. . Lintuharrastajan päiväkirja Birders diary . .

2.6. suuntasimme aamusta metsäretkelle ja Soininmäestä löytyikin jopa 6 laulavaa pikkusieppoa, mutta ei vieläkään ainoatakaan idänuunilintua. Pohjantikka rummutteli sentään vuodenpinnaksi. Helmipöllön poikanen oli yhä pesäkololla kurkkimassa mutta illalla sekin oli kuulemma jo päässyt maastoon.

Jatkoimme retkeä Saaren suuntaan, jossa näimme parhaina havaintoina Akonpohjassa sepelhanhen ja mustapyrstökuirin. Illalla näin itse Siikalahdella suopöllön ja Tetrisuolla sinisuohaukkanaaraan ja yöllä teimme lähiseudun yölaulajakierroksen, jolla kuulimme 4 luhtahuittia, 4 luhtakerttusta, pari heinäkurppaa sekä runsaasti ruisrääkkiä ym.

5.6. Hanna löysi rastaskerttusen Särkisalmelta ja sehän piti tietysti minunkin käydä kuuntelemassa. Illan Saaren kierroksella näkyi mm. pari tylliä ja lapinsirri. Kangaskylällä näkyi pitkästä aikaa taas meriharakka ja illalla suuntasin taas yöretkelle, jolla pointsasin ensin Kannakselta pensassirkkalinnun Siikalahtivuodariksi, jonka perään löysin oman ”pensselin” kohta toisaalta, kuulin taas heinäkurpan sekä runsaasti kehrääjiä ja viitakerttusia sekä uuden luhtahuitin. Päivällä ainoaksi mainittavaksi havainnoksi näkyi Siikalahdella haarahaukka.

Kylällä näkyi nyt meriharakkaa useamminkin ja 8.6. Papinlahdella SSP-paikkamme yllä pyörähti kolme lintua. Rengastussaldo oli vaatimaton: 5 ruokokerttusta, 1+1k pensaskerttu, 3 lehtokerttua, pajulintu, talitiainen, 2 punavarpusta ja pajusirkku. Viitasirkkalintu lauloi lähistöllä ja harmaahaikaran ääntä kuului taivaalta. Illan Saaren kierroksella ei näkynyt Akonpohjan harmaasorsaparia ja heinätavia ja Pohjanrannan pikkutylliä kummempaa.

9.6. suuntasimme aamusta vähän turhan myöhään herättyämme Lappeenrannan Joutsenon Kotasaarelle, jossa oli pitkään oleillut rantakurvi. Haimme kurvia aika tuulisessa kelissä useamman tunnin sitä löytämättä ja toisena paikalla viihtyneen linnun, eli lampiviklonkin vain kuulimme pariin otteeseen. Näimme toki pari heinätavia, mustakurkku-uikkuparin, 7 pikkutylliä, 6 tylliä, 5 mustavikloa, 4 punajalkavikloa ja keltavästäräkin sekä kuulimme rastaskerttusen. Kävimme välillä Konnunsuon puolella, josta löytyi helposti 5 peltosirkkua, näkyi sinisuohaukka sekä kuului viiriäinen. Palasimme sitten vielä Kotasaareen, jossa jouduimme pitämään tovin sadetta ja olimme jo lähdössä pois, kun eräs ystävällinen harrastaja ajoi meitä vastaan ja kertoi juuri nähneensä rantakurvin ihan vakiopaikallaan. Palasimme vielä kerran takaisin ja siellähän se kurvi tepasteli ja intoutui pariin kertaan huutamaan liian kauan sitten viimeksi kuulemaamme soidinääntäänkin.

10.6. kävin varmistamassa Parikkalassa toista vuotta viihtyneen pikkutylliparin taas onnistuneen pesinnässään, mutta poikasia näkyi olevan vain kaksi. Kylän rannoilla viihtyi puolestaan taas tuttuun tapaan useita valkoposkihanhiperheitä sekä yksi kanadanhanhiperhekin. Pyöräretkellä kuului pari luhtakerttustakin.

11.6. ruokatunnilla Siikalahdella näkyi ainakin 12 korentopyynnissä ollutta nuolihaukkaa. Illalla suuntasin lähiseudun yökierrokselle Jurmossa keväällä tapaamani Teijo Saaren sekä tämän tyttären kanssa. Aloitimme patotien ruokosirkkalinnulla, jonka jälkeen näimme sarvipöllön, kuulimme useita kehrääjiä ja ruisrääkkiä, kuulimme ensin tutussa paikassa pari heinäkurppaa ja sitten ns. uudessa vanhassa paikassa yhden.

Illalla suuntasimme Saaren kierrokselle, jonka alkuun näimme Pohjanrannassa pari pikkutylliä, Kuussaaressa kapustarinnan, Honkakylässä harmaapäätikan ja Karinmäessä luimme renkaat tutulta pari vuotta sitten viimeksi näkemältämme Englannissa 27 vuotta sitten rengastetulta kuovilta. Illan pimennyttyä kiersimme pari peltoaukeaa mutta niiltä ei löytynyt mitään parempaa, ennen kuin Jyrkilässä tärppäsi. Heti autosta noustua epäilin kuulleeni pikkukultarinnan laulua. Jouduimme kuitenkin kävelemään lähemmäksi koiranputkipeltoa ennen kuin laulu kuului niin hyvin, että saatoimme olla varmoja määrityksestä. Ja kohta ”caligata” löytyi näkyvillekin. Kyseessä oli minulle vasta toinen sponde pikkukultarinta Parikkalasta ja Teijo ja Miila saivat eliksen! Suopöllökin saalisteli peltoaukealla, joten saatoimme olla retkeen tyytyväisiä.

13.6. illalla sovimme vanhan tuttumme Daniel Burgasin kanssa tapaamisen Jyrkilään klo 20:00. Olimme lupautuneet retkeilemään Danin ja tämän parin hyvän katalaanikaverin kanssa viikonloppuna mutta koska olin itse nukkunut niin pitkät päiväunet, päätimme tehdä lyhyen yökierroksen heti heidän ajettua Helsinki-Vantaan lentoasemalta. Ja kierroshan oli hyvä aloittaa pikkukultarinnalla.

Caligata olikin hyvin äänessä ja näkyvillä ja lopulta päätimme myös rengastaa sen. Suopöllö lenteli taas valkoisena hohtaneen koiranputkipellon yllä, viiriäinen pytpytti ja ruisrääkät narisivat, joten katalaaneilla oli aika hyvä ensimmäinen stoppi. Saipa jo viitisentoista vuotta Suomessa asunut Danikin eliksen pikkukultarinnasta.

Kävimme lyhyen kierroksen muilla yölaulajapaikoilla mutta havainnot jäivät luhtahuittiin, luhtakanoihin, kaulushaikaroihin, sarvipöllöön, viitakerttusiin sekä pariin luhtakerttuseen.

Työpäivän jälkeen nukuin niin pitkään kuin vain kykenin ja illalla klo 23:00 tapasimme katalaanit patotiellä. Ruokosirkkalintu kuului saman tien ja sitten lähdimme taas kierrokselle. Tutussa paikassa oli paria yötä aiemmin kuulunut myös todella kaukainen kurppa. Tällä paikalla olikin sitten yllättäen muutaman linnun upea soidin menossa aivan tien vieressä ja pääsimme kuulemaan ja mikä tietysti katalaaneille tärkeintä myös näkemään heinäkurppien soidinta hienosti.

Jatkoimme kierrosta Papinlahden viitasirkkalinnulle, joka näyttäytyikin kohtalaisen hyvin. Paikalla huuteli myös pari sarvipöllön poikasta. Sitten rengastimme toisen Kukonkannassa aktiivisesti laulaneista luhtakerttusista, löysimme lähiruovikosta myös useita rytikerttusia ja pääsimme näkemään satakielen hienosti. Yllättäen ylitsemme lensi pari nokkavarpusta ja rengastimme ohessa pikkutyllin poikasetkin kuhankeittäjän aloitellessa jo aamuista lauluaan.

Hieman vielä aikaa viitakerttusiin käytettyämme suuntasimme Soininmäen metsiin ja kuinka ollakaan jo matkalta löysimme auton ikkunasta kuuluneen idänuunilinnun, joka suostui näyttäytymäänkin hienosti. Metsässä oli muuten todella hiljaista, pohjantikka näyttäytyi pesällä odottelun jälkeen ja kuukkelin näki vain osa vilaukselta. Lopetimme retkemme käymällä naapurin puolella Savossa tarkistamassa, että kaakkurilla oli pesintä onnistunut ja lammella kellui emo poikasen kanssa.

