Toukokuun jälkipuolikas
Kevään eteneminen jatkui tökkien, kun kelit olivat edelleen pääasiassa pohjoistuulisia. Muutamia kunnon hanhimuuttoja nähtiin ja välillä taivas tuntui olevan täynnä hanhia, mutta muutot osuivat sellaisille päiville, etten itse päässyt niistä pahemmin nauttimaan. Toki olisi tuolloinkin yrittänyt löytää taivaalta mitä tahansa muuta kuin hanhia.
Kuun puolivälissä mainittavia havaintoja olivat 15.5. Siikalahdella näkyneet haarahaukka sekä vuodari-tervapääsky ja17.5. Härskiinmutkan 3 lapasotkaa sekä kunnon Saaren kierroksella Akonpohjan 109 pikkulokkia ja harmaasorsa, Pohjanrannan lyhytnokkahanhi ja 2 lapinsirriä, Riionsalmen punavarpunen, Kanavalammen 2 lapinsirriä ja 2 mustavarista, Karinmäen 2 käenpiikaa, Saarenkylän lehtokerttu sekä parhaana Poutasenryhmän punakaulahanhi. Ilahduttavaa oli myös löytää Koukkuinnurmien maatiloilta varpusia.
18.5. teimme aamulla kevään ensimmäisen SSP-pyyntimme, jonka saldona oli vaatimattomasti 4 pensakerttua, 1r+2k pajusirkkua, räkättirastas, sinirinta sekä tiltaltti. Aamulla kuulimme laulavan kuhankeittäjän ja rengastusjakson lopussa ylitsemme muutti pari mehiläishaukkaa. Toistimme Saaren kierroksen myös sunnuntaina mutta hieman laihemmin tuloksin. Pohjanrannassa näkyi jp tundrakurmitsa sekä 10 lapinsirriä ja Ala-Ollukan kosteikolla 4/3 harmaasorsaa sekä jouhisorsapari.
Retken jälkeen kävimme moikkaamassa ainoan viirupöllömme maastopoikasia, joista yksi löytyi kuvattavaksi. Sitten singahdimme bongaamaan ensin rastaskerttusen patotieltä ja vielä rytikerttusen Kukonkannan raviradalta.
19.5. oli vuorossa vesilintulaskenta, jonka aloitimme pyydystämällä kautta aikain ensimmäisen lehtopöllömammamme rengastettavaksi. Olimme laskeneet poikasten kuoriutumisen oikein ja pesässä oli neljä pientä poikasta. Lehtopöllöemoahan ei saa rengastaa munilta eikä munien kuoriutumisvaiheessa, sillä emo voi tällöin hylätä pesinnän.
Laskennassa saimme todeta vesilintumäärien vähentyneen huomattavasti, kun suurin osa muuttajista oli jatkanut matkaansa ja pesivät linnut olivat hyvin piilossa pesillään. Lapasotkakoiras sekä harmaasorsapari sentään näkyi. Oheishavaintona näimme pari muuttavaa vaaleaa merikihua sekä itse näin ruokaa pesälleen kantaneen valkoselkätikan. Laskennan jälkeen staijailimme vielä patotiellä, jossa näimme muutaman alli- ja pari mustalintuparven sekä korkealla taivaalla muuttaneen suopöllön.
20.5. oli hanhityhjennyspäivä, mutta omat retkeni jäivät ruokatuntiin, jolloin yritin löytää taivaalta mitä tahansa muuta hanhiparvien lomasta. Löysinkin taas haarahaukan, kolme muuttanutta vaaleaa merikihua, matalalla pohjoisesta lahdelle saapuneet kuusi jalohaikaraa sekä muutaman kuikkaparven (yht. 61 lintua), joiden mukana oli yksi kaakkurikin. Hanhiparviakin piti sen verran katsoa, että tarkistin pari pikkuparvea sepelhanhiksi. Tervapääskyjäkin oli taivaalla jo 60 lintua eli kait nyt sitten oli kesä?
21.5. hoitelin ruokatunnin aluksi Siikalahti-vuodareihin pikkusiepon, sirittäjän ja kultarinnan ja jatkoin sitten patotielle. Rastaskerttunen raksutteli ja pari haarahaukkaa näkyi taivaalla. Olin jo aikeissa pakata tavarani, kun äkkäsin hyvän näköisen kotkan itätaivaalta. Lintu tuli suoraan kohti mutta kääntyi liukumaan matalalla kohti pohjoista ennen kuin sain sen putkeeni. Sitten jouduin vielä nuotittamaan kaikille muille, ennen kuin pystyin katsomaan lintua keskittyneesti. Mutta lintu vain liukui ja liukui. Pari kertaa se kanttasi hieman, jolloin sen yläpuolen kontrastit näkyivät hyvin – vaaleat peitinhöyhenkentät ja tummat siipisulat. Lintu oli kuitenkin sen verran kaukana, että kauheasti muuta ei meinannut saada irti. Revon Tahvo räiskin linnusta kuvia ja samaa yritti Huhtisen Mikakin, mutta lintu oli niin kaukana, ettei hän löytänyt lintua etsimeensä. Me muut yritimme tihrustaa linnusta muita tuntomerkkejä, mutta ainoastaan varsin selvärajainen ja kookas aquila-laikku kiinnitti huomioni.
