Ralliloma
28.5. alkoi kevään toinen kymmenen päivän lintulomani ja töiden jälkeen minun piti vielä jännittää, tuleeko auto huollossa varmasti kuntoon, mutta lopulta pääsin ajelemaan kohti Oulun kolmen jälkeen.
Matka oli pitkä ja stoppasin vain kertaalleen tankkaamaan ja ostamaan evästä ja lopulta olin Kempeleen Vihiluodossa iltayhdeksän jälkeen. Loipon Miska oli hieman aiemmin saapunut paikalle ja käppäilimmekin heti lintutornille tarkistamaan vedenkorkeutta sekä tietysti lintutilannetta.
Lintuja oli mukavasti! Pari kyhmyjoutsenta, ristisorsa, useampikin jouhi- ja harmaasorsa sekä heinätavi, parikymmentä lapasotkaa, mustakurkku-uikku, härkälintupari, fasaani, kaulushaikara, sinisuohaukka, mustapyrstökuiripari, jänkäsirriäisparvi, muutama lapinsirri, suopöllö ja punatulkku olivat lyhyellä iltakäynnillä jotain sellaista, että aloimme jo vakavasti miettiä, että pitäisikö seuraavana päivänä PPLY-ralli aloittaa tornilta…
Yhdentoista jälkeen hain Pirkan Oulun rautatieasemalta ja lopulta pääsimme nukkumaan Vihiluodon viihtyisään hotellihuoneeseen.
PPLY-ralli
29.5. Vierimaan Anttikin saapui Vihiluotoon ja pian olimme pakanneet autoni täyteen niin optiikkaa, vaatetta, evästä kuin miehiäkin. Miska oli kerennyt käydä tornillakin toteamassa, että lintuja oli vähemmän kuin illalla mutta paikalla oli ollut mm. punasotka. Silti päätimme pysyttäytyä alkuperäisessä suunnitelmassamme ja suunnata aloittamaan rallimme Oulun Sanginjoelle.
Pohjustimme muutaman paikan todeten ne linnuttomiksi ennen kuin lopulta kurvasimme jo rallin aloitusmarginaalissa Kuparisenpolulle. Jo parkkipaikalle kuului sinipyrstön laulu ja päätimmekin aloittaa sillä rallimme kellon oltua 11.26. Rallihan piti aloittaa klo 11:00-12:00.
Kuten olin pelännytkin, oli metsässä muuten todella hiljaista. Pienellä kiertelyllä ainoiksi paremmiksi rallilajeiksi hoituivat puukiipijä ja pikkukäpylintu. Sitten jatkoimme pikkusiirtymän hoitamaan viirupöllöä ja pöntöstä kurkkiva poikanen hoidettiin kaukaa sitä häiritsemättä.
Seuraava stoppimme oli Antin pohjustama peukaloinen, joka löytyi pienen hakemisen jälkeen, mutta samalla hoitui myös mehiläis- sekä varpushaukka. Ja sitten olikin kiirus hoitamaan varpuspöllöä.
Seuraavaksi jatkoimme Pateniemeen, jossa totesimme tuulen yltyneen paljon ennustettua kovemmaksi ja tämä ei tietenkään ollut meille hyvä, sillä seuraavat kohteemme olivat kaikki merenrantapaikkoja. Pikkutyllit löytyvät helposti ja fasaanikin näkyi, mutta Pateniemi ei juuri muuta tarjonnut. Ja Oritkarilta hoitui vain kivitasku sekä muutolla näkynyt piekana. Myös päivän toinen mehiläishaukka nähtiin.
Meinasimme jo aikataulun painaessa päälle ajaa Oulunlahden ohi, mutta onneksi kurvasimme uimarannalle, jolta näkyi parikymmentä jänkäsirriäistä, lapin- ja pikkusirri sekä räyskä. Vihiluodossa meri oli aallokkoinen mutta onneksi sentään lapasotkia, heinätavi, ristisorsa ja pilkkasiipiä nähtiin mutta enemmän oli toki toivottu. Kempelettä kohti ajaessamme hoitui pelloilta mustapyrstökuirit ja kyliltä hoitui Antin pohjustusten mukaisesti turkinkyyhky varsin helposti. Sen sijaan toinen pohjustus eli peltosirkku tuotti enemmän työtä mutta lopulta sekin kuultiin.
