. . Lintuharrastajan päiväkirja Birders diary . .

21.6. Klo 13:20 laskeutui Japanin lentomme Helsinki-Vantaalle ja avasin kännykän, kun siihen lupa kuulutettiin ja puhelin piippasi viestin merkiksi, joka kertoi, että Salon Halikonlahdelta oli löytynyt ruskopääsirkku. Kaksi aikaisempaa havaintoa lajista on sijoitettu mahdollisten tarhakarkulaisten D-kategoriaan eli pinnakelvottomaksi, mutta nyt Maailma on muuttunut eikä lajia pitäisi enää, ainakaan entiseen malliin olla myynnissä häkkilinnuksi ja koska ajankohta ja myöskin vallinneet sääolosuhteet olivat olleet mitä mainioimmat luonnonvaraiseen harhautumiseen, oli Saloon suunnattava.

Käveltyämme pitkät käytävät matkatavarahihnoille, löytyivät laukkumme nopeasti ja sitten kävelimme passitarkastuksen jälkeen lentoaseman remonttien takia normaalia pitemmän matkan kohti bussipysäkkiä, jolta oli kyyditys Lentopysäköinnin parkkialueelle. Laitoin tekstiviestitse kyytitilauksen ollessamme kävelemässä kohti pysäkkiä ja kyyti saapuikin juuri perille päästyämme. Ja pian olimme pakkailemassa tavaroitamme autoon ja pääsimme matkaan kohti saloa, jonne oli matkaa 116 kilometriä.

Matka sujui nopeasti, mutta juuri Saloon päästyämme oli bensatankkimme niin tyhjä, että meidän piti vielä käydä tankkaamassa, jotta uskalsimme ajaa viimeiset kuusi kilometriä Halikonlahdelle.

Perillä oli porukkaa jo kävelemässä tyytyväisinä pois alueelta, jolla lintu oli ollut muutamien kasojen tuntumassa. Se oli laulanutkin välillä innokkaasti. Kukaan ei kuitenkaan sanonut, että lintu oli ollut kateissa jo jonkin aikaa. Pelipaikalle päästyämme selvisi, ettei lintua ollut nähty noin puoleen tuntiin.

Odottelimme linnun putkahtavan esiin hetkenä minä hyvänsä, mutta tiesimme kyllä kuumimman iltapäivähetken olevan aika huono aika mille tahansa linnulle. Lisäksi tuuli oli aika voimakas. Eräs linnun jo nähnyt kuvaaja ilmoitti komppaavansa aluetta ja oli jo saman tien menossa kasojen välissä. En kyllä ainakaan itse nähnyt toiminnassa mitään järkeä. Komppasipa hän kuitenkin esiin ensin aikuisen peltopyyn ja kohta vielä poikasenkin. Nämä eivät kuitenkaan kuulemma ole pinnakelpoisia edes näin lisäännyttyään. Odotellessamme näimme myös mm. meriharakan ja keltavästäräkin ja kuulimme luhtakerttusen.

Kun onneksi kovin varovainen ja ehkä lopulta kuitenkin täysin harmiton komppaus oli ohi, jatkoimme odottelua, joka lopulta palkittiin, kun ruskopääsirkku tupsahti jostain kasojen edustalla olleen ohdakkeen latvaan. Se oli siinä vain noin minuutin näkyvissä, mutta ehdin siitä jonkin kuvankin ottaa. Sitten se taas lennähti jonnekin kasojen väliin katveeseen.

Kun lintu oli nähty, päätimme Hannan kanssa lähteä kotimatkalla. Ruskopääsirkkuja olimme kuitenkin Etelä-Uralin matkoillamme nähneet ja kuvanneet runsaasti, joten enempää ei lintua tarvinnut jäädä tuijottelemaan.

Kotiin päästyämme nostimme tavaramme parvekkeelle taas odottamaan pesua ja ludekäsittelyjä, kaivoimme optiikan esiin ja lähdimme SSP-pyyntipaikallemme laittamaan verkot pauloille.

22.6. parin tunnin unien jälkeen suuntasimme SSP-pyyntiin ja klo 3:30 oli verkot pyynnissä. Kuuden tunnin aikana verkoista saatiin ihan mukavasti lintuja: västäräkki 1, punarinta 1, pensastasku 2, mustarastas 1, punakylkirastas 1, ruokokerttunen 8r+2k, pensaskerttu 3, lehtokerttu 1, pajulintu 2r+1k, sinitiainen 1k, talitiainen 8r+1k, viherpeippo 7, vihervarpunen 4, keltasirkku 1 ja pajusirkku 2k. Ohessa näimme myös kohti etelään äännellen muuttaneen kapustarinnan.
Viikolla edessä oli paluu karuun arkeen ja havainnot jäivät aika vähäisiksi. 24.6. kävimme heinäkurppapaikalla kuulostelemassa tilannetta ja vain yksi lintu oli vaisusti äänessä. Linnut olivat keväällä tulleet sen verran aikaisin, että ilmeisesti soidinkausi oli jo päättymässä. Ohessa kuulimme pensassirkkalinnun vuodariksi ja luhtakerttusen Parikkala-vuodariksi. Vuorokauden vaihduttua Siikalahdella kuului pikakierroksella 8 luhtahuittia.

25.6. kävin Siikalahdella bongaamassa joka vuosi Parikkalassa käyvän hyvän ystäväni Harri Oreniuksen löytämän jalohaikaran ja ohessa näimme myös heinätavin sekä kaulushaikaran. Kävimme yöllä myös muutaman tunnin yöretkellä mutta havainnot jäivät vaatimattomiksi.

27.-28.6. yöllä saapui veljeni Pirkka pitkäksi viikonlopuksi meille, mikä tiesi tietenkin armotonta revittämistä. Itselläni oli juuri Japanin reissusta vuorokausirytmi normalisoitunut, mutta taas se pistettiin aivan sekaisin. Käytyämme juuri ennen ABC:n sulkeutumista syömässä, suuntasimme vielä Särkisalmen yölaulajapaikoille. Havainnot jäivät kuitenkin muutamaan viitakerttuseen. Viimeiseltä paikalta Kukonkannan raviradalta löysimme kuitenkin vuodariksi rytikerttusen.

Perjantaina 28.6. minulla oli vielä työpäivä, ja päivän Siikalahtikäynnin antia olivat mm. valkoposkihanhi, mustaviklo ja 10 nuolihaukkaa. Lisäksi Moskuuniemen Hernesaaresta näkyi 17 kanadanhanhen parvi. Nukuttuamme kunnon päiväunet, suuntasimme koko yön retkelle. Aloitimme Siikalahdelta, josta löytyi myös rytikerttunen. Sitten pointsasimme Pirkalle ruisrääkkiä, pensassirkkalinnun ja luhtakerttusen, mutta heinäkurppaa ei enää kuulunut. Kehrääjää ei meinannut löytyä vakiopaikoilta, mutta se kaikkein vakioin paikka eli Sounio sitten tuotti tulosta.

Sitten otimmekin suunnan Saarelle. Etsimme ensin Akanvaaran Tetrisuolla olleita viiriäisiä aika pitkään, mutta havaintomme jäivät yhteen tai kahteen vaisusti laulaneeseen peltosirkkuun. Ilma viileni todella nopeasti ja me olimme lähteneet ennen puoltayötä liikkeelle aika kepoisesti pukeutuneina, kun mittari oli vielä näyttänyt 16 astetta ja nyt oli enää 7 astetta.

Pohjasuolla kuulimme pensassirkkalinnun ja Ratilassa näkyi suopöllö. Pohjanrannasta löytyi luhtakerttunen ja Suurenjärvenlietteelle päästyämme laski mittari pahimmillaan vain 2,5 asteeseen! Silti sumuisen pellon perällä lauloi pensasirkkalintu ja luhtakerttunen aktiivisesti. Kauempaa kantautui myös valkoselkätikan rummutus. Jyrkilässä näkyi jo päivän toinen uuttukyyhky, mikä on kesällä oikein hyvä laji Parikkalassa. Tarassiin havainnot jäivät pieneen pikkulokkiparveen. Tarassiilta liikkeelle lähdettyämme näin isokokoisen pikkulinnun lennähtävän matalalla tien yli. Kohta toinen laskeutui keskelle tietä ja laji paljastui jo ekan havainnon perusteella epäilemäkseni – nokkavarpusia! Linnut nousivat erään pihan puihin ja istuskelivat siellä aivan vieretysten ja saimme ne tunnistettua pariskunnaksi. Kanavalammella lauloi pari kuhankeittäjää, luhtahuitti huittaili ja palokärki rummutti. Karinmäessä näimme vielä pienellä tulvalla viisi liroa ja Ollukan peltojen yli kantautui järveltä luhtahuitin sivallus.

Sitten jatkoimme takaisin Parikkalaan ja suuntasimme kuukkelimetsiin. Kuukkelia saati pikkusieppoa tai idänuunilintua emme löytäneet, mutta pyyperheen, pohjantikan, tiltaltin, hömö- ja töyhtötiaisen, hippiäisen, punatulkkuparin sekä pikkukäpylintuja. Sitten alkoikin jo päässä pätkiä siihen malliin, että oli suunnattava pitkille päiväunille.

