. . Lintuharrastajan päiväkirja Birders diary . .

Joulukuun alussa oli todella talvista! Kaikki järvet olivat jäätyneet jo täysin ja luntakin oli maisemassa muutama kymmentä senttiä. Räkättirastaita oli yhä runsaasti ja ruokatunneilla Satumäessä näkyi enimmillään ainakin 200 rastaan parvi.

4.12. oli todella kylmä mutta kävimme kiertämässä Siikalahden ja laittamassa tikkaruokintapaikkamme kuntoon. Ajaessamme Kaukolan pellon suoraa, näimme vastavalossa ison pikkulintuparven peltoaukean toisessa päässä. Lähempänä parvea stoppasimme lintuja katsomaan ja keltasirkkuja oli puissa ja kylvämättömässä kaurapellossa noin 500 lintua. Seuloimme lintuja kiikareilla, josko parvesta löytyisi peippoja tai jotain parempaa, kun lintuja alkoi laskeutua tielle eteemme. Ja kuinka ollakaan kolmanneksi lähin lintu oli lapinsirkku! Hanna ehti jonkun kuvankin napata, ennen kuin sirkku nousi ilmaan ja katosi keltasirkkujen sekaan. Talvihavainto lapinsirkusta oli Parikkalan kautta aikain ensimmäinen eikä Tiira tunne koko Etelä-Karjalastakaan kuin viisi aiempaa havaintoa, joista edellisen olimme löytäneet helmikuussa 2018 Joutsenosta. Minulle lapinsirkku oli sadas Parikkalassa havaitsemani lintulaji talviaikaan.

Illalla ajelin Kouvolaan, jossa majauduin taas Ylätalon Teon tarjoamaan majoitukseen. Kävimme lyhyellä iltaretkellä etsimässä kurppia ja pöllöjä mutta emme löytäneet mitään.

5.12. suuntasimme aamukahdeksan aikaan Teon kanssa retkelle ja samoihin aikoihin myös Vänskän Antti lähti omalle pohjustusretkelleen seuraavan päivän Itsenäisyyspäivärallia ajatellen. Oli todella kylmä! Pakkasta oli parisen kymmentä astetta ja kylmä pohjoinen tuuli tuntui luissa ja ytimissä!

Alkuun havainnot olivat vähissä ja paria fasaania ja 40 tiklin parvea kummempaa emme nähneet. Mustilan arboretumista löysimme pari pähkinänakkelia sekä kuusi- ja hömötiaisia sekä puukiipijöitä, mutta emme edes hippiäisiä tai töyhtötiaisia, joten hieman vaisuksi jäi… Jatkoimme Elimäen peltoja kiertelemään ja Mettälästä löysimme noin 500 keltasirkun parven sekä hempon ja viereistä peltoa kompatessa Teon jaloista pölähti komea 20 peltopyyn parvi lentoon. Tästä paukahti minulle 251. spontaanisti löydetty lintulaji tälle vuodelle ja lukema on uusi oma ennätykseni.

Tiedossa ollut hiiripöllö näkyi autosta nousematta ja Ratulassa näimme ensin merikotkan ja sitten löysimme lumilaikkujen alta vihreänä loistaneen rypsipellon, joka oli aivan täynnä lintuja! Arvioimme tilklejä noin 250, peippoja satakunta, järripeippoja 10 ja hemppoja 5 kunnes varpushaukka lensi välistämme parven kimppuun ja sekoitti pakan niin totaalisesti, että päätimme jatkaa matkaa, sillä näitä lintuja pitäisi joka tapauksessa tulla katsomaan seuraavana päivänä.

Muuta mainittavaa emme sitten löytäneet, mutta puhelut Antille olivat kertoneet, että tällä oli ollut aivan käsittämättömän hyvä pohjustuspäivä – niinpä odotukset rallia ajatellen kohosivat aivan eri sfääreihin, missä ne olivat olleet siitä, kun olin pimeässä ja kovassa pakkasessa ajellut edellisiltana kohti Kouvolaa.

Illalla kävimme vielä yhdellä kurppaojalla turhaan ja sitten Veturin erinomaisessa kiinalaisessa ravintolassa syömässä porukalla ja saimme näin kerrattua tarkemmin päivän havaintoja sekä suunniteltua seuraavan päivän reittejä ja aikatauluja.

6.12. heräsin noin 5:30 ja ennen kuutta Teo jo saapui pihaan ja tasalta lähdimme etsimään pöllöjä. Sääennuste oli taas aivan pielessä ja lunta satoi taivaan täydeltä. Koko päiväksi oli luvattu pilvistä, mutta vain vähäistä lumisadetta. Kiertelimme 7:45 asti kuulematta yhtään ainoata lintua ja kurvasimme lopulta Antin pihaan, josta lähdimme kohti ”virallista” aloituspaikkaamme Saksanahoa.

Kävelimme pimeässä kostean näköiseen ryteikköön, johon jäimme seisomaan ja odottelemaan. Lopulta hieman kahdeksan jälkeen kuulimme ensimmäiseksi lintuhavainnoksi räkättirastaan ja pian perään mustarastaan, sinitiaisen, puukiipijän sekä myöskin vihervarpusen, valkoselkätikan ja pari peukaloistakin. Antti kuuli pariin otteeseen punarinnan tiksutusta mutta Teon kanssa emme sitä kuulleet. Lopulta lähdin itse siirtämään autoa toiselle puolelle metsää, johon parempikorvaiset jatkaisivat kävellen, mutta autoa kohti kävellessäni kuulin itse punarinnan. Singahdin Teon ja Antin perään ja he olivat vielä alkuperäisellä paikalla, jossa Antti oli taas kuullut punarinnan ja aivan samaan aikaan kanssani mutta aivan eri suunnasta. Niinpä emme saaneet siitä lajia, kun kahden kolmesta pitäisi sama lintu havaita. Onneksi Teo ja Antti olivat sentään harmaapäätikan saaneet listallemme. Kokeilimme tietysti vielä minunkin kuulemaani punarintaa mutta tuloksetta ja lopulta kävelimme kaikki autolle pienen lenkin kiertäen ja lähipihojen ruokintoja tarkistellen ja pari tavallista lajia löytyikin ennen kuin jatkoimme läheiselle metsäruokintapaikalle. Taas näkyi valkoselkätikka ja pienen odottelun jälkeen löytyi pikkutikkakin. Rallimme oli alkanut erinomaisesti!

Mielialaa nosti se, että sääennuste oli yhä vain pielessä ja aurinko porotti nyt täysin kirkkaalta taivaalta ja silti pakkasta oli selvästi vähemmän kuin oli luvattu. Nyt -13 astetta ei tuntunut edes kylmältä. Ja seuraavaksi oli vuorossa Antin edellispäivänä löytämä aivan käsittämättömän kova mesta. Pienen lutakon rantaan käveltyämme näimme ensin joutsenperheen ja sitten kaislikon ja osmankäämikön seasta alkoi nousta ilmaan sorsia! Ainakin parisataa sinisorsaa nähtiin ja niiden seasta löytyi niin tavi kuin jouhisorsakin! Ja lopulta harmaahaikarakin lennähti lyhyesti! Ja ei tässä vielä kaikki! Viereisessä lehtikuusikossa kuulimme saman tien taviokuurnan ja pienen hakemisen jälkeen näimme ja kuulimme viiden kirjosiipikäpylinnun parven! Pikkukäpylintuja alueella oli myös runsaasti ja isolepinkäinenkin nähtiin! Antin lyhyesti näkemää varpushaukkaa emme ehtineet muut nähdä, mutta ajoa jatkettuamme näimme aika pian useammankin ”nisarin”.

Edellispäiväinen pilkkasiipi oli kadonnut mutta turkinkyyhky löytyi heti, kun nousimme autosta ja niin unohdimme kuitata paikalta pohjustetut varpuset. Nokkavarpustakaan emme löytäneet, mutta Niivermäestä löytyi kuin löytyikin aina yhtä vaikea pohjantikka sekä hippiäinen ja päivän toinen harmaapäätikkakin nähtiin. Telkät ja isokoskelot hoituivat pikaisella porrasjuoksulla jokivarteen ja sitten olikin aika suunnata kohti Mustilaa ja meidän pohjustuksia.

Mustilassa nakkeli kuului ja hömppä näkyi saman tien ja pienellä kävelyllä löytyivät kuusitiaisetkin ja mukavaksi yllätykseksi myös töyhtötiainen, jota emme edellispäivänä olleet kovalla hakemisellakaan löytäneet.

Seuraavaksi jatkoimme sitten Elimäen pelloille. Edellispäivänä näkemämme fasaani oli lähes samoilla jalansijoillaan ja peltopyyt olivat kuin olivatkin palanneet samalle pellolle, mutta aivan eri puolelle peltoa – ja nyt niitä oli 18 lintua.

Hiiripöllöä ei löytynyt pariltakaan tietopaikalta, joten saatoimme vain toivoa löytävämme spontaanisti oman linnun. Rypsipeltomme ei pettänyt ja tiklien lisäksi näimme ainakin 250 peippoa, järrejä, hemppoja sekä pienen komppauksen ansiosta löytyi vuorihemppokin, joka olikin jo minulle 252. spondevuodari. Koska puutteena olivat hiiripöllön lisäksi mm. teeri sekä palokärki, päätimme valita hieman mutkaisemman reitin seuraavaan kohteeseemme – ja kuinka ollakaan Teo nyppäsi langalla olleen hiiripöllön vauhdista Aitomäen peltoaukealta!

Sitten alkoikin olla jo kiire kaatopaikalle, josta kottaraiset sekä aiemmin unohtunut varpunen hoituivat nopeasti. Matka jatkui koskikaraa hoitamaan ja aika pitkän odottelun ja hakemisen jälkeen sekin onneksi löytyi.

Ilta hämärsi jo mutta päätimme kokeilla kävisivätkö pyrstötiaiset jo aamulla käymällämme metsäruokinnalla syömässä vielä hämärissä ennen yöpuulle menoa. Ja siellähän ne latvustossa surisivat!

Vielä yritimme huuhkajaa kaatopaikalta ilman onnea ja klo 16:30 ralli päättyi ja kohta kurvasimme läheiselle Anjalankosken Teboilille, jossa purku oli. Paikalle saapui neljä joukkuetta ja KyLY:n tarjoamien pizzojen jälkeen tulokset purettiin sujuvasti Mäkisen Antton toimesta. Peruslajien jälkeen olimme toisena, kun meiltä puuttuivat merellä tavalliset kyhmyjoutsen sekä harmaalokki, joista jälkimmäisen oli nähnyt vain toinen rannikolla kisannut joukkue. Huutolajien alettua oli aika pian selvää, että meillä oli todellakin mennyt putkeen. Lopulta voitimme selvästi 54 lajillamme, joka oli kautta aikain toiseksi kovin tulos Kouvolasta – ja tällaisena talvena! Antti tokaisikin, että varmasti nyt olimme rallanneet kaikkien aikojen rallin ja mahdollisuuksia olisi ollut parempaankin, jos vain punarinta, nokkavarpunen, palokärki, merikotka, kana- tai muu haukka, teeri, pyy, punakylkirastas, mikä vain merisorsa, lokki tai pöllö jne. olisi osunut kohdalle. Muiden sijoitusten kanssa oli todella tiukkaa, sillä muiden joukkueiden lajimäärät olivat 45, 44 ja 43.