16.6. meillä oli taas SSP, jonka saalista olivat luhtakerttunen, 2+1k pensaskerttua, lehtokerttukontrolli, pajulintu, 2 talitiaista ja pajusirkku. Oheishavaintoja olivat sarvipöllön huutelevat poikaset, luhtahuitti, luhtakana ja merikotka.

18.6. varmistui meriharakan pesintä, kun kylän edustan saaressa näkyi poikasia. 19.6. Siikalahdella näkyi haapanaparvessa harmaasorsa, mutta muuten itselläni jäi viikolla havainnot vähiin. Hanna tuttuun tapaan kävi käytännössä joka yö tai aamu jossain retkellä – lomalla kun oli.

21.6. Juhannusaattona aika pitkään nukuttuamme suuntasimme taas Saarelle. Akonpohjassa näkyi merikotka ja pikkutikka, niin pikkukultarinta kuin viiriäinen olivat yhä Jyrkilässä mutta oikein muuta emme löytäneet. Käytyämme syömässä kävimme tarkistamassa pohjantikan poikasten olevan vielä aivan pieniä, sillä toinen emo oli yhä kolossa niiden kanssa. Sitten alkoikin sataa ja ainakin itselleni lepo oli tarpeen. Aika haipakkaa oli tullut mentyä aika pitkään.

Mutta seuraavana yönä olimme taas koluamassa uusia yölaulajapaikkoja. Havainnot jäivät kuitenkin lukuisiin ruisrääkkiin ja viitakerttusiin sekä pariin luhtakerttuseen ym. Päivästaijilla patotielläkään ei näkynyt kuhankeittäjää, 10 nuolihaukkaa ja yhä vain paikalla surissutta ruokosirkkalintua kummempaa – paras lintuaika alkoi olla auttamattomasti ohi.

Niinpä Juhannuksen muut mainittavat tapahtumat olivat parin saaresta nyt rantautuneen meriharakan poikasen kihlaaminen ja yllättäen pihassamme piipahtaneet 6 muuta meriharakkaa. Ja 23.6. oli taas vaihteeksi SSP, jonka saldoa olivat käpytikka, 2k ruokokerttusta, 2k pensaskerttua, 2k lehtokerttua, pajulintu, 2 sini- ja 7 talitiaista sekä 2 pajusirkkua. Illalla Tarvaslammella juoksulenkillä näkyi koppelo ja yöllä kävin pointsaamassa Siikalahtivuodariksi viitasirkkalinnun.

Kesäkuun viimeisellä viikolla lintumaailma oli hiljentynyt entisestään. Pikainen yökierros 26.6. osoitti, että ruokosirkkalintu oli hiljentynyt tai vaihtanut paikkaa ja vain yksi heinäkurppa äänteli kertaalleen. Eikä pikkukultarintaakaan enää meidän havaintomme jälkeen ollut kukaan kuullut. Vielä kuitenkin siihen saakka kunnes hepokatit valtaavat äänimaailman, on öisin mahdollista löytää jotain uutta. Viikon kohokohta olikin kylällä näkynyt varpusperhe – viimeinen pari siis yhä vain sinnittelee.

Viikonlopun vietto aloitettiin bongauksella, kun perjantaina 28.6. ajelimme Hannan ja tämän siskon Elissan kanssa Loviisaan. Pernajan Särklaxissa oli peltotulva, jolla oli jonkin verran kahlaajia ja aika hankalassa valossa ja pahassa väreilyssä saimme hakea niiden joukosta keltajalkavikloa aika kauan, ennen kuin saimme sen kunnolla näkyviin ja määritettyä. Parille muulle paikalla käyneelle kelpasi pinnaksi nukkuva valkoviklokin – kunhan vain linnulla oli keltaiset jalat (lätäköllä oli aika monta keltajalkaista liroakin).

29.6. staijailimme Siikalahdella muutaman tunnin mutta haarahaukkaa kummempaa ei näkynyt. Ja kuun viimeisenä päivänä teimme Valosen Artun kanssa ihan kunnon venekierroksen Kurhonselälle ja Kirkkoselälle ja pyrimme kartoittamaan lokkeja ja muita pesijöitä. Selkälokkeja ei enää montaa paria valitettavasti Simpelejärvestä löydy. Ja varmistus saatiin siihenkin, ettei merimetso ainakaan vielä pesi järvellä. Veneretken jälkeen kävimme vielä pikaisesti tarkistamassa Rautjärven Simpeleen Kokkolanjoen kahden virtavästäräkkiparin pesimätilanteen ja loppupäivä menikin lepäillessä.

J.A.

Perjantaina 31.5. lähdin työpäivän päätteeksi ajamaan pitkää siirtymää Luotoon, jossa vuoriuunilintu oli yhä ollut aktiivisesti laulamassa. Ajo oli pitkä, mutta en turhia pysähdellyt ja lopulta parkkeerasin autoni pienelle levikkeelle Luodon Eugmon Fränsvikenissä. Vaikka pajulinnut ja hernekerttu lauloivat helteisessä illassa yllättävänkin aktiivisesti, jouduin odottelemaan jonkin aikaa ennen kuin vuoriuunilintu suvaitsi alkaa laulaa. Äänittelin alkuun lintua tovin ja kohta löysin linnun näkyville eräästä koivun latvuksesta ja lintuhan näyttäytyi lopulta oikein mainiosti ja sain siitä hyviä kuviakin. Lintu äänteli välillä varsin aktiivisestikin lajityypillistä kutsuääntään, joten olin oikein tyytyväinen illan antiin.

Tapasin vuoriuunilintupaikalla paikallisen harrastelijan, joka tiesi kertoa, että pari viikkoa aiemmin Luodossa olleesta tummajunkosta olisi parikin tuoretta havaintoa Kokkolan puolelta. Viimeisen havainnon paikasta ei ollut tietoa, mutta hän kertoi minulle suurin piirtein alueen, jossa lintu olisi Merlin Appin mukaan laulanut muutamaa päivää aiemmin.

Ilta oli jo pitkällä, joten päätin lopulta ajella Kokkolaan, jossa haeskelin epätoivoisesti junkkoa parin tunnin ajan. Sitten ajelin Harrbådanin niemen kärkeen, jossa yritin nukkua hetken huonolla menestyksellä ja kun aurinko oli noussut, päätin ajella taas Luotoon kuittaamaan vuoriuunilinnun kesäkuupinnaksikin.

Sitten ajelin vielä uudemman kerran ristiin rastiin Kokkolaa välillä kuuntelemaan pysähdellen, mutten löytänyt kuin pari hieman junkkomaisesti laulanutta hernekerttua. Lopulta palailin Harrbådanin suuntaan ja kurvasin ensin Elban parkkipaikkaan, josta kävelin ensin läheiselle lintulavalle, josta näin pari ristisorsaa ja sitten pitemmän matkan Rummelön lintutornille, jolle pääsy oli kunnostustöiden takia puomilla estetty. Kun pitkikset kuitenkin näyttivät valmiilta, päätin kivuta puomin yli ja jatkoin tornille, jonne pääsikin oikein mainiosti. Matkalla kuulin luhtakanan ja hieman ennen tornia näin viirupöllön. Tornilta näkyi pari jänkäsirriäistä.

Sitten palailin autolle ja suunnittelin jo nukkumaan käymistä, olinhan valvonut jo lähes vuorokauden ja ajanut aika monta sataa kilometriä, mutta päätin kuitenkin kävellä vielä Harrbådanin niemeen katsomaan, löytyisikö sieltäkin jotain mielenkiintoista. Löysinkin pian kaukaa vastavalosta tyllejä, pari pikkutylliä sekä juhlapukuisen isosirrin ja kohta aivan rantaviivasta myös toisen sirrin, josta minulle tuli heti mieleen palsasirri. Linnulla oli oikein räikeän tumma kaula ja jalat näkyivät keltaisina kiviä vasten. Lintu oli kuitenkin osin kivien takana, joten en sen koosta saanut oikein mitään tolkkua. Selkäpuoli näytti hyvin kuviottomalta ja siten aika lapinsirrimäiseltä. Lintu oli tosiaan koko ajan kaukana ja vastavalossa. Päätin hieman kääntää putkeani, josko saisin hieman kokovertailua isosirriin tai tylleihin ja kohta löysinkin pari tylliä mutta ne olivat vähän turhan kaukana sirristä. Kun käänsin putkeni takaisin sirripaikalle, ei sitä yhtäkkiä löytynytkään enää mistään. Yritin kävellä laitumen aidanviertä hieman lähemmäksi kahlaajia mutta löysin enää vain pelkästään isosirrin rannasta. Aidan yli en uskaltanut lähteä laitumelle. Kun sirriä ei enää löytynyt totesin sen voineen olla periaatteessa likainen lapinsirrikin.

