. . Lintuharrastajan päiväkirja Birders diary . .

1.6. rengastelimme SSP-pyynnin Papinlahdella ja saimme saaliiksi 4+3k pensaskerttua, kirjosiepon, talitiaisen, pikkulepinkäisen sekä punavarpusen. Myöhemmin rengastimme myös naakkapoikueen yhdestä pöllönpöntöstämme. Jaksoin illalla vielä retkelle lähipeltojen kierrokselle ja patotielle ja havaitsin mm. taigametsähanhen, sinisuohaukan, heinäkurpan, suopöllön, pönttömme edustalle olleen helmipöllön maastopoikasen, ruokosirkkalinnun, luhta- ja rastaskerttusen sekä pähkinänakkelin.

2.6. ainoat mainittavammat havainnot olivat ruokatunnila näkynyt turhan kaukainen n-puk sirosuohaukka sekä öisellä Siikalahden käynnillä löytynyt helmipöllön maastopoikue. Ja seuraavanakaan päivänä ei näkynyt kolmea meriharakkaa kummempaa.

4.6. ruokatunnilla näkyi haarahaukka ja illalla kävimme rengastamassa pöntöstämme kaksi pienempää, vielä rengastaan odottanutta lehtopöllön poikasta. Yöllä Siikalahdella sai taas kuunnella mm. rastas- ja rytikerttusta sekä ruokosirkkalintua.

5.6. ruokatunnilla Siikalahdella näkyi pari vesipääskyä etsimässä laskeutumispaikkaa. Haarahaukkakin taas nähtiin. Illemmalla teimme Saaren kierroksen, jonka ainoat paremmat havainnot olivat viitasirkkalintu, rytikerttunen sekä harmaahaikara, jollainen näkyi paluumatkalla myös Särkisalmella. Seuraavan päivän havainnot olivat samoja tuttuja lintuja.

7.6. teimme kunnon yökierroksen Saarella, mutta ihmeellisempiä havaintoja ei tullut. 22 ruisrääkkää, 5 heinäkurppaa, sarvipöllöjä, suopöllö, 5 kehrääjää, 21 satakieltä, 5 viitasirkkalintua, kultarinta, 30 viita- ja 4 luhtakerttusta, 3 kuhankeittäjää jne. löydettiin. Aamun valjettua kävimme myös Soininmäen metsissä, jossa rummutteli aktiivisesti pohjantikka, pari pikkusieppoa lauloi ja pyy nähtiin. Tarvassaaresta löysimme rastaskerttusen, jonka päätimme ottaa kiinni ja rengastaa. Samalla paikalla ylitsemme lensi kaksi kaakkuria.

8.6. oli taas SSP ja saimme ruoko- ja viitakerttusen, 3+2k pensas- ja 2 lehtokerttua, pajulinnun, 3k talitiaista sekä 2+1k pajusirkkua. Iltaretkellä stoppasimme patotielle ja kuulimme heti viiksitimalin ääntelyä! Kun lintua ei meinannut millään kuulua paremmin saati näkyä, soitimme hieman atrappia ja lintu tuli kuin ohjus tien varren puskiin. Lopulta päätimme kihlata linnun renkaalla, kun paikalle oli saapunut lähes kaikki lähiseudun ornit. Aika pian porukka singahtikin tätä Parikkalan kautta aikain neljättä ja ensimmäistä kesäistä timalia bongaamaan.

Kotiin palaillessamme löysimme kotipihastamme valkoselkätikan maastopoikasen. Iltaretkellä näimme vielä heinäkurpan ja kuulimme uuden rytikerttusen.

11.6. Siikalahdella näkyi mustaviklo sekä pari suokukkoa arvatenkin jo syysmuutolla ja 12.6. aloitimme Siikalahden kartoituksen kolmannen ja viimeisen kierroksen eteläpuolen yölaskennoilla, jonka havainnot jäivät luhtahuittiin, 13 luhtakanaan, valkoselkätikkaan, luhta- ja rastas- sekä kolmeen uuteen rytikerttuseen sekä kuhankeittäjään.