Linnun vain liukuessa, laitoin Lintutiedotusviestin pikkukiljukotkasta, josko joku olisi sen reitillä. Ilmeisesti tällöin lintu oli kantannut kertaalleen paremmin ja Tahvo sai tarkennuksen osumaan lintuun. Itsekin löysin taas linnun taivaalta ja hieman paremmassa valossa kantatessaan näin, että myös alapuolella olivat siipisulat tummat ja peitinhöyhenet vaaleammat. Näin myös pariin otteeseen jotain vaaleaa käsisiiven tyvellä, jota epäilin poikkeuksellisen selviksi puolikuukuvioiksi – hälytyskellot eivät vieläkään soineet. Eivät edes siinä vaiheessa, kun linnun oltua jo tolkuttoman kaukana ja sen vihdoin kaarrellessa, lintu näytti varsin pitkäsiipiseltä, eikä lainkaan niin kompaktilta kuin se oli liu’ussa näyttänyt…
Revon Tahvolla ei ollut mökkireissulla mukana kunnon konetta saati kelvollista näyttöä, joten lopulta sain häneltä kuvia vasta seuraavan päivän iltana. Ja heti ensimmäinen kuva, joka lie otettu juuri siinä kanttauksessa, jota en putkella nähnyt, näkyi linnulla selvät arokotkakuviot! Kuvat olivat RAW:ista muokattunakin postimerkkikokoa, sillä lintu oli todellakin ollut aika kaukana, mutta parissa muussakin kuvassa näkyi linnun muotoa paremmin ja myöskin ne selvät aquila-laikut. Olimmekin nähneet arokotkan! Tämä oli 251. Siikalahdella näkemäni laji, 311. sponde ja 299. tosisponde –seuraavaa odotellessa…
Mutta palataan vielä havaintopäivään. Kotkan kadottua taas kovassa liu’ussa kauas pohjoiseen metsän taakse, jouduin kiirehtimään töihin, mutta työpäivän jälkeen päätin suunnata Lappeenrannan Joutsenon Kotasaareen bongaamaan Totti Toiskallion löytämää tundrakurppeloa. Lintu oli hyvin hallinnassa, kun pääsin perille ja sain lajista 311. EKLY-pinnan. Kolusimme Kososen Veikan kanssa altaat perinpohjin ja näimme vielä karikukon, 3 lampivikloa, suosirrin, 2-3 mustapyrstökuiria, 4 lapinsirriä, sitruunavästäräkkiparin, pari heinätaviparia, mustakurkku-uikkuparin, 6 pikkutylliä sekä kuulimme pari liejukanaa, tyllin ja mustaviklon. Melkoinen lintuparatiisi siis on kyseessä! Illan jo oltua varsin pitkällä hoidin vielä peltosirkunkin Konnunsuolta.
22.5. Siikalahdella näkyi taas pitkästä aikaa merihanhipari, Lahdensuolla pikkulepinkäinen ja vakiopaikassa näkyi jopa 6 heinäkurppaa sekä kuului ruisrääkkä. Iltaretken päätimme bongaamalla Partasen Harrin pihasta Moskuunniemestä viitasirkkalinnun.
23.5. ruokiksella ei näkynyt ihmeitä ja iltapäivän Saaren kierroskin oli aika vaisu: Haara- ja sinisuohaukka näkyi ja viitakerttunen kuului Pohjanrannassa. Kankaan kylältä äkkäsimme ison pöntön edessä oksalla kököttäneen viirupöllön poikasen.
24.5. teimme Siikalahdella osan yölaulajakartoituksesta ja kuulimme mm, 6 luhtahuittia sekä kehrääjän ja näimme sarvipöllön. Päivällä havainnot jäivät merihanhi- ja harmaasorsapariin, 550 sepelhanhen parveen, 11 muuttaneeseen mehiläishaukkaan, haarahaukkaan sekä harmaasieppoon. Retki päättyi kuitenkin surkeasti, kun automme vaihdelaatikko sanoi itsensä irti ja heitti öljyt patotien parkkipaikalle. Onneksi apua aina löytyy ja sain kyydin kotiin Lötjösen Matilta ja myöhemmin haimme tavaroita autosta Partasen Harrin kanssa. Samalla teimme Harrin ja Tahvon kanssa pikaisen iltaretken, jolla näkyi kolme heinäkurppaa, kuului ruisrääkkiä sekä löytyi uusi viitasirkkalintu.
