. . Lintuharrastajan päiväkirja Birders diary . .

Lapista palattuani teimme 10.11.6. muutaman tunnin yöretken Siikalahdelle ja lähipaikoille. Lahdella näkyi sarvipöllö ja kuului ruisrääkkä sekä kolme luhtahuittia. Bongasimme myös Lötjösen Matin löytämän ruokosirkkalinnun, joka oli yleistä bongausta ajatellen mahdottomassa paikassa.

12.6. yöllä teimme kunnon yökierroksen Saarelle, jossa Akonpohjassa kuului kolme kaulushaikaraa. Pohjasuolla näkyi sarvipöllö sekä kuului luhtakerttunen. Suurenjärvenlietteellä näkyi suopöllö sekä töyhtöhyyppiä ahdistellut kanahaukka. Jyrkilässä näkyi kaksi suopöllöä ja sarvipöllö sekä kuului kuhankeittäjä. Karinmäestä löytyi vuodariksi varoitteleva ja vain pari pätkää laulanut viitasirkkalintu ja kuului pari kuhankeittäjää sekä uuttukyyhky. Kanavalammella kuului vielä yksi ”kuhis” ja Pohjanrannassa pari luhtahuittia. Yhteensä kierroksella oli kuulunut myös 14 ruisrääkkää, 7 satakieltä ja 38 viitakerttusta.

Illan juoksulenkin tein Miikan kanssa Tarvaslammella ja kuulimme viisi tiltalttia ja näimme metson.

13.6. suuntasimme Miikan ja Elissan kanssa tuttuihin kuukkelimetsiin mutta tällä kertaa mielessämme oli aivan eri lajit. Eikä meidän kauan tarvinnut hakea, kun kuulimme sinipyrstön laulun. Viritimme verkon pyyntiin ja atrapin soimaan, mutta sinipyrstö kävi pari kertaa törmäämässä verkkoon siihen kuitenkaan kiinni jäämättä. Niinpä kävimme seuraavaksi rengastamassa läheisestä varpuspöllön pöntöstä 7 vielä aika pientä poikasta ja päätimme kokeilla ensimmäistä kertaa koiraankin pyyntiä, sillä tämä oli tullut viereemme viheltelemään. Ja kuinka ollakaan pyyntihän onnistui helposti!

Ja koska sinipyrstökin oli käynyt varoittelemassa varpuspöllöä, päätimme vielä kerran yrittää sitäkin. Siirsimme verkon vielä uuteen paikkaan ja kuinka ollakaan sinipyrstö tupsahti pian verkkoon ja niinpä Etelä-Karjalan ensimmäinen sinipyrstörengastus näki päivänvalon.

Kuulimme metsissä myös idänuunilinnun, töyhtötiaisia, pikku- ja isokäpylintuja, metsäviklon ja törmäsimme lehtokurppaan poikasen kanssa ja tietysti hilunsimme myös tämän poikasen.

Seuraavaksi jatkoimme rengastamaan toisen varpuspöllöpoikueen, jossa oli kahdeksan poikasta. Päätimme yrittää myös tämän pesueen isukkia kiinni, mutta vain naaras saapui vinkumaan verkon yläpuolelle. Yllätys oli, kun verkon viereen saapui myös naaraan näköinen sinipyrstö hiittailemaan ja raksumaan. Se ei kuitenkaan ollut lähelläkään tulla verkkoon, kun se pysyi koko ajan turhan korkealla.

Kävimme vielä Tarvaslammella rengastamassa pöntöstä viisi tuulihaukkaa sekä muutamat tiaispesueet ja näimme ohessa vielä palokärjen.

Viikolla alkoi taas arki ja havainnot jäivät helteissä vähiin. Kylällä oli yksi kanadanhanhiperhe poikasensa kanssa ja pikkuhiljaa nurmikoille saapui myös valkoposkihanhipareja, joilla oli kuitenkin vain vähän poikasia ja pikkuhiljaa niitä vähiäkin katosi.

Kääpiöhuitti

18.6. aamuyöllä saimme Kuitusen Karrilta tiedon, että hän oli Saaren laskennoissa löytänyt kääpiöhuitin. Lintu oli todella hankalassa paikassa bongausta ajatellen ja lisäksi pitänyt erittäin outoa ääntä, joten singahdimme pyynnöstä paikalle selvittämään bongausmahdollisuutta sekä myöskin vielä ihmettelemään ääntä, kun Karrikin kuvaili olleensa äänen kanssa alkuun aika hukassa, mutta onneksi kanootista hän oli päässyt linnun lopulta näkemään ja kuvaamaankin ja siten saanut lajin varmistettua.