Illalla kävimme taas Siikalahdella, jossa ihmettelimme hetken satakielipoikueen outoa ääntelyä, ennen kuin emokin alkoi varoitella. Muuten havainnot jäivät aika vähiin. Illalla syömässä käytyämme, kävimme tarkistamassa, että Kesusmaan Valkialammen mustakurkku-uikut olivat saaneet kaksi poikasta ja matkalla näimme pikkulepinkäisen, joka on ollut tänä vuonna todella kateissa. Sitten olikin taas aika mennä nukkumaan.

30.6. oli vuorossa taas SSP, jossa saimme pensastaskun, 5r6k ruokokerttusta, hernekertun, 1r1k pernsaskerttua, 3 lehtokerttua, 9 pajulintua, 11 viherpeippoa, komean koiras punavarpusen ja pajusirkun. Ohessa näimme kohti koillista muuttaneen tundrametsähanhen ja ylitsemme lentäneen tiklin.

Päivän Siikalahtikäynnillä näimme ainakin viisi haapaperhosta, herhiläisen, 6 mehiläishaukkaa, närhiperheen, pari valkoselkätikkaa ja kaulushaikaran. Rengastimme myös pari kurjen isokokoista poikasta, jotka sattuivat olemaan mukavan lähellä tietä. Illalla kävimme vielä Oravanniemessä nähden matkalla pyyn ja järven selällä lennelleen tuhkaselkälokin sekä tukkakoskelon. Yöllä kävin vielä lenkillä Pirkan oltua matkassa pyörällä. Toivoimme vielä löytävämme Pirkalle vuodariksi sarvipöllöä tai meille molemmille viitasirkkalintua, mutta havainnot jäivät ruisrääkkään ja viitakerttusiin. Pikakäynti Siikalahden ympärikin tuotti vain rytikerttusen ja kehrääjän.

Pitkän viikonlopun aikana olimme nähneet 110 lintulajia sekä tuhkaselkälokin. Pirkka oli minun perjantaina töissä ollessani nähnyt harmaahaikaran ja kuullut sirittäjän ja ainoa vain minun näkemä laji oli pikaisesti lennossa käynyt heinäkurppa, joka oli ainakin minulle uudessa paikassa, mutta näistähän ei ole nykyisin ollut tapana puhua ääneen.

Viikolla olikin vihdoin aikaa yrittää hieman saada univelkoja kuitattua ja myöskin kääntää vuorokausirytmiä vähän järkevämmäksi. 3.7. näkyi Siikalahdella taas jalohaikara ja kuului tikli. 4.7. Imatran töpäivän jälkeen pointsasin liejukana vuodariksi Joutsenon Korvenkylän altaalta ja illalla Lappeenrannassa käytyäni, kävin Askolassa, jossa näkyi meriharakoita, punajalkavikloja ja metsäviklo. 5.7. Siikalahdella oli jo kolme jalohaikaraa, joista itse näin kaksi. Kaulushaikara lenteli vähän väliä patotien yli ja merikotkakin näyttäytyi pitkästä aikaa. Ja 6.7. lajisto oli pitkälti samaa, mutta jalohaikaroita ei näkynyt ja rytikerttusia kuului kaksi yksilöä ja pari kuhankeittäjääkin sekä kuului että näkyi.

7.7. oli vuorossa taas SSP-pyynti, joka oli kelin kosteuden takia varsin vaisu. Rengastuksia tuli 18 ja kontrolleja 9 kappaletta. Runsain laji oli pensaskerttu 10+1k ja muut olivat ruokokerttunen 5k, viherpeippo 3, pajusirkku 2+1k, pajulintu 1+1k, sinitiainen 1+1k ja lehtokerttu 1. Ohessa kuulimme vuodariksi viitasirkkalinnun, rääkyneen kuhankeittäjän ja taivaalta kapustarinnan ääntä.

J.A.

10.5. lähdimme aikaisemmin päättyneen työpäiväni jälkeen Valosen Artun kanssa taas Saaren suuntaan ja retki alkoi mukavasti, kun Rautalahden kohdalla 6-tien päällä kaarteli haarahaukka. Pohjanrannassa emme kivunneet edes torniin, sillä Arttu oli paikalla jo ollut aamulla, mutta parkkipaikalla tapaamamme Koskimiehen Pertin kanssa jutustellessamme plokkasin lahden päältä suohaukan lentämästä suoraan poispäin. Onneksi lintu kurvasi ympäri ja kävi aika mukavalla etäisyydellä kääntymässä ja se määrittyi 2kv naaras arosuohaukaksi. Ja mukavasti meni stoppi Uukuniemen Suurenjärvenlietteelläkin, kun hanhiparvesta löytyi nopeasti punakaulahanhi. Tulvalla näkyi pikkutyllikin. Loppukierros ei enää tuottanut kuin tutun fasaanin, mustavikloja sekä vielä yhden uivelon.

Illalla lähdimme vielä Hannan sekä australialais-englantilaisen ryhmän kanssa yöretkelle ja Siikalahdella kuului mukavasti luhtakanoja ja 5 luhtahuittia ja eräältä pellolta löytyi aktiivisesti soidintanut heinäkurppa sekä sen taustalla huudellut viirupöllö. Hanna lopulta kierteli ryhmän kanssa koko yön aamuun asti. Me kiertelimme vielä Siikalahden paikkoja Artun kanssa, mutta havainnot jäivät köyhiksi. Sarvipöllö sentään kuultiin.

11.5. kuului Siikalahden ympäristössä vuodariksi herne-, pensas- ja mustapääkerttu, sirittäjä sekä käenpiika ja 12.5. kuului patotiellä sinirintakin. Saaren kierroksen aluksi kävimme Partasen Harrin ruokinnalla kuvaamassa aikaisia punavarpusia ja Saarelta lintuja löytyi kunnolla vasta Jyrkilästä, jossa oli ainakin 12000 valkoposken parvi. Seuloimme parvea pikaisesti ja taas porukasta löytyi punakaulahanhi. Tarassiinlahden stoppi tuotti pienessä saaressa puussa olleen merimetson sekä punajalkaviklon ja Kanavalammella oli valkoposkien ohessa jopa 670 tundrahanhea. Ala-Ollukassa näkyi 4 pikkutylliä ja Akonpohjasta löytyi vielä ainakin 3500 valkoposkea.

14.5. vuodariksi napsahtivat pikaisella Siikalahtikäynnillä harmaasieppo ja tervapääsky ja 15.5. patotiellä lauloi jo aikainen viitakerttunenkin. 16.5. näin lahdella puiden latvoja pitkin muuttaneen naaras pikkulepinkäisen ja nyt patotiellä lauloi kilpaa jo kaksi viitakerttusta. Illalla suuntasimme vielä Saarelle, jossa Akanvaaran Tetrisuolla lauloi ilahduttavasti peltosirkku! Pohjanrannassa velloi valtaisa, ainakin 17000 valkoposkihanhen parvi ja Suurenjärvenlietteeltä löytyi 7000 vapoa ja niiden seurassa nukkunut punakaula. Muuten kierroksen havainnot jäivät pettymykseksi ja etenkin kahlaajat loistivat yhä vain poissaolollaan.

17.5. Siikalahden aamukäynti tuotti lehtokertun vuodariksi ja iltapäivällä otimme suunnan Virolahdelle. Stoppasimme pikaisesti matkan varrella Lappeenrannan Hanhijärvelle, jonne mustakaulauikku oli taas palannut. Lintu nukkui kaislikon rajassa vastavalossa, mutta nosti sentään pari kertaa päätään määrittyen helposti.

Pikaisen Lintulahden stopin, jolla sain meriharakan vuodariksi, jälkeen ehdimme hyvin iltastaijiin Leerviikin rantaan, jonne saapui Soikkelin Elissakin seuraksemme. Toki porukkaa oli muutenkin aika paljon. Vuodariksi irtosivat lapintiira, räyskä sekä mehiläishaukka. Mustalintu- ja allimuuttoa meni jonkin verran mutta kaukana merellä.

18.5. palasimme Lakakallion juurella teltassa nukutun lyhyen yön jälkeen aikaisin aamulla Leerviikin rantaan ja kuikkalintuja rynni lyhyessä ajassa reilut 280 yksilöä, mutta kun porukkaa alkoi kerääntyä rannalle, gaviamuutto hiipui. Porukka rannassa kasvoikin aivan valtaisaksi ja aamupäivällä joku arvioi paikalla olevan lähes 200 arktikan seuraajaa! Valitettavasti havainnot jäivät aika vähiin: parituhatta hanhea, 2 lapinsirriä, 2 mustavikloa, 98 suokukkoa, pikkujoutsen, suopöllö, merikihu sekä kiertelevä mustapyrstökuiri.

Päivällä kävimme Ellin ja Peunan Antin kanssa kiertelemässä lähipaikkoja. Kolsinpohjassa rummutteli valkoselkätikka ja lietteellä piipersi 4 lapinsirriä. Pyterlahdessa lauloi satakieli ja museolla kultarinta. Kurkelan petostaiji tuotti vain 6 merikotkaa. Lopulta palailimme teltoillemme kunnon päiväunille. Iltastaijin yhteydessä kokkailimme kalliolla kunnon ruoat komeaa allimuuttoa samalla seuraillen. Sitten pitikin taas suunnata nukkumaan, sillä herätys oli aikaisin!

