. . Lintuharrastajan päiväkirja Birders diary . .

Syyskuun ensimmäisenä olimme reippaita ja suuntasimme lahdelle pikaiselle aamuretkelle roikottaen samalla verkkojakin rantametsikössä – siis ennen tavallista työpäivää. Ja eihän tuo hukkaan mennyt, kun saimme taas viisi pohjansirkkuakin renkaisiin ja toki toistakymmentä muutakin lintua hilunnettiin.

Kuun alussa pikkujoutsen oli yhä Siikalahden rantapelloilla ja lahdella näkyi tusinaa jalohaikaraa. Kylällä näki vielä pähkinähakkia sekä hemppoperhettä, jollaista en ollut ennen Parikkalassa nähnytkään. 2.9. näkyi pihassa taas samainen mustaleppälintu ja tätä näkyikin sitten päivittäin reilun viikon ajan.

3.9. lenkillä näkyi kylän rannassa tylli. Illalla olimme laskemassa Savon poikien kanssa kurkia ja ynnäsimmekin niitä 610 kappaletta. Illan jo pimennyttyä teimme kuitenkin illan parhaan haviksen, kun tietä pitkin käveli suoraan meitä kohti ilves! Sinirinta varoitteli sitä parin metrin päästä, mutta valitettavasti auto saapui tietä pitkin ja ilves loikki ruovikkoon piiloon. Ollessani itse laittamassa verkkoja pauloille, jotta ovat valmiina aamulla, muut näkivät ilveksen taas ja sehän käveli tietä pitkin lopulta patotien lavan ohi. Valitettavasti oli jo aivan pimeää kuville.

4.9. näkyi lahdelle aamulla ajaessa auton valoissa kehrääjä. Siikalahdella staijasimme ja verkkoilimme poikien kanssa ja saaliiksi tuli 11 pohjansirkkua parikymmentä muuta lintua. Muut havainnot jäivät vaisuiksi. Yksinäinen valkoposkihanhi oli saapunut metsuriporukkaan. Kylältä hoidimme mulelin vielä pojille, ennen kuin heidän piti lähteä junalle.

5.9. verkkoilimme taas ja pohjansirkkuja tuli nyt verkosta vain 5 lintua, mutta yhteensä 13 lintua havaittiin paikallisena ja muutolla näiden lisäksi. Kovin verkkoylläri oli todella myöhäinen viitasirkkalintu ja muita lintuja rengastettiin 25 kappaletta. Verkkoilun ohessa kuului vauhdikkaasti edennyt taigauunilintu, lapinkirvinen muutti äännellen ylitsemme, nuori naaras muuttohaukka näkyi pariin otteeseen ja lahdella kävi 43 kanadanhanhen parvi ym.

Päivällä kävimme vielä kuvailemassa Tarvaslammen piilokojussa, jossa ei kuitenkaan näkynyt ihmeempää. Tiltaltista sentään saatiin kuvia.

6.9.mainittavimmat havainnot olivat Jarvan Ilkan perheen kanssa patotiellä nähty sinirinta sekä tutut kolme lajia haikaroita ja hämärissä taas Muttelinmäessä näkynyt kehrääjä.

10.9. tein Saaren vesilintulaskennan, jonka saldo oli köyhääkin köyhempi. Myöhäinen kuovi näkyi muutolla ja taivaalta kuului lapinsirkun ääntä Kirjavalassa. Jyrkilässä oli 450 kurkea sekä harmaapäätikka ja Pohjanrannassa jalohaikara. Illalla Siikalahdella oli jo satakunta metsähanhea sekä 4 valkoposkea. Iltamuutolla näkyi liro ja paikallisena näkyi kolme pohjansirkkua.

11.9. verkkoilun ohessa näkyi metsureita jo 150 ja vapoja 22. Jalluja näkyi taas pitkästä aikaa 15 lintua ja harmaahaikaroitakin pari. Tyllin ääntä kuului taivaalta ja todella isokokoinen hetken ilmassa paikallaan lekutellut kirvinen näkyi muutolla. Valitettavasti se ei äännellyt ja meni turhan kaukaa, mutta eipä se mikään muu kuin isokirvinen voinut olla… Verkoilla oli aika vaisua, mutta sinirinta sekä kolme pohjansirkkua sekä parikymmentä muuta lintua rengastettiin. Pohjansirkkuja näkyi ja kuului muutolla viitisen lintua lisää.

Ja 12.9. verkkoilun saalis oli 3 pohjansirkkua (10 lisää havaittiin muutolla), 4 pyrstötiaista, hippiäinen, 4 tiltalttia, 2 sinirintaa, 4 rautiaista, peukaloinen ja parikymmentä muuta lintua. Oheishavainnot jäivät vähiin.

Iltapäivällä näkyi Särkisalmella pähkinänakkelipari ja illalla saimme hoitoon autoon törmänneen hiirihaukan. Lintu alkoi pikkuhiljaa onneksi toipua ja seuraavana iltana se sai kyydin Pyhtään lintuhoitolaan.

15.9. näkyi lahdella 26 muuttavaa sepelhanhea, joita oli mennyt aamulla paljon, mutt itse oli ollut töissä. Ruokatunnilla ja töiden jälkeen näkyi enää valkoposkia, joita meni noin 18000 muuttavaa ja paikallisia oli saapunut noin 6000 lintua. Lahdella oli myös muita vesilintuja runsaasti, mm. 28 lapasorsaa, 50 tukkasotkaa, pari uiveloa jne. Näin myös 4 muuttavaa sinisuohaukkaa, yhden turhan kaukaisen naaraspukuisen arosuohaukan näköisen, pari piekanaa, pari ampuhaukkaa ym. Olisipa osunut tällainen muuttopäivä mieluummin viikonlopulle…

16.9. laskimme Hannan valinnaisen biologian kurssin lukiolaisten kanssa illalla patotiellä 955 yöpymään mennyttä kurkea ja kymmenen jalluakin nähtiin. Illalla kotiin ajellessamme näkyi patotiellä auton valoissa tylli, joka viihtyikin sitten tien varressa pari seuraavaakin päivää.

17.9. oli vuorossa taas Saaren laskennat, jonka parhaita havaintoja olivat Akonpohjassa edelleen ollut harmaasorsa, pikkutikka sekä 3 muuttavaa tylliä, Tarassiilla kellunut 15000 valkoposkihanhen parvi sekä mustalintu, Jyrkilässä parin sadan laulujoutsenen seurassa ollut pikkujoutsen sekä Pohjanrannassa ollut suosirri.

18.9. olimme taas Siikalahdella, jossa verkkoilun ja staijailun ohessa kuvailimme tylliä sekä kolmea sinirintaa. Pikkusirri laskeutui hetkeksi patotielle ja verkoista tuli vielä 4 pohjansirkkua ja kuusi lintua havaittiin muutolla. Reilut 30 muuta lintua rengastettiin. Iltapäivällä bongasimme vielä Tyrjältä löytyneen hiiripöllön.

19.9. verkoilla oli hiljaista ja viimeiset pohjansirkut havaittiin – yksi rengastettiin ja yksi muutti. Tylli oli yhä paikalla, sepelhanhia näkyi muutama pikkuparvi – yhteensä 120, kurkia oli yhä 631.
20.9. ruokatunnilla näkyi muuttava maakotka ja Huhmarisen joutsenlössissä oli viisi pikkujoutsenta kuvattavana. 21.9. ruokiksen paras havainto oli muuttava muuttohaukka. Illalla näkyi taas kymmenen päivän kateissa olon jälkeen jo edellisiltana Hannan vilaukselta näkemä mustaleppälintu. 22.9. näkyi ruokiksella taas maakotka ja illalla näkyi vielä muuttava kalasääski. Muleli näkyi viimeistä kertaa.

24.9. Saaren laskentakierros oli tylsääkin tylsempi. Hanhetkin olivat kateissa! ilmeisesti erilaiset pelottelutoimet pelloilla toimivat? Tai sitten pitkään vallinneiden hyvien muuttokelien ansiosta massa olivat mennee kovaa etelään? Pohjanrannan jallu sekä Pohjasuon ampuhaukka olivat ainoat mainittavat havainnot. Seuraavana kunnon vesisadepäivänä urheilimme Hannan kanssa Pohjanrannan kahlaajapressut pois. Kokeilumme oli ollut valitettavan epäonnistunut. Kesä oli ollut liian lämmin ja kuiva ja pressumme olivat siksi aivan liian kaukana rannasta eivätkä näin olleet tarpeeksi märässä, jotta hapettomuus olisi tappanut pressujen alta myös kasvien siemenet.

Ja kuten kaikkina muinakin viikonloppupäivinä syyskuussa, kun ei satanut, olimme sunnuntaina 26.9. taas Siikalahdella staijaamassa ja verkkoilemassa. Vielä tuli verkosta mustapääkerttukin, mutta muuten oli vaisua. Pari nuolihaukkaa ja haarapääsky nähtiin vielä ja jalohaikaroita oli vielä kymmenen lintua.

Viikolla jallut vähenivät ja 28.9. näkyi vielä kahdeksan ja tämän jälkeen näin enää viittä lintua. 29.9. lauloi ruokokerttunen hetken lavan vieressä, mutta muuten loppukuun havainnot olivat yhtä tyhjän kanssa.

Lokakuun ensimmäisenä tein taas Saaren laskennan ja yhä vain harmaasorsa kellui Akonpohjassa ja yllättäen järvellä näkyi myös koiras punasotka. Muuta mainittavaa ei sitten näkynytkään, hanhiakin vain toista tuhatta – vakiopelloilla ei ainoatakaan.

Viikonloppuna jatkoimme vielä viimeisen kerran Siikalahden staijia ja verkkoilua. 2.10. oli hiljaista, mutta yllättäen näimme jopa 30 muuttavaa hemppoa. Koskaan ennen en ollut Siikalahdella edes havainnut syksyistä hemppoa! Verkoista tuli vain 28 lintua seitsemää tavallista lajia. Päivällä rengastimme kirjaston läheltä pähkinänakkelin ja illalla roikotimme saunareissulla verkkoja Tarvaslammella parin tunnin ajan ja saimmekin pari helmipöllöä renkaisiin. Kolmannen ääntä kuului vielä, kun purimme verkkoja ennen puoltayötä, jotta jaksaisimme aamulla herätä Siikalahdelle.

3.10. verkoilla olikin ihan kunnon meininki, kun tiaisia liikkui ensimmäistä kertaa enemmänkin. Verkoista tuli 66 lintu, pääosin talitiaisia ja punarintoja mutta vielä mm. pari tiltalttiakin. Soitimme myös ensimmäistä kertaa mustarastasatrappia, joka tuotti 12 ”muraa” sekä pari muuta rastasta. Staijihavainnot jäivät köyhiksi.

Iltapäivällä kävin Lappeenrannan Joutsenon Konnunsuolla bongaamassa tundraviklan kuukausipinnaksi. Vähältä piti, ettei lintu joutunut ampuhaukan saaliiksi! Tämä oli jo neljäs tundravikla, jonka näen Etelä-Karjalassa, joten aika hyvin niitä täytyy tätä kautta muuttaa! Konnarilla näkyi myös töyhtöhyyppiä, suokukkoja, kapustarintoja, muutama sinisuohaukka, pari uuttukyyhkyä sekä muutamia tuttuja orneja.

Paluumatkalla bongasin vielä punakaulahanhen Imatralta. Löysin linnun ensin Vuoksesta kellumasta mutta pian se siirtyi parven mukana Pajarinpellolle, jossa se oli pari päivää jo viihtynyt. Sain linnusta jonkinlaisia kuvia, mutta valo oli valitettavasti aika surkea.

Viikolla jatkoin ruokiskäyntejä Siikalahdella, mutta aika ajanhukkaa taivaan tuijottelu täällä on tähän aikaan.

J.A.

Heinäkuun lopussa ei ihmeitä tapahtunut. 30.7. teimme taas SSP:n ja rengastimme punarinnan, musta- ja laulurastaan, 11 ruoko- ja 7 viitakerttusta, 7 herne-, 6 pensas- ja 2 lehtokerttua, 10 pajulintua, sinitiaisen ja punavarpusen. Siikalahden iltakäynnillä näkyi kolme haikaralajia.

31.7. vuorossa oli Saaren vesilintulaskennat, joissa ei yllätyksillä mässäilty. Pohjanrannassa näkyi sentään 3 jalohaikaraa, 2 lapin- ja 2 pikkusirriä sekä pikkutylli ja Tarassiinlahden läheisellä pikkulutakolla vielä 2 jalohaikaraa lisää. Myös muutama pikkulepinkäinen näkyi eli ei laji sentään ihan kadonnut ole.

