. . Lintuharrastajan päiväkirja Birders diary . .

Koska sääennuste lupaili aivan karseaa keliä, niin ei kait parempaa ideaa voinut ollakaan kuin lähteä ajamaan koko Suomen poikki! 12.4. lauantaiaamuna klo 4:30 tapasimme pihassamme Soikkelin Elissan ja Kososen Veikan kanssa ja lähdimme ajamaan kohti Pohjois-Pohjanmaata. Lähtiessä mittari näytti 14 pakkasastetta ja matkalla vastaan tuli todella sankka lumisaderintama ja lumisade lopulta jatkui ja jatkui Siikalatvaan saakka, jossa teimme koko matkan ensimmäisen järkevämmän lintuhavainnon, kun Rantsilassa näkyi auringonkukkapellolla pulmusparvi.

Lopulta yhdentoista aikaan kurvasimme Tyrnävälle, ajoimme kylän läpi ja kohta saavuimme hanhipelloille, joilla aloimme heti pysähdellä tarkistelemaan hanhia. Tavoitteenamme oli löytää kuuluisa ”Klenkka”, joka oli jo taas saapunut Tyrnävän pelloille. Kyseessähän oli yhä vain Suomen toinen pinnaklpoinen hutchinsii-alalajin pikkukanadanhanhi, jota oli vuodesta 2019 nähty joka kevät tai syksy tai molempima Länsirannikolla – lähinnä Porissa ja Tyrnävällä. Sen ensimmäisenhän pinnakelpoisen kanukin han olimme löytäneet aikanaan itse Hannan kanssa Parikkalasta Vappuna 2013. Elliltä ja Veikalta laji puuttui eliksistä ja pitihän minunkin jo pikkuhiljaa yrittää nähdä laji uudestaan.

Taiga- ja tundrametsähanhien ohella parvissa oli joitakin tundrahanhia ja aivan tolkuttomasti lyhytnokkahanhia sekä löysimme myös pari valkoposkihanhea. Jatkoimme päätien vartta tien varressa fasaanin nähden taas seuraavan parven kohdalle, jossa parkkeerasimme ja aloimme seuloa hanhi. Kovassa tuulessa sai varoa, ettei putki menisi nurin.

Olimme taas jatkamassa kohti seuraavia peltoja, kun Veikka huomasi, että Lintutiedotukseen oli tullut päivitys pikkukanukista. Ja sehän oli aivan viereisillä pelloilla Jokisillassa. Pyysin Veikkaa soittamaan havainnoitsijoille, että pitäisivät lintua hallinnassa, sillä olisimme parissa minuutissa paikalla.

Kohta olimmekin pelipaikalla ja Otso Valkeeniemi ja Heikki Jakkula pitivät tiukasti silmällä lintua, joka olikin aivan ison parven etualalla piilotellen hieman ojassa ja lyhytnokkahanhien takana. Pienen hakemisen jälkeen löysimme kaikki linnun putkeen ja kylläpä linnun liikkuminen olikin lempinimensä veroista. Pääasiassa lintu makasi paikoillaan, mutta liikkuessaan sen vasen jalka klenkkasi todella pahasti. Saimmekin kuulla, että linnun liikkuminen oli tänä vuonna vielä selvästi huonompaa kuin mitä se oli ollut aiempina vuosina.

Puolisen tuntia pikkukanukki pysyi näkyvissä ollen kuitenkin lähes koko ajan makuulla muiden hanhien tai vähintään heinien takana, joten kuvat linnusta jäivät vaatimattomiksi. Lopulta se lennähti kauemmaksi pellolle katveeseen. Olimme lintua katsellessa ja paikallisten kanssa rupatellessa nähneet myös muuttohaukan, taas pari pulmusparvea sekä tietysti lisää hanhia.

Sitten Veikka huomasi, että Lumijoella muutaman päivän viihtynyt lumihanhi oli päivitetty Lumikarista ja päätimme lähteä tätä katsomaan. Lumihanhihan ei tätä nykyä ole pinnakelpoinen mutta tätä yksilöä oli epäilty atlantis-alalajin edustajaksi, joka on se alalaji, joka voisi joskus saadakin pinnastatuksen. Mistä näistä nykyään enää tietää? Varmasti osa lumihanhistakin, kuten pikkukanukeista ja eskimohanhistakin, tulee tänne Amerikoista.

Ajoimmekin vauhdikkaasti Lumijoelle, jossa Lumikarin pelloilta emme löytäneet etsimäämme, mutta jatkettuamme kohti seuraavia peltoja äkkäsi Veikka tien varresta pellolta pari peltopyytä. Ja seuraavilla pelloilla näkyi jo vauhdista hanhiparvessa ollut valkoinen lumihanhi. Tämäkin oli mukavan lähellä ja siitäkin piti tietysti ottaa jokunen kuva. Ja lintu todella oli todella kookas, sillä oli suuri nokka, jossa leveä irvistys ja pääkin vaikutti hieman kulmikkaalta, mitkä voisi hyvinkin viitata atlantis-alalajiin.

Seuraavaksi jatkoimme Liminkaan syömään aivan järkyttävän kokoiset kebab-annokset ja sitten jatkoimme Virkkulan suuntaan, sillä kerrankin oli mahdollisuus käydä Ala-Kojolan Mikolla ja Koskelan Annilla kylässä. Oli tosi mukava käydä moikkaamassa Mikkoa, Annia ja koiria, mutta lopulta meidän oli alettava tekemään lähtöä, sillä koska kaikki oli mennyt niin putkeen olimme päättäneet ajella takaisin kaakkoon vielä samana päivänä, vaikka alkuperäinen suunnitelma oli ollut, että tarpeen vaatiessa olisimme yöpyneet jossain ja jatkaneet retkeä vielä sunnuntainakin.

