. . Lintuharrastajan päiväkirja Birders diary . .

Koska kevät ei ottanut edetäkseen aloimme taas suunnitella Pääsiäisen viettämistä jossain länsirannikolla. Huhtikuun alku oli Parikkalassa yhä todella talvinen ja ainoa mieltä lämmittänyt havainto oli hiiripöllön näkyminen vielä Tetrisuolla ja 5.4. se oli pysytellyt Siikalahden alueella jo viisi kuukautta! Monen päivän totaalisen linnuttomuuden jälkeen 6.4. alkoi taas näkyä ”ensimmäisiä” hiirihaukkoja ja töyhtöhyyppiäkin. Mutta lunta oli edelleen turhan paljon, että olisi ollut pelkoa, että Pääsiäisenä olisi mitään kauhean merkittävää tapahtunut.

Alkuperäinen suunnitelmamme oli lähteä Eurajoen Luvian Säppiin, jonne olisimme lähteneet pienellä porukalla, mutta länsirannikollakin oli yhä vain ollut niin talvista, että moni veneenlaskupaikka oli yhä jäässä tai veneiden omistajat eivät muuten olleet vielä näheet tarpeelliseksi laskea veneitään veteen. Niinpä emme lopulta saaneet järjestettyä kyytiä Säppiin. Onneksi meillä oli hyvä varasuunnitelma ja suunnata taas Kristiinankaupungin Siipyyseen, jossa olemme parina aiempanakin Pääsiäisenä olleet. Siellä on kuitenkin aina ollut mahtava staijata merta huikeasta tornista, usein erinomaisessa valossa ja mikä parasta aina todella leppoisassa seurassa.

6.4. ajelimme yhden pysähdyksen taktiikalla Kristiinankaupunkiin ja sisämaan talvisuudesta kertoi hyvin se, ettemme tehneet ajomatkalla yhtäkään millään tavalla merkittävää lintuhavaintoa. Lopulta parkkeerasimme Siipyyseen, jonne pystytimme leirimme ja kömmimme makuupusseihin nukkumaan.

7.4. heräsimme hyvissä ajoin ennen kuutta ja klo 6:15 olimme kiipeämässä lintutorniin. Torniin kokoontui tuttu porukka ja pian paikalla olivat lisäksemme Jukka Koskelainen, Sami Jansson sekä Ilkka Iivonen.

Yö oli yhä ollut kylmä mutta keli oli aivan tyyni ja heti merellä alkoi näkyä muuttoa. Näkyvyys oli taas erinomainen, joten käytännössä kaikki mereltä löytyneet linnut pystyi myös määrittämään.

Muutto oli vilkkaimmillaan seitsemän ja yhdeksän välillä ja hiipui sitten aika nopeasti, joten päätimme pistää pillit pussiin jo klo 11:20. Vuodenpinnoja oli tietenkin meille sisiksille ropissut todella paljon, mutta mukavasti niitä oli tullut muillekin. Itselleni niitä oli tullut jopa 17 kappaletta: metsä-, tundra- ja merihanhi, ristisorsa (1m), tukkasotka, haahka (1314m), mustalintu (264m), uivelo (4m), tukkakoskelo (30m), kaakkuri (jopa 41m), harmaahaikara (1m), riskilä (jopa 38p), naurulokki, räkätti- ja kulorastas, pikkukäpylintu ja pajusirkku. Ekaekaa-retken sekä parin yllättävän sisämaahaviksen takia vuodarina siis olivat ennestään jo mm. pilkkasiipi, ruokki (1m), luotokirvinen (2p).

Päivällä teimme peltokierroksen, jonka aloitimme Härkmeren pelloilta, joilla ei juuri hanhia ollut mutta laulujoutsenia sitäkin enemmän. Hanhia kyllä lensi ylitsemme muutamia parvia, joten oletimme kyllä löytävämme niitä muualta. Valkoposkihanhi, kurki, kapustarinta, 7 uuttukyyhkyä ja pari niittykirvistä nähtiin. Sitten jatkoimme hanhien perässä Lillsundin pelloille, josta löytyikin muutamia satoja hanhia mukanaan ainakin 40 lyhytnokkahanheakin. Myös yksinäinen kuovi ruokaili mulloksella hyyppien seurassa.

Kävimme vielä Karijoen puolella Alakujan pelloilla, jossa hanhia oli myös satoja mutta aika kaukana. Pari valkoposkea löytyi sieltäkin.

Lopulta palailimme aika aikaisin Siipyyseen nukkumaan kunnon iltapäiväunet. Ja kunnon illallisen ja pienen kävelylenkin jälkeen jatkoimme yöunilla.

8.4. kokoonnuimme tornille samalla porukalla ja staijailimme klo 12:20 saakka. Muutto oli taas heti aamusta oikein vilkasta ja ihan mukavia havaintoja ja lukuja tehtiin. Muutto olisi ainakin naurulokeilla ja joutsenilla jatkunut päivällä varmasti pitempäänkin mutta aika huonojen yöunien takia mekään emme jaksaneet mekään pitempään.

Mukavimpia havaintoja olivat mm. ristisorsa 2m, haapana 30m, haahka 4027m, mustalintu 1628m, tuulihaukka 1m, meriharakka 98m, metsäviklo 1m, merikihu 3m, ruokki 1m, selkälokki 2m, uuttukyyhky 3m, suopöllö 1m, västäräkki 1m, isokäpylintu 1 sekä päivän kruunannut edestämme äännellen ja hyvässä valossa näkynyt muuttava virtavästäräkki.

Kävimme päivällä vain Härkmeressä, jossa näkyi mm. 16 lyhytnokkahanhea, pari harmaahaikaraa, piekana sekä pari kapustarintaa. Illalla teimme muutaman tunnin pöllökierroksen, jota häiritsivät alkuun joka paikassa mekastaneet laulujoutsenet ja merihanhet. Sisämaassa oli kuitenkin upea kuuntelukeli mutta lopulta löysimme vain yhden upeasti puputtaneen viirupollön.

9.4. yöllä oli todella kylmä, jopa -7 astetta. Heräsimme hyvissä ajoin ja tankkasimme kunnon aamupalan ja kipusimme taas torniin klo 6:15. Seuranamme olivat yhä Jukka ja Sami ja osan ajasta myös Paavo Sallinen, Keijo Linna sekä Staffan Blom.

Aamun aikana meri alkoi tyynessä kelissä jäätyä ja lopulta siinä näkyi enää kapeita sularaitoja. Muuttoa kuitenkin meni jään ylläkin. Mukavia havaintoja olivat mm. 227m kyhmyjoutsenta, 36m lyhytnokkahanhea, 1m ristisorsa, 9m jouhisorsaa, 50 uiveloa, 2002m haahkaa, 11m harmaahaikaraa, 1m ampuhaukka, 1m ruokki, 2m kangaskiurua, luotokirvinen, 1m laulurastas, 147m kulorastasta, 1m mustavaris, 11m järripeippoa, 1m lapinsirkku sekä parhaana äännellen ohitsemme muuttanut kirjosiipikäpylintu. Myös pikkukäpylintuja muutti mukavat 116 yksilöä ja punatulkkuja mukavat 220 lintua.

Päivällä nukuimme pitkät päikkärit ja illalla kävimme pikaisesti Härkmeren pelloilla, josta ei kuitenkaan löytynyt taivaanvuohta ja kymmentä lyhytnokkahanhea kummempaa.

10.4. tornille Pääsiäiskiireiltä oli päässyt Veikko Forsbergkin, joka aloitti staijin jo klo 5:45. Me muut eli me, Jukka ja Ilkka saavuimme taas klo 6:15. Meri oli edellispäivän auringonporotuksessa sulanut jonkin verran ja aamun aikana se suli kokonaan.

