. . Lintuharrastajan päiväkirja Birders diary . .

Matkanvarsibongailua

13.10. lopettelin työpäivän yhden aikaan ja kotiin päästyäni pakkailin auton aivan täyteen tavaraa ja lopulta hieman ennen kolmea menin hakemaan Hannaa töistä. Jouduimme vielä käymään kotona noutamassa viimeiset tavarat ja näin vasta hieman ennen puolta neljää pääsimme matkaan.

Olin itse elänyt koko iltapäivän tulisilla hiilillä, sillä Kotkasta oli päivällä löytynyt jo kerran Espoon Laajalahdella nuijaamani pikkumerimetso. Ajelimmekin suoraan Kotkaan ja täytyy sanoa, ettei koskaan ole Kotka tuntunut olevan niin kaukana. Iltapäivällä pikkumerimetso oli lentänyt jonnekin mutta onneksi ollessamme noin puolimatkassa tuli viesti, että lintu oli palannut löytöpaikalleen. Ja noin varttia ennen kuin olimme perillä Kyminrannassa tuli tieto, että Hannan veli Miika oli paikalla. Soitimmekin hänelle, että pitäisi lintua hallinnassa saapumiseemme saakka.

Automme oli alkanut kolisemaan uhkaavasti, mutta onneksi lopulta pääsimme Kyminrantaan, jossa ystävälliset vastaantulijat kertoivat linnun olevan yhä paikalla ja jopa näkyvän jo tien varteen. Niinpä sain heti kuitattua eliksen numero 399. Koska pikkumerimetso oli yllättävän lähellä, juoksin saman tien hakemaan autosta kamerani ja kohta olimme rannassa Miikan luona ottamassa linnusta kuvia. Ja kylläpä se näytti pieneltä ollessaan oksalla parin isokoskelon vieressä.

Noin 15 minuuttia ehdimme pikkumerimetsoa katsella, kun se nousi siivilleen ja lensi katveeseen Hovinsaaren penkkatien suuntaan. Niinpä testailimme vielä autoamme ja koska kolina ei tuntunut liian pahalta, lähdimme jatkamaan pitkää ajoamme, nyt sentään jo oikeaan suuntaan.

Ajoimme lopulta Tampereelle asti, jossa päätimme yöpyä Scandic hotellissa. Saimme mukavan huoneen ja unta ei tarvinnut kauan odotella.

Porissa

14.10. heräsimme aikaisin ja taas auton kolistessa ajelimme Poriin, jossa nappasimme pika-aamiaisen ja ajoimme sitten Konepajanrantaan ennen auringon nousua. Klo 7:30 paikalle saapuivat Kouvolasta aikaisin liikkeelle lähteneet Teo Ylätalo sekä Elissa Soikkeli ja yhdessä kävelimme rantaan lokkeja katsomaan.

Tavoitteenamme oli löytää Mäkelän Petterin löytämä etelänharmaalokkikandi. Itsehän en juuri lokkeja koskaan edes näe, joten toivoimme paikalla olevan paikallisia tai edes jotain lokit tuntevia harrastajia, mutta alkuun saimme katsella lintuja keskenämme. Löysimme aika pian oikean näköisen linnun ja vertailimme sitä paikalla aiemmin kuvattuun lintuun. Kohta paikalle saapuivat Andreas Lindén sekä Jyri Stranberg ja yhdessä totesimme katsovamme aivan oikeaa lintua. Ehdimme löytää parvesta nuoren selkälokinkin ennen kuin merikotka tuli paikalle ja sekotti pakan totaalisesti. Pian paikalle saapui muitakin bongareita mutta oikeaa lokkia ei enää löytynyt (kuin vasta illalla).

Kun lokkikin oli hoidettu, päätimme Hannan kanssa hoitaa velvollisuuksia, kun kerrankin olimme sivistyksen parissa arkena. Eli ajoimme Porin Poliisille hakemaan passeja. Ihmeeksemme pääsimme saman tien kaikkien jonojen ohi, sillä toimistolla oli joku ohjelmistohäiriö ja vain meidän tarvitsemat ohjelmat olivat toiminnassa. Normaalisti olisimme kuulemma joutuneet jonottamaan yhdestä kolmeen tuntiin – nyt pääsimme koko touhusta alle vartissa.

Niinpä ehdimme aamupalalla käyneiden Teon ja Elissan kanssa Poriin retkelle ja suuntasimme ensin Kaarluodon lintutornille. 3 jalohaikaraa, 2 merihanhea ja sinisuohaukan nähtyämme ja viiksitimaleita kuultuamme jatkoimme Teemuluodon tornille, jossa havainnot jäivät isolepinkäiseen ja kaukana lennähtäneeseen timaliparveen.

Sitten oli aika suunnata kauppaan ostamaan loput reilun kahden viikon eväistä ym. Molemmat autot olivat aivan täynnä tavaraa, kun lähdimme ajamaan kohti Kuuminaisia ja Salokankaan rantaa.

Rannassa olivat jo aamulla Savonlinnasta matkaan lähteneet Veikka Kosonen ja Oskari Saunisto odottamassa ja pian saapuivat Mäkelän Petteri ja Tomas Swahnkin. Viimeiset pakkailut tehtyämme, saapui Salokankaan Tommi paatilleen ja aloimme täyttää veneen pohjaa tavaroillamme. Olimme pian muuten valmiina mutta yksi autokunta yhä puuttui. Lopulta soitin veljelleni Pirkalle ja saimme kuulla heidän tulevan vasta noin vartin päästä. Tästä tiedosta tietenkään ei Tommikaan ilahtunut mutta ei siinä auttanut kuin odotella. Lopulta Pirkka kurvasi rantaan yöjunan Helsinkiin saapumisen jälkeen kyytiinsä nappaamat Ahti Ihonen sekä Pyry Laurikka kyydissään ja saimme heidänkin tavarat veneeseen ja pääsimme lopulta matkaan kohti Säppiä.

Säppiin

Kerrankin meri oli aika rauhallinen ja olimme Säpissä ennen iltapäivä neljää. Tavarat oli nostettu nopeasti laiturille ja Tommi pääsi puksuttamaan takaisin Kuuminaisiin. Meillä menikin sitten tovi kaiken roinan roudaamisessa asemalle.

Koska muuta porukkaa oli taas viime tipassa perunut asemalle tuloaan, oli aseman ns. ykköspuolella tilaa yllin kyllin, joten Laurikan Pyry majoittui sinne paremman nettiyhteyden toivossa Ahtin, Petterin ja Tomaksen kanssa. Näin meille kakkospuolellakin jäi hieman enemmän tilaa.

Kun kaikki olivat valmiita, kokoonnuimme pihassa, josta jo näkyivät ensimmäiset merisirrit Ulkolaskulla ja kohta lähtivät rengastusorientoituneet laittamaan Peräkulman rengastuspaikkaa toimintakuntoon ja me muut kiertämään saarta sen verran kuin vielä ehtisimme.

Kierron parhaat havainnot olivat myöhäiset pensastasku ja valkoviklo sekä useampikin lehtokurppa. Illan pimennettyä pieni tehojoukko lähti vielä lämpökameroiden, otsalamppujen ja haavien kanssa maastoon ja he yllättivät tuomalla rengastettavaksi pari jänkäkurppaa, lehtokurpan sekä merisirrin! Kun vielä pöllöverkostakin tuli saaliiksi helmipöllö, oli reissun aloitus ollut mitä mainion.

