. . Lintuharrastajan päiväkirja Birders diary . .

5.5. tehtyäni Saaren vesilintulaskennat, kävin kotona vielä pakkaamassa tavarat autoon ja lähdin ajamaan kohti lounasta. Keli muuttui sateiseksi, joten pysähtymisiin ei ollut tarvetta. Lopulta kävin kaupassakin vasta Turussa, josta palalin pikkumatkan takaisin ja käännyin saaristotielle. Ilta oli jo pimentynyt, kun lauttailin Nauvon saareen, jossa ajoin tutulle hakkuuaukealle, jossa olin syksylläkin majoittunut teltassa. Nyt ei teltta ollut mukana vaan aamun laskennat koneelle naputeltuani nukahdin kallistetulle auton etupenkille sateen yhä vain ropistessa auton kattoon.

6.5. heräsin ajoissa ja suuntasin Nauvon kylälle kauppaan täydentämään vielä ruokavarastoja. Kävin heittämässä ensimmäisen satsin tavaroita Baldurille, joka siis Pärnäisten sataman remontin takia lähti nyt Nauvon kyliltä, jätin auton isolle parkkipaikalle kaupan lähelle ja lopulta kävelin loppuine kantamuksineni lautalle.

Yhä vain satoi, joten varasin itselleni istumapaikan mutta sateen loputtua kipusin kannelle staijaamaan parin muun lintuharrastajan seuraksi. Pari merikihua, riskilöitä ja lopulta ruokkejakin näkyi ennen kuin kävin lautan ravintolassa syömässä ja yllättävän nopeasti Jurmo alkoikin lähestyä.

Jurmoon rantauduttuani ihmettelin, kun satamassa ei ollut ainoatakaan maitokärryä tavaroiden asemalle kuskausta varten. Sitten minulla välähti, olinko saapunut vääränä päivänä? Olin useita kertoja tarkistanut laitta-aikatauluja ja kesäaika oli vaihtanut alkuaan ja lautta oli nyt yhä kulkenut talviaikataulussa. Olin siis elänyt sinä uskossa, että porukkaa poistuisi nyt illalla saaresta, kun Baldur palaisi Utöstä taas kohti mannerta. Mutta näinhän ei nyt ollutkaan, vaan Baldur palaisi vasta seuraavana aamuna. Aseman varauskalenteriakin olin jossain vaiheessa vilkaissut, mutta eipä ollut välähtänyt, kun innoissani olin päättänyt tänä päivänä tulla. Niinpä soittelin aseman väelle ja eihän minun vielä oltu odotettu saapuvan, vasta seuraavana iltana! Asema oli tupaten täynnä, mutta onneksi valtaosa miehittäjistä tunsi minut entuudestaan ja tiesi, etten pahemmin asemalta tilaa veisi – ja kolme miehittäjää olisi kuitenkin poistumassa asemalta jo viiden aikaan seuraavana aamuna.

Niinpä lähdin kantamaan ensin optiikkasatsia asemalle ja sain samalla tuntumaa saaren linnustoon. Kevät oli saapunut juuri tänä aamuna, kun sade oli täälläkin viimein lakannut. Sainkin kävellessä vuodariksi leppälinnun, pensastaskun, kirjosiepon, mustapää- ja hernekertun sekä maitokärryllä loppuja tavaroita kärrätessäni vielä käenpiian. Useampikin näistä lajeista oli vasta tänä päivänä tullut asemavuodariksi.

Jätin valtaosan tavaroistani ulos ja majoituin aseman saunan lauteille ja lähdin vielä ulos iltaretkelle. Näinkin vielä pikkutiiran vuodariksi ja muita parempia havaintoja olivat mm. sinisuo- ja nuolihaukka sekä ristisorsat. Päivän aikana aseman väki oli nähnyt mm. useita sepelrastaita, mustaleppälinnun sekä pari avosettia mutta valitettavasti näistä ei näkynyt jälkeäkään. Sateen jälkeen saari oli pikkuhiljaa tyhjentynyt linnuista varsin huolella.

