. . Lintuharrastajan päiväkirja Birders diary . .

Tammikuun jälkimmäisellä puolikkaalla ei havainnoilla juuri juhlittu vaikka säiden salliessa kävin kyllä ruokatunnilla aina lyhyellä lähiretkellä. Hippiäisiä löytyi vielä metsistä ja vähiin käyviä metsätiaisia ja Moskuunniemen järripeippo näkyi myös lähes joka kerta, kun kävin paikalla.

21.1. kävimme Imatralla retkellä ja kaupoilla. Matkan varrella stoppasimme Rautjärven Simpeleen Lahnasella, jossa oli yllättäen 10 vanhaa ja 1 2kv laulujoutsenta, sinisorsia, koiras telkkä sekä vihdoin meillekin näyttäytynyt pikku-uikku. Tietysti pari koskikaraakin nähtiin. Imatran Vuoksella näkyi tuttuun tapaan telkkiä ja isokoskeloita sekä merimetsoja ja ainoana yllättävänä havaintona keskusliikenneaseman sinisorsien seurassa puljannut naaras tavi.

Kuun lopussa hiiripöllö oli siirtynyt oleilemaan Tetrisuolle ja aloin olla varma siitä, että niin Siikalahden kuin 6-tien ympäristössä nähty hiiripöllö taitaa olla sama paljon liikkuva yksilö. 22.1. näimme kyseisen pöllön Siikalahden hiihtolenkillä, jolla näimme myös varpuspöllön Mantilanniemessä sekä pari pyrstötiaisparvea. 23.1. näkyi Moskuunniemessä pähkinänakkeli vuodariksi.

Illalla kävimme vielä kuvaamassa komeettaa.

28.1. Pihabongailimme ruokinnallamme Tiviällä havaiten parhaina valkoselkä- ja harmaapäätikan sekä pyrstötiaisia ja sitten teimme toisen Pihabongauksen Tarvaslammen kuvauskojulla, mutta havainnot jäivät vähiin.

29.1. kävimme Kokkolanjoella ja Lahnasella näkyi taas pikku-uikku, 4 laulujoutsenta ja tällä kertaa naaras telkkä. Lyhyellä retkellä havaitsimme myös kolme harmaapäätikkaa sekä Tetrisuolla taas hiiripöllön ja seuraavana päivänä samalla pellolla oli saalistelemassa myös isolepinkäinen, jota näkyi myöhemminkin.

Oulun seudulle

Keskiviikkona 1.2. työpäivän jälkeen alkoi odotettu parin päivän lomapäivillä pidennetty viikonloppu. Itse pääsin töistä klo 14:30 ja pakkailin auton täyteen tavaraa ja tuntia myöhemmin hain Hannan töistä ja lähdimme ajamaan pitkää matkaa Ouluun. Yhden stopin taktiikalla olimme perillä veljeni Rikun luona ihmisten aikaan ja majoituimme pihalle matkailuautoon.

2.2. aamulla kävimme hieman kaupoilla ja sitten Rikun ja tämän pojan Eetun kanssa syömässä ja sitten ajelimme Limingan Virkkulan opastuskeskukselle, jossa ehdimme hädin tuskin organisoida tavaroitamme, kun oppaamme saapui saattamaan meitä Finnaturen metsäkojulle.

Kojulle saapuessamme karkuutimme ruokintahaaskalla olleen vanhan merikotkan lentoon ja sekös harmitti toisessa kojussa jo aamusta asti ollutta asiakasta. Mutta eihän tälle mitään mahtanut. Me kokeneina kojukuvaajina olimme varsin pian organisoineet tavaramme kojuun ja olimme mekin kuvausvalmiudessa.

Aika kauan saimme odottaa ennen kuin mitään tapahtui. Lopulta haaskalle saapui illan jo hieman hämärtäessa nuori kanahaukka, joka ahmi tarjolla ollutta metsäjänistä niin antaumuksella, että pelkäsimme, että päätähdille ei jäisi mitään syötävää.

Pitkään syötyään jähmettyi haukka hieman siivet kohotettuina paikoilleen ja kohta toinen nuori kanahaukka syöksähti sen kimppuun ja molemmat putosivat lumeen räpiköimään. Tilanne oli niin nopea, että se meni minulta pahasti ohi, kun olin juuri aiemmin ottanut haukasta videota. Hämärän takia kovin kummoisia kuvia tilanteesta olisi kuitenkaan tuskin saanut.

Ilta pimeni ja jäimme hiljaa odottamaan asuntovaunusta tehdyssä vihdoin hieman lämmenneessä kojussamme. Jo hieman iltaviiden jälkeen kuulimme ensimmäiset huuhkajan huhuilut ja pian myös naaras vastasi korkeammalla ja hieman selvemmin kaksitavuisella äänellään koiraan huhuiluihin. Tätä huhuilua jatkuikin sitten koko yön siten, että aina noin 40 minuutin välein koiras alkoi huhuilla ja lähes joka kerta naaras vastasi jostain kauempaa pienen aukion toiselta puolelta. Noin 10 minuutin huhuilun jälkeen oli taas hiiren hiljaista – vain kiristyvä pakkanen paukkui puissa.

Odotus oli todella pitkä! Hanna nukkui pariin otteeseen iltayöstä ja aamuyöstä nukuimme lyhyet pätkät vuorotellen. Lopulta kuudelta aamulla kuului huuhkajan huhuilu lähempää kuin vielä kertaakaan ja
Hanna kuiskasi pöllön istuvan kannolla lähellä haaskaa. Ja kohta pöllö lensi haaskalle ja minun piti hiiren hiljaa hiipiä punkasta aivan kojun toisella puolella olleelle kuvauspaikalleni.

Onneksi pöllö alkoi saman tien ahmia lihaa nokkaansa ja pääsimme kuvaamaan sitä oikein antaumuksella! Haaskalle oli suunnattu kaksi riittävän tehokasta valoa, joista pöllö ei välittänyt tuon taivaallista mutta ne mahdollistivat kuvaamisen vaikka oli tietysti aivan pilkkopimeää.

Pitkään syötyään huuhkaja nosti korvatöyhtönsä pystyyn kuin jotain kuullen, puuskutti pariin otteeseen ja heti perään naarashuuhkaja syöksähti laverille, jolle molemmat pöllöt eivät kuitenkaan samaan aikaan oikein mahtuneet ja koiraan piti näin tehdä tilaa.

Naaras ei kovin pitkään haaskalla viihtynyt mutta se tuli vielä puolisen tuntia myöhemmin lyhyesti syömään lisää. Aamun valjetessa kuulimme vielä pari kertaa varovaista huhuilua lähistöltä mutta sitten oli aika alkaa odotella päivälintuja saapuviksi.

Ennen kymmentä saapui taas samainen nuori kanahaukka haaskalle parin muun ”gentin” huudellessa lähistöllä. Nuorten haukkojen vierailtua muutamaan otteeseen haaskalla, saapui lopulta ennen puolta päivää komea vanha lintukin haaskalle, mutta vähän aikaa aiemmin puun latvaan kauemmas saapunut ja sittemmin jonnekin kojumme taakse lentänyt merikotka ajoi vanhan kanahaukan saman tien pois haaskalta ja saapui itse mässyttämään. Näin pääsimme kuvaamaan merikotkaakin todella läheltä!

Merikotka viipyi haaskalla aikansa kunnes lopulta se lensi takaisin puun latvaan sulattelemaan ruokaansa. Lopulta pitkän odotuksen jälkeen vanha kanahaukka uskaltautui taas haaskalle mutta se ei kauan saanut ruoasta nauttia, kun merikotka ajoi sen taas pois vaikkei se itse enää haaskalle saapunutkaan.

Hieman ennen puolta päivää kävi vielä harmaapäätikka lähipuissa ja sain siitä jopa Liminkapinnan. Ei harmaapäätikkoja viime vuosituhannella pahemmin näillä leveyksillä näkynyt.

Kahdeltatoista pakkasimme tavaramme ja kohta lähdimme ajelemaan kohti Oulua, jossa nukuimme tunnin päikkärit taas matkailuautossa.

Iltapäivällä lähdimme Rikun ja tämän vaimon Pirjon kanssa Oulun keskustaan, jossa etsimme tovin ravintolaa, jossa olisi ollut tilaa. Lopulta päädyimme Roosteriin, jonne saapui pian myös toinen veljeni Pirkka tyttärensä Iinan kanssa. Nautittuamme hyvät ateriat, lähdimme Hannan ja veljieni kanssa kohti Oulun jäähallia eli Energia-Areenaa, jossa piti alkaman Dream Theaterin konsertti.

Parkkipaikka löytyi hämmästyttävän helposti läheltä hallia ja hallin ovelle päästyämme selvisi syy tähän – konsertti oli peruttu! Ovessa oli lappu, joka kertoi konsertin perutun turvallisuussyistä, jotka eivät olleet yhtyeestä tai tapahtuman järjestäjästä riippuvaisia! Käsittämätöntä! Ja konsertin olisi pitänyt alkaa kymmentä minuuttia myöhemmin!

