. . Lintuharrastajan päiväkirja Birders diary . .

Elokuun loppupuolella touhu jatkui samana kuin jo pitempään. 23.8. jatkoimme rengasteluja Kukonkannassa ja 72 lintua saatiin saaliiksi; metsäkirvinen, 3 rautiaista, punarinta, 4 ruoko- ja 8 viitakerttusta, rytikerttunen, 4 herne-, 7 pensas, 16 lehto- ja 7+1k mustapääkerttua, tiltaltti, 15 pajulintua, hippiäinen, sinitiainen sekä pikkulepinkäinen.

24.8. oli vuorossa vuoden viimeinen SSP, jolla oli hiljaisempaa mutta 2 punarintaa, 1+1k pensaskerttua, pajulintu, punavarpunen, keltasirkku, 3+1k pajusirkkua sekä aamun pelastus, pensassirkkalintu saatiin. Illalla Siikalahdella saapui jopa 52 jalohaikaraa yöpymään patotien edustan saaren puihin. Haikaralaskennan ohella roikottolimme paria verkkoakin, mutta saalis jäi kuuteen tavalliseen lintuun.

Viikolla havainnot jäivät kylällä olleeseen pähkinänakkeliin, Kaukolan pellolla oleilleeseen merihanhiperheeseen (2ad 4juv) ja pellolla käydyllä iltaisella haavimisretkellä rengastettuihin pariin lehto- ja yhteen heinäkurppaan sekä 5+1k kiuruun. 29.8. perjantain Saaren retki tuotti sekin vain harmaasorsan, pari sinisuohaukkaa, 3 isolepinkäistä sekä kesyn ja kuvauksellisen nuoren tyllin.

30.8. rengastelimme uudella paikallamme Lietteenlahdessa, jossa ei kuitenkaan tullut aivan toivomallamme tavalla lintuja. Tihkuvesisateessa 35 lintua kuitenkin; 2 metsäkirvistä, 2 peukaloista, rautiainen, 8 punarintaa, 2 ruoko- ja 2 viitakerttusta, 1 herne-, 3 pensas-, 6 lehto- ja 2 mustapääkerttua, tiltaltti, 2 pajulintua, 2 sinitiaista sekä syksyn eka pohjansirkku, joita pari havaittiin muutollakin. Kerrankin valtakunnallisen valkoposkihanhilaskennan aikaan oli valkoposkia vielä Parikkalassakin, kun Punnolassa laidunsi 101 linnun parvi.

31.8. olimme taas Kukonkannassa, jossa saimme 60 lintua; västäräkki, punarinta, musta- ja punakylkirastas, 12 ruoko-, 6 viita- ja 3 rytikerttusta, 1 herne-, 2 pensas-, 10 lehto- ja 8 mustapääkerttua, 3 tiltalttia, 4 pajulintua, 12+3k sinitiaista sekä pikkulepinkäinen. Ainoa havaittu pohjansirkku ei suostunut osumaan verkkoon. Rengastelujen ohella kuului taivaalta pari kertaa tundrakurmitsan ääntä ja kotiin palaillessa Härskiinmutkasta näkyi 20 mustalinnun parvi. Illalla teimme vielä vesilintulaskennan, jossa löytyi yllättäen jopa 109 metsähanhea, joista valtaosa oli taigametsähanhia mutta ainakin pari tundrametsähanhiperhettä oli mukana.

Syyskuun ensimmäisenä merihanhet olivat taas paikalla ja illalla pelloilla näkyi muutama heinäkurppa mutta renkaisiin niitä ei saatu, vain 2 lehtokurppaa, taivaanvuohi ja 2 kiurua saatiin kiinni.

2.9. mainittavia havaintoja olivat samat merihanhet sekä Siikalahdella lasketut 480 kurkea ja 48 jalohaikaraa. 3.9. metsähanhia opiskellessa näkyi sinirinta ja illalla Siikalahdella näkyi 7 harmaasorsaa.

4.9. kurppailu tuotti 2 lehtokurppaa, heinäkurpan, taivaanvuohen ja 2 kiurua. Kuivilla pelloilla linnut olivat vähissä ja arkoja, taas paria heinäkurppaa ei saatu kiinni. Yllärilintuna nappasin pellonreunapuskista kiinni sinirinnan. Ohessa näimme pari suopöllöä ja sarvipöllön.

5.9. Saaren kierroksella näkyi vuodariksi pari lapinkirvistä, sinirinta, 4 kapustarintaa, iso- ja pikkulepinkäinen sekä 40 hempon parvi ym. Siikalahdella näkyi 47 ”jallua”, 450 kurkea, suopöllö ja kehrääjä, joita olikin näkynyt nyt syksyllä normaalia enemmän.

6.9. Hanna oli Helsingissä käymässä, joten rengastelusta oli taukoa, joten suuntasin tuoreiden bongariliittolaisten Minna Terävän ja Merja Laarin kanssa Kotkaan bongaamaan käärmekotkaa. Emme joutuneet kauan lintua Ristinkalliolla hakemaan, kun se löytyi kaukaa akkutehtaan työmaa-aukean takaa puun latvasta. Lintu lennähteli muutamia kertoja saalistellen ja kerran kantoikin pienen käärmeen mukanaan puun latvaan syötäväksi. Valitettavasti lintu ei parin tunnin aikana käynyt yhtään lähempänä, joten kuvia siitä ei oikein tullut. Sitten kiertelimme muutamia Haminan lintupaikkoja ilman harmaasorsaa, jalohaikaroita, pähkinänakkelia ja pikkutikkaa kummempia havaintoja ennen kuin lähdimme kotimatkalle. Rautjärvellä stoppasimme vielä Kokkolanjoelle, jossa parilla stopilla näkyi 6 virtavästäräkki, joista yhdellä nuorella näkyi rengas.

Sunnuntaina 7.9. rengastelimme raviradalla ja saimme saaliiksi 92 lintua; 3 metsäkirvistä, peukaloisen, 2 rautiaista, 6 punarintaa, 4 sinirintaa, 2 ruoko- ja 2 viitakerttusta, pensas- ja lehtokertun, 8 mustapääkerttua, 13 tiltalttia, 3 pajulintua, hippiäinen, 14 sini- ja 3 tali- ja 2 hömötiaista, 2 peippoa, järripeippo, 16 vihervarpusta, pohjansirkun sekä 16 pajusirkkua. Vielä näkyi pikkulepinkäinen ja törmäpääskykin. Iltapäivällä näkyi keittiömme ikkunasta jalohaikara lentämässä järven yllä. Illalla Hanna kävi kuvaamassa kuunpimennystä – itselleni riitti sen katsominen parvekkeeltamme. Edellisinä öinä oli näkynyt revontuliakin.

Viikolla kävin taas joka päivä vähintään ruokatunnin patotiellä mutta havainnot olivat samaa tasoa kuin oikeastaan koko vuoden. 10.9. täyden kuutamon haaveilut tuottivat 3 heinäkurppaa ja lehtokurpan ja vielä näkyi kehrääjäkin.

11.9. rengastelimme illalla Siikalahdella Hannan esitellessä rengastusta pienelle oppilasryhmälleen ja samalla laskimme taas kurkia. Verkosta tuli peukaloinen, 2 punarintaa, sinirinta, räkättirastas, 2 tiltalttia, 7 pyrstötiaista, sinitiainen, 3 talitiaista, 2 peippoa ja 3 keltasirkkua ja kurkia ynnättiin 720.

12.9. suuntasimme Minnan, Merjan ja Kososen Veikan kanssa Nurmeksen Valtimon Murtovaaraan bongaamaan siellä jo pitempään ollutta mustapäätaskua. Perille päästyämme lintu löytyi saman tien ja vaikka se tuulessa välillä piilottelikin puskissa, sain siitä lopulta ihan kelvollisia kuviakin. Kuulimme talomuseon läheisissä metsissä useamman pyyn, pihlajien välillä lenteli jo 50 tilhen parvi ja harmaapäätikkakin nähtiin. Paluumatkalla näkyi vielä ampuhaukka.

