. . Lintuharrastajan päiväkirja Birders diary . .

Kymenlaakson Vappurallijoukkueemme kokoontui kämppämme pihalla jälkeen aamulla ja joukkueeseemme kuului meidän lisäksemme siis Teo sekä Hannan sisko Elissa Soikkeli. Aika pian suuntasimme saloille pöllöjä kuuntelemaan ja lopulta löysimme huutelevan viirupöllönaaraan muutama minuutti ennen kolmea, jolloin rallin oli määrä alkaa. Valitettavasti pöllö hiljeni kaksi minuuttia liian aikaisin, joten lopulta rallimme alkuun saimme listallemme vain tavallisia lajeja.

Onneksi hämärissä löysimme parempiakin lajeja, kuten jänkäkurpan, luhtahuitin ja viimein yhden pöllönkin – lehtopöllön. Jatkoimme kohti etelää ja Haminassa pointsasimme vaisusti äännelleen liejukanan sekä Kirkkojärveltä luhtakanat sekä ruokosirkkalinnun. Vielä hoitui lähes vauhdista kivitasku sekä kaakkuri ennen kuin jatkoimme muutamia kuuntelupysähdyksiä tehden ja mm. harmaapäätikan ja metsäkirvisiä havaiten Virolahden Harvajanniemeen.

Merellä ei juuri lintuja liikkunut, mutta parempina lajeina listasimme mustalinnun, pilkkasiiven, harmaasorsan, mustakurkku-uikun, räyskän sekä lapintiiran.

Lopulta oli aika jatkaa matkaa ja pikaisen turkinkyyhkyhylsyilyn jälkeen parkkeerasimme Haminan Lupinlahdelle, jossa näkyi pari punasotkaa ja pikkulokkia sekä haara- ja räystäspääskyjä. Sitten jatkoimme yhteen lehtoon, josta löytyi pienen haeskelun jälkeen huuteleva uuttukyyhky sekä pähkinänakkeli ja puukiipijä, muttei uusia tikkoja.

Sitten oli aika siirtyä kohti sisämaata ja Kouvolaan, jossa kävimme useammallakin lintujärvellä sekä myöskin vanhassa metsässä kävelemässä. Lajit olivat tiukassa, mutta parempina näimme mm. tilhiparven, pyyn, merikotkan, ampuhaukan, pikkutyllin, peukaloinen sekä töyhtö- ja hömötiainen ym. Yritimme myös mm. kuningaskalastajaa ja mustaleppälintua onnistumatta. Mutta sen sijaan epätoivoisen tuntuinen kangaskiurukomppaus yllättäen tuottikin tulosta.

Aika alkoi käydä jo vähiin ja Teo laskeskeli lajisigmamme ja vaipui epätoivoon. Lajimäärämme laahasi reilua pariakymmentä lajia alempana kuin normaalivuosina. Mutta lintuja todellakin oli maastossa niin vähän, että jatkoimme tosissamme loppuun asti. Ja sinnikkyys palkittiin pian selkälokilla ja kapustarinnalla ennen kuin kurvasimme lopetuspaikkaamme Jaalanlahden lintutornille. Ja lopetuksemme onneksi meni varsin hyvin, vaikka aamulla paikalla olleet kahlaajat olivatkin hävinneet. Saimme silti vielä kanadanhanhen, heinätavin, uivelon ja sinisuohaukan ennen kuin kello tuli kuusi ja ralli päättyi.

Lopulta lajisaldomme oli 122 lajia, kun yleensä voittoon on vaadittu noin 140 lajia. Olin kuitenkin varma, että mikäli joku joukkue olisi saanut kasaan 130 lajia – he valehtelisivat… Koronan vuoksi purkua ei ollut vaan tulokset lähetettiin sähköpostitse.

Heitettyämme hyvästit Teolle ja Ellille ajelimme kotiin. Seuraavana aamuna saimme rallin tulokset ja kuinka ollakaan joukkueemme ”Voi hyvää päivää” (nimi juonsi juurensa tokaisustani rallin jälkeen ja sillä oli viitattu lajimääräämme varsin huonona lintupäivänä) oli voittaja parin lajin erolla seuraavaan joukkueeseen Pellet ja Pyhtään pelottomat. The Gulls oli kolmonen 113 lajilla ja sadan lajin rajan oli rikkonut vielä Epa:n yhden miehen joukkue 106 lajillaan. Yhteensä mukana oli ollut kuusi ”joukkuetta”.

2.5. aloitimme aika myöhään, kun piti nukkua hieman univelkoja. Lopulta kasin jälkeen staijailimme patotiellä parin tunnin ajan, mutta ainoastaan järripeippoja ja vähän lapinsirkkuja tuntui liikkuvan. Kahlaajalutakolta löytyi vuodariksi pari liroa. Käytyämme syömässä kävimme katsomassa pähkinänakkelia Särkisalmella ja jatkoimme sitten taas Saarelle vessulaskentaan ja niitähän riitti. Synttäreiden kunniaksi parempiakin haviksia löytyi, sillä Pohjanrannassa näkyi muuttohaukka, Tarassiinlahdella jalohaikara ja merimetso, parissa paikassa suopöllö, Uukuniemen Suurenjärvenlietteeltä löytyi pitkän etsinnän jälkeen siellä jo muutaman päivän oleillut sitruunavästäräkki ja Kanavalammella näkyi lyhytnokkahanhipari ja mustaviklo. Retkellä minulla oli ensimmäistä kertaa mukana vihdoin toimintakuntoon samani itselleni ostama synttärilahja Canonin R5 järjestelmäkamera 100-500mm linssillä. Olimme molemmat tilanneet lähes samanlaiset paketit itsellemme, mutta toimituksessa oli hieman ollut ongelmia ja Hanna ei vielä ollut saanut linssiään ja muistikortit olivat yhä myös matkalla – itse olin kiireellä hommannut muistikortin edellispäiväksi Kouvolasta, kiitos Elissan avun!

3.5. Härskiinmustasta näkyi kaakkuri, muutama merimetso sekä pari tukkakoskeloa ja Siikalahdella pari pikkulokkia ja 5 räystäspääskyä. Illemmalla kävimme rengastamassa Särkisalmen pähkinänakkelin. Seuraavan päivän havikset jäivät Siikalahden tornilta laskettuihin 65 tukkasotkaan.

