. . Lintuharrastajan päiväkirja Birders diary . .

Tammikuun jälkimmäisellä puolikkaalla ei havainnoilla juuri juhlittu vaikka säiden salliessa kävin kyllä ruokatunnilla aina lyhyellä lähiretkellä. Hippiäisiä löytyi vielä metsistä ja vähiin käyviä metsätiaisia ja Moskuunniemen järripeippo näkyi myös lähes joka kerta, kun kävin paikalla.

21.1. kävimme Imatralla retkellä ja kaupoilla. Matkan varrella stoppasimme Rautjärven Simpeleen Lahnasella, jossa oli yllättäen 10 vanhaa ja 1 2kv laulujoutsenta, sinisorsia, koiras telkkä sekä vihdoin meillekin näyttäytynyt pikku-uikku. Tietysti pari koskikaraakin nähtiin. Imatran Vuoksella näkyi tuttuun tapaan telkkiä ja isokoskeloita sekä merimetsoja ja ainoana yllättävänä havaintona keskusliikenneaseman sinisorsien seurassa puljannut naaras tavi.

Kuun lopussa hiiripöllö oli siirtynyt oleilemaan Tetrisuolle ja aloin olla varma siitä, että niin Siikalahden kuin 6-tien ympäristössä nähty hiiripöllö taitaa olla sama paljon liikkuva yksilö. 22.1. näimme kyseisen pöllön Siikalahden hiihtolenkillä, jolla näimme myös varpuspöllön Mantilanniemessä sekä pari pyrstötiaisparvea. 23.1. näkyi Moskuunniemessä pähkinänakkeli vuodariksi.

Illalla kävimme vielä kuvaamassa komeettaa.

28.1. Pihabongailimme ruokinnallamme Tiviällä havaiten parhaina valkoselkä- ja harmaapäätikan sekä pyrstötiaisia ja sitten teimme toisen Pihabongauksen Tarvaslammen kuvauskojulla, mutta havainnot jäivät vähiin.

29.1. kävimme Kokkolanjoella ja Lahnasella näkyi taas pikku-uikku, 4 laulujoutsenta ja tällä kertaa naaras telkkä. Lyhyellä retkellä havaitsimme myös kolme harmaapäätikkaa sekä Tetrisuolla taas hiiripöllön ja seuraavana päivänä samalla pellolla oli saalistelemassa myös isolepinkäinen, jota näkyi myöhemminkin.

Oulun seudulle

Keskiviikkona 1.2. työpäivän jälkeen alkoi odotettu parin päivän lomapäivillä pidennetty viikonloppu. Itse pääsin töistä klo 14:30 ja pakkailin auton täyteen tavaraa ja tuntia myöhemmin hain Hannan töistä ja lähdimme ajamaan pitkää matkaa Ouluun. Yhden stopin taktiikalla olimme perillä veljeni Rikun luona ihmisten aikaan ja majoituimme pihalle matkailuautoon.

2.2. aamulla kävimme hieman kaupoilla ja sitten Rikun ja tämän pojan Eetun kanssa syömässä ja sitten ajelimme Limingan Virkkulan opastuskeskukselle, jossa ehdimme hädin tuskin organisoida tavaroitamme, kun oppaamme saapui saattamaan meitä Finnaturen metsäkojulle.

Kojulle saapuessamme karkuutimme ruokintahaaskalla olleen vanhan merikotkan lentoon ja sekös harmitti toisessa kojussa jo aamusta asti ollutta asiakasta. Mutta eihän tälle mitään mahtanut. Me kokeneina kojukuvaajina olimme varsin pian organisoineet tavaramme kojuun ja olimme mekin kuvausvalmiudessa.

Aika kauan saimme odottaa ennen kuin mitään tapahtui. Lopulta haaskalle saapui illan jo hieman hämärtäessa nuori kanahaukka, joka ahmi tarjolla ollutta metsäjänistä niin antaumuksella, että pelkäsimme, että päätähdille ei jäisi mitään syötävää.