2.8. Joukionsalmessa näkyi 300 valkoposkihanhea sekä tuttu tundrahanhi ja 3.8. Pohjanrannassa 3 jallua, suosirri sekä 2 lapinsirriä ja Maironiemessä 6-tien päällä kaarteli haarahaukka. Kylällä näkyi taas pari hakkia ja ohiajaessa hakkia tai hakkeja näkyikin nyt lähes päivittäin. Kylälle alkoi myös pikkuhiljaa kertyä valkoposkihanhia. Jostain syystä ensimmäistä kertaa ikinä Joukion linnut siirtyivät kylän nurmikoille ja saimmekin luettua muutamia omia renkaitamme.

5.8. Pohjanrannassa näkyi taas tundrametsähanhi sekä tylli ja uuttukyyhky ja 7.8. oli taas SSP, jonka saldoa olivat punarinta, 3 ruokokerttusta, viitakerttunen, herne-, pensas-, 4 lehto- ja mustapääkerttu, tiltaltti, 2r+1k pajulintu sekä 2 punavarpusta. Näimme myös ylitsemme lentäneet haarahaukan ja merikotkan. Päivän kovin havainto löytyi kuitenkin, kun olimme kantamassa tavaroitamme autolle. Hanna löysi pellolta ampiaishämähäkin! Havainto oli ensimmäinen koskaan Karjalasta!

8.8. vessulaskenta tuotti merikotkan Akonpohjassa, tyllin ja pikku- sekä lapinsirrin Pohjanrannassa, 35 mustalinnun muuttoparven Suurenjärvenlietteellä, nuoren pikkulokin sekä valkoposkihanhen Tarassiinlahdella sekä Nivalahdelta vastarannalla näkyneen jalohaikaran. Siikalahden iltakäynnillä näkyi taas kolme haikaralajia.

13.8. lahdella näkyi yhtä aikaa ilmassa 12 kalasääskeä ja 14.8. SSP:ssä saaliina tuli metsäkirvinen, punarinta, leppälintu, 3 herne-, 4 lehto-, 8 pensas- ja 1 mustapääkerttu, 6 pajulintua, 4 sini- ja 2 talitiaista sekä 2 pajusirkkua. Päivällä osallistuin Parikkalan ja Rautjärven Sanomien maastojuoksutapahtumaan ja yllättäen Harjulinnan kentällä laidunsi jalkapallokentällä valkkareiden seurassa tuttu tundrahanhi, jota näkyikin sitten päivittäin hanhiparvessa eri puolilla kylää. Välillä parvi oli jopa meidän pihanurtsilla.

15.8. pikakäynti Saarella tuotti Pohjanrannasta jallun, tyllin ja 3 lapinsirriä, Pohjasuon mulloksella näkyi haarahaukka sekä pari sinisuota, 13 tylliä ja 2 uuttukyyhkyä, Akanvaaran Tetrisuolla leijaili sama ”milvus”, sinisuohaukka sekä uuttukyyhky ja Akonpohjassa näkyi 32 nokikanaa.

16.8. kylän valkkariparvessa oli jopa 217 lintua ja illalla Siikalahdelta laskettiin 15 yöpymään menevää jalohaikaraa sekä 4 harmaahaikaraa. Kurkiakin oli jo 255.

17.8. kotipihassa äänteli hemppo, Siikalahdella näkyi liian kaukainen sirosuohaukka sekä lapinsirri ja illalla suuntasimme taas vessulaskentaan, joka alkoi mukavasti, kun tien yli juoksi keskikokoinen karhu! Akonpohjasta löysimme vielä naaras harmaasorsan 8 nuorukaisen kanssa sekä 3 nuorta heinätavia! Mutta loppukierros sujuikin sitten ilman yllätyksiä – tundrametsähanhi, pari jallua ja tylli sentään näkyi taas Pohjanrannassa ja kotiin ajellessa Rautalahdessa näkyi valkoposkihanhiparvi, joka paljastui samaksi kylällä liikkuneeksi, sillä joukossa oli tuttu tundrahanhi. Ja seuraavana aamuna parvi olikin taas kylillä.

20.8. lahden iltakäynnillä näkyi yhä 15 jallua, 5 harmaahaikaraa sekä kehrääjä. 21.8. aloitimme syysverkkopyynnit taas Siikalahden rantametsikössä ja saimme heti mukavasti 53 lintua, joista oikein mukava osa oli projektilajeja. 12 punarintaa, leppälintu, musta- ja laulurastas, 3 ruokokerttusta, viitakerttunen, 2 herne-, 3 pensas-, 10 lehto- ja 7 mustapääkerttua, tiltaltti, 4 pajulintua, sini- ja 4 talitiaista, 2 peippoa, keltasirkku sekä 4 pajusirkkua sai renkaan jalkaansa. Aamulla näkyi myös pähkinähakki.

22.8. sunnuntaina vietimme kuvauspäivää ja suuntasimme aamusta Savon puolelle. Heti maakuntarajan ylitettyämme näimme eräällä hakkuaukealla yhdessä muuttaneet sinisuo- ja mehiläishaukan ja yllättäen löysimme paikalta myös isolepinkäisperheen! Sitten jatkoimme kaakkureita kuvaamaan. Poikanen oli emonsa kanssa lammella, mutta yllättäen koiras ei tuonut lainkaan ruokaa muutamaan tuntiin, jotka värjöttelimme lammen rannalla piiloissamme. Kertaalleen emo ja poikanen esittivät lentonäytökset, joka tietysti emolla oli varsin paljon ilmavampi, poikanen kun ei vielä noussut pinnasta mihinkään. Vaikka emo sujahti ohitseni melkoisella vauhdilla, onnistuin osumaan siihen parin kuvan verran ihan kiitettävästi. Kuvailun ohessa kuulimme lammen yli lentäneet järripeipon sekä kirjosiipikäpylinnun ja palokärkikin piti ihmeellisiä ääniä lähistöllä.

Päivän vietimme Hannan kuvauskojussa lähinnä punarintoja kuvaillen, mutta kävipä altaalla myös varpushaukka, joka tuppasi tulemaan vähän liiankin lähelle! Illalla suuntasimme vielä Saarelle, jossa Pohjanrannassa näkyi pikkutylli sekä 3 lapinsirriä ja Akanvaaran Tetrisuolla taas haarahaukka.

24.8. Siikalahden iltakäynnillä lahdelle saapuivat ensimmäiset 12 metsähanhea ja taas näkyi 15 jallua ja nyt jo 380 kurkea. Seuraavana aamuna kuului viimeisen kerran paikallisten valkoposkihanhen ääntä – Parikkalan pesivä kanta lähti taas muuttajien alta pois. Seuraavat pari viikkoa saa olla rauhassa… Päivällä sain tiedon, että Siikalahden pelloilla oli näkynyt pikkujoutsen, joka oli kuitenkin kadonnut. Sitä etsiessä Särkisalmella näkyi 53 kanadanhanhea, mutta kuukausipinnaa ei löytynyt mistään. Illalla oli taas vuorossa vessulaskennat Saarella. Akonpohjassa oli hengissä vielä 6 harmaasorsanuorukaista ja uivelokin oli saapunut paikalle. Pohjanrannassa oli vielä pari jallua ja Pohjasuon mulloksella 4 tylliä, muuten laskenta oli odotetun tylsä, sillä metsästys oli alkanut… .

26.8. löytyi pikkujoutsen alkuperäiseltä havaintopaikalta ja sain kuitattua tästä kesäpinnankin. Tiiran mukaan Suomesta oli vain kourallinen elokuisia pikkujoutsenhavaintoja aiemmin. Tällä tai lähipelloilla lintu näkyikin sitten muinakin päivinä. Ruokatunnilla näkyi aikainen muuttava ampuhaukka sekä kanahaukka. Illalla kävimme kuvailemassa Siikalahden piilokojulla mutta vain sinisorsia ja haapanoita osui lähemmäs – pari harmaasorsaa uiskenteli kauempana.

27.8. ruokiksella kuului muuttava pohjansirkku ja 28.8. oli viimeisen SSP:n vuoro. Aamu oli hiljainen mutta onneksi pikkuhiljaa lintuja alkoi tulla ja ihan mukavia lajejakin. Renkaan saivat metsäkirvinen, rautiainen, punarinta, sinirinta, 2 ruokokerttusta, viitakerttunen, 4 herne-, 2 pensas- ja 1 lehtokerttu, 2 pajulintua, 4 sini- ja 1 talitiainen, 3 pikkulepinkäistä, pajusirkku sekä 6 pohjansirkkua, joista viisi saimme atrapilla SSP:n ulkopuolella.

Sunnuntaina pyysimme taas Siikalahdella ja nyt pohjansirkuatrapit raikasivat. Saalista tulikin; rautiainen, 14r+2k punarintaa, punakylkirastas, ruokokerttunen, 2 herne-, 2 pensas-, 6 lehto- ja 8r+1k mustapääkerttua, 2 tiltalttia, 3 pajulintua, 3 sini- ja 5 talitiaista, peippo sekä huikeat 28 pohjansirkkua, joita havaittiin muutollakin ainakin 10 lisää. Aamulla meidät ohitti myös kaksi nuorta haarahaukkaa etelään peräkkäin matkaten ja vihdoin taivaalta kuului vuodariksi lapinkirvisen ääntä.

30.8. pohjansirkkuja kuului pari muutaman minuutin aamukäynnillä patotiellä. Työpäivän jälkeen kotipihassa odotti mukava yllätys, kun roskakatoksen edustalla pomppi nuori mustaleppälintu. Onneksi minulla oli kameralaukku selässä ja sainkin linnusta kohtuullisia kuvia sen liikkuessa vilkkaasti pihapiirissämme. Lintu näkyi vielä myöhemminkin, kun Hannakin oli päässyt töistä kotiin, mutta lähelle se ei päästänyt.

Kuun viimeisenä kuittasin aamusta pikkujoutsenen taas päiväpinnoihin ja illalla teimme taas vessulaskennat. Samaa sontaa samassa paketissa, harmaasorsia enää kolme ”hengissä”, tundrametsähanhipari Pohjanrannassa ja lapinkirvinen Suurenjärvenlietteellä. Mm. Kanavalampi oli täysin tyhjä – lintuja nolla! Illalla fiilistelimme vielä kesän päätöksen Siikalahdella kurkia ja jalluja katsellen ja näkyipä ohessa kaulushaikarakin ja kuului yötaivaalle äännellen noussut pohjansirkku.

J.A.

20.7. alkoi muutaman päivän loma ja lähdimme päivällä ajelemaan kohti pohjoista. Stoppasimme Kontiolahdella Linnunsuon kosteikolla, jolta ei löytynyt toivomiamme kahlaajamääriä, mutta pari suosirriä, suokukko, kolme mustavikloa, metsäviklo, pikkutylli sekä tietysti valkovikloja ja liroja sekä pari pikkulepinkäistä.

Illaksi ajoimme Kuhmoon Jongunsalolle, jonne pystytimme teltan ja kömmimme nukkumaan. Aamulla 21.7. kävimme käppäilemässä Hiidenportilla ja vajaan kymmenen kilometrin aamukävelyllä havaitsimme joitakin pikkukäpylintuja, järripeippoja sekä tilhen, muttemme mitään sen kummempaa. Maisemat ja vanhat metsät olivat kuitenkin hienot.

Ajelimme päivällä Wildlife Safaris Finlandin keskukselle ja levättyämme jonkin aikaa huoneessamme lähdimme ennen viittä kojuille. Pääsimme lampikojullemme hieman viiden jälkeen ja asettauduimme kuvausvalmiuteen eli pakkasimme tavarat sängyille, eväät ulottuville ja kamerat kiikkuineen kuvausvalmiuteen. Samalla ruoat kylvettiin lammen rantaan ja odotus alkoi.

Puolen tunnin odottelun jälkeen saapuivat selkä-, harmaa- ja kalalokit, muutama korppi sekä muutama kymmentä varista. Mutta pian niiden perään saapui lammen rantaan ensimmäinen susikin!

Aloimme tietysti kuvata sutta, joka hitaasti eteni lammen rantaa kohti eväitä ja pian tämän perässä saapui toinenkin, lähes saman näköinen susi. Tunnistimme ensimmäisen lähinnä käytöksen perusteella pennuksi ja jälkimmäisen lauman johtajaurokseksi. Ensimmäinen susi kulki varovaisesti häntä tiukasti jalkojen välissä mutta toinen kulki rennommin ja vauhdikkaammin häntä suorana. Molemmat nappasivat lihapalan mukaansa, kun samoille apajille saapui karhukin.