5.5. oli lomani ensimmäinen päivä. Aamulla näin Härskiinmutkasta 20 meriharakan parven paikallisena. Sain Valosen Artun kaveriksi Saaren vessulaskentaan ja parhaita haviksia olivat harmaasorsa, pajulintu sekä nokkavarpunen Akonpohjassa, pari lyhytnokkahanhea edelleen Kanavalammella, lapasotkakoiras Tarassiinlahdella, pari mustalintuparvea, nuolihaukka, yhteensä jopa 30 pikkukuovia, pari rantasipiä, uuttukyyhky sekä Uukuniemen Suurenjärvenlietteellä yhä oleillut sitruunavästäräkki sekä jänkäkurppa.

Päivällä lähdin ajelemaan kohti lounasta ja määränpääni oli Jurmo, jossa meinasin viettää seuraavan reilun viikon!

J.A.

Pääsiäisen jälkeisellä viikolla kävin tietysti päivittäin Siikalahdella ja olihan kevät reissumme aikana edennyt. 6.4. näkyi mm. 15 tundrahanhea, merikotka, naaras ruskosuohaukka, aikainen kalasääski, tuulihaukka, uuttukyyhky sekä 50 sepelkyyhkyä. 7.4. kaulushaikara ähki patotien lähellä, ”ruskiksia” oli jo kaksi naarasta, västäräkki painoi täysillä etelää kohti ja vihdoin näkyivät ensimmäiset viisi urpiaistakin. Iltaretkellä Lemmikonsalmella näkyi neljä kanadanhanhea ja kuului hippiäinen ja niin täällä kuin Särkisalmellakin oli tietysti myös telkkiä ja isokoskeloita. Patotiellä kuului jo neljä luhtakanaa ja Kasinniemen tornilta näkyi Aittavaaran peltotulvalla kolme paria haapanoita.

8.4. Tetrisuon pelloilla näkyi merihanhi ja Aittavaaran tulvalla näkyi haapanoita, taveja, jopa 370 sinisorsaa, neljä jouhisorsaa sekä 19 kanadanhanhea. Patotieltä puolestaan näkyi harmaahaikara ja punasotkakoiras sekä kuului taivaanvuohi. 9.4. patotieltä näkyi uivelokoiras, nokikana sekä pari merikotkaa ja iltalenkillä Lahdensuon pelloilla oli jo viitisensataa harmaahanhea ja Kullinsuon pelloilla parisensataa peippoa.

Lauantaina 10.4. kevät eteni muutamalla valkoposkihanhella, parilla piekanalla, tuhkaselkälokilla sekä kulorastailla. Lokkeja oli saapunut Aittavaaran tulvalle jo mukavasti, kun paikalla oli 27 kalalokkia ja runsaasti myös naurulokkeja. Tulvalla piipersi myös pari punajalkavikloa ja yhtäkkiä taivaalta kuului kolmannen ääntä ja tämä myös tipahti tulvalle parin seuraan.

11.4. aloitimme jo aamuyöllä. Hanna suuntasi Aittavaaraan kuvauskojuilemaan ja itse painuin metsosoitimelle. Tuuli oli valitettavan kova, joten jouduin tyytymään vain yhteen metsoon, joka sekin soi korkealla männyssä. Särkisalmella näkyi tukkasotka ja Siikalahdella kurvasin ensin Raikantielle, jonka varressa lauloi punarinta sekä peukaloinen. Patotielle saavuin klo 6:30 ja tuttuja saapui paikalle mukavasti. Staijailimme lopulta aina 15:30 saakka ja vaikka muutto ei ollut kummoista, niin lajeja onneksi ropisi mukavasti. Päivän antia olivat mm. pari pikkujoutsenta, lyhytnokkahanhi, noin 900 harmaahanhea, 30 valkoposkea, 15 merimetsoa, 4 merikotkaa, 5 sinisuohaukkaa, 20 varpushaukkaa, 3 sääkseä, 4 tuuli-, 1 ampu- ja 1 muuttohaukka, 5 kuovia, 4 metsävikloa, 2 uuttukyyhkyä, valkoselkätikka, pari niittykirvistä, 6 västäräkkiä, 53 räkättirastasta, laulurastas, 15 punakylkeä, 12 kulorastasta, muutama tikli ja hemppo sekä urpiainen.

Viikko alkoi 12.4. Siikalahdella nähdyillä sinisuohaukalla, kolmella piekanalla ja metsäviklolla sekä pienellä lapinsirkkuparvella. Särkisalmella näkyi pari uiveloa sekä selkälokki. Seuraavan päivän mainittavimmat olivat järripeippo sekä muutama hemppo. Ja keskiviikkonakin oli tyytyminen sinisuohaukkaan sekä lenkillä Moskuunniemessä näkyneeseen lehtokurppaan. 15.4. näkyi patotiellä sentään haarahaukka ja Särkisalmelle oli saapunut ensimmäinen silkkiuikku.

16.4. ruokiksella näkyi taas haarahaukka ja työpäivän jälkeen lähdimme Saarelle tekemään vesilintulaskentoja, jotka meiltä on tilattu Natura-alueilta. Matkalla näimme Rautalahdella haarahaukan Kohteemme ovat siis Suuren Rautjärven luoteinen erillinen järvi eli ns. Akonpohjanjärvi, joka lasketaan kahdesta pisteestä, Pienen Rautjärven isoimman järven puolelta Nivalahti sekä Tarassiinlahti, joka lasketaan kahdesta pisteestä, erillinen kaakkoislutakko eli ns. Kanavalampi, joka lasketaan kolmesta pisteestä sekä vielä erillinen luoteislutakko eli Pohjanranta, joka sekin lasketaan kahdesta pisteestä.

Vielä oli osa järvistä ainakin osittain jäässä, mutta silti oli jo korkea aika aloittaa laskennat, sillä etenkin joutsenilla ja sinisorsilla oli jo muutto täysillä käynnissä. Osaan laskentapisteistä joutui kävelemään, kun tiet olivat osin vielä lumen peitossa. Hanhia ja joutsenia oli jo järvillä ja niiden viereisillä tulvapelloilla mukavasti ja sorsiakin riitti laskettavaksi. Mitään ihmeempiä lajeja emme kuitenkaan löytäneet, mutta Kanavalammen 37 pikkujoutsenta oli oikein mukava määrä. Kävimme tietysti laskennan ohessa myös muutamalla muulla lintupaikalla, mutta Suurenjärvenlietteen lapasorsanaarasta parempaa emme löytäneet. Illan juoksulenkillä kuulin vielä Moskuunniemessä kiikittävän pikkutikan.

