. . Lintuharrastajan päiväkirja Birders diary . .

Joulukuun alussa oli todella talvista! Kaikki järvet olivat jäätyneet jo täysin ja luntakin oli maisemassa muutama kymmentä senttiä. Räkättirastaita oli yhä runsaasti ja ruokatunneilla Satumäessä näkyi enimmillään ainakin 200 rastaan parvi.

4.12. oli todella kylmä mutta kävimme kiertämässä Siikalahden ja laittamassa tikkaruokintapaikkamme kuntoon. Ajaessamme Kaukolan pellon suoraa, näimme vastavalossa ison pikkulintuparven peltoaukean toisessa päässä. Lähempänä parvea stoppasimme lintuja katsomaan ja keltasirkkuja oli puissa ja kylvämättömässä kaurapellossa noin 500 lintua. Seuloimme lintuja kiikareilla, josko parvesta löytyisi peippoja tai jotain parempaa, kun lintuja alkoi laskeutua tielle eteemme. Ja kuinka ollakaan kolmanneksi lähin lintu oli lapinsirkku! Hanna ehti jonkun kuvankin napata, ennen kuin sirkku nousi ilmaan ja katosi keltasirkkujen sekaan. Talvihavainto lapinsirkusta oli Parikkalan kautta aikain ensimmäinen eikä Tiira tunne koko Etelä-Karjalastakaan kuin viisi aiempaa havaintoa, joista edellisen olimme löytäneet helmikuussa 2018 Joutsenosta. Minulle lapinsirkku oli sadas Parikkalassa havaitsemani lintulaji talviaikaan.

Illalla ajelin Kouvolaan, jossa majauduin taas Ylätalon Teon tarjoamaan majoitukseen. Kävimme lyhyellä iltaretkellä etsimässä kurppia ja pöllöjä mutta emme löytäneet mitään.

5.12. suuntasimme aamukahdeksan aikaan Teon kanssa retkelle ja samoihin aikoihin myös Vänskän Antti lähti omalle pohjustusretkelleen seuraavan päivän Itsenäisyyspäivärallia ajatellen. Oli todella kylmä! Pakkasta oli parisen kymmentä astetta ja kylmä pohjoinen tuuli tuntui luissa ja ytimissä!

Alkuun havainnot olivat vähissä ja paria fasaania ja 40 tiklin parvea kummempaa emme nähneet. Mustilan arboretumista löysimme pari pähkinänakkelia sekä kuusi- ja hömötiaisia sekä puukiipijöitä, mutta emme edes hippiäisiä tai töyhtötiaisia, joten hieman vaisuksi jäi… Jatkoimme Elimäen peltoja kiertelemään ja Mettälästä löysimme noin 500 keltasirkun parven sekä hempon ja viereistä peltoa kompatessa Teon jaloista pölähti komea 20 peltopyyn parvi lentoon. Tästä paukahti minulle 251. spontaanisti löydetty lintulaji tälle vuodelle ja lukema on uusi oma ennätykseni.

Tiedossa ollut hiiripöllö näkyi autosta nousematta ja Ratulassa näimme ensin merikotkan ja sitten löysimme lumilaikkujen alta vihreänä loistaneen rypsipellon, joka oli aivan täynnä lintuja! Arvioimme tilklejä noin 250, peippoja satakunta, järripeippoja 10 ja hemppoja 5 kunnes varpushaukka lensi välistämme parven kimppuun ja sekoitti pakan niin totaalisesti, että päätimme jatkaa matkaa, sillä näitä lintuja pitäisi joka tapauksessa tulla katsomaan seuraavana päivänä.

Muuta mainittavaa emme sitten löytäneet, mutta puhelut Antille olivat kertoneet, että tällä oli ollut aivan käsittämättömän hyvä pohjustuspäivä – niinpä odotukset rallia ajatellen kohosivat aivan eri sfääreihin, missä ne olivat olleet siitä, kun olin pimeässä ja kovassa pakkasessa ajellut edellisiltana kohti Kouvolaa.