Lopulta oli aika heittää Antille hyvästit ja Teo heitti minut vielä kämpille, josta nappasin tavarat autooni ja hyvästien jälkeen lähdin ajelemaan kotia kohti. Olipahan ollut mukava viikonloppu! Seuraavan kerran tarvinnee mennä ulos ekaekaa…

No kävin sentään viemäämme tikkaläskiä vilkaisemassa heti seuraavana päivänä 7.12. mutta hiljaista oli. Pyrstötiainen vilahti ruokinnan vieressä ja parkkipaikalla ylitseni lensi taviokuurna äännellen.

J.A.

Säpistäpaluun jälkeen 1.11. näkyi ruokiskäynnillä Siikalahdella Lötjösen Matin löytämä hiiripöllö sekä 150 laulujoutsenta, sinisorsia, muutama haapana, 10 tukka- ja 3 lapasotkaa, teeriparvi, nokikana, yli lentänyt pohjantikka, isolepinkäinen, tikliparvi sekä järripeippo, jolla oli todella iso pox-viruskasvain. Härskiinmutkasta näkyi muutama silkkiuikku. Työpäivän jälkeen palasin vielä lahdelle ja aika pian lensi ylitseni yhä paikalla viihtynyt jalohaikara.

Seuraavana päivänä Härskiistä näkyi kuikka sekä merikotka ja Siikalahdella näkyi yhä jalohaikara – nyt viimeistä kertaa. Ja kolmannen päivän lahtikäynnillä näkyi mm. uivelo ja alli ja Härskiistä naurulokki. 4.11. Särkisalmella näkyi 32 uivelon parvi, mustalintu, 4 allia, tilhiparvi sekä kuului pähkinänakkeli.

6.11. teimme Saaren vesilintulaskennan: laulujoutsenia, sinisorsia ja haapanoita näkyi yhä siellä täällä, Pohjanrannassa vielä yksi metsähanhi ja 422 valkoposkihanhea sekä isokoskeloparvi, jossa oli yksi tukkakoskelokin. 5 telkkää, 8 tukka- ja 1 lapasotka oli Akonpohjassa, Alli Nivalahdella ja laskennan ulkopuolella 3 pilkkasiipeä ja tukkakoskelo Hiekkaniemessä ja 30 uiveloa Pohjanrannan salmen väärällä puolella. Myös jokunen lokki sekä pari merikotkaa nähtiin.

Laskennan jälkeen nappasimme Elissan kyytiin ja ajelimme Imatran Immalanjärvelle bongaamaan amerikanjääkuikkaa, joka löytyi golfkentän rannasta varsin helposti. Sainpahan EKLY-pinnoista pois jääkuikkalajin. Matkalla näin Rautjärvellä kuusen latvassa kökkineen varpuspöllön.

7.11. oli talvilintulaskennan vuori ja taas kerran sai ihmetellä, mistä meteorologeille oikein maksetaan. Sääennuste oli aivan pielessä ja ison osan ajasta sain kävellä vesisateessa – ja kylläpä palelikin kovasti! Onneksi lintuja – etenkin räkättirastaita oli paljon! Havaintoja tuli 95 laulujoutsenta, haapana, 4 sinisorsaa, 6 tukka- ja 3 lapasotkaa, 4 telkkää, pyy, 22 teertä, merikotka, 36 kalalokkia, 2 pulua, 2 käpytikkaa, 36 tilheä, punarinta uutena lajina reitille, 2 musta-, 1229 räkätti- ja 2 punakylkirastasta, 13 hippiäistä, 98 sini-, 159 tali-, 2 kuusi-, 2 töyhtö- ja 5 hömötiaista, 2 puukiipijää, isolepinkäinen, 8 närheä, 15 harakkaa, 163 naakkaa, 22 varista, 4 korppia, 20 pikkuvarpusta, peippo, 9 viherpeippoa, 8 vihervarpusta, 188 urpiaista, 17 pikkukäpylintua, 58 punatulkkua ja 15 keltasirkkua.

8.11. terkkarilla näkyi punakylkirastas, pienellä järvikierroksella silkkiuikku, tukka- ja lapasotkia, mustalintuja sekä merikotkapari ja 10.11. Siikalahdella vähiin käyvien vesilintujen joukossa kolme allia. 11.11. kävin pikaisesti moikkaamassa tuttuja kuukkeleita ja pitkästä aikaa kaikki kolme lintua tulivatkin näytille.

Perjantai-iltana ajelimme Kirkkonummelle, josta seuraavana aamuna 13.11. suuntasimme Helsinkiin retkelle. Ensin vapautimme meillä lähes pari viikkoa hoidossa olleen kottaraisen Viikin pelloille. Rassukka oli ilmeisesti ensin lentänyt ikkunaan ja sitten saanut pahasti turpiin naakoilta. Partasen Harri oli linnun pelastanut ja sitten se oli meillä madoilla lihotettavana. Kottis lähti hienosti lentoon ja toivottavasti pysyi piilossa lähellä kytänneeltä isolepinkäiseltä.

Sitten jatkoimme lähistölle Fastholmaan yrittämään myöhäisen pohjansirkun bongausta mutta eipä lintua löytynyt. Punarinta ja pähkinänakkeli kuului ja muutama pieni parvi viiksitimaleita nähtiin. Tornilta näkyi myös mm. mustalintu ja uivelo.

Yritimme myös muutaman päivän bongattavissa ollutta arotaskua Vuosaaresta mutta eipä sitäkään enää löytynyt. Sitten suuntasimme Itäkeskukseen shoppailemaan, josta Hanna jatkoi vielä keskustaan jatkamaan, kun itse suuntasin vielä parin kaupan kautta Lauttasareen. Mutta sinne pääsin liian myöhään enkä enää löytänyt paikalla jonkin aikaa oleillutta todella myöhäistä harmaasieppoa. Sitten ajelin keskustaan, jonne lopulta Hannakin saapui ja ilta meni Stam1nan Viimeinen Atlantis keikalla.

14.11. sukuloituamme aamun, ajelimme Lauttasaareen ja nyt harmaasieppo löytyi helposti, kun paikalla oli muitakin. Kiinnitimme huomiota sen rusehtavuuteen etenkin yläperän osalta ja kuinka ollakaan pois lähdettyämme, tuli viesti, että lintua epäiltiin IOC:n splittaamaksi sardinianharmaasiepoksi. Illemmalla lintu saatiin kiinni ja mitat ja DNA-näytteet otettua, joten ehkä linnun identiteetti selviää? Toki idässäkin on harmaasieppoja, joista ei oikein mitään tiedetä – mutta jos tämä sellaiseksi paljastuu ja nekin eroavat normaalista harmaasieposta, niin mitä ne sitten ovat?

Jatkoimme vielä Espoon Laajalahden Maarin tornille, jossa näimme ylitsemme lentäneen nuoren maakotkan, jota seurasi pian myös hiirihaukka. Muuten havainnot jäivät vähiin. Iltapäivällä ajelimme sitten takaisin Parikkalaan.

Viikolla havainnointi jäi vähiin, kylällä näkyi mustarastas ja Siikalahden kierroksella kanahaukka sekä hiiripölllö. Perjantaina tein viimeisen Saaren vessulaskennan, jolla näin enää laulujoutsenia, 7 sinisorsaa, telkän sekä isokoskeloita – eli aika talvista alkoi olla.

Viikonloppu meni yllättäen kaukalopallon SM-turnauksessa Kuopiossa, jonne LaPo:n joukkue pyysi minua edellisenä päivänä mukaan, kun heillä oli tullut peruuntumisia. Pelit menivät hyvin siihen nähden, että olin ollut koronan aikana kerran jäällä. Lopulta kotiin tuomisiksi tuli SM-pronssimitali!

Viikolla tulikin sitten talvi. Pienemmät järvet jäätyivät ja lunta alkoi sadella enemmänkin. 23.11. näin ruokiskierroksella Härskiinmutkassa 5 kanadanhanhea ja pilkkasiiven sekä Muttelinmäessä pyyn. 26.11. Satumäessä näkyi punakylkirastas räkättirastasparvessa. Räksiä ja tilhiä näkyikin mukavasti pihlajanmarjojen kimpussa. Imatran käynnillä matkanvarrella näkyi Kokkolanjoella pari koskikaraa ja Immalanjärvellä lapasotka ja Vuoksella tukkasotkia sekä merimetsoja.

Viikonloppuna kävimme kuukkeleita moikkaamassa ja näimme kaksi lintua. Myös kuusitiainen ja pari pyytä ilahduttivat. Kuun lopussa tuli lunta oikein urakalla ja järvikin jäätyi isoilta osin. Kävin vielä 29.11. kuvailemassa Särkisalmella oleillutta pilkkasiipeä, mutta seuraavana päivänä Särkisalmikin oli jäätynyt.

J.A.

Aluksi bongaamaan

Perjantaina 15.10. alkoi kauan odotettu syysloma ja ani varhain aamusta lähdimme auto aivan täynnä tavaraa ajamaan kohti Helsinkiä. Lopulta auringon nousun aikaan parkkeerasimme Herttoniemen urheilukentän parkkipaikalle ja lähdimme kävelemään kohti Viikin Purolahtea.

Noin vartin käveltyämme, olimme jo hyvin lähellä lintulavaa, kun toivomamme viesti kilahti puhelimeen ja kertoi edellispäivänä löytyneen siperianlepinkäisen olevan yhä paikalla läheisen Mäyrämäen pellon reunassa. Olimme nopeasti paikalla ja pienen odottelun jälkeen lepinkäinen näyttäytyi aika kaukana pellon takana olevan ojan reunan puskissa ja putkikasvilla matalalla liikkuen.

Lepinkäinen oli pitkiä aikoja piilossa ja ehdimme katsella muitakin lintuja, joista mainittavimmat olivat ylitsemme lentänyt jalohaikara, peltojen yllä lentänyt töyhtöhyyppäparvi sekä meidät säikäyttänyt isolepinkäinen, joka söi jotain ruskeaa samassa puskassa, jossa siperianlepinkäinen oli vielä hetkeä aiemmin nähty.

Onneksi pitkän odottelun jälkeen siperianlepinkäinen kuitenkin palasi taas ojan varteen näytille ja paikalle auto-yöjunalla saapunut Pirkkakin sai pinnan hoidettua.

Pirkka oli parkkeerannut aivan eri puolelle Vanhankaupunginlahtea, joten lopulta lähdimme tahoillamme autoillemme ja ajelemaan kohti Poria. Humppilassa näimme vauhdissa merikotkan ja pari piekanaa mutta muuten havainnot jäivät vähiin.

Porissa suuntasimme suoraan syömään ja samaan ravintolaan saapui jo tuntia aiemmin junalla Oulusta saapunut Mikko Ala-Kojola ja kohta Pirkkakin kurvasi paikalle. Meillä oli auto aivan täynnä, mutta Mikko mahtui hyvin Pirkan kyytiin ja seuraavaksi suuntasimme sitten kauppaan, jonka pihalla tapasimme myös Kouvolasta ajelleet Elissa Soikkelin sekä Veikka Kososen, joka oli Kerimäeltä ensin junaillut Kouvolaan.

Olimme jo ajomatkalla saaneet tiedon, että pitkään vallinneiden etelätuulten ja nyt nousseen kovan tuulen takia aallokko oli aivan liian kova Säppiin pääsemiseksi ja niinpä olimmekin järjestäneet ainakin seuraavaksi yöksi majoituksen Petteri Mäkelän mökiltä. Petteri oli kuitenkin vielä ajelemassa lepinkäisbongausreissulta, joten shoppailut tehtyämme, suuntasimme Leveäkarin lintutornille iltaretkelle.

