Kymmenes lokakuureissu Säppiin
Lokakuun ensimmäisenä päivänä kävin työpäivän jälkeen pikaisesti etsimässä harmaasirkkua Saaren Pohjasuolta, mutta eipä sitä näkynyt eikä juuri mitään muutakaan – yksi Parikkalan viimeisistä varpuspareista kirjautui havikseen.
2.10. saapuivat Merja Laari ja Oskari Saunisto pihaamme aikaisin ja klo 7:30 olimme jo matkalla kohti Lappeenrantaa. Siellä Merja ja Oskari suuntasivat viimeisille kauppaostoksille tipautettuaan minut keskussairaalalle, jossa minulla oli ohjelmaa vajaaksi pariksi tunniksi. Merja ja Oskari ehtivät käydä Askolan tornillakin ennen kuin olin vapaa valvotteistani ja pääsimme jatkamaan matkaa kohti länsirannikkoa.
Emme ajaneet ihan suorinta reittiä vaan kurvasimme Riihimäen kautta, jonne Ahti Ihonen oli junaillut itsensä. Lopulta auto aivan täyteen pakattuna jatkoimme kohti Poria ja Kuuminaisten Salokankaan rantaa.
Matkalla ei pahemmin lintuhavainnoilla juhlittu mutta parissa paikassa näkyi fasaaneja ja Huittisissa yksi keskellä peltoaukeaa seisoskellut harmaahaikara. Olimme lopulta satamassa viitisen minuuttia myöhässä mutta pian oli Kala-Tommin paatti pakattu ja lähdimme tyynessä kelissä kohti Eurajoen Luvian Säppiä, jonne tieni vei jo kymmenettä syksyä (lokakuuta) peräkkäin. Kyydissä oli lisäksemme Paul Boijer, jonka Mäkelän Petteri oli kiltisti kuskannut satamaan rautatieasemalta, sillä meidän kyytiin ei enää olisi mahtunut.
Puolta tuntia myöhemmin rantauduimme Säppiin, josta roudasimme tavaramme asemalle. Ilta oli sen verran pitkällä, ettemme enää sännänneet maastoon vaan kotiuduimme asemalle. Tapasimme asemalla jo saaressa olleet Jani Vastamäen, Petri Saaren sekä Sebastian Andrejeffin.
3.10. aamu alkoi tuttuun tapaan siten, että rengastaja lähti muita aikaisemmin verkoille ja auringon noustessa muu porukka kokoontui Prakalan edustalle pommikopille staijaamaan kahden tunnin pituista aamuvakiota.
Muutto oli tutun rauhallista, mutta sentään pari harmaasorsaa, jokunen ruokki, pari paikallista riskilää, pieni merisirriparvi, merikihu, nuori selkälokki, mustavaris sekä isokäpylintuja ym. nähtiin.
Aamupalan jälkeen kipusimme pikaisesti majakkaan, kun ovet olivat auki. Sitten suuntasimme saaren kierrokselle, joka oli hikinen, sillä keli oli todella kesäinen. Saari koluttiin huolella, sillä kisasimme saarikisaa muita lintuasemasaaria vastaan. Havainnot jäivät kuitenkin vaatimattomiksi, sillä parempia havaintoja olivat vain mantereella näkynyt jalohaikara, pari sinisuohaukkaa, ampuhaukka, nuori kalatiira, valkoviklo, 3 jänkäkurppaa ja mustapääkerttu ym.
Lopulta päivän aikana havaitsimme 81 lajia, jolla irtosi saarikisan kolmas sija Utön 87 ja Lågskärin 82 lajin jälkeen. Rareja ei ollut löytynyt, mutta olin sentään saanut jokusen Säppipinnan, kun en koskaan aiemmin ollut saaressa näin aikaisin ”keväällä”.
Illalla ihmettelimme lämpökameroilla korkealla taivaalla mennyttä kovaa rastasmuuttoa, jonka lomassa näkyi pari lehtokurppaa sekä suo-/sarvipöllökin.
