. . Lintuharrastajan päiväkirja Birders diary . .

Torstaina 19.10. Hannalla oli töitä iltamyöhään, kun hän joutui valvomaan yökoulua lähes puolille öin asti. Onneksi tämän johdosta seuraava päivä oli vapaana ja syysloma alkoi näin etuajassa. Itsellänikin oli lomat myönnettynä, joten olimme päättäneet lähteä liikenteeseen jo yöllä.

Yritimme nukkua pari tuntia siinä kuitenkaan ainakaan itse onnistumatta, joten kahden aikaan yöllä olimme pakanneet automme ja lähdössä ajamaan pitkää matkaa Suomen poikki.

Lopulta yhden stopin taktiikalla saavuimme Poriin ennen auringon nousua ja kurvasimme Konepajanrantaan, jossa aamu olisi hyvä aloittaa paikalle jo nyt hämärissä saapuvia lokkeja tarkistellen.

Kun valoa alkoi olla enemmän laitoimme putket pystyyn ja aloimme seuloa joessa uivia ja rakennusten katoilla olleita lokkeja. Näimmekin harmaa- ja merilokkien seassa lyhyestui yhden erittäin hyvän näköisen aroharmaalokkikandin, mutta lintu lennähti turhan nopeasti rakennusten taakse eikä enää tullut esiin vaikka tovin odottelimme. Kuulimme paikalla pari kertaa kuningaskalastajan ääntä mutta emme lintua nähneet ja itse näin vastarannalla västäräkin.

Seuraavaksi jatkoimme Maaviikin joutsen- ja hanhipellolle, jossa oli noin 800 taigametsähanhea, vähän tundrametsähanhia sekä jokunen meri-, lyhytnokka- sekä valkoposkihanhi. Läheisellä Viikinäisen lutakolla näimme nuoren liejukanan. Sitten jatkoimme komppaamaan Kallon saarta mutta havainnot jäivät pariin tundraurpiaiseen, pulmuseen sekä isokäpylintuun.

Sitten pitikin suunnata syömään ja paikalliseen pizzeriaan saapuivat myös Kouvolasta aamulla matkaan lähteneet Soikkelin Elissa sekä Ylätalon Teo. Syötyämme suuntasimme Prismaan tekemään loput ostokset ja sitten pitikin jo suunnata Kuuminaisten Salokankaan satamaan.

Olimme Salokankaan rannassa turhan aikaisin mutta jäipähän hyvin aikaa pakkailla tavarat ja lastasimme ne lopulta jo hyvissä ajoin veneeseenkin. Sitten saimme odotella tovin Lehtolan Teppoa ja Swahnin Tomasta, jotka kuitenkin saapuivat ihan aikataulussa ja kolmelta lähdimme kohti Eurajoen Luvian Säpin saarta.

Puolta tuntia myöhemmin rantauduimme Säppiin ja lastasimme tavarat laiturille ja autoimme lähdössä olevia tuttuja lastaamaan tavaransa paattiin ja kun vene taas loittoni kohti Kuuminaista, olimme jo kärräämässä maitokärryillä tavaroitamme kohti asemaa saaressa jo olleiden tuttujen avustuksella.

Saaressa oli lisäksemme Veikka Kosonen sekä Riku Kangasniemi, jotka olivat tulleet vajaata viikkoa aiemmin, Paul Boijer, joka oli parissa pätkässä ollut jo pitempään sekä Ahti Ihonen ja Pyry Laurikka, jotka olivat olleet paikalla yhtäjaksoisesti jo lähes pari viikkoa.

Emme juuri asettautuneet vielä taloksi vaan suuntasimme pian saaren kiertoon, kun paikalla jo olleet miehittäjät eivät olleet vielä kiertäneet kuin puolikkaan saaresta. Kierroksen havainnoista mainittavimmat olivat myöhäinen valkoviklo, harmaapäätikka, pähkinähakki, josta sainkin heti Säpinpinnan. Kierrokselta palattuamme olivat Teppo ja Tomas teemanneet kiinni Prakalasta edellispäivänä löytyneen hernekertun ja lintu näytti joltakin itäiseltä alalajilta – ehkä mieluiten blythiiltä.

Illalla järjestelimme tavaramme paikalleen ja osallistuimme pitkälti kuunteluoppilaina iltahuutoon, jossa pääsimme kärryille, mitä lintuja saaressa oli koko päivän aikana havaittu.

21.10. Hanna suuntasi Tepon kanssa aamusta aikaisin verkoille ja me muut heräsimme hieman myöhemmin mutta ajoissa kuitenkin, sillä aamuvakio staijattiin poikkeuksellisesti Eteläkarilla, sillä näkyvyys oli ollut viime aamuina huono Prakalan pommikopilta. Merimuutto oli vaisua sentään pari ampuhaukkaa nähtiin ja yksi vielä myöhemminkin. Pikkukäpylintuja liikkui myös mukavasti ja koko päivän sigmaksi tuli 426 lintua.

Aamupalan jälkeen lähdettiin sitten koko saaren kierrokselle ja havainnoiksi kertyi mm. merisirri, pikkutikka sekä kierroksen lopuksi Prakalasta löytynyt hiiripöllö.

Seuraavat päivät noudattivat pitkälti samaa kaavaa. 22.10. saaresta poistuivat Teppo, Riku, Paul sekä Ahti ja päivän kohokohtia olivat 23 merisirriä, erittäin kuvauksellinen helmipöllö sekä 1637 urpiaista jne. Hakkikin poseerasi nätisti varsin poikkeavassa biotoopissa tyrnipuskissa ja rantakivikossa.

Yritys oli kovaa mutta palkintoja ei herunut vaikka joka päivä koko saari kierrettiin isolla porukalla ja verkoillakin oli kaikki mahdolliset keinot käytössä, että jotain parempaa napsahtaisi. Mutta lopulta päivän kohokohtia tuppasivat olemaan vakion jälkeinen aamupala, kierroksen jälkeinen ruokailu sekä joka toinen ilta lämmennyt sauna.

23.10. Elli näki vielä valkoviklon ja 24.10. Hanna kuuli Peräkulmassa pähkinänakkelin, muuten lajisto oli hyvin tyypillisen loppusyksyistä. 25.10. näkyi kierroksella sentään sepelhanhi ja luotokirvinen ja saarella joka päivä runsaina esiintyneiden käpytikkojen ja puukiipijöiden sigmat olivat maksimissaan 53 ja 42 yksilöä. Ja piiitkästä aikaa, siis eka kertaa pariin vuoteen, piti singahtaa verkoille, kun Hanna ilmoitti saaneensa rengastettavakseen tulipäähippiäisen. Lintu oli kaunis nuori koiras, jota koko porukka kävi tietysti ihailemassa ja kuvaamassa. Päivän lajisaldoksi saatiin mukavat 75 lajia.

26.10. aamuvakiolla lensi tunturikiuru epätyypilliseen tapaan äännellen ylitsemme mutta sen ylittäessä Hannan Peräkulmassa se jo äänteli ihan normaalisti.

