. . Lintuharrastajan päiväkirja Birders diary . .

20.7. alkoi muutaman päivän loma ja lähdimme päivällä ajelemaan kohti pohjoista. Stoppasimme Kontiolahdella Linnunsuon kosteikolla, jolta ei löytynyt toivomiamme kahlaajamääriä, mutta pari suosirriä, suokukko, kolme mustavikloa, metsäviklo, pikkutylli sekä tietysti valkovikloja ja liroja sekä pari pikkulepinkäistä.

Illaksi ajoimme Kuhmoon Jongunsalolle, jonne pystytimme teltan ja kömmimme nukkumaan. Aamulla 21.7. kävimme käppäilemässä Hiidenportilla ja vajaan kymmenen kilometrin aamukävelyllä havaitsimme joitakin pikkukäpylintuja, järripeippoja sekä tilhen, muttemme mitään sen kummempaa. Maisemat ja vanhat metsät olivat kuitenkin hienot.

Ajelimme päivällä Wildlife Safaris Finlandin keskukselle ja levättyämme jonkin aikaa huoneessamme lähdimme ennen viittä kojuille. Pääsimme lampikojullemme hieman viiden jälkeen ja asettauduimme kuvausvalmiuteen eli pakkasimme tavarat sängyille, eväät ulottuville ja kamerat kiikkuineen kuvausvalmiuteen. Samalla ruoat kylvettiin lammen rantaan ja odotus alkoi.

Puolen tunnin odottelun jälkeen saapuivat selkä-, harmaa- ja kalalokit, muutama korppi sekä muutama kymmentä varista. Mutta pian niiden perään saapui lammen rantaan ensimmäinen susikin!

Aloimme tietysti kuvata sutta, joka hitaasti eteni lammen rantaa kohti eväitä ja pian tämän perässä saapui toinenkin, lähes saman näköinen susi. Tunnistimme ensimmäisen lähinnä käytöksen perusteella pennuksi ja jälkimmäisen lauman johtajaurokseksi. Ensimmäinen susi kulki varovaisesti häntä tiukasti jalkojen välissä mutta toinen kulki rennommin ja vauhdikkaammin häntä suorana. Molemmat nappasivat lihapalan mukaansa, kun samoille apajille saapui karhukin.

Toinen susi ja karhu viipyivät näkyvillä kauan. Tuntui, että karhu meinasi syödä kaiken kerralla. Lopulta nämäkin otukset lähtivät takaisin metsään, jonka jälkeen seurailimme tovin lokkien ja varislintujen touhuja sekä haarapääskyparin poikasten ruokkimista naapurikojun lipan alle.

Klo 20:30 saapui rantaan pari isokokoista, ilmeisesti koirasahmaa, jotka esiintyivät todellakin edukseen, sillä ne ottivat lyhyesti yhteen lammen vastarannalla.

Koirasahmojen jälkeen saapui vielä naaraskin, joka viihtyikin näkyvissä paljon pitempään ja sitä päästiin kuvaamaan oikein mukavasti.

Sitten olikin taas hiljaista, kunnes klo 21:15 saapui karhu kojumme sivustalle. Se oli tulossa pitkoksia pitkin aivan suoraan kojuamme kohti! Minun oli pakko hieman liikahtaa, että se näki liikettä ikkunan läpi ja poistui pitkoksilta kojumme takaa kiertäen kohti evästarjoilua.

Ilta hämärtyi ja lopulta klo 22:15 päätimme alkaa nukkumaan sillä olimme nyt kuvaus- emmekä katselureissulla ja valo alkoi olla huono kuvaukseen sillä sade oli alkanut – ja eipä elukoitakaan ollut taas näkynyt.

22.7. Yöllä satoikin sitten ihan kunnolla! Hanna oli jossain vaiheessa alkuyöstä käynyt hereillä ja nähnyt pari karhua yhtä aikaa lammen vastarannalla. Itse heräsin klo 01:30 karhun ääntelyyn. Herätin Hannankin ja näimme yllättäen karhun pulahtavan lampeen uimaan! Se polski lammen päädyssä edestakaisin lähes kymmenen minuutin ajan, ennen kuin lopulta nousi takaisin rantaan ja katosi metsään.

Vielä aamulla klo 4:40 oli karhu etsimässä ja syömässä viimeisiä eväitä. Mutta aamulla herättyämme emme enää nähneet kuin telkän, lokkeja sekä joitakin keltavästäräkkejä.

Paluumatkalla tienvarressa poseerasi litimärkä koppelo poikasensa kanssa.

Päivällä nukuimme Kuikan kämpän majoituksessa ja taas viideltä lähdimme kojuilemaan. Tällä kertaa menimme suokojuun “Paratiisiin”, jonne sisään päästyämme näimme jo karhun odottavan suon laidalla. Niinpä laitoimme kaiken saman tien taas valmiiksi ja kun ruokatarjoilut olivat paikoillaan, ei meidän tarvinnut kauan odotella, kun kaksi nallea saapui toinen rauhallisesti kävellen ja toinen vauhdikkaasti juosten suon poikki.

Myös korpit ja lokit sekä haarahaukka saapuivat hakemaan eväitään ja me yritimme saada haarahaukasta kunnon lentokuvia. Lintu oli todella vauhdikas eikä kertaakaan laskeutunut. Onnistuimme kuitenkin saada siitä muutamia oikein kelpo kuvia.

Ihme kyllä ahmakin kävi paikalla karhujen kanssa samaan aikaan, mutta ei sentään uskaltanut mennä apajille vaan piiloutui jonnekin kojumme taakse. Kun nallet vartin päästä lähtivät, kuului kojumme takaosasta kolahdus ja kohta ahma hölkötteli rauhallisesti editsemme. Ilmeisesti ahma oli ollut nalleja piilossa kojumme eteisessä ja sen lähtiessä roikkuva pressuovi oli kolahtanut!

Aika pitkän saimme seurailla korppeja, variksia, lokkeja sekä kulorastasperhettä ennen kuin 19:10 Hanna näki suden vilaukselta ja kohta se saapuikin näkyviin vähäksi aikaa. Tuntia myöhemmin kuului jostain kovaa karhun möykkää, mutta näkyville tämä vihaiselta kuulastanut otus ei tullut. Mutta pian suon takaa saapui susi karhun kanssa yhtä aikaa. Nämä kaverukset tuntuivat jopa liikkuvan kimpassa. Susi tuli lopulta aivan kojumme edestä ja jopa istui yhden kojun edustalla vähän aikaa. Harmi, että juuri siinä kojussa ei ollut ketään kuvaamassa. Ja pian perään saapui alfauros kojujen välistä. Kuvia tuli taas ja paljon!

Aika pitkän hiljaisuuden jälkeen kuului kojumme takaa suden ulvontaa, jota onnistuin jopa äänittämään! Arvelimme, että oliko kyseessä alfasuden lauman kokoon kutsu-ulvonta, johon kuulimme vastauksia ainakin kahdesta suunnasta. Ja pian saimme todeta olleemme oikeassa, kun suon taakse saapui ensin yksi nuori susi upea vaalea alfanaaras perässään. Nämä kulkivat suon laitaa ohitsemme ja pian näiden perässä saapui vielä yksi nuori susi, joka hitaasti jolkotteli editsemme samaan suuntaan muiden perään.

Ennen kuin kävimme nukkumaan, kävi nalle vielä pariin otteeseen, mutta lopulta oli liian pimeää.

23.7. aamulla heräsimme aikaisin, sillä suolla oli sumua ja saimmekin yhdestä nallesta kuvia sumuisella suolla. Mutta sekin katosi pian sumuun. Valot olivat aamulla upeat mutta valitettavasti elukoita emme enää nähneet, vain muutamia lokkeja ja korppeja.

Päivällä söimme ja latailimme vielä akkuja keskuksella ja vasta sitten lähdimme ajelemaan. Matkalla näimme pyypoikueen ja Hanna törmäsi metson munapesään käppäillessämme hetken yhdessä vanhassa metsässä. Ajelimme lopulta Lieksan Patvinsuolle Rauvunvaaraan telttaa pystyttämään.

24.7. aamulla suuntasimme Patvinsuon Terettille tutulle kävelylle. Linnut olivat todella vähissä mutta Ilomantsin puolella Terettin tornilla näimme yllättäen muuttohaukkaparin! Maisemat olivat yhä hienot.

Aika aikaisin suuntasimme lopulta Erä-Eerolle, jossa tapasimmekin Eeron saman tien. Saimme hieman evästä kämpällä, jossa jutustelimme Eeron kanssa samalla paria muuta porukkaa saapuviksi odotellen, mutta lopulta nämä kaksi porukkaa eivät saapuneet lainkaan. Ainakin toisen porukan olisi pitänyt olla tulossa, toinen oli tiedetty epävarmaksi.

Niinpä lopulta sovimme, että menemme kojuille jo edeltä laittamaan kaiken valmiiksi, kun Eero jäi vielä odottamaan, josko kuitenkin joku saapuisi myöhässä. Matkan varrella näimme aivan tolkuttoman määrän suruvaippoja teiden varsilla ja niitä oli runsaasti myös kojuilla. Olimme vasta yhdessä kojussa tutkailemassa, olisiko koju se, johon jäisimme, kun yllättäen koirasahma saapui touhuamaan kojun eteen! Niinpä otimme ensimmäiset kuvat ilman kiikkuja, mutta lopulta ehdimme laittaa nekin valmiiksi ja saada vielä lisäkuviakin, ennen kuin ahma ui lammen poikki sorsaparvien keskeltä lammen vastarannalle nousten ja rinnemetsään kadoten.

Kohta saapui Eero laittelemaan evästä eri puolille lampea ja ehdimme vielä hieman haastellakin, ennen kuin Eero toivotti meille hyvää kuvausyötä ja lähti. Sovimme tulevamme kojulta poiskin itseksemme ja lähtevämme sitten ajelemaan eli meidän takia ei tarvitsisi sen kummemmin enää mitään vaivautua tekemään.

Klo 18:30 saapui naarasahma vastarannalle ja lopulta sillan yli lähemmäs ruokakätköjä tyhjentämään. Puoli tuntia se touhusi näkyvissä ennen kuin lähti iso lihakimpale suussaan. Sillä oli kaiketi poikaset jossain odottamassa. Klo 19:20 saapui seuraava naarasahma, joka touhusi samaan tapaan puoli tuntia ja lähti sekin pois lihakimpaleen kanssa.

Ja seuraavaksi klo 19:55 oli vuorossa kolmas, kaikkein tummin saman kokoinen, ilmeisesti siis naarasyksilö, joka kuitenkin oli näkyvillä vain kymmenisen minuuttia mutta saapui kohta uudelleen vastarannalle, josta löysi vielä ison lihakimpaleen, jonka kanssa lähti.

Klo 20:45 saapui vastarannalle emokarhu kolmen pienen pennun kanssa! Olimme aivan hiiren hiljaa ja lopulta ne saapuivat tukkia pitkin tutkailemaan evästarjontaa. Emo kuitenkin nappasi ensimmäisen löytämänsä lihakimpaleen ja koko porukka ryntäsi vauhdilla metsään.

Pian saapui pari aiemmin näkemäämme naarasahmaa yhtä aikaa mutta ne olivat vain vähän aikaa näkyvillä. Klo 22:10 kuulosti siltä kuin joku otus olisi käynyt kojumme alla – ensin kuului tömähdys ja sitten tuhinaakin mutta mitään emme nähneet. Ja heti perään oli vastarannalla yhtä aikaa kolme pienikokoista ahmaa, joista vain yksi aiemmin tuttu tuli lopulta kunnolla esille. Kaksi lyhyesti näkynyttä tummaa ahmaa lie ollut uusia – ehkä nuoria ahmoja, sillä ne kisailivatkin hetken keskenään murahdellen.

Klo 23:00 näkyi vielä nallemamma kolmikkonsa kanssa vastarannalla, mutta ne lopulta kiipesivät rinteeseen piiloon. Ja sen jälkeen emme enää nähneet muuta ja kävimmekin pian nukkumaan.

Aamuyöllä kolmen jälkeen yksi tuttu ahma oli touhuilemassa mutta lähti saman tien ja tuntia myöhemmin näkyi toinen tuttu yksilö vastarannalla mutta aamun valjettua saimme tyytyä kuvaamaan korppiperhettä sekä lokkeja. Vielä seitsemältä kuulimme kuinka joku otus, ilmeisesti karhu, käänteli kiviä jossain katselukojun takana mutta mitään emme nähneet. Ja kahdeksalta lähdimmekin sitten käppäilemään autolle.

Kuulimme vielä käen kukuntaa ja pian näimme ensin metsokukon ja perään koppelon poikasten kanssa. Myöhemmin näimme vielä teeren poikasen sekä pyypoikueen, joka meinasi lentää autoamme päin. Kävimme taas käppäilemässä Kontiolahden Linnunsuolla, jossa havainnot jäivät vielä edelliskäyntiäkin vaatimattomammiksi.

Lopulta olimme kotona ja reissussa oli kameroihimme kertynyt molemmille parikymmentä gigaa kuvia ja mehän kuvaamme yhä ainakin toistaiseksi Jpeg-kuvia eli niitä oli tullut aika paljon. Paljon on tässä tapauksessa noin 8000 kuvaa!

J.A.

Heinäkuun 1.-2. kävimme yöllä vielä tekemässä lopullisen varmistuksen, että kääpiöhuitti ei enää ollut maisemissa tai ainakaan se ei ollut mitenkään hoidettavissa. Ohessa löysimme sarvipöllöpoikueen sekä parhaana yllärinä viiriäisen, joka huuteli Kuposenmäen vieressä. Näimme myös 6 muutolle noussutta pikkukuovia ja oli hauska nähdä nokikanan lentelevän järveä ympäri – lopulta sekin varmaan nousi muutolle?

