. . Lintuharrastajan päiväkirja Birders diary . .

Kevään eteneminen jatkui tökkien, kun kelit olivat edelleen pääasiassa pohjoistuulisia. Muutamia kunnon hanhimuuttoja nähtiin ja välillä taivas tuntui olevan täynnä hanhia, mutta muutot osuivat sellaisille päiville, etten itse päässyt niistä pahemmin nauttimaan. Toki olisi tuolloinkin yrittänyt löytää taivaalta mitä tahansa muuta kuin hanhia.

Kuun puolivälissä mainittavia havaintoja olivat 15.5. Siikalahdella näkyneet haarahaukka sekä vuodari-tervapääsky ja17.5. Härskiinmutkan 3 lapasotkaa sekä kunnon Saaren kierroksella Akonpohjan 109 pikkulokkia ja harmaasorsa, Pohjanrannan lyhytnokkahanhi ja 2 lapinsirriä, Riionsalmen punavarpunen, Kanavalammen 2 lapinsirriä ja 2 mustavarista, Karinmäen 2 käenpiikaa, Saarenkylän lehtokerttu sekä parhaana Poutasenryhmän punakaulahanhi. Ilahduttavaa oli myös löytää Koukkuinnurmien maatiloilta varpusia.

18.5. teimme aamulla kevään ensimmäisen SSP-pyyntimme, jonka saldona oli vaatimattomasti 4 pensakerttua, 1r+2k pajusirkkua, räkättirastas, sinirinta sekä tiltaltti. Aamulla kuulimme laulavan kuhankeittäjän ja rengastusjakson lopussa ylitsemme muutti pari mehiläishaukkaa. Toistimme Saaren kierroksen myös sunnuntaina mutta hieman laihemmin tuloksin. Pohjanrannassa näkyi jp tundrakurmitsa sekä 10 lapinsirriä ja Ala-Ollukan kosteikolla 4/3 harmaasorsaa sekä jouhisorsapari.

Retken jälkeen kävimme moikkaamassa ainoan viirupöllömme maastopoikasia, joista yksi löytyi kuvattavaksi. Sitten singahdimme bongaamaan ensin rastaskerttusen patotieltä ja vielä rytikerttusen Kukonkannan raviradalta.

19.5. oli vuorossa vesilintulaskenta, jonka aloitimme pyydystämällä kautta aikain ensimmäisen lehtopöllömammamme rengastettavaksi. Olimme laskeneet poikasten kuoriutumisen oikein ja pesässä oli neljä pientä poikasta. Lehtopöllöemoahan ei saa rengastaa munilta eikä munien kuoriutumisvaiheessa, sillä emo voi tällöin hylätä pesinnän.

Laskennassa saimme todeta vesilintumäärien vähentyneen huomattavasti, kun suurin osa muuttajista oli jatkanut matkaansa ja pesivät linnut olivat hyvin piilossa pesillään. Lapasotkakoiras sekä harmaasorsapari sentään näkyi. Oheishavaintona näimme pari muuttavaa vaaleaa merikihua sekä itse näin ruokaa pesälleen kantaneen valkoselkätikan. Laskennan jälkeen staijailimme vielä patotiellä, jossa näimme muutaman alli- ja pari mustalintuparven sekä korkealla taivaalla muuttaneen suopöllön.

20.5. oli hanhityhjennyspäivä, mutta omat retkeni jäivät ruokatuntiin, jolloin yritin löytää taivaalta mitä tahansa muuta hanhiparvien lomasta. Löysinkin taas haarahaukan, kolme muuttanutta vaaleaa merikihua, matalalla pohjoisesta lahdelle saapuneet kuusi jalohaikaraa sekä muutaman kuikkaparven (yht. 61 lintua), joiden mukana oli yksi kaakkurikin. Hanhiparviakin piti sen verran katsoa, että tarkistin pari pikkuparvea sepelhanhiksi. Tervapääskyjäkin oli taivaalla jo 60 lintua eli kait nyt sitten oli kesä?

21.5. hoitelin ruokatunnin aluksi Siikalahti-vuodareihin pikkusiepon, sirittäjän ja kultarinnan ja jatkoin sitten patotielle. Rastaskerttunen raksutteli ja pari haarahaukkaa näkyi taivaalla. Olin jo aikeissa pakata tavarani, kun äkkäsin hyvän näköisen kotkan itätaivaalta. Lintu tuli suoraan kohti mutta kääntyi liukumaan matalalla kohti pohjoista ennen kuin sain sen putkeeni. Sitten jouduin vielä nuotittamaan kaikille muille, ennen kuin pystyin katsomaan lintua keskittyneesti. Mutta lintu vain liukui ja liukui. Pari kertaa se kanttasi hieman, jolloin sen yläpuolen kontrastit näkyivät hyvin – vaaleat peitinhöyhenkentät ja tummat siipisulat. Lintu oli kuitenkin sen verran kaukana, että kauheasti muuta ei meinannut saada irti. Revon Tahvo räiskin linnusta kuvia ja samaa yritti Huhtisen Mikakin, mutta lintu oli niin kaukana, ettei hän löytänyt lintua etsimeensä. Me muut yritimme tihrustaa linnusta muita tuntomerkkejä, mutta ainoastaan varsin selvärajainen ja kookas aquila-laikku kiinnitti huomioni.

Linnun vain liukuessa, laitoin Lintutiedotusviestin pikkukiljukotkasta, josko joku olisi sen reitillä. Ilmeisesti tällöin lintu oli kantannut kertaalleen paremmin ja Tahvo sai tarkennuksen osumaan lintuun. Itsekin löysin taas linnun taivaalta ja hieman paremmassa valossa kantatessaan näin, että myös alapuolella olivat siipisulat tummat ja peitinhöyhenet vaaleammat. Näin myös pariin otteeseen jotain vaaleaa käsisiiven tyvellä, jota epäilin poikkeuksellisen selviksi puolikuukuvioiksi – hälytyskellot eivät vieläkään soineet. Eivät edes siinä vaiheessa, kun linnun oltua jo tolkuttoman kaukana ja sen vihdoin kaarrellessa, lintu näytti varsin pitkäsiipiseltä, eikä lainkaan niin kompaktilta kuin se oli liu’ussa näyttänyt…

