Keväteloa

10.5. lähdimme aikaisemmin päättyneen työpäiväni jälkeen Valosen Artun kanssa taas Saaren suuntaan ja retki alkoi mukavasti, kun Rautalahden kohdalla 6-tien päällä kaarteli haarahaukka. Pohjanrannassa emme kivunneet edes torniin, sillä Arttu oli paikalla jo ollut aamulla, mutta parkkipaikalla tapaamamme Koskimiehen Pertin kanssa jutustellessamme plokkasin lahden päältä suohaukan lentämästä suoraan poispäin. Onneksi lintu kurvasi ympäri ja kävi aika mukavalla etäisyydellä kääntymässä ja se määrittyi 2kv naaras arosuohaukaksi. Ja mukavasti meni stoppi Uukuniemen Suurenjärvenlietteelläkin, kun hanhiparvesta löytyi nopeasti punakaulahanhi. Tulvalla näkyi pikkutyllikin. Loppukierros ei enää tuottanut kuin tutun fasaanin, mustavikloja sekä vielä yhden uivelon.

Illalla lähdimme vielä Hannan sekä australialais-englantilaisen ryhmän kanssa yöretkelle ja Siikalahdella kuului mukavasti luhtakanoja ja 5 luhtahuittia ja eräältä pellolta löytyi aktiivisesti soidintanut heinäkurppa sekä sen taustalla huudellut viirupöllö. Hanna lopulta kierteli ryhmän kanssa koko yön aamuun asti. Me kiertelimme vielä Siikalahden paikkoja Artun kanssa, mutta havainnot jäivät köyhiksi. Sarvipöllö sentään kuultiin.

11.5. kuului Siikalahden ympäristössä vuodariksi herne-, pensas- ja mustapääkerttu, sirittäjä sekä käenpiika ja 12.5. kuului patotiellä sinirintakin. Saaren kierroksen aluksi kävimme Partasen Harrin ruokinnalla kuvaamassa aikaisia punavarpusia ja Saarelta lintuja löytyi kunnolla vasta Jyrkilästä, jossa oli ainakin 12000 valkoposken parvi. Seuloimme parvea pikaisesti ja taas porukasta löytyi punakaulahanhi. Tarassiinlahden stoppi tuotti pienessä saaressa puussa olleen merimetson sekä punajalkaviklon ja Kanavalammella oli valkoposkien ohessa jopa 670 tundrahanhea. Ala-Ollukassa näkyi 4 pikkutylliä ja Akonpohjasta löytyi vielä ainakin 3500 valkoposkea.

14.5. vuodariksi napsahtivat pikaisella Siikalahtikäynnillä harmaasieppo ja tervapääsky ja 15.5. patotiellä lauloi jo aikainen viitakerttunenkin. 16.5. näin lahdella puiden latvoja pitkin muuttaneen naaras pikkulepinkäisen ja nyt patotiellä lauloi kilpaa jo kaksi viitakerttusta. Illalla suuntasimme vielä Saarelle, jossa Akanvaaran Tetrisuolla lauloi ilahduttavasti peltosirkku! Pohjanrannassa velloi valtaisa, ainakin 17000 valkoposkihanhen parvi ja Suurenjärvenlietteeltä löytyi 7000 vapoa ja niiden seurassa nukkunut punakaula. Muuten kierroksen havainnot jäivät pettymykseksi ja etenkin kahlaajat loistivat yhä vain poissaolollaan.

17.5. Siikalahden aamukäynti tuotti lehtokertun vuodariksi ja iltapäivällä otimme suunnan Virolahdelle. Stoppasimme pikaisesti matkan varrella Lappeenrannan Hanhijärvelle, jonne mustakaulauikku oli taas palannut. Lintu nukkui kaislikon rajassa vastavalossa, mutta nosti sentään pari kertaa päätään määrittyen helposti.

Pikaisen Lintulahden stopin, jolla sain meriharakan vuodariksi, jälkeen ehdimme hyvin iltastaijiin Leerviikin rantaan, jonne saapui Soikkelin Elissakin seuraksemme. Toki porukkaa oli muutenkin aika paljon. Vuodariksi irtosivat lapintiira, räyskä sekä mehiläishaukka. Mustalintu- ja allimuuttoa meni jonkin verran mutta kaukana merellä.

