Pari viikkoa taas syyslomalla Säpissä
Aluksi bongaamaan
Perjantaina 15.10. alkoi kauan odotettu syysloma ja ani varhain aamusta lähdimme auto aivan täynnä tavaraa ajamaan kohti Helsinkiä. Lopulta auringon nousun aikaan parkkeerasimme Herttoniemen urheilukentän parkkipaikalle ja lähdimme kävelemään kohti Viikin Purolahtea.
Noin vartin käveltyämme, olimme jo hyvin lähellä lintulavaa, kun toivomamme viesti kilahti puhelimeen ja kertoi edellispäivänä löytyneen siperianlepinkäisen olevan yhä paikalla läheisen Mäyrämäen pellon reunassa. Olimme nopeasti paikalla ja pienen odottelun jälkeen lepinkäinen näyttäytyi aika kaukana pellon takana olevan ojan reunan puskissa ja putkikasvilla matalalla liikkuen.
Lepinkäinen oli pitkiä aikoja piilossa ja ehdimme katsella muitakin lintuja, joista mainittavimmat olivat ylitsemme lentänyt jalohaikara, peltojen yllä lentänyt töyhtöhyyppäparvi sekä meidät säikäyttänyt isolepinkäinen, joka söi jotain ruskeaa samassa puskassa, jossa siperianlepinkäinen oli vielä hetkeä aiemmin nähty.
Onneksi pitkän odottelun jälkeen siperianlepinkäinen kuitenkin palasi taas ojan varteen näytille ja paikalle auto-yöjunalla saapunut Pirkkakin sai pinnan hoidettua.
Pirkka oli parkkeerannut aivan eri puolelle Vanhankaupunginlahtea, joten lopulta lähdimme tahoillamme autoillemme ja ajelemaan kohti Poria. Humppilassa näimme vauhdissa merikotkan ja pari piekanaa mutta muuten havainnot jäivät vähiin.
Porissa suuntasimme suoraan syömään ja samaan ravintolaan saapui jo tuntia aiemmin junalla Oulusta saapunut Mikko Ala-Kojola ja kohta Pirkkakin kurvasi paikalle. Meillä oli auto aivan täynnä, mutta Mikko mahtui hyvin Pirkan kyytiin ja seuraavaksi suuntasimme sitten kauppaan, jonka pihalla tapasimme myös Kouvolasta ajelleet Elissa Soikkelin sekä Veikka Kososen, joka oli Kerimäeltä ensin junaillut Kouvolaan.
Olimme jo ajomatkalla saaneet tiedon, että pitkään vallinneiden etelätuulten ja nyt nousseen kovan tuulen takia aallokko oli aivan liian kova Säppiin pääsemiseksi ja niinpä olimmekin järjestäneet ainakin seuraavaksi yöksi majoituksen Petteri Mäkelän mökiltä. Petteri oli kuitenkin vielä ajelemassa lepinkäisbongausreissulta, joten shoppailut tehtyämme, suuntasimme Leveäkarin lintutornille iltaretkelle.
Keli oli raaka, mutta heti näimme muuttohaukan ja muita havaintoja olivat mm. sinisuohaukka, 60 nokikanaa, 3 merikotkaa sekä harmaahaikara.
Ilta oli jo pimentymässä, kun ajoimme Petterin mökille, jossa Petteri näytti meille paikkoja ja hän meinasi, että tarvittaessa voisimme yöpyä useammankin yön mökillä. Meidän porukkamme oli kuitenkin seuraavana aamuna vielä kasvamassa, joten hieman jo mietimme, mahtuisimmeko varmasti nukkumaan sinänsä oikein mukavassa mökissä. Illalla lämmitimme saunan tuulen humistessa ja kolistellessa piharakennusten ovia.
