. . Lintuharrastajan päiväkirja Birders diary . .

Helmikuussa ei hirvesti ollut retkipaineita. 2.2. näkyi Raikanniemen ruokinnallamme mukavasti neljää lajia tikkoja ja viitatiainen näkyi taas Moskuunniemessä. Tintti näkyi myös 5.2. mutta tuolloin oli Moskuunniemessä alkanut liikkua myös varpushaukka, joten tinti oli muuttunut paljon vaikeammaksi havaita.

Joka päivä kiertelin ruokatuntiretkellä lähes samoilla paikoilla havaiten samoja lintuja, mutta muutama ylläri tuli kuitenkin vastaan, kuten 6.2. Tasaistenkallioiden varpuspöllö ja Kangaskylän kanahaukka ja 8.2. Tiviällä ylitseni muuttanut maakotka, kylällä näkynyt tikli ja kovassa pakkasessa viitatintti näkyi taas pitkästä aikaa Partasen Harrin ruokinnalla.

Muutamina viikonloppupäivinä vietimme aikaa myös ruokinnoillamme kojuista lintuja kuvaillen. Kuvaaminen tapahtui piilokojuista, jolloin linnut saivat ruokailla rauhassa.

Pari kertaa kävin Rautjärven puolella Kokkolanjoella mutta siellä näkyi vain muutamia laulujoutsenia ja koskikaroja ja 13.2. kävin katsomassa lapinpöllöä Melkoniemessä ja 16.2. löysin samanlaisen Siikalahdelle mennessäni.

17.2. oli yöllä ollut aivan karsea lumimyräkkä, mutta ajoimme Helsinkiin, jossa pointsasimme Tokoinrannasta harmaasorsan, tavin, tukkasotkan, kyhmyjoutsenen, kanadanhanhen, silkkiuikun, kala- ja harmaalokin sekä varpusen vuodariksi ennen kuin ajelimme Skyline hotellille ottamaan rennosti ja nukkumaan hyvin ennen seuraavan päivän pitkiä lentoja. Costa Rican reissusta tulee retkiraportti myöhemmin.

Reissun jälkeen kotiin palattuamme olivat edelliset päivä olleet todella lämpimiä ja keväisiä. 4.3. viitatintti oli yhä vain Moskuunniemessä ja Härskiinmutkassa näkyi jo kevään merkkejäkin – pari merikotkaa, pari muuttavaa laulujoutsenta sekä 18 harmaalokkia. 5.3. Siikalahdella näkyi 4 merikotkaa ja 6.3. pihassamme lauloi tikli.

Kelit muuttuivat taas talvisiksi ja teinkin vielä talvilintulaskennan pari päivää myöhässä 9.3. Havainnot olivat varsin tavanomaisia paria kunnon yllätystä lukuunottamatta. Havaitsin pyyn, ukkometson, harmaahaikaran, 2 harmaalokkia, 10 pulua, palokärjen, 9 käpytikkaa, valkoselkätikan, 7 pyrstö-, 35 sini-, 61 tali- ja 1 hömötiaisen, puukiipijän, isolepinkäisen, 16 närheä, 10 harakkaa, 63 naakkaa, 25 varista, 4 korppia, 13 pikkuvarpusta, 7 viherpeippoa, 2 urpiaista, 3 pikkukäpylintua ja 3 punatulkkua. Metso ja harmaahaikara olivat uusia lajeja reitille.

10.3. näkyi Muttelinmäessä varpushaukka ja 12.3. Siikalahdelle oli saapunut ensimmäinen joutsenpari ja ensimmäinen hiirihaukka näkyi muutolla. 13.3. hiirihaukan ohella muutti myös maakotka ja 15.3. näkyi pari kiurua.

16.3. oli ensimmäinen kunnon kevätrysäys, kun muutaman tunnin staijilla patotiellä näkyi jo 162 töyhtöhyyppää, 8 laulujoutsenta, merihanhi, merikotka, 7 kiurua, hemppo ym. Mutta keli muuttui saman tien todella talviseksi ja lähes kaikki muuttajat palasivat saman tien takaisin etelään.

17.3. viitatinttikäynnillä löytyi yllättäen hiiripöllö, jolle viitatintti kävi ainoana rohkeana lintuna vähän säksättämässä.

Viikolla havainnot jäivät tuttuun pähkinänakkeliin, pihalla laulaneeseen tikliin ja Särkisalmelta löytyneeseen varpuspöllöön. Perjantaina sentään näkyi taas jokunen töyhtähyyppäparvi, pari hiirihaukkaa sekä vihdoin 12 pulmusta.

Lauantaina keli oli vielä surkea, mutta silti värjöttelimme reilun tunnin patotiellä ja havaitsimme 3 hiirihaukkaa, 80 töyhtöhyyppää, 4 sepelkyyhkyä, kiurun, 6 kottaraista, samat 12 pulmusta sekä parhaina pari kolmen harmaalokin kanssa muuttanutta merilokkia.

Sunnuntaina 24.3. staijasimme jo ihan kunnon staijin ja saldona oli kanadanhanhi, 14 hiirihaukkaa, maakotka, tuulihaukka, 2 ampuhaukkaa, 2 kurkea, 320 töyhtöhyyppää, 12 uuttu- ja 12 sepelkyyhkyä, 3 harmaapäätikkaa, 2 palokärkeä, 3 valkoselkätikkaa ja pikkutikka, 20 kiurua,2 kulorastasta, 2 pyrstötiaista, taas yksi oudon näköinen isolepinkäsen sukuinen lintu, 20 kottaraista, 2 pikkukäpylintua, 120 pulmusta sekä 4 pajusirkkua.

25.2. ainoat uudet saapujat olivat muutolla näkynyt sinisorsapari ja 26.3. kuului pariin kertaan vaimeaa kaulushaikaran ääntelyä – merikotkia näkyi seitsemän. 27.3. näin minäkin vihdoin mustarastaita ja seuraavina päivinä niitä alkoikin pikkuhiljaa olla joka paikassa.

28.3. kiirastorstaina lopetin työpäivän ajoissa ja staijasimme isommalla porukalla. Mainittavampia havaintoja olivat 25 laulujoutsenta, 41 metsä-, 3 tundra- ja 39 harmaata hanhea, 11 merikotkaa, rusko- ja sinisuohaukka, 3 kanahaukkaa, 15 varpus- ja jopa 47 hiirihaukkaa, maakotka, 3 tuulihaukkaa, 13 kurkea, 326 töyhtöhyyppää, 9 uuttu- ja 83 sepelkyyhkyä, 3 palokärkeä, jopa 7 kangaskiurua, 36 kiurua, 10 niittykirvistä, västäräkki, 20 musta- ja 3 kulorastasta, 9 peippoa, 2 tikliä, 3 vihervarpusta, 4 hemppoa, 38 pulmusta ja 6 pajusirkkua.

Pitkäperjantain kului samoissa puuhissa ja nyt mainittavimpia havaintoja olivat 69 metsä- ja 5 tundrahanhea, tavi, 2 isokoskeloa, sinisuohaukka, 14 kurkea, taivaanvuohi, 3 naurulokkia, 16 uuttukyyhkyä, 3 västäräkkiä, 97 musta-, 14 räkätti- ja 24 kulorastasta, 5 hemppoa, 64 pulmusta ja 40 pajusirkkua. Illalla ajoimme vanhempieni luokse Kirkkonummelle.

30.3. suuntasimme Hankoon kunnon kokopäiväretkelle ja mukaan lähti myös isäni. Jo matkalla näimme Inkoo Lillbredsissä mustavariksen, Inkoon Degerbyn lennokkikentällä pari valkoposkihanhea sekä Karjaan Degerbyssä isolepinkäisen.

Hangossa aloitimme kävelemällä rauhallisesti Uddskatanin luontopolkua, jota pääsimme kävelemään oikein mukavassa kevätkelissä juuri sopivasti helppokulkuisen osan eli kapun penkille saakka, mutta sitten mereltä saapui sankka sumu. Onneksi ehdimme hyvin katsoa lintuja ennen sumun saapumista ja mainittavampia havaintoja olivat 2 haapanaa, 4 harmaasorsaa, jouhisorsa, 3 lapasotkaa, 250 haahkaa, 100 allia, allihaahka, 5 mustalintua, 3 pilkkasiipeä, 2 uiveloa, 4 tukkakoskeloa, 8 meriharakkaa, tylli, luotokirvinen, 4 peukaloista, noin 30 punarintaa, 5 laulurastasta, 10 järripeippoa ja 2 isokäpylintua.

Sumu haittasi loppuretkeämme mutta Vedagrundetilla näimme metsäviklon, Kobbenillä 4 punajalkavikloa ja Svanvikissä 5 punkkuvikloa lisää sekä heinätavin. Paluumatkalla stoppasimme vielä Inkoon Kopparnäsin lintutornilla, jossa näkyi ruskosuohaukka ja 3 viiksitimalia ja kuului jopa 8 luhtakanaa sekä pari harmaapäätikkaa.

