Pikkurareja ja Tornien Taistoa

Pääsiäisen jälkeisen viikon havainnot kertoivat kevään edistymisestä seuraavasti: 23.4. Särkisalmella oli 11 kuikkaa, 32 silkkiuikkua, tukkakoskelo sekä laulava tiltaltti. Siikalahdella näkyi ruokiskäynnillä ampuhaukka ja taas merikotkapari, joka tuntui jämähtäneen paikoilleen ja esitti erilaisia kosiomenojakin, mutta eivät ne sentään näin myöhään enää pesimään olleet alkamassa. 24.4. Särkisalmen havainnot olivat nyt kuikka 28, silkkiuikku 48, mustakurkku-uikku sekä rantasipi. Patotien staijilla näkyi 5 piekanaa sekä aikainen nuolihaukka. Illalla kävimme vielä Siikalahdella auringon laskun molemmin puolin ja Kasinniemen tornin edustalla mekasti 2k ja 1n heinätavia, härkälintujen ja silkkiuikkujen ohella lahdella kellui 6 mustakurkku-uikkua. Patotien varrella kiljui 7 luhtakanaa ja Huhmarisessa kuului taas sarvipöllö. 25.4. Särkisalmella oli jo 52 silkkiuikkua sekä 2 ”mukurua”, Siikalahdella näkyi 5 piekanaa ja pikkukäpylintupari ja illemmalla Kinnarniemen tulvalla näkyi suokukko. 26.4. Särkisalmella lauloi pajulintu, patotieltä näkyi 4 merimetsoa, haarahaukka, 39 kapustarintaa sekä pikkukuovi. Moskuunniemessä lauloi rautiainen ja iltakäynnillä Siikalahdella kuului pari luhtahuittia.

Lauantaina 27.4. oli kunnon maastopäivä! Staijasimme ensin Siikalahdella klo 7-15:20 havaiten 41 valkoposkihanhea, 5 tukkakoskeloa, 45 kuikkaa, kaakkuri, 4 merikotkaa, 2 nuolihaukkaa, 105 kapustarintaa, pikkukuovin, 15 valkovikloa, 2 liroa, 6 kalatiiraa, 12 pikkulokkia, tuhkaselkälokin, valkoselkätikan, haarapääskyn, metsäkirvisen, 18 tilheä, 2 pajulintua sekä mukavaa peippolintumuuttoa, joista iso osa oli järripeippoja. Illalla suuntasimme vielä Saarelle, jossa mukavimpia olivat Kinnarniemessä ja Jyrkilässä nähdyt mustapyrstökuirit, Pohjanrannan hemppopari, Akonpohjassa tulvan reunassa hiippailleet 2 kaulushaikaraa, Uukuniemen Suurenjärvenlietteen 3 pikkujoutsenta sekä Karinmäen ampuhaukka. Paluumatkalla kävimme tarkistamassa yhden viirupöllön pöntön, jossa olikin yllättäen naaras hautomassa. Päivän aikana olivat jäät lähteneet kerralla koko Simpelejärvestä!


28.4. staijasimme taas aamun Siikalahdella, ensin patotiellä ja sitten tornissa. Merihanhi, paikallisena hetken kierrellyt mutta pohjoiseen jatkanut jo kevään viides haarahaukka, punajalkaviklo, kisailevat palokärkikoiraat, törmäpääsky, jopa 16 räystäspääskyä, keltavästäräkki ja lahden poikki lentänyt pähkinänakkeli olivat mukavimpia havaintoja.

29.4. havainnot jäivät vähiin, mutta kuun viimeisenä päivänä näin ruokistaijilla patotieltä taas uuden, tällä kertaa todella kuluneen näköisen haarahaukan, 4 nuolihaukkaa, pikkukuovin sekä punajalkaviklon ja Muttelinmäessä kuului laulava kirjosieppo. Illalla suuntasimme reilun parin tunnin yöretkelle, jonka aloitimme patotieltä, jossa huusi yhä 7 luhtakanaa, lauloi pensastasku ja ylitsemme muutti suopöllö myyrä kynsissään. Kontiolammella pimeällä taivaalla muutti ylitsemme harmaahaikara äännellen ja kuulimme etäistä pöllön huhuilua. Ajettuamme lähemmäksi näimme viirupöllön hienosti. Kullinsuolla pellot olivat jo varsin keväisen näköiset ja taivaanvuohien ohessa kuulimme lehtokurppien kinastelua sekä aivan upeasti soidintaneen jänkäkurpan. Kolmikannassa puputti helmipöllö todella aktiivisesti ja toinen kuului Tiviälle, jossa muutti ylitsemme äännellen pari mustalintuparveakin. Toivomiamme huhtikuupinnalajeja ei ollut löytynyt, mutta olipahan ollut loistava yöretki muuten!