13.9. olimme taas Lietteenlahdella, joka ei vieläkään oikein lunastanut odotuksiamme. Niityltä lentoon noussut heinäkurppa avasi aamun mukavasti mutta verkoilta saimme vain 43 lintua; peukaloisen, 6+1k punarintaa, 2 laulurastasta, hernekertun, 4 mustapääkerttua, 2 tiltalttia, 4 pajulintua, 2 hippiäistä, 9 pyrstö-, 4 sini-, 4 tali- ja 2 hömötiaista sekä 2 pajusirkkua. Lyhyellä peltokierroksella näkyi Kullinsuolla ilmeinen sini- ja arosuohaukan risteymänuorukainen sekä Lahdensuolla upea ”börringe”-hiirihaukka. Illalla teimme taas Siikalahden vesilintulaskennan, jossa näkyi parempana 9 harmaasorsaa.

14.9. oli taas Kukonkannan vuoro ja saalis oli taas parempi 92 lintua; peukaloinen, 9 punarintaa, sinirinta, musta-, punakylki- ja 2 laulurastasta, 1 lehto- ja 7 mustapääkerttua, 20 tiltalttia, pajulintu, hippiäinen, 3 sini- ja 6+1k talitiaista, 4 peippoa, 3 pohjan- ja 24+1k pajusirkkua. Ohessa näkyi ja kuului lapinkirvinen sekä 3 muuttavaa pohjansirkkua. Iltapäivän Saaren kierros tuotti Pohjanrannassa 101 kanadanhanhen parvessa olleet 3 merihanhea, 10 uuttukyyhkyn parven, isolepinkäisen, hemppoja ym.

Viikolla 15.9. näkyi patotieltä yllättäen pitkän matkan korkealla lahden poikki lentänyt metso sekä vihdoin syksyn ensimmäinen nuori arosuohaukka. Pikaisella Saaren käynnillä näkyi Jyrkilässä sitten toinenkin nuori arosuo. 17.9. näkyi patotiellä 4 kaakkuria ja 5 uuttukyyhkyä. Illalla peltoreissulla näkyi heti suopöllö ja haaviin saatiin 2+2k lehtokurppaa sekä 1 heinäkurppakontrolli, joka oli lihottanut itseään samalla pellolla jo kolmisen viikkoa. Samaisella pellolla näkyi myös noin kymmenen villisian lauma ja ketulla oli ajatuksena pyydystellä samoja lintuja kanssani, minkä takia linnut olivat varsin säikkyjä. Yllättäen sain kuitenkin kiinni myös 3 niitty- ja 2 lapinkirvistä. Kovempi paukku tärähti toiselta pellolta, jonka ainoana lintuna sain kiinni nuoren ruisrääkän!

Viikonloppu alkoi taas 20.9. tuttuun tapaan Kukonkannassa verkkoja kierrellen. Taas meillä oli seurana useita Lintukerhon harrastajia ja vaikka lintuja liikkui märissä puskissa vähemmän, taivaalla etenkin peippoja enemmän, niin kerrankin meillä tärppäsi vähän isompi kala koukkuun. Aamun saalis oli 2 rautiaista, 4 punarintaa, räkättirastas, hernekerttu, mustapääkerttu, 9 tiltalttia, pajulintu, 6 hippiäistä, 15+2k sini- ja 9 tali- ja 2 hömötiaista, peippo, 1+1k pajusirkkua sekä vihdoin kauan odotettu EKLY- (311) ja Parikkalapinna (274) nuori ja niin nätti pikkusirkku! Aamun oheishavainnot jäivät ampuhaukkaan ja 88 kanadanhanheen. Sateen takia jouduimme lopettamaan rengastuksen vähän toivottua aikaisemmin. Lyhyellä iltapäiväretkellä ainoat merkittävämmät havainnot olivat 3 pyytä, 3 sinisuohaukkaa sekä helmihopeatäplä.

Sunnuntaina 21.9. sade pilasi rengastussuunnitelmamme ja lähdinkin lopulta maastoon vasta puoliltapäivin Elosen Erkon kanssa. Kiertelimme Saaren suunnan paikkoja lopulta oikein huolella ja löysimme 7 jalohaikaraa, useita sinisuohaukkoja, arosuohaukan, 2 piekanaa, ampuhaukan, 16 uuttukyyhkyä, 12 kapustarintaa, useita isolepinkäisiä, lapinkirvisen sekä lapinsirkun ym. Illan vietimme vielä Siikalahdella, jossa harjoittelimme ensin metsähanhien määritystä. Tornilta näkyi hämmästyttävän vähän vesilintuja mutta 4 harmaasorsaa ja 3 uiveloa kuitenkin. Illan hämärtäessä laskimme vielä patotieltä ennätykselliset 1040 kurkea, 23 jalohaikaraa ja näimme vielä myöhäisen kehrääjän.

J.A.

15.8. suuntasimme töidemme jälkeen kohti etelää. Ajoimme lopulta Kirkkonummelle vanhemmillemme havaiten matkalla vain yhden palokärjen Haminassa.

16.8. suuntasimme isäni kanssa Espoon Laajalahdelle, jossa vesi oli poikkeuksellisen korkealla ja siksi paikalla ei juuri ollut toivomiamme kahlaajia. Ainoiksi mainittaviksi havainnoiksi jäivät suosirri, suokukko sekä pikkutylli. Koska meillä oli vielä aikaa, jatkoimme Vermoon yrittämään siellä pitempään jo ollutta töyhtökiurua mutta tunnin haeskelulla emme lintua löytäneet. Sitten olikin aika kiiruhtaa Helsingin puolelle Viikkiin, jossa kymmeneltä alkoivat BirdLife Suomen Lintumessut. Hanna oli työllistettynä messuilla mutta paikalle myöskin BirdLifen hallituksen edustajana saapunut Pirkka oli vapaan vielä nakkihommista puolitoista tuntia, joten kävimme kävelemässä pitkähkön lenkin Vanhankaupunginlahdella. Havainnot jäivät Etu-Viikin pelloilla olleisiin noin 200 hemppoon sekä Hakalan lintutornista nähtyyn nuoreen suosirriin, 4 punasotkaan ja pariin jalohaikaraan.

Messuilla törmäsin tietysti koko ajan tuttuihin, joten tälläkään kertaa ei tullut käytyä katsomassa mitään esitelmää. Lopulta päätimme isäni kanssa lähteä ja olimme jo parkkipaikalla, kun katsoin Lintutiedotusta ja huomasin, että Vuosaaresta oli jo tuntia aiemmin löytynyt nuori mustanmerenlokki. Mehän olimme vain noin 15 kilometrin päässä linnusta, joka juuri tulleen päivitysviestin mukaan oli yhä paikalla vaikka eräs kaikkien tuntema lintukuvaaja oli sitä jo paikalla lennättänytkin. Aika pian parkkeerasimme automme Ruusuniemen satamaan, josta jatkoimme tietä pitkin kävellen ja kohta näimme edessämme pienen bongarijoukon, jonka edustalla, aidan takana olleella kentällä, mustanmerenlokki nukkui muiden lokkien joukossa. Kaivoin kameran esiin ja aloin kuvailla lintua, joka lopulta kalalokkien häiritsemänä heräsi, haukotteli ja käveli vähän matkaa ja jatkoi taas uniaan, kunnes taas yksi kalalokki härnäsi sitä ja ”mumelo” nousi lentoon ja lähti kohti Vuosaaren golfkenttää mutta tämän koommin sitä ei enää nähty. Niinpä me jatkoimme Kirkkonummelle, jossa ilta meni alkuvuoden reissujemme kuvia katsellessa ym.

17.8. suuntasimme isäni kanssa kiertelemään Kirkkonummen lintupaikkoja. Morsfjärdenin lintutornin pitkokset olivat surkeat ja osin veden alla, joten sain heti kenkäni läpimäriksi ja loppuretki meni sitten sandaalit jalassa. Lintuja ei tornilta näkynyt ja hiljaista oli läheisellä Norra Fladetilla, jossa näkyi 4 jalohaikaraa ja suokukko. Salfjärdenillä oli tornilla muutama vakioukko ja pikkuhiljaa porukkaa kerääntyi parkkipaikalle enemmänkin. Havainnot jäivät puolille päivin mennessä jokuseen mehiläishaukkaan sekä 3 jalohaikaraan. Sitten haimme läheisestä maalaispuodista kunnon burgerit evääksi ja suuntasimme niitä syömään vanhempieni kanssa. Sitten olikin aika lähteä kotimatkalle.