Pitkään syötyään jähmettyi haukka hieman siivet kohotettuina paikoilleen ja kohta toinen nuori kanahaukka syöksähti sen kimppuun ja molemmat putosivat lumeen räpiköimään. Tilanne oli niin nopea, että se meni minulta pahasti ohi, kun olin juuri aiemmin ottanut haukasta videota. Hämärän takia kovin kummoisia kuvia tilanteesta olisi kuitenkaan tuskin saanut.

Ilta pimeni ja jäimme hiljaa odottamaan asuntovaunusta tehdyssä vihdoin hieman lämmenneessä kojussamme. Jo hieman iltaviiden jälkeen kuulimme ensimmäiset huuhkajan huhuilut ja pian myös naaras vastasi korkeammalla ja hieman selvemmin kaksitavuisella äänellään koiraan huhuiluihin. Tätä huhuilua jatkuikin sitten koko yön siten, että aina noin 40 minuutin välein koiras alkoi huhuilla ja lähes joka kerta naaras vastasi jostain kauempaa pienen aukion toiselta puolelta. Noin 10 minuutin huhuilun jälkeen oli taas hiiren hiljaista – vain kiristyvä pakkanen paukkui puissa.

Odotus oli todella pitkä! Hanna nukkui pariin otteeseen iltayöstä ja aamuyöstä nukuimme lyhyet pätkät vuorotellen. Lopulta kuudelta aamulla kuului huuhkajan huhuilu lähempää kuin vielä kertaakaan ja
Hanna kuiskasi pöllön istuvan kannolla lähellä haaskaa. Ja kohta pöllö lensi haaskalle ja minun piti hiiren hiljaa hiipiä punkasta aivan kojun toisella puolella olleelle kuvauspaikalleni.

Onneksi pöllö alkoi saman tien ahmia lihaa nokkaansa ja pääsimme kuvaamaan sitä oikein antaumuksella! Haaskalle oli suunnattu kaksi riittävän tehokasta valoa, joista pöllö ei välittänyt tuon taivaallista mutta ne mahdollistivat kuvaamisen vaikka oli tietysti aivan pilkkopimeää.

Pitkään syötyään huuhkaja nosti korvatöyhtönsä pystyyn kuin jotain kuullen, puuskutti pariin otteeseen ja heti perään naarashuuhkaja syöksähti laverille, jolle molemmat pöllöt eivät kuitenkaan samaan aikaan oikein mahtuneet ja koiraan piti näin tehdä tilaa.

Naaras ei kovin pitkään haaskalla viihtynyt mutta se tuli vielä puolisen tuntia myöhemmin lyhyesti syömään lisää. Aamun valjetessa kuulimme vielä pari kertaa varovaista huhuilua lähistöltä mutta sitten oli aika alkaa odotella päivälintuja saapuviksi.

Ennen kymmentä saapui taas samainen nuori kanahaukka haaskalle parin muun ”gentin” huudellessa lähistöllä. Nuorten haukkojen vierailtua muutamaan otteeseen haaskalla, saapui lopulta ennen puolta päivää komea vanha lintukin haaskalle, mutta vähän aikaa aiemmin puun latvaan kauemmas saapunut ja sittemmin jonnekin kojumme taakse lentänyt merikotka ajoi vanhan kanahaukan saman tien pois haaskalta ja saapui itse mässyttämään. Näin pääsimme kuvaamaan merikotkaakin todella läheltä!

Merikotka viipyi haaskalla aikansa kunnes lopulta se lensi takaisin puun latvaan sulattelemaan ruokaansa. Lopulta pitkän odotuksen jälkeen vanha kanahaukka uskaltautui taas haaskalle mutta se ei kauan saanut ruoasta nauttia, kun merikotka ajoi sen taas pois vaikkei se itse enää haaskalle saapunutkaan.

Hieman ennen puolta päivää kävi vielä harmaapäätikka lähipuissa ja sain siitä jopa Liminkapinnan. Ei harmaapäätikkoja viime vuosituhannella pahemmin näillä leveyksillä näkynyt.