Keli oli niin tuulinen, että päädyimme seuraavaksi rajuun ratkaisuun ja ajoimme pitkän matkan hoitamaan lapinpöllöä. Koko reissuun meni varmasti tunti, mutta yritimme matkalla onnistumatta myös pitempään eräällä pellolla nähtyä arosuohaukkaparia. Onneksi näimme kuitenkin niin suo- kuin sarvipöllönkin. Iltapäivä hiljainen hetki kovassa tuulessa tuli näin siis käytettyä järkevästi.
Sitten palasimme Liminganlahdelle ja Virkkulasta löytyi alkuun vain jänkäsirriäisiä ja räyskiä mutta onneksi lampiviklo löytyi äänen perusteella ja sitten merellä näkyi muuttava naaraspukuinen sirosuohaukka, joka alkuun näytti niittysuolta sitten arosuolta ja arvatenkin jäi siten kauttalajiksi.
Lumijoen Sannanlahdella näkyi Lamukarilla valkoposkihanhia ja merikihu ja pohjukassa hyöri muutama vesipääsky uimassa. Yksinäinen keltavästäräkkikin kuitattiin rallipinnoihin.
Ilta alkoi jo painaa päälle ja kiiruhdimme hoitamaan Antin pohjustuksissa löytämän helmipöllön ja sitten Tauvon Merikylän satamasta näimme, että kaukana merellä oli yhä iltamuuttoa käynnissä, joten singahdimme nopeasti Kaasan kalasatamaan. Ja ehdimmekin vielä nähdä useita mustalintuparvia, pari parvea alleja sekä yksittäisen härkälinnun ennen kuin muutto hyytyi. Sitten suuntasimme Munahiedalle, jossa muu porukkamme näki sponden viirupöllön, kun itse kuskina vielä olin sulkemassa auton ovia.
Ulkonokalla vesi oli alhaalla ja hietikkoa riitti silmänkantamattomiin. Jo aika lyhyen kävelyn jälkeen totesimme, että tässä menisi koko yö, ennen kuin näkisimme, mitä lintuja kauimmaisessa nurkassa olisi – linnut kun tuppaavat aina olemaan siellä. Pirkka nyppäsi lentävän ampuhaukan hietikon päältä, mutta tilanne oli niin nopea, että vain minä ehdin näkemään linnun, joten yhtä ainoaa rallilajia emme lopulta Ulkonokalta saaneet. Onneksi päätimme pian lähteä palaaman autolle, jotta aikaa ei tuhraantuisi liikaa.
Näinpä aikaa säästyi muihin kohteisiin ja niinpä ohjemaan mahtui Säikänlahdella käyntikin ja sieltä hoitui isossa telkkäparvessa ollut uivelo.
Vuorokausi vaihtui matkatessamme yhä kohti etelää. Tuttu Hummastin keikka tuotti tutut jänkäkurpat, mutta ei valitettavasti muuta. Raahen öinen kierros tuotti luhtakanan Aittalahdelta, kanadanhanhet, merimetsot ja selkälokin Lapaluodosta, bongatun PPLY-pinnan rastaskerttusen Järvelänjärveltä sekä kottaraisen keskustasta. Sitten olikin jo kiirus Pyhäjoen aamulaulajamestoille ja Teerelänpuhdossa yllättäen kuuluneen uuttukyyhkyn jälkeen Eteläisen Penkkatien varresta löytyivät toivomamme satakielet sekä mustapääkerttu.
Aamustaijiin suuntasimme Ulkoharmiin, jossa hieman jouduimme hakemaan sopivaa staijipaikkaa ja päädyimme lopulta uimarannalle. Mereltä löytyi pian kuikkia sekä yksittäinen kaakkuri ja yllättäen läheisen mökin rannalta kantautui korviimme riekon räkäinen nauru! Muuta pinnalajistoa ei kuitenkaan näkynyt, joten matka jatkui.