Nappasin Hannan ja Höltän Harrin kyytiin Itäkeskuksen läheiseltä uimahallilta, jonne he olivat itsensä ”junailleet” ja lähdimme kohti Parikkalaa. Porvoon kohdilla Harri huomasi, että Lintutiedotukseen oli juuri tullut viesti sepeltaskusta Ilolanjoen pelloilta. Vain varttia myöhemmin olimme paikalla, jossa ei yllättäen ollut ketään muita. Pienen hakemisen jälkeen löysimme muutamia pensastaskuja ja kun paikalle oli juuri saapumassa sama tuttu Keskitalon Markus, löytyi aika hauskan näköinen tuoreessa, normaalia kirjavammassa puvussa ollut sepeltaskukin. Lintu liikkui vilkkaasti keskellä peltoa, mutta Hanna onnistui kertaalleen pääsemään pellon reunassa sitä lähelle, mutta lintu oli tuolloin aika pahasti kasvien takana piilossa mutta jonkinlaiset kuvat siitä kuitenkin saatiin. Jonkin ajan kuluttua paikalle alkoi saapua muitakin bongareita ja me päätimme lähteä jatkamaan kotimatkaamme.

Stoppasimme seuraavaksi Kouvolan Elimäenjärven tulvilla, jotka olivat jo parhaat päivänsä nähneet (ainakin toistaiseksi) mutta paikalla oli yhä runsaasti töyhtöhyyppiä, liroja, valkovikloja ja suokukkoja sekä mustaviklo ja isot parvet kottaraisia ym. Viimeisen stopin teimme vielä Rautjärven Lahnasenella, jossa pikastopilla näkyi ad koiras sekä ainakin neljä nuorta virtavästäräkkiä, joista yhdellä oli rengas jalassaan – eli tämä lintu oli Kangaskoskella kesällä rengastamastamme poikueesta. Lopulta olimme kotona ajoissa ja päätimme Hannan kanssa käydä vielä illallla pikaisella peltokeikalla mutta emme löytäneet kuin muutamia arkoja lehtokurppia ja taivaanvuohia sekä runsaasti kiuruja, joista kuitenkin vain yksi saatiin renkaisiin. Pellolla lenteli useita kehrääjiä, jotka olivat ehkä syypäitä siihen, että muut linnut olivat todella arkoja – ovathan kehrääjät aika petolintumaisia pimeässä lentäessään.

Viikolla havainnot olivat taas vähissä. 18.8. havikseen kirjautui vain merikotka sekä kaksi nuorta kuhankeittäjää ja 19.8. näkyi taas haarahaukka. 21.8. tehtiin taas vesilintulaskenta, mutta lintuja oliyllättävän vähän, vaikka metsästys oli jo alkanut. Mainittavin havainto oli 58 hanhen parvi, jossa oli 50 taiga- ja 8 tundrametsähanhea. J.A.

19.7. kokeilimme rengastusta Kukonkannan uusitulla rengastuspaikallamme. Odotukset eivät näin keskellä kesähelteitä olleet kovinkaan korkealla, mutta ihan mukavasti saimma renkaisiin 5 ruoko- ja 11 viitakerttusta, rytikerttusen, 4 pensas- ja 6 lehtokerttua, 5 pajulintua, hippiäisen, 2 sinitiaista, talitiaisen sekä keltasirkun. Ohessa havaitsimme myös valkoselkä- ja harmaapäätikan ja kuhankeittäjän ym. Siikalahden käynnillä näimme pari jalohaikaraa, haarahaukan.

Yllättävän onnistuneen rengastuksen innoittamina suuntasimme myös seuraavana aamuna Kukonkantaan. Odotuksissa oli, että saisimme etupäässä samoja edellisaamuna rengastamiamme lintuja mutta mitä vielä, rengastimme kultarinnan, 8 ruoko- ja 18 viitakerttusta, 10 pensas-, 5 lehto- ja 2 mustapääkerttua, 2 tiltalttia, 5 pajulintua, 3 sini- ja 2 talitiaista, 4 punavarpusta, keltasirkun ja 3 pajusirkkua – emmekä saaneet ainoatakaan edellisaamuista lintua kontrolliksi! Ohessa havaitsimme palokärjen sekä taas harmaapäätikan ja kuhankeittäjän. Illalla Siikalahdella näkyi 10 jallua, 2 harmaasorsaa sekä yllättäen rastaskerttunen ym.

21.7. kävimme toiviokäynnillä Saaren Pohjanrannassa ja kyllä kannatti, sillä minimaalisen pieneltä lietteeltä löytyi mm. punakuiri, pikkutylli, jänkäsirriäinen ja suosirri ja pieni mustalintuparvi muutti ylitsemme. Kotipihassa näkyi illalla vielä meriharakka – viimeistä kertaa. 22.7. Pohjanrannan pikakäynnillä näkyi mustapyrstökuiri, pikkukuovi, pikkutylli sekä suosirri ja 23.7. muut paremmat kahlaajat olivat lähteneet, mutta jänkäsirriäinen oli kuin olikin yhä paikalla ja näkyi vielä 25.7. viimeisen kerran. Havaitsimme myös tutun varpuspöllön Siikalahden luoteispuolen metsissä ja pöllöä katsellessa lensi ylitsemme myös haarahaukka. Muuten viikon havainnoissa ei ollut kauheasti kerrottavaa.

26.7. rengastelimme taas Papinlahdella ja saimme uudeksi SSP-lajiksi pikkutikan sekä mustarastaan, 2 laulurastasta, 5 ruoko- ja 10 viitakerttusta, herne- ja lehtokertun, 1+1k pensaskerttua, 9 pajulintua, 8 kirjosieppoa, talitiaisen ja pajusirkun. Yksi kuhankeittäjä lauleskeli yhä kirkolla ja toinen nähtiin. Illalla kävimme tekemässä vielä yhden verkkopaikan lisää Kukonkantaan ja näimme raviradalla pikkutyllin.

27.7. Kukonkannassa oli kiireinen verkkoaamu, kun saimme 117 rengastusta ja 3 kontrollia: kultarinnan, 22+3k ruoko- ja 40 viitakerttusta, 2 herne-, 6 pensas-, 12 lehto- ja 6 mustapääkerttua, 3 tiltalttia, 13 pajulintua, 7 kirjosieppoa, 2 sinitiaista, pikkuvarpusen ja 2 pajusirkkua. Ylitsemme lensi pähkinähakki, haarahaukka sekä palokärki. Pohjanrannan käynnillä ei näkynyt oikeastaan mitään, mutta illalla Siikalahdella laskimme jo 28 jalohaikaraa, jotka yrittivät kaikki mahtua samaan mäntyyn yöpuulle.

28.7. Siikalahdella näkyi harmaasorsanaaras kahden poikasen kanssa, 11 punasotkaa, 2 uiveloa, haarahaukka, 2 rytikerttusta ja Yrttitarhassa taas varpuspöllö. 29.7. patotielläkin näkyi rytky ja kuului palokärki.

30.7. pikaisella Saaren kierroksella ei näkynyt kapustarintaa ja hemppopoikuetta kummempaa. Illemmalla teimme ensimmäisen syyskauden vesilintulaskennan, jonka mukavinta antia olivat 12 kanadanhanhea, 4 harmaasorsaa, jouhisorsa, jopa 18 punasotkaa, 3 uiveloa, kaulushaikara, 26 jallua sekä 2 harmaahaikaraa. Laskennan ohessa näkyi haarahaukka, keltavästäräkkinuorukainen, luhtakerttunen sekä pari pähkinänakkelia.

Kuun viimeisenä päivänä yllättävin havainto oli parissa parvessa Siikalahden ylittäneet 240 mustalintua, joista toinen noin 90 linnun parvi päätti laskeutua lahdelle kellumaan! En muistaakseni koskaan ennen ollut nähnyt noin metrin syvyisellä Siikalahdella edes yhtä paikallista mustalintua. Myös haarahaukka, pari sinisuohaukkaa jne. nähtiin. Pikainen Pohjanrannan käynti oli taas yhtä tyhjän kanssa.