Kova yritys jatkui yhä vain mutta palkintoja ei enää herunut. Retkeilysäät olivat kyllä mitä mainioimmat, joten kurjempaakin olisi voinut olla. Loppuviikosta pientä ilontunnetta aiheuttivat lähinnä vain yhä sieltä täältä löytyneet kurpat – taivaanvuohet, jänkä- sekä lehtokurpat. Spontaaneja tuuletuksia nähtiin, kun 28.10. kierroksella näimme mereltä mantereen suunnasta ylitsemme lentäneen naaras teeren, josta napsahti reissun toinen Säpinpinnani.

Viimeisenä päivänä 29.10. aamuvakiolla näkyi mereltä saareen saapunut suopöllö ja hernekerttukin oli yhä vain paikalla; joinakin päivinä se oli onnistunut piilottelemaan komppaajilta. Pikaisilla komppauskierroksilla nähtiin vielä kurppia ym, mutta lopulta oli heitettävä hanskat tiskiin.

Lopulta olimme siivonneet paikat ja kantaneet kaikki tavaramme satamaan ja puolilta päivin saapui Tommi meitä hakemaan ja oli heitettävä hyvästit Säpin saarelle. Enpä olisi uskonut, että sisis voi viettää paikalla 9 päivää saamatta ainoatakaan vuodenpinnaa… Ehkä ensi kerralla pitää vierailla saaressa johonkin muuhun vuodenaikaan, sillä nyt takana on 90 miehityspäivää ja 151 lajia lokakuussa.

J.A.

Syksy alkoi tulla kertaheitolla ja pitkään jatkunut eteläinen virtaus kääntyi pohjoiseksi aloittaen arktisten lintujen muuton toden teolla – valitettavasti itse olin kiinni töissä ja havainnot ruokatunneilla jäivät vähäisiksi.

5.10. näkyi pari lyhytnokkahanhea taas Siikalahdella ja 6.10. Pohjanrannassa oli pari myöhäistä suosirriä sekä kesy sepelhanhi ja pikkujoutsenia näkyi siellä täällä.

8.10. keli oli todella myrskyinen. Mutta tuuli oli kerrankin edes suurin piirtein oikeasta suunnasta, joten maastoon oli mentävä. Suuntasimme sateiden loputtua aamukahdeksaksi Savonlinnan Punkaharjun Punkasalmen levikkeelle. Seuraksemme saapuivat Veikka Kosonen ja Elissa Soikkeli ja kauheassa tuulessa staijasimme aika kaukana mennyttä hanhimuuttoa sekä hirveää vauhtia ylitsemme mennyttä vesilintumuuttoa. Hanhia muutti vajaat 40 000 mutta kaiken määrittäminen oli vaikeaa kovan tuulen takia. Hannalla kaatui kaukoputkikin kertaalleen asfaltille, mutta näemmä Zeiss kestää.

Aamun huippukohdat olivat toistensa toisintoja, kun näimme pariin otteeseen muuttavan vanhan leveäpyrstökihun. Pieni mahdollisuus on, että kyseessä oli sama lintu pariin kertaan, mutta etenkin jälkimmäinen tuntui olevan niin suoraviivaisessa muutossa, että tulkitsimme nähneemme kaksi eri yksilöä.

Puolilta päivin muutto hyytyi ja jatkoimme Hannan kanssa Saarelle, jossa Pohjanrannassa oli yhä sekä vanha että nuori suosirri mutta muuten havainnot jäivät vähiin.

10.10. näin Siikalahdella harmaasorsan sekä pari lapasotkaa ja 12.10. alkaen näin muutamana päivänä Särkisalmella kesyhköä laitureilla viihtynyttä jalohaikaraa

Viikonloppuna retket suuntasivat Saarelle, mutta havainnot jäivät 14.10. Pohjanrannan jalohaikaraan ja harmaapäätikkaan ja Jyrkilän sepelhanheen ja 15.10. Pohjasuon sepelhanheen sekä Karinmäen ampu- ja tuulihaukkaan ym.

16.10. Siikalahdella kellui sorsien seassa kolme harmaasorsaa ja 3 lapasotkaa mutta loppuviikon kelit olivat niin ankeita, että ulos ei kauheasti tehnyt mieli. Ja tulihan pimeäkin taas todella aikaisin…

J.A.

Olin omistanut Pulsarin lämpökameran jo vuoden verran mutten oikein ollut osannut hyödyntää sitä vielä. Ulkomaanreissuilla sitä oli tullut käytettyä vaikeasti nähtävien lintujen hakemiseen ja Säpissä olimme pyydystäneet muutamia kahlaajia mutta Parikkalassa käyttö oli jäänyt vähälle.

Nyt syksyllä etenkin Pohjois-Karjalassa oli rengastettu huimia määriä heinäkurppia ja muitakin lintuja lämpökamera, otsalamppu ja haavi yhdistelmällä. Mekin päätimme kokeilla saisimmeko lähipelloilta jotain kiinni. Tiesimme jo olevamme vähän myöhäisessä vaiheessa sesonkia, mutta ainakin kurppia olisi vielä maisemissa ja lisääkin tulossa.

16.9. illalla lähdimme ensimmäistä ulkoiluttamaan ja eräältä pellolta löysimmekin heinäkurpan, jota yritimme pyydystää rengastettavaksi mutta emme aivan yrityksessämme onnistuneet vaan lintu karkasi juuri ennen kuin sain haavin sen päälle. Jokunen taivaanvuohikin oli pellolla mutta emme päässeet niitä edes lähelle, kun ne jo lähtivät lentoon.

17.9. Illalla kokeilimme haaveilua uudelleen ja näimme parikin heinä- ja jänkäkurppaa sekä taivaanvuohia ja suokukon mutta emme päässeet kunnolla edes yrittämään niiden kiinni ottoa. Teimme varmasti vielä jotain väärin.

19.9. olimme pidentäneet haavin vartta ja saimmekin illalla kiinni kapustarinnan, mutta kurpat pysyivät edelleen tavoittamattomissa. 21.9. taas yhdeltä pellolta yritettiin kurppia ja vaikka kaikkia lajeja näkyikin, ei mitään saatu kiinni. Touhu alkoi tuntua jo turhan toivottomalta ja teki mieli lopettaa koko touhu.

22.9. olimme vihdoin saaneet viimeisetkin vinkit haavipyyntiä varten. Puuttuva palanen oli ns. white noise eli kurppia lähestyttäessä piti soittaa jotain kovaa tasaista ääntä, jotta askeleet eivät kuuluisi. Niinpä nyt meillä soi kaiuttimisesta voimakas puron solina ja heti alkoi onnistua. Lyhyellä reissulla saimme kiinni lehto- sekä hienon heinäkurpan, mutta taivaanvuohet olivat yhä toivottoman arkoja. Ilmeisesti parvena olevien lintujen kiinni saaminen on kaikkein vaikeinta, sillä kun yksi säikähti – lähtee kaikki muutkin lentoon.