Kahdeltatoista pakkasimme tavaramme ja kohta lähdimme ajelemaan kohti Oulua, jossa nukuimme tunnin päikkärit taas matkailuautossa.

Iltapäivällä lähdimme Rikun ja tämän vaimon Pirjon kanssa Oulun keskustaan, jossa etsimme tovin ravintolaa, jossa olisi ollut tilaa. Lopulta päädyimme Roosteriin, jonne saapui pian myös toinen veljeni Pirkka tyttärensä Iinan kanssa. Nautittuamme hyvät ateriat, lähdimme Hannan ja veljieni kanssa kohti Oulun jäähallia eli Energia-Areenaa, jossa piti alkaman Dream Theaterin konsertti.

Parkkipaikka löytyi hämmästyttävän helposti läheltä hallia ja hallin ovelle päästyämme selvisi syy tähän – konsertti oli peruttu! Ovessa oli lappu, joka kertoi konsertin perutun turvallisuussyistä, jotka eivät olleet yhtyeestä tai tapahtuman järjestäjästä riippuvaisia! Käsittämätöntä! Ja konsertin olisi pitänyt alkaa kymmentä minuuttia myöhemmin!

Myöhemmin huomasin saaneeni jo päivällä sähköpostiviestin, joka kertoi, että konserttia olisi siirretty tunnilla. Siksi parkkipaikoilla ei vielä ollut tungosta. Mutta lopullinen konsertin peruminen siis todella tapahtui vain 10 minuuttia ennen kuin ovet olisi ilmoitetunkin aikataulun mukaan avattu. Vielä myöhemmin selvisi, että konsertin lavarakenteet olivat olleet liian heppoiset eivätkä olisi taanneet yhtyeen, roudareiden saati yleisön turvallisuutta. Onneksi lippujen hinnat luvattiin korvata ja vielä isommaksi onneksi emme olleet ajaneet 500 kilometriä Ouluun pelkästään tämän konsertin takia vaan meillä oli vielä ohjelmaa suunniteltuna parille seuraavallekin päivälle!

Totta kai konsertin peruuntuminen oli pettymys mutta päätimme keksiä illaksi vielä korvaavaa ohjelmaa ja suuntasimme elokuviin katsomaan Sisu-elokuvaa, joka oli kuitenkin melkoinen pettymys. Plaza-elokuvateatterin Premium-sali käsittämättömän pehmeine ja lähes makuuasentoon kallistettavine tuoleineen oli kuitenkin kokemus sekin.

4.2. heräsimme matkailuautossa neljältä aamulla ja lähdimme ajamaan kohti Utajärveä. Ennen viittä parkkeerasimme Utasen voimalan läheiselle levikkeelle, jossa meidän piti tavata Finnaturen oppaamme. Kun opasta ei alkanut kuulua, selailin joutessani puhelinta ja päätin katsoa, oliko sähköpostiin tullut uutta tietoa perutusta konsertista. Mutta siellä olikin viesti, joka kertoi, että kokoontuminen Utasella olikin siirtynyt puolella tunnilla.

Ulkona oli 24,5 astetta pakkasta mutta lämpimässä autossa tarkeni hyvin syödä aikaisemmin väliin jäänyttä aamupalaa. Pian parkkiin saapui pari muutakin autoa ja sitten oppaammekin, jonka perässä ajoimme vielä toistakymmentä kilometriä pikkuteitä parkkiin, josta oli vielä muutaman sadan metrin kävely kojuille.

Vedimme tavaramme ahkioissa kojuille, jossa meidät, kahdeksan kuvaajaa, jaoteltiin omiin kojuihimme. Me saimme keskimmäisen kojun ja pian oli lämmitys laitettu päälle ja kynttilät pienten kurkistusikkunoiden alle palamaan, jotta jäiset ikkunat sulaisivat ja niistä näkisi läpi.