Arktikaralli

19.5. Heräsimme jo ennen aamuyhtä ja pian olimme Hannan kanssa ajamassa kohti Virolahden luoteisnurkkaa. Matkalla soittelimme Loipon Miskalle, joka oli joutunut vielä olemaan töissä edellispäivänä ja näin lykkäämään Virolahdelle saapumistaan. Lopulta hän oli saanut sentään vähän nukuttua mutta saapuisi ralliseuraksemme hieman myöhässä.

Teimme Hannan kanssa muutaman pohjustuspysähdyksen ja kuulimmekin Nopalassa luhtahuitin ja itse näin vilaukselta lehto-/viirupöllön ja koska emme enää ennen kello kahta löytäneet muuta palasimme tähän paikkaan aloittamaan rallimme. Huitti oli onneksi vielä äänessä mutta pöllöä ei enää löytynyt.

Kuultuamme vielä yön ensimmäisen kehrääjän, liittyi Miska Kattilaisissa porukkaamme ja jatkoimme pysähdellen kohti Virojokea. Listallemme kertyi tavallisia yöaktiivisia lintuja, mutta oikein mitään parempaa emme löytäneet. Porolahdella sentään kuului ruisrääkkä.

Lopulta kiiruhdimme Kolsinpohjaan paikalla yöpyneiden kahlaajien toivossa, mutta eipä siellä sellaisia ollut. Onneksi torniin kuului juuri ja juuri kaukaa rastaskerttunen ja parkkipaikalla valkoselkätikka rummutteli ja yllättäen kuulimme myös harmaapäätikan.

Hautausmaalla rummutteli toinen valkoselkätikka ja pienellä etsinnällä löysimme lähipuista pyrstötiaisen. Parkkipaikalle palattuamme kuului kaukaa fasaanin huuto.

Sitten olikin aika suunnata kohti Hurppua. Luuvinlammella kellui mustakurkku-uikku ja ylitsemme lensi pari kaakkuria. Leerviikin rantaa päästyämme oli vesilintumuutto ihan kohtalaista ja onneksi saimme kuikankin listallemme ennen kuin niiden vähäinen muutto loppui. Vesilintuparvista löytyi helposti alleja, mustalintuja, pilkkasiipiä sekä lapasotkiakin. Kaukana kellui pari härkälintua ja lopulta meriharakkakin suoritti ohilennon. Muutto oli kuitenkin niin vaisua, että aika pian jatkoimme matkaamme.

Virojoella hoitui keltavästäräkki vauhdista ja Lintulahdella luhtakana mörisi listallemme. Laululintukonsertti oli kovaa ja sekamelskaa piti mennä kuuntelemaan läheltä, jotta viitakerttunen, kultarinta ja luhtakerttunenkin saatiin listalle. Kovasti yritimme paikalla olleita rytikerttusiakin, mutta emme niitä kuulleet.

Tikli ja puukiipijä hoituivat taas lähes liikkuvasta autosta ja Kotolan kiekaus tuotti tuulihaukan, kivitaskun sekä peltosirkun. Seuraavaksi bongasimme Lypsyniemessä laulaneen pikkusiepon, mutta majapaikan rannasta ei näkynyt mitään uutta. Koska aikaa tuntui olevan riittämiin, kävimme taas edellisvuodelta tutun kiepauksen Huvisaaren suunnalla ja vaikka aikaa reissuun menikin, niin nokikanat saatiin palkinnoksi ja kuulimmepa taas pari pikkusieppoakin.

Sitten olikin jo aika suunnata petolintujen perään, sillä ainoat petolinnut listallamme toistaiseksi olivat merikotka ja tuulihaukka. Elokalliolta näkyi aika nopeasti mehiläis-, hiiri- ja varpushaukkoja sekä ruskosuohaukka. Ajomatkalla näkyi kanahaukkakoiras ja Kurkelassa hoitui hempot ja petotyhjennys jatkui nuolihaukalla, Hannan plokkaamalla haarahaukalla sekä kalasääskellä. Ja kun tien varresta hoitui vielä töyhtötiainen sekä punatulkkukin, niin homma alkoi mennä vahvasti.

Katsoimme pahimpien puutelajien olevan ehdottomasti kahlaajissa, joten niitä piti vielä jostain lähteä hakemaan. Pikainen laskutoimitus kertoi, että meillä oli juuri ja juuri aikaa singahtaa uudelleen Kolsinpohjan tornille, jonne pääsimme lopulta 6 minuuttia ennen kahta ja 12 tunnin rallin päättymistä. Torniin ei näkynyt ainoatakaan kahlaajaa, mutta torni alta, hieman sivusta näkyi ensin mustaviklo, sitten valkoviklo ja vielä viimeisellä minuutilla löytyi lapinsirrikin! Olipahan ollut kaikkien aikojen rallilopetus!

Rallin purku oli tolkuttoman jännä ja kuten valitettavasti meidän rallien kohdalla on usein tavallista, omat lajimme koostuivat pitkälti tavallisista lajeista. Niinpä omat huutolajimme loppuivat meidän ollessa selkeässä johdossa, mutta ainoa iskuetäisyydellä ollut paikallisten gurujen joukkue Grönlund, Venemies sekä Vuolanto, ohittivat meidät lopulta päädyttyään meidän tavoin 132 lajiin, mutta heillä oli kuusi ässälajia meidän neljää vastaan. Niinpä voitto jäi tällä kertaa saavuttamatta, mutta todella hyvän rallin olimme taas tehneet.

Purun jälkeen kävimme purkamassa leirimme ja lähdimme kotimatkalle nähden matkalla Joutsenossa kangaskiurun. Tätäkin lajia olimme rallissa etsineet vaikka kuinka ja se olisi riittänyt voittoon…

Illalla stoppasimme vielä patotiellä, jossa oli koko päivän ollut pikkulokkien seurassa mustatiira. Tämä lähes jp lintu näkyi onneksi helposti ja olimme lopulta kotona todella väsyneinä.

20.5. onnistuin iltapäivällä bongaamaan patotien pohjoispuolelle tippuneen lampiviklon, jonka näin lennossa pari sekuntia. Pikkulokkeja oli yhä runsaasti mutta mustatiira oli tiessään. Illan juoksulenkillä näin vielä Huhmarisessa saalistelleen suopöllön.

Vihdoin vähän kahlaajiakin ja SSP-kauden avaus

21.5. valkoposkimuutto oli käynnistynyt oikein kunnolla ja yhden valkoposkiparven perässä patotien ylitti lyhytnokkahanhi. Pohjoispuolelta nousi ilmaan 4 lapin-/pikkusirriä ja onneksi ylitsenikin lensi yksi sirri, jonka sain määritettyä lapinsirriksi. 22.5. patotien ylitti 2/1 harmaasorsaa ja taas näkyi lapinsirrikin.

23.5. suuntasimme Partasen Harrin kanssa taas kerran Saarelle, josta toivoimme löytävämme kahlaajia. Suurenjärvenlietteellä tärppäsikin, kun jo minimaalisen pienellä tulvalla piipersi 5 jänkäsirriäistä, 4 tylliä ja 3 lapinsirriä. Ruisrääkkä huuteli myös pellolla, jolla näkyi myös 28 keltavästäräkkiä. Kanavalammella puolestaan näkyi 4 tylliä sekä jopa 17 lapinsirriä. Seuraavan päivän ainoa mainittava havainto oli Moskuunniemessä lähes Harrin pihalla laulanut kuhankeittäjä.

25.5. heräsimme taas aikaisin ja klo 4 meillä oli verkot pyynnissä SSP-paikallamme Papinlahdella. Tulvien takia vesi oli yhä korkealla ja verkkokierrosten takia polut syvenivät pikkuhiljaa uhkaavasti. Lintuja tuli aika vähän mutta lajisto oli taas kerran yllättävän monipuolista. Saimme renkaisiin taivaanvuohen, 2 mustarastasta, 4 ruokokerttusta, viitakerttusen, 2 pensaskerttua, lehtokertun, 5 pajulintua, viherpeipon, 5 vihervarpusta, punatulkun sekä pajusirkun. Ohessa kuulimme pari kuhankeittäjää ja hanhia alkoi taas päivän lämmettyä lapata taivaalla.

Suuntasinkin päivällä vielä patotielle, jossa vihdoin näkyi valkoposkien ohessa sepelhanhiakin, lopulta 1150 yksilöä. Kuikkia muutti 114, mm. upea 70 linnun parvi ja muita mainittavia havaintoja olivat 8 nuolihaukkaa, punajalkaviklo sekä 2 tylliä.

