Aprillia
Maalis- huhtikuun vaihteen viikonloppu alkoi mukavasti, kun perjantaina 31.3. iltapäiväretkellä suuntasin Simpeleen Kokkolanjoelle etsimään siellä kuulemma nähtyä virtavästäräkkiä En tiennyt lainkaan, missä osassa jokea lintu oli nähty, mutta lopulta löysin sieltä jopa pariskunnan. Olivatpa ne saapuneet aikaisin! Melkein vielä yllättävämpää oli nähdä joella myös västäräkki! Kaikki muut muuttajat olivat kuitenkin todella vähissä, joten kaksi lajia västäräkkiä ei kuulunut vielä maisemaan, kun esim. kiuruja olin havainnut koko keväänä vasta neljä ja mm. peippoa en vielä lainkaan.
Jatkoin retkeä vielä illaksi Saaren Seläntelle, josta olin saanut tiedon, että tutkinkyyhky oli yhä maisemissa. Lopulta odottelin linnun ruokinnalle saapumista jopa kolme tuntia mutta eipä se suvainnut saapua paikalle. Näin kyllä mm. varpushaukan, harmaapäätikan sekä valkoselkätikkaparin, joten jotain sentään näkyi.
Illalla puhelimeen kilahti viesti, että Hiski Hirvonen kuunteli lehtopöllöä mökillään. Lintu kuului Simpelejärven salmen vastarannalta, jonne me ajelimme sitä kuuntelemaan ja lintu kuuluikin Ryhäluotoon hienosti. Otin siitä jopa äänityksiä. Lehtopöllöhän on Parikkalassa erittäin harvalukuinen ja en havaitse sitä joka vuosi ollenkaan. Kunnolla huutavaa yksilöä en ollut kuullut moneen vuoteen.
Keli oli mitä mainion, joten päätimme vielä kiertää Siikalahden, josko kuulisimme jonkin pöllön Siikalahtivuodariksikin. Yhden pönttömme lähellä huutelikin viirupöllö upeasti. Se piti perinteisen huhuilun lisäksi myös harvemmin kuuluvaa puputusta.
1.4. aprillipäivän aamuna huumori oli koetuksella, kun lämpömittari näytti taas -15 astetta. Lähdimme kuitenkin liikkelle jo aikaisin ja kävimme kokeilemassa hiiripöllöä. Sitä ei ensimmäisellä yrityksellä löytynyt mutta toisella käynnillä lintu oli paikalla. Sain siitä ilmeisesti jopa huhtikuupinnan, sillä ainoa aiempi huhtikuinen havaintoni paljastui näppäilyvirheeksi.
Pähkinänakkeliparin Kannaksella nähtyämme jatkoimme seuraavaksi Tyrjälle koskikaraa etsimään ja kun sitä ei sillalta löytynyt kävimme komppaamassa kovia mutta vähän kuitenkin upattvia hankia pitkin koskella ja joensuulla asti. Suulla oli laulujoutsenia 13 sekä sinisorsapari Parikkala-vuodariksi. Palaillessamme takaisin päin, löytyi karakin koskelta ja oli minulle uusi huhtikuulaji Parikkalaan. Autolle päästyänne olimme aivan hikimärkiä, sillä keli oli lämmennyt plussan puolelle ja aurinko lämmitti todella kuumasti – ja meillä oli aivan liikaa vaatetta!
Sitten päätimme lähteä naapurikuntaan ja ajelimme Kokkolanjoelle, jossa törmäsimme Partasen Harriin ja jatkoimme joelle yhdessä. Edellispäivänä löytyneet virtavästäräkit sekä västäräkki löytyivät aika nopeasti. Lahnasen lintulavalta näkyi taas kuukauden tauon jälkeen pikku-uikkukin ja telkkiä ja joutsenia näkyi myös. Ohitsemme lensi varpuspöllö nopeasti vilahtaen ja sen perään varoittelivat niin pyrstötiaiset, puukiipijät, tiaiset kuin hippiäisetkin.