Stoppasimme vielä lyhyesti Rantakylän pelloilla, jossa näkyi pulmusia sekä ampuhaukka ja sitten päätimme vielä jatkaa Kempeleen Koskelaan, josta löytyikin saman tien pari turkinkyyhkyä. Sitten aloitimme pitkän kotimatkan. Onneksi ajokeli oli nyt mitä mainioin ja lopulta olimme Parikkalassa klo 23:30, josta Veikka vielä jatkoi Lappeenrantaan, josta oli lähtenyt työvuoron päätyttyä klo 3:00 aamulla. Eli päivä oli ollut aika pitkä!

J.A.

Retkeilymotivaatio oli ulkomaan reissujen jälkeen talvisessa Parikkalassa aika vähissä. Viikolla tein toki lyhyitä ruokatuntikierroksia mutta ilman mainittavampia havaintoja. Talvilintulaskenta oli vuorossa heti lauantaina 22.2. ja havainnoiksi kertyi kanahaukka, 11 kesykyyhkyä, varpuspöllö, 2 harmaapää- ja 5 käpytikkaa sekä valkoselkätikka, 8 mustarastasta, 3 hippiäistä, 12 pyrstö-, 63 sini-, 81 tali-, 1 kuusi, 2 töyhtö- ja 8 hömötiaista, pähkinänakkeli, puukiipijä, 2 isolepinkäistä (tai toinen oli taas joku tumma härpäke), 8 närheä, 9 harakkaa, 80 naakkaa, 9 varista, 2 korppia, 13 pikkuvarpusta, 3 viherpeippoa, 63 punatulkkua ja 21 keltasirkkua. Illalla näkyi vielä hiiripöllökin tutulla paikallaan Kannaksella.

23.2. onnistuimme muutaman turhan yrityksen jälkeen nähdä Siromäessä ruokinnalla käyneet nokkavarpuset, joita oli nyt neljä lintua.

Kuun viimeisenä päivänä Siikalahdella näkyi mukava 53 teeren parvi ja yöllä teimme kunnon pöllökuuntelukierroksen Melkoniemen metsiin ja saldoksi tuli mukavat 11 helmipöllöä, viirupöllö sekä sarvipöllö.

1.3. näkyi ensimmäiset harmaalokit Härskiinmutkassa ja lyhyellä retkellä näimme jopa 8 harmaapäätikkaa, palokärjen, valkoselkätikan ja pikkutikan, taas pari nokkavarpusta sekä peipon Siromäessä sekä erilaisia isolepinkäisiä. 2.3. Siromäessä näkyi myös pari vihervarpusta vihdoin vuodariksi mutta muuten linnut olivat samoja tuttuja.

5.3. stoppasin Rautjärven Simpeleen Kokkolanjoella sen verran, että näin 3 laulujoutsenta ja 7.3. ekat pari laukkaria näkyi Siikalahdellakin, jossa näkyi myös pari merikotkaa, kana- ja varpushaukka, 4 töyhtöhyyppää, 6 harmaalokkia, palokärki, pikkutikka, isolepinkäinen sekä vähän varis- ja naakkamuuttoa. Eli keväistä oli.

8.3. hyyppiä näkyi jo 14 ja nykyisin oikein mukava mustavariskin. Metsäkierroksella näin varpuspöllön. 9.3 näkyi kolme merikotkaa, kottarainen ja 13.3. Satumäessä 3 räkättirastasta.

Kevään tulo tuntui hitaalta vaikak maisema oli jo varsin lumeton. 15.3. aamuisella metsäkierroksella näin metson sekä pari isokäpylintua ja päivästaijilla näkyi hiirihaukka, 5 merikotkaa ja 4 varpushaukkaa ja 12 kottaraista. 18.3. näkyi Lahdenkylällä taas mustavaris.

20.3. uutena saapujana näkyi kanadanhanhi ja 21.3 näkyi jo 5 hiirihaukkaa mutta muuten oli edelleen hiljaista. Viikonloppuna olisi ollut upeaa staijikeliä mutta me kävimme Kuopiossa BirdLifen kokouksissa. Sunnuntai-iltana ajelimme vielä lyhyelle pöllökuuntelulle Saarelle, jossa Jyrkilässä kuului sarvi- ja helmipöllö.

24.3. ruokatuntistaiji tuotti kolme vuodaria, kun näin tuulihaukan, 2 sepelkyyhkyä ja 2 kulorastasta. 25.3. näin vihdoin vuodariksi pienen urpiaisparven. Ja 26.3. vuorossa olivat 3 tundrametsähanhea, vaimeasti puhkunut kaulushaikara, uuttukyyhky, kiuru sekä pajusirkku. Ja 27.3. oli jo vähän vilkkaampaa, kun näin 3 taigametsä-, 18 tundrametsä- ja 17 tundrahanhea, kanadanhanhen, 3 hiiri- ja 3 tuulihaukkaa, kurjen, 3 uuttu- ja 3 sepelkyyhkyä sekä etelään painelleen kirvisen.