Keli oli raaka, mutta heti näimme muuttohaukan ja muita havaintoja olivat mm. sinisuohaukka, 60 nokikanaa, 3 merikotkaa sekä harmaahaikara.

Ilta oli jo pimentymässä, kun ajoimme Petterin mökille, jossa Petteri näytti meille paikkoja ja hän meinasi, että tarvittaessa voisimme yöpyä useammankin yön mökillä. Meidän porukkamme oli kuitenkin seuraavana aamuna vielä kasvamassa, joten hieman jo mietimme, mahtuisimmeko varmasti nukkumaan sinänsä oikein mukavassa mökissä. Illalla lämmitimme saunan tuulen humistessa ja kolistellessa piharakennusten ovia.

Porin retkeilyä

16.10. heräsimme aikaisin ja otimme suunnan Reposaareen, jossa Lontoon parkkipaikalle saapuivat pian myös Helsingistä ani varhain liikkeelle lähteneet Antti Peuna sekä Pyry Laurikka. Käppäilimme ensin hieman tuulisella kylällä ennen kuin jatkoimme rantapuskien koluamista. Pyry ja Hanna näkivät merisirrin lähtevän rannasta mutta kadoten aaltojen sekaan mutta pian näimme lähes koko porukka rantaa WNW seuranneen merisirrin. Myös pari pilkkasiipeä, västäräkki ja mustapääkerttu nähtiin.

Seuraavaksi kävimme tyhjällä surffirannalla, jolla oli kyllä runsaasti tuulen paikalle houkuttelemia leijasurffaajia. Rannassa näki kyllä hyvin, miksei Säpin venekyytimme ollut toteutunut, aallokko oli todella suurta! Mäkelän Petterikin mainitsi puhelimessa, ettei ollut koskaan nähnyt niin korkeaa aallokkoa Yyterissä. Sitten komppasimmekin yhdessä Petterin ja Ville-Veikko Salosen kanssa Kirrinsannan ruderaattialueen, mutta havainnot jäivät aikalailla nollaan.

Viimeiset kohteemme olivat Enäjärven lintutorni, jolta näimme pari punasotkaa sekä Teemuluodon torni, jolta näimme parhaimpina nuoret ruskosuo- ja sinisuohaukan.

Iltapäivällä saimme tiedon, että Petterin mökillä olisikin viikonloppuna käyttöä, joten hankimme pariksi yöksi majoituksen miellyttävästä River Motellista. Illalla käppäilimme motellilta keskustaan syömään ja oma valintamme nepalilainen ravintola oli todella hyvä. Käppäilyn varrella näimme vielä mustavariksia sekä 500 kottaraisen parven.

17.10. aloitimme Yyterin koirarannalta, josta löytyi 14 suosirriä sekä tylli. Surffiranta oli taas hiljainen eikä läheisiltä dyynialueiltakaan löytynyt kuin keltasirkkuja. Lopulta jatkoimme Yyterin kuuluisille sannoille ja Sannannokalla havainnotkin paranivat: Jo matkalla osa porukasta näki jänkäkurpan ja kaikki pääsimme ihastelemaan vilkkaasti tuulisessa ruovikossa liikkuneita viiksitimaleita. Tornilta näimme sepelhanhen, punakuirin, todella myöhäisen mustapyrstökuirin, pari tundrakurmitsaa sekä sini- ja jouhisorsan koirasristeymän. Muutamalta muulta tornilta emme nähneet ihmeempiä, joten matkamme jatkui Kallon saareen, jossa tuuli taas haittasi havainnointia. Yllättäen tapasimme porvoolaisia tuttuja ja Veikan kanssa näimme lyhyesti hernekertun. Kallossa oli runsaasti immeisiä kuvaamassa aallokkoa ja pari surffaajaakin kivikossa makoilemassa lautojensa vieressä – koskaan emme nähneet heidän pääsevän edes lautojensa päälle. Autolle palaillessa huomasimme pienessä sinisorsaparvessa kelluneen harmaasorsan.

Hevosluodossa komppasimme pensaikkoista aluetta lätäköiden ympäri havaiten siipirikon kanadanhanhen, lehtokurpan ym. ja paluumatkalla stoppasimme jokivarteen Liljanluodossa ja yllättäen löysimme pari kuningaskalastajaa! Illan viimeinen kohteemme oli Tikkulan maankaatopaikka, josta löysimme vielä pikkutikan, tiklejä, hemppoja sekä fasaanin. Illalla kävimme uudelleen syömässä samaisessa nepalilaisessa.

18.10. suuntasimme vielä aamuretkelle Porin paikoille. Eteläranta olikin todella hyvä mesta ja jo aiemmin näkemämme sepelhanhen ohella näimme mm. 110 metsähanhea, pari kurkea, harmaasorsan, 15 uiveloa, 3 harmaahaikaraa sekä pari isolepinkäistä. Kaarluodon tornilla havikset jäivät vähiin samoin kuin Ooviikissa, jossa kuitenkin näkyi kuuden viiksitimalin parvi.

Sitten ajelimme pakkaamaan tavaramme Riverille ja suuntasimme vielä kauppaan tekemään viimeiset ostokset ennen kuin ajoimme Kuuminaisiin Salokankaan rantaan. Lähellä satamaa näkyi taas täpläkauriita ja satamaan päästyämme aloimme saman tien pakata paattia. Lopulta vene oli pakattu hyvissä ajoin ja Salokankaan Tommikin saapui venettä käynnistelemään. Lähtöaika oli sovittu klo 14:00 mutta vain paria minuuttia ennen saapui vielä viimeinen saareen lähtijä eli Sallisen Paavokin. Tommi oli varoitellut, että venekyyti olisi vieläkin raju kovan aallokon takia, joten me olimme pakanneet aivan kaikki tavaramme jätesäkkeihin ja vetäneet vielä jätesäkit housuiksikin sadetakin kaveriksi. Liikkeelle lähtiessämme Tommi vielä huikkasi, että saa nähdä, pääsemmekö saareen.

Vihdoin Säppiin

Kyyti todellakin oli raju! Aallokko oli suurta, mutta hyvin Tommin onnistui väistää pahimmat aallot. Yksi ristiaallokko kuitenkin iski pahasti ja Tommi pahoittelikin jälkikäteen, että tälle tappaja-aallolle hän ei voinut yhtään mitään…

Reilun 50 minuutin venekyydin jälkeen olimme vihdoin Säpin satamassa naamat märkinä. Itse olin loppumatkasta sylkenyt merivettä suustani aina parin minuutin välein ja loppumatkasta olin jo voinut hieman pahoin, mutta onneksi pääsimme lopulta maihin. Onneksi olimme todellakin osanneet varautua märkään kyytiin ja olimme selvinneet matkasta kuivina. Tavaraa meillä oli aivan tolkuttomasti, joten kesti aikansa, ennen kuin kaikki oli kärrätty asemalle. Mutta kun kaikki oli saatu vähintään pihaan asti, halusimme lähteä kiireen vilkkaan saarta kiertämään, sillä saaressa ei ollut ollut lintuharrastajaa viikkoon ja kuka ties, mitä harvinaisuuksia siellä oli! Rengastajat ja pari apuria suuntasivat tietysti laittamaan verkkoja paikoilleen.

Hyvin alkaa

Saaren kierto paljasti pian, että lintuja oli myrskyjen jälkeen saaressa todella vähän. Mufloneita sen sijaan näkyi heti muutama pikku porukka ja isoja vesimyyriä oli maastossa runsaasti. Hanhistossa kuitenkin vihdoin löytyi niittykirvisiä, muutama västäräkki ja sitten Peunan Antin edestä nousi ilmaan suurikokoinen kirvinen! Lintu laskeutui aika kauas ja ryhmittäydyimme komppaamaan sen koko porukalla (siis verkoilta hälytetyt mukana). Taas lintu nousi ääneti aika kaukaa mutta saimme siitä ensimmäiset tuntomerkit ja samalla kuvatkin, mutta vielä emme olleet nähneet riittävästi. Kolmannella komppauksella kuulimme jonkinlaisen äänenkin, joka kuitenkin tuulen takia kuulosti hieman oudolta. Mutta nyt saaduista kuvista ja nähdyistä tuntomerkeistä lintu oli tunnistettavissa isokirviseksi. Ja kuinka ollakaan nyt lintu ei hetken taivaalla kierreltyään enää palannutkaan Hanhistoon vaan lensi metsän päälle kadoten.

Kierros tuotti vielä nuoren naaras kanahaukan sekä muuttavan metsähanhiparven, muttei mitään muuta aivan tavallisesta poikkeavaa. Asemalle saavuttuamme piti meidän vielä käynnistellä aseman jääkaappeja, nettiä ym. sekä tietysti järjestellä tavaroitamme. Lopulta ns. perhepuolelle majoittui kolmen Aallon lisäksi Elissa sekä Veikka ja aseman puolelle Peuna, Ala-Kojola, Laurikka sekä Sallinen. Alun perinhän koko meidän oman porukan olisi pitänyt olla ahtautuneena kakkospuolelle, mutta koska myrskyt olivat siirtäneet saareen pääsyä, oli useammankin reissu peruuntunut ja nyt Paavo ja Pyry olisivat olleet kahdestaan aseman puolella – joten tietysti hieman tasoitimme puntteja.

Iltahuuto meni aika myöhäiseksi etenkin kun asemalta puuttuivat kaikki asianmukaiset kaavakkeet ja netti pätki todella pahasti. Lopulta kuitenkin nukkumaankin päästiin.

19.10. Hanna, Pirkka ja Elissa suuntasivat aikaisin verkoille ja me muut kokoonnuimme auringon noustessa aamuvakiolle ns. pommikopille. Merimuuttoa oli tutun vaisua mutta allia ja mustalintua liikkui vähän ja pari haapanaparvea sekä harmaahaikarakin nähtiin. Pari nuorta selkälokkia kiersi rantoja pitkin saarta, pari uiveloa kellui vessuparvien seassa ja saukko vilahti Lännennokan kärjessä. Vakion jälkeen meille tuli kiirus verkoille, kun ihka oikea prariteettikin – hippiäisuunilintu sai renkaan jalkaansa ja tätä rituaalia kokoonnuimme tietysti porukalla katsomaan. Ja seuraavan tunnin irrotimmekin sitten koko porukalla verkkoon tunkeneita hippiäisiä ja tiaisia ennen kuin pääsimme kiertämään saarta.

Saaren kierron antia olivat tundrakurmitsa, pari jänkäkurppaa, sinisuohaukka, metsäkirvinen, mustapääkerttu ja isolepinkäinen. Illan jo hämärtäessä saaren tyynellä puolella metsänreunassa ruokailleita tiltaltteja ynnättiin yhdeksän lintua ja Takalahdella näkyi tyrneistä tiaisten perässä koivuun noussut pikkusirkku, jota ei kuitenkaan lisäkseni kukaan muu ehtinyt kunnolla näkemään ennen kuin se katosi metsään.

Päivän rengastussaldoa kerryttivät mm. 166 hippiäistä, 109 sinitiaista, 55 talitiaista + 2 kontrollia, 11 puukiipijää ym. Yhteensä rengastuksia tuli 370. Havainnoista voisi vielä mainita jo aamuvakiolla nähdyt kolme pikkuvarpusta, jotka jäivät koko päiväksi pihan ruokinnalle.