13.6. laskennat jatkuivat ja itselläni paremmat havainnot olivat pyypoikue, merikotka, pikku- ja valkoselkätikka sekä taas uusi rytikerttunen. Hanna löysi pähkinänakkelien maastopoikueen, joka minunkin piti käydä bongaamassa. 14.6. laskennassa näkyi taas haarahaukka, 3 valkoselkä- ja jopa 6 pikkutikkaa, kultarinta, rytikerttunen sekä sama tuttu rastaskerttunen. Iltaretkellä näimme tundrametsähanhen, heinäkurpan sekä kävimme moikkaamassa lehtopöllöjä, joista ainakin kaksi oli jo lähtenyt pöntöstä maastoon. Seuraavana päivänä näimme pikaisesti toisen niiden emoistakin.

16.6. työmatkalla laskin Saharannasta 24 ad ja 35 juv valkoposkihanhea ja illalla näimme kylän päällä lentämässä jopa neljä meriharakkaa. Kävimme myös katsomassa Hannan aiemmin löytämää hautovaa kehrääjää. 17.6. Hanna löysi Saharannasta keltavästäräkin ja illalla kävin yrittämässä bongata viiriäisen Rautjärvipinnaksi, mutta eipä lintua kuulunut.

19.6. patotiellä näkyi naaras heinätavi ja illan peltokierroksella löysimme Kullinsuon julkiselta paikalta jopa yhdeksän soidintavaa heinäkurppaa. Kolme lisää näkyi toisella paikalla ja pitihän sitä käydä vielä tarkistamassa, että loputkin lehtopöllöt olivat nyt päässet maastoon ruokaa kerjäämään.

Juhannuksena nukuimme vähän pitempään ja suuntasimme sitten Tähtiniemeen etsimään siellä muutamana aamuna erään mökin tallentavassa äänittimessä kuulunutta idänuunilintua. Lintu löytyikin pienellä hakemisella. Samalla tehtiin muitakin mukavia lintuatlashavaintoja. Sitten jatkoimme kokeilemaan uudestaan viiriäistä Rautjärvipinnaksi mutta eipä onnistanut. Läheiseltä suolta löysimme kuitenkin kolme valkoviklon poikasta rengastettavaksi. Kokkolanjoella varoitteli virtavästäräkki tutussa paikassa ja yllättäen löysimme niiden pesän todella omituisesta paikasta.

21.6. oli taas SSP ja saaliiksi tuli ruokokerttunen, 2k pensaskerttua, 1k lehtokerttu, 4+1k pajulintua, 10 sini- ja 2+1k talitiaista, ylläri-töyhtötiainen sekä pajusirkku. Illalla alkoi kuulua kummia, kun tuli tieto, että ahvenanmaalainen nuorukainen oli kuvannut jossain päin saaristoa Suomen ensimmäisen kiharapelikaanin. Muuten homma olisi mennyt vitsistä tai huijauksesta mutta Ruotsissa oli ollut muutamia päiviä aiemmin pari päivää kiharapelikaani ja kuvien lintu näytti samalta. Martin Helinin ja Karoliina Hämäläisen ym. salapoliisityön tuloksena paljastui, että lintu oli kuvattu jo paria päivää aiemmin Kökarissa ja homma tuntui lässähtävän. Mutta lopulta lintu löytyi kuin löytyikin samaiselta paikalta ja meidänkin piti alkaa suunnitella pitkää Juhannusbongausta! Ensin kuitenkin suuntasimme anoppilaan syömään lettuja – pitäähän elämässä jotenkin osata laittaa asiat tärkeysjärjestykseen!

Kun niin Hanna, tämän sisko Elissa kuin Kososen Veikkakin olivat innokkaita bongausreissulle, niin siinä lettuja popsiessa päätin tilailla seuraavaksi aamuksi Princess Explorer paatin Korppoon Buffalo-baarin edustan satamaan ja Lintutiedotuksen avulla löytyi muutamassa minuutissa loput lähtijät 25 henkeä vetävään paattiin.

