. . Lintuharrastajan päiväkirja Birders diary . .

Jurmon reissulta palattuani ei ollut aika jäädä murehtimaan univelkoja ja väsymystä vaan heti ensimmäisenä aamuna piti kimmota Saarelle pointsaamaan Akonpohjassa olleet pari kattohaikaraa vuodenpinnoihin. Siikalahdelle ajettuani en ehtinyt patotien lavalla kauan olla, kun löysin kiljukotkan kaartelemasta taivaalta. Repaleinen kotka ohitti lahden länsipuolelta ja jatkoi kohti Särkisalmea, jossa se myös nähtiin. Muuten Siikalahdella oli aika hiljaista, joten päätimme lähteä Saarelle. Matkalla kävimme varmistamassa, että Särkisalmella todellakin oli pähkinänakkeli pesimässä pöntössämme!

Saarellakaan ei ihmeitä löytynyt ja staijailimme tovin Kanavalammella yhdessä Valosen Artun, Kettusen Juhan ja Laakson Arton kanssa havaiten pari mehiläishaukkaa, ruisrääkän, käenpiian, harmaapäätikan sekä pari tervapääskyä ym.

16.5. oli vuorossa Pihabongaus tai mikä ikinä tänä vuonna olikaan. Keli oli oikein mukava ja lintuja havaittiinkin heti aamuviidestä alkaen mukavasti. Muutto oli kuitenkin lähes olematonta ja ainoat paremmat muuttajat kelluivat valmiiksi järvenselällä – alleja, mustalintuja sekä pieni lapasotkaparvi. Staijasimme todella tiukasti iltapäiväyhteen asti ja päätimme vielä jatkaakin, kun muutakaan emme keksineet ja uusia lajeja kuitenkin löytyi vielä. Yllättävämpiä havaintoja sai odottaa iltapäivään asti, jolloin hanhiparvessa muutti yksittäinen lyhytnokkahanhia ja pian perään editsemme lensi etelää kohti mustapyrstökuiri. Lopulta päivän aikana havaitsimme yhteensä 88 lajia pihastamme. Lyhyen tauon pidimme iltapäivällä, kun kävimme tarkistamassa, että viirupöllön pöntössämme oli vielä liian pienet poikaset rengastusta ajatellen ja yritimme vapauttaa meillä viikon hoidossa ollutta koiras sinisuohaukkaa, mutta ikkunaan törmännyt lintu ei vielä ollut lähtökunnossa.

17.5. oli taas edessä vessulaskenta Saarella. Akonpohjan pikkujoutsen, harmaasorsa ja pikkutylli, Kanavalammen harmaasorsapari ja Pohjanrannan pari lyhytnokkahanhea ja aktiivinen lampiviklopari, joka kuitenkin nousi muutolle, olivat laskennan parasta antia. Illalla pointsasimme vielä ruokosirkkalinnun Akonpohjasta sekä heinäkurpan yhdeltä vakiopaikalta.

18.5. oli edessä paluu arkeen vauhdikkaan loman jälkeen. Illalla päiväunet jäivät harkinnan asteelle, kun tuli tieto, että Tetrisuolla oli pari punakaulahanhea. Pitihän nekin käydä katsomassa.

19.5. aamu alkoi huikeasti, kun ensin hoidin kuhankeittäjän vuodariksi Moskuunniemestä ja matkalla töihin stoppasin lyhyesti Härskiinmutkassa. Heti löysin kihuparven taivaalta ja siinähän oli pari vaaleaa merikihua saman värinen leveäpyrstökihu mukanaan. Muutaman minuutin stopilla näkyi jokunen sepelhanhikin valkoposkihanhiparvissa. Illalla vielä bongasimme viiriäisen vuodariksi Akonpohjasta, jossa kuului myös viitakerttunen vuodariksi ja pikastoppi Pohjanrannassa tuotti vielä lampiviklon.

20.5. mainittavin havainto oli vielä tarkastamattomista pöntöistä löytynyt kahdeksaa munaa hautonut varpuspöllö.

21.5. sateiden välillä Härskiinmutkassa näkyi muutama isompi parvi, yhteensä 1717 sepelhanhea, 450 allia, 160 mustalintua, 20 pilkkasiipeä, 141 kuikkaa, uskomattomat 340 paikallista kalatiiraa sekä komea 12 merikihun muuttoparvi. Vihdoin saimme loputkin pöllönpöntöt tarkistettua ja surkea oli taas saldo.

22.5. oli vuorossa kevään viimeinen vessulaskenta, joka alkoi taas mukavasti, kun matkalla löysimme pellolla jotain raatoa syöneen 2kv pikkukiljukotkan ja kiljukotkan risteymän. Lintu nousi aika pian puiden taakse katveeseen, joten jatkoimme matkaa.

Laskenta sujui ilman yllätyksiä, ohessa Kanavalammella näkyi haarahaukka mutta Jyrkilässä sitten rytisi, kun tulvapellolla oli 4 jänkäsirriäistä, lapinsirri ja 10 tylliä ja valkoposkihanhiparvesta löytyi pari punakaulahanhea!

Illalla en jaksanut jäädä lepäilemään vaan piti singahtaa Savitaipaleen Lavikanlahdelle hoitamaan avosetista EKLY-pinna. Paikalla oli myös lampiviklopari, punajalkaviklo sekä lapinsirri.

23.5. aloitimme SSP-pyynnit tulvivalla rengastuspaikallamme. Rengastukset jäivät 1r+1k ruokokerttuseen, 2 pensaskerttuun, 1k pajulintuun, 1 kirjosieppoon, 2 punavarpuseen, 2 punatulkkuun ja 1k pajusirkkuun. Ohessa näimme muuttava naaras sinisuohaukan ja kuulimme luhtahuitin.

24.5. sain tiedon, että kahlaajia oli liikkeellä ja osin tippunutkin maastoon. Niinpä jo ruokatunnilla singahdin pikakäynnille Saaren Akanvaaran Tetrisuolle, jossa näkyi 130 tundrakurmitsaa, 3 isosirriä ja 80 suosirriä. Myös suo- ja sarvipöllöt näkyivät aukealla. Työpäivän jälkeen singahdin taas Saarelle, jossa Tetrisuolla oli kahlaajat vähentyneet, mutta nyt mullokselta löytyi se toivelajikin eli keräkurmitsa. Jyrkilästä löytyi uskomattoman upea 670 suosirrin parvi ja valkoposkihanhien joukosta löytyi lyhytnokkahanhi sekä pommina tiibetinhanhi! Suosirrejä, tyllejä ja vähän tundrakurmitsoja löytyi muiltakin mulloksilta, mutta ei uusia lajeja. Kolmannella käynnillä Akanvaaran Tetrisuolle näkyi sieltä edellispäivänä löytynyt ristisorsakin. Illalla sitten Parikkalan puolelta Kullinsuolta löytyi sadan suosirrin seasta neljä jänkäsirriäistä ja 17 tylliä ja Kontiolammelta 21 tylliä, suosirri sekä jänkäsirriäinen. Uuttukyyhkyjä oli päivän aikana näkynyt ilahduttavan monella paikalla.

25.5. kahlaajia oli vielä vähän maastossa ja Kullinsuolta löytyi ruokatunnilla 19 tylliä, 113 suosirriä, 8 jänkäsirriäistä sekä pikkusirri. Kontiolammella puolestaan lauloi luhtakerttunen vuodariksi. Illan rengastusreissu alkoi surkeasti, kun viirupöllön pesän ympäriltä oli viikon aikana kaadettu metsä ja pesintä oli tuhoutunut! Varpupöllöllä sen sijaan oli vasta ihan pienet poikaset ja kottaraisilla puolestaan oli ehkä isoimmat jo karanneet maastoon. Ja katastrofilta näytti pähkinänakkelin pöntössäkin, jossa huomio kiinnittyi ensin poikasten vieressä maanneeseen kuolleeseen naaraaseen. Seitsemän potraa poikasta oli kuitenkin pelkän isukin hoivissa niin hyväkuntoisia, että saimme vihdoin ensimmäisen nakkelipoikueemme renkaisiin.

26.5. oli huilipäivä, joten sillä ehti hyvin heittää 3 tunnin ja 28 kilometrin lenkin… Seuraavana päivänä sen sijaan piti singahtaa Lappeenrannan Joutsenon Korvenkylän altaalle pointsaamaan komea juhlapukuinen naaras isovesipääsky EKLY-pinnaksi! Lintu oli niin pahassa vastavalossa, etten jäänyt sitä sen kummemmin ihastelemaan, kun tärkein eli pinna oli plakkarissa.

J.A.