Aamulla herätyskellot soivat todella varhain ja syksyn reissulta tuttu kolmikko ”Jussi” ja Pekka Virtanen sekä Kari Tuominen lähtivät lautalle, Kim Kuntze ja Meri Öhman verkoille ja Timo Palomäki, Vesa Virtanen ja minä suuntasimme aamupalan jälkeen aamustaijiin. Aamu oli todella kylmä ja en ollut vielä ehtinyt kaivaa kunnolla vaatetta, niinpä olin pian aivan jäässä! Muutto oli Jurmolle tyypillisen hiljaista, joten ehdimme tuijottaa kaukaa lännestä merisirrit minulle kuukausipinnaksi. Muuton saldoksi tuli haahkoja, mustalintuja, alleja, kuikkia, jokunen kaakkuri, ruokkeja, riskilä, ym. Onneksi vakio lopulta päättyi ja pääsin asemalle haukkaamaan lämmintä aamiaista.

Päivä jatkui asemarutiinien osalta siten, että itse tein länsireitin laskennan ja Timo ja Vesa suuntasivat itään. Jatkossa teinkin sitten koko reissun ajan joka toinen päivä lännen ja joka toinen päivä idän. Reitti alkoi mukavasti reitin alussa rantakivikossa olleella karikukolla ja pikkutiira kalasteli samalla rannalla ja pari lisää näkyi myöhemmin. Lounaisriutalla piipersi pari merisirriä, joista toista pääsin kuvaamaan varsin mukavasti. Vasta kuvista huomasin, että sillähän oli rengas sekä lippu jaloissaan. Se oli paria vuotta aiemmin rengastettu juurikin Jurmossa.

Kierroksen muuta antia olivat pari ristisorsaa, tavalliset sorsat, meriharakat, kuovi, punakuiri, pari mustavikloa, punajalkaviklot, kala- ja lapintiirat, lokit, keltavästäräkki vuodariksi ym. Iltapäivällä saareen saapui toiseksi rengastajaksi Petri Puolakka – siis sillä lautalla, jolla minunkin olisi pitänyt saapua…

Illalla kävin vielä kiertelemässä. Kuvailin hetken paria luotokirvistä ja kun en muuta parempaa löytänyt, kävin pointsaamassa saaripinnaksi luhtakanan, joka huuteli suolla aktiivisesti.

8.5. aamu sujui samaan tapaan staijilla, mutta nyt minulla oli lähes kaikki mukanani olleet vaatteet päällä. Vakiolla näkyi Jurmon mittakaavassa mukavasti hanhia, mm. pari parvea tundrahanhia, yksinäinen metsähanhi sekä valkoposkia, joita olin saarella paossa. Paikalliset olivat innoissaan, mutta itse innostuin paljon enemmän Kimin verkoilta saamasta collybita-alalajin tiltaltista, jota piti tietysti mennä ihmettelemään, opiskelemaan ja kuvaamaan.

Itäreitin kävely oli mukavan tuottoista, sillä vaikka rannoilla kulki useita pieniä porukoita lintuharrastelijoita, löysin silti reitiltä komean koiras sepelrastaan, joka oli aivan liian arka, että olisin saanut siitä ainoatakaan kuvaa sekä myöskin komean koiras mustaleppälinnun, josta sentään sain pari räpsyä kaukaa otettua.

Muita päivän havaintoja olivat mm. harmaasorsa, uivelo, kalasääski, 25 pikkukuovia, karikukko, pari pikkutiiraa, pari luotokirvistä ja pari mustaleppälintua lisää satamassa. Iltahuutoa ennen näkyi aseman ikkunasta vielä pensaskerttu vuodariksi ja huuto kesti taas tolkuttoman myöhään. Ja alkuyöstä Petri toi vielä verkoilta alapaulassa olleen sinisorsaparin, jota ihmeteltiin porukalla – ja herätys oli taas vähän neljän jälkeen…

9.5. menin aamusta Petrin kaveriksi suon verkoille, joista saatiin ihan mukavasti saalista, sillä tuuli oli vihdoin kääntynyt lounaiseksi. Laulurastaita, punarintoja (vielä ihan liikaa punarintoja, 348 rengastusta), metsäkirvinen, leppälintuja, mustapääkerttuja, jokunen hernekerttu, tiltaltteja ja pajulintuja, kirjosieppo ja hippiäinen, satakieli jne. Parhaita rengastajille olivat ruotsalainen ja sveitsiläinen punarinta.

