. . Lintuharrastajan päiväkirja Birders diary . .

6.4. Kososen Veikka nappasi minut aamuyöstä kyytiin ja matka jatkui vauhdikkaasti aina Lapinjärven Pukaroon saakka, jossa huomasimme pellon keskellä lumessa olleet pari peltopyytä. Sitten jatkoimmekin aina Saloon asti, jossa pointsasimme Halikosta turkinkyyhkyt ja fasaanin ja sitten Viurilanlahdelta punasotkat. Talvisen näköistä oli Salossakin, sillä edellisyönä oli tullut lunta ihan kunnolla.

Käytyämme kaupassa jatkoimme saaristotietä Paraisten Nauvon Pärnäisiin, jossa lautta oli jo rannassa ja kohta meillä oli auto parkkeerattuna, tavarat lauttaan kannettuina ja satama-altaan nokikana pointsattuna.

Staijasimme koko lauttamatkan kannella ja havaitsimme haahkoja, mustalintuja, pilkkasiipiä, alleja, riskilöitä, pieni lapasotkaparvi, pari kuovia ym. Lopulta olimme perillä Jurmossa, jossa koko saari oli aivan lumen peitossa! Edellisyönä oli tullut lunta reippaasti ja lunta oli nyt kuulemma enemmän kuin koko talvena oli kertaakaan ollut!

Jurmon tiekin oli aivan lumen peitossa ja meillä oli vain yksi maitokärry käytössä, mutta jotenkin onnistuimme saada tavaramme kuskattua lintuasemalle saakka. Pahemmin emme illalla maastoon kerinneet, mutta jotain peruslintuja tietysti nähtiin, kuten niityllä oleilleet uuttukyyhky ja kangaskiuru sekä aseman ruokinnalla muun lintukuhinan seassa olleet rautiaiset.

7.4. Veikka ja Jouni Saario heräsivät ensimmäisinä verkoille ja muista osa lähti kiertämään saman tien länsireittiä ja Virtasen Vesan ja Palomäen Timon kanssa suuntasimme suorittamaan aamuvakiota. Tuuli oli sen verran navakka, että aamuvakio tehtiin männyn suojista. Merimuuttoa oli ihan jonkin verran, runsaimpana muuttajana mustalintuja näkyi toista tuhatta. Muita mainittavia aamuhavaintoja olivat ristisorsat, pari lapasotkaa, kuikka, merikihu, 82 ruokkia, pari metsävikloa, selkälokki sekä pulmunen.

Verkoilla oli sen verran hiljaista, että Veikka pääsi verkoilta vakion päätyttyä ja suuntasimme sitten itäreittiä laskemaan. Luotokirvisiä oli reitillä poikkeuksellisen paljon (10) ja punajalkaviklo sekä pari kangaskiuruakin nähtiin, mutta muuten havainnot olivat tavanomaisia. Paluumatkalla meidät yllätti ylitsemme lentänyt nokkavarpunen. Päivän muita mainittavia havaintoja olivat rusko- ja sinisuohaukka.

8.4. sujui varsin samaan tapaan. Aamustaiji suoritettiin Veskun ja Teijo Saaren kanssa sitten suuntasimme taas Veikan vapauduttua reitin kiertoon – tällä kertaa länteen. Sataman paikkeilla pääsimme pointsaamaan Veskun pihastaijissa äkkäämän räyskän. Kierroksen parasta antia olivat etelänsuosirri ja jänkäkurppa. Päivän parhaat havainnot tehtiin kuitenkin illemmalla pihapiirissä, kun ensin näkyi nokkavarpunen ja sitten sepelrastas. Päivän aikana lumet olivat vihdoin sulaneet ja odotukset alkoivat olla edes vähän nousussa.

9.4. olikin ihan lintupäivä, sillä verkoillakin riitti kuhinaa ja Veikalla ja Jounilla riitti tekemistä mm. 358 rengastetun punarinnan kanssa. Mitään parempaa ei verkoilta kuitenkaan tullut.