18.5. palasimme Lakakallion juurella teltassa nukutun lyhyen yön jälkeen aikaisin aamulla Leerviikin rantaan ja kuikkalintuja rynni lyhyessä ajassa reilut 280 yksilöä, mutta kun porukkaa alkoi kerääntyä rannalle, gaviamuutto hiipui. Porukka rannassa kasvoikin aivan valtaisaksi ja aamupäivällä joku arvioi paikalla olevan lähes 200 arktikan seuraajaa! Valitettavasti havainnot jäivät aika vähiin: parituhatta hanhea, 2 lapinsirriä, 2 mustavikloa, 98 suokukkoa, pikkujoutsen, suopöllö, merikihu sekä kiertelevä mustapyrstökuiri.

Päivällä kävimme Ellin ja Peunan Antin kanssa kiertelemässä lähipaikkoja. Kolsinpohjassa rummutteli valkoselkätikka ja lietteellä piipersi 4 lapinsirriä. Pyterlahdessa lauloi satakieli ja museolla kultarinta. Kurkelan petostaiji tuotti vain 6 merikotkaa. Lopulta palailimme teltoillemme kunnon päiväunille. Iltastaijin yhteydessä kokkailimme kalliolla kunnon ruoat komeaa allimuuttoa samalla seuraillen. Sitten pitikin taas suunnata nukkumaan, sillä herätys oli aikaisin!

Arktikaralli

19.5. Heräsimme jo ennen aamuyhtä ja pian olimme Hannan kanssa ajamassa kohti Virolahden luoteisnurkkaa. Matkalla soittelimme Loipon Miskalle, joka oli joutunut vielä olemaan töissä edellispäivänä ja näin lykkäämään Virolahdelle saapumistaan. Lopulta hän oli saanut sentään vähän nukuttua mutta saapuisi ralliseuraksemme hieman myöhässä.

Teimme Hannan kanssa muutaman pohjustuspysähdyksen ja kuulimmekin Nopalassa luhtahuitin ja itse näin vilaukselta lehto-/viirupöllön ja koska emme enää ennen kello kahta löytäneet muuta palasimme tähän paikkaan aloittamaan rallimme. Huitti oli onneksi vielä äänessä mutta pöllöä ei enää löytynyt.

Kuultuamme vielä yön ensimmäisen kehrääjän, liittyi Miska Kattilaisissa porukkaamme ja jatkoimme pysähdellen kohti Virojokea. Listallemme kertyi tavallisia yöaktiivisia lintuja, mutta oikein mitään parempaa emme löytäneet. Porolahdella sentään kuului ruisrääkkä.

Lopulta kiiruhdimme Kolsinpohjaan paikalla yöpyneiden kahlaajien toivossa, mutta eipä siellä sellaisia ollut. Onneksi torniin kuului juuri ja juuri kaukaa rastaskerttunen ja parkkipaikalla valkoselkätikka rummutteli ja yllättäen kuulimme myös harmaapäätikan.

Hautausmaalla rummutteli toinen valkoselkätikka ja pienellä etsinnällä löysimme lähipuista pyrstötiaisen. Parkkipaikalle palattuamme kuului kaukaa fasaanin huuto.

Sitten olikin aika suunnata kohti Hurppua. Luuvinlammella kellui mustakurkku-uikku ja ylitsemme lensi pari kaakkuria. Leerviikin rantaa päästyämme oli vesilintumuutto ihan kohtalaista ja onneksi saimme kuikankin listallemme ennen kuin niiden vähäinen muutto loppui. Vesilintuparvista löytyi helposti alleja, mustalintuja, pilkkasiipiä sekä lapasotkiakin. Kaukana kellui pari härkälintua ja lopulta meriharakkakin suoritti ohilennon. Muutto oli kuitenkin niin vaisua, että aika pian jatkoimme matkaamme.

Virojoella hoitui keltavästäräkki vauhdista ja Lintulahdella luhtakana mörisi listallemme. Laululintukonsertti oli kovaa ja sekamelskaa piti mennä kuuntelemaan läheltä, jotta viitakerttunen, kultarinta ja luhtakerttunenkin saatiin listalle. Kovasti yritimme paikalla olleita rytikerttusiakin, mutta emme niitä kuulleet.

Tikli ja puukiipijä hoituivat taas lähes liikkuvasta autosta ja Kotolan kiekaus tuotti tuulihaukan, kivitaskun sekä peltosirkun. Seuraavaksi bongasimme Lypsyniemessä laulaneen pikkusiepon, mutta majapaikan rannasta ei näkynyt mitään uutta. Koska aikaa tuntui olevan riittämiin, kävimme taas edellisvuodelta tutun kiepauksen Huvisaaren suunnalla ja vaikka aikaa reissuun menikin, niin nokikanat saatiin palkinnoksi ja kuulimmepa taas pari pikkusieppoakin.