Illalla kävimme vielä yhdellä kurppaojalla turhaan ja sitten Veturin erinomaisessa kiinalaisessa ravintolassa syömässä porukalla ja saimme näin kerrattua tarkemmin päivän havaintoja sekä suunniteltua seuraavan päivän reittejä ja aikatauluja.

6.12. heräsin noin 5:30 ja ennen kuutta Teo jo saapui pihaan ja tasalta lähdimme etsimään pöllöjä. Sääennuste oli taas aivan pielessä ja lunta satoi taivaan täydeltä. Koko päiväksi oli luvattu pilvistä, mutta vain vähäistä lumisadetta. Kiertelimme 7:45 asti kuulematta yhtään ainoata lintua ja kurvasimme lopulta Antin pihaan, josta lähdimme kohti ”virallista” aloituspaikkaamme Saksanahoa.

Kävelimme pimeässä kostean näköiseen ryteikköön, johon jäimme seisomaan ja odottelemaan. Lopulta hieman kahdeksan jälkeen kuulimme ensimmäiseksi lintuhavainnoksi räkättirastaan ja pian perään mustarastaan, sinitiaisen, puukiipijän sekä myöskin vihervarpusen, valkoselkätikan ja pari peukaloistakin. Antti kuuli pariin otteeseen punarinnan tiksutusta mutta Teon kanssa emme sitä kuulleet. Lopulta lähdin itse siirtämään autoa toiselle puolelle metsää, johon parempikorvaiset jatkaisivat kävellen, mutta autoa kohti kävellessäni kuulin itse punarinnan. Singahdin Teon ja Antin perään ja he olivat vielä alkuperäisellä paikalla, jossa Antti oli taas kuullut punarinnan ja aivan samaan aikaan kanssani mutta aivan eri suunnasta. Niinpä emme saaneet siitä lajia, kun kahden kolmesta pitäisi sama lintu havaita. Onneksi Teo ja Antti olivat sentään harmaapäätikan saaneet listallemme. Kokeilimme tietysti vielä minunkin kuulemaani punarintaa mutta tuloksetta ja lopulta kävelimme kaikki autolle pienen lenkin kiertäen ja lähipihojen ruokintoja tarkistellen ja pari tavallista lajia löytyikin ennen kuin jatkoimme läheiselle metsäruokintapaikalle. Taas näkyi valkoselkätikka ja pienen odottelun jälkeen löytyi pikkutikkakin. Rallimme oli alkanut erinomaisesti!

Mielialaa nosti se, että sääennuste oli yhä vain pielessä ja aurinko porotti nyt täysin kirkkaalta taivaalta ja silti pakkasta oli selvästi vähemmän kuin oli luvattu. Nyt -13 astetta ei tuntunut edes kylmältä. Ja seuraavaksi oli vuorossa Antin edellispäivänä löytämä aivan käsittämättömän kova mesta. Pienen lutakon rantaan käveltyämme näimme ensin joutsenperheen ja sitten kaislikon ja osmankäämikön seasta alkoi nousta ilmaan sorsia! Ainakin parisataa sinisorsaa nähtiin ja niiden seasta löytyi niin tavi kuin jouhisorsakin! Ja lopulta harmaahaikarakin lennähti lyhyesti! Ja ei tässä vielä kaikki! Viereisessä lehtikuusikossa kuulimme saman tien taviokuurnan ja pienen hakemisen jälkeen näimme ja kuulimme viiden kirjosiipikäpylinnun parven! Pikkukäpylintuja alueella oli myös runsaasti ja isolepinkäinenkin nähtiin! Antin lyhyesti näkemää varpushaukkaa emme ehtineet muut nähdä, mutta ajoa jatkettuamme näimme aika pian useammankin ”nisarin”.

Edellispäiväinen pilkkasiipi oli kadonnut mutta turkinkyyhky löytyi heti, kun nousimme autosta ja niin unohdimme kuitata paikalta pohjustetut varpuset. Nokkavarpustakaan emme löytäneet, mutta Niivermäestä löytyi kuin löytyikin aina yhtä vaikea pohjantikka sekä hippiäinen ja päivän toinen harmaapäätikkakin nähtiin. Telkät ja isokoskelot hoituivat pikaisella porrasjuoksulla jokivarteen ja sitten olikin aika suunnata kohti Mustilaa ja meidän pohjustuksia.