Viikonloppuna staijasimmekin patotiellä molempina päivinä ihan kunnon sessiot ja 29.3. saldona oli mm. 228 tundrametsä- ja 36 tundra- ja 10 kanadanhanhea, 2 tukkasotkaa, 2 telkkää, 2 uiveloa, 2 isokoskeloa, 3 merikotkaa, 2 sinisuo-, 5 hiiri- ja 6 tuulihaukkaa, 4 kurkea, kapustarinta, 430 töyhtöhyyppää, 2 taivaanvuohta, 7 naurulokkia, 6 uuttu- ja 350 sepelkyyhkyä, kangaskiuru, 68 kiurua, 19 kulorastasta, 14 peippoa, 2 tikliä, 6 hemppoa, 50 urpiaista ja 7 pikkukäpylintua. Sunnuntaina oli vähän rauhallisempaa mutta 6 valkoposkihanhea, 3 tavia, 90 sinisorsaa, 2 harmaahaikaraa, ruskosuohaukka, nokikana, 10 taivaanvuohta, 90 naurulokkia, kalalokki, 240 sepelkyyhkyä, 53 räkättiä ja 1 punakylkirastas, 2 mustavarista, 92 peippoa, 6 tikliä, 9 hemppoaja 4 pikkukäpylintua nähtiin.

Viikolla hiljeni entisestään mutta 31.3. näkyi sentään ensimmäinen haapana sekä sinisuo- ja ampuhaukka ja punarinta, ja huhtikuun ekan ruokatunnilla näkyi vihdoin maakotkakin. 2.4. näkyi taas maakotka sekä merihanhi ja Särkisalmen sulaan oli saapunut aikainen harmaasorsakoiras. 3.4. kuului ensimmäinen luhtakana ja näkyi västäräkki. Ja 4.4. Lahdensuolla näkyi pikkujoutsen ja Siikalahdella jo 16 haapanaa, 26 tavia sekä jouhisorsa ja myös järripeippo.

Sitten alkoikin taas takatalvi ja 5.4. ainoat järkevät havainnot olivat Kokkolanjoella näkyneet koskikara ja peukaloinen. Loppupäivä menikin Lappeenrannassa. 6.4. kävimme myöhään aamulla toteamassa ainakin yhden metsokukon soidintavan vakiopaikallaan, Saaren kierros olikin sitten melkoinen fiasko. Ensimmäisellä yrityksellä meillä puhkesi rengas jo alkumatkasta ja kesärenkaat vaihdettuamme teimme uuden yrityksen mutta havainnot jäivät todella vähiin. Niinpä kävimme vielä Siikalahdellakin, jossa oli jo 35 valkoposkihanhea, muttei sielläkään mitään muuta mainittavaa.

7.4. kävin Siikalahden tornilla, jonka edustalla olikin jo yllättävän isot sulat. Jään reunalla nuokkui heinätavikoiras. Telkkiä oli myös runsaasti – 48 lintua. Niinpä kävin paikalla seuraavanakin päivänä mutta lajimäärä oli vain pienentynyt ja 900 harmaahanhen seassa ei ollut mitään parempaa.

Sitten keli muuttui ensistäkin arktisemmaksi kovine pohjoistuulineen ja lumisateineen, joten havainnot jäivät vähiin. 10.4. Siikalahden tornin juurella möykkäsi muutama luhtakana, joista yhtä pääsin kuvaamaankin.

J.A.

Koulujen hiihtoloma ajoittuu parhaaseen talvilintujen kuvausaikaan. Helmikuun lopussa päivä on jo pidentynyt ja lumi heijastaa valoa kaikkiin suuntiin. Helmikuussa ovat usein kovimmat pakkaspäivät, jolloin talvehtivat linnut vierailevat ahkerasti ruokinnoilla. Tämä talvi on ollut nyt poikkeuksellisen leuto, mikä on näkynyt ruokinnoilla selvästi. Linnut vierailevat ruokinnoilla aikaisempia talvia harvemmin.

Pyrin keskittymään nyt lintujen lentokuvaukseen. Valitettavasti säät eivät projektiani suosineet, sillä paksut pilvet peittivät auringon monena päivänä. Lintujen lennon täydelliseen pysäyttämiseen tarvitaan hyvin lyhyttä suljinaikaa. Siivenkärjet alkavat olla teräviä vasta 1/8000 sekunnin valotusajoilla. Näin lyhyille ajoille tarvitaan paljon valoa ja sitä ei aina ollut. Lintujen energiantarve on leutoina talvipäivinä myös pienempi, eivätkä ne vieraile ruokinnalla säännöllisesti. Toisaalta leudot säät mahdollistivat jopa 8-10 tunnin kuvauspäivät. Normaaleilla helmikuun pakkasilla ei olisi millään pärjännyt ulkona noin pitkään. Kuvausteltta suojaa tuulelta ja sisällä on pari astetta lämpimämpää kuin ulkona. Paksut toppavaatteet ovat välttämättömät, samoin kunnolla eristetyt talvikengät. Hapettumiseen perustuvat käden lämmittimet ovat hyvä lisä pitkien kuvaussessioiden aikana.

Ruokinnalla käyvät linnut eivät arastele kuvaustelttaa, kunhan kuvaaja on mahdollisimman hiljaa ja kuvausteltta on pysyvästi paikoillaan. Nykyiset kamerat ovat onneksi äänettömiä, jolloin linnuille näkyy vain himmentimen aukon supistuminen ja ehkä sulkijan välähdys. Objektiivi suunnataan lintua kohti mahdollisimman hitaasti ja rauhallisesti, jotta ruokintapaikkaa lähestyvä lintu ei säikähdä äkkinäistä liikettä. Talvi on linnuille ankaraa aikaa, eikä lintujen kuvaaminen saa estää niitä ruokailemasta normaalisti. Kun linnut eivät näe kuvaajaa voivat linnut vierailla ruokinnoilla rennosti ja ilman ylimääräistä stressiä.

Ruokinnoillani on vieraillut nyt eri yksilöitä ainakin 9 valkoselkätikkaa, 11 harmaapäätikkaa, vähintään 12 käpytikkaa ja yksi pikkutikka. Ruokintoja hyödyntäen talvehtii sadoittain tiaisia, pieniä pyrstötiaisporukoita, mustarastaita, ja närhiä sekä harakoita. Siemensyöjien määrät ovat olleet poikkeuksellisen alhaisia. Keltasirkkuja, punatulkkuja ja pikkuvarpusia on ruokinnoilla vain vähän.