31.3. teimme sumun takia vain lyhyen kierroksen Kirkkonummen pelloille taas isäni kanssa ja parhaita havaintoja olivat 3 pikkujoutsenta ja kapustarinta Saltfjärdenillä sekä piekana Mattbyssä. Illalla ajelimme takaisin kotio tehden pikastopin Kouvolan Elimäellä, jossa mainittavin havainto oli mustavaris ja Lappeenrannan Joutsenon Konnunsuolla, jossa juuri ja juuri myöhästyimme jalohaikarasta mutta näimme sentään iltahämärän jo haitatessa havainnointia kuukausipinnaksi kuovin.

1.4. Pääsiäismaanantain staijasimme taas patotiellä mutta vaikka keli oli jopa kesäinen ja tuuli etelästä, olivat linnut yllättävän vähissä. 3 taigametsähanhea, 59 tundrametsä- ja 78 tundrahanhea, 4 rusko- ja 2 sinisuohaukkaa, 23 varpus- ja 32 hiirihaukkaa, 2 ampuhaukkaa, 2 kapustarintaa, 2 metsävikloa, 10 taivaanvuohta, 67 naurulokkia, kalalokki, 584 sepelkyyhkyä, 80 niittykirvistä, 8 västäräkkiä, 87 räkätti- ja 23 kulorastasta, 10 hemppoa ym. nähtiin. Illalla löytyi lahdelta vielä lehtokurppa ja kuului pari luhtakanaa.

Viikolla keli taas muuttui surkeaksi. 2.4. lahdelle oli saapunut jo 80 sinisorsaa ja pari haapanaa mutta seuraavana yönä satoi ainakin parikymmentä senttiä lunta, joten muuttajilla oli taas todella ankeaa! Niinpä 3.4. havainnot jäivät Moskuunniemen ruokinnoilla olleisiin pariin punarintaan, tikleihin ja pajusirkkuun sekä yhä vain paikalla viihtyvään viitatiaiseen.

J.A.

Vuosi 2023 ei ollut lopulta kovinkaan ikimuistoinen lintuvuosi, vaikka sainkin rikottua 400 Suomessa havaitun lintulajin rajan. Tein vuoden aikana muutaman upeasti onnistuneen bongausreissun vastapainoksi pari katkerasti epäonnistunuttakin reissua. Ainoatakaan spondea ei löytynyt mutta ehkä uskomattominta oli havaita jopa neljä uutta Siikalahtipinnaa, kun niitä oli edelliseen 12 vuoteen tullut yhteensä yhdeksän ja pisimmät pinnattomat tauot ovat olleet jopa kolme ja puoli sekä kolme vuotta. Vuodenpinnoja tuli yhteensä 261 mutta retkeilin todella paljon kotinurkilla, joten vuoden kovimmat luvut olivat 221 Parikkalassa ja 195 Siikalahdella havaittua lajia.

Vuoden vaihde oli todella kylmä ja koska olimme tehneet Jouluna pitkän bongausreissun, olimme jo etukäteen tuumailleet tekevämme perinteisen ekaekaa retken vähän rennommalla otteella. Lopulta kun vuosi oli vaihtumassa, ei Suomessa oikein ollut tarjollakaan kuin Jouluna näkemämme idänturturikyyhky Kemijärvellä sekä mustakaularastas Lieksassa. Niinpä suunnitelmamme oli aloittaa Lieksasta, yrittää sitten pähkinähakkia Savonlinnan Punkaharjulla ja sitten suunnata Imatralle kirjosiipikäpylintua hoitamaan.

Yö oli kylmä ja jo viiden jälkeen aamulla olimme nappaamassa Höltän Harria kyytiin ja lähdimme ajamaan kohti pohjoista. Lieksaan oli paljon pitempi matka kuin olin alun perin muistellut mutta ajo sujui mukavasti rupatellessa. Pakkanen vaihteli matkan varrella ja kylmimmillään vähän ennen Lieksaa mittari näytti jopa -31,5 astetta! Onneksi Lieksan keskustan tuntumaan parkkeeratessamme oli elohopea ”vain” 21 asteessa. Kävelimme pikkumatkan Jouluaatolta tutun pihan edustalle ja huomasimme perille päästyämme talon ikkunassa tuttuja naamoja – Helsingistä oli saapunut ekaekaapinnakärkeä paikalle ja he olivat saaneet sovittua isäntäväen kanssa itselleen lämpimän tarkkailupaikan.

Vuoden ensimmäinen lintulaji oli varsin yllättävä, kun pihan ruokinnalle saapui räkättirastas jo hyvin hämärissä. Kohta alkoivat tali-ja sinitiaiset sekä keltasirkut heräillä ja sitten saapui ruokinnalle aamun toinen rastaslaji – mustarastas.

Varis- ja naakkaparvien jo lentäessä taivaalle saapui Palmgrenin ”jösse” seuraksemme ja pian saapui ruokinnalle odottamamme mustakaularastaskin. Vielä oli hyvin hämärää, joten emme alkaneet kaivaa kameroita esiin lainkaan. Päätimme kuitenkin jäädä paikalle vielä odottelemaan aamun valkenemista ja sitä josko rastas vielä näyttäytyisi paremminkin, mutta lintupa ei tullutkaan pitkään aikaan ruokinnalle. Vuodareita kertyi vielä pikkuvarpusesta, punatulkusta, harakasta, viherpeiposta ja kesykyyhkystä ennen kuin päätimme lähteä ajamaan takaisin kohti etelää. Alkoihan siinä seisoskellessa olla jo aika kylmäkin…

Ajomatkalla lintuja näkyi todella vähän; Teeri Joensuun Enossa, kanahaukka Kontiolahdella, korppi Kiteellä ja aikaa kului sillä matka oli pitkä. Niinpä jouduimme toteamaan, ettemme millään ehtisi Punkaharjulle hakemaan pähkinähakkia – olipa sieltä aamulta tieto, ettei lintuja ollut näkynytkään. Meidän piti kiiruhtaa kohti Imatraa, josta ei sieltäkään kuitenkaan ollut kuulunut mitään positiivisia uutisia – paitsi, että huomasin Kalmarin Petrin nähneen siellä juuri pähkinähakin.

Parikkalan puolella ajellessamme näkyi Kinnarniemessä tien yli lentänyt harmaapäätikka ja vaikka meillä kiirus olikin, niin pitihän meidän hidastaa Moskuunniemessä Kaivokadulla Partasen Harrin ruokinnalla. Urpiaisia näkyi heti ja kohta Hanna äkkäsi Harrin auton alla asfaltilla käytännössä maanneen pähkinänakkelin. Lintu oli kuitenkin ihan pirteä ja lähti kohta tutun vilkkaaseen liikenteeseen.

Olimme jo luovuttaneet ja lähteneet jatkamaan kohti Imatraa, kun meidät ikkunasta huomannut Harri laittoi viestin, että viitatintti oli juuri saapunut ruokinnalle. Pikainen U-käännös ja hyvä Parikkala-vuodari plakkariin ja matkaan.

Käpytikan Ruokolahdella nähtyämme ei Imatralta vieläkään ollut kuulunut positiivisia uutisia, joten suuntasimme ensin Linnankoskelle yrittämään pähkinähakkia mutta vaikka talon isäntä kertoili linnun käyneen pihassa jo pari talvea useita kertoja päivässä, ei sitä enää näkynyt. Yleensä se kuulemma kävikin paikalla ennen puoltapäivää. Vain närhi nähtiin vuodariksi.

Itä-Siitolan lintulavan kohdalla näkyi telkkiä, merimetso, koiras uivelo sekä sinisorsia ja sitten pitikin jatkaa Neitsytniemen ruokinnalle. Kukaan ei ollut päivittänyt mihinkään havaintoa kirjosiipikäpylinnusta mutta paikalle päästyämme lintu oli kuin olikin paikalla! Tästä napsahti päivän toinen ekaekaapinna, numero 155.

Ruokinnalla kävi myös pari pähkinänakkelia ja lähistöltä löysimme puukiipijän ja illan jo hämärtäessä päätimme vielä ajella Vuoksea edestakaisin Harrille paikkoja näyttäen, jolloin havaitsimme vielä Imatrankoskella isokoskelon ja Mansikkalassa tiklin. Käytyämme syömässä yritimme vielä lehtopöllöä mutta keli oli muuttunut aika surkean tuuliseksi.

Mukava ekaekaaretki oli pulkassa ja pari pinnaa rikkaampana oli mukava päästä kotiin ihan ihmisten aikaan. Yleensä nämä reissut ovat venähtäneet vuoden toisen vuorokauden puolelle.

Talvi jatkui todella kylmänä, joten Parikkalassa ei pahemmin yllätyshavaintoja ollut tarjolla. Kävin kyllä joka päivä ruokatuntiretkellä, jotka usein suuntautuivat Moskuunniemeen sekä Siikalahden ruokinnoillemme. Niinpä mm. pähkinänakkelia, pyrstötiaisia, puukiipijää, harmaapää- ja valkoselkätikkaa näkyi ainakin lähes päivittäin. Vuodarilista karttui myös kuusitiaista, pikkukäpylintua, pikkutikkaa ja töyhtötiaista.