Toinen susi ja karhu viipyivät näkyvillä kauan. Tuntui, että karhu meinasi syödä kaiken kerralla. Lopulta nämäkin otukset lähtivät takaisin metsään, jonka jälkeen seurailimme tovin lokkien ja varislintujen touhuja sekä haarapääskyparin poikasten ruokkimista naapurikojun lipan alle.

Klo 20:30 saapui rantaan pari isokokoista, ilmeisesti koirasahmaa, jotka esiintyivät todellakin edukseen, sillä ne ottivat lyhyesti yhteen lammen vastarannalla.

Koirasahmojen jälkeen saapui vielä naaraskin, joka viihtyikin näkyvissä paljon pitempään ja sitä päästiin kuvaamaan oikein mukavasti.

Sitten olikin taas hiljaista, kunnes klo 21:15 saapui karhu kojumme sivustalle. Se oli tulossa pitkoksia pitkin aivan suoraan kojuamme kohti! Minun oli pakko hieman liikahtaa, että se näki liikettä ikkunan läpi ja poistui pitkoksilta kojumme takaa kiertäen kohti evästarjoilua.

Ilta hämärtyi ja lopulta klo 22:15 päätimme alkaa nukkumaan sillä olimme nyt kuvaus- emmekä katselureissulla ja valo alkoi olla huono kuvaukseen sillä sade oli alkanut – ja eipä elukoitakaan ollut taas näkynyt.

22.7. Yöllä satoikin sitten ihan kunnolla! Hanna oli jossain vaiheessa alkuyöstä käynyt hereillä ja nähnyt pari karhua yhtä aikaa lammen vastarannalla. Itse heräsin klo 01:30 karhun ääntelyyn. Herätin Hannankin ja näimme yllättäen karhun pulahtavan lampeen uimaan! Se polski lammen päädyssä edestakaisin lähes kymmenen minuutin ajan, ennen kuin lopulta nousi takaisin rantaan ja katosi metsään.

Vielä aamulla klo 4:40 oli karhu etsimässä ja syömässä viimeisiä eväitä. Mutta aamulla herättyämme emme enää nähneet kuin telkän, lokkeja sekä joitakin keltavästäräkkejä.

Paluumatkalla tienvarressa poseerasi litimärkä koppelo poikasensa kanssa.

Päivällä nukuimme Kuikan kämpän majoituksessa ja taas viideltä lähdimme kojuilemaan. Tällä kertaa menimme suokojuun “Paratiisiin”, jonne sisään päästyämme näimme jo karhun odottavan suon laidalla. Niinpä laitoimme kaiken saman tien taas valmiiksi ja kun ruokatarjoilut olivat paikoillaan, ei meidän tarvinnut kauan odotella, kun kaksi nallea saapui toinen rauhallisesti kävellen ja toinen vauhdikkaasti juosten suon poikki.

Myös korpit ja lokit sekä haarahaukka saapuivat hakemaan eväitään ja me yritimme saada haarahaukasta kunnon lentokuvia. Lintu oli todella vauhdikas eikä kertaakaan laskeutunut. Onnistuimme kuitenkin saada siitä muutamia oikein kelpo kuvia.

Ihme kyllä ahmakin kävi paikalla karhujen kanssa samaan aikaan, mutta ei sentään uskaltanut mennä apajille vaan piiloutui jonnekin kojumme taakse. Kun nallet vartin päästä lähtivät, kuului kojumme takaosasta kolahdus ja kohta ahma hölkötteli rauhallisesti editsemme. Ilmeisesti ahma oli ollut nalleja piilossa kojumme eteisessä ja sen lähtiessä roikkuva pressuovi oli kolahtanut!

Aika pitkän saimme seurailla korppeja, variksia, lokkeja sekä kulorastasperhettä ennen kuin 19:10 Hanna näki suden vilaukselta ja kohta se saapuikin näkyviin vähäksi aikaa. Tuntia myöhemmin kuului jostain kovaa karhun möykkää, mutta näkyville tämä vihaiselta kuulastanut otus ei tullut. Mutta pian suon takaa saapui susi karhun kanssa yhtä aikaa. Nämä kaverukset tuntuivat jopa liikkuvan kimpassa. Susi tuli lopulta aivan kojumme edestä ja jopa istui yhden kojun edustalla vähän aikaa. Harmi, että juuri siinä kojussa ei ollut ketään kuvaamassa. Ja pian perään saapui alfauros kojujen välistä. Kuvia tuli taas ja paljon!

Aika pitkän hiljaisuuden jälkeen kuului kojumme takaa suden ulvontaa, jota onnistuin jopa äänittämään! Arvelimme, että oliko kyseessä alfasuden lauman kokoon kutsu-ulvonta, johon kuulimme vastauksia ainakin kahdesta suunnasta. Ja pian saimme todeta olleemme oikeassa, kun suon taakse saapui ensin yksi nuori susi upea vaalea alfanaaras perässään. Nämä kulkivat suon laitaa ohitsemme ja pian näiden perässä saapui vielä yksi nuori susi, joka hitaasti jolkotteli editsemme samaan suuntaan muiden perään.

Ennen kuin kävimme nukkumaan, kävi nalle vielä pariin otteeseen, mutta lopulta oli liian pimeää.

23.7. aamulla heräsimme aikaisin, sillä suolla oli sumua ja saimmekin yhdestä nallesta kuvia sumuisella suolla. Mutta sekin katosi pian sumuun. Valot olivat aamulla upeat mutta valitettavasti elukoita emme enää nähneet, vain muutamia lokkeja ja korppeja.

Päivällä söimme ja latailimme vielä akkuja keskuksella ja vasta sitten lähdimme ajelemaan. Matkalla näimme pyypoikueen ja Hanna törmäsi metson munapesään käppäillessämme hetken yhdessä vanhassa metsässä. Ajelimme lopulta Lieksan Patvinsuolle Rauvunvaaraan telttaa pystyttämään.

24.7. aamulla suuntasimme Patvinsuon Terettille tutulle kävelylle. Linnut olivat todella vähissä mutta Ilomantsin puolella Terettin tornilla näimme yllättäen muuttohaukkaparin! Maisemat olivat yhä hienot.

Aika aikaisin suuntasimme lopulta Erä-Eerolle, jossa tapasimmekin Eeron saman tien. Saimme hieman evästä kämpällä, jossa jutustelimme Eeron kanssa samalla paria muuta porukkaa saapuviksi odotellen, mutta lopulta nämä kaksi porukkaa eivät saapuneet lainkaan. Ainakin toisen porukan olisi pitänyt olla tulossa, toinen oli tiedetty epävarmaksi.

Niinpä lopulta sovimme, että menemme kojuille jo edeltä laittamaan kaiken valmiiksi, kun Eero jäi vielä odottamaan, josko kuitenkin joku saapuisi myöhässä. Matkan varrella näimme aivan tolkuttoman määrän suruvaippoja teiden varsilla ja niitä oli runsaasti myös kojuilla. Olimme vasta yhdessä kojussa tutkailemassa, olisiko koju se, johon jäisimme, kun yllättäen koirasahma saapui touhuamaan kojun eteen! Niinpä otimme ensimmäiset kuvat ilman kiikkuja, mutta lopulta ehdimme laittaa nekin valmiiksi ja saada vielä lisäkuviakin, ennen kuin ahma ui lammen poikki sorsaparvien keskeltä lammen vastarannalle nousten ja rinnemetsään kadoten.

Kohta saapui Eero laittelemaan evästä eri puolille lampea ja ehdimme vielä hieman haastellakin, ennen kuin Eero toivotti meille hyvää kuvausyötä ja lähti. Sovimme tulevamme kojulta poiskin itseksemme ja lähtevämme sitten ajelemaan eli meidän takia ei tarvitsisi sen kummemmin enää mitään vaivautua tekemään.

Klo 18:30 saapui naarasahma vastarannalle ja lopulta sillan yli lähemmäs ruokakätköjä tyhjentämään. Puoli tuntia se touhusi näkyvissä ennen kuin lähti iso lihakimpale suussaan. Sillä oli kaiketi poikaset jossain odottamassa. Klo 19:20 saapui seuraava naarasahma, joka touhusi samaan tapaan puoli tuntia ja lähti sekin pois lihakimpaleen kanssa.

Ja seuraavaksi klo 19:55 oli vuorossa kolmas, kaikkein tummin saman kokoinen, ilmeisesti siis naarasyksilö, joka kuitenkin oli näkyvillä vain kymmenisen minuuttia mutta saapui kohta uudelleen vastarannalle, josta löysi vielä ison lihakimpaleen, jonka kanssa lähti.

Klo 20:45 saapui vastarannalle emokarhu kolmen pienen pennun kanssa! Olimme aivan hiiren hiljaa ja lopulta ne saapuivat tukkia pitkin tutkailemaan evästarjontaa. Emo kuitenkin nappasi ensimmäisen löytämänsä lihakimpaleen ja koko porukka ryntäsi vauhdilla metsään.

Pian saapui pari aiemmin näkemäämme naarasahmaa yhtä aikaa mutta ne olivat vain vähän aikaa näkyvillä. Klo 22:10 kuulosti siltä kuin joku otus olisi käynyt kojumme alla – ensin kuului tömähdys ja sitten tuhinaakin mutta mitään emme nähneet. Ja heti perään oli vastarannalla yhtä aikaa kolme pienikokoista ahmaa, joista vain yksi aiemmin tuttu tuli lopulta kunnolla esille. Kaksi lyhyesti näkynyttä tummaa ahmaa lie ollut uusia – ehkä nuoria ahmoja, sillä ne kisailivatkin hetken keskenään murahdellen.

Klo 23:00 näkyi vielä nallemamma kolmikkonsa kanssa vastarannalla, mutta ne lopulta kiipesivät rinteeseen piiloon. Ja sen jälkeen emme enää nähneet muuta ja kävimmekin pian nukkumaan.

Aamuyöllä kolmen jälkeen yksi tuttu ahma oli touhuilemassa mutta lähti saman tien ja tuntia myöhemmin näkyi toinen tuttu yksilö vastarannalla mutta aamun valjettua saimme tyytyä kuvaamaan korppiperhettä sekä lokkeja. Vielä seitsemältä kuulimme kuinka joku otus, ilmeisesti karhu, käänteli kiviä jossain katselukojun takana mutta mitään emme nähneet. Ja kahdeksalta lähdimmekin sitten käppäilemään autolle.

Kuulimme vielä käen kukuntaa ja pian näimme ensin metsokukon ja perään koppelon poikasten kanssa. Myöhemmin näimme vielä teeren poikasen sekä pyypoikueen, joka meinasi lentää autoamme päin. Kävimme taas käppäilemässä Kontiolahden Linnunsuolla, jossa havainnot jäivät vielä edelliskäyntiäkin vaatimattomammiksi.

Lopulta olimme kotona ja reissussa oli kameroihimme kertynyt molemmille parikymmentä gigaa kuvia ja mehän kuvaamme yhä ainakin toistaiseksi Jpeg-kuvia eli niitä oli tullut aika paljon. Paljon on tässä tapauksessa noin 8000 kuvaa!

J.A.

Heinäkuun 1.-2. kävimme yöllä vielä tekemässä lopullisen varmistuksen, että kääpiöhuitti ei enää ollut maisemissa tai ainakaan se ei ollut mitenkään hoidettavissa. Ohessa löysimme sarvipöllöpoikueen sekä parhaana yllärinä viiriäisen, joka huuteli Kuposenmäen vieressä. Näimme myös 6 muutolle noussutta pikkukuovia ja oli hauska nähdä nokikanan lentelevän järveä ympäri – lopulta sekin varmaan nousi muutolle?

2.-3.7. suuntasimme Veikka Kososen ja Oskari Sauniston kanssa koko yön kierrokselle Saarelle. Aiemmin löytämäämme huuhkajaa ei enää kuulunut ja niinpä mitään havaintoja ei tullut ennen puoltayötä. Kuposenmäen viiriäinen oli mukavasti yhä äänessä mutta aikalailla maatalon pihapiirissä, joten suunnittelemamme rengastusyritys jäi tekemättä. Suurenjärvenlietettä kohti ajellessamme nousi tieltä suopöllö lentoon ja jäi aivan tien viereen puuhun ja pääsimme katsomaan sitä auton ikkunoista vain parin metrin päästä. Lietteellä oli hiljaista ja sumuista mutta Jyrkilästä löytyi sitten sarvipöllön poikasia kahdeksan kappaletta, ilmeisesti kolme eri poikuetta – yksi emokin näkyi lyhyesti lennossa.