Kipusin pari kertaa rengastusten välillä mäelle, jonne osuin kerran oikeaan aikaan, kun männiköstä nousi huikea 270 laulurastaan parvi muutolle!

Lännen kierroksella olin lounaisriutalla laskemassa reitin ulkopuolisia paikallisia lintuja, kun eteeni laskeutui merisirrejä. Yritin hiipiä niitä lähelle, mutta hieman ne kipittivät kauemmaksi. Olin jo antamassa periksi, kun päätin yrittää toista sirriporukkaa toiselta puoleltani. Nämähän eivät välittäneet minusta tuon taivaallista ja lopulta makasin keskellä merisirriparvea puolisen tuntia kuvaten niitä vain parin metrin päästä. Olipa mukava kokemus olla aktiivisesti touhuavassa parvessa lintujen ääniä kuunnellen ja lintuja kuvaten. Samalla sain luettua taas jo aiemmin tutun sekä pari muutakin lippua.

Järvellä näkyi myös 12 suosirriä ja laskennan jälkeen kuulin rannassa pikkutyllin ääntä. Muita päivän havaintoja olivat pari suopöllöä ja useampikin luotokirvinen. Illalla Petri kävi vielä haavin ja lampun kanssa lännessä kiertämässä ja saaliikseen parempina tavin ja tyllin.

10.5. aamuksi oli luvattu sadetta, mutta pakkohan sitä on aina herätä katsomaan, miltä keli oikeasti näyttää. Ja eihän se nyt niin pahalta näyttänyt. Rengastajat kuitenkin nukkuivat ihan sikeästi ja hieman jouduin huoneesta tavaroita aamustaijille hakiessani pitämään ylimääräistä meteliä, että sain heitä tokenemaan. Yön pudotuskelin ansiosta epäilin, että verkot olisi syytä viritellä pyyntiin, vaikka sateen uhka edelleen oli vahvasti olemassa. Lopulta molemmat rengastajat heräsivätkin, mutta Kim ja Meri olivat päättäneet suunnata aamusta länsireitille rareja katsomaan, joten ei siinä sitten auttanut kuin lähteä virittelemään männikön vakioverkkoja Petrille valmiiksi ja koska lintuja todellakin tuntui saaressa olevan, oli selvä, että minun piti jäädä aamuksi Petrin avuksi, sillä hänellä ei kuitenkaan ollut vielä kauhean paljon kokemusta asemarengastuksesta.

Ja kylläpä verkoilla riittikin työtä! Mustapääkerttuja oli joka paikassa ja niin tietysti myös verkoissa. Ja niiden irrottamisessa ja rengastuksessa piti pitää kiirettä sillä saimme niskaamme vielä pari ihan kunnon sadekuuroa. Mustapääkerttujen ohessa verkoista tuli paljon myös leppälintuja, kirjosieppoja, hernekerttuja, laulurastaita, kulorastas, jokunen pensastasku, pari sirittäjää, tiltaltteja ja pajulintuja, pikkusieppo, ruokokerttunen jne. Jos kaikki, tai edes suonkin verkot, olisivat olleet pyynnissä, olisimme päivän aikana tehneet aivan tolkuttomat kerttuennätykset. Verkkoilun ohessa näkyi pari sepelrastastakin.

Lintuja oli muutenkin saaressa todella paljon, joten vuodariksi napsahti edellä mainittujen ohella myös tervapääsky ja käki. Kun Kim ja Meri saapuivat lännestä ja auttamaan Petriä verkoilla, lähdin itse kiertämään itäreittiä, josta löytyi parhaina koiras heinätavi, jänkäkurppa, pari karikukkoa sekä muutama luotokirvinen. Pihassa näkyi lisäksi nokkavarpunen ja illan kierroksella saattoi vain ihmetellä, kuinka tolkuttomasti lintuja oli maastossa – etenkin mustapääkerttuja ja leppälintuja!

