. . Lintuharrastajan päiväkirja Birders diary . .

Palasimme Costa Ricasta Loppiaisena 6.1. Junailimme Helsinki-Vantaalta Tikkurilassa vaihtaen Parikkalaan ja vuoden ensimmäisiksi lintulajeiksi nähtiin varis, pulu, naakka, varpunen, harakka, mustarastas ja keltasirkku.

Heti seuraavana päivän oli edessä paluu arkeen ja vaikka ruokatunneilla jaksoinkin vähän ulkoilla, eivät lintuhavainnot päätä huimanneet viikollakaan. Räkättirastaita ja tilhiä oli yhä maisemissa pihlajanmarjoja popsimassa ja muita vuodareita Kangaskylältä ja Siikalahdelta olivat järjestyksessään käpytikka, sini-, tali- ja hömötiainen, valkoselkätikka, pyrstötiainen, närhi, teeri, isolepinkäinen, varpushaukka, pyy, viherpeippo, pikkuvarpunen, pikkutikka, hiiripöllö sekä puukiipijä. Perjantaina 10.1. kävin pikaisesti Rautjärven puolella Simpeleen Kokkolanjoella ja näin 4 laulujoutsenta sekä pari koskikaraa.

11.1. tein hieman aikataulusta myöhässä talvilintulaskennan ja olipahan melkoinen laskenta. Sää ei ollut mitenkään hyvä, sillä tuuli oli kova ja ajoittain satoi lunta ihan kunnolla, mutta näin heti aamusta aivan käsittämätöntä räkättirastasmuuttoa! Kylän päällä meni heti aamun valoistuttua 25 minuutin ajan yhtenä virtana rastaita kohti etelää. Arvioin pelkästään tuosta parvesta noin 5000 lintua ja samaan aikaan 100-300 linnun parvia meni rantaa pitkin vähän väliä – ja paikallisia lintujakin oli tolkuttomasti. Ja myös tilhiä näkyi paljon ja mustarastaitakin enemmän kuin koskaan – ja yllärinä näin myös pari kottaraista. Muttelinmäkeen asti käveltyäni alkoi sataa lunta todella kovaa ja rastaiden meno hyytyi – toki voi olla, että meno yhä jatkui kylän tuntumassa, mutta Siikalahden puolella en enää nähnyt kuin muutamia edes takaisin seilanneita parvia.

Muuten laskenta ei pahemmin päässyt yllättämään ja lopulta näin yhteensä 3 pulua, 5 käpytikkaa, 830 tilheä, jopa 19 mustarastasta, uskomattomat 9219 räkättirastasta, 2 hippiäistä, 10 pyrstö-, 50 sini-, 88 tali- ja 4 hömötiaista sekä kuusi- ja töyhtötiaisen, pähkinänakkelin, puukiipijän, 5 närheä, 8 harakkaa, 80 naakkaa, 12 varista, 2 kottaraista, 2 pikkuvarpusta, 11 viherpeippoa sekä 65 punatulkkua. Räkättirastaasta tuli kertaheitolla runsain laskennoissa kautta-aikain näkemäni lintulaji.

12.1. yöllä pakastui ihan kunnolla ja niinpä suuntasimme Hannan kanssa heti aamusta kylälle katsomaan, vieläkö rastaiden pakomuuttoa olisi, mutta emme nähneet kuin viitisensataa paikallista lintua. Tilhiä näkyi 120, mustarastaita 15 ja mukavana yllärinä punakylkirastas. Kana- ja varpushaukka aiheuttivat paniikkia.

15.1. näin Tarvaslammella palokärjen, 16.1. Kaukolassa taas vaihteeksi jonkun tumman isolepinkäishärpäkkeen, 17.1. suvaitsi korppikin kuulua vuodariksi ja 18.1. saunareissulla kuului Tarvaslammella aktiivisesti puputtanut helmipöllö.

19.1. kävimme hiihtelemässä kuukkelimetsissä ja pienen haeskelun jälkeen kaksi kuukkelia saapui meitä moikkaamaan. Muuten metsässä oli todella vähän lintuja. Kotiin palattuamme kotipihallamme oli pälvillä ruokailemassa räkättirastaita mukanaan kottarainen sekä punakylkirastas. Iltapäiväretkellä kävimme täydentämässä ruokintojemme antimia ja hämärissä vuodariksi näkyi harmaapäätikka.

Viikolla yritin parina päivänä ruokatunnilla bongata Siromäessä ruokinnalla käynyttä nokkavarpusta mutta turhaan. Näin sentään paikalla kottaraisen, kuusitiaisen, pähkinänakkelin ja peipon sekä kuulin valkoselkätikan. Muuten havainnot jäivät samaan hiiripöllöön Kaukolassa ja pariin tavalliseen isolepinkäiseen ym.

24.1. löysin Siikalahdelta pyyn hortoilemasta keskeltä tietä. Lintu ei lähtenyt lainkaan karkuun ja vaikutti muutenkin heikolta. Otin sen kiinni ja kädessäni se alkoi visertää hauskasti ja vaikutti kyllä kaikin puolin ehjältä. Valitettavasti lintu oli kuitenkin törmännyt johonkin ja kuoli seuraavana yönä vaikka se oli kyllä suostunut syömäänkin ihan hyvin hoidossamme.

25.1. teimme pihabongaukset ruokinnoillamme mutta 12 pyrstötiaista kummempaa emme havainneet. 26.1. raviradalla oli sulalla maalla 200 räksän parvi ja Tarvaslammella näkyi koskikara. Pihabongailimme nyt vuorostaan Hannan kuvauskojulla, mutta ilman yllätyksiä. Kotimatkalla Härskiinmutkasta näkyi Kirkkoselän jäällä kököttänyt ja pilkkimiesten lahjuksia odotellut merikotka.

27.1. näkyi koko tammikuun paras havainto, kun Kannaksella lensi ampuhaukka. Härskiinmutkassa näkyi nyt merikotkapari ja iltapäivällä singahdin Imatralle bongaamaan siellä näkynyttä rantasipiä mutta eihän sitä tietenkään enää näkynyt. Vuodariksi kirjautui sellaisia erikoisuuksia kuin telkkä, isokoskelo, merimetso, sinisorsa sekä vähän parempana keskusliikenneaseman sorsien seassa talvehtiva kanadanhanhi.

Loppukuusta eivät havainnot päässeet yllättämään: samat merikotkat, räksiä taas vaihteeksi isoja parvia, isolepinkäistä, pari varpushaukkaa ja pähkinänakkeli.

Helmikuun ensimmäisenä kiertelimme taas Siikalahdella ja yllärinä näkyi Raikanniemessä nokkavarpunen. Myös pari valkoselkätikkaa, Peltolassa taas sama mikä lie lepinkäisenkuvatus, Kannaksen pähkinänakkeli ja Härskiinmutkan merikotka havaittiin. Ja 2.2. surkeassa kelissä tehdyllä pikakierroksella näkyi Kaukolassa mikä lie lepinkäinen, mutta eri yksilö kuin edellispäiväinen, Tasaisillakallioilla varpuspöllö ja ruokinnallamme valkoselkä- sekä pikkutikka ym.

J.A.

