. . Lintuharrastajan päiväkirja Birders diary . .

Veljeni Pirkka saapui taas perinteiselle Tornien Taisto reissulleen, kuten hän on vuodesta 2013 tehnyt. Vappuretki aloitettiin koleassa kelissä Siikalahdelta, jossa ei näkynyt mitään ihmeitä, mutta Lapista saapunut Pirkka tietysti sai läjäpäin vuodareita. Paras havainto oli vähissä ollut muuttohaukka, mutta myös mm. harmaasorsa, heinätavi, pikkukuovi ja pensastasku nähtiin. Hauska havainto oli myös lahdella kahöannut hirvi. Kylällä kävimme katsomassa pähkinänakkelia.

Päiväretkelle suuntasimme Saarelle, jossa sielläkin, tulvien puuttuessa täysin, oli varsin vaisua. Akonpohjassa näkyi pari harmaasorsaa, Pohjanrannassa haarahaukka ja pikkutylli, Jyrkilässä suopöllö ja Valkialammella mustakurkku-uikkupari. Illalla kävimme vielä Siikalahdella kuuntelemassa luhtahuittia.

2.5. synttäripäiväretki alkoi Moskuunniemen sirittäjällä sekä tukkakoskeloparvella Särkisalmella ja jatkoimme sitten taas Saarelle, jossa pikakäynti Jyrkilässä tuotti haarahaukan ja sitten suuntasimme Kuposenmäen uudelle lintulavalle staijaamaan. Eteläiseksi kääntynyt tuuli oli kuitenkin liian raju ja muuttoa ei juuri ollut. Niinpä makkarat paistettuamme jatkoimme retkeä ja Ala-Ollukan pelloilla olleesta hanhilössistä löytyi perinteinen punakaulahanhi. Muuten kierroksen anti jäi vaisuksi ja ainoa muu vuodari oli keltavästäräkki. Illalla kävimme vielä pikakäynnin Siikalahdella, jossa näkyi punajalkaviklopari

3.5. oli vuorossa Tornien Taisto, johon suuntasimme taas, kuten aina kisan historiassa, Siikalahden lintutornille. Joukkueemme kolme x Aalto sekä Matti Lötjönen, Miika Soikkeli ja Erkko Elonen sai kävellä tornille kovassa vesisateessa, joten kastuimme heti ihan kunnolla.

Vettä tulikin sitten lähes koko aamun enemmän ja vähemmän ja ihan kisan alku oli varsin vaisu, mutta parempiakin lajeja onneksi saatiin kuten tornin edustalla huittaillut luhtahuitti, pari ylitsemme muuttanutta pikkukuovia, mustalintuparvessa mukana muuttanut pilkkasiipi, kaakkuri, tukkakoskelo, harmaasorsa, useampikin heinätavi, punajalkaviklo, tylli, uuttukyyhky, törmäpääsky, tilhi, tikli, hemppo, pyrstötiainen, lapinsirkku jne. Lopulta tavallisiakin lajeja kertyi sellaista tahtia, että alkoi tuntua, että meillä meni aika hyvin.

Olimme välillä aika pahasti jäässä, mutta lajien tasainen kertyminen piti mielen virkeänä. Oikeasti kovia lajeja ei kuitenkaan meinannut millään näkyä kunnes lopulta äkkäsimme suoraan päältämme itää kohti lentämästä todella omituisen näköisen linnun, jonka saimme onneksi putkiimme ja saatoimme todeta sen pähkinänakkeliksi.