Paikalle saapui lähes piakkoin muitakin orneja ja he eivät yllättäen löytäneet rannasta enää ainoatakaan pikkukahlaajaa. Itse suuntasin nukkumaan ja herättyäni oli rantaan saapumassa tuttujakin orneja, jotka eivät hekään löytäneet paikalta ainoatakaan pikkukahluria. Mutta kuinka ollakaan illallahan juuri tästä samaisesta paikasta löytyi palsasirri…

Päätin jättää Kokkolan ja lähdin ajelemaan taas pienempiä teitä Suomen poikki. Kurvasin tunnin ajon jälkeen Evijärven Särkijärvelle, jossa käppäilin tolkuttoman kuumassa ja paahtavassa kelissä pientä polkua järven rantaan, josta jatkoin pitkoksia pitkin ja parin sillan yli keskelle järveä, josta pääsi katsomaan hyvin rehevällä järvellä lennelleitä lokkeja sekä paikalla pesiviä mustatiiroja.

Kuvailin mustatiiroja jonkin aikaa ja törmäsin paikalla taas tuttuihinkin. Paikalla näkyi myös mustakurkku-uikku. Lopulta kävelin hikimärkänä takaisin autolle ja lähdin ajelemaan kotia kohti. Ajoin nyt Jyväskylän kautta, jossa en kuitenkaan viitsinyt lopulta pysähtyä lainkaan, sillä porukkaa oli joka paikassa aivan tolkuttomasti. Niinpä ajelin illaksi kotiin ja olipahan ollutkin taas pitkä ja väsyttävä mutta onneksi onnistunut bongausreissu!

J.A.

15.5. Valosen Arttu aloitti rarien löytämisen mutta itselläni ei pussitiaisbongaus Koitsanlahdessa onnistunut, mutta ohessa kuului lehtokerttu ja käenpiika sekä näkyi pökkelössä hautonut viirupöllö.

16.5. kotipihassa lauloi heti aamusta kuhankeittäjä ja lyhyen aamuretken päätteeksi kurvasin patotielle ja Arttu oli juuri sopivasti löytänyt laulavan ruokosirkkalinnun. Havainto siis ihan spontaani minullekin, vaikka lintu kuului niin huonosti, että tuskin olisin itse sitä edes huomannut.

Ruokatunnilla kuulin ensin Tiviällä kultarinnan ja sitten patotiellä meidät yllätti ylitsemme muuttanut todella myöhäinen 2kv maakotka. Pikkulepinkäisnaaras näyttäytyi vuodenpinnaksi.

17.5. näin heti aamusta Punnolan pelloilla pari lyhytnokkahanhea. Ruokatunnilla Siikalahti tarjosi pari haarahaukkaa sekä saman tutun jo puoli kuuta paikalla olleen sinirinnan. Iltapäivällä suuntasimme Saarelle, jossa Akonpohjassa näkyi tylli ja punajalkaviklo, Kanavalammella 6 lapinsirriä, mustaviklo ja suopöllö, Jyrkilässä ampuhaukka ja päädyimme lopettamaan retken Pohjanrantaan. Seuloimme tarkkaan koko aluetta ja löysimme 2 pikkutylliä, 3 tylliä, mukavat 80 suokukkoa, lapinsirrin ja 2 punajalkavikloa, kunnes viimeistä mutelikkoa tarkistaessani huomioni kiinnittyi oudon näköiseen kahlaajaa, jota en heti tunnistanut. Kohta sen viereen käveli ensin liro ja sitten suokukko, jolloin määritys alkoi olla selvä ja varmistui viimeistään, kun lintu kääntyi ensimmäistä kertaa suoraan kohti ja rinnan kuvioitus näkyi paremmin – Parikkalan kautta aikain ensimmäinen palsasirri!

Jonkin aikaa palsasirristä huonoja kuvia otettuamme nousi järveltä hanhia lentoon, joita kahlaajat ilmeisesti säikähtivät ja lensivät kaikki pieneen ryteikköiseen saareen eikä palsasirriä enää näkynyt. Lopulta päätimme lähteä kotia kohti ja myöhemmin paikalle saapunut bongari näki, kuinka lirot ja osa suokukoista oli noussut korkealle taivaalle ja lähtenyt kohti pohjoista. Ehkä palsasirrikin lähti tässä porukassa, koska sitä ei enää nähty.

Illalla kävimme laittamassa SSP-rengastuspaikkamme kuntoon havaiten ohessa pari meriharakkaa.

18.5. herätys oli epäinhimillisen aikaisin ja verkot olivat pyynnissä auringon noustessa. Kuuden tunnin pyynti oli tutun hiljainen ja renkaan saivat vain 4 pensaskerttua, 5 pajulintua ja 2 pajusirkkua sekä lisäksi yksi pajusirkku kontrolloitiin. Ohessa havaitsimme pikkutyllin ja lapinsirrin, kunnes klo 9:30 Hanna äkkäsi suoraan päältämme petolinnun, jonka hän tunnisti saman tien kiikareilla sitä katsottuaan. Hanna totesikin aika vakavana, että katso tuota petolintua ja heti sen kiikareihin saatuani tajusin itsekin katsovani vaalean muodon pikkukotkaa!

Lintu oli juuri lopettamassa viimeistä kaarrostaan ja lähti liukumaan kohti pohjoista. Ehdimme katsoa lintua huolellisesti ja ehdinpä kahlata katsomaan sitä kuivemmassa kohdassa valmiiksi pystyssä olleella kaukoputkellanikin, ennen kuin se liukui sinitaivaalla kirkkaasti loimottaneen auringon kiloon. Tällöin kiiruhdimme molemmat kaivamaan kamerat repuistamme, jotta voisimme kuvata kotkaa sen tullessa auringonkilon toiselta puolelta taas esiin. Mutta sepä ei koskaan tullutkaan enää esiin! Lintu oli joko lähtenyt syöksyyn tai sitten jäänyt ottamaan korkeutta juuri auringon kilon kohdalle ennen liitoon lähtemistään. Olisimme takuulla sen löytäneet, jos se olisi tullut olettamaamme reittiä, sillä se oli kuitenkin näkynyt paljain silminkin. Mutta eipä kuvien saamattomuus pahemmin harmittanut, sillä olimme kuitenkin nähneet kerrankin kunnon rarikotkan Parikkalassa!

Päiväunien jälkeen suuntasimme taas Saarelle, jossa Akonpohjan tulvilla näkyi 2 pikkutylliä, mustapyrstökuiri ja 5 lapinsirriä ja sitten havahduimme tutun kuuloiseen huminaan, jonka tunnistimme heti kyhmyjoutsenen siipien ääneksi. Kohta metsikön takaa lensikin esiin vanha kyhmyjoutsen, joka lensi peltojen yli ja jatkoi kohti koillista. Laji ei ole edes joka vuotinen Parikkalassa.

Kanavalammella näimme pari mustapyrstökuiria ja 4 lapinsirriä ja Pohjanrannassakin vielä 2 pikkutylliä. Siikalahdella kävimme vielä ihastelemassa sinirintaa ja ruokosirkkalinnun pirinää ja Punnolassa näkyi taas pari lyhytnokkahanhea.

19.5. suuntasimme heti aamusta Pohjanrantaan staijille, mutta valitettavasti luvatut sateet oli taas peruttu eikä kahlaajia juuri näkynyt. Heinätavi, pari uiveloa, 2 mehiläishaukkaa, merikotka, sinisuohaukka, 8 lapinsirriä ja punavarpunen havaittiin. Lisäksi Ansunmäessä näkyi ampuhaukka. Siirryimme päivästaijille patotielle, jossa näkyi 3 mehiläishaukkaa, haarahaukka, merikotka, pikkukuovi, 4 tervapääskyä ym.