Perille päästyämme kuului huitti lähes saman tien, mutta aika kaukaa se kuulosti mielestämme enemmän pikkuhuittimaiselta, kuitenkin hieman kuivemmalta ja tietysti myös vaimeammalta. Karri kertoi saaneensa linnusta myös äänitystä, joten minun ei tarvinnut lopulta ottaa kuin lyhyet dokumenttiäänitykset. Kello painoi päälle, sillä minun piti olla klo 7:30 töissä mutta onneksi seitsemältä löysimme läheisen maatilan isännän ja saimme neuvoteltua seuraavalle illalle yhteisbongausluvat. Bongauksen, Karrin kanssa jutustelun ja selvittelyjen ohessa olimme havainneet valkoposkihanhia, metsähanhen, ruisrääkän, luhtahuitin sekä palokärjen. Ja lopulta työpäiväkin meni mukavasti yhteisbongausta suunnitellessa ja Karrin kuvia ja äänityksiä jakaessa ja ihmetellessä.

19.6. lähdimme puolen yön jälkeen ajelemaan taas Saarelle ja matkalla näimme eräällä pellolla yllättäen huuhkajan! Yhteisbongaukseen kokoontuminen oli Pohjanrannan parkkipaikalla ja paikalle olikin saapunut reilut 30 bongaria. Siirryimme autoilla erään maatilan pihaan parkkiin, josta kävelimme erään mökin pihapiiriin kuuntelemaan lintua. Olimme tietysti saaneet tähän kaikkeen luvat niin maatilan asukkaalta ja mökin kuin maankin omistajilta.

Onneksi kääpiöhuitti kuului lähes saman tien ja vaikka ääni oli vaimea, sai lopulta kaikki linnun hyvin kuultua viimeistään äänityslaitteellani kuuntelemalla.

Paluumatkalla päätimme yrittää huuhkajahavaintopaikkamme läheisen mäen kuuntelua huuhkajanpoikasten tai sinipyrstön toivossa ja yllättäen paikalla kerjäsikin huuhkajan poikanen! Emme olleet koskaan aiemmin Parikkalassa varmistaneet huuhkajan pesintää. Päivällä kävimme etsimässäkin poikasta, josko se olisi saatu renkaisiin, mutta emme sitä löytäneet.

20.6. teimme Elissan kanssa perinteisen ”kerran kesässä” bongausreissun Lappeenrantaan. Matkalla Joukionsalmessa näkyi jo noin 65 ad ja 25 pull valkoposkihanhea sekä tundrahanhi ja yllättäen myös meriharakka. Lappeenrannan Joutsenon Korvenkylässä käppäilimme peltoja pikkukultarintaa etsien, mutta alkuun näimme vain sinisuohaukan sekä kuulimme käenpiian – ja paikalla oli myös ziljoona mäkäräistä! Onneksi lopulta pikkukultarinta suvaitsi laulaa vaimeasti ja näkyikin lyhyesti, kunnes se tai sitten toinen lintu kuului erinomaisesti kävellessämme takaisin autollemme.

Sen sijaan Rakuunamäen keltahemppo löytyi helposti ja lopulta saimme siitä jonkinlaiset kuvatkin. Sitten kävimme vielä Toikansuonmäeltä katsomassa Askolan altaille havaiten meriharakka- ja pikkutylliperheen, muutamia muita pikkutyllejä, tyllin, kahdeksan punajalkavikloa, pari mustavikloa ja liroa, kuusi suosirriä, 18 suokukkoa, seitsemän kuovia, rantasipin sekä 96 töyhtöhyyppää.

Shoppailureissun jälkeen bongasimme vielä Imatran kaupunkipurosta virtavästäräkin, joka näkyi valitettavan lyhyesti lennossa.

21.6. Siikalahdella näkyi täällä kesällä harvinainen punajalkaviklo ja 22.6. samaten harvinainen tuhkaselkälokki.

24.6. järjestimme taas kääpiöhuittibongauksen samalla kaavalla ja paikalle saapui reilut parikymmentä bongaria ja lintu kuului taas mukavasti. Nyt lintu oli kuitenkin muuttanut äänensä huomattavasti normaalimmaksi koirastyyppisemmäksi. Tai sitten paikalla oli kuin olikin sekä koiras että naaras?