1.12. alkoi talvikausi sopivasti sunnuntaina, joten päätin aamusta ajella Lappeenrantaan kokeilemaan, suostuisiko pitkään paikalla ollut harjalintu näyttäytymään ja tulemaan näin uudeksi talvilajiksi maakunnalle? Lintu oli liikkunut aika isolla alueella ja kuten tunnettua ”upupat” ovat aina yhä hankalia…

Viestittelimme Jarmo ”Kettu” Koistisen kanssa tapaavamme pelipaikoilla ja perille päästyäni törmäsinkin Jarmoon, Jandaan ja heidän koiriinsa aika pian. Sovimme kiertelevämme eri puolilla nurmikoita tarkkaillen ja olipa meillä molemmilla lämpökameratkin mukana helpottamassa linnun löytämistä. Eipä mennyt kauankaan, kun sain viestin, että lintu oli löytynyt Jandan, koirien ja vähän ehkä Jarmonkin tarkkaavaisuuden ansiosta.

Kiiruhdin paikalle ja harjalintu kökötti onneksi yhä puussa, johon se oli säikähtänyt koiran ulkoiluttajaa ja Janda oli sen äkännyt lentävän puuhun. Otimme linnusta pikaisesti muutamia kuvia, kun viereiseltä kumpareelta pääsi aika hyville holleille, mutta pidimme toki lintuun parin kymmenen metrin etäisyyden. Sitten hyvään pinnaan tyytyväisinä lähdimme palailemaan autoillemme.

Shoppailin Lappeenrannassa parisen tuntia ja kävin sitten Luukkaansalmella yrittämässä siellä näkynyttä tunturikiurua ilman onnea. Imatralla kurvasin marketeille ja kävin Vuoksen rannassa sekä vielä bongaamassa Kymälahdelta mustapääkertun.

Viikolla en pahemmin jaksanut retkeillä edes ruokatunneilla, kun sää oli mitä oli. Jopa 32 pulun parvi näkyi kylällä, mutta muuten havainnot jäivät muutamaan laulujoutseneen ja sinisorsaan sekä harmaalokkeihin ja mustarastaisiin.

Itsenäisyyspäivänä olimme taas Kouvolassa ja rallasimme tällä kertaa Hannan ja tämän siskon Elissan kanssa. Aloitimme klo 6:30 etsimällä lehtopöllöä ja sitte peukaloista mutta aloituslajeiksemme kirjautuivat laulujoutsen, sinisorsa, mustarastas, punatulkku ja sitten yllättäen aivan vieressämme huusi lehtopöllö! Lintu löytyi lämpökameralla näkyvillekin mutta pian se lennähti kauemmaksi metsän siimekseen.

Jatkoimme Saksanahon ruokintapaikalle, josta pienen odottelun jälkeen hoitui muutamien tavallisten lajien ohella valkoselkätikka ja pähkinänakkeli sekä pyrstötiainen. Sitten suuntasimme koskikaran kautta Kymijokea koluamaan. Alku jatkui mainiona, kun näimme kolme lapasotkaa, kaksi uiveloa ja kanahaukan sekä useammankin peukaloisen, isolepinkäisen ym. Sitten tahti kuitenkin hiipui ja parin tavan lajin jälkeen ei meinannut löytyä mitään. Merikotka sentään ilahdutti mutta sitten alkoi karsea lumisade ja päätimme singahtaa bongaamaan Vänskän Antin löytämää merihanhea. Merikotka oli ajanut hanhen tiehensä, mutta samalla paikalla kellui yllättäen silkkiuikku ja mustalintu – toki olisimme tällä paikalla käyneet rallin aikana mutta myöhemmin.

Joella vaikutti olevan sen verran hyvin lintuja, että päätimme muuttaa retkisuunnitelmaamme ja jatkaa joen koluamista ja lisätä pari kohdetta. Lisäksi kävimme yhdellä järvelläkin, mutta onnemme tuntui kääntyneen totaalisesti! Merikotkia seilasi yhä siellä täällä ja ehkä ne olivatkin syypäitä siihen, ettei mitään muuta näkynyt?

Suuntasimme jossain vaiheessa tutulle taajama-alueelle, jossa aina aiemmin on ollut mukavasti lintuja mutta sielläkään ei ollut kerta kaikkiaan yhtään lintua missään! Lopulta meillä meni lähes pari tuntia parhaaseen retkiaikaan ilman ainoatakaan uutta lajia!

Lopulta pieneltä metsäpahaselta saimme pari metsätiaista ja läheiseltä peltoaukelta löytyi teeriparvi. Mutta seuraavaksi olimme olleet aikeissa suunnata isoja peltoja kiertelemään, mutta yhteistuumin päätimme, että suuntaamme takaisin aloituspaikkojemme huudeille, sillä jos taajamissakaan ei ole lintuja niin tuskin niitä on pelloillakaan.

Niinpä ajelimme ensin Lappalanjärvelle, joka ei saamiemme viestien perusteella ollutkaan täysin jäässä vaikka se oli siltä aamulla näyttänyt. Järven keskellä pienen sulan liepeillä näkyi muutama kalalokki sekä yksi harmaalokki, joita jäällä päivystänyt merikotka sekä ylitsemme lentänyt helikopterilaivue säikytteli lentoon. Sulasta löytyi tikistämisen jälkeen lopulta pilkkasiipikin. Jes – olimme palanneet ralliin!

Mutta ilta alkoi jo hämärtää, joten päätimme kimmota uudestaan Saksanahoon, sillä tikat ovat usein helpompia illalla kuin aamulla. Ja eipä aikaakaan, kun saimme harmaapäätikan lajilistalle.

Sitten edessä oli vaikeita valintoja. Puutelajeja oli tolkuttomasti – helpoimpina varpunen ja pulu. Ja pulujahan löytyy totutusti siltojen alta lämpökameralla, niin tälläkin kertaa.

Illan ajelimme vielä parin hiiripöllön perässä, kun varmemmalle huuhkajalle emme olisi enää kerinneet. Lopulta saaliiksemme jäi surkeat 42 lajia puutteina mm. em. varpunen, tilhi, varpushaukka, tikli, urpiainen ym. ym.

Mutta ei ollut ralli muillakaan ollut ruusuilla tanssimista ja lopulta ennätystasaisen rallin kolme kärkisijaa veivät Kymenlaakson rannikolla rallanneet joukkueet 47, 44 ja 43 lajilla ja perän kolme sijaa muodostivat Kouvolassa seikkailleet joukkueet 43, 42 ja 42 lajilla. Lopulta tarkistuslaskennassa onnistuimme nousemaan pois viimeiseltä sijalta ässien ansiosta mutta Teolle ja Veikalle emme ihan olleet pärjänneet. Mutta sinänsä olimme pärjänneet ihan hyvin, että kaksi muuta joukkuetta oli takuulla pohjustanut ihan kunnolla, kun taas me olimme päättäneet vasta paria päivää aiemmin osallistuvamme.

7.12. kävimme vielä Kouvolassa Saksanaholla ja Kymijokivarressa katsomassa muutamia samoja lajeja kuin edellispäivänä ja jatkoimme sitten Luumäen Huopaisille tutustumaan metsään, jossa harjalintubongarit olivat käyneet pohjantikkoja katsomassa ja kuvaamassa. Aika pian mekin yhden koiras tikan löysimme mutta keli oli niin hämärä, että kuvat jäivät vaatimattomiksi. Sitten jatkoimmekin Lappeenrantaan ja Imatralle kaupoille.