Elokuu aloitettiin taas SSP:llä, jonka Hanna jatkoi yksin loppuun, kun minun piti mennä töihin. Saaliiksi saatiin taivaanvuohi, metsäkirvinen, punarinta, leppälintu, pensastasku, laulurastas, 3 ruoko- ja 9 viitakerttusta, 6 herne-, 7 pensas- ja 2 lehtokerttua, 2 pajulintua, kirjosieppo sekä 1 pajusirkkukontrolli. Päivällä Siikalahdella näkyi taas vaihteeksi haarahaukka.

Viikonloppu meni sitten taas Kukonkannassa verkkoillessa. Lauantaina oli varsin kiireistä etenkin heti aamusta, mutta yhdeksän aikaan alkoi jo sataa, joten jouduimme lopettamaan pyynnin, vaikka lintuja olisi yhä tullut. Lopulta saaliiksi tuli ylivoimainen ennätyksemme 140r+3k: metsäkirvinen, mustarastas, 16+2k ruoko- ja 41+1k viita- ja 2 rytikerttusta, 6 pensas-, 20 lehto- ja 3 mustapääkerttua, 31 pajulintua, 7 sini- ja 2 talitiaista, 2 punavarpusta ja 8 pajusirkkua. Illalla Siikalahdella näkyi sinisuohaukka, sama keltavästäräkki sekä 20 pyrstötiaisen parvi ja tietysti haikaroita.

Odotukset olivat korkealla myös sunnuntaina 3.8. mutta aamu oli huomattavasti verkkaisempi. Etenkin viitakerttusia oli selvästi vähemmän. Lopulta saimme 3 punarintaa, 27+1k ruoko- ja 12+2k viitakerttusta, rytikerttusen, 5 herne-, 5 pensas-, 23 lehto- ja 2 mustapääkerttua, 17 pajulintua, hippiäisen, 2 kirjosieppoa, 5 sinitiaista, talitiaisen sekä pajusirkun – kuitenkin siis 114r+3k. Pähkinähakki ja harmaapäätikka nähtiin taas. Illalla Siikalahdella laskimme 29 jalohaikaraa, myös pari kaulushaikaraa ja harmaahaikara nähtiin sekä mustaviklo ja ainakin 31 pyrstötiaisen parvi.

Viikolla ennätyspitkään jatkunut lähes kolmenkymmenen asteen helleputki alkoi pikkuhiljaa hellittää ja ilmassa alkoi olla etenkin aamuisin jo syksyn tuntua. Lintuhavainnot eivät kuitenkaan päätä huimanneet. 4.8. näkyi tutut haarahaukka ja varpuspöllö ja 5.8. nöyrryin hoitamaan närhen päiväpinnaässäksi ja samalla tuli taas käytyä moikkaamassa varpuspöllöä.

6.8.Siikalahdella näkyi kuoviparvessa 3 muuttavaa pikkukuovia ja 7.8. Lahdensuolla peräti 15 pikkulepinkäistä. Laskimme myös Parikkalan valkoposkihanhet, joita oli Joukiossa 76 ad 30 juv ja kylällä 48 ad 64 juv. 8.8. pikaisella Saaren käynnillä ei näkynyt oikein mitään.

9.8. rengastelimme taas Kukonkannassa ja saldona oli 2 käenpiikaa, leppälintu, 26+1k ruoko- ja 12+1k viitakerttusta, 6 herne-, 9 pensas-, peräti 50+1k lehto- sekä 3 mustapääkerttua, 15 pajulintua, hippiäinen, kirjosieppo, 2 sinitiaista, talitiainen, kontrolli punavarpunen sekä 2 pajusirkkua. Rengastelun ohessa näkyi pikkusieppo sekä atrappien rantatielle pysäyttämä Keskitalon Markus, joka könysi polkua pitkin radan yli ruovikkoon meitä moikkaamaan, juuri sopivasti, kun olimme kuvaamassa käenpiikoja! Rengastelun jälkeen kävimme hoitamassa Elissalle varpuspöllön vuodariksi ja iltapäivällä tein vielä pikaisen metsäreissun, jolla näkyi pyypoikue sekä palokärki ym. Illalla kävimme vielä Markuksen ja Anna-Stiinan kanssa laskemassa Siikalahdelta 45 yöpymään tulevaa jalohaikaraa ja kuulimme myös kuhankeittäjän sekä näimme 6 uuttukyyhkyn parven.

10.8. oli taas SSP:n vuoro, jossa renkaan sai metsäkirvinen, punarinta, mustarastas, 2 ruoko- ja 2 viitakerttusta, 7 herne-, 6 pensas- ja 4 lehtokerttua, kirjosieppo, 3 pikkulepinkäistä, närhi, punavarpunen sekä 2 kelta- ja 5 pajusirkkua. Alkuyöstä kävimme vielä peltokierroksella katsomassa, löytyisikö pelloilta jo kurppia. Näimmekin muutaman lehtokurpan, pari taivaanvuohta sekä yhden heinäkurpan mutta tyyni keli ja kirkas kuutamo eivät mahdollistaneet niiden pyydystystä rengastettaviksi. Renkaan sai lopulta vain yksi kiurunuorukainen. Ohessa näimme myös 9 kehrääjää.

Viikolla näkyi taas paria haarahaukkaa aina, kun jaksoi vähän tuijottaa taivasta ja pitkästä aikaa merikotkakin näyttäytyi. Muutenkin petolintuja oli mukavasti ilmassa muttei mitään parempaa. Kävin toisenakin yönä pikaisesti pelloilla ja näin jo 5 heinäkurppaa eli nyt pitää vain odotella pilvisempiä öitä. 12.8. teimme vesilintulaskennan, jonka parempaa saldoa oli ainoastaan tuttu harmaasorsapoikue. Muutenkaan viikko ei tuottanut yllätyksiä, jos ei ihan keskellä Kangaskylää näkynyttä pähkinänakkelia pidä sellaisena.

J.A.

Sunnuntaina 13.7. lähdimme ajelemaan koko maan poikki kohti Vaasaa. Savonlinnan Punkaharjun Laukansaaressa näimme metsän yllä lentäneen pähkinähakin mutta muuten havainnot jäivät matkan varrella vähiin. Lopulta viiden aikaan ilapäivällä parkkeerasimme Vaasan Vaskiluotoon, jossa tapasimme ystävämme Pekka Peuran, jonka kotona söimme Pekan ja Marian tarjoaman maittavan aterian.

Aika pian suuntasimme kaupan kautta Mustasaaren puolelle Raippaluotoon, jonka halki ajoimme Ledörenille, josta jatkoimme Pekan Buster-veneellä Korsörenille Pekan mökille, jossa teimme vielä illalla pienen kävelykierroksen kivikkoisessa maastossa havaiten mm. haahkan. Lopulta meidän oli mentävä nukkumaan, sillä päivä oli ollut pitkä.

14.7. staijailimme Hannan kanssa tovin saaren eteläkärjessä havaiten mm. 3 kaakkuria, 2 riskilää ja 6 ruokkia sekä palokärjen. Iltapäivällä suuntasimme sitten ruokkiluodoille tarkoituksenamme rengastaa ruokin ja riskilän poikasia. Pekan saldo oli muutamaa kymmentä vaille tuhat rengastettua ruokkia, joten tavoitteenamme oli vähintään löytää tuon verran poikasia rengastettavaksi ja sitten tulevina päivinä runsaasti lisää.

Rantautuessamme Norra Djupörbådanille saatoimme jo huomata saaren tyhjäksi ruokkilinnuista. Kiertelimme kuitenkin saarta kiven koloja tutkien mutta emme löytäneet ainoatakaan asuttua pesäkoloa. Saaressa oli varoitteleva luotokirvispari, joten päätimme pystyttää verkon parin kiven väliin mutta tämäkin paikka oli turhan tuulinen ja emme saaneet kirvisiä kiinni vaikka aika läheltä pitikin pari kertaa.

Södra Djupörbådan oli aivan yhtä autio. Luotokirvispari oli täälläkin mutta kovassa tuulessa emme yrittäneetkään niiden kiinni ottoa.