Kovaa duunia

Mutta jos reissu oli alkanut hyvin niin jatko oli sitten aika tasapaksua. Päivät sujuivat tuttuun tapaan: Rengastajat heräsivät ensimmäisinä ja lähtivät verkoille siten, että kaikki verkot olisivat pyynnissä puoli tuntia ennen auringon nousua. Seuraavaksi heräsivät rengastusapulaiset, joita niitäkin riitti, sillä nuorisosta ainakin osalla on tavoitteena omat luvat. Ja viimeiseksi heräsivät aamuvakiolle menijät, jotka staijasivat muuttoa Prakalan pommikopilla auringon noususta pari tuntia. Tai no eräs ei tainnut pariin ensimmäiseen päivään nousta sängystä ollenkaan…

Verkoilla oli hämmästyttävän köyhää ja vaikka lintuja joinain aamuina tulikin, oli lajisto aivan peruskamaa. Niinpä ainakin osa verkoillaolijoista oli valmis osallistumaan saaren kiertoon, kun aamuvakio oli lusittu – sekin aina ilman mainittavia havaintoja, vain vähäistä peruslajistoa ynnäillen.

Saaren kierto tehtiin kyllä joka päivä kunnolla, sillä porukkaa osallistui komppaamiseen yllin kyllin ja komppaaminenkin oli niin tehokasta kuin se nyt todella rehevissä ja runsasmarjaisissa tyrnipuskissa oli mahdollista.

Mainittavampia havaintoja alkupäiviltä olivat mm. tundrakurmitsa, pari tylliä, suokukot, vaihteleva määrä meri- ja suosirrejä joka päivä, jänkäkurpat, mereltä saareen saapunut uuttukyyhky, pari suopöllöä, muutama merikihu, jokunen selkälokki, hernekerttu, isokäpylinnut sekä yhä saaressa olleet pensastasku ja valkoviklo. Myös kohtuullista varislintumuuttoa havaittiin yhtenä päivänä, jolloin muutti mm. toistasataa mustavarista.

Verkoilta ei tullut edelleenkään mitään mainittavaa, mutta parina iltana käytiin taas haaveilemassa ja toisena saaliiksi saatiin jopa 7 jänkäkurppaa, taivaanvuohi sekä pari merisirriä ja toisena 4 merisirriä.

18.10. aamuvakiolla näkyi etelänkiisla, joka kääntyi lentämään suoraan poispäin ja jäi vain minun tunnistamakseni sekä muuttohaukka ja merikihu. Niin valkoviklo kuin pensastaskukin olivat viimeistä kertaa paikalla. Verkoilta saatiin ensimmäinen vähänkään mielenkiintoinen lintu eli idäntiltaltti, joka ei kuitenkaan herättänyt sen verta mielenkiintoa, että kukaan olisi sitä jaksanut bongata. Päivällä miehitys väheni Petterillä, joka lähti mantereelle töihin.

Eka rari

Seuraavana päivänä 19.10. viivyttelijöitä ei enää näkynyt. Muutenkin saari tuntui entistäkin tyhjemmältä ja ehdinkin jossain vaiheessa todeta, että niin kauan on toivoa, kun pulmusia ei näy – ja noin parikymmentä metriä tästä, lähti jaloistamme lentoon muutama pulmunen!

Mutta vain hetkeä myöhemmin Hanhistossa minun ja Oskarin edestä nousi lentoon kolme lintua, joista kaksi tunnistui heti pajusirkuiksi, mutta kolmas lintu näytti oudolta. Lentotyylistä tuli heti mieleen pieni kiuru, vaikka se nyt poukkoilikin sirkkujen mukana varsin epätyypillisesti edes takaisin. Lintu näytti myös vaalealta ja vatsapuolelta kuviottomalta. Yritin nuotittaa lintua muille mutta muut eivät oikein saaneet siitä koppia ennen kuin se laskeutui takaisin ruovikon taakse.

Sovimme komppaavamme linnun uudelleen siten, että Veikan kanssa jäimme kameroinemme odottamaan. Lopulta lintu nousi aivan eri paikasta lentoon kuin olimme kuvitelleet, emmekä näin olleet vielä valmiina kuvien ottoon mutta nyt muutkin alkoivat uskoa sanomisiani – lintu todellakin näytti lyhytvarvaskiurulta! Kohta lintu nousi Hanhiston hauruilta itsestään lentoon ja lensi ohitsemme ja sain siitä ihan kelvolliset määrityskuvat otettua – se oli kuin olikin lyhytvarvaskiuru! Lintu laskeutui taas hauruille ja saimme siitä paljon paremmatkin kuvat otettua ja kaikki halukkaat ehtivät paikalle sen bongaamaan.

Kun katselimme kuvia linnusta tuli Veikka kertomaan, että he olivat Oskarin kanssa edellspäivänä kuvanneet samalla paikalla linnun, jota eivät olleet tunteneet. He olivat ottaneet linnusta videota ja näyttäneet sitä rengastuspaikalla. Ilmeisen huonolaatuinen video aurinkoisessa kelissä näytettynä kesken rengastelun ei ole paras mahdollinen keino linnun määrittämiseksi ja lintu oli dissattu kiuruksi. Nyt jälkikäteen, kun meille muillekin video näytettiin, oli helppo todeta ”lyvakin” olleen paikalla jo edellisenä päivänä…

Pikkukivaa

20.10. näkyi toisena aamuna peräkkäin aamuvakiolla hieman hanhimuuttoakin ja ehdottomana piristyksenä näkyi nuori leveäpyrstökihu, joka ohitti meidät mukavan läheltä ja laskeutui lopulta Ulkolaskun lähelle aallokkoon kadoten. Ihme kyllä Peräkulmasta asti saapuneet bongaritkin kuitenkin näkivät linnun, kun se nousi sopivasti heidän käyntiensä aikana lentoon turhan kauas tyrskyihin lopulta tipahtaen.

Kierroksella lyhytvarvaskiuru oli yhä paikalla mutta se oli todella arka, joten hyvät kuvat jäivät haaveeksi.

Hauruilla poikkeuksellisen runsaina ruokaillleet merisirrit puolestaan olivat hyvin kuvauksellisia. Paikallaan kökötävä kuvaaja päätyi helposti jopa niiden piirittämäksi.

Duuni jatkuu

21.10. saapui Vastamäen Jani päiväretkelle, mutta lisäkomppausvoimakaan ei auttanut – niin tämä kuin seuraavatkin päivät olivat ehkä saaren historian tylsimpiä. Keli oli yhä mitä mainioin – aamuvakiolla ei tarvinnut hanskoja ja kierroksella tuli aina hiki ja niinpä ei ollut ihme, että sudenkorentoja näkyi runsaasti ja kolmea lajia päiväperhosiakin havaittiin – parhaina lajeina useita idänkirsikorentoja ja helmihopeatäpliä – mutta linnut puuttuivat. Paskalaguunilla jo aimminkin näkynyt oudon näköinen osittain leukistinen tiltaltti näyttäytyi taas – olimme nimenneet sen Phylloscopus paskalaguensikseksi.

22.10. oli vaihtopäivä, kun Pirkka ja Ahti lähtivät ja tilalle saapui rengastusharjoittelijaporukkaa, joita piti saapua isompikin porukka, mutta saapuikin nyt vain kaksi – Joonatan Toivanen sekä Riku Kangasniemi – loput saapuisivat myöhemmin.

Jos jokunen lintuhavainto pitää parilta tylsältä päivältä mainita niin muuttava lapasorsa, hanhiparvesta erottunut lyhytnokkahanhi sekä jokunen harmaahaikara ja verkoilta saatu idäntiltaltti, jota ei taaskaan kukaan vaivautunut bongaamaan.

