaisilla ja käpytikoilla. Lopulta havaitsimme pistelajeja edellä jo mainittujen lisäksi seuraavasti: pyy, 35 käpytikkaa, koskikara, 4 hippiäistä, 2 kuusitiaista, 20 töyhtötiaista, 39 hömötiaista, 5 puukiipijää, 11 närheä, pikkukäpylintu, tundraurpiainen ja 57 punatulkkua. Siis mm. ainoatakaan teertä tai palokärkeä emme havainneet! Surkeaa oli ollut muillakin ja niinpä lopulta tulimme kuitenkin kisassa toiseksi, kaikin puolin monipuolisemmalla lohkolla, mutta toki ansiokkaan hienosti revittäneiden Harry Nyströmin, Jarkko Rutilan ja Ari Salmisen vietyä kisassa ylivoimaisen voiton. Heidän takanaan tulokset olivat erittäin tasaiset.

25.3. Särkisalmelle oli saapunut laulujoutsenperhe ja 28.3. Siikalahdellakaan ei enää tarvinnut ihan tyhjää taivasta tuijottaa, kun 17 harmaalokkia, varpushaukka sekä 2 merikotkaa näkyi.

Supersurkean maaliskuun piristykseksi kuun parina viimeisenä päivänä näkyi Pääsiäisen kunniaksi jo ihan oikeitakin kevätlintuja, kun lahdella näkyi laulujoutsenten, kanahaukkojen, harmaalokkien ja tikkojen ohella 30.3. 3 hiirihaukkaa, ampuhaukka, sepelkyyhky, kottarainen, 2 tikliä sekä parhaana täällä niin ihmeen harvoin näkyvä kangaskiuru. Ja kuun viimeinen tuotti merikotkan, 2 hiirihaukkaa, 2 uuttukyyhkyä, 2 sepelkyyhkyä, mustavariksen sekä 15 pulmusta. Illalla kävimme vielä katsomassa Tarvassaaressa taas uutta lapinpöllöä.

1.4. aprillipäivä alkoi sillä, että Tarvassaaren lapinpöllö huijasi meitä, eikä ollut lainkaan kiinnostunut meidän huijauksestamme eli virvelin päässä olleesta myyrästä. Niinpä lintua ei saatu kiinni ja renkaisiin. Melkoniemessä näimme 9 teertä ja Särkisalmella 4 pulmusta ennen kuin suuntasimme Siikalahdelle. 2 merikotkaa, 2 varpushaukkaa, 4 hiirihaukkaa, tuulihaukka sekä tikli ja taas 4 lajia tikkoja eivät kuitenkaan oikein vastanneet sitä, mitä huhtikuun alussa tai varsinkaan Pääsiäisenä on totuttu näkemään.

Lunta oli yhä vain maisemassa aivan liikaa, joten muutto pysyi varsin nihkeänä. Ja pahimmillaan kuun alussa lunta tuli taas runsaasti lisääkin! 4.4. näkyi lahdella merikotka, 15 töyhtöhyyppää, uuttukyyhky, 5 sepelkyyhkyä ja pajusirkku. 5.4. oli taas vaisumpaa ja mainittavimpana näkyi 44 pulmusta. 6.4. näkyi ruskosuohaukka, tuulihaukka, uuttukyyhky, 47 sepelkyyhkyä, vihdoin ensimmäinen kiuru sekä 6 kottaraista ym.

Viikonloppuna odotukset olivat jo korkealla mutta yhä vain saimme pettyä. Sillä vaikka öiset vesisateet jo lunta sulattivatkin, oli sitä silti maisemassa vielä aivan liikaa. Niinpä suurin osa havaituista linnuista nähtiin lentävän ensin pohjoiseen ja pian takaisin etelään. Pohjois-Karjalan hankien keskelle ei ainakaan ollut vielä mitään asiaa! 7.4. 6 tunnin navakassa luoteistuulessa suoritetun staijin haviksia olivat 4 kurkea, 2 ruskosuohaukkaa, 4 merikotkaa, 2 ampu- ja 2 tuulihaukkaa, 20 mustarastasta, kulorastas, punakylkirastas, 7 västäräkkiä, 50 pulmusta, 2 pajusirkkua ym. Sunnuntaina 8.4. tuuli oli sentään kääntynyt taas etelään, mutta vieläkään ei oikein rytissyt. 3 kanadanhanhea, 2 sinisorsaa, naurulokki, uuttukyyhky, 15 kiurua, taas kangaskiuru, 8 niittykirvistä, 12 västäräkkiä, 4 räkätti- ja, 6 kulorastasta, 45 peippoa, vihervarpunen, hemppo, 50 pulmusta sekä jäällä kasvillisuuden keskellä pitkän aikaa aivan esillä kököttänyt kaulushaikara sentään nähtiin.