Kävimme vielä Fladagrundilla katsastamassa siellä aiemmin ollutta tiirakoloniaa mutta siitäkän ei ollut jälkeäkään jäljellä. Petoeläimet olivat tuhonneet kaikki pesinnät. Syyttävä sormi osoittaa ainakin minkkejä mutta ehkä myös alueella asustelevia saukkoja.

15.7. nukuimme univelkoja pois ja pysyttelimme aamun ihan mökin pihapiirissä. Pekalla oli mökin pihalla verkotkin, joista hän oli paria vuotta aiemmin saanut Suomen toisen kivikkosatakielen. Nyt emme kuitenkaan verkkoja aukoneet, sillä Pekka oli SSP:nkin tehnyt jo aiemmin.

Kuten sääennusteet olivat lupailleetkin, oli keli tyyntynyt oikein mukavasti, joten päivällä pakkasimme taas tavaramme Busteriin ja ajelimme satamaan, jossa nostimme veneen trailerille ja lähdimme ajamaan saarten poikki kohti Björkönin Svedjehamnia.

Svedjehamnissa laskimme taas veneen vesille, pakkasimme sen entistäkin täydemmäksi ja lähdimme pujottelemaan kapeita väyliä kohti Valassaaria. Satamassa näkyi harmaasorsa sekä räyskä ja matkalla pari riskilää.

Lopulta saavuimme Valassaarille ja lintuaseman laiturille, josta kannoimme tavarat pikkumatkan saunatuvalle ja asemalle. Me majoituimme Hannan kanssa saunatuvalle. Onneksi pienen hakemisen jälkeen löysimme kaikki tarvittavat avaimet ja sitten saimme tapella jääkaapin kanssa vähän pitempäänkin kunnes lopulta saimme senkin päälle. Sitten olikin aika suunnata kohtuullisen matkan päässä sijaitseville ruokkiluodoille.

Gråsjälsbådanille saapuessamme kaikki näyttikin hyvältä, sillä saarta kierteli satakunta ruokkia sekä pari riskilää. Heti saareen päästyämme alkoi Pekka etsiä poikasia kiven koloista, mutta me Hannan kanssa pystytimme verkon parin kiven väliin, sillä heti rantautumispaikassamme oli pari varoittelevaa luotokirvistä. Emme ehtineet kuin aloitella verkon pystytystä, kun Pekka oli jo onkinut ensimmäisen ruokinpoikasen rengastettavaksi. Pekka tarjosi tämän linnun Hannalle rengastuspinnaksi, sillä olihan ruokin rengastaminen jotain aivan uutta. Sille laitettiin kolmion muotoinen rengaskin!

Kohta meillä oli verkko pystyssä ja aloimme koko porukalla kyyristellä ja konttailla kivien koloja tutkien. Pekalla oli kerran riskilän poikanen jo lähes kiinni mutta se karkasi viime hetkellä. Pari ruokinpoikastakin kuului mutta aivan suurimpien kivien alta ulottumattomista. Mutta kaikki muut kolot olivat tyhjiä! Paikalla oli täytynyt käydä tuho aivan vastikään sillä emot olivat yhä paikalla. Koska muutakaan ei meinannut olla tarjolla, rengasti Hanna ainoan saaresta löytyneen lapintiiran poikasen sekä yhden harmaalokin poikasen, joka ei vaivautunut juoksemaan karkuun.

Olimme jo joku aika sitten siirtäneet kirvisverkon toiseen kohtaan, kun viimein luotokirvinen tupsahti verkkoomme. Hanna rengasti tämän vanhan luotsin ja päätimme jatkaa vielä tovin yrittämistä, sillä verkon liepeillä näkyi pari nuortakin lintua. Ja kuinka ollakaan sain kohta itse yhdestä kiven kolosta riskilän poikasen kiinni. Ja kohta verkkoon osui vielä pari nuorta luotokirvistäkin, joten saimme Pekallekin uuden rengastuslajin.

Läheisellä Gråsjälsbådgrynnanilla näimme vain muutaman vanhan ruokin ja riskilän mutta selvästi täälläkin kolot olivat olleet asuttuina. Ilmeisesti tuho oli täällä käynyt jo aiemmin, kun emoja ei enää ollut enempää paikalla? Luotokirvinen varoitteli täälläkin mutta se liikkui turhan isolla alueella, jotta sitä kannatti edes yrittää ottaa kiinni. Luotojen välillä siirtyessämme näin itse pari lapasotkaa, haahkaparven, nuoren pikkulokin ym.

Ilta oli ollut hikinen mutta sikäli onnistunut. että olimme saaneet muutaman mukavan lajin renkaisiin, mutta olimme tietysti pettyneitä, kun pesäkoloniat olivat olleet tuhottuja. Ei auttanut kuin toivoa, että muilla saarille olisi parempi tilanne.

16.7. otimme taas aamun varsin rennosti ja kävimme vasta kunnon aamupalan jälkeen kävelylenkillä Storskärissä eli Valassaarten pääsaaressa. Meillä ei ollut saappaita mukana, joten emme pystyneet juuri kulkemaan rannoilla, joten jouduimme tyytymään polkuja pitkin lompsimiseen. Majakan lähistöltä löysimme urpiaisperheen sekä varoittelevan pikkulepinkäisen mutta muuten havainnot jäivät helteisessä kelissä vaatimattomiksi.

Iltapäivällä suuntasimme taas ruokkiluodoille, mutta sekä Båtslaget, Båtslagbådan että Båtslaggrynnan osoittautuivat autioiksi. Täälläkin pesintöjä oli kyllä ollut mutta kaikesta päätellen nekin olivat tuhoutuneet. Löysimmekin useita lokinpoikasten raatoja sekä yhden järsityn aikuisen ruokinkin, joten jäljet viittasivat minkkiin, mutta myös korpin ja saukon osallisuutta epäiltiin.

Veneillessä näkyi taas näkyi viiden lapasotkan parvi, varoitteleva luotokirvinen, 30 laulujoutsenen parvi ym.

17.7. suuntasimme Hannan kanssa lintulavalle parin tunnin aamustaijille klo 3:20-5:20. Ruokkeja ja riskilöitä liikkui kyllä merelllä (102 ja 45) mutta yhdelläkään ei ollut kalaa suussa eli pesiviä nekään tuskin olivat. Näimme myös 6 merikihua, haahkan, mustaviklon, pari pikkulokkia ym. Asemalle palaillessamme löysimme vielä varoittelevan kultarinnan.

Lopulta oli aika alkaa pakkailla tavaroitamme ja siivota asema lähtökuntoon. Siivoilun ohessa tapasimme saaressa piipahtamassa olleen asemanhoitajan Niclas Fritzénin. Kohta oli kuitenkin aika pakkailla vene ja lähteä paluumatkalle.

Svedjehamnissa nostelimme veneen taas trailerille ja kävimme kahvilassa herkuttelemassa ennen kuin oli aika kiitellä ja hyvästellä Pekka. Hannan kanssa kävimme vielä valtavassa Saltkaretin näkötornissa ihastelemassa maisemia ja näkemässä muutamia harmaahaikaroita ja räyskiä.

Olimme lopulta tulleet saarista pois päivää alkuperäistä suunnitelmaa aiemmin, kun rengastettavia ruokkeja ei valitettavasti ollut löytynyt. Niinpä meillä oli suunnitelmat ihan auki, että mitä tehdä seuraavaksi. Päätimme ottaa suunnan kohti Poria, jossa vietti toista kesää nokisorsa, jota Hanna ei ollut missään koskaan nähnyt.

Vietimmekin lopulta illan Enäjärven lintulavalla vastavalossa olevia sorsia katsellen, mutta emme löytäneet nokisorsaa. Merimetsoja oli aivan tolkuttomasti ja niiden korahduksia oli hauska kuunnella. Muutaman kerran merikotka kävi pesäkoloniassa hakemassa naposteltavaa.

Kun valo meni liian huonoksi, suuntasimme läheisen Kotipizzan kautta Reposaaren Junttilanjärvelle kokeilemaan mandariinisorsaa muttemme sitäkään löytäneet. Paikalla varoitteli kultarinta. Kirrinsannassakin oli pitkään hiljaista mutta lopulta löysimme parikin juhlapukuista pikku-uikkua, jotka olivat lopulta oikein hienosti äänessäkin. Kuulimme paikalla myös viiksitimalin ja rytikerttusen.

