. . Lintuharrastajan päiväkirja Birders diary . .

Ajelimme Hannan kanssa Kouvolaan 5.12. työpäiväni päätyttyä. Illalla majoituimme Hannan siskon Elissan luokse, jossa söimme ensin tukevasti ja sitten lähdin itse vielä Ylätalon Teon kanssa lyhyelle pohjustusretkelle, jolla näimmekin sarvipöllön muttemme muuta.Retkemme aikana sisarukset ehtivät hyvin suunnitella omaa ralliaan.

6.12. herätyskellot soivat jo klo 5:20 ja Teo saapui hakemaan minua klo 6:00. Aloitimme samaiselta sarvipöllöltä mutta eihän sitä tietenkään löytynyt. Eikä löytynyt mitään muutakaan, joten lopulta klo 8:15 haimme Vänskän Antin kyytiin ja suuntasimme Tanttariin.

Aamun pikkuhiljaa valjetessa aukesi lajilistamme punatulkulla ja kasvoi pikkuhiljaa tavallisilla mutta myös muutamilla paremmilla lajeilla kuten peukaloisella, harmaapäätikalla, pyyllä ja varpuspöllöllä.

Jatkoimme Kymijoen rantaan, josta kuningaskalastaja ja harmaahaikara sekä pakolliset telkät, sinisorsat, isokoskelot ja telkät hoituivat nopeasti mutta pienen ajelun jälkeen olimme löytäneet myös mustalinnun, pari pilkkasiipeä sekä isolepinkäisen. Pari koskikaraakin löytyi helposti.

Varmat ja pakolliset turkinkyyhky ja pähkinähakki pettivät mutta pikkukäpylintu parvi sentään näkyi ennen kuin oli pikkuhiljaa aika siirtyä kohti etelää. Hiiripöllön sekä teeriparven pointsattuamme jatkoimme kohti Raussilaa, josta oli ilmoitettu niin uuttukyyhkyjä kuin peltopyyparvikin. Nämä ihme kyllä löytyivät nopeasti, joten päätimem ajaa aina Tammijärvelle asti, josta onneksi löytyi pohjustettu uivelo sekä pari varpushaukkaa.

Toinenkaan yritys turkinpuluille ei tuottanut tulosta mutta sentään peippo löytyi lajilistalle ja toinen Ratulan visiitti tuotti tulihaukan. Sitten alkoikin jo ilta hämärtää ja kiireellä haimme varmat fasaanit ennen kuin pääsimme Keltakankaan kaatopaikalle, josta jo kaikki naakat ja varikset olivat lähteneet muualle yöpymään. Pari kanahaukkaa, hiirihaukka sekä yllättäen myös pari hemppoa kuitenkin löytyi.

Ilta meni vielä epätoivoisessa sarvipöllöjahdissa, mutta ilman tulosta ja klo 16:30 päättyi ralli ja purku Anjalankosken ABC:lla alkoi klo 17:00. KyLY tarjosi taas osallistujille pizzat ja Mäkisen Antto toimi rallin purkajana. Mukana oli ollut vain kolme joukkuetta Kouvolassa liikkuen sekä yksi rannikolla kierrellyt ja yksi Kotkassa ekona liikkunut joukkue.

Ehkä hieman yllättäen emme tällä kertaa voittaneet rallia vaikka meillä oli mennyt ihan kohtuullisen hyvin. Toki meillä oli turhan paljon helppoja puutteita kuten räkättirastas, pyrstötiainen, useampikin tikka jne. mutta ihan mukavasti ässiäkin. Gulssit kuitenkin olivat keränneet pari lajia enemmän ja saaneet kasaan 54 lajia, kun meidän oli tyytyminen hopeaan 52 lajilla. Rannikon porukka jäi meistä jo hieman reilummin ja Hanna ja Elissa olivat ensikertalaisina löytäneet Kouvolasta 39 lajia – heilläkin kuitenkin muutama ässä ja useita meiltä puuttuneita lajeja.

Purun jälkeen ajelimme lumisateessa takaisin Parikkalaan, jossa onkin jo kaikki paikat jäässä, joten ennen maaliskuun loppu ei pahemmin lintuja tarvinne katsella…

J.A.

Lokakuun 30. kiertelimme hieman Siikalahtea ja Tyrjää havaiten vielä 40 valkoposkihanhen parven, haapanoita, uiveloita, merikotkan, isolepinkäisen sekä Tyrjänjoella koskikaran.

Vaikkei tänä vuonna ollut marraskisasta ollut mitään puhetta, alkoi muutama paikallinen kerätä lajeja, joten pitihän minunkin vähintään heidän kiusakseen hieman kierrellä lajien perässä. 2.11. näkyi Vartialahdessa mustalintuja ja pilkkasiipiä, Härskiinmutkasta silkkiuikku, merimetsoja sekä merikotka ja Tyrjänjoella koskikara. 3.11. Siikalahdella kellui vielä 77 laulujoutsenta, 4 haapanaa ja uivelo ym. ja 4.11. näkyi parissakin paikassa merikotkia sekä naurulokkeja, Kirkonkylällä pieni tilhiparvi ja Rautalahdella isolepinkäinen ym.

5.11. tein talvilintulaskennan, jonka saldoa olivat enää vain 7 laulujoutsenta, 2 valkoposkihanhea, tukkasotka, 3 telkkää, 193 isokoskeloa, hurjat 75 teertä, 5 merimetsoa, 4 merikotkaa, kanahaukka, 17 kala- ja 5 harmaalokkia, Huhmarisessa tien vieressä päivystänyt hiiripöllö, 5 käpytikkaa, aamulla kotirannassa totaalisesti yllättänyt västäräkki, Mantilanniemen rannassa olleet pari punakylkirastasta, jopa 15 hippiäistä, 79 sini-, 153 tali- ja vain 2 hömötiaista, 6 puukiipijää, 20 närheä, 16 harakkaa, 42 naakkaa, vain 5 varista, jopa 23 korppia, 6 pikkuvarpusta, 19 viherpeippoa, 66 vihervarpusta, 36 urpiaista, tundraurpiainen, 20 punatulkkua sekä 40 keltasirkkua.

6.11. teimme Saaren kierroksen Partasen Harrin kanssa ja mukavampia haviksia olivat Pohjanrannan 50 valkoposkihanhen parvessa ollut nuori tundrahanhi, muutamat lapa- ja tukkasotkat, alli, uivelot, merikotkat, isolepinkäinen, Pohjasuolta pikkuvarpusten seasta vielä löytynyt yksi varpunen sekä yksi risteymävarpunen ja Akanvaaran Tetrisuolla viherpeippoparvessa olleet 5 järripeippoa. Sittenpä menikin aika hiljaiseksi ja etenkin pimeäksi, joten uusia lajeja ei näkynyt.

12.11. ajelimme Joensuuhun PKLTY:n 50 vuotisjuhliin sekä BirdLifen edustajiston kokoukseen. Matkan varrella näkyi Kiteellä metso, kanahaukka sekä räkättirastas. Viikonloppu oli mukava, kun näkyi tuttuja pitkästä aikaa!