Parhalahti ei antanut uutta mutta Raahessa uusintakäynnit tuottivat tulosta, kun Aittalahdella näkyi nokikanoja ja Järvelänjärveltä löytyi ”liian” lähellä olleessa pesässä hautonut mustakurkku-uikku.
Aamu oli jo pitkällä ja aikataulu painoi päälle, kun otimme suunnan kohti Siikajoen Varttia ja kuinka ollakaan sieltä ilmoitettiin juuri ralliin kuulumattoman havainnoitsijan toimesta havaittu mehiläissyöjä. Niinpä ajoimme ehkä aikomaammekin suoraviivaisemmin pelipaikalla samalla aikaa säästäen. ”Merops” oli tiessään, mutta paikalla pysähtyminen kannatti, sillä kuulimme viitakerttusen ja näimme pari tilheä. Ja pian jo jatkoimme kohti tuttuja metsäkohteita, jota Antti oli taas kerran pohjustanut ansiokkaasti!
Kohta kuittasimmekin palokärjen pojat kolostaan sekä jo pesää lähestyessämme varoittaneen hiiripöllön, jota emme tietenkään sen enempää jääneet häiritsemään. Eräällä metsätiellä tehty stoppi osoittautui erinomaiseksi, kun Miska plokkasi taivaalta soidintavan suohaukan, joka sai pian toisenkin linnun seurakseen. Linnut olivat kaukana ja pahassa vastavalossa, mutta lopulta valuivat lähemmäksi ja parempaan valoon ja saimme ne tunnistettua arosuohaukoiksi! Ja mukavasti ne jahtasivat hetken taivaalla kanahaukkaa.
Perinteinen salapaikkamme tuotti tutut kapustarinnan ja pikkukuovin mutta tällä kertaa suohaukoista saimme tyytyä sinisuohaukkaan, joka onneksi oli pinna sekin. Aika painoi päälle mutta onneksi tajusimme pysähtyä ison navetan kohdalla, jotta saimme viimeisen todella pahan puutteen eli varpusen kuitattua. Alhonmäen stoppi oli todella lyhyt ja kovaa vauhtia jatkoimme vielä kohti säären rantaa. Vauhdista löysimme kuitenkin vielä pikkulepinkäisparin Karinkannassa.
Säären rannalla tuuli oli taas todella kova ja lopulta saimme todeta jääneemme ilman uusia lajeja, kun kello tuli pykälään eli 24 tunnin ralliaika tuli täyteen.
Ajelimme Virkkulaan, jonne tipautin Antin ja Pirkan. Antti joutui hoitamaan purkua, sillä Pirkan oli pakko tehdä hieman töitä ja itse heitin Miskan Vihiluotoon, jotta tämä pääsi kotimatkalle. Lopulta palailin itsekin Virkkulaan osallistumaan purun loppuhuipennukseen. Purku olikin varsin jännä ja lopulta voittajaksi selviytyi Kalle Hiekkanen, Pauli-Pekka Österberg, Eino Hiekkanen sekä Ville Suorsa 161 lajilla. Me olimme toisia 154 lajilla ja kolmansia olivat Tapani Tapio. Pekka Järvelä, Heikki Tuohimaa sekä Erkki Sarviaho 150 lajilla. Saatoimme siis olla erittäin tyytyväisiä ralliimme. Olimmehan kaikki paitsi Antti aivan ulkopaikkakuntalaisia ja Antillakin on muutama viime vuosi ollut hieman vähemmällä linturetkeilyllä. Nyt Antti oli kuitenkin panostanut pohjustukseen parin viikon ajan antaumuksella ja saimme porukalla nauttia Antin työn hedelmiä koko rallin ajan!
Väsyneenä tipautin lopulta Antin Vihiluotoon autolleen ja sitten kävimme vielä Pirkan kanssa syömässä ennen kuin tipautin hänet rautatieasemalle. Sitten kaupassakäynnin jälkeen ajelin toisen veljeni Rikun luokse, jossa hetken seurustelun jälkeen pääsin lopulta pihassa olleeseen asuntoautoon nukkumaan seuraaviksi 14 tunniksi…
Tauvo
31.5. yön satoi ja heräsin aamulla sateen tauottua. Kävin aamun aikana Vihiluodossa, Kiviniemessä sekä Oritkarissa nähden mm. suosirrejä ja harmaasorsia, joita emme olleet rallissa nähneet. Muuten havainnot olivat samoja tuttuja lintuja. Iltapäivällä palailin veljeni luokse, jossa aika kului iltaan saakka ja illalla kävin hakemassa Vierimaan Antin kyytiin ja lähdimme kohti Siikajoen Tauvon lintuasemaa.
