. . Lintuharrastajan päiväkirja Birders diary . .

Säpissä vietetyn Syysloman jälkeen Parikkalassa oli jo pelottavan talvista, sillä lunta oli satanut edellispäivänä ja järven lahdet olivat kovaa vauhtia jo jäätymässä. 27.10. Siikalahdella oli onneksi vielä sulaa ja ruokiskäynnillä näin mm. 5 metsä- ja 5 valkoposkihanhea, 42 haapanaa, 2 tavia, 26 sinisorsaa, 2 jouhisorsaa, 60 tukka- ja 3 lapasotkaa, 3 allia, merikotkan, kanahaukan, joka silpoi lehtokurppaa ja Härskiinmutkassakin näkyi 11 silkkiuikkua, merimetso sekä naurulokki.

Kylmä sää jatkui ja seuraavien päivien havainnot jäivät 20 peippoon Kullinsuolla, pariin alliin Rautalahdella ja pilkkasiipeen Särkisalmella.

Kuun vaihteen vietin auton ratissa, sillä sain illalla kuningasidean lähteä hoitamaan lähes 100 %:sen varmana pitämäni eliksen! Mäntsälässä oli jo pari päivää viihtynyt lehmähaikara, joka oli nyt kuitenkin pakkaspäivänä ollut aika vaisu ja piilotteleva, joten pelkäsin, ettei se selviäisi viikonloppuun asti, jolloin vasta sunnuntaina minulla olisi aikaa käydä mahdollisesti paikalla. Mutta linnun yöpymäpuu oli nyt tiedossa ja Bongariliiton TVK oli antanut ohjeet olla tietysti häiritsemättä lintua eli sitä ei saanut lähestyä saati valaista. Lintu kuitenkin näkyi teollisuusalueen valosaasteen ansiosta hyvin kauemmaksikin, joten se oli siis hoidettavissa pimeässäkin. Koska minä olin kuitenkin lehmähaikaroita nähnyt elämäni aikana ihan riittävästi, jotta tietäisin, minkä näköisestä otuksesta on kyse, oli minulle lopulta aivan sama, miten hyvin/huonosti linnun näen eliksen siitä ruksatakseni. Itse asiassa olin aina ajatellut lehmähaikaran olevan sellainen laji, jota en ihan helposti lähde kauempaa bongaamaan, mutta lopulta elistä ei saa, jos ei sitä hae…

Niinpä Joutsenossa olleen iltamyöhäisen kaukalopallovuoron jälkeen lähdin ajelemaan kohti Mäntsälää ja olin lopulta Koskenkulman liikekeskuksen parkkipaikalla klo 1.00 yöllä. Mika I. Koskinen oli ollut jo muun kuukausipinnaporukan mukana hoitamassa lintua kuukausipinnaksi ja sain häneltä aivan erinomaiset ohjeet linnun löytämiseksi sen yöpymäkuusesta. Ja kohta katselinkin valkoista möykkyä kaukoputkellani. Lintu pysyi liikkumattomana niin pitkään, kunnes eräs paikalle saapunut bongarikaksikko erehtyi pysäyttämään autonsa aivan sen puun juurelle, jossa lintu kökki. Onneksi he eivät nousseet autosta, sillä he eivät olisi lintua tältä paikalta nähneet ja haikara heräsi ja jopa otti pari askelta oksalla. Viittoilin bongarit luokseni katsomaan lintua kauempaa ja heillä ei syystä tai toisesta ollutkaan linnun yöpymispaikka ollut tiedossa. Eli onneksi olin yhä paikalla, muuten he tuskin olisivat lintua edes löytäneet. Kotiin ajelin jo varsin väsyneenä ja ehdinpä lopulta nukkua hieman reilun tunnin ennen kuin piti lähteä töihin.

Marraskuussa oli taas perinteinen pinnakisa Lintukerhomme alueella eli Parikkalassa ja Rautjärvellä. Parilla pikaulkoilulla ehdin 1.11. hoitaa lähes jäätyneeltä Siikalahdelta 2 haapanaa, 5 tukkasotkaa, allin, 5 telkkää, teeren ja merikotkan. Tiviänlammella näkyi lapasotka, Kannaksella isolepinkäinen, Särkisalmella 6 uiveloa ja yllättäen 24 pulua, Rautalahdella 2 mustalintua ja Kirkonkylällä merikotka, europaea-pähkinänakkeli ja vihervarpusia.

