. . Lintuharrastajan päiväkirja Birders diary . .

Helmikuun alusta ei kauheasti ole kerrottavaa – kelit olivat talviset, niin talviset, ettei ulkoilumotivaatio ollut kovinkaan korkealla. 1.2. kylillä näkyi komea 200 tilhen parvi.

4.2. ajelin työpäivän aikaisin lopetettuani Helsinki-Vantaalle PCR-testiin ja yöllä sain onnekseni negatiivisen tuloksen. 5.2. bongasin Asikkalan Anianpellolta raitaisolepinkäiskandin, jonka näin lopulta yhdeksän tunnin yrittämisen jälkeen! Tuomo Peltomaa onneksi löysi linnun meidän muutaman muun paikalla olleen sinnikkään bongarin selkien takaa ja nyt vain jännätään oksennuspallosta saatavien DNA-testien tulosta.

6.2. aamulla bongasimme isäni kanssa Kirkkonummen Masalasta Kapasten ruokinnalla toista talvea viettäneen mäntysirkun. Itse näin linnun lyhyen aikaa räntäsateessa ruokinnan viereisessä puussa. Lintu talvehtii ruokinnalla toista vuotta, mutta nyt vasta vähän havaintoni jälkeen se sai RK:n hyväksynnän, kun tästäkin oli DNA-tulokset olemassa. Paikalla näkyi myös järripeippoja, tiklejä, vihervarpusia, räksä, tolkuttomasti mustarastaita sekä yli lentäneet pari harmaalokkia. Kävimme vielä Hommasissa katsomassa koskikaraa, ennen kuin minun piti päästä pakkaamaan tavarani ja pian isäni heittikin minut Helsinki-Vantaalle, josta porukallamme oli lennot Qatarin Dohan kautta Tansaniaan. (Koko retkijuttu löytyy linkistä pian.)

Reissusta sain tuliaisina koronan, jota sainkin sitten potea viikon verran ja paljon pitempäänkin olo oli heikko. Kun ulkonakin oli yhä vain todella talvista, oli retkeilymotivaatio edelleen vähäistä. Joitakin vihervarpusia ja pieniä urpiaisparvia näkyi 20.2. tikkaruokintojen täydennysreissulla ja ensimmäiset pari harmaalokkia näkyivät 24.2. Härskiinmutkasta pilkkimiesten avannoilla.

25.2. pihastamme löytyi 17 tiklin äänekäs parvi, joka viihtyikin lähistöllä pitkään. 26.2. Tarvaslammen kuvauskojulle oli saapunut mustarastas ja Särkisalmella näkyi harmaapäätikka.

27.2. suuntasimme Caireniuksen Sampsan ja Ylätalon Teon kanssa etelään ja aloitimme retken Helsingin Tokoinrannasta, jossa näkyi 3 kanadanhanhea, nokikana sekä kalalokkeja ym. Sitten jatkoimme Espoon Soukkaan, josta onnistuimme bongaamaan talvea viettäneen kiljukotkan. Lopulta lintu näytti lähtevän muutolle itään eikä sitä sen koommin sitten nähtykään – eli itselläni jäi talvipinnan haku viime tippaan. Soukan Kasavuorelta näimme myös merikotkia, hiirihaukkoja, merilokkeja, jokusen muuttavan laulujoutsenen ja uuttukyyhkyn sekä kottaraisen. Näimme myös talvehtineen kuningaskalastajan, pikkutikan sekä Helsingin Tuomarinkylässä piekanan. Pieni bongausreissu oli ihan virkistävä.

Maaliskuu alkoi 4.3. Moskuunniemessä puputtaneella helmipöllöllä ja 5.3. oli vuorossa talvilintulaskenta, jonka satoa olivat pyy, 6 kesykyyhkyä, 4 harmaapäätikkaa, 10 käpytikkaa, valkoselkätikka, 2 mustarastasta, 83 sini-, 161 tali-, 1 kuusi- ja 6 hömötiaista, puukiipijä, 5 närheä, 13 harakkaa, 73 naakkaa, 23 varista, 13 korppia, 24 pikkuvarpusta, 12 viherpeippoa, 18 tikliä, 91 urpiaista, 27 punatulkkua sekä 33 keltasirkkua.

6.3. Lappeenrannan pelireissulla näkyi isolepinkäinen Joutsenon Korvenkylässä ja hiiripöllö Lappeenrannan Heimosillassa sekä vakiopaikoilla tavi sekä huuhkaja. Seuraavana aamuna terkkarin pihalla huuteli harmaapäätikka ja viikolla pakkasaamuina tiklit mekastivat yhä vain pihassamme.

11.3. näkyi Siikalahdella isolepinkäinen sekä 11 tilhen parvi ja alkuyöstä teimme reilun parin tunnin pöllöretken Melkoniemen suunnalle, jossa kuulimme yhden huuhkajan sekä yhden viirupöllön. Seuraavan päivän ruokatunnilla Siikalahdella näkyi jo 9 paikallista laulujoutsenta, muuttava hiirihaukka, harmaapäätikka, isolepinkäinen, tikli sekä vihervarpunen. Illan pelireissulla bongasin Joutsenosta lapinpöllön sekä taas samaisen hiiripöllön Heimosillasta.

13.3. staijailimme muutaman tunnin patotiellä havaiten pari merikotkaa, kanahaukan sekä 6 harmaalokkia, mutta köyhää oli. Niinpä suuntasimme vielä tikkaläskillemme roikottamaan hetkeksi verkkoja, mutta hiljaista oli sielläkin ja saaliiksi tuli vain kolme sinitiaista sekä komea koiras harmaapäätikka.