17.4. kuuden tunnin staijilla patotieltä näkyi kuikka, 8 merimetsoa, taas haarahaukka, ampuhaukka, 15 kuovia, 12 metsävikloa, kuului pari pikkutikkaa ja palokärkeä sekä harmapää- ja valkoselkätikka, vihdoin näkyi vuodenpinnaksi (numero 151) tilhi ja punakylkirastaita muutti jo runsaasti.

18.4. olimme patotiellä taas jo klo 6:15. Päivän aikana oli maan laajuinen nuorten ekoralli ja Kerimäen lupaukset Veikka Kosonen ja Oskari Saunisto olivat saapuneet Parikkalaan osallistumaan. He tietysti polkivat varhain patotielle, jossa lintuja on eniten tarjolla. Muutto oli varsin vaisua mutta pikkuhiljaa lajeja kertyi. Kuikka, merimetso, 4 merikotkaa, piekana, ampuhaukka, 32 kuovia, 12 metsävikloa, valkoviklo, 3 selkälokkia, uuttukyyhky, pari palokärkeä, valkoselkätikka, muutama tikli, hemppo ja urpiainen sekä päivän parhaina haarahaukka sekä lahden päällä lyhyen aikaa kaarrellut kiljukotka havaittiin. Kun me lopettelimme havainnointia yhden aikaan Veikka ja Oskari jatkoivat vielä retkeään Särkisalmen suuntaan. Lopulta he saivat komeasti 81 lajia kasaan ja sijoittuivat kisassa neljänneksi.

Illalla, kun ei muutakaan tekemistä ollut, suuntasin Joutsenoon, jossa nappasin Sampsan kyytiin ja jatkoimme Suokumaanjärvelle, jossa bongareilla oli jo edellispäivänä löytynyt amerikanhaapana hallussa. Lintua tutkaillessamme huomasin lähes heti, että linnun pää kiilteli sivuvalossa pelottavan punaisena, mikä näkyi kuvissakin. Aloin jo epäillä risteymän mahdollisuutta, mutta jälkiselvittelyt paljastivat, että tietyssä valossa amerikanhaapanan pään vihreä voi kiiltää punertavana. Ohessa tulvalla näkyi myös lyhytnokkahanhi ja lähipuissa pyrstötiaispari. Kotimatkalla bongasin vielä pähkinähakin vuodariksi Konnunsuolta.

19.4. parilla käynnillä lahdella näkyi muuttava mustapyrstökuiri, merihanhi sekä ilahduttavasti mustakurkku-uikku.

20.4. teimme illalla taas Saaren vessulaskennat, mutta havainnot jäivät vaatimattomiksi. Sinisorsien ja tavien muuttohuiput olivat jo selvästi ohi. Kevät tuntuu etenevän järkyttävää tahtia, kun pari viikkoa aiemmin kuitenkin oli vielä ihan talvi! Silti lintumäärät ovat kuitenkin ihmeen pieniä… Sentään heinätavipari näkyi Pohjanrannassa ja Suurenjärvenlietteen tienoilla näkyi komea lapinpöllö.

21.4. ruokiksella kävin pikaisesti tornilla ja ynnäsin jopa 3500 harmaata hanhea ja vähien sorsien joukosta löytyi koiras harmaasorsa, härkälintupari mylvi jo reviirillään ja tiltaltti äänteli tornin juurella. Illan pitkä juoksulenkki alkoi mukavasti harmaapäätikalla ja myöhemmin näkyi pari teertä, kuului peukaloinen ja rautiaisia, ojan varresta nousi lentoon yllättäen jänkäkurppa ja vielä näkyi valkoselkätikkakin. Mainittakoon, että lenkki oli tosiaan aika pitkä…

22.4. mustakurkku-uikulle oli löytynyt pari, mutta epäilemme, että linnut eivät kuitenkaan ole jäämässä lahdelle vaan siirtyvät pohjoisemmas pikkulutakolle, jossa saavat olla härkälinnuilta ym. rauhassa. Pari pikkujoutsentakin näkyi mutta muuten oli köyhää ja kylmentynyt keli ei lupaillut hyvää loppukuullekaan.

23.4. Särkisalmella näkyi näille kulmille omat ennätysaikaiset 3 mustalintua ja 2 allia ja vaihteeksi ruokiksella näkyi lahdella haarahaukka sekä 10 muuttavaa piekanaa.

24.4. staijailimme aamusta neljä tuntia lahdella havaiten parhaina kelin pelästyttäminä kovaa kohti etelää painaneet räystäs- ja haarapääskyn sekä 40 kapustarintaa. Härskiinmutkasta näkyi päivällä pari mustalintua. Iltapäivällä suuntasimme taas Saarelle, jossa mainittavina laskennassa näkyi Kanavalammella peräti 57 pikkujoutsenta ja Tarassiilla 10 puissa ollutta merimetsoa. Jyrkilässä näkyi läpiajettaessa 7 uuttukyyhkyä. Vihdoin kaikki tiet olivat ajettavissa, kun vesisateet olivat sulattaneet lumia tehokkaasti.

25.4. aloitimme pöllönpönttöjen tarkistukset, kun kelit olivat niin surkeat muuhun retkeilyyn. Seuraavana päivänä vihdoin tärppäsikin, kun yhdessä pöntössä hautoi varpuspöllömamma jo 8 munaa ja näytti siltä, että lisääkin olisi vielä tulossa. Kierrosten oheishavainnot jäivät muutamiin teeriin, pyyhyn sekä töyhtötiaiseen. Seuraavana päivänä terkkarin takana lenteli kalatiira ja päivän paras oli Tarvaslammella lenkin jälkeen saunan kuistilta näkynyt suopöllö.

28.4. oli vuorossa taas vessulaskennat. Saarella näkyi yhteensä kolme lyhytnokkahanhea, 32 pikkujoutsenta, 3 heinätavia, valkoselkätikka, suopöllöjä, lapinpöllö sekä parhaana laskentojen jälkeen Akanvaaran Tetrisuolta löytynyt punakaulahanhi. Seuraavan päivän ainoa mainittava oli kolmea munaa pöntössään hautonut viirupöllö.