Revon Tahvolla ei ollut mökkireissulla mukana kunnon konetta saati kelvollista näyttöä, joten lopulta sain häneltä kuvia vasta seuraavan päivän iltana. Ja heti ensimmäinen kuva, joka lie otettu juuri siinä kanttauksessa, jota en putkella nähnyt, näkyi linnulla selvät arokotkakuviot! Kuvat olivat RAW:ista muokattunakin postimerkkikokoa, sillä lintu oli todellakin ollut aika kaukana, mutta parissa muussakin kuvassa näkyi linnun muotoa paremmin ja myöskin ne selvät aquila-laikut. Olimmekin nähneet arokotkan! Tämä oli 251. Siikalahdella näkemäni laji, 311. sponde ja 299. tosisponde –seuraavaa odotellessa…

Mutta palataan vielä havaintopäivään. Kotkan kadottua taas kovassa liu’ussa kauas pohjoiseen metsän taakse, jouduin kiirehtimään töihin, mutta työpäivän jälkeen päätin suunnata Lappeenrannan Joutsenon Kotasaareen bongaamaan Totti Toiskallion löytämää tundrakurppeloa. Lintu oli hyvin hallinnassa, kun pääsin perille ja sain lajista 311. EKLY-pinnan. Kolusimme Kososen Veikan kanssa altaat perinpohjin ja näimme vielä karikukon, 3 lampivikloa, suosirrin, 2-3 mustapyrstökuiria, 4 lapinsirriä, sitruunavästäräkkiparin, pari heinätaviparia, mustakurkku-uikkuparin, 6 pikkutylliä sekä kuulimme pari liejukanaa, tyllin ja mustaviklon. Melkoinen lintuparatiisi siis on kyseessä! Illan jo oltua varsin pitkällä hoidin vielä peltosirkunkin Konnunsuolta.

22.5. Siikalahdella näkyi taas pitkästä aikaa merihanhipari, Lahdensuolla pikkulepinkäinen ja vakiopaikassa näkyi jopa 6 heinäkurppaa sekä kuului ruisrääkkä. Iltaretken päätimme bongaamalla Partasen Harrin pihasta Moskuunniemestä viitasirkkalinnun.

23.5. ruokiksella ei näkynyt ihmeitä ja iltapäivän Saaren kierroskin oli aika vaisu: Haara- ja sinisuohaukka näkyi ja viitakerttunen kuului Pohjanrannassa. Kankaan kylältä äkkäsimme ison pöntön edessä oksalla kököttäneen viirupöllön poikasen.

24.5. teimme Siikalahdella osan yölaulajakartoituksesta ja kuulimme mm, 6 luhtahuittia sekä kehrääjän ja näimme sarvipöllön. Päivällä havainnot jäivät merihanhi- ja harmaasorsapariin, 550 sepelhanhen parveen, 11 muuttaneeseen mehiläishaukkaan, haarahaukkaan sekä harmaasieppoon. Retki päättyi kuitenkin surkeasti, kun automme vaihdelaatikko sanoi itsensä irti ja heitti öljyt patotien parkkipaikalle. Onneksi apua aina löytyy ja sain kyydin kotiin Lötjösen Matilta ja myöhemmin haimme tavaroita autosta Partasen Harrin kanssa. Samalla teimme Harrin ja Tahvon kanssa pikaisen iltaretken, jolla näkyi kolme heinäkurppaa, kuului ruisrääkkiä sekä löytyi uusi viitasirkkalintu.

25.5. aamu meni kartoituslaskennassa, jonne poljin reippaasti pyörällä. Lahdella ei kuitenkaan näkynyt pikkulepinkäistä kummempaa. Toki kuulin keskellä suojelualuetta lahmutessani myös mahdollisen kääpiöhuitin, mutta lintu hiljeni turhan nopeasti. Sain siitä kännykkävideolle muutaman vaisumman äännähdyksen. Eikä lintua tietenkään enää myöhemmin kuulunut, vaikka paikalla käytiin monta kertaa.

Automme oli hajonnut pahimpaan mahdolliseen aikaan, kun meillä on molemmilla kahta työtä tehtävänä erikseen ja yhtä aikaa. Ihmeekseni löysin Parikkalasta auton vuokrausta tarjoavan yrittäjän ja tälle soitettuani selvisi, että hänellä oli myös kunnon hinausauto, jonka kyytiin saisi automaattivaihteisenkin auton. Hänen avullaan saimme yhteyden myös paikalliseen autohuoltoon, jonka pihalle veimme auton. Ja vaikka huoltamolla oli kiirettä, luvattiin minulle mahdollisimman pikaista huoltoa, jossa kuitenkin voisi viasta riippuen mennä koko helatorstaita ja perjantain vapaata vajaa viikko sekä ehkä seuraavakin.

Saimme kuitenkin pienen VW Polon käyttöön, kiitos Autonvuokraus ja -kuljetus Terho Kosonen ja pystyin näin jatkamaan kartoitusten tekoa. Päätinkin pitää kiirettä, josko perjantain vapaapäivänä joutuisi vaikka autokaupoille?

26.5. oli sadepäivä ja pikaretkellä ei näkynyt kummempaa ja 27.5. Siikalahdella näkyi päivällä pari sepelhanhiparvea (yht. 550 lintua). Illallla teimme vesilintulaskennan, jossa linnut olivat yhä vain vähentyneet, sentään merihanhipari, 3 naaras uiveloa ja harmaasorsapari nähtiin. Illan ylläri oli patotiellä huudellut käenpiika.

28.5. näkyi taas haarahaukka ja bongasin Harrin pihalta nyt luhtakerttusen. Illalla kävimme rengastamassa lehtopöllön poikaset, joista kaksi oli jo rengastuskokoisia mutta kaksi pienempää saa vielä odottaa rengastaan.

29.5. teimme lahdella soutamalla yölaulaja- sekä aamukartoituksia, joiden saldoa olivat sarvipöllö, merihanhipari, 3 ruisrääkkää, viitasirkkalintu ja rytikerttunen. Aamulla patotiellä oli sitten enemmänkin laulajia, kun äänessä olivat ryti-, luhta-, viita- ja tuttu rastaskerttunen sekä ruokosirkkalintu. Päivällä suuntasimme vielä Saarelle, matkalla Kinnarniemessä tuhkaselkälokin nähden. Pohjanrannassa kuului pensassirkkalintu ja näkyi lapinsirri, Akonpohjassa valkoselkätikkapari ruokki pesäpoikasiaan, Hiekkaniemessä näkyi metsähanhi ja kuului kuhankeittäjä, Ala-Ollukassa oli 2 paria harmaasorsia sekä harmaahaikara ja Saarenkylän uimarannalla kuului myös kuhankeittäjä.