Illalla suuntasimme yöretkelle Harrin kanssa samalla kun Hanna lähti koko yön kierrokselle parin britin kanssa. Heinäkurppia näkyi ja kuului taas mukavasti ainakin kolme lintua ja itse näin lyhyesti aika kaukana mulloksella erikoisen näköisen kiurun, joka kuitenkin lensi turhan pian heinäpeltoon yöpymään. Samalla alkoi myös sataa kovaa, joten lintua ei enää näkynyt. Linnusta oli vahvasti tullut taas mieleen lyhytvarvaskiuru…

Keli oli aika huono ja lintuja äänessä todella surkasti. Niinpä lyhyen kierroksen anti jäi kehrääjään sekä muutamaan ruisrääkkään. Lopulta annoimme Harrin kanssa periksi ja suuntasimme pehkuihin.

Nukuttuani ties kuinka monennen kerran putkeen alle kolme tuntia suuntasin Siikalahdelle, jossa en kuullut mitään parempaa, mutta jatkoin sitten Hannan ja brittien seuraksi Soininmäelle. Pyytä ja töyhtötiaista katseltuamme erosimme koluamaan metsän eri osia ja itse löysinkin pian ensin pikkusiepon ja sitten idänuunilinnun, joita Hanna saapui sitten brittien kanssa bongaamaan. Jatkoin itse vielä tarkistamaan varpuspöllöpesintämme tilanteen, kun aiemmin olimme ikäväksemme todenneet viirupöllön pesintämme tuhoutuneen. Outo oli tilanne varpparin pesälläkin, sillä emo ei ollut kotona, mutta munat tuntuivat onneksi lämpimiltä. Kuultuani vielä toisen pikkusiepon suuntasin taas kotiin lyhyille unille ennen Suomen voittoisaa jääkiekon MM-finaalia.

Parin seuraavan päivän havainnot jäivät joka paikassa laulaneisiin viitakerttusiin sekä pariin Siikalahdella näkyneeseen tylliin. 29.5. olimme jo iltapäiväretkellä Saarella ja Akanvaaran Tetrisuolla, kun sain puhelun, että Tiiraan oli jo edelliseltä päivältä ilmoitettu Suurenjärvenlietteeltä sepeltasku! Aika pian olimme paikalla ja onneksi tasku löytyikin pian. Toki se säikähti saman tien piiloon, kun sen yli lensi matalalla haarahaukka. Tasku kuitenkin palasi pian taas näkyville ja aika pian olimme sitä mieltä, että laji vaihtuisi kovemmaksi eli mustapäätaskuksi, joka olisi vasta Parikkalan ja samalla koko Etelä-Karjalan toinen havainto lajista! Niinpä hälyn jälkeen lintu yrtitettiin dokumentoida mahdollisimman hyvin, mutta se oli harmittavan arka. Jotain kuvia sentään saatiin. Ja kun paikalle oli ensimmäinen bongarikin saapunut ja lisää oli tulossa, päätimme pikkuhiljaa jatkaa retkeämme.

Muuten havainnot jäivät Kanavalammella kuuluneisiin valkoselkätikkaan, kuhankeittäjään ja kultarintaan sekä nähtyihin pariin tylliin ja punajalkavikloon sekä mustalintuun ja Pohjanrannan tundrahanheen ja heinätaviin.

30.5. aamuyöstä kiersimme Siikalahden kaikki kolkat, mutta kuulimme vain muutaman kuhankeittäjän. Kuun viimeisenä päivänä kävin kaatosateessa hieman rajan väärällä puolella eli Savossa tarkistamassa, että perinteisellä kaakkurilammella oli kakkuri hautomassa pesäsaarekkeessaan.

Seuraavat päivät olivatkin sitten hiljaiseloa ennen reissuamme Japaniin.

J.A.

Pääsiäisen jälkeisen viikon havainnot kertoivat kevään edistymisestä seuraavasti: 23.4. Särkisalmella oli 11 kuikkaa, 32 silkkiuikkua, tukkakoskelo sekä laulava tiltaltti. Siikalahdella näkyi ruokiskäynnillä ampuhaukka ja taas merikotkapari, joka tuntui jämähtäneen paikoilleen ja esitti erilaisia kosiomenojakin, mutta eivät ne sentään näin myöhään enää pesimään olleet alkamassa. 24.4. Särkisalmen havainnot olivat nyt kuikka 28, silkkiuikku 48, mustakurkku-uikku sekä rantasipi. Patotien staijilla näkyi 5 piekanaa sekä aikainen nuolihaukka. Illalla kävimme vielä Siikalahdella auringon laskun molemmin puolin ja Kasinniemen tornin edustalla mekasti 2k ja 1n heinätavia, härkälintujen ja silkkiuikkujen ohella lahdella kellui 6 mustakurkku-uikkua. Patotien varrella kiljui 7 luhtakanaa ja Huhmarisessa kuului taas sarvipöllö. 25.4. Särkisalmella oli jo 52 silkkiuikkua sekä 2 ”mukurua”, Siikalahdella näkyi 5 piekanaa ja pikkukäpylintupari ja illemmalla Kinnarniemen tulvalla näkyi suokukko. 26.4. Särkisalmella lauloi pajulintu, patotieltä näkyi 4 merimetsoa, haarahaukka, 39 kapustarintaa sekä pikkukuovi. Moskuunniemessä lauloi rautiainen ja iltakäynnillä Siikalahdella kuului pari luhtahuittia.

Lauantaina 27.4. oli kunnon maastopäivä! Staijasimme ensin Siikalahdella klo 7-15:20 havaiten 41 valkoposkihanhea, 5 tukkakoskeloa, 45 kuikkaa, kaakkuri, 4 merikotkaa, 2 nuolihaukkaa, 105 kapustarintaa, pikkukuovin, 15 valkovikloa, 2 liroa, 6 kalatiiraa, 12 pikkulokkia, tuhkaselkälokin, valkoselkätikan, haarapääskyn, metsäkirvisen, 18 tilheä, 2 pajulintua sekä mukavaa peippolintumuuttoa, joista iso osa oli järripeippoja. Illalla suuntasimme vielä Saarelle, jossa mukavimpia olivat Kinnarniemessä ja Jyrkilässä nähdyt mustapyrstökuirit, Pohjanrannan hemppopari, Akonpohjassa tulvan reunassa hiippailleet 2 kaulushaikaraa, Uukuniemen Suurenjärvenlietteen 3 pikkujoutsenta sekä Karinmäen ampuhaukka. Paluumatkalla kävimme tarkistamassa yhden viirupöllön pöntön, jossa olikin yllättäen naaras hautomassa. Päivän aikana olivat jäät lähteneet kerralla koko Simpelejärvestä!

28.4. staijasimme taas aamun Siikalahdella, ensin patotiellä ja sitten tornissa. Merihanhi, paikallisena hetken kierrellyt mutta pohjoiseen jatkanut jo kevään viides haarahaukka, punajalkaviklo, kisailevat palokärkikoiraat, törmäpääsky, jopa 16 räystäspääskyä, keltavästäräkki ja lahden poikki lentänyt pähkinänakkeli olivat mukavimpia havaintoja.

29.4. havainnot jäivät vähiin, mutta kuun viimeisenä päivänä näin ruokistaijilla patotieltä taas uuden, tällä kertaa todella kuluneen näköisen haarahaukan, 4 nuolihaukkaa, pikkukuovin sekä punajalkaviklon ja Muttelinmäessä kuului laulava kirjosieppo. Illalla suuntasimme reilun parin tunnin yöretkelle, jonka aloitimme patotieltä, jossa huusi yhä 7 luhtakanaa, lauloi pensastasku ja ylitsemme muutti suopöllö myyrä kynsissään. Kontiolammella pimeällä taivaalla muutti ylitsemme harmaahaikara äännellen ja kuulimme etäistä pöllön huhuilua. Ajettuamme lähemmäksi näimme viirupöllön hienosti. Kullinsuolla pellot olivat jo varsin keväisen näköiset ja taivaanvuohien ohessa kuulimme lehtokurppien kinastelua sekä aivan upeasti soidintaneen jänkäkurpan. Kolmikannassa puputti helmipöllö todella aktiivisesti ja toinen kuului Tiviälle, jossa muutti ylitsemme äännellen pari mustalintuparveakin. Toivomiamme huhtikuupinnalajeja ei ollut löytynyt, mutta olipahan ollut loistava yöretki muuten!

1.5. Vappuna suuntasimme heti aamusta Saarelle. Matkalla stoppasimme Härskiinmutkassa, josta näkyi 3 allia. Akonpohjanjärvellä laskimme mukavat 500 naurulokkia ja mustakurkku-uikku sekä uiveloita nähtiin myös. 6-tielle palattuamme lensi ylitsemme parin sadan valkoposkihanhen parvi ja stoppasinkin tien varteen, jotta saimme parven kiikareilla tarkistettua. Yllättäen parvessa olikin mukana punakaulahanhi! Parvi jatkoi matalalla itää kohti, joten varmaan olivat tipahtamassa lähistölle. Parven ylilentoa katsellessamme kuulimme pikkutikan ja laulavat kirjosiepon sekä tiklin.

