Vapun tienoo – rariaikaa
Huhtikuun viimeisinä päivinä alkoi vihdoin näkyä hieman odottamattomampiakin lintuja. 29.4. aamusta kävin Särkisalmella, jossa paikalle samaan aikaan osuneen Valosen Pertun kanssa näimme 11 meriharakkaa, mustalinnun sekä Parikkalan ensimmäiset huhtikuiset pilkkasiivet – pariskunnan. Myös muut linnut olivat sulalla lisääntyneet huomattavasti. Niinpä Lemmikonsalmikin piti käydä tarkistamassa ja sieltä löytyi parhaina 4 mustalintua sekä 4 allia.
30.4. kävimme taas aamusta salmella, mutta paremmat lajit olivat lähteneet, silkkiuikkuja oli saapunut jo 50 lintua. Sitten jatkoimme Siikalahden patotielle, jonne pian saapuivat Veikka Kosonen ja Oskari Saunistokin. Pojat olivat osallistumassa nuorten vappuralliin, joka kestäisi koko viikonlopun. Olimme sopineet retkeilevämme yhdessä ja he olisivat meillä yötäkin. Ja kuten yleensä tähän aikaan, retkeily kannatti ehdottomasti aloittaa kunnon staijilla. Olimmekin patotiellä aina iltapäiväkahteen saakka ja kyllä kannatti! Muitakin paikallisia sekä ulkopaikkakuntalaisia viihtyi staijiseuranamme ja lintuja näkyi! Heti aamusta vuodarilistalle näkyi muuttava rantasipi, pari neljän pikkujoutsenen parvea ja edessämme kellui mustakurkku-uikku. Muutto oli varsin maltillista mutta mustapyrstökuiri, pikkukuovi, pari kalatiiraa, pikkulokki, 10 piekanaa, sinisuohaukka, kaakkuri, muutama nuolihaukka, uuttukyyhky, metsäkirvinen ym. nähtiin.
Yhden aikaan olimme jo tekemässä lähtöä syömään ja sen jälkeen sitten Saaren suuntaan, mutta päätin kuitenkin, että josko pysyisimme lavalla vielä puoli tuntia, vaikka petomuuttokin oli loppunut täysin jo aikaisin aamulla. Ja kerrankin kannatti! Löysin kaukaa pohjoisesta matalalla liitelevän ison siipiään roikottavan linnun, joka heti näytti hieman oudolta. Aika pian sain kotkat sekä kurjen poissuljettua, joten kyseessä oli ciconia eli kattohaikaralaji. Pyysin muitakin hakemaan rauhallisesti tämän mielenkiintoisen näköisen linnun putkiinsa, sillä se oli vielä niin kaukana, että tornin tärinä olisi voinut aiheuttaa sen, että minäkin olisin hukannut linnun. Kohta lintu oli kaikilla jo hallinnassa ja tässä vaiheessa olin jo itse varma lajista ja sanoinkin kohta muille, että taidamme katsoa mustahaikaraa!
Lintu valui matalalla lahden itäpuolelta osin puiden latvojen takana lähemmäksi ja lopulta kaikki muutkin saivat linnun määritettyä. Se näytti ohittavan meidät itäpuolelta, joten Hanna päätti singahtaa lähipellon reunaan ja Lötjösen Matti Kaukolan pelloille sitä vastaanottamaan. Lopulta se meni ohitsemme juuri heidän välistään Peltolan mäkien päältä mutta kaikki me pääsimme linnun näkemään hyvin vaikka kuvat jäivätkin aika vaatimattomiksi. Kyseessä oli minulle sponde ja tosisponde ja kaikille muille paikalla olleille elis.
Päätimme vielä jatkaa staijia kahteen asti, mutta tunnelma oli ainakin itselläni niin korkealla, että eihän staijaamisesta enää mitään tullut. Niinpä jatkoimme lopulta syömään Yusufille.
Iltapäivällä suuntasimme sitten Lemmikonsalmen kautta Saarelle, jossa kolusimme kaikki mahdolliset paikat. Lintuja oli lopulta yllättävän vähän mutta muutamilla peltotulvilla oli mukavasti metsä- ja valkovikloja. Akonpohjan lintutornilla näkyi harmaasorsapari, Riionsalmella mustaviklo, Kanavalammella mustavaris, Karinmäessä pari suopöllöä ja Suurenjärvenlietteellä pikkutylli ja rantasipi. Suurenjärven lietteellä näimme teerien soidinta häirinneen mäyrän.
Hanna jäi Suurenjärvenlietteelle yöksi piilokojuun tarkoituksenaan kuvata aamulla sorsia ym. Me puolestaan jatkoimme vielä retkeä vaikka ilta alkoikin jo hämärtää. Kuulimme kuitenkin vielä Lääviensuolla pari sarvipöllöä jne. Lopulta olimme patotien iltakuuntelun jälkeen kämpillä iltakymmenen aikaan.
Vappupäivänä 1.5. heräsimme taas viideltä ja suuntasimme ensimmäiseksi metsosoidinta katsomaan. Näimmekin neljä ukkometsoa soimassa mutta muuten metsälinnut jäivät vielä vähiin. Jatkoimme Särkisalmen kautta Melkoniemen metsiin, jossa tiet olivat paikoin vielä aivan liian lumen peitossa. Tavallisia metsälajeja kuitenkin löytyi, muttei mitään ihmeellisempää – kivitaskun näimme niukasti Savonlinnan puolella ja pari koppeloa, pikkukäpylintuja ym.