Merikylänlahden risteyksessä Antti huusi yhtäkkiä: ”Mikä hitto tuo on? Kalkkuna!” Pysäytin auton nopeasti ja kuinka ollakaan tien varressa tepasteli kalkkunapari ihan muina lintuina! Kuvailimme ”villejä ja vapaita” kalkkunoita hetken ennen kuin jatkoimme Hietapakan parkkipaikalle, josta roudasimme kottikärryillä tavaramme asemalle hyttysten jo inistessä kimpussamme inhottavasti.
Asemalla majoituimme saunarakennukseen ja pakkailimme eväämme ym. ennen kuin aseman ikuisuusmiehittäjä Tynjälän Matti heräsi ja lähdimme pystyttämään verkot, siis kello 22:00. Olimme ajatelleet nukkuvamme hieman ennen yön pyyntiä, mutta unet jäivät siis todella lyhyiksi, kun paras yöhän alkoi jo yhden aikaan. Itse heräsinkin jo näille kierroksille Mattia avittamaan ja ihan mukavasti verkoista tulikin eri lajeja mm. sinirinta, kirjo- ja harmaasieppoja mutta Antinkin herättyä pikkuhiljaa aamua kohti tuli pääasiassa vain pajulintuja. Paras havis oli aamuyöllä kuulunut huuhkaja, jonka kaikki onnistuivat onneksi kuulemaan. Myöhemmin aamulla liikkui pikkukäpylintuparvia ja kuulimme myös ylitsemme lentäneen kaakkurin.
Kiersimme Antin kanssa verkkoja koko aamun ja nukuimme päivällä taas pari tuntia ennen kuin suuntasimme Ulkonokan kierrokselle. Nokalle pääseminen oli taa melkoista kahlaamista, sillä pitkien sadejaksojen ansiosta nokalla oli todella märkää. Ulkonokka sen sijaan oli yhä todella laaja, joten kierrokseen meni lopulta neljä tuntia ja havainnot jäivät perin vaatimattomiksi. Sentään 48 ad ja 24 pull merihanhea, 4 ristisorsaa, 19 suosirriä, isosirri, 59 jänkäsirriäistä, vesipääsky, pikkutiira ja pari merikihua nähtiin.
Asemalla Matti alkoi puhua edellisaamuna rengastamastaan viitakerttusesta ihmetellen, miksi sillä oli ollut niin lyhyt siipi. Kysyin sattuiko hänellä olemaan yhtään kuvaa siitä ja kun näin ensimmäisen kuvan Matin koneelta totesin järkytyksekseni kuvassa olevan päivän levä kenttäkerttunen! “Keke” oli uusi laji Pohjois-Pohjanmaalle! Onneksi lintu oli tullut kuitenkin paljon ennen kuin olimme tulleet asemalle, mutta samana päivänä kuitenkin…
Illalla nukuin taas pari tuntia ennen kuin heräsin Mattia verkoilla jeesaamaan. Verkoilla oli varsin köyhää ja kun alkoi näyttää taas siltä, että tulee vain paria pajulintua per kierros, suuntasin nukkumaan. Lopulta nukuin nelisen tuntia ja herättyäni Anttikin lopulta kömpi punkastaan.
Hailuoto
Verkot päivällä suljettuamme, lähdimme ajelemaan kohti Oulua ja Antin kotiinsa tipautettua, lähdin ajelemaan kohti Oulunsalon lauttarantaa. En oikein ollut keksinyt parempaakaan tekemistä, joten Hailuodossa kun tunnetusti on aina kivaa ja aina lintuja, päätin suunnata sinne. Pääsin ajamaan lähes saman tien lauttaan ja pian olin ”Luovosa”.