2.11. oli vuorossa talvilintulaskenta ja tietysti taas kerran Siikalahti oli lähes täysin jäätynyt. Simpelejärven puolella sentään näkyi vielä kalalokkeja, naurulokki, 2 silkkiuikkua ja isokoskeloita mutta Siikalahdella ainoat vesilinnuntapaiset olivat laulujoutsenia. Yhteensä lähes koko valoisan ajan kestäneellä kierroksella laskin havainneeni 49 laulujoutsenta, 28 isokoskeloa, 2 silkkiuikkua, 3 merikotkaa, kanahaukan, naurulokin, 28 kalalokkia, 24 kesykyyhkyä, 13 käpytikkaa, pikkutikan, 2 räkättirastasta, hippiäisen, 64 sini-, 108 tali- ja 6 hömötiaista, Muttelinmäestä löysin asiatica-pähkinänakkelin, Tetrisuolta isolepinkäisen, 18 närheä, 32 naakkaa, 20 varista, 10 korppia, 11 varpusta, 31 pikkuvarpusta, 18 viherpeippoa, 56 vihervarpusta, 220 urpiaista, tundraurpiaisen, 21 punatulkkua, 2 keltasirkkua ja parhaana lajina näkyi laskennalle uusi laji, yksinäinen kirjosiipikäpylintu. Heti laskennan jälkeen sää huononi, alkoi tuulla kovaa ja sataa vettä.

3.11. teimme aamulla lyhyen retken kuukkelimetsiin ja mukava oli nähdä pitkästä aikaa 3 kuukkelia. Kateissa ollut pari oli saapunut takaisin vakiopaikoilleen ja yksinäinen lintu vältteli tätä paria parhaansa mukaan. Näimme myös 7 pikkukäpylintua, jokusen hippiäisen, puukiipijän sekä töyhtötiaisen ja äänessä oli myös pari pyytä ja kuulimme myös metson lentoonlähtörysähdyksen. Tarvaspohjassa kellui 5 mustalintua ja Särkisalmella näkyi pari räkättirastasta. Kävimme vielä yrittämässä asiatica-nakkelin rengastamista, mutta tämä oli turhan arka. Iltapäivällä kaukalopallopeliin Lappeenrantaan lähdettyäni, kuittasin Siikalahdelta vielä marraskisaan 5 metsähanhea, Koitsanlahdessa näkyi pilkkasiipi ja Lappeenrannassa 6-tien varren ojaan laskeutui pimeässä lehtokurppa.

4.11. havainnot jäivät työpaikan pihalla olleeseen isolepinkäiseen ja 5.11. olinkin Lappeenrannassa niin töissä kuin muissakin asioissa ja ehdin pikaisesti käydä Hanhijärvellä pointsaamassa EKLY-vuodariksi neljä paikalla pitkään olleista viidestä kyhmyjoutsenesta. Jäätyvällä järvellä näkyi myös jokunen haapana, ja tukkasotka sekä yksittäinen pilkkasiipi. Luukkaansalmella näkyi vielä merikotka, valkoselkätikka sekä neljä merimetsoa.

8.11. näkyi marraskisalajiksi Härskiinmutkassa 4 harmaalokkia ja Raikanniemessä 12 pyrstötiaista. 9.11. kiersimme sumuisessa kelissä hieman järven selkiä mutta havainnot jäivät alliin Tähtiniemessä. Simpeleen Kokkolanjoelta näkyi pari koskikaraa sekä viisi sinisorsaa, joita ei siis vielä Parikkalan puolella ollut tullut marraskuun aikana vastaan. Sitten alkoikin sataa ja satoikin sitten ihan kunnolla koko viikonlopun.

