. . Lintuharrastajan päiväkirja Birders diary . .

Kesä-heinäkuun vaihteessa lintumaailma oli taas tuttuun tapaan hiljentynyt, kun linnut pesivät ja piilottelevat. Parhaat havainnot tulivat perhospuolella, kun lukuisten haapa-, häive- ja pikkuhäiveperhosten ohella näimme muutaman isonokkosperhosen sekä vihdoin elämämme ensimmäiset kuusamaperhoset. Erittäin mielenkiintoisia olivat myös pari näkemäämme clytie-muodon pikkuhäiveperhosta.

Lintuhavaintoja tuli vain vähän. Heinäkuun ensimmäisenä pikaisella Siikalahden käynnillä näkyi harmaasorsa ja varoitteleva punajalkaviklo sekä löytyi pikkutikan pesä, jonne emo ruokki äänekkäistä poikasiaan. Meriharakka näkyi taas parin poikasensa kanssa. Olivat löytäneet hyvän piilottelupaikan Sikoharjun päästä.

5.7. kylällä oli kolme ad meriharakkaa ja Siikalahdella vuoden ensimmäinen jalohaikara näyttäytyi minullekin. Iltapäiväkäynnillä Saaren Pohjanrantaan näimme harmaahaikaran, 2 pikkukuovia, 6 suokukkoa, 2 lapinsirriä, punajalkaviklon ja uuttukyyhkyn. Paluumatkalla Särkisalmella näkyi 12 selkälokkia sekä pari uuttukyyhkyä.

6.7. oli vuorossa taas SSP, jolta odotimme jo parempaa mutta saimme taas pettyä. Punarinta, 2+2k ruokokerttusta, 3+1k pensaskerttua, 2+1k pajulintua, 3 kirjosieppoa, keltasirkku ja 1+1k pajusirkkua oli huomattavasti heikompi saalis kuin olimme toivoneet. Sen sijaan Hiekkasen Kallella oli hieman parempi SSP-pyynti Siikajoella, kun hän sai tunnin sisään verkoistaan ensin Suomen ensimmäisen kultakulmasirkun ja sitten Suomen toisen pikkupajusirkun! Tämä sotki tai oikeastaan järjesti meidänkin loppuviikonlopun ohjelmamme, kun ei meillä kuitenkaan mitään tekemistä olisi ollut. Niinpä jo SSP:n lopussa kävin kotona pakkaamassa lähes kaiken valmiiksi Hannan hoitaessa sillä välin tyhjät verkkokierrokset. Tietysti viimeisellä kierroksella tulikin sitten lähes puolet aamun linnuista, mutta saimme silti verkot kiinni aikataulussa ja kävimme vielä kotona pakkailemassa loput tavarat, haukkaamassa vähän jotain ja kohta olimme ajamassa Suomen halki Siikajoelle.

Ajo oli pitkä ja väsyttävä, kun unet olivat jalkapallopelien seuraamisenkin takia jääneet vähiin. Yhden tankkauspysähdyksen taktiikalla pääsimme Siikajoen Tauvon tuttuihin maisemiin jo iltapäivällä. Siellä edessä oli vielä pitkähkö kävely Kallen SSP-paikan tuntumaan, jossa olikin jo iso joukko ympäri Suomea saapuneita bongareita. Illan havainnot jäivät kuitenkin vähiin: Kolme suosirriä näkyi muutolla merellä ja puskista löytyi vain töyhtötiainen, pari mustapääkerttua sekä yksi käsittämättömän piilotteleva sirkku, joka tiksautti pariin otteeseen minunkin kuuntelulaitteena toimineen äänityslaitteen kantamiin sekä näkyi lyhyesti lennossa – nähdyt tuntomerkit olisivat voineet hyvinkin sopia kultakulmasirkulle mutta tarpeeksi hyvin sitä ei nähty. Kaikki löytyneet pajusirkut olivat ihan tavallisia pajusirkkuja.

Nukuimme riippumatoissa ihan pelipaikan vieressä ja aamulla anivarhain jatkoimme sirkkuetsintää. Tiksuttelijaa ei nyt näkynyt eikä kuulunut mutta pajusirkuista löytyi koirasta, naarasta ja poikasia, jotka olivat aivan käsittämättömän piilottelevia. Etsinnän ohessa nähtiin neljä muuttavaa ristisorsaa, jouhisorsa, pikkukuovi, räyskä, 122 pikkukäpylintua sekä erilaisia puskissa vilahtaneita pikkulintuja, joista pari mustapääkerttua aiheuttivat turhia hälytyksiä.