24.9. Illalla teimme vähän pitemmän haavimisreissun ja saimme renkaisiin 3 lehtokurppaa, 3 kiurua, kapustarinnan sekä taas ihanan heinäkurpan! Ja 25.9. rengastimme jänkäkurpan, 6 lehtokurppaa ja kiurun sekä näimme mm. heinäkurpan ja sarvipöllön ja kuulimme taivaalla muuttaneet sepelhanhi- ja alliparvet.

27.9. illan haaveilut tuottivat kapustarinnan, jänkäkurpan, 2 lehtokurppaa, kiurun sekä hauskimpana sinisorsan. 28.9. suuntasimme taas lähipelloille mutta kuutamon takia yö oli liian valoisa ja saimme kiinni vain yhden taivaanvuohen ja viisi kiurua. 29-30.9. oli myös turhan valoisaa mutta pitempi kierros tuotti kuitenkin 2 jänkäkurppaa, 2 lehto- ja 2 heinäkurppaa sekä kiurun.

Meille oli nyt siis tullut selväksi, että paras pyyntikeli oli mahdollisimman pimeä ja mieluusti myös sumuinen tai tihkusateinen sekä myöskin tuulinen. Linnut selvästi pysyivät paremmin paikallaan painautuen usein maahan kovemmassa tuulessa.

1.10. illalla teimme taas peltokierroksen ja rengastimme jänkäkurpan, 11 lehtokurppaa, taivaanvuohen, heinäkurpan ja kiurun. Yhdeltä pellolta nappasin peräkkäin neljä lintua kiinni, jotka olivat kaikki erimerkkisiä kurppia! Näimme toki kurppia enemmänkin sekä myöskin pari kapustarintaa ja suopöllön.

3.10. saaliimme oli 4 jänkäkurppaa (7 nähtiin), 3 lehtokurppaa (5 nähtiin), 1 taivaanvuohi (15 nähtiin eli tästäkin näkee hyvin, kuinka vaikeita pässit ovat saada kiinni) sekä yksi kiuru myös pari kapustarintaa nähtiin. 6.10. ohiajomatkalla ollut Karoliina Hämäläinen jäi hetkeksi haavimaan kanssamme ja maestrolta saimme vielä hyviä vinkkejä niin haavimiseen kuin kurppien ikämäärityksiinkin. Saimme renkaisiin 7 jänkäkurppaa, 2 lehtokurppaa ja 6 taivaanvuohta – yllätys-yllätys Karoliina nappasi useamman pässinkin kiinni tuosta vain… Ja koska hyvät pimeät yöt vielä jatkuivat teimme pikareissut eri pelloille vielä 7.10. 3 pässiä ja 3 scoloa, 8.10. lymnari 6, scolo, pässi 1 ja kiuru 1, 13.10. lymnari 5, scolo 3, pässi 2 ja kiuru 1 sekä ainakin toistaiseksi viimeisen kierroksen 18.10. valkoposkihanhi 1, jänksi 5, scolo 2 ja pässi 3.

Olimme siis lopulta saaneet touhun ihan hyvin toimimaan. Saalista oli saatu tavoitteeksemme asetettu sata kurppaa ja mainittakoon, että meidän reissut tehtiin vain ihan lähipelloillemme. Kauimmillaan olimme olleet noin kymmenen kilometrin päässä kotoa ja suurin osa reissuista oli ollut vain parin tunnin pikakäyntejä ja pisinkin kierros nelituntinen. Hommaan enemmän panostamalla lintuja saisi renkaisiin moninkertaisen määrän Parikkalassakin. Josko ensi vuonna? Todella hauskaa on touhu ollut!

Ja mikä myös mukavaa öisillä pelloilla onnähnyt todella runsaasti erilaisia nisäkkäitä – niin suurempia kuin pienempiäkin. Lähipelloilla olemme nähneet hirven, metsäkauriita, supikoiria, kettuja, rusakoita, metsäjäniksiä, pelto- ja metsämyyriä, pelto-, metsä-, vaivais- ja koivuhiiriä sekä jonkin päästäisen. Olimme myös samalla peltoaukealla yhtä aikaa kolmen karhun kanssa mutta niitä emme nähneet. Eräs toinen lämpökameran kanssa liikenteessä ollut näki nämä karhut.

J.A.

Länsi-Papualta palattuani oli minulla unirytmit niin sekaisin, että oli ihan sama aloittaa saman tien retkeily heti seuraavana aamuna aikaisin. Niinpä 27.8. suuntasimme Hannan perustamalle uudelle rengastuspaikalle Kukonkannan raviradalle, jossa muutamalla verkolla tuli aamun aikana 76 rengastusta – lähinnä kerttuja, ruokokerttusia, pajulintuja, tiltaltteja ja pajusirkkuja mutta myös mm. leppälintu, kolme viitakerttusta, kolme punavarpusta ja pari pohjansirkkua. Ohessa havaitsimme vuodariksi pari ylitsemme edes takaisin lentänyttä pähkinähakkia. Illalla kävimme vielä Siikalahdella laskemassa 18 jalohaikaraa ja 238 kurkea.

Viikolla 29.8. näin patotieltä nuoren punajalkahaukan ja seuraavana päivänä löysin Suurisuon tulvalta nuoren kuovisirrin. 31.8. näimme Valosen Artun kanssa ruokatunnillani 119 muuttavaa kapustarintaa ja pohjansirkku hoitui Siikalahtivuodariksi. 1.9. näimme 2kv koiras arosuohaukan ja Saaren puolen pelloilla oli mukavasti lapinkirvisiä ja Pohjanrannasta löysimme nuoren pikkusirrin sekä kolme suosirriä.

2.9. olimme taas Kukonkannassa, jossa rengastuksia kertyi vain 48, eniten ruokokerttusia, tiltaltteja ja pajusirkkuja. Suurisuolla oli taas nuori kuovisirri ja Saaren kierroksella näkyi taas lapinkirvisiä sekä samat sirrit ym.

3.9. rengastuksia tuli jopa 103, eniten sinitiaisia mutta hyvin myös kerttuja, ruokokerttusia, pajulintuja ja pajusirkkuja. Parempia olivat mm. sinirinta ja punavarpunen. Ohessa havaitsimme luhtakanan, törmäpääskyn, 190 vaeltavaa kuusitiaista (2r), 5 pohjansirkkua (2r) sekä kovimpana huikeat 55 muuttavaa lapinkirvistä, joita onnistuimme teemaamaan verkkoonkin kuusi lintua. Iltapäiväkäynnillä patotielle hoitui lapinkirvinen odotetusti Siikalahtivuodariksikin.

4.9. Elosen Erkko löysi patotieltä 2kv kiljukotkan, joka viihtyikin paikalla muutaman päivän. Pääsin pariin otteeseen sitä jotenkin kuvaamaankin ja yllättäen 6.9. näin lyhyesti paikalla kaksi samannäköistä kiljukotkaa. Muuten viikolla havainnot olivat tyypillisiä alkusyksyn havaintoja: 6.9. ensimmäiset metsähanhet saapuivat ja jalluja laskettiin jo 22 jne.

