. . Lintuharrastajan päiväkirja Birders diary . .

Vuosi 2023 ei ollut lopulta kovinkaan ikimuistoinen lintuvuosi, vaikka sainkin rikottua 400 Suomessa havaitun lintulajin rajan. Tein vuoden aikana muutaman upeasti onnistuneen bongausreissun vastapainoksi pari katkerasti epäonnistunuttakin reissua. Ainoatakaan spondea ei löytynyt mutta ehkä uskomattominta oli havaita jopa neljä uutta Siikalahtipinnaa, kun niitä oli edelliseen 12 vuoteen tullut yhteensä yhdeksän ja pisimmät pinnattomat tauot ovat olleet jopa kolme ja puoli sekä kolme vuotta. Vuodenpinnoja tuli yhteensä 261 mutta retkeilin todella paljon kotinurkilla, joten vuoden kovimmat luvut olivat 221 Parikkalassa ja 195 Siikalahdella havaittua lajia.

Vuoden vaihde oli todella kylmä ja koska olimme tehneet Jouluna pitkän bongausreissun, olimme jo etukäteen tuumailleet tekevämme perinteisen ekaekaa retken vähän rennommalla otteella. Lopulta kun vuosi oli vaihtumassa, ei Suomessa oikein ollut tarjollakaan kuin Jouluna näkemämme idänturturikyyhky Kemijärvellä sekä mustakaularastas Lieksassa. Niinpä suunnitelmamme oli aloittaa Lieksasta, yrittää sitten pähkinähakkia Savonlinnan Punkaharjulla ja sitten suunnata Imatralle kirjosiipikäpylintua hoitamaan.

Yö oli kylmä ja jo viiden jälkeen aamulla olimme nappaamassa Höltän Harria kyytiin ja lähdimme ajamaan kohti pohjoista. Lieksaan oli paljon pitempi matka kuin olin alun perin muistellut mutta ajo sujui mukavasti rupatellessa. Pakkanen vaihteli matkan varrella ja kylmimmillään vähän ennen Lieksaa mittari näytti jopa -31,5 astetta! Onneksi Lieksan keskustan tuntumaan parkkeeratessamme oli elohopea ”vain” 21 asteessa. Kävelimme pikkumatkan Jouluaatolta tutun pihan edustalle ja huomasimme perille päästyämme talon ikkunassa tuttuja naamoja – Helsingistä oli saapunut ekaekaapinnakärkeä paikalle ja he olivat saaneet sovittua isäntäväen kanssa itselleen lämpimän tarkkailupaikan.

Vuoden ensimmäinen lintulaji oli varsin yllättävä, kun pihan ruokinnalle saapui räkättirastas jo hyvin hämärissä. Kohta alkoivat tali-ja sinitiaiset sekä keltasirkut heräillä ja sitten saapui ruokinnalle aamun toinen rastaslaji – mustarastas.

Varis- ja naakkaparvien jo lentäessä taivaalle saapui Palmgrenin ”jösse” seuraksemme ja pian saapui ruokinnalle odottamamme mustakaularastaskin. Vielä oli hyvin hämärää, joten emme alkaneet kaivaa kameroita esiin lainkaan. Päätimme kuitenkin jäädä paikalle vielä odottelemaan aamun valkenemista ja sitä josko rastas vielä näyttäytyisi paremminkin, mutta lintupa ei tullutkaan pitkään aikaan ruokinnalle. Vuodareita kertyi vielä pikkuvarpusesta, punatulkusta, harakasta, viherpeiposta ja kesykyyhkystä ennen kuin päätimme lähteä ajamaan takaisin kohti etelää. Alkoihan siinä seisoskellessa olla jo aika kylmäkin…

Ajomatkalla lintuja näkyi todella vähän; Teeri Joensuun Enossa, kanahaukka Kontiolahdella, korppi Kiteellä ja aikaa kului sillä matka oli pitkä. Niinpä jouduimme toteamaan, ettemme millään ehtisi Punkaharjulle hakemaan pähkinähakkia – olipa sieltä aamulta tieto, ettei lintuja ollut näkynytkään. Meidän piti kiiruhtaa kohti Imatraa, josta ei sieltäkään kuitenkaan ollut kuulunut mitään positiivisia uutisia – paitsi, että huomasin Kalmarin Petrin nähneen siellä juuri pähkinähakin.

Parikkalan puolella ajellessamme näkyi Kinnarniemessä tien yli lentänyt harmaapäätikka ja vaikka meillä kiirus olikin, niin pitihän meidän hidastaa Moskuunniemessä Kaivokadulla Partasen Harrin ruokinnalla. Urpiaisia näkyi heti ja kohta Hanna äkkäsi Harrin auton alla asfaltilla käytännössä maanneen pähkinänakkelin. Lintu oli kuitenkin ihan pirteä ja lähti kohta tutun vilkkaaseen liikenteeseen.

Olimme jo luovuttaneet ja lähteneet jatkamaan kohti Imatraa, kun meidät ikkunasta huomannut Harri laittoi viestin, että viitatintti oli juuri saapunut ruokinnalle. Pikainen U-käännös ja hyvä Parikkala-vuodari plakkariin ja matkaan.