Muutamia havaintoja tehtiin muiden toimesta ainakin kohtalaisen lupaavasta pikkupajusirkkukandista, kunnes pikkuporukalla mekin näimme ruovikosta pari kertaa nousseen normaalia kontrastikkaamman oloisen ja pienen pajusirkun, joka lennähti pari kertaa lyhyesti ruokojen ja puskien lomassa niemen kärjen suuntaan ennen kuin taas katosi. Komppasimme varovaisesti viimeisiin puskiin asti mutta mitään ei löytynyt. Päivä oli pitkällä ja luovuttamismentaliteetti alkoi jo vallita, joten en saanut ketään kaverikseni jatkamaan komppausta vielä aivan niemen kärkeen saakka. Ja tietysti sieltä etsimämme sirkku nousi lentäen edestäni takaisin ruovikkoa kohti, jonka lähistöllä seisoi kymmenkunta muuta bongaria. Siksipä en yrittänytkään itse katsoa lintua kiikareilla vaan huusin muille, että ottakaa linnusta kuvia, kun se lentää ohi. Mutta porukka tietysti heti kovempaa huutoa kuullessaan alkoi juosta minua kohti ja niinpä lintu lensi heidän ohi ruovikon päällä matkaansa jatkaen kenenkään sitä huomaamatta. Näkemäni sirkku oli todella kontrastikas ja hyvin pieni koiras pajusirkku mutta varmaa määritystä en tietenkään paljain silmin pystynyt lentävästä linnusta tekemään. Ääntä en ollut kuullut enkä pienten peitinhöyhenten väriä tietenkään nähnyt. Lintua etsittiin taas ruovikoista mutta vain samoja pajusirkkuja löydettiin – itse olin sitä mieltä, että näkemäni lintu oli lentänyt kauemmaksi kuin mistä sitä etsittiin, mutta jostain syystä sanani menivät porukassa aikalailla kuuroille korville. Keli oli nopeasti huonontumassa – tuuli oli yltynyt ja sade oli saapumassa, joten kohta porukka lähti kiiruhtamaan polkua pitkin kohti parkkipaikkaa. Me sen sijaan siirryimme nukkumaan riippukeinuihimme ja nukuimme lopulta aika pitkään sateen ropistessa tarppeihin.

Herättyämme keli oli myrskyisä ja uusi sade oli kohta saapumassa, joten emme alkaneet etsiä sirkkuja keskenämme vaan lähdimme talsimaan mutaantuneita polkuja pitkin autollemme.

Koska olimme nukkuneet hyvin ja oli vasta varhainen iltapäivä, päätimme ottaa suunnan kohti Luotoa, jossa yhä vain oli vuoriuunilintu lauleskellut ja kutsuäännellyt Eugmon Fränsvikenillä. Saavuimme paikalle viiden aikaan iltapäivällä ja tuuli oli nyt lähes myrskyisä. Niinpä lintujen ääniä ei pahemmin kuulunut. Paria tuntia aiemmin Keskitalon Markus oli kuullut vuoriuunilinnun muutaman sadan metrin päässä paikasta, jossa olin itse havainnut linnun touko-kesäkuun vaihteessa. Keskityimmekin etsinnässämme pääasiassa tähän Markuksen paikaan ja noin tuntia myöhemmin Hanna kuuli kertaalleen vuoriuunilinnun laulun säkeen aika kaukaa metsästä. Kävelimme metsän sisään noin sadan metsin päähän tiestä odottelemaan ja kohta laulu kuului uudelleen. Haimme lintua jonkin aikaa ja näimmekin sen lyhyesti, kun se liikkui pajulintuparin kanssa puissa. Lintu näytti saaneen renkaan sitten viime näkemän. Saatiinpahan reissulla siten ainakin Hannalle yksi Suomi-elis.

Paluumatkalla kurvasimme taas Evijärven Särkijärvelle, jossa näimme ainakin kahdeksan mustatiiraa, mutta ne lentelivät koko ajan aivan liian kaukana kuvaamista ajatellen. Myös harmaahaikara, nuolihaukka ja ruskosuohaukka nähtiin ennen kuin lähdimme pitkälle kotimatkalle.