Särkisalmella oli vielä 14.11. naurulokki paikalla ja uudeksi marraslajiksi näkyi harmaapäätikka, mutta päivän lintu oli Partasen Harrin edellispäivänä Tiviän pelloilta löytämä isolepinkäisen kuvatus. Edellisiltana Harri laittoi minulle kuvan lentävästä lepinkäisestä, joka heti näytti epäilyttävältä. Pyysin kuvia lisää ja lintu näytti yhä vain mielenkiintoisemmalta. Ruokatunnilla kävin sitten itse paikalla ja lintuhan lensi heti vielä liikkuvan autoni edestä myyrää kantaen. Se laskeutui lyhyeksi aikaa pensaaseen ja ehdin katsoa sitä kiikareilla ja ottaa muutaman kuvan ja kyllä epäilykset taigaisolepinkäisestä vain vahvistuivat. Valitettavasti ruokatuntini on lyhyt ja vaikka lintu jäi paikalle, en voinut jäädä sitä sen enempää kyttäämään.

Palasin kuitenkin paikalle myös seuraavien päivien ruokatunneilla ja lähes joka kerta lepinkäinen löytyi onneksi näkyville. Lopulta pääsin ottamaan siitä parempia kuviakin vaikka se oli ärsyttävän arka ja lensi aina kauas, kun yritin sitä lähestyä. 15.11. näkyi myös viimeiset tukkasotka ja pilkkasiipi. 17.11. oli niin tuulista, ettei lepinkäinen ollut näytillä mutta Järvenpään peltojen kohdilta Harri Hölttä löysi hiiripöllön, jonka näin ohi ajaessani. 18.11. oli lepinkäinen taas näytillä ja seuraavana päivänä, lauantaina, suuntasimme Hannan kanssa heti aamusta sitä kyttäämään. Lintu oli taas todella liikkuva mutta Hanna sai jotain lisäkuvia ja mikä tärkeintä otimme oksennuspallon talteen DNA-tutkimuksia varten.

Jatkoimme retkeä kuukkelimetsiin ja kuukkelit löytyivätkin helposti, kun viimeiset neljä lintua tuli taas meitä moikkaamaan. Metsäretki tuotti myös pohjantikan, töyhtötiaisen sekä pari metsoa. Kangaskylältä hoidimme Hannan aiemmin löytämän pähkinänakkelin.

20.11. tein toisen metsäretken samoille mestoille ja sain lisälajiksi vielä pikkukäpylinnun, Muuten lajisto oli samaa, mainittavampina merikotka sekä samainen hiiripöllö, joka jäikin 6-tien varteen pitemmäksi aikaa.

26.11. näkyi Tiviällä valkoselkätikka pari, joten seuraavana päivänä laitoimme paikalle taas tikka ym. ruokinnan pystyyn. Ruokintaa pystytellessämme löytyi lähipuista nakkelipari. Niinpä jo seuraavana aamuna 27.11. olimme paikalla kokeilemassa, saisimmeko nakkelit renkaisiin. Ruokinnalla ja sen liepeillä näkyi pari valkoselkätikkaa ja hömötiaista sekä kymmenkunta pyrstötiaista ja nakkeli kuului taas lähistöltä, mutta ruokinnalle ne eivät vielä olleet löytäneet. Renkaan sai siten vain kymmenkunta sini- ja talitinttiä sekä käpytikka. Yksi sinitintti oli vanha kontrolli ja kaikkein mukavin kontrolli oli kolme vuotta aiemmin paikalla rengastamamme puukiipijä. Kävimme kokeilemassa myös hiiripöllön rengastusta, mutta sitä ei tekomyyrämme kiinnostanut sitten pätkääkään, kun aitojakin näytti olevan tarjolla.

Seuraavana päivänä olivat nakkelit löytäneet ruokinnalle kuten harmaapää- ja valkoselkätikkakin sekä korppi ja pari närheä. Lisää marraslajeja ei enää löytynyt ja vaatimaton retkeily tuotti vaatimattoman lajimäärän eli 58 lajia. Mutta oli tämä kyllä poikkeuksellisen huono marraskuu – luonnollisena jatkona muutenkin poikkeuksellisen huonolle vuodelle!

3.12. kiertelimme jäätymässä olleet Simpelejärven selät Höltän Harrin kanssa mutta näimme vain laulujoutsenen, 23 sinisorsaa, isokoskeloita sekä jokusen kala- ja harmaalokin sekä Tähtiniemen pelloilla isolepinkäisen. Eli köyhää oli! Hiiripöllö oli nyt Kukonkannan paikkeilla ja Tarvaslammen visiitillä näkyi mustarastas, jota en ollut marraskuussa nähnyt lainkaan.

4.12. kävimme sitten pyydystämässä nakkelit ruokinnalta ja tämä nuori pari sai yksilölliset värirenkaat, joista ne tunnistaa jatkossa hyvin. Saa nähdä, jäävätkö ne lähistölle asumaan? Taas näkyi pyrstötiaisia ja harmaapää sekä pikkutikkakin mutta verkosta tuli vain tali- ja sinitiaisia.

J.A.

Matkanvarsibongailua

13.10. lopettelin työpäivän yhden aikaan ja kotiin päästyäni pakkailin auton aivan täyteen tavaraa ja lopulta hieman ennen kolmea menin hakemaan Hannaa töistä. Jouduimme vielä käymään kotona noutamassa viimeiset tavarat ja näin vasta hieman ennen puolta neljää pääsimme matkaan.

Olin itse elänyt koko iltapäivän tulisilla hiilillä, sillä Kotkasta oli päivällä löytynyt jo kerran Espoon Laajalahdella nuijaamani pikkumerimetso. Ajelimmekin suoraan Kotkaan ja täytyy sanoa, ettei koskaan ole Kotka tuntunut olevan niin kaukana. Iltapäivällä pikkumerimetso oli lentänyt jonnekin mutta onneksi ollessamme noin puolimatkassa tuli viesti, että lintu oli palannut löytöpaikalleen. Ja noin varttia ennen kuin olimme perillä Kyminrannassa tuli tieto, että Hannan veli Miika oli paikalla. Soitimmekin hänelle, että pitäisi lintua hallinnassa saapumiseemme saakka.

Automme oli alkanut kolisemaan uhkaavasti, mutta onneksi lopulta pääsimme Kyminrantaan, jossa ystävälliset vastaantulijat kertoivat linnun olevan yhä paikalla ja jopa näkyvän jo tien varteen. Niinpä sain heti kuitattua eliksen numero 399. Koska pikkumerimetso oli yllättävän lähellä, juoksin saman tien hakemaan autosta kamerani ja kohta olimme rannassa Miikan luona ottamassa linnusta kuvia. Ja kylläpä se näytti pieneltä ollessaan oksalla parin isokoskelon vieressä.

Noin 15 minuuttia ehdimme pikkumerimetsoa katsella, kun se nousi siivilleen ja lensi katveeseen Hovinsaaren penkkatien suuntaan. Niinpä testailimme vielä autoamme ja koska kolina ei tuntunut liian pahalta, lähdimme jatkamaan pitkää ajoamme, nyt sentään jo oikeaan suuntaan.

Ajoimme lopulta Tampereelle asti, jossa päätimme yöpyä Scandic hotellissa. Saimme mukavan huoneen ja unta ei tarvinnut kauan odotella.

