Arkista kesäkuuta
2.6. suuntasimme aamusta metsäretkelle ja Soininmäestä löytyikin jopa 6 laulavaa pikkusieppoa, mutta ei vieläkään ainoatakaan idänuunilintua. Pohjantikka rummutteli sentään vuodenpinnaksi. Helmipöllön poikanen oli yhä pesäkololla kurkkimassa mutta illalla sekin oli kuulemma jo päässyt maastoon.
Jatkoimme retkeä Saaren suuntaan, jossa näimme parhaina havaintoina Akonpohjassa sepelhanhen ja mustapyrstökuirin. Illalla näin itse Siikalahdella suopöllön ja Tetrisuolla sinisuohaukkanaaraan ja yöllä teimme lähiseudun yölaulajakierroksen, jolla kuulimme 4 luhtahuittia, 4 luhtakerttusta, pari heinäkurppaa sekä runsaasti ruisrääkkiä ym.
5.6. Hanna löysi rastaskerttusen Särkisalmelta ja sehän piti tietysti minunkin käydä kuuntelemassa. Illan Saaren kierroksella näkyi mm. pari tylliä ja lapinsirri. Kangaskylällä näkyi pitkästä aikaa taas meriharakka ja illalla suuntasin taas yöretkelle, jolla pointsasin ensin Kannakselta pensassirkkalinnun Siikalahtivuodariksi, jonka perään löysin oman ”pensselin” kohta toisaalta, kuulin taas heinäkurpan sekä runsaasti kehrääjiä ja viitakerttusia sekä uuden luhtahuitin. Päivällä ainoaksi mainittavaksi havainnoksi näkyi Siikalahdella haarahaukka.
Kylällä näkyi nyt meriharakkaa useamminkin ja 8.6. Papinlahdella SSP-paikkamme yllä pyörähti kolme lintua. Rengastussaldo oli vaatimaton: 5 ruokokerttusta, 1+1k pensaskerttu, 3 lehtokerttua, pajulintu, talitiainen, 2 punavarpusta ja pajusirkku. Viitasirkkalintu lauloi lähistöllä ja harmaahaikaran ääntä kuului taivaalta. Illan Saaren kierroksella ei näkynyt Akonpohjan harmaasorsaparia ja heinätavia ja Pohjanrannan pikkutylliä kummempaa.
9.6. suuntasimme aamusta vähän turhan myöhään herättyämme Lappeenrannan Joutsenon Kotasaarelle, jossa oli pitkään oleillut rantakurvi. Haimme kurvia aika tuulisessa kelissä useamman tunnin sitä löytämättä ja toisena paikalla viihtyneen linnun, eli lampiviklonkin vain kuulimme pariin otteeseen. Näimme toki pari heinätavia, mustakurkku-uikkuparin, 7 pikkutylliä, 6 tylliä, 5 mustavikloa, 4 punajalkavikloa ja keltavästäräkin sekä kuulimme rastaskerttusen. Kävimme välillä Konnunsuon puolella, josta löytyi helposti 5 peltosirkkua, näkyi sinisuohaukka sekä kuului viiriäinen. Palasimme sitten vielä Kotasaareen, jossa jouduimme pitämään tovin sadetta ja olimme jo lähdössä pois, kun eräs ystävällinen harrastaja ajoi meitä vastaan ja kertoi juuri nähneensä rantakurvin ihan vakiopaikallaan. Palasimme vielä kerran takaisin ja siellähän se kurvi tepasteli ja intoutui pariin kertaan huutamaan liian kauan sitten viimeksi kuulemaamme soidinääntäänkin.
10.6. kävin varmistamassa Parikkalassa toista vuotta viihtyneen pikkutylliparin taas onnistuneen pesinnässään, mutta poikasia näkyi olevan vain kaksi. Kylän rannoilla viihtyi puolestaan taas tuttuun tapaan useita valkoposkihanhiperheitä sekä yksi kanadanhanhiperhekin. Pyöräretkellä kuului pari luhtakerttustakin.
11.6. ruokatunnilla Siikalahdella näkyi ainakin 12 korentopyynnissä ollutta nuolihaukkaa. Illalla suuntasin lähiseudun yökierrokselle Jurmossa keväällä tapaamani Teijo Saaren sekä tämän tyttären kanssa. Aloitimme patotien ruokosirkkalinnulla, jonka jälkeen näimme sarvipöllön, kuulimme useita kehrääjiä ja ruisrääkkiä, kuulimme ensin tutussa paikassa pari heinäkurppaa ja sitten ns. uudessa vanhassa paikassa yhden.