Ja lisää pikkukivoja

20.10. olikin sitten luvattu sadetta ja tuulta sen verran, että verkoille ei ollut asiaa. Aamuvakion saimme kuitenkin suoritettua ilman paria ruokkia, paikallista härkälintua sekä paria paikallista merisirriä mainittavampaa. Sateen hiivuttua saari kierrettiin koko porukalla ja havikset olivatkin ihan mukavia, kun pari jänkäkurppaa, 12 merisirriä, yhä kolme västäräkkiä, joista yksi oli pattijalkainen ja toinen siipivammainen sekä Takalahdelta ensin Pirkan nyppäämä pikku-uikku ja lahden toiselta puolelta levähauruilta löytynyt pikkusirkku lämmittivät, vaikka vaatteet olivatkin taas aika märkänä!

21.10. keli oli mitä mainioin ja rengastajat suuntasivat apureineen verkoille suurin odotuksin. Aamuvakiolle keli oli vähän turhankin hyvä, mutta silti pari silkkiuikkua, härkälintu, 6 merisirriä, yksinäinen suosirri sekä 620 kalalokin völjyssä muuttanut vanha talvipukuinen pikkulokki nähtiin.

Verkoilla oli yllättäen tolkuttoman hiljaista, joten muut kuin Hanna ja Elissa lähtivät saaren kiertoon, mutta hiljaista oli… Kierroksen paras havis tehtiin, kun Antti löysi metsän puolella kulkiessaan ääntelevän uunilinnun. Pirkka joka kulki metsän reunassa kuuli linnun myös hyvin ja huuteli meille rannassa kulkeville jotain inomaisesta äänestä, mutta tuulen takia emme kuulleet mitään – näimme vain Pirkan suun liikkuvan. Lopulta metsästä kuului kuitenkin Antin karjaisu ”Humei!” ja me säntäsimme metsää kohti. Porukka kuitenkin rynni turhankin varomattomasti paikalle ja itse kuulin ainoastaan yhden selvän uunilinnun äänen metsästä ennen kuin tuli hiljaista. Omaan korvaani ääni olisi sopinut paremmin hippiäisuunilinnulle kuin kashmirinuunilinnulle – ei ainakaan taigauunilinnulle. Soittelimme tietysti paikalla erilaisia atrappeja, mutta mitään emme enää havainneet. Antti oli kuitenkin onnistunut taltioimaan muutaman linnun äänen äänityslaitteelleen ja tuulessa ja tuiskussa kuuntelimme äänitettä laitteen kaiuttimen kautta, josta ääni kuulosti lähinnä taigauunilinnulta. Ja koska lintua ei enää löytynyt, päätimme jatkaa saaren kierrosta.

Jatketaan tähän kuitenkin tarina loppuun… Illalla Antti oli kuunnellut äänitystä enemmän ja tullut tulokseen, että ääni kuului kuin kuuluikin taigauunilinnulle – ja tätä linnun hyvin kuulleen Pirkan kommentitkin olivat tukeneet. Määritys oli kuitenkin jäänyt vaivaamaan Anttia ja muutamaa päivää myöhemmin kotiin päästyään hän oli ajanut äänityksen koneelle, vahvistanut sitä ja kuunnellut sitä uudelleen. Sitten hän oli lähettänyt äänityksen Lindénin Andreakselle, joka oli heti todennut äänityksellä esiintyvän päivän selvän kashmirinuunilinnun! Ja kun mekin saimme kuultavaksemme vahvistetun äänityksen sisätiloissa koneeltamme, oli määritys lopulta varsin selvä.

Palataanpa saaren loppukierrokselle, jonka paras havainto oli Hannan ja Ellin Hanhistosta löytämä luotokirvinen, jonka mekin onnistuimme nähdä, vaikka lintu liikkuikin haurulta toiselle todella vilkkaasti.

Surkeaa keliä

22.10. keli oli taas surkea, jopa niinkin surkea, että taas venekyyti oli taas peruttu ja Pirkan ja Mikon kotiin paluu viivästyi. Aamuvakionkin havainnot jäivät neljään lajiin! Päivän mielenkiintoisin havainto oli aamuvakiolla kaukaa mereltä löytynyt hallin raato, joka tuulen ajamana kulkeutui satamarantaan. Peräkulman verkkoja ei tarvinnut aukoa – Pirkka kuitenkin raotti pihaverkkoja hetkeksi todetakseen, ettei touhussa ollut mitään järkeä. Hanhisto käytiin komppaamassa, mutta muuten päivä meni pitkälti sisätiloissa. Illalla sentään saunottiin which was nice!

Hilipäätuppiainen

23.10. vakio oli vaisu ja hiljaista oli verkoillakin. Päivällä Pirkka ja Mikko pääsivät päivää myöhässä saaresta ja paatti toi tilalle Oskari Sauniston sekä Tomas Swahnin, joiden tavarat asemalle roudattuamme, lähdimme koko saaren kiertoon. Pari lehtokurppaa, ampuhaukka, yhä vain pari nuorta selkälokkia, jokapäiväinen sepelkyyhky, enää vain yksi västäräkki, mustapääkerttu, seitsemän tiltalttia sekä yksi idäntiltaltti havaittiin.

Seuraavana päivänä keli oli mitä mainioin, mutta aamustaiji oli vaisua. Niinpä saaresta lähdössä olevat Paavo ja Antti lähtivät jo etuajassa saarta kiertämään. Antti kuuli ja näki taviokuurnan ja Paavo näki lyhyesti siipijuovafyllarin, jota ei kuitenkaan sen koommin nähty. Aamustaiji jäi lopulta kesken, kun verkoilta tuli hälytys, että siellä oli poimittu verkosta tulipäähippiäinen. Ja kuinka ollakaan ensimmäistä aamua verkoilla ollut Oskari oli saanut poimia linnun verkosta. Itse asiassa hän oli vasta linnun irrotettuaan huomannut, että kyseessä ei ollutkaan tavan hippi vaan jotain paljon kovempaa! ”Tupähiä” mentiin tietysti porukalla ihastelemaan.

Päivällä keli muuttui huonommaksi mutta Salokankaan vene saapui ajallaan ja Antti, Paavo ja Elissa lähtivät saaresta eikä tilalle lopulta saapunut ketään, kun taas oli tullut viime hetken peruuntumisia.

Muita päivän havaintoja olivat mm. kaakkuri, 3 härkälintua, 8 merisirriä, 3 lehtokurppaa, palokärki, luotokirvinen, 3 mustapääkerttua, myöskin verkoilta tullut ruskourpiainen, isossa urpiaisparvessa lyhyesti näyttäytynyt tundraurpiainen, hurjat 300 muuttavaa pikkukäpylintua 25 paikallisen lisäksi sekä 8 isokäpylintua. Mantereella hetkeksi kylmenneen kelin ansioista pulmusiakin näkyi jo 13 lintua.

Vähän haviksia – paljon kuvia

25.10. oli taas vaihteeksi tuulista mutta aamuvakiolla oli hieman vilkkaampaa, mainittavampina mm. 14 merisirriä, 20 riskilää ja 16 ruokkia ja kaikkia nähtiin vielä vakion jälkeen joitakin lisää. Myös pari merilokkia nähtiin. Aamuvakion tähtihetki oli kuitenkin, kun Oskari huomasi rannassa uiskennelleen riskilän, jota päästiin kuvaamaan oikein antaumuksella! Verkoilla sen sijaan oli taas varsin rauhallista.

Tuuli oli edelleen sen verran kova etelästä, että päätimme kiertää vain tyynen puolen saaresta. Paras havainto oli Krävelin kärjessä kesysti esiintynyt merisirri.

Iltapäivällä Pyry oli aktiivisin komppari ja kiersi sen tuulisimman puolenkin saaresta, jonka me muut olimme skipanneet. Toki keli olikin iltaa kohti yllättäen tyyntynyt aika paljon ja Eteläkarillakin oli lopulta ihan miellyttävä katsella Pyryn sieltä löytämää tunturikiurua.

Hiljaista

26.10. ei kauheasti tuonut muutosta, Verkoilla oli todella hiljaista mutta aamuvakiolla ruokkien ja riskilöiden seurassa näkyi etelänkiislakin. Kaakkureita muutti 15 ja yksi kuikkakin nähtiin. Tunturikiuru oli yhä paikalla mutta muuten kierroksen mielenkiintoisin tapahtuma oli, kun Hanna oli ilmoittanut nähneensä sepelhanhen Hanhistossa ja kun pääsimme sinne, ehti Tomas nähdä hanhen lennossa ja laskeutuvan rantaan. Kävelimme lähemmäksi ja lähemmäksi mutta hanhea ei meinannut näkyä. Lopulta löysin rannasta möykyn, joka hieman näytti nukkuvalta hanhelta. Kävelin möykyn viereen ja siinähän se hanhi makasi – mutta kuolleena! Linnulla oli pieni verijälki kaulalla ja sen suusta oli tullut hieman verta. Mutta olisimme takuulla huomanneet, jos linnun kimppuun olisi käynyt joku peto – muu kuin rannassa käyneet neljä merisirriä tai vesimyyrä…

27.10. aamuvakion parasta antia olivat kolme etelänkiislaa, 30 kaakkuria ja 2 kuikkaa ja saaren kierroksella nähtiin samoja lintuja kuin aiemminkin. Illalla saareen saapuivat Petteri ja Mimosa Mäkelä, Sebastian Andrejeff, Valtteri Salonen, Pekka Rintamäki sekä Ari Pitkälä lapsenlapsensa Sannin kanssa. Oli hyvä saada uutta virtaa asemalle, olimmehan olleet jo useamman päivän aika pienellä porukalla saaren kierrossa, kun Hanna ja Savonlinnan pojat olivat usein porukalla verkoilla.

Pojat iskee

Iltahuudon jälkeen Veikka ja Oskari lähtivät vihdoin tyynessä kelissä otsalamppujen ja haavien kanssa katsomaan, mitä pimeydestä löytyisi. Kun heistä ei tunnin jälkeen ollut kuulunut mitään, sanoin Hannalle, että pojat tuskin tulevat takaisin asemalle, ennen kuin heillä oli jotain saalista.

Olimme jo nukahtaneet, kun ulkoa alkoi kuulua kolinaa ja sitten epämääräistä mölinää. Hanna ehti ensin ulos ja kun hän ei palannut mitään kertomaan, könysin itsekin pihalle. Siellä oli pari todella tyytyväisen näköistä poikaa ja heidän ympärilleen kokoontuneet näyttivät todella hämmästyneiltä – Veikka oli napannut haavilla kiinni tunturikiurun! Pojat olivat ensin yrittäneet pyydystää pariakin lehtokurppaa onnistumatta ja sitten nähneet mm. jänkäkurpan ja suopöllön ennen kuin Eteläkarin nurmikkomaisella alueella aivan Veikan jaloista oli noussut tunturikiuru lentoon. Pojat olivat jo harmitelleet sitä, etteivät olleet huomanneet lintua ajoissa ja näin päässeet yrittämään sen haavimista. Mutta jonkin matkaa taivallettuaan Veikka oli huomannut ”eren” taas aivan jalkansa vieressä. Varovasti haavi päälle ja lintu oli kiinni! He olivat lähettäneet viestejä ja yrittäneet soittaakin minulle, mutta yhteydet ovat tunnetusti huonot ja saattoipa minulla oli puhelimesta äänetkin pois. Niinpä he olivat lähteneet ere lintupussissa talsimaan kohti asemaa.

Hanna sai kunnian rengastaa hyvin harvan (ainakin nykyrengastajan) rengastaman tunturikiurun, joka määritettiin nuoreksi koiraaksi. Lopulta lintu vapautettiin Prakalan haurulle, josta se kuitenkin nousi siivilleen pimeään yöhön kadoten. Olipahan ollut melkoinen päivän lopetus!