Vapunaattona lähdimme työpäivän jälkeen ajamaan Kouvolaan, jossa majoituin taas Ylätalon Teon tarjoamaan majapaikkaan. Illalla kävimme vielä Teon ja Vänskän Antin kanssa lyhyellä pohjustusreissulla, jolla irtosi vuodariksi suokukko, mutta lopulta palailimme kämpälle ajoissa nukkumaan, sillä seuraavana päivänä olisi Vappuralli.

J.A.

Kiirastorstaina, joka osui aprillipäivälle 1.4. kävin ruokatunnilla Siikalahdella havaiten 8 tundrametsähanhea, merikotkan, 44 kottaraista ja 5 peippoa ym. Työpäivän jälkeen pakkailimme kauheat määrät tavaraa autoomme ja kun kaikki oli ja istuimme autoon, aloimme miettiä, että mitä autonavigaattoriin oikein kirjoittaisimme eli mihin oikein olisimme Pääsiäiseksi menossa…

Olimme miettineet suuntaavamme ainakin Pääsiäisen aluksi Kristiinankaupunkiin, jossa emme olleet aiemmin yhdessä käyneet ja itsekin olin käynyt vain pari kertaa pikaisesti. Niinpä laitoimme navin opastamaan meidät Siipyyn lintutornille ja lähdimme matkaan.

Matkan varrella näimme Hämeenlinnassa isolepinkäisen ja Pälkäneellä hanhiparven, jossa oli runsaasti metsä- ja tundrahanhia sekä jonkin verran kanadanhanhia. Tampereella nappasimme pikaruokapaikasta eväät ja jatkoimme matkaa. Niin Harjavallassa kuin Ulvilassakin näimme vielä hämärissä lehtokurpat mutta loppumatkan saimme ajaa pimeässä.

Lopulta noin klo 23:15 parkkeerasimme Kristiinankaupungin Siipyyn tornin parkkipaikalle ja Hanna valkkasi meille telttapaikan lähes tornin alta. Aika pian olimme valmiit unten maille ja herätyskellot laitoimme soimaan aikaisin.

Olimme väsyneinä unohtaneet, että kellot oli vasta siirretty kesäaikaan, joten kellomme soivat aivan liian aikaisin. Se oli kuitenkin hyvä, sillä lähistöllä äänteli ainakin yksi, mahdollisesti parikin lehtopöllöä. Yritimme vielä nukahtaa, mutta aika pian parkkiin saapui ensimmäinen auto ja torniin kipusi ensimmäinen aamuvirkku staijari, joten mekin laitoimme yöpymistarpeet pakettiin, lämmintä vaatetta päälle ja kipusimme korkeaan torniin.

Paikalla oli jo Ilkka Iivonen ja pian saapui Jukka Koskelainen eli paikallisia tunnettuja staijareita. Tulimme heti mukavasti juttuun ja Jukan toimiessa kirjurina, aloimme laskea merellä havaittua muuttoa. Haahkoja liikkui mukavasti ja pian oli selvää, miksi Siipyy on niin kehuttu merilintupaikka, sillä valo oli aivan erinomainen ja kaukanakin lentäneet linnut tunnistuivat hyvin. Ja niinpä aika pian paukahti vuodareiksi niin ruokki kuin etelänkiislakin, kun sekaparvessa oli kaksi ensin mainittua ja yksi kiisla. Pesimäsaaren ympärillä lentäneet riskilät olivat vuodenpinna myös.

Pajusen Matti ja myöhemmin myös Sallisen Paavo saapuivat paikalle ja staiji jatkui aktiivisena koko aamun. Edes lyhyt sankka lumipyry ei staijia keskeyttänyt, vaan korkealta taivaalta lumipyrystä löytyi aamun ensimmäinen meriharakka. Mustalintuja, pilkkasiipiä ja alleja näkyi kaukana merellä jonkin verran, uivelot muuttivat huomattavasti lähempää ja pian lensi ylitsemme aamun ensimmäinen yhteensä kolmesta luotokirvisestä ja yksi niittykirvinenkin määritettiin päivän aikana ja jokunen kirvinen jäi määritystä vaille.

Muita muuttajia aamun aikana olivat merihanhet, muutama ristisorsa, pari haapanaa, tavia sekä lapasorsaa, tukkasotkat, iso- ja tukkakoskelot, 5 kaakkuria, tuulihaukka, 9 meriharakkaa, kiurut, mukavana yllärinä yksittäinen tunturikiuru, kulorastas, jokunen kottarainen, 54 peippoa sekä pari kertaa ohi lentäneet pikkukäpylinnut. Toinen etelänkiislakin näkyi muuttamassa yhdessä pilkkasiiven kanssa.

Staiji hiipui pikkuhiljaa ja puolilta päivin muut päättivät pakata kamppeensa ja lähteä pois. Me jäimme vielä staijaamaan Hannan sekä myöhemmin paikalle saapuneen Jakob Waseniuksen kanssa ja kuinka ollakaan heti toisesta haahkaparvesta löytyi naaras kyhmyhaahka. Parvessa oli 10 koirashaahkaa sekä yksi naarashaahka sopivasti vertailuna kyhmyhaahkaa ja vaikka parvi muutti aika kaukaa, oli naarasspectan tunnistaminen yllättävänkin helppoa.

Kun torniin alkoi kivuta turisteja, suuntasimme lähirantaan, jossa kahteen mennessä näimme vielä luotokirvisen sekä tiklin muutolla sekä paikallisen silkkiuikun. Sitten kokkailimme kunnon päivällisen ja lähdimme kiertelemään muita lähipaikkoja.

Suuntaimme ensin Störsjön kannakselle, jossa tulvilla näkyi pari kurkea, joista toinen oli värirengastettu. Sinisorsien lisäksi taveja oli toistakymmentä sekä muutama haapana. Myös harmaapäätikka näkyi ja kuului. Sitten ajelimme erilaisia pikkuteitä näkemättä oikein mitään eikä yhdellä lintutornillakaan käynti tuottanut havaintoja. Härkmeren pelloilta löytyi muutamia kymmeniä metsähanhia, jokunen valkoposki, pari tundraa sekä yksi lyhytnokkahanhi.

Lopulta ajelimme takaisin Siipyyseen, jossa illan hämärtyessä pystytimme teltan vanhalle paikalle, joka oli hyväksi jo koettu ja painuimme pehkuihin jo iltayhdeksältä.