Viikonloppuisin oli tietysti aikaa retkeillä vähän pitempäänkin mutta havainnot eivät juuri miksikään muuttuneet. 7.1. kävimme Partasen Harrin kanssa pikaisella Rautjärven Simpeleen Kokkolanjoella mutta todella kovassa pakkasessa havainnot jäivät muutamaan koskikaraan. Palatessa näimme Siikalahden Aittavaarassa kanahaukan, joka lähti tien varresta lentoon palokärki kynsissään.

9.1. kävin tarkistamassa metsäteiden auraustilanteen ja näin Kirpoavankivenmäellä vuodariksi pyyn. Siihen auraukset kuitenkin loppuivat eli kuukkelimetsiin ei olisi asiaa kuin hiihtämällä.

13.1. Kokkolanjoella näkyi pikastopilla sinisorsia ja isokoskelokoiras ja 14.1. olikin sitten vuorossa hiihtoreissu Soininmäelle. Oronmyllyntietä ajaessamme näimme tien yli lentäneen varpuspöllön, joka tuli katsomaan ja viheltelemään, kun sitä hieman houkuttelimme. Soininmäestä löytyi pienellä odottelulla kuukkelipari, joka saapui lauleskelemaan meille. Palkinnoksi ne saivat sitten kunnon evästä. Muuten metsissä oli todella hiljaista, kovat pakkaset olivat verottaneet pikkulintuja kovalla kädellä. Alkutalvesta sieltä täältä löytyneitä hippiäisiä ei ollut enää hengissä ainoatakaan ja Tiviän pyrstötiasparvikin oli harventunut lähes puolella.

Hanna vietti useampanakin pakkaspäivänä muutaman tunnin kojuilemassa ruokinnallamme ja itsekin olin mukana muutamana päivänä, joten ihan mukavia kuvia kertyi näin vuoden hiljaisimpanakin kuvausaikana.

Tammikuu jatkui kylmänä ja vaikka Moskuunniemen viitatiainen oleili välillä jopa kymmenen päivää toisella ruokinnalla, palasi se taas Kaivokadulle kovimmilla pakkasilla. Muutenkin havainnot jäivät ruokintojen lintuihin.

Kuun lopulla oli muutamina päivinä plusasteita, jolloin lintuja olivat vielä vaikeampia löytää kuin pakkaspäivinä. 25.1. löytyi yllättäen yksi hippiäinen vielä elossa ja samana päivänä näkyi vuodariksi myös isolepinkäinen Tetrisuolla. 26.1. Tyrjällä näkyi koskikara. Viikonloppuna teimme pihabongaukset ensin lauantaina Siikalahden ruokinnallamme ja sunnuntaina Tarvaslammen kojun ruokinnalla mutta yllätyksiä ei tullut vastaan. Tarvaslammella pihan ruokinnalla pyöri toista sataa urpiaista mukanaan muutama tundraurpiainen sekä yksi ruskourpiainen.

Kuun lopussa näkyi vielä 30.1. Tiviän ruokinnallamme varpuspöllö sekä tundraurpiainen muiden tuttujen lintujen ohella ja Moskuunniemen viitatiainenkin vielä kuun kahtena viimeisenä päivänä.

J.A.

23.12. aamupäivällä tuli tieto, että eräällä pohjoispohjanmaalaisella hevostilalla oli oleillut mahdollisesti jopa parikin tornipöllöä jo ainakin parin viikon ajan. Työpäivän jälkeen oli minullakin alkamassa neljän päivän Joululoma, joten ruokatunnilla suuntasin kotiin ilmoittamaan Hannalle, että meillä oli Joulu peruttu. Lähtisimme tuntia myöhemmin työvelvollisuuksieni loputtua ajamaan kohti Pohjois-Pohjanmaata. Onneksi tämä sopi Hannalle ja ruokatunti menikin pakkaillessa tavaroita ja töihin palatessani oli auto jo pakattu lähes lähtövalmiiksi. Hanna ehti vielä käydä kaupassakin ja ostipa hän jopa Jouluruoat jääkaappiin odottamaan paluutamme – milloin ikinä se sitten olisikin…

Yhden jälkeen pakkasimme loput tavaramme autoon ja lähdimme liikenteeseen. Matkalla juttelimme erilaisista vaihtoehdoista, miten reissumme tulisi etenemään ja totesimme, että parempi olisi, kun emme suunnittelisi mitään tarkemmin, sillä pöllöjen bongaaminen on aina täysin arpapeliä. Ajatuksissa kuitenkin oli, että mikäli saisimme ensimmäisen parin vuorokauden aikana tornipöllön hoidettua, jatkaisimme vielä Kemijärvelle bongaamaan idänturturikyyhkyn orientalis-alalajia, jota emme olleet Suomessa nähneet. Tämä kuitenkin on aika potentiaalinen lajisplitti tulevaisuudessa. Niinpä soittelin veljelleni Pirkallekin, että saattaisimme olla Kemijärvellä Jouluaattona bongaamassa, mutta tämä kertoi tuolloin olevansa suunnannut perheensä kanssa Joulun viettoon Ranualle.

Ajo oli pitkä mutta kahden aikaan aloimme jo silloin tällöin vilkuilla Lintutiedotusta, sillä hevostilalle oli saatu bongauslupa kahdesta alkaen ja arvatenkin ensimmäiset bongarit olivat tuolloin heti paikalla. Olin kyllä jo ennen lähtöämme sanonut Hannalle, että tuskin pöllöstä mitään kuuluu ainakaan ennen iltaseitsemää ja kahdeksan aikaan me olisimme itsekin jo paikalla. Olimme myös pohtineet, että tornipöllö on meidän vähäisen kokemuksen mukaan sen verran yöpöllö, että oikeasti siitä tuskin tehtäisiin havaintoa ennen iltakymmentä. Ja mikäli sitä ei olisi havaittu ennen puolta yötä, niin sitten vasta olisi syytä hieman huolestua.

Lopulta parkkeerasimme pitkän autoletkan perään hevosaitauksen viereen ja jalkauduimme valojen hieman valaisemalle aukealle, jonka toisella puolella näimme lämpökameralla ison ihmisjoukon seisomassa pimeydessä. Pienen etsinnän jälkeen löysimme kävelyreitin bongarijoukon luokse ja paikalla olikin noin viisikymmentä bongaria, jotka jo aika levottomasti kävelivät edes takaisin ja jutustelivat toisilleen. Selvästi isolla osalla bongareista oli aivan liian vähän vaatetta ja pian ensimmäiset jo alkoivat käydä autolla lämmittelemässä, syömässä ja lähtivätpä jotkut huoltoasemalle lämmittelemään ja ensimmäiset jopa luovuttivat jo ennen iltayhdeksää.

Levottomuus sai lopulta sellaiset mittasuhteet, että TVK päätti (vaikka itse yhtenä sen jäsenistä vähän asiaa vastustelinkin), että iltakymmeneltä kävimme tallin omistajan luvalla katsomassa, olisiko tornipöllö huomaamattamme onnistunut lentämään talliin sisälle, jossa sitä oli useina öinä havaittu. Iso osa havainnoista oli paikalla tehty iltaisin ja aamuisin, kun tallissa oli käyty, jolloin pöllö oli lentänyt oviaukosta ulos. Pari kertaa oli tallissa nähty jopa kaksi pöllöä istuskelemassa! Emme kuitenkaan sisältäkään mitään löytäneet ja juteltuamme tovin tilan emännän kanssa, palasimme ulos tarkkailupaikallemme.

Puolen yön aikaan porukka alkoi huveta ja ilman mitään lupia muutamat poistuvat kävivät tallissa sisällä tarkistuskäynnillä. Sovimme, että reilun tunnin välein sisällä käydään ihan luvankin kanssa tarkistamassa tilanne mutta lopulta porukkaa kulki tallien editse autoille niin paljon, että oli aivan selvää, ettei mikään pöllö ollut tässä liikenteessä paikalle saapumassa.

Väki väheni ja lopulta, kun aamuyön tunneilla vielä pari autokuntaa lähti, jäi meitä enää neljä sitkeintä bongaria paikalle – minä ja Hanna sekä koko maassa eniten arvostamieni bongareiden joukkoon kuuluvat Mika I. Koskinen sekä Mika Bruun.

Pakkasta ei ollut kuin viitisen astetta mutta tuuli oli puuskissa varsin navakka ja aamuyön tunteina, kun väsymys alkoi pikkuhiljaa saada otetta, alkoi meitä kaikkia palella ihan kunnolla paksuista talvivaatteista huolimatta. Olimme jossain vaiheessa tilan emännän ehdotuksesta, kun häntäkin säälitti meidän palelu, peruuttaneet pari autoa tarkkailupaikallemme, joten pystyimme vuoroin käymään autossa lämmittelemässä. Itsekin onnistuin lopulta jopa torkahtamaan puolisen tuntia vaikka olinkin niin horkassa, että oli jopa vähän paha olo. Muun ajan kuitenkin värjöttelin ulkona, jotten vain missaisi pöllöä.

Aamu viiden aikaan paikalle saapui yksi bongariporukka, joka oli käynyt nukkumassa hotellilla muutaman tunnin sekä pari autollista vasta nyt paikalle etelästä päässeitä. Käytännössä koko porukka (meidät pois lukien) oli maan kärkibongarijoukkoa. Poissaolollaan loisti vain se harva onnekas joukko, joka oli onnistunut bongaamaan vuonna 1990 pari päivää Lemlandin Lågskärillä olleen tornipöllön. Osa paikalla nyt olleista oli silloin ollut löytämässä vielä lämmintä pöllön ruumista.