Lopulta iltahuudossa ynnäiltiin lukemia pitkään ja hartaasti ja summat olivat huikeita, mm. 11 käenpiikaa, 224 leppälintua (68 rengastusta), pensastasku 109 , kivitasku 74, hernekerttu 97 (33), pensaskerttu 21, mustapääkerttu 488 (176), tiltaltti 88 (44), pajulintu 31 (6) ja kirjosieppo 93 (63 + ruotsalainen kontrolli). Ja mainittakoon vielä, että vaikkapa kolmella rengastajalla ja kaikilla verkoilla lintuja olisi tullut helposti vähintään tuplamäärä! Kolme ulkomaalaista kontrolliakin saatiin päivän aikana: venäläinen punarinta, italialainen leppälintu sekä ruotsalainen kirjosieppo.

Kun aamumuuttoakin oli vielä ollut, niin iltahuudon lopussa huomasimme tehneemme saarelle uuden päiväkohtaisen lajiennätyksen! Olimme havainneet yhteensä 122 lajia! Ja ilman sen kummempia harvinaisuuksia – tai olivathan Vesa ja Timo nähneet sentään heinäkurpan.

11.5. suuntasimme Petrin kanssa suolle ja Kim ja Meri männikköön. Verkoilla oli kuitenkin hiljaista mutta vähiin lintuihin lukeutui kuitenkin pari collybita-tiltalttia, pari satakieltä sekä pensassirkkalintu. Männiköstä kuitenkin poksahti jo kauan odottamani ja etsimäni komea koiras sepelsieppo, jonka Kim antoi Petrille rengastettavaksi. Myös kultarintaa piti käydä männikössä kuvaamassa kädestä.

Lopulta jätimme Kimille ja Merille koko saaren verkkovastuun, sillä lintuja tuli varsin rauhalliseen tahtiin ja lähdimme Petrin kanssa lännen kierrokselle. Hiljaista oli maastossakin ja mainittavimmat havainnot kierroksella olivat kaukana väreilyssä näkyneet merisirrit, katajikossa vilahtanut sinirinta sekä reitin päätteeksi näkemämme uskomattoman omituinen leukistinen hernekerttu, joka oli yksi päivän 109 hernekertusta.

Pihassa vilahteli parikin naaraspukuista mustaleppälintua ja laitumen reunassa koiras pikkulepinkäinen, Sorgenilta löysin ilmeisesti saman Timon ja Vesan aiemmin itäreitillä näkemän peltosirkun ja harmaasieppoja tuntui putkahtavan iltaa kohti sinne tänne. Iltahuudon jälkeen verkoilta tuli vielä aina mukava kehrääjä.

12.5. olimme Petrin kanssa vuorostaan männikössä ja Kim ja Meri suolla. Aamu oli todella lämmin ja alkoikin mukavasti rytikerttusella, mutta pian verkoilla alkoi olla sen verran hiljaista, että piti keksiä taas jotain muuta. Niinpä kipusin staijimäelle ja sinne päästyäni Kim ”lällätti” etelälepikossa olevasta sepelsieposta. Ja lintuhan näkyi mainiosti niille jalansijoillemme putkilla sen pöristellessä hyönteisten perässä lepikon latvustossa. Myöhemmin kävin yrittämässä saada linnusta kuvia, mutta kovin hyville holleille en päässyt, kun lintu liikkui pääosin korkealla ja alemmas tultuaan se oli aina varjossa.

Iltapäivällä Helstolan Jari ja Oksasen Ohto saapuivat saareen ja Petri puolestaan lähti mantereelle. Ohto pystytteli heti saareen runsaasti uusia verkkoja. Nyt oli tekemisen meininkiä, kun Hessukin on tunnetusti todella kova komppaaja!