Illalla Luodosta löytyi Suomen ensimmäinen tummajunkko mutta tietysti sunnuntaina. Itselläni ei ole mitään mahdollisuuksia kaukobongauksiin viikolla, joten ei auttanut kuin toivoa, että lintu pysyisi paikalla pitempään, mikä ei tällä kertaa totutunut. Tämä ei kuitenkaan pahemmin jaksanut minua harmittaa, sillä viime aikoina oli mennyt aika hyvin niin bongaus- kuin sponderintamallakin.

Viikolla mainittavampia havaintoja olivat rytikerttunen Helenansaaressa, enimmillään 9 lapinsirriä, pikkutylli, pikkukuovi ja lampiviklo Pohjanrannassa, muutama pikkusieppo Soininmäessä sekä Siikalahdella useamman kerran näkyneet merihanhi- ja punajalkaviklo- ja haarahaukkaparit, viitakerttunen, pari muuttavaa merikihua, lapinsirri sekä samat tutut ruokosirkkalintu ja sinirinta. Moskuunniemestä vuodariksi hoitui ruisrääkkä ja Muttelinmäessä näkyi harmaasieppo. Kävimmepä rengastamassa pöntössämme pesineen viirupöllön kolme potraa poikastakin.

24.5. vuorokauden juuri vaihduttua kävin bongaamassa Hannan aiemmin löytämän viitasirkkalinnun Koitsanlahdessa. Koska minua ei juuri väsyttänyt jatkoin tarkistamaan, että heinäkurpat olivat saapuneet yhdelle vakiopaikoistaan ja hoidin vuodariksi vielä kehrääjänkin. Ruisrääkkiä ja suopöllö sekä tuttu ruokosirkkalintu kuuluivat myös ennen kuin jatkoin nukkumaan.

Perjantain ja lauantain aikana teimme Saarella vesilintulaskennat, jotka eivät tuottaneet mitään kovinkaan ihmeellistä, jokunen pikkutylli, tylli ja lapinsirri sekä taas yksittäinen pikkukuovi. Perjantaina Tarassiinlahden vähät linnut laskettuamme löysin taivaalta muuttavan jalohaukan, joka koukkaili koko ajan hyönteisiä itää kohti matkatessaan. Onneksi haukka lensi sen verran läheltä, että saimme sen määritettyä naaras punajalkahaukaksi. Laskennan jälkeen Parikkalaa kohti ajaessamme, näimme Akanpellolla vauhdista taas jalohaukan, joka näytti lupaavalta. Stoppasimme parkkiin ja pellolta löytyi jopa kaksi naaras punajalkahaukkaa päiväkorentojahdista! Haukkoja kuvatessamme ylitsemme muutti 29 pilkkasiipeä mukanaan myös lapasotkapari.

Lauantain laskennassa näkyi Kanavalammella harmaasorsapari ja ylitsemme muuttanut valkoposki- ja sepelhanhien sekaparvi, jossa näkyi todennäköinen hrota-sepelhanhi, mutta ei aivan tarpeeksi hyvin. Pohjanrannassa näkyi 4 lapinsirriä ja jänkäsirriäinen ja Akonpohjassa 2/1 heinätavia. Päivän paras havainto oli ehkä kuitenkin Pohjasuolta löytynyt varpuspari – tulipa laji nähtyä vielä tänäkin vuonna Parikkalassa.

26.5. oli taas SSP ja saaliiksi saimme 2 västäräkkiä, punakylkirastaan, 2 ruokokerttusta, viitakerttusen, herne-, pensas- ja lehtokertun, 2 pajulintua sekä pajusirkkukontrollin. Ohessa ei havaittu tylliä, pikkutylliä ja lapinsirriä kummempaa. Ja tietysti taas sunnuntai-iltana rysähti samaisesta Luodon kunnasta, josta oli löytynyt vuoriuunilintu. Ei taaskaan auttanut kuin toivoa, että lintu pysyisi paikalla pitempään. Olisihan se taas mukava päästä välillä bongaamaankin kaikkien näiden spondehavaintojen jälkeen…

27.5. näkyi metsäkierroksella metso ja lyhyellä yöretkellä havaittiin luhtahuitti, heinäkurppia, kehrääjiä, ruisrääkkiä, viitakerttusia sekä suopöllö. Myös 230 sepelhanhen parvi muutti ylitsemme.

8.5. Siikalahdella lauloi yhä vain sama jo lähes kuukauden paikalla viihtynyt sinirinta ja rytikerttunenkin lauloi hetken aivan patotien vieressä. Ja samoissa puskissa lauloi seuraavana aamuna luhtakerttunen, josta sain 200. Parikkala-vuodarini ennätysaikaisin. Ruokatunnilla näkyi taas haarahaukka ja illan saunalenkillä näkyi Tarvaslammella tutun pesäkolon suuaukolla tuijotellut helmipöllönuorukainen.

30.5. ruokatunnilla varmistelin punajalkavikloparin pysyneen yhä reviirillään Siikalahdella ja illemmalla pikaisella Saaren kierroksella näkyi Pohjanrannassakin punkkuviklopari ja tundrahanhipari, jopa113 töyhtöhyyppää mukana jo ensimmäiset poikasetkin. Sitten löysimme aivan uudelta paikalta soidintaneen heinäkurpan, joka lennähti hienosti kuvattavaksemmekin. Akonpohjassa tulvalla oli vielä mustapyrstökuiri. Illalla tarkistimme vielä luonnon pesissä pesineiden helmipöllön ja viirupöllön pesissä olevan molemmissa ainakin vielä yksi poikanen pesästä kurkkimassa.

J.A.

1.5. Vappuna aamulla ei Siikalahdella ollut liikenteessä juuri muita kuin urpiaisia. Sinirinta lauloi täysillä ja muuttohaukkakin näkyi, mutta aika pian otimme suunnan Saarelle, jossa teimme vesilintulaskennan. Harmaasorsia näkyi Akonpohjassa 2 koirasta ja niin Kanavalammella kuin Tarassiinlahdellakin pariskunnat. Mutta vaikka lintuja oli oikein mukavasti, olivat havainnot muuten varsin tavanomaisia. Mustapääkertusta tuli vuodari Hiekkaniemessä ja Pohjanrannassa näkyi naaras arosuohaukka, muuttohaukka sekä pari meriharakkaa.

Veljeni Pirkka saapui taas tuttuun tapaan Tornien Taistoon mutta nyt hän saapui jo Vappua vastaisena yönä ja olin itsekin ottanut pari päivää vapaata töistä eli tiedossa oli kovaa retkeilyä useampanakin päivänä. Vielä puolen yön molemmin puolin kävimme Siikalahdella kuuntelemassa yön ääniä, joista mukavampina kuuluivat samainen sinirinta sekä luhtahuitti.

2.5. aloitimme synttäriretkeni Siikalahden patotiellä, jossa ei kuitenkaan näkynyt mitään ihmeempää – toki Lapista talven keskeltä saapuneelle Pirkalle ropisi vuodareita. Nuolihaukka sentään näkyi vuodariksi itsellenikin. Sitten suuntasimme Saarelle ja matkalla kävimme pointsaamassa helmipöllön ja pähkinänakkelin sekä tarkistimme, että mustakurkku-uikku oli palannut Valkialammelle. Saaren kierros alkoi hiljaisesti mutta Kanavalammella alkoi tapahtua, kun näimme pikkujoutsenia, mustapyrstökuirin ja heinätavin sekä löysimme hanhiparvesta punakaulahanhen. Suurenjärvenlietteellä homma jatkuin mukavasti, kun löysimme pari punakaulahanhea ja mustapyrstökuiria lisää sekä lampiviklon. Ollessamme sopivasti lopettelemassa Saaren kierrosta tuli tieto, että aiemmin löytämäni tiibetinhanhi oli nyt löytynyt Kinnarsalmesta ja kohta olimme tätä ihastelemassa. Illaksi jatkoimme vielä Siikalahden lintutornille, jossa pienen odottelun jälkeen näkyi paikalla jo kauemmin oleillut amerikanhaapana. Ei siis ollenkaan hassumpi synttäriretki!