30.5. oli automme yllättäen kunnossa – Kiitos Autohuolto Kosonen Oy! Illalla päätimme kuitenkin lähteä Tahvon sekä Minna Terävän ja Merja Laarin kanssa kunnon bongausreissulle Kuhmoon Merjan upouudella autolla, jotta Hanna saisi meidän auton käyttöön laskentoihin ja koulutöihin. Ajo oli pitkä mutta kyllä kannatti. Perille Hirvivaaraan päästyämme olivat Kososen Veikka, Laurikan Pyry ja Ylätalon Teo paikalla ja lintu hyvin hallinnassa. Vietimme lopulta muutaman tunnin paikalla Suomen toista idänkäkeä kuunnellen ja lopulta saimme linnun näkyviinkin ja jopa jotenkin kuvattuakin sen lennettyä ylitsemme.

Paluumatka venähti aamuun ja hereillä pysyäksemme stoppasimme Pohjanrannassa, jossa kellui kolme allia ja söimme vielä herkulliset lihaletut Saarella. Loppupäivä menikin nukkuessa.

Kuun viimeisenä päivänä tein jo vähän ylimääräisiäkin laskentoja, kun Hannalla oli yhä koulukiireitä. Yllättävin havainto oli ylitseni muuttanut komea noin sadan isosirrin parvi. Ruokosirkkeli surisi yhä, rastaskerttunen raksutti ja parit luhta- ja pari rytikerttuset esittivät taiturimaista lauluaan. Illemmalla teimme vielä Saaren kierroksen, mutta havainnot jäivät aika vähiin. Sentään ehkä sama komea jp tundrakurmitsa näkyi niin Pohjanrannassa kuin Ala-Ollukassakin. Ja Karinmäestä löysimme vanhan tutun kuovin, joka on rengastettu vuonna 1997 Lincolnshiressä Englannissa.

J.A.

Veljeni Pirkka saapui taas perinteiselle Tornien Taisto reissulleen, kuten hän on vuodesta 2013 tehnyt. Vappuretki aloitettiin koleassa kelissä Siikalahdelta, jossa ei näkynyt mitään ihmeitä, mutta Lapista saapunut Pirkka tietysti sai läjäpäin vuodareita. Paras havainto oli vähissä ollut muuttohaukka, mutta myös mm. harmaasorsa, heinätavi, pikkukuovi ja pensastasku nähtiin. Hauska havainto oli myös lahdella kahöannut hirvi. Kylällä kävimme katsomassa pähkinänakkelia.

Päiväretkelle suuntasimme Saarelle, jossa sielläkin, tulvien puuttuessa täysin, oli varsin vaisua. Akonpohjassa näkyi pari harmaasorsaa, Pohjanrannassa haarahaukka ja pikkutylli, Jyrkilässä suopöllö ja Valkialammella mustakurkku-uikkupari. Illalla kävimme vielä Siikalahdella kuuntelemassa luhtahuittia.

2.5. synttäripäiväretki alkoi Moskuunniemen sirittäjällä sekä tukkakoskeloparvella Särkisalmella ja jatkoimme sitten taas Saarelle, jossa pikakäynti Jyrkilässä tuotti haarahaukan ja sitten suuntasimme Kuposenmäen uudelle lintulavalle staijaamaan. Eteläiseksi kääntynyt tuuli oli kuitenkin liian raju ja muuttoa ei juuri ollut. Niinpä makkarat paistettuamme jatkoimme retkeä ja Ala-Ollukan pelloilla olleesta hanhilössistä löytyi perinteinen punakaulahanhi. Muuten kierroksen anti jäi vaisuksi ja ainoa muu vuodari oli keltavästäräkki. Illalla kävimme vielä pikakäynnin Siikalahdella, jossa näkyi punajalkaviklopari

3.5. oli vuorossa Tornien Taisto, johon suuntasimme taas, kuten aina kisan historiassa, Siikalahden lintutornille. Joukkueemme kolme x Aalto sekä Matti Lötjönen, Miika Soikkeli ja Erkko Elonen sai kävellä tornille kovassa vesisateessa, joten kastuimme heti ihan kunnolla.

Vettä tulikin sitten lähes koko aamun enemmän ja vähemmän ja ihan kisan alku oli varsin vaisu, mutta parempiakin lajeja onneksi saatiin kuten tornin edustalla huittaillut luhtahuitti, pari ylitsemme muuttanutta pikkukuovia, mustalintuparvessa mukana muuttanut pilkkasiipi, kaakkuri, tukkakoskelo, harmaasorsa, useampikin heinätavi, punajalkaviklo, tylli, uuttukyyhky, törmäpääsky, tilhi, tikli, hemppo, pyrstötiainen, lapinsirkku jne. Lopulta tavallisiakin lajeja kertyi sellaista tahtia, että alkoi tuntua, että meillä meni aika hyvin.

Olimme välillä aika pahasti jäässä, mutta lajien tasainen kertyminen piti mielen virkeänä. Oikeasti kovia lajeja ei kuitenkaan meinannut millään näkyä kunnes lopulta äkkäsimme suoraan päältämme itää kohti lentämästä todella omituisen näköisen linnun, jonka saimme onneksi putkiimme ja saatoimme todeta sen pähkinänakkeliksi.

Lopulta sade hiipui mutta sitten alkoi tuulla turhan kovaa ja tietysti huonosta suunnasta. Lajien tuli tietysti hidastui, sillä jo yhdeksän aikaan meillä oli kasassa hurjat 93 lajia. Kuitenkin mm. merihanhi, merimetso, merikotka, sinisuo- ja ampuhaukka, piekana, kanahaukka ja mustaviklo saatiin vielä raavittua lajilistalle. Lisää petolintuja ja tikkoja oli vielä toiveissa tai kelin edes hieman lämmettyä odotimme näkevämme edes joitakin hyönteissyöjälintuja mutta lopulta meille jäi inhottavan paljon aivan naurettavia puutelajeja. Ja valitettavasti parhaaksi lajiksemme oli jäänyt majava – sekä tietysti pähkinänakkeli. Silti kellon lyödessä yksi ja taas taivaan revettyä satamaan olimme varmoja, että tuloksemme oli ainakin lähellä uutta ennätystämme.