Muutto hiipui taas hyvissä ajoin ja me päätimme pakata automme klo 11:00 ja lähteä kotimatkalle. Muut jatkoivat kuitenkin vain puoli tuntia pitempään, kun mitään ei merellä enää liikkunut. Päivän antia olivat mm. ristisorsa 2m, lapasorsapari, punasotkakoiras, lapasotka 2/1m, haahka 3612m, pilkkasiipi 152m, uivelo 49m, kaakkuri 61m, kuikka 1m, härkälintu 1m, harmaahaikara 18m, tylli 2m, merikihu 4m, räyskä 2 etelään, ruokki 53m, naurulokki 1765m, kangaskiuru 1m, luotokirvinen 3 sekä rautiainen 1m.

Kotimatkalla stoppasimme pikaisesti Merikarvian Lankoskella, jossa ei virtavästäräkkiä näkynyt 5 minuutissa mutta pesää rakentanut koskikarapari olikin paljon mukavampi havis. Ulvilassa näkyi vauhdista ruskosuohaukkanaaras ja Pälkäneellä oli pakko tehdä stoppi, kun tien varressa oli täysin spontaanisti ja yllättäen HAV-15. Tähän voisi sanoa nykynuorisen termein, että tietäjät tietää… Ja lensipä siitä matkaa jatkaessamme ylitsemme vähintään yhtä yllättäen keskellä päivää peltoaukean yli lentänyt lehtokurppa.

Rautjärven Laikon risteyksessä näkyi vielä vauhdista langalta lentoon noussut kangaskiuru. Kotona olimme lopulta niin hyvissä ajoin, että ehdin vielä salibandyvuorollekin tönkköjaloin kävelemään.

Illalla kävin Siikalahdelle kuulosetelemassa äänimaailmaa ja joutsenten, hanhien ja kurkien ohella kuului yllättäen liejukanan lentoääntä. Kevät kuulosti saapuneet Siikalahdellekin!

J.A.

Maalis- huhtikuun vaihteen viikonloppu alkoi mukavasti, kun perjantaina 31.3. iltapäiväretkellä suuntasin Simpeleen Kokkolanjoelle etsimään siellä kuulemma nähtyä virtavästäräkkiä En tiennyt lainkaan, missä osassa jokea lintu oli nähty, mutta lopulta löysin sieltä jopa pariskunnan. Olivatpa ne saapuneet aikaisin! Melkein vielä yllättävämpää oli nähdä joella myös västäräkki! Kaikki muut muuttajat olivat kuitenkin todella vähissä, joten kaksi lajia västäräkkiä ei kuulunut vielä maisemaan, kun esim. kiuruja olin havainnut koko keväänä vasta neljä ja mm. peippoa en vielä lainkaan.

Jatkoin retkeä vielä illaksi Saaren Seläntelle, josta olin saanut tiedon, että tutkinkyyhky oli yhä maisemissa. Lopulta odottelin linnun ruokinnalle saapumista jopa kolme tuntia mutta eipä se suvainnut saapua paikalle. Näin kyllä mm. varpushaukan, harmaapäätikan sekä valkoselkätikkaparin, joten jotain sentään näkyi.

Illalla puhelimeen kilahti viesti, että Hiski Hirvonen kuunteli lehtopöllöä mökillään. Lintu kuului Simpelejärven salmen vastarannalta, jonne me ajelimme sitä kuuntelemaan ja lintu kuuluikin Ryhäluotoon hienosti. Otin siitä jopa äänityksiä. Lehtopöllöhän on Parikkalassa erittäin harvalukuinen ja en havaitse sitä joka vuosi ollenkaan. Kunnolla huutavaa yksilöä en ollut kuullut moneen vuoteen.

Keli oli mitä mainion, joten päätimme vielä kiertää Siikalahden, josko kuulisimme jonkin pöllön Siikalahtivuodariksikin. Yhden pönttömme lähellä huutelikin viirupöllö upeasti. Se piti perinteisen huhuilun lisäksi myös harvemmin kuuluvaa puputusta.

1.4. aprillipäivän aamuna huumori oli koetuksella, kun lämpömittari näytti taas -15 astetta. Lähdimme kuitenkin liikkelle jo aikaisin ja kävimme kokeilemassa hiiripöllöä. Sitä ei ensimmäisellä yrityksellä löytynyt mutta toisella käynnillä lintu oli paikalla. Sain siitä ilmeisesti jopa huhtikuupinnan, sillä ainoa aiempi huhtikuinen havaintoni paljastui näppäilyvirheeksi.

Pähkinänakkeliparin Kannaksella nähtyämme jatkoimme seuraavaksi Tyrjälle koskikaraa etsimään ja kun sitä ei sillalta löytynyt kävimme komppaamassa kovia mutta vähän kuitenkin upattvia hankia pitkin koskella ja joensuulla asti. Suulla oli laulujoutsenia 13 sekä sinisorsapari Parikkala-vuodariksi. Palaillessamme takaisin päin, löytyi karakin koskelta ja oli minulle uusi huhtikuulaji Parikkalaan. Autolle päästyänne olimme aivan hikimärkiä, sillä keli oli lämmennyt plussan puolelle ja aurinko lämmitti todella kuumasti – ja meillä oli aivan liikaa vaatetta!

Sitten päätimme lähteä naapurikuntaan ja ajelimme Kokkolanjoelle, jossa törmäsimme Partasen Harriin ja jatkoimme joelle yhdessä. Edellispäivänä löytyneet virtavästäräkit sekä västäräkki löytyivät aika nopeasti. Lahnasen lintulavalta näkyi taas kuukauden tauon jälkeen pikku-uikkukin ja telkkiä ja joutsenia näkyi myös. Ohitsemme lensi varpuspöllö nopeasti vilahtaen ja sen perään varoittelivat niin pyrstötiaiset, puukiipijät, tiaiset kuin hippiäisetkin.

Harri lähti tarkistamaan Uudensillankoskea, kun me vielä kökötimme paikoillaan odottaen, josko joku västäräkki sattuisi laskeutumaan kuvaushollille. Mutta kun linnut eivät oikein suostuneet tulemaan hollille, lähdimme mekin ajelemaan kohti Simpelettä.

Ajaessani sain Harrilta kuvaviestin, josta ei kuitenkaan saanut mitään muuta selvää kuin, että tosi tummassa kuvassa oli ylösalaisin ehkä joku pitkäpyrstöinen lintu. Ihmettelin hetken miksi Harri laittoi minulle niin huonon kuvan virtaväiskistä. 10 minuuttia myöhemmin kilahti puhelimeen toinen kuva ja kysymys, mikä tämä rastaan näköinen lintu on. Kuvassa oli selvä luotokirvinen! Harri oli ottanut ensimmäisen kameranperäkuvan heti sillalla auringonpaisteessa ja eihän siitä mitään ollut näkynyt, mutta nyt hän oli mennyt autoon ottamaan varjossa paremman kuvan ja siitä lintu tunnistui.

Olimme vain kilometrin päässä Uudensillankoskelta ja pian paikalla, jossa Harri kiikaroi joen yläjuoksulle, mutta lintu oli tietysti kadonnut sillä aikaa, kun hän oli käynyt autossa ottamassa sen tunnistamisen mahdollistaneen kameranperäkuvan.

Odottelimme linnun saapuvat paikalle, jossa se oli kerännyt muutaman kiven välissä ruokaa jäältä mutta puoleen tuntiin sitä ei löytynyt. Niinpä kävelimme yläjuoksulle tarkistamaan aluetta vähän laajemminkin mutta eipä tärpännyt. Lopulta palasimme takaisin sillalle ja olimme jo pikkuhiljaa luovutusfiiliksissä, kun huomasin linnun piipertävän lumikinosten ja kivien keskeltä esiin lähellä alkuperäistä paikkaa. Määritys varmistui nyt vielä varmemmin kuin kuvasta ja kyseessä todellakin oli Parikkalan ja Rautjärven Lintukerhon toiminta-alueen kautta aikain ensimmäinen luotokirvinen!