Porin retkeilyä
16.10. heräsimme aikaisin ja otimme suunnan Reposaareen, jossa Lontoon parkkipaikalle saapuivat pian myös Helsingistä ani varhain liikkeelle lähteneet Antti Peuna sekä Pyry Laurikka. Käppäilimme ensin hieman tuulisella kylällä ennen kuin jatkoimme rantapuskien koluamista. Pyry ja Hanna näkivät merisirrin lähtevän rannasta mutta kadoten aaltojen sekaan mutta pian näimme lähes koko porukka rantaa WNW seuranneen merisirrin. Myös pari pilkkasiipeä, västäräkki ja mustapääkerttu nähtiin.
Seuraavaksi kävimme tyhjällä surffirannalla, jolla oli kyllä runsaasti tuulen paikalle houkuttelemia leijasurffaajia. Rannassa näki kyllä hyvin, miksei Säpin venekyytimme ollut toteutunut, aallokko oli todella suurta! Mäkelän Petterikin mainitsi puhelimessa, ettei ollut koskaan nähnyt niin korkeaa aallokkoa Yyterissä. Sitten komppasimmekin yhdessä Petterin ja Ville-Veikko Salosen kanssa Kirrinsannan ruderaattialueen, mutta havainnot jäivät aikalailla nollaan.
Viimeiset kohteemme olivat Enäjärven lintutorni, jolta näimme pari punasotkaa sekä Teemuluodon torni, jolta näimme parhaimpina nuoret ruskosuo- ja sinisuohaukan.
Iltapäivällä saimme tiedon, että Petterin mökillä olisikin viikonloppuna käyttöä, joten hankimme pariksi yöksi majoituksen miellyttävästä River Motellista. Illalla käppäilimme motellilta keskustaan syömään ja oma valintamme nepalilainen ravintola oli todella hyvä. Käppäilyn varrella näimme vielä mustavariksia sekä 500 kottaraisen parven.
17.10. aloitimme Yyterin koirarannalta, josta löytyi 14 suosirriä sekä tylli. Surffiranta oli taas hiljainen eikä läheisiltä dyynialueiltakaan löytynyt kuin keltasirkkuja. Lopulta jatkoimme Yyterin kuuluisille sannoille ja Sannannokalla havainnotkin paranivat: Jo matkalla osa porukasta näki jänkäkurpan ja kaikki pääsimme ihastelemaan vilkkaasti tuulisessa ruovikossa liikkuneita viiksitimaleita. Tornilta näimme sepelhanhen, punakuirin, todella myöhäisen mustapyrstökuirin, pari tundrakurmitsaa sekä sini- ja jouhisorsan koirasristeymän. Muutamalta muulta tornilta emme nähneet ihmeempiä, joten matkamme jatkui Kallon saareen, jossa tuuli taas haittasi havainnointia. Yllättäen tapasimme porvoolaisia tuttuja ja Veikan kanssa näimme lyhyesti hernekertun. Kallossa oli runsaasti immeisiä kuvaamassa aallokkoa ja pari surffaajaakin kivikossa makoilemassa lautojensa vieressä – koskaan emme nähneet heidän pääsevän edes lautojensa päälle. Autolle palaillessa huomasimme pienessä sinisorsaparvessa kelluneen harmaasorsan.
Hevosluodossa komppasimme pensaikkoista aluetta lätäköiden ympäri havaiten siipirikon kanadanhanhen, lehtokurpan ym. ja paluumatkalla stoppasimme jokivarteen Liljanluodossa ja yllättäen löysimme pari kuningaskalastajaa! Illan viimeinen kohteemme oli Tikkulan maankaatopaikka, josta löysimme vielä pikkutikan, tiklejä, hemppoja sekä fasaanin. Illalla kävimme uudelleen syömässä samaisessa nepalilaisessa.
18.10. suuntasimme vielä aamuretkelle Porin paikoille. Eteläranta olikin todella hyvä mesta ja jo aiemmin näkemämme sepelhanhen ohella näimme mm. 110 metsähanhea, pari kurkea, harmaasorsan, 15 uiveloa, 3 harmaahaikaraa sekä pari isolepinkäistä. Kaarluodon tornilla havikset jäivät vähiin samoin kuin Ooviikissa, jossa kuitenkin näkyi kuuden viiksitimalin parvi.
