. . Lintuharrastajan päiväkirja Birders diary . .

Ecuadorin reissun jälkeen oli pari arkipäivää ennen muutaman päivän Jouluvapaita. 22.12. kävin viemässä Tiviän ruokinnallemme täytettä ja kuulin pikkutikan kiikittävän lähistöllä. Myös teeripari näkyi lyhyellä kierroksella. Ja seuraavana päivänä ruokinnallamme kävi vielä ainakin yksi pähkinänakkeli

Jouluaattona suuntasimme aamusta Saarelle bongaamaan siellä jo jonkin aikaa viihtynyttä turkinkyyhkyä. Matkalla näimme jo teeriparven ja Selännettä kohti ajaessamme lensi ylitsemme vanha merikotka. Turkinkyyhkypihassa ja sen naapurissa olleella maatilalla oli melkoinen keltasirkkuvilinä ja löytyipä parvesta peipponaaraskin. Talon isännän kanssa tovin juteltuamme saapui päätähtikin pihakuuseen mutta ruokinnoille asti se ei tullut vaan lensi aika pian kohti maatilaa.

Kävimme aamupäivästä vielä ruokintaammekin katsomassa ja näimme paikalla pienen pyrstötiaisparven sekä nakkelin. Aattoa vietimme Tarvaslammella Hannan perheen kera ja ohessa näimme pihapiirissä varpuspöllön ja harmaapäätikan

Joulupäivänä tein taas perinteiseen tapaan talvilintulaskennan, jossa havaitsin 12 teertä, 3 pulua, harmaapäätikan, 5 käpytikkaa, 3 hippiäistä, 62 sini-, 95 tali- ja 3 hömötiaista, 2 puukiipijää, isolepinkäisen, 6 närheä, 15 harakkaa, 54 naakkaa, 8 varista, 7 korppia, 4 pikkuvarpusta, 17 viherpeippoa, 35 punatulkkua sekä 14 keltasirkkua.

Tapaninpäivänä suuntasimme Rautjärven Simpeleen Kokkolanjoelle, josta löysimme yllättävimpänä havaintona Uudensillankoskelta koiras punasotkan. Myös pari laulujoutsenta, 11 sinisorsaa, 3 koskikaraa jne havaittiin. 28.12 punasotka oli edelleen paikalla.

31.12. lähdimme ajelemaan kohti pääkaupunkiseutua stopaten taas Kokkolanjoella, josta ei enää punasotkaa löytynyt mutta Kangaskoskella kellui koiras alli. Myös laulujoutsen ja muutama kara nähtiin. Imatran Vuoksen pikastopilla näkyi pikku-uikku, pari tukkasotkaa sekä kanahaukka. Iltapäivällä saavuimme tutulle Skyline hotellille, josta olimme buukanneet huoneen. Kävimme Flamingossa elokuvissa ja lopulta olimme nukkumassa aika aikaisin ja rakettien ampuminen oli taas lentokentän läheisyydessä vähäistä, joten nukuimme oikein hyvin.

Vuoden vaihtumiseen voisi todeta, että onneksi vuosi 2022 oli lopulta ohi. Kauheasti ei lintumielessä jäänyt vuodesta muuta muisteltavaa kuin muutama upea ulkomaanreissu, joiden ansiosta Maailman vuodenpinnoja tuli 1405.

1.1.2023 heräsimme aikaisin ja lähdimme ajamaan kohti Hankoa jossa olimme lopulta kahdeksan aikaa aamulla. Parkkeerasimme Kalasatamaan ja vuodarilistaan saatiin jo kirjata mustarastas, sinisorsa, kala- ja harmaalokki, telkkä, varis sekä naakka. Kävelimme pikkumatkan Gunnarstrandin Sunnantielle, jossa jo erään pihan edustalla päivysti hiljainen joukko ekaekaa-pinnaajia. Ehdimme vaihtaa jokusen sanan tuttujen kanssa kunnes pihapuskan juurella alkoi näkyi lämpökameroilla jotain liikettä. Alkuun ei tiedetty oliko kyseessä lintu vai hiiri mutta pikkuhiljaa valoa alkoi olla vähän lisää ja lopulta otus tuli puskan juurelle sen verran paremmin esiin, että ainakin meidän valovoimaisilla kaukoputkillamme sen pystyi tunnistamaan pikkusirkuksi.

