Tammikuun yllärinä ohotanlokki

Vuoden alun revitysretken jälkeen paluu arkeen ja talviseen Parikkalaan oli aika tyly. Päivän valoisa aika meni töissä, vain ruokatunnilla ehti aina vähän jossain piipahtamaan.

4.1. ruokatunnilla vuodariksi löytyi puukiipijä, kuusitiainen sekä pähkinänakkeli ja yhteensä 15 havaitun lajin joukossa olivat myös Tyrjällä olleet laulujoutsen sekä isolepinkäinen. Seuraava päivä tuotti nyt toisella yrittämällä näkyneen kuningaskalastajan, joka oli uusi talvilaji Parikkalaan. Punatulkun, hömötiaisen ja närhen sain myös vuodariksi. 6.1. näkyi varpushaukka vuodariksi sekä teeri ja kanahaukka ja olipa ainakin yksi hippiäinenkin vielä hengissä.

7.1. Imatralle töihin ajaessa näkyi tien yli lentänyt viirupöllö ja 8.1. näkyi harmaapäätikka. Lauantaina 9.1. pähkinänakkelipari oli puhdistelemassa edellisvuotista pesää, mutta muuten pitkähkö kävelylenkki kylmenevässä kelissä oli todella hiljainen. Niinpä illalla lähdin mielelläni bongaamaan Imatran Vuoksen Itä-Siitolasta löytynyttä merihanhea kuukausiässäksi. Hanhi löytyikin heti ja niinpä ehdimme Salakan Petrin kanssa tsekata jokea parista muustakin pisteestä havaiten mm. pikku-uikun sekä merimetsoja.

Sunnuntain 10.1. ainoa vuodari oli peippo ja Kannaksella samalla ruokinnalla näkyi myös mustarastas. Iltapäivän juoksulenkillä näkyi Tetrisuolla vielä isolepinkäinen.

11.1. Tyrjällä näkyi viimein koskikara, mutta sitten alkoivat sellaiset pakkaset, että linturetket jäivät ruokatunneillakin monena päivänä tekemättä ja niinä päivinä, kun jossain kävin, niin ainakaan mitään uutta ei näkynyt. Valitettavasti nämä pakkaset taisivat olla liikaa kuningaskalastajallekin, jota ei enää kukaan havainnut. Vasta 22.1. seuraavaksi mainittavaksi havainnoksi näkyi Tiviällä kolme peippoa.

Seuraavana päivänä 23.1. kuitenkin pamahti, kun tylsältä retkeltä kotiin palattuamme Lintutiedotus kertoi Hannan siskon Elissan löytäneen mahdollisen ohotanlokin Kouvolan Kuusankoskelta! Ohotanlokista oli aiemmin vain yksi havainto Suomesta ja kahdeksan Länsi-Palearktiselta alueelta! Toki olin itse käynyt sen Suomen ensimmäisen katsomassa.

Saimme tietysti pian kuvia nähtäväksi ja muokkailimme kuvista näytille mahdollisimman hyvät versiot ja kyllähän lintu hyvältä näytti! Mutta kuvat oli otettu aika kaukaa ja kaukoputken läpi kännykällä skouppaamalla, joten ihan kaikkea toivottavaa linnusta ei näkynyt. Kyllähän lintu ohotanlokilta näytti, mutta olisivatko dokumentit riittävät rariteettikomitealle? Lintua ei ollut kuin yksi bongari ehtinyt näkemään lyhyesti lennossa, ennen kuin se oli kadonnut eikä sitä ollut enää löytynyt, vaikka sitä etsittiin laajalti. Mikään ei kuitenkaan lopulta viitannut siihen, että lintu olisi mihinkään kauas poistunut.

Olimme jo edellispäivänä, siis ennen lokkitietoa, miettineet, että suuntaisimme sunnuntaina retkelle joko Imatralle tai Lappeenrantaan ja sehän sopi myös lokkikuvioon, sillä jos ohotanlokki löytyisi, olisimme jo paljon lähempänä sitä. Mutta siihen emme olleet varautuneet, että lintu löytyikin jo ani varhain alkuperäiseltä paikalta. Niinpä pikaisen aamupalan jälkeen, päätimme ottaa suunnan kohti Kouvolaa.