8.12. kävimme täydentämässä ruokintapaikkojemme tarjoiluja ja saimme huomata, että räksiä oli edelleen joka paikassa. Tilhiäkin näkyi vihdoin pari parvea, mustarastaita oli siellä täällä ja yllättäen näimme Siikalahdella myös punakylkirastaan.

9.12. ruokatuntikierroksella näin merikotkan ajaessani Tiviän ruokintapaikalle. Itse ruokinnalla ei näkynyt ihmeitä mutta samaa reittiä takaisin ajaessani näin tutun hiiripöllön Kaukolassa ja sitten huomasin vauhdista kuusen latvassa kökkineen pienen petolinnun, joka näytti lupaavalta. Ajoin hieman lähemmäksi ja sain todeta saaneeni vihdoin Parikkala-talvipinnan ampuhaukasta – oli sitä odotettukin, sillä se oli ehdottomasti helpoin puutelajini. Toki muutamia muitakin yllättäviä lajeja puuttuu (esim. kaakkuri, buteot ja merilokki eikä esim. hemppoa ja vuorihemppoa ei ole koskaan havaittu Parikkalassa talvella)!

10.12. näin taas vaihteeksi jonkun tummahkon isolepinkäislajin yksilön, tällä kertaa Kaukolan pellolla. Samanoloisen linnun olen nähnyt lähialueella myös kahtena edellistalvena. Tällä kertaa minulla ei ollut kameraa eikä edes kaukoputkea mukana ja lintu nappasi aika pian myyrän mullokselta ja lähti se kynsissään lentämään kohti Tiviää. Pari vuotta sitten pitempään Tiviällä olleelta yksilöltähän saimme oksennuspalloja kerättyä talteen ja niitä pitäisi olla tallessa niin rariteettikomitealla kuin Eläinmuseollakin. Toivottavasti joku osaa joskus kertoa, mitä nämä tummat ja raidalliset yksilöt ovat – erikoisia isolepinkäisiä vai taigaisolepinkäisiä?

Muuten viikolla havainnot jäivät tuttuihin hiiripöllöön, nakkeleihin, tikkoihin, koskikaraan, pyrstötiaisiin ym. ja mustarastaasta tuli päiväpinnaässä, mikä ei ole ollenkaan niin helppoa täällä kuin moni voisi kuvitella. Viikonloppuna lauantaina oli vielä retkikeliä ja pitkälti samoja lintuja näkyi sekä varpushaukka ja isolepinkäinen sekä tien yli jolkotellut iso näätä mutta sitten alkoikin kunnon lumimyräkkä.

Viikolla näkyi vielä valkoselkätikkaa, merikotka, isolepinkäinen, pyy, kuusitiainen sekä yhä vain räkättirastaita. Mutta lopulta koitti Joululoma ja me suuntasimme taas Costa Rican lämpöön!

J.A.

Marraskuussa alkoi taas perinteinen marraskisa Parikkalan ja Rautjärven alueella, jossa itse olen yleensä kerännyt lajeja vain Parikkalassa. Säät olivat tietysti juuri kylmenneet oikein kunnolla ja Siikalahti oli jäätymässä. 1.11. oli perjantai ja työpäivä mutta onneksi lyhyempi sellainen eli ehdin maastoon vielä jonkin verran työpäivän jälkeenkin. Siikalahdella kävin aamulla ennen töitä sekä ruokatunnilla ja siellä onneksi oli vielä jonkin verran sulaa ja vesilintuja ja parilla käynnillä näin laulujoutsenia, haapanoita, sinisorsia, 18 tavia, 4 lapasorsaa, Parikkalan kautta aikain ensimmäisen marraskuisen harmaasorsan, 30 tukkasotkaa, uivelon, 20 kiertelevää merimetsoa, merikotkan, runsaasti räkättirastaita mukanaan 6 punakylkeä ja 6 kottaraista sekä mustarastaan ym. Yllättävin havainto oli Huhmarisen peltoaukealla ollut hiirihaukka.

Työpäivän jälkeen kävin kiertämässä Simpelejärven eteläosia mutta havainnot jäivät yllättävän vähiin. Sentään siipivikainen mutta kuitenkin lentokykyinen metsähanhi, uiveloita, jokunen silkkiuikku, merimetsoja, muutama lapasotka ja mustalintu, yksi pilkkasiipi sekä muutama sata haapanaa ja sinisorsaa löytyi. Ohessa näin harmaapäätikan, pyrstötiaisia ym.

Illalla kävin vielä jäätyneillä pelloilla lämpökameran kanssa komppailemassa ja löysin yhden lehtokurpan sekä näin jonkun pöllön. Lopulta päivän lajimäärä oli jopa 42 lajia.

2.11. tein Hannan veljen Miikan kanssa talvilintulaskennan. Yöllä oli ollut jopa 7 astetta pakkasta, joten Siikalahti oli lähes täysin jäässä ja vesilinnut ainakin näkyviltä paikoilta häipyneet. Saldoksi tuli 28 laulujoutsenta, alli, 37 isokoskeloa, 3 pyytä, 6 teertä, 8 silkkiuikkua, 35 merimetsoa, 4 merikotkaa, kanahaukka, sama hiirihaukka uutena lajina reitille, 6 kala- ja 2 harmaalokkia, 12 pulua, varpuspöllö, 7 käpy- ja 2 valkoselkätikkaa sekä pikkutikka, 4 tilheä, 4 musta-, 358 räkätti- ja 1 punakylkirastas, 27 hippiäistä, 87 sini-, 170 tali-, 3 kuusi-, 4 töyhtö- ja ilahduttavat 18 hömötiaista, taas jopa 5 pähkinänakkelia, 14 puukiipijää, 9 närheä, 16 harakkaa, 120 naakkaa, 10 varista, 5 korppia, 2 kottaraista, 22 pikkuvarpusta, 35 viherpeippoa, 3 tikliä, 15 urpiaista, 39 punatulkkua, taivaalta kuulunut muuttava pulmunen sekä 20 keltasirkkua. Ilta oli jo hämärtämässä, kun kävin vielä Särkisalmella, jossa näkyi vielä naurulokki marraspinnaksi.

3.11. vanha tuttumme Kristjan Niitepöld oli meillä kylässä ja kävimme retkellä kuukkelimetsissä, josta pienellä hakemisella löytyikin kolme kuukkelia ja kuului palokärki. Kiertelimme hieman muitakin paikkoja nähden mm pari tukkakoskeloa ja pari pähkinänakkelia ja kävimme tietysti Siikalahdella, jossa Kristjankin oli ollut aikanaan oppaana. Pienessä sulassa ruovikon reunassa (laskentareitiltäni näkymättömissä) värjötteli vielä muutama sinisorsa ja haapana sekä yksi tavi. Kanahaukka iski sulaan yhden sinisorsan saaliikseen ja saimme seurata haukan ensin uivan saaliinsa kanssa ja lopulta raahavan sen jäätä pitkin ruovikkoon syötäväksi. Marraspinnaksi kuului pari vihervapusta.

Illalla kävimme vielä Hannan kanssa yrittämässä Tetrisuolla pöllöpyyntiä ja kuulimme taivaalta pariin otteeseen suopöllön ääntä.