H. A.

Palasimme Costa Ricasta Loppiaisena 6.1. Junailimme Helsinki-Vantaalta Tikkurilassa vaihtaen Parikkalaan ja vuoden ensimmäisiksi lintulajeiksi nähtiin varis, pulu, naakka, varpunen, harakka, mustarastas ja keltasirkku.

Heti seuraavana päivän oli edessä paluu arkeen ja vaikka ruokatunneilla jaksoinkin vähän ulkoilla, eivät lintuhavainnot päätä huimanneet viikollakaan. Räkättirastaita ja tilhiä oli yhä maisemissa pihlajanmarjoja popsimassa ja muita vuodareita Kangaskylältä ja Siikalahdelta olivat järjestyksessään käpytikka, sini-, tali- ja hömötiainen, valkoselkätikka, pyrstötiainen, närhi, teeri, isolepinkäinen, varpushaukka, pyy, viherpeippo, pikkuvarpunen, pikkutikka, hiiripöllö sekä puukiipijä. Perjantaina 10.1. kävin pikaisesti Rautjärven puolella Simpeleen Kokkolanjoella ja näin 4 laulujoutsenta sekä pari koskikaraa.

11.1. tein hieman aikataulusta myöhässä talvilintulaskennan ja olipahan melkoinen laskenta. Sää ei ollut mitenkään hyvä, sillä tuuli oli kova ja ajoittain satoi lunta ihan kunnolla, mutta näin heti aamusta aivan käsittämätöntä räkättirastasmuuttoa! Kylän päällä meni heti aamun valoistuttua 25 minuutin ajan yhtenä virtana rastaita kohti etelää. Arvioin pelkästään tuosta parvesta noin 5000 lintua ja samaan aikaan 100-300 linnun parvia meni rantaa pitkin vähän väliä – ja paikallisia lintujakin oli tolkuttomasti. Ja myös tilhiä näkyi paljon ja mustarastaitakin enemmän kuin koskaan – ja yllärinä näin myös pari kottaraista. Muttelinmäkeen asti käveltyäni alkoi sataa lunta todella kovaa ja rastaiden meno hyytyi – toki voi olla, että meno yhä jatkui kylän tuntumassa, mutta Siikalahden puolella en enää nähnyt kuin muutamia edes takaisin seilanneita parvia.

Muuten laskenta ei pahemmin päässyt yllättämään ja lopulta näin yhteensä 3 pulua, 5 käpytikkaa, 830 tilheä, jopa 19 mustarastasta, uskomattomat 9219 räkättirastasta, 2 hippiäistä, 10 pyrstö-, 50 sini-, 88 tali- ja 4 hömötiaista sekä kuusi- ja töyhtötiaisen, pähkinänakkelin, puukiipijän, 5 närheä, 8 harakkaa, 80 naakkaa, 12 varista, 2 kottaraista, 2 pikkuvarpusta, 11 viherpeippoa sekä 65 punatulkkua. Räkättirastaasta tuli kertaheitolla runsain laskennoissa kautta-aikain näkemäni lintulaji.

12.1. yöllä pakastui ihan kunnolla ja niinpä suuntasimme Hannan kanssa heti aamusta kylälle katsomaan, vieläkö rastaiden pakomuuttoa olisi, mutta emme nähneet kuin viitisensataa paikallista lintua. Tilhiä näkyi 120, mustarastaita 15 ja mukavana yllärinä punakylkirastas. Kana- ja varpushaukka aiheuttivat paniikkia.

15.1. näin Tarvaslammella palokärjen, 16.1. Kaukolassa taas vaihteeksi jonkun tumman isolepinkäishärpäkkeen, 17.1. suvaitsi korppikin kuulua vuodariksi ja 18.1. saunareissulla kuului Tarvaslammella aktiivisesti puputtanut helmipöllö.

19.1. kävimme hiihtelemässä kuukkelimetsissä ja pienen haeskelun jälkeen kaksi kuukkelia saapui meitä moikkaamaan. Muuten metsässä oli todella vähän lintuja. Kotiin palattuamme kotipihallamme oli pälvillä ruokailemassa räkättirastaita mukanaan kottarainen sekä punakylkirastas. Iltapäiväretkellä kävimme täydentämässä ruokintojemme antimia ja hämärissä vuodariksi näkyi harmaapäätikka.

Viikolla yritin parina päivänä ruokatunnilla bongata Siromäessä ruokinnalla käynyttä nokkavarpusta mutta turhaan. Näin sentään paikalla kottaraisen, kuusitiaisen, pähkinänakkelin ja peipon sekä kuulin valkoselkätikan. Muuten havainnot jäivät samaan hiiripöllöön Kaukolassa ja pariin tavalliseen isolepinkäiseen ym.

24.1. löysin Siikalahdelta pyyn hortoilemasta keskeltä tietä. Lintu ei lähtenyt lainkaan karkuun ja vaikutti muutenkin heikolta. Otin sen kiinni ja kädessäni se alkoi visertää hauskasti ja vaikutti kyllä kaikin puolin ehjältä. Valitettavasti lintu oli kuitenkin törmännyt johonkin ja kuoli seuraavana yönä vaikka se oli kyllä suostunut syömäänkin ihan hyvin hoidossamme.