3.5. Siikalahdella näkyi aamulla heinätavi ja merikotka ja peltokierroksella näimme niin Kontiolammella kuin Kolmikannankankaalla arosuohaukan. Ehdimme vielä Lahdensuon tuntumaan, jossa kaarteli taivaalla merikotka suopöllön kanssa, ennen kuin sain viestin, että Lappeenrannan ja Imatran rajamaastossa oli kuvattu joku outo tasku. Sain linnusta kuvia mutten oikein tiennyt, mistä lajista oli kyse. Laitoin kuvia ihmeteltäväksi laajemmaltikin ja lähdimme ajamaan kohti Lappeenrantaa, vaikkemme vielä tienneet edes linnun tarkkaa sijaintia. Lopulta saimme osoitteen, jonka laitoimme navigaattoriin. Perille päästyämme oli määritys kallistunut 2kv sepeltaskuun ja kun saimme karttapaikan kohdille Lintutiedotukseen aloimme etsiä lintua, jota ei ollut nähty noin tuntiin eikä paikalla ollut ketään sitä hakemassa. Alkuun emme löytäneet pellolta mitään mutta lopulta Pirkka näki aivan tolkuttoman kaukana peltojen perällä jotain taskumaisia vilahtelijoita. Kävelimme paikalle ja löysimme alkuun 4 pensastaskua mutta kohta näimme niiden seurassa myös etsimämme sepeltaskun. Aurinko oli juuri sateen jälkeen alkanut paistaa ja ehdin ottaa linnusta muutamia kuvia, ennen kuin koko taskuporukka nousi läheisten kuusten latvoihin ja katosi. Ilmeisesti ne lähtivät parvena muutolle?

Paluumatkalla pointsasimme Rautjärven Simpeleen Ritakoskelta laulavan virtavästäräkin sekä räystäspääskyt ja pienen huilin jälkeen olimme taas suuntaamassa Saarelle käytyämme ensin varmistamassa, että pikkutyllipari oli parannut Kukonkannan raviradalle.

Akonpohjassa näkyi mustakurkku-uikku, 4 pikkujoutsenta ja 3 harmaasorsaa, Pohjanrannassa pikkutylli, Jyrkilässä 5 pikkukuovia, Suurenjärvenlietteellä harmaapäätikka, palokärki ja lapinsirkku ja Tarnalassa sinisuohaukka muttei mitään sen kummempaa.

4.5. oli vuorossa Tornien Taisto. Könysimme kauheissa toppavarusteissa lintutornille jo hyvissä ajoin ja klo 4:56 löysin amerikanhaapanan kellumasta vakiopaikastaan ruovikon reunasta. Pidimme lintua hallinnassa tuijottaen samalla kelloa ja kun kello löi viisi vilahti amerikanhaapana haapanarouvansa kanssa ruovikkoon. Onneksi kaksi meistä vielä näki linnun ainakin parin sekunnin ajan vielä kisan alettua ja saimme taiston käyntiin parhaalla mahdollisella lajilla. Ja tämän koommin amerikanhaapanaa ei sitten näkynyt koko päivänä – eikä sitä ole näkynyt muutenkaan enää tämän jälkeen, mutta eipä ole tainnut kauheasti olla yritystäkään.

Alkuun oli todella kylmä ja satoi välillä vettäkin, mutta tietysti lajilistamme kasvoi tavallisilla lajeilla. Kun keli vihdoin parin tunnin jälkeen parani ja alkoi lämmitä, jatkui lajien tulo tasaisesti mutta mitään ihmeellistä fiilistä ei kuitenkaan ollut, että kisa olisi mennyt mitenkään erityisen hyvin. Kun Soikkelin Miika laski jossain vaiheessa, että meillä oli kuin olikin jo 85 lajia kasassa ja alkaa oli vielä useampi tunti, alkoi jopa uusi ennätystulos tuntua realistiselta. Emme kuitenkaan olleet nähneet mitään kovinkaan kummoista ja tavallisiakin lajeja puuttui roppakaupalla.

Keikutellen tullut kevät oli aiheuttanut sen, että maastossa oli vielä jonkin verran aikaisia muuttajia ja nyt vihdoin lämmennyt keli oli tuomassa myös jo hyönteissyöjiä, joten lajimahdollisuuksia oli yllin kyllin. Aamua ilahduttivatkin mm. vuodariksi tulleet käki ja ruokokerttunen, mustalintuparvi, harmaasorsa, nuoli- ja ampuhaukka, pikkukuoveja jne.

Päivän lämmettyä odotuslistalla oli vaikka mitä ja näimmekin mm. tukkakoskelon, sini- ja arosuohaukan, pari piekanaa, haarahaukan, punajalkaviklon, mustapyrstökuirin, yllättävän aikaisen tervapääskyn, tilhiparven ym. mutta sitten touhu taas hiljeni. Onneksi vielä klo 12:40 ylitsemme lensi hemppo äännellen mutta sen koommin ei taivaalle enää noussut merikotkaa tai näkynyt törmäpääskyä, vasetia, hapätiä tai muutakaan toivomaamme.

Laskimme lajisummamme ja pettymykseksemme tulos näytti 99 lajia eli samaa kuin vanha ennätyksemme. Onneksi kuitenkin huomasimme haarahaukan unohtuneen listalta ja saimme kuin saimmekin pitkään tavoittelemamme 100 lajia täyteen! Samaan tulokseen ylsi Parikkalassa myös Saaren Pohjanrannan torni ja näin olimme ensimmäiset sisämaatornit koskaan tässä lukemassa.

Huilittuamme tovin suuntasimme iltaretkelle taas Saarelle, jossa Kanavalammella näkyi 3 pikkujoutsenta, heinätavi ja mustapyrstökuiri muttei muuta kummempaa. Hanna jäi yöksi taas kojuilemaan. Illalla kävimme vielä Siikalahdella, jossa parkkipaikan yllä soidinsi jänkäkurppa.

5.5. Siikalahden aamuvisiitti ei tuottanut kummempia ja suuntasimmekin taas Saarelle. Sieltäkään ei kummempia irronnut, joten Pirkka lähti pitkälle kotimatkalleen. Hannan kanssa kävimme vielä Pohjanrannassa, jossa näkyi pikkutylli ja tilhiparvi ja sitten bongasimme Särkisalmelta Laarin Merjan ruokinnalta nokkavarpusen.

Alkuviikosta olin aika väsynyt ja retkeilin aika lyhyesti ruokatunneilla. Havainnot jäivät haarahaukkaan Siikalahdella ja meriharakkapariin Kangaskylässä.

8.5. illalla junailin Lappeenrantaan, jossa hyppäsin Esa-Matti Lampisen kyytiin ja pikkuporukalla suuntasimme kohti Poria. Aamuyöllä olimme perillä ja Tikkulan ABC:lla aikaa kuluttaessa kuulimme vuodariksi satakielen.

Ani varhain suuntasimme Enäjärvelle ja kuinka ollakaan nokisorsa kellui keskellä järveä sinisorsan kanssa. Pienen odottelun jälkeen se heräsi ja uiskenteli hetken vastarannan tuntumassa ennen kuin ui kaislikkoon piiloon. Kuulimme paikalla myös luhtahuitin.

Jatkoimme Kaarluotoon, jossa venevalkamaa kävellessämme kuulimme pari sinirintaa ja rytikerttusen. Kohta Alatalon Miika nyppäsi suokukkoparvien seasta etsimämme tundrakurppelon. Suokukkoja nousi koko ajan taivaalle suuria parvia ja lopulta kurppelokin katosi yhden parven mukana. Onneksi se kuitenkin tovia myöhemmin oli palannut yksin takaisin ja löytyi paljon lähempää ja pääsimme ottamaan siitä kuviakin.

Kävimme Porissa vielä Yyterin surffirannalla pointsaamassa pari pikkutiiraa ja näimme myös 58 punakuiria ja pari ristisorsaa. Sitten lähdimme sitten ajamaan rannikkoa pitkin kohti etelää. Rauman Unajan kohdalla tien yli lensi jalohaikara.