Myöhemmin huomasin saaneeni jo päivällä sähköpostiviestin, joka kertoi, että konserttia olisi siirretty tunnilla. Siksi parkkipaikoilla ei vielä ollut tungosta. Mutta lopullinen konsertin peruminen siis todella tapahtui vain 10 minuuttia ennen kuin ovet olisi ilmoitetunkin aikataulun mukaan avattu. Vielä myöhemmin selvisi, että konsertin lavarakenteet olivat olleet liian heppoiset eivätkä olisi taanneet yhtyeen, roudareiden saati yleisön turvallisuutta. Onneksi lippujen hinnat luvattiin korvata ja vielä isommaksi onneksi emme olleet ajaneet 500 kilometriä Ouluun pelkästään tämän konsertin takia vaan meillä oli vielä ohjelmaa suunniteltuna parille seuraavallekin päivälle!

Totta kai konsertin peruuntuminen oli pettymys mutta päätimme keksiä illaksi vielä korvaavaa ohjelmaa ja suuntasimme elokuviin katsomaan Sisu-elokuvaa, joka oli kuitenkin melkoinen pettymys. Plaza-elokuvateatterin Premium-sali käsittämättömän pehmeine ja lähes makuuasentoon kallistettavine tuoleineen oli kuitenkin kokemus sekin.

4.2. heräsimme matkailuautossa neljältä aamulla ja lähdimme ajamaan kohti Utajärveä. Ennen viittä parkkeerasimme Utasen voimalan läheiselle levikkeelle, jossa meidän piti tavata Finnaturen oppaamme. Kun opasta ei alkanut kuulua, selailin joutessani puhelinta ja päätin katsoa, oliko sähköpostiin tullut uutta tietoa perutusta konsertista. Mutta siellä olikin viesti, joka kertoi, että kokoontuminen Utasella olikin siirtynyt puolella tunnilla.

Ulkona oli 24,5 astetta pakkasta mutta lämpimässä autossa tarkeni hyvin syödä aikaisemmin väliin jäänyttä aamupalaa. Pian parkkiin saapui pari muutakin autoa ja sitten oppaammekin, jonka perässä ajoimme vielä toistakymmentä kilometriä pikkuteitä parkkiin, josta oli vielä muutaman sadan metrin kävely kojuille.

Vedimme tavaramme ahkioissa kojuille, jossa meidät, kahdeksan kuvaajaa, jaoteltiin omiin kojuihimme. Me saimme keskimmäisen kojun ja pian oli lämmitys laitettu päälle ja kynttilät pienten kurkistusikkunoiden alle palamaan, jotta jäiset ikkunat sulaisivat ja niistä näkisi läpi.

Koju lämpeni nopeasti ja lämpötilaero sisä- ja ulkoilman välillä oli valtava! Olimme tehneet kaikkemme, ettei kosteus pääsisi mitenkään vaikuttamaan minulla käytössä olleeseen 100-500 milliseen objektiiviin. Nämä zoom-objektiivit, kun ovat tupanneet olemaan vähän huonoja pitämään kosteutta. Aamun valjetessa, kun zoomailin aika kaukana olleeseen puuhun saapunutta harmaapäätikkaa, huomasin objektiivin olevan aivan huurussa. Ja huurua oli päässyt jotenkin kaikista teippailuista ja vedenpitävistä suojapötköistä huolimatta myös objektiivin sisälle! Ehkä kosteutta oli päässyt putkeen jo aiemmin esim. Ecuadorissa ja nyt se jäätyi linssiin? Onneksi Hannalla oli mukana RF400 millisen objektiivin lisäksi myös samanlainen zoomi, joten vaihdoin sen kameraani. Ulkona ei vielä ollut kummemmin elämää, joten uskalsin tehdä objektiivin vaihdon. Mikäli haaskalla olisi jo ollut syöjiä, olisi minulla jäänyt kuvat tältä päivältä ottamatta.

Kojumme molemmilla puolella olleiden kojujen reunustoilla oli pikkulinturuokintoja ja hienoja oksia, joilla kävi tiaisia ja närhiä ja näissä kojuissa olleilla kuvaajilla riitti kuvauskohteita. Meidän kojumme pienistä kuvausaukoista ei kuitenkaan päässyt kuvaamaan kuin parin käkkänän suuntaan ja jostain syystä niissä ei juuri linnut käyneet, vaikka aamulla olimme laittaneet niiden tyvelle linnunruokaa ja yhden rasvapötkönkin roikkumaan.

Pitkään vasemman puoleisen kojun edustan tiaisliikennettä seurattuani onnistuin viimein näkemään lyhyesti paikalla jo pitempään viihtyneen lapintiaisen. Hannan istumapaikalta ei kuitenkaan tähän kohtaan päässyt näkemään millään.

Ainoatakaan järkevää lintukuvaa emme olleet ottaneet koko päivänä ennen kuin vihdoin klo 13:35 komea maakotka saapui aukion taakse kuusen latvaan.

Pian kotka lähti lentoon ja lensi suoraan meitä kohti ja laskeutui haaskaksi laitetun oravan päälle oksalle. Orava oli kuitenkin kylmän kelin jäädyttämä eikä siitä irronnut kuin puolikas häntä, joten pian kotka siirtyi meitä lähemmäs kumpareen takana olleelle metsäjänikselle ja alkoi sitä silpomaan oikein urakalla.

Pari kertaa kotka lennähti haaskalta toiselle mutta kovin kummoisia lentokuvia emme onnistuneet tilanteista saamaan vaikka keli olikin aivan optimaalinen luoden kuviin aivan uskomattoman hienot valot. Kuvausaukot olivat ehkä hieman liian ahtaat lentokuvaukseen ja toisaalta itse olin teipannut objektiivini niin tiiviisti kuvausaukkojen pakkasen jäykistämiin kankaisiin kiinni, että sekin hidasti kameran kääntelyä nopeammissa tilanteissa. Hannalla puolestaan oli niin iso objektiivi, että sitä ei oikein kunnolla mahtunut aukossa kääntämään. Tähän on kuitenkin hyvä mainita, että Finnature on teettämässä paikalle uusia kojuja jo tämän talven aikana, joten jatkossa kuvaaminen on todennäköisesti helpompaa, jos ja kun kuvausaukot on tehty hieman paremmin sopimaan koko ajan kokoaan kasvattaville objektiiveille.

Reilua tuntia myöhemmin saapui naaraskotkakin paikalle ja yhdessä tämä vanha pariskunta silppusi metsäjänistä rutiininomaisesti. Selvästi ne olivat saaneet touhuun paljon harjoitusta! Valo alkoi kuitenkin käydä jo aika vähiin kuvausta ajatellen. Aika pian koiras nousi kuusen latvaan ja lähti sitten puiden taakse kadoten. Naaras viipyi paikalla aina 15:23 saakka, jolloin se nousi siivilleen ja lensi suoraan pois kuusien taakse kadoten.

Neljältä pakkailimme tavaramme ja lähdimme kävelemään autoille, jonne muutkin saapuivat. Sitten ajelimme Muhokselle syömään, josta jatkoimme pikkumatkan Villa Finnaturelle majoittumaan.

Villa Finnature oli todella komea. Kyllä moisessa mökissä kelpaa Finnaturen majoittaa ryhmiään sekä kuvaajia! Voimme ehdottomasti suositella tätä majapaikaksi Oulun seudulle saapuville luonto- ja lintuihmisille! Me olimme kuitenkin todella väsyneitä ja simahdimme aika pian.

5.2. herätys oli taas aikaisin, klo 5:00 ja pian olimme valmiina lähtemään kohti kojuja. Ajelimme jonossa toiseen kojuun taas saapuneen heinolalaisryhmän ja Villan pakastimesta uudet haaskat hakeneen oppaamme kanssa. Klo 6:30 oli koko ryhmä kasassa Utasen levikkeellä ja jatkoimme taas kojuille.

Olimme samassa kojussa kuin edellispäivänä ja järjestimme taas hieman ruokintaa kojumme eteen toiveena saada lapintiainen käymään kuvattavana.

Aamu oli leudompi, pilvisempi ja kaikin puolin huomattavasti hiljaisempi kuin edellinen. Jotenkin pikkulinnutkin olivat täysin kateissa. Itse nukuin ihan pitkät unet aamusta, kun arvattavaa oli, ettei mitään tapahtuisi – ja oikeassa olin.

Yhdentoista jälkeen kuitenkin tapahtui toivomamme ja lapintiainen saapui oikealla puolella olevan kojun edustalle, josta se kävi useaan otteeseen siinä käkkänässä, joka oli kuvaushollilla myös minulle. Hannan iso objektiivi ei mahtunut kuvausaukossa tähänkään kääntymään mutta pari kertaa lintu kävi myös siinä ainoalla kannolla, johon Hannakin sai kuvattua.