4.11. ainoa marraspinna oli valkoposkihanhi, kun perhe ruokaili jäisellä pellolla Järvenpäässä. 5.11. Rautalahdella kellui hauska nelikko; pilkkasiipi, mustalintu, alli ja lapasotka, joista laitoin tietoa muille marraskisaajille ja useampi kisaaja saikin ainakin jonkun uuden lajin.

7.11. löytyi Siikalahdelta hiiripöllö ja Tyrjänjoelta löysin koskikaran sekä Tetrisuolta isolepinkäisen. 8.11. näkyi kylällä pari kottaraista.

9.11. suuntasimme Saarelle ja matkan varrelta hoidimme vakiopaikalta pari metsoa. Kankaan kylällä näimme yllättäen kolme uuttukyyhkyä kiertelemässä taivaalla mutta muuten havainnot jäivät vähiin. Kanavalammella sentään oli 12 kanadanhanhea ja Kirjavalasta tikistimme lehmien seasta keltasirkku-pikkuvarpusparvesta varpusen ja järripeipon.

10.11. kiertelimme taas selkiä mutta vain 10 lapasotkan parvi ja yksi mustalintu löytyi. Joukiossa pääsimme katselemaan terhakkaa varpuspöllöä, Koitsanlahdenkankaalla näkyi kanahaukka, Lahdenkylässä pari punakylkirastasta ja Lahdensuolla varpushaukka. Siikalahdella hiiripöllö ja hiirihaukka olivat yhä paikalla ja kylällä yhä pari kottaraista. Illalla kokeilimme verkkoilla Lahdensuolla ja yksi sarvipöllö kävikin verkoilla pyörähtämässä muttei suostunut lentämään verkkoon.

11.11. oli kotipihassamme jäistä nurmea pupeltamassa yksinäinen valkoposkihanhi ja pienestä urpiaisparvesta varpushaukka nappasi yhden. 12.11. hiiripöllö ja -haukka näkyivät taas ja 13.11. Rautalahdella yhä vain kellui pilkkasiipi, pari mullia, pari lapasotkaa ja haapana. 14.11. valkoposki oli taas pihassamme ja Härskiinmutkasta näkyi enää 6 merimetsoa.

15.11. Saaren käynnillä yllättävän isotkin järvet olivat jäässä ja Akonpohjassakin 54 laulujoutsenta ja 11 kanadanhanhea seisoi jäällä. 16.11. Särkisalmella näkyi vielä uivelo ja tukkasotka ja Tarvaspohjassa pari tukkasotkaa, lapasotka sekä 3 uiveloa ja Tarvaslammelta onnistuin tunnin hakemisella löytämään Miikan aamummalla löytämän peukaloisen. Rautalahdella oli vielä pari lapasotkaa ja haapana ja Siikalahdella näin yhä vain hiirihaukan.

17.11. Tyrjässä näkyi taas koskikara sekä mustalintu, Siikalahdella isolepinkäinen ja ruokintapaikkamme liepeillä Tiviällä oli pähkinänakkeli. Niinpä meidän oli aika aloittaa talviruokintakausi muutamalla paikalla.

Vielä 19.11. näkyi Särkisalmella tukkasotka, Tarvaspohjassa pari tukkasotkaa ja lapasotka, 20.11. Härskiinmutkasta merimetso ja 23.11. laulujoutsen ja merikotka, mutta aika talvista alkoi jo olla.

Kylmien öiden jälkeen innostuin 23.11. staijille Savonlinna Punkaharjun Punkasalmelle, jossa heti paikalle päästyäni löysin selältä pari matalalla lentänyttä lintua, joista etummaisesta tuli ensin mieleen kanadanhanhi, sitten merimetso ja kun sain putken pystyyn tajusin katsovani jääkuikkalajia. Taaempi lintu tunnistui talvipukuiseksi kuikaksi, joten keskityin katsomaan lähempää lintua ja ehdin katsoa sitä kymmenisen sekuntia ennen kuin se katosi katveeseen etelää kohti jatkaen. Minulla on todella paljon kokemusta amerikanjääkuikista mutta ei niinkään jääkuikista. Niinpä jouduin turvautumaan netin selaamiseen ja latasimpa uusimman määrityskirjankin puhelimelleni ja lopulta olin vakuuttunut nähneeni nuoren jääkuikan. Staijasin reilut neljä tuntia ja näin vielä 3 kaakkuria ja 2 kuikkaa sekä pari naurulokkia mutten juuri muuta. Lokkeja liikkui vähän ja räkättirastaita jokunen sata. Iltapäivällä kävin vielä Terävän Minnan ruokinnalta marraspointsaamassa peipon, joka oli 75. marraskisalajini Parikkalasta.

24.11. suuntasimme Punkasalmelle Hannan kanssa mutta keli oli tuulisempi ja tuuli väärästä suunnasta. Näimme lopulta reilussa parissa tunnissa 4 kaakkuria ja kuikan sekä taas naurulokin ja 1300 räksää. Paras havainto oli saimaannorppa. Mainittakoon, että mitään kuikkalajia en ollut nähnyt Parikkalassa marraskisaan. Päivällä suuntasimme Tarvaslammelle, josta löytyi myllyltä jopa kolme koskikaraa. Singahdimme kotiin hakemaan verkot ja lopulta saimmekin yhden karoista rengastettua. Illalla veimme vielä lisää ruokaa parille ruokinnallemme ja Siikalahdella näkyikin taas sama hiiripöllö sekä pikkutikka.

Säät lämpenivät taas loppukuusta ja kelit olivat synän sateisia. Niinpä en jaksanut maastoon ruokatunneillani. Ainoa havainto oli 27.11. kylällä näkemäni 25 pulun parvi – selvästi suurin määrä pitkään aikaan. 28.11. Rautalahdella oli vielä laulujoutsenperhe sekä mustalintu, 29.11. Siikalahdella varpushaukka ja taas tauon jälkeen Tarvaslammella peukaloinen, koskikara sekä pyy. Vielä kuun viimeisenä retkeilimme muutaman tunnin havaiten vihervarpusparven, vielä satoja räkättirastaita, pikkutikan, isolepinkäisen ja pari koskikaraa.

J.A.

Lyhyen Säpin reissun jälkeen oli hanhimuutto pääosin mennyt mutta kyllä niitä vielä riitti 8.10. jolloin oli hanhia koko ajan ilmassa. Ruokatunnilla näin patotiellä myös 13 pikkujoutsenta, kaulushaikaran, 10 jalohaikaraa, maakotkan, 3 piekanaa ym. Illalla kävimme peltokierroksella ja renkaan sai 5 lehtokurppaa ja yksi lähes kolme viikkoa aiemmin samalla pellolla rengastettu yksilö kontrolloitiin. Näimme myös karhun erauspennun eräällä pellolla.

Seuraavana päivänä kävin pikaisesti lintutornilla ja näin mm. harmaasorsan ja pari lapasotkaa ym. ja 10.10. pikaisella peltokierroksella löysin ilmeisen pikkukanadan- ja valkoposkihanhen risteymän ja illan kierroksella näkyi etenkin lehtokurppia paljon, mutta vain neljä saatiin renkaisiin. Myös suopöllö nähtiin.