5.5. tehtyäni Saaren vesilintulaskennat, kävin kotona vielä pakkaamassa tavarat autoon ja lähdin ajamaan kohti lounasta. Keli muuttui sateiseksi, joten pysähtymisiin ei ollut tarvetta. Lopulta kävin kaupassakin vasta Turussa, josta palalin pikkumatkan takaisin ja käännyin saaristotielle. Ilta oli jo pimentynyt, kun lauttailin Nauvon saareen, jossa ajoin tutulle hakkuuaukealle, jossa olin syksylläkin majoittunut teltassa. Nyt ei teltta ollut mukana vaan aamun laskennat koneelle naputeltuani nukahdin kallistetulle auton etupenkille sateen yhä vain ropistessa auton kattoon.

6.5. heräsin ajoissa ja suuntasin Nauvon kylälle kauppaan täydentämään vielä ruokavarastoja. Kävin heittämässä ensimmäisen satsin tavaroita Baldurille, joka siis Pärnäisten sataman remontin takia lähti nyt Nauvon kyliltä, jätin auton isolle parkkipaikalle kaupan lähelle ja lopulta kävelin loppuine kantamuksineni lautalle.

Yhä vain satoi, joten varasin itselleni istumapaikan mutta sateen loputtua kipusin kannelle staijaamaan parin muun lintuharrastajan seuraksi. Pari merikihua, riskilöitä ja lopulta ruokkejakin näkyi ennen kuin kävin lautan ravintolassa syömässä ja yllättävän nopeasti Jurmo alkoikin lähestyä.

Jurmoon rantauduttuani ihmettelin, kun satamassa ei ollut ainoatakaan maitokärryä tavaroiden asemalle kuskausta varten. Sitten minulla välähti, olinko saapunut vääränä päivänä? Olin useita kertoja tarkistanut laitta-aikatauluja ja kesäaika oli vaihtanut alkuaan ja lautta oli nyt yhä kulkenut talviaikataulussa. Olin siis elänyt sinä uskossa, että porukkaa poistuisi nyt illalla saaresta, kun Baldur palaisi Utöstä taas kohti mannerta. Mutta näinhän ei nyt ollutkaan, vaan Baldur palaisi vasta seuraavana aamuna. Aseman varauskalenteriakin olin jossain vaiheessa vilkaissut, mutta eipä ollut välähtänyt, kun innoissani olin päättänyt tänä päivänä tulla. Niinpä soittelin aseman väelle ja eihän minun vielä oltu odotettu saapuvan, vasta seuraavana iltana! Asema oli tupaten täynnä, mutta onneksi valtaosa miehittäjistä tunsi minut entuudestaan ja tiesi, etten pahemmin asemalta tilaa veisi – ja kolme miehittäjää olisi kuitenkin poistumassa asemalta jo viiden aikaan seuraavana aamuna.

Niinpä lähdin kantamaan ensin optiikkasatsia asemalle ja sain samalla tuntumaa saaren linnustoon. Kevät oli saapunut juuri tänä aamuna, kun sade oli täälläkin viimein lakannut. Sainkin kävellessä vuodariksi leppälinnun, pensastaskun, kirjosiepon, mustapää- ja hernekertun sekä maitokärryllä loppuja tavaroita kärrätessäni vielä käenpiian. Useampikin näistä lajeista oli vasta tänä päivänä tullut asemavuodariksi.

Jätin valtaosan tavaroistani ulos ja majoituin aseman saunan lauteille ja lähdin vielä ulos iltaretkelle. Näinkin vielä pikkutiiran vuodariksi ja muita parempia havaintoja olivat mm. sinisuo- ja nuolihaukka sekä ristisorsat. Päivän aikana aseman väki oli nähnyt mm. useita sepelrastaita, mustaleppälinnun sekä pari avosettia mutta valitettavasti näistä ei näkynyt jälkeäkään. Sateen jälkeen saari oli pikkuhiljaa tyhjentynyt linnuista varsin huolella.

Aamulla herätyskellot soivat todella varhain ja syksyn reissulta tuttu kolmikko ”Jussi” ja Pekka Virtanen sekä Kari Tuominen lähtivät lautalle, Kim Kuntze ja Meri Öhman verkoille ja Timo Palomäki, Vesa Virtanen ja minä suuntasimme aamupalan jälkeen aamustaijiin. Aamu oli todella kylmä ja en ollut vielä ehtinyt kaivaa kunnolla vaatetta, niinpä olin pian aivan jäässä! Muutto oli Jurmolle tyypillisen hiljaista, joten ehdimme tuijottaa kaukaa lännestä merisirrit minulle kuukausipinnaksi. Muuton saldoksi tuli haahkoja, mustalintuja, alleja, kuikkia, jokunen kaakkuri, ruokkeja, riskilä, ym. Onneksi vakio lopulta päättyi ja pääsin asemalle haukkaamaan lämmintä aamiaista.

Päivä jatkui asemarutiinien osalta siten, että itse tein länsireitin laskennan ja Timo ja Vesa suuntasivat itään. Jatkossa teinkin sitten koko reissun ajan joka toinen päivä lännen ja joka toinen päivä idän. Reitti alkoi mukavasti reitin alussa rantakivikossa olleella karikukolla ja pikkutiira kalasteli samalla rannalla ja pari lisää näkyi myöhemmin. Lounaisriutalla piipersi pari merisirriä, joista toista pääsin kuvaamaan varsin mukavasti. Vasta kuvista huomasin, että sillähän oli rengas sekä lippu jaloissaan. Se oli paria vuotta aiemmin rengastettu juurikin Jurmossa.

Kierroksen muuta antia olivat pari ristisorsaa, tavalliset sorsat, meriharakat, kuovi, punakuiri, pari mustavikloa, punajalkaviklot, kala- ja lapintiirat, lokit, keltavästäräkki vuodariksi ym. Iltapäivällä saareen saapui toiseksi rengastajaksi Petri Puolakka – siis sillä lautalla, jolla minunkin olisi pitänyt saapua…

Illalla kävin vielä kiertelemässä. Kuvailin hetken paria luotokirvistä ja kun en muuta parempaa löytänyt, kävin pointsaamassa saaripinnaksi luhtakanan, joka huuteli suolla aktiivisesti.

8.5. aamu sujui samaan tapaan staijilla, mutta nyt minulla oli lähes kaikki mukanani olleet vaatteet päällä. Vakiolla näkyi Jurmon mittakaavassa mukavasti hanhia, mm. pari parvea tundrahanhia, yksinäinen metsähanhi sekä valkoposkia, joita olin saarella paossa. Paikalliset olivat innoissaan, mutta itse innostuin paljon enemmän Kimin verkoilta saamasta collybita-alalajin tiltaltista, jota piti tietysti mennä ihmettelemään, opiskelemaan ja kuvaamaan.

Itäreitin kävely oli mukavan tuottoista, sillä vaikka rannoilla kulki useita pieniä porukoita lintuharrastelijoita, löysin silti reitiltä komean koiras sepelrastaan, joka oli aivan liian arka, että olisin saanut siitä ainoatakaan kuvaa sekä myöskin komean koiras mustaleppälinnun, josta sentään sain pari räpsyä kaukaa otettua.

Muita päivän havaintoja olivat mm. harmaasorsa, uivelo, kalasääski, 25 pikkukuovia, karikukko, pari pikkutiiraa, pari luotokirvistä ja pari mustaleppälintua lisää satamassa. Iltahuutoa ennen näkyi aseman ikkunasta vielä pensaskerttu vuodariksi ja huuto kesti taas tolkuttoman myöhään. Ja alkuyöstä Petri toi vielä verkoilta alapaulassa olleen sinisorsaparin, jota ihmeteltiin porukalla – ja herätys oli taas vähän neljän jälkeen…

9.5. menin aamusta Petrin kaveriksi suon verkoille, joista saatiin ihan mukavasti saalista, sillä tuuli oli vihdoin kääntynyt lounaiseksi. Laulurastaita, punarintoja (vielä ihan liikaa punarintoja, 348 rengastusta), metsäkirvinen, leppälintuja, mustapääkerttuja, jokunen hernekerttu, tiltaltteja ja pajulintuja, kirjosieppo ja hippiäinen, satakieli jne. Parhaita rengastajille olivat ruotsalainen ja sveitsiläinen punarinta.

Kipusin pari kertaa rengastusten välillä mäelle, jonne osuin kerran oikeaan aikaan, kun männiköstä nousi huikea 270 laulurastaan parvi muutolle!

Lännen kierroksella olin lounaisriutalla laskemassa reitin ulkopuolisia paikallisia lintuja, kun eteeni laskeutui merisirrejä. Yritin hiipiä niitä lähelle, mutta hieman ne kipittivät kauemmaksi. Olin jo antamassa periksi, kun päätin yrittää toista sirriporukkaa toiselta puoleltani. Nämähän eivät välittäneet minusta tuon taivaallista ja lopulta makasin keskellä merisirriparvea puolisen tuntia kuvaten niitä vain parin metrin päästä. Olipa mukava kokemus olla aktiivisesti touhuavassa parvessa lintujen ääniä kuunnellen ja lintuja kuvaten. Samalla sain luettua taas jo aiemmin tutun sekä pari muutakin lippua.