Kuulimme kotimatkalla taas huuhkajan poikasen ja nyt aivan eri puolella rinnettä, joten saatoimme varmistui siitä, että se oli jo lentokykyinen. Kävimme vielä bongaamassa Elissan Tarvaslammelta löytämän viiriäisenkin.

Juhannusbongausreissu

Hanna jatkoi laskentahommiin ja pari tuntia nukuttuani suuntasin itse töihin. Työpäivän lopetin kuitenkin jo puolilta päivin ja sitten lähdimme Elissan kanssa ajelemaan kohti Hankoa. Olimme tietysti aika väsyneitä Hannan kanssa, mutta intoa täynnä, sillä edessä oli allekirjoittaneelle ensimmäinen elisbongausyritys koko vuonna. Mutta päivityksiä Kemiönsaaren Morgonlandetilta ei kuulunut… Ylätalon Teo oli järjestänyt venekyydin Hangon Itäsatamasta ja pikkuhiljaa alkoi paine kasvaa, että venekyyti pitäisi perua ja meidänkin tehdä U-käännös, mutta päätimme vielä jatkaa matkaa ja viivytellä venekuskille soiton kanssa. Lopulta helpottava päivitys tuli! Lindénin Andreaksen venekunta oli etsinyt lintua jo täyden ajan mutta päättänyt ostaa vielä lisätunnin kuskilta ja lopulta 10 minuuttia ennen ajan täyttymistä he olivat nähneet ylänkökiurun pariin otteeseen lennossa!

Niinpä meillä kupla otsassa laski ja saimme rauhassa jatkaa matkaamme kohti Hankoa. Olimme lopulta Itäsatamassa turhankin aikaisin, mutta lopulta hieman ennen sovittua aikaa olimme kaikki 14 bongaria veneessä istumassa ja matkamme kohti Morgonlandetia alkoi.

Matkalla näkyi yksi merikihu, ruokki sekä lähes perillä pari riskilää. Saareen rantauduttuamme lähdimme kävelemään kohti bunkkeria, josta oli ilmoitettu olevan parhaat mahdollisuudet nähdä kiuru, kun se vaihtaisi lentäen paikkaa. Emme olleet kävelleet kuin puoleen matkaan eli satakunta metriä, kun kuulin taivaalta pehmeää rullaavaa ”brrryyi” -ääntä ja löysin ylänkökiurun lentämässä taivaalla bunkkerin takaa. Koko porukkamme onnistui saman tien nähdä linnun, joten tunnelma vapautui ja aikaa meillä oli nyt yllin kyllin yrittää nähdä kiuru paremmin ja tehdä mahdollisesti muutakin.

Pienen odottelun jälkeen lähdimme pikkuporukalla seuraavan nyppylän suuntaan katsomaan, näkyisikö ylänkökiuru paremmin, se kun näytti laskeutuneen jonnekin kyseisen nyppylän taakse. Olimme juuri kiipeämässä laelle, kun kiuru lähtikin aivan edestämme lentoon ja pörräsi siten bunkkerilla olleen muun porukan yläpuolella hienosti, joten siellä linnusta saatiin oikein kelpo kuviakin. Me sen sijaan saimme vain kehnoja kuvia linnun lentäessä poispäin. Lopulta kiuru laskeutui tiirakolonian taakse, josta se löytyi maasta ja pääsimme vielä ihastelemaan sitä kaukoputkilla pitkän aikaa, mutta lähemmäksi ei pesimälinnuston takia tietenkään ollut menemistä.

Kun aikaa vielä oli puolisen tuntia jäljellä, päätimme Teon kanssa tehdä pienen kierroksen saaren niissä osissa, missä ei näyttänyt olevan pesimälinnustoa. Pienellä kävelyllä löysimme mielenkiintoisimpana laulavan luhtakerttusen, joka piti varmuuden vuoksi kaivaa näkyviinkin määrityksen sataprosenttisen varmistuksen vuoksi.

Saaressa olon aikana näimme mm. luotokirvisen, riskilöitä, karikukon poikasensa kanssa, muutaman suosirrin, pikkukuovin, pari kuikkaa ja merikotkaa, suokukkoja, vesipääskyn, pari merikihua sekä kymmenen kottaraista, joiden kanssa ylänkökiurukin lennähti pariin kertaan – suurin piirtein saman kokoisia kun olivat.