Potinhaminasta näkyi 16 ristisorsaa, 3 suosirriä, 2 merikihua sekä 8 räyskää ja kylillä näkyi vielä suopöllö ennen kuin lopulta pääsin Marjaniemeen, jossa nukuin autossa taas tutut pari tuntia.
3.6. heräsin aamukahdelta ja pian olin Marjaniemen kärjessä staijaamassa merelle. Aika pitkään sain odotella ensimmäisiä muuttajia, mutta lopulta näkyivät ensimmäiset mustalintu- ja alliparvet ja lopulta ensimmäiset ruokitkin! Toiveissani oli nähdä etelänkiisla, mutta lopulta aamun havikset jäivät 34 ruokkiin, 103 merimetsoon sekä alleihin, ”mullehin”, ”luukkuihin” kuikkiin, kaakkureihin, suopöllöön ym.
Staijin jälkeen suuntasin koillisrannoille, jossa kävelin ensin Keskiniemestä Haaralampinnokalle, nukuin sitten pari tuntia ja sitten Keskiniemestä Virpiniemeen. Linnut olivat vähissä mutta se pakollinen pulmussirri sentään lopulta löytyi. Ainoa muu sirri oli jänkäsirriäinen ja lisäksi näkyi karikukkoja, tyllejä, harmaasorsapari, ristisorsia ym.
Kävin vielä Kirkkosalmella, Ulkokarvossa sekä taas Potinhaminassa ilman ihmeempiä havaintoja tai ehkä mustapyrstökuirin voi Hailuodossa vielä mainita… Sitten jatkoin lauttarantaan ja palailin pian mantereelle.
Meri-Lappia
Seuraavaksi otin suunnan kohti Kemiä, jossa kurvasin lopulta Hamarin ”Allun” pihaan. Allu oli valmistanut kunnon aterian, jonka ehdimme parahiksi nauttia ennen kuin suomen jääkiekon MM-puolivälieräottelu Tsekkiä vastaan alkoi. Väsyneenä jaksoin katsoa pelin loppuun asti ja olin aivan valmis unten maille, kun sain kaksi vaihtoehtoa, joko lähtisimme Kärkkäisen Joukon kanssa retkelle nyt saman tien tai sitten vasta seitsemältä aamulla. Aamu olisi mielestäni ollut liian myöhäinen, sillä päiväksi oli luvassa hellettä, joten pakko oli uhrautua ja ehdottaa samoilla silmillä lähtemistä!
Vuorokauden vaihtuessa saapui Jouko pihaan ja ajelimme Ajoksen satamaan työntämään venettä vesille. Valitettavasti juuri kunnostettu moottori ei kuitenkaan inahtanutkaan, mutta onneksi Allu sai haettua vanhan varamoottorin paikalle, joka hörähti onneksemme käyntiin ja pääsimme noin tunnin viivytyksellä lopulta merille.
Keli oli taas paljon tuulisempi kuin mitä oli luvattu, joten veneeseen pärski aika pahasti vettä ja pian olimme aikalailla läpimärkiä ja kylmettyneitä. Ensimmäinen luotojaloittelu tehtiin lähinnä sen takia, että hieman lämpenimme mutta toinen rantautuminen Keilakrunniin oli erinomainen, sillä heti löysimme rannalta kolme haahkaa sekä seitsemän riskilää – melko kovia Lappilajeja!
Sitten jatkoimme pääkohteeseemme Selkä-Sarveen, jossa suoritimme koko saaren laskennan kiertäen saaren rantaa pitkin ympäri. Karikukot, pari lapinsirriä, pari merikihua sekä merellä näkynyt ruokki olivat parhaimmistoa.