Pohjanrannassa näkyi vain pari merihanhea ja -kotkaa, mutta Suurenjärvenlietteellä tärppäsi taas! Laskimme ensin tulvilta 38 valkovikloa ja 4 suokukkoa ym. kunnes sillan tulvalla huomasin reilun parinsadan metrin päässä kiurulinnun mielestäni oudossa, turhan kosteassa paikassa tulvan reunalla, ehkä se näytti kiikareilla jo vaalealtakin? Laitoin putken pystyyn ja löysin linnun onneksi saman tien ja sehän oli kuin olikin lyhytvarvaskiuru! Hannakin otti putkensa ja kohta katselimme lintua molemmat. Lintu ruokaili rauhallisesti muutaman niittykirvisen kaverina. Päätin yrittää ottaa linnusta kuvia skouppaamalla, mutta olinkin jättänyt puhelimen autoon. Niinpä kävin hakemassa puhelimen ja juuri, kun olin tarkentamassa kuvaa hyväksi, hyökkäsi töyhtöhyyppä ”lyvakin” kimppuun ja nosti samalla kirvisetkin lentoon ja kokop porukka lensi, “lyvaki” aktiivisesti äännellen, tulvapajukon toiselle puolelle katveeseen. Odottelimme tovin, josko linnut palaisivat takaisin, mutta kun näin ei tapahtunut, ei minun auttanut kuin ottaa kengät ja sukat pois jalasta ja kahlata tulvan yli katsomaan, josko linnut vielä löytyisivät. Kuulin vielä pariin otteeseen lyhytvarvaskiurun ääntä ja näin kerran hyvän näköisen linnun lennossa, mutta pienen kirvisparven mukana ollut lintu laskeutui isomman tulvan takaosaan, jonne ei pystynyt millään näkemään. Tulvalle oli saapunut myös muutama keltavästäräkki. Mutta lyhytvarvaskiurusta jäi lopulta kuva saamatta. Lintu oli onneksi nähty ja kuultu niin hyvin, että lopulta kuva olisi ollut tarpeen vain tänne blogiin. Olimme löytäneet Parikkalalle uuden lajin!

Jatkoimme retkeämme Jyrkilän kautta Tarassinlahdelle, Kanavalammelle ja Karinmäen pelloille, josta sitten Poutasenryhmän kautta takaisin kotia kohti. Löysimme hanhiparvista vielä pari lyhytnokkahanhea ja pari heinätavia muttei muuta mainittavaa.

2.5. synttäripinnat jäivät saamatta, kun olin Imatralla töissä ja koko päivän satoi kaatamalla. Illalla sade muuttui lumisateeksi ja Kemijärveltä taas Tornien Taistoon ajanut Pirkka sai ajella melkoisen surkeassa kelissä ja oli perillä vasta yhden aikaan yöllä.

3.5. aamu valkeni – ja todellakin valkeni, sillä lunta oli tullut viitisen senttiä ja lisäksi tuuli oli todella kova! Hannan kanssa suuntasimme töihin ja Pirkkakin päätti nukkua univelkojaan, sillä ulos ei näyttänyt olevan kovinkaan järkevä mennä. Ruokatunnilla kiersimme Pirkan kanssa Siikalahden ja tajusimme, että retkikelihän olikin aivan uskomaton, sillä kaikki tienvarret ja pienetkin sulapläntit olivat aivan täynnä lintuja! Etenkin laulurastaita ja peippoja tunki joka paikasta auton eteenkin ja niinpä eteneminen oli hidasta. Myös jokunen kirjosieppo, metsäkirvinen ja kivitasku nähtiin ja patotiellä heinätavipari.

Niinpä työpäiväni jälkeen kävimme syömässä ja odotimme Hannakin pääsevän töistä ja suuntasimme iltaretkelle Saarelle, jossa lunta oli vielä enemmän ja yhä vain sitä satoi lisää. Tuulikin oli yhä kohtuuttoman navakka ja läpitunkevan kylmä, mutta rastaiden ja peippojen paljous oli jotain aivan käsittämätöntä! Akonpohjan rantapelloilta löysimme muutaman tuhannen valkoposkihanhen parven ja vaikka lumisade tuiskusi siihen malliin, että välillä koko parvea ei näkynyt, onnistui Pirkka nyppäämään parvesta punakaulahanhen. Parvi lennähti lumisateen hetkeksi tauottua lähemmäksi ja pääsimme näkemään hanhen lopulta erinomaisesti. Pyrstötiainen lensi tuulen riepoteltavana ohitsemme. Akonpohjan lintutornilta emme nähneet kuin tutun ”mukurun” ja uiveloita. Pohjanrannassa näimme taas pari merihanhea ja leppälinnun ja Suurenjärvenlietteelle suunnatessamme tajusimme tienoolla olevan lunta ainakin parikymmentä senttiä! Niinpä odotukset ”lyvakin” löytymiseksi eivät olleet kovinkaan korkealla. Lintuahan eivät olleet vieläkään nähnyt kukaan muu lisäksemme, vaikka paikalla oli ainakin pari bongaria käynyt. Kuvailimme tovin lumihangen läpi pellolta ruokaa tonkineita peippoja ja lapinsirkkuja. Tulvatkin olivat aivan lumen peipossa ja kahlaajat vähissä mutta aivan tulvan perällä nukkui säälittävän näköisinä 45 taivaanvuohta. Yhtäkkiä kuulin taivaalta lupaavan kuuloista ääntä – ja siinähän se lyhytvarvaskiuru lensi taas aktiivisesti äännellen ylitsemme. Lintu teki laajan kaarroksen lumisten peltojen yllä ja suuntasi pellon eteläosaan. Lähdimme perään ja löysimme hyvän näköisen pellon, jolla oli kymmeniä peippoja kaivamassa syviä poteroita ruokaa saadakseen. Hanna kävi hieman pyyhkimässä sulaa maata näkyviin ja saman tien hänen eteensä laskeutui useita peippoja kuvattavaksi. Lyhytvarvaskiurua emme kuitenkaan enää löytäneet, joten yhä vain tämä lintu jäi meiltä kuvaamatta.

Jatkettuamme retkeä näimme Ryhjässä vielä fasaanin, joka oli minulle ensimmäinen pariin vuoteen Parikkalassa, Kanavalammella näkyi mustaviklo ja pensastasku ja illan jo hämärtäessä tarkistimme vielä Pohjanrannan, josko hanhet olisivat saapuneet sinne. Eivät olleet mutta järvellä kellui kaksi paria pilkkasiipiä. Lopulta olimme kotona ja aika pian oli suunnattava nukkumaan, sillä vaikka sääennuste lupaili yhä karseaa keliä, oli meillä aikainen herätys Tornien Taistoon.

4.5. heräsimme jo ennen neljää ja lopulta olimme Siikalahdella sen verran ajoissa, että ehdimme tehdä pikastopin patotiellä, mikä kannatti, sillä aivan lavan edustalla huittaili luhtahuitti.

Torniin käveltyämme olikin sitten edessä lumityöt ja onneksi Lötjösen Matti oli varannut mukaan ihan kunnon lumilapion! Maisema oli aika arktisen näköinen ja yksikään lintu ei kovassa länsituulessa laulanut. Pikkuhiljaa joukkueemme saapui torniin eli kolmen Aallon lisäksi paikalla oli pari Soikkelia, Lötjönen sekä hieman myöhässä saapunut, mutta tullessaan polulta leppälinnun meille näyttänyt Kuusisalon Ilpo.

Muutamaa minuuttia ennen H-hetkeä löysin taivaalta neljän pikkukuovin parven matkaamassa kohti etelää. Onneksi ne jäivät sen verran kiertelemään lahden päälle, että ne näkyivät vielä hyvin kellon ollessa pykälässä eli viisi. Sitten alkoi lajien keruu aivan tavallisella lajistolla, sillä oikein mitään muuta parempaa ei näyttänyt olevan tarjolla. Onneksi jonkin ajan päästä mm. 5 naaras uivelon parvi, yksin puussa kököttänyt teeri, kötköttänyt luhtakana, yhden sarjan puhallellut kaulushaikara ja muutamaan otteeseen aivan tornin vierestä lentänyt valkoselkätikka saatiin lajilistalle.

Valkoposkihanhia tuntui muuttavan hieman mutta muuten oikein mitään ei tuntunut taivaalla liikkuvan, rastaita sentään sen verran, että kerrankin kaikki tavalliset lajit saatiin listalle kohtuullisen vaivattomasti. Työjako muodostui meillä seuraavanlaiseksi: Hanna ja Ilpo keskittyivät pitkälti kaivamaan pikkulintuja lahden reunoilta, mutta lintuja ei ollut samaan tapaan pälvillä kuin edellispäivänä. Pirkka touhusi yleismies-Jantusena enemmän paikallisia lintuja tuijottaen, Miika käytti tarkkoja korviaan tuulen suhinan kuunteluun, Elli toimi alkuun pitkälti kirjurina ja Matin kanssa me tuijotimme pelkästään taivasta.