Juvalla näimme vielä tien varresta puuhun nousseen viirupöllön, Savonlinnan Kerimäellä samoin tien varresta metsään lehahtaneen ison pöllön, joka näytti lähinnä huuhkajalta sekä vielä Särkisalmella suopöllön. Lopulta olimme kotona kahden aikaan aamulla ja minulla oli edessä ihan tavallinen arkiviikko.

8.7. ruokatunnilla kävin Siikalahdella, jossa punajalkaviklo yhä varoitteli ja illalla kävimme päätornilla, josta näimme viisi harmaasorsaa, uivelon, kolme jalohaikaraa ja pari uuttukyyhkyä. 9.7. ruokatunnilla näkyi ainakin pari, ehkä jopa kolme haarahaukkaa ja merikotka sekä muitakin tavallisia petolintuja ihan mukavasti ja 11.7. näkyi taas haarahaukka sekä merikotka. Muuten viikolla auto oli lähinnä Hannalla käytössä, kun hän teki erilaisia atlas- ja kuvausreissujaan.

12.7. mennessä olin itsekin saanut sen verran univelkoja nukuttua, että suuntasimme aamukahden jälkeen ns. viirusirkkalinturetkelle kuulostelemaan parhaita paikkoja Saaren suuntaan. Kaikki pellot oli jo niitetty ja niinpä yö oli todella hiljainen. Lopulta kuulimme vain jokusen ruisrääkän, pari viitakerttusta ja yhden pensassirkkalinnun sekä näimme suopöllön, harmaahaikaran ja pari pikkukuovia. Pohjanrannassa näkynyt nuori punajalkaviklo sekä pari uuttukyyhkyä olivat muita havaintoja. Lopetimme retken Siikalahden patotielle, jossa Hanna äkkäsi todella kaukaiset vanhan ja nuoren isolepinkäisen ja itse näin harmaapäätikan.

Klo 7:30 suuntasin töihin ja ruokatunnilla taas patotielle, jossa näin saman tien noin 30 punakuirin ja yhden isosirrin muuttoparven. Myös kolme harmaasorsaa, jouhisorsa ja kolme jalohaikaraa nähtiin ennen kuin palasin terkkarille, jonka pihassa näkyi pari hemppoa, lopettelemaan työviikkoa.

Aamulla oli kuulunut taas uutisia Siikajoelta, jonne Ylätalon Teo ja Vänskän Antti olivat suunnanneet retkelle Kalle ”sirkkusokerimunkki” Hiekkasen kanssa. He olivat reilun parin tunnin komppauksen jälkeen nähneet ja kuulleet pikkupajusirkun ja myöhemmin kuului huhuja myös tiksuttavasta sirkusta. Töissä pähkäilin vähän turhankin pitkään, mitä sitä taas tekisi, ennen kuin yhdeltä laitoin putiikin kiinni ja tuijottelin puolisen tuntia kelloa ennen kuin lähdin töistä varttia etuajassa. Kotona piti vielä suostutella Hannaa taas bongausreissuun mutta tämä onnistui yllättävän helposti. Vielä piti kuitenkin pakkailla ennen kuin lähdimme taas kohti Siikajokea.

Sirkkupaikalle oli päätetty komppauksia tehtäväksi klo 14, 16 ja 21:00 ja meillä navigaattori näytti, ettemme millään ehtisi edes viimeiseen näistä, sillä kävelyynkin piti varata yli puoli tuntia. Eipä siis ollut kovinkaan kummoinen yllätys, että minulle on matkan varrella päivystäneestä siviiliautosta ratsanneilta poliiseilta postia odotettavissa. Olisimme lopulta ehtineet sirkkupaikalle yhdeksäksi, mutta koska mitään mielenkiintoisia sirkkuja ei ollut päivän aikana enää havaittu, oli illan bongaus lopulta päätetty perua, sillä Kallella olisi seuraavana aamuna taas SSP eikä tätä rengastusta sopinut enää enempää häiritä.