Ja vaikka lunta edelleen on ja Siikalahtikin ihan aivan täysin jäässä, näyttää sääennusteet vihdoin sellaisilta, että tästä se kevät alkaa ja toivottavasti rytinällä!

J.A.

Piilokoju lintukuvaukseen

Käynnit susi ja karhukojuilla, Thaimaan kuvauspiiloissa ja muiden maiden piilokojuissa saivat minut haluamaan oman kuvauskojun. Tämä reilunkokoinen koju on rakennettu osittain purkutavarasta tai ladoista löytyneistä vanhoista materiaaleista. Rakentamisessa olivat mukana Isäni ja veljeni, joilla molemmilla on rakentamisesta runsaasti kokemusta.

Kojun leveys ja pituus on 250cm. Kuvausaukko on 180cm leveä ja 70 cm korkea. Kuvaaminen onnistuu joko peililasien läpi (samanlaiset kuin Bence Maten kojuissa) tai kehykseen tehtyjen kankaisten kuvausaukkojen läpi. Peililasiset ikkunat ovat mitoiltaan 60×80cm. Linnut eivät lennä ikkunaan kun sen ylälaidan eteen on laitettu suikale verkkoa. Verkon kuva heijastuu vinossa olevasta lasita ja lintujen perspektiivistä lähes koko ikkuna näyttää olevan verkon takana. Kuvaaja näkee kuitenkin veron läpi hyvin, mitä lintuja on tulossa ruokinnalle ja voi näin paremmin varustautua kuvaamiseen.

Kuvaajia mahtuu kerrallaan ruhtinaallisesti kaksi ja tiivistäen kolme. Kameroiden on tarkoitus olla tukevasti kolmijalalla. Ikkunan alapuolella oleva seinä tulee reilusti ulospäin, jolloin kuvaajan ja jalustan jaloille on reilusti tilaa. Kuvaajan selän taakse tulee laveri, jossa voi levähtää tai säilyttää käden ulottuvilla tarpeellisia tavaroita. Sisätilat tarvitsevat vielä maalausta ja käyttöä helpottavia sisustusjuttuja.

Lasien huurtuminen tai jäätyminen ei ole ollut tähän asti ongelma. Katto on hieman tavallista korkeammalla, jolloin hengityksen höyryt eivät jää ikkunan korkeudelle. Katonrajassa on aukot, josta ilma pääsee nousemaan taivaan tuuliin. Kojussa ei ole lämmitystä ja sinne saa laittaa päälle reilusti lämmintä. Aivan keskitalvella kojun korkea katto varjostaa kuvausaluetta.

Talvisin etualalla on ruokinta ja erilaisia orsia ja oksia, joilla linnut voivat istua. Kesällä kojun eteen rakennetaan matala 2 x 2,5m vesiallas, joka mahdollistaa juovien ja kylpevien lintujen kuvaamisen. Hyvästä hygieniasta täytyy tietenkin huolehtia sekä ruokintapaikan että vesialtaan puhdistuksella. Kojun ympäristöä olisi tarkoitus muuttaa lintuja houkuttelevaksi. Teen alueelle muutamia tekopökkelöitä, ripustan pönttöjä, istutan tiheäksi kasvavia pensaita ja teen suojaa antavan risukasan.

Tässä on joitakin kojusta testivaiheessa otettuja kuvia.


H.A.