Pikkuhiljaa lajilistaan saatiin ihmeen tiukassa olleita jouhisorsaa, kuikkaa, kalatiiraa, pikkulokkia, tavallisia kahlaajia mukanaan äännellen muuttanut rantasipi, tiltaltti, lapinsirkkuja ym. Lahden rannalla asuva tuttu pariskunta, joka piti torniin näkyvää ruokintaa, oli toteuttanut toiveemme. Hanna oli kysynyt heiltä, josko voisimme käydä kaatamassa patovallin takaa heidän mailtaan sen ainoan sillä suunnalla kasvavan koivun, joka sattui juuri peittämään näkyvyyden ruokinnalle. Lupa oli saatu ja itse asiassa talon isäntä oli itse käynyt kaatamassa puun ja ruokinta näkyi kerrankin torniin hyvin, kun kylmän sään ansiosta näkyvyyskin oli erinomainen. Ja nyt kun keli oli mikä oli, niin tämä ruokinta osoittautui meille kullan arvoiseksi. Ilman ruokintaa kottaraisen näkeminen olisi ollut tiukkaa, mutta käpytikkaa, mustarastasta, järripeippoa, pikkuvarpusta ja viherpeippoa emme muualla havainneet lainkaan. Olisimme kyllä toivoneet ruokinnalle vielä muutamaa lisälajiakin, esim. punatulkkua, hömötiaista tai urpiaista.

Taivaan tuijottelu oli puuduttavaa mutta aamun aikana löytyi muuttava harmaahaikara, 4 nuolihaukkaa, mustavaris, joka lopulta jäi paikalliseksi. Italian lämmöstä edellispäivänä saapunut Matti luovutetti leikin reissusta yhä väsyneenä ja tuuleen kyllästyneenä, joten jatkoin sinnikkäästi taivaan tuijottelua; ja taivaalta ne parhaat lajit löytyivät sään hieman lämmettyäkin: haarahaukka, muutama merikotka, 2 piekanaa, Ellin plokkaama tuhkaselkälokki, uuttukyyhky, ihme kyllä kaikki kolme tavallista pääskyä, muutama keltavästäräkki ja jopa pensas- ja kivitasku. Pirkka kaivoi sorsaparvista vihdoin heinätaviparin ja Ilpo nyppäsi ohi lentävän harmaasorsaparin ja vihdoin taivaalta kuului metsäkirvinenkin.

8 minuuttia ennen kisan päättymistä löysin taivaalta vielä mustapyrstökuirin, joka lähti saman tien syöksyyn peltoa kohti, mutta ihme kyllä sekä Pirkka että Hanna ehtivät nähdä linnun sen sukeltaessa jo metsää vasten puiden taakse. Tämä jäi viimeiseksi ja 88. lajiksemme. Puuttumaan jäivät mm. lahdelta kadonnut mustakurkku-uikku, pajulintu, kirjosieppo, punarinta, närhi, palokärki sekä moni muu aika tavallinen. Ja kuinka ollakaan oli se pahin/paras vihollisemme eli Saaren Tarassiinlahden torni taas kerran kerännyt kasaan yhden lajin enemmän kuin me, ollen taas paras sisämaatorni koko maassa.

Tornien Taisto oli kuitenkin ollut ikimuistoinen, sillä vaikka vihdoin puoliltapäivin oli tornistakin lumi sulanut, oli kylmyys ja kalsea tuuli tehneet päivästä ennätysraskaan. Ihme kyllä lintuja oli kuitenkin näkynyt aika hyvin!

Kotona käytyämme suuntasimme Pirkan kanssa Lappeenrannan Haapajärvelle bongaamaan paikalla pari päivää ollutta mustakaulauikkua Pirkalle elikseksi. Tornilla oli onneksemme muutama orni paikalla ja saimme aivan tuoreet nuotit, missä lintu oli vielä hetkeä aiemmin näkynyt. Ja pienen odottelun jälkeen uikku näkyi ensin erään tuppaan keskellä vilahdukselta ja lisää odotettuamme saapui se sukeltelemaan avoimemmin ja näkyi lopulta hienosti.

Tyytyväisinä palailimme kohti Parikkalaa stopaten pikaisesti Imatran Immalanjärven Kymälahden tornilla, josta emme kuitenkaan mitään mainittavaa havainneet. Rautjärven Lamminkylässä stoppasimme vielä pikaisesti ja olimmekin melkoisen onnekkaita sillä aivan automme vierestä nousi lentoon pari kangaskiurua.

5.5. suuntasimme vielä vihdoin herättyämme Saarelle. Sää oli jo aivan erilainen ja taas maasto vihersi ihan kunnolla. Matkalla kävimme rengastamassa aiemmin löytyneen viirupöllömamman, jolla oli yksi vastakuoriutunut poikanen ja pari munaa. Akonpohjanjärvellä näkyi 4 mustalintua, Ansunmäellä 16 pikkukuovia, Pohjanrannassa pari pikkutylliä sekä hemppopari ja Suurenjärvenlietteellä komea vanha naaras muuttohaukka. Hetken aikaa kuului taivaalta lyhytvarvaskiurumaista ääntelyä, mutta emme löytäneet lintua ollenkaan näkyville, joten havainto jäi liian huonoksi. Edellispäivänä linnun olivat nähneet muutamat bongaritkin. Kanavalammelta laskimme 41 jouhisorsaa ja myös näimme harmaasorsaparin sekä pari pikkujoutsenta. Karinmäeltä löysimme useamman tuhannen hanhen porukan, mutta kovallakaan seulomisella emme löytäneet joukosta mitään parempaa. Lopulta päätimme palata vielä Pohjanrantaan ja tällä kertaa tärppäsi, kun tulvalätäköllä oli hanhiporukassa punakaulahanhi sekä harmaasorsapari. Ylitsemme lensi vielä pikkukäpylintupari, mutta sitten oli Pirkan lähdettävä ajelemaan kohti pohjoista.

Me suuntasimme Hannan kanssa vielä Siikalahdelle, jossa rupattelimme tovin Valosen Artun ja Teivosen Mikan kanssa havaiten ohessa mm. ruokokerttusen, muutaman törmäpääskyn, pari merikotkaa sekä heinätavin.

Työviikon aikana retkeily oli taas rajallista, mutta 6.5. bongasin aamusta Artun Rautalahdelta löytämän jalohaikaran ja Simpelejärvellä kellui muutamia alli- ja mustalintuparvia ja niiden seurassa näkyi myös 11 lapasotkaa ja 4 pilkkasiipeä. Illalla kävimme Artun kanssa kiertämässä kaukaisimmat pöllönpönttömme, joissa ei ollut asukkaita, mutta kuulimme metsissä käen ja pyyn. 7.5. olikin taas kunnon sadepäivä ja itse keskityin lepäämään univelkoja ja muuta rasitusta pois, jotta jaksaisin taas myöhemmin painaa…

7.5. kiertelin joitakin tyhjiä pönttöjä ilman muitakaan havaintoja, mutta 8.5. kiersimme Hannan kanssa pönttöjä enemmänkin ja löytyipä yksi varpuspöllömamma rengastettavaksi. Näimme myös muutaman pyyn. Saunareissun jälkeen kävimme vielä Siikalahdella, jossa kuului pari luhtahuittia, mustalintuparvi yötaivaalta ja Tiviällä puputti yhä helmipöllö. 9.5. ainoa mainittava havainto oli Härskiinmutkassa allien ja mustalintujen seurassa olleet pari pilkkasiipeä.

J.A.

Kiirastorstaina 18.4. kävin viikon sairastelun jälkeen Siikalahdella vain ruokatunnilla ja havainnot jäivät jouhisorsapariin, kahteen paikalliseen vanhaan merikotkaan sekä sinisuohaukkaan. Pikakäynti Särkisalmella tuotti ensimmäiset 4 silkkiuikkua.

Pitkäperjantaina staijasimme Siikalahdelle klo 8:25-15:00 ja vaikka muutto oli vaisua, oli piekanoilla meno päällä! Tasan sata piekanaa muutti matalalla vastatuulessa kohti pohjoista. Muita mainittavia havaintoja olivat merihanhi, 20 valkoposkihanhea, 2 kuikkaa, 4 luhtakanaa, 2 pikkukuovia, punajalkaviklo, uuttukyyhky, pari tilheä ja 5 muuttavaa närheä. Pienen huilin jälkeen tein vielä iltakäynnin lahdelle ja näin vielä 2 piekanaa, sinisuohaukan ja tornilla käydessäni yllätyin, että lahti oli jo pitkälti sulanut. Rantatulvilta löysin 4 lapasorsaa ja 6 jouhisorsaa ja lahdella kellui mm. 12 uiveloa ja 3 tukkasotkaa.

20.4. olimme Siikalahdella klo 8:30-12:00 mutta edelleen muutto oli vastatuulesta johtuen vaisua. Yöllä oli vielä ollut pakkastakin. 6 ruskosuohaukkaa, sinisuohaukka, 15 piekanaa, 6 kalasääskeä ja 3 tikliä havaittiin. Lisäksi hetken kuului jostain aivan patotien lintulavan vierestä pussitiasmainen ääni, mutta mitään ei näkynyt, joten tämäkin havainto sai jäädä mappi-ööhön.