Parin tunnin huonojen unien jälkeen treffasimme ennen puoltayötä meidän pihalla ja lähdimme pitkälle ajomatkalle kohti Paraisia. Matka oli pitkä ja lopulta olimme Saaristotiellä, jolla meitä ajoi vastaan ensimmäisen aallon bongarit, jotka olivat jo iltayöstä onnistuneet bongauksessaan. Lopulta jo klo 5:30 olimme Nauvon lautassa useiden tuttujen bongareiden kanssa ja klo 6:00 lauttailimme Korppoon saareen. Sitten saimme odotella hieman toista tuntia paattiamme ja oli mukava huomata, että kaikki paatista paikan tilanneet saapuivat ajoissa. Veneen kapteenin kanssa olimme sopineet lähtevämme aikaisintaan klo 7:30 ja viimeistään klo 8:00. Ja mukavasti paatti saapuikin siten, että pääsimme matkaan kohti Kökaria noin klo 7:40.

Parin tunnin venematka kului hermostuneesti mutta onneksi kuudelta saareen taksiveneellä lähtenyt porukka ilmoitti linnun olevan vakiokivellään. Mainittakoon, että tähän mennessä olin matkalla kuitannut huikeita vuodareita – haahkan, kyhmyjoutsenen sekä lapintiiran. En ollut koko vuonna nähnyt merta…

Lopulta rantauduimme Kökariin, jonne kapteenimme oli järjestänyt kaksi pakettiautoa kuljettamaan meitä pelipaikoille. Toinen, isompi auto saapuikin saman tien ja lastauduimme kahdeksan ihmistä kyytiin. Me matkan järjestäneet ja sitten isoimman elisluvun omaavat. Muut joutuivat jäämään odottamaan seuraavaa kyytiä. Emme olleet ajaneet montaakaan sataa metriä, kun saimme tiedon, että satamaan jäänyt porukka näki kiharapelikaanin lennossa! Saimme nuotteja, että lintu lentää tuulimyllyn suunnassa ja onnistuimme etupenkiltä Hannan kanssa näkemään, kuinka lintu katosi matalalla männynlatvarivin taakse. Ajoimme linnun perään Västerfjärdenille, jolla se oli edellispäivänäkin käynyt oletettavasti kalassa. Emme kuitenkaan lintulavalta lintua nähneet, mutta perimmäisimpään pohjukkaan emme millään tältä paikalta nähneet. Olimme jo nousemassa autoon, kun saimme taas tiedon, että lintu oli lennossa ja noussut juuri tästä pohjukasta. Ehdin itse singahtaa kalliolle ja nähdä linnun taas katoavan matalalla puiden latvojen taakse suuntanaan tällä kertaa taas se perinteinen kari, jolla se oli aamullakin ollut.

Ajoimme pientä tietä kohti Storstensuddenin kalliota, jolta lintua oli pääasiassa katseltu. Tietysti kapealla tiellä tulivat tien omistajat vastaan ja hepä eivät olleetkaan kauhean suopeita päästämään meitä ajamaan pitemmälle. Ilmeisesti heiltä oli aamulla saatu lupa tien käyttöön, mutta enää lupa ei tainnutkaan olla voimassa? Niinpä jouduimme kävelemään loppumatkan. Pyörällä, siis yhdellä pyörällä, satamasta liikkeelle lähteneet Veikka ja Teo Ylätalo olivat juuri meitä ennen paikalla ja kiharapelikaani oli kuin olikin vakiokarillaan seisoskelemassa.

Sekoilujen jälkeen osa porukastamme oli siis yhä satamassa mutta sieltähän lintu oli jo nähty ja nyt meidän autossa olleistakin kaikki pääsivät nyt linnun näkemään. Ja kohta taksit toivat loppuporukkammekin lintua ihastelemaan. Kiharapelikaani oli varsin kaukana, mutta kyllä tämä silti havaintona nousee ainakin minulla ihan kärkipäähän Suomessa ikinä! Pienen lento”pyrähdyksenkin” lintu esitti mutta laskeutui sitten uimaan ja nousi taas myöhemmin toiselle karille, jolla se pysyi niin kauan, että me päätimme tilailla kyydit takaisin satamaan.