Porissa

14.10. heräsimme aikaisin ja taas auton kolistessa ajelimme Poriin, jossa nappasimme pika-aamiaisen ja ajoimme sitten Konepajanrantaan ennen auringon nousua. Klo 7:30 paikalle saapuivat Kouvolasta aikaisin liikkeelle lähteneet Teo Ylätalo sekä Elissa Soikkeli ja yhdessä kävelimme rantaan lokkeja katsomaan.

Tavoitteenamme oli löytää Mäkelän Petterin löytämä etelänharmaalokkikandi. Itsehän en juuri lokkeja koskaan edes näe, joten toivoimme paikalla olevan paikallisia tai edes jotain lokit tuntevia harrastajia, mutta alkuun saimme katsella lintuja keskenämme. Löysimme aika pian oikean näköisen linnun ja vertailimme sitä paikalla aiemmin kuvattuun lintuun. Kohta paikalle saapuivat Andreas Lindén sekä Jyri Stranberg ja yhdessä totesimme katsovamme aivan oikeaa lintua. Ehdimme löytää parvesta nuoren selkälokinkin ennen kuin merikotka tuli paikalle ja sekotti pakan totaalisesti. Pian paikalle saapui muitakin bongareita mutta oikeaa lokkia ei enää löytynyt (kuin vasta illalla).

Kun lokkikin oli hoidettu, päätimme Hannan kanssa hoitaa velvollisuuksia, kun kerrankin olimme sivistyksen parissa arkena. Eli ajoimme Porin Poliisille hakemaan passeja. Ihmeeksemme pääsimme saman tien kaikkien jonojen ohi, sillä toimistolla oli joku ohjelmistohäiriö ja vain meidän tarvitsemat ohjelmat olivat toiminnassa. Normaalisti olisimme kuulemma joutuneet jonottamaan yhdestä kolmeen tuntiin – nyt pääsimme koko touhusta alle vartissa.

Niinpä ehdimme aamupalalla käyneiden Teon ja Elissan kanssa Poriin retkelle ja suuntasimme ensin Kaarluodon lintutornille. 3 jalohaikaraa, 2 merihanhea ja sinisuohaukan nähtyämme ja viiksitimaleita kuultuamme jatkoimme Teemuluodon tornille, jossa havainnot jäivät isolepinkäiseen ja kaukana lennähtäneeseen timaliparveen.

Sitten oli aika suunnata kauppaan ostamaan loput reilun kahden viikon eväistä ym. Molemmat autot olivat aivan täynnä tavaraa, kun lähdimme ajamaan kohti Kuuminaisia ja Salokankaan rantaa.

Rannassa olivat jo aamulla Savonlinnasta matkaan lähteneet Veikka Kosonen ja Oskari Saunisto odottamassa ja pian saapuivat Mäkelän Petteri ja Tomas Swahnkin. Viimeiset pakkailut tehtyämme, saapui Salokankaan Tommi paatilleen ja aloimme täyttää veneen pohjaa tavaroillamme. Olimme pian muuten valmiina mutta yksi autokunta yhä puuttui. Lopulta soitin veljelleni Pirkalle ja saimme kuulla heidän tulevan vasta noin vartin päästä. Tästä tiedosta tietenkään ei Tommikaan ilahtunut mutta ei siinä auttanut kuin odotella. Lopulta Pirkka kurvasi rantaan yöjunan Helsinkiin saapumisen jälkeen kyytiinsä nappaamat Ahti Ihonen sekä Pyry Laurikka kyydissään ja saimme heidänkin tavarat veneeseen ja pääsimme lopulta matkaan kohti Säppiä.

Säppiin

Kerrankin meri oli aika rauhallinen ja olimme Säpissä ennen iltapäivä neljää. Tavarat oli nostettu nopeasti laiturille ja Tommi pääsi puksuttamaan takaisin Kuuminaisiin. Meillä menikin sitten tovi kaiken roinan roudaamisessa asemalle.

Koska muuta porukkaa oli taas viime tipassa perunut asemalle tuloaan, oli aseman ns. ykköspuolella tilaa yllin kyllin, joten Laurikan Pyry majoittui sinne paremman nettiyhteyden toivossa Ahtin, Petterin ja Tomaksen kanssa. Näin meille kakkospuolellakin jäi hieman enemmän tilaa.

Kun kaikki olivat valmiita, kokoonnuimme pihassa, josta jo näkyivät ensimmäiset merisirrit Ulkolaskulla ja kohta lähtivät rengastusorientoituneet laittamaan Peräkulman rengastuspaikkaa toimintakuntoon ja me muut kiertämään saarta sen verran kuin vielä ehtisimme.

Kierron parhaat havainnot olivat myöhäiset pensastasku ja valkoviklo sekä useampikin lehtokurppa. Illan pimennettyä pieni tehojoukko lähti vielä lämpökameroiden, otsalamppujen ja haavien kanssa maastoon ja he yllättivät tuomalla rengastettavaksi pari jänkäkurppaa, lehtokurpan sekä merisirrin! Kun vielä pöllöverkostakin tuli saaliiksi helmipöllö, oli reissun aloitus ollut mitä mainion.

Kovaa duunia

Mutta jos reissu oli alkanut hyvin niin jatko oli sitten aika tasapaksua. Päivät sujuivat tuttuun tapaan: Rengastajat heräsivät ensimmäisinä ja lähtivät verkoille siten, että kaikki verkot olisivat pyynnissä puoli tuntia ennen auringon nousua. Seuraavaksi heräsivät rengastusapulaiset, joita niitäkin riitti, sillä nuorisosta ainakin osalla on tavoitteena omat luvat. Ja viimeiseksi heräsivät aamuvakiolle menijät, jotka staijasivat muuttoa Prakalan pommikopilla auringon noususta pari tuntia. Tai no eräs ei tainnut pariin ensimmäiseen päivään nousta sängystä ollenkaan…

Verkoilla oli hämmästyttävän köyhää ja vaikka lintuja joinain aamuina tulikin, oli lajisto aivan peruskamaa. Niinpä ainakin osa verkoillaolijoista oli valmis osallistumaan saaren kiertoon, kun aamuvakio oli lusittu – sekin aina ilman mainittavia havaintoja, vain vähäistä peruslajistoa ynnäillen.

Saaren kierto tehtiin kyllä joka päivä kunnolla, sillä porukkaa osallistui komppaamiseen yllin kyllin ja komppaaminenkin oli niin tehokasta kuin se nyt todella rehevissä ja runsasmarjaisissa tyrnipuskissa oli mahdollista.

Mainittavampia havaintoja alkupäiviltä olivat mm. tundrakurmitsa, pari tylliä, suokukot, vaihteleva määrä meri- ja suosirrejä joka päivä, jänkäkurpat, mereltä saareen saapunut uuttukyyhky, pari suopöllöä, muutama merikihu, jokunen selkälokki, hernekerttu, isokäpylinnut sekä yhä saaressa olleet pensastasku ja valkoviklo. Myös kohtuullista varislintumuuttoa havaittiin yhtenä päivänä, jolloin muutti mm. toistasataa mustavarista.

Verkoilta ei tullut edelleenkään mitään mainittavaa, mutta parina iltana käytiin taas haaveilemassa ja toisena saaliiksi saatiin jopa 7 jänkäkurppaa, taivaanvuohi sekä pari merisirriä ja toisena 4 merisirriä.