25.1. teimme pihabongaukset ruokinnoillamme mutta 12 pyrstötiaista kummempaa emme havainneet. 26.1. raviradalla oli sulalla maalla 200 räksän parvi ja Tarvaslammella näkyi koskikara. Pihabongailimme nyt vuorostaan Hannan kuvauskojulla, mutta ilman yllätyksiä. Kotimatkalla Härskiinmutkasta näkyi Kirkkoselän jäällä kököttänyt ja pilkkimiesten lahjuksia odotellut merikotka.

27.1. näkyi koko tammikuun paras havainto, kun Kannaksella lensi ampuhaukka. Härskiinmutkassa näkyi nyt merikotkapari ja iltapäivällä singahdin Imatralle bongaamaan siellä näkynyttä rantasipiä mutta eihän sitä tietenkään enää näkynyt. Vuodariksi kirjautui sellaisia erikoisuuksia kuin telkkä, isokoskelo, merimetso, sinisorsa sekä vähän parempana keskusliikenneaseman sorsien seassa talvehtiva kanadanhanhi.

Loppukuusta eivät havainnot päässeet yllättämään: samat merikotkat, räksiä taas vaihteeksi isoja parvia, isolepinkäistä, pari varpushaukkaa ja pähkinänakkeli.

Helmikuun ensimmäisenä kiertelimme taas Siikalahdella ja yllärinä näkyi Raikanniemessä nokkavarpunen. Myös pari valkoselkätikkaa, Peltolassa taas sama mikä lie lepinkäisenkuvatus, Kannaksen pähkinänakkeli ja Härskiinmutkan merikotka havaittiin. Ja 2.2. surkeassa kelissä tehdyllä pikakierroksella näkyi Kaukolassa mikä lie lepinkäinen, mutta eri yksilö kuin edellispäiväinen, Tasaisillakallioilla varpuspöllö ja ruokinnallamme valkoselkä- sekä pikkutikka ym.

J.A.

1.12. alkoi talvikausi sopivasti sunnuntaina, joten päätin aamusta ajella Lappeenrantaan kokeilemaan, suostuisiko pitkään paikalla ollut harjalintu näyttäytymään ja tulemaan näin uudeksi talvilajiksi maakunnalle? Lintu oli liikkunut aika isolla alueella ja kuten tunnettua ”upupat” ovat aina yhä hankalia…

Viestittelimme Jarmo ”Kettu” Koistisen kanssa tapaavamme pelipaikoilla ja perille päästyäni törmäsinkin Jarmoon, Jandaan ja heidän koiriinsa aika pian. Sovimme kiertelevämme eri puolilla nurmikoita tarkkaillen ja olipa meillä molemmilla lämpökameratkin mukana helpottamassa linnun löytämistä. Eipä mennyt kauankaan, kun sain viestin, että lintu oli löytynyt Jandan, koirien ja vähän ehkä Jarmonkin tarkkaavaisuuden ansiosta.

Kiiruhdin paikalle ja harjalintu kökötti onneksi yhä puussa, johon se oli säikähtänyt koiran ulkoiluttajaa ja Janda oli sen äkännyt lentävän puuhun. Otimme linnusta pikaisesti muutamia kuvia, kun viereiseltä kumpareelta pääsi aika hyville holleille, mutta pidimme toki lintuun parin kymmenen metrin etäisyyden. Sitten hyvään pinnaan tyytyväisinä lähdimme palailemaan autoillemme.

Shoppailin Lappeenrannassa parisen tuntia ja kävin sitten Luukkaansalmella yrittämässä siellä näkynyttä tunturikiurua ilman onnea. Imatralla kurvasin marketeille ja kävin Vuoksen rannassa sekä vielä bongaamassa Kymälahdelta mustapääkertun.

Viikolla en pahemmin jaksanut retkeillä edes ruokatunneilla, kun sää oli mitä oli. Jopa 32 pulun parvi näkyi kylällä, mutta muuten havainnot jäivät muutamaan laulujoutseneen ja sinisorsaan sekä harmaalokkeihin ja mustarastaisiin.

Itsenäisyyspäivänä olimme taas Kouvolassa ja rallasimme tällä kertaa Hannan ja tämän siskon Elissan kanssa. Aloitimme klo 6:30 etsimällä lehtopöllöä ja sitte peukaloista mutta aloituslajeiksemme kirjautuivat laulujoutsen, sinisorsa, mustarastas, punatulkku ja sitten yllättäen aivan vieressämme huusi lehtopöllö! Lintu löytyi lämpökameralla näkyvillekin mutta pian se lennähti kauemmaksi metsän siimekseen.

Jatkoimme Saksanahon ruokintapaikalle, josta pienen odottelun jälkeen hoitui muutamien tavallisten lajien ohella valkoselkätikka ja pähkinänakkeli sekä pyrstötiainen. Sitten suuntasimme koskikaran kautta Kymijokea koluamaan. Alku jatkui mainiona, kun näimme kolme lapasotkaa, kaksi uiveloa ja kanahaukan sekä useammankin peukaloisen, isolepinkäisen ym. Sitten tahti kuitenkin hiipui ja parin tavan lajin jälkeen ei meinannut löytyä mitään. Merikotka sentään ilahdutti mutta sitten alkoi karsea lumisade ja päätimme singahtaa bongaamaan Vänskän Antin löytämää merihanhea. Merikotka oli ajanut hanhen tiehensä, mutta samalla paikalla kellui yllättäen silkkiuikku ja mustalintu – toki olisimme tällä paikalla käyneet rallin aikana mutta myöhemmin.

Joella vaikutti olevan sen verran hyvin lintuja, että päätimme muuttaa retkisuunnitelmaamme ja jatkaa joen koluamista ja lisätä pari kohdetta. Lisäksi kävimme yhdellä järvelläkin, mutta onnemme tuntui kääntyneen totaalisesti! Merikotkia seilasi yhä siellä täällä ja ehkä ne olivatkin syypäitä siihen, ettei mitään muuta näkynyt?