14.3. patotielle oli saapunut kiuru paikalliseksi ja tämä rassukka ruokailikin sitten tien varressa useita päiviä – muualla kun oli vielä tolkuttomasti lunta. Myös 4 merikotkaa kierteli taivaalla. 15.3. uuttukyyhky painoi kovaa vauhtia kohti etelää – oli todennut hanget liian korkeiksi. Ja 17.3. uutena saapujana näkyi äännellen pohjoista kohti matkannut töyhtöhyyppä – lie kiroillut mennessään, että miksi oli tänne jo saapunut?

18.3. ruokiksella näkyi pari merikotkaa, varpus- ja hiirihaukka sekä tuttu kiuru. Iltapäivällä Rautjärvellä näkyi Kokkolanjoella pikastopilla pari telkkää, kolme isokoskeloa sekä koskikara. Imatralla näkyi merimetsoja ja Lappeenrannassa 45 harmaalokkia. Sitten olikin edessä kaukalopallon 1-divisioonan loppuottelu, jonka voitimme ja sain vielä vuosien tauon jälkeen ihan mukavan mestaruuden kiikkustuoliin muisteltavaksi.

J.A.

Koska Parikkalassa oli ihan oikea vanhan ajan talvi, ei retkeily kauheasti kiinnostanut tammikuussa. Tilhiä ja räkättirastaita näkyi alkukuusta runsaasti ja mustarastaitakin oli siellä täällä. Omalla tikkaruokinnallamme kävi Siikalahdella kävi pyrstötiaisia ja puukiipijä, jolla oli rengas jalassa – lie sama kaveri kuin edellistalvena?

Loppiaisena 6.1. kävimme Siikalahdella ja Simpeleellä havaiten teeriä, pari varpushaukkaa, Kokkolanjoella kuusi koskikaraa sekä mm. vihervarpusen. Viikonloppuna kävimme lauantaina 8.1. Punkaharjulla Laakkissa nappaamassa yhden pähkinänakkelin kiinni ja värirenkaisiin. Sitten jatkoimme Luston metsiin käppäilemään, mutta toivomaamme pähkinähakkia ei näkynyt mutta mukava 15 kuusitiaisen parvi sekä runsaasti pikkukäpylintuja. Päivän aikana näkyi myös pari harmaapäätikkaa ym.

9.1. pelireissulla Lappeenrantaan stoppasin Imatralla ensin Immalanjärven Kymälahden lintutornilla, jonka viereisellä ruokinnalla kävi pari pähkinänakkelia sekä pikkutikka ja sitten Vuoksella, jossa Itä-Siitolassa näkyi pikku-uikku sekä merimetsoja ym. Lappeenrannassa näkyi Pajarilassa 15 taviokuurnan pari matkalennossa ja pelin jälkeen Reijolan putsarilla näkyi taveja ja vanhassa tutussa paikassa huuhkaja.

12.1. Siikalahden Raikanniemessä näkyi valkoselkätikkapari ja yhä vain kylällä kierteli räkättirastaita 65 linnun parvi. 13.1. näkyi Kannaksella peippo.

15.1. teimme hiihtolenkin Soininmäen metsiin, jossa näkyi tutut kolme kuukkelia ja harmaapäätikka sekä kuului pari töyhtötiaista. Toinen pyy lauloi ja toinen näkyi lennossa ja paluumatkalla näkyi vielä koppelokin. Sunnuntaina 16.1. hiihtelimme vuorostaan Siikalahden lenkin ja Mantilanniemessä mekasti nakkeli ja ruokinnallamme näkyi taas pyrstötiaisia.

21.1. näkyi Siikalahdella varpushaukka ja 22.1. suuntasimme Caireniuksen Sampsan kanssa bongausreissulle, joka oli kuitenkin vesiperä. Niin Hartolan turturikyyhky kuin Asikkalassa pari päivää aiemmin nähty raitaisolepinkäinenkin pysyivät piilossa. Pari tavallista isolepinkäistä kyllä näkyi. Lahden Ala-Juhakkalan putsarilla näkyi pari pikku-uikkua, tavi, kanahaukka sekä merimetso ja lähistöltä näkyi varpushaukka sekä sepelkyyhkykin.

Sunnuntaina 23.1. veimme linnunruokaa taas niin piilokojulle kuin tikkaruokinnallemmekin havaiten tuttuja lintuja. Kylällä näkyi vieä 30 räkätin parvi. Päivän pelireissun varrelta hoidin Imatran Siitolasta punakylkirastaan, Neitsytniemestä tukkakoskelon, pikku-uikku ja kanahaukka näkyi keskusliikenneasemalla ja Lappeenrannan Reijolassa taas taveja.

Loppukuun havainnot olivat sitä samaa, räkättirastaitakin näkyi yhä vain parvia siellä täällä. 29.1. Pihabongasimme Tarvaslammen piilokojulla tavallisia talvilintuja kuvaillen.

J.A.

30.12. ajelimme Ouluun, jossa kuittasimme paikalle saapuneen Pirkan kanssa Kemiran putken suulta kaupungin valoissa sinisorsien seurassa talvehtivan sepelhanhen talvipinnaksi. Sitten ajelimme Toppilaan majoittumaan Pirkan tyttären Iinan asunnolle.

31.12. heräsimme vuoden viimeiseen ennen puolta kahdeksaa ja ennen kasia lähdimme ajelemaan kohti Oulunsalon lauttarantaa. Klo 8:30 lautta lähti kohti Hailuotoa ja pientä jäiden keskellä ollutta uraa seilasimme puolisen tuntia kunnes lopulta olimme ajamassa kohti saaren toista päätä eli Marjaniemeä.