Pienehkö porukka osasi olla aika hiljaa tai sitten kaikki vain olivat niin jäässä, että ainoa liike paikalla oli se, kun välillä yksi kerrallaan oli pakko käydä hieman lämpimikseen kävelemässä metsän reunan suuntaan.

Iso osa tilallisten pöllöhavainnoista oli tehty aamulla, kun tilan pitäjän äiti oli saapunut autolla paikalle ja kävellyt tallin pääovista sisään talliin. Tämä oli yleensä tapahtunut noin puoli kuuden aikaan aamulla. Kuudelta ei kuitenkaan vielä kukaan ollut saapunut paikalle ja me kyllä olimme varmoja, ettei talliin ollut päässyt yksikään pöllö huomaamattamme lentämään. Joten odotukset alkoivat olla jo aika nollassa.

Mutta vain hetki kuuden jälkeen Mika Bruun sanoi varsin rauhalliseen äänensävyyn, että tuolta on nyt jotain tulossa. En itse ihan kuullut, mitä Mika sanoi, mutta käännyin katsomaan hevosaitausten suuntaan ja löysin heti vaalean pöllön lentämässä meitä kohti aukean poikki. Se lensi lopulta aivan editsemme rauhallisesti selvästi meitä katsellen ja suuntasi tallin suuntaan. Siinä se perhana oli! Tornipöllö näkyi aivan uskomattoman hienosti valaistuksen ansiosta! Siitä olisi varmasti saanut ihan kohtuulliset kuvatkin mutta meillä ei Hannan kanssa kummallakaan ollut kameraa käsillä ja niillä muutamalla, joilla kamera näytti roikkuvan olkapäällä ei tainnut käydä mielessäkään pilata upeaa katselukokemusta kuvausta yrittämällä. Kaikki vain ihailivat pöllön ohilentoa eikä onnellisilta huudahduksilta voinut välttyä, sillä olihan pöllö Suomi-elis lähes kaikille – muutama oli ollut 34 vuotta aiemmin “looksilla”. Ja kun pöllö oli lopulta kurvannut tallin ovien edestä metsään, alkoi paikalla onnellinen hihkunta kättelyineen ja halailuineen! Meilläkin oli jo hieman reilu kymmenen tuntia odotusta takana ja epätoivo oli jo hiipinyt puseroon ja ajatukset olivat jo tovin olleet siinä, että missä ihmeessä pääsisimme aamusta ja päivästä nukkumaan, jotta jaksaisimme taas illalla raahautua paikalle seisomaan toiseksikin yöksi. Niinpä onnella ei ollut rajaa, kun pöllö oli kuin olikin näyttäytynyt!

Itse olin niin tolkuttoman jäässä, että saatuani linnusta sekavan päivitysviestin Lintutiedotukseen ja käteltyäni koko yön kanssamme paikalla olleet ja vaihdettuani muutaman sanan muiden kanssa, päätin että nyt pitää päästä lämmittelemään. Toki tässä vaiheessa pöllöä oli haettu lämpökameroilla metsän reunasta eikä sitä ollut enää löytynyt. Katsoin kuitenkin vielä kelloa ja tajusin aamuun olevan sen verran aikaa, että tarkistin vielä, kauanko paikalta kestäisi ajaa Kemijärvelle. Ja koska ajoaika näytti olevan vain hieman yli kolme tuntia, tarkistin vielä, mihin aikaan aamusta idänturturikyyhkyä olikaan aina nähty.

Idänturturia oli havaittu aina vain aamusta klo 9:18-9:47 välisenä aikana, joten näytti siltä, että meillä olisi pienet mahdollisuudet ehtiä paikalle, mikäli lähtisimme saman tien liikenteeseen. Koska aamu kuuden aikaan emme kuitenkaan olisi pystyneet mistään saamaan nukkumapaikkaa, oli paras tapa saada itsensä lämpimäksi hypätä autoon ja lähteä ajamaan. Pöllön tuottaman adrenaliinipiikin takia väsymyskin oli tipotiessään.

Niinpä lähdimme ajamaan kohti Kemijärveä ja kohta olimme saaneet auton ja itsemmekin lämpimiksi ja järkikin alkoi hieman kulkea ja ihme kyllä päätöksemme lähteä saman tien Kemijärvelle tuntui yhä vain järkevämmältä. Ei harmittanut edes tieto siitä, että tornipöllö oli vielä kertaalleen nähty ainakin lämpökameroilla.

Ja totta tosiaan, kun Kemin moottoritien nopeusrajoitukset olivat jopa korkeampia kuin mitä navigaattorimme oli laskenut, huomasimme aika pian, että meillä oli ihan realistiset mahdollisuudet ehtiä näkemään idänturturikyyhky jo tänä aamuna. Ja aina olisi mahdollisuus olla paikalla toinenkin aamu tarvittaessa, sillä se oli kuitenkin ollut se alkuperäinen aikataulusuunnitelmamme.

Lopulta pääsimme Kemijärven Särkikankaalle klo 9:10 ja koska aamu oli varsin hämärä, tiesimme olevamme ajoissa. Pienen etsinnän jälkeen löysimme eräästä pihasta pari kasaa jyviä, joita oli jo ainakin viisi oravaa popsimassa. Pihaa tarkkailtiin aika kaukaa Pelkosenniementien risteyksen paikkeilta, sillä kyyhky oli kuulemma todella arka, emmekä tietenkään halunneet aiheuttaa paikallisille asukkaille mitään häiriötä. Mutta häiriötä ainakin meille aiheutti viereisessä pihassa kauheaa meteliä pitänyt koirakaksikko, joka onneksi kuitenkin lopulta vaikeni.

Noin klo 9:28 kuulimme lähipuista selvän kyyhkyn lentopyrähdyksen ja muutamaa minuuttia myöhemmin klo 9:32 laskeutui orientalis-idänturturikyyhky syömään jyviä pihalle. Lintu oli maassa kuuden minuutin ajan ja lähti sitten kauheaa vauhtia pois paikalta. Onneksi talon asukkaat olivat ystävällisesti lupautuneet olemaan liikkumatta pihalla aina klo 9-10 ajan, jotta lintu sai käydä rauhassa aamupalalla mahdollistaen myös sen onnistuneen bongauksen. Aamun lyhyet ruokailukäynnit olivat ainoa tapa havaita lintu, sitä ei oltu kertaakaan vielä havaittu muuten.

Meidän bongausreissumme oli onnistunut aivan nappiin ja suuntasimmekin paikalliselle huoltoasemalle syömään ihan tuhdin aamiaisen. Sitten kävimme kaupassa ja suuntasimme Pirkan perhettä moikkaamaan, sillä olimme nyt vuorokautta suunnitelmaamme edellä ja Pirkan perhe oli vasta tänään lähdössä Joulureissulleen. Seurusteltuamme hetken nukuimme tunnin, jonka jälkeen meidän piti antaa Pirkan perheelle rauha siivoilla ja pakkailla, jotta pääsisivät hekin omalle reissulleen. Me puolestaan aloitimme pitkän kotimatkan.

Ajoimme lopulta aina iltakuuteen asti, jolloin parkkeerasimme Vuokatissa hotellin pihaan ja kohta olimme majoittuneet huoneeseemme ja kävimme sitten ravintolassa syömässä kunnon pizzat. Iltakahdeksalta olimme valmiit unten maille ja nukuimmekin kuin tukit.

Jouluaattoaamuna heräsimme seitsemän aikaan ja puolta tuntia myöhemmin olimme jo aamupalalla. Kunnon hotelliaamiaisen jälkeen lepäilimme vielä hiukan huoneessamme, ennen kuin kannoimme tavaramme lumikinosten peittämään autoon ja kohta olimme taas valmiit jatkamaan kotimatkaa.

Ajokeli oli nyt aika surkea mutta onneksi tiet oli jo aurattu. Lopulta kurvasimme Lieksassa pihaan, jonka edustalta löytyi tuttuja – Raumalta Joensuuhun Joulun viettoon saapunut Mikko Järvinen puolisoineen. Siinä jutellessa huomasin kohta selkämme takana koivussa olleen mustakaularastaan, joka pienen odottelun jälkeen uskaltautui pihan ruokinnalle marjoja hakemaan. Ilmeisesti Jouluaaton takia pihassa oli aikamoinen trafiikki mutta pääsimmepä juttelemaan pihan ruokintaa pitävän pariskunnankin kanssa.

Yritimme tovin kuvailla rastasta mutta pihan ympäristössä oli liikaa liikettä, joten päätimme vielä suunnata Lieksan kirkolle tarkistamaan sieltä ilmoitettujen pähkinänakkeleiden alalajia. Löysimmekin saman tien yhden nakkelin, joka pysyi koko ajan puiden latvustossa mutta nähtyjen tuntomerkkien puolesta se oli mieluummin asiatica-alalajia. Mikko ja Anu olivat kiertäneet paikalla hieman laajemminkin, eivätkä he olleet löytäneet enempää nakkeleita, joten päätimme mekin lähteä pian taas kotimatkalle.