Tunnin verran taistelimme saadaksemme edes kelvolliset kuvat aivan liian vilkkaasti liikkuneesta tiaisesta ja lopulta saimme jotain mutta emme kovinkaan priimaa. Närhestä tuli muutamia oikein hyviä kuvia ja tupsahtipa harmaapäätikkakin kertaalleen oikein mukavasti hollille. “Hapätejä” näkee kyllä nykyään kaikkialla!

Maakotka saapui lähes samaan aikaan kuin edellispäivänäkin ja lensi kuusen latvassa vain hetken stopattuaan samalle jäniksen raadolle. Onnistuin saada tästä saapumisesta oikein hyvät kuvat vaikka valotuksen olinkin säätänyt hieman ”metsään”. Kotka liiti niin matalalla hangen yllä, että osa kuvista ylivalottui aika pahasti – olin olettanut linnun lentävän enemmän metsää vasten.

Onneksi ehdin hieman korjailla valotusta ja osa laskeutumiskuvista onnistui oikein mainiosti!

Nyt kotka ei pahemmin paikkaa vaihdellut vaan söi samassa paikassa koko ajan. Ja lopulta naaras näkyi vain kertaalleen kaukana metsän päällä lennossa eikä saapunut lainkaan syömään. Ja noin tuntia myöhemmin koiraskin lähti lentoon puiden taakse kadoten eikä enää palannut, vaikka taas neljään asti odottelimme.

Illalla meillä oli pitkä ajo takaisin Parikkalaan. Ajoimme Kainuun kautta mutta matkalla ei tapahtunut mitään mainittavaa. Liperissä stoppasimme syömään ja kotona olimme iltakymmenen aikaan. Reissumme oli ollut todella upea ja onnistunut vaikka vastoinkäymisiäkin oli ollut. Olisihan se konserttikin maistunut…

Kiitokset vielä Finnaturen Jari Peltomäelle, oppaillemme Jukalle, Jannelle ja Tanjalle sekä kojujen varauksissa ja muissa käytännön asioissa auttaneelle Irenelle. Tullaan toistekin!

- J.A.

Ecuadorin reissun jälkeen oli pari arkipäivää ennen muutaman päivän Jouluvapaita. 22.12. kävin viemässä Tiviän ruokinnallemme täytettä ja kuulin pikkutikan kiikittävän lähistöllä. Myös teeripari näkyi lyhyellä kierroksella. Ja seuraavana päivänä ruokinnallamme kävi vielä ainakin yksi pähkinänakkeli

Jouluaattona suuntasimme aamusta Saarelle bongaamaan siellä jo jonkin aikaa viihtynyttä turkinkyyhkyä. Matkalla näimme jo teeriparven ja Selännettä kohti ajaessamme lensi ylitsemme vanha merikotka. Turkinkyyhkypihassa ja sen naapurissa olleella maatilalla oli melkoinen keltasirkkuvilinä ja löytyipä parvesta peipponaaraskin. Talon isännän kanssa tovin juteltuamme saapui päätähtikin pihakuuseen mutta ruokinnoille asti se ei tullut vaan lensi aika pian kohti maatilaa.

Kävimme aamupäivästä vielä ruokintaammekin katsomassa ja näimme paikalla pienen pyrstötiaisparven sekä nakkelin. Aattoa vietimme Tarvaslammella Hannan perheen kera ja ohessa näimme pihapiirissä varpuspöllön ja harmaapäätikan

Joulupäivänä tein taas perinteiseen tapaan talvilintulaskennan, jossa havaitsin 12 teertä, 3 pulua, harmaapäätikan, 5 käpytikkaa, 3 hippiäistä, 62 sini-, 95 tali- ja 3 hömötiaista, 2 puukiipijää, isolepinkäisen, 6 närheä, 15 harakkaa, 54 naakkaa, 8 varista, 7 korppia, 4 pikkuvarpusta, 17 viherpeippoa, 35 punatulkkua sekä 14 keltasirkkua.

Tapaninpäivänä suuntasimme Rautjärven Simpeleen Kokkolanjoelle, josta löysimme yllättävimpänä havaintona Uudensillankoskelta koiras punasotkan. Myös pari laulujoutsenta, 11 sinisorsaa, 3 koskikaraa jne havaittiin. 28.12 punasotka oli edelleen paikalla.

31.12. lähdimme ajelemaan kohti pääkaupunkiseutua stopaten taas Kokkolanjoella, josta ei enää punasotkaa löytynyt mutta Kangaskoskella kellui koiras alli. Myös laulujoutsen ja muutama kara nähtiin. Imatran Vuoksen pikastopilla näkyi pikku-uikku, pari tukkasotkaa sekä kanahaukka. Iltapäivällä saavuimme tutulle Skyline hotellille, josta olimme buukanneet huoneen. Kävimme Flamingossa elokuvissa ja lopulta olimme nukkumassa aika aikaisin ja rakettien ampuminen oli taas lentokentän läheisyydessä vähäistä, joten nukuimme oikein hyvin.

Vuoden vaihtumiseen voisi todeta, että onneksi vuosi 2022 oli lopulta ohi. Kauheasti ei lintumielessä jäänyt vuodesta muuta muisteltavaa kuin muutama upea ulkomaanreissu, joiden ansiosta Maailman vuodenpinnoja tuli 1405.

1.1.2023 heräsimme aikaisin ja lähdimme ajamaan kohti Hankoa jossa olimme lopulta kahdeksan aikaa aamulla. Parkkeerasimme Kalasatamaan ja vuodarilistaan saatiin jo kirjata mustarastas, sinisorsa, kala- ja harmaalokki, telkkä, varis sekä naakka. Kävelimme pikkumatkan Gunnarstrandin Sunnantielle, jossa jo erään pihan edustalla päivysti hiljainen joukko ekaekaa-pinnaajia. Ehdimme vaihtaa jokusen sanan tuttujen kanssa kunnes pihapuskan juurella alkoi näkyi lämpökameroilla jotain liikettä. Alkuun ei tiedetty oliko kyseessä lintu vai hiiri mutta pikkuhiljaa valoa alkoi olla vähän lisää ja lopulta otus tuli puskan juurelle sen verran paremmin esiin, että ainakin meidän valovoimaisilla kaukoputkillamme sen pystyi tunnistamaan pikkusirkuksi.

Samoilta jala sijoilta vuodariksi tulivat myös talitiainen, punatulkku, pikkuvarpunen, alli, kyhmyjoutsen sekä vihervarpunen ja satamaan palattuamme näkyi vielä isokoskeloitakin. Ja meillä matka jatkui kohti Tallholmarnan Neljän tuulen tupaa.

Ajomatkalla näkyi käpytikka ja Neljän tuulen tuvan rantakalliolle käveltyämme oli vielä aika hämärää, mutta aloin silti heti selata putkella kaukaisuudessa näkyviä kareja ja pikkusaaria. Ja enpä joutunut aikaa tuhlaamaan, kun eräältä luodolta löytyi kolme merisirriä piipertämästä. Näinpä olimme saaneet jo pari ekaekaa-pinnaa vaikkei aurinko ollut vielä edes noussut!

Päätimme keskittyä taas täysin vain ekaekaa-pinnoihin vaikka Hangossa olisi varmaan ollut oikein mukava retkeilläkin, sillä meri oli lähes tyyni ja näkyvyys oli uskomattoman upea. Pilkkasiiven ehdimme vielä nähdä ennen kuin meidän oli kiirehdittävä pois Hangosta ja lähdettävä kohti Espoota.

Tien yli lentäneen puukiipijän ja tien varressa nököttäneen isolepinkäisen jälkeen nähtiin vielä vauhdista, korppeja, puluja, harakoita, varpushaukka ja keltasirkkuja ennen kuin lopulta kurvasimme Soukan urheilukentän parkkiin. Ollessamme kävelemässä kohti Kasavuorta törmäsimme taas kerran, ties kuinka monetta kertaa näin ekaekaana samoilla suunnitelmilla liikenteessä olleeeseen Kalle Larssoniin. Yhdessä liukastelimme todella liukkaita polkuja, matkalla hippiäisiä kuullen, ylös mäelle, jossa yllätykseksemme ei ollut kuin muutaman staijari.

Pari tuntia toivoimme tuulen yltyvän ja nostavan muitakin kuin merikotkia taivaalle, mutta keli oli aivan liian tyyni. Toista olivat taas meteorologit lupailleet – aina saa ihmetellä, mistä niillekin maksetaan, kun ovat aina väärässä! Merikotkia toki näkyi ja ohessa myös merilokkeja, viherpeippoja ja kanahaukka mutta toivomiamme kilju- tai maakotkaa ei nähty.

Lopulta paine kasvoi liian suureksi ja päätimme antaa periksi ja lähteä kohti Kirkkonummen Porkkalaa, jossa oli koko päivän kellunut paikallisena pari ruokkia. Ajo oli hidas ja taas liukas mutta onneksi Luotsikärkeen ei tarvitse kävellä kuin pari sataa metriä. Ja siellä saimme katsoa ruokit pinnoihin Mika Bruunin putkesta.