Muuten oli kuitenkin käsittämättömän hiljaista. Ruisrääkkiä ja viitakerttusia tietysti kuului ja pari luhtahuittia ja yksi kehrääjäkin mutta muut kerttuset ja sirkkalinnut olivat täysin kateissa. Aamua odotellessa yritimme pyydystää yhtä ruisrääkkää, mutta se karkasi pariin otteeseen riimuverkosta. Ja heti pyyntiyrityksen jälkeen kuuluikin kuhankeittäjä, kun kello alkoi olla kolme. Kivitaskupoiukueen Karinmäessä ja uuttukyyhkyn Kuussaaressa nähtyämme jatkoimme kohti Akonpohjaa.

Akonpohjan Selkäsaarentien päähän, jossa jo vauhdista kuului pensassirkkalintu. Pyydystysvälineistöä esiin kaivaessamme Hanna kuuli ”pensselin” takaa toisenkin sirkkalinnun, jota epäili heti viirusirkkalinnuksi. Lähdin itse mikrofonin kanssa kuuntelemaan lintua lähempää, mutta se ilmeisesti lauloi vain lyhyitä pätkiä ja aina samaan aikaan täysillä surisseen ”pensselin” kanssa, joten varmistus lajista jäi vielä auki. Päätimme laittaa verkot pystyyn ja yrittää saada molemmat linnut kiinni. Kohta verkko olikin pystyssä ja viirusirkkelihän reagoikin atrappiin todella voimakkaasti. Ensin näimme ja kuulimme linnun hyvin ja sitten se singahti kohti verkkoa. Hiiren lailla se pari kertaa ryömi verkon ali mutta lopulta jäi kiinni alapaulaan. Ja pian oli ”lanceri” rengastettu, mitattu ja punnittu sekä tietysti kuvattu ja se vapautettiin takaisin samaan pakettipeltoon.

Yritimme vielä pyydystää pensassirkkalintuakin, mutta se osui kerran verkkoon muttei jäänyt kiinni ja sen jälkeen kiusasi meitä laulamalla mm. verkkopaulalla, joten päätimme antaa sen olla. Rengastusten ohessa olimme kuulleet myös kultarinnan ja luhtakerttusen sekä nähneet kolme nuorta tikliä sekä pikkukuovin.

Alkuperäisen suunnitelman mukaan jatkoimme aamuksi etsimään sinipyrstöjä Melkoniemen metsistä. Tavoitteena oli löytää Etelä-Karjalan ensimmäinen pesintä. Kuukkelimetsissä etsinnät eivät kuitenkaan tuottaneet tulosta. Seuraavaksi kävimme poikien kotimaakunnan puolella Savossa tarkistamassa, että kaakkuri hautoi pesäsaarekkeessaan.

Jatkoimme seuraavaksi Oronmyllyn tienoille, josta olimme aiemmin löytäneet naaraaksi epäilemämme linnun, kuulimme ensin pari kertaa idänuunilinnun kutsuääntä ja kohta myös sinipyrstön hiittailua. Kiiruhdimme ääntä kohti ja varoitteluhan voimistuikin kunnon raksutukseksi. Kauempana lauloi koiraskin vielä kuin varmistukseksi, että nyt taisi tärpätä. Istuimme asemiin raksuttavan naaraan lähelle ja pian näimme molempien emojen kantavan ruokaa erään ryteikön sisään. Yritimme lyhyesti etsiä pesääkin, mutta päätimme jättää lopulta emot rauhassa ruokkimaan jälkikasvuaan, mutta suunnittelimme palaavamme paikalle pian hieman paremmalla ajalla. Pojilla alkoi kuitenkin olla jo kiirus junalle.

4.7. palasimme Hannan kanssa aikaisin aamulla takaisin etsimään sinipyrstön pesää mutta pesäpaikalla olikin hiiren hiljaista! Pariin tuntiin emme havainneet kuin aika kaukana laulaneen koiraan sekä toisen hyvin kaukaa kantautuneen koiraan laulun. Niinpä päätimme etsiä lintuja lähistöltä ja pian löysimme varoittelevan naaraan ja sitä kauempaa seuraamalla paljastui poikanen kaatuneen puun alta. Rääpäle lensi jo pitkän matkan Hannaa karkuun mutta onneksi se löytyi vielä ja saimme sen kiinni ja renkaisiin. Toinen poikanen löytyi aika korkealta puusta, josta se lensi parikymmentä metriä mutta jäi sitten alemmas oksalle, josta sen sai helposti hiipimällä kiinni. Enempää emme kuitenkaan poikasia löytäneet, vaikka varmasti niitä lähistöllä vielä oli. Ne olivat kuitenkin levinneet niin laajalle alueelle, että emoa seuraamalla paikka ei paljastunut, sillä päästyämme emoa lähelle, se siirtyi aina seuraavan poikasen luokse jne. Kävimme vielä illallakin paikalla mutta poikaset olivat yhä vain kauempana pesästä ja toisistaan, joten emme löytäneet niitä enää ainoatakaan.

Illalla suuntasimme Elissan kanssa Saarelle, jossa Kuposenmäeltä näimme ensin järvellä tundrametsähanhiparin sekä valkoposkihanhiparin ja lopulta viiriäinen alkoi pytpytellä ja se olikin nyt ihan hyvässä paikassa rengastusta ajatellen, mutta se ei kiinnostunut juuri lainkaan atrapista eikä näin osunut riimuverkkoomme. Ennen puoltayötä jatkoimme yrittämään viirusirkkalintua, jonka pari bongaria oli vielä edellisyönä kuullut mutta useammalta lintu oli jäänyt kuulematta. Pensassirkkeli surisi yhä vain täysilla ja rantaan kuului myös paikalla jo pitkään olleen ruokosirkkalinnun surina. ”Rusilia” ei ollut kuulunut rantaan pitkään aikaan, kun kasvillisuus oli sitten kevään rehevöitynyt, mutta nyt se oli selvästi tullut lähemmäksi rantaa. Viirusirkkeliä ei kuitenkaan enää löytynyt.

5.7. mainittavin havainto oli Kangaskylälle perinteiseen paikkaan ja aikaan ilmestyneet pähkinähakit, joita oli paikalla poikue, jossa emot ruokkivat kahta poikasta. Olisi kiva tietää, missä nämä oikein pesivät?

7.7. näkyi pikkulepinkäispari Tetrisuolla sekä ensimmäinen jalohakara ja 400 kottaraista Siikalahdella. 10.7. oli SSP, joka oli yhä vain hiljainen: 2 punarintaa, 1 kontrolli ruokokerttunen, 1 hernekerttu, 10 r + 1 k pensaskerttua, 2 lehtokerttua, 2 kirjosieppoa ja 1 punavarpunen.

12.7. alkaen jalohaikaroita alkoi näkyä pari-kolmea säännöllisesti ja iltakäynneillä näkikin yleensä kolmea lajia haikaroita. Kuun puolivälissä kävimme talkoilemassa Pohjanrannan kahlaajamutelikkoa isommaksi, mutta kuivan ja kuuman kesän jälkeen mutelikko ei aivan siinä kunnossa ollut kuin olisimme toivoneet. 15.7. kävimme rengastamassa valkoposkihanhia Joukiossa isolla porukalla ja saimmekin upeasti renkaisiin 38 ad ja 22 pull ja lisäksi kontrolloimme 6 aikaisempina vuosina rengastamaamme lintua. Mukana pyynnissä olivat lisäksemme Matti Lötjönen, Miika ja Elissa Soikkeli, Juho Saukkonen sekä Merja Laari.

17.7. oli taas SSP ja saaliiksi saimme 1 taivaanvuohen, 1 mustarastaan, 1 laulurastaan, 1r + 1k ruokokerttusta, 2 viitakerttusta, hernekertun, 4r + 1k pensaskerttua, 4r + 2k lehtokerttua, 2r + 1 k pajulintua, 1 kirjosiepon, 1 sinitiaisen, 2 talitiaista, 3 viherpeippoa ja 1 punavarpusen. Ohessa näimme ja kuulimme lyhyesti Kirkkolahden yllä lentäneen punakuirin.

18.7. Pohjanrannassa mutelikolla ei ollut juuri liikettä, mutta rannan minilietteeltä löytyi pari suosirriä ja mustaviklo muutti ylitsemme. Pari haarahaukkaa kierteli järven toisella puolella. Pesintä lienee lähistöllä? Ja seuraavana päivän mainittavimmat olivat pari uuttukyyhkyä Tetrisuolla sekä iltaretkellä taas näkyneet kolme lajia haikaroita.

J.A.

Lapista palattuani teimme 10.11.6. muutaman tunnin yöretken Siikalahdelle ja lähipaikoille. Lahdella näkyi sarvipöllö ja kuului ruisrääkkä sekä kolme luhtahuittia. Bongasimme myös Lötjösen Matin löytämän ruokosirkkalinnun, joka oli yleistä bongausta ajatellen mahdottomassa paikassa.

12.6. yöllä teimme kunnon yökierroksen Saarelle, jossa Akonpohjassa kuului kolme kaulushaikaraa. Pohjasuolla näkyi sarvipöllö sekä kuului luhtakerttunen. Suurenjärvenlietteellä näkyi suopöllö sekä töyhtöhyyppiä ahdistellut kanahaukka. Jyrkilässä näkyi kaksi suopöllöä ja sarvipöllö sekä kuului kuhankeittäjä. Karinmäestä löytyi vuodariksi varoitteleva ja vain pari pätkää laulanut viitasirkkalintu ja kuului pari kuhankeittäjää sekä uuttukyyhky. Kanavalammella kuului vielä yksi ”kuhis” ja Pohjanrannassa pari luhtahuittia. Yhteensä kierroksella oli kuulunut myös 14 ruisrääkkää, 7 satakieltä ja 38 viitakerttusta.

Illan juoksulenkin tein Miikan kanssa Tarvaslammella ja kuulimme viisi tiltalttia ja näimme metson.

13.6. suuntasimme Miikan ja Elissan kanssa tuttuihin kuukkelimetsiin mutta tällä kertaa mielessämme oli aivan eri lajit. Eikä meidän kauan tarvinnut hakea, kun kuulimme sinipyrstön laulun. Viritimme verkon pyyntiin ja atrapin soimaan, mutta sinipyrstö kävi pari kertaa törmäämässä verkkoon siihen kuitenkaan kiinni jäämättä. Niinpä kävimme seuraavaksi rengastamassa läheisestä varpuspöllön pöntöstä 7 vielä aika pientä poikasta ja päätimme kokeilla ensimmäistä kertaa koiraankin pyyntiä, sillä tämä oli tullut viereemme viheltelemään. Ja kuinka ollakaan pyyntihän onnistui helposti!

Ja koska sinipyrstökin oli käynyt varoittelemassa varpuspöllöä, päätimme vielä kerran yrittää sitäkin. Siirsimme verkon vielä uuteen paikkaan ja kuinka ollakaan sinipyrstö tupsahti pian verkkoon ja niinpä Etelä-Karjalan ensimmäinen sinipyrstörengastus näki päivänvalon.

Kuulimme metsissä myös idänuunilinnun, töyhtötiaisia, pikku- ja isokäpylintuja, metsäviklon ja törmäsimme lehtokurppaan poikasen kanssa ja tietysti hilunsimme myös tämän poikasen.

Seuraavaksi jatkoimme rengastamaan toisen varpuspöllöpoikueen, jossa oli kahdeksan poikasta. Päätimme yrittää myös tämän pesueen isukkia kiinni, mutta vain naaras saapui vinkumaan verkon yläpuolelle. Yllätys oli, kun verkon viereen saapui myös naaraan näköinen sinipyrstö hiittailemaan ja raksumaan. Se ei kuitenkaan ollut lähelläkään tulla verkkoon, kun se pysyi koko ajan turhan korkealla.

Kävimme vielä Tarvaslammella rengastamassa pöntöstä viisi tuulihaukkaa sekä muutamat tiaispesueet ja näimme ohessa vielä palokärjen.

Viikolla alkoi taas arki ja havainnot jäivät helteissä vähiin. Kylällä oli yksi kanadanhanhiperhe poikasensa kanssa ja pikkuhiljaa nurmikoille saapui myös valkoposkihanhipareja, joilla oli kuitenkin vain vähän poikasia ja pikkuhiljaa niitä vähiäkin katosi.