Suuntasimme jossain vaiheessa tutulle taajama-alueelle, jossa aina aiemmin on ollut mukavasti lintuja mutta sielläkään ei ollut kerta kaikkiaan yhtään lintua missään! Lopulta meillä meni lähes pari tuntia parhaaseen retkiaikaan ilman ainoatakaan uutta lajia!

Lopulta pieneltä metsäpahaselta saimme pari metsätiaista ja läheiseltä peltoaukelta löytyi teeriparvi. Mutta seuraavaksi olimme olleet aikeissa suunnata isoja peltoja kiertelemään, mutta yhteistuumin päätimme, että suuntaamme takaisin aloituspaikkojemme huudeille, sillä jos taajamissakaan ei ole lintuja niin tuskin niitä on pelloillakaan.

Niinpä ajelimme ensin Lappalanjärvelle, joka ei saamiemme viestien perusteella ollutkaan täysin jäässä vaikka se oli siltä aamulla näyttänyt. Järven keskellä pienen sulan liepeillä näkyi muutama kalalokki sekä yksi harmaalokki, joita jäällä päivystänyt merikotka sekä ylitsemme lentänyt helikopterilaivue säikytteli lentoon. Sulasta löytyi tikistämisen jälkeen lopulta pilkkasiipikin. Jes – olimme palanneet ralliin!

Mutta ilta alkoi jo hämärtää, joten päätimme kimmota uudestaan Saksanahoon, sillä tikat ovat usein helpompia illalla kuin aamulla. Ja eipä aikaakaan, kun saimme harmaapäätikan lajilistalle.

Sitten edessä oli vaikeita valintoja. Puutelajeja oli tolkuttomasti – helpoimpina varpunen ja pulu. Ja pulujahan löytyy totutusti siltojen alta lämpökameralla, niin tälläkin kertaa.

Illan ajelimme vielä parin hiiripöllön perässä, kun varmemmalle huuhkajalle emme olisi enää kerinneet. Lopulta saaliiksemme jäi surkeat 42 lajia puutteina mm. em. varpunen, tilhi, varpushaukka, tikli, urpiainen ym. ym.

Mutta ei ollut ralli muillakaan ollut ruusuilla tanssimista ja lopulta ennätystasaisen rallin kolme kärkisijaa veivät Kymenlaakson rannikolla rallanneet joukkueet 47, 44 ja 43 lajilla ja perän kolme sijaa muodostivat Kouvolassa seikkailleet joukkueet 43, 42 ja 42 lajilla. Lopulta tarkistuslaskennassa onnistuimme nousemaan pois viimeiseltä sijalta ässien ansiosta mutta Teolle ja Veikalle emme ihan olleet pärjänneet. Mutta sinänsä olimme pärjänneet ihan hyvin, että kaksi muuta joukkuetta oli takuulla pohjustanut ihan kunnolla, kun taas me olimme päättäneet vasta paria päivää aiemmin osallistuvamme.

7.12. kävimme vielä Kouvolassa Saksanaholla ja Kymijokivarressa katsomassa muutamia samoja lajeja kuin edellispäivänä ja jatkoimme sitten Luumäen Huopaisille tutustumaan metsään, jossa harjalintubongarit olivat käyneet pohjantikkoja katsomassa ja kuvaamassa. Aika pian mekin yhden koiras tikan löysimme mutta keli oli niin hämärä, että kuvat jäivät vaatimattomiksi. Sitten jatkoimmekin Lappeenrantaan ja Imatralle kaupoille.

8.12. kävimme täydentämässä ruokintapaikkojemme tarjoiluja ja saimme huomata, että räksiä oli edelleen joka paikassa. Tilhiäkin näkyi vihdoin pari parvea, mustarastaita oli siellä täällä ja yllättäen näimme Siikalahdella myös punakylkirastaan.

9.12. ruokatuntikierroksella näin merikotkan ajaessani Tiviän ruokintapaikalle. Itse ruokinnalla ei näkynyt ihmeitä mutta samaa reittiä takaisin ajaessani näin tutun hiiripöllön Kaukolassa ja sitten huomasin vauhdista kuusen latvassa kökkineen pienen petolinnun, joka näytti lupaavalta. Ajoin hieman lähemmäksi ja sain todeta saaneeni vihdoin Parikkala-talvipinnan ampuhaukasta – oli sitä odotettukin, sillä se oli ehdottomasti helpoin puutelajini. Toki muutamia muitakin yllättäviä lajeja puuttuu (esim. kaakkuri, buteot ja merilokki eikä esim. hemppoa ja vuorihemppoa ei ole koskaan havaittu Parikkalassa talvella)!

10.12. näin taas vaihteeksi jonkun tummahkon isolepinkäislajin yksilön, tällä kertaa Kaukolan pellolla. Samanoloisen linnun olen nähnyt lähialueella myös kahtena edellistalvena. Tällä kertaa minulla ei ollut kameraa eikä edes kaukoputkea mukana ja lintu nappasi aika pian myyrän mullokselta ja lähti se kynsissään lentämään kohti Tiviää. Pari vuotta sitten pitempään Tiviällä olleelta yksilöltähän saimme oksennuspalloja kerättyä talteen ja niitä pitäisi olla tallessa niin rariteettikomitealla kuin Eläinmuseollakin. Toivottavasti joku osaa joskus kertoa, mitä nämä tummat ja raidalliset yksilöt ovat – erikoisia isolepinkäisiä vai taigaisolepinkäisiä?