Harri lähti tarkistamaan Uudensillankoskea, kun me vielä kökötimme paikoillaan odottaen, josko joku västäräkki sattuisi laskeutumaan kuvaushollille. Mutta kun linnut eivät oikein suostuneet tulemaan hollille, lähdimme mekin ajelemaan kohti Simpelettä.
Ajaessani sain Harrilta kuvaviestin, josta ei kuitenkaan saanut mitään muuta selvää kuin, että tosi tummassa kuvassa oli ylösalaisin ehkä joku pitkäpyrstöinen lintu. Ihmettelin hetken miksi Harri laittoi minulle niin huonon kuvan virtaväiskistä. 10 minuuttia myöhemmin kilahti puhelimeen toinen kuva ja kysymys, mikä tämä rastaan näköinen lintu on. Kuvassa oli selvä luotokirvinen! Harri oli ottanut ensimmäisen kameranperäkuvan heti sillalla auringonpaisteessa ja eihän siitä mitään ollut näkynyt, mutta nyt hän oli mennyt autoon ottamaan varjossa paremman kuvan ja siitä lintu tunnistui.
Olimme vain kilometrin päässä Uudensillankoskelta ja pian paikalla, jossa Harri kiikaroi joen yläjuoksulle, mutta lintu oli tietysti kadonnut sillä aikaa, kun hän oli käynyt autossa ottamassa sen tunnistamisen mahdollistaneen kameranperäkuvan.
Odottelimme linnun saapuvat paikalle, jossa se oli kerännyt muutaman kiven välissä ruokaa jäältä mutta puoleen tuntiin sitä ei löytynyt. Niinpä kävelimme yläjuoksulle tarkistamaan aluetta vähän laajemminkin mutta eipä tärpännyt. Lopulta palasimme takaisin sillalle ja olimme jo pikkuhiljaa luovutusfiiliksissä, kun huomasin linnun piipertävän lumikinosten ja kivien keskeltä esiin lähellä alkuperäistä paikkaa. Määritys varmistui nyt vielä varmemmin kuin kuvasta ja kyseessä todellakin oli Parikkalan ja Rautjärven Lintukerhon toiminta-alueen kautta aikain ensimmäinen luotokirvinen!
Seuraavan reilun tunnin ajan seurasimme kirvisen kähmyilyä, kun se keräsi ruokaa valtaosan ajasta aivan järkyttävässä pajurisukossa, jossa se välillä kökötti pitkiä aikoja paikallaan. Ihme kyllä onnistuimme näyttämään linnun kaikille paikalle saapuneille paikallisille bongareillekin. Lopulta kun olimme paikalla enää Hannan kanssa kaksistaan, päätimme mekin lähteä kotia kohti.
Illalla teimme vielä Hannan ja tämän veljen Miikan kanssa perinteisen pöllönkuuntelukierroksen Simpelejärven länsipuolen metsiin ja retki alkoi mukavasti Tarvaslammelta, kun Hanna vanhempien pihaan kuului helmipöllö. Kolmen tunnin kierros oli muuten hyvin hiljainen mutta Peruspohjassa huhuili sentään huuhkaja. 25 tunnin aikana olimme havainneet kuusi pöllöä – kaikki eri lajia. Aprillipäivä oli lopulta ollut kaikkea muuta kuin vitsi!
2.4. keli oli muuttunut taas pohjoistuuliseksi, joten hiiripöllön vilkaisun jälkeen teimme vain lyhyen kierroksen. Päivemmällä kävimme Miikan avustaessa laittamassa kolme metsätuhojen jäljiltä korjaamaamme pöllönpönttöä uusiin paikkoihin.
Illalla kävimme vielä Miikan kanssa Simpeleellä koittamassa niin vielä aamulla näkynyttä luotokirvistä kuin virtavästäräkkejäkin mutta havainnot jäivät kevään ensimmäiseen punarintaan sekä muutamaan koskikaraan.
J.A.