Lopulta olimme Parikkalassa neljän jälkeen iltapäivällä ja jääkaapista onneksi löytyi Hannan kiireellä hankkimat Jouluruoat! Illalla kävimme Tarvaslammella Hannan vanhempien luona viettämässä Joulua Hannan perheen parissa. Ohjelmaan kuului tietysti Joulusauna sekä lahjojen jako. Eli lopulta Jouluamme ei ollutkaan peruttu!

Joulupäivänä tein talvilintulaskennan, jossa kävelin ja hiihdin taas tutun reilun 17 kilometrin lenkin kotoa Siikalahden ympäri. Havainnoiksi kertyi pyy, 24 teertä, 5 pulua, 2 harmaapää-, 6 käpy- ja valkoselkätikka, mustarastas, 4 hippiäistä, 70 sini-, 124 tali-, kuusi- ja 4 hömötiaista, 2 pähkinänakkelia, 2 puukiipijää, 4 närheä, 11 harakkaa, 18 naakkaa, 7 varista, korppi, 19 pikkuvarpusta, 66 viherpeippoa, 40 urpiaista, 43 punatulkkua ja 20 keltasirkkua. Laskentakeli oli todella raskas ja tuntui, että umpihankiosuuksilla minulla loppui voimat ihan täysin. Ihme kyllä selvisin kuin selvisinkin sen verran ajoissa kotiin, että ehdin vielä käydä katsomassa viitatiaista Moskuunniemessä. Partasen Harri ei ollut koko päivänä kohtuullisesta yrityksestä huolimatta nähnyt tiaista lainkaan mutta klo 14:45 se kuitenkin saapui äännellen ruokinnalle. Mutta seuraavana päivänä siitä ei tehty lainkaan varmaa havaintoa. Kertaalleen Harri oli nähnyt lyhyesti joko sen tai hömpän. Jostain syystä lintu on nyt vaihtanut käyttäytymistään – joko se käy jollain toisella ruokinnalla tai sitten se on alkanut tyhjentää pari kuukautta keräämiään varastoja?

Tapaninpäivän retkemme suuntautui Siikalahden eteläpuoleiselle ruokinnallemme, jossa rengastimme aluksi loukuttamalla europaea-pähkinänakkelin värirenkain ja pystytimme sitten verkot. Saimme yllättäen verkosta isolepinkäisen sekä myöskin 2 käpytikkaa, 10 pyrstö-, 10 sini- ja 5 talitiaista.

Viikolla itselläni jatkui taas arki ja lähinnä mielessä oli jo ekaekaa – jolla ei ollut tarkoitus lähteä kauhean kauas – Joulureissun 1625 km tuntui kuitenkin yhä takamuksessa.

J.A.

Joulukuun ensimmäisenä ruokatunnilla näkyi tuttuun tapaan taas viitatiainen Moskuunniemessä mutta ei juuri muuta parempaa. Työpäivän jälkeen väijyin puolisentoista tuntia Tyrjänjoen sillalla kunnes lopulta jo auringon laskeuduttua saapui sillan viereen jään reunalle ensin koskikara ja lähes heti perään alkoi peukaloinen rätistä. Peukaloinen oli uusi talvilaji Parikkalaan.

3.12. suuntasimme Hannan kanssa koko valoisaksi ajaksi retkelle. Suuntasimme aluksi laittamaan Siikalahden Tiviän ruokintapaikkaamme kuntoon ja kuinka ollakaan kävellessämme huomasimme koskikaran läheisessä ojassa! Vihdoin sain tästä lajista Siikalahtipinnan ja olihan sitä juuri tästä kohdasta tullut jokunen sata kertaa haettua! Ruokintaa pystytellessämme havaitsimme pähkinänakkelin, valkoselkätikkaparin sekä harmaapäätikan. Siikalahden pohjoispuolella koimme toisen kunnon yllärin, kun näimme männyn latvassa hakomassa olleen metson! Minulle tämä oli vasta toinen havainto lajista Siikalahdella mutta Hanna sai tästäkin pinnan. Milloinkohan viimeksi Hanna oli saanut kaksi Siikalahtipinnaa saman päivänä? Veikkasimme, että ehkä juuri ja juuri näin olisi voinut tapahtua 2000-luvulla. Nyt pinnat tulivat tunnissa.

Muuten havainnot jäivät viitatinttiin ja muutamiin metsälintuihin. Ajauduimme lopulta iltapäivästä vielä Simpeleen Kokkolanjoellekin, josta löysimme pilkkasiiven Uudensillankoskelta.

5.12. ajelimme illalla Kouvolaan Hannan ja Kososen Veikan kanssa. Yövyimme Hannan siskolla Elissalla ja Hannan ja Elissa suunnitellessa omaa ralliaan, me kävimme Veikan ja Ylätalon Teon kanssa syömässä ja toteamassa Teon tekemän rallisuunnitelman oikein hyväksi.

6.12. herätys oli viiden aikaan ja klo 6:30 olimme valmiina aloittamaan rallimme. Valitettavasti emme pimeässä löytäneet taaskaan mitään lajeja ja niinpä aamun alkaessa valjeta poistsasimme ensimmäisiksi lajeiksi tuttuun tapaan urpiaisen, keltasirkun ja punatulkun – vasta aivan hiukan ennen kahdeksaa.

Kiertelimme alkuun metsäpaikoilla, jossa Teolla oli aivan tuoreina pohjustuksina mm. varpuspöllöä, metsoa, pyytä, pohjantikkaa jne. Mutta yksikään pohjustus ei toiminut. Kuulimme sentään pari palokärkeä ja löysimme pari varpuspöllöä ihan spontaanisti. Myös metsätiaisia ja teeri saatiin hoidettua mutta alkuamme ei missään tapauksessa voinut kyllä kehua.

Metsästä pois päästyämme alkoi onneksi kulkea ja lajeja alkoi kertyä mukavasti. Vaikeaksi luulemamme mustapääkerttukin hoitui muutamassa sekunnissa. Pilkkasiipi, parit valkoselkätikat, pähkinänakkeli, pakolliset vesilinnut, musta- ja räkättirastas ja vihervarpunen hoidettiin helposti ja kohokohtana näimme samassa paikassa jopa kolme kuningaskalastajaa! Mukava löytö oli myös peukaloinen, joka paikkasi pettymystä, kun taas yksi Teon pohjustus – lehtokurppa – ei suvainnut olla paikalla.

Peltoretkemme suuntautui Tolkkilaan, jossa isosta urpiaisparvesta löytyi pitkällä hakemisella hemppoja, tiklejä, muutama tundraurpiainen sekä lopulta vuorihemppokin.

Ilta alkoi jo painaa päälle, joten kiiruhdimme hoitamaan kottaraiset, koskikaran ja harmaapäätikan mutta fasaania ei löytynyt sitten millään. Onneksi illan jo hämärryttyä löysimme vielä huuhkajan viimeiseksi lajiksemme.

Kaikki kärkijoukkueet olivat rallanneet meidän tapaamme Kouvolan alueella, mutta 47 lajillamme ei silti ollut asiaa kuin kolmanneksi. Voittajat olivat saaneet jopa 52 lajia kasaan ja toisen sijan hävisimme ässillä, joita meillä ei ollut ainoatakaan.

9.12. suuntasin Imatralle kuvaamaan siellä ruokinnalla käynyttä naaras kirjosiipikäpylintua. Lintu poseerasikin niin mukavasti kuvissa, että päätin jatkaa vielä Lappeenrantaan vuorihemppojakin kuvaamaan. Ne eivät sitten olleetkaan niin yhteistyökykyisiä, mutta jonkinlaiset kuvat sain niistäkin. Retkellä näin myös mm. 4 pähkinänakkelia, valkoselkätikan ja tavin.

10.12. näin Siikalahden Tiviällä ylitseni äännellen lentäneen kirjosiipikäpylinnun. Tämä oli 221 Parikkalassa vuoden aikana näkemäni laji ja 195 näistä lajeista olin havainnut Siikalahdella. Näistä ei ole kuin muutama laji bongattu, joten kyllä sisämaassakin lintuja näkee, kun tarpeeksi ulkoilee…

Kuun puolivälissä hain vähän päiväpinnoja metsälinnuista, tikoista sekä viitatiaisesta. Muuten alkoi olla turhan talvista. Sairastelimme myös vuoronperään, joten havainnot jäivät pikaisiin päivänpinnahakuihin.

J.A.

Kehnon Säpin reissun jälkeen eivät odotukset olleet kovinkaan korkealla, että koko syksynä näkyisi enää mitään, mutta en silti laittanut vielä viideksi kuukaudeksi kiikareita naulaan vaikka vähän mieli tekikin.

Heti 30.10. olin ruokatuntiretkellä ja Tyrjältä löytyi suuresta laulujoutsenten peltoparvesta pikkujoutsen ja tundrametsähanhi. Kävin myös etsimässä joella koskikaraa mutta eipä sellaista vielä löytynyt – jostain syystä harvat Parikkalaan saapuvat karat löytyvät yleensä vasta oikeasti talvella.

