. . Lintuharrastajan päiväkirja Birders diary . .

1.12. alkoi talvikausi sopivasti sunnuntaina, joten päätin aamusta ajella Lappeenrantaan kokeilemaan, suostuisiko pitkään paikalla ollut harjalintu näyttäytymään ja tulemaan näin uudeksi talvilajiksi maakunnalle? Lintu oli liikkunut aika isolla alueella ja kuten tunnettua ”upupat” ovat aina yhä hankalia…

Viestittelimme Jarmo ”Kettu” Koistisen kanssa tapaavamme pelipaikoilla ja perille päästyäni törmäsinkin Jarmoon, Jandaan ja heidän koiriinsa aika pian. Sovimme kiertelevämme eri puolilla nurmikoita tarkkaillen ja olipa meillä molemmilla lämpökameratkin mukana helpottamassa linnun löytämistä. Eipä mennyt kauankaan, kun sain viestin, että lintu oli löytynyt Jandan, koirien ja vähän ehkä Jarmonkin tarkkaavaisuuden ansiosta.

Kiiruhdin paikalle ja harjalintu kökötti onneksi yhä puussa, johon se oli säikähtänyt koiran ulkoiluttajaa ja Janda oli sen äkännyt lentävän puuhun. Otimme linnusta pikaisesti muutamia kuvia, kun viereiseltä kumpareelta pääsi aika hyville holleille, mutta pidimme toki lintuun parin kymmenen metrin etäisyyden. Sitten hyvään pinnaan tyytyväisinä lähdimme palailemaan autoillemme.

Shoppailin Lappeenrannassa parisen tuntia ja kävin sitten Luukkaansalmella yrittämässä siellä näkynyttä tunturikiurua ilman onnea. Imatralla kurvasin marketeille ja kävin Vuoksen rannassa sekä vielä bongaamassa Kymälahdelta mustapääkertun.

Viikolla en pahemmin jaksanut retkeillä edes ruokatunneilla, kun sää oli mitä oli. Jopa 32 pulun parvi näkyi kylällä, mutta muuten havainnot jäivät muutamaan laulujoutseneen ja sinisorsaan sekä harmaalokkeihin ja mustarastaisiin.

Itsenäisyyspäivänä olimme taas Kouvolassa ja rallasimme tällä kertaa Hannan ja tämän siskon Elissan kanssa. Aloitimme klo 6:30 etsimällä lehtopöllöä ja sitte peukaloista mutta aloituslajeiksemme kirjautuivat laulujoutsen, sinisorsa, mustarastas, punatulkku ja sitten yllättäen aivan vieressämme huusi lehtopöllö! Lintu löytyi lämpökameralla näkyvillekin mutta pian se lennähti kauemmaksi metsän siimekseen.

Jatkoimme Saksanahon ruokintapaikalle, josta pienen odottelun jälkeen hoitui muutamien tavallisten lajien ohella valkoselkätikka ja pähkinänakkeli sekä pyrstötiainen. Sitten suuntasimme koskikaran kautta Kymijokea koluamaan. Alku jatkui mainiona, kun näimme kolme lapasotkaa, kaksi uiveloa ja kanahaukan sekä useammankin peukaloisen, isolepinkäisen ym. Sitten tahti kuitenkin hiipui ja parin tavan lajin jälkeen ei meinannut löytyä mitään. Merikotka sentään ilahdutti mutta sitten alkoi karsea lumisade ja päätimme singahtaa bongaamaan Vänskän Antin löytämää merihanhea. Merikotka oli ajanut hanhen tiehensä, mutta samalla paikalla kellui yllättäen silkkiuikku ja mustalintu – toki olisimme tällä paikalla käyneet rallin aikana mutta myöhemmin.

Joella vaikutti olevan sen verran hyvin lintuja, että päätimme muuttaa retkisuunnitelmaamme ja jatkaa joen koluamista ja lisätä pari kohdetta. Lisäksi kävimme yhdellä järvelläkin, mutta onnemme tuntui kääntyneen totaalisesti! Merikotkia seilasi yhä siellä täällä ja ehkä ne olivatkin syypäitä siihen, ettei mitään muuta näkynyt?

Suuntasimme jossain vaiheessa tutulle taajama-alueelle, jossa aina aiemmin on ollut mukavasti lintuja mutta sielläkään ei ollut kerta kaikkiaan yhtään lintua missään! Lopulta meillä meni lähes pari tuntia parhaaseen retkiaikaan ilman ainoatakaan uutta lajia!

Lopulta pieneltä metsäpahaselta saimme pari metsätiaista ja läheiseltä peltoaukelta löytyi teeriparvi. Mutta seuraavaksi olimme olleet aikeissa suunnata isoja peltoja kiertelemään, mutta yhteistuumin päätimme, että suuntaamme takaisin aloituspaikkojemme huudeille, sillä jos taajamissakaan ei ole lintuja niin tuskin niitä on pelloillakaan.