Marjaniemessä Pirkka tunnisti ruokinnan, jolla oli aikanaan käynyt bongaamassa talvista mustakurkkurautiaista. Talossa paloi valo ja pihalla olikin emäntä lisäämässä ruokinnalle ruokaa. Hetken juttelimme mm. siitä, että seuraavana aamuna bongareita olisi paikalla enemmänkin ja sovimme kuinka niin nyt kuin seuraavanakin aamuna bongaus kannattaisi tehdä. Ja kun emäntä oli valmis ja peruutteli autollaan pois pihasta, alkoi keltasirkkuja saapua aamupalalle. Ja eipä monta sekuntia mennyt, kun Pirkka äkkäsi myös keltahempon saapuneen ruokinnan viereiseen puskaan. Kohta ”serinus” lennähti ruokinnan sisälle, josta se ei näkynyt.

Kun hemppo häipyi paikalta sirkkujen seurassa, päätimme Hannan kanssa asettua lähemmäs taloa väijyyn, josko saisimme keltahemposta paremmat kuvat hieman lähempää. Mutta kuten aika arvattavissa olikin, olivat keltasirkut turhan arkoja ja niinpä hemppoakaan ei toviin näkynyt. Niinpä peruutimme alkuperäiselle paikalle ja kohta niin sirkut kuin hemppokin saapuivat tällä kertaa ruokinnan alle maahan ruokailemaan. Lopulta linnut taas lähtivät ja niin päätimme mekin lähteä.

Mantereelle päästyämme näkyi Riutussa teeriparvi ja Pajuniemessä fasaani. Sitten kävimme pikaisesti katsomassa talvehtimaan jäänyttä kurkea Kempeleen Alakylässä ja sitten suuntasimme Ouluun etsimään reilua viikkoa aiemmin näkynyttä lapintiaista Oulun Varpumetsästä. Matkalla näkyi pieni tilhiparvi, mutta perillä näkyi vain tali- ja sinitiaisia. Ruokinta näytti aika tyhjältä, joten ehkä lapintintti oli jatkanut matkaansa tai siirtynyt johonkin paremmalle ruokinnalle?

Sitten suuntasimme sponderetkelle Tyrnävälle, jossa kiertelimme peltoja ja seuloimme muutamia keltasirkkuparvia ilman mainittavampia havaintoja. Ollessamme jo Parraksessa pois ajelemassa, lensi meitä vastaan koiras ampuhaukka saalis kynsissään.

Iltapäivällä kävimme Oulussa parissa kaupassa ja sitten haimme Toppilan legendaarisesta Lilasta järkyttävän isot ruoka-annokset, jotka söimme kämpillä. Illalla katsoimme leffan ja huilailimme.

Rakettien paukuttelu alkoi jo kuudelta ja klo 23:15 suuntasimme taas Kemiran putkelle, jossa paukutus oli aivan älytöntä! Niinpä paikalla oli kokonaista kolme sinisorsaa ja nekin lähtivät pian yötaivaalle paniikissa. Paikalle saapui ennen puolta yötä pari porukkaa muitakin ekaekaa pinnaajia, jotka jäivät nyt tyhjin käsin. Mekin siirryimme jo ennen puolta yötä Kemiran altaille, jonne pääsimme juuri vuoden vaihtuessa ja tietysti sielläkin alkoi lähipihoissa tuolloin kauhea sota! Niinpä satakunta sinisorsaa nousi taivaalle ja sepelhanhea ei näkynyt joukossa. Vielä kerran kävimme putken tsekkaamassa mutta vaikka sorsia oli jo jonkin verran saapunut sulalle, ei hanhea näkynyt. Niinpä suuntasimme kämpille nukkumaan.

Herätys oli jo kuudelta ja pian olimme taas Kemiran putken sulalla tarkistamassa sorsia, joita oli reilut parisataa mutta sepelhanhea ei näkynyt. Niinpä aika pian ajelimme taas Riuttuun, josta lautta lähti klo 7:30 Hailuotoon. Lauttaan saapui muutama muukin bongariporukka ja lopulta ajelimme jonossa Marjaniemeen, jossa järjestäydyimme pihan tuntumaan odottelemaan lintujen heräämistä. Talon emäntäkin oli taas paikalla ja olihan hän aika ihmeissään, kuinka olimme tulleet niin aikaisin. Mutta pian alkoi pimeältä taivaalta jo kuulua keltasirkkujen ääniä ja kohta paikalle käveli Santamaan Markku, joka oli parkkipaikalta kävellessään kuullut jo keltahemponkin ääntä.

Ja eipä meidän tarvinnut kauan odottaa hyisessä kelissä, kun klo 9:15 keltahemppokin saapui ruokinnan viereen ja pian sujahti taas ruokinnan sisälle. Pinna oli hoidettu ja muita vuodareita kuin keltasirkku ja tali- ja sinitiainen ei paikalta ollut tarjolla. Joten hetken tuttujen kanssa juteltuamme, päätimme lähteä palailemaan kohti lauttarantaa.

Stoppasimme kylillä havaiten pikkuvarpusia ja ajon varrella näkyi harakoita, hömötiainen, pikkukäpylintu sekä käpytikkoja. Lautalla ollessamme saimme ihailla upeaa auringonnousua ja toki juttelimme lisää tuttujen kanssa, muta ainoatakaan lintua emme jäiden keskellä havainneet.

Huikussa teeriparvi oli samalla paikalla kuin edellispäivänäkin ja Oulunsalossa näkyi jokunen naakka ja sitten Kempeleen Alakylässä kurki oli piilossa mutta vuodariksi näkyi variksia sekä viherpeippo. Koska edelleenkään sepelhanhea ei ollut kukaan nähnyt Oulussa, päätimme suunnata Liminkaa kohti ja hakea edes jonkun paremman vuodarin. Kempeleen Honkasesta hoidimme helposti neljä turkinkyyhkyä ja matkalla näkyi vielä korppi. Virkkulassa törmäsimme toiseen pinnaporukkaan, joka oli kuullut ruokinnalla käyvän peltopyyparven lennähtäneen jonnekin opastuskeskuksen taakse. Jonkin aikaa odottelimme niiden paluuta mutta lopulta hiivin itse pellon puolelle katsomaan, näkyisikö niitä jossain ojanvarsipuselikon takana ja jotain möykkyjähän siellä näkyi. Vinkkasin muita paikalle ja tuomaan putken mukanaan ja siellähän oli kiepissä ainakin neljä peltopyytä päät lumihankien keskeltä näkyen.