Itäreitiltä löysin taas mustaleppälinnun ja heinätaveja näkyi nyt pari. Sinirintoja pyöri pari pihassakin mustaleppälinnun ohella, rytikerttunen lauloi laitumen vieressä ja lehtokertut olivat saapuneet ryminällä, sillä iltahuutoon niitä ynnättiin jopa 22 lintua (10). Pikkusieppoja oli saaressa neljä lintua ja illalla koiras sepelsieppo löytyi männiköstä – ehkä kuitenkin sama lintu kuin aamulla etelälepikossa? Peltosirkku oli yhä myös Sorgenilla, mutta odotuksissa oli kyllä jotain kovaa vielä…

13.5. kipusin Timon ja Vesan seuraksi muinaismuistolle aamustaijiin, joka oli rauhallinen mutta säpinää siihen saatiin, kun ”Hessu” soitti, että pari harrastajaa katselivat mahdollista englanninvästäräkkiä nummella. Näimmekin pari ornia parin sadan metrin päässä ja kuinka ollakaan, heidän edessään piipersi tavallisen västäräkin kaverina varsin lupaavan näköinen yarrellii! Kipaisin hakemaan kamerani asemalta, mutta lintu oli tietysti tiessään. Nymanin veljekset olivat kuitenkin saaneet linnusta tosi hyviä kuvia, joten jää RK:n päätettäväksi, hyväksyykö se tämän vaikeasti tunnistettavan alalajin, mutta mielestäni kaikki sopi erinomaisesti 2kv koiras englanninvästäräkille.

Etsiskelin tovin vielä västäräkkiä löytäen pikkusiepon ja harmaasorsan Sorgenilta ja palasin sitten vielä mäelle, jossa staijailimme vielä vakio jälkeenkin. Sitten Vesa nyppäsi vähän matkan päästä tieltä jotain ja sanoi heti, että: ”Nyt on joku mielenkiintoinen!”. Sain itsekin linnun putkeeni ja tokaisin heti, että: ”Mustapää- tai sepeltaskunaaras!”. Ja lähes heti perään lintu lennähti paljastaen kauniin puhtaan kermanvalkoisen yläperän, joten huusin perään, että ”Sepeltasku!”. Lintu liikkui nummella vauhdikkaasti hyönteisiä napsien ja sitä ei päässyt millään lähelle sen vaihtaessa paikkaa koko ajan, mutta sain kuitenkin ihan kelvolliset dokumenttikuvat siitä. Ja onneksi lintu pysyi niin hyvin hallinnassa, että kaikki pääsivät linnun näkemään.

Lopulta tasku katosi johonkin ja jatkoimme staijia. Kohta huomasin päältämme lentävät neljä räyskää, jonka jälkeen päätin lähteä asemalle haukkaamaan evästä. Ollessani viimeisillä verkoilla kävelemässä, kuulin kertaalleen sepelsiepon hiittauksen, mutta en löytänyt puista ainoatakaan sieppoa. Ja asemalle päästyäni tuli tieto, että Kimillä oli naaras sepelsieppo verkossa. Kiiruhdin verkoille ja kuinka ollakaan lintu oli juuri lähimmässä verkossa kohdasta, jossa olin hiittauksen hieman aiemmin kuullut. Oli kuitenkin mukava päästä opiskelemaan naaras sepelsieppoakin kunnolla.

Päivällä tein taas lännen kierroksen ja haviksia kertyi mukavasti. Pikkutiiroja näkyi neljä, merisirrejä näkyi lennossa upea ainakin 350 linnun parvi, vihdoin pääsin näkemään minua aiemmin vältelleen etelänsuosirriparin, josta sain kuviakin ja lapinsirrikin näkyi vuodariksi. Asemaa kohti kävellesäni törmäsin vielä tien varressa tuttuun sepeltaskuun, joka kuitenkin teki saman tien katoamistempun. Muita päivän mainittavia olivat mm. ruskosuohaukka, 8 merikihua, mustaleppälintu ja yhteensä 5 pikkusieppoa.