Päivällä suuntasimme Saarelle, jossa kiersimme kaikki vakiopaikat havaiten mm. 11 hemppoa Pohjanrannassa, sinisuohaukan, 8 kapustarintaa ja 3 valkovikloa Uukuniemen Suurenjärvenlietteellä, 7 kapustarintaa ja valkoselkätikan Tarassiinlahdella, 2 pikkujoutsenta Kanavalammella ja kivitaskun Karinmäessä. Näimme myös uteliaan lumikon tukkipinon alla. Illalla singahdin vielä bongaamaan Siikalahden Huhmarisen tulvalätäköllä olleen mustapyrstökuirin.

Pääsiäissunnuntaina oli muutto yhä vain vaisua. Klo 7:00-13:30 staiji tuotti heti aamusta haarahaukan ja päivällä vielä toisen, piekanoja muutti 4, kurkia 120, lisäksi näkyi pari hemppoa ja tiltaltti. Illalla suuntasimme vielä lintutornille, josta näkyi 45 tukkasotkaa, 36 punasotkaa, 13 uiveloa, 10 silkkiuikkua ja ohitsemme muutti komea vanha koiras muuttohaukka. Patotiellä emme kuulleet illan jo hämärryttyä toivomaamme jänkäkurppaa, vaikka taivaanvuohilla oli jo hyvin soidin päällä. Huhmarisessa kuitenkin kuului vielä reissun päätteeksi kaukainen sarvipöllö.

Pääsiäismaanantaina jaksoimme vielä kammeta itsemme staijiin ja onneksi päivä oli hieman pilvisempi, sillä olimme edellispäivinä saaneet aurinkoa ihan tarpeeksi. Tuulikin oli vihdoin kääntynyt etelän puolelle ja rastaita ja peippoja olikin liikenteessä runsaasti. Muuten muutto oli kuitenkin yhä vain vaisua. Klo 8:30-14:00 patotiellä havaitsimme mm. 5 paikallisina mekastanutta pikkujoutsenta, merihanhen, 10 kuikkaa, taas haarahaukan, joka kierteli tovin paikallisena lahdella, ennen kuin jatkoi kohti pohjoista, 17 piekanaa, mustapyrstökuirin, 3 valkovikloa, tuhkaselkälokin, laulurastaan, 32 kulorastasta, pari tiltalttia, 3 lapinsirkkua sekä hempon. Särkisalmelle oli saapunut jo 11 kuikkaa ja härkälintukin silkkiuikkujen seuraksi.

Pääsiäisenä oli tullut ulkoiltua oikein urakalla, mutta havainnot olivat kyllä olleet taas varsin ennalta-arvattavia…

J.A.

Jurmosta paluun jälkeen oli Parikkalassa yhä aika talvista. Kottarainen oli yhä vakioruokinnallaan ja maanantaina 18.3. muuttolintuhavainnot jäivät harmaalokkeihin. 19.3. ruokatuntikäynti Siikalahdelle tuotti 7 laulujoutsenta sekä 5 töyhtöhyyppää.

21.3. näkyi muuttava kottarainen, hiirihaukka sekä merikotka ja 22.3. illalla Siikalahden tien varressa päivysti komea lapinpöllö.

23.3. lahdella näkyi jo 25 hyyppää, 3 mustarastasta, 3 hiirihaukkaa sekä kiuru ja illalla parin tunnin pöllöretki oli muuten tyhjä, mutta Siikalahden tien varressa kuului aktiivisesti huhuillut sarvipöllö.

24.3. oli ensimmäinen kunnon kevätpäivä ja pitkän staijin aikana näkyi mm. 3 merihanhea, 3 kanadanhanhea, 4 merikotkaa, 2 varpushaukkaa, 6 hiirihaukkaa, 70 töyhtöhyyppää, 4 uuttukyyhkyä, 6 sepelkyyhkyä, 6 kiurua, niittykirvinen, 8 kottaraista, tikli sekä pajusirkku. Myös pari harmaapäätikkaa sekä palokärki nähtiin.

Viikolla oli sitten taas talvisempaa ja havainnot jäivät 35 pulmusen parveen ja aivan yksittäisiin muuttajiin.

29.3. alkoi taas tapahtua ja Siikalahdella pienen sulan laitamilla viihtyi jo 31 laulujoutsenta seurassaan yllättäen pari pikkujoutsenta, pari merihanhea sekä 19 tundrametsä- ja 2 taigametsähanhea. Töyhtöhyyppiä näkyi taas 70, merikotkia 2-3, sepelkyyhkyjä 17, kiuruja 14, mustavaris sekä 3 pajusirkkua.

30.3. aamuyöstä alkoi Erämaaralli, johon osallistuimme yhdessä Loipon Miskan kanssa. Olimme saaneet Lohko C:n eli alueemme oli laaja aina Tyrjän rajalta kapeana suikaleena luoteeseen Saaren Akanvaaran nurkille. Ensimmäinen pysäyksemme oli ikimuistoinen, kun kuulimme huuhkajaparin upeaa duettohuutelua, joka huipentui paritteluun ja kaikkiin mahdollisiin erilaisiin ääntelyihin.

Mutta muita pöllöjä emme sitten kuulleetkaan ja aamu valkeni aivan lian nopeasti. Niinpä töpeksimme parhaan aamun osittain, mutta onneksi ehdimme vielä laskemaan rajan tienoon palokärkiä ja käpytikkoja ym. Aamun parhaimmistoa olivat pari soidintavaa kanahaukkaa, pari metsoa, komea 30 naarasteeren parvi, pikkukäpylintuparvi, valkoselkätikka sekä Hannan löytämät pari kangaskiurua. Hippiäinen ja vihervarpunenkin tulivat viimein vuodariksi.

Kiertelimme taas koko alueen ja Hanna käveli aamusta kymmenen kilometriä rajaseudulla. Päivällä alkoi tuulla voimakkaasti, mikä haittasi pahasti havainnointia. Hieman toista tuntia staijasimmeTyrjällä nähden hiirihaukkoja sekä pari merikotkaa. Muita iltapäivän havaintoja olivat mm. kulorastas ja koskikara.

Kisan purku oli taas Pitkäjärvellä ja olivatpahan lintuja nähneet muutkin! Me tulimme taas tutun voittajan eli Valosten porukan jälkeen toiseksi niukalla erolla. Olisimme itse asiassa voittaneet, mikäli nisäkkäistäkin ei saisi pisteitä – me kun emme nähneet ainoatakaan nisäkästä…

31.3. aprillipäivänä staijailimme vielä Miskan kanssa patotiellä ja ainakin yksi pikkujoutsen oli edelleen paikalla. Kaulushaikara oli saapunut ja äänteli muutamaan otteeseen vaisusti. Muita havaintoja olivat ampuhaukka, 2 kurkea, aina täällä yhtä vaikea merilokki sekä tutut harmaapää- ja valkoselkätikat sekä pikkutikka.

Aprillipäivänälahdella näkyi yhä pikkujoutsen, 5 merikotkaa ja vuodariksi hemppo. 2.4. laulujoutsenia oli jo 88 lintua, mutta pikkujoutsenta ei enää näkynyt. Metsähanhien ohella näkyi pari tundrahanhea, merihanhi sekä lahdelle jämähtäneitä kanadanhanhia. Muitakin muuttajia näkyi vähän muttei mitään uutta.

3.4. vuodenpinnaksi napsahtivat sinisuohaukka kolmen koiraan, taivaanvuohi kahden yksilön voimin sekä västäräkki. Kottaraisia näkyi ilahduttavasti 53 linnun parvi. 4.4. näkyi sitten ruskosuohaukka, tuulihaukka sekä pari kapustarintaa ja pari nokikanaakin oli saapunut jo kasvavaan sulaan.

5.4. parhaimmistoa olivat 100 pulmusen parvi, uuttukyyhky, piekana sekä harmaahaikara. Iltapäivällä lähdin ajelemaan kohti Iisalmea, jossa olin illalla perillä vanhan oululaisen ystäväni Antti Hyvärisen mökillä. Paikalle saapui pari vanhaa kaveria Rovaniemeltäkin ja ilta meni savusaunoen ja Tuppea pelaillen. Viikonloppuna osallistuimme ikämiesten +40-v kaukalopallo SM-turnaukseen Kuopiossa, josta saimme kotiintuomisiksi pronssia. Vuodenpinnaksi Kuopiossa näkyi 7.4. selkälokki ja kotiin palattuani kävin vielä Siikalahdella, jossa näkyi punasotka.

8.4. kuului matkalla lahdelle ensimmäiset peukaloiset ja punarinnat ja kuuluipa lahden rantametsissä pähkinänakkelikin. Itse lahdelle olivat saapuneet ensimmäiset tavit ja isokoskelot ja taas näkyi uuttukyyhky. 9.4. vuodariksi napsahtivat metsäviklo sekä punakylkirastas, joita näkyi useampiakin. Myös isolepinkäinen näkyi ensimmäistä kertaa tälle vuodelle lahdella ja iltapäivän juoksulenkillä kotipihassa näkyi vielä tundraurpiainen.

11.4 vuodenpinnaksi kirjautuivat kalasääski sekä kuovi ja seuraavana päivänä näkyi kaukana kaakossa valinut kotkalaji, joka jäi määrittämättä – olisi voinut olla se keväinen perusrari?