3.4. ensimmäinen auto saapui aikaisin ja niinpä pakkasimme taas kimpsumme ja olimme kohta tornissa. Forbergin Veikko oli jo tiukasti tapittamassa merelle. Pian saapuivat Jukka sekä Mattikin. Aamu oli edellistä huomattavasti rauhallisempi mutta silti puoleen päivään mennessä olimme ynnänneet reilut 1500 haahkaa. Kaakkureita näkyi mukavasti 28 ja ruokkeja 31 ja uusina lajeina näkyivät härkälintu, 7 jouhisorsaa ja 2 selkälokkia sekä merellä muuttaneet 41 pulmusta. Taas näkyi tuulihaukkakin, mutta muuten oli aika vaisua.

Porukka tornissa oli kuitenkin aivan mielettömän mukavaa, joten aamu sujui todella leppoisasti tiukan staijin ohessa tarinoiden.

Iltapäivällä teimme pitkälti saman kierroksen kuin edellispäivänäkin, mutta oikeastaan mitään uutta emme nähneet.

4.4. odotukset olivat korkealla, kun tuuli oli kääntymässä lounaaseen, mutta lopulta kovinkaan kovaa menoa ei kuitenkaan tullut. Veikko saapui jo pimeässä staijiin, mikä tarkoitti meille taas nopeaa teltan purkua ja kipuamista torniin. Jukka saapui myös pian ja myöhemmin myös Staffan Blom sekä Ari Linkolehto.

Mukavassa porukassa staiji oli taas leppoisaa ja tehokasta ja klo 12:30 mennessä havaitsimme mm. 17 metsä-, 11 lyhytnokka-, 138 merihanhea ja 73 tunnistamatonta harmaahanhea, 17 ristisorsaa, 2350 haahkaa, 147 allia, 758 mustalintua, 107 pilkkasiipeä, 340 telkkää, 7 uiveloa, 128 tukka- ja 250 isokoskeloa, 31 kaakkuria, kuikan, 4 härkälintua, 708 merimetsoa, 7 meriharakkaa, kuovin, merikihun, 13 ruokkia, 20 riskilää, 370 nauru-, 1645 kala-, 410 harmaa- ja 18 merilokkia, kulorastaan ym.

Lopulta oli aika sanoa hyvästit uusille ystäville, pistää kamat kasaan ja koska sääennuste lupaili seuraavalle aamulle todella surkeaa keliä, päätimme lähteä ajelemaan kohti Poria.

Pikainen stoppi Merikarvian Lankoskella ei tuottanut siellä olleita virtavästäräkkejä ja aika pian parkkeerasimme automme Yyterin lietteiden parkkipaikalle, jossa oli aivan tolkuttoman paljon autoja. Niinpä lähdimme talsimaan polkuja tornia kohti maskit kasvoillamme. Onneksi porukka levisi poluilla laajalle, joten torneissa oli kuitenkin väljää. Kävimme kolmella tornilla, joilta näimme yhteensä 11 tylliä, 29 meriharakkaa, 30 ristisorsaa, 3 pulmusta sekä parhaana aikaisen punakuirin. Takaisin autolle palaillessamme kuulimme vielä taivaanvuohen.

Kävimme vielä kävellen Huhtalan Langouran tornilla, jolta löytyi punasotka koiras sekä harmaahaikaroiden ohella pari jalohaikaraa. Sitten päätimme lähteä ajelemaan kotia kohti, muta kurvasimme kuitenkin vielä yksille hanhipelloille Previikin suunnilla nähden metsä- ja tundrahanhia. Ja koska ajoimme Kaarluodon lintutorniviitan ohi, päätimme käydä myös tällä tornilla pikaisesti. Valo lahdelle oli surkea, mutta taveja näkyi runsaasti sekä haapanoita ja jouhisorsia jonkin verran.

Vielä näimme Porissa mustavariksen ollessamme jo matkalla kohti Itä-Suomea. Alun perin suunnittelimme yöpymista niin Porissa, Tampereella kuin Lahdessakin, mutta coronatilanteen takia hotellit olivat kiinni ja telttailu vesisateessa ei oikein innostanut. Etelä-Karjalan sääennuste oli hieman parempi, joten päätimme ajaa Joutsenoon, jossa voisimme retkeillä aamulla, mutta lopulta päätimme skipata tämänkin idean ja ajoimme aina kotiin saakka, jossa olimme ennen aamukahta rättiväsyneinä.

Reissu Kristiinanakaupunkiin oli ollut todella mukava ja paikalle pitää ehdottomasti suunnata toistekin. Tiedä vaikka tästä tulisi uusi Pääsiäistraditio?

Väsymyksen, kovan etelätuulen ja sateiden takia Pääsiäismaanantaina 5.4. staijailimme Siikalahdella vain puolisen toista tuntia havaiten 70 tundrametsä-, 5 taigametsä-, 5 tundra-, 5 kanadan- ja yhden merihanhen, punasotkakoiraan, pari merikotkaa, äännelleen luhtakanan, pari kapustarintaa, niittykirvisen sekä 10 räkättirastasta. Illalla kävin vielä tarkistamassa Särkisalmen ja Lemmikonsalmen ja näin kalalokin sekä vihdoin pari isokoskeloa.

J.A.

Jos oli helmikuu nihkeä mielenkiintoisten havaintojen osalta, lukuun ottamatta paria oikein makoisaa bongausta, niin sama tahti jatkui maaliskuussa. Talvi piti otettaan tiukkana ja silloin kun olisi muuten ollut ok retkikeli, niin sitten tuuli oli todella voimakas. Niinpä kuun alkupuolen havainnot olivat tuttuja aiemmin nähtyjä lintuja, joista mainittavimpia Siikalahden pohjantikka, Härskiinmutkan merikotka, Tetrisuon kanahaukka ja isolepinkäinen sekä oman Siikalahden ruokintapaikkamme harmaapää- ja valkoselkätikat sekä puukiipijä ja pyrstötiaiset, joita kävimme myös rengastelemassa pariin otteeseen. Muita saatiinkin kiinni ihan mukavasti, mutta valkoselkätikat eivät suostuneet osumaan verkkoon.

14.3. teimme kuun ensimmäiset muuttolintuhavainnot, kun näimme Siikalahdella laulujoutsenen ja Kirkkoselällä harmaalokin. Seuraavina päivinä näkyi muutama harmaalokki lisää ja kerrankin tyynen kelin innostamina lähdimme 16.3. illalla pöllöretkelle Melkoniemen tutuille reiteille ja yllätys oli melkoinen, kun kuulimme muutaman tunnin kierroksella jopa 14 helmipöllöä sekä viirupöllöparin!