31.10. suuntasin Moskuunniemeen tarkistamaan Partasen Harrin ruokinnan lintuja ja siinä Harrin kanssa rupatellessa huomasin yhtäkkiä viitatiaisen! Lintu kävi ruokinnalla kohtalaisen aktiivisesti ja sain siitä heti mukavat kuvat otettua. Siinä kesken linnun määrityksen varmistelun Harri yhtäkkiä muisti nähneensä paikalla aiemminkin kaksi hömötiaista, joista toinen oli näyttänyt vähän ruskeammalta. Harri haki kameransa sisältä ja näytti edellisenä päivänä kuvaamaansa tinttiä ja siinähän se viitatintti oli kuvattuna jo edellisenäkin päivänä. Siinä tinttiä seuraillessamme saapui ruokinnalle europaea-pähkinänakkelikin.

1.11. alkoi Lintukerhomme alueella eli Parikkalassa ja Rautjärvellä kisattava marraskisa, joka piti tietysti aloittaa heti aamusta Moskuunniemestä viitatiaisella. Yleensä kisan aluksi olisi ollut pakko suunnata heti Siikalahdelle vesilintuja katsomaan mutta lokakuun lopun pakkasten takia lahti oli aivan täysin jäässä. Aamusta ehdin nähdä myös merimetsoja Härskiinmutkassa, palokärjen Kirkonkylällä, mustalinnun Kirkkolahdella ym. tavallista sälää. Koska aikaa oli vielä ennen töihin menoa kipaisin patotien kanahaukan kautta Kaukolaan, johon siirtyneessä laulujoutsenparvessa näin pikkujoutsenen ja metsähanhen, yli lentäneen harmaapäätikan sekä pari merikotkaa, jonka jälkeen jatkoin vielä Vartialahdelle, jossa näin viisi valkoposkihanhea, haapanan, neljä tukkasotkaa, lapasotkan, mustalinnun, telkkiä, silkkiuikun sekä samaiset merikotkat.

Ruokatunti ei sitten sujunut niin hyvin kuin aamuretki ja vain teeret ja isokoskelo Rautalahdelta kartuttivat marraslistaa. Työpäivän jälkeen kävin vielä uudelleen Vartialahdella, mutta en löytänyt mitään parempaa.

2.11. Moskuunniemessä viitatintti oli yhä paikalla ja myös mustarastas ja nakkeli näyttäytyivät. Laarin Merjan omenaruokinnalta hoitui Särkisalmelta räkättirastas ja kylällä näkyi puluja. Ruokatunnilla kävin tarkistamassa Simpelejärven eteläiset selät mutta vain sinisorsia ja hippiäinen sekä muutama muu tavallinen laji näkyi pinnaksi.

3.11. Härskiinmutkasta löytyi kuikka sekä harmaalokkeja täällä tavallisempien kalalokkien joukosta. Ruokatunnilla kiersin taas selkiä mutta löysin vain merimetsoja sieltä täältä ja pinnaksi vain keltasirkun, pikkukäpylinnun, kuusitiaisen ja puukiipijän. Iltapäivällä lyhyemmän työpäivän jälkeen suuntasin vielä Saarelle mutta sielläkin oli pienemmät lahdet aivan jäässä ja havainnot jäivät yhteen haapanaan ja pariin isolepinkäiseen.

4.11. kävin Inarin Ivalossa seisomassa muutaman tunnin lähes 20 asteen pakkasessa sekä Hannan pizzeriassa syömässä – ruostesiipirastasta ei näkynyt… Ei siitä reissusta sen enempää…

5.11. yritimme ensin aamusta Satumäen nakkeleita, josta siirryimme rengastelemaan Harrin pihan tiaisia mutta viitatintti saati nakkeli eivät suostuneet tulemaan muiden mukana verkkoon. Ohessa näimme kolmen tiklin ylilennon.

Päivällä Kaukolan pellon joutsenparvea jo edellispäivänä väijymässä ollut maakotka oli juuri lentänyt metsän taakse, kun saavuimme Harrin kanssa paikalle. Suuntasimme sen perään Siikalahden eteläpuolen rantaan, josta teeriparvea katsellessamme huomasimme tämän esiaikuisen kotkan lentämässä upeasti lahden päällä takaisin kohti joutsenpeltoja, jonne se ei kuitenkaan siellä odottamassa olleiden harmiksi saapunut. Mantilanniemestä löysimme kuitenkin vielä nakkelin ja Vartialahdelta nousi valkoposkihanhiaterialta lentoon kanahaukka ja lahdella kellui jopa 15 lapasotkaa ym.

Jatkoimme Harrin kanssa vielä Tarvaslammen peipon kautta Soininmäen metsiin mutta ilta oli jo hämärtymässä, joten saimme tyytyä metsätiaisiin ja hippiäisiin.

6.11. ennen töitä teimme pikaverkkoilun Harrin pihassa, jossa kuulimme syyssoidintavan varpuspöllön. Ehkäpä pöllön takia tiaiset olivat entistäkin varovaisempia? Nakkeli sentään kävi törmäämässä verkkoon muttei jäänyt kiinni. Savikummusta bongasimme vielä Höltän Harrin löytämän kanadanhanhen ennen töihin suuntaamista.

Ruokatunnilla löysin selkien kiertelyllä Kukkarolahdelta yhdeksän uiveloa ja Kannaksella auton edestä lensi kymmenen pyrstötiaisen parvi. Illalla kävin vielä ulkoiluttamassa lämpökameraa ja lämmenneessä kelissä kaikki pellot olivat aivan märkiä. En kuitenkaan löytänyt ainoatakaan kurppaa mutta Lahdensuolta löytyi jopa kuukausipinna – sarvipöllö!

7.11. ruokatunti alkoi hieman etuajassa, kun Rantasen Jouko soitti ja kertoi löytäneensä rariuunilinnun ja toivoi paikalle määritysapua. En kysynyt mitään tarkennuksia vaan lähdin saman tien ajamaan kohti Tarvaspohjan Kirpunrantaa. Paikalle päästyäni lintu oli tiessään ja JR kertoi linnun olleen taigauunilinnun näköinen mutta etenkin ajankohta huomioiden keskustelu siirtyi nopeasti kashmirinuunilinnun tuntomerkkeihin. JR oli saanut linnusta kuvia ja niiden perusteella se kyllä näytti “humeilta”.

Koska paikalla ei nyt ollut ainoatakaan lintua, päätin kaivaa atrapin esiin ja soittaa hälynauhaa. Pikkuhiljaa paikalle alkoi saapua tiaisia ja lopulta aivan jälkijoukoissa puiden latvustoon ilmestyi etsimämme uunilintukin ja selvä kashmirinuunilintuhan se oli! Sain linnusta saman tien parit ihan mukavat kuvatkin. Valitettavasti se ei äännellyt lainkaan.

Parven taas kadottua teilleen odottelin paikalle saapuvia bongareita mutta etujoukoissa saapuivat vain Harri Partanen ja Merja Laari. Kun ketään muita ei näyttänyt olevan saapumassa, soitimme taas lyhyesti hälynauhaa ja taas humei saapui aivan porukan hännillä näytille. Sitten minun pitikin kiiruhtaa takaisin töihin. Ja iltapäivällä paikalla oli humein etsijöitä enemmänkin mutta eipä sitä enää löytynyt. Yllättäen bongarit löysivät paikalta tiltaltin – Parikkalan myöhäisimmän ikinä. Itselläni päivän ainoa muu marraspinna oli tilhi.

8.11. Rautalahden käynnillä näkyi urpiaisparvessa ainakin yksi ”turpo” ja selällä kellui 13 allia sekä kolme kuikkaa sekä pari pilkkasiipeä. Työpäivän jälkeen singahdin Saarelle hoitamaan viimeisillä valoilla Saarenkylän uimarannalle näkyneen kaakkurin sekä hämärissä Akanvaaran Tetrisuon hiiripöllön.

9.11. Härskiinmutkaan näkyi kaksi kuikkaa ja 15 allia ja 30 parvi näkyi muuttavanakin. Kylän ainoaa varpusta yrittäessäni löytyi vihervarpunen sekä tikli ja Lahdensuolla näkyi varpushaukka.

10.11. kävin Rautjärven Simpeleen puolella Kokkolanjokea katselemassa mutta ainoaksi pinnaksi näkyi koskikara. Kivijärvellä näkyi mustalintuja ja lapasotkia, joita tuntui tänä syksynä näkyvän enemmän kuin koskaan. Tähtiniemestä sen sijaan näkyi jopa 25 kaakkuria ja 2 kuikkaa sekä nuori merilokki – eli visiitti oli oikein onnistunut!