18.10. aamuvakiolla näkyi etelänkiisla, joka kääntyi lentämään suoraan poispäin ja jäi vain minun tunnistamakseni sekä muuttohaukka ja merikihu. Niin valkoviklo kuin pensastaskukin olivat viimeistä kertaa paikalla. Verkoilta saatiin ensimmäinen vähänkään mielenkiintoinen lintu eli idäntiltaltti, joka ei kuitenkaan herättänyt sen verta mielenkiintoa, että kukaan olisi sitä jaksanut bongata. Päivällä miehitys väheni Petterillä, joka lähti mantereelle töihin.

Eka rari

Seuraavana päivänä 19.10. viivyttelijöitä ei enää näkynyt. Muutenkin saari tuntui entistäkin tyhjemmältä ja ehdinkin jossain vaiheessa todeta, että niin kauan on toivoa, kun pulmusia ei näy – ja noin parikymmentä metriä tästä, lähti jaloistamme lentoon muutama pulmunen!

Mutta vain hetkeä myöhemmin Hanhistossa minun ja Oskarin edestä nousi lentoon kolme lintua, joista kaksi tunnistui heti pajusirkuiksi, mutta kolmas lintu näytti oudolta. Lentotyylistä tuli heti mieleen pieni kiuru, vaikka se nyt poukkoilikin sirkkujen mukana varsin epätyypillisesti edes takaisin. Lintu näytti myös vaalealta ja vatsapuolelta kuviottomalta. Yritin nuotittaa lintua muille mutta muut eivät oikein saaneet siitä koppia ennen kuin se laskeutui takaisin ruovikon taakse.

Sovimme komppaavamme linnun uudelleen siten, että Veikan kanssa jäimme kameroinemme odottamaan. Lopulta lintu nousi aivan eri paikasta lentoon kuin olimme kuvitelleet, emmekä näin olleet vielä valmiina kuvien ottoon mutta nyt muutkin alkoivat uskoa sanomisiani – lintu todellakin näytti lyhytvarvaskiurulta! Kohta lintu nousi Hanhiston hauruilta itsestään lentoon ja lensi ohitsemme ja sain siitä ihan kelvolliset määrityskuvat otettua – se oli kuin olikin lyhytvarvaskiuru! Lintu laskeutui taas hauruille ja saimme siitä paljon paremmatkin kuvat otettua ja kaikki halukkaat ehtivät paikalle sen bongaamaan.

Kun katselimme kuvia linnusta tuli Veikka kertomaan, että he olivat Oskarin kanssa edellspäivänä kuvanneet samalla paikalla linnun, jota eivät olleet tunteneet. He olivat ottaneet linnusta videota ja näyttäneet sitä rengastuspaikalla. Ilmeisen huonolaatuinen video aurinkoisessa kelissä näytettynä kesken rengastelun ei ole paras mahdollinen keino linnun määrittämiseksi ja lintu oli dissattu kiuruksi. Nyt jälkikäteen, kun meille muillekin video näytettiin, oli helppo todeta ”lyvakin” olleen paikalla jo edellisenä päivänä…

Pikkukivaa

20.10. näkyi toisena aamuna peräkkäin aamuvakiolla hieman hanhimuuttoakin ja ehdottomana piristyksenä näkyi nuori leveäpyrstökihu, joka ohitti meidät mukavan läheltä ja laskeutui lopulta Ulkolaskun lähelle aallokkoon kadoten. Ihme kyllä Peräkulmasta asti saapuneet bongaritkin kuitenkin näkivät linnun, kun se nousi sopivasti heidän käyntiensä aikana lentoon turhan kauas tyrskyihin lopulta tipahtaen.

Kierroksella lyhytvarvaskiuru oli yhä paikalla mutta se oli todella arka, joten hyvät kuvat jäivät haaveeksi.

Hauruilla poikkeuksellisen runsaina ruokaillleet merisirrit puolestaan olivat hyvin kuvauksellisia. Paikallaan kökötävä kuvaaja päätyi helposti jopa niiden piirittämäksi.

Duuni jatkuu

21.10. saapui Vastamäen Jani päiväretkelle, mutta lisäkomppausvoimakaan ei auttanut – niin tämä kuin seuraavatkin päivät olivat ehkä saaren historian tylsimpiä. Keli oli yhä mitä mainioin – aamuvakiolla ei tarvinnut hanskoja ja kierroksella tuli aina hiki ja niinpä ei ollut ihme, että sudenkorentoja näkyi runsaasti ja kolmea lajia päiväperhosiakin havaittiin – parhaina lajeina useita idänkirsikorentoja ja helmihopeatäpliä – mutta linnut puuttuivat. Paskalaguunilla jo aimminkin näkynyt oudon näköinen osittain leukistinen tiltaltti näyttäytyi taas – olimme nimenneet sen Phylloscopus paskalaguensikseksi.

22.10. oli vaihtopäivä, kun Pirkka ja Ahti lähtivät ja tilalle saapui rengastusharjoittelijaporukkaa, joita piti saapua isompikin porukka, mutta saapuikin nyt vain kaksi – Joonatan Toivanen sekä Riku Kangasniemi – loput saapuisivat myöhemmin.

Jos jokunen lintuhavainto pitää parilta tylsältä päivältä mainita niin muuttava lapasorsa, hanhiparvesta erottunut lyhytnokkahanhi sekä jokunen harmaahaikara ja verkoilta saatu idäntiltaltti, jota ei taaskaan kukaan vaivautunut bongaamaan.

24.10. Krävelistä löytyi renkaaton idäntiltaltti ja heti perään Takalahdelta todella myöhäinen pensaskerttu, jotka vähän piristivät jo aika väsynyttä porukkaa. Illalla helmipöllöatrappi tuotti helmipöllön, jota verkosta irrotellessani huomasin päällä pyörähtämässä käyneen sarvipöllön.

25.10. aamuvakio tuotti taas allekirjoittaneelle Säpin pinnan, kun taviokuurna kävi lentelemässä lähimetsikön päällä. Myös suopöllö sekä myöhäinen vanha suosirri näkyi ja päästi kuvaamaankin itseään mukavasti merisirrien kanssa Krävelin kärjessä touhuillessaan.

Pieni palkinto vielä

26.10. näkyi aamuvakiolla vielä sama suosirri ja ruokkeja kirjattiin 114 lintua ja 9 riskilääkin. Eli jotain merellä sentään välillä liikkui. Vakion jälkeen tuli jo reissun kolmas havainto taiga-/metsäkirvisestä. Kahta aikaisempaa ei oltu saatu lajilleen, mutta nyt Peräkulman rengastusporukka onnistui löytämään linnun näkyville ja kuvasta lintu oli juuri ja juuri tunnistettavissa taigakirviseksi. Minulla oli vakion jäljiltä vielä aivan liikaa vaatetta mutta onneksi nuoriso malttoi odottaa ja kohta juoksin elisintoilijoiden perässä pitkää metsäpolkua pitkin kohti Peräkulmaa.

Kirvinen oli lentänyt jossain vaiheessa maahan ruovikon lähelle mutta sen jälkeen erilaisia lintuja oli nähty lennähtävän siellä täällä. Niinpä päätimme rauhoittaa tilanteen ja odottaa Teonkin paikalle, ennen kuin komppasimme ruovikon lähiniityt. Ja sieltähän se kirvinen nousi äännellen ja laskeutui jopa näkyviin lähipuiden latvustoon, jossa se siirtyili puusta toiseen jonkin aikaa, jolloin jokunen kuva saatiin kuitenkin otettua ja osalle porukasta näin elis hoidettua. Lopulta lintu laskeutui taas ruovikon reunaan, josta se löytyi vielä viimeisenä paikalle saapuneillekin ja näkyi ja kuului vielä kierrokselle lähdettyämmekin kertaalleen.