11.11. ruokatuntiretki oli todella erinomainen, vaikka odotuksissa oli löytää ehkä joku peippo tai vastaava marraspinna. Kannakselle päästyäni oli eräällä ruokinnalla jo valkoselkätikka odottamassa ja kohta paikalla saapui harmaapäätikkakin. Ja kohta kiikarin kenttään osui viherpeippoparvessa ollut ruskeampi lintu, joka määrittyi jo ruokinnan alle lennähtäessään nuoreksi punavarpuseksi! Sponttaani kuukausipinna oli tosiasia! Etelä-Karjalassa ei ole aiemmin nähty punavarpusta 16.9. jälkeen, joten melkoisen ennätysmyöhäinen lintu on kyseessä!

Kun Vartialahdelta löytyi vielä rannassa kököttänyt valkoposkihanhi ja Kontiolammen peltoaukealla risukasan tiaisparveen liittyi hetkeksi pajusirkku, ei harmittanut lainkaan, ettei peippoa vieläkään löytynyt marraskisalajiksi.

12.11. kävin tsekkaamassa, että punavarpunen oli yhä paikalla. Löysin sen nyt naapuritalon ruokinnalta, tällä aluella on useampi erinomainen ruokinta, joten lintu saattaa hyvin viihtyä ja selvitä alueella pitkäänkin. Ohessa kuulin pähkinänakkeli ja näin harmaapäätikan ja Vartialahdella kellui yksinäinen sinisorsa. Punavarpunen ei ole koskaan ennen ollut bongattavissa arraskuussa, joten oli odotettavaakin, että seuraavana päivänä Kannaksella kävivät ensimmäiset punavarpusbongarit, jotka onnistuivatkin linnun näkemään. Itse en ruokatunnilla sitä nähnyt, mutta Partasen Harrin kanssa näimme taas “vasetin” ja nakkelin sekä 18 teeren parven. 14.11. punavarpunen näkyi taas parin bongarin kanssa, kuten taas “vasetikin” ja Vartialahdella kellui 7 sinisorsaa. Ja 15.11. näkyi yhä viherpeippojen seurassa liikkunut punavarpunen, yllättäen pari kuusitiaista sekä isokäpylintu.

Illalla ajoimme pelini jälkeen Hämeenlinnaan Suomen EM-kisapaikan varmistanutta futismatsia radiosta kuunnellen. Aamulla 16.11. ehdimme käydä hotellin läheisessä Varikonniemessä kävelemässä ja näimme yllättäen nolon kuukausipinnan eli sepelkyyhkyn, kanahaukan, pari tikliä, puukiipijän ym. Sitten loppupäivä menikin BirdLifen kokouksissa.

17.11. oli sitten vuorossa Edustajiston kokous, jonka väliajalla järjestettiin arvotuin joukkuein reilun puolen tunnin ralli keskellä hiljaisinta iltapäivää. Lintuja ei juuri löytynyt, mutta yllättäen eräältä ruderaatilta nousi lentoon laulurastas. Kokouksen jälkeen ehdimme käydä pointsaamassa Mäntsälän lehmähaikaran Hannallekin elikseksi. Lintu oleskeli nyt moottoritien kaistojen välissä, jonne ei oikein päässyt näkemään kuin motarin ylittävältä sillalta vauhdista. Onneksi keskimme etsiä paremman paikan ja löysimmekin sellaisen pienen Itälänkujan päästä, josta pääsi kävelemään motarin varteen ja katselemaan lintua turvallisesti. Sitten edessä olikin pitkä ajo takaisin Parikkalaan.

J.A.

Perjantaina 18.10. oli jo aikakin työviikon loppua ja puoliltapäivin pääsimme Hannan kanssa liikenteeseen. Paria tuntia myöhemmin poimimme kyytiin Hannan siskon Elissa Soikkelin ja jatkoimme matkaa aika tiukassa aikataulussa kohtia Poria. Lopulta vain kertaalleen tankkaamaan pysähdyttyämme ja matkalla vain isolepinkäisen, kanahaukan ja palokärjen nähtyämme olimme Kuuminaisten satamassa klo 18:15 ja samaan aikaan parkkiin kurvasi myöskin Kouvolasta matkaan lähtenyt Teo Ylätalo. Valitettavasti meidän automme oli tullut niin täyteen jo meidän kolmen matkatavaroistamme, ettemme millään olleet pystyneet ahtautumaan yhteen autoon.