Koska iltapäivää oli vielä jäljellä singahdimme vielä Sundsin torniin jatkamaan kotkastaijia. Yhä vain oli liian tyyntä, mutta merikotkia kyllä nousi taivaalle tuon tuosta. Lopulta kun toivo alkoi olla jo mennyttä, löysi Jörgen Palmgren vanhan maakotka erään puun latvasta ja me saimme edes lohdutuspinnan, kun kiljukotkaa ei kuitenkaan näkynyt. Paikalla sekin oli kuitenkin ollut, sillä se nähtiin taas seuraavana päivänä. Päivän viimeisiksi vuodenpinnoiksi Sundissa havaittiin myös isokäpylintuja, töyhtö- ja sinitiainen sekä palokärki.

Ekaekaamme oli kuitenkin ollut onnistunut, sillä saimme neljä uutta pinnaa ja oma saldoni on nyt 153 lajia.

Illalla ajelimme takaisin Parikkalaan pointsaten matkan varrella taas perinteisen huuhkajan Lappeenrannasta.

Talvisessa Parikkalassa vuoden alku ei kauheasti motivoinut retkeilemään. 3.1. vuodariksi näkyi närhiä, Tyrjällä koskikara ja ruokinnallamme harmaapäätikka ja 4.1. Tiviällä teeriä sekä tuttu hiiripöllö taas vakiopaikallaan 6-tien varressa.

6.1. suuntasimme taas Kokkolanjoelle havaiten matkan varrella Koitsanlahdessa tien yli lentäneen varpuspöllön, mutta jokikierroksella ei näkynyt juuri muuta kuin 8 koskikaraa ja isolepinkäinen.

7.1. ajelimme aamuvarhain Saarelle Valosen Artun kanssa ja olimme lopulta liikenteessä niin aikaisin, että päätimme kokeilla tuurilla ajella hieman peltojen läpi, josko jossain näkyisi vaikka lapinpöllö. Jyrkilän peltojen läpi ajaessamme lensikin tien yllä auton valoissa hetken lapinpöllö, joka kanttasi metsään, josta sitä ei harmi kyllä enää löytynyt paremmin ihailtavaksi.

Yhdeksältä aamulla olimme taas Selänteessa, jossa isäntä tuli taas pian meitä jututtamaan. Ja kohta lähti kuusesta taas turkinkyyhky kohti maatilaa. Peippo näkyi taas keltasirkkuparvissa ja ruokinnalla kävi kuusitiaiainenkin ja hömötiainen kuului lähistöltä.

Koska turkinpulu oli hoitunut niin helposti oli aamu vielä nuori, joten päätimme suunnata kuukkelimetsiin. Metsäteillä oli sen verran lunta, että jouduimme kävelemään aika kaukaa mutta kävely tuotti töyhtötiaisia, pari pyytä sekä kanahaukan mutta vaikka kiertelimme aika pitkään kuukkelimetsässä, emme löytäneet mitään muuta.

Siikalahden kierroksella Kannaksella näkyi vielä varpushaukka sekä tien yli vilahtanut varpuspöllö. Mutta muuta ei sitten enää löytynyt.

8.1. päätimme Artun kanssa suunnata kuukkelimetsiin uudestaan mutta nyt ajoimme perille asti, kun edellispäivänä olimme huomanneet toista reittiä pystyvän vielä ajaa. Kuukkelit pysyivät yhä vain piilossa mutta onneksi sinnikäs yrityksemme palkittiin pohjantikalla.

Retken muita havaintoja olivat Koirniemessä näkynyt isolepinkäinen ja Tarvaslammen mustarastas ja pari harmaapäätikkaa. Muuten oli todella vaisua.

11.1. Moskuunniemessä Partasen Harrin ruokinnalla ruokatunnilla käydessäni näin ylilentävän merikotkan ja ruokinnalla alkoi käydä kiva vilinä, kun siinä vieraili keltasirkkuja, vihervarpusia, urpiainen, pyrstötiaisia sekä parhaana järripeippo. Tiviän ruokinnallamme näkyi vielä valkoselkätikka.

Viikonloppuna kelit olivat surkea. Vettä satoi ja tuuli mutta teimme silti 14.1. lauantaina 12 kilometrin hiihtolenkin Kinnarsalmen ja Tönkivaaran laduilla havaiten metson ja kanahaukan sekä metsätiaisia.

15.1. kävin vielä surkeammassa kelissä hiihtämässä Tarvaslammelta kuukkelimetsiin kuinka ollakaan siellä neljä kuukkelia tuli taas tuttuun tapaan minua moikkaamaan. Myös teeriä, pyy ja töyhtötiainen tuli havaittua vaikka vettä satoi ja tuuli ihan kunnolla.

J.A.

Ajelimme Hannan kanssa Kouvolaan 5.12. työpäiväni päätyttyä. Illalla majoituimme Hannan siskon Elissan luokse, jossa söimme ensin tukevasti ja sitten lähdin itse vielä Ylätalon Teon kanssa lyhyelle pohjustusretkelle, jolla näimmekin sarvipöllön muttemme muuta.Retkemme aikana sisarukset ehtivät hyvin suunnitella omaa ralliaan.

6.12. herätyskellot soivat jo klo 5:20 ja Teo saapui hakemaan minua klo 6:00. Aloitimme samaiselta sarvipöllöltä mutta eihän sitä tietenkään löytynyt. Eikä löytynyt mitään muutakaan, joten lopulta klo 8:15 haimme Vänskän Antin kyytiin ja suuntasimme Tanttariin.

Aamun pikkuhiljaa valjetessa aukesi lajilistamme punatulkulla ja kasvoi pikkuhiljaa tavallisilla mutta myös muutamilla paremmilla lajeilla kuten peukaloisella, harmaapäätikalla, pyyllä ja varpuspöllöllä.

Jatkoimme Kymijoen rantaan, josta kuningaskalastaja ja harmaahaikara sekä pakolliset telkät, sinisorsat, isokoskelot ja telkät hoituivat nopeasti mutta pienen ajelun jälkeen olimme löytäneet myös mustalinnun, pari pilkkasiipeä sekä isolepinkäisen. Pari koskikaraakin löytyi helposti.

Varmat ja pakolliset turkinkyyhky ja pähkinähakki pettivät mutta pikkukäpylintu parvi sentään näkyi ennen kuin oli pikkuhiljaa aika siirtyä kohti etelää. Hiiripöllön sekä teeriparven pointsattuamme jatkoimme kohti Raussilaa, josta oli ilmoitettu niin uuttukyyhkyjä kuin peltopyyparvikin. Nämä ihme kyllä löytyivät nopeasti, joten päätimem ajaa aina Tammijärvelle asti, josta onneksi löytyi pohjustettu uivelo sekä pari varpushaukkaa.

Toinenkaan yritys turkinpuluille ei tuottanut tulosta mutta sentään peippo löytyi lajilistalle ja toinen Ratulan visiitti tuotti tulihaukan. Sitten alkoikin jo ilta hämärtää ja kiireellä haimme varmat fasaanit ennen kuin pääsimme Keltakankaan kaatopaikalle, josta jo kaikki naakat ja varikset olivat lähteneet muualle yöpymään. Pari kanahaukkaa, hiirihaukka sekä yllättäen myös pari hemppoa kuitenkin löytyi.

Ilta meni vielä epätoivoisessa sarvipöllöjahdissa, mutta ilman tulosta ja klo 16:30 päättyi ralli ja purku Anjalankosken ABC:lla alkoi klo 17:00. KyLY tarjosi taas osallistujille pizzat ja Mäkisen Antto toimi rallin purkajana. Mukana oli ollut vain kolme joukkuetta Kouvolassa liikkuen sekä yksi rannikolla kierrellyt ja yksi Kotkassa ekona liikkunut joukkue.

Ehkä hieman yllättäen emme tällä kertaa voittaneet rallia vaikka meillä oli mennyt ihan kohtuullisen hyvin. Toki meillä oli turhan paljon helppoja puutteita kuten räkättirastas, pyrstötiainen, useampikin tikka jne. mutta ihan mukavasti ässiäkin. Gulssit kuitenkin olivat keränneet pari lajia enemmän ja saaneet kasaan 54 lajia, kun meidän oli tyytyminen hopeaan 52 lajilla. Rannikon porukka jäi meistä jo hieman reilummin ja Hanna ja Elissa olivat ensikertalaisina löytäneet Kouvolasta 39 lajia – heilläkin kuitenkin muutama ässä ja useita meiltä puuttuneita lajeja.

Purun jälkeen ajelimme lumisateessa takaisin Parikkalaan, jossa onkin jo kaikki paikat jäässä, joten ennen maaliskuun loppu ei pahemmin lintuja tarvinne katsella…

J.A.

Lokakuun 30. kiertelimme hieman Siikalahtea ja Tyrjää havaiten vielä 40 valkoposkihanhen parven, haapanoita, uiveloita, merikotkan, isolepinkäisen sekä Tyrjänjoella koskikaran.