11.10. ruokisretkellä näkyi vesisateessa 90m allia ja 12.10. aamun vietin Aallon ”Arskan” kanssa Savonlinnan Punkaharjun Hirvikoskella mutta muutto oli vaisua. Staijin jälkeen suuntasin Saarelle, jossa joka stopilla näkyi kotkia. Näin lopulta lyhyellä retkellä 15 merikotkaa ja 2 maakotkaa. Suurenjärvenlietteellä kuului isokäpylintu ja Pohjanrannasta löytyi 2 nuorta suosirriä. Muutenkin lintuja oli ihan mukavasti muttei mitään ihmeellistä. Illalla Siikalahdella näkyi vielä 9 harmaasorsaa ja 3 punasotkaa.

13.10. rengastelimme vielä viimeistä kertaa Kukonkannassa, jossa renkaan saivat peukaloinen, 5 punarintaa, hippiäinen, 18 sini- ja 46 talitiaista sekä pikkuvarpunen. Päivällä suuntasimme Uukuniemelle, jossa Hanna esitelmöi Suurenjärvenlietteen lintumatkailumahdollisuuksista. Itse kävin Kummun näkötornilla staijaamassa ja sitten jatkoimme kiertämään Saaren paikkoja. Yllättävin havainto oli tien yli käpötellyt komea ilves!

14.-15.10. yöllä teimme pitemmän peltoretken mutta edelleen kuivilla pelloilla oli vähän lintuja ja ne olivat todella arkoja. saimme renkaisiin 2 lehtokurppaa, 2 taivaanvuohta ja jänkäkurpan. Näin lämpökameralla myös viirupöllön ja isolepinkäisen. 15.10. Siikalahdella näkyi jopa 13 harmaasorsaa ja 30 lapasotkaa ym. ja 16.10. vielä 13 jalohaikaraa ja 17.10. mm. kaulushaikara ja vielä 18.10. aamulla kuului kolme luhtakanaa.

18.10. lähdimme päivällä ajelemaan kohti etelää ja lopulta matkan varrella emme onnistuneet bongaamaan mandariinisorsaa Haminasta emmekä lehtopöllöä vakiopaikaltaan Helsingin Vuosaaresta. Lopulta ajelimme Hangon Tvärminneen saakka, jonne pystytimme teltan tuttuun paikkaan mäntymetsään. Telttaan kömpiessämme kuulimme taivaalta yömuuttavan meriharakan.

19.10. aloitimme aloitimme Hangon retken auringon noustessa. Svanvikissa ei näkynyt oikein mitään mutta Vedagrundetilla muutti kolme sinisuohaukkaa ja oli paikallisena tylli ja suosirri, Långörenillä näkyi ampuhaukka ja meriharakka, maankaatopaikalla viisi kangaskiurua ja 4 tuulen tuvalla pikkulokki. Päivällä kävimme Keskustassa syömässä ja kaupassa ja sitten ajoimme Tulliniemen portille, jossa näytimme kulkulupamme ja ajoimme tullialueen läpi Hangon lintuaseman parkkipaikalle, josta jatkoimme tavaroitamme kottikärryillä työntäen Hangon lintuasemalle Haliakselle.

Asemalle kotiuduttuamme Hanna lähti rengastajien Kimi Nurmisen ja Tatu Hokkasen matkaan ja itse suuntasin staijibunkkerille aseman pitkäaikaismiehittäjää Aki Aintilaa moikkaamaan ja sieltä löytyivät myös Alex ja Benjamin Nylander. Veljesten suunnattua syömään staijailin vielä Akin kanssa tovin ja näimme nuoren tuhkaselkälokin. Sitten palailin asemalle, josta lähdimme veljesten kanssa kiertämään aseman vakioreittilaskentaa Gåulle eli Gåsörsbuktenille. Pääsin näin tutustumaan heti yhteen asemarutiiniin.

Reitiltä löytyi neljä jänkäkurppaa sekä paikalla jo parina päivänä havaittu todella myöhäinen käki takaisin aseman pihamaastoon palattuamme näimme pari pähkinänakkelia, joista toinen oli koiras asiatica ja toinen naaras europaea-alalajia.

Ilalla osallistuimme iltahuutoon ja pääsimme kärryille, mitä lintuja päivän aikana oli havaittu. Illan kruunasi Kimin verkoilta tuoma sarvipöllö ja kuinka ollakaan yöllä verkosta tuli myös jo aiemmin näkemämme käkikin!

20.10. Hanna suuntasi muiden rengastajien kanssa verkoille siten, että verkot olivat pystyssä puoli tuntia ennen auringon nousua. Ja aamu alkoikin mukavasti verkossa kiikkuneella suopöllöllä! Ja noin auringon nousun aikaan alkoi bunkkerilla neljän tunnin aamuvakio, jolla laskettiin kaikki muuttavat linnut. Muutto oli oikein mukavaa ja osa muutosta meni sen verran matalalla, että verkoillakin riitti puuhaa. Valkoposkihanhia muutti 1742, tundria 18, sinisuohaukkoja 5, varpushaukkoja 65, ampu- ja muuttohaukka, uuttukyyhkyjä 54, kangaskiuruja 10, haarapääskyjä 2, niittykirvisiä 124, kottaraisia 950, peippoja 2848, järrejä 1589, tiklejä 105+15p, vihervarpusia 1890, hemppoja 129, punatulkkuja 155 ym. eli aika erilaista oli muutto kuin mihin kotiseuduilla on tottunut näkemään!

Verkoilta tuli pitkälti vain tiaisia mutta myös jokunen varpushaukka, pari sepelkyyhkyä ja kanahaukka sekä päivän paras laji eli tulipäähippiäinen, jonka Tatu rengasti juuri, kun asemalle olivat saapuneet Pekka Peura ja Tomas Lövdahlkin ja pian asemalta lähtivät Tatu ja veljekset. Laskentakierroksella ei yllätyksiä löytynyt.

21.10. oli surkea lintupäivä ja aamuvakiolla ei näkynyt oikein mitään ja sama oli anti niin verkoilla kuin laskentareitilläkin.

22.10. aamun parempia olivat merellä lentänyt teeri ja mainittavia olivat 8 kana-, 56 varpushaukkaa, piekana, 2 pikkulokkia, 9 kangaskiurua, luotokirvinen sekä parhaana 54 pikku- ja 79 isokäpylinnun seassa muuttanut kirjosiipikäpylintu. Tuulisilla verkoilla riitti tiaisia kiireksi asti ja päivän traaginen tapaus oli, kun verkosta tuli kashmirinuunilintu, joka yllättäen hyytyi rengastajan käsissä. Reitillä näkyi samat tavalliset linnut kuin aiemminkin. Kimi lähti asemalta ja saapujana oli Dolf Assmann.

23.10. oli taas heikompi päivä kovan tuulen takia. Verkkoja ei avattu aamulla lainkaan ja staiji tehtiin etelämetsän itäreunalta tuulen suojassa. Sinisuohaukkoja muutti 7, kanahaukkoja 9, varpushaukkoja 57+4p, hiirihaukka, ampuhaukkoja 2 ja muuttohaukka näkyi niin paikallisena kuin muutollakin. Pari valkovikloa olivat myöhäisiä muuttajia ja muita lukuja olivat naakka 1238, kangaskiuru 12 ja isokäpylintu 53. Laskentareitillä ei yllätyksiä.