Keli oli niin karsea, että kiiruhdimme nopeasti autolle ja suuntasimme pienten mutkien kautta kotiin laskemaan lopullisen lajimäärämme, joka oli kuin olikin uusi ennätyksemme 101 lajia. Mutta hyvin oli näkynyt lintuja muuallakin Parikkalssa, sillä patotiellä oli koottu uusi enätys 87 lajia, Pohjanrannassa 98 lajia ja Tarassiinlahdella uusi sisämaaennätys 102 lajia.

Keli oli ollut muuallakin Suomessa surkea ja tuttuun tapaan huonolla kelillä Parikkalassa on menestytty parhaiten valtakunnallisessa kisassa, mutta nyt olimme tuloslistalla todella korkealla, Tarassii 4., me 6. ja Pohjanranta 10.

Kävimme Pirkan kanssa syömässä Iloisessa Pässissä ja sitten päätimme käydä pikaisesti naapurin puolella Rautjärven Simpeleen Kokkolanjoella, jossa Ritakoskella ei minuutissa näkynyt toivomaamme, mutta Lahnaselta löytyi kahdessa etsimämme virtavästäräkki ja Kangaskoskelta myöskin saman tien pari virtaväiskiä.

Illalla kävimme Särkisalmen suunnalla viirupöllön pöntöllä, jolla oletimme olevan pesinnän ja aikaissamme oli rengastaa pesässä hautonut emo. Emo kuitenkin oli ulkona pesästä näkyen lähipuissa lämpökameralla ja kiivetessäni tikkaita pöntölle tuli se lähemmäksi murisemaan. Pöntön kantta raottaessani oli pöntössä yllätykseksemme jo neljä isoa poikasta, jotka saivat kohta renkaan jalkaansa.

4.5. aloitimme retken pikakäynnillä patotiellä, josta jatkoimme bongaamaan Höltän Harrin Järvenpäästä löytämät kaksi punakaulahanhea. Nopeahko Saaren kierros tuotti vielä haarahaukan Kanavalammella, mustalintuja ja allin sekä hernekertun Tarassiilla mutta lopulta oli palailtava Särkisalmen ABC:lle syömään ja Pirkan oli lähdettävä pitkälle kotimatkalle, joka oli tällä kertaa vielä pitempi sillä Kainuussa ja Koillismaalla oli karsea lumisaderintama, joka kesärenkailla liikenteessä olleen Pirkan piti kiertää ajamalla Oulun ja Rovaniemen kautta Kemijärvelle.

Me suuntasimme illasta vielä tarkistelemaan pöllön pönttöjä ja vihdoin löytyi yksi helmipöllöpesintä, jossa renkaan nyt saanut mamma haaveili vielä ainakin toistaiseksi suurperheestä, sillä pesässä oli kolmen vastakuoriutuneen poikasen lisäksi vielä kolme munaakin.

Karsean kelin ja melkoisen väsymyksen takia seuraavat havainnot tein vasta 6.5. jolloin ruokatunnilla näin patotiellä ylitseni lentäneen sitruunavästäräkin. Näin linnun alaviistosta ja se kyllä kaikin puolin näytti ihan vanhalta koiraalta. Päivällä patotieltä löytyi kuitenkin 2kv koiraslintu, joten vähän jäi epäilyttämään, olisiko kyseessä kuitenkin ollut sama lintu?

Illalla teimme vesilintulaskennan ja pääsimme näkemään ja kuvaamaan patotien ”sittiksen” erinomaisesti. Kuvailun ohessa äkkäsimme useammankin tiksuttavan pohjansirkun ja yksi näistä intoutui jopa laulamaan ja mikä mukavinta kävi sekin kohtuullisen kivasti kuvattavana lavan edessä. Lopulta tulkitsimme paikalla olleen tämän poseeranneen linnun lisäksi kaksi tiksuvaa lintua. Itse laskenta ei sitten tuottanut mitään yllätyksiä.

8.5. tarkistelin muutamat pöllönpöntöt ja satuin olemaan parin sadan metrin päässä petotiestä, kun Arttu löysi ruokosirkkalinnun. Aika kauan piti odotella, että lintu suvaitsi taas laulaa, mutta lopulta se kuului aika kaukaa pohjoispuolen ruovikosta.

9.5. aloitin minäkin Siikalahden kartoityslaskennat, jotka Hanna oli jo osaltaan aloittanut edellisaamuna. Teemme taas jokusen vuoden tauon jälkeen laskennat Metsähallitukselle. Siikalahdella lahmuaminen oli tällä kertaa helpompaa kuin koskaan, sillä umpeenkasvun ja etenkin todella vähälumisen talven jäljiltä ennen todella märät alueet, joilla oli juuri ja juuri pärjännyt kahluusaappailla, olivat nyt todella kuivia ja lahmuaminen onnistui helposti kumisaappailla.

Aamun mukavimpia havaintoja oli valkoselkätikan pesälöytö, pari pikkutikkaparia sekä pari pyrstötiaisparia ja mustapääkerttu näkyi ja pensaskerttu kuului vuodareiksi.

10.5. aloitimme puolitaöin yölaskennoilla ja Valosen Arttu saapui eteläpuolen yösoudulle minulle kaveriksi. Yölaskennan saldoa olivat mm. 28 luhtakanaa, 6 luhtahuittia, ainakin 8 kaulushaikaraa sekä 10 ruokokerttusta, satakielikin kuului lyhyesti. Yö oli todella kylmä ja luulimme sitä syyksi, ettemme kuulleet kumpaakaan lahdella aiemmin kuultua ruokosirkkalintua, mutta eipä niitä kuulunut aamun lämmettyäkään.

Aamulla jatkoin vielä pikkupätkät aamulaskentaa, Hannan koluttua koko yön ja aamun omia sektoreitaan. Havainnot jäivät kuitenkin vaatimattomiksi.

11.5. riitti minulla vielä muutamaksi tunniksi laskettavaa aamulla ja yksi mukaava havainto tuli vastaan, mutta tätä joutuu panttaamaan, jotta lintu varmasti saisi pesintärauhan. Laskentojen lopuksi kävimme vielä lintutornilla, joltas näkyi komea lapasotkakoiras, yllättäen taas mustakurkku-uikku, harmaasorsakoirasta ja kaikkein mukavimpina kahdeksan hienosti ohitsemme muuttanutta punakuiria.