Illalla saapui loput kolme rengastusharjoittelijaa, Juho Tirkkonen sekä Petteri tyttärensä Mimosan sekä tämän kaverin kanssa. Saapunut porukka suuntasi heti kirvistä bongaamaan mutta eipä sitä löytynyt.

Vähiin käy ennen kuin loppuu

27.10. Petteri löysi vielä aamulla taigakirvisen Peräkulmasta mutta ilmeisesti sen jälkeen sitä ei enää havaittu. Muutenkin päivä oli aivan käsittämättömän tasapaksu, vaikka komppaajia oli melkoinen rivi. Illalla jouduimme toteamaan viikonlopun sääennusteen sellaiseksi, että saaresta pääsisi poin vain seuraavana aamuna tai sitten vasta sunnuntaina illalla (ehkä). Niinpä meidän piti päättää lähteä saaresta paria päivää suunnittelemaamme aikaisemmin.

28.10. olin itse pakkaillut kaiken valmiiksi ennen vakiota, jolla pikkuporukalla näimme etelänkiislan sekä vuorihempon parhaimpina. Vakion jälkeen oli kaikki tavarat valmiina laiturissa ja pian Salokankaan Tommi saapui. Saareen jäi vain rengastusharjoittelijaporukka sekä Juho. Kyyti oli taas leppoisa ja lopulta olimme Kuuminaisissa, jossa pakkasimme taas autot täyteen ja lähdimme vielä porukalla kohti Poria, jossa kävimme pizzalla.

Matkanvarsibongailua taas

Sitten oli aika heittää isolle osalle porukasta hyvästit. Petteri lähti vielä jeesaamaan Veikkaa ja Oskaria aroharmaalokkibongauksessa, joka lopulta onnistuikin. Me lähdimme ajamaan Teon auton edellä kohti Helsinkiä.

Automme taas kolisi mutta nyt se alkoi myös nykiä todella pahasti. Lopulta yhdessä mäessä se laittoi ajonestonkin päälle ja jouduimme pysähtymään. Teo ajoi ohitsemme ja soitti kohta mutta neuvoimme heitä jatkamaan matkaa. Tulisimme kyllä perässä. Onneksi automme lähti taas toimimaan yhtä huonosti kuin aiemminkin mutta ihme kyllä, kun sillä ajoi alle 80 km/h ja kiihdytti vain varovasti ja rullasi ylämäet, pääsimme lopulta mekin Helsinkiin.

Tokoinrannassa ei paikalla ollutta mustanmerenlokkia meinannut löytyä, mutta Laurikan Pyryn johdolla marssimme katsomaan Töölönlahden puolta, josta lintu löytyi aivan vastarannalta, jossa sitä moni kuvaaja oli kuvaamassa. Päätimme ajaa paikalle autolla, mutta eipä lintua eikä kuvaajia enää näkynyt. Löysimme kuitenkin illan jo hämärtäessä paikalta pikku-uikun, jota ei ihme kyllä kukaan aiemmin paikalla käynyt harrastaja ollut havainnut. ”Mumelo” jäi näin kuvaamatta mutta kaikki paitsi minä sai siitä eliksen.

Varovasti ja hitaasti ajamalla pääsimme lopulta illaksi kotiin ja viikonloppu menikin reissusta toipuessa. Sen verran vaisu pariviikkoinen Säpissä oli ollut, että saapa nähdä, mitä seuraavalla syyslomalla tehdään? Onneksi auton viat osoittautuivat pieniksi ja alkuviikosta sekin oli taas kunnossa.

- J.A.

Syyskuusta ei kauheasti jäänyt kerrottavaa, mutta yritetään nyt jotain.

Tetrisuolla punajalkahaukka päästi vihdoin kuvaamaankin itseään kuun ensimmäisinä päivinä. 2.9. tein hylsyreissun Luumäelle, jossa samainen Parikkalan läpi jossain vaiheessa huomaamatta livahtanut isohaarahaukka oli ollut pari päivää bongattavana ja nähty vielä samana aamuna mutta eipä sitä tietenkään enää näkynyt – missään muuallakaan.

3.9. kuului Siikalahdella vuodariksi pohjansirkku sekä pikkusieppo ja pari tylliä muutti ja 4.9. aloitimme syyspyynnit ja saaliiksi tuli peukaloinen, rautiainen, 8 punarintaa, 2 ruokokerttusta, herne-, pensas- ja 2 lehto- ja mustapääkerttua, 6 pajulintua, sini- ja 4 talitiaista, 10 peippoa, 2 kelta- ja 4 pohjansirkkua. Havaitsimme myös vuodariksi sinirinnan sekä kuusitiaisen, 4 muuttavaa pohjansirkkua sekä laskimme yöpymään saapuneita kurkia 639 ja jalohaikaroita 19 lintua ym.

6.9. hylsyilimme Soikkelin Elissan kanssa niittysuohaukkaa Savonlinnan Kerimäen Kitkasuolla mutta keskustan mandariinisorsa sentään löytyi helposti. 7.9. pääsin sentään kuvaamaan Tetrisuolla sinisuohaukkoja – hienoja nekin on.

Seuraava mainittava retki alkoi 9.9. jolloin suuntasimme Joensuun Enon Palovaaraan pohjansirkkurengastusretkelle. Illalla jo viritimme verkot ja yritimme pöllöjä. Kuulimme ja saimmekin yhden helmipöllön rengastettua.

10.9. aamun ensimmäinen lintu verkossa oli sinipyrstö ja päivän saalis muuten oli 2 metsäkirvistä, 8 rautiaista, 8 punarintaa, sinirinta, punakylkirastas, 2 hernekerttua, 3 tiltalttia, 5 pajulintua, hippiäinen, 3 talitiaista, urpiainen, ruskourpiainen, 11 pajusirkkua sekä pohjansirkkuja mukavat. 50r+3 kontrollia. Illalla verkoilla käviniin varpus- kuin helmipöllökin kääntymässä mutta kiinni niitä ei saatu.

11.9. laitoimme verkkoja vielä tuplamäärän mutta saalis ei kasvanut; 9 rautiaista, 15+1k punarintaa, 4 sinirintaa, 5 tiltalttia, 6 pajulintua, 4 hippiäistä, 4 talitiaista, hömötiainen, peippo, 11 urpiaista, 14 paju- sekä 48 pohjansirkkua sekä päivän parhaana taigauunilintu. Pohjansirkuilla oli kovaa muuttoa ja havaitsimme ainakin 80 muuttavaa lintua sekä myös mm. 11 isokäpylintua.

12.9. Siikalahdella näkyi jopa 22 jalohaikaraa sekä 841 kurkea ja 13.9. laskin Härskiinmutkasta 63 merimetsoa.

17.9. rengastelimme taas Siikalahdella ja käsittelimme peukaloisen, 3 rautiaista, musta- ja räkättirastaan, 3 herne-, 1 pensas- sekä 2 mustapääkerttua, 4 tiltalttia, 4 pajulintua, hippiäisen, 7 talitiaista, 14 peippoa, keltasirkun sekä 5 paju- ja 2 pohjansirkkua. Lisäksi näimme 6 muuttavaa pohjansirkkua ym.

