Kesäretkeilyä yötä-päivää

21.6. Klo 13:20 laskeutui Japanin lentomme Helsinki-Vantaalle ja avasin kännykän, kun siihen lupa kuulutettiin ja puhelin piippasi viestin merkiksi, joka kertoi, että Salon Halikonlahdelta oli löytynyt ruskopääsirkku. Kaksi aikaisempaa havaintoa lajista on sijoitettu mahdollisten tarhakarkulaisten D-kategoriaan eli pinnakelvottomaksi, mutta nyt Maailma on muuttunut eikä lajia pitäisi enää, ainakaan entiseen malliin olla myynnissä häkkilinnuksi ja koska ajankohta ja myöskin vallinneet sääolosuhteet olivat olleet mitä mainioimmat luonnonvaraiseen harhautumiseen, oli Saloon suunnattava.

Käveltyämme pitkät käytävät matkatavarahihnoille, löytyivät laukkumme nopeasti ja sitten kävelimme passitarkastuksen jälkeen lentoaseman remonttien takia normaalia pitemmän matkan kohti bussipysäkkiä, jolta oli kyyditys Lentopysäköinnin parkkialueelle. Laitoin tekstiviestitse kyytitilauksen ollessamme kävelemässä kohti pysäkkiä ja kyyti saapuikin juuri perille päästyämme. Ja pian olimme pakkailemassa tavaroitamme autoon ja pääsimme matkaan kohti saloa, jonne oli matkaa 116 kilometriä.

Matka sujui nopeasti, mutta juuri Saloon päästyämme oli bensatankkimme niin tyhjä, että meidän piti vielä käydä tankkaamassa, jotta uskalsimme ajaa viimeiset kuusi kilometriä Halikonlahdelle.

Perillä oli porukkaa jo kävelemässä tyytyväisinä pois alueelta, jolla lintu oli ollut muutamien kasojen tuntumassa. Se oli laulanutkin välillä innokkaasti. Kukaan ei kuitenkaan sanonut, että lintu oli ollut kateissa jo jonkin aikaa. Pelipaikalle päästyämme selvisi, ettei lintua ollut nähty noin puoleen tuntiin.

Odottelimme linnun putkahtavan esiin hetkenä minä hyvänsä, mutta tiesimme kyllä kuumimman iltapäivähetken olevan aika huono aika mille tahansa linnulle. Lisäksi tuuli oli aika voimakas. Eräs linnun jo nähnyt kuvaaja ilmoitti komppaavansa aluetta ja oli jo saman tien menossa kasojen välissä. En kyllä ainakaan itse nähnyt toiminnassa mitään järkeä. Komppasipa hän kuitenkin esiin ensin aikuisen peltopyyn ja kohta vielä poikasenkin. Nämä eivät kuitenkaan kuulemma ole pinnakelpoisia edes näin lisäännyttyään. Odotellessamme näimme myös mm. meriharakan ja keltavästäräkin ja kuulimme luhtakerttusen.

Ruskopääsirkku

Kun onneksi kovin varovainen ja ehkä lopulta kuitenkin täysin harmiton komppaus oli ohi, jatkoimme odottelua, joka lopulta palkittiin, kun ruskopääsirkku tupsahti jostain kasojen edustalla olleen ohdakkeen latvaan. Se oli siinä vain noin minuutin näkyvissä, mutta ehdin siitä jonkin kuvankin ottaa. Sitten se taas lennähti jonnekin kasojen väliin katveeseen.

Kun lintu oli nähty, päätimme Hannan kanssa lähteä kotimatkalla. Ruskopääsirkkuja olimme kuitenkin Etelä-Uralin matkoillamme nähneet ja kuvanneet runsaasti, joten enempää ei lintua tarvinnut jäädä tuijottelemaan.

Kotiin päästyämme nostimme tavaramme parvekkeelle taas odottamaan pesua ja ludekäsittelyjä, kaivoimme optiikan esiin ja lähdimme SSP-pyyntipaikallemme laittamaan verkot pauloille.