Samoilta jala sijoilta vuodariksi tulivat myös talitiainen, punatulkku, pikkuvarpunen, alli, kyhmyjoutsen sekä vihervarpunen ja satamaan palattuamme näkyi vielä isokoskeloitakin. Ja meillä matka jatkui kohti Tallholmarnan Neljän tuulen tupaa.

Ajomatkalla näkyi käpytikka ja Neljän tuulen tuvan rantakalliolle käveltyämme oli vielä aika hämärää, mutta aloin silti heti selata putkella kaukaisuudessa näkyviä kareja ja pikkusaaria. Ja enpä joutunut aikaa tuhlaamaan, kun eräältä luodolta löytyi kolme merisirriä piipertämästä. Näinpä olimme saaneet jo pari ekaekaa-pinnaa vaikkei aurinko ollut vielä edes noussut!

Päätimme keskittyä taas täysin vain ekaekaa-pinnoihin vaikka Hangossa olisi varmaan ollut oikein mukava retkeilläkin, sillä meri oli lähes tyyni ja näkyvyys oli uskomattoman upea. Pilkkasiiven ehdimme vielä nähdä ennen kuin meidän oli kiirehdittävä pois Hangosta ja lähdettävä kohti Espoota.

Tien yli lentäneen puukiipijän ja tien varressa nököttäneen isolepinkäisen jälkeen nähtiin vielä vauhdista, korppeja, puluja, harakoita, varpushaukka ja keltasirkkuja ennen kuin lopulta kurvasimme Soukan urheilukentän parkkiin. Ollessamme kävelemässä kohti Kasavuorta törmäsimme taas kerran, ties kuinka monetta kertaa näin ekaekaana samoilla suunnitelmilla liikenteessä olleeeseen Kalle Larssoniin. Yhdessä liukastelimme todella liukkaita polkuja, matkalla hippiäisiä kuullen, ylös mäelle, jossa yllätykseksemme ei ollut kuin muutaman staijari.

Pari tuntia toivoimme tuulen yltyvän ja nostavan muitakin kuin merikotkia taivaalle, mutta keli oli aivan liian tyyni. Toista olivat taas meteorologit lupailleet – aina saa ihmetellä, mistä niillekin maksetaan, kun ovat aina väärässä! Merikotkia toki näkyi ja ohessa myös merilokkeja, viherpeippoja ja kanahaukka mutta toivomiamme kilju- tai maakotkaa ei nähty.

Lopulta paine kasvoi liian suureksi ja päätimme antaa periksi ja lähteä kohti Kirkkonummen Porkkalaa, jossa oli koko päivän kellunut paikallisena pari ruokkia. Ajo oli hidas ja taas liukas mutta onneksi Luotsikärkeen ei tarvitse kävellä kuin pari sataa metriä. Ja siellä saimme katsoa ruokit pinnoihin Mika Bruunin putkesta.

Koska iltapäivää oli vielä jäljellä singahdimme vielä Sundsin torniin jatkamaan kotkastaijia. Yhä vain oli liian tyyntä, mutta merikotkia kyllä nousi taivaalle tuon tuosta. Lopulta kun toivo alkoi olla jo mennyttä, löysi Jörgen Palmgren vanhan maakotka erään puun latvasta ja me saimme edes lohdutuspinnan, kun kiljukotkaa ei kuitenkaan näkynyt. Paikalla sekin oli kuitenkin ollut, sillä se nähtiin taas seuraavana päivänä. Päivän viimeisiksi vuodenpinnoiksi Sundissa havaittiin myös isokäpylintuja, töyhtö- ja sinitiainen sekä palokärki.