Koska olimme kuitenkin Tauvossa niinkin aikaisin, odottelimme tunnin verran Hannan siskoa Elissaa saapuvaksi paikalle ja suuntasimme Munahiedan kautta katsomaan Ulkonokan lintuja. Ristisorsia, merikihu, räyskiä, jopa 10 pikkutiiraa, 40 suosirriä, neljä kuovisirriä ja kaksi pikkusirriä olivat oikein mukavia havaintoja meille sisiksille. Sitten pystytimme leirin Munahiejantien alkupäähän ja pätkähdimme nukkumaan.

13.7. bongareiden tapaaminen oli kolmelta aamulla, josta kävelimme sovitulle paikalle rantaan paikkaan, josta näkyi kärjen sirkkupuskiin mutta, jossa ei häirittäisi lainkaan aamun SSP-pyyntiä. Oli tietysti sovittu, että mikäli Kalle saisi verkoistaan jonkin sortin rariteettiä, se tultaisiin meille bongareille näyttämään.

Tuttujen kanssa rupattelun ohessa staijailin merelle, jossa näkyi alli, 3 kuikkaa, 4 kaakkuria, mereltä saapunut mehiläishaukka, 9 ruokkia, merikihu, pikkukuoveja, suosirrejä, lapinsirri, karikukko sekä pari räyskää ym. Pitkän odottelun jälkeen porukan sinnikkäimmät puskiin tuijottajat ensin kuulivat sopivan kuuloista ääntä ja sitten näkivät erittäin hyvän pikkupajusirkkukandin kärjen pajun latvustossa. Itse en lyhytkasvuisena rääpäleenä sitä muiden selkien takaa nähnyt ennen kuin se oli lennossa ja katosi pajujen latvojen taakse.

Koska ranta oli täysin miehitetty, kahlasin mereen, josta sain itselleni hyvän näkyvyyden kärjen puskiin. Sitten vain odoteltiin jotain taas tapahtuvaksi. Kallen nelituntinen SSP tuli päätökseen ilman sirkkuja ja näin kärki vapautui liikkumisellekin, mutta porukalla päätimme odottelun olevan paras strategia, sillä komppaamalla sirkkuja ei ollut tähänkään asti onnituttu kertaakaan löytämään. Rengastuspaikalla oli taas kuultu tiksuttavakin sirkku, joten odotukset olivat yhä korkealla vaikka kädessä ei nyt sirkkuja nähtäisi.

Tunsin, että saappani vuosi, mutta odotus jatkui. Pitkään odotettuamme löysi Vastamäen Jani yhtäkkiä pajusirkkulajin kärkityrnin edustalta maasta. Olin aivan Janin lähellä mutta ilmeisesti joku kasvi oli minun ja linnun välissä niin, etten sitä löytänyt. Oli ahdistavaa, kun Jani luetteli näkemiään tuntomerkkejä ja oli aivan selvää, että hän katsoi pikkupajusirkkua! Lopulta siirryin metrin sivuun ja silloin löysin linnun kiikareilla mutta tietysti se nousi saman tien lentoon ja katosi taas puskien taakse. Tämänkin tilanteen iso osa porukasta vielä nuijasi.

Niinpä odottelu jatkui ja lopulta nähtiin taas pajusirkkulajin lentävän kärkityrnille. Koko porukka asettui nyt hyviin asemiin ja pieni porukka suuntasi lämpökameraa käyttäneen Bongariliiton TVK:n puheenjohtajan Sami Tuomelan johdolla lähestymään rauhallisesti tyrniä. Kun Sami oli muutaman metrin päässä puskasta nousi sirkku lentoon ja lensi sen verran pitkän matkan näkyvissä, että siitä saatiin muutaman kuvaajan toimesta kuvat otettua, joista se pystyttiin varmistamaan pikkupajusirkuksi. Tämä lento oli muuten ihan samanlainen kuin jo edellisenä sunnuntain näkemäni ja silloinkin olin nähnyt linnun aivan yhtä hyvin kuin nyt – vain kuvat silloin puuttuivat…

Nyt pystyttiin alkaa keskittymään tiksuvan sirkun eli toivottavasti kultakulmasirkun hakemiseen. Tämä lintu oli jo aiemmalla kokemuksella todettu niin tolkuttoman kähmyksi, että ainoa tapa havaita se oli odotella sen saapumista näkyville. Kaikki komppaaminen tai atrapin soittelu oli aivan turhaa! Niinpä ryhmityimme porukalla hyvään paikkaan keskelle puskia odottamaan jotain tapahtuvaksi.