Kääpiöhuitti

18.6. aamuyöllä saimme Kuitusen Karrilta tiedon, että hän oli Saaren laskennoissa löytänyt kääpiöhuitin. Lintu oli todella hankalassa paikassa bongausta ajatellen ja lisäksi pitänyt erittäin outoa ääntä, joten singahdimme pyynnöstä paikalle selvittämään bongausmahdollisuutta sekä myöskin vielä ihmettelemään ääntä, kun Karrikin kuvaili olleensa äänen kanssa alkuun aika hukassa, mutta onneksi kanootista hän oli päässyt linnun lopulta näkemään ja kuvaamaankin ja siten saanut lajin varmistettua.

Perille päästyämme kuului huitti lähes saman tien, mutta aika kaukaa se kuulosti mielestämme enemmän pikkuhuittimaiselta, kuitenkin hieman kuivemmalta ja tietysti myös vaimeammalta. Karri kertoi saaneensa linnusta myös äänitystä, joten minun ei tarvinnut lopulta ottaa kuin lyhyet dokumenttiäänitykset. Kello painoi päälle, sillä minun piti olla klo 7:30 töissä mutta onneksi seitsemältä löysimme läheisen maatilan isännän ja saimme neuvoteltua seuraavalle illalle yhteisbongausluvat. Bongauksen, Karrin kanssa jutustelun ja selvittelyjen ohessa olimme havainneet valkoposkihanhia, metsähanhen, ruisrääkän, luhtahuitin sekä palokärjen. Ja lopulta työpäiväkin meni mukavasti yhteisbongausta suunnitellessa ja Karrin kuvia ja äänityksiä jakaessa ja ihmetellessä.

19.6. lähdimme puolen yön jälkeen ajelemaan taas Saarelle ja matkalla näimme eräällä pellolla yllättäen huuhkajan! Yhteisbongaukseen kokoontuminen oli Pohjanrannan parkkipaikalla ja paikalle olikin saapunut reilut 30 bongaria. Siirryimme autoilla erään maatilan pihaan parkkiin, josta kävelimme erään mökin pihapiiriin kuuntelemaan lintua. Olimme tietysti saaneet tähän kaikkeen luvat niin maatilan asukkaalta ja mökin kuin maankin omistajilta.

Onneksi kääpiöhuitti kuului lähes saman tien ja vaikka ääni oli vaimea, sai lopulta kaikki linnun hyvin kuultua viimeistään äänityslaitteellani kuuntelemalla.

Paluumatkalla päätimme yrittää huuhkajahavaintopaikkamme läheisen mäen kuuntelua huuhkajanpoikasten tai sinipyrstön toivossa ja yllättäen paikalla kerjäsikin huuhkajan poikanen! Emme olleet koskaan aiemmin Parikkalassa varmistaneet huuhkajan pesintää. Päivällä kävimme etsimässäkin poikasta, josko se olisi saatu renkaisiin, mutta emme sitä löytäneet.

20.6. teimme Elissan kanssa perinteisen ”kerran kesässä” bongausreissun Lappeenrantaan. Matkalla Joukionsalmessa näkyi jo noin 65 ad ja 25 pull valkoposkihanhea sekä tundrahanhi ja yllättäen myös meriharakka. Lappeenrannan Joutsenon Korvenkylässä käppäilimme peltoja pikkukultarintaa etsien, mutta alkuun näimme vain sinisuohaukan sekä kuulimme käenpiian – ja paikalla oli myös ziljoona mäkäräistä! Onneksi lopulta pikkukultarinta suvaitsi laulaa vaimeasti ja näkyikin lyhyesti, kunnes se tai sitten toinen lintu kuului erinomaisesti kävellessämme takaisin autollemme.

Sen sijaan Rakuunamäen keltahemppo löytyi helposti ja lopulta saimme siitä jonkinlaiset kuvatkin. Sitten kävimme vielä Toikansuonmäeltä katsomassa Askolan altaille havaiten meriharakka- ja pikkutylliperheen, muutamia muita pikkutyllejä, tyllin, kahdeksan punajalkavikloa, pari mustavikloa ja liroa, kuusi suosirriä, 18 suokukkoa, seitsemän kuovia, rantasipin sekä 96 töyhtöhyyppää.

Shoppailureissun jälkeen bongasimme vielä Imatran kaupunkipurosta virtavästäräkin, joka näkyi valitettavan lyhyesti lennossa.

21.6. Siikalahdella näkyi täällä kesällä harvinainen punajalkaviklo ja 22.6. samaten harvinainen tuhkaselkälokki.

24.6. järjestimme taas kääpiöhuittibongauksen samalla kaavalla ja paikalle saapui reilut parikymmentä bongaria ja lintu kuului taas mukavasti. Nyt lintu oli kuitenkin muuttanut äänensä huomattavasti normaalimmaksi koirastyyppisemmäksi. Tai sitten paikalla oli kuin olikin sekä koiras että naaras?

Kuulimme kotimatkalla taas huuhkajan poikasen ja nyt aivan eri puolella rinnettä, joten saatoimme varmistui siitä, että se oli jo lentokykyinen. Kävimme vielä bongaamassa Elissan Tarvaslammelta löytämän viiriäisenkin.

Juhannusbongausreissu

Hanna jatkoi laskentahommiin ja pari tuntia nukuttuani suuntasin itse töihin. Työpäivän lopetin kuitenkin jo puolilta päivin ja sitten lähdimme Elissan kanssa ajelemaan kohti Hankoa. Olimme tietysti aika väsyneitä Hannan kanssa, mutta intoa täynnä, sillä edessä oli allekirjoittaneelle ensimmäinen elisbongausyritys koko vuonna. Mutta päivityksiä Kemiönsaaren Morgonlandetilta ei kuulunut… Ylätalon Teo oli järjestänyt venekyydin Hangon Itäsatamasta ja pikkuhiljaa alkoi paine kasvaa, että venekyyti pitäisi perua ja meidänkin tehdä U-käännös, mutta päätimme vielä jatkaa matkaa ja viivytellä venekuskille soiton kanssa. Lopulta helpottava päivitys tuli! Lindénin Andreaksen venekunta oli etsinyt lintua jo täyden ajan mutta päättänyt ostaa vielä lisätunnin kuskilta ja lopulta 10 minuuttia ennen ajan täyttymistä he olivat nähneet ylänkökiurun pariin otteeseen lennossa!

Niinpä meillä kupla otsassa laski ja saimme rauhassa jatkaa matkaamme kohti Hankoa. Olimme lopulta Itäsatamassa turhankin aikaisin, mutta lopulta hieman ennen sovittua aikaa olimme kaikki 14 bongaria veneessä istumassa ja matkamme kohti Morgonlandetia alkoi.

Matkalla näkyi yksi merikihu, ruokki sekä lähes perillä pari riskilää. Saareen rantauduttuamme lähdimme kävelemään kohti bunkkeria, josta oli ilmoitettu olevan parhaat mahdollisuudet nähdä kiuru, kun se vaihtaisi lentäen paikkaa. Emme olleet kävelleet kuin puoleen matkaan eli satakunta metriä, kun kuulin taivaalta pehmeää rullaavaa ”brrryyi” -ääntä ja löysin ylänkökiurun lentämässä taivaalla bunkkerin takaa. Koko porukkamme onnistui saman tien nähdä linnun, joten tunnelma vapautui ja aikaa meillä oli nyt yllin kyllin yrittää nähdä kiuru paremmin ja tehdä mahdollisesti muutakin.

Pienen odottelun jälkeen lähdimme pikkuporukalla seuraavan nyppylän suuntaan katsomaan, näkyisikö ylänkökiuru paremmin, se kun näytti laskeutuneen jonnekin kyseisen nyppylän taakse. Olimme juuri kiipeämässä laelle, kun kiuru lähtikin aivan edestämme lentoon ja pörräsi siten bunkkerilla olleen muun porukan yläpuolella hienosti, joten siellä linnusta saatiin oikein kelpo kuviakin. Me sen sijaan saimme vain kehnoja kuvia linnun lentäessä poispäin. Lopulta kiuru laskeutui tiirakolonian taakse, josta se löytyi maasta ja pääsimme vielä ihastelemaan sitä kaukoputkilla pitkän aikaa, mutta lähemmäksi ei pesimälinnuston takia tietenkään ollut menemistä.

Kun aikaa vielä oli puolisen tuntia jäljellä, päätimme Teon kanssa tehdä pienen kierroksen saaren niissä osissa, missä ei näyttänyt olevan pesimälinnustoa. Pienellä kävelyllä löysimme mielenkiintoisimpana laulavan luhtakerttusen, joka piti varmuuden vuoksi kaivaa näkyviinkin määrityksen sataprosenttisen varmistuksen vuoksi.

Saaressa olon aikana näimme mm. luotokirvisen, riskilöitä, karikukon poikasensa kanssa, muutaman suosirrin, pikkukuovin, pari kuikkaa ja merikotkaa, suokukkoja, vesipääskyn, pari merikihua sekä kymmenen kottaraista, joiden kanssa ylänkökiurukin lennähti pariin kertaan – suurin piirtein saman kokoisia kun olivat.

Lopulta lähdimme paluumatkalle tyytyväisinä ja näimme vielä lisää riskilöitä ja ruokkeja ennen kuin rantauduimme Itäsatamaan. Siitä me jatkoimme pikkumatkan Tvärminnen metsiin telttoja pystyttämään ja pian olimme unten mailla.

Nukuimme aamuviiteen ja ennen kuutta kurvasimme Vedagrundetin rantaan staijailemaan. Oikein mitään liikettä ei merellä ollut eikä rannassa ollut kuin ihan pari hassua tavallista kahlaajaa. Jokunen merikihu näkyi merellä ja luodoilla näkyi muutama suosirri. Teivosen Mika saapui staijiseuraksi, joten jatkoimme vielä toista tuntia staijia samalla rupatellen. Yhdessä saaressa näkyi lyhyesti luotokirvinen ja riskilä ja ohitsemme lensi pari ristisorsaa parhaina haviksina. Urpiainenkin lensi äännellen ylitsemme.

Lopulta päätimme jatkaa porukalla Uddskatanille, jossa oli muutamana päivänä ilmoitettu sepelsiepon käyvän kololla. Josko se olisi yhä paikalla? Käppäilimme pitkää luontopolkua kohti kärkeä kuullen matkalla ruovikossa huutaneen luhtakanan. Ja lopulta hieman puhelimitse apua pyydettyämme olimme lähestymässä koloa, kun puiden latvustosta kuulua sepelsiepon hiittailua! Naaraslintu löytyi pian näkyvillekin ja kohta löysimme oikean kolonkin ja viritimme kamerat siihen suuntaan. Koiras kirjosieppo kävi pariin kertaan kololla ensin ja lopulta sepelsieppokin kävi pariin kertaan pesässä, joten saimme muutaman dokumenttikuvan otettua siitä.

Jatkoimme kärkeen staijaamaan merelle, mutta edelleenkään merellä ei juuri ollut liikettä. Lähiluodolla oli niittykirvisten seurana ainakin kaksi luotokirvistä, merellä lensi riskilä, neljän ruokin parvi sekä kolme pilkkasiipeä. Taas kuului pari urpiaistakin ja suosirri näkyi luodolla. Autoille palaillessamme kuulimme vielä laulavan luhtakerttusen.

Kävimme Haaganpuistossa bongaamassa liejukanan poikaset ja sitten jatkoimme Neljän tuulen tuvalle, jossa oli kuitenkin jo niin paljon porukkaa, että kurvasimme saman tien kohti Svanvikiä. Lintutornilta näimme yhdeksän räyskää, pari ristisorsaa sekä kuulimme luhtakerttusen, Täktbuktenin Kobbenilla näkyi pari mustavikloa sekä keltavästäräkki ja sitten alkoikin olla jo niin päivä, että päätimme lähteä kotimatkalle.

Kotimatkalla hoidimme vielä yhden kuukausipinnan, jota ei sovi paljastaa sen koommin, sillä antaa linnun pesiä rauhassa. Linnusta oli sen verran ilmoituksia eri paikoissa, että sen hoitaminen oli aika helppoa. Kanahaukankin vielä nähtyämme lähdimme kotimatkalle.

Imatralla stoppasimme Tainionkosken voimalalla, jossa näkyi pienen etsinnän jälkeen virtavästäräkki sekä ylitsemme lentänyt meriharakka.