Samoja lintuja

28.10. aamu oli todella sumuinen, joten vakiossa ei ollut järkeä. Sumun hieman hälvennyttyä lähdimme saaren kiertoon mutta vaisua oli. Tunturikiuru oli nyt Lännennokalla kiiltävä rengas jalassaan ja eri puolilla saarta havaittiin pikkusirkku pariin otteeseen, kunnes se lopulta näyttäytyi kunnolla saaren kierroksen päätteeksi lähellä satamaa olleilla hauruilla, jossa sitä päästiin kuvaamaan oikein kunnolla.

Lopulta pikkusirkku havaittiin päivän aikana jopa seitsemän kertaa eri puolilla saarta, joten iltahuudossa olimme pakotetut laittamaan lintuja kaksi kappaletta. Muuta mainittavaa olivat rengastettu sekä pari maastossa nähtyä ruskourpiaista sekä 77 paikalliseksi kirjattua ruokkia, joita sumun hälvettyä lenteli merellä edes takaisin.

Rissa putkessa

29.10. aamuvakiolla näkyi 18 kaakkuria, 2 härkälintua, 111 ruokkia, 14 riskilää sekä jopa 4 etelänkiislaa. Saaren kierto oli aika köyhä kunnes Petteri nyppäsi Karinokalla kaukaa mereltä korkealla SW matkanneen nuoren pikkukajavan. Muuten päivästä ei kuitenkaan jäänyt kauheasti kerrottavaa, vaikka yritys oli kovaa. Illalla kokeiltiin pöllöpyyntiä ja yksi helmipöllö näkyi ja kuului verkkojen lähistöllä mutta eipä se verkkoon suostunut menemään.

Samojen toistoja

30.10. kisattiin asemakisa Haliasta vastaan ja yöllä jo hoitui edelleen verkoilla napsunut helmipöllö. Aamu alkoi taas sumuisena, mutta silti aamuvakiossa nähtiin ihan mukavasti lajeja. Kaakkuria, kuikkaa, härkälintua, merisirriä, ruokkia, riskilää ja taas etelänkiislakin. Saaren kierros kuitenkin oli pettymys ja vain pakolliset lajit löytyivät – ei vieläkään mitään uutta. Sepelkyyhky oli yhä vain paikalla ja päiväpinnoja tietysti ropisi minulle vaikka kuinka, kun en aiemmin ollut saaressa ollut näin myöhäisellä päivämäärällä. Kesken saaren kierroksen purimme Peräkulmasta verkot pois. Lopulta asemakisassakin tuli Haliakselta selvästi pataan.

31.10. oli sitten lähtöpäivä, joten aamulla herättiin aikaisin pakkaamaan ja siivoamaan. Itse suuntasin aamuvakiolle, jolla sainkin olla alkuun yksin. Veikka löysi saunan pihasta hiiripöllön, jonka kaikki onnistuivat bongaamaan ennen kuin se lensi iso vesimyyrä kynsissään metsään piiloon. Aamuvakion anti oli tutunlainen, kun kiislakin näkyi taas. Vakion jälkeen jäi vielä vajaa tunti aikaa kierrellä ja tiltaltti löytyi vielä Poponiemestä ja mustapääkerttu ja punarinta Prakalasta ym. Koko aamun saarta kiertänyt Pyry näki vielä Eteläkarin suunnilla tunturikiurun ja pikkusirkunkin. Kaikkinensa tuntui, että lähtöpäivä olisi voinut olla reissun parhaita päiviä – ainakin viikkoon paras – sillä rastaita ja muitakin pikkulintuja tuntui liikkuvan pitkästä aikaa.

Kotia kohti – vielä yksi bongaus

Mutta jo klo 11 saapui Salokankaan paatti ja lähdimme lähes tyynessä kelissä kohti mannerta. Kuuminaisten satamassa pakkauduimme autoihin, joihin mahduimme tavaroinemme juuri ja juuri ja suuntasimme vielä Konepajanrantaan kokeilemaan aroharmaalokin bongausta koko porukalla. Sunnuntai ei kuitenkaan ollut hyvä päivä yritykseen, joten saimme tyytyä merikotkaan, joka ajoi viimeisetkin lokit tiehensä.

Sitten heitimme Pyryn, Veikan ja Oskarin rautatieasemalle ja hyvästelimme muut ja suuntasimme nälkäisinä keskustaan syömään. Ja kuinka ollakaan kesken ruokailun sain tiedon, että Maaviikistä oli löytynyt pellolta aroharmaalokki, jonka kävimme syötyämme vielä pointsaamassa. Ohessa näimme myös uuttukyyhkyn.

Sitten meillä oli edessä pitkä ja puuduttava ajo kotiin Parikkalaan, jossa olimme lopulta iltakahdeksan aikaan.

J.A.

Perjantaina 8.10. olin suunnitellut lähteväni kohti Kirkkonummea ja lauantaina osallistuvani Vantaan puolimaratonille, mutten ollut kuitenkaan ennakkoilmoittautunut, joten mitään ei oltu lyöty lukkoon. Kun Liminka-Tyrnävä -akselilla oli muutaman päivän jo oleillut Suomen ensimmäinen bongattavissa oleva hietakurki, alkoi minua pikkuhiljaa kutkuttaa ajatus linturetkeilyviikonlopusta Oulun seudulla.

Kun perjantaina ilmoitettiin Kuhmoisista paikallisesta isokihusta, lähdin työpäivän jälkeen klo 13:30 ajamaan kohti Kuhmoisia, mutta autooni oli pakattuna linturetkeilyvarustuksen ohella myös juoksukamat. Katselin hieman karttaa ja ajattelin suunnata isokihun havaintopaikan vastarannalle Sysmän puolelle Pielisjärveä, jonne minulla oli reilua puolta tuntia lyhyempi matka. Näin jäisi havainnointiaikaa huomattavasti enemmän ennen illan hämärtymistä. Ja kuinka ollakaan tunnin verran ajettuani tuli tieto, että lintu oli nyt nähtykin Päijät-Hämeen puolelta Sysmästä.

Ajo oli pitkä, mutta muutamat päivitykset olivat lupaavia, kun isokihun oli aina nähty laskeutuvan takaisin selälle. Lopulta olin perillä Kähäränsaaressa ja pienen hortoilun jälkeen löysin oikeaan niemeenkin. Parkkitilaa ei ollut, mutta onneksi ainoa vastaan tullut ja hieman peruuttelemaan joutunut auto kuului rannimmaisen mökin omistajalle, joka jo kihusta tiesikin ja hän ystävällisesti ohjasi meidät ajamaan perille hänen mökkinsä parkkipaikalle, josta lähdimme sitten samaan aikaan paikalle tulleiden Ylätalon Teon ja Vänskän Antin kanssa lompsimaan kohti niemen kärkeä.

Kärjessä oli onneksi paikalla yksi orni, Leppäsen Timo, joka olikin juuri hetkeä aiemmin nähnyt isokihun lennähtävän ja laskeutuvan taas kauas selälle. Mutta laskeutumispaikka oli tiedossa, joten aloimme seuloa järven selkää siitä suunnasta, josko lintu löytyisi uimasta pienen aallokon seasta. Ja Timo pian löysikin linnun, joka pariin otteeseen löyhytti siipiään sen verran, että pienellä mielikuvituksella jopa lajin määrittäminen oli mahdollista. Halusimme tietysti nähdä linnun paremminkin ja seurasimme linnun kulkeutumista tuulen mukana pitkään aina välillä aallokkoon sen kadottaen, mutta aina se kuitenkin löytyi taas pian. Pari lokkiparvea oli jo lentänyt kihun yli mutta se ei ollut reagoinut niihin millään tavalla, mutta lopulta aivan suoraan lintua kohti ajoi kalastusvene. Vene näytti lipuvan aivan kihun vierestä mutta se ei hätkähtänyt lainkaan. Lopulta kalastajien pitkäsiimojen kuljettua linnun vierestä se kuitenkin nousi lentoon, lensi muutaman sata metriä veneen perässä ja laskeutui taas uimaan. Nyt isokihu oli näkynyt riittävän hyvin ja kun sitä ei hetkeen enää uimasta löytynyt, päätin itse lähteä kävelemään takaisin autolle, jotta parkkipaikallekin tulisi taas tilaa.

Hietakurjesta ei ollut Parikkalasta lähtöni jälkeen tullut ainoatakaan päivitystä, joten päätin soittaa parit puhelut Ouluun, joiden avulla sain tietää, että Oulussa oli sadellut koko iltapäivän, joten oletettavaa oli, että kurjen etsijöitä ei pahemmin varmaan ollut maastossa ollut ja tuskin kurki oli vastatuuleen ja sadekelissä mihinkään lähtenyt. Niinpä otin suunnan Jyväskylän kautta kohti Oulua.

Pirkka oli myös tulossa illalla Ouluun ja näin seuraavaksi päiväksi retkiseurakseni, joten hyvillä mielin ajelin pitkän pätkän Ouluun, vain kertaalleen syömään matkalla stopaten.

Lopulta olin Oulussa ja veljeni Rikun pihalla, jossa majoituin asuntoautoon. Rikun perhe oli lähtenyt mökilleen viikonlopun viettoon. Lopulta myös Pirkka kömpi asuntoautoon yöpymään, kun hänellä meni sen verran myöhään, ettei enää kehdannut suunnata tyttärensä Iinan luokse.

9.10. heräsimme kuuden jälkeen ja pikaisen aamupalan jälkeen suuntasimme Tupoksen ABC:lle, johon itse jätin autoni. Ja pian jatkoimme Limingan Savelan pellolle, jossa muutama orni oli jo hämärissä asettelemassa putkiaan tähystysvalmiuteen. Kohta olimme yhdessä Normajan Jyrkin kanssa staijailemassa vielä hämärään horisonttiin Liminganlahden suuntaan. Kolmena neljästä aamusta oli hietakurki nähty tällä paikalla lentämässä yöpymispaikaltaan Liminganlahdelta kohti Tyrnävän Parraksen peltoja, joilla se oli joka päivä viihtynyt kurkien seurassa.

Minulla ei ollut tietoa, minkä verran kurkia oli yhä paikalla, joten kun Jyrki kertoi, että niitä oli vielä ainakin 4000, alkoi mieleen hiipiä pieni epäusko, että miten ihmeellä hietakurjen voisi löytää parvista. Pian kuului horisontista ensimmäisten kurkien ääntä ja parvia alkoi valua molemmilta puoliltamme hyvin matalalla kohti sisämaata. Parvikoko kasvoi pikkuhiljaa ja osa meni lähes katveessa puiden takana, mutta eipä aikaakaan, kun äkkäsin kiikareilla viiden kurjen porukasta yhden pienemmän ja käänsin putkeni sitä kohti – ja siinähän se oli Suomen kautta aikain kolmas hietakurki! Näimme kaikki linnun sumusta huolimatta oikein mukavasti ja saimmepa siitä jo sellaiset kuvatkin, että lintu oli tunnistettavissa. Laitoin päivityksen, että lintu oli matkalla kohti Parrasta, jonne otimme sitten mekin suunnan.