Sitten ajelimme pakkaamaan tavaramme Riverille ja suuntasimme vielä kauppaan tekemään viimeiset ostokset ennen kuin ajoimme Kuuminaisiin Salokankaan rantaan. Lähellä satamaa näkyi taas täpläkauriita ja satamaan päästyämme aloimme saman tien pakata paattia. Lopulta vene oli pakattu hyvissä ajoin ja Salokankaan Tommikin saapui venettä käynnistelemään. Lähtöaika oli sovittu klo 14:00 mutta vain paria minuuttia ennen saapui vielä viimeinen saareen lähtijä eli Sallisen Paavokin. Tommi oli varoitellut, että venekyyti olisi vieläkin raju kovan aallokon takia, joten me olimme pakanneet aivan kaikki tavaramme jätesäkkeihin ja vetäneet vielä jätesäkit housuiksikin sadetakin kaveriksi. Liikkeelle lähtiessämme Tommi vielä huikkasi, että saa nähdä, pääsemmekö saareen.
Vihdoin Säppiin
Kyyti todellakin oli raju! Aallokko oli suurta, mutta hyvin Tommin onnistui väistää pahimmat aallot. Yksi ristiaallokko kuitenkin iski pahasti ja Tommi pahoittelikin jälkikäteen, että tälle tappaja-aallolle hän ei voinut yhtään mitään…
Reilun 50 minuutin venekyydin jälkeen olimme vihdoin Säpin satamassa naamat märkinä. Itse olin loppumatkasta sylkenyt merivettä suustani aina parin minuutin välein ja loppumatkasta olin jo voinut hieman pahoin, mutta onneksi pääsimme lopulta maihin. Onneksi olimme todellakin osanneet varautua märkään kyytiin ja olimme selvinneet matkasta kuivina. Tavaraa meillä oli aivan tolkuttomasti, joten kesti aikansa, ennen kuin kaikki oli kärrätty asemalle. Mutta kun kaikki oli saatu vähintään pihaan asti, halusimme lähteä kiireen vilkkaan saarta kiertämään, sillä saaressa ei ollut ollut lintuharrastajaa viikkoon ja kuka ties, mitä harvinaisuuksia siellä oli! Rengastajat ja pari apuria suuntasivat tietysti laittamaan verkkoja paikoilleen.
Hyvin alkaa
Saaren kierto paljasti pian, että lintuja oli myrskyjen jälkeen saaressa todella vähän. Mufloneita sen sijaan näkyi heti muutama pikku porukka ja isoja vesimyyriä oli maastossa runsaasti. Hanhistossa kuitenkin vihdoin löytyi niittykirvisiä, muutama västäräkki ja sitten Peunan Antin edestä nousi ilmaan suurikokoinen kirvinen! Lintu laskeutui aika kauas ja ryhmittäydyimme komppaamaan sen koko porukalla (siis verkoilta hälytetyt mukana). Taas lintu nousi ääneti aika kaukaa mutta saimme siitä ensimmäiset tuntomerkit ja samalla kuvatkin, mutta vielä emme olleet nähneet riittävästi. Kolmannella komppauksella kuulimme jonkinlaisen äänenkin, joka kuitenkin tuulen takia kuulosti hieman oudolta. Mutta nyt saaduista kuvista ja nähdyistä tuntomerkeistä lintu oli tunnistettavissa isokirviseksi. Ja kuinka ollakaan nyt lintu ei hetken taivaalla kierreltyään enää palannutkaan Hanhistoon vaan lensi metsän päälle kadoten.