Mynämäellä kurvasimme Mietoistenlahdelle, jossa emme olleet aiemmin käyneet. Harmaasorsa, ristisorsapari, muutama lapasotka ja punakuiri sekä pikkusieppo havaittiin lyhyellä käynnillä. Sitten matka jatkui ja Maskun Hirvijoella huomasin vauhdista siron näköisen suohaukan. Valitettavasti lintu lensi saman tien kauemmaksi pellon perälle ja päätimme ottaa linnusta paljon kuvia, sillä määritys ei tahtonut muuten onnistua. Vasta kotona lintu varmistui kuvista vanhaksi niittysuohaukkanaaraaksi.

Salossa piipahdimme Helenankadulla hoitamassa turkinkyyhkyn ja sitten suuntasimme Omenojärvelle, josta pienellä hakemisella löytyi siellä jo kolmatta kesää viihtyvä ruskosotka. Kävimme vielä Aneriojärvelläkin, mutta hanhimassat olivat turhan huonossa valossa tarkemmin seulottavaksi. Helsingin Vuosaaresta pointsasimme vielä liejukanan ja Haminan Lupinlahdella näimme mm. 22 räyskää ennen kuin olimme taas Lappeenrannassa, josta junailin kotiin. Valvomista oli takana yli 40 tuntia mutta Helatorstain lomapäivä oli tullut käytettyä varsin hyvin!

10.5. suuntasimme iltapäivällä Pohjanrantaan, josta bongasimme Valosen Artun ja kumppaneiden löytämän tundrakurmitsan ja teimme paikalla vesilintulaskennan. Paluumatkalla bongasimme vielä Savikummusta sepelrastaan, joka lauloi eräässä puussa kovasta tuulesta huolimatta.

11.5. suuntasimme taas Saarelle ja matkalla Kinnarsalmesta löytyi sepelhanhi. Pohjanrannassa, tundrakurmitsa oli yhä paikalla ja näimme myös pikkutyllin, mustapyrstökuirin ja punajalkaviklon. 6-tien varresta bongasimme Koivulan Matin löytämät pari punakaulahanhea ja Pohjasuolle siirryttyämme löysimme sieltäkin yhden punakaulan.

Sitten teimme laskennan Kanavalammella, jossa näkyi mm. 37 musta- ja 5 punajalkavikloa. Matikaisennurkassa näimme naaras sinisuohaukan ja Mikkolanniemessä taivaalla kaarteli haarahaukka. Suurenjärvenlietteeltä löysimme lampiviklon ja kävimme sitten vielä laskemassa Nivalahdenkin ennen kuin jätin Hannan taas kojuilemaan. Pohjanrannassa näkyi vaihteeksi punakaulahanhi, joka lie sama, jonka olimme nähneet Pohjasuolla. Akonpohjan tulvilla näin vielä pari tylliä, mustapyrstökuirin ja 5 punajalkavikloa. Kotimatkalla kurvasin vielä Lääviensuolle, josta löysin lyhytnokkahanhen ja illalla innostuin vielä Siikalahden tornille, jossa näkyi 4 harmaasorsaa, heinätavipari sekä jopa 205 tukkasotkaa muttei amerikanhaapanaa.

12.5. Moskuunniemessä lauloi sirittäjä ja sitten suuntasin tekemään laskentamme loppuun Akonpohjaan ja Tarassinlahdelle. Akonpohjassa näkyi haarahaukka, mustakurkku-uikku sekä punasotka ja Tarassiilla harmaasorsa ja – tarviitseeko tätä edes sanoa – haarahaukka.

13.5. Siikalahdella muutti 8 lapasotkaa ja mustapyrstökuiri ja yhä vain sama sinirinta lauloi täysillä. Ja 14.5. vihdoin lämmenneen kelin takia maisema alkoi jo vähän vihertää ja niinpä kuulin Siikalahdella satakielen, sirittäjän, ruokokerttusen ja pensaskerttuja. Työpäivän jälkeen hyppäsin Artun kyytiin ja poimittuamme Laarin Merjan kyytiin Särkisalmelta jatkui matkamme aina Kuopion Juankosken Vuotjärvelle saakka, josta bongasimme Suomen ensimmäisen pinnakelpoisen eskimohanhen.

Tämä Koillis-Kanadan Nunavutissa rengastettu yksilö oli Eurooppaan eksyttyään seikkaillut edellissyksystä alkaen Norjassa, Tanskassa, Belgiassa, Hollannissa, Saksassa, Ruotsissa ja Virossa. Ja Suomessa oli kieli pitkänä odotettu linnun saapuvan renkaattoman ja näin alkuperältään tuntemattoman (eskimohanhiahan on tähän yksilöön asti pidetty todennäköisesti tarhoista karanneina) lajikumppaninsa kanssa jatkavan matkaansa Suomeen. Itsekin olin seulonut hanhia ainakin vähän normaalia tarkemmin, mikä ehkä on luettavissa yllä, vaikka kaikki hanheni olinkin löytänyt ottamatta kaukoputkea esiin… Mutta suomalaisornien maailma mureni, kun eskimohanhet löytyivätkin taas 9.5. Norjasta. Oliko hanhi päättänyt lähteä takaisin Kanadaan?

Mutta sitten 12.5. Juha Väätäinen löysi Kuopion Juankoskelta eskimohanhen. Seuraavana iltana tällä todettiin rengas ja 13.5. aamulla linnusta saatiin ensin sellaisia kuvia, joista sen siipikuviot näyttivät lupaavilta ja myöhemmin väärin päin jalassa olleesta renkaastakin saatiin kuvia ja lintu lintu voitiin yksilöityä samaksi harhailijaksi numero 2127-23516!

Lintu oli aika kaukana olleessa valkoposkihanhiparvessa, mutta näimme toki linnun ihan kohtuullisesti. Jopa rengas näkyi hetkittäin. Paluumatkalla söimme Kaavilta yllättäen löytyneessä thaimaalaisessa ravintolassa ja näimme Joensuun Pyhäselän Reijolassa vauhdista lähialueella päivemmällä havaitun tiibetinhanhen, josta piti pysähtyä ottamaan kuviakin.

Vielä viikkoa aiemmin olin miettinyt saisinko tänä vuonna lainkaan elistä eli elämälle uutta lintulajia, mutta nyt niitä oli tullut viikossa kaksi – nokisorsa ja eskimohanhi. Josko seuraavaksi olisi vuorossa jotain itselöydettyä – sitä sopii toivoa…

J.A.

15.4. oli kevät saapunut Parikkalaankin – hitaasti ja epävarmasti tosin. Särkisalmella näkyi jo silkkiuikkuja, uiveloita ja tukkasotka ja Siikalahdella oli jo parisen tuhatta hanhea, pääasiassa tundra- ja tundramatsähanhia mutta jo parisataa valkoposkeakin. Ruskosuohaukkoja oli jo kuusi, sääksiä kolme ja sinisuohaukkakin näkyi. Jouhisorsia näkyi 22 linnun parvi ja pari valkovikloa näkyi läheisellä tulvapellolla ja pari piekanaakin näkyi pelloilla. Paras havainto oli kuitenkin toiselta tulvalta löytynyt jo parina aiempana päivänä lähistöllä liikkunut ristisorsa.

16.4. näkyi parisalmella pari merimetsoa ja lahdella punasotka ja lapasorsia ym. Illalla kuitenkin pamahti, kun Terävän Minnalta soitteli, että hän oli nähnyt paria tuntia aiemmin lahdella sorsan, joka voisi olla amerikanhaapana. Kohta puhelimeen kilahti kuvakin varsin selvästä amerikanhaapanasta! Aurinko oli jo laskemassa, kun singahdimme patotielle, mutta näimme enää 5 pikkujoutsenta ja kuulimme useita luhtakanoja sekä näimme isohkon haapanaparven lähtevän pohjoispäähän yöymään.

17.4. olin yksin etsimässä amerikanhaapanaa ja ehdin jo käydä patotiellä, Kasinniemen tornilla ja päätornilla ja olin jo suuntaamassa pohjoispäähän, kun päätin vielä stopata Kasinniemen tornilla. Ja kuinka ollakaan sieltähän se tulvarannalta löytyi! Amerikanhaapana oli 250. Siikalahtipinnani!

Amerikanhaapana näyttäytyi aamulla saman tien paikalle singahtaneille mutta oli sitten taas kateissa. Parilla visiitillä lahdelle näin vielä merihanhen, mustakurkku-uikun, pari merikotkaa, ampuhaukan, mustapyrstökuirin, punajalkaviklon, valkoselkätikan, peukaloisen sekä lähipelloilla suopöllön. Särkisalmelle oli saapunut ensimmäinen kuikka.