Seuraavan reilun tunnin ajan seurasimme kirvisen kähmyilyä, kun se keräsi ruokaa valtaosan ajasta aivan järkyttävässä pajurisukossa, jossa se välillä kökötti pitkiä aikoja paikallaan. Ihme kyllä onnistuimme näyttämään linnun kaikille paikalle saapuneille paikallisille bongareillekin. Lopulta kun olimme paikalla enää Hannan kanssa kaksistaan, päätimme mekin lähteä kotia kohti.

Illalla teimme vielä Hannan ja tämän veljen Miikan kanssa perinteisen pöllönkuuntelukierroksen Simpelejärven länsipuolen metsiin ja retki alkoi mukavasti Tarvaslammelta, kun Hanna vanhempien pihaan kuului helmipöllö. Kolmen tunnin kierros oli muuten hyvin hiljainen mutta Peruspohjassa huhuili sentään huuhkaja. 25 tunnin aikana olimme havainneet kuusi pöllöä – kaikki eri lajia. Aprillipäivä oli lopulta ollut kaikkea muuta kuin vitsi!

2.4. keli oli muuttunut taas pohjoistuuliseksi, joten hiiripöllön vilkaisun jälkeen teimme vain lyhyen kierroksen. Päivemmällä kävimme Miikan avustaessa laittamassa kolme metsätuhojen jäljiltä korjaamaamme pöllönpönttöä uusiin paikkoihin.

Illalla kävimme vielä Miikan kanssa Simpeleellä koittamassa niin vielä aamulla näkynyttä luotokirvistä kuin virtavästäräkkejäkin mutta havainnot jäivät kevään ensimmäiseen punarintaan sekä muutamaan koskikaraan.

J.A.

17.3 patotiellä näkyi patotieltä kaksi paria merikotkia. Illemmalla lähdimme ajamaan kohti pohjoista ja viikonloppu meni Oulussa PPLY:n 50-vuotisjuhlan ja BirdLifen edustajiston kokouksen merkeissä. Menomatka sujui pitkälti pimeässä, joten yhtään lintuhavaintoa emme tehneet. 18.3. Oulussa keskustassa näkyi yksittäinen harmaalokki ja 19.3. näkyi vuodariksi harvinainen varpunen. On ajat muuttuneet, kun varpusen saa vuodariksi enää kauppakeskuksen sisätiloista. Kokousten loputtua kurvasimme Raksilan kautta motarille ja näimme muutaman vasta saapuneen mustavariksen lentelemässä keväisesti ympäriinsä. Matkan varrella näimme fasaanin Siikalatvan Piippolassa, isokäpylinnun Pyhännän Korpiennevalla ka pari pulmusta Vieremän Lehtorannan lentokoneiden hätälaskupaikalla.

Kevät oli Parikkalassa ottanut aimo harppauksen viikonlopun aikana ja vesisateiden myötä lumikin oli huvennut. 20.3. ruokatuntistaiji tuotti varpushaukan, 3 hiirihaukkaa, maakotkan sekä töyhtöhyypän. 21.3. kuului laulujoutsen ja näkyi kanahaukka, 6 hiirihaukkaa, 3 hyyppää ja kotipihassa kuului tikli.

Seuraava päivä oli varsin samanlainen kuin edelliset mutta 22.3. hyyppiä näkyi jo 21 ja uusina tulijoina näkyi uuttukyyhky, 3 kiurua, 6 kottaraista, pulmunen sekä mustarastas ja 24.3. hyyppiä oli jo runsaasti ja uutena lajina näkyi kanadanhanhi. Maisema oli edelleen hyvin talvinen ja iltapäivällä keli muuttui taas hyvin kylmäksi sateiseksi.

Viikonloppuun saikin herätä aivan surkeassa kelissä, joten retkelle ei ollut minkäänlaista hinkua. Lopulta raahauduimme kuitenkin lähes jokapäiväisen Tetrisuon hiiiripöllön kautta Siikalahden Aittavaaraan, jossa lumisella pellolla oli vielä kymmeniä töyhtöhyyppiä ja 22 kottaraista sekä uuttukyyhky. Lopulta ajauduimme patotien lavalle, jolta emme odottaneet näkevämme yhtään mitään, sillä vettä satoi jo aika kovaa. Jonkin aikaa lavalla maisemaa katseltuamme Hanna yhtäkkiä huudahti: ”Timali!”. Hanna oli kuullut viiksitimalimaista ääntä padon viereisestä ruovikosta. Itse en ollut kuullut mitään ja eipä tämä olisi ensimmäinen kerta, kun tällä paikalla kuullaan timalihalluja jommankumman meistä toimesta. Kuuntelimme hetken mitään kuulematta mutta kävelimme kuitenkin sitten aivan ruovikon reunaan kuulostelemaan. Tietysti juuri tällöin alkoi kauhea liikenne ja autoja lappasi ohitsemme molempiin suuntiin. päätin soittaa timaliatrappia ja kohta Hanna kuulu ruovikosta vastauksen mutta yhä vain autot häiritsivät kuuntelua. Lopulta minäkin kuulin timalin ääntä ja kohta löysimme ruovikosta, aivan maan tai siis lumen rajasta ensin timaliparin ja kohta toisenkin naaraan. Fiilis oli katossa, sillä timali oli havaittu Siikalahdella tai ylipäänsä Parikkalassa ainoastaan vuosina 1998 ja -99. Edellinen havis oli Hannan äänihavainto, joka oli ARK:n hyväksymä. Itselleni kyseessä oli niin Siikalahti-, Parikkala- kuin EKLY-pinna!

Kauniit viiksitimalit liikkuivat todella hiljaa ja hiljaisina ruovikon sisällä maassa piipertäen ja vain pari kertaa ne olivat edes hetken paremmin näkyvissä. Kertaalleen ne nousivat ruokojen latvustoon aktiivisesti äännellen ja lennähtivät peräkanaa lintulavan toiselle puolelle, josta ne kuitenkin taas lumessa piipertäen palasivat koko ajan pienten sulalaikkujen reunoilta jotain nokkien takaisin padon tihempään ruovikkoon.

Laitoimme tietysti tiedon linnuista niin Lintutiedotukseen kuin Parikkalan ja Rautjärven Lintukerhon Vaseti WhatsApp-ryhmään. Ja kohta paikalle saapuivat ensimmäiset paikalliset bongarit. Vettä satoi yhä aika ajoin aika rankastikin ja pohjoistuuli alkoi yltyä aika navakaksi, mutta ihme kyllä timalit saatiin pidettyä hallinnassa jopa parille pitemmältäkin saapuneelle bongareille. Aivan kaikki paikalla käyneet pääsivät ihastelemaan näitä kauniita lintuja.

Vaikka vietimme timalien parissa useamman tunnin havaitsimme lahdella vain muutaman joutsenen sekä pari kiurua. Hanna kuuli lisäksi hempon. Mm. ainoatakaan töyhtöhyyppää emme havainneet vaan kylmentynyt keli ja pohjoistuuli oli ajanut ne pakomuutolle. Niinpä palasimme kotiin aika aikaisin mutta tyytyväisinä.

26.3. keli oli aivan karsea! Talvi oli tullut takaisin oikein kunnolla ja lunta tuli taas taivaa täydeltä. Tuulikin oli todella kova, joten ei ollut ihme, että timaleitakaan ei enää löytynyt. Voivathan ne yhä olla Siikalahdella, jossa ruovikkoa kuitenkin riittää. Padon viereiseen ruovikkoon kuitenkin kävi viima niin kylmästi, että ei ihme, että ne olivat siitä siirtyneet johonkin.