Muuten viikolla havainnot jäivät tuttuihin hiiripöllöön, nakkeleihin, tikkoihin, koskikaraan, pyrstötiaisiin ym. ja mustarastaasta tuli päiväpinnaässä, mikä ei ole ollenkaan niin helppoa täällä kuin moni voisi kuvitella. Viikonloppuna lauantaina oli vielä retkikeliä ja pitkälti samoja lintuja näkyi sekä varpushaukka ja isolepinkäinen sekä tien yli jolkotellut iso näätä mutta sitten alkoikin kunnon lumimyräkkä.

Viikolla näkyi vielä valkoselkätikkaa, merikotka, isolepinkäinen, pyy, kuusitiainen sekä yhä vain räkättirastaita. Mutta lopulta koitti Joululoma ja me suuntasimme taas Costa Rican lämpöön!

J.A.

Marraskuussa alkoi taas perinteinen marraskisa Parikkalan ja Rautjärven alueella, jossa itse olen yleensä kerännyt lajeja vain Parikkalassa. Säät olivat tietysti juuri kylmenneet oikein kunnolla ja Siikalahti oli jäätymässä. 1.11. oli perjantai ja työpäivä mutta onneksi lyhyempi sellainen eli ehdin maastoon vielä jonkin verran työpäivän jälkeenkin. Siikalahdella kävin aamulla ennen töitä sekä ruokatunnilla ja siellä onneksi oli vielä jonkin verran sulaa ja vesilintuja ja parilla käynnillä näin laulujoutsenia, haapanoita, sinisorsia, 18 tavia, 4 lapasorsaa, Parikkalan kautta aikain ensimmäisen marraskuisen harmaasorsan, 30 tukkasotkaa, uivelon, 20 kiertelevää merimetsoa, merikotkan, runsaasti räkättirastaita mukanaan 6 punakylkeä ja 6 kottaraista sekä mustarastaan ym. Yllättävin havainto oli Huhmarisen peltoaukealla ollut hiirihaukka.

Työpäivän jälkeen kävin kiertämässä Simpelejärven eteläosia mutta havainnot jäivät yllättävän vähiin. Sentään siipivikainen mutta kuitenkin lentokykyinen metsähanhi, uiveloita, jokunen silkkiuikku, merimetsoja, muutama lapasotka ja mustalintu, yksi pilkkasiipi sekä muutama sata haapanaa ja sinisorsaa löytyi. Ohessa näin harmaapäätikan, pyrstötiaisia ym.

Illalla kävin vielä jäätyneillä pelloilla lämpökameran kanssa komppailemassa ja löysin yhden lehtokurpan sekä näin jonkun pöllön. Lopulta päivän lajimäärä oli jopa 42 lajia.

2.11. tein Hannan veljen Miikan kanssa talvilintulaskennan. Yöllä oli ollut jopa 7 astetta pakkasta, joten Siikalahti oli lähes täysin jäässä ja vesilinnut ainakin näkyviltä paikoilta häipyneet. Saldoksi tuli 28 laulujoutsenta, alli, 37 isokoskeloa, 3 pyytä, 6 teertä, 8 silkkiuikkua, 35 merimetsoa, 4 merikotkaa, kanahaukka, sama hiirihaukka uutena lajina reitille, 6 kala- ja 2 harmaalokkia, 12 pulua, varpuspöllö, 7 käpy- ja 2 valkoselkätikkaa sekä pikkutikka, 4 tilheä, 4 musta-, 358 räkätti- ja 1 punakylkirastas, 27 hippiäistä, 87 sini-, 170 tali-, 3 kuusi-, 4 töyhtö- ja ilahduttavat 18 hömötiaista, taas jopa 5 pähkinänakkelia, 14 puukiipijää, 9 närheä, 16 harakkaa, 120 naakkaa, 10 varista, 5 korppia, 2 kottaraista, 22 pikkuvarpusta, 35 viherpeippoa, 3 tikliä, 15 urpiaista, 39 punatulkkua, taivaalta kuulunut muuttava pulmunen sekä 20 keltasirkkua. Ilta oli jo hämärtämässä, kun kävin vielä Särkisalmella, jossa näkyi vielä naurulokki marraspinnaksi.

3.11. vanha tuttumme Kristjan Niitepöld oli meillä kylässä ja kävimme retkellä kuukkelimetsissä, josta pienellä hakemisella löytyikin kolme kuukkelia ja kuului palokärki. Kiertelimme hieman muitakin paikkoja nähden mm pari tukkakoskeloa ja pari pähkinänakkelia ja kävimme tietysti Siikalahdella, jossa Kristjankin oli ollut aikanaan oppaana. Pienessä sulassa ruovikon reunassa (laskentareitiltäni näkymättömissä) värjötteli vielä muutama sinisorsa ja haapana sekä yksi tavi. Kanahaukka iski sulaan yhden sinisorsan saaliikseen ja saimme seurata haukan ensin uivan saaliinsa kanssa ja lopulta raahavan sen jäätä pitkin ruovikkoon syötäväksi. Marraspinnaksi kuului pari vihervapusta.

Illalla kävimme vielä Hannan kanssa yrittämässä Tetrisuolla pöllöpyyntiä ja kuulimme taivaalta pariin otteeseen suopöllön ääntä.

4.11. ainoa marraspinna oli valkoposkihanhi, kun perhe ruokaili jäisellä pellolla Järvenpäässä. 5.11. Rautalahdella kellui hauska nelikko; pilkkasiipi, mustalintu, alli ja lapasotka, joista laitoin tietoa muille marraskisaajille ja useampi kisaaja saikin ainakin jonkun uuden lajin.

7.11. löytyi Siikalahdelta hiiripöllö ja Tyrjänjoelta löysin koskikaran sekä Tetrisuolta isolepinkäisen. 8.11. näkyi kylällä pari kottaraista.

