Bongausreissu länsirannikolle
Perjantaina 31.5. lähdin työpäivän päätteeksi ajamaan pitkää siirtymää Luotoon, jossa vuoriuunilintu oli yhä ollut aktiivisesti laulamassa. Ajo oli pitkä, mutta en turhia pysähdellyt ja lopulta parkkeerasin autoni pienelle levikkeelle Luodon Eugmon Fränsvikenissä. Vaikka pajulinnut ja hernekerttu lauloivat helteisessä illassa yllättävänkin aktiivisesti, jouduin odottelemaan jonkin aikaa ennen kuin vuoriuunilintu suvaitsi alkaa laulaa. Äänittelin alkuun lintua tovin ja kohta löysin linnun näkyville eräästä koivun latvuksesta ja lintuhan näyttäytyi lopulta oikein mainiosti ja sain siitä hyviä kuviakin. Lintu äänteli välillä varsin aktiivisestikin lajityypillistä kutsuääntään, joten olin oikein tyytyväinen illan antiin.
Tapasin vuoriuunilintupaikalla paikallisen harrastelijan, joka tiesi kertoa, että pari viikkoa aiemmin Luodossa olleesta tummajunkosta olisi parikin tuoretta havaintoa Kokkolan puolelta. Viimeisen havainnon paikasta ei ollut tietoa, mutta hän kertoi minulle suurin piirtein alueen, jossa lintu olisi Merlin Appin mukaan laulanut muutamaa päivää aiemmin.
Ilta oli jo pitkällä, joten päätin lopulta ajella Kokkolaan, jossa haeskelin epätoivoisesti junkkoa parin tunnin ajan. Sitten ajelin Harrbådanin niemen kärkeen, jossa yritin nukkua hetken huonolla menestyksellä ja kun aurinko oli noussut, päätin ajella taas Luotoon kuittaamaan vuoriuunilinnun kesäkuupinnaksikin.
Sitten ajelin vielä uudemman kerran ristiin rastiin Kokkolaa välillä kuuntelemaan pysähdellen, mutten löytänyt kuin pari hieman junkkomaisesti laulanutta hernekerttua. Lopulta palailin Harrbådanin suuntaan ja kurvasin ensin Elban parkkipaikkaan, josta kävelin ensin läheiselle lintulavalle, josta näin pari ristisorsaa ja sitten pitemmän matkan Rummelön lintutornille, jolle pääsy oli kunnostustöiden takia puomilla estetty. Kun pitkikset kuitenkin näyttivät valmiilta, päätin kivuta puomin yli ja jatkoin tornille, jonne pääsikin oikein mainiosti. Matkalla kuulin luhtakanan ja hieman ennen tornia näin viirupöllön. Tornilta näkyi pari jänkäsirriäistä.
Sitten palailin autolle ja suunnittelin jo nukkumaan käymistä, olinhan valvonut jo lähes vuorokauden ja ajanut aika monta sataa kilometriä, mutta päätin kuitenkin kävellä vielä Harrbådanin niemeen katsomaan, löytyisikö sieltäkin jotain mielenkiintoista. Löysinkin pian kaukaa vastavalosta tyllejä, pari pikkutylliä sekä juhlapukuisen isosirrin ja kohta aivan rantaviivasta myös toisen sirrin, josta minulle tuli heti mieleen palsasirri. Linnulla oli oikein räikeän tumma kaula ja jalat näkyivät keltaisina kiviä vasten. Lintu oli kuitenkin osin kivien takana, joten en sen koosta saanut oikein mitään tolkkua. Selkäpuoli näytti hyvin kuviottomalta ja siten aika lapinsirrimäiseltä. Lintu oli tosiaan koko ajan kaukana ja vastavalossa. Päätin hieman kääntää putkeani, josko saisin hieman kokovertailua isosirriin tai tylleihin ja kohta löysinkin pari tylliä mutta ne olivat vähän turhan kaukana sirristä. Kun käänsin putkeni takaisin sirripaikalle, ei sitä yhtäkkiä löytynytkään enää mistään. Yritin kävellä laitumen aidanviertä hieman lähemmäksi kahlaajia mutta löysin enää vain pelkästään isosirrin rannasta. Aidan yli en uskaltanut lähteä laitumelle. Kun sirriä ei enää löytynyt totesin sen voineen olla periaatteessa likainen lapinsirrikin.
Paikalle saapui lähes piakkoin muitakin orneja ja he eivät yllättäen löytäneet rannasta enää ainoatakaan pikkukahlaajaa. Itse suuntasin nukkumaan ja herättyäni oli rantaan saapumassa tuttujakin orneja, jotka eivät hekään löytäneet paikalta ainoatakaan pikkukahluria. Mutta kuinka ollakaan illallahan juuri tästä samaisesta paikasta löytyi palsasirri…
Päätin jättää Kokkolan ja lähdin ajelemaan taas pienempiä teitä Suomen poikki. Kurvasin tunnin ajon jälkeen Evijärven Särkijärvelle, jossa käppäilin tolkuttoman kuumassa ja paahtavassa kelissä pientä polkua järven rantaan, josta jatkoin pitkoksia pitkin ja parin sillan yli keskelle järveä, josta pääsi katsomaan hyvin rehevällä järvellä lennelleitä lokkeja sekä paikalla pesiviä mustatiiroja.
Kuvailin mustatiiroja jonkin aikaa ja törmäsin paikalla taas tuttuihinkin. Paikalla näkyi myös mustakurkku-uikku. Lopulta kävelin hikimärkänä takaisin autolle ja lähdin ajelemaan kotia kohti. Ajoin nyt Jyväskylän kautta, jossa en kuitenkaan viitsinyt lopulta pysähtyä lainkaan, sillä porukkaa oli joka paikassa aivan tolkuttomasti. Niinpä ajelin illaksi kotiin ja olipahan ollutkin taas pitkä ja väsyttävä mutta onneksi onnistunut bongausreissu!
J.A.