Maanantaina 27.3. mustarastaita näytti saapuneen ruokinnoille ja lisäksi Siikalahdella näkyi pari parvea pulmusia – yhteensä 59 lintua. 28.3. hiiripöllön edelleen paikalla vilkaisulla näkyi Tetrisuolla vuodariksi hemppo. Loppuviikon oli niin talvista, että lähes kaikki linnut olivat muuttaneet takaisin etelämmäksi. Aamuisin oli todella kylmä – kuun viimeisenä jopa -17 astetta! Parit pulmusparvet ja Siikalahden kottaraisparvi näkyi sekä jokunen tikli mutta kevättä joutuu yhä vain odottelemaan. Viikolla ainoina uusina lintuina näkyi pari sepelkyyhkyä ja ainoa jännityksen aihe oli näkyykö hiiripöllö vielä huhtikuussa.

J.A.

Oulun reissun jälkeen helmikuu jatkui talvisissa merkeissä eikä lintumaailma pahemmin tähän aikaan pääse yllättämään. Tetrisuolla näkyi yhä usein hiiripöllöä ja harvemmin isolepinkäistä – yllättävämpi havainto oli 6.2. näkynyt 20 urpiaisen parvi, jonka isolepinkäinen kuitenkin ajoi saalistusyrityksensä myötä pois.

Kävin päivittäin ajelemassa pieniä metsälenkkejä eri puolillametsätiaisia ja vielä toistaiseksi talvesta selvinneitä hippiäisiä kartoitellen ja ohessa näkyi tietysti teeriparvia, pari kertaa pyitä ja yllättävän lähellä Siikalahtea myös jokunen metso: 10.2. Tiviällä koppelo ja 22.2. Tiviänsalontien varressa pari ukkometsoa.

11.2. kävin taas Rautjärven Simpeleen Kokkolanjoella pikaisesti ja pikku-uikku ja 4 laulujoutsenta näkyi yhä Lahnasella. 12.2. Siikalahdella kiikitti pikkutikka, Tarvaslammella näkyi yllättäen 10 tilheä ja Tetrisuolla hiiripöllökin seurasi katseellaan, kun 2kv maakotka muutti kohti pohjoista 6-tietä seuraillen. 13.2. näin taas Lahnasen pikku-uikun sekä nyt 5 laulujoutsenta ja Härskiinmutkasta näkyi jäällä kököttänyt ja pilkkimiesten kalatarjoiluja odotellut merikotka.

16.2. Laarin Merja löysi Siikalahdelta lapinpöllön, joka päästi kuvaamaan itseään oikein mukavasti. Lintu oli oikein hyväkuntoinen vanha yksilö, jota emme lähestyneet kertaakaan tieltä pois, jotta se tai sen saaliit eivät häiriintyisi. Mutta pariin otteeseen se lensi aivan tien viereen ja kertaalleen kuvaamisen kannalta jopa liian lähelle minua. Lopulta lintu lensi lahden puolelle metsään eikä sitä sen koommin nähty. Kuvailun ohessa näimme lahdella myös ihmeen kateissa olleen palokärjen.

17.2. merikotkapari istuskeli jäällä Kirkkoselällä ja pikaisella Simpeleen käynnillä näkyi 6 laulujoutsenta, telkkä- ja isokoskeloparit, taas palokärki sekä isolepinkäinen. 18.2. kävimme Punnosen Pekan kanssa yrittämässä Saaren Selänteellä yhä talvehtinutta turkinkyyhkyä mutta emme sitä nähneet. Keli oli aivan kauhea muta pihapiirin ylitti varpushaukka ja varpuspöllö saapui pihapuuhun kyttäämään ruokinnalla käynyttä runsasta pikkulintujoukkoa.

19.2. Tarvaslammella meillä kävi tuuri, kun pihaan saapuessamme nappasi varpuspöllö juuri keltasirkun saaliikseen piharuokinnalta. Pöllö tuuperrutti sirkun lumipenkkojen keskellä ja lensi sitten läheisen puun oksalle, josta pääsimme sitä kuvaamaan. Onneksi meillä molemmilla oli kamerat taas mukana! 20.2. Simpeleen pikakäynnillä näkyi taas pikku-uikku mutta nyt vain 2 joutsenta.

Siikalahdella ruokinnoillamme vieraili mukavasti tikkoja, joita Hanna kävi kuvaamassa parin britinkin kanssa muutamana päivänä hiihtolomallaan. Hanna oli saanut valmiiksi uuden vähän isomman siirrettävän kuvauskojun ja kuvauksia käytiin tekemässä myös myös Tarvaslammen kojulla, Simpeleen Kokkolanjoella ym.

24. ja 25.2. näin sekä Tetrisuon että Järvenpään hiiripöllöt ja Tiviällä näkyi kanahaukka ja myös parit pikkutikat havaittiin tavallisempien harmaapää- ja valkoselkätikkojen ohella. Pähkinänakkelipari oli taas saapunut perinteiselle reviirilleen Kannaksella.

26.2. kävimme Saarella hiihtoreissulla ja samalla kävimme taas tuulisessa kelissä odottelemassa turkinkyyhkyä saapuvaksi ruokinnalla. Kävimme paikalla jo ennen hiihtolenkkiä ja taas lenkin jälkeen, jolloin saimme odotella aika pitkään kunnes lopulta kyyhky saapui paikalle.

27.2. leiskuivat talven komeimmat revontulet.

Maaliskuun ensimmäisenä pikakäynnillä Simpeleellä näkyi yksi laulujoutsen sekä isokoskelopari ja Siikalahdella taas neljä lajia tikkoja ja Kannaksella nakkeli. 3.3. näkyi ”kevään” ensimmäinen harmaalokki jäällä Härskiinmutkasta.

4.3. oli vuorossa talvilintulaskenta ja vaikka sääennuste oli luvannut mainiota laskentakeliä. petti ennuste taas kerran ja etenkin Siikalahden patovallilla hiihtäessäni tuli lunta aivan taivaan täydeltä. Onneksi juuri tuolla pätkällä ei kauheasti yleensäkään tarvitse kuin hiihdellä sillä lintuja siellä ei ole. Nyt kuitenkin hiihtäminenkin oli mahdotonta, sillä kaikki taivaalta tullut lumi jäätyi suksen pohjiin! Lopulta käännyttyäni Mantilanniemen umpihankipätkälle keli parani ja lintujakin alkoi taas löytyä. Laskennan havainnot olivat; teeri 2 täysillä soidintanutta, 4 harmaalokkia pilkkimiesten lähistöllä Kirkkoselällä, 10 pulua, harmaapäätikka, palokärki, 16 käpytikkaa, valkoselkätikkapari, 5 hippiäistä, 6 pyrstö-, 44 sini-, 76 tali-, 2 töyhtö- ja vain 1 hömötiainen, 2 puukiipijää, isolepinkäinen, 9 närheä, 14 harakkaa, 26 naakkaa, 16 varista, 2 korppia, 20 pikkuvarpusta, 7 viherpeippoa, yllärinä elämäni ensimmäinen kevätpuolen taviokuurna Parikkalassa, 17 punatulkkua sekä 3 keltasirkkua.

7.3. näkyi pilkkimiesten ympärillä jo 8 harmaalokkia mutta sitten saapuivat oikein kunnon pakkaset ja enempiä muuttolintuja oli turha odotella vähään aikaan. Toki tiaisten ja viherpeippojen laulua kuului jo aamuisin ja yksittäinen vihervarpusparikin oli jo reviirillään keskellä kuusikkoa ja puukiipijäkin lurautti kertaalleen. Muutamana yönä oli todella kylmä, jopa alle -20 astetta, mutta sen jälkeenkin löysin metsistä vielä joitakin hippiäisiä, mutta monen sinnikäs talvehtimisyritys tyrehtyi näihin ehkä viimeisiin kunnon pakkasiin…

J.A.

Tammikuun jälkimmäisellä puolikkaalla ei havainnoilla juuri juhlittu vaikka säiden salliessa kävin kyllä ruokatunnilla aina lyhyellä lähiretkellä. Hippiäisiä löytyi vielä metsistä ja vähiin käyviä metsätiaisia ja Moskuunniemen järripeippo näkyi myös lähes joka kerta, kun kävin paikalla.