18.9. verkkoilu tuotti metsäkirvisen, 2 rautisista, 2 punarintaa, 4 mustarastasta, 4 tiltalttia, 2 sini- ja 3 talitiaista, puukiipijän, 3+1k peippoa ja 2 pajusirkkua. Vain 3 pohjansirkkua havaittiin enää muutolla ja paras havainto oli muutolla näkynyt 2kv koiras arosuohaukka. Iltapäivän Saaren kierroskin oli varsin köyhä.

20.9. muutti lahdella komea 750 sepelhanhen parvi, myös pari kauluhaikaraa kuului yötaivaalta. Kurkisumma oli 798 ja jalluja näkyi 18. 22.9. ruokatunnilla lahdella näkyi pari pikkujoutsenta sekä 40 muuttavaa pilkkasiipeä ja illalla laskin 860 kurkea.

24.9. olimme taas ulkoiluttamassa verkkoja ja saimme mustarastas kontrollin, 2 peukaloista, 11 punarintaa, räkätti- ja laulurastaan, mustapääkertun, 6 tiltalttia, 3+1k sini-, 16+2k tali- ja hömötiaisen, peipon 12 kelta- ja 5 pajusirkkua. Muita havaintoja olivat pikkujoutsen, 268 sepelhanhea, 15300 muuttavaa muuta hanhea, 40 pilkkasiipeä,kaakkuri sekä nuori arosuohaukka ym. Hanna pääsi myös kuvaamaan patotien vieressä oleillutta luhtakanaa upeasti.

25.9. tuuli kovasti ja verkkosaalis jäi punarintaan, räkättirastaaseen, tiltalttiin, 3 sini- ja 1 hömötiaiseen sekä 3 keltasirkkuun. Sepelhanhia näkyi 128 ja kurkia 886. Ja tällä kertaa Hanna sai hyvät kuvat sinirinnasta.

26.9. Saaren kierroksella ei näkynyt mitään mainittavaa ja 28.9. ruokatunnilla Siikalahdella näkyi muutolla 5 pikkujoutsenta, 380 haapanaa, 115 jouhisorsaa, 30 tukka- ja 4 lapasotkaa, 250 allia ja 40 pilkkasiipeä. 30.9. kylällä lenteli vielä 3 haarapääskyä.

Lokakuukin alkoi vaisusti. 1.10. Saaren kierroksen mainittavimmat olivat Akonpohjan pari punasotkakoirasta sekä Pohjasuon pari isokäpylintua. Hanhetkin olivat ihmeen vähissä. Illalla Tarvaslammen saunareissulla saimme päivää vaille vuotta aiemmin rengastamamme helmipöllön kontrolloitua ja verkkojen päällä kävi myös lehtopöllö huutelemassa.

2.10. staijailimme Savonlinnan Punkaharjun Punkasalmella ilman mainittavia havaintoja. Sumu haittasi havainnointia mutta Veikka Kososen ja Oskari Sauniston kanssa jutustellessa aika sujui rattoisasti. Laakkiin käynnillä näimme harmaapää- sekä valkoselkätikan ja Parikkalaan palattuamme bongasimme Koitsanlahdelta kyhmyjoutsenen, joka oli 200. Parikkala-vuodarini.

5.10. Siikalahdella näkyi harmaasorsa ja 6.10. hylsyilin taas – tällä kertaa Espooseen asti. Edellispäivänä pikkumerimetso oli palannut illaksikin Laajalahdelle, mutta eihän se tietenkään enää palannut. Olin paikalla aivan pilkkopimeään saakka ja näin sentään pikku-uikun.

Muutaman surkean retken jälkeen seuraavat mainittavat havainnot olivat 7.10. yhä Saaren Pohjanrannassa viihtyneet 6 töyhtöhyyppää sekä 9.10. lahdella muuttanut muuttohaukka. Ja loppuviikosta alkoi vihdoin kauan odotettu syysloma.

J.A.

Ranskan Guayanan reissun jälkeen ajelimme iltamyöhällä Helsinki-Vantaalta kohti Parikkalaa ja havaitsimme matkan varrella Haminassa kehrääjän ja Rautjärven Simpeleen Kankaan pelloilla lähes edessämme ajaneen rekan tuulilasiin törmänneen huuhkajan.

Olimme Parikkalassa yhden aikaan yöllä ja ajoimme saman tien SSP-paikallemme pystyttämään verkot. Sitten nukuimme pari tuntia ja olimme auringon noustessa jo laittaneet verkot pyyntiin. 7.8. saaliimme oli punakylkirastas, ruokokerttunen, 3 viitakerttusta, jopa 22 herne-, 15 pensas- ja 9 lehtokerttua, 4 pajulintua, 2 kirjosieppoa, talitiainen ja 2 punavarpusta. Pari harmaahaikaraa näkyi ja kertaalleen kuului rannasta jalohaikarankin rääkäisy.

Motivaatio Suomiretkeilyyn ei ollut kauhean korkealla, mutta onneksi alkamassa oli paremmat lintuajat, joten pikkuhiljaa motivaatio alkoi nousta. 8.8. Siikalahdellakin oli jo 13 jalohaikaraa ja myös niin kaulus- kuin harmaahaikarakin näkyi. Nuoret luhtakanat ääntelivät ja muutama uuttukyyhky näkyi lennossa. 9.8. jetlagista toipuessamme kotipihamme yli muutti pikkukuovi äännellen.

12.8. kotipihassamme oli pikkukiviä syömässä 250 vihervarpusen parvi. Linnut olivat ilmeisesti kivien syönnistä niin pökerryksissä, että niitä piti käsien siirrellä pois tieltä, etteivät jää autojen alle.

13.8. teimme Saaren kierroksen, jonka parasta antia olivat 6 merihanhea Pohjanrannassa ja 10 uuttukyyhkyä Pohjasuolla. Paluumatkalla kävimme Tarvaspohjassa etsimässä Tiiraan maallikon ilmoittamaa ruskohaikaraa mutta paikalla oli vain jalohaikara sekä nuori harmaahaikara (joka epäilemättä oli ollut ilmoitettu lintu).

14.8. oli taas SSP:n vuoro ja saaliiksi tuli metsäkirvinen, leppälintu 1k, musta- ja laulurastas, viitakerttunen, 10r+1k herne-, 3 pensas- ja 1 lehtokerttu, 3 pajulintua sekä 3 punavarpusta. Illalla Siikalahdella näkyi 19 jalohaikaraa.

15.8. aamulla Härskiinmutkasta näkyi niin jalo- kuin harmaahaikara Akankivillä. Ruokatuntistaijin kruunasi komea esiaikuinen kiljukotka, joka matkasi pohjoista kohti.

17. ja 18.8. aamuina Härskiinmutkasta näkyi mustalintuparvet sekä jo parisenkymmentä merimetsoa. 18.8. näkyi Siikalahdella myös vuoden ensimmäinen ja ainoa pikkulepinkäinen – vähissä ovat! Ja seuraavana aamuna Härskiinmutkasta näkyi 25 merimetsoa ja 81 silkkiuikkua ja yhdellä emolla oli aivan pienet poikaset vielä selässään!