Lopulta lähdimme paluumatkalle tyytyväisinä ja näimme vielä lisää riskilöitä ja ruokkeja ennen kuin rantauduimme Itäsatamaan. Siitä me jatkoimme pikkumatkan Tvärminnen metsiin telttoja pystyttämään ja pian olimme unten mailla.

Nukuimme aamuviiteen ja ennen kuutta kurvasimme Vedagrundetin rantaan staijailemaan. Oikein mitään liikettä ei merellä ollut eikä rannassa ollut kuin ihan pari hassua tavallista kahlaajaa. Jokunen merikihu näkyi merellä ja luodoilla näkyi muutama suosirri. Teivosen Mika saapui staijiseuraksi, joten jatkoimme vielä toista tuntia staijia samalla rupatellen. Yhdessä saaressa näkyi lyhyesti luotokirvinen ja riskilä ja ohitsemme lensi pari ristisorsaa parhaina haviksina. Urpiainenkin lensi äännellen ylitsemme.

Lopulta päätimme jatkaa porukalla Uddskatanille, jossa oli muutamana päivänä ilmoitettu sepelsiepon käyvän kololla. Josko se olisi yhä paikalla? Käppäilimme pitkää luontopolkua kohti kärkeä kuullen matkalla ruovikossa huutaneen luhtakanan. Ja lopulta hieman puhelimitse apua pyydettyämme olimme lähestymässä koloa, kun puiden latvustosta kuulua sepelsiepon hiittailua! Naaraslintu löytyi pian näkyvillekin ja kohta löysimme oikean kolonkin ja viritimme kamerat siihen suuntaan. Koiras kirjosieppo kävi pariin kertaan kololla ensin ja lopulta sepelsieppokin kävi pariin kertaan pesässä, joten saimme muutaman dokumenttikuvan otettua siitä.

Jatkoimme kärkeen staijaamaan merelle, mutta edelleenkään merellä ei juuri ollut liikettä. Lähiluodolla oli niittykirvisten seurana ainakin kaksi luotokirvistä, merellä lensi riskilä, neljän ruokin parvi sekä kolme pilkkasiipeä. Taas kuului pari urpiaistakin ja suosirri näkyi luodolla. Autoille palaillessamme kuulimme vielä laulavan luhtakerttusen.

Kävimme Haaganpuistossa bongaamassa liejukanan poikaset ja sitten jatkoimme Neljän tuulen tuvalle, jossa oli kuitenkin jo niin paljon porukkaa, että kurvasimme saman tien kohti Svanvikiä. Lintutornilta näimme yhdeksän räyskää, pari ristisorsaa sekä kuulimme luhtakerttusen, Täktbuktenin Kobbenilla näkyi pari mustavikloa sekä keltavästäräkki ja sitten alkoikin olla jo niin päivä, että päätimme lähteä kotimatkalle.

Kotimatkalla hoidimme vielä yhden kuukausipinnan, jota ei sovi paljastaa sen koommin, sillä antaa linnun pesiä rauhassa. Linnusta oli sen verran ilmoituksia eri paikoissa, että sen hoitaminen oli aika helppoa. Kanahaukankin vielä nähtyämme lähdimme kotimatkalle.

Imatralla stoppasimme Tainionkosken voimalalla, jossa näkyi pienen etsinnän jälkeen virtavästäräkki sekä ylitsemme lentänyt meriharakka.

Taas singahtaa

26.6. jouduin taas singahtamaan, sillä Helsingistä ilmoitettiin itään matkaava keisarikotka, joka matkasi nopeasti Sipooseen ja vaikutti siten olevan poistumassa maasta rannikkoa seuraten. Ajoin Haminaan Hevossaareen ja matkan varrella sain tietoa, kuinka lintu nähtiin useassa pisteessä ja lopulta vielä Pyhtäälläkin sopivasti siten, että ehtisin kuin ehtisinkin staijikalliolle, jossa oli muitakin kotkaa odottamassa.

Keisari ei kuitenkaan koskaan saapunut, vaan jouduimme tyytymään merikotkaan sekä tietysti aina mukavaan pikkukiljukotkaan. Lopulta oli annettava periksi mutta kävin vielä bongaamassa lähistöltä Summan kartanon jokivarresta aiemmin löytyneen lapinuunilinnun vuodariksi ja KyLY-pinnaksi.