21.1. kävimme Imatralla retkellä ja kaupoilla. Matkan varrella stoppasimme Rautjärven Simpeleen Lahnasella, jossa oli yllättäen 10 vanhaa ja 1 2kv laulujoutsenta, sinisorsia, koiras telkkä sekä vihdoin meillekin näyttäytynyt pikku-uikku. Tietysti pari koskikaraakin nähtiin. Imatran Vuoksella näkyi tuttuun tapaan telkkiä ja isokoskeloita sekä merimetsoja ja ainoana yllättävänä havaintona keskusliikenneaseman sinisorsien seurassa puljannut naaras tavi.

Kuun lopussa hiiripöllö oli siirtynyt oleilemaan Tetrisuolle ja aloin olla varma siitä, että niin Siikalahden kuin 6-tien ympäristössä nähty hiiripöllö taitaa olla sama paljon liikkuva yksilö. 22.1. näimme kyseisen pöllön Siikalahden hiihtolenkillä, jolla näimme myös varpuspöllön Mantilanniemessä sekä pari pyrstötiaisparvea. 23.1. näkyi Moskuunniemessä pähkinänakkeli vuodariksi.

Illalla kävimme vielä kuvaamassa komeettaa.

28.1. Pihabongailimme ruokinnallamme Tiviällä havaiten parhaina valkoselkä- ja harmaapäätikan sekä pyrstötiaisia ja sitten teimme toisen Pihabongauksen Tarvaslammen kuvauskojulla, mutta havainnot jäivät vähiin.

29.1. kävimme Kokkolanjoella ja Lahnasella näkyi taas pikku-uikku, 4 laulujoutsenta ja tällä kertaa naaras telkkä. Lyhyellä retkellä havaitsimme myös kolme harmaapäätikkaa sekä Tetrisuolla taas hiiripöllön ja seuraavana päivänä samalla pellolla oli saalistelemassa myös isolepinkäinen, jota näkyi myöhemminkin.

Oulun seudulle

Keskiviikkona 1.2. työpäivän jälkeen alkoi odotettu parin päivän lomapäivillä pidennetty viikonloppu. Itse pääsin töistä klo 14:30 ja pakkailin auton täyteen tavaraa ja tuntia myöhemmin hain Hannan töistä ja lähdimme ajamaan pitkää matkaa Ouluun. Yhden stopin taktiikalla olimme perillä veljeni Rikun luona ihmisten aikaan ja majoituimme pihalle matkailuautoon.

2.2. aamulla kävimme hieman kaupoilla ja sitten Rikun ja tämän pojan Eetun kanssa syömässä ja sitten ajelimme Limingan Virkkulan opastuskeskukselle, jossa ehdimme hädin tuskin organisoida tavaroitamme, kun oppaamme saapui saattamaan meitä Finnaturen metsäkojulle.

Kojulle saapuessamme karkuutimme ruokintahaaskalla olleen vanhan merikotkan lentoon ja sekös harmitti toisessa kojussa jo aamusta asti ollutta asiakasta. Mutta eihän tälle mitään mahtanut. Me kokeneina kojukuvaajina olimme varsin pian organisoineet tavaramme kojuun ja olimme mekin kuvausvalmiudessa.

Aika kauan saimme odottaa ennen kuin mitään tapahtui. Lopulta haaskalle saapui illan jo hieman hämärtäessa nuori kanahaukka, joka ahmi tarjolla ollutta metsäjänistä niin antaumuksella, että pelkäsimme, että päätähdille ei jäisi mitään syötävää.

Pitkään syötyään jähmettyi haukka hieman siivet kohotettuina paikoilleen ja kohta toinen nuori kanahaukka syöksähti sen kimppuun ja molemmat putosivat lumeen räpiköimään. Tilanne oli niin nopea, että se meni minulta pahasti ohi, kun olin juuri aiemmin ottanut haukasta videota. Hämärän takia kovin kummoisia kuvia tilanteesta olisi kuitenkaan tuskin saanut.

Ilta pimeni ja jäimme hiljaa odottamaan asuntovaunusta tehdyssä vihdoin hieman lämmenneessä kojussamme. Jo hieman iltaviiden jälkeen kuulimme ensimmäiset huuhkajan huhuilut ja pian myös naaras vastasi korkeammalla ja hieman selvemmin kaksitavuisella äänellään koiraan huhuiluihin. Tätä huhuilua jatkuikin sitten koko yön siten, että aina noin 40 minuutin välein koiras alkoi huhuilla ja lähes joka kerta naaras vastasi jostain kauempaa pienen aukion toiselta puolelta. Noin 10 minuutin huhuilun jälkeen oli taas hiiren hiljaista – vain kiristyvä pakkanen paukkui puissa.

Odotus oli todella pitkä! Hanna nukkui pariin otteeseen iltayöstä ja aamuyöstä nukuimme lyhyet pätkät vuorotellen. Lopulta kuudelta aamulla kuului huuhkajan huhuilu lähempää kuin vielä kertaakaan ja
Hanna kuiskasi pöllön istuvan kannolla lähellä haaskaa. Ja kohta pöllö lensi haaskalle ja minun piti hiiren hiljaa hiipiä punkasta aivan kojun toisella puolella olleelle kuvauspaikalleni.

Onneksi pöllö alkoi saman tien ahmia lihaa nokkaansa ja pääsimme kuvaamaan sitä oikein antaumuksella! Haaskalle oli suunnattu kaksi riittävän tehokasta valoa, joista pöllö ei välittänyt tuon taivaallista mutta ne mahdollistivat kuvaamisen vaikka oli tietysti aivan pilkkopimeää.

Pitkään syötyään huuhkaja nosti korvatöyhtönsä pystyyn kuin jotain kuullen, puuskutti pariin otteeseen ja heti perään naarashuuhkaja syöksähti laverille, jolle molemmat pöllöt eivät kuitenkaan samaan aikaan oikein mahtuneet ja koiraan piti näin tehdä tilaa.

Naaras ei kovin pitkään haaskalla viihtynyt mutta se tuli vielä puolisen tuntia myöhemmin lyhyesti syömään lisää. Aamun valjetessa kuulimme vielä pari kertaa varovaista huhuilua lähistöltä mutta sitten oli aika alkaa odotella päivälintuja saapuviksi.

Ennen kymmentä saapui taas samainen nuori kanahaukka haaskalle parin muun ”gentin” huudellessa lähistöllä. Nuorten haukkojen vierailtua muutamaan otteeseen haaskalla, saapui lopulta ennen puolta päivää komea vanha lintukin haaskalle, mutta vähän aikaa aiemmin puun latvaan kauemmas saapunut ja sittemmin jonnekin kojumme taakse lentänyt merikotka ajoi vanhan kanahaukan saman tien pois haaskalta ja saapui itse mässyttämään. Näin pääsimme kuvaamaan merikotkaakin todella läheltä!

Merikotka viipyi haaskalla aikansa kunnes lopulta se lensi takaisin puun latvaan sulattelemaan ruokaansa. Lopulta pitkän odotuksen jälkeen vanha kanahaukka uskaltautui taas haaskalle mutta se ei kauan saanut ruoasta nauttia, kun merikotka ajoi sen taas pois vaikkei se itse enää haaskalle saapunutkaan.

Hieman ennen puolta päivää kävi vielä harmaapäätikka lähipuissa ja sain siitä jopa Liminkapinnan. Ei harmaapäätikkoja viime vuosituhannella pahemmin näillä leveyksillä näkynyt.

Kahdeltatoista pakkasimme tavaramme ja kohta lähdimme ajelemaan kohti Oulua, jossa nukuimme tunnin päikkärit taas matkailuautossa.