9.9. olimme taas Kukonkannassa ja saldoksi tuli mukavat sata rengastusta. Punarinta ja pajusirkku olivat runsaimmat, mutta myös 5 sinirintaa, hippiäinen, pyrstötiainen, vihervarpunen, ruskourpiainen, 4 pohjansirkkua ja 6 kuusitiaista hilunnettiin. Verkosta saatiin jopa 22 lajia ja ohessa havaittiin sata kuusitiaista ja 8 pohjansirkkua ym. Illalla kävimme saunareissulla Tarvaslammella jo roikotimme hetken paria pöllöverkkoa ja saimme yhden helmipöllön rengastettavaksi.

10.9. rengastuksia tuli 88, runsaimpina pajulintu, pajusirkku, kuusitiainen (10), punarinta, sinitiainen, tiltaltti ja metsäkirvinen. Kuusitiaisia vaelsi mukavasti 310 ja muita oheishavaintoja olivat jalohaikara, valkoselkätikka, 8 lapinkirvistä, 8m ja 4r pohjansirkkua sekä myöhäinen punavarpunen.

11.9. Pohjanrannassa oli taas pikkusirri mutta 12.9, minulla petti hermot ja minun oli lähdettävä bongaamaan Mänttä-Vilppulassa jo pari päivää keskellä Ukonselkää kellunutta Suomen ensimmäistä isoliitäjää. Sain onneksi ylityötunteja vapaaksi ja pääsin puolen päivän jälkeen lähtemään liikenteeseen. Poimin vanhan kaverini Suojarinteen ”potun” kyytiin Mikkelistä ja jatkoimme koko matkan rupatellen Mänttä-Vilppulan Kolhoon, jossa parkkeerasimme pieneen venerantaan. Jo rannasta näimme kaukoputkella todella kaukana selällä kelluneet harmaalokin ja isoliitäjän, mutta samalla rantaan saapui vene, josta rantautui muutama onnellinen bongari ja me hyppäsimme vuorostamme linnun 9.9. aamulla löytäneen Erkki Isomarkun kyytiin. Olin sopinut venekyydistä jo aamupäivällä.

Kohta näimme edessämme kelluvat linnut ja isoliitäjää päästiin katsomaan ja kuvaamaan oikein antaumuksella. Lintu kellui kesynä, sillä kalastajat olivat sitä ruokkineet jo useamman päivän ajan. Isoliitäjän täytyy olla yksi uskomattomimmista linnuista, minkä olen koskaan Suomessa nähnyt.

Tyytyväisinä palailimme rantaan, jossa näimme rantasipin ja kiittelimme Erkin. Rantaan oli saapunut taas uusia bongareita, joita Erkin vaimo sai vuorostaan lähteä kuskaamaan järvelle, sillä Erkki oli veneillyt edes takaisin jo koko päivän! Me kävimme lähikaupasta hakemassa elisjäätelöt ja lähdimme pitkälle kotimatkalle. Matka sujui taas mukavasti ja Mikkelissä tipautin potun kotiinsa ja jatkoin vielä kotiin, jonne kerkesin ihan ihmisten aikoihin.

14.9. iltakäynnillä patotielle laskimme 492 kurkea, 17 jallua ja näimme myös syksyn ensimmäisen valkoposkihanhen sekä pari myöhäistä kehrääjää. 15.9. Muttelinmäessä näkyi ruokatunnilla pähkinähakki ja patotiellä oli kurkimuutto parhaimmillaan. Illalla ryöpsähti valkoposkihanhimuutto jo käyntiin, kun näimme 510 lintua.

16.9. sade pilasi aamun rengastukset, mutta sateen päätyttyä lähdimme Saaren suuntaan. Lopulta jämähdimme pitkäksi aikaa jo Rautalahdelle, sillä Muukkosenselän perällä muutti tasaisesti lintuja. Laskimme parissa tunnissa 135 kapustarintaa ja ensimmäinen 70 sepelhanhen parvi näkyi sekä vähän sorsia ja valkoposkia ym. Pari jallua, 3 uuttukyyhkyä, tylli ja parhaimpana vanha tundrakurmitsa nähtiin myös. Saaren puolella näkyi heti Akanpellolla 3kv koiras arosuohaukka, mutta muuten havainnot jäivät vaisuiksi. Illalla näimme Siikalahdella upean huuhkajan istumassa sähkötolpan päässä.

17.9. Kukonkanta tuotti 82 rengastusta, runsaimpana ylivoimaisesti pajusirkku (43r). Ohessa näkyi ad koiras arosuohaukka sekä pari tylliä ja kuului pikkutikka.

21.9. oli Siikalahdella pikkujoutsen ja 20m pilkkasiipeä 22.9. Siikalahdella näkyi illalla tukkasotkaparvessa lentänyt lapasotka ja kuului kaukainen iso pöllö, joka kuulosti lähinnä viirupöllöltä.

23.9. Kukonkannassa tuli 78 rengastusta, eniten taas pajusirkkuja (30r), punarintoja ja tiltaltteja. Aamun ensitunnit oli taivaalla todella voimakasta pikkulintumuuttoa – peippoja, järrejä, niittykirvisiä, pajusirkkuja , västäräkkejä ja mukana myös joitakin haarapääskyjä sekä ensimmäinen 14 tilhen parvi ym. muttei mitään sen parempaa. Ainoat mukavammat verkkolajit olivat sinirinta (3r), pikkuvarpunen, joita eksyi verkkoon pari kappaletta sekä myöhäinen ruokokerttunen. Kuusitiaisia vaelsi vielä 120 ja kolme eksyi verkkoonkin.

Päivällä pääsin Tarvaslammella kuvailemaan pähkinähakkia ja iltapäivällä kävimme pikakeikalla Saarella, jossa Pohjanrannassa näkyi 7 töyhtöhyyppää, Pohjasuolla pensastasku ja Akanvaaran Tetrisuolla 3 pikkujoutsenta.

24.9.verkoilla oli aika yksipuolista, kun 55 rengastuksesta lähes kaikki olivat pajusirkkuja, punarintoja ja tiltaltteja. Pari sinirintaa kontrolloitiin ja taivaallakaan ei liikkunut mitään mainittavaa.

26.9. parempia havaintoja olivat Siikalahdella näkynyt muuttava lyhytnokkahanhi sekä 2 paikallista, 8 lapasotkaa, muuttohaukka, piekana ym. Päivän paras havainto oli Harri Partasen Kullinsuolta löytämä tiibetinhanhi. Oli kiva pitkästä aikaa päästä bongaamaan Parikkalasssa! Yritin illalla saada linnusta Siikalahtivuodarinkin eli olin iltamyöhään tornilla odottamassa parvea saapuvaksi yöpymään lahdelle mutta anserit saapuivat vasta, kun oli aivan pilkkopimeää.

27.9. tiibetinhanhi oli yhä Kullinsuolla mutta 28.9. aamulla oli Huhmarisen pellolla ja sain kaipaamani Siikalahtivuodarin. Ruokatunnilla näin muuttavan nuoren arosuohaukan sekä pari lyhytnokkahanhea. Illalla olimme tornilla, jonka edustan vesialueelle tiibetinhanhi saapui nyt mukavan aikaisin yöpymään muiden hanhien kanssa. Näimme myös pajulinnun sekä punasotkan.