Parraksessa oli tien varressa ainakin parikymmentä autollista bongareita, mutta hietakurkipa ei ollutkaan saapunut paikalle. Pellolla oli kyllä jonkin verran taigametsähanhia ja kohta jokunen kurkiparvikin laskeutui ja enemmän näkyi lennossa kauempana, mutta tälle pellolle ne eivät vielä saapuneet. Valtaosa jo näkemistämme kurjista oli siis jäänyt jonnekin matkan varrelle – ja oletettavasti hietakurkikin. Ehkä syynä oli pellon keskellä olleen ladon katolle laskeutunut merikotka?

Nähtyämme runsaasti lyhytnokkahanhia, merihanhen sekä mm. kauttaaltaan maitokahvin värisen leukistisen sekä toisen valkokäsisiipisen taigametsähanhen, päätimme Pirkan kanssa lähteä kiertelemään muita lähipeltoja, josko hietakurki tai myöskin pitempään paikalla olleet lumihanhi tai kiljuhanhiperhe löytyisivät.

Kiertelimme Jokisillan, Murron ja Ängeslevän peltoja jonkin aikaa löytäen runsaasti lisää metsä- ja lyhytnokkahanhia, pari sinisuohaukkaa, ampuhaukan sekä paljon kurkia, mutta niin hanhet ja kurjet lentelivät levottomina edes takaisin.

Kohta Partaasta ilmoitettiin, että lumihanhi oli laskeutunut pellolle ja aika pian tämän jälkeen Jyrki löysi sieltä hietakurjenkin, joten päätimme mekin singahtaa paikalla. Hietakurki piilotteli oletettavasti saman neljän kurjen perheen kanssa peltojen keskellä pusikoiden takana siten, että siitä näkyi välillä vain pää. Kurkiperhe hieman jahtasi sitä ja lopulta siltä petti hermot ja se nousi yksinään lentoon ja lähti lentämään suoraan isoa bongariporukkaa kohti. Ja lopulta se lensi vain noin sadan metrin päässä tiestä olleen joutsenparven sekaan ruokailemaan. Nappasin kameran mukaan ja kävelin tietä pitkin lähemmäs muiden kuvaajien mukana ja kohta olimmekin kaikki napsimassa kuvia aktiivisesti ruokailleesta hietakurjesta.

Kuvittelin saaneeni hyviäkin kuvia, mutta etäisyyttä oli lopulta kuitenkin sen verran, että ei kuvien laati päätä huimannut ja varsinkin se jäi harmittamaan, että kun kurki lopulta taas nousi siivilleen ja palasi kauemmas muiden kurkien seuraan, meni minulla tämän tilanteen kuvien tarkennus aivan pieleen. Mutta ainakin hietakurki oli nyt nähty todella upeasti!

Lumihanhi oli myös kaukana olleessa hanhiparvessa näkyvillä ja jonkin aikaa parvia vielä seulottuamme ja jutusteltuamme vielä useiden tuttujen kanssa, päätimme Pirkan kanssa lähteä retkeilemään Limingan puolelle, josko sieltä löytyisi lisää hanhia ja toivomamme kiljuhanhetkin.

Muutamilta pelloilta emme löytäneet oikeastaan mitään ja pian parkkeerasimmekin Virkkulaan ja lompsimme tornille. Liminganlahden rauhoitusalueella olikin aivan tolkuttomasti vesilintuja ja hanhiakin, mutta löysimme taigametsähanhien seasta vain joitakin valkoposkihanhia. Kahdeksan merikotkaa päivysti rannoilla tai lenteli taivaalla mutta oikeastaan muuta mainittavaa ei näkynyt vaikka lintuja oli aivan tolkuttomasti!

Niinpä jatkoimme retkeä Lumijoen puolelle ja lopulta Varjakkaan asti, josta emme löytäneet oikeastaan muuta kuin pienen tilhiparven. Sitten jatkoimme Sannanlahdelle, jossa kellui 195 jouhisorsan parvi ja kaukana Lamukarilla näkyi taas hanhia – taigametsähanhia sekä 300 valkoposkihanhea ja lumihanhen ja kanadanhanhen risteymä. Pari tundrakurmitsaa lensi Lamukarin editse ja jotain pienempiä kahlaajia oli myös saaressa. Niitä täysillä zoomeilla tuijottaessani äkkäsin karin takaa lentäneen riskilän, joka laskeutui kärjen kivikon tuntumaan sorsien taakse uimaan. Niinpä sain linnun nuotitettua Pirkallekin ja juuri sopivasti lintu nousi taas lentoon kohti lahden pohjukkaa, joten Pirkkakin sai linnun hoidettua. Liminganlahdelta tuskin on aiemmin monta havaintoa riskilästä?

Sinisuohaukan vielä nähtyämme päätimme jatkaa illaksi vielä Virkkulaan katsomaan kurkien ja hanhien ym. iltalentoa. Kurkia alkoi pian saapua ja niitä tulikin aivan tolkuttomasti! Valitettavasti emme niitä hoksanneet alkaa laskea, kun kuitenkin tarkoituksenamme oli nähdä hietakurki niiden seassa tai sitten kiljuhanhet hanhien seassa. Arvioin kuitenkin, että lahdelle saapui 5000-7000 kurkea ja lähtiessämme niitä oli vielä tulossa! Hanhia saapui myös joitakin tuhansia mutta ilmeisesti massat saapuvat vasta pimeässä? Näimme myös sisämaasta saapuneita suokukkoparvia, yhteensä 130 lintua, 32 taivaalle noussutta taivaanvuohta, merihanhen, pari sinisuohaukkaa, muuttohaukan, kanahaukan sekä harmaahaikaran. Toivottavasti paikallisetkin lintuharrastajat tajuavat käydä Virkkulan iltalentoja ihmettelemässä! Syksyn aikana esim. suokukkojen mukana voi lahdelle saapua yöpymään kaikenlaista…

Illalla kävimme vielä Oulussa syömässä Pirkan ja tämän tyttären Iinan kanssa ja sitten Pirkka lähtikin kohti Kemijärveä, kun minä suuntasin taas matkailuautoon unille.

10.10. heräsin turhankin aikaisin ja pikkuhiljaa otin suunnan kohti Oulunsalon lauttarantaa. Keli oli todella tuhnuinen ja etelätuuli oli voimistunut navakaksi. Olin kuitenkin saanut Meskin Jounilta kutsun staijaamaan tämän (jo nyt) legendaariseen mökkirantaan. Mökin pihallahan oli vastikään ollut Suomen ensimmäinen siperianlepinkäinen sekä myöskin mahdollinen aasiankeltavästäräkki – sekä parin vuoden aikana kaikenlaista muuta pikkukivaa.

Lautta lähti klo 7:30 ja luotoon päästyäni alkoi sataa vettä. Kohti Marjaniemeä ajaessani sumukin tuntui vain sakenevan. Hannusrantaan päästyäni oli keli jo niin surkea, etten edes ottanut putkea mukaani, kun käppäilin Meskien mökille, jossa Jouni olikin pihalla. Paikalla oli myös viikonloppua Jounin kanssa viettämässä ollut Tuohimaan Heikki ja edellisaamuna he olivat staijillaan nähneet mm. jääkuikan, pari merisirriä sekä pihassa käyneen hippiäisuunilinnun. Mutta nyt keli oli aivan toivoton. Niinpä istuskelimme lopulta Jounin ja Heikin kanssa lasiverannalla jutustellen. Rupattelimme varmaan tunnin verran ja oli todella mukava vaihtaa kuulumisia ja tarinoida linnuista vanhojen tuttujen kanssa. Mutta lopulta minun oli pakko päästä maastoon, kun kuitenkin olin tänne asti saapunut.

Jouni ja Heikki olivat edellispäivänä nähneet koillisrannoilla jonkin verran kahlaajia sekä mm. kesyhkön sepelhanhen ja koska merelle ei sumun takia ollut lainkaan näkyvyyttä, päätin lähteä kahlaajien toivossa kohti Keskiniemeä. Olinhan jo edellispäivänä uhonnut löytäväni saaresta jotain kovaa – vähintään palsasirrin…

Pian parkkeerasin Keskiniemen pookille ja lähdin tihkusateessa kävelemään kohti rantaa, jonne päästyäni alkoikin sitten sataa ihan kunnolla. Mutta yllättäen rannasta löytyi parikymmentä metriä edelläni kävelemässä kolme lintuharrastajaa. Huikkasin heille ja ”jurtsi” eli Markkolan Juhahan se tietysti oli seuranaan Minna Mikkola sekä Veli-Pekka Honkanen. Sovimme käppäilevämme rantaa pitkin yhdessä ja siinä jutustelun lomassa alkoi lintujakin löytyä: alkuun muutamia tyllejä, suosirrejä sekä kapustarintoja ja jonkin matkaa käveltyämme lisää suosirrejä sekä myös muutama pulmussirri. Sade yltyi jo aika kovaksi ja kertaalleen jo muut meinasivat kääntyä takaisin päin, mutta koska kaukana edessä oli näkynyt vielä joitakin tunnistamattomia kahlaajia, päätin itse jatkaa ja niinpä muutkin vielä seurasivat.

Lopulta olimme paikassa, jossa kaikki kahlaajat olivat hallittavissa eikä edempänä näkynyt enää mitään. Suosirrejä, samaiset tyllit ja pulmussirrit, taivaanvuohia ja hetkinen – nyt kasvien takana vilahti joku paremman näköinen… Vain pää näkyi kasvien takaa, mutta nyt näytti hyvältä – palsasirri! Sumun ja sateen takia näkyvyys oli surkea, kun optiikkakin oli kastunut. Niinpä muut eivät oikein vielä löytäneetkään kyseessä olevaa lintua ja päätimme kävellä lähemmäksi. Lopulta olimme jo aika lähellä lintua ja sehän myös tuli paremmin esiin ja koko porukka pääsi linnun näkemään.

Pääsimme jurtsin kanssa kuvaamaankin lintua ihan kohtuullisesti, mutta sen verran oli linssikin kastunut, ettei kuvista mitään priimaa tullut, mutta eipähän tarvitse ainakaan kirjallisesti harvinaisuuskomitealle ylimääräistä runoilla. Todella tyytyväisinä jätimme sirrin ruokailemaan löytöpaikalle ja lähdimme palailemaan kohti pookia.

Itse kävin vielä tutustumassa uuteen paikkaan Hietaniemeen, mutta näin vain seitsemän kapustarintaa. Potinlahdella ei sumun takia ollut tarvetta nousta autosta ja lopulta kiiruhdinkin lauttaan, sillä nyt oli saaressa Siikamarkkinat ja oli odotettavissa, että myöhemmillä lautoilla saattaisi olla jo jonoa enemmänkin.

Oulunsalossa kävin vielä pikaisesti kurkkaamassa paikkaa, jossa oli parina päivänä näkynyt harjalintu mutta keli oli taas niin surkea, että päätin lähteä ajelemaan kotia kohti. Kotimatka oli pitkä, mutta ehdin sopivasti kotiin katsomaan Nations Leaguen loppuottelua. Viikonloppu oli ollut aivan uskomaton – harvemmin sitä saa kahta elistä ja spondea!

Seuraavalla viikolla näkyi 11.10. Siikalahdella 5 muuttavaa lapasotkaa, 41 pilkkasiipeä, sinisuo- ja tuulihaukka ja keskiviikkona ja torstaina tein puolikkaat Saaren vesilintulaskennasta, jonka parhaita havaintoja olivat yhä vain Akonpohjassa olleet harmaasorsa ja punasotka. Hanhia oli vain parissa paikassa ja yhteensä vain puolitoistatuhatta. Muuten havainnot jäivät piekanoihin, tuulihaukkoihin ja sinisuohaukkoihin ym.