Lopulta sade hiipui mutta sitten alkoi tuulla turhan kovaa ja tietysti huonosta suunnasta. Lajien tuli tietysti hidastui, sillä jo yhdeksän aikaan meillä oli kasassa hurjat 93 lajia. Kuitenkin mm. merihanhi, merimetso, merikotka, sinisuo- ja ampuhaukka, piekana, kanahaukka ja mustaviklo saatiin vielä raavittua lajilistalle. Lisää petolintuja ja tikkoja oli vielä toiveissa tai kelin edes hieman lämmettyä odotimme näkevämme edes joitakin hyönteissyöjälintuja mutta lopulta meille jäi inhottavan paljon aivan naurettavia puutelajeja. Ja valitettavasti parhaaksi lajiksemme oli jäänyt majava – sekä tietysti pähkinänakkeli. Silti kellon lyödessä yksi ja taas taivaan revettyä satamaan olimme varmoja, että tuloksemme oli ainakin lähellä uutta ennätystämme.

Keli oli niin karsea, että kiiruhdimme nopeasti autolle ja suuntasimme pienten mutkien kautta kotiin laskemaan lopullisen lajimäärämme, joka oli kuin olikin uusi ennätyksemme 101 lajia. Mutta hyvin oli näkynyt lintuja muuallakin Parikkalssa, sillä patotiellä oli koottu uusi enätys 87 lajia, Pohjanrannassa 98 lajia ja Tarassiinlahdella uusi sisämaaennätys 102 lajia.

Keli oli ollut muuallakin Suomessa surkea ja tuttuun tapaan huonolla kelillä Parikkalassa on menestytty parhaiten valtakunnallisessa kisassa, mutta nyt olimme tuloslistalla todella korkealla, Tarassii 4., me 6. ja Pohjanranta 10.

Kävimme Pirkan kanssa syömässä Iloisessa Pässissä ja sitten päätimme käydä pikaisesti naapurin puolella Rautjärven Simpeleen Kokkolanjoella, jossa Ritakoskella ei minuutissa näkynyt toivomaamme, mutta Lahnaselta löytyi kahdessa etsimämme virtavästäräkki ja Kangaskoskelta myöskin saman tien pari virtaväiskiä.

Illalla kävimme Särkisalmen suunnalla viirupöllön pöntöllä, jolla oletimme olevan pesinnän ja aikaissamme oli rengastaa pesässä hautonut emo. Emo kuitenkin oli ulkona pesästä näkyen lähipuissa lämpökameralla ja kiivetessäni tikkaita pöntölle tuli se lähemmäksi murisemaan. Pöntön kantta raottaessani oli pöntössä yllätykseksemme jo neljä isoa poikasta, jotka saivat kohta renkaan jalkaansa.

4.5. aloitimme retken pikakäynnillä patotiellä, josta jatkoimme bongaamaan Höltän Harrin Järvenpäästä löytämät kaksi punakaulahanhea. Nopeahko Saaren kierros tuotti vielä haarahaukan Kanavalammella, mustalintuja ja allin sekä hernekertun Tarassiilla mutta lopulta oli palailtava Särkisalmen ABC:lle syömään ja Pirkan oli lähdettävä pitkälle kotimatkalle, joka oli tällä kertaa vielä pitempi sillä Kainuussa ja Koillismaalla oli karsea lumisaderintama, joka kesärenkailla liikenteessä olleen Pirkan piti kiertää ajamalla Oulun ja Rovaniemen kautta Kemijärvelle.

Me suuntasimme illasta vielä tarkistelemaan pöllön pönttöjä ja vihdoin löytyi yksi helmipöllöpesintä, jossa renkaan nyt saanut mamma haaveili vielä ainakin toistaiseksi suurperheestä, sillä pesässä oli kolmen vastakuoriutuneen poikasen lisäksi vielä kolme munaakin.

Karsean kelin ja melkoisen väsymyksen takia seuraavat havainnot tein vasta 6.5. jolloin ruokatunnilla näin patotiellä ylitseni lentäneen sitruunavästäräkin. Näin linnun alaviistosta ja se kyllä kaikin puolin näytti ihan vanhalta koiraalta. Päivällä patotieltä löytyi kuitenkin 2kv koiraslintu, joten vähän jäi epäilyttämään, olisiko kyseessä kuitenkin ollut sama lintu?