Sitten jatkoimme taas kurkipaikkaa kohti, sillä lintu oli palannut paikalleen ja matkalla näkyi Tupoksessa närhi ja Kempeleessä puluja ja kurkikin näkyi nyt saman tien.

Seuraavaksi jatkoimme sitten Ouluun, jossa pointsasimme jo vauhdista tien yli lentäneen mustavariksen Raksilasta ja sitten suuntasimme Hartaanselälle, jonen epäilimme, että sepelhanhi olisi voinut siirtyä. Pari telkkää siellä näkyi, ei muuta. Hietasaaressa kuului punatulkku mutta auringon jo ollessa laskemaisillaan, kiiruhdimme vielä tarkistamaan niin Kemiran putken kuin altaatkin, mutta sinisorsia oli yhä vain reilut parisataa paikalla.

Vielä iltahämärissä suuntasimme Hietasaareen, jossa oli ruokinnalla näkynyt varpuspöllö, mutta näimme vain muutamia sinnikkäitä harrastajia sekä mustarastaan.

Illalla haimme Pirkan kanssa eväät Saurahan Nepalilaisesta ravintolasta ja samalla kävimme vielä Kemiran putkella ja altailla. Illalla katsoimme kämpillä leffan ja vielä senkin jälkeen kävimme tarkistamassa, ettei hanhi olisi palannut paikalle. Sorsia oli jo pitkälti yli kolmesataa, mutta hanhea ei näkynyt.

Lopulta päivä oli tuottanut vain yhden ekaekaapinnan eli keltahempon! Tavoitteeni oli ollut saada vähintään kaksi, jotta olisin katkaissut 150 lajia, jolloin olisin voinut jatkossa ottaa tämänkin touhun hieman rennommin, sillä pinnoja olisi ollut jo ihan tarpeeksi, mutta ei niin ei…

2.1. heräsimme ennen kahdeksaa ja pian oli tavarat pakattu ja Iinan kämppä siivottu. Suuntasimme vielä kerran Kemiralle ja putken sulalla oli varmaan tonni sinisorsia! Mutta hanhea ei vieläkään löytynyt. Lopulta me lähdimme ajelemaan ja Pirkka suuntasi vielä altaillekin, jossa oli satakunta sinisorsaa muttei hanhea.

Me suuntasimme kohti Kajaania, jossa oli jonkin aikaa oleillut ilmeinen maan ensimmäinen mandtii-alalajin riskilä. Lintu oli välillä oleillut tehdasalueella näkymättömissä mutta edellispäivänäkin se oli ollut pitkään joella helposti bongattavissa. Ajomatkalla näimme joitakin teeriä, Vaalassa 12 taviokuurnaa, Paltamossa 30 urpiaista ja lopulta kurvasimme Ämmänkoskelle. Muutama laulujoutsen oli pienehköissä sulissa mutta riskilää ei näkynyt eikä ollut näkynyt koko päivänä. Hanna kuvaili jonkin aikaa neljää saukkoa ja näimme vielä mm. urpiaisia ja pikkukäpylintuja mutta riskilää ei löytynyt. Kävimme välillä syömässä ja palailimme vielä sulia tarkistamaan mutta lopulta lähdimme ajelemaan kohti kotia.
Pikkuhiljaa hämärtyi ja muita lintuja emme enää havainneet. Lopulta olimme kotona varsin väsyneinä.

J.A.

Talvinen keli ei joulukuussa innostanut juuri retkeilemään ruokatunneilla. Muulloin olikin tietysti pimeää. Ja viikonlopuille tuppasi osumaan huonommat kelit. Räkättirastaita oli yhä isoja parvia pihlajanmarjojen kimpussa ja kovien pakkasten jälkeen esiin tupsahtivat myös mustarastaat, joita näkyi yksittäisiä ja jopa pieniä porukoita siellä täällä.

11.12. Tarvaslammen kuvauskojulla keltasirkkuja ym. kuvaillessamme huomasin yhden todella harmaan linnun, josta tuli ensin mieleen tavallinen (tai siis harvinainen) varpunen. Otin linnun saman tien kameran linssiin ja aloin kuvata ja tajusin kuvaavani varsin mäntysirkkumaista lintua! Lintu ei kauan ollut näkyvissä vaan katosi muiden sirkkujen sekaan, mutta kuvia katsellessani huomasin, että sillä oli hieman kellertävää sävyä vatsapuolella – kaikki muu olisi kyllä sopinut täysin puhtaaseen mäntysirkkuun! Ehkä kyseessä kuitenkin oli risteymä? Odottelimme lintua saapuvaksi takaisin ja kävimme myöhemminkin kuun aikana pariin otteeseen kojulla kuvailemassa ja tätä lintua etsimässä, mutta vaikka keltasirkkuja yhä kävi ruokinnalla runsaasti, ei kyseistä lintua enää näkynyt.

12.12. peli- ja kauppareissun ohessa stoppasin lyhyesti Imatran Vuoksella, jossa Itä-Siitolassa näkyi heti joella jo jonkin aikaa ollut tukkakoskelo. Vuoksen stopeilla näkyi myöhemminkin merimetsoja ym. mutta parillakaan yrittämällä en nähnyt pikku-uikkua.

13.12. ruokatuntikierros tuotti Kaukolan keltasirkkuparvea vaanineet hiiripöllön ja varpushaukan ja Kontiolammen yli lentäneen vanhan merikotkan. 15.12. Tyrjänjoella näkyi talvehtimaan jäänyt laulujoutsen.