Koju lämpeni nopeasti ja lämpötilaero sisä- ja ulkoilman välillä oli valtava! Olimme tehneet kaikkemme, ettei kosteus pääsisi mitenkään vaikuttamaan minulla käytössä olleeseen 100-500 milliseen objektiiviin. Nämä zoom-objektiivit, kun ovat tupanneet olemaan vähän huonoja pitämään kosteutta. Aamun valjetessa, kun zoomailin aika kaukana olleeseen puuhun saapunutta harmaapäätikkaa, huomasin objektiivin olevan aivan huurussa. Ja huurua oli päässyt jotenkin kaikista teippailuista ja vedenpitävistä suojapötköistä huolimatta myös objektiivin sisälle! Ehkä kosteutta oli päässyt putkeen jo aiemmin esim. Ecuadorissa ja nyt se jäätyi linssiin? Onneksi Hannalla oli mukana RF400 millisen objektiivin lisäksi myös samanlainen zoomi, joten vaihdoin sen kameraani. Ulkona ei vielä ollut kummemmin elämää, joten uskalsin tehdä objektiivin vaihdon. Mikäli haaskalla olisi jo ollut syöjiä, olisi minulla jäänyt kuvat tältä päivältä ottamatta.

Kojumme molemmilla puolella olleiden kojujen reunustoilla oli pikkulinturuokintoja ja hienoja oksia, joilla kävi tiaisia ja närhiä ja näissä kojuissa olleilla kuvaajilla riitti kuvauskohteita. Meidän kojumme pienistä kuvausaukoista ei kuitenkaan päässyt kuvaamaan kuin parin käkkänän suuntaan ja jostain syystä niissä ei juuri linnut käyneet, vaikka aamulla olimme laittaneet niiden tyvelle linnunruokaa ja yhden rasvapötkönkin roikkumaan.

Pitkään vasemman puoleisen kojun edustan tiaisliikennettä seurattuani onnistuin viimein näkemään lyhyesti paikalla jo pitempään viihtyneen lapintiaisen. Hannan istumapaikalta ei kuitenkaan tähän kohtaan päässyt näkemään millään.

Ainoatakaan järkevää lintukuvaa emme olleet ottaneet koko päivänä ennen kuin vihdoin klo 13:35 komea maakotka saapui aukion taakse kuusen latvaan.

Pian kotka lähti lentoon ja lensi suoraan meitä kohti ja laskeutui haaskaksi laitetun oravan päälle oksalle. Orava oli kuitenkin kylmän kelin jäädyttämä eikä siitä irronnut kuin puolikas häntä, joten pian kotka siirtyi meitä lähemmäs kumpareen takana olleelle metsäjänikselle ja alkoi sitä silpomaan oikein urakalla.

Pari kertaa kotka lennähti haaskalta toiselle mutta kovin kummoisia lentokuvia emme onnistuneet tilanteista saamaan vaikka keli olikin aivan optimaalinen luoden kuviin aivan uskomattoman hienot valot. Kuvausaukot olivat ehkä hieman liian ahtaat lentokuvaukseen ja toisaalta itse olin teipannut objektiivini niin tiiviisti kuvausaukkojen pakkasen jäykistämiin kankaisiin kiinni, että sekin hidasti kameran kääntelyä nopeammissa tilanteissa. Hannalla puolestaan oli niin iso objektiivi, että sitä ei oikein kunnolla mahtunut aukossa kääntämään. Tähän on kuitenkin hyvä mainita, että Finnature on teettämässä paikalle uusia kojuja jo tämän talven aikana, joten jatkossa kuvaaminen on todennäköisesti helpompaa, jos ja kun kuvausaukot on tehty hieman paremmin sopimaan koko ajan kokoaan kasvattaville objektiiveille.

Reilua tuntia myöhemmin saapui naaraskotkakin paikalle ja yhdessä tämä vanha pariskunta silppusi metsäjänistä rutiininomaisesti. Selvästi ne olivat saaneet touhuun paljon harjoitusta! Valo alkoi kuitenkin käydä jo aika vähiin kuvausta ajatellen. Aika pian koiras nousi kuusen latvaan ja lähti sitten puiden taakse kadoten. Naaras viipyi paikalla aina 15:23 saakka, jolloin se nousi siivilleen ja lensi suoraan pois kuusien taakse kadoten.