Kierros tuotti vielä nuoren naaras kanahaukan sekä muuttavan metsähanhiparven, muttei mitään muuta aivan tavallisesta poikkeavaa. Asemalle saavuttuamme piti meidän vielä käynnistellä aseman jääkaappeja, nettiä ym. sekä tietysti järjestellä tavaroitamme. Lopulta ns. perhepuolelle majoittui kolmen Aallon lisäksi Elissa sekä Veikka ja aseman puolelle Peuna, Ala-Kojola, Laurikka sekä Sallinen. Alun perinhän koko meidän oman porukan olisi pitänyt olla ahtautuneena kakkospuolelle, mutta koska myrskyt olivat siirtäneet saareen pääsyä, oli useammankin reissu peruuntunut ja nyt Paavo ja Pyry olisivat olleet kahdestaan aseman puolella – joten tietysti hieman tasoitimme puntteja.
Iltahuuto meni aika myöhäiseksi etenkin kun asemalta puuttuivat kaikki asianmukaiset kaavakkeet ja netti pätki todella pahasti. Lopulta kuitenkin nukkumaankin päästiin.
19.10. Hanna, Pirkka ja Elissa suuntasivat aikaisin verkoille ja me muut kokoonnuimme auringon noustessa aamuvakiolle ns. pommikopille. Merimuuttoa oli tutun vaisua mutta allia ja mustalintua liikkui vähän ja pari haapanaparvea sekä harmaahaikarakin nähtiin. Pari nuorta selkälokkia kiersi rantoja pitkin saarta, pari uiveloa kellui vessuparvien seassa ja saukko vilahti Lännennokan kärjessä. Vakion jälkeen meille tuli kiirus verkoille, kun ihka oikea prariteettikin – hippiäisuunilintu sai renkaan jalkaansa ja tätä rituaalia kokoonnuimme tietysti porukalla katsomaan. Ja seuraavan tunnin irrotimmekin sitten koko porukalla verkkoon tunkeneita hippiäisiä ja tiaisia ennen kuin pääsimme kiertämään saarta.
Saaren kierron antia olivat tundrakurmitsa, pari jänkäkurppaa, sinisuohaukka, metsäkirvinen, mustapääkerttu ja isolepinkäinen. Illan jo hämärtäessä saaren tyynellä puolella metsänreunassa ruokailleita tiltaltteja ynnättiin yhdeksän lintua ja Takalahdella näkyi tyrneistä tiaisten perässä koivuun noussut pikkusirkku, jota ei kuitenkaan lisäkseni kukaan muu ehtinyt kunnolla näkemään ennen kuin se katosi metsään.
Päivän rengastussaldoa kerryttivät mm. 166 hippiäistä, 109 sinitiaista, 55 talitiaista + 2 kontrollia, 11 puukiipijää ym. Yhteensä rengastuksia tuli 370. Havainnoista voisi vielä mainita jo aamuvakiolla nähdyt kolme pikkuvarpusta, jotka jäivät koko päiväksi pihan ruokinnalle.
Ja lisää pikkukivoja
20.10. olikin sitten luvattu sadetta ja tuulta sen verran, että verkoille ei ollut asiaa. Aamuvakion saimme kuitenkin suoritettua ilman paria ruokkia, paikallista härkälintua sekä paria paikallista merisirriä mainittavampaa. Sateen hiivuttua saari kierrettiin koko porukalla ja havikset olivatkin ihan mukavia, kun pari jänkäkurppaa, 12 merisirriä, yhä kolme västäräkkiä, joista yksi oli pattijalkainen ja toinen siipivammainen sekä Takalahdelta ensin Pirkan nyppäämä pikku-uikku ja lahden toiselta puolelta levähauruilta löytynyt pikkusirkku lämmittivät, vaikka vaatteet olivatkin taas aika märkänä!
21.10. keli oli mitä mainioin ja rengastajat suuntasivat apureineen verkoille suurin odotuksin. Aamuvakiolle keli oli vähän turhankin hyvä, mutta silti pari silkkiuikkua, härkälintu, 6 merisirriä, yksinäinen suosirri sekä 620 kalalokin völjyssä muuttanut vanha talvipukuinen pikkulokki nähtiin.