Lopulta nautittuamme kunnon kesäkelistä upeassa saaressa, lähdimme taas merille ja kiertelimme useiden saarten kautta kohti rannikkoa. Kävimme parissa saaressa kävelylläkin, mutta havainnot jäivät muutamiin merikihuihin ja karikukkoihin ym. Itse aloin olla jo aivan liian väsynyt, mutta silti kävimme vielä Tornionkin puolella parissa kohteessa ennen kuin minun oli sanottava, että meidän oli pakko lähteä kohti Ajosta. Parin päivän päässä odotti kuitenkin vielä toinenkin 24 tunnin ralli ja sitä ennen oli aika paljon ajoa ja retkeilyä vielä tiedossa ja en ollut muutamaan vuorokauteen nukkunut kuin irtotunteja siellä täällä…
Lopulta olimme Ajoksessa ja pian Allun luona, jossa pian pääsin pehkuihin ja nukuinkin taas mukavat 14 tuntia aivan taju pois…
Pohjoiseen
Päivällä lähdimme Allun kanssa peräkanaa ajelemaan kohti pohjoista. Tervolassa pointsasimme Allun ja Joukon aiemmin löytämän satakielen ja matkalla havaitsimme vielä mm. tiltaltin sekä kiurun Xenuksen puolella ennen kuin siirryimme LLY:n alueelle Rovaniemelle.
Rovaniemelle päästyämme kävimme pohjustamassa Suksiaavan turvealtaat havaiten pari mustakurkku-uikkua, uivelon sekä palokärjen, Niskanperässä näkyi kaakkuri ja mustalintu ja Harjulammella pari silkkiuikkua. Aronperällä emme havainneet mitään parempaa. Lopulta jatkoimme kohti Kemijärveä.
Kemijärvellä kävimme vielä koluamassa Sellun jätevesialtaan, jolta Pirkka oli paria päivää aiemmin löytänyt amerikantukkasotkan, mutta sitä ei löytynyt. Sen sijaan näimme harmaasorsaparin, heinätavin, kaakkurin, muutaman lapinsirrin sekä 13 naakkaa eli hyviä rallipohjustuksia kuitenkin.
Haettuamme pizzeriasta pizzat ja syötyämme Pirkan luona, lähdimme ajelemaan kohti pohjoista. Pelkosenniemellä Savukosken tienhaaran paikkailla yritimme kuulla pikkusirkkuja mutta kuulimmekin pohjansirkun. Merikotka lensi ylitsemme. Sokanaavalla näimme isolepinkäisen, selkälokin, kuikan sekä uiveloita.
Sodankylän puolella Ilmakkiaapa tuotti vain pari metsähanhea ja jänkäsirriäisen mutta Iso Moskujärvi oli erinomainen! Heti rantapellolta löytyi tundrahanhipari ja järvellä näkyi myös mm. pilkkasiipiä, mustalintuja, alleja, harmaasorsa, lapasorsapari, kuikkia, kanahaukka ja hernekerttu lauloi. Eikä huono ollut Sompiojärven lintutornikäyntikään, sillä rannoilla notkui 16 merikotkaa, uiveloita oli runsaasti, jokunen pilkkasiipi ja yksittäinen mustaviklo näkyi ja illan hämärtäessä näkyi ja kuului yhteensä neljä riekkoa.
Lopulta olimme majapaikallamme Saariselällä, jossa illalla vielä sauna lämpesi ennen kuin pääsimme nukkumaan.
6.6. lähdimme liikenteeseen vasta kahdeksan aikaan aamulla ja Laanilan joen komppaus ei tuottanut haviksia, mutta läheisen Savottakahvilan piharuokinnalta löytyi taviokuurnapari. Kaunispään rinteestä löytyi nopeasti keräkurmitsa ja Kaamasen Neljän Tuulen tuvan kahvistoppi tuotti lapintiaisen muuten tyhjältä ruokinnalta.
Sitten jatkoimme Mellanaavalle, jossa staijailimme hetken Juhani Honkolan kanssa havaiten naakan, piekanan sekä pari töyhtöhyyppää.
Utsjoen puolella suuntasimme ensin Skalluvaaran poroerotusalueelle, jonka lutakoilta löytyi lapasotkapari, vesipääskyjä, pari sinirintaa, piekana, kahdeksan tunturikihua sekä kuvauksellinen lapinsirri.
Mantojärvellä näkyi taas yksi piekana, jotka kuulemma muiden mukaan olivat kuitenkin lähes täysin kateissa koko Lapissa. Utsjoen Ailigaksella löysimme kiirunan heti, kun nousimme laella autosta ja kylällä auton editse lensi lapintiainen. Vielä ajoimme Tenon vartta alaspäin staijaillen muutamin paikoin ja havaitsimmekin vielä mm. merikotkan sekä ampuhaukan. Itse näin Norjan puolella tunturin laella soidinpyrähtäneen kiirunankin.