Idänturturikyyhky

Olin tammikuun lopussa taas tuttuun tapaan tarkistellut Tiirasta Pihabongaushavaintoja ja hylännyt useita hemppoparvia ja peltosirkkuja sekä muuttanut muutamia vihertikkoja harmaapäätikoiksi jne. 1.2. iltapäivällä kävin taas katsomassa, olisiko Tiiraan tullut myöhäisiä ilmoituksia ja yllätyin, kun automaattisesti hylkääntyneissä havainnoissa (kovimmat rarithan menevät suoraan hylkyyn) oli turturikyyhkyhavainto Joutsenosta. Onneksi havainnoija oli jättänyt sähköpostiosoitteensa ja laitoinkin taas kyselyä havainnosta, kuten olin tehnyt Tiiran olemassaolon aikana aiemminkin lukemattomia kertoja, mutta koskaan minulla ei ollut tärpännyt eli aina paremmat havainnot olivat olleet vääriä määrityksiä tai ainakin hyvin todennäköisesti sellaisia.

Ilmoitin kuitenkin linnusta Kiljusen ”Jassille”, joka asui Tiiraan merkityn havaintopaikan lähellä ja Jassi ehtikin käydä vielä lyhyesti paikalla, muttei löytänyt mitään kyyhkyntapaista.

Reilua vuorokautta myöhemmin perjantai-iltana olin vihdoin saanut sähköpostiini vastauksen, jossa Pihabongari kertoi, että kyyhky oli ollut tänäkin päivänä paikalla ja että paikalla saisi kyllä käydä sitä katsomassa ja määritystä varmistamassa. Laitoin perään vielä uuden viestin, jossa kyselin hieman kyyhkyn ulkonäöstä ja onneksi sain nyt vastauksen saman tien: Linnulla oli valkoinen pyrstön kärki ja ruskea pää. Enempää ei oikeastaan tarvinnut, vaan laitoin vielä varmuuden vuoksi yhden viestin, jossa kysyin havaintopaikan tarkkaa osoitetta ja onneksi taas sain saman tien vastauksen, sillä Tiirassa ollut linnun paikka olikin reilut 500 metriä väärin!

Olimme päivän aikana suunnitelleet, että suuntaisimme Punnosen Pekan kanssa aamusta Haminaan bongaamaan siellä jo pitempään ollutta idänturturikyyhkyä, mutta nyt iltakymmenen jälkeen soitin Pekalle, että suunnitelmiin oli tullut muutos! Menisimmekin bongaamaan ”idänturturikyyhkyä” paljon lähemmäs!

3.2. lauantaiaamuna kunnon aamupalan jälkeen lähdin ajamaan kohti Joutsenoa ja tuttuun tapaan soitin taas Simpeleeltä varmistussoiton Pekalle, että hänkin oli jo hereillä. Lopulta klo 8:25 parkkeerasin autoni Joutsenon Haukilahteen bussipysäkille.

Pekka ei vielä ollut paikalla, joten käppäilin hieman ympäristöä tutkien ja totesin pihan, jossa lintu oli ollut erinomaiseksi. Se oli tiheän kuusiaidan suojaama ja ympäristössä oli monipuolisesti suuria puita, niin lehtipuita, mäntyjä kuin kuusiakin eli kyyhkyllä olisi piilopaikkoja sekä suojaisia yöpymispaikkojakin. Pihassa oli ruokinta parin kompostin välissä, mutta ruokinnalle ei oikein nähnyt hyvin kuin kauempaa tieltä tai sitten aivan pihasta. Ja pihassa oli koira, joka ainakin alkuun haukkui aika innokkaasti.

Kohta Pekkakin saapui paikalle ja pian talon emäntä, jonka kanssa olin sähköposteja vaihdellut, tuli pihalle antamaan koiralla aamupalaa. Menimme tietysti tätä jututtamaan. Ja kohta olin ainakin itse siinä uskossa, että paikalla ei todellakaan ollut mikään outo pulu tai kulorastas (sellainen oli paria talvea aiemmin talvehtinut lähistöllä) vaan lintu todellakin kuulosti turturikyyhkylajilta. Hurjin tieto kuitenkin oli se, että lintu oli saapunut ruokinnalle jo 30.12. ja näkynyt sen jälkeen ainakin lähes joka päivä!

Pakkasta oli reilut 10 astetta, mutta ryhmityimme Pekan ja emännän kanssa pihaan sellaiseen kohtaan, josta näki ruokinnalle. Emäntä oli oikein mukava ja juttelimme pitkään ja hän jäikin pitkäksi aikaa kanssamme kyttäämään ruokinnalle, jolle lintu oli aikaisimmillaan saapunut klo 9:30 aikoihin sekä usein myös klo 11 aikaan. Sillä oli ollut tapana saapua ensin ruokinnalle ja nousta siitä läheiseen omenapuuhun ja sitten jonnekin lähipuihin sulattelemaan ruokaa joskus jopa pariksi tunniksi, ennen kuin se taas kävisi ruokinnalla.