2.-3.7. suuntasimme Veikka Kososen ja Oskari Sauniston kanssa koko yön kierrokselle Saarelle. Aiemmin löytämäämme huuhkajaa ei enää kuulunut ja niinpä mitään havaintoja ei tullut ennen puoltayötä. Kuposenmäen viiriäinen oli mukavasti yhä äänessä mutta aikalailla maatalon pihapiirissä, joten suunnittelemamme rengastusyritys jäi tekemättä. Suurenjärvenlietettä kohti ajellessamme nousi tieltä suopöllö lentoon ja jäi aivan tien viereen puuhun ja pääsimme katsomaan sitä auton ikkunoista vain parin metrin päästä. Lietteellä oli hiljaista ja sumuista mutta Jyrkilästä löytyi sitten sarvipöllön poikasia kahdeksan kappaletta, ilmeisesti kolme eri poikuetta – yksi emokin näkyi lyhyesti lennossa.

Muuten oli kuitenkin käsittämättömän hiljaista. Ruisrääkkiä ja viitakerttusia tietysti kuului ja pari luhtahuittia ja yksi kehrääjäkin mutta muut kerttuset ja sirkkalinnut olivat täysin kateissa. Aamua odotellessa yritimme pyydystää yhtä ruisrääkkää, mutta se karkasi pariin otteeseen riimuverkosta. Ja heti pyyntiyrityksen jälkeen kuuluikin kuhankeittäjä, kun kello alkoi olla kolme. Kivitaskupoiukueen Karinmäessä ja uuttukyyhkyn Kuussaaressa nähtyämme jatkoimme kohti Akonpohjaa.

Akonpohjan Selkäsaarentien päähän, jossa jo vauhdista kuului pensassirkkalintu. Pyydystysvälineistöä esiin kaivaessamme Hanna kuuli ”pensselin” takaa toisenkin sirkkalinnun, jota epäili heti viirusirkkalinnuksi. Lähdin itse mikrofonin kanssa kuuntelemaan lintua lähempää, mutta se ilmeisesti lauloi vain lyhyitä pätkiä ja aina samaan aikaan täysillä surisseen ”pensselin” kanssa, joten varmistus lajista jäi vielä auki. Päätimme laittaa verkot pystyyn ja yrittää saada molemmat linnut kiinni. Kohta verkko olikin pystyssä ja viirusirkkelihän reagoikin atrappiin todella voimakkaasti. Ensin näimme ja kuulimme linnun hyvin ja sitten se singahti kohti verkkoa. Hiiren lailla se pari kertaa ryömi verkon ali mutta lopulta jäi kiinni alapaulaan. Ja pian oli ”lanceri” rengastettu, mitattu ja punnittu sekä tietysti kuvattu ja se vapautettiin takaisin samaan pakettipeltoon.

Yritimme vielä pyydystää pensassirkkalintuakin, mutta se osui kerran verkkoon muttei jäänyt kiinni ja sen jälkeen kiusasi meitä laulamalla mm. verkkopaulalla, joten päätimme antaa sen olla. Rengastusten ohessa olimme kuulleet myös kultarinnan ja luhtakerttusen sekä nähneet kolme nuorta tikliä sekä pikkukuovin.

Alkuperäisen suunnitelman mukaan jatkoimme aamuksi etsimään sinipyrstöjä Melkoniemen metsistä. Tavoitteena oli löytää Etelä-Karjalan ensimmäinen pesintä. Kuukkelimetsissä etsinnät eivät kuitenkaan tuottaneet tulosta. Seuraavaksi kävimme poikien kotimaakunnan puolella Savossa tarkistamassa, että kaakkuri hautoi pesäsaarekkeessaan.

Jatkoimme seuraavaksi Oronmyllyn tienoille, josta olimme aiemmin löytäneet naaraaksi epäilemämme linnun, kuulimme ensin pari kertaa idänuunilinnun kutsuääntä ja kohta myös sinipyrstön hiittailua. Kiiruhdimme ääntä kohti ja varoitteluhan voimistuikin kunnon raksutukseksi. Kauempana lauloi koiraskin vielä kuin varmistukseksi, että nyt taisi tärpätä. Istuimme asemiin raksuttavan naaraan lähelle ja pian näimme molempien emojen kantavan ruokaa erään ryteikön sisään. Yritimme lyhyesti etsiä pesääkin, mutta päätimme jättää lopulta emot rauhassa ruokkimaan jälkikasvuaan, mutta suunnittelimme palaavamme paikalle pian hieman paremmalla ajalla. Pojilla alkoi kuitenkin olla jo kiirus junalle.

4.7. palasimme Hannan kanssa aikaisin aamulla takaisin etsimään sinipyrstön pesää mutta pesäpaikalla olikin hiiren hiljaista! Pariin tuntiin emme havainneet kuin aika kaukana laulaneen koiraan sekä toisen hyvin kaukaa kantautuneen koiraan laulun. Niinpä päätimme etsiä lintuja lähistöltä ja pian löysimme varoittelevan naaraan ja sitä kauempaa seuraamalla paljastui poikanen kaatuneen puun alta. Rääpäle lensi jo pitkän matkan Hannaa karkuun mutta onneksi se löytyi vielä ja saimme sen kiinni ja renkaisiin. Toinen poikanen löytyi aika korkealta puusta, josta se lensi parikymmentä metriä mutta jäi sitten alemmas oksalle, josta sen sai helposti hiipimällä kiinni. Enempää emme kuitenkaan poikasia löytäneet, vaikka varmasti niitä lähistöllä vielä oli. Ne olivat kuitenkin levinneet niin laajalle alueelle, että emoa seuraamalla paikka ei paljastunut, sillä päästyämme emoa lähelle, se siirtyi aina seuraavan poikasen luokse jne. Kävimme vielä illallakin paikalla mutta poikaset olivat yhä vain kauempana pesästä ja toisistaan, joten emme löytäneet niitä enää ainoatakaan.

Illalla suuntasimme Elissan kanssa Saarelle, jossa Kuposenmäeltä näimme ensin järvellä tundrametsähanhiparin sekä valkoposkihanhiparin ja lopulta viiriäinen alkoi pytpytellä ja se olikin nyt ihan hyvässä paikassa rengastusta ajatellen, mutta se ei kiinnostunut juuri lainkaan atrapista eikä näin osunut riimuverkkoomme. Ennen puoltayötä jatkoimme yrittämään viirusirkkalintua, jonka pari bongaria oli vielä edellisyönä kuullut mutta useammalta lintu oli jäänyt kuulematta. Pensassirkkeli surisi yhä vain täysilla ja rantaan kuului myös paikalla jo pitkään olleen ruokosirkkalinnun surina. ”Rusilia” ei ollut kuulunut rantaan pitkään aikaan, kun kasvillisuus oli sitten kevään rehevöitynyt, mutta nyt se oli selvästi tullut lähemmäksi rantaa. Viirusirkkeliä ei kuitenkaan enää löytynyt.

5.7. mainittavin havainto oli Kangaskylälle perinteiseen paikkaan ja aikaan ilmestyneet pähkinähakit, joita oli paikalla poikue, jossa emot ruokkivat kahta poikasta. Olisi kiva tietää, missä nämä oikein pesivät?

7.7. näkyi pikkulepinkäispari Tetrisuolla sekä ensimmäinen jalohakara ja 400 kottaraista Siikalahdella. 10.7. oli SSP, joka oli yhä vain hiljainen: 2 punarintaa, 1 kontrolli ruokokerttunen, 1 hernekerttu, 10 r + 1 k pensaskerttua, 2 lehtokerttua, 2 kirjosieppoa ja 1 punavarpunen.

12.7. alkaen jalohaikaroita alkoi näkyä pari-kolmea säännöllisesti ja iltakäynneillä näkikin yleensä kolmea lajia haikaroita. Kuun puolivälissä kävimme talkoilemassa Pohjanrannan kahlaajamutelikkoa isommaksi, mutta kuivan ja kuuman kesän jälkeen mutelikko ei aivan siinä kunnossa ollut kuin olisimme toivoneet. 15.7. kävimme rengastamassa valkoposkihanhia Joukiossa isolla porukalla ja saimmekin upeasti renkaisiin 38 ad ja 22 pull ja lisäksi kontrolloimme 6 aikaisempina vuosina rengastamaamme lintua. Mukana pyynnissä olivat lisäksemme Matti Lötjönen, Miika ja Elissa Soikkeli, Juho Saukkonen sekä Merja Laari.

17.7. oli taas SSP ja saaliiksi saimme 1 taivaanvuohen, 1 mustarastaan, 1 laulurastaan, 1r + 1k ruokokerttusta, 2 viitakerttusta, hernekertun, 4r + 1k pensaskerttua, 4r + 2k lehtokerttua, 2r + 1 k pajulintua, 1 kirjosiepon, 1 sinitiaisen, 2 talitiaista, 3 viherpeippoa ja 1 punavarpusen. Ohessa näimme ja kuulimme lyhyesti Kirkkolahden yllä lentäneen punakuirin.

18.7. Pohjanrannassa mutelikolla ei ollut juuri liikettä, mutta rannan minilietteeltä löytyi pari suosirriä ja mustaviklo muutti ylitsemme. Pari haarahaukkaa kierteli järven toisella puolella. Pesintä lienee lähistöllä? Ja seuraavana päivän mainittavimmat olivat pari uuttukyyhkyä Tetrisuolla sekä iltaretkellä taas näkyneet kolme lajia haikaroita.

J.A.

Lapista palattuani teimme 10.11.6. muutaman tunnin yöretken Siikalahdelle ja lähipaikoille. Lahdella näkyi sarvipöllö ja kuului ruisrääkkä sekä kolme luhtahuittia. Bongasimme myös Lötjösen Matin löytämän ruokosirkkalinnun, joka oli yleistä bongausta ajatellen mahdottomassa paikassa.

12.6. yöllä teimme kunnon yökierroksen Saarelle, jossa Akonpohjassa kuului kolme kaulushaikaraa. Pohjasuolla näkyi sarvipöllö sekä kuului luhtakerttunen. Suurenjärvenlietteellä näkyi suopöllö sekä töyhtöhyyppiä ahdistellut kanahaukka. Jyrkilässä näkyi kaksi suopöllöä ja sarvipöllö sekä kuului kuhankeittäjä. Karinmäestä löytyi vuodariksi varoitteleva ja vain pari pätkää laulanut viitasirkkalintu ja kuului pari kuhankeittäjää sekä uuttukyyhky. Kanavalammella kuului vielä yksi ”kuhis” ja Pohjanrannassa pari luhtahuittia. Yhteensä kierroksella oli kuulunut myös 14 ruisrääkkää, 7 satakieltä ja 38 viitakerttusta.

Illan juoksulenkin tein Miikan kanssa Tarvaslammella ja kuulimme viisi tiltalttia ja näimme metson.

13.6. suuntasimme Miikan ja Elissan kanssa tuttuihin kuukkelimetsiin mutta tällä kertaa mielessämme oli aivan eri lajit. Eikä meidän kauan tarvinnut hakea, kun kuulimme sinipyrstön laulun. Viritimme verkon pyyntiin ja atrapin soimaan, mutta sinipyrstö kävi pari kertaa törmäämässä verkkoon siihen kuitenkaan kiinni jäämättä. Niinpä kävimme seuraavaksi rengastamassa läheisestä varpuspöllön pöntöstä 7 vielä aika pientä poikasta ja päätimme kokeilla ensimmäistä kertaa koiraankin pyyntiä, sillä tämä oli tullut viereemme viheltelemään. Ja kuinka ollakaan pyyntihän onnistui helposti!

Ja koska sinipyrstökin oli käynyt varoittelemassa varpuspöllöä, päätimme vielä kerran yrittää sitäkin. Siirsimme verkon vielä uuteen paikkaan ja kuinka ollakaan sinipyrstö tupsahti pian verkkoon ja niinpä Etelä-Karjalan ensimmäinen sinipyrstörengastus näki päivänvalon.

Kuulimme metsissä myös idänuunilinnun, töyhtötiaisia, pikku- ja isokäpylintuja, metsäviklon ja törmäsimme lehtokurppaan poikasen kanssa ja tietysti hilunsimme myös tämän poikasen.

Seuraavaksi jatkoimme rengastamaan toisen varpuspöllöpoikueen, jossa oli kahdeksan poikasta. Päätimme yrittää myös tämän pesueen isukkia kiinni, mutta vain naaras saapui vinkumaan verkon yläpuolelle. Yllätys oli, kun verkon viereen saapui myös naaraan näköinen sinipyrstö hiittailemaan ja raksumaan. Se ei kuitenkaan ollut lähelläkään tulla verkkoon, kun se pysyi koko ajan turhan korkealla.

Kävimme vielä Tarvaslammella rengastamassa pöntöstä viisi tuulihaukkaa sekä muutamat tiaispesueet ja näimme ohessa vielä palokärjen.

Viikolla alkoi taas arki ja havainnot jäivät helteissä vähiin. Kylällä oli yksi kanadanhanhiperhe poikasensa kanssa ja pikkuhiljaa nurmikoille saapui myös valkoposkihanhipareja, joilla oli kuitenkin vain vähän poikasia ja pikkuhiljaa niitä vähiäkin katosi.