Sitten palasimme taas Enäjärvelle, jossa valo oli nyt huomattavasti parempi ja myös sorsia oli tuhottoman paljon enemmän! Noin tunnin hakemisen jälkeen löysin nokisorsan, kun se uiskentelin merimetsosaaren oikeasta reunasta esiin. Sorsa uiskenteli muutaman minuutin näkyvissä ennen kuin ui taas katveeseen saaren ruovikkoon. Ja aika pian tämän jälkeen alkoikin ilta hämärtyä.

Koska päätargettimme oli hoitunut ja vielä ei väsyttänyt ihan liikaa, päätimme ajella Kokemäelle erään linkkimaston juurelle pystyttämään riippumattojamme ja nukkumaan.

18.7. muutaman tunnin unien jälkeen jatkoimme Saloon, josta yritimme Omenojärveltä Hannalle Suomi-elikseksi ruskosotkaa mutta (taas) tuloksetta. Neljän tunnin aikana näimme merikotkan, räyskän, liejukanan sekä punasotkapoikueen ym.

Seuraavaksi suuntasimme bongaamaan hieman varmempaa kohdetta, joka löytyikin pienen hakemisen jälkeen. Yksi Suomen harvinaisimmista ja kauneimmista kasveista – punavalkku oli komeasti kukassa yhdessä harvoista tarkoin salassa pidettävistä paikoistaan.

Toisella kohteella kävimme vielä kuvaamassa tumma- ja lehtoneidonvaippoja, jotka olivat nekin komeasti kukassa vanhalla paikallaan. Ja vielä ennen kotiin pääsyä kävimme kuvaamassa lehtoneidonvaipan lehtivihreättömiä yksilöitä, joita ei esiinny Suomessa kuin parissa paikassa.

Lopulta olimme kotona sen verran hyvävoimaisina, että kävimme vielä illalla tekemässä uudet verkkopaikat Kukonkannan raviradalle. Olihan tässä vielä viikonloppu aikaa ennen arkeen paluuta.

J.A.

1.7. kävimme vielä Pirkan perheen kanssa pikaisesti Siikalahdella mutta tuulisessa kelissä havainnot jäivät vähiin. 2.7. illalla kävimme rengastamassa kaksi kehrääjän poikasta, kävellessämme pesäpaikalle säikytimme koppelon lentoon. Kylällä lenteli taas neljä meriharakkaa.

3.7. kävin tarkistamassa kaukaa kaukoputkella, että haarahaukka vartioi pesän läheisen kuusen latvassa pesäänsä. Illalla kävimme etsiskelemässä suopöllön pesää mutta poikaset lensivätkin jo hyvin. Yhtä poikasta pääsimme kuvaamaan oikein mukavasti. Lähellä oli myös sarvipöllön lentopoikaset mutta ne olivat paljon arempia. 4.7. hautausmaalla näkyi harmaapäätikka ja käenpiika yhä pesäkolossaan lisäksi kuului kuhankeittäjä sekä kultarinta. Raviradalla rytikerttunen lauloi ja pikkutylliparin kaksi poikasta lensi jo mainiosti.

5.7. atlastelimme aamulla Kesusmaan suunnilla ilman mainittavampia havaintoja mutta saimme toki atlasruutua paremmin kartoitetuksi. Hautausmaalla käenpiiat olivat lähteneet pesästä ja niitä oli siellä täällä, myös pari kuhankeittäjää lauloi. Illalla suuntasimme Valosen Artun kanssa kunnon yökierrokselle saarelle ja retki alkoikin mitä upeimmin, kun löysimme pari lapinpöllön lentopoikasta. Jatko olikin sitten vaisumpaa, kun emme löytäneet muuta kuin ruisrääkkiä (48), sarvipöllöjä (1ad+11juv) ja viitakerttusia (7).

Aamun sarastaessa Arttu tiputti minut Papinlahdelle, jossa Hanna oli saanut verkot pystyyn sopivasti auringon nousuksi klo 3:30. Heti aamusta oli fiilis, että tänään tulee lintuja ja kerrankin olimme oikeassa. Heti ensimmäisillä kahdella kierroksella tuli mukavasti tali- ja sinitiaisia mutta sitten yhtäkkiä kolmas kierros olikin tyhjä. Onneksi touhu lähti taas käyntiin ja yhdellä kierroksella tuli jopa yli 30 lintua. Lopulta saldomme oli punarinta, leppälintu, laulurastas, viitakerttunen, hernekerttu, 14+1k pensaskerttua, 3 pajulintua, kirjosieppo, 18+1k sini- ja 54 talitiaista, punatulkku sekä kelta- ja pajusirkku -eli yhteensä 98r+2k = 100 lintua!

Päivällä kävimme bongaamassa viiriäisen Koitsanlahden Syrjärinteeltä sekä tarkistamassa, että Kokkolanjoen virtavästäräkeillä oli kaikki hyvin. Pesä oli tietysti jo tyhjentynyt ja poikaset ties missä. Lyhyellä etsinnällä näimme vanhan koiraan sekä yhden naaraspukuisen linnun vilaukselta. Kotiin palattuamme löysi Hanna pihaltamme rantasipin poikasen rengastettavaksi.

7.7. Siikalahdella näkyi ruokatuntikäynnillä jalohaikara ja haarahaukka ja iltapäivän peltokierroksella näkyi suo- ja sarvipöllöjä, sinisuohaukka, uuttukyyhkyjä ym. ja kotipihamme yli muutti 60 mustalinnun parvi.

Hopeahääpäivänämme 8.7. oli kauhea sade ja myrsky.Työpäiväni jälkeen kävimme syömässä Iloisessa Pässissä ja sen jälkeen suuntasimme Pohjanrantaan toiveinamme nähdä edes joku sateen pudottama kahlaaja. Löysimmekin pieneltä lietteeltä 8 suosirriä sekä pikkusirrin. Nämä olivat minulle 200. ja 201. Parikkala-vuodari. 13 vuotta peräkkäin on tullut kotikunnassa havaittua yli 200 lintulajia. Käsi pystyyn, jos jollakulla muulla on samanlaista saldoa ja molemmat kädet pystyyn, jos sisämaassa.

9.7. teimme Siikalahdella toisen vesilintujen poikuelaskennan. Sinisorsia oli jo runsaasti, yhteensä 348 lintua, joista valtaosa vaihtopukuisia koiraita ja haapanoitakin yhteensä 158. Ilahduttavaa oli nähdä myös pari punasotkapoikuetta. Sen sijaan lokkien, tiirojen ja uikkujen pesinnät olivat menneet aivan pieleen varisten ja myrskyjen takia. Joku uikku vielä jaksoi rakentaa pesää ties kuinka monennetta kertaa ja vain yhdellä silkkiuikulla oli poikaset. Lokeista vain pari naurulokkia vielä hautoi ja vain yhdellä kalatiiralla oli yksi poikanen. Näimme myös neljä jalohaikaraa, harmaahaikaran, palokärjen, taas vaihteeksi haarahaukan ja itse kuulin pähkinänakkelin.

Pari seuraavaa päivää meni ilman mainittavampia havaintoja, mutta 12.7. meillä oli taas SSP. Lintuja ei ollut, tiaisten puuttuessa, niin paljon mutta ihan mukava aamu oli taas. Saldoksi saimme taivaanvuohen, punarinnan, laulurastaan, viitakerttusen, hernekertun, 17+1k pensaskerttua, 4+1k pajulintua, yllättäen naaras pikkusiepon, 2 kirjosieppoa, talitiaisen ja vihdoin uudeksi SSP-lajiksi hömötiaisen, viherpeipon, 2 punavarpusta, keltasirkun sekä 2+2k pajusirkkua. Ohessa kuulimme palokärjen, kuhankeittäjän ja muutaman pikkukäpylinnun sekä näin 3 merimetsoa.