Aika kului ja kylmä alkoi kangistaa jäseniä, mutta vaikka ruokinnalla kuhisi tiaisia, käpytikkoja, punatulkkuja, pari mustarastasta, peippoja sekä parempina 5 pyrstötiaista ja valkoselkätikka, ei kyyhkyä meinannut näkyä. Lopulta emäntä lähti sisälle, sillä he meinasivat lähteä kauppareissulle. Me saimme luvan jäädä pihaan, josta oli ehdottomasti paras näkyvyys niin ruokinnalle kuin ympäristöönkin.

Lopulta kymmenen jälkeen pihan yli lensi koiras varpushaukka naaras heti perässään ja silloin aivan lähimpien mäntyjen latvuksesta lähti kyyhky niitä karkuun. Näimme linnun vain puiden läpi, mutta se näytti todella hyvältä! Lintu oli suurikokoinen mutta kuitenkin kapeasiipinen ja todella vauhdikkaasti lentävä. Se todellakin näytti idänturturilta! Mutta mitään tuntomerkkejä emme linnusta nähneet ja se näytti lentävän todella kauas.

Aloimme olla aika pahasti jäässä ja Pekka kävikin pari kertaa kävelemässä edempänä, josko kyyhky löytyisi siitä suunnasta, mihin se oli lentänyt, mutta ei sitä löytynyt. Mutta vihdoin klo 10:45 Pekka huomasi linnun saapuneen päinvastaisesta suunnasta talon takaa omenapuuhun! Ja sehän oli todella komea meena-alalajin idänturturikyyhky!

Aloin tietysti heti itse ottaa kuvia linnusta, joka kohta laskeutui ruokinnalle syömään. Annoimme linnun ruokailla alkuun rauhassa, mutta sitten hiivin lähemmäksi ottamaan vielä lisäkuvia. Lunta oli kuitenkin satanut viime päivinä sen verran paljon, että lintu ruokaili sen verran korkeiden hankien keskellä painanteessa, että kunnon kuvia ei tullut. Mutta kohta lintu nousi takaisin omenapuuhun aivan eteeni ja sitten tulikin todella mukavaa jälkeä!

Emäntäkin oli ikkunasta huomannut linnun saapuneen ja palasi pihalle ja sai meiltä melkoiset kiitokset, sillä idänturturikyyhky oli uusi 342. laji Etelä-Karjalaan ja meille molemmille vasta toinen havainto lajista (itselleni toinen Suomessa).

Onnistuin laittaa linnusta tiedon Lintutiedotukseen, vaikka olin aivan umpijäässä ja Pekka soitti muutamille ei-tiedotuslaisille. Kohta lintu nousi lähimäntyyn katveeseen, josta Pekan onnistui kuitenkin löytää se putkella. Niinpä jäimme odottamaan bongareita saapuviksi.

Aika kauan saimme odottaa, mutta lopulta paikalle saapui bongareita ja kun ensimmäinen aalto oli nähnyt linnun laitoin tiedon linnusta myös paikalliseen WhatsApp -rinkiin. Seuraavan tunnin aikana paikalla kävi reilut parikymmentä bongaria, mikä oli aika pitkälti se määrä, jota olin arvioinut paikalle saapuvankin. Emäntä oli tyytyväisenä myös tilannetta seuraamassa ja kerroin hänelle, että varmasti parina seuraavana päivänä paikalla kävisi vielä muutamia bongareita, jota eivät syystä tai toisesta ollut nyt päässyt paikalle, mutta sen jälkeen olisi enää kävijöitä silloin tällöin. Tällaista tämä bongaaminen on täällä periferiassa… Onneksi Haminassa oli samanlainen lintu jo ollut, joten isommat bongarijoukot olivat jo lajin hoitaneet. Kyyhky saisi olla täällä hieman hankalasti bongattavissa olevalla pihalla jatkossa varsin rauhassa, samoin kuin isäntäväki koirineen. Nytkin heillä oli kauppa reissu viivästynyt aika pahasti, mutta ei se onneksi heitä näyttänyt haittaavan.