Koko pohjoisen kierroksen kovin havainto oli tien yli käpötellyt ilves, josta sain muutaman kuvankin otettua heti otuksen oltua vielä tien vieressä sekä lisää sitten, kun se jäi vähän matkan päähän meitä tuijottelemaan siten, että vain sen pää näkyi. Ilveksen havaintopaikkaa en tietenkään paljasta.
Illalla majoituimme hotelliin Karigasniemellä ja huoneistomme olikin oikein viihtyisä ja myös ravintolan ruoka oli oikein maittavaa. Ilta kului Suomen tappiollista MM-finaalia katsellen. Onneksi jatkoaika ei kestänyt kauhean pitkään, sillä nukkumaan oli taas päästävä!
Lapin ralli
Rallipäivän aamuna heräsimme kahdeksalta ja yhdeksältä olimme kaupassa ostamassa eväitä. Kaupan tarjonta oli kuitenkin sen verran niukka, että tiesimme jo joutuvamme täydentämään eväitämme myöhemminkin. Suuntasimme saman tien tarkistamaan Ailigaksen porttia, joka kauhuksemme olikin lukossa. Niinpä saimme unohtaa rallissa tunturin huipulla käynnin ja lähdimme kohti aloituspaikkaamme Piesjänkää.
Kävelimme Piesjängän reunaa aina takajärville asti, jonne päästyämme oli kello jo sopivasti LLY:n 24 rallin aloitustamme ajatellen. Kun järveltä löytyi heti 70 tunturikihua, alleja, mustalintuja, vesipääskyjä, uivelo, jänkäkurppa soidinsi ja lapinsirkku sekä sinirinta lauloivat, oli meidän sama aloittaa rallimme.
Järven huolellisesti monta kertaa selattuamme lähdimme talsimaan jänkää märempiä osia kulkien takaisin autolle päin. Kohta löytyikin suosirri ja pian perään myös jänkäsirriäinen. Muita yllätyksiä ei kuitenkaan komppaamalla löydetty. Poroerotuksella Pirkka plokkasi Ailigaksen rinnettä vasten lentäneen ampuhaukan ja aitauksen sisäpuolelta kuului punakuirin huutelua.
Liikenteeseen lähdettyämme näkyi auton ikkunasta tuulihaukka mutta parit stopit tuottivat vain ihan tavan lajistoa. Inarin puolella Ahvenjärvellä näkyi pilkkasiipipari, Siltajärvellä kuului ruokokerttunen, Muotkanruoktun ruokinnalta löytyi pari taviokuurnaa, Ukonjärvellä näkyi pari kuikkaa ja Juutuanvuonolla näkyi pari merimetsoa sekä tuhkaselkälokkipari.
Pikku-Petsamossa lauloi pikkusirkku ja läheisellä Neitiaavalla laidunsi 39 metsähanhen parvi. Mellanaavan käynti tuotti ainoastaan töyhtöhyypät mutta lapintiaisen hoito pesäpöntöltä tuotti myös matkan varrella pikkutiellä olleen pyyn. Törmäsessä lensi tien yli yllättäen erittäin pohjoinen nuolihaukka, mutta Kaunispää yllätti negatiivisesti sillä keräkurmitsaa ei löytynyt vaan saimme tyytyä ainoastaan kivitaskuun.
Sodankylä pohjustetut järvet olivat tuottoisia ja Sompiojärveltä hoituivat niin merikotkat kuin maakotkakin sekä myöskin mustaviklo, lapinsirrit ja riekot. Iso Moskujärveltä löytyivät yhä tundrahanhet, lapasorsapari ja kanahaukkakin näkyi taas – toki tällä kertaa naaras.
Sitten olivat edessä rallin ensimmäiset uuvuttavat hetket, kun ajelimme läpi Pelkosenniemen havaiten vain parit metsot sekä lehtokurpat. vuorokauden vaihduttua kiertelimme Kemijärvellä paikkoja hieman liikaakin, sillä saalis oli varsin laiha, sillä ennen jätevesijärveä löysimme vain lehtokertun. Jätevesijärveltä sitten hoituivat niin heinätavi- kuin punasotkapari, kaakkuri sekä härkälintu, mutta aiemmin päivällä taas nähtyä amerikantukkasotkaa emme nähneet saati harmaasorsaakaan.