24.10. Krävelistä löytyi renkaaton idäntiltaltti ja heti perään Takalahdelta todella myöhäinen pensaskerttu, jotka vähän piristivät jo aika väsynyttä porukkaa. Illalla helmipöllöatrappi tuotti helmipöllön, jota verkosta irrotellessani huomasin päällä pyörähtämässä käyneen sarvipöllön.

25.10. aamuvakio tuotti taas allekirjoittaneelle Säpin pinnan, kun taviokuurna kävi lentelemässä lähimetsikön päällä. Myös suopöllö sekä myöhäinen vanha suosirri näkyi ja päästi kuvaamaankin itseään mukavasti merisirrien kanssa Krävelin kärjessä touhuillessaan.

Pieni palkinto vielä

26.10. näkyi aamuvakiolla vielä sama suosirri ja ruokkeja kirjattiin 114 lintua ja 9 riskilääkin. Eli jotain merellä sentään välillä liikkui. Vakion jälkeen tuli jo reissun kolmas havainto taiga-/metsäkirvisestä. Kahta aikaisempaa ei oltu saatu lajilleen, mutta nyt Peräkulman rengastusporukka onnistui löytämään linnun näkyville ja kuvasta lintu oli juuri ja juuri tunnistettavissa taigakirviseksi. Minulla oli vakion jäljiltä vielä aivan liikaa vaatetta mutta onneksi nuoriso malttoi odottaa ja kohta juoksin elisintoilijoiden perässä pitkää metsäpolkua pitkin kohti Peräkulmaa.

Kirvinen oli lentänyt jossain vaiheessa maahan ruovikon lähelle mutta sen jälkeen erilaisia lintuja oli nähty lennähtävän siellä täällä. Niinpä päätimme rauhoittaa tilanteen ja odottaa Teonkin paikalle, ennen kuin komppasimme ruovikon lähiniityt. Ja sieltähän se kirvinen nousi äännellen ja laskeutui jopa näkyviin lähipuiden latvustoon, jossa se siirtyili puusta toiseen jonkin aikaa, jolloin jokunen kuva saatiin kuitenkin otettua ja osalle porukasta näin elis hoidettua. Lopulta lintu laskeutui taas ruovikon reunaan, josta se löytyi vielä viimeisenä paikalle saapuneillekin ja näkyi ja kuului vielä kierrokselle lähdettyämmekin kertaalleen.

Illalla saapui loput kolme rengastusharjoittelijaa, Juho Tirkkonen sekä Petteri tyttärensä Mimosan sekä tämän kaverin kanssa. Saapunut porukka suuntasi heti kirvistä bongaamaan mutta eipä sitä löytynyt.

Vähiin käy ennen kuin loppuu

27.10. Petteri löysi vielä aamulla taigakirvisen Peräkulmasta mutta ilmeisesti sen jälkeen sitä ei enää havaittu. Muutenkin päivä oli aivan käsittämättömän tasapaksu, vaikka komppaajia oli melkoinen rivi. Illalla jouduimme toteamaan viikonlopun sääennusteen sellaiseksi, että saaresta pääsisi poin vain seuraavana aamuna tai sitten vasta sunnuntaina illalla (ehkä). Niinpä meidän piti päättää lähteä saaresta paria päivää suunnittelemaamme aikaisemmin.

28.10. olin itse pakkaillut kaiken valmiiksi ennen vakiota, jolla pikkuporukalla näimme etelänkiislan sekä vuorihempon parhaimpina. Vakion jälkeen oli kaikki tavarat valmiina laiturissa ja pian Salokankaan Tommi saapui. Saareen jäi vain rengastusharjoittelijaporukka sekä Juho. Kyyti oli taas leppoisa ja lopulta olimme Kuuminaisissa, jossa pakkasimme taas autot täyteen ja lähdimme vielä porukalla kohti Poria, jossa kävimme pizzalla.

Matkanvarsibongailua taas

Sitten oli aika heittää isolle osalle porukasta hyvästit. Petteri lähti vielä jeesaamaan Veikkaa ja Oskaria aroharmaalokkibongauksessa, joka lopulta onnistuikin. Me lähdimme ajamaan Teon auton edellä kohti Helsinkiä.

Automme taas kolisi mutta nyt se alkoi myös nykiä todella pahasti. Lopulta yhdessä mäessä se laittoi ajonestonkin päälle ja jouduimme pysähtymään. Teo ajoi ohitsemme ja soitti kohta mutta neuvoimme heitä jatkamaan matkaa. Tulisimme kyllä perässä. Onneksi automme lähti taas toimimaan yhtä huonosti kuin aiemminkin mutta ihme kyllä, kun sillä ajoi alle 80 km/h ja kiihdytti vain varovasti ja rullasi ylämäet, pääsimme lopulta mekin Helsinkiin.

Tokoinrannassa ei paikalla ollutta mustanmerenlokkia meinannut löytyä, mutta Laurikan Pyryn johdolla marssimme katsomaan Töölönlahden puolta, josta lintu löytyi aivan vastarannalta, jossa sitä moni kuvaaja oli kuvaamassa. Päätimme ajaa paikalle autolla, mutta eipä lintua eikä kuvaajia enää näkynyt. Löysimme kuitenkin illan jo hämärtäessä paikalta pikku-uikun, jota ei ihme kyllä kukaan aiemmin paikalla käynyt harrastaja ollut havainnut. ”Mumelo” jäi näin kuvaamatta mutta kaikki paitsi minä sai siitä eliksen.

Varovasti ja hitaasti ajamalla pääsimme lopulta illaksi kotiin ja viikonloppu menikin reissusta toipuessa. Sen verran vaisu pariviikkoinen Säpissä oli ollut, että saapa nähdä, mitä seuraavalla syyslomalla tehdään? Onneksi auton viat osoittautuivat pieniksi ja alkuviikosta sekin oli taas kunnossa.

- J.A.

Syyskuusta ei kauheasti jäänyt kerrottavaa, mutta yritetään nyt jotain.

Tetrisuolla punajalkahaukka päästi vihdoin kuvaamaankin itseään kuun ensimmäisinä päivinä. 2.9. tein hylsyreissun Luumäelle, jossa samainen Parikkalan läpi jossain vaiheessa huomaamatta livahtanut isohaarahaukka oli ollut pari päivää bongattavana ja nähty vielä samana aamuna mutta eipä sitä tietenkään enää näkynyt – missään muuallakaan.

3.9. kuului Siikalahdella vuodariksi pohjansirkku sekä pikkusieppo ja pari tylliä muutti ja 4.9. aloitimme syyspyynnit ja saaliiksi tuli peukaloinen, rautiainen, 8 punarintaa, 2 ruokokerttusta, herne-, pensas- ja 2 lehto- ja mustapääkerttua, 6 pajulintua, sini- ja 4 talitiaista, 10 peippoa, 2 kelta- ja 4 pohjansirkkua. Havaitsimme myös vuodariksi sinirinnan sekä kuusitiaisen, 4 muuttavaa pohjansirkkua sekä laskimme yöpymään saapuneita kurkia 639 ja jalohaikaroita 19 lintua ym.

6.9. hylsyilimme Soikkelin Elissan kanssa niittysuohaukkaa Savonlinnan Kerimäen Kitkasuolla mutta keskustan mandariinisorsa sentään löytyi helposti. 7.9. pääsin sentään kuvaamaan Tetrisuolla sinisuohaukkoja – hienoja nekin on.

Seuraava mainittava retki alkoi 9.9. jolloin suuntasimme Joensuun Enon Palovaaraan pohjansirkkurengastusretkelle. Illalla jo viritimme verkot ja yritimme pöllöjä. Kuulimme ja saimmekin yhden helmipöllön rengastettua.