Illalla suuntasimme Saaren kierrokselle, jonka alkuun näimme Pohjanrannassa pari pikkutylliä, Kuussaaressa kapustarinnan, Honkakylässä harmaapäätikan ja Karinmäessä luimme renkaat tutulta pari vuotta sitten viimeksi näkemältämme Englannissa 27 vuotta sitten rengastetulta kuovilta. Illan pimennyttyä kiersimme pari peltoaukeaa mutta niiltä ei löytynyt mitään parempaa, ennen kuin Jyrkilässä tärppäsi. Heti autosta noustua epäilin kuulleeni pikkukultarinnan laulua. Jouduimme kuitenkin kävelemään lähemmäksi koiranputkipeltoa ennen kuin laulu kuului niin hyvin, että saatoimme olla varmoja määrityksestä. Ja kohta ”caligata” löytyi näkyvillekin. Kyseessä oli minulle vasta toinen sponde pikkukultarinta Parikkalasta ja Teijo ja Miila saivat eliksen! Suopöllökin saalisteli peltoaukealla, joten saatoimme olla retkeen tyytyväisiä.
13.6. illalla sovimme vanhan tuttumme Daniel Burgasin kanssa tapaamisen Jyrkilään klo 20:00. Olimme lupautuneet retkeilemään Danin ja tämän parin hyvän katalaanikaverin kanssa viikonloppuna mutta koska olin itse nukkunut niin pitkät päiväunet, päätimme tehdä lyhyen yökierroksen heti heidän ajettua Helsinki-Vantaan lentoasemalta. Ja kierroshan oli hyvä aloittaa pikkukultarinnalla.
Caligata olikin hyvin äänessä ja näkyvillä ja lopulta päätimme myös rengastaa sen. Suopöllö lenteli taas valkoisena hohtaneen koiranputkipellon yllä, viiriäinen pytpytti ja ruisrääkät narisivat, joten katalaaneilla oli aika hyvä ensimmäinen stoppi. Saipa jo viitisentoista vuotta Suomessa asunut Danikin eliksen pikkukultarinnasta.
Kävimme lyhyen kierroksen muilla yölaulajapaikoilla mutta havainnot jäivät luhtahuittiin, luhtakanoihin, kaulushaikaroihin, sarvipöllöön, viitakerttusiin sekä pariin luhtakerttuseen.
Työpäivän jälkeen nukuin niin pitkään kuin vain kykenin ja illalla klo 23:00 tapasimme katalaanit patotiellä. Ruokosirkkalintu kuului saman tien ja sitten lähdimme taas kierrokselle. Tutussa paikassa oli paria yötä aiemmin kuulunut myös todella kaukainen kurppa. Tällä paikalla olikin sitten yllättäen muutaman linnun upea soidin menossa aivan tien vieressä ja pääsimme kuulemaan ja mikä tietysti katalaaneille tärkeintä myös näkemään heinäkurppien soidinta hienosti.
Jatkoimme kierrosta Papinlahden viitasirkkalinnulle, joka näyttäytyikin kohtalaisen hyvin. Paikalla huuteli myös pari sarvipöllön poikasta. Sitten rengastimme toisen Kukonkannassa aktiivisesti laulaneista luhtakerttusista, löysimme lähiruovikosta myös useita rytikerttusia ja pääsimme näkemään satakielen hienosti. Yllättäen ylitsemme lensi pari nokkavarpusta ja rengastimme ohessa pikkutyllin poikasetkin kuhankeittäjän aloitellessa jo aamuista lauluaan.
Hieman vielä aikaa viitakerttusiin käytettyämme suuntasimme Soininmäen metsiin ja kuinka ollakaan jo matkalta löysimme auton ikkunasta kuuluneen idänuunilinnun, joka suostui näyttäytymäänkin hienosti. Metsässä oli muuten todella hiljaista, pohjantikka näyttäytyi pesällä odottelun jälkeen ja kuukkelin näki vain osa vilaukselta. Lopetimme retkemme käymällä naapurin puolella Savossa tarkistamassa, että kaakkurilla oli pesintä onnistunut ja lammella kellui emo poikasen kanssa.