Illalla teimme kunnon Saaren kierroksen, mutta koska tulvia ei todellakaan enää ollut missään, jäi havainnot todella vähiin. 12.5. ruokatunnin ainoa mainittavampi havainto oli patotien yli korkealla muuttanut 3kv maakotka, joka nähtiin Saaren Maironiemessä tasan puolta tuntia myöhemmin. Ja 13.5. kävimme tarkistamassa ainoan helmipöllöpesintämme ja eipä ollut suurikaan yllätys, että vain kaksi poikasta oli selvinnyt rengastuskokoisiksi. Suurempi yllätys oli se, että lehtopöllön pesässä oli vain yksi juuri kuoriutunut poikanen ja kolme munaa, joten saamme vieläkin odottaa näiden kasvamista.

Valitettavasti alkaa tuntua siltä, että nyt taitaa olla meneillään kaikin puolin historiallisen surkea lintukevät ainakin näillä nurkilla…

J.A.

13.4. staijailin taas patotiellä mutta takatalven saavuttua oli aika hiljaista. Kuovit olivat saapuneet lumisateista huolimatta oikein ryminällä ja näin päivän aikana Siikalahdella yli sata kuovia! Muita vuodareita staijilta olivat piekana, metsäviklo sekä sääksi. Luhtakanoja huuteli useita ja taas näkyi mustavariskin. Särkisalmelle olivat saapuneet meriharakka sekä silkkiuikku, joista myös sain vuodarit.

14.4. oli kylälle saapunut pari meriharakkaa edellisvuotiselle reviirilleen, mutta muuten päivän havainnot jäivät yllätyksettömiksi. 15.4. aamupäivän ylläri oli todella aikainen härkälintu Särkisalmella. Iltapäivällä teimme Siikalahden vesilintulaskennat ja vihdoin lahdelle oli saapunut jokunen punasotka ja heinätavejakin näkyi kolme yksilöä. Myös pari merihanhea oli paikallisena lahdella. Iltahämärissä kävimme taas Särkisalmella ja jään reunalla oli yllättäen naaras ristisorsa.

16.4. Siikalahden tornilta näkyi harmaasorsa, mustakurkku-uikku sekä muuttava haarahaukka. Myös valkoviklo ja laulurastas kuittaantuivat vuodareiksi. 17.4. vuodarit olivat rautiainen sekä selkälokki ja taas näkyi haarahaukkakin.

18.4. Pitkäperjantaina pitkällä staijilla näkyi jokapäiväinen haarahaukka mutta muuten oli niin vaisua, että iltapäivästä sorruin käymään naapurikunnan puolella Rautjärven Simpeleen Kokkolanjoen Lahnasella, jossa näkyi helposti virtavästäräkkipari.

19.4. teimme kunnon Saaren kierroksen, joka alkoi mukavasti Akonpohjassa vauhdista pellolta huomaamallamme arosuohaukkakoiraalla. Akonpohjan tornilla näkyi lapasorsia sekä 4 harmaasorsaa, Pohjanrannassa bongasimme Höltän Harrin löytämän aikaisen rantasipin sekä näimme muuttavan kaakkurin sekä harmaasorsan, Pohjasuolla meitä ilahdutti jopa viisi varpusta, Karinmäessä näkyi kivitaskupari ja paluumatkalla bongasimme Särkisalmella lennelleet 3 räystäs- ja 2 haarapääskyä. Sitten suuntasimme vielä Lahdensuon lähes koko kunnan ainoalle pienelle tulvapellolle, jolta löytyi kahdeksan suokukkoa. Ja illalla bongasin vielä Harrin löytämän mustalintuparin Lahdenpohjajärveltä. Eli vaikka keli oli varsin kolea, oli lähistöllä itäpuolellamme olleet lämpimät ilmamassat tuoneet useita huippuaikaisia muuttajia Parikkalaankin!

Pääsiäissunnuntaina oli todella kylmää ja taas vaihteeksi pohjoistuulista ja oli niin hiljaista, että päätimme tehdä vesilintulaskennan. Patotiellä näkyi aikainen pensastasku, lahden pohjoispuolella näkyi tiltaltti ja länsipuolella pari punajalkavikloa sekä aikainen leppälintu. Laskennassa näkyi jopa 8 harmaasorsaa ja yllättäen myös merimetso oli makoilemassa kivellä laskenta-alueella. Iltakäynnillä Lahdensuolla näkyi pikkutylli.

Pääsiäismaanantaina 21.4. teimme taas Saaren kierroksen, jonka parasta antia olivat arosuohaukat Pohjanrannassa sekä Uukuniemen Suurenjärvenlietteellä – olivat muuten elämäni sadas ja 101. havainto lajista ja ensimmäistä kertaa ikinä pääsin kuvaamaan lajia vähänkään paremmin!

Kanavalammella näkyi haarahaukka ja Tarassiinlahdella kolme kirjosieppoa. Muita aikaisia havaintoja olivat mm. haarapääsky ja pari rantasipiä ym. Illemmalla Kullinsuolla näkyi pari mustapyrstökuiria . Pimeässä suuntasimme vielä peltokierrokselle, jossa haavimme renkaisiin muutaman kiurun sekä töyhtöhyypän. Yllätykseksemme löysimme myös kolme todella aikaista heinäkurppaa, joita emme uskaltaneet alkaa haavimaan, sillä ne olivat reviiripellollaan. Kuulimme myös upeasti soidinta puputtaneen suopöllön sekä pari sarvipöllöä. Patotiellä huittaili kevään eka luhtahuitti.

22.4. keli oli muuttunut yhä vain ankeammaksi, joten päätimme aloittaa pöllönpönttökierrokset. Odotukset olivat korkealla, sillä pöllöjä oli kuulunut mukavasti ja myyriäkin tuntui olevan. Mutta mitä vielä – pöntöt kumisivat taas tyhjyyttään. Tarvaslammella näimme pikkukuovin ja metsissä koppelon.

Loppuviikon mainittavia havaintoja olivat 24.4. patotiellä näkyneet pari haarahaukkaa, Aittavaaran tulvalla olleet pari mustapyrstökuiria sekä lyhyesti laulanut pajulintu.

Hanna meni yöksi ja aamun varhaisiksi tunneiksi seuraamaan metsojen soidinta.

25.4. teimme taas vessulaskennan mutta ilman yllätyksiä. Mustapyrstökuireja oli nyt kolme ja punajalkaviklot parittelivat. 26.4. juhlistimme Parikkalan ja Rautjärven Lintukerhon 15-vuotista taivalta kokoontumalla pohjoistuulisella patotiellä nyyttikestien merkeissä. Linnut eivät pahemmin häirinneet jutustelua ja napostelua, mutta ainakin kolme haarahaukkaakin nähtiin. Pikkulokki sekä lapinsirkku muuttivat vuodariksi.