1.5. Vappuna suuntasimme heti aamusta Saarelle. Matkalla stoppasimme Härskiinmutkassa, josta näkyi 3 allia. Akonpohjanjärvellä laskimme mukavat 500 naurulokkia ja mustakurkku-uikku sekä uiveloita nähtiin myös. 6-tielle palattuamme lensi ylitsemme parin sadan valkoposkihanhen parvi ja stoppasinkin tien varteen, jotta saimme parven kiikareilla tarkistettua. Yllättäen parvessa olikin mukana punakaulahanhi! Parvi jatkoi matalalla itää kohti, joten varmaan olivat tipahtamassa lähistölle. Parven ylilentoa katsellessamme kuulimme pikkutikan ja laulavat kirjosiepon sekä tiklin.

Pohjanrannassa näkyi vain pari merihanhea ja -kotkaa, mutta Suurenjärvenlietteellä tärppäsi taas! Laskimme ensin tulvilta 38 valkovikloa ja 4 suokukkoa ym. kunnes sillan tulvalla huomasin reilun parinsadan metrin päässä kiurulinnun mielestäni oudossa, turhan kosteassa paikassa tulvan reunalla, ehkä se näytti kiikareilla jo vaalealtakin? Laitoin putken pystyyn ja löysin linnun onneksi saman tien ja sehän oli kuin olikin lyhytvarvaskiuru! Hannakin otti putkensa ja kohta katselimme lintua molemmat. Lintu ruokaili rauhallisesti muutaman niittykirvisen kaverina. Päätin yrittää ottaa linnusta kuvia skouppaamalla, mutta olinkin jättänyt puhelimen autoon. Niinpä kävin hakemassa puhelimen ja juuri, kun olin tarkentamassa kuvaa hyväksi, hyökkäsi töyhtöhyyppä ”lyvakin” kimppuun ja nosti samalla kirvisetkin lentoon ja kokop porukka lensi, “lyvaki” aktiivisesti äännellen, tulvapajukon toiselle puolelle katveeseen. Odottelimme tovin, josko linnut palaisivat takaisin, mutta kun näin ei tapahtunut, ei minun auttanut kuin ottaa kengät ja sukat pois jalasta ja kahlata tulvan yli katsomaan, josko linnut vielä löytyisivät. Kuulin vielä pariin otteeseen lyhytvarvaskiurun ääntä ja näin kerran hyvän näköisen linnun lennossa, mutta pienen kirvisparven mukana ollut lintu laskeutui isomman tulvan takaosaan, jonne ei pystynyt millään näkemään. Tulvalle oli saapunut myös muutama keltavästäräkki. Mutta lyhytvarvaskiurusta jäi lopulta kuva saamatta. Lintu oli onneksi nähty ja kuultu niin hyvin, että lopulta kuva olisi ollut tarpeen vain tänne blogiin. Olimme löytäneet Parikkalalle uuden lajin!

Jatkoimme retkeämme Jyrkilän kautta Tarassinlahdelle, Kanavalammelle ja Karinmäen pelloille, josta sitten Poutasenryhmän kautta takaisin kotia kohti. Löysimme hanhiparvista vielä pari lyhytnokkahanhea ja pari heinätavia muttei muuta mainittavaa.

2.5. synttäripinnat jäivät saamatta, kun olin Imatralla töissä ja koko päivän satoi kaatamalla. Illalla sade muuttui lumisateeksi ja Kemijärveltä taas Tornien Taistoon ajanut Pirkka sai ajella melkoisen surkeassa kelissä ja oli perillä vasta yhden aikaan yöllä.

3.5. aamu valkeni – ja todellakin valkeni, sillä lunta oli tullut viitisen senttiä ja lisäksi tuuli oli todella kova! Hannan kanssa suuntasimme töihin ja Pirkkakin päätti nukkua univelkojaan, sillä ulos ei näyttänyt olevan kovinkaan järkevä mennä. Ruokatunnilla kiersimme Pirkan kanssa Siikalahden ja tajusimme, että retkikelihän olikin aivan uskomaton, sillä kaikki tienvarret ja pienetkin sulapläntit olivat aivan täynnä lintuja! Etenkin laulurastaita ja peippoja tunki joka paikasta auton eteenkin ja niinpä eteneminen oli hidasta. Myös jokunen kirjosieppo, metsäkirvinen ja kivitasku nähtiin ja patotiellä heinätavipari.