Neljältä pakkailimme tavaramme ja lähdimme kävelemään autoille, jonne muutkin saapuivat. Sitten ajelimme Muhokselle syömään, josta jatkoimme pikkumatkan Villa Finnaturelle majoittumaan.

Villa Finnature oli todella komea. Kyllä moisessa mökissä kelpaa Finnaturen majoittaa ryhmiään sekä kuvaajia! Voimme ehdottomasti suositella tätä majapaikaksi Oulun seudulle saapuville luonto- ja lintuihmisille! Me olimme kuitenkin todella väsyneitä ja simahdimme aika pian.

5.2. herätys oli taas aikaisin, klo 5:00 ja pian olimme valmiina lähtemään kohti kojuja. Ajelimme jonossa toiseen kojuun taas saapuneen heinolalaisryhmän ja Villan pakastimesta uudet haaskat hakeneen oppaamme kanssa. Klo 6:30 oli koko ryhmä kasassa Utasen levikkeellä ja jatkoimme taas kojuille.

Olimme samassa kojussa kuin edellispäivänä ja järjestimme taas hieman ruokintaa kojumme eteen toiveena saada lapintiainen käymään kuvattavana.

Aamu oli leudompi, pilvisempi ja kaikin puolin huomattavasti hiljaisempi kuin edellinen. Jotenkin pikkulinnutkin olivat täysin kateissa. Itse nukuin ihan pitkät unet aamusta, kun arvattavaa oli, ettei mitään tapahtuisi – ja oikeassa olin.

Yhdentoista jälkeen kuitenkin tapahtui toivomamme ja lapintiainen saapui oikealla puolella olevan kojun edustalle, josta se kävi useaan otteeseen siinä käkkänässä, joka oli kuvaushollilla myös minulle. Hannan iso objektiivi ei mahtunut kuvausaukossa tähänkään kääntymään mutta pari kertaa lintu kävi myös siinä ainoalla kannolla, johon Hannakin sai kuvattua.

Tunnin verran taistelimme saadaksemme edes kelvolliset kuvat aivan liian vilkkaasti liikkuneesta tiaisesta ja lopulta saimme jotain mutta emme kovinkaan priimaa. Närhestä tuli muutamia oikein hyviä kuvia ja tupsahtipa harmaapäätikkakin kertaalleen oikein mukavasti hollille. “Hapätejä” näkee kyllä nykyään kaikkialla!

Maakotka saapui lähes samaan aikaan kuin edellispäivänäkin ja lensi kuusen latvassa vain hetken stopattuaan samalle jäniksen raadolle. Onnistuin saada tästä saapumisesta oikein hyvät kuvat vaikka valotuksen olinkin säätänyt hieman ”metsään”. Kotka liiti niin matalalla hangen yllä, että osa kuvista ylivalottui aika pahasti – olin olettanut linnun lentävän enemmän metsää vasten.

Onneksi ehdin hieman korjailla valotusta ja osa laskeutumiskuvista onnistui oikein mainiosti!

Nyt kotka ei pahemmin paikkaa vaihdellut vaan söi samassa paikassa koko ajan. Ja lopulta naaras näkyi vain kertaalleen kaukana metsän päällä lennossa eikä saapunut lainkaan syömään. Ja noin tuntia myöhemmin koiraskin lähti lentoon puiden taakse kadoten eikä enää palannut, vaikka taas neljään asti odottelimme.

Illalla meillä oli pitkä ajo takaisin Parikkalaan. Ajoimme Kainuun kautta mutta matkalla ei tapahtunut mitään mainittavaa. Liperissä stoppasimme syömään ja kotona olimme iltakymmenen aikaan. Reissumme oli ollut todella upea ja onnistunut vaikka vastoinkäymisiäkin oli ollut. Olisihan se konserttikin maistunut…

Kiitokset vielä Finnaturen Jari Peltomäelle, oppaillemme Jukalle, Jannelle ja Tanjalle sekä kojujen varauksissa ja muissa käytännön asioissa auttaneelle Irenelle. Tullaan toistekin!

- J.A.