Sitten olikin jo aika suunnata petolintujen perään, sillä ainoat petolinnut listallamme toistaiseksi olivat merikotka ja tuulihaukka. Elokalliolta näkyi aika nopeasti mehiläis-, hiiri- ja varpushaukkoja sekä ruskosuohaukka. Ajomatkalla näkyi kanahaukkakoiras ja Kurkelassa hoitui hempot ja petotyhjennys jatkui nuolihaukalla, Hannan plokkaamalla haarahaukalla sekä kalasääskellä. Ja kun tien varresta hoitui vielä töyhtötiainen sekä punatulkkukin, niin homma alkoi mennä vahvasti.

Katsoimme pahimpien puutelajien olevan ehdottomasti kahlaajissa, joten niitä piti vielä jostain lähteä hakemaan. Pikainen laskutoimitus kertoi, että meillä oli juuri ja juuri aikaa singahtaa uudelleen Kolsinpohjan tornille, jonne pääsimme lopulta 6 minuuttia ennen kahta ja 12 tunnin rallin päättymistä. Torniin ei näkynyt ainoatakaan kahlaajaa, mutta torni alta, hieman sivusta näkyi ensin mustaviklo, sitten valkoviklo ja vielä viimeisellä minuutilla löytyi lapinsirrikin! Olipahan ollut kaikkien aikojen rallilopetus!

Rallin purku oli tolkuttoman jännä ja kuten valitettavasti meidän rallien kohdalla on usein tavallista, omat lajimme koostuivat pitkälti tavallisista lajeista. Niinpä omat huutolajimme loppuivat meidän ollessa selkeässä johdossa, mutta ainoa iskuetäisyydellä ollut paikallisten gurujen joukkue Grönlund, Venemies sekä Vuolanto, ohittivat meidät lopulta päädyttyään meidän tavoin 132 lajiin, mutta heillä oli kuusi ässälajia meidän neljää vastaan. Niinpä voitto jäi tällä kertaa saavuttamatta, mutta todella hyvän rallin olimme taas tehneet.

Purun jälkeen kävimme purkamassa leirimme ja lähdimme kotimatkalle nähden matkalla Joutsenossa kangaskiurun. Tätäkin lajia olimme rallissa etsineet vaikka kuinka ja se olisi riittänyt voittoon…

Illalla stoppasimme vielä patotiellä, jossa oli koko päivän ollut pikkulokkien seurassa mustatiira. Tämä lähes jp lintu näkyi onneksi helposti ja olimme lopulta kotona todella väsyneinä.

20.5. onnistuin iltapäivällä bongaamaan patotien pohjoispuolelle tippuneen lampiviklon, jonka näin lennossa pari sekuntia. Pikkulokkeja oli yhä runsaasti mutta mustatiira oli tiessään. Illan juoksulenkillä näin vielä Huhmarisessa saalistelleen suopöllön.

Vihdoin vähän kahlaajiakin ja SSP-kauden avaus

21.5. valkoposkimuutto oli käynnistynyt oikein kunnolla ja yhden valkoposkiparven perässä patotien ylitti lyhytnokkahanhi. Pohjoispuolelta nousi ilmaan 4 lapin-/pikkusirriä ja onneksi ylitsenikin lensi yksi sirri, jonka sain määritettyä lapinsirriksi. 22.5. patotien ylitti 2/1 harmaasorsaa ja taas näkyi lapinsirrikin.

23.5. suuntasimme Partasen Harrin kanssa taas kerran Saarelle, josta toivoimme löytävämme kahlaajia. Suurenjärvenlietteellä tärppäsikin, kun jo minimaalisen pienellä tulvalla piipersi 5 jänkäsirriäistä, 4 tylliä ja 3 lapinsirriä. Ruisrääkkä huuteli myös pellolla, jolla näkyi myös 28 keltavästäräkkiä. Kanavalammella puolestaan näkyi 4 tylliä sekä jopa 17 lapinsirriä. Seuraavan päivän ainoa mainittava havainto oli Moskuunniemessä lähes Harrin pihalla laulanut kuhankeittäjä.