Niinpä ajelimme ensin Lappalanjärvelle, joka ei saamiemme viestien perusteella ollutkaan täysin jäässä vaikka se oli siltä aamulla näyttänyt. Järven keskellä pienen sulan liepeillä näkyi muutama kalalokki sekä yksi harmaalokki, joita jäällä päivystänyt merikotka sekä ylitsemme lentänyt helikopterilaivue säikytteli lentoon. Sulasta löytyi tikistämisen jälkeen lopulta pilkkasiipikin. Jes – olimme palanneet ralliin!

Mutta ilta alkoi jo hämärtää, joten päätimme kimmota uudestaan Saksanahoon, sillä tikat ovat usein helpompia illalla kuin aamulla. Ja eipä aikaakaan, kun saimme harmaapäätikan lajilistalle.

Sitten edessä oli vaikeita valintoja. Puutelajeja oli tolkuttomasti – helpoimpina varpunen ja pulu. Ja pulujahan löytyy totutusti siltojen alta lämpökameralla, niin tälläkin kertaa.

Illan ajelimme vielä parin hiiripöllön perässä, kun varmemmalle huuhkajalle emme olisi enää kerinneet. Lopulta saaliiksemme jäi surkeat 42 lajia puutteina mm. em. varpunen, tilhi, varpushaukka, tikli, urpiainen ym. ym.

Mutta ei ollut ralli muillakaan ollut ruusuilla tanssimista ja lopulta ennätystasaisen rallin kolme kärkisijaa veivät Kymenlaakson rannikolla rallanneet joukkueet 47, 44 ja 43 lajilla ja perän kolme sijaa muodostivat Kouvolassa seikkailleet joukkueet 43, 42 ja 42 lajilla. Lopulta tarkistuslaskennassa onnistuimme nousemaan pois viimeiseltä sijalta ässien ansiosta mutta Teolle ja Veikalle emme ihan olleet pärjänneet. Mutta sinänsä olimme pärjänneet ihan hyvin, että kaksi muuta joukkuetta oli takuulla pohjustanut ihan kunnolla, kun taas me olimme päättäneet vasta paria päivää aiemmin osallistuvamme.

7.12. kävimme vielä Kouvolassa Saksanaholla ja Kymijokivarressa katsomassa muutamia samoja lajeja kuin edellispäivänä ja jatkoimme sitten Luumäen Huopaisille tutustumaan metsään, jossa harjalintubongarit olivat käyneet pohjantikkoja katsomassa ja kuvaamassa. Aika pian mekin yhden koiras tikan löysimme mutta keli oli niin hämärä, että kuvat jäivät vaatimattomiksi. Sitten jatkoimmekin Lappeenrantaan ja Imatralle kaupoille.

8.12. kävimme täydentämässä ruokintapaikkojemme tarjoiluja ja saimme huomata, että räksiä oli edelleen joka paikassa. Tilhiäkin näkyi vihdoin pari parvea, mustarastaita oli siellä täällä ja yllättäen näimme Siikalahdella myös punakylkirastaan.

9.12. ruokatuntikierroksella näin merikotkan ajaessani Tiviän ruokintapaikalle. Itse ruokinnalla ei näkynyt ihmeitä mutta samaa reittiä takaisin ajaessani näin tutun hiiripöllön Kaukolassa ja sitten huomasin vauhdista kuusen latvassa kökkineen pienen petolinnun, joka näytti lupaavalta. Ajoin hieman lähemmäksi ja sain todeta saaneeni vihdoin Parikkala-talvipinnan ampuhaukasta – oli sitä odotettukin, sillä se oli ehdottomasti helpoin puutelajini. Toki muutamia muitakin yllättäviä lajeja puuttuu (esim. kaakkuri, buteot ja merilokki eikä esim. hemppoa ja vuorihemppoa ei ole koskaan havaittu Parikkalassa talvella)!

10.12. näin taas vaihteeksi jonkun tummahkon isolepinkäislajin yksilön, tällä kertaa Kaukolan pellolla. Samanoloisen linnun olen nähnyt lähialueella myös kahtena edellistalvena. Tällä kertaa minulla ei ollut kameraa eikä edes kaukoputkea mukana ja lintu nappasi aika pian myyrän mullokselta ja lähti se kynsissään lentämään kohti Tiviää. Pari vuotta sitten pitempään Tiviällä olleelta yksilöltähän saimme oksennuspalloja kerättyä talteen ja niitä pitäisi olla tallessa niin rariteettikomitealla kuin Eläinmuseollakin. Toivottavasti joku osaa joskus kertoa, mitä nämä tummat ja raidalliset yksilöt ovat – erikoisia isolepinkäisiä vai taigaisolepinkäisiä?

Muuten viikolla havainnot jäivät tuttuihin hiiripöllöön, nakkeleihin, tikkoihin, koskikaraan, pyrstötiaisiin ym. ja mustarastaasta tuli päiväpinnaässä, mikä ei ole ollenkaan niin helppoa täällä kuin moni voisi kuvitella. Viikonloppuna lauantaina oli vielä retkikeliä ja pitkälti samoja lintuja näkyi sekä varpushaukka ja isolepinkäinen sekä tien yli jolkotellut iso näätä mutta sitten alkoikin kunnon lumimyräkkä.

J.A.