Järvellä näkyi myös 12 suosirriä ja laskennan jälkeen kuulin rannassa pikkutyllin ääntä. Muita päivän havaintoja olivat pari suopöllöä ja useampikin luotokirvinen. Illalla Petri kävi vielä haavin ja lampun kanssa lännessä kiertämässä ja saaliikseen parempina tavin ja tyllin.

10.5. aamuksi oli luvattu sadetta, mutta pakkohan sitä on aina herätä katsomaan, miltä keli oikeasti näyttää. Ja eihän se nyt niin pahalta näyttänyt. Rengastajat kuitenkin nukkuivat ihan sikeästi ja hieman jouduin huoneesta tavaroita aamustaijille hakiessani pitämään ylimääräistä meteliä, että sain heitä tokenemaan. Yön pudotuskelin ansiosta epäilin, että verkot olisi syytä viritellä pyyntiin, vaikka sateen uhka edelleen oli vahvasti olemassa. Lopulta molemmat rengastajat heräsivätkin, mutta Kim ja Meri olivat päättäneet suunnata aamusta länsireitille rareja katsomaan, joten ei siinä sitten auttanut kuin lähteä virittelemään männikön vakioverkkoja Petrille valmiiksi ja koska lintuja todellakin tuntui saaressa olevan, oli selvä, että minun piti jäädä aamuksi Petrin avuksi, sillä hänellä ei kuitenkaan ollut vielä kauhean paljon kokemusta asemarengastuksesta.

Ja kylläpä verkoilla riittikin työtä! Mustapääkerttuja oli joka paikassa ja niin tietysti myös verkoissa. Ja niiden irrottamisessa ja rengastuksessa piti pitää kiirettä sillä saimme niskaamme vielä pari ihan kunnon sadekuuroa. Mustapääkerttujen ohessa verkoista tuli paljon myös leppälintuja, kirjosieppoja, hernekerttuja, laulurastaita, kulorastas, jokunen pensastasku, pari sirittäjää, tiltaltteja ja pajulintuja, pikkusieppo, ruokokerttunen jne. Jos kaikki, tai edes suonkin verkot, olisivat olleet pyynnissä, olisimme päivän aikana tehneet aivan tolkuttomat kerttuennätykset. Verkkoilun ohessa näkyi pari sepelrastastakin.

Lintuja oli muutenkin saaressa todella paljon, joten vuodariksi napsahti edellä mainittujen ohella myös tervapääsky ja käki. Kun Kim ja Meri saapuivat lännestä ja auttamaan Petriä verkoilla, lähdin itse kiertämään itäreittiä, josta löytyi parhaina koiras heinätavi, jänkäkurppa, pari karikukkoa sekä muutama luotokirvinen. Pihassa näkyi lisäksi nokkavarpunen ja illan kierroksella saattoi vain ihmetellä, kuinka tolkuttomasti lintuja oli maastossa – etenkin mustapääkerttuja ja leppälintuja!

Lopulta iltahuudossa ynnäiltiin lukemia pitkään ja hartaasti ja summat olivat huikeita, mm. 11 käenpiikaa, 224 leppälintua (68 rengastusta), pensastasku 109 , kivitasku 74, hernekerttu 97 (33), pensaskerttu 21, mustapääkerttu 488 (176), tiltaltti 88 (44), pajulintu 31 (6) ja kirjosieppo 93 (63 + ruotsalainen kontrolli). Ja mainittakoon vielä, että vaikkapa kolmella rengastajalla ja kaikilla verkoilla lintuja olisi tullut helposti vähintään tuplamäärä! Kolme ulkomaalaista kontrolliakin saatiin päivän aikana: venäläinen punarinta, italialainen leppälintu sekä ruotsalainen kirjosieppo.

Kun aamumuuttoakin oli vielä ollut, niin iltahuudon lopussa huomasimme tehneemme saarelle uuden päiväkohtaisen lajiennätyksen! Olimme havainneet yhteensä 122 lajia! Ja ilman sen kummempia harvinaisuuksia – tai olivathan Vesa ja Timo nähneet sentään heinäkurpan.

11.5. suuntasimme Petrin kanssa suolle ja Kim ja Meri männikköön. Verkoilla oli kuitenkin hiljaista mutta vähiin lintuihin lukeutui kuitenkin pari collybita-tiltalttia, pari satakieltä sekä pensassirkkalintu. Männiköstä kuitenkin poksahti jo kauan odottamani ja etsimäni komea koiras sepelsieppo, jonka Kim antoi Petrille rengastettavaksi. Myös kultarintaa piti käydä männikössä kuvaamassa kädestä.

Lopulta jätimme Kimille ja Merille koko saaren verkkovastuun, sillä lintuja tuli varsin rauhalliseen tahtiin ja lähdimme Petrin kanssa lännen kierrokselle. Hiljaista oli maastossakin ja mainittavimmat havainnot kierroksella olivat kaukana väreilyssä näkyneet merisirrit, katajikossa vilahtanut sinirinta sekä reitin päätteeksi näkemämme uskomattoman omituinen leukistinen hernekerttu, joka oli yksi päivän 109 hernekertusta.

Pihassa vilahteli parikin naaraspukuista mustaleppälintua ja laitumen reunassa koiras pikkulepinkäinen, Sorgenilta löysin ilmeisesti saman Timon ja Vesan aiemmin itäreitillä näkemän peltosirkun ja harmaasieppoja tuntui putkahtavan iltaa kohti sinne tänne. Iltahuudon jälkeen verkoilta tuli vielä aina mukava kehrääjä.

12.5. olimme Petrin kanssa vuorostaan männikössä ja Kim ja Meri suolla. Aamu oli todella lämmin ja alkoikin mukavasti rytikerttusella, mutta pian verkoilla alkoi olla sen verran hiljaista, että piti keksiä taas jotain muuta. Niinpä kipusin staijimäelle ja sinne päästyäni Kim ”lällätti” etelälepikossa olevasta sepelsieposta. Ja lintuhan näkyi mainiosti niille jalansijoillemme putkilla sen pöristellessä hyönteisten perässä lepikon latvustossa. Myöhemmin kävin yrittämässä saada linnusta kuvia, mutta kovin hyville holleille en päässyt, kun lintu liikkui pääosin korkealla ja alemmas tultuaan se oli aina varjossa.

Iltapäivällä Helstolan Jari ja Oksasen Ohto saapuivat saareen ja Petri puolestaan lähti mantereelle. Ohto pystytteli heti saareen runsaasti uusia verkkoja. Nyt oli tekemisen meininkiä, kun Hessukin on tunnetusti todella kova komppaaja!

Itäreitiltä löysin taas mustaleppälinnun ja heinätaveja näkyi nyt pari. Sinirintoja pyöri pari pihassakin mustaleppälinnun ohella, rytikerttunen lauloi laitumen vieressä ja lehtokertut olivat saapuneet ryminällä, sillä iltahuutoon niitä ynnättiin jopa 22 lintua (10). Pikkusieppoja oli saaressa neljä lintua ja illalla koiras sepelsieppo löytyi männiköstä – ehkä kuitenkin sama lintu kuin aamulla etelälepikossa? Peltosirkku oli yhä myös Sorgenilla, mutta odotuksissa oli kyllä jotain kovaa vielä…

13.5. kipusin Timon ja Vesan seuraksi muinaismuistolle aamustaijiin, joka oli rauhallinen mutta säpinää siihen saatiin, kun ”Hessu” soitti, että pari harrastajaa katselivat mahdollista englanninvästäräkkiä nummella. Näimmekin pari ornia parin sadan metrin päässä ja kuinka ollakaan, heidän edessään piipersi tavallisen västäräkin kaverina varsin lupaavan näköinen yarrellii! Kipaisin hakemaan kamerani asemalta, mutta lintu oli tietysti tiessään. Nymanin veljekset olivat kuitenkin saaneet linnusta tosi hyviä kuvia, joten jää RK:n päätettäväksi, hyväksyykö se tämän vaikeasti tunnistettavan alalajin, mutta mielestäni kaikki sopi erinomaisesti 2kv koiras englanninvästäräkille.

Etsiskelin tovin vielä västäräkkiä löytäen pikkusiepon ja harmaasorsan Sorgenilta ja palasin sitten vielä mäelle, jossa staijailimme vielä vakio jälkeenkin. Sitten Vesa nyppäsi vähän matkan päästä tieltä jotain ja sanoi heti, että: ”Nyt on joku mielenkiintoinen!”. Sain itsekin linnun putkeeni ja tokaisin heti, että: ”Mustapää- tai sepeltaskunaaras!”. Ja lähes heti perään lintu lennähti paljastaen kauniin puhtaan kermanvalkoisen yläperän, joten huusin perään, että ”Sepeltasku!”. Lintu liikkui nummella vauhdikkaasti hyönteisiä napsien ja sitä ei päässyt millään lähelle sen vaihtaessa paikkaa koko ajan, mutta sain kuitenkin ihan kelvolliset dokumenttikuvat siitä. Ja onneksi lintu pysyi niin hyvin hallinnassa, että kaikki pääsivät linnun näkemään.