25.5. aamu meni kartoituslaskennassa, jonne poljin reippaasti pyörällä. Lahdella ei kuitenkaan näkynyt pikkulepinkäistä kummempaa. Toki kuulin keskellä suojelualuetta lahmutessani myös mahdollisen kääpiöhuitin, mutta lintu hiljeni turhan nopeasti. Sain siitä kännykkävideolle muutaman vaisumman äännähdyksen. Eikä lintua tietenkään enää myöhemmin kuulunut, vaikka paikalla käytiin monta kertaa.
Automme oli hajonnut pahimpaan mahdolliseen aikaan, kun meillä on molemmilla kahta työtä tehtävänä erikseen ja yhtä aikaa. Ihmeekseni löysin Parikkalasta auton vuokrausta tarjoavan yrittäjän ja tälle soitettuani selvisi, että hänellä oli myös kunnon hinausauto, jonka kyytiin saisi automaattivaihteisenkin auton. Hänen avullaan saimme yhteyden myös paikalliseen autohuoltoon, jonka pihalle veimme auton. Ja vaikka huoltamolla oli kiirettä, luvattiin minulle mahdollisimman pikaista huoltoa, jossa kuitenkin voisi viasta riippuen mennä koko helatorstaita ja perjantain vapaata vajaa viikko sekä ehkä seuraavakin.
Saimme kuitenkin pienen VW Polon käyttöön, kiitos Autonvuokraus ja -kuljetus Terho Kosonen ja pystyin näin jatkamaan kartoitusten tekoa. Päätinkin pitää kiirettä, josko perjantain vapaapäivänä joutuisi vaikka autokaupoille?
26.5. oli sadepäivä ja pikaretkellä ei näkynyt kummempaa ja 27.5. Siikalahdella näkyi päivällä pari sepelhanhiparvea (yht. 550 lintua). Illallla teimme vesilintulaskennan, jossa linnut olivat yhä vain vähentyneet, sentään merihanhipari, 3 naaras uiveloa ja harmaasorsapari nähtiin. Illan ylläri oli patotiellä huudellut käenpiika.
28.5. näkyi taas haarahaukka ja bongasin Harrin pihalta nyt luhtakerttusen. Illalla kävimme rengastamassa lehtopöllön poikaset, joista kaksi oli jo rengastuskokoisia mutta kaksi pienempää saa vielä odottaa rengastaan.
29.5. teimme lahdella soutamalla yölaulaja- sekä aamukartoituksia, joiden saldoa olivat sarvipöllö, merihanhipari, 3 ruisrääkkää, viitasirkkalintu ja rytikerttunen. Aamulla patotiellä oli sitten enemmänkin laulajia, kun äänessä olivat ryti-, luhta-, viita- ja tuttu rastaskerttunen sekä ruokosirkkalintu. Päivällä suuntasimme vielä Saarelle, matkalla Kinnarniemessä tuhkaselkälokin nähden. Pohjanrannassa kuului pensassirkkalintu ja näkyi lapinsirri, Akonpohjassa valkoselkätikkapari ruokki pesäpoikasiaan, Hiekkaniemessä näkyi metsähanhi ja kuului kuhankeittäjä, Ala-Ollukassa oli 2 paria harmaasorsia sekä harmaahaikara ja Saarenkylän uimarannalla kuului myös kuhankeittäjä.
30.5. oli automme yllättäen kunnossa – Kiitos Autohuolto Kosonen Oy! Illalla päätimme kuitenkin lähteä Tahvon sekä Minna Terävän ja Merja Laarin kanssa kunnon bongausreissulle Kuhmoon Merjan upouudella autolla, jotta Hanna saisi meidän auton käyttöön laskentoihin ja koulutöihin. Ajo oli pitkä mutta kyllä kannatti. Perille Hirvivaaraan päästyämme olivat Kososen Veikka, Laurikan Pyry ja Ylätalon Teo paikalla ja lintu hyvin hallinnassa. Vietimme lopulta muutaman tunnin paikalla Suomen toista idänkäkeä kuunnellen ja lopulta saimme linnun näkyviinkin ja jopa jotenkin kuvattuakin sen lennettyä ylitsemme.
Paluumatka venähti aamuun ja hereillä pysyäksemme stoppasimme Pohjanrannassa, jossa kellui kolme allia ja söimme vielä herkulliset lihaletut Saarella. Loppupäivä menikin nukkuessa.
Kuun viimeisenä päivänä tein jo vähän ylimääräisiäkin laskentoja, kun Hannalla oli yhä koulukiireitä. Yllättävin havainto oli ylitseni muuttanut komea noin sadan isosirrin parvi. Ruokosirkkeli surisi yhä, rastaskerttunen raksutti ja parit luhta- ja pari rytikerttuset esittivät taiturimaista lauluaan. Illemmalla teimme vielä Saaren kierroksen, mutta havainnot jäivät aika vähiin. Sentään ehkä sama komea jp tundrakurmitsa näkyi niin Pohjanrannassa kuin Ala-Ollukassakin. Ja Karinmäestä löysimme vanhan tutun kuovin, joka on rengastettu vuonna 1997 Lincolnshiressä Englannissa.
J.A.