Kuten bongaustilanteissa aina, oli linnun tarkkailun ohessa mukava nähdä monia tuttuja, joista useampi totesi, että oli odottanut lajia maakuntaan jopa kymmeniä vuosia! Moni kova orni sai linnusta eliksen, joten tunnelma oli korkealla!

Kun paikalle hieman yllättäen saapunut Suojarinteen Potukin oli linnun nähnyt, päätimme jättää idänturturikyyhkyn mäntyyn kököttämään ja lähteä retkelle Potun sekä Lampisen Esa-Matin kanssa.

Suuntasimme ensin Hyvättilään, josta emme löytäneet turkinkyyhkyä, mutta kuulimme sentään harmaapäätikan. Konnarin kierros ei tuottanut mitään, joten otimme suunnan Lappeenrantaan. Pappilanniemessäkin havainnot jäivät vain palokärkeen, mutta Luukkaansalmesta löytyi sentään pari merimetsoa ja paikalla yhä sinnittelevä silkki-uikku. Sitten kello alkoikin olla jo niin paljon, että minun piti jatkaa jääpallopeliin.

J.A.

Yllättävän lintuisa tammikuu

2.1. koitti taas arki ja ruokatunnilla vuodenpinnat jäivät kesykyyhkyyn, peippoon, närheen ja varpuseen. Joutsenperhe oleili yhä siikalahden patotiellä pienessä sulassa ja muita havaintoja olivat mm. muutama kuusitiainen, 2 tikliä sekä järripeippo. Eli aika mukavasti tuntui yhä olevan lintuja Parikkalassakin. Illalla kävin taas katsomassa Siikalahden lapinpöllöä ja tapasin paikalla pari latvialaista lintuharrastajaa, jotka olivat löytäneet samaiselta pieneltä peltoaukealta toisenkin lapinpöllön.

Kävin joka päivä ruokatuntiretkellä, mutta viikolla ainoa vuodenpinna oli takapihallamme naapurien pihoissa yhä hengissä sinnitellyt mustapääkerttu. Lauantaina ainoa vuodenpinna oli Särkisalmella näkynyt palokärki. Kävimme myös yrittämässä lapinpöllöjen rengastusta, mutta sää oli viikonloppuna niin lämmin, että lumihanki oli niin tarttuvaa, ettei virvelillä vetämämme tekomyyrä luistanut sen vertaa, että homma olisi onnistunut. Sunnuntaina 7.1. kylällä näkyi vielä 14 räkättiä, pari mustarastasta, järriä ja tikliä, Kannaksella valkoselkätikka, yhdeksän tiklin parvi sekä tundraurpiainen, Tyrjänkoskella pari puukiipijää ja hippiäistä, Siikalahdella 12 teeren parvi ja Käskynkän vanhainkodin pihlajissa yhdeksän taviokuurnan parvi.

Viikolla taas jatkoin ruokatuntiretkeilyä vaihteeksi kylmenneessä kelissä ja vuodariksi hoitui Siikalahdelta parit harmaapäätikat ja hömötiaiset ja Simpeleen Kokkolanjoelta koskikara. Lauantaina Kannaksella näkyi jopa 35 peippoa, mutta muuten havainnot jäivät samoihin tuttuihin lintuihin. Sunnuntaina 14.1. suuntasin taas Lappeenrantaan ja ennen peliä tein kunnon retken. Imatran Vuokselta löysin pitempään jo paikalla olleen pikku-uikun, merimetsoja sekä pari uiveloa, Joutsenon Hyvättilästä turkinkyyhkyn ja Konnunsuolta hiiripöllön, Lappeenrannan Kourulanmäeltä 25 hemppoa seurassaan 2 vuorihemppoa, Reijolan jätäriltä 3 tavia ja Pusupuistosta bongasin vielä männyssä torkkuneen viirupöllön.

Viikolla kylmeni ihan kunnolla, mutta Siikalahdella notkui yhä pienenevässä sulassa aikuinen laulujoutsen. Linnulla lie ollut jotain hätänä, mutta paikka on aivan mahdoton linnun pyydystykseen. Muttelinmäessä näkyi pyy, Intsilässä käpytikkojen riesana ollut varpuspöllö sekä taas samoja peippoja, yksittäisiä mustarastaita ja räkättejä ym. Tyrjänjoen luusualta löytyi myös 9 sinisorsan porukka.