18.4. salmelle oli saapunut jo 23 silkkiuikkua ja lahdella näkyi mm. 16 pulmusta. Teimme iltapäivällä saaren kierroksenkin mutta havainnot jäivät pariin punajalkavikloon ja hemppoon ym.

19.4. satoi taas vaihteeksi lunta ja oli tolkuttoman kylmä! Vaikeaksi osoittautunut amerikanhaapana ja mustakurkku-uikku näyttäytyivät illalla.

20.4. lahti olikin sitten jäätynyt muutamaa joutsenten, hanhien ja sorsien auki ylläpitämää sulaa lukuunottamatta. Sorsat oli helppo laskea mutta aamun aikana emme amerikanhaapanaa löytäneet. Sen sijaan pikku-uikku puljasi yhdessä ja mustakurkku-uikku toisessa ahtaaksi käyvässä sulassa muiden sorsien seassa. Tiltalttikin näyttäytyi.

Takatalvi oli ajanut ruokinnoille punarintoja ja rautiaisia ym. Onneksi joillakin oli vielä linnunruokaa ja toiset kolasivat sulaplänttejä nurmikoilleen. Saaren suunnallakin taas kävimme mutta kivitaskua ja pulmusparvea kummempaa ei näkynyt. Hanna jäi piilokojulle kuvailemaan erään sulan rantaan. Illalla singahdin vielä lahdelle, kun amerikanhaapana ilmoitettiin taas nähdyn – ja siellähän se kellui yhdessä sulista. Missä lie oli päivällä ollut?

21.4. Hanna oli yöpynyt piiloteltassa ja pakkasta oli ollut jopa 15 astetta! Niinpä sulat olivat yhä vain pienemmän ja lintuja vähemmän. Siikalahdella ei näkynyt oikein mitään mutta Satumäestä eräältä ruokinnalta ilmoitettu sepelrastas näyttäytyi oikein hienosti, kun pääsin kuvaamaan sitä talon isännän olohuoneen ikkunan läpi.

Hannaa telttareissulta hakiessa bongasin Kinnarsalmesta samaisen ristisorsan ja Uukuniemen Suurenjärvenlietteellä näin tunturikiurun sekä pienen lapinsirkkuparven. Muuten havainnot jäivät vaisuiksi.

23.4. taas sulaneella Siikalahdella näkyi harmaasorsapari ja 210 haapanaa muttei amerikanhaapanaa. Rautalahdella jään reunalla kyhjötteli 30 meriharakan parvi ja ylitse singahti muuttohaukka ja Joukiossa 6-tien päällä eteni pohjoista kohti haarahaukka.

24.4. ruokatunnilla näkyi Siikalahdella kaukainen kiljukotka muuttavana ja Särkisalmella näkyi yksinäinen meriharakka. 25.4. Siikalahdella näkyi haarahaukka ja pikkukuovi ja työpäivän jälkeen singahdin vielä Saarelle mutta taas vaihteeksi alkoi sataa aivan kunnolla lunta. Niinpä Akonpohjassa nähdyt 4 harmaasorsaa näivät ainoiksi havainnoiksi, kun Pohjanrantaan päästyäni en enää viitsinyt kelin takia nousta edes autosta.

26.4. Särkisalmella kellui 11 mustalintua sekä kaakkuri ja Siikalahdella näkyi taas haarahaukka sekä suokukko ja liro. Valkovikloja näkyi parilla käynnillä yhteensä 93 muuttavaa. Saaren kierroksellakin oli lintuja jo oikein mukavasti, mm. 4 pikkujoutsenta Kinnarsalmella, 4 mustalintua Akonpohjassa, 2 mustapyrstökuiria, 12 suokukkoa, 100 valkovikloa, punajalkaviklo ja liro Pohjanrannassa, pyy, 40 valkovikloa, 12 liroa, valkoselkätikka, 60 kulorastasta ja lapinsirkku Suurenjärvenlietteellä sekä 17 pikkujoutsenta, suokukko, 52 valkovikloa ja 2 liroa Kanavalammella.

27.4. Särkisalmella näkyi 52 kuikkaa, 58 silkkiuikkua, härkälintu, tukkakoskelo ja rantasipi. Siikalahdella staijasimme kunnon aamustaijin ja haviksia tuli mukavasti! 2 pikkujoutsenta, 23 kuikkaa, 2 merimetsoa, jopa 5 haarahaukkaa, 3 merikotkaa, 4 sinisuo- ja jopa 4 arosuohaukkaa sekä pari jompaa kumpaa, 14 hiirihaukkaa, 14 piekanaa, ampuhaukka, pikkutylli, tylli, 5 pikkukuovia, 18 suokukkoa, rantasipi, 98 valkovikloa, 8 liroa, 3 pikkulokkia, 2 selkälokkia, 2 haarapääskyä, 10 metsäkirvistä, kivitasku ym. nähtiin.

Pikaisella Saaren kierroksella ei näkynyt ihmeitä, joten jätettyäni Hannan taas kojuilemaan, lähdimme vielä Valosen Artun ja Kososen Veikan kanssa Savoon kuokkimaan. Veikan aamulla löytämät koiras allihaahka ja 14 meriharakkaa olivat yhä Punkasalmessa, mutta Tänkyn sitruunavästäräkkiä ei enää löytynyt. Jatkoimme illalla vielä keskustaan ja Riihisaareen, jossa pari koiras mandariinisorsaa nukkui rannassa kyhmyjoutsenen uiskennellessa vieressä.

28.4. salmella kellui alli ja 27 mullia ja sitten siirryin taas Siikalahdelle kunnon staijiin.

Aamun ehdottomasti kovin havainto oli, kun klo 9:30 huomasin tielle loikkivan ahman! Otus juoksi hetken pois päin meidät huomattuaan, mutta jäi onneksi hetkeksi tuijottamaan meitä ennen kuin katosi taas tien varren puskiin. Harmaasorsapari, haarahaukka, muuttohaukka, mustapyrstökuiri, 29 suokukkoa, mustaviklo, jänkäkurppa, 12 pikkulokkia, aikainen törmäpääsky, keltavästäräkki, ylitsemme äännellen muuttanut sitruunavästäräkki sekä toinen todennäköinen, 12 tilheä, pajulintu, 32 närheä, 3 mustavarista ja 8 lapinsirkkua nähtiin parhaimpina. Iltapäivällä piti taas suunnata Saarelle Hannaa hakemaan mutta havainnot jäivät Pohjanrannan lyhytnokkahanheen, merimetsoon ja muuttohaukkaan. Illalla Tetrisuolla näkyi taas suopöllö.

29.4. Siikalahdelta löytyi jopa kolme sitruunavästäräkkiä, jotka olivat patotien edustalla hyvin näkyvissä pitkin päivää. Muita havaintoja olivat mm. haarahaukka, kolme harmaahaikaraa, pari leppälintua sekä kirjosieppo. Saarellakin kävimme pikaisesti, kun Arttu löysi Tarassiilta pensaskertun, joka piti hoitaa kuukausipinnaksi. Kanavalammella näkyi lisäksi mustapyrstökuiri.

30.4. patotielle oli aamulla saapunut aikainen sinirinta sekä hernekerttu lauleskelemaan. Ruokatunnilla näkyi taas vaihteeksi haarahaukka. Iltapäivällä teimme kunnon Saaren kierroksen Höltän Harrin kanssa ja näimme mm. 7000 valkoposkihanhea ja haarahaukan Kirjavalassa, 4 harmaasorsaa, mustakurkku-uikkuparin, haarahaukan ha mustaviklon Akonpohjassa, pari mustapyrstökuiria Suurenjärvenlietteellä ja sitten Jyrkilässä pienestä hanhiparvesta löytyi tiibetinhanhi! Kun Tarassiilla näkyi vielä pari meriharakkaa ja 7 mustavikloa, Kanavalammella 4 pikkujoutsenta, heinätavi, haarahaukka, pari pikkutylliä ja punajalkaviklo ja Karinmäessä pensastasku, oli kierroksemme ollut oikein onnistunut. Iltahämärissä Siikalahdella saalisteli vielä muuttohaukka ja Kannaksella kuului luhtahuitti.

J.A.