Kääpiöhuitti

18.6. aamuyöllä saimme Kuitusen Karrilta tiedon, että hän oli Saaren laskennoissa löytänyt kääpiöhuitin. Lintu oli todella hankalassa paikassa bongausta ajatellen ja lisäksi pitänyt erittäin outoa ääntä, joten singahdimme pyynnöstä paikalle selvittämään bongausmahdollisuutta sekä myöskin vielä ihmettelemään ääntä, kun Karrikin kuvaili olleensa äänen kanssa alkuun aika hukassa, mutta onneksi kanootista hän oli päässyt linnun lopulta näkemään ja kuvaamaankin ja siten saanut lajin varmistettua.

Perille päästyämme kuului huitti lähes saman tien, mutta aika kaukaa se kuulosti mielestämme enemmän pikkuhuittimaiselta, kuitenkin hieman kuivemmalta ja tietysti myös vaimeammalta. Karri kertoi saaneensa linnusta myös äänitystä, joten minun ei tarvinnut lopulta ottaa kuin lyhyet dokumenttiäänitykset. Kello painoi päälle, sillä minun piti olla klo 7:30 töissä mutta onneksi seitsemältä löysimme läheisen maatilan isännän ja saimme neuvoteltua seuraavalle illalle yhteisbongausluvat. Bongauksen, Karrin kanssa jutustelun ja selvittelyjen ohessa olimme havainneet valkoposkihanhia, metsähanhen, ruisrääkän, luhtahuitin sekä palokärjen. Ja lopulta työpäiväkin meni mukavasti yhteisbongausta suunnitellessa ja Karrin kuvia ja äänityksiä jakaessa ja ihmetellessä.

19.6. lähdimme puolen yön jälkeen ajelemaan taas Saarelle ja matkalla näimme eräällä pellolla yllättäen huuhkajan! Yhteisbongaukseen kokoontuminen oli Pohjanrannan parkkipaikalla ja paikalle olikin saapunut reilut 30 bongaria. Siirryimme autoilla erään maatilan pihaan parkkiin, josta kävelimme erään mökin pihapiiriin kuuntelemaan lintua. Olimme tietysti saaneet tähän kaikkeen luvat niin maatilan asukkaalta ja mökin kuin maankin omistajilta.

Onneksi kääpiöhuitti kuului lähes saman tien ja vaikka ääni oli vaimea, sai lopulta kaikki linnun hyvin kuultua viimeistään äänityslaitteellani kuuntelemalla.

Paluumatkalla päätimme yrittää huuhkajahavaintopaikkamme läheisen mäen kuuntelua huuhkajanpoikasten tai sinipyrstön toivossa ja yllättäen paikalla kerjäsikin huuhkajan poikanen! Emme olleet koskaan aiemmin Parikkalassa varmistaneet huuhkajan pesintää. Päivällä kävimme etsimässäkin poikasta, josko se olisi saatu renkaisiin, mutta emme sitä löytäneet.

20.6. teimme Elissan kanssa perinteisen ”kerran kesässä” bongausreissun Lappeenrantaan. Matkalla Joukionsalmessa näkyi jo noin 65 ad ja 25 pull valkoposkihanhea sekä tundrahanhi ja yllättäen myös meriharakka. Lappeenrannan Joutsenon Korvenkylässä käppäilimme peltoja pikkukultarintaa etsien, mutta alkuun näimme vain sinisuohaukan sekä kuulimme käenpiian – ja paikalla oli myös ziljoona mäkäräistä! Onneksi lopulta pikkukultarinta suvaitsi laulaa vaimeasti ja näkyikin lyhyesti, kunnes se tai sitten toinen lintu kuului erinomaisesti kävellessämme takaisin autollemme.

Sen sijaan Rakuunamäen keltahemppo löytyi helposti ja lopulta saimme siitä jonkinlaiset kuvatkin. Sitten kävimme vielä Toikansuonmäeltä katsomassa Askolan altaille havaiten meriharakka- ja pikkutylliperheen, muutamia muita pikkutyllejä, tyllin, kahdeksan punajalkavikloa, pari mustavikloa ja liroa, kuusi suosirriä, 18 suokukkoa, seitsemän kuovia, rantasipin sekä 96 töyhtöhyyppää.

Shoppailureissun jälkeen bongasimme vielä Imatran kaupunkipurosta virtavästäräkin, joka näkyi valitettavan lyhyesti lennossa.

21.6. Siikalahdella näkyi täällä kesällä harvinainen punajalkaviklo ja 22.6. samaten harvinainen tuhkaselkälokki.

24.6. järjestimme taas kääpiöhuittibongauksen samalla kaavalla ja paikalle saapui reilut parikymmentä bongaria ja lintu kuului taas mukavasti. Nyt lintu oli kuitenkin muuttanut äänensä huomattavasti normaalimmaksi koirastyyppisemmäksi. Tai sitten paikalla oli kuin olikin sekä koiras että naaras?

Kuulimme kotimatkalla taas huuhkajan poikasen ja nyt aivan eri puolella rinnettä, joten saatoimme varmistui siitä, että se oli jo lentokykyinen. Kävimme vielä bongaamassa Elissan Tarvaslammelta löytämän viiriäisenkin.

Juhannusbongausreissu

Hanna jatkoi laskentahommiin ja pari tuntia nukuttuani suuntasin itse töihin. Työpäivän lopetin kuitenkin jo puolilta päivin ja sitten lähdimme Elissan kanssa ajelemaan kohti Hankoa. Olimme tietysti aika väsyneitä Hannan kanssa, mutta intoa täynnä, sillä edessä oli allekirjoittaneelle ensimmäinen elisbongausyritys koko vuonna. Mutta päivityksiä Kemiönsaaren Morgonlandetilta ei kuulunut… Ylätalon Teo oli järjestänyt venekyydin Hangon Itäsatamasta ja pikkuhiljaa alkoi paine kasvaa, että venekyyti pitäisi perua ja meidänkin tehdä U-käännös, mutta päätimme vielä jatkaa matkaa ja viivytellä venekuskille soiton kanssa. Lopulta helpottava päivitys tuli! Lindénin Andreaksen venekunta oli etsinyt lintua jo täyden ajan mutta päättänyt ostaa vielä lisätunnin kuskilta ja lopulta 10 minuuttia ennen ajan täyttymistä he olivat nähneet ylänkökiurun pariin otteeseen lennossa!

Niinpä meillä kupla otsassa laski ja saimme rauhassa jatkaa matkaamme kohti Hankoa. Olimme lopulta Itäsatamassa turhankin aikaisin, mutta lopulta hieman ennen sovittua aikaa olimme kaikki 14 bongaria veneessä istumassa ja matkamme kohti Morgonlandetia alkoi.

Matkalla näkyi yksi merikihu, ruokki sekä lähes perillä pari riskilää. Saareen rantauduttuamme lähdimme kävelemään kohti bunkkeria, josta oli ilmoitettu olevan parhaat mahdollisuudet nähdä kiuru, kun se vaihtaisi lentäen paikkaa. Emme olleet kävelleet kuin puoleen matkaan eli satakunta metriä, kun kuulin taivaalta pehmeää rullaavaa ”brrryyi” -ääntä ja löysin ylänkökiurun lentämässä taivaalla bunkkerin takaa. Koko porukkamme onnistui saman tien nähdä linnun, joten tunnelma vapautui ja aikaa meillä oli nyt yllin kyllin yrittää nähdä kiuru paremmin ja tehdä mahdollisesti muutakin.

Pienen odottelun jälkeen lähdimme pikkuporukalla seuraavan nyppylän suuntaan katsomaan, näkyisikö ylänkökiuru paremmin, se kun näytti laskeutuneen jonnekin kyseisen nyppylän taakse. Olimme juuri kiipeämässä laelle, kun kiuru lähtikin aivan edestämme lentoon ja pörräsi siten bunkkerilla olleen muun porukan yläpuolella hienosti, joten siellä linnusta saatiin oikein kelpo kuviakin. Me sen sijaan saimme vain kehnoja kuvia linnun lentäessä poispäin. Lopulta kiuru laskeutui tiirakolonian taakse, josta se löytyi maasta ja pääsimme vielä ihastelemaan sitä kaukoputkilla pitkän aikaa, mutta lähemmäksi ei pesimälinnuston takia tietenkään ollut menemistä.

Kun aikaa vielä oli puolisen tuntia jäljellä, päätimme Teon kanssa tehdä pienen kierroksen saaren niissä osissa, missä ei näyttänyt olevan pesimälinnustoa. Pienellä kävelyllä löysimme mielenkiintoisimpana laulavan luhtakerttusen, joka piti varmuuden vuoksi kaivaa näkyviinkin määrityksen sataprosenttisen varmistuksen vuoksi.

Saaressa olon aikana näimme mm. luotokirvisen, riskilöitä, karikukon poikasensa kanssa, muutaman suosirrin, pikkukuovin, pari kuikkaa ja merikotkaa, suokukkoja, vesipääskyn, pari merikihua sekä kymmenen kottaraista, joiden kanssa ylänkökiurukin lennähti pariin kertaan – suurin piirtein saman kokoisia kun olivat.

Lopulta lähdimme paluumatkalle tyytyväisinä ja näimme vielä lisää riskilöitä ja ruokkeja ennen kuin rantauduimme Itäsatamaan. Siitä me jatkoimme pikkumatkan Tvärminnen metsiin telttoja pystyttämään ja pian olimme unten mailla.

Nukuimme aamuviiteen ja ennen kuutta kurvasimme Vedagrundetin rantaan staijailemaan. Oikein mitään liikettä ei merellä ollut eikä rannassa ollut kuin ihan pari hassua tavallista kahlaajaa. Jokunen merikihu näkyi merellä ja luodoilla näkyi muutama suosirri. Teivosen Mika saapui staijiseuraksi, joten jatkoimme vielä toista tuntia staijia samalla rupatellen. Yhdessä saaressa näkyi lyhyesti luotokirvinen ja riskilä ja ohitsemme lensi pari ristisorsaa parhaina haviksina. Urpiainenkin lensi äännellen ylitsemme.

Lopulta päätimme jatkaa porukalla Uddskatanille, jossa oli muutamana päivänä ilmoitettu sepelsiepon käyvän kololla. Josko se olisi yhä paikalla? Käppäilimme pitkää luontopolkua kohti kärkeä kuullen matkalla ruovikossa huutaneen luhtakanan. Ja lopulta hieman puhelimitse apua pyydettyämme olimme lähestymässä koloa, kun puiden latvustosta kuulua sepelsiepon hiittailua! Naaraslintu löytyi pian näkyvillekin ja kohta löysimme oikean kolonkin ja viritimme kamerat siihen suuntaan. Koiras kirjosieppo kävi pariin kertaan kololla ensin ja lopulta sepelsieppokin kävi pariin kertaan pesässä, joten saimme muutaman dokumenttikuvan otettua siitä.

Jatkoimme kärkeen staijaamaan merelle, mutta edelleenkään merellä ei juuri ollut liikettä. Lähiluodolla oli niittykirvisten seurana ainakin kaksi luotokirvistä, merellä lensi riskilä, neljän ruokin parvi sekä kolme pilkkasiipeä. Taas kuului pari urpiaistakin ja suosirri näkyi luodolla. Autoille palaillessamme kuulimme vielä laulavan luhtakerttusen.

Kävimme Haaganpuistossa bongaamassa liejukanan poikaset ja sitten jatkoimme Neljän tuulen tuvalle, jossa oli kuitenkin jo niin paljon porukkaa, että kurvasimme saman tien kohti Svanvikiä. Lintutornilta näimme yhdeksän räyskää, pari ristisorsaa sekä kuulimme luhtakerttusen, Täktbuktenin Kobbenilla näkyi pari mustavikloa sekä keltavästäräkki ja sitten alkoikin olla jo niin päivä, että päätimme lähteä kotimatkalle.

Kotimatkalla hoidimme vielä yhden kuukausipinnan, jota ei sovi paljastaa sen koommin, sillä antaa linnun pesiä rauhassa. Linnusta oli sen verran ilmoituksia eri paikoissa, että sen hoitaminen oli aika helppoa. Kanahaukankin vielä nähtyämme lähdimme kotimatkalle.

Imatralla stoppasimme Tainionkosken voimalalla, jossa näkyi pienen etsinnän jälkeen virtavästäräkki sekä ylitsemme lentänyt meriharakka.

Taas singahtaa

26.6. jouduin taas singahtamaan, sillä Helsingistä ilmoitettiin itään matkaava keisarikotka, joka matkasi nopeasti Sipooseen ja vaikutti siten olevan poistumassa maasta rannikkoa seuraten. Ajoin Haminaan Hevossaareen ja matkan varrella sain tietoa, kuinka lintu nähtiin useassa pisteessä ja lopulta vielä Pyhtäälläkin sopivasti siten, että ehtisin kuin ehtisinkin staijikalliolle, jossa oli muitakin kotkaa odottamassa.

Keisari ei kuitenkaan koskaan saapunut, vaan jouduimme tyytymään merikotkaan sekä tietysti aina mukavaan pikkukiljukotkaan. Lopulta oli annettava periksi mutta kävin vielä bongaamassa lähistöltä Summan kartanon jokivarresta aiemmin löytyneen lapinuunilinnun vuodariksi ja KyLY-pinnaksi.

27.6. edessä oli taas kääpiöhuittibongaus, mutta lintuapa ei enää kuulunutkaan parinkymmenen bongarin harmiksi. Paluumatkalla kävimme hoitamassa Kerimäen pojille Veikka Kososelle ja Oskari Saunistolle viiriäisen elikseksi Tarvaslammelta. Sitten jatkoimme SSP-rengastukseen, jonka saldo oli yhä vain vaatimaton. Saimme verkoista 7 sinitiaisen perheen, jonka koiras oli oma kontrolli kolmen vuoden takaa, jolloin se oli rengastettu nuorena. Lisäksi saimme 2 mustarastasta, laulurastaan, 2 kontrolli ruokokerttusta, 1k pensaskertun, pajulinnun sekä 3 pajusirkkua.