11.11. oli karsea sumu mutta tämä oli viimeinen mahdollinen päivä tehdä talvilintulaskennan syyslaskenta. Koska Siikalahtikin oli taas sulanut, lähdin kaukoputki selässä kiertämään reittiäni mutta lopulta sumu ei koskaan hellittänyt, joten kannoin putkea aivan turhaan. Tiaisia – etenkin talitiaisia – oli kuitenkin enemmän kuin koskaan ja muutama muukin ylläri onneksi tuli vastaan. Yhteensä havaitsin 3 sinisorsaa, mustalinnun, 8 isokoskeloa, 2 merimetsoa, pyyn, 31 teertä, merikotkan, kanahaukan, 10 kala- ja 2 harmaalokkia, 8 pulua, harmaapää-, valkoselkä- ja 10 käpytikkaa, 17 hippiäistä, 8 pyrstö-, 76 sini-, 269 tali-, 5 kuusi- ja 2 töyhtötiaista, jopa 7 pähkinänakkelia, 7 puukiipijää, 12 närheä, 10 harakkaa, 370 naakkaa, 33 varista, 7 korppia, 33 pikkuvarpusta, 4 järripeippoa, 60 viherpeippoa, 53 urpiaista, tundraurpiaisen, 10 pikkukäpylintua ja 15 punatulkkua. Käsittämätöntä kyllä Kaukolan laulujoutsenet eivät edes kuuluneet reitilleni eikä niiden seassa olleita pikkujoutsenta tai kanadanhanhea saati niitä edelleen väijymässä ollutta maakotkaakaan tietenkään näkynyt. Järvelläkin oli vielä edellispäivinä ollut kaikenlaista mutta sumun takia havainnot jäivät vähiin – ja itse asiassa näytti siltä, että juuri nyt olivat linnut järvellä muutenkin vähentymässä.

12.11. olimme kyllästyneet viitatiaisen verkon väistelyyn ja nappasimme sen kiinni 10 minuutissa nakkeliloukulla ja saimme Harrin pihavieraan rengastettua. Mielenkiintoista nähdä kauanko se pysyy paikalla ja mahdollisesti, mihin se sitten jatkaa? Nyt se ainakin vierailee ruokinnalla aivan koko valoisan ajan aktiivisesti.

Ehdimme vielä Kaukolaan katsastamaan pikkujoutsenta, kun puhelin piippasi ja soi yhtä aikaa. Kososen Veikka soitti löytäneentä suulan Punkasalmelta, joten viestiä ei enää tarvinnut lukea vaan lähdimme ajamaan kohti Savoa.

Veikalla olisi ollut kiire isänpäivälounaalle mutta onneksi hän sai kotoa luvan myöhästyä, kun kertoi mistä oli kyse. Niinpä mekin pääsimme paikalle siten, että lintu oli hallinnassa ja kohta se nousikin lentoon ja pääsimme näkemään tämän upean nuoren valtamerilinnun kalastussyöksyjä aika kaukana selällä!

Sääennuste oli luvannut aamuksi vesi- ja lumisadetta ja siksi en ollut itse suunnannut aamusta salmelle staijaamaan, vaikka tuuliennuste oli luvannut kunnon muuttotuulta. Edellisiltana tämä oli vielä ollut mielessäni. Veikka oli kuitenkin ajanut paikalle lumisohjossa ja yllättäen sade olikin loppunut aika pian. Hän oli suunnitellut staijaavansa paikalla tunnin ja viimeisellä selailulla ennen lähtöään oli putkeen osunut suula! Ja sitten oli alkanut kunnon muuttokin! Veikka oli jo nähnyt pilkkasiipiä ja nyt taivaalla lappasi pilkkasiipien ohessa myös kaakkureita ja kuikkia! Yhteensä näimme lopulta 208 pilkkasiipeä, 29 kaakkuria, 10 kuikkaa sekä 10 määrittämättä jäänyttä kuikkalajia, 4 allia sekä merikotkan.

Suula oli jossain vaiheessa taas kerran laskeutunut uimaan ja sitä ei reiluun tuntiin näkynyt. Me aloimme olla aivan umpijäässä, joten muutonkin tyrehdyttyä päätimme lähteä ajelemaan kotia päin. Onneksi suula oli lopulta noussut lentoon ja paikalle saapuneet pääsivät sen näkemään. Lopulta suula oli paikalla vielä parina seuraavanakin päivänä ja pari kertaa se nähtiin merikotka perässään, joten epäselväksi jäi lähtikö se lopulta jatkamaan matkaansa vai jäikö se merikotkan saaliiksi?

Iltapäivällä Vartialahdella näkyi vielä 2 haapanaa, 15 lapasotkaa, 13 tukkasotkaa, 3 pilkkasiipeä 2 mustalintua ja silkkiuikku.

13.11. Kaukolassa oli yhä vain 148 laulujoutsenta ja pikkujoutsen sekä kanadanhanhi. Tyrjänjoella käynti palkitsi minut ekalla marraskuussa Parikkalassa näkemälläni sepelkyyhkyllä ja työpäivän jälkeen bongasin vielä Särkisalmelta Höltän Harrin löytämän punakylkirastaan ja ohessa näkyi kolme uiveloakin.

Kuun puolivälissä alkoi kylmentyä taas ihan kunnolla järvien kertaalleen jo sulaneet lahdet jäätyä. Havainnot jäivätkin pitkälti samoihin tuttuihin lintuihin. 16.11. näkyi ruokatunnilla Siikalahdella pikkutikka ja Jantusensalossa urpiaisparvessa tundraurpiainen. Järvellä nähdyistä isoista isokoskeloparvista ei löytynyt kaipaamaani tukkakoskeloa mutta 17.11. näkyi vielä uivelo. Ja viikon tauon jälkeen Kaukolan joutsenparvea oli taas vahtimassa maakotka, mutta tällä kertaa aivan nuori lintu. Ja sehän päätti tehdä varsin upean ohilennon, kun sitä Partasen Harrin kanssa kamerat valmiina katselimme. Iltapäivällä kävin vielä Soininmäellä ja nyt näin tutun kuukkeliparin.

18.-19.11. olimme Helsingissä juhlistamassa BirdLife Suomen 50-vuotista taivalta sekä osallistumassa Edustajiston kokoukseen. Menimme paikalle junalla, joten lintuhavainnot jäivät nollaan mutta oli mukava nähdä paljon tuttuja ja kuunnella hyviä esityksiä – sekä samoja iänikuisia lupauksia joskus ehkä tulevasta Tiira-kakkosesta.

20.11. näkyi noin sadannella yrityksellä varpusnaaras ja sitten Vilskan Veijo löysi Särkisalmelta yllättäen harmaahaikaran, joka jäi paikalle pitemmäksikin aikaa, vaikka samaan aikaan järvien isommatkin selät jäätyivät jo kovaa vauhtia. Haikaraa pystyi kuvaamaan autosta ja parin rakennuksen suojista täysin sitä häiritsemättä. Kuun lopulla alkoi kuitenkin niin kovat pakkaset, ettei haikaraakaan kehdannut käydä yhtään lähempänä vaan sen oli annettava ruokailla mahdollisimman rauhassa.

25.11. olikin pakkasta jo 15 astetta, kun retkeilimme Valosen Artun kanssa koko valoisan ajan. Tavoitteenamme oli saada Artulle 200 Parikkalavuodaria täyteen sekä löytää minulle marraslajeja. Aamu alkoi mukavasti, kun Tönkinsuolla näkyi urpiaisparvessa pari tundraurpiaista – Artun laji numero 199. Tarvaslammella näkyi mustarastas ja Soininmäen metsästä löytyi 1-2 pohjantikkaa. Jatkoimme Peruspohjaan, josta löytyi kuin löytyikin koskikara Artulle 200. lajiksi. Päätimme jatkaa Saaren suuntaan parempia käpylintuja, taviokuurnaa tai metsoa hakemaan mutta havainnot jäivät teeriin, pyihin ja Akanvaaran hiiripöllöön. Paluumatkalla eräällä joella kuului aivan päivän selvää kuningaskalastajan ääntä, mutta rannassa oli saukko peuhaamassa ja joskus saukot tunetusti päästävät joskus hyvin samanlaisia ääniä kuin kunkku. Niinpä jätimme määrityksen tekemättä. Yllättäen samaisessa paikassa alkoi peukaloinen rätistä, joten kova havainto saatiin silti. Ja kuinka ollakaan paria päivää myöhemmin Arttu löysi kunkunkin paikalta. Illalla kuulimme vielä Hannan kanssa viirupöllön Lahdensuolla.

26.11. oli jopa 23 astetta pakkasta mutta retkeilimme taas metsissä. Aamu alkoi upeasti parilla metsolla ja varpuspöllöllä. Viitatiainen oli yhä vain Harrin ruokinnalla ja harmaahaikara näkyi viimeistä kertaa ohi ajaessa salmella. Sitten ajelimme metsiä pitkin taas Saarelle, jossa sama hiiripöllö näkyi taas Tetrisuolla mutta sitten touhu meni ajeluksi ja kurvailimme aina Uukuniemen pohjoisosiin saakka, mutta isoimmatkin selät olivat sielläkin jäätyneet niin pitkälle, ettei kaukana olevia sulia enää päässyt katsomaan. Saareltakaan ei löytynyt yksinäistä sinisorsaa kummempaa. Vielä iltapäivällä kiertelimme metsissä taviokuurnaa tai jotain etsien ja törmäsimme eräällä metsän keskellä olleella peltoaukealla pariin viirupöllöön.