10.9. aamun ensimmäinen lintu verkossa oli sinipyrstö ja päivän saalis muuten oli 2 metsäkirvistä, 8 rautiaista, 8 punarintaa, sinirinta, punakylkirastas, 2 hernekerttua, 3 tiltalttia, 5 pajulintua, hippiäinen, 3 talitiaista, urpiainen, ruskourpiainen, 11 pajusirkkua sekä pohjansirkkuja mukavat. 50r+3 kontrollia. Illalla verkoilla käviniin varpus- kuin helmipöllökin kääntymässä mutta kiinni niitä ei saatu.

11.9. laitoimme verkkoja vielä tuplamäärän mutta saalis ei kasvanut; 9 rautiaista, 15+1k punarintaa, 4 sinirintaa, 5 tiltalttia, 6 pajulintua, 4 hippiäistä, 4 talitiaista, hömötiainen, peippo, 11 urpiaista, 14 paju- sekä 48 pohjansirkkua sekä päivän parhaana taigauunilintu. Pohjansirkuilla oli kovaa muuttoa ja havaitsimme ainakin 80 muuttavaa lintua sekä myös mm. 11 isokäpylintua.

12.9. Siikalahdella näkyi jopa 22 jalohaikaraa sekä 841 kurkea ja 13.9. laskin Härskiinmutkasta 63 merimetsoa.

17.9. rengastelimme taas Siikalahdella ja käsittelimme peukaloisen, 3 rautiaista, musta- ja räkättirastaan, 3 herne-, 1 pensas- sekä 2 mustapääkerttua, 4 tiltalttia, 4 pajulintua, hippiäisen, 7 talitiaista, 14 peippoa, keltasirkun sekä 5 paju- ja 2 pohjansirkkua. Lisäksi näimme 6 muuttavaa pohjansirkkua ym.

18.9. verkkoilu tuotti metsäkirvisen, 2 rautisista, 2 punarintaa, 4 mustarastasta, 4 tiltalttia, 2 sini- ja 3 talitiaista, puukiipijän, 3+1k peippoa ja 2 pajusirkkua. Vain 3 pohjansirkkua havaittiin enää muutolla ja paras havainto oli muutolla näkynyt 2kv koiras arosuohaukka. Iltapäivän Saaren kierroskin oli varsin köyhä.

20.9. muutti lahdella komea 750 sepelhanhen parvi, myös pari kauluhaikaraa kuului yötaivaalta. Kurkisumma oli 798 ja jalluja näkyi 18. 22.9. ruokatunnilla lahdella näkyi pari pikkujoutsenta sekä 40 muuttavaa pilkkasiipeä ja illalla laskin 860 kurkea.

24.9. olimme taas ulkoiluttamassa verkkoja ja saimme mustarastas kontrollin, 2 peukaloista, 11 punarintaa, räkätti- ja laulurastaan, mustapääkertun, 6 tiltalttia, 3+1k sini-, 16+2k tali- ja hömötiaisen, peipon 12 kelta- ja 5 pajusirkkua. Muita havaintoja olivat pikkujoutsen, 268 sepelhanhea, 15300 muuttavaa muuta hanhea, 40 pilkkasiipeä,kaakkuri sekä nuori arosuohaukka ym. Hanna pääsi myös kuvaamaan patotien vieressä oleillutta luhtakanaa upeasti.

25.9. tuuli kovasti ja verkkosaalis jäi punarintaan, räkättirastaaseen, tiltalttiin, 3 sini- ja 1 hömötiaiseen sekä 3 keltasirkkuun. Sepelhanhia näkyi 128 ja kurkia 886. Ja tällä kertaa Hanna sai hyvät kuvat sinirinnasta.

26.9. Saaren kierroksella ei näkynyt mitään mainittavaa ja 28.9. ruokatunnilla Siikalahdella näkyi muutolla 5 pikkujoutsenta, 380 haapanaa, 115 jouhisorsaa, 30 tukka- ja 4 lapasotkaa, 250 allia ja 40 pilkkasiipeä. 30.9. kylällä lenteli vielä 3 haarapääskyä.

Lokakuukin alkoi vaisusti. 1.10. Saaren kierroksen mainittavimmat olivat Akonpohjan pari punasotkakoirasta sekä Pohjasuon pari isokäpylintua. Hanhetkin olivat ihmeen vähissä. Illalla Tarvaslammen saunareissulla saimme päivää vaille vuotta aiemmin rengastamamme helmipöllön kontrolloitua ja verkkojen päällä kävi myös lehtopöllö huutelemassa.

2.10. staijailimme Savonlinnan Punkaharjun Punkasalmella ilman mainittavia havaintoja. Sumu haittasi havainnointia mutta Veikka Kososen ja Oskari Sauniston kanssa jutustellessa aika sujui rattoisasti. Laakkiin käynnillä näimme harmaapää- sekä valkoselkätikan ja Parikkalaan palattuamme bongasimme Koitsanlahdelta kyhmyjoutsenen, joka oli 200. Parikkala-vuodarini.

5.10. Siikalahdella näkyi harmaasorsa ja 6.10. hylsyilin taas – tällä kertaa Espooseen asti. Edellispäivänä pikkumerimetso oli palannut illaksikin Laajalahdelle, mutta eihän se tietenkään enää palannut. Olin paikalla aivan pilkkopimeään saakka ja näin sentään pikku-uikun.

Muutaman surkean retken jälkeen seuraavat mainittavat havainnot olivat 7.10. yhä Saaren Pohjanrannassa viihtyneet 6 töyhtöhyyppää sekä 9.10. lahdella muuttanut muuttohaukka. Ja loppuviikosta alkoi vihdoin kauan odotettu syysloma.

J.A.

Ranskan Guayanan reissun jälkeen ajelimme iltamyöhällä Helsinki-Vantaalta kohti Parikkalaa ja havaitsimme matkan varrella Haminassa kehrääjän ja Rautjärven Simpeleen Kankaan pelloilla lähes edessämme ajaneen rekan tuulilasiin törmänneen huuhkajan.

Olimme Parikkalassa yhden aikaan yöllä ja ajoimme saman tien SSP-paikallemme pystyttämään verkot. Sitten nukuimme pari tuntia ja olimme auringon noustessa jo laittaneet verkot pyyntiin. 7.8. saaliimme oli punakylkirastas, ruokokerttunen, 3 viitakerttusta, jopa 22 herne-, 15 pensas- ja 9 lehtokerttua, 4 pajulintua, 2 kirjosieppoa, talitiainen ja 2 punavarpusta. Pari harmaahaikaraa näkyi ja kertaalleen kuului rannasta jalohaikarankin rääkäisy.

Motivaatio Suomiretkeilyyn ei ollut kauhean korkealla, mutta onneksi alkamassa oli paremmat lintuajat, joten pikkuhiljaa motivaatio alkoi nousta. 8.8. Siikalahdellakin oli jo 13 jalohaikaraa ja myös niin kaulus- kuin harmaahaikarakin näkyi. Nuoret luhtakanat ääntelivät ja muutama uuttukyyhky näkyi lennossa. 9.8. jetlagista toipuessamme kotipihamme yli muutti pikkukuovi äännellen.

12.8. kotipihassamme oli pikkukiviä syömässä 250 vihervarpusen parvi. Linnut olivat ilmeisesti kivien syönnistä niin pökerryksissä, että niitä piti käsien siirrellä pois tieltä, etteivät jää autojen alle.

13.8. teimme Saaren kierroksen, jonka parasta antia olivat 6 merihanhea Pohjanrannassa ja 10 uuttukyyhkyä Pohjasuolla. Paluumatkalla kävimme Tarvaspohjassa etsimässä Tiiraan maallikon ilmoittamaa ruskohaikaraa mutta paikalla oli vain jalohaikara sekä nuori harmaahaikara (joka epäilemättä oli ollut ilmoitettu lintu).