Yllättäen Marina-paatti oli jo rannassa täysin meitä odottamassa ja Rintamäet, Pekka ja Anja, jo tavaroineen kyydissä. Sopivasti juuri, kun aloimme lastata tavaroitamme paattiin alkoi sataa. Niinpä jouduimme pitämään melkoista kiirettä, mutta onneksi sade pian loppui ja kohta olimme matkalla kohti Eurajoelle kuuluvaa Luvian Säpin saarta.

Ilta pimentyi puolen tunnin matkamme aikana ja satamassa lastasimme tavaramme veneestä laiturille, autoimme Sallisen Paavon ja tämän poikien tavaroiden siirrossa paattiin ja pian Marina oli taas matkalla kohti Poria. Me puolestaan lastasimme tavaroitamme maito- ja kottikärryillä kohti lintuasemaa ja apunamme olivat myös asemalla jo viikon ollut Arto Aaltonen sekä useita viikkoja ollut Tomas Swahn.

Ilta meni perhepuolelle majoittuen ja iltahuutoonkin ehdimme kuuntelemaan, mitä saaressa oli havaittu. Tällöin tapasimme myös saaressa viikon verran rengastajana olleen Kari Mäntylän. Lopulta aika pian olimme valmiit unten maille.

19.10. yö meni melkoisen kovaa kuorsausta kuunnellessa, joten oli aika varhain valmis nousemaan sängystä. Koska sääennuste oli parantunut luvatusta, herätin Hannan ja Elissan, jotka olivat menneet nukkumaan siinä luulossa, ettei verkoille olisi mitään asiaa. Singahdin itse Peräkulmaan avaamaan heille verkot ja saatuani homman tehtyä saapuivat Hanna ja Elissakin paikalle.

Palattuani takaisin asemalle, olivat muutkin heränneet ja pikkuhiljaa könysimme Prakalan pommikopille aamun vakiostaijiin. Merellä oli varsin hiljaista mutta etenkin meille sisiksille muutamissa ruokeissa, riskilöissä ja haahkoissa riitti ihasteltavaa.

Juuri aamuvakion lopulla eli pari tuntia auringon noususta alkoi sataa ja verkoilla olleet ja vähäisen saaliin ohessa kuitenkin myöhäisen leppälinnun rengastaneet Hanna ja Elissakin palailivat asemalle. Onneksi sade kuitenkin loppui aika pian ja päätimme lähteä kiertämään koko saarta isolla porukalla. Saaren parhaiten tuntevan Tomaksen mukana olimme siis me kaikki hieman nuoremmat miehittäjät.

Aloitimme Luotsituvalta, josta jatkoimme Eteläkaria kohden ja pian Tomas äkkäsi Präälän saarissa lokkiparvessa olleen aroharmaalokkikandin. Lintu todellakin näytti hyvältä ja jopa siiven todella vaaleat alapinnat päästiin näkemään, mutta tarkkojen yksityiskohtien näkemiseksi etäisyyttä oli hieman liikaa. Tuulikin oli rannassa todella kova, joten lintua olisi pitänyt päästä lähemmäksi. Yritimmekin kävellä mahdollisimman lähelle rannan kalliolla, mutta samalla lintu päätti kävellä alemmas saaren taakse eikä siitä kohta näkynyt kuin pelkkä pää. Sitten alkoi vielä sataa oikein kunnolla ja palattuamme puiden suojista rantaan lokkia vielä katsomaan, emme löytäneet sitä enää lainkaan. Niinpä päätimme jatkaa kierrosta toivoen, että lokki näyttäytyisi joskus myöhemmin paremmin.

Kierroksen muita mainittavampi havaintoja olivat mm. pari jänkäkurppaa sekä nuori selkälokki ja koko saaren kierrettyämme suuntasimme vielä Parkalaan lyhyelle iltastaijille, jonka parhaana havaintona löytyi Präälän kärjestä viisi merisirriä.