Iltapäivällä kiersimme taas tyhjiä pöllönpönttöjä ja havainnotkin jäivät metsäkirviseen ja matkan varrella tarkistamaamme pähkinänakkelin pesintään. Illalla Särkisalmella näkyi vielä kalatiira.

27.4. kiertelimme taas Saarella mutta havainnot jäivät pariin harmaasorsapariin, nuolihaukkaan sekä laulavaan isolepinkäiseen ym. Illemmalla suuntasin vielä Siikalahden tornille, josta bongasin sieltä aamulla löytyneen 2kv koiras sitruunavästäräkin. Hanna oli viettänyt iltapäivän ja illan Pohjanrannassa piilokojussa ja sieltä häntä hakiessani näin suopöllön. Sitten kävimme vielä lyhyellä peltokierroksella, jolla kuulimme jänkäkurpan, mustalintuparven sekä patotiellä muutaman luhtahuitin.

28.4. Härskiinmutkasta näkyi muutama pieni mustalintuparvi, joista yhdessä oli mukana pari alliakin. Ruokatunnilla näkyi taas haarahaukka. 29.4. Moskuunniemessä lauloi aamulla sirittäjä mutta muutoin pohjoistuulinen päivä ei tuottanut oikein mitään mainittavaa ennen kuin iltapäivällä suuntasin tylsistyneenä vielä tarkistamaan muutaman pöllön pöntön ja vihdoin se tapahtui – yhdestä pöntöstä pyrähti lehtopöllö pihalle. Tarkistin vain pikaisesti, että pöntössä oli neljä munaa ja poistuin paikalta, jotta pöllö ei vaan vedä päästäistä nokkaan ja hylkää pesintää.

Kuun viimeisenä toiveissa oli vielä, josko aikainen kevät kuitenkin vielä yllättäisi ja toisi jonkun kuukausipinnan mutta kun ei niin ei. Haara- ja räystäspääskyjä näkyi muttei juuri muuta.

J.A.

Koska sääennuste lupaili aivan karseaa keliä, niin ei kait parempaa ideaa voinut ollakaan kuin lähteä ajamaan koko Suomen poikki! 12.4. lauantaiaamuna klo 4:30 tapasimme pihassamme Soikkelin Elissan ja Kososen Veikan kanssa ja lähdimme ajamaan kohti Pohjois-Pohjanmaata. Lähtiessä mittari näytti 14 pakkasastetta ja matkalla vastaan tuli todella sankka lumisaderintama ja lumisade lopulta jatkui ja jatkui Siikalatvaan saakka, jossa teimme koko matkan ensimmäisen järkevämmän lintuhavainnon, kun Rantsilassa näkyi auringonkukkapellolla pulmusparvi.

Lopulta yhdentoista aikaan kurvasimme Tyrnävälle, ajoimme kylän läpi ja kohta saavuimme hanhipelloille, joilla aloimme heti pysähdellä tarkistelemaan hanhia. Tavoitteenamme oli löytää kuuluisa ”Klenkka”, joka oli jo taas saapunut Tyrnävän pelloille. Kyseessähän oli yhä vain Suomen toinen pinnaklpoinen hutchinsii-alalajin pikkukanadanhanhi, jota oli vuodesta 2019 nähty joka kevät tai syksy tai molempima Länsirannikolla – lähinnä Porissa ja Tyrnävällä. Sen ensimmäisenhän pinnakelpoisen kanukin han olimme löytäneet aikanaan itse Hannan kanssa Parikkalasta Vappuna 2013. Elliltä ja Veikalta laji puuttui eliksistä ja pitihän minunkin jo pikkuhiljaa yrittää nähdä laji uudestaan.

Taiga- ja tundrametsähanhien ohella parvissa oli joitakin tundrahanhia ja aivan tolkuttomasti lyhytnokkahanhia sekä löysimme myös pari valkoposkihanhea. Jatkoimme päätien vartta tien varressa fasaanin nähden taas seuraavan parven kohdalle, jossa parkkeerasimme ja aloimme seuloa hanhi. Kovassa tuulessa sai varoa, ettei putki menisi nurin.

Olimme taas jatkamassa kohti seuraavia peltoja, kun Veikka huomasi, että Lintutiedotukseen oli tullut päivitys pikkukanukista. Ja sehän oli aivan viereisillä pelloilla Jokisillassa. Pyysin Veikkaa soittamaan havainnoitsijoille, että pitäisivät lintua hallinnassa, sillä olisimme parissa minuutissa paikalla.

Kohta olimmekin pelipaikalla ja Otso Valkeeniemi ja Heikki Jakkula pitivät tiukasti silmällä lintua, joka olikin aivan ison parven etualalla piilotellen hieman ojassa ja lyhytnokkahanhien takana. Pienen hakemisen jälkeen löysimme kaikki linnun putkeen ja kylläpä linnun liikkuminen olikin lempinimensä veroista. Pääasiassa lintu makasi paikoillaan, mutta liikkuessaan sen vasen jalka klenkkasi todella pahasti. Saimmekin kuulla, että linnun liikkuminen oli tänä vuonna vielä selvästi huonompaa kuin mitä se oli ollut aiempina vuosina.

Puolisen tuntia pikkukanukki pysyi näkyvissä ollen kuitenkin lähes koko ajan makuulla muiden hanhien tai vähintään heinien takana, joten kuvat linnusta jäivät vaatimattomiksi. Lopulta se lennähti kauemmaksi pellolle katveeseen. Olimme lintua katsellessa ja paikallisten kanssa rupatellessa nähneet myös muuttohaukan, taas pari pulmusparvea sekä tietysti lisää hanhia.

Sitten Veikka huomasi, että Lumijoella muutaman päivän viihtynyt lumihanhi oli päivitetty Lumikarista ja päätimme lähteä tätä katsomaan. Lumihanhihan ei tätä nykyä ole pinnakelpoinen mutta tätä yksilöä oli epäilty atlantis-alalajin edustajaksi, joka on se alalaji, joka voisi joskus saadakin pinnastatuksen. Mistä näistä nykyään enää tietää? Varmasti osa lumihanhistakin, kuten pikkukanukeista ja eskimohanhistakin, tulee tänne Amerikoista.