Iltapäivällä lähdimme Rikun ja tämän vaimon Pirjon kanssa Oulun keskustaan, jossa etsimme tovin ravintolaa, jossa olisi ollut tilaa. Lopulta päädyimme Roosteriin, jonne saapui pian myös toinen veljeni Pirkka tyttärensä Iinan kanssa. Nautittuamme hyvät ateriat, lähdimme Hannan ja veljieni kanssa kohti Oulun jäähallia eli Energia-Areenaa, jossa piti alkaman Dream Theaterin konsertti.

Parkkipaikka löytyi hämmästyttävän helposti läheltä hallia ja hallin ovelle päästyämme selvisi syy tähän – konsertti oli peruttu! Ovessa oli lappu, joka kertoi konsertin perutun turvallisuussyistä, jotka eivät olleet yhtyeestä tai tapahtuman järjestäjästä riippuvaisia! Käsittämätöntä! Ja konsertin olisi pitänyt alkaa kymmentä minuuttia myöhemmin!

Myöhemmin huomasin saaneeni jo päivällä sähköpostiviestin, joka kertoi, että konserttia olisi siirretty tunnilla. Siksi parkkipaikoilla ei vielä ollut tungosta. Mutta lopullinen konsertin peruminen siis todella tapahtui vain 10 minuuttia ennen kuin ovet olisi ilmoitetunkin aikataulun mukaan avattu. Vielä myöhemmin selvisi, että konsertin lavarakenteet olivat olleet liian heppoiset eivätkä olisi taanneet yhtyeen, roudareiden saati yleisön turvallisuutta. Onneksi lippujen hinnat luvattiin korvata ja vielä isommaksi onneksi emme olleet ajaneet 500 kilometriä Ouluun pelkästään tämän konsertin takia vaan meillä oli vielä ohjelmaa suunniteltuna parille seuraavallekin päivälle!

Totta kai konsertin peruuntuminen oli pettymys mutta päätimme keksiä illaksi vielä korvaavaa ohjelmaa ja suuntasimme elokuviin katsomaan Sisu-elokuvaa, joka oli kuitenkin melkoinen pettymys. Plaza-elokuvateatterin Premium-sali käsittämättömän pehmeine ja lähes makuuasentoon kallistettavine tuoleineen oli kuitenkin kokemus sekin.

4.2. heräsimme matkailuautossa neljältä aamulla ja lähdimme ajamaan kohti Utajärveä. Ennen viittä parkkeerasimme Utasen voimalan läheiselle levikkeelle, jossa meidän piti tavata Finnaturen oppaamme. Kun opasta ei alkanut kuulua, selailin joutessani puhelinta ja päätin katsoa, oliko sähköpostiin tullut uutta tietoa perutusta konsertista. Mutta siellä olikin viesti, joka kertoi, että kokoontuminen Utasella olikin siirtynyt puolella tunnilla.

Ulkona oli 24,5 astetta pakkasta mutta lämpimässä autossa tarkeni hyvin syödä aikaisemmin väliin jäänyttä aamupalaa. Pian parkkiin saapui pari muutakin autoa ja sitten oppaammekin, jonka perässä ajoimme vielä toistakymmentä kilometriä pikkuteitä parkkiin, josta oli vielä muutaman sadan metrin kävely kojuille.

Vedimme tavaramme ahkioissa kojuille, jossa meidät, kahdeksan kuvaajaa, jaoteltiin omiin kojuihimme. Me saimme keskimmäisen kojun ja pian oli lämmitys laitettu päälle ja kynttilät pienten kurkistusikkunoiden alle palamaan, jotta jäiset ikkunat sulaisivat ja niistä näkisi läpi.

Koju lämpeni nopeasti ja lämpötilaero sisä- ja ulkoilman välillä oli valtava! Olimme tehneet kaikkemme, ettei kosteus pääsisi mitenkään vaikuttamaan minulla käytössä olleeseen 100-500 milliseen objektiiviin. Nämä zoom-objektiivit, kun ovat tupanneet olemaan vähän huonoja pitämään kosteutta. Aamun valjetessa, kun zoomailin aika kaukana olleeseen puuhun saapunutta harmaapäätikkaa, huomasin objektiivin olevan aivan huurussa. Ja huurua oli päässyt jotenkin kaikista teippailuista ja vedenpitävistä suojapötköistä huolimatta myös objektiivin sisälle! Ehkä kosteutta oli päässyt putkeen jo aiemmin esim. Ecuadorissa ja nyt se jäätyi linssiin? Onneksi Hannalla oli mukana RF400 millisen objektiivin lisäksi myös samanlainen zoomi, joten vaihdoin sen kameraani. Ulkona ei vielä ollut kummemmin elämää, joten uskalsin tehdä objektiivin vaihdon. Mikäli haaskalla olisi jo ollut syöjiä, olisi minulla jäänyt kuvat tältä päivältä ottamatta.

Kojumme molemmilla puolella olleiden kojujen reunustoilla oli pikkulinturuokintoja ja hienoja oksia, joilla kävi tiaisia ja närhiä ja näissä kojuissa olleilla kuvaajilla riitti kuvauskohteita. Meidän kojumme pienistä kuvausaukoista ei kuitenkaan päässyt kuvaamaan kuin parin käkkänän suuntaan ja jostain syystä niissä ei juuri linnut käyneet, vaikka aamulla olimme laittaneet niiden tyvelle linnunruokaa ja yhden rasvapötkönkin roikkumaan.

Pitkään vasemman puoleisen kojun edustan tiaisliikennettä seurattuani onnistuin viimein näkemään lyhyesti paikalla jo pitempään viihtyneen lapintiaisen. Hannan istumapaikalta ei kuitenkaan tähän kohtaan päässyt näkemään millään.

Ainoatakaan järkevää lintukuvaa emme olleet ottaneet koko päivänä ennen kuin vihdoin klo 13:35 komea maakotka saapui aukion taakse kuusen latvaan.

Pian kotka lähti lentoon ja lensi suoraan meitä kohti ja laskeutui haaskaksi laitetun oravan päälle oksalle. Orava oli kuitenkin kylmän kelin jäädyttämä eikä siitä irronnut kuin puolikas häntä, joten pian kotka siirtyi meitä lähemmäs kumpareen takana olleelle metsäjänikselle ja alkoi sitä silpomaan oikein urakalla.

Pari kertaa kotka lennähti haaskalta toiselle mutta kovin kummoisia lentokuvia emme onnistuneet tilanteista saamaan vaikka keli olikin aivan optimaalinen luoden kuviin aivan uskomattoman hienot valot. Kuvausaukot olivat ehkä hieman liian ahtaat lentokuvaukseen ja toisaalta itse olin teipannut objektiivini niin tiiviisti kuvausaukkojen pakkasen jäykistämiin kankaisiin kiinni, että sekin hidasti kameran kääntelyä nopeammissa tilanteissa. Hannalla puolestaan oli niin iso objektiivi, että sitä ei oikein kunnolla mahtunut aukossa kääntämään. Tähän on kuitenkin hyvä mainita, että Finnature on teettämässä paikalle uusia kojuja jo tämän talven aikana, joten jatkossa kuvaaminen on todennäköisesti helpompaa, jos ja kun kuvausaukot on tehty hieman paremmin sopimaan koko ajan kokoaan kasvattaville objektiiveille.

Reilua tuntia myöhemmin saapui naaraskotkakin paikalle ja yhdessä tämä vanha pariskunta silppusi metsäjänistä rutiininomaisesti. Selvästi ne olivat saaneet touhuun paljon harjoitusta! Valo alkoi kuitenkin käydä jo aika vähiin kuvausta ajatellen. Aika pian koiras nousi kuusen latvaan ja lähti sitten puiden taakse kadoten. Naaras viipyi paikalla aina 15:23 saakka, jolloin se nousi siivilleen ja lensi suoraan pois kuusien taakse kadoten.