Verkoilla oli yllättäen tolkuttoman hiljaista, joten muut kuin Hanna ja Elissa lähtivät saaren kiertoon, mutta hiljaista oli… Kierroksen paras havis tehtiin, kun Antti löysi metsän puolella kulkiessaan ääntelevän uunilinnun. Pirkka joka kulki metsän reunassa kuuli linnun myös hyvin ja huuteli meille rannassa kulkeville jotain inomaisesta äänestä, mutta tuulen takia emme kuulleet mitään – näimme vain Pirkan suun liikkuvan. Lopulta metsästä kuului kuitenkin Antin karjaisu ”Humei!” ja me säntäsimme metsää kohti. Porukka kuitenkin rynni turhankin varomattomasti paikalle ja itse kuulin ainoastaan yhden selvän uunilinnun äänen metsästä ennen kuin tuli hiljaista. Omaan korvaani ääni olisi sopinut paremmin hippiäisuunilinnulle kuin kashmirinuunilinnulle – ei ainakaan taigauunilinnulle. Soittelimme tietysti paikalla erilaisia atrappeja, mutta mitään emme enää havainneet. Antti oli kuitenkin onnistunut taltioimaan muutaman linnun äänen äänityslaitteelleen ja tuulessa ja tuiskussa kuuntelimme äänitettä laitteen kaiuttimen kautta, josta ääni kuulosti lähinnä taigauunilinnulta. Ja koska lintua ei enää löytynyt, päätimme jatkaa saaren kierrosta.
Jatketaan tähän kuitenkin tarina loppuun… Illalla Antti oli kuunnellut äänitystä enemmän ja tullut tulokseen, että ääni kuului kuin kuuluikin taigauunilinnulle – ja tätä linnun hyvin kuulleen Pirkan kommentitkin olivat tukeneet. Määritys oli kuitenkin jäänyt vaivaamaan Anttia ja muutamaa päivää myöhemmin kotiin päästyään hän oli ajanut äänityksen koneelle, vahvistanut sitä ja kuunnellut sitä uudelleen. Sitten hän oli lähettänyt äänityksen Lindénin Andreakselle, joka oli heti todennut äänityksellä esiintyvän päivän selvän kashmirinuunilinnun! Ja kun mekin saimme kuultavaksemme vahvistetun äänityksen sisätiloissa koneeltamme, oli määritys lopulta varsin selvä.
Palataanpa saaren loppukierrokselle, jonka paras havainto oli Hannan ja Ellin Hanhistosta löytämä luotokirvinen, jonka mekin onnistuimme nähdä, vaikka lintu liikkuikin haurulta toiselle todella vilkkaasti.
Surkeaa keliä
22.10. keli oli taas surkea, jopa niinkin surkea, että taas venekyyti oli taas peruttu ja Pirkan ja Mikon kotiin paluu viivästyi. Aamuvakionkin havainnot jäivät neljään lajiin! Päivän mielenkiintoisin havainto oli aamuvakiolla kaukaa mereltä löytynyt hallin raato, joka tuulen ajamana kulkeutui satamarantaan. Peräkulman verkkoja ei tarvinnut aukoa – Pirkka kuitenkin raotti pihaverkkoja hetkeksi todetakseen, ettei touhussa ollut mitään järkeä. Hanhisto käytiin komppaamassa, mutta muuten päivä meni pitkälti sisätiloissa. Illalla sentään saunottiin which was nice!
Hilipäätuppiainen
23.10. vakio oli vaisu ja hiljaista oli verkoillakin. Päivällä Pirkka ja Mikko pääsivät päivää myöhässä saaresta ja paatti toi tilalle Oskari Sauniston sekä Tomas Swahnin, joiden tavarat asemalle roudattuamme, lähdimme koko saaren kiertoon. Pari lehtokurppaa, ampuhaukka, yhä vain pari nuorta selkälokkia, jokapäiväinen sepelkyyhky, enää vain yksi västäräkki, mustapääkerttu, seitsemän tiltalttia sekä yksi idäntiltaltti havaittiin.