Toinen onnistunut elisbongaus

29.6. työpäivän jälkeen päätin lähteä pitkälle bongausreissulle Kajaaniin! Suomessa oli kevään aikana ollut useampikin elislaji, jota en ollut päässy/jaksanut/saanut aikaiseksi lähteä bongaamaan, mutta kun kerran oikein tyrkytetään, niin pakko kait sitä on yrittää. Eli jo vuoden toinen suohyyppä oli löytynyt Otanmäen Vuolijoen lintualtaalta. Linnusta oli viimeinen päivitys yhden aikaan päivällä ja ajelin koko matkan saamatta mitään tietoa linnusta. Epäilin jo, ettei paikalla oli ketään muuta, mutta lopulta illalla altaalle päästyäni näkyi altaan rannalla eri puolilla useita porukoita ja lisäksi lintutorneissa oli muutamia orneja lintua etsimässä.

Koska reilut parikymmentä ihmistä tuijotti putkilla lutakon saaria, päätin itse staijailla pääasiassa taivaalle, josta löytyikin muutamia mehiläishaukkoja, ruskispari, nuolihaukkapari, tuulihaukka sekä kalasääski. Muutamat bongarit luovuttivat mutta itse olin aika vakuuttunut, ettei lintu mihinkään ollut lähtenyt. Jossain vaiheessa eräs orni kävi kertomassa, että heidän porukastaan yksi oli nähnyt linnun lyhyesti lennossa kahden aikaan ja että koko ajan oli porukkaa ollut paikalla. Tämä vahvisti omaa ajatustani linnun paikallaolosta.

Edellisestä havainnosta oli jo pitkälti yli kuusi tuntia, kun klo 20:34 äkkäsin korkealta taivaalta töyhtöhyyppäparven. Huusin parvesta lähellä seisoneelle oulunseutulaisporukalle ja aloin katsoa lintuja tarkemmin putkella – ja siinähän se suohyyppä oli parven mukana! Taavetin Harri huomasi linnun samaan aikaan ja nuotitimme linnut ensin lähiporukalle ja sitten huusin täysillä linnusta, jotta muutkin altaan ympärille levinneet ornit löytäisivät sen.

Hyyppäparvi näkyi parhaimmillaan juuri ja juuri paljain silminkin, mutta kiikareilla se löytyi helposti ja suohyyppä erottui 12 töyhtöhyypän seasta helposti. Silti vaikutti siltä, että meistä noin sadan metrin päässä ollut isompi porukka ei meinannut löytää lintua. Huusin lisää ohjeita ja mm. linnun olevan välillä vastarannalla olevan ison tornin (kaivostorni) kanssa samassa putken kuvassakin. Pikkuhiljaa parvi kaarteli taivaalla korkeammalle jatkaen hiljalleen kohti etelää ja lopulta linnut ottivat suunnan SSE ja seurasimme niitä niin kauas kuin putkella näki.

Tunnelma oli korkealla, mutta kohta selvisi, että tämä toinen porukka ei ollut parvea lopulta kuitenkaan löytänyt, mikä tietysti harmitti. Mitään varmuutta emme saaneet, oliko lopulta kukaan muukaan meistä erillään ollut parvea taivaalta löytänyt, sillä porukka lähti aika nopeasti altaalta ja mekin muiden mukana.
Itse ajelin vielä kotimatkalla mutkan Joensuussa, jossa bongasin Vehkalahdella huudelleen koiras pikkuhuitin. Harmi, ettei lintu äännellyt kuin lyhyesti, sillä paikka olisi ollut täydellinen äänitystä ajatellen. Lopulta olin kotona klo 02:30 aikoihin ja muutaman tunnin unien jälkeen piti suunnata töihin.

J.A.

28.5. alkoi kevään toinen kymmenen päivän lintulomani ja töiden jälkeen minun piti vielä jännittää, tuleeko auto huollossa varmasti kuntoon, mutta lopulta pääsin ajelemaan kohti Oulun kolmen jälkeen.

Matka oli pitkä ja stoppasin vain kertaalleen tankkaamaan ja ostamaan evästä ja lopulta olin Kempeleen Vihiluodossa iltayhdeksän jälkeen. Loipon Miska oli hieman aiemmin saapunut paikalle ja käppäilimmekin heti lintutornille tarkistamaan vedenkorkeutta sekä tietysti lintutilannetta.

Lintuja oli mukavasti! Pari kyhmyjoutsenta, ristisorsa, useampikin jouhi- ja harmaasorsa sekä heinätavi, parikymmentä lapasotkaa, mustakurkku-uikku, härkälintupari, fasaani, kaulushaikara, sinisuohaukka, mustapyrstökuiripari, jänkäsirriäisparvi, muutama lapinsirri, suopöllö ja punatulkku olivat lyhyellä iltakäynnillä jotain sellaista, että aloimme jo vakavasti miettiä, että pitäisikö seuraavana päivänä PPLY-ralli aloittaa tornilta…

Yhdentoista jälkeen hain Pirkan Oulun rautatieasemalta ja lopulta pääsimme nukkumaan Vihiluodon viihtyisään hotellihuoneeseen.

PPLY-ralli

29.5. Vierimaan Anttikin saapui Vihiluotoon ja pian olimme pakanneet autoni täyteen niin optiikkaa, vaatetta, evästä kuin miehiäkin. Miska oli kerennyt käydä tornillakin toteamassa, että lintuja oli vähemmän kuin illalla mutta paikalla oli ollut mm. punasotka. Silti päätimme pysyttäytyä alkuperäisessä suunnitelmassamme ja suunnata aloittamaan rallimme Oulun Sanginjoelle.

Pohjustimme muutaman paikan todeten ne linnuttomiksi ennen kuin lopulta kurvasimme jo rallin aloitusmarginaalissa Kuparisenpolulle. Jo parkkipaikalle kuului sinipyrstön laulu ja päätimmekin aloittaa sillä rallimme kellon oltua 11.26. Rallihan piti aloittaa klo 11:00-12:00.

Kuten olin pelännytkin, oli metsässä muuten todella hiljaista. Pienellä kiertelyllä ainoiksi paremmiksi rallilajeiksi hoituivat puukiipijä ja pikkukäpylintu. Sitten jatkoimme pikkusiirtymän hoitamaan viirupöllöä ja pöntöstä kurkkiva poikanen hoidettiin kaukaa sitä häiritsemättä.

Seuraava stoppimme oli Antin pohjustama peukaloinen, joka löytyi pienen hakemisen jälkeen, mutta samalla hoitui myös mehiläis- sekä varpushaukka. Ja sitten olikin kiirus hoitamaan varpuspöllöä.

Seuraavaksi jatkoimme Pateniemeen, jossa totesimme tuulen yltyneen paljon ennustettua kovemmaksi ja tämä ei tietenkään ollut meille hyvä, sillä seuraavat kohteemme olivat kaikki merenrantapaikkoja. Pikkutyllit löytyvät helposti ja fasaanikin näkyi, mutta Pateniemi ei juuri muuta tarjonnut. Ja Oritkarilta hoitui vain kivitasku sekä muutolla näkynyt piekana. Myös päivän toinen mehiläishaukka nähtiin.

Meinasimme jo aikataulun painaessa päälle ajaa Oulunlahden ohi, mutta onneksi kurvasimme uimarannalle, jolta näkyi parikymmentä jänkäsirriäistä, lapin- ja pikkusirri sekä räyskä. Vihiluodossa meri oli aallokkoinen mutta onneksi sentään lapasotkia, heinätavi, ristisorsa ja pilkkasiipiä nähtiin mutta enemmän oli toki toivottu. Kempelettä kohti ajaessamme hoitui pelloilta mustapyrstökuirit ja kyliltä hoitui Antin pohjustusten mukaisesti turkinkyyhky varsin helposti. Sen sijaan toinen pohjustus eli peltosirkku tuotti enemmän työtä mutta lopulta sekin kuultiin.

Keli oli niin tuulinen, että päädyimme seuraavaksi rajuun ratkaisuun ja ajoimme pitkän matkan hoitamaan lapinpöllöä. Koko reissuun meni varmasti tunti, mutta yritimme matkalla onnistumatta myös pitempään eräällä pellolla nähtyä arosuohaukkaparia. Onneksi näimme kuitenkin niin suo- kuin sarvipöllönkin. Iltapäivä hiljainen hetki kovassa tuulessa tuli näin siis käytettyä järkevästi.

Sitten palasimme Liminganlahdelle ja Virkkulasta löytyi alkuun vain jänkäsirriäisiä ja räyskiä mutta onneksi lampiviklo löytyi äänen perusteella ja sitten merellä näkyi muuttava naaraspukuinen sirosuohaukka, joka alkuun näytti niittysuolta sitten arosuolta ja arvatenkin jäi siten kauttalajiksi.

Lumijoen Sannanlahdella näkyi Lamukarilla valkoposkihanhia ja merikihu ja pohjukassa hyöri muutama vesipääsky uimassa. Yksinäinen keltavästäräkkikin kuitattiin rallipinnoihin.

Ilta alkoi jo painaa päälle ja kiiruhdimme hoitamaan Antin pohjustuksissa löytämän helmipöllön ja sitten Tauvon Merikylän satamasta näimme, että kaukana merellä oli yhä iltamuuttoa käynnissä, joten singahdimme nopeasti Kaasan kalasatamaan. Ja ehdimmekin vielä nähdä useita mustalintuparvia, pari parvea alleja sekä yksittäisen härkälinnun ennen kuin muutto hyytyi. Sitten suuntasimme Munahiedalle, jossa muu porukkamme näki sponden viirupöllön, kun itse kuskina vielä olin sulkemassa auton ovia.

Ulkonokalla vesi oli alhaalla ja hietikkoa riitti silmänkantamattomiin. Jo aika lyhyen kävelyn jälkeen totesimme, että tässä menisi koko yö, ennen kuin näkisimme, mitä lintuja kauimmaisessa nurkassa olisi – linnut kun tuppaavat aina olemaan siellä. Pirkka nyppäsi lentävän ampuhaukan hietikon päältä, mutta tilanne oli niin nopea, että vain minä ehdin näkemään linnun, joten yhtä ainoaa rallilajia emme lopulta Ulkonokalta saaneet. Onneksi päätimme pian lähteä palaaman autolle, jotta aikaa ei tuhraantuisi liikaa.

Näinpä aikaa säästyi muihin kohteisiin ja niinpä ohjemaan mahtui Säikänlahdella käyntikin ja sieltä hoitui isossa telkkäparvessa ollut uivelo.

Vuorokausi vaihtui matkatessamme yhä kohti etelää. Tuttu Hummastin keikka tuotti tutut jänkäkurpat, mutta ei valitettavasti muuta. Raahen öinen kierros tuotti luhtakanan Aittalahdelta, kanadanhanhet, merimetsot ja selkälokin Lapaluodosta, bongatun PPLY-pinnan rastaskerttusen Järvelänjärveltä sekä kottaraisen keskustasta. Sitten olikin jo kiirus Pyhäjoen aamulaulajamestoille ja Teerelänpuhdossa yllättäen kuuluneen uuttukyyhkyn jälkeen Eteläisen Penkkatien varresta löytyivät toivomamme satakielet sekä mustapääkerttu.

Aamustaijiin suuntasimme Ulkoharmiin, jossa hieman jouduimme hakemaan sopivaa staijipaikkaa ja päädyimme lopulta uimarannalle. Mereltä löytyi pian kuikkia sekä yksittäinen kaakkuri ja yllättäen läheisen mökin rannalta kantautui korviimme riekon räkäinen nauru! Muuta pinnalajistoa ei kuitenkaan näkynyt, joten matka jatkui.

Parhalahti ei antanut uutta mutta Raahessa uusintakäynnit tuottivat tulosta, kun Aittalahdella näkyi nokikanoja ja Järvelänjärveltä löytyi ”liian” lähellä olleessa pesässä hautonut mustakurkku-uikku.

Aamu oli jo pitkällä ja aikataulu painoi päälle, kun otimme suunnan kohti Siikajoen Varttia ja kuinka ollakaan sieltä ilmoitettiin juuri ralliin kuulumattoman havainnoitsijan toimesta havaittu mehiläissyöjä. Niinpä ajoimme ehkä aikomaammekin suoraviivaisemmin pelipaikalla samalla aikaa säästäen. ”Merops” oli tiessään, mutta paikalla pysähtyminen kannatti, sillä kuulimme viitakerttusen ja näimme pari tilheä. Ja pian jo jatkoimme kohti tuttuja metsäkohteita, jota Antti oli taas kerran pohjustanut ansiokkaasti!

Kohta kuittasimmekin palokärjen pojat kolostaan sekä jo pesää lähestyessämme varoittaneen hiiripöllön, jota emme tietenkään sen enempää jääneet häiritsemään. Eräällä metsätiellä tehty stoppi osoittautui erinomaiseksi, kun Miska plokkasi taivaalta soidintavan suohaukan, joka sai pian toisenkin linnun seurakseen. Linnut olivat kaukana ja pahassa vastavalossa, mutta lopulta valuivat lähemmäksi ja parempaan valoon ja saimme ne tunnistettua arosuohaukoiksi! Ja mukavasti ne jahtasivat hetken taivaalla kanahaukkaa.

Perinteinen salapaikkamme tuotti tutut kapustarinnan ja pikkukuovin mutta tällä kertaa suohaukoista saimme tyytyä sinisuohaukkaan, joka onneksi oli pinna sekin. Aika painoi päälle mutta onneksi tajusimme pysähtyä ison navetan kohdalla, jotta saimme viimeisen todella pahan puutteen eli varpusen kuitattua. Alhonmäen stoppi oli todella lyhyt ja kovaa vauhtia jatkoimme vielä kohti säären rantaa. Vauhdista löysimme kuitenkin vielä pikkulepinkäisparin Karinkannassa.