29.9. tiibettiläinen oli taas Kullinsuolla ja iltapäivällä kävimme Valosen Artun kanssa Saarella mutta ainoat mainittavat havainnot olivat 13 tylliä Pohjanrannassa ja lapinkirvinen Akanvaaran Tetrisuolla.

30.9. keli oli aamulla surkea, pari haarapääskyä vielä muutti – ei juuri muuta. Lahdensuolla näkyi pari lyhytnokkahanhea ja kylällä pähkinänakkeli. Illalla vietimme aikaa tornilla havaiten vielä ruskosuohaukan ym.

1.10. keli oli yhä tuhnuinen, joten suuntaimme ensin Siikalahdelle, josta löysimme tiellä piipertäneet nuoret suosirrin ja tyllin. Pienen jahkailun jälkeen suuntasimme Saarelle. Akanvaaran Tetrisuolla oli pari töyhtöhyyppää ja Jyrkilässä oli pari todennäköistä pikkukanadanhanhen ja valkoposkihanhen risteymää, mutta muuten oli vaisua. Retken jälkeen nappasin Partasen Harrin kyytiin ja suuntasimme Rautjärven Simpeleen Lahnaselle, josta löytyi kuukausiässäksi parikin virtavästäräkkiä. Näimme myös pari muuttavaa lyhytnokkahanhea ja pois ajoimme Kullinsuon kautta, jossa tiibetinhanhi yhä oli paikalla.

2.10. aamulla tiibetinhanhi oli taas Huhmarisen pelloilla. Aamulla oli myös kovaa arktikamuuttoa mutta itse olin tietysti töissä ja ruokatuntiini mennessä muutto oli hiipunut. Näin ainoastaan yhden sepelhanhiparven ja näkyi ja kuului pari isokäpylintua, joka oli Parikkala-vuodari numero 216 ja Siikalahtivuodari numero 192. Takaisin töihin ajaessa näkyi tien vieressä pari pyytä ja iltapäiväkäynnillä Pohjanrantaan näkyi suokukko, sinisuohaukka sekä tornin ohi lentänyt metso.

3.10. merkittävin havainto oli Härskiinmutkasta löytynyt selkälokki, joka päästi kuvaamaan läheltä. Lintu näytti heti tuhkaselkälokilta mutta lähettelin muutamalle lokit paremmin tuntevalle kuvia, josko linnusta saisi enemmänkin irti. Paria tuntia kuvien oton jälkeen käväin vilkaisemassa lintua uudelleen lisäkuvien toivossa mutta se oli noussut katulampun päälle makaamaan. Ja alle tuntia myöhemmin sain viestin, että se makasi yhä samassa paikassa mutta kuolleena!

Päätin ottaa Parikkalan Valoon yhteyttä, josko heillä olisi välineistöä ja pari ukkoa vapaana, jotta linnun saisi alas niin tarkempaa (ala)lajinmääritystä varten kuin myöskin sen takia, että lintu olisi saattanut kuolla lintuinfluenssaan. Koska lintu tuskin oli suomalaista alkuperää ja todennäköisesti aika vasta saapunut näille nurkille, oli tärkeää saada sen raato talteen, ennen kuin varikset tai muut raadonsyöjät pääsisivät siihen käsiksi. Alle kymmenessä minuutissa oli Parikkalan Valon miesten kanssa tiputtamassa lintua lampun päältä ja keräsin sen talteen ja pienten kuvausoperaatioiden jälkeen lintu on pakasteessamme odottamassa, että saisimme sen jotenkin kulkemaan Ruokavirastolle tarkempia tutkimuksia varten. Ruokavirastolla erikoistutkija Marja Isomursu oli hyvinkin halukas saamaan tämän linnun tutkittavaksi, kun kyseessä kuitenkin oli hieman erikoisempi yksilökin. Nyt lintu odottaa pakastimessamme kyytiä Helsinkiin.

J.A.

Perjantaina 21.7. ruokatunnilla päätin, etten jaksa työpäivän jälkeen samanlaista viikonloppua, jolla käydään Siikalahdella ja Saarella ja istutaan tietokoneen ja telkkarin ääressä vaan ehdotin Hannalle, että mitä jos lähdettäisiin heti työpäiväni jälkeen pitkästä aikaa kunnon bongausretkelle. Suunnitelmani oli, että ensin ajaisimme Raaheen, josta bongaisimme siellä jo pitempään laulaneen kenttäkerttusen, joka olisi Hannalle Suomi-elis ja itselleni yksi muutamasta lajista, jonka olen vain kuullut Suomessa. Samaisella paikalla oli vielä ainakin paria päivää aiemmin ollut myös viirusirkkalintu, joten näillä kahdella katkaisisin viimein myös 300 PPLY-pinnaa. Sitten retkeilisimme hieman lähitienoiden tutuilla rannoilla ennen kuin ajaisimme takaisin Sotkamon arohyypän ja Lieksan avosettien kautta kotiin. Arohyyppä olisi kk-pinna ja avosetit minulle kk-pinna ja Hannalle jopa Suomen elis, mutta avosetteja ei oltu ilmoitettu pariin päivään havaitun.

Lopetettuani työpäiväni lähdimme saman tien ajamaan kohti Raahea. Sääennusteet olivat koko ajan näyttäneet aika huonoilta mutta nyt ne näyttivät huonommilta kuin vielä kertaakaan aiemmin. Parikkalassakin satoi aivan kaatamalla, joten oli lähellä, ettemme päättäneet olla kokonaan lähtemättä.

Onneksi sade kuitenkin pikkuhiljaa hiipui ja sääennustekin alkoi näyttää taas paremmalta ja paremmalta, kun pikkuhiljaa ajoimme poikki Suomen. Lopulta ilman ainoatakaan pysähdystä kurvasimme Raahen Pattijoella Kotirantaan ja kohta parkkeerasimme automme pienen tien päähän lehmälaitumen reunaan. Aiemmin paikalla käyneiden bongareiden antamien tietojen perusteella puimme kahluuhousut jalkaan ja lähdimme talsimaan lehmälaitumen poikki kohti rantaa. Rannassa jatkoimme laitumen reunaa ojan ylittäen ja sitten vedessä kahlaten. Muutaman sataa metriä kahlattuamme olimme lopulta pelipaikoilla Kaijankivikossa.

Keli oli onneksi paljon parempi kuin oli luvattu ja viimeinenkin sade loppui kävelymme aikana. Tuulta oli jonkin verran muttei kuitenkaan liikaa. Mikään lintu ei kuitenkaan ollut äänessä. Räyskä rääkäisi pariin kertaan ruovikoiden takaa ja kohta meren päällä näkyi pikkutiira ja merikihu lennossa. Keltavästäräkkejä oli pari perhettä pyörimässä laitumella ja merikotka lehahti jostain lentoon.