25.5. heräsimme taas aikaisin ja klo 4 meillä oli verkot pyynnissä SSP-paikallamme Papinlahdella. Tulvien takia vesi oli yhä korkealla ja verkkokierrosten takia polut syvenivät pikkuhiljaa uhkaavasti. Lintuja tuli aika vähän mutta lajisto oli taas kerran yllättävän monipuolista. Saimme renkaisiin taivaanvuohen, 2 mustarastasta, 4 ruokokerttusta, viitakerttusen, 2 pensaskerttua, lehtokertun, 5 pajulintua, viherpeipon, 5 vihervarpusta, punatulkun sekä pajusirkun. Ohessa kuulimme pari kuhankeittäjää ja hanhia alkoi taas päivän lämmettyä lapata taivaalla.

Suuntasinkin päivällä vielä patotielle, jossa vihdoin näkyi valkoposkien ohessa sepelhanhiakin, lopulta 1150 yksilöä. Kuikkia muutti 114, mm. upea 70 linnun parvi ja muita mainittavia havaintoja olivat 8 nuolihaukkaa, punajalkaviklo sekä 2 tylliä.

Illalla suuntasimme yöretkelle Harrin kanssa samalla kun Hanna lähti koko yön kierrokselle parin britin kanssa. Heinäkurppia näkyi ja kuului taas mukavasti ainakin kolme lintua ja itse näin lyhyesti aika kaukana mulloksella erikoisen näköisen kiurun, joka kuitenkin lensi turhan pian heinäpeltoon yöpymään. Samalla alkoi myös sataa kovaa, joten lintua ei enää näkynyt. Linnusta oli vahvasti tullut taas mieleen lyhytvarvaskiuru…

Keli oli aika huono ja lintuja äänessä todella surkasti. Niinpä lyhyen kierroksen anti jäi kehrääjään sekä muutamaan ruisrääkkään. Lopulta annoimme Harrin kanssa periksi ja suuntasimme pehkuihin.

Nukuttuani ties kuinka monennen kerran putkeen alle kolme tuntia suuntasin Siikalahdelle, jossa en kuullut mitään parempaa, mutta jatkoin sitten Hannan ja brittien seuraksi Soininmäelle. Pyytä ja töyhtötiaista katseltuamme erosimme koluamaan metsän eri osia ja itse löysinkin pian ensin pikkusiepon ja sitten idänuunilinnun, joita Hanna saapui sitten brittien kanssa bongaamaan. Jatkoin itse vielä tarkistamaan varpuspöllöpesintämme tilanteen, kun aiemmin olimme ikäväksemme todenneet viirupöllön pesintämme tuhoutuneen. Outo oli tilanne varpparin pesälläkin, sillä emo ei ollut kotona, mutta munat tuntuivat onneksi lämpimiltä. Kuultuani vielä toisen pikkusiepon suuntasin taas kotiin lyhyille unille ennen Suomen voittoisaa jääkiekon MM-finaalia.

Parin seuraavan päivän havainnot jäivät joka paikassa laulaneisiin viitakerttusiin sekä pariin Siikalahdella näkyneeseen tylliin. 29.5. olimme jo iltapäiväretkellä Saarella ja Akanvaaran Tetrisuolla, kun sain puhelun, että Tiiraan oli jo edelliseltä päivältä ilmoitettu Suurenjärvenlietteeltä sepeltasku! Aika pian olimme paikalla ja onneksi tasku löytyikin pian. Toki se säikähti saman tien piiloon, kun sen yli lensi matalalla haarahaukka. Tasku kuitenkin palasi pian taas näkyville ja aika pian olimme sitä mieltä, että laji vaihtuisi kovemmaksi eli mustapäätaskuksi, joka olisi vasta Parikkalan ja samalla koko Etelä-Karjalan toinen havainto lajista! Niinpä hälyn jälkeen lintu yrtitettiin dokumentoida mahdollisimman hyvin, mutta se oli harmittavan arka. Jotain kuvia sentään saatiin. Ja kun paikalle oli ensimmäinen bongarikin saapunut ja lisää oli tulossa, päätimme pikkuhiljaa jatkaa retkeämme.

Muuten havainnot jäivät Kanavalammella kuuluneisiin valkoselkätikkaan, kuhankeittäjään ja kultarintaan sekä nähtyihin pariin tylliin ja punajalkavikloon sekä mustalintuun ja Pohjanrannan tundrahanheen ja heinätaviin.

30.5. aamuyöstä kiersimme Siikalahden kaikki kolkat, mutta kuulimme vain muutaman kuhankeittäjän. Kuun viimeisenä päivänä kävin kaatosateessa hieman rajan väärällä puolella eli Savossa tarkistamassa, että perinteisellä kaakkurilammella oli kakkuri hautomassa pesäsaarekkeessaan.

J.A.