SSP:n jälkeen kävimme lyhyellä perhosretkellä, lämpötila kun vihdoin oli noussut hellelukemiin. Löysimmekin 5 haapa- ja 4 kuusamaperhosta. Sitten menimme vielä helteessä tekemään uutta rengastuspaikkaa Kukonkannan raviradalle, kun sielläkin vanhaan paikkamme oli kaivettu oja, joka oli pilannut koko paikan.

J.A.

1.6. rengastelimme SSP-pyynnin Papinlahdella ja saimme saaliiksi 4+3k pensaskerttua, kirjosiepon, talitiaisen, pikkulepinkäisen sekä punavarpusen. Myöhemmin rengastimme myös naakkapoikueen yhdestä pöllönpöntöstämme. Jaksoin illalla vielä retkelle lähipeltojen kierrokselle ja patotielle ja havaitsin mm. taigametsähanhen, sinisuohaukan, heinäkurpan, suopöllön, pönttömme edustalle olleen helmipöllön maastopoikasen, ruokosirkkalinnun, luhta- ja rastaskerttusen sekä pähkinänakkelin.

2.6. ainoat mainittavammat havainnot olivat ruokatunnila näkynyt turhan kaukainen n-puk sirosuohaukka sekä öisellä Siikalahden käynnillä löytynyt helmipöllön maastopoikue. Ja seuraavanakaan päivänä ei näkynyt kolmea meriharakkaa kummempaa.

4.6. ruokatunnilla näkyi haarahaukka ja illalla kävimme rengastamassa pöntöstämme kaksi pienempää, vielä rengastaan odottanutta lehtopöllön poikasta. Yöllä Siikalahdella sai taas kuunnella mm. rastas- ja rytikerttusta sekä ruokosirkkalintua.

5.6. ruokatunnilla Siikalahdella näkyi pari vesipääskyä etsimässä laskeutumispaikkaa. Haarahaukkakin taas nähtiin. Illemmalla teimme Saaren kierroksen, jonka ainoat paremmat havainnot olivat viitasirkkalintu, rytikerttunen sekä harmaahaikara, jollainen näkyi paluumatkalla myös Särkisalmella. Seuraavan päivän havainnot olivat samoja tuttuja lintuja.

7.6. teimme kunnon yökierroksen Saarella, mutta ihmeellisempiä havaintoja ei tullut. 22 ruisrääkkää, 5 heinäkurppaa, sarvipöllöjä, suopöllö, 5 kehrääjää, 21 satakieltä, 5 viitasirkkalintua, kultarinta, 30 viita- ja 4 luhtakerttusta, 3 kuhankeittäjää jne. löydettiin. Aamun valjettua kävimme myös Soininmäen metsissä, jossa rummutteli aktiivisesti pohjantikka, pari pikkusieppoa lauloi ja pyy nähtiin. Tarvassaaresta löysimme rastaskerttusen, jonka päätimme ottaa kiinni ja rengastaa. Samalla paikalla ylitsemme lensi kaksi kaakkuria.

8.6. oli taas SSP ja saimme ruoko- ja viitakerttusen, 3+2k pensas- ja 2 lehtokerttua, pajulinnun, 3k talitiaista sekä 2+1k pajusirkkua. Iltaretkellä stoppasimme patotielle ja kuulimme heti viiksitimalin ääntelyä! Kun lintua ei meinannut millään kuulua paremmin saati näkyä, soitimme hieman atrappia ja lintu tuli kuin ohjus tien varren puskiin. Lopulta päätimme kihlata linnun renkaalla, kun paikalle oli saapunut lähes kaikki lähiseudun ornit. Aika pian porukka singahtikin tätä Parikkalan kautta aikain neljättä ja ensimmäistä kesäistä timalia bongaamaan.

Kotiin palaillessamme löysimme kotipihastamme valkoselkätikan maastopoikasen. Iltaretkellä näimme vielä heinäkurpan ja kuulimme uuden rytikerttusen.

11.6. Siikalahdella näkyi mustaviklo sekä pari suokukkoa arvatenkin jo syysmuutolla ja 12.6. aloitimme Siikalahden kartoituksen kolmannen ja viimeisen kierroksen eteläpuolen yölaskennoilla, jonka havainnot jäivät luhtahuittiin, 13 luhtakanaan, valkoselkätikkaan, luhta- ja rastas- sekä kolmeen uuteen rytikerttuseen sekä kuhankeittäjään.

13.6. laskennat jatkuivat ja itselläni paremmat havainnot olivat pyypoikue, merikotka, pikku- ja valkoselkätikka sekä taas uusi rytikerttunen. Hanna löysi pähkinänakkelien maastopoikueen, joka minunkin piti käydä bongaamassa. 14.6. laskennassa näkyi taas haarahaukka, 3 valkoselkä- ja jopa 6 pikkutikkaa, kultarinta, rytikerttunen sekä sama tuttu rastaskerttunen. Iltaretkellä näimme tundrametsähanhen, heinäkurpan sekä kävimme moikkaamassa lehtopöllöjä, joista ainakin kaksi oli jo lähtenyt pöntöstä maastoon. Seuraavana päivänä näimme pikaisesti toisen niiden emoistakin.

16.6. työmatkalla laskin Saharannasta 24 ad ja 35 juv valkoposkihanhea ja illalla näimme kylän päällä lentämässä jopa neljä meriharakkaa. Kävimme myös katsomassa Hannan aiemmin löytämää hautovaa kehrääjää. 17.6. Hanna löysi Saharannasta keltavästäräkin ja illalla kävin yrittämässä bongata viiriäisen Rautjärvipinnaksi, mutta eipä lintua kuulunut.

19.6. patotiellä näkyi naaras heinätavi ja illan peltokierroksella löysimme Kullinsuon julkiselta paikalta jopa yhdeksän soidintavaa heinäkurppaa. Kolme lisää näkyi toisella paikalla ja pitihän sitä käydä vielä tarkistamassa, että loputkin lehtopöllöt olivat nyt päässet maastoon ruokaa kerjäämään.

Juhannuksena nukuimme vähän pitempään ja suuntasimme sitten Tähtiniemeen etsimään siellä muutamana aamuna erään mökin tallentavassa äänittimessä kuulunutta idänuunilintua. Lintu löytyikin pienellä hakemisella. Samalla tehtiin muitakin mukavia lintuatlashavaintoja. Sitten jatkoimme kokeilemaan uudestaan viiriäistä Rautjärvipinnaksi mutta eipä onnistanut. Läheiseltä suolta löysimme kuitenkin kolme valkoviklon poikasta rengastettavaksi. Kokkolanjoella varoitteli virtavästäräkki tutussa paikassa ja yllättäen löysimme niiden pesän todella omituisesta paikasta.

21.6. oli taas SSP ja saaliiksi tuli ruokokerttunen, 2k pensaskerttua, 1k lehtokerttu, 4+1k pajulintua, 10 sini- ja 2+1k talitiaista, ylläri-töyhtötiainen sekä pajusirkku. Illalla alkoi kuulua kummia, kun tuli tieto, että ahvenanmaalainen nuorukainen oli kuvannut jossain päin saaristoa Suomen ensimmäisen kiharapelikaanin. Muuten homma olisi mennyt vitsistä tai huijauksesta mutta Ruotsissa oli ollut muutamia päiviä aiemmin pari päivää kiharapelikaani ja kuvien lintu näytti samalta. Martin Helinin ja Karoliina Hämäläisen ym. salapoliisityön tuloksena paljastui, että lintu oli kuvattu jo paria päivää aiemmin Kökarissa ja homma tuntui lässähtävän. Mutta lopulta lintu löytyi kuin löytyikin samaiselta paikalta ja meidänkin piti alkaa suunnitella pitkää Juhannusbongausta! Ensin kuitenkin suuntasimme anoppilaan syömään lettuja – pitäähän elämässä jotenkin osata laittaa asiat tärkeysjärjestykseen!

Kun niin Hanna, tämän sisko Elissa kuin Kososen Veikkakin olivat innokkaita bongausreissulle, niin siinä lettuja popsiessa päätin tilailla seuraavaksi aamuksi Princess Explorer paatin Korppoon Buffalo-baarin edustan satamaan ja Lintutiedotuksen avulla löytyi muutamassa minuutissa loput lähtijät 25 henkeä vetävään paattiin.

