. . Lintuharrastajan päiväkirja Birders diary . .

30.12. ajelimme Ouluun, jossa kuittasimme paikalle saapuneen Pirkan kanssa Kemiran putken suulta kaupungin valoissa sinisorsien seurassa talvehtivan sepelhanhen talvipinnaksi. Sitten ajelimme Toppilaan majoittumaan Pirkan tyttären Iinan asunnolle.

31.12. heräsimme vuoden viimeiseen ennen puolta kahdeksaa ja ennen kasia lähdimme ajelemaan kohti Oulunsalon lauttarantaa. Klo 8:30 lautta lähti kohti Hailuotoa ja pientä jäiden keskellä ollutta uraa seilasimme puolisen tuntia kunnes lopulta olimme ajamassa kohti saaren toista päätä eli Marjaniemeä.

Marjaniemessä Pirkka tunnisti ruokinnan, jolla oli aikanaan käynyt bongaamassa talvista mustakurkkurautiaista. Talossa paloi valo ja pihalla olikin emäntä lisäämässä ruokinnalle ruokaa. Hetken juttelimme mm. siitä, että seuraavana aamuna bongareita olisi paikalla enemmänkin ja sovimme kuinka niin nyt kuin seuraavanakin aamuna bongaus kannattaisi tehdä. Ja kun emäntä oli valmis ja peruutteli autollaan pois pihasta, alkoi keltasirkkuja saapua aamupalalle. Ja eipä monta sekuntia mennyt, kun Pirkka äkkäsi myös keltahempon saapuneen ruokinnan viereiseen puskaan. Kohta ”serinus” lennähti ruokinnan sisälle, josta se ei näkynyt.

Kun hemppo häipyi paikalta sirkkujen seurassa, päätimme Hannan kanssa asettua lähemmäs taloa väijyyn, josko saisimme keltahemposta paremmat kuvat hieman lähempää. Mutta kuten aika arvattavissa olikin, olivat keltasirkut turhan arkoja ja niinpä hemppoakaan ei toviin näkynyt. Niinpä peruutimme alkuperäiselle paikalle ja kohta niin sirkut kuin hemppokin saapuivat tällä kertaa ruokinnan alle maahan ruokailemaan. Lopulta linnut taas lähtivät ja niin päätimme mekin lähteä.

Mantereelle päästyämme näkyi Riutussa teeriparvi ja Pajuniemessä fasaani. Sitten kävimme pikaisesti katsomassa talvehtimaan jäänyttä kurkea Kempeleen Alakylässä ja sitten suuntasimme Ouluun etsimään reilua viikkoa aiemmin näkynyttä lapintiaista Oulun Varpumetsästä. Matkalla näkyi pieni tilhiparvi, mutta perillä näkyi vain tali- ja sinitiaisia. Ruokinta näytti aika tyhjältä, joten ehkä lapintintti oli jatkanut matkaansa tai siirtynyt johonkin paremmalle ruokinnalle?

Sitten suuntasimme sponderetkelle Tyrnävälle, jossa kiertelimme peltoja ja seuloimme muutamia keltasirkkuparvia ilman mainittavampia havaintoja. Ollessamme jo Parraksessa pois ajelemassa, lensi meitä vastaan koiras ampuhaukka saalis kynsissään.

Iltapäivällä kävimme Oulussa parissa kaupassa ja sitten haimme Toppilan legendaarisesta Lilasta järkyttävän isot ruoka-annokset, jotka söimme kämpillä. Illalla katsoimme leffan ja huilailimme.

Rakettien paukuttelu alkoi jo kuudelta ja klo 23:15 suuntasimme taas Kemiran putkelle, jossa paukutus oli aivan älytöntä! Niinpä paikalla oli kokonaista kolme sinisorsaa ja nekin lähtivät pian yötaivaalle paniikissa. Paikalle saapui ennen puolta yötä pari porukkaa muitakin ekaekaa pinnaajia, jotka jäivät nyt tyhjin käsin. Mekin siirryimme jo ennen puolta yötä Kemiran altaille, jonne pääsimme juuri vuoden vaihtuessa ja tietysti sielläkin alkoi lähipihoissa tuolloin kauhea sota! Niinpä satakunta sinisorsaa nousi taivaalle ja sepelhanhea ei näkynyt joukossa. Vielä kerran kävimme putken tsekkaamassa mutta vaikka sorsia oli jo jonkin verran saapunut sulalle, ei hanhea näkynyt. Niinpä suuntasimme kämpille nukkumaan.

Herätys oli jo kuudelta ja pian olimme taas Kemiran putken sulalla tarkistamassa sorsia, joita oli reilut parisataa mutta sepelhanhea ei näkynyt. Niinpä aika pian ajelimme taas Riuttuun, josta lautta lähti klo 7:30 Hailuotoon. Lauttaan saapui muutama muukin bongariporukka ja lopulta ajelimme jonossa Marjaniemeen, jossa järjestäydyimme pihan tuntumaan odottelemaan lintujen heräämistä. Talon emäntäkin oli taas paikalla ja olihan hän aika ihmeissään, kuinka olimme tulleet niin aikaisin. Mutta pian alkoi pimeältä taivaalta jo kuulua keltasirkkujen ääniä ja kohta paikalle käveli Santamaan Markku, joka oli parkkipaikalta kävellessään kuullut jo keltahemponkin ääntä.