Odotimme ja odotimme ja pariin otteeseen kuuli hyväkuuloiset ja oikeassa kohdassa odotelleet jotain tiksautuksia ja sirkku myös pari kertaa nähtiin lyhyesti mutta taas turhan huonosti. Kerran näin sen itsekin hyvin lyhyesti männyt latvassa, jossa samassa tilanteessa ainakin pari hyvin kokenutta harrastajaa näki sen paremminkin – lähinnä vain keltainen silmäkulmanjuova jäi näkemättä.

Päivällä kävimme taas nukkumassa muutaman tunnin ennen kuin palasimme illaksi taas kärkeen jatkamaan etsintää. Hiljaista oli kuitenkin aina illan hämärtämiseen asti, jolloin taas kuulimme hyvän kuuloista tiksutusta mutta eihän lintua tietenkään taaskaan nähty.

Porukan luovuttaessa kävin hakemassa autolta äänityslaitteen Hannan pystyttäessä samaan aikaan leirimme taas pelipaikan lähistölle.

14.7. nukuimme neljään ja hiivimme kärkeen, jossa pikkupajusirkku oli aamuvirkkujen toimesta jo kuultu ja nähty. Sirkku oli lopulta noussut korkealle taivaalle ja lentänyt ainakin 500 metrin päähän Kaasan majakan toiselle puolelle.

Näin aamusta päästiin kuitenkin heti keskittymään tiksuttavan sirkun hakemiseen ja kauhean kauan ei tarvinnut odottaa, kun kuulimmekin linnun. Laitoin äänityslaitteeni päälle ja sain linnun vihdoin edes äänitettyä. Valitettavasti muut bongarit eivät osanneet pysyä paikoillaan mikä oli harmi sillä asetettuani äänityslaitteeni osoittamaan oikeaan suuntaan reppuni päälle olin alkanut hakea sirkkua lämpökameralla ja juuri löytänyt linnun ja olin jo nostamassa kameraani aikeissa roiskia kuvia kohtaan, jossa sirkku oli, kun joku käveli suoraan eteeni. Niinpä kuvat jäivät ottamatta ja ollessani tarkistamassa linnun paikkaa taas paljain silmin, näin sen nousevan lentoon ja nousevan korkealle ja katoavan metsän päälle.

Nyt kuitenkin linnusta oli saatu ainakin äänitys ja tiksausten sonogrammit sopisivat erinomaisesti kultakulmasirkulle ja olivat poikkeavat verrattuna pohjan- ja pikkusirkkuun.

Olimme lopulta paikalla puolille päivin ja kun uusia sirkkuhavaintoja ei tehty ja muutenkin havainnot olivat jääneet mustavikloon, järripeippoihin ja urpiaisiin ym. päätimme lähteä vielä käymään Ulkonokalla. Vesi oli laskenut todella paljon ja hiekkarantaa oli nyt paljon enemmän mutta lintuja ei käytännössä lainkaan. Samat ristisorsat ja räyskät nähtiin, yksi nuori pikkutiira sekä punakuiri mutta ei juuri mitään muuta. Lopulta palailimme autoille ja lähdimme kotimatkalle. Kävimme vielä Pulkkilan ABC:llä Elissan kanssa syömässä ja sitten edessä oli vielä pitkä ajo kotiin. Iisalmessa näimme fasaanin ja Savonlinnassa kävimme Kerimäen Tänkyllä, kun sen lähistöllä oli nähty mahdollinen aropääskykahlaaja, mutta näimme vain jokusen suokukon ja liron. Lopulta olimme kotona kahdeksan aikaan illalla ja parin tunnin unien jälkeen minun piti vielä herätä katsomaan jalkapallon EM-finaalia, jonka kisojen ylivoimaisesti paras joukkue Espanja onneksi voitti.

Alkuviikosta Siikalahdella ja Saaren Pohjanrannassa käynnit eivät tuottaneet yllätyksiä. Perhosmaailmassa tilanne oli muuttunut ja nyt lennossa olivat keisarinviitat, tolkuttoman runsaina esiintyneet karttaperhoset, virnaperhoset ym. ja vielä näimme pikkuhäiveperhosen ja muut olivat nähneet kuusamaperhosiakin.

J.A.