Pensastasku22.6. parin tunnin unien jälkeen suuntasimme SSP-pyyntiin ja klo 3:30 oli verkot pyynnissä. Kuuden tunnin aikana verkoista saatiin ihan mukavasti lintuja: västäräkki 1, punarinta 1, pensastasku 2, mustarastas 1, punakylkirastas 1, ruokokerttunen 8r+2k, pensaskerttu 3, lehtokerttu 1, pajulintu 2r+1k, sinitiainen 1k, talitiainen 8r+1k, viherpeippo 7, vihervarpunen 4, keltasirkku 1 ja pajusirkku 2k. Ohessa näimme myös kohti etelään äännellen muuttaneen kapustarinnan.
Viikolla edessä oli paluu karuun arkeen ja havainnot jäivät aika vähäisiksi. 24.6. kävimme heinäkurppapaikalla kuulostelemassa tilannetta ja vain yksi lintu oli vaisusti äänessä. Linnut olivat keväällä tulleet sen verran aikaisin, että ilmeisesti soidinkausi oli jo päättymässä. Ohessa kuulimme pensassirkkalinnun vuodariksi ja luhtakerttusen Parikkala-vuodariksi. Vuorokauden vaihduttua Siikalahdella kuului pikakierroksella 8 luhtahuittia.

25.6. kävin Siikalahdella bongaamassa joka vuosi Parikkalassa käyvän hyvän ystäväni Harri Oreniuksen löytämän jalohaikaran ja ohessa näimme myös heinätavin sekä kaulushaikaran. Kävimme yöllä myös muutaman tunnin yöretkellä mutta havainnot jäivät vaatimattomiksi.

Kaulushaikara

27.-28.6. yöllä saapui veljeni Pirkka pitkäksi viikonlopuksi meille, mikä tiesi tietenkin armotonta revittämistä. Itselläni oli juuri Japanin reissusta vuorokausirytmi normalisoitunut, mutta taas se pistettiin aivan sekaisin. Käytyämme juuri ennen ABC:n sulkeutumista syömässä, suuntasimme vielä Särkisalmen yölaulajapaikoille. Havainnot jäivät kuitenkin muutamaan viitakerttuseen. Viimeiseltä paikalta Kukonkannan raviradalta löysimme kuitenkin vuodariksi rytikerttusen.

Perjantaina 28.6. minulla oli vielä työpäivä, ja päivän Siikalahtikäynnin antia olivat mm. valkoposkihanhi, mustaviklo ja 10 nuolihaukkaa. Lisäksi Moskuuniemen Hernesaaresta näkyi 17 kanadanhanhen parvi. Nukuttuamme kunnon päiväunet, suuntasimme koko yön retkelle. Aloitimme Siikalahdelta, josta löytyi myös rytikerttunen. Sitten pointsasimme Pirkalle ruisrääkkiä, pensassirkkalinnun ja luhtakerttusen, mutta heinäkurppaa ei enää kuulunut. Kehrääjää ei meinannut löytyä vakiopaikoilta, mutta se kaikkein vakioin paikka eli Sounio sitten tuotti tulosta.

Sitten otimmekin suunnan Saarelle. Etsimme ensin Akanvaaran Tetrisuolla olleita viiriäisiä aika pitkään, mutta havaintomme jäivät yhteen tai kahteen vaisusti laulaneeseen peltosirkkuun. Ilma viileni todella nopeasti ja me olimme lähteneet ennen puoltayötä liikkeelle aika kepoisesti pukeutuneina, kun mittari oli vielä näyttänyt 16 astetta ja nyt oli enää 7 astetta.

Pohjasuolla kuulimme pensassirkkalinnun ja Ratilassa näkyi suopöllö. Pohjanrannasta löytyi luhtakerttunen ja Suurenjärvenlietteelle päästyämme laski mittari pahimmillaan vain 2,5 asteeseen! Silti sumuisen pellon perällä lauloi pensasirkkalintu ja luhtakerttunen aktiivisesti. Kauempaa kantautui myös valkoselkätikan rummutus. Jyrkilässä näkyi jo päivän toinen uuttukyyhky, mikä on kesällä oikein hyvä laji Parikkalassa. Tarassiin havainnot jäivät pieneen pikkulokkiparveen. Tarassiilta liikkeelle lähdettyämme näin isokokoisen pikkulinnun lennähtävän matalalla tien yli. Kohta toinen laskeutui keskelle tietä ja laji paljastui jo ekan havainnon perusteella epäilemäkseni – nokkavarpusia! Linnut nousivat erään pihan puihin ja istuskelivat siellä aivan vieretysten ja saimme ne tunnistettua pariskunnaksi. Kanavalammella lauloi pari kuhankeittäjää, luhtahuitti huittaili ja palokärki rummutti. Karinmäessä näimme vielä pienellä tulvalla viisi liroa ja Ollukan peltojen yli kantautui järveltä luhtahuitin sivallus.