J.A

Syyskuun ensimmäisenä olimme reippaita ja suuntasimme lahdelle pikaiselle aamuretkelle roikottaen samalla verkkojakin rantametsikössä – siis ennen tavallista työpäivää. Ja eihän tuo hukkaan mennyt, kun saimme taas viisi pohjansirkkuakin renkaisiin ja toki toistakymmentä muutakin lintua hilunnettiin.

Kuun alussa pikkujoutsen oli yhä Siikalahden rantapelloilla ja lahdella näkyi tusinaa jalohaikaraa. Kylällä näki vielä pähkinähakkia sekä hemppoperhettä, jollaista en ollut ennen Parikkalassa nähnytkään. 2.9. näkyi pihassa taas samainen mustaleppälintu ja tätä näkyikin sitten päivittäin reilun viikon ajan.

3.9. lenkillä näkyi kylän rannassa tylli. Illalla olimme laskemassa Savon poikien kanssa kurkia ja ynnäsimmekin niitä 610 kappaletta. Illan jo pimennyttyä teimme kuitenkin illan parhaan haviksen, kun tietä pitkin käveli suoraan meitä kohti ilves! Sinirinta varoitteli sitä parin metrin päästä, mutta valitettavasti auto saapui tietä pitkin ja ilves loikki ruovikkoon piiloon. Ollessani itse laittamassa verkkoja pauloille, jotta ovat valmiina aamulla, muut näkivät ilveksen taas ja sehän käveli tietä pitkin lopulta patotien lavan ohi. Valitettavasti oli jo aivan pimeää kuville.

4.9. näkyi lahdelle aamulla ajaessa auton valoissa kehrääjä. Siikalahdella staijasimme ja verkkoilimme poikien kanssa ja saaliiksi tuli 11 pohjansirkkua parikymmentä muuta lintua. Muut havainnot jäivät vaisuiksi. Yksinäinen valkoposkihanhi oli saapunut metsuriporukkaan. Kylältä hoidimme mulelin vielä pojille, ennen kuin heidän piti lähteä junalle.

5.9. verkkoilimme taas ja pohjansirkkuja tuli nyt verkosta vain 5 lintua, mutta yhteensä 13 lintua havaittiin paikallisena ja muutolla näiden lisäksi. Kovin verkkoylläri oli todella myöhäinen viitasirkkalintu ja muita lintuja rengastettiin 25 kappaletta. Verkkoilun ohessa kuului vauhdikkaasti edennyt taigauunilintu, lapinkirvinen muutti äännellen ylitsemme, nuori naaras muuttohaukka näkyi pariin otteeseen ja lahdella kävi 43 kanadanhanhen parvi ym.

Päivällä kävimme vielä kuvailemassa Tarvaslammen piilokojussa, jossa ei kuitenkaan näkynyt ihmeempää. Tiltaltista sentään saatiin kuvia.

6.9.mainittavimmat havainnot olivat Jarvan Ilkan perheen kanssa patotiellä nähty sinirinta sekä tutut kolme lajia haikaroita ja hämärissä taas Muttelinmäessä näkynyt kehrääjä.

10.9. tein Saaren vesilintulaskennan, jonka saldo oli köyhääkin köyhempi. Myöhäinen kuovi näkyi muutolla ja taivaalta kuului lapinsirkun ääntä Kirjavalassa. Jyrkilässä oli 450 kurkea sekä harmaapäätikka ja Pohjanrannassa jalohaikara. Illalla Siikalahdella oli jo satakunta metsähanhea sekä 4 valkoposkea. Iltamuutolla näkyi liro ja paikallisena näkyi kolme pohjansirkkua.

11.9. verkkoilun ohessa näkyi metsureita jo 150 ja vapoja 22. Jalluja näkyi taas pitkästä aikaa 15 lintua ja harmaahaikaroitakin pari. Tyllin ääntä kuului taivaalta ja todella isokokoinen hetken ilmassa paikallaan lekutellut kirvinen näkyi muutolla. Valitettavasti se ei äännellyt ja meni turhan kaukaa, mutta eipä se mikään muu kuin isokirvinen voinut olla… Verkoilla oli aika vaisua, mutta sinirinta sekä kolme pohjansirkkua sekä parikymmentä muuta lintua rengastettiin. Pohjansirkkuja näkyi ja kuului muutolla viitisen lintua lisää.

Ja 12.9. verkkoilun saalis oli 3 pohjansirkkua (10 lisää havaittiin muutolla), 4 pyrstötiaista, hippiäinen, 4 tiltalttia, 2 sinirintaa, 4 rautiaista, peukaloinen ja parikymmentä muuta lintua. Oheishavainnot jäivät vähiin.

Iltapäivällä näkyi Särkisalmella pähkinänakkelipari ja illalla saimme hoitoon autoon törmänneen hiirihaukan. Lintu alkoi pikkuhiljaa onneksi toipua ja seuraavana iltana se sai kyydin Pyhtään lintuhoitolaan.

15.9. näkyi lahdella 26 muuttavaa sepelhanhea, joita oli mennyt aamulla paljon, mutt itse oli ollut töissä. Ruokatunnilla ja töiden jälkeen näkyi enää valkoposkia, joita meni noin 18000 muuttavaa ja paikallisia oli saapunut noin 6000 lintua. Lahdella oli myös muita vesilintuja runsaasti, mm. 28 lapasorsaa, 50 tukkasotkaa, pari uiveloa jne. Näin myös 4 muuttavaa sinisuohaukkaa, yhden turhan kaukaisen naaraspukuisen arosuohaukan näköisen, pari piekanaa, pari ampuhaukkaa ym. Olisipa osunut tällainen muuttopäivä mieluummin viikonlopulle…

16.9. laskimme Hannan valinnaisen biologian kurssin lukiolaisten kanssa illalla patotiellä 955 yöpymään mennyttä kurkea ja kymmenen jalluakin nähtiin. Illalla kotiin ajellessamme näkyi patotiellä auton valoissa tylli, joka viihtyikin sitten tien varressa pari seuraavaakin päivää.

17.9. oli vuorossa taas Saaren laskennat, jonka parhaita havaintoja olivat Akonpohjassa edelleen ollut harmaasorsa, pikkutikka sekä 3 muuttavaa tylliä, Tarassiilla kellunut 15000 valkoposkihanhen parvi sekä mustalintu, Jyrkilässä parin sadan laulujoutsenen seurassa ollut pikkujoutsen sekä Pohjanrannassa ollut suosirri.

18.9. olimme taas Siikalahdella, jossa verkkoilun ja staijailun ohessa kuvailimme tylliä sekä kolmea sinirintaa. Pikkusirri laskeutui hetkeksi patotielle ja verkoista tuli vielä 4 pohjansirkkua ja kuusi lintua havaittiin muutolla. Reilut 30 muuta lintua rengastettiin. Iltapäivällä bongasimme vielä Tyrjältä löytyneen hiiripöllön.

19.9. verkoilla oli hiljaista ja viimeiset pohjansirkut havaittiin – yksi rengastettiin ja yksi muutti. Tylli oli yhä paikalla, sepelhanhia näkyi muutama pikkuparvi – yhteensä 120, kurkia oli yhä 631.
20.9. ruokatunnilla näkyi muuttava maakotka ja Huhmarisen joutsenlössissä oli viisi pikkujoutsenta kuvattavana. 21.9. ruokiksen paras havainto oli muuttava muuttohaukka. Illalla näkyi taas kymmenen päivän kateissa olon jälkeen jo edellisiltana Hannan vilaukselta näkemä mustaleppälintu. 22.9. näkyi ruokiksella taas maakotka ja illalla näkyi vielä muuttava kalasääski. Muleli näkyi viimeistä kertaa.

24.9. Saaren laskentakierros oli tylsääkin tylsempi. Hanhetkin olivat kateissa! ilmeisesti erilaiset pelottelutoimet pelloilla toimivat? Tai sitten pitkään vallinneiden hyvien muuttokelien ansiosta massa olivat mennee kovaa etelään? Pohjanrannan jallu sekä Pohjasuon ampuhaukka olivat ainoat mainittavat havainnot. Seuraavana kunnon vesisadepäivänä urheilimme Hannan kanssa Pohjanrannan kahlaajapressut pois. Kokeilumme oli ollut valitettavan epäonnistunut. Kesä oli ollut liian lämmin ja kuiva ja pressumme olivat siksi aivan liian kaukana rannasta eivätkä näin olleet tarpeeksi märässä, jotta hapettomuus olisi tappanut pressujen alta myös kasvien siemenet.

Ja kuten kaikkina muinakin viikonloppupäivinä syyskuussa, kun ei satanut, olimme sunnuntaina 26.9. taas Siikalahdella staijaamassa ja verkkoilemassa. Vielä tuli verkosta mustapääkerttukin, mutta muuten oli vaisua. Pari nuolihaukkaa ja haarapääsky nähtiin vielä ja jalohaikaroita oli vielä kymmenen lintua.

Viikolla jallut vähenivät ja 28.9. näkyi vielä kahdeksan ja tämän jälkeen näin enää viittä lintua. 29.9. lauloi ruokokerttunen hetken lavan vieressä, mutta muuten loppukuun havainnot olivat yhtä tyhjän kanssa.

Lokakuun ensimmäisenä tein taas Saaren laskennan ja yhä vain harmaasorsa kellui Akonpohjassa ja yllättäen järvellä näkyi myös koiras punasotka. Muuta mainittavaa ei sitten näkynytkään, hanhiakin vain toista tuhatta – vakiopelloilla ei ainoatakaan.

Viikonloppuna jatkoimme vielä viimeisen kerran Siikalahden staijia ja verkkoilua. 2.10. oli hiljaista, mutta yllättäen näimme jopa 30 muuttavaa hemppoa. Koskaan ennen en ollut Siikalahdella edes havainnut syksyistä hemppoa! Verkoista tuli vain 28 lintua seitsemää tavallista lajia. Päivällä rengastimme kirjaston läheltä pähkinänakkelin ja illalla roikotimme saunareissulla verkkoja Tarvaslammella parin tunnin ajan ja saimmekin pari helmipöllöä renkaisiin. Kolmannen ääntä kuului vielä, kun purimme verkkoja ennen puoltayötä, jotta jaksaisimme aamulla herätä Siikalahdelle.

3.10. verkoilla olikin ihan kunnon meininki, kun tiaisia liikkui ensimmäistä kertaa enemmänkin. Verkoista tuli 66 lintu, pääosin talitiaisia ja punarintoja mutta vielä mm. pari tiltalttiakin. Soitimme myös ensimmäistä kertaa mustarastasatrappia, joka tuotti 12 ”muraa” sekä pari muuta rastasta. Staijihavainnot jäivät köyhiksi.

Iltapäivällä kävin Lappeenrannan Joutsenon Konnunsuolla bongaamassa tundraviklan kuukausipinnaksi. Vähältä piti, ettei lintu joutunut ampuhaukan saaliiksi! Tämä oli jo neljäs tundravikla, jonka näen Etelä-Karjalassa, joten aika hyvin niitä täytyy tätä kautta muuttaa! Konnarilla näkyi myös töyhtöhyyppiä, suokukkoja, kapustarintoja, muutama sinisuohaukka, pari uuttukyyhkyä sekä muutamia tuttuja orneja.

Paluumatkalla bongasin vielä punakaulahanhen Imatralta. Löysin linnun ensin Vuoksesta kellumasta mutta pian se siirtyi parven mukana Pajarinpellolle, jossa se oli pari päivää jo viihtynyt. Sain linnusta jonkinlaisia kuvia, mutta valo oli valitettavasti aika surkea.