Ekaekaamme oli kuitenkin ollut onnistunut, sillä saimme neljä uutta pinnaa ja oma saldoni on nyt 153 lajia.

Illalla ajelimme takaisin Parikkalaan pointsaten matkan varrella taas perinteisen huuhkajan Lappeenrannasta.

Talvisessa Parikkalassa vuoden alku ei kauheasti motivoinut retkeilemään. 3.1. vuodariksi näkyi närhiä, Tyrjällä koskikara ja ruokinnallamme harmaapäätikka ja 4.1. Tiviällä teeriä sekä tuttu hiiripöllö taas vakiopaikallaan 6-tien varressa.

6.1. suuntasimme taas Kokkolanjoelle havaiten matkan varrella Koitsanlahdessa tien yli lentäneen varpuspöllön, mutta jokikierroksella ei näkynyt juuri muuta kuin 8 koskikaraa ja isolepinkäinen.

7.1. ajelimme aamuvarhain Saarelle Valosen Artun kanssa ja olimme lopulta liikenteessä niin aikaisin, että päätimme kokeilla tuurilla ajella hieman peltojen läpi, josko jossain näkyisi vaikka lapinpöllö. Jyrkilän peltojen läpi ajaessamme lensikin tien yllä auton valoissa hetken lapinpöllö, joka kanttasi metsään, josta sitä ei harmi kyllä enää löytynyt paremmin ihailtavaksi.

Yhdeksältä aamulla olimme taas Selänteessa, jossa isäntä tuli taas pian meitä jututtamaan. Ja kohta lähti kuusesta taas turkinkyyhky kohti maatilaa. Peippo näkyi taas keltasirkkuparvissa ja ruokinnalla kävi kuusitiaiainenkin ja hömötiainen kuului lähistöltä.

Koska turkinpulu oli hoitunut niin helposti oli aamu vielä nuori, joten päätimme suunnata kuukkelimetsiin. Metsäteillä oli sen verran lunta, että jouduimme kävelemään aika kaukaa mutta kävely tuotti töyhtötiaisia, pari pyytä sekä kanahaukan mutta vaikka kiertelimme aika pitkään kuukkelimetsässä, emme löytäneet mitään muuta.

Siikalahden kierroksella Kannaksella näkyi vielä varpushaukka sekä tien yli vilahtanut varpuspöllö. Mutta muuta ei sitten enää löytynyt.

8.1. päätimme Artun kanssa suunnata kuukkelimetsiin uudestaan mutta nyt ajoimme perille asti, kun edellispäivänä olimme huomanneet toista reittiä pystyvän vielä ajaa. Kuukkelit pysyivät yhä vain piilossa mutta onneksi sinnikäs yrityksemme palkittiin pohjantikalla.

Retken muita havaintoja olivat Koirniemessä näkynyt isolepinkäinen ja Tarvaslammen mustarastas ja pari harmaapäätikkaa. Muuten oli todella vaisua.

11.1. Moskuunniemessä Partasen Harrin ruokinnalla ruokatunnilla käydessäni näin ylilentävän merikotkan ja ruokinnalla alkoi käydä kiva vilinä, kun siinä vieraili keltasirkkuja, vihervarpusia, urpiainen, pyrstötiaisia sekä parhaana järripeippo. Tiviän ruokinnallamme näkyi vielä valkoselkätikka.

Viikonloppuna kelit olivat surkea. Vettä satoi ja tuuli mutta teimme silti 14.1. lauantaina 12 kilometrin hiihtolenkin Kinnarsalmen ja Tönkivaaran laduilla havaiten metson ja kanahaukan sekä metsätiaisia.

15.1. kävin vielä surkeammassa kelissä hiihtämässä Tarvaslammelta kuukkelimetsiin kuinka ollakaan siellä neljä kuukkelia tuli taas tuttuun tapaan minua moikkaamaan. Myös teeriä, pyy ja töyhtötiainen tuli havaittua vaikka vettä satoi ja tuuli ihan kunnolla.

J.A.