Säären rannalla tuuli oli taas todella kova ja lopulta saimme todeta jääneemme ilman uusia lajeja, kun kello tuli pykälään eli 24 tunnin ralliaika tuli täyteen.

Ajelimme Virkkulaan, jonne tipautin Antin ja Pirkan. Antti joutui hoitamaan purkua, sillä Pirkan oli pakko tehdä hieman töitä ja itse heitin Miskan Vihiluotoon, jotta tämä pääsi kotimatkalle. Lopulta palailin itsekin Virkkulaan osallistumaan purun loppuhuipennukseen. Purku olikin varsin jännä ja lopulta voittajaksi selviytyi Kalle Hiekkanen, Pauli-Pekka Österberg, Eino Hiekkanen sekä Ville Suorsa 161 lajilla. Me olimme toisia 154 lajilla ja kolmansia olivat Tapani Tapio. Pekka Järvelä, Heikki Tuohimaa sekä Erkki Sarviaho 150 lajilla. Saatoimme siis olla erittäin tyytyväisiä ralliimme. Olimmehan kaikki paitsi Antti aivan ulkopaikkakuntalaisia ja Antillakin on muutama viime vuosi ollut hieman vähemmällä linturetkeilyllä. Nyt Antti oli kuitenkin panostanut pohjustukseen parin viikon ajan antaumuksella ja saimme porukalla nauttia Antin työn hedelmiä koko rallin ajan!

Väsyneenä tipautin lopulta Antin Vihiluotoon autolleen ja sitten kävimme vielä Pirkan kanssa syömässä ennen kuin tipautin hänet rautatieasemalle. Sitten kaupassakäynnin jälkeen ajelin toisen veljeni Rikun luokse, jossa hetken seurustelun jälkeen pääsin lopulta pihassa olleeseen asuntoautoon nukkumaan seuraaviksi 14 tunniksi…

Tauvo

31.5. yön satoi ja heräsin aamulla sateen tauottua. Kävin aamun aikana Vihiluodossa, Kiviniemessä sekä Oritkarissa nähden mm. suosirrejä ja harmaasorsia, joita emme olleet rallissa nähneet. Muuten havainnot olivat samoja tuttuja lintuja. Iltapäivällä palailin veljeni luokse, jossa aika kului iltaan saakka ja illalla kävin hakemassa Vierimaan Antin kyytiin ja lähdimme kohti Siikajoen Tauvon lintuasemaa.

Merikylänlahden risteyksessä Antti huusi yhtäkkiä: ”Mikä hitto tuo on? Kalkkuna!” Pysäytin auton nopeasti ja kuinka ollakaan tien varressa tepasteli kalkkunapari ihan muina lintuina! Kuvailimme ”villejä ja vapaita” kalkkunoita hetken ennen kuin jatkoimme Hietapakan parkkipaikalle, josta roudasimme kottikärryillä tavaramme asemalle hyttysten jo inistessä kimpussamme inhottavasti.

Asemalla majoituimme saunarakennukseen ja pakkailimme eväämme ym. ennen kuin aseman ikuisuusmiehittäjä Tynjälän Matti heräsi ja lähdimme pystyttämään verkot, siis kello 22:00. Olimme ajatelleet nukkuvamme hieman ennen yön pyyntiä, mutta unet jäivät siis todella lyhyiksi, kun paras yöhän alkoi jo yhden aikaan. Itse heräsinkin jo näille kierroksille Mattia avittamaan ja ihan mukavasti verkoista tulikin eri lajeja mm. sinirinta, kirjo- ja harmaasieppoja mutta Antinkin herättyä pikkuhiljaa aamua kohti tuli pääasiassa vain pajulintuja. Paras havis oli aamuyöllä kuulunut huuhkaja, jonka kaikki onnistuivat onneksi kuulemaan. Myöhemmin aamulla liikkui pikkukäpylintuparvia ja kuulimme myös ylitsemme lentäneen kaakkurin.

Kiersimme Antin kanssa verkkoja koko aamun ja nukuimme päivällä taas pari tuntia ennen kuin suuntasimme Ulkonokan kierrokselle. Nokalle pääseminen oli taa melkoista kahlaamista, sillä pitkien sadejaksojen ansiosta nokalla oli todella märkää. Ulkonokka sen sijaan oli yhä todella laaja, joten kierrokseen meni lopulta neljä tuntia ja havainnot jäivät perin vaatimattomiksi. Sentään 48 ad ja 24 pull merihanhea, 4 ristisorsaa, 19 suosirriä, isosirri, 59 jänkäsirriäistä, vesipääsky, pikkutiira ja pari merikihua nähtiin.

Asemalla Matti alkoi puhua edellisaamuna rengastamastaan viitakerttusesta ihmetellen, miksi sillä oli ollut niin lyhyt siipi. Kysyin sattuiko hänellä olemaan yhtään kuvaa siitä ja kun näin ensimmäisen kuvan Matin koneelta totesin järkytyksekseni kuvassa olevan päivän levä kenttäkerttunen! “Keke” oli uusi laji Pohjois-Pohjanmaalle! Onneksi lintu oli tullut kuitenkin paljon ennen kuin olimme tulleet asemalle, mutta samana päivänä kuitenkin…

Illalla nukuin taas pari tuntia ennen kuin heräsin Mattia verkoilla jeesaamaan. Verkoilla oli varsin köyhää ja kun alkoi näyttää taas siltä, että tulee vain paria pajulintua per kierros, suuntasin nukkumaan. Lopulta nukuin nelisen tuntia ja herättyäni Anttikin lopulta kömpi punkastaan.

Hailuoto

Verkot päivällä suljettuamme, lähdimme ajelemaan kohti Oulua ja Antin kotiinsa tipautettua, lähdin ajelemaan kohti Oulunsalon lauttarantaa. En oikein ollut keksinyt parempaakaan tekemistä, joten Hailuodossa kun tunnetusti on aina kivaa ja aina lintuja, päätin suunnata sinne. Pääsin ajamaan lähes saman tien lauttaan ja pian olin ”Luovosa”.

Potinhaminasta näkyi 16 ristisorsaa, 3 suosirriä, 2 merikihua sekä 8 räyskää ja kylillä näkyi vielä suopöllö ennen kuin lopulta pääsin Marjaniemeen, jossa nukuin autossa taas tutut pari tuntia.

3.6. heräsin aamukahdelta ja pian olin Marjaniemen kärjessä staijaamassa merelle. Aika pitkään sain odotella ensimmäisiä muuttajia, mutta lopulta näkyivät ensimmäiset mustalintu- ja alliparvet ja lopulta ensimmäiset ruokitkin! Toiveissani oli nähdä etelänkiisla, mutta lopulta aamun havikset jäivät 34 ruokkiin, 103 merimetsoon sekä alleihin, ”mullehin”, ”luukkuihin” kuikkiin, kaakkureihin, suopöllöön ym.

Staijin jälkeen suuntasin koillisrannoille, jossa kävelin ensin Keskiniemestä Haaralampinnokalle, nukuin sitten pari tuntia ja sitten Keskiniemestä Virpiniemeen. Linnut olivat vähissä mutta se pakollinen pulmussirri sentään lopulta löytyi. Ainoa muu sirri oli jänkäsirriäinen ja lisäksi näkyi karikukkoja, tyllejä, harmaasorsapari, ristisorsia ym.

Kävin vielä Kirkkosalmella, Ulkokarvossa sekä taas Potinhaminassa ilman ihmeempiä havaintoja tai ehkä mustapyrstökuirin voi Hailuodossa vielä mainita… Sitten jatkoin lauttarantaan ja palailin pian mantereelle.

Meri-Lappia

Seuraavaksi otin suunnan kohti Kemiä, jossa kurvasin lopulta Hamarin ”Allun” pihaan. Allu oli valmistanut kunnon aterian, jonka ehdimme parahiksi nauttia ennen kuin suomen jääkiekon MM-puolivälieräottelu Tsekkiä vastaan alkoi. Väsyneenä jaksoin katsoa pelin loppuun asti ja olin aivan valmis unten maille, kun sain kaksi vaihtoehtoa, joko lähtisimme Kärkkäisen Joukon kanssa retkelle nyt saman tien tai sitten vasta seitsemältä aamulla. Aamu olisi mielestäni ollut liian myöhäinen, sillä päiväksi oli luvassa hellettä, joten pakko oli uhrautua ja ehdottaa samoilla silmillä lähtemistä!

Vuorokauden vaihtuessa saapui Jouko pihaan ja ajelimme Ajoksen satamaan työntämään venettä vesille. Valitettavasti juuri kunnostettu moottori ei kuitenkaan inahtanutkaan, mutta onneksi Allu sai haettua vanhan varamoottorin paikalle, joka hörähti onneksemme käyntiin ja pääsimme noin tunnin viivytyksellä lopulta merille.

Keli oli taas paljon tuulisempi kuin mitä oli luvattu, joten veneeseen pärski aika pahasti vettä ja pian olimme aikalailla läpimärkiä ja kylmettyneitä. Ensimmäinen luotojaloittelu tehtiin lähinnä sen takia, että hieman lämpenimme mutta toinen rantautuminen Keilakrunniin oli erinomainen, sillä heti löysimme rannalta kolme haahkaa sekä seitsemän riskilää – melko kovia Lappilajeja!

Sitten jatkoimme pääkohteeseemme Selkä-Sarveen, jossa suoritimme koko saaren laskennan kiertäen saaren rantaa pitkin ympäri. Karikukot, pari lapinsirriä, pari merikihua sekä merellä näkynyt ruokki olivat parhaimmistoa.

Lopulta nautittuamme kunnon kesäkelistä upeassa saaressa, lähdimme taas merille ja kiertelimme useiden saarten kautta kohti rannikkoa. Kävimme parissa saaressa kävelylläkin, mutta havainnot jäivät muutamiin merikihuihin ja karikukkoihin ym. Itse aloin olla jo aivan liian väsynyt, mutta silti kävimme vielä Tornionkin puolella parissa kohteessa ennen kuin minun oli sanottava, että meidän oli pakko lähteä kohti Ajosta. Parin päivän päässä odotti kuitenkin vielä toinenkin 24 tunnin ralli ja sitä ennen oli aika paljon ajoa ja retkeilyä vielä tiedossa ja en ollut muutamaan vuorokauteen nukkunut kuin irtotunteja siellä täällä…

Lopulta olimme Ajoksessa ja pian Allun luona, jossa pian pääsin pehkuihin ja nukuinkin taas mukavat 14 tuntia aivan taju pois…

Pohjoiseen

Päivällä lähdimme Allun kanssa peräkanaa ajelemaan kohti pohjoista. Tervolassa pointsasimme Allun ja Joukon aiemmin löytämän satakielen ja matkalla havaitsimme vielä mm. tiltaltin sekä kiurun Xenuksen puolella ennen kuin siirryimme LLY:n alueelle Rovaniemelle.

Rovaniemelle päästyämme kävimme pohjustamassa Suksiaavan turvealtaat havaiten pari mustakurkku-uikkua, uivelon sekä palokärjen, Niskanperässä näkyi kaakkuri ja mustalintu ja Harjulammella pari silkkiuikkua. Aronperällä emme havainneet mitään parempaa. Lopulta jatkoimme kohti Kemijärveä.

Kemijärvellä kävimme vielä koluamassa Sellun jätevesialtaan, jolta Pirkka oli paria päivää aiemmin löytänyt amerikantukkasotkan, mutta sitä ei löytynyt. Sen sijaan näimme harmaasorsaparin, heinätavin, kaakkurin, muutaman lapinsirrin sekä 13 naakkaa eli hyviä rallipohjustuksia kuitenkin.

Haettuamme pizzeriasta pizzat ja syötyämme Pirkan luona, lähdimme ajelemaan kohti pohjoista. Pelkosenniemellä Savukosken tienhaaran paikkailla yritimme kuulla pikkusirkkuja mutta kuulimmekin pohjansirkun. Merikotka lensi ylitsemme. Sokanaavalla näimme isolepinkäisen, selkälokin, kuikan sekä uiveloita.

Sodankylän puolella Ilmakkiaapa tuotti vain pari metsähanhea ja jänkäsirriäisen mutta Iso Moskujärvi oli erinomainen! Heti rantapellolta löytyi tundrahanhipari ja järvellä näkyi myös mm. pilkkasiipiä, mustalintuja, alleja, harmaasorsa, lapasorsapari, kuikkia, kanahaukka ja hernekerttu lauloi. Eikä huono ollut Sompiojärven lintutornikäyntikään, sillä rannoilla notkui 16 merikotkaa, uiveloita oli runsaasti, jokunen pilkkasiipi ja yksittäinen mustaviklo näkyi ja illan hämärtäessä näkyi ja kuului yhteensä neljä riekkoa.

Lopulta olimme majapaikallamme Saariselällä, jossa illalla vielä sauna lämpesi ennen kuin pääsimme nukkumaan.

6.6. lähdimme liikenteeseen vasta kahdeksan aikaan aamulla ja Laanilan joen komppaus ei tuottanut haviksia, mutta läheisen Savottakahvilan piharuokinnalta löytyi taviokuurnapari. Kaunispään rinteestä löytyi nopeasti keräkurmitsa ja Kaamasen Neljän Tuulen tuvan kahvistoppi tuotti lapintiaisen muuten tyhjältä ruokinnalta.