Niinpä työpäiväni jälkeen kävimme syömässä ja odotimme Hannakin pääsevän töistä ja suuntasimme iltaretkelle Saarelle, jossa lunta oli vielä enemmän ja yhä vain sitä satoi lisää. Tuulikin oli yhä kohtuuttoman navakka ja läpitunkevan kylmä, mutta rastaiden ja peippojen paljous oli jotain aivan käsittämätöntä! Akonpohjan rantapelloilta löysimme muutaman tuhannen valkoposkihanhen parven ja vaikka lumisade tuiskusi siihen malliin, että välillä koko parvea ei näkynyt, onnistui Pirkka nyppäämään parvesta punakaulahanhen. Parvi lennähti lumisateen hetkeksi tauottua lähemmäksi ja pääsimme näkemään hanhen lopulta erinomaisesti. Pyrstötiainen lensi tuulen riepoteltavana ohitsemme. Akonpohjan lintutornilta emme nähneet kuin tutun ”mukurun” ja uiveloita. Pohjanrannassa näimme taas pari merihanhea ja leppälinnun ja Suurenjärvenlietteelle suunnatessamme tajusimme tienoolla olevan lunta ainakin parikymmentä senttiä! Niinpä odotukset ”lyvakin” löytymiseksi eivät olleet kovinkaan korkealla. Lintuahan eivät olleet vieläkään nähnyt kukaan muu lisäksemme, vaikka paikalla oli ainakin pari bongaria käynyt. Kuvailimme tovin lumihangen läpi pellolta ruokaa tonkineita peippoja ja lapinsirkkuja. Tulvatkin olivat aivan lumen peipossa ja kahlaajat vähissä mutta aivan tulvan perällä nukkui säälittävän näköisinä 45 taivaanvuohta. Yhtäkkiä kuulin taivaalta lupaavan kuuloista ääntä – ja siinähän se lyhytvarvaskiuru lensi taas aktiivisesti äännellen ylitsemme. Lintu teki laajan kaarroksen lumisten peltojen yllä ja suuntasi pellon eteläosaan. Lähdimme perään ja löysimme hyvän näköisen pellon, jolla oli kymmeniä peippoja kaivamassa syviä poteroita ruokaa saadakseen. Hanna kävi hieman pyyhkimässä sulaa maata näkyviin ja saman tien hänen eteensä laskeutui useita peippoja kuvattavaksi. Lyhytvarvaskiurua emme kuitenkaan enää löytäneet, joten yhä vain tämä lintu jäi meiltä kuvaamatta.


Jatkettuamme retkeä näimme Ryhjässä vielä fasaanin, joka oli minulle ensimmäinen pariin vuoteen Parikkalassa, Kanavalammella näkyi mustaviklo ja pensastasku ja illan jo hämärtäessä tarkistimme vielä Pohjanrannan, josko hanhet olisivat saapuneet sinne. Eivät olleet mutta järvellä kellui kaksi paria pilkkasiipiä. Lopulta olimme kotona ja aika pian oli suunnattava nukkumaan, sillä vaikka sääennuste lupaili yhä karseaa keliä, oli meillä aikainen herätys Tornien Taistoon.

4.5. heräsimme jo ennen neljää ja lopulta olimme Siikalahdella sen verran ajoissa, että ehdimme tehdä pikastopin patotiellä, mikä kannatti, sillä aivan lavan edustalla huittaili luhtahuitti.

Torniin käveltyämme olikin sitten edessä lumityöt ja onneksi Lötjösen Matti oli varannut mukaan ihan kunnon lumilapion! Maisema oli aika arktisen näköinen ja yksikään lintu ei kovassa länsituulessa laulanut. Pikkuhiljaa joukkueemme saapui torniin eli kolmen Aallon lisäksi paikalla oli pari Soikkelia, Lötjönen sekä hieman myöhässä saapunut, mutta tullessaan polulta leppälinnun meille näyttänyt Kuusisalon Ilpo.