Parin tunnin huonojen unien jälkeen treffasimme ennen puoltayötä meidän pihalla ja lähdimme pitkälle ajomatkalle kohti Paraisia. Matka oli pitkä ja lopulta olimme Saaristotiellä, jolla meitä ajoi vastaan ensimmäisen aallon bongarit, jotka olivat jo iltayöstä onnistuneet bongauksessaan. Lopulta jo klo 5:30 olimme Nauvon lautassa useiden tuttujen bongareiden kanssa ja klo 6:00 lauttailimme Korppoon saareen. Sitten saimme odotella hieman toista tuntia paattiamme ja oli mukava huomata, että kaikki paatista paikan tilanneet saapuivat ajoissa. Veneen kapteenin kanssa olimme sopineet lähtevämme aikaisintaan klo 7:30 ja viimeistään klo 8:00. Ja mukavasti paatti saapuikin siten, että pääsimme matkaan kohti Kökaria noin klo 7:40.

Parin tunnin venematka kului hermostuneesti mutta onneksi kuudelta saareen taksiveneellä lähtenyt porukka ilmoitti linnun olevan vakiokivellään. Mainittakoon, että tähän mennessä olin matkalla kuitannut huikeita vuodareita – haahkan, kyhmyjoutsenen sekä lapintiiran. En ollut koko vuonna nähnyt merta…

Lopulta rantauduimme Kökariin, jonne kapteenimme oli järjestänyt kaksi pakettiautoa kuljettamaan meitä pelipaikoille. Toinen, isompi auto saapuikin saman tien ja lastauduimme kahdeksan ihmistä kyytiin. Me matkan järjestäneet ja sitten isoimman elisluvun omaavat. Muut joutuivat jäämään odottamaan seuraavaa kyytiä. Emme olleet ajaneet montaakaan sataa metriä, kun saimme tiedon, että satamaan jäänyt porukka näki kiharapelikaanin lennossa! Saimme nuotteja, että lintu lentää tuulimyllyn suunnassa ja onnistuimme etupenkiltä Hannan kanssa näkemään, kuinka lintu katosi matalalla männynlatvarivin taakse. Ajoimme linnun perään Västerfjärdenille, jolla se oli edellispäivänäkin käynyt oletettavasti kalassa. Emme kuitenkaan lintulavalta lintua nähneet, mutta perimmäisimpään pohjukkaan emme millään tältä paikalta nähneet. Olimme jo nousemassa autoon, kun saimme taas tiedon, että lintu oli lennossa ja noussut juuri tästä pohjukasta. Ehdin itse singahtaa kalliolle ja nähdä linnun taas katoavan matalalla puiden latvojen taakse suuntanaan tällä kertaa taas se perinteinen kari, jolla se oli aamullakin ollut.

Ajoimme pientä tietä kohti Storstensuddenin kalliota, jolta lintua oli pääasiassa katseltu. Tietysti kapealla tiellä tulivat tien omistajat vastaan ja hepä eivät olleetkaan kauhean suopeita päästämään meitä ajamaan pitemmälle. Ilmeisesti heiltä oli aamulla saatu lupa tien käyttöön, mutta enää lupa ei tainnutkaan olla voimassa? Niinpä jouduimme kävelemään loppumatkan. Pyörällä, siis yhdellä pyörällä, satamasta liikkeelle lähteneet Veikka ja Teo Ylätalo olivat juuri meitä ennen paikalla ja kiharapelikaani oli kuin olikin vakiokarillaan seisoskelemassa.

Sekoilujen jälkeen osa porukastamme oli siis yhä satamassa mutta sieltähän lintu oli jo nähty ja nyt meidän autossa olleistakin kaikki pääsivät nyt linnun näkemään. Ja kohta taksit toivat loppuporukkammekin lintua ihastelemaan. Kiharapelikaani oli varsin kaukana, mutta kyllä tämä silti havaintona nousee ainakin minulla ihan kärkipäähän Suomessa ikinä! Pienen lento”pyrähdyksenkin” lintu esitti mutta laskeutui sitten uimaan ja nousi taas myöhemmin toiselle karille, jolla se pysyi niin kauan, että me päätimme tilailla kyydit takaisin satamaan.

Paluumatka sujui onnellisissa merkeissä ja vuodariksi napsahti vielä niin riskilä kuin ruokkikin. Lopulta Korppoossa oli lautalle jo kunnon Juhannuksen paluuliikenneruuhka. Pääsimme kuitenkin toiseen lauttaan ja jatkoimme Nauvon läpi toiselle lautalle, jolle pääsyä saimme jonottaa tunnin. Itse sain tässä välissä vähän nukuttuakin.

Turun seudulla olisi ollut bongattavana pesivää kattohaikaraa Turussa ja tundrakurppeloa Raisiossa ja olipa Jyväskylässä paksujalkakin, mutta me olimme valitettavasti (kaikki paitsi Veikka) liian väsyneitä ajattelemaankaan ylimääräisiä mutkia paluumatkallemme. Salossa kävimme pikaisesti yrittämässä ruskosotkaa Omenojärvellä, mutta havainnot jäivät punasotkapoikueeseen ja räyskään. Syötyämme jatkoimme Kouvolaan, jossa Elissa kävi tyhjentämässä postilaatikkonsa ja sitten jatkoimme Parikkalaan. Jaksoimme vielä käydä kuulostelemassa lehtopöllöpoikueen ääntelyä, ennen kuin olimme kotona, josta Elissa ja Veikka jatkoivat vielä tahoilleen.

Seuraava päivä meni aika horroksessa, mutta 24.6. kävimme rengastamassa tuulihaukkapoikueen Rautalahdella, Tönkinsuolla näkyi pari pikkukuovia ja varmistimme, että kehrääjän poikaset olivat kuoriutuneet (mutta vielä ne eivät voineet olla rengastusikäisiä) ja sitten kävimme vielä rengastamassa virtavästäräkkipoikueen Kokkolanjoella. Alkuyön peltokierroksella näimme vielä heinäkurpan.

25.6. pikaisen iltapäiväretken paras havainto oli Yrttitarhassa näkynyt ja kuulunut varpuspöllö ja 26.6. kylällä näkyi taas kolme meriharakkaa. 27.6. teimme ensimmäisen vesilintujen poikuelaskennan, jonka tuloksena näkyi taas, ettei Siikalahden pohjoispuolella ole lintuja nykyisellään juuri lainkaan. Parempia havaintoja koko lahdelta olivat muutama harmaasorsa, harmaahaikara sekä mustaviklo. Keskiyön pikaretkellä kuulin Siikalahdella pari kehrääjää rastaskerttusen, luhtahuitin ja pari sarvipöllön poikasta.

28.6. kävimme Mikkelissä serkkuni syntymäpäiväjuhlissa ja reissun havainnot jäivät muutamaan atlashavaintoon, kuten puukiipijän ja peukaloisen pesään. 29.6. kävin itse vilkaisemassa Kokkolanjoella, että virtavästäräkit olivat kasvaneet jo lähes ulos pesästään. Illemmalla teimme lyhyen Saaren kierroksen, jolla näkyi mm. haarahaukka Akonpohjassa, pari harmaasorsaa eri paikoissa ja löysimmepä myös kuhankeittäjän pesän lämpökameran avulla.

30.6. iltapäivällä saapui Pirkka vaimonsa Anittan ja kahden nuoremman lapsen Iinan ja Veikan kanssa pikakäynnille Parikkalaan. Pikaisella hautausmaan käynnillä ei löytynyt kuhankeittäjää, mutta kultarinta ja käenpiian pesä löydettiin. Yökin oli tuulinen mutta suuntasimme silti Pirkan ja Veikan kanssa lähiseudun kierrokselle, jonka saldoa olivat mm. useat sarvipöllöpoikueet, pari suopöllöä, jokunen heinäkurppa, kaakkuri, useat viitakerttuset, ryti- ja rastaskerttunen sekä viitasirkkalintu. Öinen äänimaailma oli jo todella hiljaista verrattuna kesäkuun alkupuoleen, mm. ainoatakaan kaulushaikaraa, luhtahuittia tai satakieltä ei enää kuulunut ja lehtopöllötkin olivat lentäneet ties minne. Muutama hyvä vuodari kuitenkin saatiin Pirkalle.

J.A.