Viikolla jatkoin ruokiskäyntejä Siikalahdella, mutta aika ajanhukkaa taivaan tuijottelu täällä on tähän aikaan.

J.A.

Heinäkuun lopussa ei ihmeitä tapahtunut. 30.7. teimme taas SSP:n ja rengastimme punarinnan, musta- ja laulurastaan, 11 ruoko- ja 7 viitakerttusta, 7 herne-, 6 pensas- ja 2 lehtokerttua, 10 pajulintua, sinitiaisen ja punavarpusen. Siikalahden iltakäynnillä näkyi kolme haikaralajia.

31.7. vuorossa oli Saaren vesilintulaskennat, joissa ei yllätyksillä mässäilty. Pohjanrannassa näkyi sentään 3 jalohaikaraa, 2 lapin- ja 2 pikkusirriä sekä pikkutylli ja Tarassiinlahden läheisellä pikkulutakolla vielä 2 jalohaikaraa lisää. Myös muutama pikkulepinkäinen näkyi eli ei laji sentään ihan kadonnut ole.

2.8. Joukionsalmessa näkyi 300 valkoposkihanhea sekä tuttu tundrahanhi ja 3.8. Pohjanrannassa 3 jallua, suosirri sekä 2 lapinsirriä ja Maironiemessä 6-tien päällä kaarteli haarahaukka. Kylällä näkyi taas pari hakkia ja ohiajaessa hakkia tai hakkeja näkyikin nyt lähes päivittäin. Kylälle alkoi myös pikkuhiljaa kertyä valkoposkihanhia. Jostain syystä ensimmäistä kertaa ikinä Joukion linnut siirtyivät kylän nurmikoille ja saimmekin luettua muutamia omia renkaitamme.

5.8. Pohjanrannassa näkyi taas tundrametsähanhi sekä tylli ja uuttukyyhky ja 7.8. oli taas SSP, jonka saldoa olivat punarinta, 3 ruokokerttusta, viitakerttunen, herne-, pensas-, 4 lehto- ja mustapääkerttu, tiltaltti, 2r+1k pajulintu sekä 2 punavarpusta. Näimme myös ylitsemme lentäneet haarahaukan ja merikotkan. Päivän kovin havainto löytyi kuitenkin, kun olimme kantamassa tavaroitamme autolle. Hanna löysi pellolta ampiaishämähäkin! Havainto oli ensimmäinen koskaan Karjalasta!

8.8. vessulaskenta tuotti merikotkan Akonpohjassa, tyllin ja pikku- sekä lapinsirrin Pohjanrannassa, 35 mustalinnun muuttoparven Suurenjärvenlietteellä, nuoren pikkulokin sekä valkoposkihanhen Tarassiinlahdella sekä Nivalahdelta vastarannalla näkyneen jalohaikaran. Siikalahden iltakäynnillä näkyi taas kolme haikaralajia.

13.8. lahdella näkyi yhtä aikaa ilmassa 12 kalasääskeä ja 14.8. SSP:ssä saaliina tuli metsäkirvinen, punarinta, leppälintu, 3 herne-, 4 lehto-, 8 pensas- ja 1 mustapääkerttu, 6 pajulintua, 4 sini- ja 2 talitiaista sekä 2 pajusirkkua. Päivällä osallistuin Parikkalan ja Rautjärven Sanomien maastojuoksutapahtumaan ja yllättäen Harjulinnan kentällä laidunsi jalkapallokentällä valkkareiden seurassa tuttu tundrahanhi, jota näkyikin sitten päivittäin hanhiparvessa eri puolilla kylää. Välillä parvi oli jopa meidän pihanurtsilla.

15.8. pikakäynti Saarella tuotti Pohjanrannasta jallun, tyllin ja 3 lapinsirriä, Pohjasuon mulloksella näkyi haarahaukka sekä pari sinisuota, 13 tylliä ja 2 uuttukyyhkyä, Akanvaaran Tetrisuolla leijaili sama ”milvus”, sinisuohaukka sekä uuttukyyhky ja Akonpohjassa näkyi 32 nokikanaa.

16.8. kylän valkkariparvessa oli jopa 217 lintua ja illalla Siikalahdelta laskettiin 15 yöpymään menevää jalohaikaraa sekä 4 harmaahaikaraa. Kurkiakin oli jo 255.

17.8. kotipihassa äänteli hemppo, Siikalahdella näkyi liian kaukainen sirosuohaukka sekä lapinsirri ja illalla suuntasimme taas vessulaskentaan, joka alkoi mukavasti, kun tien yli juoksi keskikokoinen karhu! Akonpohjasta löysimme vielä naaras harmaasorsan 8 nuorukaisen kanssa sekä 3 nuorta heinätavia! Mutta loppukierros sujuikin sitten ilman yllätyksiä – tundrametsähanhi, pari jallua ja tylli sentään näkyi taas Pohjanrannassa ja kotiin ajellessa Rautalahdessa näkyi valkoposkihanhiparvi, joka paljastui samaksi kylällä liikkuneeksi, sillä joukossa oli tuttu tundrahanhi. Ja seuraavana aamuna parvi olikin taas kylillä.

20.8. lahden iltakäynnillä näkyi yhä 15 jallua, 5 harmaahaikaraa sekä kehrääjä. 21.8. aloitimme syysverkkopyynnit taas Siikalahden rantametsikössä ja saimme heti mukavasti 53 lintua, joista oikein mukava osa oli projektilajeja. 12 punarintaa, leppälintu, musta- ja laulurastas, 3 ruokokerttusta, viitakerttunen, 2 herne-, 3 pensas-, 10 lehto- ja 7 mustapääkerttua, tiltaltti, 4 pajulintua, sini- ja 4 talitiaista, 2 peippoa, keltasirkku sekä 4 pajusirkkua sai renkaan jalkaansa. Aamulla näkyi myös pähkinähakki.

22.8. sunnuntaina vietimme kuvauspäivää ja suuntasimme aamusta Savon puolelle. Heti maakuntarajan ylitettyämme näimme eräällä hakkuaukealla yhdessä muuttaneet sinisuo- ja mehiläishaukan ja yllättäen löysimme paikalta myös isolepinkäisperheen! Sitten jatkoimme kaakkureita kuvaamaan. Poikanen oli emonsa kanssa lammella, mutta yllättäen koiras ei tuonut lainkaan ruokaa muutamaan tuntiin, jotka värjöttelimme lammen rannalla piiloissamme. Kertaalleen emo ja poikanen esittivät lentonäytökset, joka tietysti emolla oli varsin paljon ilmavampi, poikanen kun ei vielä noussut pinnasta mihinkään. Vaikka emo sujahti ohitseni melkoisella vauhdilla, onnistuin osumaan siihen parin kuvan verran ihan kiitettävästi. Kuvailun ohessa kuulimme lammen yli lentäneet järripeipon sekä kirjosiipikäpylinnun ja palokärkikin piti ihmeellisiä ääniä lähistöllä.

Päivän vietimme Hannan kuvauskojussa lähinnä punarintoja kuvaillen, mutta kävipä altaalla myös varpushaukka, joka tuppasi tulemaan vähän liiankin lähelle! Illalla suuntasimme vielä Saarelle, jossa Pohjanrannassa näkyi pikkutylli sekä 3 lapinsirriä ja Akanvaaran Tetrisuolla taas haarahaukka.

24.8. Siikalahden iltakäynnillä lahdelle saapuivat ensimmäiset 12 metsähanhea ja taas näkyi 15 jallua ja nyt jo 380 kurkea. Seuraavana aamuna kuului viimeisen kerran paikallisten valkoposkihanhen ääntä – Parikkalan pesivä kanta lähti taas muuttajien alta pois. Seuraavat pari viikkoa saa olla rauhassa… Päivällä sain tiedon, että Siikalahden pelloilla oli näkynyt pikkujoutsen, joka oli kuitenkin kadonnut. Sitä etsiessä Särkisalmella näkyi 53 kanadanhanhea, mutta kuukausipinnaa ei löytynyt mistään. Illalla oli taas vuorossa vessulaskennat Saarella. Akonpohjassa oli hengissä vielä 6 harmaasorsanuorukaista ja uivelokin oli saapunut paikalle. Pohjanrannassa oli vielä pari jallua ja Pohjasuon mulloksella 4 tylliä, muuten laskenta oli odotetun tylsä, sillä metsästys oli alkanut… .

26.8. löytyi pikkujoutsen alkuperäiseltä havaintopaikalta ja sain kuitattua tästä kesäpinnankin. Tiiran mukaan Suomesta oli vain kourallinen elokuisia pikkujoutsenhavaintoja aiemmin. Tällä tai lähipelloilla lintu näkyikin sitten muinakin päivinä. Ruokatunnilla näkyi aikainen muuttava ampuhaukka sekä kanahaukka. Illalla kävimme kuvailemassa Siikalahden piilokojulla mutta vain sinisorsia ja haapanoita osui lähemmäs – pari harmaasorsaa uiskenteli kauempana.

27.8. ruokiksella kuului muuttava pohjansirkku ja 28.8. oli viimeisen SSP:n vuoro. Aamu oli hiljainen mutta onneksi pikkuhiljaa lintuja alkoi tulla ja ihan mukavia lajejakin. Renkaan saivat metsäkirvinen, rautiainen, punarinta, sinirinta, 2 ruokokerttusta, viitakerttunen, 4 herne-, 2 pensas- ja 1 lehtokerttu, 2 pajulintua, 4 sini- ja 1 talitiainen, 3 pikkulepinkäistä, pajusirkku sekä 6 pohjansirkkua, joista viisi saimme atrapilla SSP:n ulkopuolella.

Sunnuntaina pyysimme taas Siikalahdella ja nyt pohjansirkuatrapit raikasivat. Saalista tulikin; rautiainen, 14r+2k punarintaa, punakylkirastas, ruokokerttunen, 2 herne-, 2 pensas-, 6 lehto- ja 8r+1k mustapääkerttua, 2 tiltalttia, 3 pajulintua, 3 sini- ja 5 talitiaista, peippo sekä huikeat 28 pohjansirkkua, joita havaittiin muutollakin ainakin 10 lisää. Aamulla meidät ohitti myös kaksi nuorta haarahaukkaa etelään peräkkäin matkaten ja vihdoin taivaalta kuului vuodariksi lapinkirvisen ääntä.

30.8. pohjansirkkuja kuului pari muutaman minuutin aamukäynnillä patotiellä. Työpäivän jälkeen kotipihassa odotti mukava yllätys, kun roskakatoksen edustalla pomppi nuori mustaleppälintu. Onneksi minulla oli kameralaukku selässä ja sainkin linnusta kohtuullisia kuvia sen liikkuessa vilkkaasti pihapiirissämme. Lintu näkyi vielä myöhemminkin, kun Hannakin oli päässyt töistä kotiin, mutta lähelle se ei päästänyt.

Kuun viimeisenä kuittasin aamusta pikkujoutsenen taas päiväpinnoihin ja illalla teimme taas vessulaskennat. Samaa sontaa samassa paketissa, harmaasorsia enää kolme ”hengissä”, tundrametsähanhipari Pohjanrannassa ja lapinkirvinen Suurenjärvenlietteellä. Mm. Kanavalampi oli täysin tyhjä – lintuja nolla! Illalla fiilistelimme vielä kesän päätöksen Siikalahdella kurkia ja jalluja katsellen ja näkyipä ohessa kaulushaikarakin ja kuului yötaivaalle äännellen noussut pohjansirkku.

J.A.