Illemmalla Kim ja Meri olivat tilanneet hotellilta marjapiirakan, joka nautittiin sepeltaskun kunniaksi. Olivathan kaikki paitsi Timo ja Ohto saaneet lajista Jurmon pinnan – siis jopa Hessukin!

14.5. heräsin muiden kanssa samaan aikaan ja meillä oli Vesan kanssa tavarat pian pakattuina. Kävimme vielä pikaisesti pihakierroksella ja kuulimme männikössä laulaneen punavarpusen. Kohta pitikin sitten lähteä roudaamaan tavaroita kohti satamaa.

Lautalla kipusimme kannelle, jossa oli pari Utöstä palailevaa ornia jo staijaamassa. Havikset jäivät vähiin mutta Nötön lähestyessä Vesa huomasi pari ruokkilintua, jotka heti kiikariin saatuani näyttivät erikokoisilta ja -muotoisilta – siinä meni etelänkiisla ruokin kanssa! Linnuilla oli suunta suoraan kohti Jurmoa, joten soitimme Hessulle linnuista ja kuinka ollakaan miehittäjät onnistuivat linnut näkemäänkin, mutta varsin kaukana väreilyssä.

Näimme myös mm. harmaahaikaran, riskilän sekä toistakymmentä mustakurkku-uikkua ja lopulta saavuimme Nauvoon. Kannoimme tavarat autolle ja lähdimme ajelemaan saaristotietä. Tipautin Vesan matkan varrella Kaarinassa ja jatkoin matkaani.

Olin nukkunut edellisen yön tolkuttoman huonosti ja toki univelkaa oli kertynyt koko reissun ajan, sillä päivät Jurmossa ovat näin keväällä aivan tolkuttoman pitkiä. Niinpä päätin piristykseksi bongailla matkan varrella jotain ja alkuun otin suunnan Vantaalle, jossa oli ollut mandariinisorsa sekä niittysuohaukka. Haukka oli kadonnut turhan aikaisin, joten yritin pointsata mandariinisorsaa parissakin paikassa sitä kuitenkaan löytämättä. Keli oli todella lämmin, joten pitkät kalsarit alkoivat pikkuhiljaa tuntua liialta…

Porvoossa oli nähty harjalintu, joten suuntasin seuraavaksi Bosgårdiin, jonne päästyäni törmäsin muutamaan harrastajaan, joista yksi näytti, että: ”Tuossa lintu oli aamulla ollut neljä tuntia” ja loput eivät olleet lintua löytäneet. Etsiskelimme yhden harrastajan kanssa upupaa jonkin aikaa kunnes päätimme antaa periksi. Väsyneenä lähdin ajamaan risteyksestä väärään suuntaan ja virheeni huomattuani jouduin ajamaan takaisin. Niinpä tutun risteyksen kohdalla päätin yrittää kuitenkin vielä kerran. Ja sitkeys palkittiin. Olin taas jo luovuttanut ja kävelemässä autolle, kun harjalintu lensi korkealla ylitseni kohti Bosgårdin kartanoa. En kuitenkaan pihasta enää lintua löytänyt, joten päätin taas lähteä ajamaan.

Lopulta päätin hylätä ajatuksen mennä vielä seuraavaksi aamuksi Virolahdelle, sillä Parikkalassa oli nähty viime päivinä nähty niin paljon kaikkea pikkukivaa, että halusin itsekin päästä osalliseksi parhaan lintuajan havainnoista. Ilta oli jo pitkällä, kun kuitenkin kurvasin vielä Joutsenon Kotasaareen, jossa tapasin Sampsan. Rastaskerttusia lauloi kolme, käenpiika kiikitti, pääskyparvessa oli muutama törmäpääsky ja pikkutylli näkyi lennossa, mutta sen ihmeellisempiä havaintoja ei kuitenkaan tehty.

Lopulta olin Parikkalassa, jossa vielä kävin kuuntelemassa kehrääjää Souniossa ja luhtahuittia patotiellä. Kotona olin varsin väsyneenä mutta tyytyväisenä. Reissu oli ollut onnistunut!

J.A.