14.8. oli taas SSP:n vuoro ja saaliiksi tuli metsäkirvinen, leppälintu 1k, musta- ja laulurastas, viitakerttunen, 10r+1k herne-, 3 pensas- ja 1 lehtokerttu, 3 pajulintua sekä 3 punavarpusta. Illalla Siikalahdella näkyi 19 jalohaikaraa.

15.8. aamulla Härskiinmutkasta näkyi niin jalo- kuin harmaahaikara Akankivillä. Ruokatuntistaijin kruunasi komea esiaikuinen kiljukotka, joka matkasi pohjoista kohti.

17. ja 18.8. aamuina Härskiinmutkasta näkyi mustalintuparvet sekä jo parisenkymmentä merimetsoa. 18.8. näkyi Siikalahdella myös vuoden ensimmäinen ja ainoa pikkulepinkäinen – vähissä ovat! Ja seuraavana aamuna Härskiinmutkasta näkyi 25 merimetsoa ja 81 silkkiuikkua ja yhdellä emolla oli aivan pienet poikaset vielä selässään!

20.8. ajelimme aamusta kohti Helsinkiä ja Lintumessuja. Matkan varrella Pyhtään Siltakylässä näimme tien vartta lentäneen nuoren sirosuohaukan, mutta moottoritiellä ei ollut mitään mahdollisuutta pysähtyä. Hanna oli taas nakkihommissa messuilla mutta itse kävelin Viikissä Hakalan lintutorniin staijaamaan. Edellisinä päivinä oli Liettua-Latvia-Viro akselilla ilmoiteltu sellaisia määriä pohjoiseen matkaavia punajalkahaukkoja, että niitä oli pakko olla tulossa Suomeenkin. Muutamia oli jo nähty eri puolella Suomea aiemmin, mutta nyt aamun aikana niitä olikin alettu ilmoitella reilumminkin ja olipa ensimmäinen jo käynyt Lintumessuväellekin näyttäytymässä.

Hakalan tornilla sataijasimme pikkuporukalla iltapäivään ja lopulta näimme kaksi määritettyä nuorta punajalkahaukkaa ja kahdeksan pientä falcoa, joista mielestäni ainakin neljä oli punajalkahaukkoja mutta näkyivät sen verran huonosti kovaa kohti pohjoista ja vastavalon puolella matkatessaan, että nekin jätettiin kuitenkin määrittämättä. Muuten lahdella oli hiljaista, vain pari suo- ja lapinsirriä, mustavikloa ja kapustarintaa näkyi.

Itse kiertelin messuilla vain viimeisen tunnin ja neljältä autoime sitten messujen purkamisessa. Veljeni Pirkka oli ollut puolueensa kokouksessa Eduskuntatalolla ja hän saapui Viikkiin metroasemalta käveltyään juuri sopivasti, kun olimme saaneet kaikki pakettiin ja kuinka ollakaan Lintutiedotus oli sopivasti ilmoittanut Sipoon Söderkullassa olevasta palmukyyhkystä. Parikin eri palmukyyhkyähän oli seikkaillut Helsingin seudulla ja reilut pari viikkoa ja meillä oli ollut bongausyritys lähellä jo reissusta palattuamme, mutta juuri sinä aamuna ei enää muutaman päivän Vantaan Hiekkaharjussa viihtynyttä lintu ollutkaan enää näkynyt.

Meillä oli vain perikymmentä kilometriä Söderkullaan ja siellä olikin onneksi Jari Kostet paikalla ja lintu hänellä hallussa torkkumassa puskan alla. Palmukyyhkyhän ei Suomessa ole ns. pinnakelpoinen vaan oletettavasti tarhasta tms. karannut – tai niin ainakin vielä luullaan. Laji on viime vuosina laajentanut levinnäisyyttään Euroopan puolelle ja ainakin ajankohta sopisi hyvin harhailijallekin. Kuvailimme lintua tovin ja juttelimme paikalle saapuneiden tuttujen bongareiden kanssa, ennen kuin meidän oli lähdettävä kohti Kirkkonummea. Majoituimme kaikki kolme yöksi vanhempieni luokse.

21.8. lähdimme aamulla aikaisin kohti Hankoa kyydissämme niin Pirkka kuin isänikin. Aloitimme stoppaamalla Siuntion ja Inkoon rajalla Billskogissa ja löysimmekin helposti paikalta edellisiltana ilmoitetun punajalkahaukan, joka lähti pian sähkölinjalta lentoon ja katosi lopulta peltoaukean taakse. Näimme myös 30 hempon parven sekä 12 kapustarintaa.

Jatkettuamme matkaa plokkasin Kämpbackassa pari nuorta suohaukkaa, jotka laskutuivat mullokselle mutta nousivat taas lentoon, kun saimme auton parkkiin. Toinen oli nuori sinisuohaukka mutta toinen näytti arosuohaukalta. Linnut lensivät aivan suoraan pellon perälle ja katosivat metsän taakse. Pian ne kuitenkin nousivat metsän päälle mutta vastavalo oli aivan kauhea. Onneksi Hanna oli saanut linnuista pari kuvaa, joista alkuperäiset määrityksemme pystyi toteamaan oikeiksi.

Hangossa ei näin korkeapaineella kauheasti ollut lintuja, mutta Vedagrundetilla näimme mm. pilkkasiiven, Svanvikissa tundrakurmitsan, meriharakan ja 14 räyskää, Täktomissa 150 keltavästäräkkiä ja Långörenillä nuoren kuovisirrin jne. Lopulta kävimme vielä Hangossa syömässä ennen kuin jatkoimme takaisin Kirkkonummelle.

Lyhyen seurustelun jälkeen ajoimme vielä parilla autolla Espoon Laajalahdelle, jossa Maarin tornissa näkyi tietysti tuttuja mutta myös mm. 7 kuovi-, 7 suo- ja 2 pikkusirriä ja pari jalohaikaraa ym. Lopulta meidän piti lähteä kotimatkalle ja isäni lähti heittämään Pirkkaa jonnekin, josta tämä pääsisi sitten lentoasemalle.

Kotimatkalla stoppasimme vielä Loviisan Vanhakylässä, jossa oli aiemmin päivällä ollut jopa 22 punajalkahaukkaa. Paikalla oli meneillään rengastusyritys, jota jäimme mekin katselemaan. Valitettavasti haukkoja ei saatu kiinni eivätkä ne myöskään esiintyneet lainkaan kuvauksellisesti mutta 10 haukkaa mekin kuitenkin näimme. Lopulta olimme kotona puolen yön aikaan.

22.8. ruokatunnilla kiersin Parikkalan lähipellot punajalkahaukkoja etsien ja lopulta löysin yhden linnun Tiviän Tarhamäeltä. Lintu kaarteli taivaalla tuulihaukan kanssa ja lähti sitten kohti koillista. Illemmalla kävimme kiertämässä Saaren peltoja mutta yllätykseksemme emme löytäneet lainkaan ”vespareita”. Havaintomme jäivät kolmeen sinisuohaukkaan ja isolepinkäiseen ym.

23.8. löysin punajalkahaukan Kolmikannan Koskuinmäestä ja Siikalahdella oli myös kolme lintua paikallisena. Illemmalla kaksi lintua löytyi Tetrisuoltakin ja näistä toista pääsimme hieman kuvaamaankin sen kököttäessä puun latvassa.

24.7. odottelimme patotiellä toiveenamme nähdä Kiteen ja Kesälahden alueella nähty isohaarahaukka jatkamassa matkaansa kohti etelää mutta kuten arvata saattaa näimme vain kaksi tavallista haarahaukkaa. Kolme vesparia oli yhä paikalla ja illalla kävimme laskemassa jallut ja kurjet, joita saimme 22 ja 475 kappaletta.