18.3. Kirkkoselällä lenteli jo 11 harmaalokkia ja illan saunalenkin ylläri oli, kun Soikkelin Miikan kanssa näimme Tarvaslammen Myllyjoessa koskikaran. 22.3. Lötjösen Matti oli nähnyt Oravaniemessä niin lapin- kuin viirupöllönkin, joten illalla Imatran työvuorolta palattuani suuntasimme sinne. Löysimme lapparin eri paikasta kuin, mistä sen piti löytymän, mutta kohta Mattikin kurvasi paikalle ja lintu oli kuitenkin lähes samassa paikassa kuin se oli ollut päivällä, Matti vain oli vahingossa ilmoittanut paikan väärin. Palaillessamme jo kotia kohti näimme vielä viirupöllönkin, joka oli reilun kilometrin päässä Matin havaintopaikasta. Sillä oli varikset riesanaan kuten Matinkin näkemällä linnulla oli ollut.

24.3. alkoi Siikalahdella olla jo hieman kevään tuntua, kun joutsenia oli jo kymmenkunta kailottamassa ja lisäksi parilla lyhyellä käynnillä näkyi pari merikotkaa, varpushaukka, 3 hiirihaukkaa, 20 töyhtöhyyppää, pari harmaalokkia, sepelkyyhky, pari kiurua, mustarastas sekä 7 kottaraista. Päivän ainoat vuodarit olivat kuitenkin kiuru ja sepelkyyhky, sillä muut lajit oli tullut nähtyä jo 1.1. Nyt kuitenkin vuodenpinnoista saattoi sanoa Suomi-100.

25.3. oli paljon hiljaisempaa, kun ainoatakaan hyyppääkään ei näkynyt, mutta kiuru, uuttukyyhky sekä 4 pulmusta näkyi. Ja hiljaista oli seuraavanakin päivänä, vaikka oli lämmintä ja kova etelätuuli. Ilmeisesti lunta oli vain yhä aivan liikaa? 13 hyyppää, 2 sepelkyyhkyä, palokärki, isolepinkäinen ja pulmunen jäivät ruokiksen saldoksi. Illan juoksulenkillä Särkisalmella näkyi 10 kottaraista.

27.3. herätyskellomme soivat jo ennen aamuyhtä ja pian olimme ajelemassa kohti Heinävettä, joka oli vuoden alussa siirtynyt Etelä-Savosta Pohjois-Karjalaan ja peekoon aktiivit järjestivät Erämaarallin kunnan alueella. Aamukolmelta pääsimme parahiksi alueellemme, joka sijaitsi kunnan luoteisnurkassa rajautuen Varkauden sekä tietysti kunnan rajoihin. Myös Joensuuntie kulki alueemme poikki ja asutusta alueella ei ollut lainkaan, joten kovinkaan hyväksi lohkoamme ei voinut sanoa. Pöllökuuntelut olivatkin ihan yhtä tyhjän kanssa rekkaliikenteen seassa, mutta lopulta aamun jo ollessa valkenemassa kuulimme lyhyesti viirupöllön sekä varpuspöllön.

Kävimme vielä Karvion kanavalla kääntymässä nähden 4 pyrstötiaista, mutta sitten tipautin Hannan koko aamuksi koluamaan hiihtämällä Kohmanniemen suojelumetsiä ja lähdin itse sompailemaan alueemme pohjoisosien pikkuteille aina parin sadan metsin välein atrappia huudattamaan pysähtyen.

Aika pian oli selvä, että kannatti keskittyä hömö- ja töyhtötiaisiin, jota kuitenkin olivat ns. pistelajeja kisassa. Muita lintuja kun ei juuri ollut. Käpytikkoja näkyi aamun aikana vain muutama ja itse en havainnut ainoatakaan punatulkkua. Onneksi tikoissa oli laatuakin, sillä aika pian löysin aktiivisesti rummutelleen pohjantikan ja pian perään samoissa askareissa touhunneen koiras valkoselkätikan. Palokärkikin huuteli ja lopulta löysin harmaapäätikankin. Samoihin aikoihin Hanna löysi myös samoja tiaisia ja käpytikkoja mutta myös hippiäisiä ja puukiipijöitä, muutaman punatulkun sekä useammankin palokärjen ja pyyn.

Aivan perimmäistä luoteisnurkkaa kolutessani olin juuri kääntynyt Leppävirran kunnan rajalla ja stoppasin taas kerran huudattamaan tinttiatrappia, kun yläpuolelleni lehahti kuukkeli! Lintu intoutui laulamaankin, joten eiköhän sillä ollut puoliso jossain lähellä hautomassa? Vielä pari pyrstötiaistakin näkyi sekä pikkukäpylintupari.

Lopulta ajelin Hannaa hakemaan ja jatkoimme loppupäivän ajelemalla kaikki ajokuntoiset tiet, mitkä alueellamme oli. Lopulta saimme viimeisen tien koluttua klo 14:58 eli kaksi minuuttia ennen rallin päättymistä. Aika iso osa alueestamme oli surkeaa rääseikköä, joten aika pitkiä pätkiä ajelimme välillä pysähtymättä. Tiaisia ja käpytikkoja onneksi löytyi ja joku yksittäinen pyy, teeri, harmaapäätikka, palokärki sekä pari pikkukäpylintua sekä sumuisen keli päivän ainoa kunnan alueella nähty petolintu eli varpushaukka pistelistaamme rikastuttamaan.

Kotimatkalla ynnäilimme tuloksemme ja lähetimme ne Kontiokorven Jarille. Tulimme lopulta kisassa toiseksi selvästi voittaneiden Tuomo Erosen, Jani Variksen ja Elias Kaakisen jälkeen. Yhtä selvä ero oli takanamme sitten seuraaviin. Ihan mukava päivä oli ollut ja olipahan pitkästä aikaa päässyt pois Parikkalasta!

Sunnuntaina 28.3. staijailimme Siikalahdelle reippaat 5 tuntia hyvässä kelissä, mutta edelleen oli hiljaista. Merikotkia sentään liikkui näimme yhteensä ainakin 10 lintua, joista 6 näytti muuttavilta. 4 varpushaukkaa, 16 hiirihaukkaa, 6 kurkea, 70 hyyppää, 3 uuttukyyhkyä, 25 sepelkyyhkyä, harmaapäätikka, palokärki, 3 valkoselkätikkaa, 40 kiurua, 35 mustarastasta, pyrstötiainen, 45 selvästi koilliseen muuttanutta talitiaista, isolepinkäinen, 35 kottaraista, 12 pulmusta ja 6 pajusirkkua nähtiin.