24.10. oli taas vähän parempi päivä ja muuttoa näkyikin mukavasti. Muutolla oli staijiapuna taas Pikkaraisen Vepekin, kun muinakin parempina muuttoaamuina. Mainittavia havaintoja olivat 35 metsähanhea, lapasorsa, jalohaikara, 8 kana- ja 85 varpushaukkaa, hiirihaukka, kaukana mantereen päällä muuttanut maakotka, 2 pikkutikkaa, 38 kangaskiurua, 4072 talitiaista, 928 järripeippoa, 226 viherpeippoa, 70 pikku- ja hurjat 176 isokäpylintua, 349 punatulkkua, syksyn ensimmäiset 2 pulmusta, 80 keltasirkkua ym. Mieltä askarruttamaan jäivät lyhyesti muutolla kuulunut todennäköinen virtavästäräkki, pari kertaa bunkkerin lähellä piipittänyt todennäköinen tulipäähippiäinen sekä kierroksen päätteeksi pihan läheisessä ruovikossa muutamaan kertaan hämärissä lennähtänyt todennäköinen pikkusirkku.

25.10. kanahaukkoja muutti 6, pikkulokki, kulorastaita 101, tiltaltteja 2, pikkuvarpusia 81, pikku- 84 ja 85 isokäpylintua ym. Kierroksella varmistui reissupinnaksi jo edellispäivänä vilaukselta näkemäni kiuru. Asemalle saapui päivällä Veera Partanen ja illalla hain kauppareissun ohella asemalta Ahti Ihosen ja Hilja Kurkisen ja päivän aikana lähivät Pekka ja Tomas.

26.10. kisattiin asemaskaba Säppiä vastaan ja aamuyö toi jo ennen kisan alkua verkosta helmi- ja sarvipöllön. Ja kisakin alkoi hienosti, kun ainoana rengastajana nyt asemalla olleella Hannalla oli verkossa hiiripöllö. Muutto ei ollut kummoista, sentään pari västäräkkiä näkyi mutta kova tikistys tuotti hyviä lajeja, kun eräällä luodolla törötti naarasteeri, tyynellä merellä kellui ruokki ja kaukaisesta karikosta löytyi sepelhanhi. Vakion päätteeksi löytyi Kotilahdelta vielä mustakurkku-uikku.

Kierroksella yllätys oli maasta lentoon noussut huuhkaja ja muuten löytyi samat lajit kuin joka päivä. Lopulta päivän lajimäärä oli komeat 79 lajia, joista siis 77 nähtiin kisa-aikana. Sumuisella Säpin saarella masennuttiin tuloksestamme epätoivoon emmekä koskaan kuulleet heidän tulostaan. Tärkeintä ei ollut voitto vaan täydellinen nöyryytys…

27.10. pöllöputki jatkui, kun yöllä verkosta tuli suopöllö ja Hanna toi heti aamusta verkoilta varpuspöllön. Muutolla näkyi 45 tundra-, 775 valkoposki- ja 24 sepelhanhea ja sorsiakin liikkui ihan mukavasti. Muutolla harvoin näkyvä jalohaikara, myöhäinen töyhtöhyyppä sekä 76 muuttavaa pikkulokkia ilahduttivat. Kotilahdella kellui muutaman päivän tauon jälkeen taas pari harmaasorsaakin.

Asemalle saapui ”Aksu” Lehikoinen et co. ja iltapäivällä oli meidän vuoromme lähteä asemalta. Veera lähti illalla junalla mutta me tipautimme Hiljan Espooseen ja Ahtin Helsinkiin ja jatkoimme sitten pitkän matkan kotiin Parikkalaan.

Loma oli ollut varsin leppoisa ja akkuja oli saatu ladattua. Lintuja oli ollut vähemmän kuin olimme odottaneet, mutta onpahan siksi aiheellista mennä kokemaan Haliaksen syysmuuttoa uudelleenkin joskus tulevaisuudessa.

Palattuamme Parikkalaan Siikalahti oli vielä sula ja lahdella kellui mukavasti vesilintuja, joista etenkin harmaa-, jouhi- ja lapasorsien toivoin pysyvän paikalla marraskuun talvilintulaskentaan saakka. Vielä kuun viimeisenä päivänä näin mm. 8 harmaa-, 7 lapa- ja 7 jouhisorsaa sekä 8 kottaraista ja illan peltokierroksella lehtokurpan, 3 taivaanvuohta ja sarvipöllön mutta yöllä oli jo viisi astetta pakkasta ja maa aivan jäässä.

J.A.

Lokakuun ensimmäisenä päivänä kävin työpäivän jälkeen pikaisesti etsimässä harmaasirkkua Saaren Pohjasuolta, mutta eipä sitä näkynyt eikä juuri mitään muutakaan – yksi Parikkalan viimeisistä varpuspareista kirjautui havikseen.

2.10. saapuivat Merja Laari ja Oskari Saunisto pihaamme aikaisin ja klo 7:30 olimme jo matkalla kohti Lappeenrantaa. Siellä Merja ja Oskari suuntasivat viimeisille kauppaostoksille tipautettuaan minut keskussairaalalle, jossa minulla oli ohjelmaa vajaaksi pariksi tunniksi. Merja ja Oskari ehtivät käydä Askolan tornillakin ennen kuin olin vapaa valvotteistani ja pääsimme jatkamaan matkaa kohti länsirannikkoa.

Emme ajaneet ihan suorinta reittiä vaan kurvasimme Riihimäen kautta, jonne Ahti Ihonen oli junaillut itsensä. Lopulta auto aivan täyteen pakattuna jatkoimme kohti Poria ja Kuuminaisten Salokankaan rantaa.

Matkalla ei pahemmin lintuhavainnoilla juhlittu mutta parissa paikassa näkyi fasaaneja ja Huittisissa yksi keskellä peltoaukeaa seisoskellut harmaahaikara. Olimme lopulta satamassa viitisen minuuttia myöhässä mutta pian oli Kala-Tommin paatti pakattu ja lähdimme tyynessä kelissä kohti Eurajoen Luvian Säppiä, jonne tieni vei jo kymmenettä syksyä (lokakuuta) peräkkäin. Kyydissä oli lisäksemme Paul Boijer, jonka Mäkelän Petteri oli kiltisti kuskannut satamaan rautatieasemalta, sillä meidän kyytiin ei enää olisi mahtunut.

Puolta tuntia myöhemmin rantauduimme Säppiin, josta roudasimme tavaramme asemalle. Ilta oli sen verran pitkällä, ettemme enää sännänneet maastoon vaan kotiuduimme asemalle. Tapasimme asemalla jo saaressa olleet Jani Vastamäen, Petri Saaren sekä Sebastian Andrejeffin.

3.10. aamu alkoi tuttuun tapaan siten, että rengastaja lähti muita aikaisemmin verkoille ja auringon noustessa muu porukka kokoontui Prakalan edustalle pommikopille staijaamaan kahden tunnin pituista aamuvakiota.

Muutto oli tutun rauhallista, mutta sentään pari harmaasorsaa, jokunen ruokki, pari paikallista riskilää, pieni merisirriparvi, merikihu, nuori selkälokki, mustavaris sekä isokäpylintuja ym. nähtiin.