9.11. suuntasimme Saarelle ja matkan varrelta hoidimme vakiopaikalta pari metsoa. Kankaan kylällä näimme yllättäen kolme uuttukyyhkyä kiertelemässä taivaalla mutta muuten havainnot jäivät vähiin. Kanavalammella sentään oli 12 kanadanhanhea ja Kirjavalasta tikistimme lehmien seasta keltasirkku-pikkuvarpusparvesta varpusen ja järripeipon.

10.11. kiertelimme taas selkiä mutta vain 10 lapasotkan parvi ja yksi mustalintu löytyi. Joukiossa pääsimme katselemaan terhakkaa varpuspöllöä, Koitsanlahdenkankaalla näkyi kanahaukka, Lahdenkylässä pari punakylkirastasta ja Lahdensuolla varpushaukka. Siikalahdella hiiripöllö ja hiirihaukka olivat yhä paikalla ja kylällä yhä pari kottaraista. Illalla kokeilimme verkkoilla Lahdensuolla ja yksi sarvipöllö kävikin verkoilla pyörähtämässä muttei suostunut lentämään verkkoon.

11.11. oli kotipihassamme jäistä nurmea pupeltamassa yksinäinen valkoposkihanhi ja pienestä urpiaisparvesta varpushaukka nappasi yhden. 12.11. hiiripöllö ja -haukka näkyivät taas ja 13.11. Rautalahdella yhä vain kellui pilkkasiipi, pari mullia, pari lapasotkaa ja haapana. 14.11. valkoposki oli taas pihassamme ja Härskiinmutkasta näkyi enää 6 merimetsoa.

15.11. Saaren käynnillä yllättävän isotkin järvet olivat jäässä ja Akonpohjassakin 54 laulujoutsenta ja 11 kanadanhanhea seisoi jäällä. 16.11. Särkisalmella näkyi vielä uivelo ja tukkasotka ja Tarvaspohjassa pari tukkasotkaa, lapasotka sekä 3 uiveloa ja Tarvaslammelta onnistuin tunnin hakemisella löytämään Miikan aamummalla löytämän peukaloisen. Rautalahdella oli vielä pari lapasotkaa ja haapana ja Siikalahdella näin yhä vain hiirihaukan.

17.11. Tyrjässä näkyi taas koskikara sekä mustalintu, Siikalahdella isolepinkäinen ja ruokintapaikkamme liepeillä Tiviällä oli pähkinänakkeli. Niinpä meidän oli aika aloittaa talviruokintakausi muutamalla paikalla.

Vielä 19.11. näkyi Särkisalmella tukkasotka, Tarvaspohjassa pari tukkasotkaa ja lapasotka, 20.11. Härskiinmutkasta merimetso ja 23.11. laulujoutsen ja merikotka, mutta aika talvista alkoi jo olla.

Kylmien öiden jälkeen innostuin 23.11. staijille Savonlinna Punkaharjun Punkasalmelle, jossa heti paikalle päästyäni löysin selältä pari matalalla lentänyttä lintua, joista etummaisesta tuli ensin mieleen kanadanhanhi, sitten merimetso ja kun sain putken pystyyn tajusin katsovani jääkuikkalajia. Taaempi lintu tunnistui talvipukuiseksi kuikaksi, joten keskityin katsomaan lähempää lintua ja ehdin katsoa sitä kymmenisen sekuntia ennen kuin se katosi katveeseen etelää kohti jatkaen. Minulla on todella paljon kokemusta amerikanjääkuikista mutta ei niinkään jääkuikista. Niinpä jouduin turvautumaan netin selaamiseen ja latasimpa uusimman määrityskirjankin puhelimelleni ja lopulta olin vakuuttunut nähneeni nuoren jääkuikan. Staijasin reilut neljä tuntia ja näin vielä 3 kaakkuria ja 2 kuikkaa sekä pari naurulokkia mutten juuri muuta. Lokkeja liikkui vähän ja räkättirastaita jokunen sata. Iltapäivällä kävin vielä Terävän Minnan ruokinnalta marraspointsaamassa peipon, joka oli 75. marraskisalajini Parikkalasta.

24.11. suuntasimme Punkasalmelle Hannan kanssa mutta keli oli tuulisempi ja tuuli väärästä suunnasta. Näimme lopulta reilussa parissa tunnissa 4 kaakkuria ja kuikan sekä taas naurulokin ja 1300 räksää. Paras havainto oli saimaannorppa. Mainittakoon, että mitään kuikkalajia en ollut nähnyt Parikkalassa marraskisaan. Päivällä suuntasimme Tarvaslammelle, josta löytyi myllyltä jopa kolme koskikaraa. Singahdimme kotiin hakemaan verkot ja lopulta saimmekin yhden karoista rengastettua. Illalla veimme vielä lisää ruokaa parille ruokinnallemme ja Siikalahdella näkyikin taas sama hiiripöllö sekä pikkutikka.

Säät lämpenivät taas loppukuusta ja kelit olivat synän sateisia. Niinpä en jaksanut maastoon ruokatunneillani. Ainoa havainto oli 27.11. kylällä näkemäni 25 pulun parvi – selvästi suurin määrä pitkään aikaan. 28.11. Rautalahdella oli vielä laulujoutsenperhe sekä mustalintu, 29.11. Siikalahdella varpushaukka ja taas tauon jälkeen Tarvaslammella peukaloinen, koskikara sekä pyy. Vielä kuun viimeisenä retkeilimme muutaman tunnin havaiten vihervarpusparven, vielä satoja räkättirastaita, pikkutikan, isolepinkäisen ja pari koskikaraa.

J.A.