Lopulta tasku katosi johonkin ja jatkoimme staijia. Kohta huomasin päältämme lentävät neljä räyskää, jonka jälkeen päätin lähteä asemalle haukkaamaan evästä. Ollessani viimeisillä verkoilla kävelemässä, kuulin kertaalleen sepelsiepon hiittauksen, mutta en löytänyt puista ainoatakaan sieppoa. Ja asemalle päästyäni tuli tieto, että Kimillä oli naaras sepelsieppo verkossa. Kiiruhdin verkoille ja kuinka ollakaan lintu oli juuri lähimmässä verkossa kohdasta, jossa olin hiittauksen hieman aiemmin kuullut. Oli kuitenkin mukava päästä opiskelemaan naaras sepelsieppoakin kunnolla.

Päivällä tein taas lännen kierroksen ja haviksia kertyi mukavasti. Pikkutiiroja näkyi neljä, merisirrejä näkyi lennossa upea ainakin 350 linnun parvi, vihdoin pääsin näkemään minua aiemmin vältelleen etelänsuosirriparin, josta sain kuviakin ja lapinsirrikin näkyi vuodariksi. Asemaa kohti kävellesäni törmäsin vielä tien varressa tuttuun sepeltaskuun, joka kuitenkin teki saman tien katoamistempun. Muita päivän mainittavia olivat mm. ruskosuohaukka, 8 merikihua, mustaleppälintu ja yhteensä 5 pikkusieppoa.

Illemmalla Kim ja Meri olivat tilanneet hotellilta marjapiirakan, joka nautittiin sepeltaskun kunniaksi. Olivathan kaikki paitsi Timo ja Ohto saaneet lajista Jurmon pinnan – siis jopa Hessukin!

14.5. heräsin muiden kanssa samaan aikaan ja meillä oli Vesan kanssa tavarat pian pakattuina. Kävimme vielä pikaisesti pihakierroksella ja kuulimme männikössä laulaneen punavarpusen. Kohta pitikin sitten lähteä roudaamaan tavaroita kohti satamaa.

Lautalla kipusimme kannelle, jossa oli pari Utöstä palailevaa ornia jo staijaamassa. Havikset jäivät vähiin mutta Nötön lähestyessä Vesa huomasi pari ruokkilintua, jotka heti kiikariin saatuani näyttivät erikokoisilta ja -muotoisilta – siinä meni etelänkiisla ruokin kanssa! Linnuilla oli suunta suoraan kohti Jurmoa, joten soitimme Hessulle linnuista ja kuinka ollakaan miehittäjät onnistuivat linnut näkemäänkin, mutta varsin kaukana väreilyssä.

Näimme myös mm. harmaahaikaran, riskilän sekä toistakymmentä mustakurkku-uikkua ja lopulta saavuimme Nauvoon. Kannoimme tavarat autolle ja lähdimme ajelemaan saaristotietä. Tipautin Vesan matkan varrella Kaarinassa ja jatkoin matkaani.

Olin nukkunut edellisen yön tolkuttoman huonosti ja toki univelkaa oli kertynyt koko reissun ajan, sillä päivät Jurmossa ovat näin keväällä aivan tolkuttoman pitkiä. Niinpä päätin piristykseksi bongailla matkan varrella jotain ja alkuun otin suunnan Vantaalle, jossa oli ollut mandariinisorsa sekä niittysuohaukka. Haukka oli kadonnut turhan aikaisin, joten yritin pointsata mandariinisorsaa parissakin paikassa sitä kuitenkaan löytämättä. Keli oli todella lämmin, joten pitkät kalsarit alkoivat pikkuhiljaa tuntua liialta…

Porvoossa oli nähty harjalintu, joten suuntasin seuraavaksi Bosgårdiin, jonne päästyäni törmäsin muutamaan harrastajaan, joista yksi näytti, että: ”Tuossa lintu oli aamulla ollut neljä tuntia” ja loput eivät olleet lintua löytäneet. Etsiskelimme yhden harrastajan kanssa upupaa jonkin aikaa kunnes päätimme antaa periksi. Väsyneenä lähdin ajamaan risteyksestä väärään suuntaan ja virheeni huomattuani jouduin ajamaan takaisin. Niinpä tutun risteyksen kohdalla päätin yrittää kuitenkin vielä kerran. Ja sitkeys palkittiin. Olin taas jo luovuttanut ja kävelemässä autolle, kun harjalintu lensi korkealla ylitseni kohti Bosgårdin kartanoa. En kuitenkaan pihasta enää lintua löytänyt, joten päätin taas lähteä ajamaan.

Lopulta päätin hylätä ajatuksen mennä vielä seuraavaksi aamuksi Virolahdelle, sillä Parikkalassa oli nähty viime päivinä nähty niin paljon kaikkea pikkukivaa, että halusin itsekin päästä osalliseksi parhaan lintuajan havainnoista. Ilta oli jo pitkällä, kun kuitenkin kurvasin vielä Joutsenon Kotasaareen, jossa tapasin Sampsan. Rastaskerttusia lauloi kolme, käenpiika kiikitti, pääskyparvessa oli muutama törmäpääsky ja pikkutylli näkyi lennossa, mutta sen ihmeellisempiä havaintoja ei kuitenkaan tehty.

Lopulta olin Parikkalassa, jossa vielä kävin kuuntelemassa kehrääjää Souniossa ja luhtahuittia patotiellä. Kotona olin varsin väsyneenä mutta tyytyväisenä. Reissu oli ollut onnistunut!

J.A.

Kymenlaakson Vappurallijoukkueemme kokoontui kämppämme pihalla jälkeen aamulla ja joukkueeseemme kuului meidän lisäksemme siis Teo sekä Hannan sisko Elissa Soikkeli. Aika pian suuntasimme saloille pöllöjä kuuntelemaan ja lopulta löysimme huutelevan viirupöllönaaraan muutama minuutti ennen kolmea, jolloin rallin oli määrä alkaa. Valitettavasti pöllö hiljeni kaksi minuuttia liian aikaisin, joten lopulta rallimme alkuun saimme listallemme vain tavallisia lajeja.

Onneksi hämärissä löysimme parempiakin lajeja, kuten jänkäkurpan, luhtahuitin ja viimein yhden pöllönkin – lehtopöllön. Jatkoimme kohti etelää ja Haminassa pointsasimme vaisusti äännelleen liejukanan sekä Kirkkojärveltä luhtakanat sekä ruokosirkkalinnun. Vielä hoitui lähes vauhdista kivitasku sekä kaakkuri ennen kuin jatkoimme muutamia kuuntelupysähdyksiä tehden ja mm. harmaapäätikan ja metsäkirvisiä havaiten Virolahden Harvajanniemeen.

Merellä ei juuri lintuja liikkunut, mutta parempina lajeina listasimme mustalinnun, pilkkasiiven, harmaasorsan, mustakurkku-uikun, räyskän sekä lapintiiran.

Lopulta oli aika jatkaa matkaa ja pikaisen turkinkyyhkyhylsyilyn jälkeen parkkeerasimme Haminan Lupinlahdelle, jossa näkyi pari punasotkaa ja pikkulokkia sekä haara- ja räystäspääskyjä. Sitten jatkoimme yhteen lehtoon, josta löytyi pienen haeskelun jälkeen huuteleva uuttukyyhky sekä pähkinänakkeli ja puukiipijä, muttei uusia tikkoja.

Sitten oli aika siirtyä kohti sisämaata ja Kouvolaan, jossa kävimme useammallakin lintujärvellä sekä myöskin vanhassa metsässä kävelemässä. Lajit olivat tiukassa, mutta parempina näimme mm. tilhiparven, pyyn, merikotkan, ampuhaukan, pikkutyllin, peukaloinen sekä töyhtö- ja hömötiainen ym. Yritimme myös mm. kuningaskalastajaa ja mustaleppälintua onnistumatta. Mutta sen sijaan epätoivoisen tuntuinen kangaskiurukomppaus yllättäen tuottikin tulosta.

Aika alkoi käydä jo vähiin ja Teo laskeskeli lajisigmamme ja vaipui epätoivoon. Lajimäärämme laahasi reilua pariakymmentä lajia alempana kuin normaalivuosina. Mutta lintuja todellakin oli maastossa niin vähän, että jatkoimme tosissamme loppuun asti. Ja sinnikkyys palkittiin pian selkälokilla ja kapustarinnalla ennen kuin kurvasimme lopetuspaikkaamme Jaalanlahden lintutornille. Ja lopetuksemme onneksi meni varsin hyvin, vaikka aamulla paikalla olleet kahlaajat olivatkin hävinneet. Saimme silti vielä kanadanhanhen, heinätavin, uivelon ja sinisuohaukan ennen kuin kello tuli kuusi ja ralli päättyi.