20.10. aamusta suuntasimme Hannan, Elissan ja Teon kanssa aikaisin verkoille. Aamu alkoi mukavasti, sillä verkkopolulta säikytimme lentoon helmipöllön ja samaan aikaan toinen lintu naksui polun toisella puolella metsässä. Saimme verkot pyyntiin jo selvästi ennen auringon nousua, mutta kylläpä oli verkoilla hiljaista. Sentään joitakin hippiäisiä ja puukiipijöitä ja punatulkkuja, mutta turhan hiljasta oli. Kovin kummoisia havaintoja ei tehty myöskään aamuvakiolla paitsi että yhteensä havaitsimme aamun aikana jopa kahdeksan muuttavaa ampuhaukkaa. Ja päivällä alkoi taas sataa, joten suljettuamme verkot saatoimme ottaa ihan kunnon päikkärit ja taas oli kämpässä melkoinen jyrinä…

Herättyämme olivat Rintamäet ja Arto auttaneet Mäntylän Karin tavaroineen satamaan ja itse singahdin samalla paatilla saapunutta Mäkelän kolmikkoa, Petteri, Mimosa ja Matti, vastaan mutta he eivät juuri tarvinneet apua tavaroidensa kanssa.

Iltahuudon jälkeen olimme pian valmiit nukkumaan, mutta tovin taas valvottuani päätin kantaa patjani keittiön puolelle, jossa nukuinkin lopulta loppureissun.

21.10. aamuvakion ja sen jälkeen tovin jatkuneen staijin parhaimmistoa olivat 333 anseria ja 60 hanhilajia, jotka muuttivat kaikki turhan kaukaa sekä 3 piekanaa ja 3 turhan kaukaista kihua. Verkoilla yhä vain hiljainen aamu tuotti idäntiltaltin.

Päivällä suuntasimme taas porukalla saaren kiertoon ja homma alkoi mukavasti heti sataman läheltä löytyneellä koiras valkoselkätikalla. Luotsituvalla ylitsemme lensi luotokirvinen, jonka onnistuin jotenkin itse nuijaamaan. Ollessamme kävelemässä Eteläkarilla kuului ja näkyi palokärki, joka kohta suuntasi merelle. Ja pian tämän jälkeen saimme tiedon, että Porissa oli nähty etelään matkaava tunturihaukka. Staijailimme etupäässä merelle siinä toivossa, että lintu olisi löytynyt, mutta yllättäen löysinkin todella ison jalohaukan tulossa suoraan meitä kohti saaren päältä. Lintu näytti valtavalta sen lentäessä aivan suoraan ylitsemme vain parinkymmenen metrin korkeudella. Tuulettelimme kovaa havista ja laitoimme linnun jo tiedotukseenkin, kunnes katsoimme Petterin linnusta ottamat kuvat. Niissähän näkyikin aivan liian pitkät viiksijuovat sekä muutenkin perelle sopivat juovitukset ym. Olimme tehneet perinteisen virheen ja tuudittautuneet ajatukseen rustin tulosta ja keskittyneet vain ihailemaan linnun ylilentoa sen tarkemmin tuntomerkkejä katsomatta. Ja jotta mähertely olisi ollut täydellistä, näkyi pian vielä Petterin hieman muita paremmin näkemä vahvasilmäkulmainen uunilintu, joka kävi lennossa kääntymässä takanamme, mutta palasi saman tien kauas metsään.

Onneksi pian kuulimme hetken jopa laulaneen vuorihempon ja myöhemmin näimme ylilentävänä toisenkin yksilön, joten jotain sain itse sentään pinnattuakin.

Lepistöön päästyämme nousi niityltä äännellen kirvinen, jonka ensimmäinen sirahdus oli hieman löysältä, mutta pari muuta kireämpää, suorempaa ja korkeampaa tuoden mieleen taigakirvisen. Onneksi lintu saatiin pariin otteeseen leppien latvustosta näkyvillekin ja laji varmistettua taigakirviseksi. Linnusta lähti tietysti tieto muillekin, se jätettiin rauhaan puiden latvustoon.

Jatkettuamme kierrosta törmäsimme saareen mökilleen saapuneeseen A.J. Lindiin, joka ihmetteli eivätkö Tomas ja Petteri ole katsoneet puhelintaan. Ana oli nähnyt Parikivien luona tulipäähippiäisen, joka oli lähtenyt kohti Peräkulmaa jo tuntia aiemmin. Viesti oli kyllä saapunut Tomakselle, mutta Petterin numero oli valitettavasti ollut vanha.