16.6. meillä oli taas SSP, jonka saalista olivat luhtakerttunen, 2+1k pensaskerttua, lehtokerttukontrolli, pajulintu, 2 talitiaista ja pajusirkku. Oheishavaintoja olivat sarvipöllön huutelevat poikaset, luhtahuitti, luhtakana ja merikotka.
18.6. varmistui meriharakan pesintä, kun kylän edustan saaressa näkyi poikasia. 19.6. Siikalahdella näkyi haapanaparvessa harmaasorsa, mutta muuten itselläni jäi viikolla havainnot vähiin. Hanna tuttuun tapaan kävi käytännössä joka yö tai aamu jossain retkellä – lomalla kun oli.
21.6. Juhannusaattona aika pitkään nukuttuamme suuntasimme taas Saarelle. Akonpohjassa näkyi merikotka ja pikkutikka, niin pikkukultarinta kuin viiriäinen olivat yhä Jyrkilässä mutta oikein muuta emme löytäneet. Käytyämme syömässä kävimme tarkistamassa pohjantikan poikasten olevan vielä aivan pieniä, sillä toinen emo oli yhä kolossa niiden kanssa. Sitten alkoikin sataa ja ainakin itselleni lepo oli tarpeen. Aika haipakkaa oli tullut mentyä aika pitkään.
Mutta seuraavana yönä olimme taas koluamassa uusia yölaulajapaikkoja. Havainnot jäivät kuitenkin lukuisiin ruisrääkkiin ja viitakerttusiin sekä pariin luhtakerttuseen ym. Päivästaijilla patotielläkään ei näkynyt kuhankeittäjää, 10 nuolihaukkaa ja yhä vain paikalla surissutta ruokosirkkalintua kummempaa – paras lintuaika alkoi olla auttamattomasti ohi.
Niinpä Juhannuksen muut mainittavat tapahtumat olivat parin saaresta nyt rantautuneen meriharakan poikasen kihlaaminen ja yllättäen pihassamme piipahtaneet 6 muuta meriharakkaa. Ja 23.6. oli taas vaihteeksi SSP, jonka saldoa olivat käpytikka, 2k ruokokerttusta, 2k pensaskerttua, 2k lehtokerttua, pajulintu, 2 sini- ja 7 talitiaista sekä 2 pajusirkkua. Illalla Tarvaslammella juoksulenkillä näkyi koppelo ja yöllä kävin pointsaamassa Siikalahtivuodariksi viitasirkkalinnun.
Kesäkuun viimeisellä viikolla lintumaailma oli hiljentynyt entisestään. Pikainen yökierros 26.6. osoitti, että ruokosirkkalintu oli hiljentynyt tai vaihtanut paikkaa ja vain yksi heinäkurppa äänteli kertaalleen. Eikä pikkukultarintaakaan enää meidän havaintomme jälkeen ollut kukaan kuullut. Vielä kuitenkin siihen saakka kunnes hepokatit valtaavat äänimaailman, on öisin mahdollista löytää jotain uutta. Viikon kohokohta olikin kylällä näkynyt varpusperhe – viimeinen pari siis yhä vain sinnittelee.
Viikonlopun vietto aloitettiin bongauksella, kun perjantaina 28.6. ajelimme Hannan ja tämän siskon Elissan kanssa Loviisaan. Pernajan Särklaxissa oli peltotulva, jolla oli jonkin verran kahlaajia ja aika hankalassa valossa ja pahassa väreilyssä saimme hakea niiden joukosta keltajalkavikloa aika kauan, ennen kuin saimme sen kunnolla näkyviin ja määritettyä. Parille muulle paikalla käyneelle kelpasi pinnaksi nukkuva valkoviklokin – kunhan vain linnulla oli keltaiset jalat (lätäköllä oli aika monta keltajalkaista liroakin).
29.6. staijailimme Siikalahdella muutaman tunnin mutta haarahaukkaa kummempaa ei näkynyt. Ja kuun viimeisenä päivänä teimme Valosen Artun kanssa ihan kunnon venekierroksen Kurhonselälle ja Kirkkoselälle ja pyrimme kartoittamaan lokkeja ja muita pesijöitä. Selkälokkeja ei enää montaa paria valitettavasti Simpelejärvestä löydy. Ja varmistus saatiin siihenkin, ettei merimetso ainakaan vielä pesi järvellä. Veneretken jälkeen kävimme vielä pikaisesti tarkistamassa Rautjärven Simpeleen Kokkolanjoen kahden virtavästäräkkiparin pesimätilanteen ja loppupäivä menikin lepäillessä.
J.A.