Mutta vaikka keli oli loppukuunkin vähintäänkin kohtuullinen, ei lintuja oikein tuntunut näkyä. Ruokiskäyntien saalista olivat 29.3. vihdoin kuulunut vuoden eka vihervarpunen sekä 28 pulmusen parvi ja 30.3. näkyneet ensimmäiset sinisorsat, uuttukyyhky sekä kanahaukka. Kuun viimeisen päivän havaintoja olivat pari taigametsähanhea, pari määrittämättä jäänyttä hanhea sekä uuttukyyhky.

J.A.

Talvi on linnuille ankaraa aikaa. Niiden on saatava riittävästi ravintoa selvitäkseen pitkistä öistä. Välillä puut peittyvät jääkerrokseen jolloin luonnosta ravinnon löytäminen on linnuille hyvin vaikeaa. Tälläisillä keleillä monet linnut ovat pitkäli ruokintojen varassa. Olenkin ylläpitänyt kolmea talviruokintapaikkaa eri puolilla Parikkalaa. Metsäruokinnalla oli tarjolla vain läskiä, talipötköjä ja itse tekemiäni rasvasiemenkakkuja. Yksi ruokinta oli koulun pihalla, jossa pystyimme seuraamaan lintujen touhuja suoraan luokan ikkunasta. Koulun ruokintapaikalla kävi vain vähän lintuja, koska naapuripihoissa oli tarjolla isommat ruokinnat. Pähkinänakkelit ja tiaiset kävivät kuitenkin nautiskelemassa rasvasiemenkakuilla. Varsinaisella kojuruokinnalla lintuja on paljon ja siellä kului sata kiloa siemeniä ja talipötköjä.

Lintujen kuvaaminen talvella ei saa vaarantaa niiden ruokailumahdollisuuksia. Seuraavat kuvat on otettu piilokojuteltasta ja piilokojustani. Kun linnut eivät näe minua, ne voivat ruokailla normaalisti ja ne eivät stessaannu ihmisen läheisyydestä. Kameran ääneen ne tottuvat nopeasti. Äkkinäiset liikkeet saattavat säikyttää lintuja, joten kameran liikuttelun piti olla hyvin hidasta. Tragopan kuvaustelttani on kesäisen vihreä. Ompelin valkoisista kankaista kuvausteltalle lumipuvun ja kameralle valkoisen suojuksen. Teltan värillä on talvisin väliä!

Rakentelin myös pieneen retkituoliin verrattuna paremman jakkaran. Pilkkijakkarat ovat kuvausteltaan liian korkeita, joten ostin halvan Orthex:sin muovijakkaran. Ompelin sille laukun, jossa saan kuljetettua kaikki tarvikkeet kuvauspaikalle. Jakkara pysyy laukun sisällä koko ajan. Laukun ja jakkaran istuimen välissä on vielä eristävä pehmuste. Kaikista “mukavuuksista” huolimatta kuvauskojussa oleminen on aikamoista kököttämistä.

Onnistuin saamaan ensimmäistä kertaa pyrstötiaisia ruokintavieraiksi. Täällä talvehtivat pyrstötiaiset ovat suurelta osin Venäjältä, jossa ne eivät ole oppineet käymään ruokinnoilla. Ruokintani oli ilmeisesti pyrstäreiden mielestä erityisen otollisella paikalla, koska kolme parvea ryhtyi säännöllisesti ruokailemaan metsäruokinnallani. Ruokinnallani kävi myös puukiipiä; ensimmäistä kertaa sekin.

Ruokinnalla kävi myös useita pareja käpytikkoja, harmaapäätikka pariskunta ja valkoselkätikka pari. Rummuttelun, nahistelun ja puiden kaivelun lomassa ne piipahtelivat hakkaamassa läskiä ja talipötköjä.

Kevättalven aurinkoiset päivät antoivat hyvän mahdollisuuden kokeilla pikkulintujen lentokuvausta. Tiaisten siivet eivät kuitenkaan aivan pysähtyneet edes sekunnin 8000 osan valotusajalla!

H.A.

Tammikuun lopun havainnoista mainittavimmat olivat vihdoin kuukausien tauon jälkeen Parikkalassa vastaan tullut valkoselkätikka 29.1. Siikalahdella meidän omalla ruokinnalla. Koska viikonloppuna Pohjois-Karjalan tikkaharrastajat projektoivat tikkarengastuksia, kävimme mekin yrittämässä seuraavana aamuna tätä meidän tikkaa kiinni, mutta renkaisiin saatiin 9 pyrstötiaista sekä jokunen tali- ja sinitiainen – ainoa verkkoon lentänyt käpytikkakin onnistui karkaamaan verkosta. Iltapäivästä vielä Pihabongailimme lumisateen hetkeksi tauotessa, mutta havainnot jäivät vaatimattomiksi. Yhdeksän tavallista lajia näkyi.

Sunnuntaina 31.1. tapasimme Laitasalon Jarin Särkisalmella, josta jatkoimme Tarvaslammelle, josta hiihtelimme tuttuihin kuukkelimetsiin. Emme kauan ehtineet hiihdellä, kun näimme metsätien varresta lentoon lähteneen lapinpöllön. Lintu kuitenkin lensi sen verran kauas metsään, ettemme sitä enää löytäneet. Vilaukselta näkyneen kanahaukan sekä hömö- ja töyhtötiaisia ja puukiipijöitä havaittuamme olimme lopulta pelipaikoilla, jossa saimme odotella aika pitkään ennen kuin kuukkelit lopulta suvaitsivat tulla näyttäytymään. Kolme lintua oli edelleen paikalla ja olipa taas mukava nähdä näitä Etelä-Suomen viimeisiä kuukkeleita.

Helmikuu alkoi kylmillä keleillä, joten ulkoilu jäi todella vähiin, viikolla en tehnyt ainoatakaan Tiira-arvoista lintuhavaintoa! Lauantainakaan ei paria kuusitiaista ja puukiipijää kummempaa näkynyt. Sunnuntaina Siikalahden ruokinnallamme oli yhä 9 pyrstäriä ja Tyrjällä näkyi koskikara sekä isolepinkäinen.