Seuraavana päivänä keli oli mitä mainioin, mutta aamustaiji oli vaisua. Niinpä saaresta lähdössä olevat Paavo ja Antti lähtivät jo etuajassa saarta kiertämään. Antti kuuli ja näki taviokuurnan ja Paavo näki lyhyesti siipijuovafyllarin, jota ei kuitenkaan sen koommin nähty. Aamustaiji jäi lopulta kesken, kun verkoilta tuli hälytys, että siellä oli poimittu verkosta tulipäähippiäinen. Ja kuinka ollakaan ensimmäistä aamua verkoilla ollut Oskari oli saanut poimia linnun verkosta. Itse asiassa hän oli vasta linnun irrotettuaan huomannut, että kyseessä ei ollutkaan tavan hippi vaan jotain paljon kovempaa! ”Tupähiä” mentiin tietysti porukalla ihastelemaan.
Päivällä keli muuttui huonommaksi mutta Salokankaan vene saapui ajallaan ja Antti, Paavo ja Elissa lähtivät saaresta eikä tilalle lopulta saapunut ketään, kun taas oli tullut viime hetken peruuntumisia.
Muita päivän havaintoja olivat mm. kaakkuri, 3 härkälintua, 8 merisirriä, 3 lehtokurppaa, palokärki, luotokirvinen, 3 mustapääkerttua, myöskin verkoilta tullut ruskourpiainen, isossa urpiaisparvessa lyhyesti näyttäytynyt tundraurpiainen, hurjat 300 muuttavaa pikkukäpylintua 25 paikallisen lisäksi sekä 8 isokäpylintua. Mantereella hetkeksi kylmenneen kelin ansioista pulmusiakin näkyi jo 13 lintua.
Vähän haviksia – paljon kuvia
25.10. oli taas vaihteeksi tuulista mutta aamuvakiolla oli hieman vilkkaampaa, mainittavampina mm. 14 merisirriä, 20 riskilää ja 16 ruokkia ja kaikkia nähtiin vielä vakion jälkeen joitakin lisää. Myös pari merilokkia nähtiin. Aamuvakion tähtihetki oli kuitenkin, kun Oskari huomasi rannassa uiskennelleen riskilän, jota päästiin kuvaamaan oikein antaumuksella! Verkoilla sen sijaan oli taas varsin rauhallista.
Tuuli oli edelleen sen verran kova etelästä, että päätimme kiertää vain tyynen puolen saaresta. Paras havainto oli Krävelin kärjessä kesysti esiintynyt merisirri.
Iltapäivällä Pyry oli aktiivisin komppari ja kiersi sen tuulisimman puolenkin saaresta, jonka me muut olimme skipanneet. Toki keli olikin iltaa kohti yllättäen tyyntynyt aika paljon ja Eteläkarillakin oli lopulta ihan miellyttävä katsella Pyryn sieltä löytämää tunturikiurua.