Vaikkei tänä vuonna ollut marraskisasta ollut mitään puhetta, alkoi muutama paikallinen kerätä lajeja, joten pitihän minunkin vähintään heidän kiusakseen hieman kierrellä lajien perässä. 2.11. näkyi Vartialahdessa mustalintuja ja pilkkasiipiä, Härskiinmutkasta silkkiuikku, merimetsoja sekä merikotka ja Tyrjänjoella koskikara. 3.11. Siikalahdella kellui vielä 77 laulujoutsenta, 4 haapanaa ja uivelo ym. ja 4.11. näkyi parissakin paikassa merikotkia sekä naurulokkeja, Kirkonkylällä pieni tilhiparvi ja Rautalahdella isolepinkäinen ym.

5.11. tein talvilintulaskennan, jonka saldoa olivat enää vain 7 laulujoutsenta, 2 valkoposkihanhea, tukkasotka, 3 telkkää, 193 isokoskeloa, hurjat 75 teertä, 5 merimetsoa, 4 merikotkaa, kanahaukka, 17 kala- ja 5 harmaalokkia, Huhmarisessa tien vieressä päivystänyt hiiripöllö, 5 käpytikkaa, aamulla kotirannassa totaalisesti yllättänyt västäräkki, Mantilanniemen rannassa olleet pari punakylkirastasta, jopa 15 hippiäistä, 79 sini-, 153 tali- ja vain 2 hömötiaista, 6 puukiipijää, 20 närheä, 16 harakkaa, 42 naakkaa, vain 5 varista, jopa 23 korppia, 6 pikkuvarpusta, 19 viherpeippoa, 66 vihervarpusta, 36 urpiaista, tundraurpiainen, 20 punatulkkua sekä 40 keltasirkkua.

6.11. teimme Saaren kierroksen Partasen Harrin kanssa ja mukavampia haviksia olivat Pohjanrannan 50 valkoposkihanhen parvessa ollut nuori tundrahanhi, muutamat lapa- ja tukkasotkat, alli, uivelot, merikotkat, isolepinkäinen, Pohjasuolta pikkuvarpusten seasta vielä löytynyt yksi varpunen sekä yksi risteymävarpunen ja Akanvaaran Tetrisuolla viherpeippoparvessa olleet 5 järripeippoa. Sittenpä menikin aika hiljaiseksi ja etenkin pimeäksi, joten uusia lajeja ei näkynyt.

12.11. ajelimme Joensuuhun PKLTY:n 50 vuotisjuhliin sekä BirdLifen edustajiston kokoukseen. Matkan varrella näkyi Kiteellä metso, kanahaukka sekä räkättirastas. Viikonloppu oli mukava, kun näkyi tuttuja pitkästä aikaa!

Särkisalmella oli vielä 14.11. naurulokki paikalla ja uudeksi marraslajiksi näkyi harmaapäätikka, mutta päivän lintu oli Partasen Harrin edellispäivänä Tiviän pelloilta löytämä isolepinkäisen kuvatus. Edellisiltana Harri laittoi minulle kuvan lentävästä lepinkäisestä, joka heti näytti epäilyttävältä. Pyysin kuvia lisää ja lintu näytti yhä vain mielenkiintoisemmalta. Ruokatunnilla kävin sitten itse paikalla ja lintuhan lensi heti vielä liikkuvan autoni edestä myyrää kantaen. Se laskeutui lyhyeksi aikaa pensaaseen ja ehdin katsoa sitä kiikareilla ja ottaa muutaman kuvan ja kyllä epäilykset taigaisolepinkäisestä vain vahvistuivat. Valitettavasti ruokatuntini on lyhyt ja vaikka lintu jäi paikalle, en voinut jäädä sitä sen enempää kyttäämään.

Palasin kuitenkin paikalle myös seuraavien päivien ruokatunneilla ja lähes joka kerta lepinkäinen löytyi onneksi näkyville. Lopulta pääsin ottamaan siitä parempia kuviakin vaikka se oli ärsyttävän arka ja lensi aina kauas, kun yritin sitä lähestyä. 15.11. näkyi myös viimeiset tukkasotka ja pilkkasiipi. 17.11. oli niin tuulista, ettei lepinkäinen ollut näytillä mutta Järvenpään peltojen kohdilta Harri Hölttä löysi hiiripöllön, jonka näin ohi ajaessani. 18.11. oli lepinkäinen taas näytillä ja seuraavana päivänä, lauantaina, suuntasimme Hannan kanssa heti aamusta sitä kyttäämään. Lintu oli taas todella liikkuva mutta Hanna sai jotain lisäkuvia ja mikä tärkeintä otimme oksennuspallon talteen DNA-tutkimuksia varten.

Jatkoimme retkeä kuukkelimetsiin ja kuukkelit löytyivätkin helposti, kun viimeiset neljä lintua tuli taas meitä moikkaamaan. Metsäretki tuotti myös pohjantikan, töyhtötiaisen sekä pari metsoa. Kangaskylältä hoidimme Hannan aiemmin löytämän pähkinänakkelin.

20.11. tein toisen metsäretken samoille mestoille ja sain lisälajiksi vielä pikkukäpylinnun, Muuten lajisto oli samaa, mainittavampina merikotka sekä samainen hiiripöllö, joka jäikin 6-tien varteen pitemmäksi aikaa.

26.11. näkyi Tiviällä valkoselkätikka pari, joten seuraavana päivänä laitoimme paikalle taas tikka ym. ruokinnan pystyyn. Ruokintaa pystytellessämme löytyi lähipuista nakkelipari. Niinpä jo seuraavana aamuna 27.11. olimme paikalla kokeilemassa, saisimmeko nakkelit renkaisiin. Ruokinnalla ja sen liepeillä näkyi pari valkoselkätikkaa ja hömötiaista sekä kymmenkunta pyrstötiaista ja nakkeli kuului taas lähistöltä, mutta ruokinnalle ne eivät vielä olleet löytäneet. Renkaan sai siten vain kymmenkunta sini- ja talitinttiä sekä käpytikka. Yksi sinitintti oli vanha kontrolli ja kaikkein mukavin kontrolli oli kolme vuotta aiemmin paikalla rengastamamme puukiipijä. Kävimme kokeilemassa myös hiiripöllön rengastusta, mutta sitä ei tekomyyrämme kiinnostanut sitten pätkääkään, kun aitojakin näytti olevan tarjolla.

Seuraavana päivänä olivat nakkelit löytäneet ruokinnalle kuten harmaapää- ja valkoselkätikkakin sekä korppi ja pari närheä. Lisää marraslajeja ei enää löytynyt ja vaatimaton retkeily tuotti vaatimattoman lajimäärän eli 58 lajia. Mutta oli tämä kyllä poikkeuksellisen huono marraskuu – luonnollisena jatkona muutenkin poikkeuksellisen huonolle vuodelle!

3.12. kiertelimme jäätymässä olleet Simpelejärven selät Höltän Harrin kanssa mutta näimme vain laulujoutsenen, 23 sinisorsaa, isokoskeloita sekä jokusen kala- ja harmaalokin sekä Tähtiniemen pelloilla isolepinkäisen. Eli köyhää oli! Hiiripöllö oli nyt Kukonkannan paikkeilla ja Tarvaslammen visiitillä näkyi mustarastas, jota en ollut marraskuussa nähnyt lainkaan.

4.12. kävimme sitten pyydystämässä nakkelit ruokinnalta ja tämä nuori pari sai yksilölliset värirenkaat, joista ne tunnistaa jatkossa hyvin. Saa nähdä, jäävätkö ne lähistölle asumaan? Taas näkyi pyrstötiaisia ja harmaapää sekä pikkutikkakin mutta verkosta tuli vain tali- ja sinitiaisia.

J.A.

Matkanvarsibongailua

13.10. lopettelin työpäivän yhden aikaan ja kotiin päästyäni pakkailin auton aivan täyteen tavaraa ja lopulta hieman ennen kolmea menin hakemaan Hannaa töistä. Jouduimme vielä käymään kotona noutamassa viimeiset tavarat ja näin vasta hieman ennen puolta neljää pääsimme matkaan.

Olin itse elänyt koko iltapäivän tulisilla hiilillä, sillä Kotkasta oli päivällä löytynyt jo kerran Espoon Laajalahdella nuijaamani pikkumerimetso. Ajelimmekin suoraan Kotkaan ja täytyy sanoa, ettei koskaan ole Kotka tuntunut olevan niin kaukana. Iltapäivällä pikkumerimetso oli lentänyt jonnekin mutta onneksi ollessamme noin puolimatkassa tuli viesti, että lintu oli palannut löytöpaikalleen. Ja noin varttia ennen kuin olimme perillä Kyminrannassa tuli tieto, että Hannan veli Miika oli paikalla. Soitimmekin hänelle, että pitäisi lintua hallinnassa saapumiseemme saakka.