Sitten oli edessä uuvuttava ajo Rovaniemelle. Apukan pelloilta hoitui kiuru ja teeri ja ”Rollossa” etelän pakollisina löytyi helposti punavarpusia useammastakin paikasta, käpytikat, tervapääskyt, törmäpääsky, tiltaltit, Vitikanpään punajalkaviklo ja hernekerttu, Aronperän pikkutyllit, Pöykkölän fasaanit ja pari pensaskerttua, Harjulammen silkkiuikut, hautausmaan sirittäjä, Tuomilammen mustakurkku-uikku ja Vanttauskosken mustarastas. Auttikönkäältä hoitui lisäksi vielä koskikara.
Rallin lopetuspaikkaan Posion Korouomalle saavuimme aikataulussaan kaksi tuntia ennen rallin päättymistä. Lähdimme pian kiirehtimään polkua kohti päätepistettämme ja pian oli selvää, että polku oli paljon pitempi ja huonokuntoisempi kuin mitä aikataulumme oli antanut ymmärtää. Niinpä vauhdista hoidimme peukaloiset, rautiaiset, pikkukäpylinnut yksittäisen ja näytillä olleen isokäpylinnun sekä varoittelevien pohjansirkkujen kohdalla piti jo pysähtyäkin. Mutta kiirettä piti, että lopulta pääsimme perille lopetuspaikkaamme vain todetaksemme, että aika oli loppunut.
Huilimme tovin komeaa maisemaa ihastellen ja lähdimme sitten henkeämme uhaten kiipeämään karseakuntoisia portaita ylös uoman pohjalta. Ja kuinka ollakaan kohta taivaalla kaarteli muuttohaukka, palokärki kävi viereisessä puussa ja ylhäällä metsässä autoa kohti palaillessamme kuulimme ensin pari puukiipijää ja sitten löytyi vielä kaiken huipuksi pari sinipyrstöäkin! Eli neljä lisälajia olisi vielä ollut tarjolla, mikäli ralli olisi ollut 26 tunnin mittainen – nopeammin reittiämme ei olisi mitenkään voinut tehdä…
Lopulta lajimääräksemme tuli 124 lajia, jolla irtosi varsin ylivoimainen voitto rallissa. Ralliennätyskin jäi vain yhden lajin päähän, mikä oli varsin hyvin, sillä nyt ei todellakaan ollut mikään hyvä lintuvuosi – myyränpurijat loistivat poissaolollaan ja muutenkin linnut olivat olleet todella tiukassa!
Paluumatkalla Kemijärvelle yritimme vielä bongata Juujärveltä lapinuunilintua, mutta löysimme vain pari pohjansirkkua ja varpushaukan (tämäkin meiltä oli puuttunut). Kaakkuri hautoi pesällään eräällä lammella ja Kostamossa kuului vielä spondevuodariksi pikkusirkku.
Illalla Allun lähdettyä aloittelemaan kotimatkaa (meinasi nukkua autossa kyllä pian) simahdin taas mukaville 14 tunnin unille Pirkan luona.
10.6. aamupäivällä kävimme vielä jätevesijärvellä katsastamassa harmaasorsat, heinätavit, punasotkat, härkälinnun ym. ja sitten minun piti lähteä pitkälle kotimatkalle. Jossain Kemijärven eteläosissa tien yli lensi närhi, joka olisi ollut kivampi nähdä rallissa. Muuten en juuri havaintoja tehnyt. Suomussalmella kävin kaupassa ja ostin herkullisen thaimaalaisen aterian asuntoautomyymälästä kaupan pihalta. Lopulta olin Parikkalassa iltayhdeksän jälkeen.
Olipahan ollut melkoisen rankka lintuloma, jolla lajeja oli näkynyt paljon (185) ja monipuolisesti mutta nukkuminen oli kyllä jäänyt turhan vähiin. Saapa nähdä, kauanko tästäkin lomasta toipumiseen menee?
J.A.