Talvilintuja kuvaamassa
Talvi on linnuille ankaraa aikaa. Niiden on saatava riittävästi ravintoa selvitäkseen pitkistä öistä. Välillä puut peittyvät jääkerrokseen jolloin luonnosta ravinnon löytäminen on linnuille hyvin vaikeaa. Tälläisillä keleillä monet linnut ovat pitkäli ruokintojen varassa. Olenkin ylläpitänyt kolmea talviruokintapaikkaa eri puolilla Parikkalaa. Metsäruokinnalla oli tarjolla vain läskiä, talipötköjä ja itse tekemiäni rasvasiemenkakkuja. Yksi ruokinta oli koulun pihalla, jossa pystyimme seuraamaan lintujen touhuja suoraan luokan ikkunasta. Koulun ruokintapaikalla kävi vain vähän lintuja, koska naapuripihoissa oli tarjolla isommat ruokinnat. Pähkinänakkelit ja tiaiset kävivät kuitenkin nautiskelemassa rasvasiemenkakuilla. Varsinaisella kojuruokinnalla lintuja on paljon ja siellä kului sata kiloa siemeniä ja talipötköjä.
Lintujen kuvaaminen talvella ei saa vaarantaa niiden ruokailumahdollisuuksia. Seuraavat kuvat on otettu piilokojuteltasta ja piilokojustani. Kun linnut eivät näe minua, ne voivat ruokailla normaalisti ja ne eivät stessaannu ihmisen läheisyydestä. Kameran ääneen ne tottuvat nopeasti. Äkkinäiset liikkeet saattavat säikyttää lintuja, joten kameran liikuttelun piti olla hyvin hidasta. Tragopan kuvaustelttani on kesäisen vihreä. Ompelin valkoisista kankaista kuvausteltalle lumipuvun ja kameralle valkoisen suojuksen. Teltan värillä on talvisin väliä!
Rakentelin myös pieneen retkituoliin verrattuna paremman jakkaran. Pilkkijakkarat ovat kuvausteltaan liian korkeita, joten ostin halvan Orthex:sin muovijakkaran. Ompelin sille laukun, jossa saan kuljetettua kaikki tarvikkeet kuvauspaikalle. Jakkara pysyy laukun sisällä koko ajan. Laukun ja jakkaran istuimen välissä on vielä eristävä pehmuste. Kaikista “mukavuuksista” huolimatta kuvauskojussa oleminen on aikamoista kököttämistä.
Onnistuin saamaan ensimmäistä kertaa pyrstötiaisia ruokintavieraiksi. Täällä talvehtivat pyrstötiaiset ovat suurelta osin Venäjältä, jossa ne eivät ole oppineet käymään ruokinnoilla. Ruokintani oli ilmeisesti pyrstäreiden mielestä erityisen otollisella paikalla, koska kolme parvea ryhtyi säännöllisesti ruokailemaan metsäruokinnallani. Ruokinnallani kävi myös puukiipiä; ensimmäistä kertaa sekin.
Ruokinnalla kävi myös useita pareja käpytikkoja, harmaapäätikka pariskunta ja valkoselkätikka pari. Rummuttelun, nahistelun ja puiden kaivelun lomassa ne piipahtelivat hakkaamassa läskiä ja talipötköjä.
Kevättalven aurinkoiset päivät antoivat hyvän mahdollisuuden kokeilla pikkulintujen lentokuvausta. Tiaisten siivet eivät kuitenkaan aivan pysähtyneet edes sekunnin 8000 osan valotusajalla!
H.A.