18.12. vapautimme lähes pari viikkoa meillä hoidossa olleen kanahaukan, joka oli löytynyt ilmeisesti autoon törmänneenä ja nälkäisenä. Kannaksen parin ruokinnan vilkaisu tuotti pari pähkinänakkelia sekä puukiipijän ja seuraavana päivänä kotipihamme yli lensi 13 tiklin parvi ja Ristimäessä näkyi hippiäinen.

Jouluaattona teimme Soikkelin Miikan kanssa talvilintulaskennan. Kävelimme ensin kylältä Siikalahden patotielle, jonne Hanna toi meille sukset ym. ja jatkoimme hiihtäen ja lopussa sitten suksia kantaen. Kierros alkoi heti mukavasti, kun vierasvenesatamassa näkyi viiden tiklin parvi ja terkkarilta löytyi valkoselkätikka. Myös yksittäisiä vihervarpusia kuului taivaalta. Räkättirastaita oli yhä parvissa ja muutama mustarastaskin näkyi taas. Lahden puolella olikin sitten hiljaisempaa mutta yhteensä havaitsimme lopulta: 22 teertä, varpushaukan, 12 pulua, 6 käpytikka, 2 valkoselkätikkaa, 87 tilheä, 4 musta- ja 277 räkättirastasta, 2 hippiäistä, 65 sini-, 75 tali-, 4 hömö- ja 2 töyhtötiaista, pähkinänakkelin, 4 puukiipijää, 15 harakkaa, 4 närheä, 38 naakkaa, 30 varista, 6 korppia, 48 pikkuvarpusta, 7 viherpeippoa, jo mainitut 5 tikliä, 5 vihervapusta, 52 urpiaista, 54 punatulkkua sekä 6 keltasirkkua. Laskenta oli toiseksi paras talvilaskenta niin laji- kuin yksilömäärältäänkin.

Joulupäivänä Punkaharjun sukulointireissulla näkyi Laakkiissa pari pähkinänakkelia sekä puukiipijä ja Tarvaslammella varpushaukka.

Tapaninpäivänä suuntasimme Simpeleelle, jossa rastaita ja tilhiä oli vielä enemmän kuin Parikkalassa. Yhteensä kuusi koskikaraa ja seitsemän laulujoutsenta sekä kolme sinisorsaa näkyi joella. Reissu tuotti myös pari varpushaukkaa ja Siikalahden tikkaruokinnallamme oli kuhina, kun parin käpytikan ohella näkyi valkoselkätikkapari sekä koiras harmaapäätikka.

28.12. näkyi ruokiskierroksella Kannaksella pari nakkelia ja Anitsanlahdella jopa seitsemän mustarastasta ja 29.12. näkyi vielä kanahaukka Koitsanlahdenkankaalla.

J.A.

Joulukuun alussa oli todella talvista! Kaikki järvet olivat jäätyneet jo täysin ja luntakin oli maisemassa muutama kymmentä senttiä. Räkättirastaita oli yhä runsaasti ja ruokatunneilla Satumäessä näkyi enimmillään ainakin 200 rastaan parvi.

4.12. oli todella kylmä mutta kävimme kiertämässä Siikalahden ja laittamassa tikkaruokintapaikkamme kuntoon. Ajaessamme Kaukolan pellon suoraa, näimme vastavalossa ison pikkulintuparven peltoaukean toisessa päässä. Lähempänä parvea stoppasimme lintuja katsomaan ja keltasirkkuja oli puissa ja kylvämättömässä kaurapellossa noin 500 lintua. Seuloimme lintuja kiikareilla, josko parvesta löytyisi peippoja tai jotain parempaa, kun lintuja alkoi laskeutua tielle eteemme. Ja kuinka ollakaan kolmanneksi lähin lintu oli lapinsirkku! Hanna ehti jonkun kuvankin napata, ennen kuin sirkku nousi ilmaan ja katosi keltasirkkujen sekaan. Talvihavainto lapinsirkusta oli Parikkalan kautta aikain ensimmäinen eikä Tiira tunne koko Etelä-Karjalastakaan kuin viisi aiempaa havaintoa, joista edellisen olimme löytäneet helmikuussa 2018 Joutsenosta. Minulle lapinsirkku oli sadas Parikkalassa havaitsemani lintulaji talviaikaan.

Illalla ajelin Kouvolaan, jossa majauduin taas Ylätalon Teon tarjoamaan majoitukseen. Kävimme lyhyellä iltaretkellä etsimässä kurppia ja pöllöjä mutta emme löytäneet mitään.

5.12. suuntasimme aamukahdeksan aikaan Teon kanssa retkelle ja samoihin aikoihin myös Vänskän Antti lähti omalle pohjustusretkelleen seuraavan päivän Itsenäisyyspäivärallia ajatellen. Oli todella kylmä! Pakkasta oli parisen kymmentä astetta ja kylmä pohjoinen tuuli tuntui luissa ja ytimissä!

Alkuun havainnot olivat vähissä ja paria fasaania ja 40 tiklin parvea kummempaa emme nähneet. Mustilan arboretumista löysimme pari pähkinänakkelia sekä kuusi- ja hömötiaisia sekä puukiipijöitä, mutta emme edes hippiäisiä tai töyhtötiaisia, joten hieman vaisuksi jäi… Jatkoimme Elimäen peltoja kiertelemään ja Mettälästä löysimme noin 500 keltasirkun parven sekä hempon ja viereistä peltoa kompatessa Teon jaloista pölähti komea 20 peltopyyn parvi lentoon. Tästä paukahti minulle 251. spontaanisti löydetty lintulaji tälle vuodelle ja lukema on uusi oma ennätykseni.