Neljältä pakkailimme tavaramme ja lähdimme kävelemään autoille, jonne muutkin saapuivat. Sitten ajelimme Muhokselle syömään, josta jatkoimme pikkumatkan Villa Finnaturelle majoittumaan.

Villa Finnature oli todella komea. Kyllä moisessa mökissä kelpaa Finnaturen majoittaa ryhmiään sekä kuvaajia! Voimme ehdottomasti suositella tätä majapaikaksi Oulun seudulle saapuville luonto- ja lintuihmisille! Me olimme kuitenkin todella väsyneitä ja simahdimme aika pian.

5.2. herätys oli taas aikaisin, klo 5:00 ja pian olimme valmiina lähtemään kohti kojuja. Ajelimme jonossa toiseen kojuun taas saapuneen heinolalaisryhmän ja Villan pakastimesta uudet haaskat hakeneen oppaamme kanssa. Klo 6:30 oli koko ryhmä kasassa Utasen levikkeellä ja jatkoimme taas kojuille.

Olimme samassa kojussa kuin edellispäivänä ja järjestimme taas hieman ruokintaa kojumme eteen toiveena saada lapintiainen käymään kuvattavana.

Aamu oli leudompi, pilvisempi ja kaikin puolin huomattavasti hiljaisempi kuin edellinen. Jotenkin pikkulinnutkin olivat täysin kateissa. Itse nukuin ihan pitkät unet aamusta, kun arvattavaa oli, ettei mitään tapahtuisi – ja oikeassa olin.

Yhdentoista jälkeen kuitenkin tapahtui toivomamme ja lapintiainen saapui oikealla puolella olevan kojun edustalle, josta se kävi useaan otteeseen siinä käkkänässä, joka oli kuvaushollilla myös minulle. Hannan iso objektiivi ei mahtunut kuvausaukossa tähänkään kääntymään mutta pari kertaa lintu kävi myös siinä ainoalla kannolla, johon Hannakin sai kuvattua.

Tunnin verran taistelimme saadaksemme edes kelvolliset kuvat aivan liian vilkkaasti liikkuneesta tiaisesta ja lopulta saimme jotain mutta emme kovinkaan priimaa. Närhestä tuli muutamia oikein hyviä kuvia ja tupsahtipa harmaapäätikkakin kertaalleen oikein mukavasti hollille. “Hapätejä” näkee kyllä nykyään kaikkialla!

Maakotka saapui lähes samaan aikaan kuin edellispäivänäkin ja lensi kuusen latvassa vain hetken stopattuaan samalle jäniksen raadolle. Onnistuin saada tästä saapumisesta oikein hyvät kuvat vaikka valotuksen olinkin säätänyt hieman ”metsään”. Kotka liiti niin matalalla hangen yllä, että osa kuvista ylivalottui aika pahasti – olin olettanut linnun lentävän enemmän metsää vasten.

Onneksi ehdin hieman korjailla valotusta ja osa laskeutumiskuvista onnistui oikein mainiosti!

Nyt kotka ei pahemmin paikkaa vaihdellut vaan söi samassa paikassa koko ajan. Ja lopulta naaras näkyi vain kertaalleen kaukana metsän päällä lennossa eikä saapunut lainkaan syömään. Ja noin tuntia myöhemmin koiraskin lähti lentoon puiden taakse kadoten eikä enää palannut, vaikka taas neljään asti odottelimme.

Illalla meillä oli pitkä ajo takaisin Parikkalaan. Ajoimme Kainuun kautta mutta matkalla ei tapahtunut mitään mainittavaa. Liperissä stoppasimme syömään ja kotona olimme iltakymmenen aikaan. Reissumme oli ollut todella upea ja onnistunut vaikka vastoinkäymisiäkin oli ollut. Olisihan se konserttikin maistunut…

Kiitokset vielä Finnaturen Jari Peltomäelle, oppaillemme Jukalle, Jannelle ja Tanjalle sekä kojujen varauksissa ja muissa käytännön asioissa auttaneelle Irenelle. Tullaan toistekin!

- J.A.

Ecuadorin reissun jälkeen oli pari arkipäivää ennen muutaman päivän Jouluvapaita. 22.12. kävin viemässä Tiviän ruokinnallemme täytettä ja kuulin pikkutikan kiikittävän lähistöllä. Myös teeripari näkyi lyhyellä kierroksella. Ja seuraavana päivänä ruokinnallamme kävi vielä ainakin yksi pähkinänakkeli

Jouluaattona suuntasimme aamusta Saarelle bongaamaan siellä jo jonkin aikaa viihtynyttä turkinkyyhkyä. Matkalla näimme jo teeriparven ja Selännettä kohti ajaessamme lensi ylitsemme vanha merikotka. Turkinkyyhkypihassa ja sen naapurissa olleella maatilalla oli melkoinen keltasirkkuvilinä ja löytyipä parvesta peipponaaraskin. Talon isännän kanssa tovin juteltuamme saapui päätähtikin pihakuuseen mutta ruokinnoille asti se ei tullut vaan lensi aika pian kohti maatilaa.

Kävimme aamupäivästä vielä ruokintaammekin katsomassa ja näimme paikalla pienen pyrstötiaisparven sekä nakkelin. Aattoa vietimme Tarvaslammella Hannan perheen kera ja ohessa näimme pihapiirissä varpuspöllön ja harmaapäätikan

Joulupäivänä tein taas perinteiseen tapaan talvilintulaskennan, jossa havaitsin 12 teertä, 3 pulua, harmaapäätikan, 5 käpytikkaa, 3 hippiäistä, 62 sini-, 95 tali- ja 3 hömötiaista, 2 puukiipijää, isolepinkäisen, 6 närheä, 15 harakkaa, 54 naakkaa, 8 varista, 7 korppia, 4 pikkuvarpusta, 17 viherpeippoa, 35 punatulkkua sekä 14 keltasirkkua.

Tapaninpäivänä suuntasimme Rautjärven Simpeleen Kokkolanjoelle, josta löysimme yllättävimpänä havaintona Uudensillankoskelta koiras punasotkan. Myös pari laulujoutsenta, 11 sinisorsaa, 3 koskikaraa jne havaittiin. 28.12 punasotka oli edelleen paikalla.

31.12. lähdimme ajelemaan kohti pääkaupunkiseutua stopaten taas Kokkolanjoella, josta ei enää punasotkaa löytynyt mutta Kangaskoskella kellui koiras alli. Myös laulujoutsen ja muutama kara nähtiin. Imatran Vuoksen pikastopilla näkyi pikku-uikku, pari tukkasotkaa sekä kanahaukka. Iltapäivällä saavuimme tutulle Skyline hotellille, josta olimme buukanneet huoneen. Kävimme Flamingossa elokuvissa ja lopulta olimme nukkumassa aika aikaisin ja rakettien ampuminen oli taas lentokentän läheisyydessä vähäistä, joten nukuimme oikein hyvin.

Vuoden vaihtumiseen voisi todeta, että onneksi vuosi 2022 oli lopulta ohi. Kauheasti ei lintumielessä jäänyt vuodesta muuta muisteltavaa kuin muutama upea ulkomaanreissu, joiden ansiosta Maailman vuodenpinnoja tuli 1405.

1.1.2023 heräsimme aikaisin ja lähdimme ajamaan kohti Hankoa jossa olimme lopulta kahdeksan aikaa aamulla. Parkkeerasimme Kalasatamaan ja vuodarilistaan saatiin jo kirjata mustarastas, sinisorsa, kala- ja harmaalokki, telkkä, varis sekä naakka. Kävelimme pikkumatkan Gunnarstrandin Sunnantielle, jossa jo erään pihan edustalla päivysti hiljainen joukko ekaekaa-pinnaajia. Ehdimme vaihtaa jokusen sanan tuttujen kanssa kunnes pihapuskan juurella alkoi näkyi lämpökameroilla jotain liikettä. Alkuun ei tiedetty oliko kyseessä lintu vai hiiri mutta pikkuhiljaa valoa alkoi olla vähän lisää ja lopulta otus tuli puskan juurelle sen verran paremmin esiin, että ainakin meidän valovoimaisilla kaukoputkillamme sen pystyi tunnistamaan pikkusirkuksi.