Mustilassa nakkeli kuului ja hömppä näkyi saman tien ja pienellä kävelyllä löytyivät kuusitiaisetkin ja mukavaksi yllätykseksi myös töyhtötiainen, jota emme edellispäivänä olleet kovalla hakemisellakaan löytäneet.

Seuraavaksi jatkoimme sitten Elimäen pelloille. Edellispäivänä näkemämme fasaani oli lähes samoilla jalansijoillaan ja peltopyyt olivat kuin olivatkin palanneet samalle pellolle, mutta aivan eri puolelle peltoa – ja nyt niitä oli 18 lintua.

Hiiripöllöä ei löytynyt pariltakaan tietopaikalta, joten saatoimme vain toivoa löytävämme spontaanisti oman linnun. Rypsipeltomme ei pettänyt ja tiklien lisäksi näimme ainakin 250 peippoa, järrejä, hemppoja sekä pienen komppauksen ansiosta löytyi vuorihemppokin, joka olikin jo minulle 252. spondevuodari. Koska puutteena olivat hiiripöllön lisäksi mm. teeri sekä palokärki, päätimme valita hieman mutkaisemman reitin seuraavaan kohteeseemme – ja kuinka ollakaan Teo nyppäsi langalla olleen hiiripöllön vauhdista Aitomäen peltoaukealta!

Sitten alkoikin olla jo kiire kaatopaikalle, josta kottaraiset sekä aiemmin unohtunut varpunen hoituivat nopeasti. Matka jatkui koskikaraa hoitamaan ja aika pitkän odottelun ja hakemisen jälkeen sekin onneksi löytyi.

Ilta hämärsi jo mutta päätimme kokeilla kävisivätkö pyrstötiaiset jo aamulla käymällämme metsäruokinnalla syömässä vielä hämärissä ennen yöpuulle menoa. Ja siellähän ne latvustossa surisivat!

Vielä yritimme huuhkajaa kaatopaikalta ilman onnea ja klo 16:30 ralli päättyi ja kohta kurvasimme läheiselle Anjalankosken Teboilille, jossa purku oli. Paikalle saapui neljä joukkuetta ja KyLY:n tarjoamien pizzojen jälkeen tulokset purettiin sujuvasti Mäkisen Antton toimesta. Peruslajien jälkeen olimme toisena, kun meiltä puuttuivat merellä tavalliset kyhmyjoutsen sekä harmaalokki, joista jälkimmäisen oli nähnyt vain toinen rannikolla kisannut joukkue. Huutolajien alettua oli aika pian selvää, että meillä oli todellakin mennyt putkeen. Lopulta voitimme selvästi 54 lajillamme, joka oli kautta aikain toiseksi kovin tulos Kouvolasta – ja tällaisena talvena! Antti tokaisikin, että varmasti nyt olimme rallanneet kaikkien aikojen rallin ja mahdollisuuksia olisi ollut parempaankin, jos vain punarinta, nokkavarpunen, palokärki, merikotka, kana- tai muu haukka, teeri, pyy, punakylkirastas, mikä vain merisorsa, lokki tai pöllö jne. olisi osunut kohdalle. Muiden sijoitusten kanssa oli todella tiukkaa, sillä muiden joukkueiden lajimäärät olivat 45, 44 ja 43.

Lopulta oli aika heittää Antille hyvästit ja Teo heitti minut vielä kämpille, josta nappasin tavarat autooni ja hyvästien jälkeen lähdin ajelemaan kotia kohti. Olipahan ollut mukava viikonloppu! Seuraavan kerran tarvinnee mennä ulos ekaekaa…

No kävin sentään viemäämme tikkaläskiä vilkaisemassa heti seuraavana päivänä 7.12. mutta hiljaista oli. Pyrstötiainen vilahti ruokinnan vieressä ja parkkipaikalla ylitseni lensi taviokuurna äännellen.

J.A.