Taas singahtaa

26.6. jouduin taas singahtamaan, sillä Helsingistä ilmoitettiin itään matkaava keisarikotka, joka matkasi nopeasti Sipooseen ja vaikutti siten olevan poistumassa maasta rannikkoa seuraten. Ajoin Haminaan Hevossaareen ja matkan varrella sain tietoa, kuinka lintu nähtiin useassa pisteessä ja lopulta vielä Pyhtäälläkin sopivasti siten, että ehtisin kuin ehtisinkin staijikalliolle, jossa oli muitakin kotkaa odottamassa.

Keisari ei kuitenkaan koskaan saapunut, vaan jouduimme tyytymään merikotkaan sekä tietysti aina mukavaan pikkukiljukotkaan. Lopulta oli annettava periksi mutta kävin vielä bongaamassa lähistöltä Summan kartanon jokivarresta aiemmin löytyneen lapinuunilinnun vuodariksi ja KyLY-pinnaksi.

27.6. edessä oli taas kääpiöhuittibongaus, mutta lintuapa ei enää kuulunutkaan parinkymmenen bongarin harmiksi. Paluumatkalla kävimme hoitamassa Kerimäen pojille Veikka Kososelle ja Oskari Saunistolle viiriäisen elikseksi Tarvaslammelta. Sitten jatkoimme SSP-rengastukseen, jonka saldo oli yhä vain vaatimaton. Saimme verkoista 7 sinitiaisen perheen, jonka koiras oli oma kontrolli kolmen vuoden takaa, jolloin se oli rengastettu nuorena. Lisäksi saimme 2 mustarastasta, laulurastaan, 2 kontrolli ruokokerttusta, 1k pensaskertun, pajulinnun sekä 3 pajusirkkua.

Toinen onnistunut elisbongaus

29.6. työpäivän jälkeen päätin lähteä pitkälle bongausreissulle Kajaaniin! Suomessa oli kevään aikana ollut useampikin elislaji, jota en ollut päässy/jaksanut/saanut aikaiseksi lähteä bongaamaan, mutta kun kerran oikein tyrkytetään, niin pakko kait sitä on yrittää. Eli jo vuoden toinen suohyyppä oli löytynyt Otanmäen Vuolijoen lintualtaalta. Linnusta oli viimeinen päivitys yhden aikaan päivällä ja ajelin koko matkan saamatta mitään tietoa linnusta. Epäilin jo, ettei paikalla oli ketään muuta, mutta lopulta illalla altaalle päästyäni näkyi altaan rannalla eri puolilla useita porukoita ja lisäksi lintutorneissa oli muutamia orneja lintua etsimässä.

Koska reilut parikymmentä ihmistä tuijotti putkilla lutakon saaria, päätin itse staijailla pääasiassa taivaalle, josta löytyikin muutamia mehiläishaukkoja, ruskispari, nuolihaukkapari, tuulihaukka sekä kalasääski. Muutamat bongarit luovuttivat mutta itse olin aika vakuuttunut, ettei lintu mihinkään ollut lähtenyt. Jossain vaiheessa eräs orni kävi kertomassa, että heidän porukastaan yksi oli nähnyt linnun lyhyesti lennossa kahden aikaan ja että koko ajan oli porukkaa ollut paikalla. Tämä vahvisti omaa ajatustani linnun paikallaolosta.

Edellisestä havainnosta oli jo pitkälti yli kuusi tuntia, kun klo 20:34 äkkäsin korkealta taivaalta töyhtöhyyppäparven. Huusin parvesta lähellä seisoneelle oulunseutulaisporukalle ja aloin katsoa lintuja tarkemmin putkella – ja siinähän se suohyyppä oli parven mukana! Taavetin Harri huomasi linnun samaan aikaan ja nuotitimme linnut ensin lähiporukalle ja sitten huusin täysillä linnusta, jotta muutkin altaan ympärille levinneet ornit löytäisivät sen.

Hyyppäparvi näkyi parhaimmillaan juuri ja juuri paljain silminkin, mutta kiikareilla se löytyi helposti ja suohyyppä erottui 12 töyhtöhyypän seasta helposti. Silti vaikutti siltä, että meistä noin sadan metrin päässä ollut isompi porukka ei meinannut löytää lintua. Huusin lisää ohjeita ja mm. linnun olevan välillä vastarannalla olevan ison tornin (kaivostorni) kanssa samassa putken kuvassakin. Pikkuhiljaa parvi kaarteli taivaalla korkeammalle jatkaen hiljalleen kohti etelää ja lopulta linnut ottivat suunnan SSE ja seurasimme niitä niin kauas kuin putkella näki.

Tunnelma oli korkealla, mutta kohta selvisi, että tämä toinen porukka ei ollut parvea lopulta kuitenkaan löytänyt, mikä tietysti harmitti. Mitään varmuutta emme saaneet, oliko lopulta kukaan muukaan meistä erillään ollut parvea taivaalta löytänyt, sillä porukka lähti aika nopeasti altaalta ja mekin muiden mukana.
Itse ajelin vielä kotimatkalla mutkan Joensuussa, jossa bongasin Vehkalahdella huudelleen koiras pikkuhuitin. Harmi, ettei lintu äännellyt kuin lyhyesti, sillä paikka olisi ollut täydellinen äänitystä ajatellen. Lopulta olin kotona klo 02:30 aikoihin ja muutaman tunnin unien jälkeen piti suunnata töihin.

J.A.

28.5. alkoi kevään toinen kymmenen päivän lintulomani ja töiden jälkeen minun piti vielä jännittää, tuleeko auto huollossa varmasti kuntoon, mutta lopulta pääsin ajelemaan kohti Oulun kolmen jälkeen.

Matka oli pitkä ja stoppasin vain kertaalleen tankkaamaan ja ostamaan evästä ja lopulta olin Kempeleen Vihiluodossa iltayhdeksän jälkeen. Loipon Miska oli hieman aiemmin saapunut paikalle ja käppäilimmekin heti lintutornille tarkistamaan vedenkorkeutta sekä tietysti lintutilannetta.

Lintuja oli mukavasti! Pari kyhmyjoutsenta, ristisorsa, useampikin jouhi- ja harmaasorsa sekä heinätavi, parikymmentä lapasotkaa, mustakurkku-uikku, härkälintupari, fasaani, kaulushaikara, sinisuohaukka, mustapyrstökuiripari, jänkäsirriäisparvi, muutama lapinsirri, suopöllö ja punatulkku olivat lyhyellä iltakäynnillä jotain sellaista, että aloimme jo vakavasti miettiä, että pitäisikö seuraavana päivänä PPLY-ralli aloittaa tornilta…

Yhdentoista jälkeen hain Pirkan Oulun rautatieasemalta ja lopulta pääsimme nukkumaan Vihiluodon viihtyisään hotellihuoneeseen.

PPLY-ralli

29.5. Vierimaan Anttikin saapui Vihiluotoon ja pian olimme pakanneet autoni täyteen niin optiikkaa, vaatetta, evästä kuin miehiäkin. Miska oli kerennyt käydä tornillakin toteamassa, että lintuja oli vähemmän kuin illalla mutta paikalla oli ollut mm. punasotka. Silti päätimme pysyttäytyä alkuperäisessä suunnitelmassamme ja suunnata aloittamaan rallimme Oulun Sanginjoelle.

Pohjustimme muutaman paikan todeten ne linnuttomiksi ennen kuin lopulta kurvasimme jo rallin aloitusmarginaalissa Kuparisenpolulle. Jo parkkipaikalle kuului sinipyrstön laulu ja päätimmekin aloittaa sillä rallimme kellon oltua 11.26. Rallihan piti aloittaa klo 11:00-12:00.

Kuten olin pelännytkin, oli metsässä muuten todella hiljaista. Pienellä kiertelyllä ainoiksi paremmiksi rallilajeiksi hoituivat puukiipijä ja pikkukäpylintu. Sitten jatkoimme pikkusiirtymän hoitamaan viirupöllöä ja pöntöstä kurkkiva poikanen hoidettiin kaukaa sitä häiritsemättä.

Seuraava stoppimme oli Antin pohjustama peukaloinen, joka löytyi pienen hakemisen jälkeen, mutta samalla hoitui myös mehiläis- sekä varpushaukka. Ja sitten olikin kiirus hoitamaan varpuspöllöä.

Seuraavaksi jatkoimme Pateniemeen, jossa totesimme tuulen yltyneen paljon ennustettua kovemmaksi ja tämä ei tietenkään ollut meille hyvä, sillä seuraavat kohteemme olivat kaikki merenrantapaikkoja. Pikkutyllit löytyvät helposti ja fasaanikin näkyi, mutta Pateniemi ei juuri muuta tarjonnut. Ja Oritkarilta hoitui vain kivitasku sekä muutolla näkynyt piekana. Myös päivän toinen mehiläishaukka nähtiin.

Meinasimme jo aikataulun painaessa päälle ajaa Oulunlahden ohi, mutta onneksi kurvasimme uimarannalle, jolta näkyi parikymmentä jänkäsirriäistä, lapin- ja pikkusirri sekä räyskä. Vihiluodossa meri oli aallokkoinen mutta onneksi sentään lapasotkia, heinätavi, ristisorsa ja pilkkasiipiä nähtiin mutta enemmän oli toki toivottu. Kempelettä kohti ajaessamme hoitui pelloilta mustapyrstökuirit ja kyliltä hoitui Antin pohjustusten mukaisesti turkinkyyhky varsin helposti. Sen sijaan toinen pohjustus eli peltosirkku tuotti enemmän työtä mutta lopulta sekin kuultiin.

Keli oli niin tuulinen, että päädyimme seuraavaksi rajuun ratkaisuun ja ajoimme pitkän matkan hoitamaan lapinpöllöä. Koko reissuun meni varmasti tunti, mutta yritimme matkalla onnistumatta myös pitempään eräällä pellolla nähtyä arosuohaukkaparia. Onneksi näimme kuitenkin niin suo- kuin sarvipöllönkin. Iltapäivä hiljainen hetki kovassa tuulessa tuli näin siis käytettyä järkevästi.

Sitten palasimme Liminganlahdelle ja Virkkulasta löytyi alkuun vain jänkäsirriäisiä ja räyskiä mutta onneksi lampiviklo löytyi äänen perusteella ja sitten merellä näkyi muuttava naaraspukuinen sirosuohaukka, joka alkuun näytti niittysuolta sitten arosuolta ja arvatenkin jäi siten kauttalajiksi.

Lumijoen Sannanlahdella näkyi Lamukarilla valkoposkihanhia ja merikihu ja pohjukassa hyöri muutama vesipääsky uimassa. Yksinäinen keltavästäräkkikin kuitattiin rallipinnoihin.

Ilta alkoi jo painaa päälle ja kiiruhdimme hoitamaan Antin pohjustuksissa löytämän helmipöllön ja sitten Tauvon Merikylän satamasta näimme, että kaukana merellä oli yhä iltamuuttoa käynnissä, joten singahdimme nopeasti Kaasan kalasatamaan. Ja ehdimmekin vielä nähdä useita mustalintuparvia, pari parvea alleja sekä yksittäisen härkälinnun ennen kuin muutto hyytyi. Sitten suuntasimme Munahiedalle, jossa muu porukkamme näki sponden viirupöllön, kun itse kuskina vielä olin sulkemassa auton ovia.

Ulkonokalla vesi oli alhaalla ja hietikkoa riitti silmänkantamattomiin. Jo aika lyhyen kävelyn jälkeen totesimme, että tässä menisi koko yö, ennen kuin näkisimme, mitä lintuja kauimmaisessa nurkassa olisi – linnut kun tuppaavat aina olemaan siellä. Pirkka nyppäsi lentävän ampuhaukan hietikon päältä, mutta tilanne oli niin nopea, että vain minä ehdin näkemään linnun, joten yhtä ainoaa rallilajia emme lopulta Ulkonokalta saaneet. Onneksi päätimme pian lähteä palaaman autolle, jotta aikaa ei tuhraantuisi liikaa.

Näinpä aikaa säästyi muihin kohteisiin ja niinpä ohjemaan mahtui Säikänlahdella käyntikin ja sieltä hoitui isossa telkkäparvessa ollut uivelo.

Vuorokausi vaihtui matkatessamme yhä kohti etelää. Tuttu Hummastin keikka tuotti tutut jänkäkurpat, mutta ei valitettavasti muuta. Raahen öinen kierros tuotti luhtakanan Aittalahdelta, kanadanhanhet, merimetsot ja selkälokin Lapaluodosta, bongatun PPLY-pinnan rastaskerttusen Järvelänjärveltä sekä kottaraisen keskustasta. Sitten olikin jo kiirus Pyhäjoen aamulaulajamestoille ja Teerelänpuhdossa yllättäen kuuluneen uuttukyyhkyn jälkeen Eteläisen Penkkatien varresta löytyivät toivomamme satakielet sekä mustapääkerttu.