Ruokokerttuspoikueen löydettyämme näimme kertaalleen vaalean kerttusen lennossa mutta mitään ei vieläkään kuulunut. Lopulta alkoi kaikkein pisimmästä ja tiheimmästä ruovikosta kuulua kenttäkerttusen laulu. Pariin kertaan lintu intoutui laulamaan oikein kiivaastikin mutta sitten se oli välillä pitkiäkin aikoja hiljaa, kunnes lopulta se lennähti ruo’on latvaan aivan näkyville laulamaan. Niinpä pääsimme ottamaan linnusta jonkinlaisia kuviakin!

Kello lähestyi vasta iltayhdeksää, joten vielä ei todellakaan ollut viirusirkkalinnun lauluaika. Käppäilimme pikkuhiljaa autoamme kohti ja silloin puhelimeni piippasi, että Porista oli löytynyt valkoperäsirri! Kohta tuli lisätietoa, että löytäjä oli Juha Niemi, joka oli löytänyt samaisen lajin 29 vuotta aiemminkin eli havainto oli takuulla luotettava. Eikä aikaakaan, kun sain puhelimeeni muutaman upean kuvankin linnusta.

Kauan emme asiaa miettineet, vaan koska kyseessä oli minullekin Suomi-elis ja tällä hetkellä mittarissa oli 399 lajia, niin pakkohan meidän oli muuttaa suunnitelmiamme ja lähteä Poriin!

Kävimme Raahessa kaupassa ostamassa evästä ja lähdimme matkaan, joka oli pitkä! Lopulta klo 2:30 jatkoimme Kuuminaisissa pikkutietä, jonka varresta oli tarkoitus jatkaa rantaa kohti kävellen. Ajattelimme ettei paikalla olisi tähän aikaan yöstä ketään, sillä olimme lukeneet matkan varrella viesteistä, että lintu oli nähty vielä klo 22:36 ja tällöin kuvittelimme viimeisten poistuneen paikalta. Mutta neuvotulle parkkipaikalle päästyämme huomasimme, että se oli täynnä autoja! Niinpä ajoimme hieman takaisin päin ja löysimme hyvän parkkipaikan tien varresta.

Olimme alun perin ajatelleet nukkuvamme tunnin autossa ja kävelevämme rantaan kuitenkin ehkä noin tuntia ennen auringon nousua, mutta koska kaikki muut tuntuivat olevan rannassa, niin pakkohan meidänkin oli sinne suunnata. Törmäsimme parkissa paikalle saapuneisiin Andreaksiin (Lindén ja Uppstu) sekä Jyri Strandbergiin, jotka huomauttivat, että olihan linnusta tullut päivitysviesti vielä puoliltaöinkin eli aivan pimeässä!

Niinpä kävelimme puolisentoista kilometriä tietä pitkin kohti rantaa, josta löysimme hiljaisina merta vasten seisovan ihmisjoukon, jonka luokse kävelimme rauhallisesti. Porukka oli tietysti hiljaa mutta pikkuhiljaa saimme tietoa, missä lintuja oli ja löysimmekin putkilla rannasta joitakin vikloja, suokukkoja ja suosirrejä, jotka olivat juuri ja juuri arvattavissa lajilleen.

Puolisen tuntia pimeydessä tuijotettuamme hieman eri puolilla seisseet Aleksanteri Pikkarainen sekä Andreas Lindén löysivät hyvän näköisen kandin, joka oli vaikea löytää kivikosta sillä nuottien kertojat seisoivat sen verran eri kohdissa, että nuotitus kivikon keskellä olleeseen lintuun oli varsin erilaista. Lintu kun oli eri suunnista katsottuna aivan eri puolella tunnistettavan muotoisia tai värisiä kiviä, kuten pöytäkivi, paskakivi ja kurpitsakivi.

Pari kertaa hyvän näköinen lintu vilahteli suosirrien joukossa ja pimeässä tihrustaessa määrittyivät pikkuhiljaa myös suokukot, valkoviklo, tylli, mustaviklo sekä kuovisirri. Pari naurulokkia toimi kivien ohella hyvinä nuotituskohteina ja lopulta katsomamme sirri nousi kivelle seisomaan ja se erottui hetkellisesti niin hyvin, että määritys oli varma! Valkoperäsirri oli 400. Suomessa näkemäni lintulaji!

Puolta tuntia myöhemmin aamu alkoi hieman valjeta ja lintu alkoi löytyä kivikosta useammin ja helpommin piipertäessään ihmeen matalana koko ajan kivien takana. Kun aurinko alkoi nousta alkoi lintu myös näkyä koko ajan paremmin. Silti koko ajan valoa oli niukasti ja olimme tietysti aika kaukana, ettemme millään tavalla häiritsisi kahlaajia ja pahimmassa tapauksessa ajaisi harvinaisuutta pois, sillä paikalle saapui koko ajan uusia bongareita. Vaikka valkoperäsirri oli havaittu Suomessa kahdeksan kertaa aiemmin, ei se kuitenkaan ollut kertaakaan ollut bongattavissa sitten sen edellisen Niemen Juhan löytämän linnun eli 29 vuoteen.

Suosirrejä oli yhteensä parisen kymmentä ja kuovisirrejäkin näkyi neljä ja pari tundrakurmitsaa kävi pyörähtämässä päällämme. Lopulta sain valkoperäsirristä ainakin jonkinlaiset kuvat otettua, joten olin todella tyytyväinen! Ja kohta osa sirreistä nousi taivaalle valkoperäsirri mukanaan mutta tämä kuitenkin vielä laskeutui takaisin vaikka ainakin muutama suosirri nousi korkealle taivaalle ja lähti selvästi muutolle.

Jutustelimme tietysti linnun katselun ohessa monien paikalla olleiden tuttujen kanssa ja otettiinpa meistä ainoista paikalla 400 lajia katkaisseista eli minusta ja tunnetusta lintukuvaajasta Tomi Muukkosesta kuvakin Aleksanteri Pikkaraisen toimesta.

Lopulta päätimme kuitenkin lähteä rahnustamaan takaisin autolle päin, sillä aloimme olla jo aivan tolkuttoman väsyneitä. Matkan varrella puiden latvustoissa äännelleet urpiaiset ääntelivät todella oudosti ja lentoääni sopikin paremmin ruskourpiaiselle. Autolle päästyämme huomasimme viestistä, että klo 5:50 oli valkoperäsirri noussut taas lentoon suosirriparvessa ja lopulta kadonnut taivaalle.

Ajoimme pikkumatkan hieman isomman tien varteen, jonne parkkeerasimme pikkutien sivuun ja pystytimme riippumattoleirimme ja aika pian olimme unten maille. Vain pari tuntia nukuttuamme alkoi hieman sataa ja jouduimme laittamaan tarpitkin paikoilleen ja jatkoimme sitten unia.

Yhdentoista aikaan heräsimme ja pakkasimme tavaramme ja päätimme lähteä hieman retkeilemään Poriin. Olin saanut tietoa muilta bongareilta, jotka olivat kierrelleet mestoilla ,että vesi oli todella korkealla, joten kahlaajarannoille ei kannattanut mennä. Niinpä suuntasimme ensin Kaarluodon tornille, jossa emme kuitenkaan nähneet kuin reilut parisataa merihanhea, parikymmentä harmaahaikaraa ym. Sitten päätimme jatkaa bongaamaan Reposaareen, josta pienellä etsinnällä löysimme Junnilanjärveltä peruspukuisen koiras mandariinisorsan. Sitten yritimme lyhyesti vielä pikku-uikkua Kirrinsannasta mutta tuuli oli virinnyt sen verran navakaksi, että luovutimme aika pian ja lähdimme kotimatkalle.