4.10. keli oli vielä lämpimämpi ja tyynempi. Näkyvyys oli erinomainen mutta muutto vaisua. Aamuvakio menikin ilman yllätyksiä, mutta vakion jälkeen Prakalan komppauksella löytyi lapinsirkku.
Saari kierrettiin taas porukalla mutta havainnot jäivät todella vaisuiksi. Verkoilta sentään napsahti pikkusirkku, mutta me saaren kiertäjät olimme aivan kaukaisimmassa osassa saarta emmekä lähteneet vuodaria bongaamaan. Onneksi sirkku lopulta näyttäytyi meillekin Hanhistossa pariin otteeseen lennossa. Etenkin hippiäisiä oli saaressa siihen malliin (iltahuudossa kirjattiin 543), että olisi olettanut jotain muutakin löytyvän mutta kun ei niin ei… Ainoaksi Säpin pinnaksi sain mantereen päällä lentäneen närhen.
Illalla saunottiin ja tietysti taas roikotettiin pihaverkkoja iltahuudon ajan ja vähän pitempäänkin mutta pöllöjä ei havaittu.
5.10. oli yhä vain lämpimämpää ja tyynempää – ja vaisumpaa. Ja aamu alkoi heti pikkujoutsenella, joka nähtiin myöhäisheränneiden toimesta aseman pihasta lennettyään jo rannassa staijaamassa olleiden yli huomaamatta.
Aamuvakion antia olivat lapasotka ja merikihu sekä muut joka aamuiset lajit. Saaren kierros oli vähän väsynyttä ja lopulta kiersimmekin vain osan saaresta – Krävelin puoli oli ollut aivan tyhjä linnuista, joten sinne emme jaksaneet. Näkyvyys oli niin hyvä, että staijailimme jonkin aikaa mantereelle ja Ahti onnistuikin saamaan harakasta kovan Säpin pinnan. Ihme kyllä kovallakaan staijilla ei toista harakkaa löytynyt, vaikka närhiäkin nähtiin kahdeksan ym. Muuten kierroksen antia olivat hetken hyvin äänessä olliut pikkusieppo, lapinsirkku sekä kanahaukka sekä muut jokapäiväset tirpiäiset.
6.10. keli oli muuttunut tuuliseksi mutta silti merellä oli yhtä vaisua. Aamuvakion ylläreitä olivat muuttanut pikkulokki sekä Prakalaan laskeutunut meriharakka. Aiemmin saarta kiertämään lähteneet Paul ja Ahti näkivät pulmussirrin mutta Oskarin kanssa emme enää sitä löytäneet – emmekä kyllä mitään muutakaan.
Lopulta oli aika kantaa tavarat satamaan ja klo 14:00 saapui Tommi hakemaan meitä takaisin mantereelle.
Saimme ihme kyllä kaikkien viiden tavarat ja itsemmekin pakattua Merjan autoon ja lähdimme ajamaan kohti Poria. Suuntasimme Yyteriin, jossa ravasimme aika vauhdikkaasti Sannannokan tornille, jonka edustalla kellui iso sinisorsaparvi, josta löysimme helposti Porissa pitkään viihtyneen nokisorsan. Parvesta löytyi myös sini- ja jouhisorsan koirasristeymä, jollaisen Ahti ja Paul olivat kierroksellaan nähneet aamulla Säpissäkin. Lieneeköhän sama lintu vai ei? Jännä nähdä käyköhän nokisorsakin jossain vaiheessa Säpissä?
Nähtyämme myös suosirrejä, muutaman tundrakurmitsan sekä yksittäisen suokukon palailimme autolle ja tipautimme sitten Paulin rautatieasemalle ja lähdimme ajamaan kohti Helsinkiä. Kehä kolmosen varressa tipautimme Ahtin huoltoasemalle, jossa hänen isänsä oli jo odottamassa. Söimme Sipoossa kunnon hampurilaisannokset ja väsyneinä jatkoimme matkaa Parikkalaan, jossa olimme lopulta vähän ennen puoltayötä. Reissu oli tullut heitettyä ja vaikka havainnot olivat jääneet paljon odotettua vaisummiksi, oli pikainen loma mukavassa seurassa tullut tarpeeseen!
J.A.