Lopulta jatkoimme Siikalahdelle, jossa oli taas porukkaa. Jaksoimme staijata aika tyhjää taivasta vain tunnin verran nähden taas haarahaukan sekä 7 pikkukuovin parven. Käytyämme kaupassa otimme taas suunnan Saarelle, mutta silloin huomasimme, että autostamme oli yksi rengas lussuna. Niinpä ajoimme huoltoasemalla täyttämään renkaan, palasimme kotimme parkkipaikalle nappaamaan Oskarin auton ja sitten ajoimme peräkkäin rengasliikkeen pihaan, jossa siirsimme tavaramme autosta toiseen ja jonne jätimme autoni.
Sitten matka jatkui Lemmikonsalmelle, jossa taas tärppäsi, kun sulan reunalla nukkui ristisorsapari! Pojille napsahti jopa elikset. Akonpohjan tulvilla näkyi valko- ja metsäviklojen seassa 3 mustavikloa ja punajalkaviklo ja ylitsemme lensi haarapääsky. Tornille päästyämme meidät yllätti aivan tolkuton rae- ja lumisade.
Pohjanrannassa torni oli sen verran täynnä, että päätimme ajaa ohi ja kellokin alkoi olla jo sen verran, että pikkuhiljaa piti suunnata Suurenjärvenlietteelle Hannaa hakemaan. Kun vielä samaan aikaan paukahti tieto, että Kuitusen Karri oli Joutsenon Tiuruniemestä löytänyt amerikanmustalinnun, niin minullakin alkoi puhelin soida retkeilyä häiritsevästi. Niinpä lopulta olimme Suurenjärvenlietteen tulvilla, josta löysimme vielä pikkutyllin, rantasipin, liron sekä mustapyrstökuirin. Sitten haimme Hannan kyytiin ja lähdimme palailemaan kohti Parikkalaa.
Halusin itse jotenkin päästä Joutsenoon bongaamaan ja Hannaakin WP-pinna kiinnosti. Pojilla jo aikataulut hieman painoivat päälle, joten minun piti yrittää saada joku muu kyyti paikalle, olihan oma automme rengas jo täysin tyhjänä rengasliikkeen pihalla. Soitin Partasen Harrille, joka olikin innolla mukana!
Niinpä aika pian oli poikien tavarat haettu meiltä ja he jatkoivat vielä ralliaan Savon puolella itselleen tutuille paikoille. Ja pian me olimme Harrin kyydissä matkalla kohti Tiuruniemeä.
Jotenkin olin kuvitellut bongauksen helpoksi. Ajattelin, että mustalintuparvi kelluu sulassa helposti nähtävissä mutta perille päästyä tilanne olikin aivan toinen. Ensimmäisiin bongareihin törmättyämme meidät ohjattiin jatkamaan mahdollisimman kärkeen, josta saattaisi olla hieman parempi näkyvyys. Saimaa näytti täysin sulalta ja väreily oli kauhea! Mustalintuparvi kyllä näkyi mutta niin kaukana, että väreilyn takia koiraat ja naaraat olivat vain välillä erotettavissa toisistaan.
Parvea lähempänä kellui kaakkureita, kuikkia, härkälintuja, tukkakoskeloita ym., mutta mustalintuparvi näkyi pikkuhiljaa vain huonommin ja huonommin. Toki tiedossa oli, että iltaa kohti näkyvyys kyllä parantuisi ja parvi ei kuitenkaan ollut liian kaukana eli usko oli kova, että ”amuli” parvesta vielä erottuisi, kunhan näkyvyys parantuisi edes jonkin verran.
Tunnin verran odoteltuamme alkoi sataa ja sää kylmeni selvästi. Olimme jo miettineet, että pitäisikö parvea yrittää nähdä Imatran puolelta Lammassaaresta mutta lopulta ajattelimme, että sateen jälkeen näkyvyys voisi parantua nopeastikin. Ja oikeassa olimme! Kun sade loppui, oli väreily tiessään ja aika pian joku alkoi nuotittaa parvesta keltanokkakyhmyistä lintua. Ja kohta sen löysivät kaikki ja lintu olikin hallinnassa varmaan vartin verran näkyen hetkittäin jopa varsin hyvin. Niin keltaisen kyhmy muoto kuin kyhmyn oranssi alaosakin erottuivat linnun ollessa sopivassa asennossa ja auringon paisteen osuessa nokkaan. Tyvemmällä niemessä ollut porukkakin hälytettiin paikalle, sillä lintu ei sinne ollut määrittynyt ja kaikki hekin näkivät linnun.
Kun näkyvyys taas ilman lämmettyä huononi, päätimme lähteä palailemaan kotia päin. Vappu oli ollut taas kerran erinomainen! Itse pidän tätä aikaa kaikkein parhaana näillä nurkilla! Tätä todistaa myös se, että Savonlinnan pojat voittivat nuorten vappurallin varsin ylivoimaisesti 123 lajillaan. He olivat illemmalla onnistuneet Savon puolelta löytämään vielä useita puuttuvia lajeja ja parhaina lajeina jopa lyhytnokkahanhen ja arosuohaukan.
J.A.