Automme oli alkanut kolisemaan uhkaavasti, mutta onneksi lopulta pääsimme Kyminrantaan, jossa ystävälliset vastaantulijat kertoivat linnun olevan yhä paikalla ja jopa näkyvän jo tien varteen. Niinpä sain heti kuitattua eliksen numero 399. Koska pikkumerimetso oli yllättävän lähellä, juoksin saman tien hakemaan autosta kamerani ja kohta olimme rannassa Miikan luona ottamassa linnusta kuvia. Ja kylläpä se näytti pieneltä ollessaan oksalla parin isokoskelon vieressä.

Noin 15 minuuttia ehdimme pikkumerimetsoa katsella, kun se nousi siivilleen ja lensi katveeseen Hovinsaaren penkkatien suuntaan. Niinpä testailimme vielä autoamme ja koska kolina ei tuntunut liian pahalta, lähdimme jatkamaan pitkää ajoamme, nyt sentään jo oikeaan suuntaan.

Ajoimme lopulta Tampereelle asti, jossa päätimme yöpyä Scandic hotellissa. Saimme mukavan huoneen ja unta ei tarvinnut kauan odotella.

Porissa

14.10. heräsimme aikaisin ja taas auton kolistessa ajelimme Poriin, jossa nappasimme pika-aamiaisen ja ajoimme sitten Konepajanrantaan ennen auringon nousua. Klo 7:30 paikalle saapuivat Kouvolasta aikaisin liikkeelle lähteneet Teo Ylätalo sekä Elissa Soikkeli ja yhdessä kävelimme rantaan lokkeja katsomaan.

Tavoitteenamme oli löytää Mäkelän Petterin löytämä etelänharmaalokkikandi. Itsehän en juuri lokkeja koskaan edes näe, joten toivoimme paikalla olevan paikallisia tai edes jotain lokit tuntevia harrastajia, mutta alkuun saimme katsella lintuja keskenämme. Löysimme aika pian oikean näköisen linnun ja vertailimme sitä paikalla aiemmin kuvattuun lintuun. Kohta paikalle saapuivat Andreas Lindén sekä Jyri Stranberg ja yhdessä totesimme katsovamme aivan oikeaa lintua. Ehdimme löytää parvesta nuoren selkälokinkin ennen kuin merikotka tuli paikalle ja sekotti pakan totaalisesti. Pian paikalle saapui muitakin bongareita mutta oikeaa lokkia ei enää löytynyt (kuin vasta illalla).

Kun lokkikin oli hoidettu, päätimme Hannan kanssa hoitaa velvollisuuksia, kun kerrankin olimme sivistyksen parissa arkena. Eli ajoimme Porin Poliisille hakemaan passeja. Ihmeeksemme pääsimme saman tien kaikkien jonojen ohi, sillä toimistolla oli joku ohjelmistohäiriö ja vain meidän tarvitsemat ohjelmat olivat toiminnassa. Normaalisti olisimme kuulemma joutuneet jonottamaan yhdestä kolmeen tuntiin – nyt pääsimme koko touhusta alle vartissa.

Niinpä ehdimme aamupalalla käyneiden Teon ja Elissan kanssa Poriin retkelle ja suuntasimme ensin Kaarluodon lintutornille. 3 jalohaikaraa, 2 merihanhea ja sinisuohaukan nähtyämme ja viiksitimaleita kuultuamme jatkoimme Teemuluodon tornille, jossa havainnot jäivät isolepinkäiseen ja kaukana lennähtäneeseen timaliparveen.

Sitten oli aika suunnata kauppaan ostamaan loput reilun kahden viikon eväistä ym. Molemmat autot olivat aivan täynnä tavaraa, kun lähdimme ajamaan kohti Kuuminaisia ja Salokankaan rantaa.

Rannassa olivat jo aamulla Savonlinnasta matkaan lähteneet Veikka Kosonen ja Oskari Saunisto odottamassa ja pian saapuivat Mäkelän Petteri ja Tomas Swahnkin. Viimeiset pakkailut tehtyämme, saapui Salokankaan Tommi paatilleen ja aloimme täyttää veneen pohjaa tavaroillamme. Olimme pian muuten valmiina mutta yksi autokunta yhä puuttui. Lopulta soitin veljelleni Pirkalle ja saimme kuulla heidän tulevan vasta noin vartin päästä. Tästä tiedosta tietenkään ei Tommikaan ilahtunut mutta ei siinä auttanut kuin odotella. Lopulta Pirkka kurvasi rantaan yöjunan Helsinkiin saapumisen jälkeen kyytiinsä nappaamat Ahti Ihonen sekä Pyry Laurikka kyydissään ja saimme heidänkin tavarat veneeseen ja pääsimme lopulta matkaan kohti Säppiä.

Säppiin

Kerrankin meri oli aika rauhallinen ja olimme Säpissä ennen iltapäivä neljää. Tavarat oli nostettu nopeasti laiturille ja Tommi pääsi puksuttamaan takaisin Kuuminaisiin. Meillä menikin sitten tovi kaiken roinan roudaamisessa asemalle.

Koska muuta porukkaa oli taas viime tipassa perunut asemalle tuloaan, oli aseman ns. ykköspuolella tilaa yllin kyllin, joten Laurikan Pyry majoittui sinne paremman nettiyhteyden toivossa Ahtin, Petterin ja Tomaksen kanssa. Näin meille kakkospuolellakin jäi hieman enemmän tilaa.

Kun kaikki olivat valmiita, kokoonnuimme pihassa, josta jo näkyivät ensimmäiset merisirrit Ulkolaskulla ja kohta lähtivät rengastusorientoituneet laittamaan Peräkulman rengastuspaikkaa toimintakuntoon ja me muut kiertämään saarta sen verran kuin vielä ehtisimme.

Kierron parhaat havainnot olivat myöhäiset pensastasku ja valkoviklo sekä useampikin lehtokurppa. Illan pimennettyä pieni tehojoukko lähti vielä lämpökameroiden, otsalamppujen ja haavien kanssa maastoon ja he yllättivät tuomalla rengastettavaksi pari jänkäkurppaa, lehtokurpan sekä merisirrin! Kun vielä pöllöverkostakin tuli saaliiksi helmipöllö, oli reissun aloitus ollut mitä mainion.

Kovaa duunia

Mutta jos reissu oli alkanut hyvin niin jatko oli sitten aika tasapaksua. Päivät sujuivat tuttuun tapaan: Rengastajat heräsivät ensimmäisinä ja lähtivät verkoille siten, että kaikki verkot olisivat pyynnissä puoli tuntia ennen auringon nousua. Seuraavaksi heräsivät rengastusapulaiset, joita niitäkin riitti, sillä nuorisosta ainakin osalla on tavoitteena omat luvat. Ja viimeiseksi heräsivät aamuvakiolle menijät, jotka staijasivat muuttoa Prakalan pommikopilla auringon noususta pari tuntia. Tai no eräs ei tainnut pariin ensimmäiseen päivään nousta sängystä ollenkaan…

Verkoilla oli hämmästyttävän köyhää ja vaikka lintuja joinain aamuina tulikin, oli lajisto aivan peruskamaa. Niinpä ainakin osa verkoillaolijoista oli valmis osallistumaan saaren kiertoon, kun aamuvakio oli lusittu – sekin aina ilman mainittavia havaintoja, vain vähäistä peruslajistoa ynnäillen.

Saaren kierto tehtiin kyllä joka päivä kunnolla, sillä porukkaa osallistui komppaamiseen yllin kyllin ja komppaaminenkin oli niin tehokasta kuin se nyt todella rehevissä ja runsasmarjaisissa tyrnipuskissa oli mahdollista.

Mainittavampia havaintoja alkupäiviltä olivat mm. tundrakurmitsa, pari tylliä, suokukot, vaihteleva määrä meri- ja suosirrejä joka päivä, jänkäkurpat, mereltä saareen saapunut uuttukyyhky, pari suopöllöä, muutama merikihu, jokunen selkälokki, hernekerttu, isokäpylinnut sekä yhä saaressa olleet pensastasku ja valkoviklo. Myös kohtuullista varislintumuuttoa havaittiin yhtenä päivänä, jolloin muutti mm. toistasataa mustavarista.

Verkoilta ei tullut edelleenkään mitään mainittavaa, mutta parina iltana käytiin taas haaveilemassa ja toisena saaliiksi saatiin jopa 7 jänkäkurppaa, taivaanvuohi sekä pari merisirriä ja toisena 4 merisirriä.

18.10. aamuvakiolla näkyi etelänkiisla, joka kääntyi lentämään suoraan poispäin ja jäi vain minun tunnistamakseni sekä muuttohaukka ja merikihu. Niin valkoviklo kuin pensastaskukin olivat viimeistä kertaa paikalla. Verkoilta saatiin ensimmäinen vähänkään mielenkiintoinen lintu eli idäntiltaltti, joka ei kuitenkaan herättänyt sen verta mielenkiintoa, että kukaan olisi sitä jaksanut bongata. Päivällä miehitys väheni Petterillä, joka lähti mantereelle töihin.