Aamuvakion ylläri oli ylitsemme äännellen pariinkin otteeseen lentänyt aikainen metsäkirvinen. Merellä oli kuitenkin muuten hiljaista, sentään yksinäinen mustakurkku-uikku kellui paikallisena. Länsireitin teimme Timon ja Teijon kanssa ja mukavinta antia olivat harmaasorsapari, punakuiri, merisirrit, samainen etelänsuosirri, jänkäkurppa sekä vuorihemppo. Ja koska kävelyä ei vielä ollut tullut tarpeeksi, suuntasimme vielä itään Veikan ja Teijon kanssa, jossa näimme lapasorsaparin, mustakurkku-uikkuparin, mustaleppälinnun sekä kivitaskun. Illemmalla pihapiirissä näkyi lyhyesti pikkuvarpunen sekä pari mustavarista ja vilahteli edes takaisin kaunis koiras mustaleppälintu. Päivän tiltalttien kokonaissumma oli melkoinen – 56 lintua.

10.4. lintuja oli vielä jonkin verran verkoilla, mm. punarinta 166 rengastusta. Aamuvakion helmenä näkyi etelänkiisla, josta Teijo sai 200. Jurmo-pinnan ja mukavia olivat myös kolmen nokkavarpusen muuttoparvi sekä mustavaris.

Länsireitillä meitä Veikan ja Teijon kanssa ilahdutti järvellä näkynyt ja lopulta hienosti ohitsemme lentänyt 2kv allihaahka.

Seuraavat päivä olivatkin sitten sitä itseään, vaikka kelien puolesta ihan niin surkeaa ei olisi odottanut. 11.4. merimuuttoa oli sen verran, että jaksoimme staijata vähän ylimääräistäkin ja ynnäsimmekin lopulta yli 2000 mustalintua, joiden seassa näkyi pari naaraspukuista allihaahkaakin. Länsireitillä mainittavimpana näkyi 35 merisirriä ja itäreitillä näimme Veikan kanssa taas mustaleppälinnun. Verkoilla ei juuri tapahtunut mitään ja koko päivänä havaittiin enää vain muutama tiltaltti. Luotokirvisten yhteismäärä oli kuitenkin komea 20.

Ja 12.4. oli ihan yhtä heikkoa. Merellä sentää liikkui mustalintuja taas reilut paritonnia ja kaakkurikin nähtiin, mutta verkoilla ei tapahtunut mitään. Länsireitillä näkyi Jurmossa nykyisin harvinainen härkälintu, merisirrejä ja etelänsuosirri. Mustaleppälintuja ynnättiin yhteensä neljä ja kangaskiuruja yhdeksän mutta itse en havainnut ainoatakaan tiltalttia. Illan staijia piristi pariin kertaan huhuillut huuhkaja ja epäonnistunutta luhtakanabongausta riemastutti yömuuttava kaulushaikara.

13.4. saarta koluttiin ihan yhtä tarmokkaina mutta havainnoissa ei ole muuta mainittavaa kuin punakuiri, etelänsuosirri ja metsäkirvinen. Mukava oli nähdä myös muutama pieni kuusitiaisparvi. Syksyn hurjalta vaellukselta oli ainakin jokunen selvinnyt paluumatkallekin.

Lähtöpäivämme aamustaiji oli ihan mukiinmenevä, kun ynnäsimme yli parituhatta mustalintua ja yli sata ruokkia. Piekanasta napsahti vihdoin ensimmäinen Jurmossa näkemäni buteo ja kalatiira näkyi vuodenpinnaksi. Lännen kiersimme Veikan kanssa kaatosateessa, mutta ainakin päiväpinnoja ropisi pisaroiden ohella.

Lautalla kipusimme kannelle, joka oli aivan täynnä söndaageja. Havainnoilla ei juhlittu, mutta kalasääski oli saapunut vakiotolpalleen, josta pesä oli tiputettu alas ja se saisi nyt aloittaa pesän rakennuksen alusta.

Kotimatkalla kurvasimme Hyvinkään Kytäjälle, jossa Ohtosen Mika oli jo etsiskellyt amerikantavia tulvapellolta tovin. Aika pitkän odottelun jälkeen taviparvi (n. 600) lennähti pensaikosta näkyville ja Mika löysi etsimämme jenkkitavin, josta Veikka kuittasi reissun kolmannen eliksensä.

Luumäellä lennähti sarvipöllö tien yli mutta muuta mainittavaa ei paluumatkalla tapahtunut. Lopulta olin kotona Parikkalassa ennen puoltayötä ja Veikka jatkoi vielä kotiinsa vajaan tunnin.

J.A.