Viikonloppuna olin pelihommissa Joutsenossa työpaikkojen SM-kaukisturnauksessa. Vuoksella näkyi taas pikku-uikku, uiveloita ja merimetso sekä myöskin joella talvehtiva lapasotka. Sunnuntaina 21.1. näkyi myös jokea pitkin lentänyt harmaalokki.

Viikolla suurin yllätys oli, kun ensin Lötjösen Matti ja seuraavana päivänä minäkin näin tasan kuukauden kateissa olleen uuttukyyhkyn! Se ei enää siis talvehtinut puluparven mukana vaan jossain itsekseen. Linnusta tehtiin seuraavana viikon aikana muutama havainto aina eri paikoista aika pieneltä alueelta, kertaalleen se kävi vakiopaikallaan pulujenkin seurassa. 26.1. sain vihdoin vuodariksi pähkinänakkelista, joita taas on useampia ruokinnoilla talvehtimassa, mutta ne tuntuvat olevan todella liikkuvia tänä talvena.

Ja viikonloppuna oli taas pelihommia Lappeenrannassa. Lauantaiaamuna ehdimme kuitenkin Hannan kanssa Pihabongata pihaltamme 11 lajia, minittavimpana räkättirastaan. Lappeenrannassa hoidin Luukkaansalmelta vuodareihin niin harmaahaikaran kuin silkkiuikun sekä vakiopaikalta taas kerran huuhkajan.

Tammikuun viimeisinä päivinä lisäsin ruokatuntiretkillä vielä vuodarisaldoa pikkukäpylinnulla, Kannaksella lyhyesti näkyneellä nokkavarpusella sekä kanahaukalla.

J.A.

Loman lopetus ekaekaa-pinnaillen

Saavuimme Uuden Vuoden yönä Fuerteventuralta pian puolen yön jälkeen ja haettuamme auton lentopysäköinnistä, pääsimme läheiselle hotellille, josta olimme varanneet huoneen nukkumaan vihdoin noin klo 1:40.

Herätyskellot soivat aika pian kuudelta ja ennen seitsemään olimme kunnon talvitamineissa ajamassa kohti Helsingin Vanhankaupunginlahtea. Olimme viikkoa aiemmin reissuun lähtiessämme ajatelleet, että kyllä Uuteen vuoteen mennessä kunnon pakkaset tulevat, mutta olimme olleet pahasti väärässä. Yhä vain oli loskakeli ja paria päivää aiemmin olleen lumimyräkän takia oli todella liukasta!

Vain noin kymmenen kilometrin ajon jälkeen parkkeerasimme Vanhankaupunginlahden Pornaistenniemen Saviojantielle, jossa paikalla oli jo pari varhaista bongaria. Oli vielä täysin pimeää, mutta pikkuhiljaa paikalle saapui lisää porukkaa ja aika kului mukavasti rupatellessa. Tuijottelimme edessämme olevaa yllättävän lumista kumparetta, jolla odottamamme lintu oli viime päivinä käynyt ruokailemassa. Kumparetta kuitenkin peitti sen verran paksu lumikerros, että päätimme käydä pikkuporukalla pikaisesti potkimassa lunta pois, jotta paljasta maata oli näkyvissä. Josko lintu tämän ansiosta tulisi taas paikalla muutakin kuin vain toteamaan, ettei paikalla pystyisi ruokailemaan?

Aiempina päivänä lintu oli tullut paikalle aikaisintaan klo 8:20 mutta ehdin juuri sanoa muille, että tuleekohan lintu aikaisemmin vai myöhemmin, kun nyt on lunta, kun hieman meistä erillään seissyt porukka löysi linnun viereisen parkkipaikan edustalta parin auton välistä. Löysimme linnun saman tien kiikareihimme ja olipahan kaunis – itäinen punamusta phoenicuroides mustaleppälintu näkyi hyvin, vaikka vielä oli varsin pimeää. Lintu oli kuitenkin taas tuttuun tapaan saapunut ruokailemaan katulamppujen valoon.

Eastern Black Redstar

Mustaleppälintu lennähti pian katveeseen kerrostalon porttikongiin, josta se kuitenkin löytyi vielä näkyville. Sitä tarkkailtiin suhteellisen kaukaa, jottei se häiriintyisi havainnoinnista. Niinpä kuvat linnusta jäivät vaatimattomiksi. Eka ekaa päivä on kuitenkin niin lyhyt, että me päätimme lähteä jatkamaan vuodarien keruuta. Enne mulelia olimme havainneet vain talitiaisen, mustarastaan, urpiaisen sekä sinitiaisen.