Sitten jatkoimme Mellanaavalle, jossa staijailimme hetken Juhani Honkolan kanssa havaiten naakan, piekanan sekä pari töyhtöhyyppää.

Utsjoen puolella suuntasimme ensin Skalluvaaran poroerotusalueelle, jonka lutakoilta löytyi lapasotkapari, vesipääskyjä, pari sinirintaa, piekana, kahdeksan tunturikihua sekä kuvauksellinen lapinsirri.

Mantojärvellä näkyi taas yksi piekana, jotka kuulemma muiden mukaan olivat kuitenkin lähes täysin kateissa koko Lapissa. Utsjoen Ailigaksella löysimme kiirunan heti, kun nousimme laella autosta ja kylällä auton editse lensi lapintiainen. Vielä ajoimme Tenon vartta alaspäin staijaillen muutamin paikoin ja havaitsimmekin vielä mm. merikotkan sekä ampuhaukan. Itse näin Norjan puolella tunturin laella soidinpyrähtäneen kiirunankin.

Koko pohjoisen kierroksen kovin havainto oli tien yli käpötellyt ilves, josta sain muutaman kuvankin otettua heti otuksen oltua vielä tien vieressä sekä lisää sitten, kun se jäi vähän matkan päähän meitä tuijottelemaan siten, että vain sen pää näkyi. Ilveksen havaintopaikkaa en tietenkään paljasta.

Illalla majoituimme hotelliin Karigasniemellä ja huoneistomme olikin oikein viihtyisä ja myös ravintolan ruoka oli oikein maittavaa. Ilta kului Suomen tappiollista MM-finaalia katsellen. Onneksi jatkoaika ei kestänyt kauhean pitkään, sillä nukkumaan oli taas päästävä!

Lapin ralli

Rallipäivän aamuna heräsimme kahdeksalta ja yhdeksältä olimme kaupassa ostamassa eväitä. Kaupan tarjonta oli kuitenkin sen verran niukka, että tiesimme jo joutuvamme täydentämään eväitämme myöhemminkin. Suuntasimme saman tien tarkistamaan Ailigaksen porttia, joka kauhuksemme olikin lukossa. Niinpä saimme unohtaa rallissa tunturin huipulla käynnin ja lähdimme kohti aloituspaikkaamme Piesjänkää.

Kävelimme Piesjängän reunaa aina takajärville asti, jonne päästyämme oli kello jo sopivasti LLY:n 24 rallin aloitustamme ajatellen. Kun järveltä löytyi heti 70 tunturikihua, alleja, mustalintuja, vesipääskyjä, uivelo, jänkäkurppa soidinsi ja lapinsirkku sekä sinirinta lauloivat, oli meidän sama aloittaa rallimme.

Järven huolellisesti monta kertaa selattuamme lähdimme talsimaan jänkää märempiä osia kulkien takaisin autolle päin. Kohta löytyikin suosirri ja pian perään myös jänkäsirriäinen. Muita yllätyksiä ei kuitenkaan komppaamalla löydetty. Poroerotuksella Pirkka plokkasi Ailigaksen rinnettä vasten lentäneen ampuhaukan ja aitauksen sisäpuolelta kuului punakuirin huutelua.

Liikenteeseen lähdettyämme näkyi auton ikkunasta tuulihaukka mutta parit stopit tuottivat vain ihan tavan lajistoa. Inarin puolella Ahvenjärvellä näkyi pilkkasiipipari, Siltajärvellä kuului ruokokerttunen, Muotkanruoktun ruokinnalta löytyi pari taviokuurnaa, Ukonjärvellä näkyi pari kuikkaa ja Juutuanvuonolla näkyi pari merimetsoa sekä tuhkaselkälokkipari.

Pikku-Petsamossa lauloi pikkusirkku ja läheisellä Neitiaavalla laidunsi 39 metsähanhen parvi. Mellanaavan käynti tuotti ainoastaan töyhtöhyypät mutta lapintiaisen hoito pesäpöntöltä tuotti myös matkan varrella pikkutiellä olleen pyyn. Törmäsessä lensi tien yli yllättäen erittäin pohjoinen nuolihaukka, mutta Kaunispää yllätti negatiivisesti sillä keräkurmitsaa ei löytynyt vaan saimme tyytyä ainoastaan kivitaskuun.

Sodankylä pohjustetut järvet olivat tuottoisia ja Sompiojärveltä hoituivat niin merikotkat kuin maakotkakin sekä myöskin mustaviklo, lapinsirrit ja riekot. Iso Moskujärveltä löytyivät yhä tundrahanhet, lapasorsapari ja kanahaukkakin näkyi taas – toki tällä kertaa naaras.

Sitten olivat edessä rallin ensimmäiset uuvuttavat hetket, kun ajelimme läpi Pelkosenniemen havaiten vain parit metsot sekä lehtokurpat. vuorokauden vaihduttua kiertelimme Kemijärvellä paikkoja hieman liikaakin, sillä saalis oli varsin laiha, sillä ennen jätevesijärveä löysimme vain lehtokertun. Jätevesijärveltä sitten hoituivat niin heinätavi- kuin punasotkapari, kaakkuri sekä härkälintu, mutta aiemmin päivällä taas nähtyä amerikantukkasotkaa emme nähneet saati harmaasorsaakaan.

Sitten oli edessä uuvuttava ajo Rovaniemelle. Apukan pelloilta hoitui kiuru ja teeri ja ”Rollossa” etelän pakollisina löytyi helposti punavarpusia useammastakin paikasta, käpytikat, tervapääskyt, törmäpääsky, tiltaltit, Vitikanpään punajalkaviklo ja hernekerttu, Aronperän pikkutyllit, Pöykkölän fasaanit ja pari pensaskerttua, Harjulammen silkkiuikut, hautausmaan sirittäjä, Tuomilammen mustakurkku-uikku ja Vanttauskosken mustarastas. Auttikönkäältä hoitui lisäksi vielä koskikara.

Rallin lopetuspaikkaan Posion Korouomalle saavuimme aikataulussaan kaksi tuntia ennen rallin päättymistä. Lähdimme pian kiirehtimään polkua kohti päätepistettämme ja pian oli selvää, että polku oli paljon pitempi ja huonokuntoisempi kuin mitä aikataulumme oli antanut ymmärtää. Niinpä vauhdista hoidimme peukaloiset, rautiaiset, pikkukäpylinnut yksittäisen ja näytillä olleen isokäpylinnun sekä varoittelevien pohjansirkkujen kohdalla piti jo pysähtyäkin. Mutta kiirettä piti, että lopulta pääsimme perille lopetuspaikkaamme vain todetaksemme, että aika oli loppunut.

Huilimme tovin komeaa maisemaa ihastellen ja lähdimme sitten henkeämme uhaten kiipeämään karseakuntoisia portaita ylös uoman pohjalta. Ja kuinka ollakaan kohta taivaalla kaarteli muuttohaukka, palokärki kävi viereisessä puussa ja ylhäällä metsässä autoa kohti palaillessamme kuulimme ensin pari puukiipijää ja sitten löytyi vielä kaiken huipuksi pari sinipyrstöäkin! Eli neljä lisälajia olisi vielä ollut tarjolla, mikäli ralli olisi ollut 26 tunnin mittainen – nopeammin reittiämme ei olisi mitenkään voinut tehdä…

Lopulta lajimääräksemme tuli 124 lajia, jolla irtosi varsin ylivoimainen voitto rallissa. Ralliennätyskin jäi vain yhden lajin päähän, mikä oli varsin hyvin, sillä nyt ei todellakaan ollut mikään hyvä lintuvuosi – myyränpurijat loistivat poissaolollaan ja muutenkin linnut olivat olleet todella tiukassa!

Paluumatkalla Kemijärvelle yritimme vielä bongata Juujärveltä lapinuunilintua, mutta löysimme vain pari pohjansirkkua ja varpushaukan (tämäkin meiltä oli puuttunut). Kaakkuri hautoi pesällään eräällä lammella ja Kostamossa kuului vielä spondevuodariksi pikkusirkku.

Illalla Allun lähdettyä aloittelemaan kotimatkaa (meinasi nukkua autossa kyllä pian) simahdin taas mukaville 14 tunnin unille Pirkan luona.

10.6. aamupäivällä kävimme vielä jätevesijärvellä katsastamassa harmaasorsat, heinätavit, punasotkat, härkälinnun ym. ja sitten minun piti lähteä pitkälle kotimatkalle. Jossain Kemijärven eteläosissa tien yli lensi närhi, joka olisi ollut kivampi nähdä rallissa. Muuten en juuri havaintoja tehnyt. Suomussalmella kävin kaupassa ja ostin herkullisen thaimaalaisen aterian asuntoautomyymälästä kaupan pihalta. Lopulta olin Parikkalassa iltayhdeksän jälkeen.

Olipahan ollut melkoisen rankka lintuloma, jolla lajeja oli näkynyt paljon (185) ja monipuolisesti mutta nukkuminen oli kyllä jäänyt turhan vähiin. Saapa nähdä, kauanko tästäkin lomasta toipumiseen menee?

J.A.

Jurmon reissulta palattuani ei ollut aika jäädä murehtimaan univelkoja ja väsymystä vaan heti ensimmäisenä aamuna piti kimmota Saarelle pointsaamaan Akonpohjassa olleet pari kattohaikaraa vuodenpinnoihin. Siikalahdelle ajettuani en ehtinyt patotien lavalla kauan olla, kun löysin kiljukotkan kaartelemasta taivaalta. Repaleinen kotka ohitti lahden länsipuolelta ja jatkoi kohti Särkisalmea, jossa se myös nähtiin. Muuten Siikalahdella oli aika hiljaista, joten päätimme lähteä Saarelle. Matkalla kävimme varmistamassa, että Särkisalmella todellakin oli pähkinänakkeli pesimässä pöntössämme!

Saarellakaan ei ihmeitä löytynyt ja staijailimme tovin Kanavalammella yhdessä Valosen Artun, Kettusen Juhan ja Laakson Arton kanssa havaiten pari mehiläishaukkaa, ruisrääkän, käenpiian, harmaapäätikan sekä pari tervapääskyä ym.

16.5. oli vuorossa Pihabongaus tai mikä ikinä tänä vuonna olikaan. Keli oli oikein mukava ja lintuja havaittiinkin heti aamuviidestä alkaen mukavasti. Muutto oli kuitenkin lähes olematonta ja ainoat paremmat muuttajat kelluivat valmiiksi järvenselällä – alleja, mustalintuja sekä pieni lapasotkaparvi. Staijasimme todella tiukasti iltapäiväyhteen asti ja päätimme vielä jatkaakin, kun muutakaan emme keksineet ja uusia lajeja kuitenkin löytyi vielä. Yllättävämpiä havaintoja sai odottaa iltapäivään asti, jolloin hanhiparvessa muutti yksittäinen lyhytnokkahanhia ja pian perään editsemme lensi etelää kohti mustapyrstökuiri. Lopulta päivän aikana havaitsimme yhteensä 88 lajia pihastamme. Lyhyen tauon pidimme iltapäivällä, kun kävimme tarkistamassa, että viirupöllön pöntössämme oli vielä liian pienet poikaset rengastusta ajatellen ja yritimme vapauttaa meillä viikon hoidossa ollutta koiras sinisuohaukkaa, mutta ikkunaan törmännyt lintu ei vielä ollut lähtökunnossa.

17.5. oli taas edessä vessulaskenta Saarella. Akonpohjan pikkujoutsen, harmaasorsa ja pikkutylli, Kanavalammen harmaasorsapari ja Pohjanrannan pari lyhytnokkahanhea ja aktiivinen lampiviklopari, joka kuitenkin nousi muutolle, olivat laskennan parasta antia. Illalla pointsasimme vielä ruokosirkkalinnun Akonpohjasta sekä heinäkurpan yhdeltä vakiopaikalta.

18.5. oli edessä paluu arkeen vauhdikkaan loman jälkeen. Illalla päiväunet jäivät harkinnan asteelle, kun tuli tieto, että Tetrisuolla oli pari punakaulahanhea. Pitihän nekin käydä katsomassa.

19.5. aamu alkoi huikeasti, kun ensin hoidin kuhankeittäjän vuodariksi Moskuunniemestä ja matkalla töihin stoppasin lyhyesti Härskiinmutkassa. Heti löysin kihuparven taivaalta ja siinähän oli pari vaaleaa merikihua saman värinen leveäpyrstökihu mukanaan. Muutaman minuutin stopilla näkyi jokunen sepelhanhikin valkoposkihanhiparvissa. Illalla vielä bongasimme viiriäisen vuodariksi Akonpohjasta, jossa kuului myös viitakerttunen vuodariksi ja pikastoppi Pohjanrannassa tuotti vielä lampiviklon.

20.5. mainittavin havainto oli vielä tarkastamattomista pöntöistä löytynyt kahdeksaa munaa hautonut varpuspöllö.

21.5. sateiden välillä Härskiinmutkassa näkyi muutama isompi parvi, yhteensä 1717 sepelhanhea, 450 allia, 160 mustalintua, 20 pilkkasiipeä, 141 kuikkaa, uskomattomat 340 paikallista kalatiiraa sekä komea 12 merikihun muuttoparvi. Vihdoin saimme loputkin pöllönpöntöt tarkistettua ja surkea oli taas saldo.

22.5. oli vuorossa kevään viimeinen vessulaskenta, joka alkoi taas mukavasti, kun matkalla löysimme pellolla jotain raatoa syöneen 2kv pikkukiljukotkan ja kiljukotkan risteymän. Lintu nousi aika pian puiden taakse katveeseen, joten jatkoimme matkaa.