Hiljaista
26.10. ei kauheasti tuonut muutosta, Verkoilla oli todella hiljaista mutta aamuvakiolla ruokkien ja riskilöiden seurassa näkyi etelänkiislakin. Kaakkureita muutti 15 ja yksi kuikkakin nähtiin. Tunturikiuru oli yhä paikalla mutta muuten kierroksen mielenkiintoisin tapahtuma oli, kun Hanna oli ilmoittanut nähneensä sepelhanhen Hanhistossa ja kun pääsimme sinne, ehti Tomas nähdä hanhen lennossa ja laskeutuvan rantaan. Kävelimme lähemmäksi ja lähemmäksi mutta hanhea ei meinannut näkyä. Lopulta löysin rannasta möykyn, joka hieman näytti nukkuvalta hanhelta. Kävelin möykyn viereen ja siinähän se hanhi makasi – mutta kuolleena! Linnulla oli pieni verijälki kaulalla ja sen suusta oli tullut hieman verta. Mutta olisimme takuulla huomanneet, jos linnun kimppuun olisi käynyt joku peto – muu kuin rannassa käyneet neljä merisirriä tai vesimyyrä…
27.10. aamuvakion parasta antia olivat kolme etelänkiislaa, 30 kaakkuria ja 2 kuikkaa ja saaren kierroksella nähtiin samoja lintuja kuin aiemminkin. Illalla saareen saapuivat Petteri ja Mimosa Mäkelä, Sebastian Andrejeff, Valtteri Salonen, Pekka Rintamäki sekä Ari Pitkälä lapsenlapsensa Sannin kanssa. Oli hyvä saada uutta virtaa asemalle, olimmehan olleet jo useamman päivän aika pienellä porukalla saaren kierrossa, kun Hanna ja Savonlinnan pojat olivat usein porukalla verkoilla.
Pojat iskee
Iltahuudon jälkeen Veikka ja Oskari lähtivät vihdoin tyynessä kelissä otsalamppujen ja haavien kanssa katsomaan, mitä pimeydestä löytyisi. Kun heistä ei tunnin jälkeen ollut kuulunut mitään, sanoin Hannalle, että pojat tuskin tulevat takaisin asemalle, ennen kuin heillä oli jotain saalista.
Olimme jo nukahtaneet, kun ulkoa alkoi kuulua kolinaa ja sitten epämääräistä mölinää. Hanna ehti ensin ulos ja kun hän ei palannut mitään kertomaan, könysin itsekin pihalle. Siellä oli pari todella tyytyväisen näköistä poikaa ja heidän ympärilleen kokoontuneet näyttivät todella hämmästyneiltä – Veikka oli napannut haavilla kiinni tunturikiurun! Pojat olivat ensin yrittäneet pyydystää pariakin lehtokurppaa onnistumatta ja sitten nähneet mm. jänkäkurpan ja suopöllön ennen kuin Eteläkarin nurmikkomaisella alueella aivan Veikan jaloista oli noussut tunturikiuru lentoon. Pojat olivat jo harmitelleet sitä, etteivät olleet huomanneet lintua ajoissa ja näin päässeet yrittämään sen haavimista. Mutta jonkin matkaa taivallettuaan Veikka oli huomannut ”eren” taas aivan jalkansa vieressä. Varovasti haavi päälle ja lintu oli kiinni! He olivat lähettäneet viestejä ja yrittäneet soittaakin minulle, mutta yhteydet ovat tunnetusti huonot ja saattoipa minulla oli puhelimesta äänetkin pois. Niinpä he olivat lähteneet ere lintupussissa talsimaan kohti asemaa.
Hanna sai kunnian rengastaa hyvin harvan (ainakin nykyrengastajan) rengastaman tunturikiurun, joka määritettiin nuoreksi koiraaksi. Lopulta lintu vapautettiin Prakalan haurulle, josta se kuitenkin nousi siivilleen pimeään yöhön kadoten. Olipahan ollut melkoinen päivän lopetus!
Samoja lintuja
28.10. aamu oli todella sumuinen, joten vakiossa ei ollut järkeä. Sumun hieman hälvennyttyä lähdimme saaren kiertoon mutta vaisua oli. Tunturikiuru oli nyt Lännennokalla kiiltävä rengas jalassaan ja eri puolilla saarta havaittiin pikkusirkku pariin otteeseen, kunnes se lopulta näyttäytyi kunnolla saaren kierroksen päätteeksi lähellä satamaa olleilla hauruilla, jossa sitä päästiin kuvaamaan oikein kunnolla.
Lopulta pikkusirkku havaittiin päivän aikana jopa seitsemän kertaa eri puolilla saarta, joten iltahuudossa olimme pakotetut laittamaan lintuja kaksi kappaletta. Muuta mainittavaa olivat rengastettu sekä pari maastossa nähtyä ruskourpiaista sekä 77 paikalliseksi kirjattua ruokkia, joita sumun hälvettyä lenteli merellä edes takaisin.