6.4. Kososen Veikka nappasi minut aamuyöstä kyytiin ja matka jatkui vauhdikkaasti aina Lapinjärven Pukaroon saakka, jossa huomasimme pellon keskellä lumessa olleet pari peltopyytä. Sitten jatkoimmekin aina Saloon asti, jossa pointsasimme Halikosta turkinkyyhkyt ja fasaanin ja sitten Viurilanlahdelta punasotkat. Talvisen näköistä oli Salossakin, sillä edellisyönä oli tullut lunta ihan kunnolla.

Käytyämme kaupassa jatkoimme saaristotietä Paraisten Nauvon Pärnäisiin, jossa lautta oli jo rannassa ja kohta meillä oli auto parkkeerattuna, tavarat lauttaan kannettuina ja satama-altaan nokikana pointsattuna.

Staijasimme koko lauttamatkan kannella ja havaitsimme haahkoja, mustalintuja, pilkkasiipiä, alleja, riskilöitä, pieni lapasotkaparvi, pari kuovia ym. Lopulta olimme perillä Jurmossa, jossa koko saari oli aivan lumen peitossa! Edellisyönä oli tullut lunta reippaasti ja lunta oli nyt kuulemma enemmän kuin koko talvena oli kertaakaan ollut!

Jurmon tiekin oli aivan lumen peitossa ja meillä oli vain yksi maitokärry käytössä, mutta jotenkin onnistuimme saada tavaramme kuskattua lintuasemalle saakka. Pahemmin emme illalla maastoon kerinneet, mutta jotain peruslintuja tietysti nähtiin, kuten niityllä oleilleet uuttukyyhky ja kangaskiuru sekä aseman ruokinnalla muun lintukuhinan seassa olleet rautiaiset.

7.4. Veikka ja Jouni Saario heräsivät ensimmäisinä verkoille ja muista osa lähti kiertämään saman tien länsireittiä ja Virtasen Vesan ja Palomäen Timon kanssa suuntasimme suorittamaan aamuvakiota. Tuuli oli sen verran navakka, että aamuvakio tehtiin männyn suojista. Merimuuttoa oli ihan jonkin verran, runsaimpana muuttajana mustalintuja näkyi toista tuhatta. Muita mainittavia aamuhavaintoja olivat ristisorsat, pari lapasotkaa, kuikka, merikihu, 82 ruokkia, pari metsävikloa, selkälokki sekä pulmunen.

Verkoilla oli sen verran hiljaista, että Veikka pääsi verkoilta vakion päätyttyä ja suuntasimme sitten itäreittiä laskemaan. Luotokirvisiä oli reitillä poikkeuksellisen paljon (10) ja punajalkaviklo sekä pari kangaskiuruakin nähtiin, mutta muuten havainnot olivat tavanomaisia. Paluumatkalla meidät yllätti ylitsemme lentänyt nokkavarpunen. Päivän muita mainittavia havaintoja olivat rusko- ja sinisuohaukka.

8.4. sujui varsin samaan tapaan. Aamustaiji suoritettiin Veskun ja Teijo Saaren kanssa sitten suuntasimme taas Veikan vapauduttua reitin kiertoon – tällä kertaa länteen. Sataman paikkeilla pääsimme pointsaamaan Veskun pihastaijissa äkkäämän räyskän. Kierroksen parasta antia olivat etelänsuosirri ja jänkäkurppa. Päivän parhaat havainnot tehtiin kuitenkin illemmalla pihapiirissä, kun ensin näkyi nokkavarpunen ja sitten sepelrastas. Päivän aikana lumet olivat vihdoin sulaneet ja odotukset alkoivat olla edes vähän nousussa.

9.4. olikin ihan lintupäivä, sillä verkoillakin riitti kuhinaa ja Veikalla ja Jounilla riitti tekemistä mm. 358 rengastetun punarinnan kanssa. Mitään parempaa ei verkoilta kuitenkaan tullut.

Aamuvakion ylläri oli ylitsemme äännellen pariinkin otteeseen lentänyt aikainen metsäkirvinen. Merellä oli kuitenkin muuten hiljaista, sentään yksinäinen mustakurkku-uikku kellui paikallisena. Länsireitin teimme Timon ja Teijon kanssa ja mukavinta antia olivat harmaasorsapari, punakuiri, merisirrit, samainen etelänsuosirri, jänkäkurppa sekä vuorihemppo. Ja koska kävelyä ei vielä ollut tullut tarpeeksi, suuntasimme vielä itään Veikan ja Teijon kanssa, jossa näimme lapasorsaparin, mustakurkku-uikkuparin, mustaleppälinnun sekä kivitaskun. Illemmalla pihapiirissä näkyi lyhyesti pikkuvarpunen sekä pari mustavarista ja vilahteli edes takaisin kaunis koiras mustaleppälintu. Päivän tiltalttien kokonaissumma oli melkoinen – 56 lintua.

10.4. lintuja oli vielä jonkin verran verkoilla, mm. punarinta 166 rengastusta. Aamuvakion helmenä näkyi etelänkiisla, josta Teijo sai 200. Jurmo-pinnan ja mukavia olivat myös kolmen nokkavarpusen muuttoparvi sekä mustavaris.

Länsireitillä meitä Veikan ja Teijon kanssa ilahdutti järvellä näkynyt ja lopulta hienosti ohitsemme lentänyt 2kv allihaahka.

Seuraavat päivä olivatkin sitten sitä itseään, vaikka kelien puolesta ihan niin surkeaa ei olisi odottanut. 11.4. merimuuttoa oli sen verran, että jaksoimme staijata vähän ylimääräistäkin ja ynnäsimmekin lopulta yli 2000 mustalintua, joiden seassa näkyi pari naaraspukuista allihaahkaakin. Länsireitillä mainittavimpana näkyi 35 merisirriä ja itäreitillä näimme Veikan kanssa taas mustaleppälinnun. Verkoilla ei juuri tapahtunut mitään ja koko päivänä havaittiin enää vain muutama tiltaltti. Luotokirvisten yhteismäärä oli kuitenkin komea 20.

Ja 12.4. oli ihan yhtä heikkoa. Merellä sentää liikkui mustalintuja taas reilut paritonnia ja kaakkurikin nähtiin, mutta verkoilla ei tapahtunut mitään. Länsireitillä näkyi Jurmossa nykyisin harvinainen härkälintu, merisirrejä ja etelänsuosirri. Mustaleppälintuja ynnättiin yhteensä neljä ja kangaskiuruja yhdeksän mutta itse en havainnut ainoatakaan tiltalttia. Illan staijia piristi pariin kertaan huhuillut huuhkaja ja epäonnistunutta luhtakanabongausta riemastutti yömuuttava kaulushaikara.

13.4. saarta koluttiin ihan yhtä tarmokkaina mutta havainnoissa ei ole muuta mainittavaa kuin punakuiri, etelänsuosirri ja metsäkirvinen. Mukava oli nähdä myös muutama pieni kuusitiaisparvi. Syksyn hurjalta vaellukselta oli ainakin jokunen selvinnyt paluumatkallekin.

Lähtöpäivämme aamustaiji oli ihan mukiinmenevä, kun ynnäsimme yli parituhatta mustalintua ja yli sata ruokkia. Piekanasta napsahti vihdoin ensimmäinen Jurmossa näkemäni buteo ja kalatiira näkyi vuodenpinnaksi. Lännen kiersimme Veikan kanssa kaatosateessa, mutta ainakin päiväpinnoja ropisi pisaroiden ohella.

Lautalla kipusimme kannelle, joka oli aivan täynnä söndaageja. Havainnoilla ei juhlittu, mutta kalasääski oli saapunut vakiotolpalleen, josta pesä oli tiputettu alas ja se saisi nyt aloittaa pesän rakennuksen alusta.

Kotimatkalla kurvasimme Hyvinkään Kytäjälle, jossa Ohtosen Mika oli jo etsiskellyt amerikantavia tulvapellolta tovin. Aika pitkän odottelun jälkeen taviparvi (n. 600) lennähti pensaikosta näkyville ja Mika löysi etsimämme jenkkitavin, josta Veikka kuittasi reissun kolmannen eliksensä.

Luumäellä lennähti sarvipöllö tien yli mutta muuta mainittavaa ei paluumatkalla tapahtunut. Lopulta olin kotona Parikkalassa ennen puoltayötä ja Veikka jatkoi vielä kotiinsa vajaan tunnin.

J.A.