Vielä oli aika pimeää, kun ajoimme Espoon Kaitalahteen, jossa myös oli runsaasti autoja jo parkissa. Käveltyämme jonkin pitkospuita lintutornia kohti, löysimme bongarijoukon tuijottamasta edessään ollutta ruovikkoa. Tässä oli edellispäivänä löytynyttä hippiäisuunilintua tarkkailtu.

Aamu alkoi valjeta ja samalla linnut heräillä. Niinpä vuodenpinnoja alkoi ropista, vaikka paikalla olikin ehkä hiljaisempaa kuin olisin odottanut. Varis, korppi, järripeippo, sinisorsa ja parempina ruovikosta kuuluneet peukaloinen sekä useat viiksitimalit ehtivät kirjatuiksi ennen kuin saimme tiedon, että lintutornilla ollut porukka oli löytänyt etsimämme hippiäisuunilinnun. Porukkaa oli pitkoksilla edellämme niin paljon, että torni täyttyi ja me jäimme havainnoimaan kalliolle torni vierelle. Tornissa olijat näkivät linnut mutta paikan nuotitus oli aivan ala-arvoista! Niinpä tyydyin itsekin kävelemään hieman muusta porukasta erilleen, jotta kaiken hälinän keskellä olisi edes mahdollista kuulla linnun ääntä. Ja eipä mennyt kauan kuin suoraan edestämme kuului pari kertaa hippiäisuunilinnun tunnusomainen ”tsui”.

Yhä vain tornin porukka näki linnun, mutta tornin alla ollut porukka ei saanut mitään järkeviä ohjeita, missä se oli. Niinpä koko havainnoinnin aikana kukaan tornin ulkopuolella ollut ei lintu nähnyt. Ja torni oli tietysti koko ajan aivan täynnä. Lopulta kun lintu oli kuulunut muutamaan kertaan, päätimme lähteä jatkamaan matkaa. Aika iso osa havainnoijista ei vieläkään ollut lintua havainnut hälinän ja sekoilun takia lainkaan! Ja osalla menikin sitten havainnon saamiseen pitkälle iltapäivään!

Hippiäisuunilintujahdin aikana kirjautui vuodarilistalle vielä pajusirkut, pari kyhmyjoutsenta, rummuttanut käpytikka, harmaalokit, punatulkut, merilokki, vihervarpunen, harakat, isokoskelot sekä kuusitiainen.

Me kuitenkin otimme suunnan taas kohti Helsinkiä. Matinkylässä ylitsemme lensi varpushaukka ja Keilalahdella kellui telkkiä. Aika pian parkkeerasimme Lauttasaaren Särkiniemen parkkipaikalle, josta kävelimme alas rantaan. Paikalla oli jo muutamia tuttuja komppaamassa rantaa, mutta etsimäämme lintu ei meinannut löytyä. Havainnot jäivät ylilentäneisiin räkättirastaisiin. Kun lopulta palasimme takaisin linnun vakiopaikalle, oli linnun aiemmin jo havainnut Tuomelan Sami osoittamassa paikkaa, missä lintu oli aiemmin ollut. Ja hän osoitti lähes suoraan jalkoihinsa. Ilmeisesti tämän takia mekin käänsimme katseemme alas ja kuinka ollakaan laulurastashan oli aivan vieressämme, korkeintaan metrin päässä kököttämässä aivan liikkumattomana! Olimme ilmeisesti jo pariinkin kertaan ohittaneet linnun aivan vierestä! Ei sillä mikään hätänä ollut, se nyt vain tuppasi olemaan kohtalaisen kesy! Kohta se pomppi läheisen pikkulätäkön viereen puunrunkojen alle ruokailemaan…

Meillä matka jatkui taas ja Lauttasaaressa näkyi vielä tilhiparvi ja kohta ajelimme käsittämättömän olemattomassa liikenteessä Helsingin keskustan poikki kohti jatkaen kohti koillista. Sipoon Boxissa näkyivät ensimmäiset naakat ja vasta silloin tajusimme, ettemme olleet oikeasti nähneet sellaista vielä koko päivänä. Ja samalla tajusimme ajaneemme melkoisten pulupaikkojenkin halki sellaista havaitsematta.