Laskenta sujui ilman yllätyksiä, ohessa Kanavalammella näkyi haarahaukka mutta Jyrkilässä sitten rytisi, kun tulvapellolla oli 4 jänkäsirriäistä, lapinsirri ja 10 tylliä ja valkoposkihanhiparvesta löytyi pari punakaulahanhea!

Illalla en jaksanut jäädä lepäilemään vaan piti singahtaa Savitaipaleen Lavikanlahdelle hoitamaan avosetista EKLY-pinna. Paikalla oli myös lampiviklopari, punajalkaviklo sekä lapinsirri.

23.5. aloitimme SSP-pyynnit tulvivalla rengastuspaikallamme. Rengastukset jäivät 1r+1k ruokokerttuseen, 2 pensaskerttuun, 1k pajulintuun, 1 kirjosieppoon, 2 punavarpuseen, 2 punatulkkuun ja 1k pajusirkkuun. Ohessa näimme muuttava naaras sinisuohaukan ja kuulimme luhtahuitin.

24.5. sain tiedon, että kahlaajia oli liikkeellä ja osin tippunutkin maastoon. Niinpä jo ruokatunnilla singahdin pikakäynnille Saaren Akanvaaran Tetrisuolle, jossa näkyi 130 tundrakurmitsaa, 3 isosirriä ja 80 suosirriä. Myös suo- ja sarvipöllöt näkyivät aukealla. Työpäivän jälkeen singahdin taas Saarelle, jossa Tetrisuolla oli kahlaajat vähentyneet, mutta nyt mullokselta löytyi se toivelajikin eli keräkurmitsa. Jyrkilästä löytyi uskomattoman upea 670 suosirrin parvi ja valkoposkihanhien joukosta löytyi lyhytnokkahanhi sekä pommina tiibetinhanhi! Suosirrejä, tyllejä ja vähän tundrakurmitsoja löytyi muiltakin mulloksilta, mutta ei uusia lajeja. Kolmannella käynnillä Akanvaaran Tetrisuolle näkyi sieltä edellispäivänä löytynyt ristisorsakin. Illalla sitten Parikkalan puolelta Kullinsuolta löytyi sadan suosirrin seasta neljä jänkäsirriäistä ja 17 tylliä ja Kontiolammelta 21 tylliä, suosirri sekä jänkäsirriäinen. Uuttukyyhkyjä oli päivän aikana näkynyt ilahduttavan monella paikalla.

25.5. kahlaajia oli vielä vähän maastossa ja Kullinsuolta löytyi ruokatunnilla 19 tylliä, 113 suosirriä, 8 jänkäsirriäistä sekä pikkusirri. Kontiolammella puolestaan lauloi luhtakerttunen vuodariksi. Illan rengastusreissu alkoi surkeasti, kun viirupöllön pesän ympäriltä oli viikon aikana kaadettu metsä ja pesintä oli tuhoutunut! Varpupöllöllä sen sijaan oli vasta ihan pienet poikaset ja kottaraisilla puolestaan oli ehkä isoimmat jo karanneet maastoon. Ja katastrofilta näytti pähkinänakkelin pöntössäkin, jossa huomio kiinnittyi ensin poikasten vieressä maanneeseen kuolleeseen naaraaseen. Seitsemän potraa poikasta oli kuitenkin pelkän isukin hoivissa niin hyväkuntoisia, että saimme vihdoin ensimmäisen nakkelipoikueemme renkaisiin.

26.5. oli huilipäivä, joten sillä ehti hyvin heittää 3 tunnin ja 28 kilometrin lenkin… Seuraavana päivänä sen sijaan piti singahtaa Lappeenrannan Joutsenon Korvenkylän altaalle pointsaamaan komea juhlapukuinen naaras isovesipääsky EKLY-pinnaksi! Lintu oli niin pahassa vastavalossa, etten jäänyt sitä sen kummemmin ihastelemaan, kun tärkein eli pinna oli plakkarissa.

J.A.

5.5. tehtyäni Saaren vesilintulaskennat, kävin kotona vielä pakkaamassa tavarat autoon ja lähdin ajamaan kohti lounasta. Keli muuttui sateiseksi, joten pysähtymisiin ei ollut tarvetta. Lopulta kävin kaupassakin vasta Turussa, josta palalin pikkumatkan takaisin ja käännyin saaristotielle. Ilta oli jo pimentynyt, kun lauttailin Nauvon saareen, jossa ajoin tutulle hakkuuaukealle, jossa olin syksylläkin majoittunut teltassa. Nyt ei teltta ollut mukana vaan aamun laskennat koneelle naputeltuani nukahdin kallistetulle auton etupenkille sateen yhä vain ropistessa auton kattoon.

6.5. heräsin ajoissa ja suuntasin Nauvon kylälle kauppaan täydentämään vielä ruokavarastoja. Kävin heittämässä ensimmäisen satsin tavaroita Baldurille, joka siis Pärnäisten sataman remontin takia lähti nyt Nauvon kyliltä, jätin auton isolle parkkipaikalle kaupan lähelle ja lopulta kävelin loppuine kantamuksineni lautalle.

Yhä vain satoi, joten varasin itselleni istumapaikan mutta sateen loputtua kipusin kannelle staijaamaan parin muun lintuharrastajan seuraksi. Pari merikihua, riskilöitä ja lopulta ruokkejakin näkyi ennen kuin kävin lautan ravintolassa syömässä ja yllättävän nopeasti Jurmo alkoikin lähestyä.

Jurmoon rantauduttuani ihmettelin, kun satamassa ei ollut ainoatakaan maitokärryä tavaroiden asemalle kuskausta varten. Sitten minulla välähti, olinko saapunut vääränä päivänä? Olin useita kertoja tarkistanut laitta-aikatauluja ja kesäaika oli vaihtanut alkuaan ja lautta oli nyt yhä kulkenut talviaikataulussa. Olin siis elänyt sinä uskossa, että porukkaa poistuisi nyt illalla saaresta, kun Baldur palaisi Utöstä taas kohti mannerta. Mutta näinhän ei nyt ollutkaan, vaan Baldur palaisi vasta seuraavana aamuna. Aseman varauskalenteriakin olin jossain vaiheessa vilkaissut, mutta eipä ollut välähtänyt, kun innoissani olin päättänyt tänä päivänä tulla. Niinpä soittelin aseman väelle ja eihän minun vielä oltu odotettu saapuvan, vasta seuraavana iltana! Asema oli tupaten täynnä, mutta onneksi valtaosa miehittäjistä tunsi minut entuudestaan ja tiesi, etten pahemmin asemalta tilaa veisi – ja kolme miehittäjää olisi kuitenkin poistumassa asemalta jo viiden aikaan seuraavana aamuna.

Niinpä lähdin kantamaan ensin optiikkasatsia asemalle ja sain samalla tuntumaa saaren linnustoon. Kevät oli saapunut juuri tänä aamuna, kun sade oli täälläkin viimein lakannut. Sainkin kävellessä vuodariksi leppälinnun, pensastaskun, kirjosiepon, mustapää- ja hernekertun sekä maitokärryllä loppuja tavaroita kärrätessäni vielä käenpiian. Useampikin näistä lajeista oli vasta tänä päivänä tullut asemavuodariksi.

Jätin valtaosan tavaroistani ulos ja majoituin aseman saunan lauteille ja lähdin vielä ulos iltaretkelle. Näinkin vielä pikkutiiran vuodariksi ja muita parempia havaintoja olivat mm. sinisuo- ja nuolihaukka sekä ristisorsat. Päivän aikana aseman väki oli nähnyt mm. useita sepelrastaita, mustaleppälinnun sekä pari avosettia mutta valitettavasti näistä ei näkynyt jälkeäkään. Sateen jälkeen saari oli pikkuhiljaa tyhjentynyt linnuista varsin huolella.

Aamulla herätyskellot soivat todella varhain ja syksyn reissulta tuttu kolmikko ”Jussi” ja Pekka Virtanen sekä Kari Tuominen lähtivät lautalle, Kim Kuntze ja Meri Öhman verkoille ja Timo Palomäki, Vesa Virtanen ja minä suuntasimme aamupalan jälkeen aamustaijiin. Aamu oli todella kylmä ja en ollut vielä ehtinyt kaivaa kunnolla vaatetta, niinpä olin pian aivan jäässä! Muutto oli Jurmolle tyypillisen hiljaista, joten ehdimme tuijottaa kaukaa lännestä merisirrit minulle kuukausipinnaksi. Muuton saldoksi tuli haahkoja, mustalintuja, alleja, kuikkia, jokunen kaakkuri, ruokkeja, riskilä, ym. Onneksi vakio lopulta päättyi ja pääsin asemalle haukkaamaan lämmintä aamiaista.

Päivä jatkui asemarutiinien osalta siten, että itse tein länsireitin laskennan ja Timo ja Vesa suuntasivat itään. Jatkossa teinkin sitten koko reissun ajan joka toinen päivä lännen ja joka toinen päivä idän. Reitti alkoi mukavasti reitin alussa rantakivikossa olleella karikukolla ja pikkutiira kalasteli samalla rannalla ja pari lisää näkyi myöhemmin. Lounaisriutalla piipersi pari merisirriä, joista toista pääsin kuvaamaan varsin mukavasti. Vasta kuvista huomasin, että sillähän oli rengas sekä lippu jaloissaan. Se oli paria vuotta aiemmin rengastettu juurikin Jurmossa.

Kierroksen muuta antia olivat pari ristisorsaa, tavalliset sorsat, meriharakat, kuovi, punakuiri, pari mustavikloa, punajalkaviklot, kala- ja lapintiirat, lokit, keltavästäräkki vuodariksi ym. Iltapäivällä saareen saapui toiseksi rengastajaksi Petri Puolakka – siis sillä lautalla, jolla minunkin olisi pitänyt saapua…

Illalla kävin vielä kiertelemässä. Kuvailin hetken paria luotokirvistä ja kun en muuta parempaa löytänyt, kävin pointsaamassa saaripinnaksi luhtakanan, joka huuteli suolla aktiivisesti.

8.5. aamu sujui samaan tapaan staijilla, mutta nyt minulla oli lähes kaikki mukanani olleet vaatteet päällä. Vakiolla näkyi Jurmon mittakaavassa mukavasti hanhia, mm. pari parvea tundrahanhia, yksinäinen metsähanhi sekä valkoposkia, joita olin saarella paossa. Paikalliset olivat innoissaan, mutta itse innostuin paljon enemmän Kimin verkoilta saamasta collybita-alalajin tiltaltista, jota piti tietysti mennä ihmettelemään, opiskelemaan ja kuvaamaan.

Itäreitin kävely oli mukavan tuottoista, sillä vaikka rannoilla kulki useita pieniä porukoita lintuharrastelijoita, löysin silti reitiltä komean koiras sepelrastaan, joka oli aivan liian arka, että olisin saanut siitä ainoatakaan kuvaa sekä myöskin komean koiras mustaleppälinnun, josta sentään sain pari räpsyä kaukaa otettua.

Muita päivän havaintoja olivat mm. harmaasorsa, uivelo, kalasääski, 25 pikkukuovia, karikukko, pari pikkutiiraa, pari luotokirvistä ja pari mustaleppälintua lisää satamassa. Iltahuutoa ennen näkyi aseman ikkunasta vielä pensaskerttu vuodariksi ja huuto kesti taas tolkuttoman myöhään. Ja alkuyöstä Petri toi vielä verkoilta alapaulassa olleen sinisorsaparin, jota ihmeteltiin porukalla – ja herätys oli taas vähän neljän jälkeen…

9.5. menin aamusta Petrin kaveriksi suon verkoille, joista saatiin ihan mukavasti saalista, sillä tuuli oli vihdoin kääntynyt lounaiseksi. Laulurastaita, punarintoja (vielä ihan liikaa punarintoja, 348 rengastusta), metsäkirvinen, leppälintuja, mustapääkerttuja, jokunen hernekerttu, tiltaltteja ja pajulintuja, kirjosieppo ja hippiäinen, satakieli jne. Parhaita rengastajille olivat ruotsalainen ja sveitsiläinen punarinta.

Kipusin pari kertaa rengastusten välillä mäelle, jonne osuin kerran oikeaan aikaan, kun männiköstä nousi huikea 270 laulurastaan parvi muutolle!

Lännen kierroksella olin lounaisriutalla laskemassa reitin ulkopuolisia paikallisia lintuja, kun eteeni laskeutui merisirrejä. Yritin hiipiä niitä lähelle, mutta hieman ne kipittivät kauemmaksi. Olin jo antamassa periksi, kun päätin yrittää toista sirriporukkaa toiselta puoleltani. Nämähän eivät välittäneet minusta tuon taivaallista ja lopulta makasin keskellä merisirriparvea puolisen tuntia kuvaten niitä vain parin metrin päästä. Olipa mukava kokemus olla aktiivisesti touhuavassa parvessa lintujen ääniä kuunnellen ja lintuja kuvaten. Samalla sain luettua taas jo aiemmin tutun sekä pari muutakin lippua.

Järvellä näkyi myös 12 suosirriä ja laskennan jälkeen kuulin rannassa pikkutyllin ääntä. Muita päivän havaintoja olivat pari suopöllöä ja useampikin luotokirvinen. Illalla Petri kävi vielä haavin ja lampun kanssa lännessä kiertämässä ja saaliikseen parempina tavin ja tyllin.