Eka rari

Seuraavana päivänä 19.10. viivyttelijöitä ei enää näkynyt. Muutenkin saari tuntui entistäkin tyhjemmältä ja ehdinkin jossain vaiheessa todeta, että niin kauan on toivoa, kun pulmusia ei näy – ja noin parikymmentä metriä tästä, lähti jaloistamme lentoon muutama pulmunen!

Mutta vain hetkeä myöhemmin Hanhistossa minun ja Oskarin edestä nousi lentoon kolme lintua, joista kaksi tunnistui heti pajusirkuiksi, mutta kolmas lintu näytti oudolta. Lentotyylistä tuli heti mieleen pieni kiuru, vaikka se nyt poukkoilikin sirkkujen mukana varsin epätyypillisesti edes takaisin. Lintu näytti myös vaalealta ja vatsapuolelta kuviottomalta. Yritin nuotittaa lintua muille mutta muut eivät oikein saaneet siitä koppia ennen kuin se laskeutui takaisin ruovikon taakse.

Sovimme komppaavamme linnun uudelleen siten, että Veikan kanssa jäimme kameroinemme odottamaan. Lopulta lintu nousi aivan eri paikasta lentoon kuin olimme kuvitelleet, emmekä näin olleet vielä valmiina kuvien ottoon mutta nyt muutkin alkoivat uskoa sanomisiani – lintu todellakin näytti lyhytvarvaskiurulta! Kohta lintu nousi Hanhiston hauruilta itsestään lentoon ja lensi ohitsemme ja sain siitä ihan kelvolliset määrityskuvat otettua – se oli kuin olikin lyhytvarvaskiuru! Lintu laskeutui taas hauruille ja saimme siitä paljon paremmatkin kuvat otettua ja kaikki halukkaat ehtivät paikalle sen bongaamaan.

Kun katselimme kuvia linnusta tuli Veikka kertomaan, että he olivat Oskarin kanssa edellspäivänä kuvanneet samalla paikalla linnun, jota eivät olleet tunteneet. He olivat ottaneet linnusta videota ja näyttäneet sitä rengastuspaikalla. Ilmeisen huonolaatuinen video aurinkoisessa kelissä näytettynä kesken rengastelun ei ole paras mahdollinen keino linnun määrittämiseksi ja lintu oli dissattu kiuruksi. Nyt jälkikäteen, kun meille muillekin video näytettiin, oli helppo todeta ”lyvakin” olleen paikalla jo edellisenä päivänä…

Pikkukivaa

20.10. näkyi toisena aamuna peräkkäin aamuvakiolla hieman hanhimuuttoakin ja ehdottomana piristyksenä näkyi nuori leveäpyrstökihu, joka ohitti meidät mukavan läheltä ja laskeutui lopulta Ulkolaskun lähelle aallokkoon kadoten. Ihme kyllä Peräkulmasta asti saapuneet bongaritkin kuitenkin näkivät linnun, kun se nousi sopivasti heidän käyntiensä aikana lentoon turhan kauas tyrskyihin lopulta tipahtaen.

Kierroksella lyhytvarvaskiuru oli yhä paikalla mutta se oli todella arka, joten hyvät kuvat jäivät haaveeksi.

Hauruilla poikkeuksellisen runsaina ruokaillleet merisirrit puolestaan olivat hyvin kuvauksellisia. Paikallaan kökötävä kuvaaja päätyi helposti jopa niiden piirittämäksi.

Duuni jatkuu

21.10. saapui Vastamäen Jani päiväretkelle, mutta lisäkomppausvoimakaan ei auttanut – niin tämä kuin seuraavatkin päivät olivat ehkä saaren historian tylsimpiä. Keli oli yhä mitä mainioin – aamuvakiolla ei tarvinnut hanskoja ja kierroksella tuli aina hiki ja niinpä ei ollut ihme, että sudenkorentoja näkyi runsaasti ja kolmea lajia päiväperhosiakin havaittiin – parhaina lajeina useita idänkirsikorentoja ja helmihopeatäpliä – mutta linnut puuttuivat. Paskalaguunilla jo aimminkin näkynyt oudon näköinen osittain leukistinen tiltaltti näyttäytyi taas – olimme nimenneet sen Phylloscopus paskalaguensikseksi.

22.10. oli vaihtopäivä, kun Pirkka ja Ahti lähtivät ja tilalle saapui rengastusharjoittelijaporukkaa, joita piti saapua isompikin porukka, mutta saapuikin nyt vain kaksi – Joonatan Toivanen sekä Riku Kangasniemi – loput saapuisivat myöhemmin.

Jos jokunen lintuhavainto pitää parilta tylsältä päivältä mainita niin muuttava lapasorsa, hanhiparvesta erottunut lyhytnokkahanhi sekä jokunen harmaahaikara ja verkoilta saatu idäntiltaltti, jota ei taaskaan kukaan vaivautunut bongaamaan.

24.10. Krävelistä löytyi renkaaton idäntiltaltti ja heti perään Takalahdelta todella myöhäinen pensaskerttu, jotka vähän piristivät jo aika väsynyttä porukkaa. Illalla helmipöllöatrappi tuotti helmipöllön, jota verkosta irrotellessani huomasin päällä pyörähtämässä käyneen sarvipöllön.

25.10. aamuvakio tuotti taas allekirjoittaneelle Säpin pinnan, kun taviokuurna kävi lentelemässä lähimetsikön päällä. Myös suopöllö sekä myöhäinen vanha suosirri näkyi ja päästi kuvaamaankin itseään mukavasti merisirrien kanssa Krävelin kärjessä touhuillessaan.

Pieni palkinto vielä

26.10. näkyi aamuvakiolla vielä sama suosirri ja ruokkeja kirjattiin 114 lintua ja 9 riskilääkin. Eli jotain merellä sentään välillä liikkui. Vakion jälkeen tuli jo reissun kolmas havainto taiga-/metsäkirvisestä. Kahta aikaisempaa ei oltu saatu lajilleen, mutta nyt Peräkulman rengastusporukka onnistui löytämään linnun näkyville ja kuvasta lintu oli juuri ja juuri tunnistettavissa taigakirviseksi. Minulla oli vakion jäljiltä vielä aivan liikaa vaatetta mutta onneksi nuoriso malttoi odottaa ja kohta juoksin elisintoilijoiden perässä pitkää metsäpolkua pitkin kohti Peräkulmaa.

Kirvinen oli lentänyt jossain vaiheessa maahan ruovikon lähelle mutta sen jälkeen erilaisia lintuja oli nähty lennähtävän siellä täällä. Niinpä päätimme rauhoittaa tilanteen ja odottaa Teonkin paikalle, ennen kuin komppasimme ruovikon lähiniityt. Ja sieltähän se kirvinen nousi äännellen ja laskeutui jopa näkyviin lähipuiden latvustoon, jossa se siirtyili puusta toiseen jonkin aikaa, jolloin jokunen kuva saatiin kuitenkin otettua ja osalle porukasta näin elis hoidettua. Lopulta lintu laskeutui taas ruovikon reunaan, josta se löytyi vielä viimeisenä paikalle saapuneillekin ja näkyi ja kuului vielä kierrokselle lähdettyämmekin kertaalleen.

Illalla saapui loput kolme rengastusharjoittelijaa, Juho Tirkkonen sekä Petteri tyttärensä Mimosan sekä tämän kaverin kanssa. Saapunut porukka suuntasi heti kirvistä bongaamaan mutta eipä sitä löytynyt.

Vähiin käy ennen kuin loppuu

27.10. Petteri löysi vielä aamulla taigakirvisen Peräkulmasta mutta ilmeisesti sen jälkeen sitä ei enää havaittu. Muutenkin päivä oli aivan käsittämättömän tasapaksu, vaikka komppaajia oli melkoinen rivi. Illalla jouduimme toteamaan viikonlopun sääennusteen sellaiseksi, että saaresta pääsisi poin vain seuraavana aamuna tai sitten vasta sunnuntaina illalla (ehkä). Niinpä meidän piti päättää lähteä saaresta paria päivää suunnittelemaamme aikaisemmin.

28.10. olin itse pakkaillut kaiken valmiiksi ennen vakiota, jolla pikkuporukalla näimme etelänkiislan sekä vuorihempon parhaimpina. Vakion jälkeen oli kaikki tavarat valmiina laiturissa ja pian Salokankaan Tommi saapui. Saareen jäi vain rengastusharjoittelijaporukka sekä Juho. Kyyti oli taas leppoisa ja lopulta olimme Kuuminaisissa, jossa pakkasimme taas autot täyteen ja lähdimme vielä porukalla kohti Poria, jossa kävimme pizzalla.

Matkanvarsibongailua taas

Sitten oli aika heittää isolle osalle porukasta hyvästit. Petteri lähti vielä jeesaamaan Veikkaa ja Oskaria aroharmaalokkibongauksessa, joka lopulta onnistuikin. Me lähdimme ajamaan Teon auton edellä kohti Helsinkiä.