Rissa putkessa
29.10. aamuvakiolla näkyi 18 kaakkuria, 2 härkälintua, 111 ruokkia, 14 riskilää sekä jopa 4 etelänkiislaa. Saaren kierto oli aika köyhä kunnes Petteri nyppäsi Karinokalla kaukaa mereltä korkealla SW matkanneen nuoren pikkukajavan. Muuten päivästä ei kuitenkaan jäänyt kauheasti kerrottavaa, vaikka yritys oli kovaa. Illalla kokeiltiin pöllöpyyntiä ja yksi helmipöllö näkyi ja kuului verkkojen lähistöllä mutta eipä se verkkoon suostunut menemään.
Samojen toistoja
30.10. kisattiin asemakisa Haliasta vastaan ja yöllä jo hoitui edelleen verkoilla napsunut helmipöllö. Aamu alkoi taas sumuisena, mutta silti aamuvakiossa nähtiin ihan mukavasti lajeja. Kaakkuria, kuikkaa, härkälintua, merisirriä, ruokkia, riskilää ja taas etelänkiislakin. Saaren kierros kuitenkin oli pettymys ja vain pakolliset lajit löytyivät – ei vieläkään mitään uutta. Sepelkyyhky oli yhä vain paikalla ja päiväpinnoja tietysti ropisi minulle vaikka kuinka, kun en aiemmin ollut saaressa ollut näin myöhäisellä päivämäärällä. Kesken saaren kierroksen purimme Peräkulmasta verkot pois. Lopulta asemakisassakin tuli Haliakselta selvästi pataan.
31.10. oli sitten lähtöpäivä, joten aamulla herättiin aikaisin pakkaamaan ja siivoamaan. Itse suuntasin aamuvakiolle, jolla sainkin olla alkuun yksin. Veikka löysi saunan pihasta hiiripöllön, jonka kaikki onnistuivat bongaamaan ennen kuin se lensi iso vesimyyrä kynsissään metsään piiloon. Aamuvakion anti oli tutunlainen, kun kiislakin näkyi taas. Vakion jälkeen jäi vielä vajaa tunti aikaa kierrellä ja tiltaltti löytyi vielä Poponiemestä ja mustapääkerttu ja punarinta Prakalasta ym. Koko aamun saarta kiertänyt Pyry näki vielä Eteläkarin suunnilla tunturikiurun ja pikkusirkunkin. Kaikkinensa tuntui, että lähtöpäivä olisi voinut olla reissun parhaita päiviä – ainakin viikkoon paras – sillä rastaita ja muitakin pikkulintuja tuntui liikkuvan pitkästä aikaa.
Kotia kohti – vielä yksi bongaus
Mutta jo klo 11 saapui Salokankaan paatti ja lähdimme lähes tyynessä kelissä kohti mannerta. Kuuminaisten satamassa pakkauduimme autoihin, joihin mahduimme tavaroinemme juuri ja juuri ja suuntasimme vielä Konepajanrantaan kokeilemaan aroharmaalokin bongausta koko porukalla. Sunnuntai ei kuitenkaan ollut hyvä päivä yritykseen, joten saimme tyytyä merikotkaan, joka ajoi viimeisetkin lokit tiehensä.
Sitten heitimme Pyryn, Veikan ja Oskarin rautatieasemalle ja hyvästelimme muut ja suuntasimme nälkäisinä keskustaan syömään. Ja kuinka ollakaan kesken ruokailun sain tiedon, että Maaviikistä oli löytynyt pellolta aroharmaalokki, jonka kävimme syötyämme vielä pointsaamassa. Ohessa näimme myös uuttukyyhkyn.
Sitten meillä oli edessä pitkä ja puuduttava ajo kotiin Parikkalaan, jossa olimme lopulta iltakahdeksan aikaan.