25.8. ruokiksella kuului tyllin ääntä ja 22 kapustarintaa näkyi muutolla. Iltapäivän Saaren kierroksella Akonpohjassa näkyi 15 pyrstötiaista, Pohjanrannasta löytyi heti ad ja juv räyskä lentelemässä lahden yllä ja myös 2 jalohaikaraa, harmaahaikara ja 2 uuttukyyhkyä sekä 165 keltavästäräkkiä nähtiin. Muuten Saaren kierros oli hiljainen, sentään isolepinkäinen näkyi vielä Akanvaaran Tetrisuolla ym.

26.8. Siikalahdella näkyi ainakin pari vesparia sekä käki mutta peltokierroksella ei löytynyt oikein mitään, Kirkkorannassa taas pari jalohaikaraa. 27.8. oli sitten viimeisen SSP-rengastuksen vuoro. Keli oli yhä kesäisen helteinen, joten lajistokaan ei siten ollut lainkaan yllätyksellistä. Saaliksi saimme punarinnan, 3 leppälintua, ruokokerttusen, 6 herne-, 1 pensas- ja 5 lehtokerttua, 7 pajulintua, harmaasiepon, 1+1k sinitiaista, 1+1k punatulkkua ja 3 pajusirkkua. Kun olimme puskamassa verkkoja löysin taivaalta viimeisen verkon yläpaulaa kurotellessani muuttavan punajalkahaukan. Lintu otti korkeutta ja katosi lopulta pilveen, joten muuttosuuntaa emme saaneet selville. Muutaman tunnin Siikalahtistaijilla näkyi taas 2-3 vesparia, kaulushaikara, pari merikotkaa, kanahaukka, 6p ja 14m mehiläishaukkaa ym.

28.8. kokeilimme atrappipyyntiä SSP-paikallamme mutta pohjansirkkuja ei vielä ollut liikkeellä. Aamu oli todella sumuinen ja kostea, joten saalis ei muutenkaan ollut odotetunlainen, mutta kuitenkin metsäkirvinen, punarinta, ruoko- ja 2 viitakerttusta, 3 herne-, 2 pensas-, 7 lehto- ja 1 mustapääkerttu, tiltaltti, 15 pajulintua, 2 viherpeippoa, punavarpunen, 4 punatulkkua ja 3 pajusirkkua saatiin.

Päivällä staijasimme taas muutaman tunnin patotiellä ja taas muutti tavallinen haarahaukka. Se ei paljon lohduttanut, sillä jossain vaiheessa Parikkalankin läpi muuttanut isohaarahaukka oli aamulla ollut Lappeenrannan Vihtolassa bongattavissa. Ehkä sellaisen minäkin joskus näen spontaanisti jopa Siikalahdella? Yksi punajalkahaukka oli yhä paikalla, syksyn ensimmäiset 14 tundrametsähanhea näkyi muutolla ja myöhäinen kuhankeittäjä näkyi lennossa.

29.8. Härskiinmutkasta näkyi jopa 28 merimetsoa ja illalla laskimme Siikalahdella 584 kurkea ja 15 jalohaikaraa yöpymislennoiltaan. Loppukuun havainnot jäivät ihan nollaan yrityksestä huolimatta.

J.A.

Heinäkuun helteillä retkeily oli vähäistä. Kuun alussa pikkusieppopari oli hyvä Siikalahdella ruokkimassa poikasia pesään ja Joukiossa paikalliset valkoposkihanhet olivat kertyneet taas vakiopelloille.

2.7. oli SSP, jonka saalis oli taivaanvuohi, musta-, räkätti-, ja punakylkirastas, 2+1k ruokokerttusta, 3 pensas-ja 2+1k lehtokerttua, 2k pajulintua, 18 sini- ja 8 talitiaista, 2 peippoa, kelta- ja 3+1k pajusirkkua. Illan juoksulenkillä Tarvaslammella näin yllättäen valkoselkätikkapoikueen sekä kuulin harmaapäätikkapoikueen.

3.7. kävimme ensin kuvailemassa lintuja Tarvaslammen kojulla ja sitten teimme Saaren kierroksen, jolla Akonpohjassa kuului kuhankeittäjä, Pohjanrannassa näkyi heinätavi ja mustaviklo, Suurenjärvenlietteeltä löytyi muutama pikkukuovi, mustapyrstökuiri ja sinisuohaukka ja sitten kävimme Uukuniemen puolella myös tarkistamassa erään lammen, jolla oli kuulemma aikaisempina vuosina pesinyt kaakkuri ja tänäkin keväänä ollut pari pesivän oloisina mutta ilmeisesti pesintä oli mennyt pieleen, sillä kaakkureita ei näkynyt, sen sijaan kuulimme pari kuhankeittäjää ja näimme pyrstötiaisparin.

Jyrkilän pelloilla näkyi vielä 4 uuttukyyhkyä ja Karinmäessä kuului ruisrääkkä, kultarinta sekä sarvipöllöpoikue. Jo Parikkalaa kohti ajellessamme näkyi vielä Akonpohjassa 6-tien päällä lennellyt haarahaukka. Retken päätteeksi kävimme vielä Tarvaslammella rengastamassa käenpiikapoikueen, pesässä oli 9 isoa poikasta – pienessä sinitiaiselle tarkoitetussa pöntössä oli melko ahdasta! Lähellä kotia kylällä näkyi vielä tien yli lentänyt pähkinähakki ja kun kurvasimme sitä katsomaan, löytyi eräästä pihasta kaksi tai kolme hakkia, joista ainakin yksi oli selvä lentopoikanen. Jossain lähellä olivat hakit taas pesineet, mutta nyt vasta näyttäytyivät vuodariksi – käsittämättömän kähmyjä ovat!

8.7. havaitsin pikkusiepon viimeisen kerran. Poikaset olivat ilmeisesti siirtyneet jo aika kauas pesältä, mutta emon rätinä kuului vielä pariin kertaan. Saman iltana Partasen Harri soitti, että hänelle oli soitettu, että Satumäessä oli joku pöllö maassa ja harakat sen kimpussa. Singahdimme silti paikalle ja siellähän oli potra sarvipöllön poikanen maassa. Laitoimme poikaselle renkaan kinttuun ja nostimme sen tiheään puuhun piiloon variksilta. Ympärillä kerjäsi ainakin pari muutakin poikasta eli varmasti emo saapui pian tätäkin poikasta ruokkimaan.

9.7. Siikalahdella näkyi syyskauden ensimmäiset kaksi jalohaikaraa ja Tetrisuolla näkyi kymmenen uuttukyyhkyä, joista osa oli nuoria eli vihdoin varmistui uuttarin pesintä Parikkalassa! Illalla kävimme laittamassa verkot pauloille SSP-paikalle ja näimme Kirkkorannassa kanadanhanhipoikueen.

10.7. SSP:n saldo oli taivaanvuohi, pensastasku, räkättirastas, 3 ruokokerttusta, 7 pensaskerttua, pajulintu, kirjosieppo, sini- ja 2 talitiaista sekä 1+1k pajusirkkua. Verkkoilun ohessa näimme kuhankeittäjäparin sekä 25 pikkukäpylintua. Illalla teimme lyhyen Saaren kierroksen mutta havainnot jäivät aivan olemattomiin – ainoa mainittava havainto oli neljä uuttukyyhkyä Pohjasuolla.