Aamustaijiin suuntasimme Ulkoharmiin, jossa hieman jouduimme hakemaan sopivaa staijipaikkaa ja päädyimme lopulta uimarannalle. Mereltä löytyi pian kuikkia sekä yksittäinen kaakkuri ja yllättäen läheisen mökin rannalta kantautui korviimme riekon räkäinen nauru! Muuta pinnalajistoa ei kuitenkaan näkynyt, joten matka jatkui.

Parhalahti ei antanut uutta mutta Raahessa uusintakäynnit tuottivat tulosta, kun Aittalahdella näkyi nokikanoja ja Järvelänjärveltä löytyi ”liian” lähellä olleessa pesässä hautonut mustakurkku-uikku.

Aamu oli jo pitkällä ja aikataulu painoi päälle, kun otimme suunnan kohti Siikajoen Varttia ja kuinka ollakaan sieltä ilmoitettiin juuri ralliin kuulumattoman havainnoitsijan toimesta havaittu mehiläissyöjä. Niinpä ajoimme ehkä aikomaammekin suoraviivaisemmin pelipaikalla samalla aikaa säästäen. ”Merops” oli tiessään, mutta paikalla pysähtyminen kannatti, sillä kuulimme viitakerttusen ja näimme pari tilheä. Ja pian jo jatkoimme kohti tuttuja metsäkohteita, jota Antti oli taas kerran pohjustanut ansiokkaasti!

Kohta kuittasimmekin palokärjen pojat kolostaan sekä jo pesää lähestyessämme varoittaneen hiiripöllön, jota emme tietenkään sen enempää jääneet häiritsemään. Eräällä metsätiellä tehty stoppi osoittautui erinomaiseksi, kun Miska plokkasi taivaalta soidintavan suohaukan, joka sai pian toisenkin linnun seurakseen. Linnut olivat kaukana ja pahassa vastavalossa, mutta lopulta valuivat lähemmäksi ja parempaan valoon ja saimme ne tunnistettua arosuohaukoiksi! Ja mukavasti ne jahtasivat hetken taivaalla kanahaukkaa.

Perinteinen salapaikkamme tuotti tutut kapustarinnan ja pikkukuovin mutta tällä kertaa suohaukoista saimme tyytyä sinisuohaukkaan, joka onneksi oli pinna sekin. Aika painoi päälle mutta onneksi tajusimme pysähtyä ison navetan kohdalla, jotta saimme viimeisen todella pahan puutteen eli varpusen kuitattua. Alhonmäen stoppi oli todella lyhyt ja kovaa vauhtia jatkoimme vielä kohti säären rantaa. Vauhdista löysimme kuitenkin vielä pikkulepinkäisparin Karinkannassa.

Säären rannalla tuuli oli taas todella kova ja lopulta saimme todeta jääneemme ilman uusia lajeja, kun kello tuli pykälään eli 24 tunnin ralliaika tuli täyteen.

Ajelimme Virkkulaan, jonne tipautin Antin ja Pirkan. Antti joutui hoitamaan purkua, sillä Pirkan oli pakko tehdä hieman töitä ja itse heitin Miskan Vihiluotoon, jotta tämä pääsi kotimatkalle. Lopulta palailin itsekin Virkkulaan osallistumaan purun loppuhuipennukseen. Purku olikin varsin jännä ja lopulta voittajaksi selviytyi Kalle Hiekkanen, Pauli-Pekka Österberg, Eino Hiekkanen sekä Ville Suorsa 161 lajilla. Me olimme toisia 154 lajilla ja kolmansia olivat Tapani Tapio. Pekka Järvelä, Heikki Tuohimaa sekä Erkki Sarviaho 150 lajilla. Saatoimme siis olla erittäin tyytyväisiä ralliimme. Olimmehan kaikki paitsi Antti aivan ulkopaikkakuntalaisia ja Antillakin on muutama viime vuosi ollut hieman vähemmällä linturetkeilyllä. Nyt Antti oli kuitenkin panostanut pohjustukseen parin viikon ajan antaumuksella ja saimme porukalla nauttia Antin työn hedelmiä koko rallin ajan!

Väsyneenä tipautin lopulta Antin Vihiluotoon autolleen ja sitten kävimme vielä Pirkan kanssa syömässä ennen kuin tipautin hänet rautatieasemalle. Sitten kaupassakäynnin jälkeen ajelin toisen veljeni Rikun luokse, jossa hetken seurustelun jälkeen pääsin lopulta pihassa olleeseen asuntoautoon nukkumaan seuraaviksi 14 tunniksi…

Tauvo

31.5. yön satoi ja heräsin aamulla sateen tauottua. Kävin aamun aikana Vihiluodossa, Kiviniemessä sekä Oritkarissa nähden mm. suosirrejä ja harmaasorsia, joita emme olleet rallissa nähneet. Muuten havainnot olivat samoja tuttuja lintuja. Iltapäivällä palailin veljeni luokse, jossa aika kului iltaan saakka ja illalla kävin hakemassa Vierimaan Antin kyytiin ja lähdimme kohti Siikajoen Tauvon lintuasemaa.

Merikylänlahden risteyksessä Antti huusi yhtäkkiä: ”Mikä hitto tuo on? Kalkkuna!” Pysäytin auton nopeasti ja kuinka ollakaan tien varressa tepasteli kalkkunapari ihan muina lintuina! Kuvailimme ”villejä ja vapaita” kalkkunoita hetken ennen kuin jatkoimme Hietapakan parkkipaikalle, josta roudasimme kottikärryillä tavaramme asemalle hyttysten jo inistessä kimpussamme inhottavasti.

Asemalla majoituimme saunarakennukseen ja pakkailimme eväämme ym. ennen kuin aseman ikuisuusmiehittäjä Tynjälän Matti heräsi ja lähdimme pystyttämään verkot, siis kello 22:00. Olimme ajatelleet nukkuvamme hieman ennen yön pyyntiä, mutta unet jäivät siis todella lyhyiksi, kun paras yöhän alkoi jo yhden aikaan. Itse heräsinkin jo näille kierroksille Mattia avittamaan ja ihan mukavasti verkoista tulikin eri lajeja mm. sinirinta, kirjo- ja harmaasieppoja mutta Antinkin herättyä pikkuhiljaa aamua kohti tuli pääasiassa vain pajulintuja. Paras havis oli aamuyöllä kuulunut huuhkaja, jonka kaikki onnistuivat onneksi kuulemaan. Myöhemmin aamulla liikkui pikkukäpylintuparvia ja kuulimme myös ylitsemme lentäneen kaakkurin.

Kiersimme Antin kanssa verkkoja koko aamun ja nukuimme päivällä taas pari tuntia ennen kuin suuntasimme Ulkonokan kierrokselle. Nokalle pääseminen oli taa melkoista kahlaamista, sillä pitkien sadejaksojen ansiosta nokalla oli todella märkää. Ulkonokka sen sijaan oli yhä todella laaja, joten kierrokseen meni lopulta neljä tuntia ja havainnot jäivät perin vaatimattomiksi. Sentään 48 ad ja 24 pull merihanhea, 4 ristisorsaa, 19 suosirriä, isosirri, 59 jänkäsirriäistä, vesipääsky, pikkutiira ja pari merikihua nähtiin.

Asemalla Matti alkoi puhua edellisaamuna rengastamastaan viitakerttusesta ihmetellen, miksi sillä oli ollut niin lyhyt siipi. Kysyin sattuiko hänellä olemaan yhtään kuvaa siitä ja kun näin ensimmäisen kuvan Matin koneelta totesin järkytyksekseni kuvassa olevan päivän levä kenttäkerttunen! “Keke” oli uusi laji Pohjois-Pohjanmaalle! Onneksi lintu oli tullut kuitenkin paljon ennen kuin olimme tulleet asemalle, mutta samana päivänä kuitenkin…

Illalla nukuin taas pari tuntia ennen kuin heräsin Mattia verkoilla jeesaamaan. Verkoilla oli varsin köyhää ja kun alkoi näyttää taas siltä, että tulee vain paria pajulintua per kierros, suuntasin nukkumaan. Lopulta nukuin nelisen tuntia ja herättyäni Anttikin lopulta kömpi punkastaan.

Hailuoto

Verkot päivällä suljettuamme, lähdimme ajelemaan kohti Oulua ja Antin kotiinsa tipautettua, lähdin ajelemaan kohti Oulunsalon lauttarantaa. En oikein ollut keksinyt parempaakaan tekemistä, joten Hailuodossa kun tunnetusti on aina kivaa ja aina lintuja, päätin suunnata sinne. Pääsin ajamaan lähes saman tien lauttaan ja pian olin ”Luovosa”.

Potinhaminasta näkyi 16 ristisorsaa, 3 suosirriä, 2 merikihua sekä 8 räyskää ja kylillä näkyi vielä suopöllö ennen kuin lopulta pääsin Marjaniemeen, jossa nukuin autossa taas tutut pari tuntia.

3.6. heräsin aamukahdelta ja pian olin Marjaniemen kärjessä staijaamassa merelle. Aika pitkään sain odotella ensimmäisiä muuttajia, mutta lopulta näkyivät ensimmäiset mustalintu- ja alliparvet ja lopulta ensimmäiset ruokitkin! Toiveissani oli nähdä etelänkiisla, mutta lopulta aamun havikset jäivät 34 ruokkiin, 103 merimetsoon sekä alleihin, ”mullehin”, ”luukkuihin” kuikkiin, kaakkureihin, suopöllöön ym.

Staijin jälkeen suuntasin koillisrannoille, jossa kävelin ensin Keskiniemestä Haaralampinnokalle, nukuin sitten pari tuntia ja sitten Keskiniemestä Virpiniemeen. Linnut olivat vähissä mutta se pakollinen pulmussirri sentään lopulta löytyi. Ainoa muu sirri oli jänkäsirriäinen ja lisäksi näkyi karikukkoja, tyllejä, harmaasorsapari, ristisorsia ym.

Kävin vielä Kirkkosalmella, Ulkokarvossa sekä taas Potinhaminassa ilman ihmeempiä havaintoja tai ehkä mustapyrstökuirin voi Hailuodossa vielä mainita… Sitten jatkoin lauttarantaan ja palailin pian mantereelle.

Meri-Lappia

Seuraavaksi otin suunnan kohti Kemiä, jossa kurvasin lopulta Hamarin ”Allun” pihaan. Allu oli valmistanut kunnon aterian, jonka ehdimme parahiksi nauttia ennen kuin suomen jääkiekon MM-puolivälieräottelu Tsekkiä vastaan alkoi. Väsyneenä jaksoin katsoa pelin loppuun asti ja olin aivan valmis unten maille, kun sain kaksi vaihtoehtoa, joko lähtisimme Kärkkäisen Joukon kanssa retkelle nyt saman tien tai sitten vasta seitsemältä aamulla. Aamu olisi mielestäni ollut liian myöhäinen, sillä päiväksi oli luvassa hellettä, joten pakko oli uhrautua ja ehdottaa samoilla silmillä lähtemistä!

Vuorokauden vaihtuessa saapui Jouko pihaan ja ajelimme Ajoksen satamaan työntämään venettä vesille. Valitettavasti juuri kunnostettu moottori ei kuitenkaan inahtanutkaan, mutta onneksi Allu sai haettua vanhan varamoottorin paikalle, joka hörähti onneksemme käyntiin ja pääsimme noin tunnin viivytyksellä lopulta merille.

Keli oli taas paljon tuulisempi kuin mitä oli luvattu, joten veneeseen pärski aika pahasti vettä ja pian olimme aikalailla läpimärkiä ja kylmettyneitä. Ensimmäinen luotojaloittelu tehtiin lähinnä sen takia, että hieman lämpenimme mutta toinen rantautuminen Keilakrunniin oli erinomainen, sillä heti löysimme rannalta kolme haahkaa sekä seitsemän riskilää – melko kovia Lappilajeja!

Sitten jatkoimme pääkohteeseemme Selkä-Sarveen, jossa suoritimme koko saaren laskennan kiertäen saaren rantaa pitkin ympäri. Karikukot, pari lapinsirriä, pari merikihua sekä merellä näkynyt ruokki olivat parhaimmistoa.