Viikolla olikin sitten pimeää töihin mennessä ja töistä palatessa eikä ruokatauoilla pitkälle kerennyt. Yritin useammankin kerran saada Artun uudelleen näkemään kunkkua paremmin havaittua mutta siinä onnistumatta. Viitatintti tietysti oli yhä paikalla. Lopulta sain marraskisassa kasaan 79 lajia, jotka kaikki havaitsin Parikkalassa – taisi olla ainakin itselleni uusi ennätys, varmaan myös kisaennätys? Valitettavasti lokakuun loppu ja marraskuun alku olivat niin talviset, että moni yleensä aika tavallinen laji jäi näkemättä ja lopulta minulla oli viikonloppuinakin paljon muuta ohjelmaa. Ihan kivasti lintuja kuitenkin vielä marraskuussakin näkee ihan ruokatuntien lähiretkeilyllä.

J.A.

Torstaina 19.10. Hannalla oli töitä iltamyöhään, kun hän joutui valvomaan yökoulua lähes puolille öin asti. Onneksi tämän johdosta seuraava päivä oli vapaana ja syysloma alkoi näin etuajassa. Itsellänikin oli lomat myönnettynä, joten olimme päättäneet lähteä liikenteeseen jo yöllä.

Yritimme nukkua pari tuntia siinä kuitenkaan ainakaan itse onnistumatta, joten kahden aikaan yöllä olimme pakanneet automme ja lähdössä ajamaan pitkää matkaa Suomen poikki.

Lopulta yhden stopin taktiikalla saavuimme Poriin ennen auringon nousua ja kurvasimme Konepajanrantaan, jossa aamu olisi hyvä aloittaa paikalle jo nyt hämärissä saapuvia lokkeja tarkistellen.

Kun valoa alkoi olla enemmän laitoimme putket pystyyn ja aloimme seuloa joessa uivia ja rakennusten katoilla olleita lokkeja. Näimmekin harmaa- ja merilokkien seassa lyhyestui yhden erittäin hyvän näköisen aroharmaalokkikandin, mutta lintu lennähti turhan nopeasti rakennusten taakse eikä enää tullut esiin vaikka tovin odottelimme. Kuulimme paikalla pari kertaa kuningaskalastajan ääntä mutta emme lintua nähneet ja itse näin vastarannalla västäräkin.

Seuraavaksi jatkoimme Maaviikin joutsen- ja hanhipellolle, jossa oli noin 800 taigametsähanhea, vähän tundrametsähanhia sekä jokunen meri-, lyhytnokka- sekä valkoposkihanhi. Läheisellä Viikinäisen lutakolla näimme nuoren liejukanan. Sitten jatkoimme komppaamaan Kallon saarta mutta havainnot jäivät pariin tundraurpiaiseen, pulmuseen sekä isokäpylintuun.

Sitten pitikin suunnata syömään ja paikalliseen pizzeriaan saapuivat myös Kouvolasta aamulla matkaan lähteneet Soikkelin Elissa sekä Ylätalon Teo. Syötyämme suuntasimme Prismaan tekemään loput ostokset ja sitten pitikin jo suunnata Kuuminaisten Salokankaan satamaan.

Olimme Salokankaan rannassa turhan aikaisin mutta jäipähän hyvin aikaa pakkailla tavarat ja lastasimme ne lopulta jo hyvissä ajoin veneeseenkin. Sitten saimme odotella tovin Lehtolan Teppoa ja Swahnin Tomasta, jotka kuitenkin saapuivat ihan aikataulussa ja kolmelta lähdimme kohti Eurajoen Luvian Säpin saarta.

Puolta tuntia myöhemmin rantauduimme Säppiin ja lastasimme tavarat laiturille ja autoimme lähdössä olevia tuttuja lastaamaan tavaransa paattiin ja kun vene taas loittoni kohti Kuuminaista, olimme jo kärräämässä maitokärryillä tavaroitamme kohti asemaa saaressa jo olleiden tuttujen avustuksella.

Saaressa oli lisäksemme Veikka Kosonen sekä Riku Kangasniemi, jotka olivat tulleet vajaata viikkoa aiemmin, Paul Boijer, joka oli parissa pätkässä ollut jo pitempään sekä Ahti Ihonen ja Pyry Laurikka, jotka olivat olleet paikalla yhtäjaksoisesti jo lähes pari viikkoa.

Emme juuri asettautuneet vielä taloksi vaan suuntasimme pian saaren kiertoon, kun paikalla jo olleet miehittäjät eivät olleet vielä kiertäneet kuin puolikkaan saaresta. Kierroksen havainnoista mainittavimmat olivat myöhäinen valkoviklo, harmaapäätikka, pähkinähakki, josta sainkin heti Säpinpinnan. Kierrokselta palattuamme olivat Teppo ja Tomas teemanneet kiinni Prakalasta edellispäivänä löytyneen hernekertun ja lintu näytti joltakin itäiseltä alalajilta – ehkä mieluiten blythiiltä.

Illalla järjestelimme tavaramme paikalleen ja osallistuimme pitkälti kuunteluoppilaina iltahuutoon, jossa pääsimme kärryille, mitä lintuja saaressa oli koko päivän aikana havaittu.

21.10. Hanna suuntasi Tepon kanssa aamusta aikaisin verkoille ja me muut heräsimme hieman myöhemmin mutta ajoissa kuitenkin, sillä aamuvakio staijattiin poikkeuksellisesti Eteläkarilla, sillä näkyvyys oli ollut viime aamuina huono Prakalan pommikopilta. Merimuutto oli vaisua sentään pari ampuhaukkaa nähtiin ja yksi vielä myöhemminkin. Pikkukäpylintuja liikkui myös mukavasti ja koko päivän sigmaksi tuli 426 lintua.

Aamupalan jälkeen lähdettiin sitten koko saaren kierrokselle ja havainnoiksi kertyi mm. merisirri, pikkutikka sekä kierroksen lopuksi Prakalasta löytynyt hiiripöllö.

Seuraavat päivät noudattivat pitkälti samaa kaavaa. 22.10. saaresta poistuivat Teppo, Riku, Paul sekä Ahti ja päivän kohokohtia olivat 23 merisirriä, erittäin kuvauksellinen helmipöllö sekä 1637 urpiaista jne. Hakkikin poseerasi nätisti varsin poikkeavassa biotoopissa tyrnipuskissa ja rantakivikossa.

Yritys oli kovaa mutta palkintoja ei herunut vaikka joka päivä koko saari kierrettiin isolla porukalla ja verkoillakin oli kaikki mahdolliset keinot käytössä, että jotain parempaa napsahtaisi. Mutta lopulta päivän kohokohtia tuppasivat olemaan vakion jälkeinen aamupala, kierroksen jälkeinen ruokailu sekä joka toinen ilta lämmennyt sauna.

23.10. Elli näki vielä valkoviklon ja 24.10. Hanna kuuli Peräkulmassa pähkinänakkelin, muuten lajisto oli hyvin tyypillisen loppusyksyistä. 25.10. näkyi kierroksella sentään sepelhanhi ja luotokirvinen ja saarella joka päivä runsaina esiintyneiden käpytikkojen ja puukiipijöiden sigmat olivat maksimissaan 53 ja 42 yksilöä. Ja piiitkästä aikaa, siis eka kertaa pariin vuoteen, piti singahtaa verkoille, kun Hanna ilmoitti saaneensa rengastettavakseen tulipäähippiäisen. Lintu oli kaunis nuori koiras, jota koko porukka kävi tietysti ihailemassa ja kuvaamassa. Päivän lajisaldoksi saatiin mukavat 75 lajia.

26.10. aamuvakiolla lensi tunturikiuru epätyypilliseen tapaan äännellen ylitsemme mutta sen ylittäessä Hannan Peräkulmassa se jo äänteli ihan normaalisti.

Kova yritys jatkui yhä vain mutta palkintoja ei enää herunut. Retkeilysäät olivat kyllä mitä mainioimmat, joten kurjempaakin olisi voinut olla. Loppuviikosta pientä ilontunnetta aiheuttivat lähinnä vain yhä sieltä täältä löytyneet kurpat – taivaanvuohet, jänkä- sekä lehtokurpat. Spontaaneja tuuletuksia nähtiin, kun 28.10. kierroksella näimme mereltä mantereen suunnasta ylitsemme lentäneen naaras teeren, josta napsahti reissun toinen Säpinpinnani.

Viimeisenä päivänä 29.10. aamuvakiolla näkyi mereltä saareen saapunut suopöllö ja hernekerttukin oli yhä vain paikalla; joinakin päivinä se oli onnistunut piilottelemaan komppaajilta. Pikaisilla komppauskierroksilla nähtiin vielä kurppia ym, mutta lopulta oli heitettävä hanskat tiskiin.

Lopulta olimme siivonneet paikat ja kantaneet kaikki tavaramme satamaan ja puolilta päivin saapui Tommi meitä hakemaan ja oli heitettävä hyvästit Säpin saarelle. Enpä olisi uskonut, että sisis voi viettää paikalla 9 päivää saamatta ainoatakaan vuodenpinnaa… Ehkä ensi kerralla pitää vierailla saaressa johonkin muuhun vuodenaikaan, sillä nyt takana on 90 miehityspäivää ja 151 lajia lokakuussa.

J.A.