Lopulta lajisaldomme oli 122 lajia, kun yleensä voittoon on vaadittu noin 140 lajia. Olin kuitenkin varma, että mikäli joku joukkue olisi saanut kasaan 130 lajia – he valehtelisivat… Koronan vuoksi purkua ei ollut vaan tulokset lähetettiin sähköpostitse.

Heitettyämme hyvästit Teolle ja Ellille ajelimme kotiin. Seuraavana aamuna saimme rallin tulokset ja kuinka ollakaan joukkueemme ”Voi hyvää päivää” (nimi juonsi juurensa tokaisustani rallin jälkeen ja sillä oli viitattu lajimääräämme varsin huonona lintupäivänä) oli voittaja parin lajin erolla seuraavaan joukkueeseen Pellet ja Pyhtään pelottomat. The Gulls oli kolmonen 113 lajilla ja sadan lajin rajan oli rikkonut vielä Epa:n yhden miehen joukkue 106 lajillaan. Yhteensä mukana oli ollut kuusi ”joukkuetta”.

2.5. aloitimme aika myöhään, kun piti nukkua hieman univelkoja. Lopulta kasin jälkeen staijailimme patotiellä parin tunnin ajan, mutta ainoastaan järripeippoja ja vähän lapinsirkkuja tuntui liikkuvan. Kahlaajalutakolta löytyi vuodariksi pari liroa. Käytyämme syömässä kävimme katsomassa pähkinänakkelia Särkisalmella ja jatkoimme sitten taas Saarelle vessulaskentaan ja niitähän riitti. Synttäreiden kunniaksi parempiakin haviksia löytyi, sillä Pohjanrannassa näkyi muuttohaukka, Tarassiinlahdella jalohaikara ja merimetso, parissa paikassa suopöllö, Uukuniemen Suurenjärvenlietteeltä löytyi pitkän etsinnän jälkeen siellä jo muutaman päivän oleillut sitruunavästäräkki ja Kanavalammella näkyi lyhytnokkahanhipari ja mustaviklo. Retkellä minulla oli ensimmäistä kertaa mukana vihdoin toimintakuntoon samani itselleni ostama synttärilahja Canonin R5 järjestelmäkamera 100-500mm linssillä. Olimme molemmat tilanneet lähes samanlaiset paketit itsellemme, mutta toimituksessa oli hieman ollut ongelmia ja Hanna ei vielä ollut saanut linssiään ja muistikortit olivat yhä myös matkalla – itse olin kiireellä hommannut muistikortin edellispäiväksi Kouvolasta, kiitos Elissan avun!

3.5. Härskiinmustasta näkyi kaakkuri, muutama merimetso sekä pari tukkakoskeloa ja Siikalahdella pari pikkulokkia ja 5 räystäspääskyä. Illemmalla kävimme rengastamassa Särkisalmen pähkinänakkelin. Seuraavan päivän havikset jäivät Siikalahden tornilta laskettuihin 65 tukkasotkaan.

5.5. oli lomani ensimmäinen päivä. Aamulla näin Härskiinmutkasta 20 meriharakan parven paikallisena. Sain Valosen Artun kaveriksi Saaren vessulaskentaan ja parhaita haviksia olivat harmaasorsa, pajulintu sekä nokkavarpunen Akonpohjassa, pari lyhytnokkahanhea edelleen Kanavalammella, lapasotkakoiras Tarassiinlahdella, pari mustalintuparvea, nuolihaukka, yhteensä jopa 30 pikkukuovia, pari rantasipiä, uuttukyyhky sekä Uukuniemen Suurenjärvenlietteellä yhä oleillut sitruunavästäräkki sekä jänkäkurppa.

Päivällä lähdin ajelemaan kohti lounasta ja määränpääni oli Jurmo, jossa meinasin viettää seuraavan reilun viikon!

J.A.

Pääsiäisen jälkeisellä viikolla kävin tietysti päivittäin Siikalahdella ja olihan kevät reissumme aikana edennyt. 6.4. näkyi mm. 15 tundrahanhea, merikotka, naaras ruskosuohaukka, aikainen kalasääski, tuulihaukka, uuttukyyhky sekä 50 sepelkyyhkyä. 7.4. kaulushaikara ähki patotien lähellä, ”ruskiksia” oli jo kaksi naarasta, västäräkki painoi täysillä etelää kohti ja vihdoin näkyivät ensimmäiset viisi urpiaistakin. Iltaretkellä Lemmikonsalmella näkyi neljä kanadanhanhea ja kuului hippiäinen ja niin täällä kuin Särkisalmellakin oli tietysti myös telkkiä ja isokoskeloita. Patotiellä kuului jo neljä luhtakanaa ja Kasinniemen tornilta näkyi Aittavaaran peltotulvalla kolme paria haapanoita.

8.4. Tetrisuon pelloilla näkyi merihanhi ja Aittavaaran tulvalla näkyi haapanoita, taveja, jopa 370 sinisorsaa, neljä jouhisorsaa sekä 19 kanadanhanhea. Patotieltä puolestaan näkyi harmaahaikara ja punasotkakoiras sekä kuului taivaanvuohi. 9.4. patotieltä näkyi uivelokoiras, nokikana sekä pari merikotkaa ja iltalenkillä Lahdensuon pelloilla oli jo viitisensataa harmaahanhea ja Kullinsuon pelloilla parisensataa peippoa.

Lauantaina 10.4. kevät eteni muutamalla valkoposkihanhella, parilla piekanalla, tuhkaselkälokilla sekä kulorastailla. Lokkeja oli saapunut Aittavaaran tulvalle jo mukavasti, kun paikalla oli 27 kalalokkia ja runsaasti myös naurulokkeja. Tulvalla piipersi myös pari punajalkavikloa ja yhtäkkiä taivaalta kuului kolmannen ääntä ja tämä myös tipahti tulvalle parin seuraan.

11.4. aloitimme jo aamuyöllä. Hanna suuntasi Aittavaaraan kuvauskojuilemaan ja itse painuin metsosoitimelle. Tuuli oli valitettavan kova, joten jouduin tyytymään vain yhteen metsoon, joka sekin soi korkealla männyssä. Särkisalmella näkyi tukkasotka ja Siikalahdella kurvasin ensin Raikantielle, jonka varressa lauloi punarinta sekä peukaloinen. Patotielle saavuin klo 6:30 ja tuttuja saapui paikalle mukavasti. Staijailimme lopulta aina 15:30 saakka ja vaikka muutto ei ollut kummoista, niin lajeja onneksi ropisi mukavasti. Päivän antia olivat mm. pari pikkujoutsenta, lyhytnokkahanhi, noin 900 harmaahanhea, 30 valkoposkea, 15 merimetsoa, 4 merikotkaa, 5 sinisuohaukkaa, 20 varpushaukkaa, 3 sääkseä, 4 tuuli-, 1 ampu- ja 1 muuttohaukka, 5 kuovia, 4 metsävikloa, 2 uuttukyyhkyä, valkoselkätikka, pari niittykirvistä, 6 västäräkkiä, 53 räkättirastasta, laulurastas, 15 punakylkeä, 12 kulorastasta, muutama tikli ja hemppo sekä urpiainen.

Viikko alkoi 12.4. Siikalahdella nähdyillä sinisuohaukalla, kolmella piekanalla ja metsäviklolla sekä pienellä lapinsirkkuparvella. Särkisalmella näkyi pari uiveloa sekä selkälokki. Seuraavan päivän mainittavimmat olivat järripeippo sekä muutama hemppo. Ja keskiviikkonakin oli tyytyminen sinisuohaukkaan sekä lenkillä Moskuunniemessä näkyneeseen lehtokurppaan. 15.4. näkyi patotiellä sentään haarahaukka ja Särkisalmelle oli saapunut ensimmäinen silkkiuikku.

16.4. ruokiksella näkyi taas haarahaukka ja työpäivän jälkeen lähdimme Saarelle tekemään vesilintulaskentoja, jotka meiltä on tilattu Natura-alueilta. Matkalla näimme Rautalahdella haarahaukan Kohteemme ovat siis Suuren Rautjärven luoteinen erillinen järvi eli ns. Akonpohjanjärvi, joka lasketaan kahdesta pisteestä, Pienen Rautjärven isoimman järven puolelta Nivalahti sekä Tarassiinlahti, joka lasketaan kahdesta pisteestä, erillinen kaakkoislutakko eli ns. Kanavalampi, joka lasketaan kolmesta pisteestä sekä vielä erillinen luoteislutakko eli Pohjanranta, joka sekin lasketaan kahdesta pisteestä.