Sitten jatkoimme takaisin Parikkalaan ja suuntasimme kuukkelimetsiin. Kuukkelia saati pikkusieppoa tai idänuunilintua emme löytäneet, mutta pyyperheen, pohjantikan, tiltaltin, hömö- ja töyhtötiaisen, hippiäisen, punatulkkuparin sekä pikkukäpylintuja. Sitten alkoikin jo päässä pätkiä siihen malliin, että oli suunnattava pitkille päiväunille.

Illalla kävimme taas Siikalahdella, jossa ihmettelimme hetken satakielipoikueen outoa ääntelyä, ennen kuin emokin alkoi varoitella. Muuten havainnot jäivät aika vähiin. Illalla syömässä käytyämme, kävimme tarkistamassa, että Kesusmaan Valkialammen mustakurkku-uikut olivat saaneet kaksi poikasta ja matkalla näimme pikkulepinkäisen, joka on ollut tänä vuonna todella kateissa. Sitten olikin taas aika mennä nukkumaan.

30.6. oli vuorossa taas SSP, jossa saimme pensastaskun, 5r6k ruokokerttusta, hernekertun, 1r1k pernsaskerttua, 3 lehtokerttua, 9 pajulintua, 11 viherpeippoa, komean koiras punavarpusen ja pajusirkun. Ohessa näimme kohti koillista muuttaneen tundrametsähanhen ja ylitsemme lentäneen tiklin.

PunavarpunenHerhiläinen

Päivän Siikalahtikäynnillä näimme ainakin viisi haapaperhosta, herhiläisen, 6 mehiläishaukkaa, närhiperheen, pari valkoselkätikkaa ja kaulushaikaran. Rengastimme myös pari kurjen isokokoista poikasta, jotka sattuivat olemaan mukavan lähellä tietä. Illalla kävimme vielä Oravanniemessä nähden matkalla pyyn ja järven selällä lennelleen tuhkaselkälokin sekä tukkakoskelon. Yöllä kävin vielä lenkillä Pirkan oltua matkassa pyörällä. Toivoimme vielä löytävämme Pirkalle vuodariksi sarvipöllöä tai meille molemmille viitasirkkalintua, mutta havainnot jäivät ruisrääkkään ja viitakerttusiin. Pikakäynti Siikalahden ympärikin tuotti vain rytikerttusen ja kehrääjän.

Kurkien rengastus

Pitkän viikonlopun aikana olimme nähneet 110 lintulajia sekä tuhkaselkälokin. Pirkka oli minun perjantaina töissä ollessani nähnyt harmaahaikaran ja kuullut sirittäjän ja ainoa vain minun näkemä laji oli pikaisesti lennossa käynyt heinäkurppa, joka oli ainakin minulle uudessa paikassa, mutta näistähän ei ole nykyisin ollut tapana puhua ääneen.

Viikolla olikin vihdoin aikaa yrittää hieman saada univelkoja kuitattua ja myöskin kääntää vuorokausirytmiä vähän järkevämmäksi. 3.7. näkyi Siikalahdella taas jalohaikara ja kuului tikli. 4.7. Imatran töpäivän jälkeen pointsasin liejukana vuodariksi Joutsenon Korvenkylän altaalta ja illalla Lappeenrannassa käytyäni, kävin Askolassa, jossa näkyi meriharakoita, punajalkavikloja ja metsäviklo. 5.7. Siikalahdella oli jo kolme jalohaikaraa, joista itse näin kaksi. Kaulushaikara lenteli vähän väliä patotien yli ja merikotkakin näyttäytyi pitkästä aikaa. Ja 6.7. lajisto oli pitkälti samaa, mutta jalohaikaroita ei näkynyt ja rytikerttusia kuului kaksi yksilöä ja pari kuhankeittäjääkin sekä kuului että näkyi.

Patotien kyy

7.7. oli vuorossa taas SSP-pyynti, joka oli kelin kosteuden takia varsin vaisu. Rengastuksia tuli 18 ja kontrolleja 9 kappaletta. Runsain laji oli pensaskerttu 10+1k ja muut olivat ruokokerttunen 5k, viherpeippo 3, pajusirkku 2+1k, pajulintu 1+1k, sinitiainen 1+1k ja lehtokerttu 1. Ohessa kuulimme vuodariksi viitasirkkalinnun, rääkyneen kuhankeittäjän ja taivaalta kapustarinnan ääntä.

J.A.