Viikolla kävin taas yhden työpäivän Imatralla Honkaharjussa ja paluumatkalla tein pienen kierroksen, jonka varressa näin komean lapinpöllön sekä isohkon urpiaisparven, jossa ei kuitenkaan ollut kuin pelkkiä urpoja.

13.2. lauantaina näimme Siikalahdella pari valkoselkätikkaa ja samoja pyrstötiaisia sekä siellä täällä vielä useampiakin puukiipijöitä ja Tiviällä töyhtötiaisen sekä isolepinkäisen. Sunnuntaina ei löytynyt mitään uutta mainittavaa.

17.2. lyhyellä ruokiskierroksella löysin taas yhden lapinpöllön, tällä kertaa Ristimäestä. Samalla stopilla auton akku hyytyi, mutta onneksi sain ajettua sen pienen odottelun jälkeen autotarvikeliikkeen pihaan, jossa minulle vaihdettiin uusi akku ja ehdin vielä töihinkin ajoissa.

Viikonloppu alkoi taas uudella lapinpöllöllä tällä kertaa Siikalahdelta, joten mukava Siikalahtivuodari napsahti. Viime vuonnahan en saanut lajia edes vuodariksi. Pyrstötiaisia, harmaapäätikka ja isolepinkäinen näkyi myös lahdella ja onnistuimmepa vielä bongaamaan Moskuunniemestä eräällä ruokinnalla käyvän koiras pikkutikan vuodariksi – oli jo aikakin saada edes yksi vuodari helmikuussakin 20.2.

Sunnuntaina 21.2. suuntasimme retkelle Simpeleen Kokkolanjoelle, josta löysimme yhteensä 3/6 telkkää, 1/2 isokoskeloa, 4 koskikaraa, 4 laulujoutsenta, sinisorsan sekä parhaana Kangaskoskelta pikku-uikun! Iltapäivän juoksulenkillä napsahti taas vuodari, kun Vaaranperän metsälenkillä näkyi palokärki.

Ja kun vuodarivauhtiin oli päästy, niin maanantaina 22.2. sitten napsahti kunnolla, kun Hiski Hirvonen löysi Siikalahden Aittavaaran pellolta tunturipöllön! Lintu oli kadonnut kohti Huhmarista, mutta me singahdimme kotoa todella nopeasti sitä etsimään. Hanna jalkautui Linnunlaulun tienoille ja jatkoin itse kohti Siikalahtea ja kuinka ollakaan löysin pöllön aivan Siikalahden parkkipaikan läheltä. Lintu oli syvällä pellossa tien pohjoispuolella siten, että siltä näkyi vain pää! Olin niin lähellä pöllöä, etten juuri uskaltanut liikkua, mutta onneksi Hanna pääsi paikalle Partasen Harrin kyydissä ja kohta myös Lötjösen Matti ajoi peräämme linnun löytäjä Hiski kyydissään.

Pöllö tuijotteli meitä ja me sitä aika pitkään, kunnes pöllö nousi siivilleen ja lensi kovaa vauhtia pellon perälle katveeseen niin kauas kuin näimme kohti Liuharantaa. Hajaannuimme lintua etsimään ja Matti onnistui nähdä linnun lyhyesti Liuharannantien päästä kohti lentämässä, mutta lintu kuitenkin katosi peltoa vasten lentäessään.

Ilta alkoi jo hämärtää, mutta päätimme vielä käydä katsomassa paikan, jossa olimme linnun nähneet, josko sillä olisi jäänyt lumiseen peltoon joku saalis. Ja siellähän se ”ukuli” taas oli pellossa, mutta nousi jänis kynsissään lentoon ja laskeutui kauemmas pellolle. Oli jo aika pimeää mutta onneksi paikalle saapunut Poutasen Annekin sai vielä linnun nähtyä ennen kuin päätimme jättää linnun pimeään. Illalla hymyilytti, sillä olin saanut lähes kuuden vuoden tauon jälkeen Siikalahtipinnan sekä ohessa tietysti myös Parikkala- ja EKLY-pinnankin. Onnittelut ja kiitoksia hienosta löydöstä ja nopeasti ilmoittelusta Hiski!

Seuraavana aamuna kävimme ennen töitä etsimässä tunturipöllöä mutta sitä ei enää löytynyt. Keli oli todella kylmä ja tuulinen, joten ehkä se oli jossain tuulensuojassa piilottelemassa? Ruokatunnilla tapasin lintua koko aamun etsineen Olavi Kemppaisen ja siinä Huhmarisessa pellon reunassa jutustellessamme, huomasin taivaalta muuttavan vanhemman esiaikuisen maakotkan! Eipähän ollut tyhjä keikka Olavillekaan, vaikka pöllö jäikin näkemättä. Helmikuinen maakotka, tai yleensäkin maakotka milloin vain, on aina hieno HAV-15, etenkin tietysti Siikalahdella. Iltapäivän lisäetsinnät estyivät aivan karseaksi lumimyräkäksi muuttuneen sään takia. Kävin kyllä vielä kuvaamassa tunturipöllön eväspaikan jäljet. Melkoinen taistelu oli pupun kanssa käyty.

24.2. kävin lumituiskussa uudelleen Kokkolanjoella Kangaskoskella, jossa pikku-uikku piilotteli yhä lähes samassa paikassa. Koskikaroja näkyi kolme ja isokoskelo lensi yli. Kuutostieltä näkyi vielä joella neljä nuorta laulujoutsenta ja telkkä. Matkalla näkyi myös hirvikolmikko lumisella pellolla.

26.2. näkyi merikotka Härskiinmutkasta ja 27.2. saunareissulla kuului Tarvaslammella puputtava helmipöllö saunan portaille. Helmikuun viimeisenä kiersimme Soikkelin Miikan kanssa talvilintualaskennan ja valitettavasti ladut olivat isoilta osin ajamatta ja saimme tarpoa aika pitkään hankia pitkin. Havaintoja tuli ihan mukavasti, parhaimpina vihdoin vuodariksi näkynyt pyy sekä pohjantikka. Myös kana- ja varpushaukka, jopa 61 pulua, 6 käpytikkaa, “vaseti”, 109 tali- ja samoin 109 sinitiaista, 2 “tötiä”, 3 “hömppää”, 2 puukiipijää, isolepinkäinen, 9 närheä, 12 harakkaa, 108 naakkaa, 36 varista, 5 korppia, 48 pikkuvarpusta, 9 viherpeippoa, 28 punatulkkua ja 17 keltasirkkua havaittiin.

J.A.