Muutamaa minuuttia ennen H-hetkeä löysin taivaalta neljän pikkukuovin parven matkaamassa kohti etelää. Onneksi ne jäivät sen verran kiertelemään lahden päälle, että ne näkyivät vielä hyvin kellon ollessa pykälässä eli viisi. Sitten alkoi lajien keruu aivan tavallisella lajistolla, sillä oikein mitään muuta parempaa ei näyttänyt olevan tarjolla. Onneksi jonkin ajan päästä mm. 5 naaras uivelon parvi, yksin puussa kököttänyt teeri, kötköttänyt luhtakana, yhden sarjan puhallellut kaulushaikara ja muutamaan otteeseen aivan tornin vierestä lentänyt valkoselkätikka saatiin lajilistalle.

Valkoposkihanhia tuntui muuttavan hieman mutta muuten oikein mitään ei tuntunut taivaalla liikkuvan, rastaita sentään sen verran, että kerrankin kaikki tavalliset lajit saatiin listalle kohtuullisen vaivattomasti. Työjako muodostui meillä seuraavanlaiseksi: Hanna ja Ilpo keskittyivät pitkälti kaivamaan pikkulintuja lahden reunoilta, mutta lintuja ei ollut samaan tapaan pälvillä kuin edellispäivänä. Pirkka touhusi yleismies-Jantusena enemmän paikallisia lintuja tuijottaen, Miika käytti tarkkoja korviaan tuulen suhinan kuunteluun, Elli toimi alkuun pitkälti kirjurina ja Matin kanssa me tuijotimme pelkästään taivasta.

Pikkuhiljaa lajilistaan saatiin ihmeen tiukassa olleita jouhisorsaa, kuikkaa, kalatiiraa, pikkulokkia, tavallisia kahlaajia mukanaan äännellen muuttanut rantasipi, tiltaltti, lapinsirkkuja ym. Lahden rannalla asuva tuttu pariskunta, joka piti torniin näkyvää ruokintaa, oli toteuttanut toiveemme. Hanna oli kysynyt heiltä, josko voisimme käydä kaatamassa patovallin takaa heidän mailtaan sen ainoan sillä suunnalla kasvavan koivun, joka sattui juuri peittämään näkyvyyden ruokinnalle. Lupa oli saatu ja itse asiassa talon isäntä oli itse käynyt kaatamassa puun ja ruokinta näkyi kerrankin torniin hyvin, kun kylmän sään ansiosta näkyvyyskin oli erinomainen. Ja nyt kun keli oli mikä oli, niin tämä ruokinta osoittautui meille kullan arvoiseksi. Ilman ruokintaa kottaraisen näkeminen olisi ollut tiukkaa, mutta käpytikkaa, mustarastasta, järripeippoa, pikkuvarpusta ja viherpeippoa emme muualla havainneet lainkaan. Olisimme kyllä toivoneet ruokinnalle vielä muutamaa lisälajiakin, esim. punatulkkua, hömötiaista tai urpiaista.

Taivaan tuijottelu oli puuduttavaa mutta aamun aikana löytyi muuttava harmaahaikara, 4 nuolihaukkaa, mustavaris, joka lopulta jäi paikalliseksi. Italian lämmöstä edellispäivänä saapunut Matti luovutetti leikin reissusta yhä väsyneenä ja tuuleen kyllästyneenä, joten jatkoin sinnikkäästi taivaan tuijottelua; ja taivaalta ne parhaat lajit löytyivät sään hieman lämmettyäkin: haarahaukka, muutama merikotka, 2 piekanaa, Ellin plokkaama tuhkaselkälokki, uuttukyyhky, ihme kyllä kaikki kolme tavallista pääskyä, muutama keltavästäräkki ja jopa pensas- ja kivitasku. Pirkka kaivoi sorsaparvista vihdoin heinätaviparin ja Ilpo nyppäsi ohi lentävän harmaasorsaparin ja vihdoin taivaalta kuului metsäkirvinenkin.

8 minuuttia ennen kisan päättymistä löysin taivaalta vielä mustapyrstökuirin, joka lähti saman tien syöksyyn peltoa kohti, mutta ihme kyllä sekä Pirkka että Hanna ehtivät nähdä linnun sen sukeltaessa jo metsää vasten puiden taakse. Tämä jäi viimeiseksi ja 88. lajiksemme. Puuttumaan jäivät mm. lahdelta kadonnut mustakurkku-uikku, pajulintu, kirjosieppo, punarinta, närhi, palokärki sekä moni muu aika tavallinen. Ja kuinka ollakaan oli se pahin/paras vihollisemme eli Saaren Tarassiinlahden torni taas kerran kerännyt kasaan yhden lajin enemmän kuin me, ollen taas paras sisämaatorni koko maassa.