13.7. kuului kylällä hakin raakuntaa ja kuhankeittäjän laulua ja Siikalahdella kuului kuhiksien rääyntää. 14.7. ajelimme sitten kohti etelää. Matkalla stoppasimme Haminan Tervasaaressa, jottei vuodareista jäisi kokonaan puuttumaan niinkin naurettava laji kuin lapintiira! Lopulta parkkeerasimme Helsinki-Vantaan lentokenttähotellin parkkipaikalle, jossa olisimme seuraavan yön. Seuraavana päivänä olisi vihdoin edessä todella kauan odotettu yhteinen reissu!

J.A.

10.6. iltapäivällä saapui isäni meille viikonloppuvierailulle. Isäni on yksi monista, joka oli innostunut osallistumaan 100 lintulajia haasteeseen ja jäänyt koukkuun. Yli 70-vuotaiaana lintuharrastuksen aloittaminen ei enää ole ihan helppoa, mutta lähes joka vuosi lajimäärä oli hänellä kuitenkin noussut. Nyt olimme sopineet retkeilevämme ihan suht tosissaan viikonlopun, jotta lajimäärää saataisiin taas tämän vuoden osalta nostettua.

Juna saapui taas kerran myöhässä, joten meille tuli hieman kiirus käydä Karpalossa syömässä ennen kuin minun piti viedä auto autokorjaamolle pieneen huoltoon. Tunnin ajan käppäilimme sitten Moskuunniemessä isäni kanssa opiskellen tavallisempien lintujen laulua. Mukavampia havaintoja olivat mehiläishaukka sekä viitakerttunen.

Huilittuamme hetken kotonamme suuntasimme iltaretkelle, jonka aloitimme tutuilla pähkinänakkeleilla, jotka olivat yllättäen jo jättäneet pesänsä mutta löytyivät kuitenkin lähistöltä. Sitten jatkoimme Joukion valkoposkihanhia ihmeteltyämme (poikasiakin jo vaikka kuinka) Sinkkosennurkkaan, josta olimme saaneet vinkin tarkistettavasta tikan pesästä. Valkoselkätikkapari näkyi heti lennossa ja pesässä kiikitti ainakin pari tikanpoikaa, joista toinen oli aika ajoin kolon suulla näkyvissäkin. Myös palokärki rummutteli kauempana. Hoidettuamme pikkusiepon pesäpaikaltaan jatkoimme vielä Siikalahden lintutornille, jossa näkyi kaukainen harmaasorsa ja vielä patotiellä kuului pari rytikerttusta, mutta nämä olivat turhan kaukana isäni kuultaviksi.

Lauantaina 11.6. lähdimme aamuretkelle kuuden aikaan ja hoidimme aluksi Likolammelta kuhankeittäjän sekä kultarinnan. Sitten suuntasimme Melkoniemen metsiin tavoitteena idänuunilinnut ja sinipyrstöt mutta eipä niitä kumpaakaan löytynyt. Sen sijaan tuttu matkalla näkyi käenpiika ja metsiin päästyämme kuukkeli kävi meitä moikkaamassa ja muita havaintoja olivat mm. kanahaukkaemo ja lentopoikanen, töyhtötiainen, pikkukäpylinnut, sirittäjä jne. Pikkusieppokin kuului mutta kovin kaukaa. Rengastimme myös pöntössämme olleet kahdeksan varpuspöllön poikasta.

Päiväunien jälkeen suuntasimme Tarvaslammelle Hannan vanhempia moikkaamaan mutta samalla rengastimme muutamat tiaispoikueet sekä tuulihaukkapoikueen pöntöistä. Ja lopuksi kävimme vielä kaakkurilammella varmistamassa, että asukkaat olivat tänäkin kesänä paikalla.

Ja illalla jaksoimme vielä ilta- ja yöretkelle Saaren suuntaan, jolla näimme sarvipöllön ja kuulimme muutaman heinäkurpan, kehrääjän, luhtakanan ja -huitin, kaulushaikaroita, ruisrääkkiä, viitakerttusia, luhtakerttunen sekä pari pensassirkkalintua, joista toisen rengastimmekin. Aamun jo sarastaessa stoppasimme vielä Siikalahdella, jossa lauloi toinen luhtakerttunen.

Nukuimme aamulla pitkään ja sitten suuntasimme Rautjärven puolelle Kokkolanjoelle, josta pienen etsinnän jälkeen löysimme virtavästäräkin, joka varoitteli ilmeisesti rannassa piilossa olleen poikasen takia. Ylempänä jokivarressa törmäsimme toiseenkin heikosti lentäneeseen poikaseen.

Iltapäivällä kävimme vielä syömässä ”Assalla” ja sitten isäni lähti junalla kohti Kirkkonummea. Olimme parin vuorokauden retkeilyllä havainneet 113 lajia, joista isänikin oli onnistunut havaitsemaan 102 lajia. Ei hassummin 75-vuotiaalta aloittelevalta harrastajalta! Isäni vuodarilukema oli nyt uusissa ennätyslukemissa 146 lajia ja tavoitteena on tietysti saada ainakin 150 rikki – olihan listalla vielä aika helppojakin puutteita.

Illan juoksulenkillä kuulin harmaapäätikkapoikueen Särkisalmella .

Viikolla Hanna kävi aina sään salliessa kuvausreissuilla ja itsellä retkeily jäi korkeintaan lyhyiksi ruokatuntiretkiksi. Valkoposkihanhet toivat jo poikasiaan lähirantaan, pikkusiepot jatkoivat yhä poikastensa ruokkimista, ensimmäiset kahlaajat (suokukko, muutama mustaviklo, valkovikloja, liroja) matkasivat jo etelää kohti. Tikanpoikasista näkyi nuori valkoselkätikka ja kuhankeittäjiä lauloi siellä täällä.

15.6. kävin Lappeenrannassa Keskussairaalassa ja iltapäivällä kävin Toikansuolla, jossa lauloi peltosirkku ja altailla näkyi mm. pari punajalkavikloa ja neljä pikkutylliä. Joutsenon Kotasaaressa kuului rastaskerttunen ja Konnunsuolla kuului kolme peltosirkkua.

Viikonlopun aloitimme SSP-rengastuksella ja saaliksi saimme punarinnan, ruokokerttusen, 2 pensas- ja 2 lehtokerttua, kirjosiepon, peipon sekä 3 punavarpusta. Iltapäivällä teimme vielä Saaren kierroksen, jonka havikset jäivät suopöllöön ja muutamaan luhtakanaan. Rengastimme myös jokusen töyhtöhyypän poikasen.

Sunnuntaina 19.6. kävimme taas Melkoniemen metsissä, jossa näkyi nyt koko viiden kuukkelin perhe. Törmäsimme myös pyyperheeseen ja varpuspöllöt olivat yhä pöntössä mutta aivan lähtövalmiin näköisinä. Tarvaslammella käenpiika hautoi yhdessä pöntössä.

21.6. lyhyt iltapäiväretki tuotti pikkutikan pesän Siikalahdelta ja tarkistimme taas, että kovien sateiden jälkeen pikkusiepoilla oli yhä kaikki hyvin. 23.6. kuvailimme Siikalahdella pyrstötiaispoikuetta ja Hannan löytämiä pyjamaluteita. Näimme myös pikkutikkapesäpaikan lisäksi toisaallakin pikkutikan ja kuulimme muutaman kultarinnan. Illalla suuntasimme yöretkelle lähi-Parikkala parhaille paikoille, mutta surkeaa oli yhä: yksi heinäkurppa, pari sarvi- ja suopöllöä sekä kehrääjää ja muutama ruisrääkkä kuului. Siikalahdella kuului pari luhtahuittia. Laulajista kuulimme vain viitakerttusia ja satakieliä sekä aamun jo sarastaessa pari kuhankeittäjää.

