Tapahtumia kerrakseen
Perjantaina 14.8. jouduin pyörittelemään peukaloita iltapäivä kolmeen asti, kunnes Hanna lopulta pääsi töistä. Varttia yli otimme suunnan kohti etelää ja ajelimme rivakasti Virolahden kirkolle, josta oli aamulla löytynyt Suomen toinen valko-otsalepinkäinen. Tämä Klaus Laineen löytämä lintu oli todella kaivattu laji monien listalle, sillä edellinen havainto, 23.10.1982 Lemland Lågskär, oli ollut vain neljän havainnoijan herkku. Parkkeerasimme kirkon parkkipaikalle, jolle lintu jo näkyi pienessä marjapuskassa. Paikalla oli runsaasti bongareita ja tietysti tuttujakin. Itse hiivin Mika Bruunin luokse, koska tiesin hänen kuitenkin olevan hyvässä kuvauspaikassa ja kohta kuvasimmekin lintua yhdessä sen liikkuessa kirkon taustalla olevien puiden ja pensaiden sekä samaisen pihamaalla olevan marjapuskan väliä edes takaisin.
Tunnin verran ihastelimme tätä pientä ja somaa sulkasatoista lepinkäistä ja rupattelimme tuttujen kanssa, ennen kuin lähdimme jatkamaan matkaa. Ajoimme Kirkkonummelle vanhempieni luokse, jossa majoituimme.
Seuraavana aamuna lähdimme klo 6:30 isäni kanssa kahdestaan kohti Espoon Soukkaa, jossa kurvasimme venesatamaan. Löysimme vanhan ystäväni Kai Hilditchin, joka on alkanut viedä yrityksensä Marinerin nimissä asiakkaita lintu-, luonto- ja kuvausretkille pääasiassa Helsingin Espoon ja Kirkkonummen saaristoon, ulkoluodoille sekä aavalle ulapalle.
Kaitsu jo valmisteli venettä eikä aikaakaan, kun lähdimme vesille. Ajelimme aika rivakkaa vauhtia ensimmäisille luodoille, joilta löytyikin heti mukavana yllärinä ristisorsa sekä myöskin tyllejä ja suosirrejä ym.
Koska reissumme päätavoitteena oli löytää kahlaajia, jatkoimme seuraavaksi Kirkkonummen puolelle seuraaville luodoille, joilta lisää tyllejä ja suosirrejä, mutta myös tundrakurmitsa, pikkutylli, suokukko sekä luotokirvinen, ennen kuin saavuimme Örskärin saareen, jolle rantautuessamme ylitsemme lensi punakuiri. Käppäilimme saaressa tovin havaiten mm. pikkulepinkäisen ennen kuin lähdimme taas vesille.
Jatkoimme vielä ulommas merelle, mutta uloimmilla luodoilla oli hiljaista. Merellä havainnot jäivät pariin kuikkaan, kaakkuriin sekä nuoreen pikkulokkiin. Myös harmaahylkeitä eli halleja nähtiin. Maisemat olivat hienoja ja kelikin alkoi vähän viileän aamun jälkeen lämmetä mukavasti.
Sitten kiihdytimme taas vauhtia ja jatkoimme vielä parille Helsingin puolella olleelle ulkoluodolle, joilta löytyi lisää tyllejä, suosirrejä ja suokukko mutta myös kuusi isosirriä.
Lopulta jatkelimme takaisin Espoota kohti toiveissamme löytää vähäisten lokkien ja tiirojen joukosta viime päivinä varsin runsaana esiintynyt riuttatiira, mutta emme moista nähneet, mikä oli lopulta aika käsittämätöntä, sillä myöhemmin saimme todeta aika lähellä meitä nähdyn useita lintuja, Kirkkonummen Rönnskärillä jopa 19 lintua! Mutta emme antaneet tämän häiritä vaan nautimme reissun lopusta ja lopulta olimme takaisin Soukan venesatamassa, jossa oli aika kiitellä Kaitsu ja jatkaa pitkää päiväohjelmaamme.
Jatkoimme isäni kanssa Helsingin Viikkiin, jossa BirdLifen Lintumessut olivat jo hyvän aikaa olleet käynnissä. Heti ensimmäisenä suuntasimme ostamaan kojuilta ruokaa, sillä alkoi olla jo melkoinen nälkä. Tapasin messuilla tietysti taas parin askeleen välein tuttuja ja siinähän se muutama tuntinen menikin. Sekä Hanna että veljeni Pirkka olivat messuilla hommissa BirdLifen hallituksen jäseninä, joten heitäkin tietysti jututimme isäni kanssa. Myös Pirkan tytär Iina oli messuihin tutustumassa. Vähän jotain tuli shoppailtuakin mutta pääasiassa olin suusta kiinni…
Lopulta kello tuli neljä ja lähdimme isäni sekä Iinan kanssa palailemaan Kirkkonummelle, jossa äitini jo oli meitä odotellut saapuvaksi syömään. Itse suuntasin illalla vielä Espoon Laajalahdelle, jossa parin tunnin retkellä näkyi mm. pikku-uikku, pari kuovisirriä, pikkusirri, pikkutikka ym.