Tornien Taisto oli kuitenkin ollut ikimuistoinen, sillä vaikka vihdoin puoliltapäivin oli tornistakin lumi sulanut, oli kylmyys ja kalsea tuuli tehneet päivästä ennätysraskaan. Ihme kyllä lintuja oli kuitenkin näkynyt aika hyvin!

Kotona käytyämme suuntasimme Pirkan kanssa Lappeenrannan Haapajärvelle bongaamaan paikalla pari päivää ollutta mustakaulauikkua Pirkalle elikseksi. Tornilla oli onneksemme muutama orni paikalla ja saimme aivan tuoreet nuotit, missä lintu oli vielä hetkeä aiemmin näkynyt. Ja pienen odottelun jälkeen uikku näkyi ensin erään tuppaan keskellä vilahdukselta ja lisää odotettuamme saapui se sukeltelemaan avoimemmin ja näkyi lopulta hienosti.

Tyytyväisinä palailimme kohti Parikkalaa stopaten pikaisesti Imatran Immalanjärven Kymälahden tornilla, josta emme kuitenkaan mitään mainittavaa havainneet. Rautjärven Lamminkylässä stoppasimme vielä pikaisesti ja olimmekin melkoisen onnekkaita sillä aivan automme vierestä nousi lentoon pari kangaskiurua.

5.5. suuntasimme vielä vihdoin herättyämme Saarelle. Sää oli jo aivan erilainen ja taas maasto vihersi ihan kunnolla. Matkalla kävimme rengastamassa aiemmin löytyneen viirupöllömamman, jolla oli yksi vastakuoriutunut poikanen ja pari munaa. Akonpohjanjärvellä näkyi 4 mustalintua, Ansunmäellä 16 pikkukuovia, Pohjanrannassa pari pikkutylliä sekä hemppopari ja Suurenjärvenlietteellä komea vanha naaras muuttohaukka. Hetken aikaa kuului taivaalta lyhytvarvaskiurumaista ääntelyä, mutta emme löytäneet lintua ollenkaan näkyville, joten havainto jäi liian huonoksi. Edellispäivänä linnun olivat nähneet muutamat bongaritkin. Kanavalammelta laskimme 41 jouhisorsaa ja myös näimme harmaasorsaparin sekä pari pikkujoutsenta. Karinmäeltä löysimme useamman tuhannen hanhen porukan, mutta kovallakaan seulomisella emme löytäneet joukosta mitään parempaa. Lopulta päätimme palata vielä Pohjanrantaan ja tällä kertaa tärppäsi, kun tulvalätäköllä oli hanhiporukassa punakaulahanhi sekä harmaasorsapari. Ylitsemme lensi vielä pikkukäpylintupari, mutta sitten oli Pirkan lähdettävä ajelemaan kohti pohjoista.

Me suuntasimme Hannan kanssa vielä Siikalahdelle, jossa rupattelimme tovin Valosen Artun ja Teivosen Mikan kanssa havaiten ohessa mm. ruokokerttusen, muutaman törmäpääskyn, pari merikotkaa sekä heinätavin.

Työviikon aikana retkeily oli taas rajallista, mutta 6.5. bongasin aamusta Artun Rautalahdelta löytämän jalohaikaran ja Simpelejärvellä kellui muutamia alli- ja mustalintuparvia ja niiden seurassa näkyi myös 11 lapasotkaa ja 4 pilkkasiipeä. Illalla kävimme Artun kanssa kiertämässä kaukaisimmat pöllönpönttömme, joissa ei ollut asukkaita, mutta kuulimme metsissä käen ja pyyn. 7.5. olikin taas kunnon sadepäivä ja itse keskityin lepäämään univelkoja ja muuta rasitusta pois, jotta jaksaisin taas myöhemmin painaa…

7.5. kiertelin joitakin tyhjiä pönttöjä ilman muitakaan havaintoja, mutta 8.5. kiersimme Hannan kanssa pönttöjä enemmänkin ja löytyipä yksi varpuspöllömamma rengastettavaksi. Näimme myös muutaman pyyn. Saunareissun jälkeen kävimme vielä Siikalahdella, jossa kuului pari luhtahuittia, mustalintuparvi yötaivaalta ja Tiviällä puputti yhä helmipöllö.

J.A.