Pinna!
17.3 patotiellä näkyi patotieltä kaksi paria merikotkia. Illemmalla lähdimme ajamaan kohti pohjoista ja viikonloppu meni Oulussa PPLY:n 50-vuotisjuhlan ja BirdLifen edustajiston kokouksen merkeissä. Menomatka sujui pitkälti pimeässä, joten yhtään lintuhavaintoa emme tehneet. 18.3. Oulussa keskustassa näkyi yksittäinen harmaalokki ja 19.3. näkyi vuodariksi harvinainen varpunen. On ajat muuttuneet, kun varpusen saa vuodariksi enää kauppakeskuksen sisätiloista. Kokousten loputtua kurvasimme Raksilan kautta motarille ja näimme muutaman vasta saapuneen mustavariksen lentelemässä keväisesti ympäriinsä. Matkan varrella näimme fasaanin Siikalatvan Piippolassa, isokäpylinnun Pyhännän Korpiennevalla ka pari pulmusta Vieremän Lehtorannan lentokoneiden hätälaskupaikalla.
Kevät oli Parikkalassa ottanut aimo harppauksen viikonlopun aikana ja vesisateiden myötä lumikin oli huvennut. 20.3. ruokatuntistaiji tuotti varpushaukan, 3 hiirihaukkaa, maakotkan sekä töyhtöhyypän. 21.3. kuului laulujoutsen ja näkyi kanahaukka, 6 hiirihaukkaa, 3 hyyppää ja kotipihassa kuului tikli.
Seuraava päivä oli varsin samanlainen kuin edelliset mutta 22.3. hyyppiä näkyi jo 21 ja uusina tulijoina näkyi uuttukyyhky, 3 kiurua, 6 kottaraista, pulmunen sekä mustarastas ja 24.3. hyyppiä oli jo runsaasti ja uutena lajina näkyi kanadanhanhi. Maisema oli edelleen hyvin talvinen ja iltapäivällä keli muuttui taas hyvin kylmäksi sateiseksi.
Viikonloppuun saikin herätä aivan surkeassa kelissä, joten retkelle ei ollut minkäänlaista hinkua. Lopulta raahauduimme kuitenkin lähes jokapäiväisen Tetrisuon hiiiripöllön kautta Siikalahden Aittavaaraan, jossa lumisella pellolla oli vielä kymmeniä töyhtöhyyppiä ja 22 kottaraista sekä uuttukyyhky. Lopulta ajauduimme patotien lavalle, jolta emme odottaneet näkevämme yhtään mitään, sillä vettä satoi jo aika kovaa. Jonkin aikaa lavalla maisemaa katseltuamme Hanna yhtäkkiä huudahti: ”Timali!”. Hanna oli kuullut viiksitimalimaista ääntä padon viereisestä ruovikosta. Itse en ollut kuullut mitään ja eipä tämä olisi ensimmäinen kerta, kun tällä paikalla kuullaan timalihalluja jommankumman meistä toimesta. Kuuntelimme hetken mitään kuulematta mutta kävelimme kuitenkin sitten aivan ruovikon reunaan kuulostelemaan. Tietysti juuri tällöin alkoi kauhea liikenne ja autoja lappasi ohitsemme molempiin suuntiin. päätin soittaa timaliatrappia ja kohta Hanna kuulu ruovikosta vastauksen mutta yhä vain autot häiritsivät kuuntelua. Lopulta minäkin kuulin timalin ääntä ja kohta löysimme ruovikosta, aivan maan tai siis lumen rajasta ensin timaliparin ja kohta toisenkin naaraan. Fiilis oli katossa, sillä timali oli havaittu Siikalahdella tai ylipäänsä Parikkalassa ainoastaan vuosina 1998 ja -99. Edellinen havis oli Hannan äänihavainto, joka oli ARK:n hyväksymä. Itselleni kyseessä oli niin Siikalahti-, Parikkala- kuin EKLY-pinna!
Kauniit viiksitimalit liikkuivat todella hiljaa ja hiljaisina ruovikon sisällä maassa piipertäen ja vain pari kertaa ne olivat edes hetken paremmin näkyvissä. Kertaalleen ne nousivat ruokojen latvustoon aktiivisesti äännellen ja lennähtivät peräkanaa lintulavan toiselle puolelle, josta ne kuitenkin taas lumessa piipertäen palasivat koko ajan pienten sulalaikkujen reunoilta jotain nokkien takaisin padon tihempään ruovikkoon.
Laitoimme tietysti tiedon linnuista niin Lintutiedotukseen kuin Parikkalan ja Rautjärven Lintukerhon Vaseti WhatsApp-ryhmään. Ja kohta paikalle saapuivat ensimmäiset paikalliset bongarit. Vettä satoi yhä aika ajoin aika rankastikin ja pohjoistuuli alkoi yltyä aika navakaksi, mutta ihme kyllä timalit saatiin pidettyä hallinnassa jopa parille pitemmältäkin saapuneelle bongareille. Aivan kaikki paikalla käyneet pääsivät ihastelemaan näitä kauniita lintuja.
Vaikka vietimme timalien parissa useamman tunnin havaitsimme lahdella vain muutaman joutsenen sekä pari kiurua. Hanna kuuli lisäksi hempon. Mm. ainoatakaan töyhtöhyyppää emme havainneet vaan kylmentynyt keli ja pohjoistuuli oli ajanut ne pakomuutolle. Niinpä palasimme kotiin aika aikaisin mutta tyytyväisinä.
26.3. keli oli aivan karsea! Talvi oli tullut takaisin oikein kunnolla ja lunta tuli taas taivaa täydeltä. Tuulikin oli todella kova, joten ei ollut ihme, että timaleitakaan ei enää löytynyt. Voivathan ne yhä olla Siikalahdella, jossa ruovikkoa kuitenkin riittää. Padon viereiseen ruovikkoon kuitenkin kävi viima niin kylmästi, että ei ihme, että ne olivat siitä siirtyneet johonkin.
Maanantaina 27.3. mustarastaita näytti saapuneen ruokinnoille ja lisäksi Siikalahdella näkyi pari parvea pulmusia – yhteensä 59 lintua. 28.3. hiiripöllön edelleen paikalla vilkaisulla näkyi Tetrisuolla vuodariksi hemppo. Loppuviikon oli niin talvista, että lähes kaikki linnut olivat muuttaneet takaisin etelämmäksi. Aamuisin oli todella kylmä – kuun viimeisenä jopa -17 astetta! Parit pulmusparvet ja Siikalahden kottaraisparvi näkyi sekä jokunen tikli mutta kevättä joutuu yhä vain odottelemaan. Viikolla ainoina uusina lintuina näkyi pari sepelkyyhkyä ja ainoa jännityksen aihe oli näkyykö hiiripöllö vielä huhtikuussa.
J.A.