Lintumessureissu
15.8. suuntasimme töidemme jälkeen kohti etelää. Ajoimme lopulta Kirkkonummelle vanhemmillemme havaiten matkalla vain yhden palokärjen Haminassa.
16.8. suuntasimme isäni kanssa Espoon Laajalahdelle, jossa vesi oli poikkeuksellisen korkealla ja siksi paikalla ei juuri ollut toivomiamme kahlaajia. Ainoiksi mainittaviksi havainnoiksi jäivät suosirri, suokukko sekä pikkutylli. Koska meillä oli vielä aikaa, jatkoimme Vermoon yrittämään siellä pitempään jo ollutta töyhtökiurua mutta tunnin haeskelulla emme lintua löytäneet. Sitten olikin aika kiiruhtaa Helsingin puolelle Viikkiin, jossa kymmeneltä alkoivat BirdLife Suomen Lintumessut. Hanna oli työllistettynä messuilla mutta paikalle myöskin BirdLifen hallituksen edustajana saapunut Pirkka oli vapaan vielä nakkihommista puolitoista tuntia, joten kävimme kävelemässä pitkähkön lenkin Vanhankaupunginlahdella. Havainnot jäivät Etu-Viikin pelloilla olleisiin noin 200 hemppoon sekä Hakalan lintutornista nähtyyn nuoreen suosirriin, 4 punasotkaan ja pariin jalohaikaraan.
Messuilla törmäsin tietysti koko ajan tuttuihin, joten tälläkään kertaa ei tullut käytyä katsomassa mitään esitelmää. Lopulta päätimme isäni kanssa lähteä ja olimme jo parkkipaikalla, kun katsoin Lintutiedotusta ja huomasin, että Vuosaaresta oli jo tuntia aiemmin löytynyt nuori mustanmerenlokki. Mehän olimme vain noin 15 kilometrin päässä linnusta, joka juuri tulleen päivitysviestin mukaan oli yhä paikalla vaikka eräs kaikkien tuntema lintukuvaaja oli sitä jo paikalla lennättänytkin. Aika pian parkkeerasimme automme Ruusuniemen satamaan, josta jatkoimme tietä pitkin kävellen ja kohta näimme edessämme pienen bongarijoukon, jonka edustalla, aidan takana olleella kentällä, mustanmerenlokki nukkui muiden lokkien joukossa. Kaivoin kameran esiin ja aloin kuvailla lintua, joka lopulta kalalokkien häiritsemänä heräsi, haukotteli ja käveli vähän matkaa ja jatkoi taas uniaan, kunnes taas yksi kalalokki härnäsi sitä ja ”mumelo” nousi lentoon ja lähti kohti Vuosaaren golfkenttää mutta tämän koommin sitä ei enää nähty. Niinpä me jatkoimme Kirkkonummelle, jossa ilta meni alkuvuoden reissujemme kuvia katsellessa ym. 
17.8. suuntasimme isäni kanssa kiertelemään Kirkkonummen lintupaikkoja. Morsfjärdenin lintutornin pitkokset olivat surkeat ja osin veden alla, joten sain heti kenkäni läpimäriksi ja loppuretki meni sitten sandaalit jalassa. Lintuja ei tornilta näkynyt ja hiljaista oli läheisellä Norra Fladetilla, jossa näkyi 4 jalohaikaraa ja suokukko. Salfjärdenillä oli tornilla muutama vakioukko ja pikkuhiljaa porukkaa kerääntyi parkkipaikalle enemmänkin. Havainnot jäivät puolille päivin mennessä jokuseen mehiläishaukkaan sekä 3 jalohaikaraan. Sitten haimme läheisestä maalaispuodista kunnon burgerit evääksi ja suuntasimme niitä syömään vanhempieni kanssa. Sitten olikin aika lähteä kotimatkalle.
Nappasin Hannan ja Höltän Harrin kyytiin Itäkeskuksen läheiseltä uimahallilta, jonne he olivat itsensä ”junailleet” ja lähdimme kohti Parikkalaa. Porvoon kohdilla Harri huomasi, että Lintutiedotukseen oli juuri tullut viesti sepeltaskusta Ilolanjoen pelloilta. Vain varttia myöhemmin olimme paikalla, jossa ei yllättäen ollut ketään muita. Pienen hakemisen jälkeen löysimme muutamia pensastaskuja ja kun paikalle oli juuri saapumassa sama tuttu Keskitalon Markus, löytyi aika hauskan näköinen tuoreessa, normaalia kirjavammassa puvussa ollut sepeltaskukin. Lintu liikkui vilkkaasti keskellä peltoa, mutta Hanna onnistui kertaalleen pääsemään pellon reunassa sitä lähelle, mutta lintu oli tuolloin aika pahasti kasvien takana piilossa mutta jonkinlaiset kuvat siitä kuitenkin saatiin. Jonkin ajan kuluttua paikalle alkoi saapua muitakin bongareita ja me päätimme lähteä jatkamaan kotimatkaamme.
Stoppasimme seuraavaksi Kouvolan Elimäenjärven tulvilla, jotka olivat jo parhaat päivänsä nähneet (ainakin toistaiseksi) mutta paikalla oli yhä runsaasti töyhtöhyyppiä, liroja, valkovikloja ja suokukkoja sekä mustaviklo ja isot parvet kottaraisia ym. Viimeisen stopin teimme vielä Rautjärven Lahnasenella, jossa pikastopilla näkyi ad koiras sekä ainakin neljä nuorta virtavästäräkkiä, joista yhdellä oli rengas jalassaan – eli tämä lintu oli Kangaskoskella kesällä rengastamastamme poikueesta. Lopulta olimme kotona ajoissa ja päätimme Hannan kanssa käydä vielä illallla pikaisella peltokeikalla mutta emme löytäneet kuin muutamia arkoja lehtokurppia ja taivaanvuohia sekä runsaasti kiuruja, joista kuitenkin vain yksi saatiin renkaisiin. Pellolla lenteli useita kehrääjiä, jotka olivat ehkä syypäitä siihen, että muut linnut olivat todella arkoja – ovathan kehrääjät aika petolintumaisia pimeässä lentäessään.
Viikolla havainnot olivat taas vähissä. 18.8. havikseen kirjautui vain merikotka sekä kaksi nuorta kuhankeittäjää ja 19.8. näkyi taas haarahaukka. 21.8. tehtiin taas vesilintulaskenta, mutta lintuja oliyllättävän vähän, vaikka metsästys oli jo alkanut. Mainittavin havainto oli 58 hanhen parvi, jossa oli 50 taiga- ja 8 tundrametsähanhea. 
J.A.