Ajoimmekin vauhdikkaasti Lumijoelle, jossa Lumikarin pelloilta emme löytäneet etsimäämme, mutta jatkettuamme kohti seuraavia peltoja äkkäsi Veikka tien varresta pellolta pari peltopyytä. Ja seuraavilla pelloilla näkyi jo vauhdista hanhiparvessa ollut valkoinen lumihanhi. Tämäkin oli mukavan lähellä ja siitäkin piti tietysti ottaa jokunen kuva. Ja lintu todella oli todella kookas, sillä oli suuri nokka, jossa leveä irvistys ja pääkin vaikutti hieman kulmikkaalta, mitkä voisi hyvinkin viitata atlantis-alalajiin.

Seuraavaksi jatkoimme Liminkaan syömään aivan järkyttävän kokoiset kebab-annokset ja sitten jatkoimme Virkkulan suuntaan, sillä kerrankin oli mahdollisuus käydä Ala-Kojolan Mikolla ja Koskelan Annilla kylässä. Oli tosi mukava käydä moikkaamassa Mikkoa, Annia ja koiria, mutta lopulta meidän oli alettava tekemään lähtöä, sillä koska kaikki oli mennyt niin putkeen olimme päättäneet ajella takaisin kaakkoon vielä samana päivänä, vaikka alkuperäinen suunnitelma oli ollut, että tarpeen vaatiessa olisimme yöpyneet jossain ja jatkaneet retkeä vielä sunnuntainakin.

Stoppasimme vielä lyhyesti Rantakylän pelloilla, jossa näkyi pulmusia sekä ampuhaukka ja sitten päätimme vielä jatkaa Kempeleen Koskelaan, josta löytyikin saman tien pari turkinkyyhkyä. Sitten aloitimme pitkän kotimatkan. Onneksi ajokeli oli nyt mitä mainioin ja lopulta olimme Parikkalassa klo 23:30, josta Veikka vielä jatkoi Lappeenrantaan, josta oli lähtenyt työvuoron päätyttyä klo 3:00 aamulla. Eli päivä oli ollut aika pitkä!

J.A.

Retkeilymotivaatio oli ulkomaan reissujen jälkeen talvisessa Parikkalassa aika vähissä. Viikolla tein toki lyhyitä ruokatuntikierroksia mutta ilman mainittavampia havaintoja. Talvilintulaskenta oli vuorossa heti lauantaina 22.2. ja havainnoiksi kertyi kanahaukka, 11 kesykyyhkyä, varpuspöllö, 2 harmaapää- ja 5 käpytikkaa sekä valkoselkätikka, 8 mustarastasta, 3 hippiäistä, 12 pyrstö-, 63 sini-, 81 tali-, 1 kuusi, 2 töyhtö- ja 8 hömötiaista, pähkinänakkeli, puukiipijä, 2 isolepinkäistä (tai toinen oli taas joku tumma härpäke), 8 närheä, 9 harakkaa, 80 naakkaa, 9 varista, 2 korppia, 13 pikkuvarpusta, 3 viherpeippoa, 63 punatulkkua ja 21 keltasirkkua. Illalla näkyi vielä hiiripöllökin tutulla paikallaan Kannaksella.

23.2. onnistuimme muutaman turhan yrityksen jälkeen nähdä Siromäessä ruokinnalla käyneet nokkavarpuset, joita oli nyt neljä lintua.

Kuun viimeisenä päivänä Siikalahdella näkyi mukava 53 teeren parvi ja yöllä teimme kunnon pöllökuuntelukierroksen Melkoniemen metsiin ja saldoksi tuli mukavat 11 helmipöllöä, viirupöllö sekä sarvipöllö.

1.3. näkyi ensimmäiset harmaalokit Härskiinmutkassa ja lyhyellä retkellä näimme jopa 8 harmaapäätikkaa, palokärjen, valkoselkätikan ja pikkutikan, taas pari nokkavarpusta sekä peipon Siromäessä sekä erilaisia isolepinkäisiä. 2.3. Siromäessä näkyi myös pari vihervarpusta vihdoin vuodariksi mutta muuten linnut olivat samoja tuttuja.

5.3. stoppasin Rautjärven Simpeleen Kokkolanjoella sen verran, että näin 3 laulujoutsenta ja 7.3. ekat pari laukkaria näkyi Siikalahdellakin, jossa näkyi myös pari merikotkaa, kana- ja varpushaukka, 4 töyhtöhyyppää, 6 harmaalokkia, palokärki, pikkutikka, isolepinkäinen sekä vähän varis- ja naakkamuuttoa. Eli keväistä oli.

8.3. hyyppiä näkyi jo 14 ja nykyisin oikein mukava mustavariskin. Metsäkierroksella näin varpuspöllön. 9.3 näkyi kolme merikotkaa, kottarainen ja 13.3. Satumäessä 3 räkättirastasta.

Kevään tulo tuntui hitaalta vaikak maisema oli jo varsin lumeton. 15.3. aamuisella metsäkierroksella näin metson sekä pari isokäpylintua ja päivästaijilla näkyi hiirihaukka, 5 merikotkaa ja 4 varpushaukkaa ja 12 kottaraista. 18.3. näkyi Lahdenkylällä taas mustavaris.

20.3. uutena saapujana näkyi kanadanhanhi ja 21.3 näkyi jo 5 hiirihaukkaa mutta muuten oli edelleen hiljaista. Viikonloppuna olisi ollut upeaa staijikeliä mutta me kävimme Kuopiossa BirdLifen kokouksissa. Sunnuntai-iltana ajelimme vielä lyhyelle pöllökuuntelulle Saarelle, jossa Jyrkilässä kuului sarvi- ja helmipöllö.

24.3. ruokatuntistaiji tuotti kolme vuodaria, kun näin tuulihaukan, 2 sepelkyyhkyä ja 2 kulorastasta. 25.3. näin vihdoin vuodariksi pienen urpiaisparven. Ja 26.3. vuorossa olivat 3 tundrametsähanhea, vaimeasti puhkunut kaulushaikara, uuttukyyhky, kiuru sekä pajusirkku. Ja 27.3. oli jo vähän vilkkaampaa, kun näin 3 taigametsä-, 18 tundrametsä- ja 17 tundrahanhea, kanadanhanhen, 3 hiiri- ja 3 tuulihaukkaa, kurjen, 3 uuttu- ja 3 sepelkyyhkyä sekä etelään painelleen kirvisen.