Ja eipä meidän tarvinnut kauan odottaa hyisessä kelissä, kun klo 9:15 keltahemppokin saapui ruokinnan viereen ja pian sujahti taas ruokinnan sisälle. Pinna oli hoidettu ja muita vuodareita kuin keltasirkku ja tali- ja sinitiainen ei paikalta ollut tarjolla. Joten hetken tuttujen kanssa juteltuamme, päätimme lähteä palailemaan kohti lauttarantaa.

Stoppasimme kylillä havaiten pikkuvarpusia ja ajon varrella näkyi harakoita, hömötiainen, pikkukäpylintu sekä käpytikkoja. Lautalla ollessamme saimme ihailla upeaa auringonnousua ja toki juttelimme lisää tuttujen kanssa, muta ainoatakaan lintua emme jäiden keskellä havainneet.

Huikussa teeriparvi oli samalla paikalla kuin edellispäivänäkin ja Oulunsalossa näkyi jokunen naakka ja sitten Kempeleen Alakylässä kurki oli piilossa mutta vuodariksi näkyi variksia sekä viherpeippo. Koska edelleenkään sepelhanhea ei ollut kukaan nähnyt Oulussa, päätimme suunnata Liminkaa kohti ja hakea edes jonkun paremman vuodarin. Kempeleen Honkasesta hoidimme helposti neljä turkinkyyhkyä ja matkalla näkyi vielä korppi. Virkkulassa törmäsimme toiseen pinnaporukkaan, joka oli kuullut ruokinnalla käyvän peltopyyparven lennähtäneen jonnekin opastuskeskuksen taakse. Jonkin aikaa odottelimme niiden paluuta mutta lopulta hiivin itse pellon puolelle katsomaan, näkyisikö niitä jossain ojanvarsipuselikon takana ja jotain möykkyjähän siellä näkyi. Vinkkasin muita paikalle ja tuomaan putken mukanaan ja siellähän oli kiepissä ainakin neljä peltopyytä päät lumihankien keskeltä näkyen.

Sitten jatkoimme taas kurkipaikkaa kohti, sillä lintu oli palannut paikalleen ja matkalla näkyi Tupoksessa närhi ja Kempeleessä puluja ja kurkikin näkyi nyt saman tien.

Seuraavaksi jatkoimme sitten Ouluun, jossa pointsasimme jo vauhdista tien yli lentäneen mustavariksen Raksilasta ja sitten suuntasimme Hartaanselälle, jonen epäilimme, että sepelhanhi olisi voinut siirtyä. Pari telkkää siellä näkyi, ei muuta. Hietasaaressa kuului punatulkku mutta auringon jo ollessa laskemaisillaan, kiiruhdimme vielä tarkistamaan niin Kemiran putken kuin altaatkin, mutta sinisorsia oli yhä vain reilut parisataa paikalla.

Vielä iltahämärissä suuntasimme Hietasaareen, jossa oli ruokinnalla näkynyt varpuspöllö, mutta näimme vain muutamia sinnikkäitä harrastajia sekä mustarastaan.

Illalla haimme Pirkan kanssa eväät Saurahan Nepalilaisesta ravintolasta ja samalla kävimme vielä Kemiran putkella ja altailla. Illalla katsoimme kämpillä leffan ja vielä senkin jälkeen kävimme tarkistamassa, ettei hanhi olisi palannut paikalle. Sorsia oli jo pitkälti yli kolmesataa, mutta hanhea ei näkynyt.

Lopulta päivä oli tuottanut vain yhden ekaekaapinnan eli keltahempon! Tavoitteeni oli ollut saada vähintään kaksi, jotta olisin katkaissut 150 lajia, jolloin olisin voinut jatkossa ottaa tämänkin touhun hieman rennommin, sillä pinnoja olisi ollut jo ihan tarpeeksi, mutta ei niin ei…

2.1. heräsimme ennen kahdeksaa ja pian oli tavarat pakattu ja Iinan kämppä siivottu. Suuntasimme vielä kerran Kemiralle ja putken sulalla oli varmaan tonni sinisorsia! Mutta hanhea ei vieläkään löytynyt. Lopulta me lähdimme ajelemaan ja Pirkka suuntasi vielä altaillekin, jossa oli satakunta sinisorsaa muttei hanhea.

Me suuntasimme kohti Kajaania, jossa oli jonkin aikaa oleillut ilmeinen maan ensimmäinen mandtii-alalajin riskilä. Lintu oli välillä oleillut tehdasalueella näkymättömissä mutta edellispäivänäkin se oli ollut pitkään joella helposti bongattavissa. Ajomatkalla näimme joitakin teeriä, Vaalassa 12 taviokuurnaa, Paltamossa 30 urpiaista ja lopulta kurvasimme Ämmänkoskelle. Muutama laulujoutsen oli pienehköissä sulissa mutta riskilää ei näkynyt eikä ollut näkynyt koko päivänä. Hanna kuvaili jonkin aikaa neljää saukkoa ja näimme vielä mm. urpiaisia ja pikkukäpylintuja mutta riskilää ei löytynyt. Kävimme välillä syömässä ja palailimme vielä sulia tarkistamaan mutta lopulta lähdimme ajelemaan kohti kotia.
Pikkuhiljaa hämärtyi ja muita lintuja emme enää havainneet. Lopulta olimme kotona varsin väsyneinä.

J.A.