20.8. ajelimme aamusta kohti Helsinkiä ja Lintumessuja. Matkan varrella Pyhtään Siltakylässä näimme tien vartta lentäneen nuoren sirosuohaukan, mutta moottoritiellä ei ollut mitään mahdollisuutta pysähtyä. Hanna oli taas nakkihommissa messuilla mutta itse kävelin Viikissä Hakalan lintutorniin staijaamaan. Edellisinä päivinä oli Liettua-Latvia-Viro akselilla ilmoiteltu sellaisia määriä pohjoiseen matkaavia punajalkahaukkoja, että niitä oli pakko olla tulossa Suomeenkin. Muutamia oli jo nähty eri puolella Suomea aiemmin, mutta nyt aamun aikana niitä olikin alettu ilmoitella reilumminkin ja olipa ensimmäinen jo käynyt Lintumessuväellekin näyttäytymässä.

Hakalan tornilla sataijasimme pikkuporukalla iltapäivään ja lopulta näimme kaksi määritettyä nuorta punajalkahaukkaa ja kahdeksan pientä falcoa, joista mielestäni ainakin neljä oli punajalkahaukkoja mutta näkyivät sen verran huonosti kovaa kohti pohjoista ja vastavalon puolella matkatessaan, että nekin jätettiin kuitenkin määrittämättä. Muuten lahdella oli hiljaista, vain pari suo- ja lapinsirriä, mustavikloa ja kapustarintaa näkyi.

Itse kiertelin messuilla vain viimeisen tunnin ja neljältä autoime sitten messujen purkamisessa. Veljeni Pirkka oli ollut puolueensa kokouksessa Eduskuntatalolla ja hän saapui Viikkiin metroasemalta käveltyään juuri sopivasti, kun olimme saaneet kaikki pakettiin ja kuinka ollakaan Lintutiedotus oli sopivasti ilmoittanut Sipoon Söderkullassa olevasta palmukyyhkystä. Parikin eri palmukyyhkyähän oli seikkaillut Helsingin seudulla ja reilut pari viikkoa ja meillä oli ollut bongausyritys lähellä jo reissusta palattuamme, mutta juuri sinä aamuna ei enää muutaman päivän Vantaan Hiekkaharjussa viihtynyttä lintu ollutkaan enää näkynyt.

Meillä oli vain perikymmentä kilometriä Söderkullaan ja siellä olikin onneksi Jari Kostet paikalla ja lintu hänellä hallussa torkkumassa puskan alla. Palmukyyhkyhän ei Suomessa ole ns. pinnakelpoinen vaan oletettavasti tarhasta tms. karannut – tai niin ainakin vielä luullaan. Laji on viime vuosina laajentanut levinnäisyyttään Euroopan puolelle ja ainakin ajankohta sopisi hyvin harhailijallekin. Kuvailimme lintua tovin ja juttelimme paikalle saapuneiden tuttujen bongareiden kanssa, ennen kuin meidän oli lähdettävä kohti Kirkkonummea. Majoituimme kaikki kolme yöksi vanhempieni luokse.

21.8. lähdimme aamulla aikaisin kohti Hankoa kyydissämme niin Pirkka kuin isänikin. Aloitimme stoppaamalla Siuntion ja Inkoon rajalla Billskogissa ja löysimmekin helposti paikalta edellisiltana ilmoitetun punajalkahaukan, joka lähti pian sähkölinjalta lentoon ja katosi lopulta peltoaukean taakse. Näimme myös 30 hempon parven sekä 12 kapustarintaa.

Jatkettuamme matkaa plokkasin Kämpbackassa pari nuorta suohaukkaa, jotka laskutuivat mullokselle mutta nousivat taas lentoon, kun saimme auton parkkiin. Toinen oli nuori sinisuohaukka mutta toinen näytti arosuohaukalta. Linnut lensivät aivan suoraan pellon perälle ja katosivat metsän taakse. Pian ne kuitenkin nousivat metsän päälle mutta vastavalo oli aivan kauhea. Onneksi Hanna oli saanut linnuista pari kuvaa, joista alkuperäiset määrityksemme pystyi toteamaan oikeiksi.

Hangossa ei näin korkeapaineella kauheasti ollut lintuja, mutta Vedagrundetilla näimme mm. pilkkasiiven, Svanvikissa tundrakurmitsan, meriharakan ja 14 räyskää, Täktomissa 150 keltavästäräkkiä ja Långörenillä nuoren kuovisirrin jne. Lopulta kävimme vielä Hangossa syömässä ennen kuin jatkoimme takaisin Kirkkonummelle.

Lyhyen seurustelun jälkeen ajoimme vielä parilla autolla Espoon Laajalahdelle, jossa Maarin tornissa näkyi tietysti tuttuja mutta myös mm. 7 kuovi-, 7 suo- ja 2 pikkusirriä ja pari jalohaikaraa ym. Lopulta meidän piti lähteä kotimatkalle ja isäni lähti heittämään Pirkkaa jonnekin, josta tämä pääsisi sitten lentoasemalle.

Kotimatkalla stoppasimme vielä Loviisan Vanhakylässä, jossa oli aiemmin päivällä ollut jopa 22 punajalkahaukkaa. Paikalla oli meneillään rengastusyritys, jota jäimme mekin katselemaan. Valitettavasti haukkoja ei saatu kiinni eivätkä ne myöskään esiintyneet lainkaan kuvauksellisesti mutta 10 haukkaa mekin kuitenkin näimme. Lopulta olimme kotona puolen yön aikaan.

22.8. ruokatunnilla kiersin Parikkalan lähipellot punajalkahaukkoja etsien ja lopulta löysin yhden linnun Tiviän Tarhamäeltä. Lintu kaarteli taivaalla tuulihaukan kanssa ja lähti sitten kohti koillista. Illemmalla kävimme kiertämässä Saaren peltoja mutta yllätykseksemme emme löytäneet lainkaan ”vespareita”. Havaintomme jäivät kolmeen sinisuohaukkaan ja isolepinkäiseen ym.

23.8. löysin punajalkahaukan Kolmikannan Koskuinmäestä ja Siikalahdella oli myös kolme lintua paikallisena. Illemmalla kaksi lintua löytyi Tetrisuoltakin ja näistä toista pääsimme hieman kuvaamaankin sen kököttäessä puun latvassa.

24.7. odottelimme patotiellä toiveenamme nähdä Kiteen ja Kesälahden alueella nähty isohaarahaukka jatkamassa matkaansa kohti etelää mutta kuten arvata saattaa näimme vain kaksi tavallista haarahaukkaa. Kolme vesparia oli yhä paikalla ja illalla kävimme laskemassa jallut ja kurjet, joita saimme 22 ja 475 kappaletta.

25.8. ruokiksella kuului tyllin ääntä ja 22 kapustarintaa näkyi muutolla. Iltapäivän Saaren kierroksella Akonpohjassa näkyi 15 pyrstötiaista, Pohjanrannasta löytyi heti ad ja juv räyskä lentelemässä lahden yllä ja myös 2 jalohaikaraa, harmaahaikara ja 2 uuttukyyhkyä sekä 165 keltavästäräkkiä nähtiin. Muuten Saaren kierros oli hiljainen, sentään isolepinkäinen näkyi vielä Akanvaaran Tetrisuolla ym.