Samoilta jala sijoilta vuodariksi tulivat myös talitiainen, punatulkku, pikkuvarpunen, alli, kyhmyjoutsen sekä vihervarpunen ja satamaan palattuamme näkyi vielä isokoskeloitakin. Ja meillä matka jatkui kohti Tallholmarnan Neljän tuulen tupaa.

Ajomatkalla näkyi käpytikka ja Neljän tuulen tuvan rantakalliolle käveltyämme oli vielä aika hämärää, mutta aloin silti heti selata putkella kaukaisuudessa näkyviä kareja ja pikkusaaria. Ja enpä joutunut aikaa tuhlaamaan, kun eräältä luodolta löytyi kolme merisirriä piipertämästä. Näinpä olimme saaneet jo pari ekaekaa-pinnaa vaikkei aurinko ollut vielä edes noussut!

Päätimme keskittyä taas täysin vain ekaekaa-pinnoihin vaikka Hangossa olisi varmaan ollut oikein mukava retkeilläkin, sillä meri oli lähes tyyni ja näkyvyys oli uskomattoman upea. Pilkkasiiven ehdimme vielä nähdä ennen kuin meidän oli kiirehdittävä pois Hangosta ja lähdettävä kohti Espoota.

Tien yli lentäneen puukiipijän ja tien varressa nököttäneen isolepinkäisen jälkeen nähtiin vielä vauhdista, korppeja, puluja, harakoita, varpushaukka ja keltasirkkuja ennen kuin lopulta kurvasimme Soukan urheilukentän parkkiin. Ollessamme kävelemässä kohti Kasavuorta törmäsimme taas kerran, ties kuinka monetta kertaa näin ekaekaana samoilla suunnitelmilla liikenteessä olleeeseen Kalle Larssoniin. Yhdessä liukastelimme todella liukkaita polkuja, matkalla hippiäisiä kuullen, ylös mäelle, jossa yllätykseksemme ei ollut kuin muutaman staijari.

Pari tuntia toivoimme tuulen yltyvän ja nostavan muitakin kuin merikotkia taivaalle, mutta keli oli aivan liian tyyni. Toista olivat taas meteorologit lupailleet – aina saa ihmetellä, mistä niillekin maksetaan, kun ovat aina väärässä! Merikotkia toki näkyi ja ohessa myös merilokkeja, viherpeippoja ja kanahaukka mutta toivomiamme kilju- tai maakotkaa ei nähty.

Lopulta paine kasvoi liian suureksi ja päätimme antaa periksi ja lähteä kohti Kirkkonummen Porkkalaa, jossa oli koko päivän kellunut paikallisena pari ruokkia. Ajo oli hidas ja taas liukas mutta onneksi Luotsikärkeen ei tarvitse kävellä kuin pari sataa metriä. Ja siellä saimme katsoa ruokit pinnoihin Mika Bruunin putkesta.

Koska iltapäivää oli vielä jäljellä singahdimme vielä Sundsin torniin jatkamaan kotkastaijia. Yhä vain oli liian tyyntä, mutta merikotkia kyllä nousi taivaalle tuon tuosta. Lopulta kun toivo alkoi olla jo mennyttä, löysi Jörgen Palmgren vanhan maakotka erään puun latvasta ja me saimme edes lohdutuspinnan, kun kiljukotkaa ei kuitenkaan näkynyt. Paikalla sekin oli kuitenkin ollut, sillä se nähtiin taas seuraavana päivänä. Päivän viimeisiksi vuodenpinnoiksi Sundissa havaittiin myös isokäpylintuja, töyhtö- ja sinitiainen sekä palokärki.

Ekaekaamme oli kuitenkin ollut onnistunut, sillä saimme neljä uutta pinnaa ja oma saldoni on nyt 153 lajia.

Illalla ajelimme takaisin Parikkalaan pointsaten matkan varrella taas perinteisen huuhkajan Lappeenrannasta.

Talvisessa Parikkalassa vuoden alku ei kauheasti motivoinut retkeilemään. 3.1. vuodariksi näkyi närhiä, Tyrjällä koskikara ja ruokinnallamme harmaapäätikka ja 4.1. Tiviällä teeriä sekä tuttu hiiripöllö taas vakiopaikallaan 6-tien varressa.

6.1. suuntasimme taas Kokkolanjoelle havaiten matkan varrella Koitsanlahdessa tien yli lentäneen varpuspöllön, mutta jokikierroksella ei näkynyt juuri muuta kuin 8 koskikaraa ja isolepinkäinen.

7.1. ajelimme aamuvarhain Saarelle Valosen Artun kanssa ja olimme lopulta liikenteessä niin aikaisin, että päätimme kokeilla tuurilla ajella hieman peltojen läpi, josko jossain näkyisi vaikka lapinpöllö. Jyrkilän peltojen läpi ajaessamme lensikin tien yllä auton valoissa hetken lapinpöllö, joka kanttasi metsään, josta sitä ei harmi kyllä enää löytynyt paremmin ihailtavaksi.

Yhdeksältä aamulla olimme taas Selänteessa, jossa isäntä tuli taas pian meitä jututtamaan. Ja kohta lähti kuusesta taas turkinkyyhky kohti maatilaa. Peippo näkyi taas keltasirkkuparvissa ja ruokinnalla kävi kuusitiaiainenkin ja hömötiainen kuului lähistöltä.

Koska turkinpulu oli hoitunut niin helposti oli aamu vielä nuori, joten päätimme suunnata kuukkelimetsiin. Metsäteillä oli sen verran lunta, että jouduimme kävelemään aika kaukaa mutta kävely tuotti töyhtötiaisia, pari pyytä sekä kanahaukan mutta vaikka kiertelimme aika pitkään kuukkelimetsässä, emme löytäneet mitään muuta.

Siikalahden kierroksella Kannaksella näkyi vielä varpushaukka sekä tien yli vilahtanut varpuspöllö. Mutta muuta ei sitten enää löytynyt.

8.1. päätimme Artun kanssa suunnata kuukkelimetsiin uudestaan mutta nyt ajoimme perille asti, kun edellispäivänä olimme huomanneet toista reittiä pystyvän vielä ajaa. Kuukkelit pysyivät yhä vain piilossa mutta onneksi sinnikäs yrityksemme palkittiin pohjantikalla.

Retken muita havaintoja olivat Koirniemessä näkynyt isolepinkäinen ja Tarvaslammen mustarastas ja pari harmaapäätikkaa. Muuten oli todella vaisua.

11.1. Moskuunniemessä Partasen Harrin ruokinnalla ruokatunnilla käydessäni näin ylilentävän merikotkan ja ruokinnalla alkoi käydä kiva vilinä, kun siinä vieraili keltasirkkuja, vihervarpusia, urpiainen, pyrstötiaisia sekä parhaana järripeippo. Tiviän ruokinnallamme näkyi vielä valkoselkätikka.

Viikonloppuna kelit olivat surkea. Vettä satoi ja tuuli mutta teimme silti 14.1. lauantaina 12 kilometrin hiihtolenkin Kinnarsalmen ja Tönkivaaran laduilla havaiten metson ja kanahaukan sekä metsätiaisia.

15.1. kävin vielä surkeammassa kelissä hiihtämässä Tarvaslammelta kuukkelimetsiin kuinka ollakaan siellä neljä kuukkelia tuli taas tuttuun tapaan minua moikkaamaan. Myös teeriä, pyy ja töyhtötiainen tuli havaittua vaikka vettä satoi ja tuuli ihan kunnolla.

J.A.