16.8. heräsin taas aikaisin ja otin suunnan kohti Porkkalan Pampskatania, jonne löysin pienen haparoinnin jälkeen klo 7:15. Tavoitteenani oli nyt löytää riuttatiiroja, joka on minua vuosien saatossa kiertänyt ihan tarpeeksi – yhden sentään olin Suomessa aikanaan nähnyt mutta huonosti. Enpä kauan ehtinyt luotoja selata, kun näin kolmen tiiran laskeutuvan kalalokkiparveen. Tunnistin linnut aika huonosta näkyvyydestä (vähän epämääräistä sumua ja väreilyä) huolimatta vanhaksi sekä kahdeksi nuoreksi riuttatiiraksi. Koska lintuja oli edellispäivänä ollut alueella niin paljon, päätin seuloa saman tien koko muunkin näkyvän merialueen, josko lintuja löytyisi lisää. Eipä löytynyt, joten laitoin lopulta tiirani Lintutiedotukseen, mutta tarkistettuani luodon, eiväthän ne enää siinä olleetkaan.
Seuraaviin muutamiin tunteihin en nähnyt kuin lokkeja ja kalatiiroja sekä yhden nuoren lapintiiran, mutta muuten sorsia muutti useita parvia (kaikkia tavallisia lajeja) yhteensä 215 lintua, 30 mustalintua, 3 pilkkasiipeä, alli laskeutui ulapalle, kaakkuri, pari kuikkaa sekä myös jalohaikara, 8 meriharakkaa, 13 punakuiria, 6 tundrakurmitsaa, 6 kapustarintaa, 10 suosirriä, metsäviklo, ampuhaukka ja 95 keltavästäräkkiä ym.
Taas muut olivat nähneet enemmän ja alkoi jo ärsyttää, kun kovasti halusin nähdä riuttatiiroja paremmin. Lopulta löysin kolme riuttatiiraa etenemästä kalastellen länttä kohti, mutta nämäkin olivat kaukana. Onneksi seuraavat neljä tulivat heti perään ja ne tulivat jo mukavalta etäisyydeltä, joten otin niistä kuviakin. Ja kesken kuvailun alkoi tuntua, että tiiroja oli joka puolella. Jossain vaiheessa niitä oli lähistöllä enimmillään kuusi lintua.
Katselin vielä alhaalla rannassa tiirojen kalastelua, kun isäni ja Iina saapuivat Pampskatanin kalliolle. Kävin hakemassa heidätkin alas ja ajattelin heti näyttää isällenikin ”riuttiksen” elikseksi mutta ne olivat kaikki tiessään. Seuraavan tunnin söimme eväitä, katselimme Alisa Vainion huikeaa EM-maratonia sekä itse tietysti yritin löytää lisää tiiroja mutta eipä niitä enää näkynyt. Lopulta kipusimme takaisin kalliolle, jonne oli saapunut muutama bongari riuttiksia yrittämänn eikä heilläkään vielä ainakaan varmaa havaintoa ollut. Siinä rupatellessamme löytyi kuitenkin niemen siltä puolelta, jonne alhaalta ei ollut näkynyt yksi tiira, joka varmistui pian riuttatiiraksi. Näin isäni sekä myöskin Iina pääsivät näkemään tämän pikkuharvinaisuuden, jollaiseksi ehkä nyt vihdoin pystyn itsekin sen myöntämään.
Vanhempieni luo saavuttuamme, sain tehtäväkseni hakea Pirkan rautatieasemalta ja kohta taas syötiin. Lopulta Pirkka ja Iinakin päättivät hypätä kyytiini, kun minun oli aika lähteä kotimatkalle. Hanna oli BirdLife velvollisuuksien jälkeen suunnannut Itäkeskukseen, jonne Pirkka ja Iina jäivät nyt vuorostaan shoppailemaan ja kuluttamaan aikaa ennen kuin heidän piti jatkaa rautatieasemalle. Me puolestaan lähdimme ajelemaan kohti Parikkalaa. Matkan varrella kurvasimme Luumäen Taavetissa erään tehdasalueen tukkipinoille, josta löysimme pienen hakemisen jälkeen nuoren mustaleppälinnun.
Lopulta olimme kotona varsin väsyneinä – mutta kerrankin itselläni oli ollut tuuria matkassa, eikä Hannakaan ollut tyhjin käsin jäänyt, sillä messuilta oli tarttunut matkaan uudet kiikarit.
J.A.