Lopulta nautittuamme kunnon kesäkelistä upeassa saaressa, lähdimme taas merille ja kiertelimme useiden saarten kautta kohti rannikkoa. Kävimme parissa saaressa kävelylläkin, mutta havainnot jäivät muutamiin merikihuihin ja karikukkoihin ym. Itse aloin olla jo aivan liian väsynyt, mutta silti kävimme vielä Tornionkin puolella parissa kohteessa ennen kuin minun oli sanottava, että meidän oli pakko lähteä kohti Ajosta. Parin päivän päässä odotti kuitenkin vielä toinenkin 24 tunnin ralli ja sitä ennen oli aika paljon ajoa ja retkeilyä vielä tiedossa ja en ollut muutamaan vuorokauteen nukkunut kuin irtotunteja siellä täällä…

Lopulta olimme Ajoksessa ja pian Allun luona, jossa pian pääsin pehkuihin ja nukuinkin taas mukavat 14 tuntia aivan taju pois…

Pohjoiseen

Päivällä lähdimme Allun kanssa peräkanaa ajelemaan kohti pohjoista. Tervolassa pointsasimme Allun ja Joukon aiemmin löytämän satakielen ja matkalla havaitsimme vielä mm. tiltaltin sekä kiurun Xenuksen puolella ennen kuin siirryimme LLY:n alueelle Rovaniemelle.

Rovaniemelle päästyämme kävimme pohjustamassa Suksiaavan turvealtaat havaiten pari mustakurkku-uikkua, uivelon sekä palokärjen, Niskanperässä näkyi kaakkuri ja mustalintu ja Harjulammella pari silkkiuikkua. Aronperällä emme havainneet mitään parempaa. Lopulta jatkoimme kohti Kemijärveä.

Kemijärvellä kävimme vielä koluamassa Sellun jätevesialtaan, jolta Pirkka oli paria päivää aiemmin löytänyt amerikantukkasotkan, mutta sitä ei löytynyt. Sen sijaan näimme harmaasorsaparin, heinätavin, kaakkurin, muutaman lapinsirrin sekä 13 naakkaa eli hyviä rallipohjustuksia kuitenkin.

Haettuamme pizzeriasta pizzat ja syötyämme Pirkan luona, lähdimme ajelemaan kohti pohjoista. Pelkosenniemellä Savukosken tienhaaran paikkailla yritimme kuulla pikkusirkkuja mutta kuulimmekin pohjansirkun. Merikotka lensi ylitsemme. Sokanaavalla näimme isolepinkäisen, selkälokin, kuikan sekä uiveloita.

Sodankylän puolella Ilmakkiaapa tuotti vain pari metsähanhea ja jänkäsirriäisen mutta Iso Moskujärvi oli erinomainen! Heti rantapellolta löytyi tundrahanhipari ja järvellä näkyi myös mm. pilkkasiipiä, mustalintuja, alleja, harmaasorsa, lapasorsapari, kuikkia, kanahaukka ja hernekerttu lauloi. Eikä huono ollut Sompiojärven lintutornikäyntikään, sillä rannoilla notkui 16 merikotkaa, uiveloita oli runsaasti, jokunen pilkkasiipi ja yksittäinen mustaviklo näkyi ja illan hämärtäessä näkyi ja kuului yhteensä neljä riekkoa.

Lopulta olimme majapaikallamme Saariselällä, jossa illalla vielä sauna lämpesi ennen kuin pääsimme nukkumaan.

6.6. lähdimme liikenteeseen vasta kahdeksan aikaan aamulla ja Laanilan joen komppaus ei tuottanut haviksia, mutta läheisen Savottakahvilan piharuokinnalta löytyi taviokuurnapari. Kaunispään rinteestä löytyi nopeasti keräkurmitsa ja Kaamasen Neljän Tuulen tuvan kahvistoppi tuotti lapintiaisen muuten tyhjältä ruokinnalta.

Sitten jatkoimme Mellanaavalle, jossa staijailimme hetken Juhani Honkolan kanssa havaiten naakan, piekanan sekä pari töyhtöhyyppää.

Utsjoen puolella suuntasimme ensin Skalluvaaran poroerotusalueelle, jonka lutakoilta löytyi lapasotkapari, vesipääskyjä, pari sinirintaa, piekana, kahdeksan tunturikihua sekä kuvauksellinen lapinsirri.

Mantojärvellä näkyi taas yksi piekana, jotka kuulemma muiden mukaan olivat kuitenkin lähes täysin kateissa koko Lapissa. Utsjoen Ailigaksella löysimme kiirunan heti, kun nousimme laella autosta ja kylällä auton editse lensi lapintiainen. Vielä ajoimme Tenon vartta alaspäin staijaillen muutamin paikoin ja havaitsimmekin vielä mm. merikotkan sekä ampuhaukan. Itse näin Norjan puolella tunturin laella soidinpyrähtäneen kiirunankin.

Koko pohjoisen kierroksen kovin havainto oli tien yli käpötellyt ilves, josta sain muutaman kuvankin otettua heti otuksen oltua vielä tien vieressä sekä lisää sitten, kun se jäi vähän matkan päähän meitä tuijottelemaan siten, että vain sen pää näkyi. Ilveksen havaintopaikkaa en tietenkään paljasta.

Illalla majoituimme hotelliin Karigasniemellä ja huoneistomme olikin oikein viihtyisä ja myös ravintolan ruoka oli oikein maittavaa. Ilta kului Suomen tappiollista MM-finaalia katsellen. Onneksi jatkoaika ei kestänyt kauhean pitkään, sillä nukkumaan oli taas päästävä!

Lapin ralli

Rallipäivän aamuna heräsimme kahdeksalta ja yhdeksältä olimme kaupassa ostamassa eväitä. Kaupan tarjonta oli kuitenkin sen verran niukka, että tiesimme jo joutuvamme täydentämään eväitämme myöhemminkin. Suuntasimme saman tien tarkistamaan Ailigaksen porttia, joka kauhuksemme olikin lukossa. Niinpä saimme unohtaa rallissa tunturin huipulla käynnin ja lähdimme kohti aloituspaikkaamme Piesjänkää.

Kävelimme Piesjängän reunaa aina takajärville asti, jonne päästyämme oli kello jo sopivasti LLY:n 24 rallin aloitustamme ajatellen. Kun järveltä löytyi heti 70 tunturikihua, alleja, mustalintuja, vesipääskyjä, uivelo, jänkäkurppa soidinsi ja lapinsirkku sekä sinirinta lauloivat, oli meidän sama aloittaa rallimme.

Järven huolellisesti monta kertaa selattuamme lähdimme talsimaan jänkää märempiä osia kulkien takaisin autolle päin. Kohta löytyikin suosirri ja pian perään myös jänkäsirriäinen. Muita yllätyksiä ei kuitenkaan komppaamalla löydetty. Poroerotuksella Pirkka plokkasi Ailigaksen rinnettä vasten lentäneen ampuhaukan ja aitauksen sisäpuolelta kuului punakuirin huutelua.

Liikenteeseen lähdettyämme näkyi auton ikkunasta tuulihaukka mutta parit stopit tuottivat vain ihan tavan lajistoa. Inarin puolella Ahvenjärvellä näkyi pilkkasiipipari, Siltajärvellä kuului ruokokerttunen, Muotkanruoktun ruokinnalta löytyi pari taviokuurnaa, Ukonjärvellä näkyi pari kuikkaa ja Juutuanvuonolla näkyi pari merimetsoa sekä tuhkaselkälokkipari.

Pikku-Petsamossa lauloi pikkusirkku ja läheisellä Neitiaavalla laidunsi 39 metsähanhen parvi. Mellanaavan käynti tuotti ainoastaan töyhtöhyypät mutta lapintiaisen hoito pesäpöntöltä tuotti myös matkan varrella pikkutiellä olleen pyyn. Törmäsessä lensi tien yli yllättäen erittäin pohjoinen nuolihaukka, mutta Kaunispää yllätti negatiivisesti sillä keräkurmitsaa ei löytynyt vaan saimme tyytyä ainoastaan kivitaskuun.

Sodankylä pohjustetut järvet olivat tuottoisia ja Sompiojärveltä hoituivat niin merikotkat kuin maakotkakin sekä myöskin mustaviklo, lapinsirrit ja riekot. Iso Moskujärveltä löytyivät yhä tundrahanhet, lapasorsapari ja kanahaukkakin näkyi taas – toki tällä kertaa naaras.

Sitten olivat edessä rallin ensimmäiset uuvuttavat hetket, kun ajelimme läpi Pelkosenniemen havaiten vain parit metsot sekä lehtokurpat. vuorokauden vaihduttua kiertelimme Kemijärvellä paikkoja hieman liikaakin, sillä saalis oli varsin laiha, sillä ennen jätevesijärveä löysimme vain lehtokertun. Jätevesijärveltä sitten hoituivat niin heinätavi- kuin punasotkapari, kaakkuri sekä härkälintu, mutta aiemmin päivällä taas nähtyä amerikantukkasotkaa emme nähneet saati harmaasorsaakaan.

Sitten oli edessä uuvuttava ajo Rovaniemelle. Apukan pelloilta hoitui kiuru ja teeri ja ”Rollossa” etelän pakollisina löytyi helposti punavarpusia useammastakin paikasta, käpytikat, tervapääskyt, törmäpääsky, tiltaltit, Vitikanpään punajalkaviklo ja hernekerttu, Aronperän pikkutyllit, Pöykkölän fasaanit ja pari pensaskerttua, Harjulammen silkkiuikut, hautausmaan sirittäjä, Tuomilammen mustakurkku-uikku ja Vanttauskosken mustarastas. Auttikönkäältä hoitui lisäksi vielä koskikara.

Rallin lopetuspaikkaan Posion Korouomalle saavuimme aikataulussaan kaksi tuntia ennen rallin päättymistä. Lähdimme pian kiirehtimään polkua kohti päätepistettämme ja pian oli selvää, että polku oli paljon pitempi ja huonokuntoisempi kuin mitä aikataulumme oli antanut ymmärtää. Niinpä vauhdista hoidimme peukaloiset, rautiaiset, pikkukäpylinnut yksittäisen ja näytillä olleen isokäpylinnun sekä varoittelevien pohjansirkkujen kohdalla piti jo pysähtyäkin. Mutta kiirettä piti, että lopulta pääsimme perille lopetuspaikkaamme vain todetaksemme, että aika oli loppunut.

Huilimme tovin komeaa maisemaa ihastellen ja lähdimme sitten henkeämme uhaten kiipeämään karseakuntoisia portaita ylös uoman pohjalta. Ja kuinka ollakaan kohta taivaalla kaarteli muuttohaukka, palokärki kävi viereisessä puussa ja ylhäällä metsässä autoa kohti palaillessamme kuulimme ensin pari puukiipijää ja sitten löytyi vielä kaiken huipuksi pari sinipyrstöäkin! Eli neljä lisälajia olisi vielä ollut tarjolla, mikäli ralli olisi ollut 26 tunnin mittainen – nopeammin reittiämme ei olisi mitenkään voinut tehdä…

Lopulta lajimääräksemme tuli 124 lajia, jolla irtosi varsin ylivoimainen voitto rallissa. Ralliennätyskin jäi vain yhden lajin päähän, mikä oli varsin hyvin, sillä nyt ei todellakaan ollut mikään hyvä lintuvuosi – myyränpurijat loistivat poissaolollaan ja muutenkin linnut olivat olleet todella tiukassa!

Paluumatkalla Kemijärvelle yritimme vielä bongata Juujärveltä lapinuunilintua, mutta löysimme vain pari pohjansirkkua ja varpushaukan (tämäkin meiltä oli puuttunut). Kaakkuri hautoi pesällään eräällä lammella ja Kostamossa kuului vielä spondevuodariksi pikkusirkku.

Illalla Allun lähdettyä aloittelemaan kotimatkaa (meinasi nukkua autossa kyllä pian) simahdin taas mukaville 14 tunnin unille Pirkan luona.

10.6. aamupäivällä kävimme vielä jätevesijärvellä katsastamassa harmaasorsat, heinätavit, punasotkat, härkälinnun ym. ja sitten minun piti lähteä pitkälle kotimatkalle. Jossain Kemijärven eteläosissa tien yli lensi närhi, joka olisi ollut kivampi nähdä rallissa. Muuten en juuri havaintoja tehnyt. Suomussalmella kävin kaupassa ja ostin herkullisen thaimaalaisen aterian asuntoautomyymälästä kaupan pihalta. Lopulta olin Parikkalassa iltayhdeksän jälkeen.

Olipahan ollut melkoisen rankka lintuloma, jolla lajeja oli näkynyt paljon (185) ja monipuolisesti mutta nukkuminen oli kyllä jäänyt turhan vähiin. Saapa nähdä, kauanko tästäkin lomasta toipumiseen menee?

J.A.