Aamupalan jälkeen kipusimme pikaisesti majakkaan, kun ovet olivat auki. Sitten suuntasimme saaren kierrokselle, joka oli hikinen, sillä keli oli todella kesäinen. Saari koluttiin huolella, sillä kisasimme saarikisaa muita lintuasemasaaria vastaan. Havainnot jäivät kuitenkin vaatimattomiksi, sillä parempia havaintoja olivat vain mantereella näkynyt jalohaikara, pari sinisuohaukkaa, ampuhaukka, nuori kalatiira, valkoviklo, 3 jänkäkurppaa ja mustapääkerttu ym.

Lopulta päivän aikana havaitsimme 81 lajia, jolla irtosi saarikisan kolmas sija Utön 87 ja Lågskärin 82 lajin jälkeen. Rareja ei ollut löytynyt, mutta olin sentään saanut jokusen Säppipinnan, kun en koskaan aiemmin ollut saaressa näin aikaisin ”keväällä”.

Illalla ihmettelimme lämpökameroilla korkealla taivaalla mennyttä kovaa rastasmuuttoa, jonka lomassa näkyi pari lehtokurppaa sekä suo-/sarvipöllökin.

4.10. keli oli vielä lämpimämpi ja tyynempi. Näkyvyys oli erinomainen mutta muutto vaisua. Aamuvakio menikin ilman yllätyksiä, mutta vakion jälkeen Prakalan komppauksella löytyi lapinsirkku.

Saari kierrettiin taas porukalla mutta havainnot jäivät todella vaisuiksi. Verkoilta sentään napsahti pikkusirkku, mutta me saaren kiertäjät olimme aivan kaukaisimmassa osassa saarta emmekä lähteneet vuodaria bongaamaan. Onneksi sirkku lopulta näyttäytyi meillekin Hanhistossa pariin otteeseen lennossa. Etenkin hippiäisiä oli saaressa siihen malliin (iltahuudossa kirjattiin 543), että olisi olettanut jotain muutakin löytyvän mutta kun ei niin ei… Ainoaksi Säpin pinnaksi sain mantereen päällä lentäneen närhen.

Illalla saunottiin ja tietysti taas roikotettiin pihaverkkoja iltahuudon ajan ja vähän pitempäänkin mutta pöllöjä ei havaittu.

5.10. oli yhä vain lämpimämpää ja tyynempää – ja vaisumpaa. Ja aamu alkoi heti pikkujoutsenella, joka nähtiin myöhäisheränneiden toimesta aseman pihasta lennettyään jo rannassa staijaamassa olleiden yli huomaamatta.

Aamuvakion antia olivat lapasotka ja merikihu sekä muut joka aamuiset lajit. Saaren kierros oli vähän väsynyttä ja lopulta kiersimmekin vain osan saaresta – Krävelin puoli oli ollut aivan tyhjä linnuista, joten sinne emme jaksaneet. Näkyvyys oli niin hyvä, että staijailimme jonkin aikaa mantereelle ja Ahti onnistuikin saamaan harakasta kovan Säpin pinnan. Ihme kyllä kovallakaan staijilla ei toista harakkaa löytynyt, vaikka närhiäkin nähtiin kahdeksan ym. Muuten kierroksen antia olivat hetken hyvin äänessä olliut pikkusieppo, lapinsirkku sekä kanahaukka sekä muut jokapäiväset tirpiäiset.

6.10. keli oli muuttunut tuuliseksi mutta silti merellä oli yhtä vaisua. Aamuvakion ylläreitä olivat muuttanut pikkulokki sekä Prakalaan laskeutunut meriharakka. Aiemmin saarta kiertämään lähteneet Paul ja Ahti näkivät pulmussirrin mutta Oskarin kanssa emme enää sitä löytäneet – emmekä kyllä mitään muutakaan.

Lopulta oli aika kantaa tavarat satamaan ja klo 14:00 saapui Tommi hakemaan meitä takaisin mantereelle.

Saimme ihme kyllä kaikkien viiden tavarat ja itsemmekin pakattua Merjan autoon ja lähdimme ajamaan kohti Poria. Suuntasimme Yyteriin, jossa ravasimme aika vauhdikkaasti Sannannokan tornille, jonka edustalla kellui iso sinisorsaparvi, josta löysimme helposti Porissa pitkään viihtyneen nokisorsan. Parvesta löytyi myös sini- ja jouhisorsan koirasristeymä, jollaisen Ahti ja Paul olivat kierroksellaan nähneet aamulla Säpissäkin. Lieneeköhän sama lintu vai ei? Jännä nähdä käyköhän nokisorsakin jossain vaiheessa Säpissä?

Nähtyämme myös suosirrejä, muutaman tundrakurmitsan sekä yksittäisen suokukon palailimme autolle ja tipautimme sitten Paulin rautatieasemalle ja lähdimme ajamaan kohti Helsinkiä. Kehä kolmosen varressa tipautimme Ahtin huoltoasemalle, jossa hänen isänsä oli jo odottamassa. Söimme Sipoossa kunnon hampurilaisannokset ja väsyneinä jatkoimme matkaa Parikkalaan, jossa olimme lopulta vähän ennen puoltayötä. Reissu oli tullut heitettyä ja vaikka havainnot olivat jääneet paljon odotettua vaisummiksi, oli pikainen loma mukavassa seurassa tullut tarpeeseen!

J.A.

9.9. näkyi kotipihassa viimeisen kerran paikallisia valkoposkihanhia yksi perheellinen. Tämän jälkeen paikalle jäi enää yksi siipivikainen lintu. 10.9. pikaisella Saaren käynnillä ei näkynyt muuta mainittavaa kuin vaaleakeltaperhonen – ei edes harmaasirkkua ja 11.9. Siikalahdella näkyi ruokatunnilla muuttava nuori arosuohaukka.

Iltapyyntejä tehtiin parina iltana, mutta pellot olivat todella kuivia ja lintuja vähän. Lisäksi yöt olivat joko kuutamon tai sitten ohuiden pilvien takana leimunneiden revontulien takia niin valoisia, että linnut näkivät lähestyvän haavijan. Niinpä saalis jäi lähes olemattomaksi. Yhdellä reissulla näimme kuitenkin karhun erauspennun, joka juoksi tiellä automme edessä lähes minuutin ennen kuin livahti metsään.

13.9. näin Kangaskylässä pari pähkinähakkia ja aamulla löytyi Säkylän Pyhäjärveltä Suomen kolmas preerianaurulokki. Taas oli rari turhan kaukana enkä suunnitellut alkuun paikalle menemistä, mutta Kososen Veikka kyseli minua lähtemään ja aikataulut sopivat hänen kanssaan niin hyvin yksiin, että lopulta lähdin yhdeltä ajelemaan kohti Kouvolaa. Kolmen jälkeen hyppäsin Vekarajärven varuskunnalta viikonloppuvapaalle päässeen Veikan kyytiin ja matka jatkui kohti Säkylää.

Jo lähdettyäni liikenteeseen oli lokki kadonnut matalalla pohjoista kohti sadan muun lokin parvessa. Lintu oli pariin otteeseen aiemminkin vaihtanut paikkaa mutta oli aina löytynyt pian uudelleen. Nyt linnusta ei kuitenkaan tullut uusia havaintoja ja muutaman kertaan jo pähkäilimme, kannattiko meidän jatkaa matkaa. Itse kuitenkin luotin, että lokki olisi yhä lähistöllä ja sainkin tietoa, että lokit yleensä yöpyisivät järven selällä, joten päätimme luottaa siihen, että se palaisi järvelle ennen iltaa.