Illalla teimme vesilintulaskennan ja pääsimme näkemään ja kuvaamaan patotien ”sittiksen” erinomaisesti. Kuvailun ohessa äkkäsimme useammankin tiksuttavan pohjansirkun ja yksi näistä intoutui jopa laulamaan ja mikä mukavinta kävi sekin kohtuullisen kivasti kuvattavana lavan edessä. Lopulta tulkitsimme paikalla olleen tämän poseeranneen linnun lisäksi kaksi tiksuvaa lintua. Itse laskenta ei sitten tuottanut mitään yllätyksiä.

8.5. tarkistelin muutamat pöllönpöntöt ja satuin olemaan parin sadan metrin päässä petotiestä, kun Arttu löysi ruokosirkkalinnun. Aika kauan piti odotella, että lintu suvaitsi taas laulaa, mutta lopulta se kuului aika kaukaa pohjoispuolen ruovikosta.

9.5. aloitin minäkin Siikalahden kartoityslaskennat, jotka Hanna oli jo osaltaan aloittanut edellisaamuna. Teemme taas jokusen vuoden tauon jälkeen laskennat Metsähallitukselle. Siikalahdella lahmuaminen oli tällä kertaa helpompaa kuin koskaan, sillä umpeenkasvun ja etenkin todella vähälumisen talven jäljiltä ennen todella märät alueet, joilla oli juuri ja juuri pärjännyt kahluusaappailla, olivat nyt todella kuivia ja lahmuaminen onnistui helposti kumisaappailla.

Aamun mukavimpia havaintoja oli valkoselkätikan pesälöytö, pari pikkutikkaparia sekä pari pyrstötiaisparia ja mustapääkerttu näkyi ja pensaskerttu kuului vuodareiksi.

10.5. aloitimme puolitaöin yölaskennoilla ja Valosen Arttu saapui eteläpuolen yösoudulle minulle kaveriksi. Yölaskennan saldoa olivat mm. 28 luhtakanaa, 6 luhtahuittia, ainakin 8 kaulushaikaraa sekä 10 ruokokerttusta, satakielikin kuului lyhyesti. Yö oli todella kylmä ja luulimme sitä syyksi, ettemme kuulleet kumpaakaan lahdella aiemmin kuultua ruokosirkkalintua, mutta eipä niitä kuulunut aamun lämmettyäkään.

Aamulla jatkoin vielä pikkupätkät aamulaskentaa, Hannan koluttua koko yön ja aamun omia sektoreitaan. Havainnot jäivät kuitenkin vaatimattomiksi.

11.5. riitti minulla vielä muutamaksi tunniksi laskettavaa aamulla ja yksi mukaava havainto tuli vastaan, mutta tätä joutuu panttaamaan, jotta lintu varmasti saisi pesintärauhan. Laskentojen lopuksi kävimme vielä lintutornilla, joltas näkyi komea lapasotkakoiras, yllättäen taas mustakurkku-uikku, harmaasorsakoirasta ja kaikkein mukavimpina kahdeksan hienosti ohitsemme muuttanutta punakuiria.

Illalla teimme kunnon Saaren kierroksen, mutta koska tulvia ei todellakaan enää ollut missään, jäi havainnot todella vähiin. 12.5. ruokatunnin ainoa mainittavampi havainto oli patotien yli korkealla muuttanut 3kv maakotka, joka nähtiin Saaren Maironiemessä tasan puolta tuntia myöhemmin. Ja 13.5. kävimme tarkistamassa ainoan helmipöllöpesintämme ja eipä ollut suurikaan yllätys, että vain kaksi poikasta oli selvinnyt rengastuskokoisiksi. Suurempi yllätys oli se, että lehtopöllön pesässä oli vain yksi juuri kuoriutunut poikanen ja kolme munaa, joten saamme vieläkin odottaa näiden kasvamista.

Valitettavasti alkaa tuntua siltä, että nyt taitaa olla meneillään kaikin puolin historiallisen surkea lintukevät ainakin näillä nurkilla…

J.A.