Vielä oli osa järvistä ainakin osittain jäässä, mutta silti oli jo korkea aika aloittaa laskennat, sillä etenkin joutsenilla ja sinisorsilla oli jo muutto täysillä käynnissä. Osaan laskentapisteistä joutui kävelemään, kun tiet olivat osin vielä lumen peitossa. Hanhia ja joutsenia oli jo järvillä ja niiden viereisillä tulvapelloilla mukavasti ja sorsiakin riitti laskettavaksi. Mitään ihmeempiä lajeja emme kuitenkaan löytäneet, mutta Kanavalammen 37 pikkujoutsenta oli oikein mukava määrä. Kävimme tietysti laskennan ohessa myös muutamalla muulla lintupaikalla, mutta Suurenjärvenlietteen lapasorsanaarasta parempaa emme löytäneet. Illan juoksulenkillä kuulin vielä Moskuunniemessä kiikittävän pikkutikan.

17.4. kuuden tunnin staijilla patotieltä näkyi kuikka, 8 merimetsoa, taas haarahaukka, ampuhaukka, 15 kuovia, 12 metsävikloa, kuului pari pikkutikkaa ja palokärkeä sekä harmapää- ja valkoselkätikka, vihdoin näkyi vuodenpinnaksi (numero 151) tilhi ja punakylkirastaita muutti jo runsaasti.

18.4. olimme patotiellä taas jo klo 6:15. Päivän aikana oli maan laajuinen nuorten ekoralli ja Kerimäen lupaukset Veikka Kosonen ja Oskari Saunisto olivat saapuneet Parikkalaan osallistumaan. He tietysti polkivat varhain patotielle, jossa lintuja on eniten tarjolla. Muutto oli varsin vaisua mutta pikkuhiljaa lajeja kertyi. Kuikka, merimetso, 4 merikotkaa, piekana, ampuhaukka, 32 kuovia, 12 metsävikloa, valkoviklo, 3 selkälokkia, uuttukyyhky, pari palokärkeä, valkoselkätikka, muutama tikli, hemppo ja urpiainen sekä päivän parhaina haarahaukka sekä lahden päällä lyhyen aikaa kaarrellut kiljukotka havaittiin. Kun me lopettelimme havainnointia yhden aikaan Veikka ja Oskari jatkoivat vielä retkeään Särkisalmen suuntaan. Lopulta he saivat komeasti 81 lajia kasaan ja sijoittuivat kisassa neljänneksi.

Illalla, kun ei muutakaan tekemistä ollut, suuntasin Joutsenoon, jossa nappasin Sampsan kyytiin ja jatkoimme Suokumaanjärvelle, jossa bongareilla oli jo edellispäivänä löytynyt amerikanhaapana hallussa. Lintua tutkaillessamme huomasin lähes heti, että linnun pää kiilteli sivuvalossa pelottavan punaisena, mikä näkyi kuvissakin. Aloin jo epäillä risteymän mahdollisuutta, mutta jälkiselvittelyt paljastivat, että tietyssä valossa amerikanhaapanan pään vihreä voi kiiltää punertavana. Ohessa tulvalla näkyi myös lyhytnokkahanhi ja lähipuissa pyrstötiaispari. Kotimatkalla bongasin vielä pähkinähakin vuodariksi Konnunsuolta.

19.4. parilla käynnillä lahdella näkyi muuttava mustapyrstökuiri, merihanhi sekä ilahduttavasti mustakurkku-uikku.

20.4. teimme illalla taas Saaren vessulaskennat, mutta havainnot jäivät vaatimattomiksi. Sinisorsien ja tavien muuttohuiput olivat jo selvästi ohi. Kevät tuntuu etenevän järkyttävää tahtia, kun pari viikkoa aiemmin kuitenkin oli vielä ihan talvi! Silti lintumäärät ovat kuitenkin ihmeen pieniä… Sentään heinätavipari näkyi Pohjanrannassa ja Suurenjärvenlietteen tienoilla näkyi komea lapinpöllö.

21.4. ruokiksella kävin pikaisesti tornilla ja ynnäsin jopa 3500 harmaata hanhea ja vähien sorsien joukosta löytyi koiras harmaasorsa, härkälintupari mylvi jo reviirillään ja tiltaltti äänteli tornin juurella. Illan pitkä juoksulenkki alkoi mukavasti harmaapäätikalla ja myöhemmin näkyi pari teertä, kuului peukaloinen ja rautiaisia, ojan varresta nousi lentoon yllättäen jänkäkurppa ja vielä näkyi valkoselkätikkakin. Mainittakoon, että lenkki oli tosiaan aika pitkä…

22.4. mustakurkku-uikulle oli löytynyt pari, mutta epäilemme, että linnut eivät kuitenkaan ole jäämässä lahdelle vaan siirtyvät pohjoisemmas pikkulutakolle, jossa saavat olla härkälinnuilta ym. rauhassa. Pari pikkujoutsentakin näkyi mutta muuten oli köyhää ja kylmentynyt keli ei lupaillut hyvää loppukuullekaan.

23.4. Särkisalmella näkyi näille kulmille omat ennätysaikaiset 3 mustalintua ja 2 allia ja vaihteeksi ruokiksella näkyi lahdella haarahaukka sekä 10 muuttavaa piekanaa.

24.4. staijailimme aamusta neljä tuntia lahdella havaiten parhaina kelin pelästyttäminä kovaa kohti etelää painaneet räystäs- ja haarapääskyn sekä 40 kapustarintaa. Härskiinmutkasta näkyi päivällä pari mustalintua. Iltapäivällä suuntasimme taas Saarelle, jossa mainittavina laskennassa näkyi Kanavalammella peräti 57 pikkujoutsenta ja Tarassiilla 10 puissa ollutta merimetsoa. Jyrkilässä näkyi läpiajettaessa 7 uuttukyyhkyä. Vihdoin kaikki tiet olivat ajettavissa, kun vesisateet olivat sulattaneet lumia tehokkaasti.

25.4. aloitimme pöllönpönttöjen tarkistukset, kun kelit olivat niin surkeat muuhun retkeilyyn. Seuraavana päivänä vihdoin tärppäsikin, kun yhdessä pöntössä hautoi varpuspöllömamma jo 8 munaa ja näytti siltä, että lisääkin olisi vielä tulossa. Kierrosten oheishavainnot jäivät muutamiin teeriin, pyyhyn sekä töyhtötiaiseen. Seuraavana päivänä terkkarin takana lenteli kalatiira ja päivän paras oli Tarvaslammella lenkin jälkeen saunan kuistilta näkynyt suopöllö.

28.4. oli vuorossa taas vessulaskennat. Saarella näkyi yhteensä kolme lyhytnokkahanhea, 32 pikkujoutsenta, 3 heinätavia, valkoselkätikka, suopöllöjä, lapinpöllö sekä parhaana laskentojen jälkeen Akanvaaran Tetrisuolta löytynyt punakaulahanhi. Seuraavan päivän ainoa mainittava oli kolmea munaa pöntössään hautonut viirupöllö.

Vapunaattona lähdimme työpäivän jälkeen ajamaan Kouvolaan, jossa majoituin taas Ylätalon Teon tarjoamaan majapaikkaan. Illalla kävimme vielä Teon ja Vänskän Antin kanssa lyhyellä pohjustusreissulla, jolla irtosi vuodariksi suokukko, mutta lopulta palailimme kämpälle ajoissa nukkumaan, sillä seuraavana päivänä olisi Vappuralli.

J.A.

Kiirastorstaina, joka osui aprillipäivälle 1.4. kävin ruokatunnilla Siikalahdella havaiten 8 tundrametsähanhea, merikotkan, 44 kottaraista ja 5 peippoa ym. Työpäivän jälkeen pakkailimme kauheat määrät tavaraa autoomme ja kun kaikki oli ja istuimme autoon, aloimme miettiä, että mitä autonavigaattoriin oikein kirjoittaisimme eli mihin oikein olisimme Pääsiäiseksi menossa…

Olimme miettineet suuntaavamme ainakin Pääsiäisen aluksi Kristiinankaupunkiin, jossa emme olleet aiemmin yhdessä käyneet ja itsekin olin käynyt vain pari kertaa pikaisesti. Niinpä laitoimme navin opastamaan meidät Siipyyn lintutornille ja lähdimme matkaan.

Matkan varrella näimme Hämeenlinnassa isolepinkäisen ja Pälkäneellä hanhiparven, jossa oli runsaasti metsä- ja tundrahanhia sekä jonkin verran kanadanhanhia. Tampereella nappasimme pikaruokapaikasta eväät ja jatkoimme matkaa. Niin Harjavallassa kuin Ulvilassakin näimme vielä hämärissä lehtokurpat mutta loppumatkan saimme ajaa pimeässä.

Lopulta noin klo 23:15 parkkeerasimme Kristiinankaupungin Siipyyn tornin parkkipaikalle ja Hanna valkkasi meille telttapaikan lähes tornin alta. Aika pian olimme valmiit unten maille ja herätyskellot laitoimme soimaan aikaisin.