Tulipäätä ei kuitenkaan enää löytynyt eikä sitä olleet havainneet verkoilla päivystäneet Hanna ja Elissakaan, jotka verkot suljettuaan suuntasivat Lepistöön taigakirvistä yrittämään Rintamäkien ja Arton ohella, mutta sitä ei enää löytynyt. Sen sijaan he näkivät paikalla renkaallisen asiastica-pähkinänakkelin, jonka Lampisen Markus oli edellisellä viikolla kihlannut.

Meidän kierroksemme jatkui muutamaan otteeseen erittäin lyhyesti näyttäytyneellä naaraspukuisella leppälinnulla ja vielä illan jo hämärryttyä keskeltä metsää Teon löytämällä linnulla, jonka kanssa taas sekoiltiin oikein urakalla. Linnun löydettyään Teo viittoili meitä luokseen ja kuulimmekin pian Petterin kanssa korkeaa hii-ääntä, joka toi heti mieleen sinipyrstön. Petteri jo hälyttikin muut paikalle sinipyrstöä katsomaan, mutta Teon luokse saavuttuamme Teo puhuikin leppälinnusta. Ja lintu löytyikin pian näkyville ja paljastui nuoreksi koiras leppälinnuksi, mutta ääni kyllä oli erittäin sinipyrstömäinen tai mustaleppälintumainen. Valitettavasti lintu katosi pian eikä sitä päästy näkemään lainkaan hyvin. Mikä lie itäinen muleli? Päivämme oli ollut melkoista mäherrystä, mutta olipa aika hyviä haviksia silti saatu oikeastikin tehdyksi!

Illalla kokeiltiin pöllörengastustakin ja varpuspöllö kävi syyshuutamassa pihalla, muttei suostunut verkkoihin. Verkot jo suljettuamme, kävi pihalla helmarikin naksumassa.

22.10. tuulisella aamuvakiolla näkyi kihuja hieman lähempääkin ja 2 saatiin määritettyä leveäpyrstökihuiksi, 1 merikihuksi ja lisäksi näkyi 7 määrittämätöntä. Lepyt onneksi näkyivät Peräkulmaankin. Muutolla näkyi myös suopöllö. Verkoilla oli yhä hiljaista mutta kolme rengastettua idäntiltalttia lienee jonkin sortin ennätys?

Saaren kierroksen aloitimme Peräkulmasta, jonne kävellessämme kuului metsikössä lyhyen mutta äänekkään sarjan äännellyt taigauunilintu! Muuten kierroksen havainnot jäivät vähiin eikä mitään edellispäivän paremmista lajeista nähty. Sen sijaan Hanhiston reunasta löysimme metsäkirvisen. Varmaan edellispäivän mähertelyjemme takia joku jo varmaan arveli meidän erehtyneen taigakirvismäärityksessäkin, mutta ainakin itse olin nähnyt ”hodarin” sen verran hyvin, ettei moiseen ollut tarvetta.

Muiden lopetettua kierroksen Hanhistoon, jatkoin itse Peräkulmaan auttamaan lopulta Hannaa ja Elissaa verkkojen sulkemisessa.

23.10. aamuvakio oli taas tuulinen mutta sen kruunasi komea leveäpyrstökihun ohilento ja lähes samaan aikaan näkyi myös Prakalan taakse aallokkoon laskeutunut etelänkiisla. Ruokkeja, riskilöitä ja haahkoja näkyi hieman enemmän kuin muina aamuina ja taas pari merisirriäkin.

Verkoilla oli yhä hiljaista mutta vihdoin verkkoon osui Elissan kovasti toivomia pyrstötiaisiakin, joukossa yksi mahdollisesti europaean geenejä mukanaan kantanut yksilö. Yleisestikin ottaen se, ettei saaressa ollut lainkaan tyrnimarjoja näkyi etenkin rengastuslajeissa ja saalismäärissä. Kerttuja ei ollut lainkaan ja punarintoja sekä etenkin tiaisia vähän. Urpiaisia ei ollut aiempina päivinä ollut saaressa lainkaan, mutta nyt niitä oli saapunut saareen joitakin parvia, mutta pyrstötiaisten tapaan ne liikkuivat verkkoja ajatellen aivan liian korkealla.