10.5. aamuksi oli luvattu sadetta, mutta pakkohan sitä on aina herätä katsomaan, miltä keli oikeasti näyttää. Ja eihän se nyt niin pahalta näyttänyt. Rengastajat kuitenkin nukkuivat ihan sikeästi ja hieman jouduin huoneesta tavaroita aamustaijille hakiessani pitämään ylimääräistä meteliä, että sain heitä tokenemaan. Yön pudotuskelin ansiosta epäilin, että verkot olisi syytä viritellä pyyntiin, vaikka sateen uhka edelleen oli vahvasti olemassa. Lopulta molemmat rengastajat heräsivätkin, mutta Kim ja Meri olivat päättäneet suunnata aamusta länsireitille rareja katsomaan, joten ei siinä sitten auttanut kuin lähteä virittelemään männikön vakioverkkoja Petrille valmiiksi ja koska lintuja todellakin tuntui saaressa olevan, oli selvä, että minun piti jäädä aamuksi Petrin avuksi, sillä hänellä ei kuitenkaan ollut vielä kauhean paljon kokemusta asemarengastuksesta.

Ja kylläpä verkoilla riittikin työtä! Mustapääkerttuja oli joka paikassa ja niin tietysti myös verkoissa. Ja niiden irrottamisessa ja rengastuksessa piti pitää kiirettä sillä saimme niskaamme vielä pari ihan kunnon sadekuuroa. Mustapääkerttujen ohessa verkoista tuli paljon myös leppälintuja, kirjosieppoja, hernekerttuja, laulurastaita, kulorastas, jokunen pensastasku, pari sirittäjää, tiltaltteja ja pajulintuja, pikkusieppo, ruokokerttunen jne. Jos kaikki, tai edes suonkin verkot, olisivat olleet pyynnissä, olisimme päivän aikana tehneet aivan tolkuttomat kerttuennätykset. Verkkoilun ohessa näkyi pari sepelrastastakin.

Lintuja oli muutenkin saaressa todella paljon, joten vuodariksi napsahti edellä mainittujen ohella myös tervapääsky ja käki. Kun Kim ja Meri saapuivat lännestä ja auttamaan Petriä verkoilla, lähdin itse kiertämään itäreittiä, josta löytyi parhaina koiras heinätavi, jänkäkurppa, pari karikukkoa sekä muutama luotokirvinen. Pihassa näkyi lisäksi nokkavarpunen ja illan kierroksella saattoi vain ihmetellä, kuinka tolkuttomasti lintuja oli maastossa – etenkin mustapääkerttuja ja leppälintuja!

Lopulta iltahuudossa ynnäiltiin lukemia pitkään ja hartaasti ja summat olivat huikeita, mm. 11 käenpiikaa, 224 leppälintua (68 rengastusta), pensastasku 109 , kivitasku 74, hernekerttu 97 (33), pensaskerttu 21, mustapääkerttu 488 (176), tiltaltti 88 (44), pajulintu 31 (6) ja kirjosieppo 93 (63 + ruotsalainen kontrolli). Ja mainittakoon vielä, että vaikkapa kolmella rengastajalla ja kaikilla verkoilla lintuja olisi tullut helposti vähintään tuplamäärä! Kolme ulkomaalaista kontrolliakin saatiin päivän aikana: venäläinen punarinta, italialainen leppälintu sekä ruotsalainen kirjosieppo.

Kun aamumuuttoakin oli vielä ollut, niin iltahuudon lopussa huomasimme tehneemme saarelle uuden päiväkohtaisen lajiennätyksen! Olimme havainneet yhteensä 122 lajia! Ja ilman sen kummempia harvinaisuuksia – tai olivathan Vesa ja Timo nähneet sentään heinäkurpan.

11.5. suuntasimme Petrin kanssa suolle ja Kim ja Meri männikköön. Verkoilla oli kuitenkin hiljaista mutta vähiin lintuihin lukeutui kuitenkin pari collybita-tiltalttia, pari satakieltä sekä pensassirkkalintu. Männiköstä kuitenkin poksahti jo kauan odottamani ja etsimäni komea koiras sepelsieppo, jonka Kim antoi Petrille rengastettavaksi. Myös kultarintaa piti käydä männikössä kuvaamassa kädestä.

Lopulta jätimme Kimille ja Merille koko saaren verkkovastuun, sillä lintuja tuli varsin rauhalliseen tahtiin ja lähdimme Petrin kanssa lännen kierrokselle. Hiljaista oli maastossakin ja mainittavimmat havainnot kierroksella olivat kaukana väreilyssä näkyneet merisirrit, katajikossa vilahtanut sinirinta sekä reitin päätteeksi näkemämme uskomattoman omituinen leukistinen hernekerttu, joka oli yksi päivän 109 hernekertusta.

Pihassa vilahteli parikin naaraspukuista mustaleppälintua ja laitumen reunassa koiras pikkulepinkäinen, Sorgenilta löysin ilmeisesti saman Timon ja Vesan aiemmin itäreitillä näkemän peltosirkun ja harmaasieppoja tuntui putkahtavan iltaa kohti sinne tänne. Iltahuudon jälkeen verkoilta tuli vielä aina mukava kehrääjä.

12.5. olimme Petrin kanssa vuorostaan männikössä ja Kim ja Meri suolla. Aamu oli todella lämmin ja alkoikin mukavasti rytikerttusella, mutta pian verkoilla alkoi olla sen verran hiljaista, että piti keksiä taas jotain muuta. Niinpä kipusin staijimäelle ja sinne päästyäni Kim ”lällätti” etelälepikossa olevasta sepelsieposta. Ja lintuhan näkyi mainiosti niille jalansijoillemme putkilla sen pöristellessä hyönteisten perässä lepikon latvustossa. Myöhemmin kävin yrittämässä saada linnusta kuvia, mutta kovin hyville holleille en päässyt, kun lintu liikkui pääosin korkealla ja alemmas tultuaan se oli aina varjossa.

Iltapäivällä Helstolan Jari ja Oksasen Ohto saapuivat saareen ja Petri puolestaan lähti mantereelle. Ohto pystytteli heti saareen runsaasti uusia verkkoja. Nyt oli tekemisen meininkiä, kun Hessukin on tunnetusti todella kova komppaaja!

Itäreitiltä löysin taas mustaleppälinnun ja heinätaveja näkyi nyt pari. Sinirintoja pyöri pari pihassakin mustaleppälinnun ohella, rytikerttunen lauloi laitumen vieressä ja lehtokertut olivat saapuneet ryminällä, sillä iltahuutoon niitä ynnättiin jopa 22 lintua (10). Pikkusieppoja oli saaressa neljä lintua ja illalla koiras sepelsieppo löytyi männiköstä – ehkä kuitenkin sama lintu kuin aamulla etelälepikossa? Peltosirkku oli yhä myös Sorgenilla, mutta odotuksissa oli kyllä jotain kovaa vielä…

13.5. kipusin Timon ja Vesan seuraksi muinaismuistolle aamustaijiin, joka oli rauhallinen mutta säpinää siihen saatiin, kun ”Hessu” soitti, että pari harrastajaa katselivat mahdollista englanninvästäräkkiä nummella. Näimmekin pari ornia parin sadan metrin päässä ja kuinka ollakaan, heidän edessään piipersi tavallisen västäräkin kaverina varsin lupaavan näköinen yarrellii! Kipaisin hakemaan kamerani asemalta, mutta lintu oli tietysti tiessään. Nymanin veljekset olivat kuitenkin saaneet linnusta tosi hyviä kuvia, joten jää RK:n päätettäväksi, hyväksyykö se tämän vaikeasti tunnistettavan alalajin, mutta mielestäni kaikki sopi erinomaisesti 2kv koiras englanninvästäräkille.

Etsiskelin tovin vielä västäräkkiä löytäen pikkusiepon ja harmaasorsan Sorgenilta ja palasin sitten vielä mäelle, jossa staijailimme vielä vakio jälkeenkin. Sitten Vesa nyppäsi vähän matkan päästä tieltä jotain ja sanoi heti, että: ”Nyt on joku mielenkiintoinen!”. Sain itsekin linnun putkeeni ja tokaisin heti, että: ”Mustapää- tai sepeltaskunaaras!”. Ja lähes heti perään lintu lennähti paljastaen kauniin puhtaan kermanvalkoisen yläperän, joten huusin perään, että ”Sepeltasku!”. Lintu liikkui nummella vauhdikkaasti hyönteisiä napsien ja sitä ei päässyt millään lähelle sen vaihtaessa paikkaa koko ajan, mutta sain kuitenkin ihan kelvolliset dokumenttikuvat siitä. Ja onneksi lintu pysyi niin hyvin hallinnassa, että kaikki pääsivät linnun näkemään.

Lopulta tasku katosi johonkin ja jatkoimme staijia. Kohta huomasin päältämme lentävät neljä räyskää, jonka jälkeen päätin lähteä asemalle haukkaamaan evästä. Ollessani viimeisillä verkoilla kävelemässä, kuulin kertaalleen sepelsiepon hiittauksen, mutta en löytänyt puista ainoatakaan sieppoa. Ja asemalle päästyäni tuli tieto, että Kimillä oli naaras sepelsieppo verkossa. Kiiruhdin verkoille ja kuinka ollakaan lintu oli juuri lähimmässä verkossa kohdasta, jossa olin hiittauksen hieman aiemmin kuullut. Oli kuitenkin mukava päästä opiskelemaan naaras sepelsieppoakin kunnolla.

Päivällä tein taas lännen kierroksen ja haviksia kertyi mukavasti. Pikkutiiroja näkyi neljä, merisirrejä näkyi lennossa upea ainakin 350 linnun parvi, vihdoin pääsin näkemään minua aiemmin vältelleen etelänsuosirriparin, josta sain kuviakin ja lapinsirrikin näkyi vuodariksi. Asemaa kohti kävellesäni törmäsin vielä tien varressa tuttuun sepeltaskuun, joka kuitenkin teki saman tien katoamistempun. Muita päivän mainittavia olivat mm. ruskosuohaukka, 8 merikihua, mustaleppälintu ja yhteensä 5 pikkusieppoa.

Illemmalla Kim ja Meri olivat tilanneet hotellilta marjapiirakan, joka nautittiin sepeltaskun kunniaksi. Olivathan kaikki paitsi Timo ja Ohto saaneet lajista Jurmon pinnan – siis jopa Hessukin!

14.5. heräsin muiden kanssa samaan aikaan ja meillä oli Vesan kanssa tavarat pian pakattuina. Kävimme vielä pikaisesti pihakierroksella ja kuulimme männikössä laulaneen punavarpusen. Kohta pitikin sitten lähteä roudaamaan tavaroita kohti satamaa.

Lautalla kipusimme kannelle, jossa oli pari Utöstä palailevaa ornia jo staijaamassa. Havikset jäivät vähiin mutta Nötön lähestyessä Vesa huomasi pari ruokkilintua, jotka heti kiikariin saatuani näyttivät erikokoisilta ja -muotoisilta – siinä meni etelänkiisla ruokin kanssa! Linnuilla oli suunta suoraan kohti Jurmoa, joten soitimme Hessulle linnuista ja kuinka ollakaan miehittäjät onnistuivat linnut näkemäänkin, mutta varsin kaukana väreilyssä.

Näimme myös mm. harmaahaikaran, riskilän sekä toistakymmentä mustakurkku-uikkua ja lopulta saavuimme Nauvoon. Kannoimme tavarat autolle ja lähdimme ajelemaan saaristotietä. Tipautin Vesan matkan varrella Kaarinassa ja jatkoin matkaani.

Olin nukkunut edellisen yön tolkuttoman huonosti ja toki univelkaa oli kertynyt koko reissun ajan, sillä päivät Jurmossa ovat näin keväällä aivan tolkuttoman pitkiä. Niinpä päätin piristykseksi bongailla matkan varrella jotain ja alkuun otin suunnan Vantaalle, jossa oli ollut mandariinisorsa sekä niittysuohaukka. Haukka oli kadonnut turhan aikaisin, joten yritin pointsata mandariinisorsaa parissakin paikassa sitä kuitenkaan löytämättä. Keli oli todella lämmin, joten pitkät kalsarit alkoivat pikkuhiljaa tuntua liialta…

Porvoossa oli nähty harjalintu, joten suuntasin seuraavaksi Bosgårdiin, jonne päästyäni törmäsin muutamaan harrastajaan, joista yksi näytti, että: ”Tuossa lintu oli aamulla ollut neljä tuntia” ja loput eivät olleet lintua löytäneet. Etsiskelimme yhden harrastajan kanssa upupaa jonkin aikaa kunnes päätimme antaa periksi. Väsyneenä lähdin ajamaan risteyksestä väärään suuntaan ja virheeni huomattuani jouduin ajamaan takaisin. Niinpä tutun risteyksen kohdalla päätin yrittää kuitenkin vielä kerran. Ja sitkeys palkittiin. Olin taas jo luovuttanut ja kävelemässä autolle, kun harjalintu lensi korkealla ylitseni kohti Bosgårdin kartanoa. En kuitenkaan pihasta enää lintua löytänyt, joten päätin taas lähteä ajamaan.

Lopulta päätin hylätä ajatuksen mennä vielä seuraavaksi aamuksi Virolahdelle, sillä Parikkalassa oli nähty viime päivinä nähty niin paljon kaikkea pikkukivaa, että halusin itsekin päästä osalliseksi parhaan lintuajan havainnoista. Ilta oli jo pitkällä, kun kuitenkin kurvasin vielä Joutsenon Kotasaareen, jossa tapasin Sampsan. Rastaskerttusia lauloi kolme, käenpiika kiikitti, pääskyparvessa oli muutama törmäpääsky ja pikkutylli näkyi lennossa, mutta sen ihmeellisempiä havaintoja ei kuitenkaan tehty.

Lopulta olin Parikkalassa, jossa vielä kävin kuuntelemassa kehrääjää Souniossa ja luhtahuittia patotiellä. Kotona olin varsin väsyneenä mutta tyytyväisenä. Reissu oli ollut onnistunut!

J.A.