Tiedossa ollut hiiripöllö näkyi autosta nousematta ja Ratulassa näimme ensin merikotkan ja sitten löysimme lumilaikkujen alta vihreänä loistaneen rypsipellon, joka oli aivan täynnä lintuja! Arvioimme tilklejä noin 250, peippoja satakunta, järripeippoja 10 ja hemppoja 5 kunnes varpushaukka lensi välistämme parven kimppuun ja sekoitti pakan niin totaalisesti, että päätimme jatkaa matkaa, sillä näitä lintuja pitäisi joka tapauksessa tulla katsomaan seuraavana päivänä.

Muuta mainittavaa emme sitten löytäneet, mutta puhelut Antille olivat kertoneet, että tällä oli ollut aivan käsittämättömän hyvä pohjustuspäivä – niinpä odotukset rallia ajatellen kohosivat aivan eri sfääreihin, missä ne olivat olleet siitä, kun olin pimeässä ja kovassa pakkasessa ajellut edellisiltana kohti Kouvolaa.

Illalla kävimme vielä yhdellä kurppaojalla turhaan ja sitten Veturin erinomaisessa kiinalaisessa ravintolassa syömässä porukalla ja saimme näin kerrattua tarkemmin päivän havaintoja sekä suunniteltua seuraavan päivän reittejä ja aikatauluja.

6.12. heräsin noin 5:30 ja ennen kuutta Teo jo saapui pihaan ja tasalta lähdimme etsimään pöllöjä. Sääennuste oli taas aivan pielessä ja lunta satoi taivaan täydeltä. Koko päiväksi oli luvattu pilvistä, mutta vain vähäistä lumisadetta. Kiertelimme 7:45 asti kuulematta yhtään ainoata lintua ja kurvasimme lopulta Antin pihaan, josta lähdimme kohti ”virallista” aloituspaikkaamme Saksanahoa.

Kävelimme pimeässä kostean näköiseen ryteikköön, johon jäimme seisomaan ja odottelemaan. Lopulta hieman kahdeksan jälkeen kuulimme ensimmäiseksi lintuhavainnoksi räkättirastaan ja pian perään mustarastaan, sinitiaisen, puukiipijän sekä myöskin vihervarpusen, valkoselkätikan ja pari peukaloistakin. Antti kuuli pariin otteeseen punarinnan tiksutusta mutta Teon kanssa emme sitä kuulleet. Lopulta lähdin itse siirtämään autoa toiselle puolelle metsää, johon parempikorvaiset jatkaisivat kävellen, mutta autoa kohti kävellessäni kuulin itse punarinnan. Singahdin Teon ja Antin perään ja he olivat vielä alkuperäisellä paikalla, jossa Antti oli taas kuullut punarinnan ja aivan samaan aikaan kanssani mutta aivan eri suunnasta. Niinpä emme saaneet siitä lajia, kun kahden kolmesta pitäisi sama lintu havaita. Onneksi Teo ja Antti olivat sentään harmaapäätikan saaneet listallemme. Kokeilimme tietysti vielä minunkin kuulemaani punarintaa mutta tuloksetta ja lopulta kävelimme kaikki autolle pienen lenkin kiertäen ja lähipihojen ruokintoja tarkistellen ja pari tavallista lajia löytyikin ennen kuin jatkoimme läheiselle metsäruokintapaikalle. Taas näkyi valkoselkätikka ja pienen odottelun jälkeen löytyi pikkutikkakin. Rallimme oli alkanut erinomaisesti!

Mielialaa nosti se, että sääennuste oli yhä vain pielessä ja aurinko porotti nyt täysin kirkkaalta taivaalta ja silti pakkasta oli selvästi vähemmän kuin oli luvattu. Nyt -13 astetta ei tuntunut edes kylmältä. Ja seuraavaksi oli vuorossa Antin edellispäivänä löytämä aivan käsittämättömän kova mesta. Pienen lutakon rantaan käveltyämme näimme ensin joutsenperheen ja sitten kaislikon ja osmankäämikön seasta alkoi nousta ilmaan sorsia! Ainakin parisataa sinisorsaa nähtiin ja niiden seasta löytyi niin tavi kuin jouhisorsakin! Ja lopulta harmaahaikarakin lennähti lyhyesti! Ja ei tässä vielä kaikki! Viereisessä lehtikuusikossa kuulimme saman tien taviokuurnan ja pienen hakemisen jälkeen näimme ja kuulimme viiden kirjosiipikäpylinnun parven! Pikkukäpylintuja alueella oli myös runsaasti ja isolepinkäinenkin nähtiin! Antin lyhyesti näkemää varpushaukkaa emme ehtineet muut nähdä, mutta ajoa jatkettuamme näimme aika pian useammankin ”nisarin”.

Edellispäiväinen pilkkasiipi oli kadonnut mutta turkinkyyhky löytyi heti, kun nousimme autosta ja niin unohdimme kuitata paikalta pohjustetut varpuset. Nokkavarpustakaan emme löytäneet, mutta Niivermäestä löytyi kuin löytyikin aina yhtä vaikea pohjantikka sekä hippiäinen ja päivän toinen harmaapäätikkakin nähtiin. Telkät ja isokoskelot hoituivat pikaisella porrasjuoksulla jokivarteen ja sitten olikin aika suunnata kohti Mustilaa ja meidän pohjustuksia.

Mustilassa nakkeli kuului ja hömppä näkyi saman tien ja pienellä kävelyllä löytyivät kuusitiaisetkin ja mukavaksi yllätykseksi myös töyhtötiainen, jota emme edellispäivänä olleet kovalla hakemisellakaan löytäneet.

Seuraavaksi jatkoimme sitten Elimäen pelloille. Edellispäivänä näkemämme fasaani oli lähes samoilla jalansijoillaan ja peltopyyt olivat kuin olivatkin palanneet samalle pellolle, mutta aivan eri puolelle peltoa – ja nyt niitä oli 18 lintua.