Meillä oli enää parikymmentä kilometriä matkaa Pyhäjärvelle, kun lokki taas löytyi. Ja onneksi se pysyi järvellä yksin kellumassa siihen asti, kun pääsimme perille. Kurkkasin linnun pinnoihin heti erään tutun putkesta ja sitten vasta pystytin oman putkeni rantaan ja aloin katsoa lintua tarkemmin.

Kohta preerianaurulokin seuraan laskeutui naurulokki, joka hieman härnäsi amerikanserkkuaan, mutta sitten ne kelluivat jokusen minuutin silkassa sovussa ennen kuin ensin naurulokki ja perään preerianaurulokki nousivat lentoon ja lensivät kauas pohjoiseen järven selkää seuraten.”Pipixcan” näytti kuitenkin laskevan alas kaukana pohjoisessa, joten singahdimme sen perään. Ja lopulta löysinkin lokin kellumasta lokkiparvessa, johon sen lopulta jätimme kellumaan, kun lähdimme pitkälle paluumatkalle. Tässä kohdassa lokki myös vietti yönsä ja vielä seuraavana aamuna muutama varhainen bongari näki sen ennen kuin se nousi siivilleen, lensi taas peltoja kohti, mutta enäänpä sitä ei koskaan nähtykään.

Olin kotona pitkältä bongausreissulta vasta kahden aikaan aamulla ja pari tuntia nukuttuani suuntasimme Hannan kanssa pystyttämään verkkoja raviradalle. Aamun verkkosaalis oli peukaloinen 3, rautiainen 2, punarinta 14, sinirinta, ruokokerttunen 2, mustapääkerttu 3, tiltaltti 15, pajulintu, hippiäinen 12, sinitiainen 14, talitiainen 4, peippo 2 ja pajusirkku 5. Kunnon päikkäreiden jälkeen suuntasimme Saarelle, jossa Pohjasuolla harmaasirkku oli paikalla. Pystytimme verkon sitä ajatellen, mutta se ei kyllä suostunut lähellekään sitä. Mm. pensastasku ja sinirinta kuitenkin rengastettiin. Muuten Saarelta ei löytynyt yllätyksiä.

15.9. verkoista tuli peukaloinen 3, rautiainen 2, punarinta 8, mustapääkerttu 2, tiltaltti 9, pajulintu 2, hippiäinen 4, pyrstötiainen, sinitiainen 3, talitiainen 13, pähkinänakkelikoiras, nuori ruskourpiainen ja 6 pajusirkkua. Rengastelujen jälkeen suuntasimme suoraan Pohjasuolle, jossa harmaasirkku yhä pysyi kaukana verkostamme. Illalla staijailimme vielä Siikalahdella, mutta mutta sielläkin havainnot jäivät vaatimattomiksi – sentään 25 lapinkirvistä näkyi päivän aikana yhteensä.

Viikolla kelit olivat yhä lähes helteiset ja parhaat havainnot tulivatkin perhosrintamalta, kun eräältä apilapellolta löytyi runsaasti hukkavaellusyökkösiä, jonkin verran vaaleakeltaperhosia sekä pari kannussinisiipeä.

Teimme taas pari haavikeikkaa mutta heinäkurppia ei meinannut löytyä, kunnes 18.9. rengastimme yhdeltä pellolta kolme yksilöä. Linnuista hauskin oli nuori ruskosuohaukka, jolla oli vitivalkoisia sulkia kyynärsiivissään, vatsassaan ja selässään. Tämä lintu näkyi kuun alkupuolella Siikalahdella, sitten kuun puolivälissä Pohjanrannassa ja sitä seuraavasta päivästä alkaen taas Siikalahdella. Kurjetkin pääsivät lähtemään työpäivän aikana ja loppuviikosta näkyivät ensimmäiset piekanat. Viikonloppuna keli lopulta muuttuu kerralla syksyiseksi. Perhosista on enää turha uneksia, mutta lintumaailmassa menon pitäisi vilkastua.

Vaan eipä meno ainakaan vielä viikonloppuna vilkastunut, vaikka aamuisin oli maa kuurassa ja tuuli oli jo luoteesta. Verkkoilimme raviradalla molempina aamuina laihoin tuloksin. Yhteensä renkaan sai 62 lintua: rautiainen 7, sinirinta 4, punarinta 5, tiltaltti 15, pajulintu 2, hippiäinen 1, sinitiainen 16, talitiainen 13, keltasirkku 2 ja pajusirkku 8. Oheishavainnotkin jäivät vaatimattomiksi: pähkinähakki, 2 ampuhaukkaa, metsäkirvinen ja pohjansirkku. Näkyvää muuttoa ei juuri ollut, vain niittykirvisiä muutti jonkin verran.

Sunnuntai-illan Siikalahtikäynnillä näkyi ensimmäiset muuttavat valkoposkihanhet, pari parvea tundrametsähanhia, pari taigametsähanhea ja 1 tundrahanhi, 2 harmaasorsaparia, 22 jallua, kaulushaikara sekä myöhäinen kuovi ym.

Viikolla parin kylmän päivän jälkeen taas lämpeni ja lämpötila kolkutteli taas kahtakymmentä astetta. Vielä myöhään illallakin oli 15 astetta. Mukavimmat havainnot olivat 24.9. Siikalahdella ruokatauollani näkynyt muuttava maakotka ja 25.9. haavireissulla kiinni nappaamani suopöllö – toki muitakin perinteisiä lintuja saatiin haavittua. 26.9. Siikalahdella näkyi kaksi kimpassa muuttanutta arosuohaukkanuorukaista ja hanhiakin oli vähän alkanut kertyä paikalliseksi. 27.9. haavimme 11 lehtokurppaa, joista yksi oli kontrolli sekä pari kapustarintaa ja kiurua, joista toinen oli kontrolli.

28.9. teimme Saaren kierroksen, jonka aluksi Särkisalmella näkyi 3 pikkujoutsenta ja Rautalahdella muuttavat sepelhanhi- ja alliparvet. Kierroksella näkyi myös mm. yhteensä 18 jalohaikaraa, tuttu valkokirjava ruskosuohaukka, vielä 12 kurkea, kivitasku sekä Jyrkilässä ylitsemme lentäneet 10 kirjosiipikäpylintua. Saaren paikat kierrettyämme singahdimme Koitsanlahdelle bongaamaan Pirhosten löytämää taigauunilintua, joka pitkähkön etsinnän jälkeen lopulta näyttäytyikin kaikille paikalla olleille. Illalla pikainen peltokierros tuotti vain pari lehtokurppaa ja kiurua, joista toinen oli kontrolli. Myös sarvipöllö nähtiin.

29.9. rengastelimme taas raviradalla ja saimme 4 peukaloista, rautiaisen, 9 punarintaa, sinirintakontrollin, 2 myöhäistä lehtokerttua, mustapääkertun, uskomattomat 50 tiltalttia (ainakin 20 näkyi näiden lisäksi), 4 hippiäistä, 11+1k sinitiaista, 31 talitiaista sekä kelta- ja pajusirkun. Näimme vielä 3 haarapääskyä, sepelhanhiparven ja kivitaskun ym. Illan Siikalahtikäynnin parasta antia oli jopa 10 harmaasorsaa.

J.A.