Automme taas kolisi mutta nyt se alkoi myös nykiä todella pahasti. Lopulta yhdessä mäessä se laittoi ajonestonkin päälle ja jouduimme pysähtymään. Teo ajoi ohitsemme ja soitti kohta mutta neuvoimme heitä jatkamaan matkaa. Tulisimme kyllä perässä. Onneksi automme lähti taas toimimaan yhtä huonosti kuin aiemminkin mutta ihme kyllä, kun sillä ajoi alle 80 km/h ja kiihdytti vain varovasti ja rullasi ylämäet, pääsimme lopulta mekin Helsinkiin.

Tokoinrannassa ei paikalla ollutta mustanmerenlokkia meinannut löytyä, mutta Laurikan Pyryn johdolla marssimme katsomaan Töölönlahden puolta, josta lintu löytyi aivan vastarannalta, jossa sitä moni kuvaaja oli kuvaamassa. Päätimme ajaa paikalle autolla, mutta eipä lintua eikä kuvaajia enää näkynyt. Löysimme kuitenkin illan jo hämärtäessä paikalta pikku-uikun, jota ei ihme kyllä kukaan aiemmin paikalla käynyt harrastaja ollut havainnut. ”Mumelo” jäi näin kuvaamatta mutta kaikki paitsi minä sai siitä eliksen.

Varovasti ja hitaasti ajamalla pääsimme lopulta illaksi kotiin ja viikonloppu menikin reissusta toipuessa. Sen verran vaisu pariviikkoinen Säpissä oli ollut, että saapa nähdä, mitä seuraavalla syyslomalla tehdään? Onneksi auton viat osoittautuivat pieniksi ja alkuviikosta sekin oli taas kunnossa.

- J.A.

Syyskuusta ei kauheasti jäänyt kerrottavaa, mutta yritetään nyt jotain.

Tetrisuolla punajalkahaukka päästi vihdoin kuvaamaankin itseään kuun ensimmäisinä päivinä. 2.9. tein hylsyreissun Luumäelle, jossa samainen Parikkalan läpi jossain vaiheessa huomaamatta livahtanut isohaarahaukka oli ollut pari päivää bongattavana ja nähty vielä samana aamuna mutta eipä sitä tietenkään enää näkynyt – missään muuallakaan.

3.9. kuului Siikalahdella vuodariksi pohjansirkku sekä pikkusieppo ja pari tylliä muutti ja 4.9. aloitimme syyspyynnit ja saaliiksi tuli peukaloinen, rautiainen, 8 punarintaa, 2 ruokokerttusta, herne-, pensas- ja 2 lehto- ja mustapääkerttua, 6 pajulintua, sini- ja 4 talitiaista, 10 peippoa, 2 kelta- ja 4 pohjansirkkua. Havaitsimme myös vuodariksi sinirinnan sekä kuusitiaisen, 4 muuttavaa pohjansirkkua sekä laskimme yöpymään saapuneita kurkia 639 ja jalohaikaroita 19 lintua ym.

6.9. hylsyilimme Soikkelin Elissan kanssa niittysuohaukkaa Savonlinnan Kerimäen Kitkasuolla mutta keskustan mandariinisorsa sentään löytyi helposti. 7.9. pääsin sentään kuvaamaan Tetrisuolla sinisuohaukkoja – hienoja nekin on.

Seuraava mainittava retki alkoi 9.9. jolloin suuntasimme Joensuun Enon Palovaaraan pohjansirkkurengastusretkelle. Illalla jo viritimme verkot ja yritimme pöllöjä. Kuulimme ja saimmekin yhden helmipöllön rengastettua.

10.9. aamun ensimmäinen lintu verkossa oli sinipyrstö ja päivän saalis muuten oli 2 metsäkirvistä, 8 rautiaista, 8 punarintaa, sinirinta, punakylkirastas, 2 hernekerttua, 3 tiltalttia, 5 pajulintua, hippiäinen, 3 talitiaista, urpiainen, ruskourpiainen, 11 pajusirkkua sekä pohjansirkkuja mukavat. 50r+3 kontrollia. Illalla verkoilla käviniin varpus- kuin helmipöllökin kääntymässä mutta kiinni niitä ei saatu.

11.9. laitoimme verkkoja vielä tuplamäärän mutta saalis ei kasvanut; 9 rautiaista, 15+1k punarintaa, 4 sinirintaa, 5 tiltalttia, 6 pajulintua, 4 hippiäistä, 4 talitiaista, hömötiainen, peippo, 11 urpiaista, 14 paju- sekä 48 pohjansirkkua sekä päivän parhaana taigauunilintu. Pohjansirkuilla oli kovaa muuttoa ja havaitsimme ainakin 80 muuttavaa lintua sekä myös mm. 11 isokäpylintua.

12.9. Siikalahdella näkyi jopa 22 jalohaikaraa sekä 841 kurkea ja 13.9. laskin Härskiinmutkasta 63 merimetsoa.

17.9. rengastelimme taas Siikalahdella ja käsittelimme peukaloisen, 3 rautiaista, musta- ja räkättirastaan, 3 herne-, 1 pensas- sekä 2 mustapääkerttua, 4 tiltalttia, 4 pajulintua, hippiäisen, 7 talitiaista, 14 peippoa, keltasirkun sekä 5 paju- ja 2 pohjansirkkua. Lisäksi näimme 6 muuttavaa pohjansirkkua ym.

18.9. verkkoilu tuotti metsäkirvisen, 2 rautisista, 2 punarintaa, 4 mustarastasta, 4 tiltalttia, 2 sini- ja 3 talitiaista, puukiipijän, 3+1k peippoa ja 2 pajusirkkua. Vain 3 pohjansirkkua havaittiin enää muutolla ja paras havainto oli muutolla näkynyt 2kv koiras arosuohaukka. Iltapäivän Saaren kierroskin oli varsin köyhä.

20.9. muutti lahdella komea 750 sepelhanhen parvi, myös pari kauluhaikaraa kuului yötaivaalta. Kurkisumma oli 798 ja jalluja näkyi 18. 22.9. ruokatunnilla lahdella näkyi pari pikkujoutsenta sekä 40 muuttavaa pilkkasiipeä ja illalla laskin 860 kurkea.

24.9. olimme taas ulkoiluttamassa verkkoja ja saimme mustarastas kontrollin, 2 peukaloista, 11 punarintaa, räkätti- ja laulurastaan, mustapääkertun, 6 tiltalttia, 3+1k sini-, 16+2k tali- ja hömötiaisen, peipon 12 kelta- ja 5 pajusirkkua. Muita havaintoja olivat pikkujoutsen, 268 sepelhanhea, 15300 muuttavaa muuta hanhea, 40 pilkkasiipeä,kaakkuri sekä nuori arosuohaukka ym. Hanna pääsi myös kuvaamaan patotien vieressä oleillutta luhtakanaa upeasti.

25.9. tuuli kovasti ja verkkosaalis jäi punarintaan, räkättirastaaseen, tiltalttiin, 3 sini- ja 1 hömötiaiseen sekä 3 keltasirkkuun. Sepelhanhia näkyi 128 ja kurkia 886. Ja tällä kertaa Hanna sai hyvät kuvat sinirinnasta.

26.9. Saaren kierroksella ei näkynyt mitään mainittavaa ja 28.9. ruokatunnilla Siikalahdella näkyi muutolla 5 pikkujoutsenta, 380 haapanaa, 115 jouhisorsaa, 30 tukka- ja 4 lapasotkaa, 250 allia ja 40 pilkkasiipeä. 30.9. kylällä lenteli vielä 3 haarapääskyä.

Lokakuukin alkoi vaisusti. 1.10. Saaren kierroksen mainittavimmat olivat Akonpohjan pari punasotkakoirasta sekä Pohjasuon pari isokäpylintua. Hanhetkin olivat ihmeen vähissä. Illalla Tarvaslammen saunareissulla saimme päivää vaille vuotta aiemmin rengastamamme helmipöllön kontrolloitua ja verkkojen päällä kävi myös lehtopöllö huutelemassa.

2.10. staijailimme Savonlinnan Punkaharjun Punkasalmella ilman mainittavia havaintoja. Sumu haittasi havainnointia mutta Veikka Kososen ja Oskari Sauniston kanssa jutustellessa aika sujui rattoisasti. Laakkiin käynnillä näimme harmaapää- sekä valkoselkätikan ja Parikkalaan palattuamme bongasimme Koitsanlahdelta kyhmyjoutsenen, joka oli 200. Parikkala-vuodarini.

5.10. Siikalahdella näkyi harmaasorsa ja 6.10. hylsyilin taas – tällä kertaa Espooseen asti. Edellispäivänä pikkumerimetso oli palannut illaksikin Laajalahdelle, mutta eihän se tietenkään enää palannut. Olin paikalla aivan pilkkopimeään saakka ja näin sentään pikku-uikun.

Muutaman surkean retken jälkeen seuraavat mainittavat havainnot olivat 7.10. yhä Saaren Pohjanrannassa viihtyneet 6 töyhtöhyyppää sekä 9.10. lahdella muuttanut muuttohaukka. Ja loppuviikosta alkoi vihdoin kauan odotettu syysloma.

J.A.