Porvoon kohdalla ajellessamme huomasimme valotolpalla kökkineen hiirihaukan ja lopulta käännyimme kohti Lapinjärveä. Saimme kuitenkin tiedon, ettei pikkujoutsenta ollut enää nähty edellispäiväisellä paikalla, mutta että läheinen Liljendalin Sävträsket kannattaisi tarkistaa. Olimmekin jo lähes perillä ja koska paikalla oli oleillut punasotkakin, päätimme kipaista tornille. Tornilla oli kuitenkin jo porukkaa ja joutsenet tarkistettu ja punasotkakin kateissa. Rupattelimme hetken paikalla ja tarkistimme vielä paikalle saapuneet pari joutsenparvea, mutta koska aika oli kortilla, lähdimme taas tien päälle.

Loviisan puolella taas rantatielle päästyämme näimme vielä neljä teertä sekä isolepinkäisen ja lopulta olimme perillä Kotkan Marttilassa. Parkkeerattuamme automme huomasin lähipuun latvasta kottaraisen ja kohta olimme taas pienen bongariporukan seurassa tuijottamassa erään omakotitalon piharuokintaa. Ruokinnalla oli oikein mukava vilinä: urpiaisia mukanaan neljä tundraurpiaista ja näinpä lyhyesti puun latvuksessa käyneen ruskourpiaisenkin, josta ei kuitenkaan ainakaan vielä saanut vuodaria saati ekaekaa-pinnaa. Paikalle saapui myös pikkuvarpusia, keltasirkkuja ja pari viherpeippoa ennen kuin itse päätähti eli hernekerttukin suvaitsi saapua ruokinnalle. Olin osannut ounastella, että tämä hernekerttu saattaisi olla itäistä alkuperää ja hieman kerrannut erilaisten hernekerttujen määrittämistä, mutta vaikeitahan ne ovat. Toki tämä näytti aika tummalta niin selkäpuolelta, naama seudulta kuin myös vatsapuolelta verrattuna tavallisiin meikäläisiin hernekerttuihin. Hanna otti linnusta joitakin kuvia ja koska se ei äännellyt, toivo on siinä, että joku kävisi linnun pyydystämässä ja varmistamassa mihin taksoniin se kuuluu. Himalajanhernekerttu kun on vuoden alusta oma lajinsa IOC:n listalla, jota mekin Suomessa nyt seuraamme…

Autolle käppäillessämme kuului jostain vielä tiklin ääntä ja lopulta päätimme seurata kouvolalaisia bongariveljiä pointsaamaan punasotkaa, joka ei ollut turhan kaukana. Jumalniemen Sunilanlahdelta punasotka löytyi pian ja samalla vuodariksi napsahti myös merimetso.

Koska lähistöllä ei enää ollut tarjolla mitään ekaekaa-pinnaa, päätimme lähteä ajelemaan kotia kohti. Pikkuhiljaa alkoi hämärtääkin ja suunnittelimme jo yrittävämme parissa paikassa matkan varrella sekä vielä Parikkalassa viirupöllöä. Luumäen Heimalassa peltoaukean läpi ajellessamme huomasin kuitenkin ison pöllön istumasta pienessä puussa ja stoppasimme tietysti nopeasti. Lintu näytti kauempaa kiikareilla aivan lapinpöllöltä, mutta päätin tietysti tarkistaa asian vielä kaukoputkella ja kuinka ollakaan sehän olikin viirupöllö! Niinpä saimme vielä päivän viidennen ekaekaa-pinnan, joka olikin ollut tavoitteemme.

Loppumatka meni ilman havaintoja aina Parikkalaan asti, jossa päätimme vielä ajaa Siikalahden ympäri, sillä Huhmarisen pellolla oli päivemmällä ollut lapinpöllö. Kuinka ollakaan lintu oli yhä paikalla ja aivan tien vieressä sähkötolpalla. Yhtään kauempaa emme sitä olisi pimeässä illassa huomanneetkaan. Laji oli meillä toki jo ekaekaa-pinnoissa, mutta olihan mukava ensimmäinen Parikkala- ja Siikalahti-vuodari! Edellisvuonna olin havainnut Siikalahdella 196 lintulajia – en lapinpöllöä…

J.A.