Viikonloppuna osallistuimme Varkaudessa kaukalopallon SM-turnaukseen, mutta itse katsoin pelit katsomosta kuumeessa. En olisi ollut kunnossa sunnuntain jatkopeleissäkään, joista kuitenkin karsuiduimme niukasti yhden maalin erolla. Kotiin palattuani kävin kipeänä lyhyesti Siikalahdella, jossa näkyi 9 piekanaa muutolla ja ampuhaukka.

Hanna vietti turnausviikonloppuna useita tunteja kuvauskojussa. Ruokinnalle oli tullut vihdoin kevätmuuttajia; kottaraisia, punarintoja ja vihervarpusia.

15.4. lahdella näkyi 7 merikotkaa, taas 9 piekanaa, 51 kurkea, haapanapari, uuttukyyhky ja yllättäen Huhmarisen lätäköstä löytyi pari aikaista pikkutylliä. Illalla näkyi vielä lehtokurppakin. Hanhia oli jo parisen sataa alueella lentelemässä edestakaisin ja metsähanhien seurassa tundrahanhiakin jo mukavammin.

Seuraavana päivänä, 16.4. uusia saapujia olivat 3 uiveloa, punasotkia oli jo kymmenen, sinisuohaukkoja näkyi 4, varpuhaukkoja 25 ja piekanoja mukavat 31 lintua. Ja taas näkyi hyvä kiljukotkakandi, mutta aivan liian kaukana ja vain valumassa pois päin siipiään liikauttamatta. Ensimmäinen luhtakana rääkyi pariin otteeseen, kuoveja ja selkälokkeja muutti kymmenkunta, peippoja jo toista tuhatta mukanaan muutama järripeippokin. 17.4. ruokatunnin havainnot jäivät kuuden merikotkan parveen.

Illalla kävimme Hannan kanssa taas Siikalahden piilokojulla, jonka edessä oli kuvauksellisesti parvi keskenään nahistelevia laulujoutsenia.

J.A.

14.3. päätin lähteä kevättä vastaan Paraisten Jurmoon, sillä minulla oli pari päivää lomaa. Ajokeli oli karsea aina Helsinkiin asti, sillä tiet olivat aivan peilijäällä. Lopulta olin Pärnäisten satamassa vain 15 minuuttia ennen Eivor-lautan lähtöä klo 15:00. Minulla olikin melkoinen kiirus pakata tavarat laukkuihin ja kantaa lautalle.

Jo Pärnäisissä ehdin saada vuodenpinnaksi haahkan sekä merilokin ja lopulta vietin kannella koko matkan havaiten mm. 6 merikotkaa, allin, 29 haahkaa, 3 riskilää, 2 naurulokkia, 14 merilokkia ym.

Eivorin käytyä kääntymässä Nötön satamassa, näin 5 muuttavaa töyhtöhyyppää, mustavariksen sekä sepelkyyhkyn. Lopulta lautta saapui Jurmon satamaan illan jo hämärtäessä ja ensimmäiseksi havainnoksi näin lähisaaresta ilmaan nousseen ja lautan editse lentäneen harmaahaikaran.

Kärräsin maitokärrillä tavarat lintuasemalla, jossa tapasin saaressa jo pitempään olleet Timo Palomäen sekä Arto Aaltosen. Iltahuudossa sain hyvän käsityksen saaren linnustosta ja aika pian olimmekin valmiina pehkuihin. Itsellänikin oli ollut melkoisen pitkä matkapäivä.

15.3. heräsimme ennen kuutta ja pian oli selvä, että ulkona oli melkoinen sumu. Kipusimme kuitenkin aamun vakiostaijille muinaismuistolle, mutta näkyvyys huononi pian entisestään ja havainnot jäivät todella vähiin. Timo ja Arto antoivat pian periksi, mutta itse istuskelin sumussa koko parituntisen lämpimästä tuulesta nautiskellen. Havainnot jäivät muutamiin kiuruihin sekä sumusta kuuluneisiin pulmuseen ja merihanheen.

Päivällä kiersin länsireitin ja sumu oli edelleen todella sakea. Niinpä lintuhavainnot jäivät alkuun todella vähiin. Mainittavimpina teerikukko lähti lentoon rannasta, 9 merihanhea muutti ylitseni, 22 tukkasotkaa kellui lahdella ja mukavin havainto oli rannassa piipertänyt tylli. Nähtyäni vielä mm. keltasirkun ja pari peippoa keskeytin reitin ja jatkoin Heinäsaareen. Kävely läntisimpään kärkeen oli pitkä, mutta se palkittiin, sillä löysin paikalla talvehtineen karikukon helposti. Kyseessä oli ensimmäinen koskaan Suomessa talvehtinut karikukko.

Karikukkoa katsellessani alkoi sataa vettä ja näkyvyys parani hetkellisesti huomattavasti. En kuitenkaan löytänyt mereltä mitään ihmeempää. Sain kuitenkin lähisaarten sinisorsat ym. laskettua.

Lähdettyäni palailemaan taas reittiä kohti lensi ylitseni äännellen tunturikiuru kahden kiurun kanssa, Ja kuinka ollakaan, reitille päästyäni nämä samaiset linnut lähtivät lentoon edestäni. Laguunin rannan tuntumasta nousi kiuruja ilmaan 28 lintua lisää ja pari töyhtöhyyppäkin näkyi lennossa. Lopulta laskenta oli siis ollut varsin tuloksekas.

Palailin pikkuhiljaa asemalle, kun sumu taas sakeni. Aseman ruokinnalla kävi runsaasti mustarastaita, joitakin tiaisia ja iso viherpeippo parvi mukanaan pari peippo hengaili lähipuissa. Myös kolme pajusirkkua oli yhdessä puussa hetken aikaa. Syötyäni kävin vielä pienen kierroksen aseman itäpuolella ja löysin erään saaren rannasta ristisorsan vuodariksi.

Illalla ollessamme jo nukkumassa saapuivat karikukkoa bongaamaan tulleet Tarmo Lehtilä, Risto Suksi sekä Ilkka Lehtonen asemalle majoittumaan.

16.3. karikukkobongarit suuntasivat heti aamusta länsikärkeä ja Heinäsaarta kohti ja me lähdimme Arton kanssa kiertämään länsireittiä. Timo hoiti aamuvakion sekä itäreitin.

Keli oli edelleen sumuinen ja lintuja tuntui olevan edellispäivää vähemmän. Tylli löytyi taas rannasta ja pari ristisorsaa näkyi lahdilla. Kun olimme juuri kääntymässä taas Heinäsaarta kohti, soitti Risto että he olivat nähneet kolme merisirriä lennossa ja samaan aikaan taustalta kuului Tarmon huuto, että karikukko löytyi juuri. Mekin kävelimme taas karikukkoa katsomaan ja muita lintuja laskiessa, näimme 29 merisirrin parven, josta osa laskeutui hetkeksi kiville katsottavaksi. Valitettavasti alueella talvehtinut suosirri ei ollut näiden joukossa. Sen sijaan neljän haapanan parvi muutti ohitsemme ja kirjautui näin vuodariksi.

Asemalle päästyämme söimme ja itse päätin lähteä vielä iltapäiväretkelle metsiä koluamaan. Vettä satoi ja linnut olivat vähissä, mutta löysin sentään kolme lehtokurppaa.

Illalla ollessani juuri nukahtamaisillaan alkoi sarvipöllö huhuilla pihalla ja pitihän se tietysti käydä kuuntelemassa.

17.3. suuntasimme isolla porukalla aamustaijiin Timon suunnattua jo aikaisin länteen. Sää oli vihdoin kirkas ja tuulinen, joten lintuja oli liikenteessä paremmin. Aamuvakion saldoa olivat 7 ruokkia, 2 riskilää, 51 kanadan-, 3 meri-, 3 tundra- ja 2 tundrametsähanhea, 253 haahkaa, 15 allia, 22 mustalintua, 23 tukkakoskeloa, 7 merimetsoa, 12 töyhtöhyyppää, uuttukyyhky sekä kulorastas. Lisäksi merikotkia näkyi ainakin 15 yksilöä ja teerinaaraskin näyttäytyi.

Sää huononi pian aamuvakion jälkeen mutta kävin silti kiertelemässä vielä saaren koillisosissa havaiten taas lehtokurpan sekä muutaman naurulokin.

Vesisateen yllyttyä suuntasin vielä asemalle, josta meidän aika pian piti lähteä kärräämään tavaroitamme satamaan. Vain Timo oli jäämässä miehittäjäksi ja meinasikin olla saaressa taas koko kevään.

Lauttamatka meni sisätiloissa sillä sää oli surkea. Lunta satoi ja tuuli oli kääntynyt pohjoisen puolelle. Lopulta olimme Pärnäisissä onneksi toista tuntia etuajassa, sillä emme olleet käyneet kaikissa satamissa.

Paluumatkan ajokeli olikin sitten surkein, missä olen koskaan ajanut! Moottoriteilläkin edettiin välillä vain 50 km/h ja niinpä kotimatkaan tuhrautui jopa pari tuntia kauemmin kuin olisi pitänyt. Onneksi selvisin kuitenkin ehjänä kotiin puolen yön jälkeen.

J.A.