27.6. edessä oli taas kääpiöhuittibongaus, mutta lintuapa ei enää kuulunutkaan parinkymmenen bongarin harmiksi. Paluumatkalla kävimme hoitamassa Kerimäen pojille Veikka Kososelle ja Oskari Saunistolle viiriäisen elikseksi Tarvaslammelta. Sitten jatkoimme SSP-rengastukseen, jonka saldo oli yhä vain vaatimaton. Saimme verkoista 7 sinitiaisen perheen, jonka koiras oli oma kontrolli kolmen vuoden takaa, jolloin se oli rengastettu nuorena. Lisäksi saimme 2 mustarastasta, laulurastaan, 2 kontrolli ruokokerttusta, 1k pensaskertun, pajulinnun sekä 3 pajusirkkua.

Toinen onnistunut elisbongaus

29.6. työpäivän jälkeen päätin lähteä pitkälle bongausreissulle Kajaaniin! Suomessa oli kevään aikana ollut useampikin elislaji, jota en ollut päässy/jaksanut/saanut aikaiseksi lähteä bongaamaan, mutta kun kerran oikein tyrkytetään, niin pakko kait sitä on yrittää. Eli jo vuoden toinen suohyyppä oli löytynyt Otanmäen Vuolijoen lintualtaalta. Linnusta oli viimeinen päivitys yhden aikaan päivällä ja ajelin koko matkan saamatta mitään tietoa linnusta. Epäilin jo, ettei paikalla oli ketään muuta, mutta lopulta illalla altaalle päästyäni näkyi altaan rannalla eri puolilla useita porukoita ja lisäksi lintutorneissa oli muutamia orneja lintua etsimässä.

Koska reilut parikymmentä ihmistä tuijotti putkilla lutakon saaria, päätin itse staijailla pääasiassa taivaalle, josta löytyikin muutamia mehiläishaukkoja, ruskispari, nuolihaukkapari, tuulihaukka sekä kalasääski. Muutamat bongarit luovuttivat mutta itse olin aika vakuuttunut, ettei lintu mihinkään ollut lähtenyt. Jossain vaiheessa eräs orni kävi kertomassa, että heidän porukastaan yksi oli nähnyt linnun lyhyesti lennossa kahden aikaan ja että koko ajan oli porukkaa ollut paikalla. Tämä vahvisti omaa ajatustani linnun paikallaolosta.

Edellisestä havainnosta oli jo pitkälti yli kuusi tuntia, kun klo 20:34 äkkäsin korkealta taivaalta töyhtöhyyppäparven. Huusin parvesta lähellä seisoneelle oulunseutulaisporukalle ja aloin katsoa lintuja tarkemmin putkella – ja siinähän se suohyyppä oli parven mukana! Taavetin Harri huomasi linnun samaan aikaan ja nuotitimme linnut ensin lähiporukalle ja sitten huusin täysillä linnusta, jotta muutkin altaan ympärille levinneet ornit löytäisivät sen.

Hyyppäparvi näkyi parhaimmillaan juuri ja juuri paljain silminkin, mutta kiikareilla se löytyi helposti ja suohyyppä erottui 12 töyhtöhyypän seasta helposti. Silti vaikutti siltä, että meistä noin sadan metrin päässä ollut isompi porukka ei meinannut löytää lintua. Huusin lisää ohjeita ja mm. linnun olevan välillä vastarannalla olevan ison tornin (kaivostorni) kanssa samassa putken kuvassakin. Pikkuhiljaa parvi kaarteli taivaalla korkeammalle jatkaen hiljalleen kohti etelää ja lopulta linnut ottivat suunnan SSE ja seurasimme niitä niin kauas kuin putkella näki.

Tunnelma oli korkealla, mutta kohta selvisi, että tämä toinen porukka ei ollut parvea lopulta kuitenkaan löytänyt, mikä tietysti harmitti. Mitään varmuutta emme saaneet, oliko lopulta kukaan muukaan meistä erillään ollut parvea taivaalta löytänyt, sillä porukka lähti aika nopeasti altaalta ja mekin muiden mukana.
Itse ajelin vielä kotimatkalla mutkan Joensuussa, jossa bongasin Vehkalahdella huudelleen koiras pikkuhuitin. Harmi, ettei lintu äännellyt kuin lyhyesti, sillä paikka olisi ollut täydellinen äänitystä ajatellen. Lopulta olin kotona klo 02:30 aikoihin ja muutaman tunnin unien jälkeen piti suunnata töihin.

J.A.