Hiiripöllöä ei löytynyt pariltakaan tietopaikalta, joten saatoimme vain toivoa löytävämme spontaanisti oman linnun. Rypsipeltomme ei pettänyt ja tiklien lisäksi näimme ainakin 250 peippoa, järrejä, hemppoja sekä pienen komppauksen ansiosta löytyi vuorihemppokin, joka olikin jo minulle 252. spondevuodari. Koska puutteena olivat hiiripöllön lisäksi mm. teeri sekä palokärki, päätimme valita hieman mutkaisemman reitin seuraavaan kohteeseemme – ja kuinka ollakaan Teo nyppäsi langalla olleen hiiripöllön vauhdista Aitomäen peltoaukealta!

Sitten alkoikin olla jo kiire kaatopaikalle, josta kottaraiset sekä aiemmin unohtunut varpunen hoituivat nopeasti. Matka jatkui koskikaraa hoitamaan ja aika pitkän odottelun ja hakemisen jälkeen sekin onneksi löytyi.

Ilta hämärsi jo mutta päätimme kokeilla kävisivätkö pyrstötiaiset jo aamulla käymällämme metsäruokinnalla syömässä vielä hämärissä ennen yöpuulle menoa. Ja siellähän ne latvustossa surisivat!

Vielä yritimme huuhkajaa kaatopaikalta ilman onnea ja klo 16:30 ralli päättyi ja kohta kurvasimme läheiselle Anjalankosken Teboilille, jossa purku oli. Paikalle saapui neljä joukkuetta ja KyLY:n tarjoamien pizzojen jälkeen tulokset purettiin sujuvasti Mäkisen Antton toimesta. Peruslajien jälkeen olimme toisena, kun meiltä puuttuivat merellä tavalliset kyhmyjoutsen sekä harmaalokki, joista jälkimmäisen oli nähnyt vain toinen rannikolla kisannut joukkue. Huutolajien alettua oli aika pian selvää, että meillä oli todellakin mennyt putkeen. Lopulta voitimme selvästi 54 lajillamme, joka oli kautta aikain toiseksi kovin tulos Kouvolasta – ja tällaisena talvena! Antti tokaisikin, että varmasti nyt olimme rallanneet kaikkien aikojen rallin ja mahdollisuuksia olisi ollut parempaankin, jos vain punarinta, nokkavarpunen, palokärki, merikotka, kana- tai muu haukka, teeri, pyy, punakylkirastas, mikä vain merisorsa, lokki tai pöllö jne. olisi osunut kohdalle. Muiden sijoitusten kanssa oli todella tiukkaa, sillä muiden joukkueiden lajimäärät olivat 45, 44 ja 43.

Lopulta oli aika heittää Antille hyvästit ja Teo heitti minut vielä kämpille, josta nappasin tavarat autooni ja hyvästien jälkeen lähdin ajelemaan kotia kohti. Olipahan ollut mukava viikonloppu! Seuraavan kerran tarvinnee mennä ulos ekaekaa…

No kävin sentään viemäämme tikkaläskiä vilkaisemassa heti seuraavana päivänä 7.12. mutta hiljaista oli. Pyrstötiainen vilahti ruokinnan vieressä ja parkkipaikalla ylitseni lensi taviokuurna äännellen.

J.A.

Säpistäpaluun jälkeen 1.11. näkyi ruokiskäynnillä Siikalahdella Lötjösen Matin löytämä hiiripöllö sekä 150 laulujoutsenta, sinisorsia, muutama haapana, 10 tukka- ja 3 lapasotkaa, teeriparvi, nokikana, yli lentänyt pohjantikka, isolepinkäinen, tikliparvi sekä järripeippo, jolla oli todella iso pox-viruskasvain. Härskiinmutkasta näkyi muutama silkkiuikku. Työpäivän jälkeen palasin vielä lahdelle ja aika pian lensi ylitseni yhä paikalla viihtynyt jalohaikara.

Seuraavana päivänä Härskiistä näkyi kuikka sekä merikotka ja Siikalahdella näkyi yhä jalohaikara – nyt viimeistä kertaa. Ja kolmannen päivän lahtikäynnillä näkyi mm. uivelo ja alli ja Härskiistä naurulokki. 4.11. Särkisalmella näkyi 32 uivelon parvi, mustalintu, 4 allia, tilhiparvi sekä kuului pähkinänakkeli.

6.11. teimme Saaren vesilintulaskennan: laulujoutsenia, sinisorsia ja haapanoita näkyi yhä siellä täällä, Pohjanrannassa vielä yksi metsähanhi ja 422 valkoposkihanhea sekä isokoskeloparvi, jossa oli yksi tukkakoskelokin. 5 telkkää, 8 tukka- ja 1 lapasotka oli Akonpohjassa, Alli Nivalahdella ja laskennan ulkopuolella 3 pilkkasiipeä ja tukkakoskelo Hiekkaniemessä ja 30 uiveloa Pohjanrannan salmen väärällä puolella. Myös jokunen lokki sekä pari merikotkaa nähtiin.

Laskennan jälkeen nappasimme Elissan kyytiin ja ajelimme Imatran Immalanjärvelle bongaamaan amerikanjääkuikkaa, joka löytyi golfkentän rannasta varsin helposti. Sainpahan EKLY-pinnoista pois jääkuikkalajin. Matkalla näin Rautjärvellä kuusen latvassa kökkineen varpuspöllön.