Paluumatka sujui onnellisissa merkeissä ja vuodariksi napsahti vielä niin riskilä kuin ruokkikin. Lopulta Korppoossa oli lautalle jo kunnon Juhannuksen paluuliikenneruuhka. Pääsimme kuitenkin toiseen lauttaan ja jatkoimme Nauvon läpi toiselle lautalle, jolle pääsyä saimme jonottaa tunnin. Itse sain tässä välissä vähän nukuttuakin.

Turun seudulla olisi ollut bongattavana pesivää kattohaikaraa Turussa ja tundrakurppeloa Raisiossa ja olipa Jyväskylässä paksujalkakin, mutta me olimme valitettavasti (kaikki paitsi Veikka) liian väsyneitä ajattelemaankaan ylimääräisiä mutkia paluumatkallemme. Salossa kävimme pikaisesti yrittämässä ruskosotkaa Omenojärvellä, mutta havainnot jäivät punasotkapoikueeseen ja räyskään. Syötyämme jatkoimme Kouvolaan, jossa Elissa kävi tyhjentämässä postilaatikkonsa ja sitten jatkoimme Parikkalaan. Jaksoimme vielä käydä kuulostelemassa lehtopöllöpoikueen ääntelyä, ennen kuin olimme kotona, josta Elissa ja Veikka jatkoivat vielä tahoilleen.

Seuraava päivä meni aika horroksessa, mutta 24.6. kävimme rengastamassa tuulihaukkapoikueen Rautalahdella, Tönkinsuolla näkyi pari pikkukuovia ja varmistimme, että kehrääjän poikaset olivat kuoriutuneet (mutta vielä ne eivät voineet olla rengastusikäisiä) ja sitten kävimme vielä rengastamassa virtavästäräkkipoikueen Kokkolanjoella. Alkuyön peltokierroksella näimme vielä heinäkurpan.

25.6. pikaisen iltapäiväretken paras havainto oli Yrttitarhassa näkynyt ja kuulunut varpuspöllö ja 26.6. kylällä näkyi taas kolme meriharakkaa. 27.6. teimme ensimmäisen vesilintujen poikuelaskennan, jonka tuloksena näkyi taas, ettei Siikalahden pohjoispuolella ole lintuja nykyisellään juuri lainkaan. Parempia havaintoja koko lahdelta olivat muutama harmaasorsa, harmaahaikara sekä mustaviklo. Keskiyön pikaretkellä kuulin Siikalahdella pari kehrääjää rastaskerttusen, luhtahuitin ja pari sarvipöllön poikasta.

28.6. kävimme Mikkelissä serkkuni syntymäpäiväjuhlissa ja reissun havainnot jäivät muutamaan atlashavaintoon, kuten puukiipijän ja peukaloisen pesään. 29.6. kävin itse vilkaisemassa Kokkolanjoella, että virtavästäräkit olivat kasvaneet jo lähes ulos pesästään. Illemmalla teimme lyhyen Saaren kierroksen, jolla näkyi mm. haarahaukka Akonpohjassa, pari harmaasorsaa eri paikoissa ja löysimmepä myös kuhankeittäjän pesän lämpökameran avulla.

30.6. iltapäivällä saapui Pirkka vaimonsa Anittan ja kahden nuoremman lapsen Iinan ja Veikan kanssa pikakäynnille Parikkalaan. Pikaisella hautausmaan käynnillä ei löytynyt kuhankeittäjää, mutta kultarinta ja käenpiian pesä löydettiin. Yökin oli tuulinen mutta suuntasimme silti Pirkan ja Veikan kanssa lähiseudun kierrokselle, jonka saldoa olivat mm. useat sarvipöllöpoikueet, pari suopöllöä, jokunen heinäkurppa, kaakkuri, useat viitakerttuset, ryti- ja rastaskerttunen sekä viitasirkkalintu. Öinen äänimaailma oli jo todella hiljaista verrattuna kesäkuun alkupuoleen, mm. ainoatakaan kaulushaikaraa, luhtahuittia tai satakieltä ei enää kuulunut ja lehtopöllötkin olivat lentäneet ties minne. Muutama hyvä vuodari kuitenkin saatiin Pirkalle.

J.A.