Käpytikan Ruokolahdella nähtyämme ei Imatralta vieläkään ollut kuulunut positiivisia uutisia, joten suuntasimme ensin Linnankoskelle yrittämään pähkinähakkia mutta vaikka talon isäntä kertoili linnun käyneen pihassa jo pari talvea useita kertoja päivässä, ei sitä enää näkynyt. Yleensä se kuulemma kävikin paikalla ennen puoltapäivää. Vain närhi nähtiin vuodariksi.

Itä-Siitolan lintulavan kohdalla näkyi telkkiä, merimetso, koiras uivelo sekä sinisorsia ja sitten pitikin jatkaa Neitsytniemen ruokinnalle. Kukaan ei ollut päivittänyt mihinkään havaintoa kirjosiipikäpylinnusta mutta paikalle päästyämme lintu oli kuin olikin paikalla! Tästä napsahti päivän toinen ekaekaapinna, numero 155.

Ruokinnalla kävi myös pari pähkinänakkelia ja lähistöltä löysimme puukiipijän ja illan jo hämärtäessä päätimme vielä ajella Vuoksea edestakaisin Harrille paikkoja näyttäen, jolloin havaitsimme vielä Imatrankoskella isokoskelon ja Mansikkalassa tiklin. Käytyämme syömässä yritimme vielä lehtopöllöä mutta keli oli muuttunut aika surkean tuuliseksi.

Mukava ekaekaaretki oli pulkassa ja pari pinnaa rikkaampana oli mukava päästä kotiin ihan ihmisten aikaan. Yleensä nämä reissut ovat venähtäneet vuoden toisen vuorokauden puolelle.

Talvi jatkui todella kylmänä, joten Parikkalassa ei pahemmin yllätyshavaintoja ollut tarjolla. Kävin kyllä joka päivä ruokatuntiretkellä, jotka usein suuntautuivat Moskuunniemeen sekä Siikalahden ruokinnoillemme. Niinpä mm. pähkinänakkelia, pyrstötiaisia, puukiipijää, harmaapää- ja valkoselkätikkaa näkyi ainakin lähes päivittäin. Vuodarilista karttui myös kuusitiaista, pikkukäpylintua, pikkutikkaa ja töyhtötiaista.

Viikonloppuisin oli tietysti aikaa retkeillä vähän pitempäänkin mutta havainnot eivät juuri miksikään muuttuneet. 7.1. kävimme Partasen Harrin kanssa pikaisella Rautjärven Simpeleen Kokkolanjoella mutta todella kovassa pakkasessa havainnot jäivät muutamaan koskikaraan. Palatessa näimme Siikalahden Aittavaarassa kanahaukan, joka lähti tien varresta lentoon palokärki kynsissään.

9.1. kävin tarkistamassa metsäteiden auraustilanteen ja näin Kirpoavankivenmäellä vuodariksi pyyn. Siihen auraukset kuitenkin loppuivat eli kuukkelimetsiin ei olisi asiaa kuin hiihtämällä.

13.1. Kokkolanjoella näkyi pikastopilla sinisorsia ja isokoskelokoiras ja 14.1. olikin sitten vuorossa hiihtoreissu Soininmäelle. Oronmyllyntietä ajaessamme näimme tien yli lentäneen varpuspöllön, joka tuli katsomaan ja viheltelemään, kun sitä hieman houkuttelimme. Soininmäestä löytyi pienellä odottelulla kuukkelipari, joka saapui lauleskelemaan meille. Palkinnoksi ne saivat sitten kunnon evästä. Muuten metsissä oli todella hiljaista, kovat pakkaset olivat verottaneet pikkulintuja kovalla kädellä. Alkutalvesta sieltä täältä löytyneitä hippiäisiä ei ollut enää hengissä ainoatakaan ja Tiviän pyrstötiasparvikin oli harventunut lähes puolella.

Hanna vietti useampanakin pakkaspäivänä muutaman tunnin kojuilemassa ruokinnallamme ja itsekin olin mukana muutamana päivänä, joten ihan mukavia kuvia kertyi näin vuoden hiljaisimpanakin kuvausaikana.

Tammikuu jatkui kylmänä ja vaikka Moskuunniemen viitatiainen oleili välillä jopa kymmenen päivää toisella ruokinnalla, palasi se taas Kaivokadulle kovimmilla pakkasilla. Muutenkin havainnot jäivät ruokintojen lintuihin.

Kuun lopulla oli muutamina päivinä plusasteita, jolloin lintuja olivat vielä vaikeampia löytää kuin pakkaspäivinä. 25.1. löytyi yllättäen yksi hippiäinen vielä elossa ja samana päivänä näkyi vuodariksi myös isolepinkäinen Tetrisuolla. 26.1. Tyrjällä näkyi koskikara. Viikonloppuna teimme pihabongaukset ensin lauantaina Siikalahden ruokinnallamme ja sunnuntaina Tarvaslammen kojun ruokinnalla mutta yllätyksiä ei tullut vastaan. Tarvaslammella pihan ruokinnalla pyöri toista sataa urpiaista mukanaan muutama tundraurpiainen sekä yksi ruskourpiainen.

Kuun lopussa näkyi vielä 30.1. Tiviän ruokinnallamme varpuspöllö sekä tundraurpiainen muiden tuttujen lintujen ohella ja Moskuunniemen viitatiainenkin vielä kuun kahtena viimeisenä päivänä.

J.A.