7.11. oli talvilintulaskennan vuori ja taas kerran sai ihmetellä, mistä meteorologeille oikein maksetaan. Sääennuste oli aivan pielessä ja ison osan ajasta sain kävellä vesisateessa – ja kylläpä palelikin kovasti! Onneksi lintuja – etenkin räkättirastaita oli paljon! Havaintoja tuli 95 laulujoutsenta, haapana, 4 sinisorsaa, 6 tukka- ja 3 lapasotkaa, 4 telkkää, pyy, 22 teertä, merikotka, 36 kalalokkia, 2 pulua, 2 käpytikkaa, 36 tilheä, punarinta uutena lajina reitille, 2 musta-, 1229 räkätti- ja 2 punakylkirastasta, 13 hippiäistä, 98 sini-, 159 tali-, 2 kuusi-, 2 töyhtö- ja 5 hömötiaista, 2 puukiipijää, isolepinkäinen, 8 närheä, 15 harakkaa, 163 naakkaa, 22 varista, 4 korppia, 20 pikkuvarpusta, peippo, 9 viherpeippoa, 8 vihervarpusta, 188 urpiaista, 17 pikkukäpylintua, 58 punatulkkua ja 15 keltasirkkua.

8.11. terkkarilla näkyi punakylkirastas, pienellä järvikierroksella silkkiuikku, tukka- ja lapasotkia, mustalintuja sekä merikotkapari ja 10.11. Siikalahdella vähiin käyvien vesilintujen joukossa kolme allia. 11.11. kävin pikaisesti moikkaamassa tuttuja kuukkeleita ja pitkästä aikaa kaikki kolme lintua tulivatkin näytille.

Perjantai-iltana ajelimme Kirkkonummelle, josta seuraavana aamuna 13.11. suuntasimme Helsinkiin retkelle. Ensin vapautimme meillä lähes pari viikkoa hoidossa olleen kottaraisen Viikin pelloille. Rassukka oli ilmeisesti ensin lentänyt ikkunaan ja sitten saanut pahasti turpiin naakoilta. Partasen Harri oli linnun pelastanut ja sitten se oli meillä madoilla lihotettavana. Kottis lähti hienosti lentoon ja toivottavasti pysyi piilossa lähellä kytänneeltä isolepinkäiseltä.

Sitten jatkoimme lähistölle Fastholmaan yrittämään myöhäisen pohjansirkun bongausta mutta eipä lintua löytynyt. Punarinta ja pähkinänakkeli kuului ja muutama pieni parvi viiksitimaleita nähtiin. Tornilta näkyi myös mm. mustalintu ja uivelo.

Yritimme myös muutaman päivän bongattavissa ollutta arotaskua Vuosaaresta mutta eipä sitäkään enää löytynyt. Sitten suuntasimme Itäkeskukseen shoppailemaan, josta Hanna jatkoi vielä keskustaan jatkamaan, kun itse suuntasin vielä parin kaupan kautta Lauttasareen. Mutta sinne pääsin liian myöhään enkä enää löytänyt paikalla jonkin aikaa oleillutta todella myöhäistä harmaasieppoa. Sitten ajelin keskustaan, jonne lopulta Hannakin saapui ja ilta meni Stam1nan Viimeinen Atlantis keikalla.

14.11. sukuloituamme aamun, ajelimme Lauttasaareen ja nyt harmaasieppo löytyi helposti, kun paikalla oli muitakin. Kiinnitimme huomiota sen rusehtavuuteen etenkin yläperän osalta ja kuinka ollakaan pois lähdettyämme, tuli viesti, että lintua epäiltiin IOC:n splittaamaksi sardinianharmaasiepoksi. Illemmalla lintu saatiin kiinni ja mitat ja DNA-näytteet otettua, joten ehkä linnun identiteetti selviää? Toki idässäkin on harmaasieppoja, joista ei oikein mitään tiedetä – mutta jos tämä sellaiseksi paljastuu ja nekin eroavat normaalista harmaasieposta, niin mitä ne sitten ovat?

Jatkoimme vielä Espoon Laajalahden Maarin tornille, jossa näimme ylitsemme lentäneen nuoren maakotkan, jota seurasi pian myös hiirihaukka. Muuten havainnot jäivät vähiin. Iltapäivällä ajelimme sitten takaisin Parikkalaan.

Viikolla havainnointi jäi vähiin, kylällä näkyi mustarastas ja Siikalahden kierroksella kanahaukka sekä hiiripölllö. Perjantaina tein viimeisen Saaren vessulaskennan, jolla näin enää laulujoutsenia, 7 sinisorsaa, telkän sekä isokoskeloita – eli aika talvista alkoi olla.

Viikonloppu meni yllättäen kaukalopallon SM-turnauksessa Kuopiossa, jonne LaPo:n joukkue pyysi minua edellisenä päivänä mukaan, kun heillä oli tullut peruuntumisia. Pelit menivät hyvin siihen nähden, että olin ollut koronan aikana kerran jäällä. Lopulta kotiin tuomisiksi tuli SM-pronssimitali!

Viikolla tulikin sitten talvi. Pienemmät järvet jäätyivät ja lunta alkoi sadella enemmänkin. 23.11. näin ruokiskierroksella Härskiinmutkassa 5 kanadanhanhea ja pilkkasiiven sekä Muttelinmäessä pyyn. 26.11. Satumäessä näkyi punakylkirastas räkättirastasparvessa. Räksiä ja tilhiä näkyikin mukavasti pihlajanmarjojen kimpussa. Imatran käynnillä matkanvarrella näkyi Kokkolanjoella pari koskikaraa ja Immalanjärvellä lapasotka ja Vuoksella tukkasotkia sekä merimetsoja.

Viikonloppuna kävimme kuukkeleita moikkaamassa ja näimme kaksi lintua. Myös kuusitiainen ja pari pyytä ilahduttivat. Kuun lopussa tuli lunta oikein urakalla ja järvikin jäätyi isoilta osin. Kävin vielä 29.11. kuvailemassa Särkisalmella oleillutta pilkkasiipeä, mutta seuraavana päivänä Särkisalmikin oli jäätynyt.

J.A.