Viikonloppuna staijasimmekin patotiellä molempina päivinä ihan kunnon sessiot ja 29.3. saldona oli mm. 228 tundrametsä- ja 36 tundra- ja 10 kanadanhanhea, 2 tukkasotkaa, 2 telkkää, 2 uiveloa, 2 isokoskeloa, 3 merikotkaa, 2 sinisuo-, 5 hiiri- ja 6 tuulihaukkaa, 4 kurkea, kapustarinta, 430 töyhtöhyyppää, 2 taivaanvuohta, 7 naurulokkia, 6 uuttu- ja 350 sepelkyyhkyä, kangaskiuru, 68 kiurua, 19 kulorastasta, 14 peippoa, 2 tikliä, 6 hemppoa, 50 urpiaista ja 7 pikkukäpylintua. Sunnuntaina oli vähän rauhallisempaa mutta 6 valkoposkihanhea, 3 tavia, 90 sinisorsaa, 2 harmaahaikaraa, ruskosuohaukka, nokikana, 10 taivaanvuohta, 90 naurulokkia, kalalokki, 240 sepelkyyhkyä, 53 räkättiä ja 1 punakylkirastas, 2 mustavarista, 92 peippoa, 6 tikliä, 9 hemppoaja 4 pikkukäpylintua nähtiin.

Viikolla hiljeni entisestään mutta 31.3. näkyi sentään ensimmäinen haapana sekä sinisuo- ja ampuhaukka ja punarinta, ja huhtikuun ekan ruokatunnilla näkyi vihdoin maakotkakin. 2.4. näkyi taas maakotka sekä merihanhi ja Särkisalmen sulaan oli saapunut aikainen harmaasorsakoiras. 3.4. kuului ensimmäinen luhtakana ja näkyi västäräkki. Ja 4.4. Lahdensuolla näkyi pikkujoutsen ja Siikalahdella jo 16 haapanaa, 26 tavia sekä jouhisorsa ja myös järripeippo.

Sitten alkoikin taas takatalvi ja 5.4. ainoat järkevät havainnot olivat Kokkolanjoella näkyneet koskikara ja peukaloinen. Loppupäivä menikin Lappeenrannassa. 6.4. kävimme myöhään aamulla toteamassa ainakin yhden metsokukon soidintavan vakiopaikallaan, Saaren kierros olikin sitten melkoinen fiasko. Ensimmäisellä yrityksellä meillä puhkesi rengas jo alkumatkasta ja kesärenkaat vaihdettuamme teimme uuden yrityksen mutta havainnot jäivät todella vähiin. Niinpä kävimme vielä Siikalahdellakin, jossa oli jo 35 valkoposkihanhea, muttei sielläkään mitään muuta mainittavaa.

7.4. kävin Siikalahden tornilla, jonka edustalla olikin jo yllättävän isot sulat. Jään reunalla nuokkui heinätavikoiras. Telkkiä oli myös runsaasti – 48 lintua. Niinpä kävin paikalla seuraavanakin päivänä mutta lajimäärä oli vain pienentynyt ja 900 harmaahanhen seassa ei ollut mitään parempaa.

Sitten keli muuttui ensistäkin arktisemmaksi kovine pohjoistuulineen ja lumisateineen, joten havainnot jäivät vähiin. 10.4. Siikalahden tornin juurella möykkäsi muutama luhtakana, joista yhtä pääsin kuvaamaankin.

J.A.

Koulujen hiihtoloma ajoittuu parhaaseen talvilintujen kuvausaikaan. Helmikuun lopussa päivä on jo pidentynyt ja lumi heijastaa valoa kaikkiin suuntiin. Helmikuussa ovat usein kovimmat pakkaspäivät, jolloin talvehtivat linnut vierailevat ahkerasti ruokinnoilla. Tämä talvi on ollut nyt poikkeuksellisen leuto, mikä on näkynyt ruokinnoilla selvästi. Linnut vierailevat ruokinnoilla aikaisempia talvia harvemmin.

Pyrin keskittymään nyt lintujen lentokuvaukseen. Valitettavasti säät eivät projektiani suosineet, sillä paksut pilvet peittivät auringon monena päivänä. Lintujen lennon täydelliseen pysäyttämiseen tarvitaan hyvin lyhyttä suljinaikaa. Siivenkärjet alkavat olla teräviä vasta 1/8000 sekunnin valotusajoilla. Näin lyhyille ajoille tarvitaan paljon valoa ja sitä ei aina ollut. Lintujen energiantarve on leutoina talvipäivinä myös pienempi, eivätkä ne vieraile ruokinnalla säännöllisesti. Toisaalta leudot säät mahdollistivat jopa 8-10 tunnin kuvauspäivät. Normaaleilla helmikuun pakkasilla ei olisi millään pärjännyt ulkona noin pitkään. Kuvausteltta suojaa tuulelta ja sisällä on pari astetta lämpimämpää kuin ulkona. Paksut toppavaatteet ovat välttämättömät, samoin kunnolla eristetyt talvikengät. Hapettumiseen perustuvat käden lämmittimet ovat hyvä lisä pitkien kuvaussessioiden aikana.

Ruokinnalla käyvät linnut eivät arastele kuvaustelttaa, kunhan kuvaaja on mahdollisimman hiljaa ja kuvausteltta on pysyvästi paikoillaan. Nykyiset kamerat ovat onneksi äänettömiä, jolloin linnuille näkyy vain himmentimen aukon supistuminen ja ehkä sulkijan välähdys. Objektiivi suunnataan lintua kohti mahdollisimman hitaasti ja rauhallisesti, jotta ruokintapaikkaa lähestyvä lintu ei säikähdä äkkinäistä liikettä. Talvi on linnuille ankaraa aikaa, eikä lintujen kuvaaminen saa estää niitä ruokailemasta normaalisti. Kun linnut eivät näe kuvaajaa voivat linnut vierailla ruokinnoilla rennosti ja ilman ylimääräistä stressiä.

Ruokinnoillani on vieraillut nyt eri yksilöitä ainakin 9 valkoselkätikkaa, 11 harmaapäätikkaa, vähintään 12 käpytikkaa ja yksi pikkutikka. Ruokintoja hyödyntäen talvehtii sadoittain tiaisia, pieniä pyrstötiaisporukoita, mustarastaita, ja närhiä sekä harakoita. Siemensyöjien määrät ovat olleet poikkeuksellisen alhaisia. Keltasirkkuja, punatulkkuja ja pikkuvarpusia on ruokinnoilla vain vähän.

H. A.