Olimme väsyneinä unohtaneet, että kellot oli vasta siirretty kesäaikaan, joten kellomme soivat aivan liian aikaisin. Se oli kuitenkin hyvä, sillä lähistöllä äänteli ainakin yksi, mahdollisesti parikin lehtopöllöä. Yritimme vielä nukahtaa, mutta aika pian parkkiin saapui ensimmäinen auto ja torniin kipusi ensimmäinen aamuvirkku staijari, joten mekin laitoimme yöpymistarpeet pakettiin, lämmintä vaatetta päälle ja kipusimme korkeaan torniin.

Paikalla oli jo Ilkka Iivonen ja pian saapui Jukka Koskelainen eli paikallisia tunnettuja staijareita. Tulimme heti mukavasti juttuun ja Jukan toimiessa kirjurina, aloimme laskea merellä havaittua muuttoa. Haahkoja liikkui mukavasti ja pian oli selvää, miksi Siipyy on niin kehuttu merilintupaikka, sillä valo oli aivan erinomainen ja kaukanakin lentäneet linnut tunnistuivat hyvin. Ja niinpä aika pian paukahti vuodareiksi niin ruokki kuin etelänkiislakin, kun sekaparvessa oli kaksi ensin mainittua ja yksi kiisla. Pesimäsaaren ympärillä lentäneet riskilät olivat vuodenpinna myös.

Pajusen Matti ja myöhemmin myös Sallisen Paavo saapuivat paikalle ja staiji jatkui aktiivisena koko aamun. Edes lyhyt sankka lumipyry ei staijia keskeyttänyt, vaan korkealta taivaalta lumipyrystä löytyi aamun ensimmäinen meriharakka. Mustalintuja, pilkkasiipiä ja alleja näkyi kaukana merellä jonkin verran, uivelot muuttivat huomattavasti lähempää ja pian lensi ylitsemme aamun ensimmäinen yhteensä kolmesta luotokirvisestä ja yksi niittykirvinenkin määritettiin päivän aikana ja jokunen kirvinen jäi määritystä vaille.

Muita muuttajia aamun aikana olivat merihanhet, muutama ristisorsa, pari haapanaa, tavia sekä lapasorsaa, tukkasotkat, iso- ja tukkakoskelot, 5 kaakkuria, tuulihaukka, 9 meriharakkaa, kiurut, mukavana yllärinä yksittäinen tunturikiuru, kulorastas, jokunen kottarainen, 54 peippoa sekä pari kertaa ohi lentäneet pikkukäpylinnut. Toinen etelänkiislakin näkyi muuttamassa yhdessä pilkkasiiven kanssa.

Staiji hiipui pikkuhiljaa ja puolilta päivin muut päättivät pakata kamppeensa ja lähteä pois. Me jäimme vielä staijaamaan Hannan sekä myöhemmin paikalle saapuneen Jakob Waseniuksen kanssa ja kuinka ollakaan heti toisesta haahkaparvesta löytyi naaras kyhmyhaahka. Parvessa oli 10 koirashaahkaa sekä yksi naarashaahka sopivasti vertailuna kyhmyhaahkaa ja vaikka parvi muutti aika kaukaa, oli naarasspectan tunnistaminen yllättävänkin helppoa.

Kun torniin alkoi kivuta turisteja, suuntasimme lähirantaan, jossa kahteen mennessä näimme vielä luotokirvisen sekä tiklin muutolla sekä paikallisen silkkiuikun. Sitten kokkailimme kunnon päivällisen ja lähdimme kiertelemään muita lähipaikkoja.

Suuntaimme ensin Störsjön kannakselle, jossa tulvilla näkyi pari kurkea, joista toinen oli värirengastettu. Sinisorsien lisäksi taveja oli toistakymmentä sekä muutama haapana. Myös harmaapäätikka näkyi ja kuului. Sitten ajelimme erilaisia pikkuteitä näkemättä oikein mitään eikä yhdellä lintutornillakaan käynti tuottanut havaintoja. Härkmeren pelloilta löytyi muutamia kymmeniä metsähanhia, jokunen valkoposki, pari tundraa sekä yksi lyhytnokkahanhi.

Lopulta ajelimme takaisin Siipyyseen, jossa illan hämärtyessä pystytimme teltan vanhalle paikalle, joka oli hyväksi jo koettu ja painuimme pehkuihin jo iltayhdeksältä.

3.4. ensimmäinen auto saapui aikaisin ja niinpä pakkasimme taas kimpsumme ja olimme kohta tornissa. Forbergin Veikko oli jo tiukasti tapittamassa merelle. Pian saapuivat Jukka sekä Mattikin. Aamu oli edellistä huomattavasti rauhallisempi mutta silti puoleen päivään mennessä olimme ynnänneet reilut 1500 haahkaa. Kaakkureita näkyi mukavasti 28 ja ruokkeja 31 ja uusina lajeina näkyivät härkälintu, 7 jouhisorsaa ja 2 selkälokkia sekä merellä muuttaneet 41 pulmusta. Taas näkyi tuulihaukkakin, mutta muuten oli aika vaisua.

Porukka tornissa oli kuitenkin aivan mielettömän mukavaa, joten aamu sujui todella leppoisasti tiukan staijin ohessa tarinoiden.

Iltapäivällä teimme pitkälti saman kierroksen kuin edellispäivänäkin, mutta oikeastaan mitään uutta emme nähneet.

4.4. odotukset olivat korkealla, kun tuuli oli kääntymässä lounaaseen, mutta lopulta kovinkaan kovaa menoa ei kuitenkaan tullut. Veikko saapui jo pimeässä staijiin, mikä tarkoitti meille taas nopeaa teltan purkua ja kipuamista torniin. Jukka saapui myös pian ja myöhemmin myös Staffan Blom sekä Ari Linkolehto.

Mukavassa porukassa staiji oli taas leppoisaa ja tehokasta ja klo 12:30 mennessä havaitsimme mm. 17 metsä-, 11 lyhytnokka-, 138 merihanhea ja 73 tunnistamatonta harmaahanhea, 17 ristisorsaa, 2350 haahkaa, 147 allia, 758 mustalintua, 107 pilkkasiipeä, 340 telkkää, 7 uiveloa, 128 tukka- ja 250 isokoskeloa, 31 kaakkuria, kuikan, 4 härkälintua, 708 merimetsoa, 7 meriharakkaa, kuovin, merikihun, 13 ruokkia, 20 riskilää, 370 nauru-, 1645 kala-, 410 harmaa- ja 18 merilokkia, kulorastaan ym.

Lopulta oli aika sanoa hyvästit uusille ystäville, pistää kamat kasaan ja koska sääennuste lupaili seuraavalle aamulle todella surkeaa keliä, päätimme lähteä ajelemaan kohti Poria.

Pikainen stoppi Merikarvian Lankoskella ei tuottanut siellä olleita virtavästäräkkejä ja aika pian parkkeerasimme automme Yyterin lietteiden parkkipaikalle, jossa oli aivan tolkuttoman paljon autoja. Niinpä lähdimme talsimaan polkuja tornia kohti maskit kasvoillamme. Onneksi porukka levisi poluilla laajalle, joten torneissa oli kuitenkin väljää. Kävimme kolmella tornilla, joilta näimme yhteensä 11 tylliä, 29 meriharakkaa, 30 ristisorsaa, 3 pulmusta sekä parhaana aikaisen punakuirin. Takaisin autolle palaillessamme kuulimme vielä taivaanvuohen.

Kävimme vielä kävellen Huhtalan Langouran tornilla, jolta löytyi punasotka koiras sekä harmaahaikaroiden ohella pari jalohaikaraa. Sitten päätimme lähteä ajelemaan kotia kohti, muta kurvasimme kuitenkin vielä yksille hanhipelloille Previikin suunnilla nähden metsä- ja tundrahanhia. Ja koska ajoimme Kaarluodon lintutorniviitan ohi, päätimme käydä myös tällä tornilla pikaisesti. Valo lahdelle oli surkea, mutta taveja näkyi runsaasti sekä haapanoita ja jouhisorsia jonkin verran.

Vielä näimme Porissa mustavariksen ollessamme jo matkalla kohti Itä-Suomea. Alun perin suunnittelimme yöpymista niin Porissa, Tampereella kuin Lahdessakin, mutta coronatilanteen takia hotellit olivat kiinni ja telttailu vesisateessa ei oikein innostanut. Etelä-Karjalan sääennuste oli hieman parempi, joten päätimme ajaa Joutsenoon, jossa voisimme retkeillä aamulla, mutta lopulta päätimme skipata tämänkin idean ja ajoimme aina kotiin saakka, jossa olimme ennen aamukahta rättiväsyneinä.

Reissu Kristiinanakaupunkiin oli ollut todella mukava ja paikalle pitää ehdottomasti suunnata toistekin. Tiedä vaikka tästä tulisi uusi Pääsiäistraditio?