Pari kertaa saimme tiedon, että lokki oli lentänyt pois alkuperäiseltä paikalta ja kertaalleen se oli nähty toisessakin paikassa Kymijoella, mutta onneksi se aina palasi takaisin. Linnulle järjestettiin sämpyläruokinta, sillä paikalla oli runsaasti sorsia ja kun niille heitettiin leipää, tajusi ohotanlokkikin saapua osingolle.

Niinpä meidän saapuessa paikalle, oli ohotanlokki heti upeasti näkyvissä ja lentämässä ison bongari- ja kuvaajajoukon edessä. Linnun löytäjä Elissa oli tietysti paikalla ja olipa Hannan veli Miikakin tietysti ehtinyt Kotkasta paikalle ennen meitä. Ja paikalla oli paljon muitakin tuttuja. Koska minulla loppui kameran akku heti muutaman kuvan otettuani, kävin moikkaamassa useita tuttuja linnun ihastelun ohessa.

Ohotanlokki viihtyi neljän harmaalokin seurassa mutta kävi taas muutamaan otteeseen lentämässä itsekseen talojen yllä palaten kuitenkin takaisin. Paikalla näkyi myös naaraspukuinen tavi sinisorsien seurassa sekä pari laulujoutsenta.

Lopulta päätimme lähteä Elissan kanssa retkelle Kouvolan muita lintuja katsomaan ja suuntasimme ensimmäiseksi Elimäen Ropsalaan pointsaamaan vuodariksi kuuden peltopyyn parven. Myös Antti Peuna sekä Nicolas Ordax-Sommer tulivat kanssamme näitä peltopyitä katsomaan.

Seuraavaksi jatkoimme omalla porukallamme kohti Koihanahoa, jossa oli talvehtinut suuri carduelis-parvi, jossa oli useita lajeja. Matkalla törmäsimme bongareihin, jotka katselivat peltopyyparvea, mutta he olivatparkkeeranneet molemmin puolin tietä tien tukkien, joten emme kehdanneet jäädä paikalle, kun he eivät ymmärtäneet pyynnöstä huolimatta parkkeerata autojaan paremmin.

Näimme matkalla yhden urpiaisparven ennen kuin saavuimme Koihanahoon, jossa törmäsimme taas tuttuihin, jotka näyttivät meille kepin nokassa päivystäneen ampuhaukan, joka lie ollut syy siihen, että cardueliksia ei sitten paikalla ollutkaan. Pari teertä näimme sekä urpiaisparven korkealla taivaalla lennossa, mutta sitten jatkoimme matkaa.

Palailimme Kuusankoskelle, jossa Takaharjusta löysimme helposti laulavan nokkavarpusen mutta laulurastasta emme pikayrityksellä nähneet eräässä pihapiirissä. Lopulta palailimme katsomaan vielä ohotanlokkia, joka kuitenkin oli nyt joen vastarannan puolella jään reunalla. Niinpä parempia kuvia ei ollut tarjolla, joten päätimme käppäillä takaisin autolle.

Kun lähdimme ajelemaan, kävi ohotanlokki vielä hyvästelemässä meidät lentäen pari kertaa matalalla ylitsemme talojen välissä.

Ajelimme lopulta iltapäivän jo hämärtäessä Lappeenrannan Kourulanmäelle, josta pointsasimme neljän vuorihempon parven helposti. Sitten pikaisen kauppareissun jälkeen suuntasimme vielä jo pimenevässä illassa Joutsenon Anolaan, jossa hiiripöllö istui aivan tien vieressä langalla näkyen vielä mukavasti. Kävimme vielä syömässä Imatralla ja jatkoimme sitten kotiin. Olipa ollut oikein mukava bongausreissu! Kiitokset Ellille!

J.A.