Vasta ajaessamme tajusin, että nopein reittihän kulki Tampereen kautta ja Tampereen ohitettuamme kurvasimmekin Kangasalan Kirkkojärvelle, josta bongasimme minuutissa kauan paikalla olleen vaihtopukuisen punapäänarskukoiraan sekä edellispäivänä paikalta löytyneen nuoren ristisorsan. Järvellä näkyi myös sotkaparvi, jossa oli ilahduttavasti jopa 13 punasotkaa.

Sitten oli edessä vielä todella pitkä ja väsynyt ajo Parikkalaan, jossa kävimme kaupassa, sitten suuntasimme Papinlahdelle pystyttämään verkot ja vasta sitten pääsimme nukkumaan.

23.7. herätys oli taas aamukolmelta ja kohta olimme avaamassa verkkoja. Odotukset aamuun olivat korkealla mutta kylläpä taas lässähti. Verkoilta tuli vain laulurastas, 3 ruokokerttusta, 2 hernekerttua, 3 pensaskerttua, kontrollisinitiainen, vihervarpunen sekä 4 pajusirkkua. Onneksi idänuunilintu lauloi vähän aikaa lähistöllä, joten Parikkala-vuodari (206) sentään napsahti. Jälkikäteen oli helppo ajatella, että olisi kuitenkin pitänyt jäädä täksikin päiväksi retkeilemään jonnekin länsirannikolle, kun kerran sinne asti olimme ajaneet? Hanna olisi kuitenkin voinut tehdä SSP:n viikollakin minun ollessa töissä.

Iltaretkellä Siikalahdelle näkyi Tetrisuolla pikkulepinkäispoikue, kahlurilutakolla pari mustavikloa ja patotiellä 4 harmaa- ja jo 15 jalohaikaraa.

Heinäkuun loppupuolella mielenkiintoisempia havaintoja olivat 24.7. Saaren Pohjanrannassa näkynyt suosirri, 25.7. Suurisuon tulvan 2 pikkutylliä ja lapinsirri sekä Siikalahden 6 suosirriä, 26.7. Suurisuolla ollut heinätavi ja 30.7. taas Suurisuolla näkynyt lapinsirri, Siikalahdella muuttanut 20 pilkkasiiven parvi sekä näkyneet 13 jalohaikaraa, 2 kapustarintaa, pikkukuovi, suosirri, 5 uuttukyyhkyä, nuori isolepinkäinen, kultarinta, pari kuhankeittäjää sekä kaikkein parhaimpana näimme patotien yli lentäneet pari virtavästäräkkiä, joista napsahti Siikalahtipinna! Kuun viimeisenä näkyi vielä kymmeniä paikallista kantaa olevia valkoposkihanhia, jotka pian olivat matkaamassa ties minne – hyvissä ajoin ennen valtakunnallista valkoposkihanhilaskentaa. Lisäksi Suurisuolla näkyi jouhisorsa ja Kukonkannassa kuului tylli.

1.8. Siikalahdella oli jo 16 jalohaikaraa, 4.8. Suurisuolla pikkutylli ja 5.8. näkyi Tetrisuolla syksyn ensimmäinen sinisuohaukka. Sitten olikin aika ottaa matkalaukut kantoon ja suunnata rautatieasemalle. Ulko-ovesta ulos astuessani, rääkyi jalohaikara talomme yläpuolella. Minulla oli alkamassa lähes kolmen viikon reissu Länsi-Papualle.

J.A.

Kesäkuun alun mainittavampia havaintoja olivat 2.6. Siikalahdella näkynyt 2kv idänselkälokki, Suurisuon tulvalla kellunut jouhisorsa, Saaren Pohjanrannassa näkynyt haarahaukka sekä tutulla paikalla kuulunut heinäkurppa. 3.6. Suurisuolla näkyi 3 tylliä ja Joukiolla valkoposkiporukassa oli jo ensimmäinen untuvikko poikanen. Iltapäivällä kävimme Savonlinnan Punkaharjun Kurkiniemessä rengastamassa pöntössä pesineen viirupöllön kaksi poikasta ja paluumatkalla kävimme moikkaamassa myös Parikkalassa ainoata tiedossamme ollutta pöllöpesintää, jossa viirupöllöllä oli myös pari poikasta jo pökkelön päästä kurkkimassa.

5.6. teimme ssp:n, jonka saalis oli aivan käsittämättömän surkea: 1r+1k pensaskerttua, 2 lehtokerttua, pajulintu ja kirjosieppo. Muutenkin havainnot jäivät sarvipöllöön, ruisrääkkään, kuhankeittäjään ja muutamaan muuttaneeseen pikkukäpylintuun.

6.6. – 22.6. teimme kunnon pohjoisen reissun, josta retkiraportti valmistuu, kunhan kotisivuilla saadaan muutama bitti takaisin paikoilleen.

Reissusta palattuamme tipautin sairaana olleen Hannan kotiin lepäämään ja jatkoin saman tien Imatralle, jossa oli parina edellispäivänä näkynyt käärmekotkaa. Lintu näkyi taas ajoni aikana ja lopulta parkkeerasin Karhusuolle, jonne onneksi muutamat linnun jo nähneet olivat yhä jääneet staijaamaan. Keli oli todella lämmin mutta onneksi minulla oli autossa juomista, joilla sain lahjottua muutamat kaveri jäämään vielä auttamaan minua staijissa. Eikä kovin kauan tarvinnut odotella, kun käärmekotka nousi taivaalle samasta suunnasta kuin aina aiemminkin.

Käärmekotka oli hallinnassa käytännössä koko parituntisen. Välillä se laskeutui metsän taakse mutta nousi sieltä taas pian taivaalle tuuleen roikkumaan. Tämä upea vaaleapäinen, tn. 3kv lintu, oli minulle uusi laji Etelä-Karjalaan.

Onnistuneen bongauksen jälkeen jatkoimme vielä Caireniuksen Sampsan ja Lindroosin Ramin kanssa Joutsenon Kotasaareen, jossa aivan tolkuttoman kovassa tuulessa näimme kuitenkin pussitiaisen vilaukselta.

Hannankin toivuttua kunnolla päätimme 24.6. yrittää käärmekotkaa hänellekin sekä Hannan sisaruksille Elissalle ja Miikalle. Staijailimme useamman tunnin Karhusuolla mutta käärmekotka oli jatkanut matkaansa. Näimme paikalla yllättäen kuitenkin isolepinkäispoikueen.

25.6. teimme Saaren vesilintulaskennan mutta emme havainneet mitään tavallisesta poikkeavaa. 26.6. oli vuorossa taas ssp ja hiljaista oli: punarinta 2, pensaskerttu 1, ruokokerttunen 3+1k, kirjosieppo 1, talitiainen 7+1k, sinitiainen 5 ja pajusirkku 2. Pikkukäpylintuja muutti nyt mukavasti ja lähistöltä löytyi käenpiian pesä.