25.6. heräsimme Papinlahdella nukuttuamme riippukeinuissa harjoittelumielessä. Herätys oli taas aikainen sillä oli taas SSP:n vuoro. Saimme verkoista musta- ja punakylkirastaan, 3 ruokokerttusta, 2+1k pensaskerttua, sini- ja talitiaisen, 1+2k punavarpusta sekä pajusirkun. Muita havaintoja olivat sarvipöllö, pikkulepinkäinen, hemppo ja keltavästäräkki. Illalla Tetrisuolla näkyi kolme uuttukyyhkyä.

26.6. kuului illasta Papinlahdella varpuspöllön poikanen ja näkyi sarvipöllöjä niin aikuinen kuin poikanenkin. Sitten teimme yöretken Särkisalmen ja Saaren välimaastoon ja kuulimme satakieliä, viitakerttusia, luhtakerttusen, vain pari ruisrääkkää sekä kehrääjä ja näimme muutaman sarvipöllön ja kuulimme niiden poikasia.

27.6. pikainen Siikalahtikäynti kannatti, kun juoksin Raikantien varressa ison kurjen poikasen kiinni, joka sai tietysti renkaan jalkaansa. Pikkusiepot olivat myös yhä vain paikalla ja näkyipä valkoselkätikkakin.

Kuun viimeisinä oli läkähdyttävän kuumaa, joten havainnot jäivät vähiin. Hanna kuitenkin jaksoi yhä ulkoiluttaa kameraa ja kävi kuvaamassa joka aamu jotain.

J.A.

Kesäkuun ensimmäisenä singahdin töiden jälkeen bongaamaan Saaren Pohjanrannasta löytyneet pari lampivikloa. Muuten paikalla oli aivan samat linnut kuin mitä olin edellisillan käynnillä nähnyt. Stoppasin myös Akonpohjan tornilla, jonka lähellä lauloi luhtakerttunen.

2.6. satoi pitkästä aikaa – edellisen kerran, kun oli satanut, oli tainnut sataa lunta? Niinpä kävin taas pikakäynnin Saaren kahlaajapaikoilla, mutta eihän siellä mitään kahlaajia ollut – vain kapustarinta Akanvaaran Tetrisuolla.

4.6. iltapäivällä suuntasimme Savon puolelle Punkaharjulle Saimaan rantaan rengastamaan Tapani Nisulan mökin lähellä olleesta pöntöstä viirupöllön poikasen. Vain yksi iso poikanen oli pöntössä ja onneksi emokin oli varsin leppoisa, joten rengastus sujui nopeasti. Kun pöllö oli saanut hilun kinttuunsa, ei se enää suostunut pysymään pöntössä, mutta sen olikin jo edellispäivinä nähty seisovan pöntön suuaukolla verryttelemässä siipiään, joten se oli aivan lähtövalmis.

Yllätykseksemme Tapani oli järjestänyt meille ohjelmaa rengastuksen jälkeen ja pääsimme hänen ja tämän mökkinaapureiden Laura ja Harri Heleniuksen kanssa veneretkelle, jonka kohteena olisivat saimaannorpat, joita Tapani on vuosia kartoitellut alueella.

Pian olimmekin vesillä ja tarkistamassa norppien vakiopaikkoja. Muutamalla ensimmäisellä paikalla emme norppia nähneet mutta sitten löytyi ensimmäinen kivellä köllötellyt norppa! Tämä veijari oli hieman aran oloinen, joten emme pyrkineet lähemmäksi. Toinenkin norppa uiskenteli lähistöllä, mutta katosi pian. Mutta seuraavalta paikalta löytyi sitten nätti vaalea köllikkä, joka poseerasi oikein antaumuksella. Myös tumma kuutti uiskenteli lähistöllä ja sekin kävi meitä pari kertaa kurkkaamassa. Lähisaaressa lauleskeli pikkusieppo ja kelikin oli mitä mainion, joten tunnelma oli korkealla!

Ylittäessämme isompaa järven selkää löysimme eräältä karilta meriharakan ja toiselta puolelta selkää löysimme vielä yhden norpan köllimästä kivellä hieman kaislikon takana. Sitten katselimme vielä hieman maisemia ennen kuin palasimme vauhdikkaasti Heleniusten mökkirantaan. Olipa mahtava päästä kerrankin katselemaan ja kuvaamaan norppia, joita emme ennen olleet nähneet kuin muutamia kertoja kauempana uimassa. Kiitoksia vielä Tapanille sekä Heleniuksille!

5.6. oli taas SSP-pyynti, jonka saldo jäi vaisuksi: 2+1k ruokokerttusta, 1 herne-, 3+1k pensas- ja 3 lehtokerttua ja 1k talitiainen saatiin. Ohessa havaitsimme ääntelevän pikkulepinkäisen sekä lyhyesti laulaneen kuhankeittäjän.

Karoliina Hämäläinen ja Laura Oinas olivat Joensuusta tulleet rengastelemaan Parikkalaan ja heillä oli haaveena rengastaa kuhankeittäjä. He olivat koko yön etsineet orioluksia mutta eivät olleet edes kuulleet ainoatakaan. Suurin osa linnuista oli tainnut jo alkaa pesimäpuuhiin? Niinpä neuvoin heille parhaaksi epäilemäni paikan ja pyysin, että mikäli saisivat kuhiksen kiinni, niin josko saisin tulla itsekin sitä kuvaamaan, kun kuitenkin olimme omassa pyyntihommassamme vajaan kilometrin päässä. Ja kuinka ollakaan hehän saivat upean koiras kuhankeittäjän kiinni ja ehdin paikalle hyvin, kun linnun rengastus- ja mittaustoimet olivat vielä kesken eli minua ei jouduttu lainkaan odottamaan (kilometri on autolla aika nopea siirtyä). Niinpä pääsin kuvaamaan tätä upeaa lintua! Kiitoksia Karoliinalle ja Lauralle ja onnittelut huikeasta rengastuksesta!

Iltapäivällä teimme taas Saaren kierroksen ja mukavimpina havaintoina näimme 18 pulua, pari harmaasorsakoirasta ja harmaapäätikan Akonpohjassa, tundrametsähanhen Jyrkilässä, harmaasorsaparin Suurenjärvenlietteellä, sarvi- ja suopöllön Ollukassa ja hempon Tarassiinlahdella.

6.6. kävimme vain lyhyesti kuvailemassa (ja samalla kontrolloimassa mahdollisia renkaita) valkoselkätikkoja ja pähkinänakkeleita pesillään. Siikalahdella kuulimme taas yhden kuhankeittäjänkin.

Ja 7.6. teimme lyhyen kuvaussession Hannan löytämälle pikkusiepporeviirille – kauhtuneen näköinen naaraspukuinen lintu ruokki jo pesäkoloon poikasia. Hannahan oli nyt kesälomalla, joten hän meni vielä illalla Saarelle kuvaamaan suopöllöjä ja onnistukin saaman yhdestä kuvia. Ja täytyy vielä sanoa, että me tietysti suoritamme kaikki kuvaukset täysin lintuja häiritsemättä riittävästi piiloutuneina. Käkikin tuli kuvattua.

8.6. Hannan ruokokerttusen kuvaussessio sai yllättävän käänteen, kun hän huomasi ruovikossa hitaasti liikkuneen luhtahuitin. Ihme kyllä rantakana tuli pari kertaa oikein mukavasti kuvattavaksi. Oman ruokatuntini kuvaukset keskittyivät pähkinänakkeleihin. Illalla kävimme vielä Siikalahdella, josta nousi etelää kohti muutolle punajalkaviklo – se on syksy jo…

J.A.