Väsymyksen, kovan etelätuulen ja sateiden takia Pääsiäismaanantaina 5.4. staijailimme Siikalahdella vain puolisen toista tuntia havaiten 70 tundrametsä-, 5 taigametsä-, 5 tundra-, 5 kanadan- ja yhden merihanhen, punasotkakoiraan, pari merikotkaa, äännelleen luhtakanan, pari kapustarintaa, niittykirvisen sekä 10 räkättirastasta. Illalla kävin vielä tarkistamassa Särkisalmen ja Lemmikonsalmen ja näin kalalokin sekä vihdoin pari isokoskeloa.

J.A.

Jos oli helmikuu nihkeä mielenkiintoisten havaintojen osalta, lukuun ottamatta paria oikein makoisaa bongausta, niin sama tahti jatkui maaliskuussa. Talvi piti otettaan tiukkana ja silloin kun olisi muuten ollut ok retkikeli, niin sitten tuuli oli todella voimakas. Niinpä kuun alkupuolen havainnot olivat tuttuja aiemmin nähtyjä lintuja, joista mainittavimpia Siikalahden pohjantikka, Härskiinmutkan merikotka, Tetrisuon kanahaukka ja isolepinkäinen sekä oman Siikalahden ruokintapaikkamme harmaapää- ja valkoselkätikat sekä puukiipijä ja pyrstötiaiset, joita kävimme myös rengastelemassa pariin otteeseen. Muita saatiinkin kiinni ihan mukavasti, mutta valkoselkätikat eivät suostuneet osumaan verkkoon.

14.3. teimme kuun ensimmäiset muuttolintuhavainnot, kun näimme Siikalahdella laulujoutsenen ja Kirkkoselällä harmaalokin. Seuraavina päivinä näkyi muutama harmaalokki lisää ja kerrankin tyynen kelin innostamina lähdimme 16.3. illalla pöllöretkelle Melkoniemen tutuille reiteille ja yllätys oli melkoinen, kun kuulimme muutaman tunnin kierroksella jopa 14 helmipöllöä sekä viirupöllöparin!

18.3. Kirkkoselällä lenteli jo 11 harmaalokkia ja illan saunalenkin ylläri oli, kun Soikkelin Miikan kanssa näimme Tarvaslammen Myllyjoessa koskikaran. 22.3. Lötjösen Matti oli nähnyt Oravaniemessä niin lapin- kuin viirupöllönkin, joten illalla Imatran työvuorolta palattuani suuntasimme sinne. Löysimme lapparin eri paikasta kuin, mistä sen piti löytymän, mutta kohta Mattikin kurvasi paikalle ja lintu oli kuitenkin lähes samassa paikassa kuin se oli ollut päivällä, Matti vain oli vahingossa ilmoittanut paikan väärin. Palaillessamme jo kotia kohti näimme vielä viirupöllönkin, joka oli reilun kilometrin päässä Matin havaintopaikasta. Sillä oli varikset riesanaan kuten Matinkin näkemällä linnulla oli ollut.

24.3. alkoi Siikalahdella olla jo hieman kevään tuntua, kun joutsenia oli jo kymmenkunta kailottamassa ja lisäksi parilla lyhyellä käynnillä näkyi pari merikotkaa, varpushaukka, 3 hiirihaukkaa, 20 töyhtöhyyppää, pari harmaalokkia, sepelkyyhky, pari kiurua, mustarastas sekä 7 kottaraista. Päivän ainoat vuodarit olivat kuitenkin kiuru ja sepelkyyhky, sillä muut lajit oli tullut nähtyä jo 1.1. Nyt kuitenkin vuodenpinnoista saattoi sanoa Suomi-100.

25.3. oli paljon hiljaisempaa, kun ainoatakaan hyyppääkään ei näkynyt, mutta kiuru, uuttukyyhky sekä 4 pulmusta näkyi. Ja hiljaista oli seuraavanakin päivänä, vaikka oli lämmintä ja kova etelätuuli. Ilmeisesti lunta oli vain yhä aivan liikaa? 13 hyyppää, 2 sepelkyyhkyä, palokärki, isolepinkäinen ja pulmunen jäivät ruokiksen saldoksi. Illan juoksulenkillä Särkisalmella näkyi 10 kottaraista.

27.3. herätyskellomme soivat jo ennen aamuyhtä ja pian olimme ajelemassa kohti Heinävettä, joka oli vuoden alussa siirtynyt Etelä-Savosta Pohjois-Karjalaan ja peekoon aktiivit järjestivät Erämaarallin kunnan alueella. Aamukolmelta pääsimme parahiksi alueellemme, joka sijaitsi kunnan luoteisnurkassa rajautuen Varkauden sekä tietysti kunnan rajoihin. Myös Joensuuntie kulki alueemme poikki ja asutusta alueella ei ollut lainkaan, joten kovinkaan hyväksi lohkoamme ei voinut sanoa. Pöllökuuntelut olivatkin ihan yhtä tyhjän kanssa rekkaliikenteen seassa, mutta lopulta aamun jo ollessa valkenemassa kuulimme lyhyesti viirupöllön sekä varpuspöllön.

Kävimme vielä Karvion kanavalla kääntymässä nähden 4 pyrstötiaista, mutta sitten tipautin Hannan koko aamuksi koluamaan hiihtämällä Kohmanniemen suojelumetsiä ja lähdin itse sompailemaan alueemme pohjoisosien pikkuteille aina parin sadan metsin välein atrappia huudattamaan pysähtyen.

Aika pian oli selvä, että kannatti keskittyä hömö- ja töyhtötiaisiin, jota kuitenkin olivat ns. pistelajeja kisassa. Muita lintuja kun ei juuri ollut. Käpytikkoja näkyi aamun aikana vain muutama ja itse en havainnut ainoatakaan punatulkkua. Onneksi tikoissa oli laatuakin, sillä aika pian löysin aktiivisesti rummutelleen pohjantikan ja pian perään samoissa askareissa touhunneen koiras valkoselkätikan. Palokärkikin huuteli ja lopulta löysin harmaapäätikankin. Samoihin aikoihin Hanna löysi myös samoja tiaisia ja käpytikkoja mutta myös hippiäisiä ja puukiipijöitä, muutaman punatulkun sekä useammankin palokärjen ja pyyn.

Aivan perimmäistä luoteisnurkkaa kolutessani olin juuri kääntynyt Leppävirran kunnan rajalla ja stoppasin taas kerran huudattamaan tinttiatrappia, kun yläpuolelleni lehahti kuukkeli! Lintu intoutui laulamaankin, joten eiköhän sillä ollut puoliso jossain lähellä hautomassa? Vielä pari pyrstötiaistakin näkyi sekä pikkukäpylintupari.

Lopulta ajelin Hannaa hakemaan ja jatkoimme loppupäivän ajelemalla kaikki ajokuntoiset tiet, mitkä alueellamme oli. Lopulta saimme viimeisen tien koluttua klo 14:58 eli kaksi minuuttia ennen rallin päättymistä. Aika iso osa alueestamme oli surkeaa rääseikköä, joten aika pitkiä pätkiä ajelimme välillä pysähtymättä. Tiaisia ja käpytikkoja onneksi löytyi ja joku yksittäinen pyy, teeri, harmaapäätikka, palokärki sekä pari pikkukäpylintua sekä sumuisen keli päivän ainoa kunnan alueella nähty petolintu eli varpushaukka pistelistaamme rikastuttamaan.

Kotimatkalla ynnäilimme tuloksemme ja lähetimme ne Kontiokorven Jarille. Tulimme lopulta kisassa toiseksi selvästi voittaneiden Tuomo Erosen, Jani Variksen ja Elias Kaakisen jälkeen. Yhtä selvä ero oli takanamme sitten seuraaviin. Ihan mukava päivä oli ollut ja olipahan pitkästä aikaa päässyt pois Parikkalasta!

Sunnuntaina 28.3. staijailimme Siikalahdelle reippaat 5 tuntia hyvässä kelissä, mutta edelleen oli hiljaista. Merikotkia sentään liikkui näimme yhteensä ainakin 10 lintua, joista 6 näytti muuttavilta. 4 varpushaukkaa, 16 hiirihaukkaa, 6 kurkea, 70 hyyppää, 3 uuttukyyhkyä, 25 sepelkyyhkyä, harmaapäätikka, palokärki, 3 valkoselkätikkaa, 40 kiurua, 35 mustarastasta, pyrstötiainen, 45 selvästi koilliseen muuttanutta talitiaista, isolepinkäinen, 35 kottaraista, 12 pulmusta ja 6 pajusirkkua nähtiin.

Mutta vaikka keli oli loppukuunkin vähintäänkin kohtuullinen, ei lintuja oikein tuntunut näkyä. Ruokiskäyntien saalista olivat 29.3. vihdoin kuulunut vuoden eka vihervarpunen sekä 28 pulmusen parvi ja 30.3. näkyneet ensimmäiset sinisorsat, uuttukyyhky sekä kanahaukka. Kuun viimeisen päivän havaintoja olivat pari taigametsähanhea, pari määrittämättä jäänyttä hanhea sekä uuttukyyhky.

J.A.