27.6. kylällä näkyi yllättäen varpuspoikue ja Siikalahdella näkyi 2k1n harmaasorsaa, suosirri, uuttukyyhky, satakieliperhe ja kuului illalla pensassirkkalintu. Vuorokauden vaihduttua kuulin vielä Kaukolassa sarvipöllöpoikueen ja sitten jatkoin vielä Saaren suuntaan, jossa ruisrääkkiä oli oikein mukavasti, heinäkurpankin kuulin taas sekä pari kehrääjää ja pensassirkkalinnun ja lopulta toisella yrittämällä aamukolmelta oli Kuitusen Karrin löytämä mustaleppälintu aktiivisesti äänessä Kankaan maatilojen katoilla. Päivällä yllärihavaintona näkyi vielä kylän rannassa pari meriharakkaa, jotka nousivat äännellen taivaalle.

29.-30.6. yöllä kävimme Koitsanlahden Kapakkasuolla bongaamassa Elosen Erkon löytämän viiriäisen ja kuulimme taas sarvipöllöpoikueenkin. Kuun viimeisenä näkyi harmaahaikara Kirkkorannassa ja kotiimme sisään kuului ikkunasta jo etelään matkanneen pikkukuovin pilinä.

1.7. suuntasimme kunnon yökierrokselle Saarelle. Rautalahdella jo kuului viitasirkkalintu mutta sitten saimme pitkään tyytyä vain ruisrääkkiin, sarvipöllöön ja muutamiin viitakerttusiin. Tarassiinlahdelta lopulta löytyi luhtakerttunenkin vuodariksi sekä pari pikkukuovia ja Karinmäessä lauloi sitten toinenkin ”luke”. Sitten kuului taas vain rääkkiä, ”dumareita” sekä parit sarvipöllöpoikueet ja yksi luhtahuitti sekä yön toinen viitasirkkalintu – eli aika vaatimattomaksi jäi saalis.

2.7. Siikalahdella näkyi koiras sinisuohaukka, 2 lapin- ja 3 suosirriä sekä harmaapäätikan poikanen. Muutamana seuraavana päivänä samat suosirrit olivat yhä paikalla mutta mitään uutta ei löytynyt.

5.7. lähdimme aamuyöllä Höltän Harrin kanssa kohti Luumäkeä, jossa Taavetissa heti autosta noustuamme kuulimme Karhun Pekan löytämän taigauunilinnun. Hetken sitä kuunneltuamme jatkoimme Joutsenon Kotasaareen, josta ei kovallakaan etsinnällä enää pussitiaista löytynyt. Kuulimme sentään rytikerttusen ja näimme komean noin 700 kottaraisen parven sekä tyllin ja mustaviklon ja itse näin lyhyesti paikalla pesineen sitruunavästäräkkiperheen emännän.

6.7. näin Kukonkannan raviradalla vielä paikalla pesineen pikkutylliperheen yhden lapsosen, joka jo lensi oikein mainiosti. 8.7. teimme metsäretken, jonka alkuun näimme parisataa metriä Savonlinnan puolella Riukonkankaalla kangaskiurun. Itse metsäretken saldo jäi lähelle nokkaa – yksi pyy ja kanahaukan poikasten huutelua sekä jotain tiaisia, peukaloisia ym. Sen sijaan päivällä peltokierros tuotti pari ylläriä, kun Lahdensuolla näkyi koiras sinisuohaukka ja Kullinsuolla isolepinkäinen. Siltikin päivän paras havainto oli Siikalahdella näkemämme kuusamakiitäjä. Näimme Samoilla paikoilla myös pikkuhäiveperhosia ja runsaasti tavallisempaa perhoslajistoa.

9.7. oli taas ssp, jonka saldona oli taivaanvuohi, pensastasku, laulurastas, ruoko- ja viitakerttunen, hernekerttu, 11 pensaskerttua, 4 kirjosieppoa, 3+1k sinitiaista, peippo, vihervarpunen, 2 punavarpusta ja 7+1k pajusirkkua, joista kontrolli oli todella mukava, sillä renkaassa luki Budapest – se oli siis Unkarissa rengastettu!

Päivällä kävimme rengastamassa Tarvaslammella parit kirjosieppopoikueet ja jatkoimme sitten Saarelle, jossa näkyi Akonpohjassa harmaasorsapoikue ja Jyrkilästä löytyi mukava tulva, jolla oli mm. 17 valko- ja 8 mustavikloa sekä 50 liroa.

11.7. kävimme tarkistamassa Jyrkilän tulvan uudelleen ja nyt paikalla oli 110 liroa, 19 valko- ja 2 mustavikloa sekä suosirri. Pohjanrannassa näkyi kuuden yksilön uuttukyyhkyperhe. 12.7. Siikalahden iltaretkellä näkyi syyskauden ensimmäinen jalohaikara sekä yllärinä isolepinkäinen. 13.7. Hanna vietti yön Saarella kuvaten lintuja piiloteltasta. Luhtahuitti hiippaili näkyvillä yöllä ja aamulla kuvia syntyi mm. sepelkyyhkystä.

14.7. suuntasimme taas kunnon yöretkelle, jonka aloitimme Saaren Pieni-Matkolta, jossa rengastimme pensassirkkalinnun sekä ruisrääkän. Loppukierroksella ei kuitenkaan sitten kuulunut kuin rääkkiä, sarvipöllön poikasia, jokunen luhtahuitti ja kehrääjä sekä yksi ennestään tuttu viitasirkkalintu. Koko retkellä kuului enää vain yksi viitakerttunen, joten laulukausi alkoi olla ohi.

15.7. Jyrkilän tulva oli kuivunut lähes täysin ja paikalla oli enää jokunen liro sekä pikkutylli ja 16.7. oli taas ssp: 5 punarintaa, viitakerttunen, hernekerttu, 2+3k pensaskerttua, tiltaltti, 4 pajulintua, 2 kirjosieppoa, sinitiaiskontrolli, peippo, 2 vihervarpusta ja 8 pajusirkkua. Pikkukäpylintuja muutti yhä mukavasti aamulla, ruisrääkkä rääkyi ja kuhankeittäjä vislaili tuttuun tapaansa.

18.7. oli ties kuinka monetta kertaa Siikalahdella katsomaan ainoaa paikkaa, jossa joskus jonkun kahlaajan näkee, kun yllärinä pelto-ojasta nousi edestäni lentoon heinäkurppa – Siikalahtipinna minulle vihdoin tästä pitkään odotetusta lajista! Seuraavana päivänä samaan paikkaan ajellessa näin nuoren pyyn. Iltapäivällä kävimme varmistamassa yhden meille kerrotun risupesän asukit jo lentäviksi hiirihaukkanuorukaisiksi ja ohessa näimme metsopoikueen. Illalla Siikalahdella näkyi neljä jalohaikaraa, joita muut olivat jo nähneet enemmänkin.

J.A.