26.8. Siikalahdella näkyi ainakin pari vesparia sekä käki mutta peltokierroksella ei löytynyt oikein mitään, Kirkkorannassa taas pari jalohaikaraa. 27.8. oli sitten viimeisen SSP-rengastuksen vuoro. Keli oli yhä kesäisen helteinen, joten lajistokaan ei siten ollut lainkaan yllätyksellistä. Saaliksi saimme punarinnan, 3 leppälintua, ruokokerttusen, 6 herne-, 1 pensas- ja 5 lehtokerttua, 7 pajulintua, harmaasiepon, 1+1k sinitiaista, 1+1k punatulkkua ja 3 pajusirkkua. Kun olimme puskamassa verkkoja löysin taivaalta viimeisen verkon yläpaulaa kurotellessani muuttavan punajalkahaukan. Lintu otti korkeutta ja katosi lopulta pilveen, joten muuttosuuntaa emme saaneet selville. Muutaman tunnin Siikalahtistaijilla näkyi taas 2-3 vesparia, kaulushaikara, pari merikotkaa, kanahaukka, 6p ja 14m mehiläishaukkaa ym.

28.8. kokeilimme atrappipyyntiä SSP-paikallamme mutta pohjansirkkuja ei vielä ollut liikkeellä. Aamu oli todella sumuinen ja kostea, joten saalis ei muutenkaan ollut odotetunlainen, mutta kuitenkin metsäkirvinen, punarinta, ruoko- ja 2 viitakerttusta, 3 herne-, 2 pensas-, 7 lehto- ja 1 mustapääkerttu, tiltaltti, 15 pajulintua, 2 viherpeippoa, punavarpunen, 4 punatulkkua ja 3 pajusirkkua saatiin.

Päivällä staijasimme taas muutaman tunnin patotiellä ja taas muutti tavallinen haarahaukka. Se ei paljon lohduttanut, sillä jossain vaiheessa Parikkalankin läpi muuttanut isohaarahaukka oli aamulla ollut Lappeenrannan Vihtolassa bongattavissa. Ehkä sellaisen minäkin joskus näen spontaanisti jopa Siikalahdella? Yksi punajalkahaukka oli yhä paikalla, syksyn ensimmäiset 14 tundrametsähanhea näkyi muutolla ja myöhäinen kuhankeittäjä näkyi lennossa.

29.8. Härskiinmutkasta näkyi jopa 28 merimetsoa ja illalla laskimme Siikalahdella 584 kurkea ja 15 jalohaikaraa yöpymislennoiltaan. Loppukuun havainnot jäivät ihan nollaan yrityksestä huolimatta.

J.A.

Heinäkuun helteillä retkeily oli vähäistä. Kuun alussa pikkusieppopari oli hyvä Siikalahdella ruokkimassa poikasia pesään ja Joukiossa paikalliset valkoposkihanhet olivat kertyneet taas vakiopelloille.

2.7. oli SSP, jonka saalis oli taivaanvuohi, musta-, räkätti-, ja punakylkirastas, 2+1k ruokokerttusta, 3 pensas-ja 2+1k lehtokerttua, 2k pajulintua, 18 sini- ja 8 talitiaista, 2 peippoa, kelta- ja 3+1k pajusirkkua. Illan juoksulenkillä Tarvaslammella näin yllättäen valkoselkätikkapoikueen sekä kuulin harmaapäätikkapoikueen.

3.7. kävimme ensin kuvailemassa lintuja Tarvaslammen kojulla ja sitten teimme Saaren kierroksen, jolla Akonpohjassa kuului kuhankeittäjä, Pohjanrannassa näkyi heinätavi ja mustaviklo, Suurenjärvenlietteeltä löytyi muutama pikkukuovi, mustapyrstökuiri ja sinisuohaukka ja sitten kävimme Uukuniemen puolella myös tarkistamassa erään lammen, jolla oli kuulemma aikaisempina vuosina pesinyt kaakkuri ja tänäkin keväänä ollut pari pesivän oloisina mutta ilmeisesti pesintä oli mennyt pieleen, sillä kaakkureita ei näkynyt, sen sijaan kuulimme pari kuhankeittäjää ja näimme pyrstötiaisparin.

Jyrkilän pelloilla näkyi vielä 4 uuttukyyhkyä ja Karinmäessä kuului ruisrääkkä, kultarinta sekä sarvipöllöpoikue. Jo Parikkalaa kohti ajellessamme näkyi vielä Akonpohjassa 6-tien päällä lennellyt haarahaukka. Retken päätteeksi kävimme vielä Tarvaslammella rengastamassa käenpiikapoikueen, pesässä oli 9 isoa poikasta – pienessä sinitiaiselle tarkoitetussa pöntössä oli melko ahdasta! Lähellä kotia kylällä näkyi vielä tien yli lentänyt pähkinähakki ja kun kurvasimme sitä katsomaan, löytyi eräästä pihasta kaksi tai kolme hakkia, joista ainakin yksi oli selvä lentopoikanen. Jossain lähellä olivat hakit taas pesineet, mutta nyt vasta näyttäytyivät vuodariksi – käsittämättömän kähmyjä ovat!

8.7. havaitsin pikkusiepon viimeisen kerran. Poikaset olivat ilmeisesti siirtyneet jo aika kauas pesältä, mutta emon rätinä kuului vielä pariin kertaan. Saman iltana Partasen Harri soitti, että hänelle oli soitettu, että Satumäessä oli joku pöllö maassa ja harakat sen kimpussa. Singahdimme silti paikalle ja siellähän oli potra sarvipöllön poikanen maassa. Laitoimme poikaselle renkaan kinttuun ja nostimme sen tiheään puuhun piiloon variksilta. Ympärillä kerjäsi ainakin pari muutakin poikasta eli varmasti emo saapui pian tätäkin poikasta ruokkimaan.

9.7. Siikalahdella näkyi syyskauden ensimmäiset kaksi jalohaikaraa ja Tetrisuolla näkyi kymmenen uuttukyyhkyä, joista osa oli nuoria eli vihdoin varmistui uuttarin pesintä Parikkalassa! Illalla kävimme laittamassa verkot pauloille SSP-paikalle ja näimme Kirkkorannassa kanadanhanhipoikueen.

10.7. SSP:n saldo oli taivaanvuohi, pensastasku, räkättirastas, 3 ruokokerttusta, 7 pensaskerttua, pajulintu, kirjosieppo, sini- ja 2 talitiaista sekä 1+1k pajusirkkua. Verkkoilun ohessa näimme kuhankeittäjäparin sekä 25 pikkukäpylintua. Illalla teimme lyhyen Saaren kierroksen mutta havainnot jäivät aivan olemattomiin – ainoa mainittava havainto oli neljä uuttukyyhkyä Pohjasuolla.

13.7. kuului kylällä hakin raakuntaa ja kuhankeittäjän laulua ja Siikalahdella kuului kuhiksien rääyntää. 14.7. ajelimme sitten kohti etelää. Matkalla stoppasimme Haminan Tervasaaressa, jottei vuodareista jäisi kokonaan puuttumaan niinkin naurettava laji kuin lapintiira! Lopulta parkkeerasimme Helsinki-Vantaan lentokenttähotellin parkkipaikalle, jossa olisimme seuraavan yön. Seuraavana päivänä olisi vihdoin edessä todella kauan odotettu yhteinen reissu!

J.A.