Mäkelöiden siirryttyä pakkailemaan tavaroitaan ja Tomaksen mentyä naapurimme savupiippua nuohoamaan, suuntasimme saaren kiertoon Teon kanssa. Luotsituvalla kuului parin isokäpylinnun ääntelyä ja Lepistössä taigakirvinen löytyi taas. Hälytimme muun porukan sitä katsomaan ja myös teemapyydystämään, sillä metsikkö oli aivan tyyni ja lintu liikkui välillä maassakin ja sen pääsi näkemään aika helposti. Mutta koska muilla kesti päästä paikalle, jätimme linnun taas rauhaan ja lähdimme jatkamaan kierrosta.

Metsäkirvinen löytyi taas Hanhistosta ja leppälintukin näkyi taas vilaukselta, mutta kun saimme tiedon, etteivät bongarit olleet nähneet saati kuulleet hodaria, päätimme palata Lepistöön. Eikä aikaakaan kun taigakirvinen taas löytyi ja pääsimme kaikki paikalla olleet näkemään sen oikein hyvin. Verkkoon se ei kuitenkaan suostunut lentämään. Verkon jo purettuamme näkyi taas samainen pähkinänakkelikin.

Illalla kokeilimme taas pöllöpyyntiä ja samalla Teo suuntasi haavin ja otsalampun kanssa Prakalaan kokeilemaan kurppapyyntiä. Pöllöjä ei havaittu kuin yksi naksuva helmari, mutta Teo onnistui saamaan rengastettavaksi kaksi jänkäkurppaa ja yhden taivaanvuohen!

24.10. verkkoilijat eli Hanna ja Elli lähtivät taas aikaisin ja me muut suuntasimme aamuvakiolle auringon noustessa. Aallokko oli edelleen melkoinen, mutta taas näkyi yksi leveäpyrstökihu sekä saareen saapunut ilmeinen suopöllö. Verkoilla aamun paras oli myöhäinen pajulintu.

Saaren kierros aloitettiin Teon ja Tomaksen kanssa. Taigakirvistä ei tuulisessa Lepistössä näkynyt, mutta samainen tuttu leppälintu nähtiin taas vilaukselta. Sitten paukahtikin verkoilta kunnon pommi, sillä WhatsApp -ryhmään kilahti kuva hippiäisuunilinnusta! Prota kokoontuikin koko porukka Peräkulmaan katsomaan ja kuvaamaan!

Phyllareita tuntui olevan kivasti maastossa, sillä päivän saldoksi saatiin 8 tiltalttiakin. joten seuraavillekin päiville olivat odotukset taas nousussa.

25.10. sumuinen keli pilasi tunnelmaa ja aamuvakiotakin staijattiin puoliunessa vaikka lintuja kuitenkin liikkui lähes siinä missä muinakin aamuina. Kun verkoilta kilahti luuriin taigauunilinnun kuva, päätettiin vakio keskeyttää tunnin jälkeen ja suuntasimme koko porukka ”inoa” pointsaamaan ja kuvaamaan.

Pikaisen aamupalan jälkeen suuntasimme Teon ja kanssa saaren kiertoon ja aloittamaan Peräkulmasta, josta oli taas vaihteeksi saatu yksi ”tristis”. Matkalla kuulimme hetken puiden latvoista korkeaa vingahtavaa ääntä, joka ei oikein sopinut millekään keksimällemme lajille. Onneksi Peräkulman idäntiltaltti äänteli mukavasti kädessäkin ja siitä saatiin näin mukava video ja tulevaisuuden pinna Teolle.

Hanhistoa kompatessamme löysimme reunametsässä hippiäisparven, jota seuloessamme kuulimme muutamaan otteeseen kasmirinuunilinnulle sopivaa ääntä ja näimmekin harmahtavan hippiäisiä hieman kookkaamman linnun lyhyesti, mutta hippiäinen jahtasi linnun tiheän kuusen latvaan, josta se singahti ikävästi puun takapuolelta seuraaviin puihin hippiäisparven mukana metsään kadoten.

Peräkulmaan palattuamme näimme ensin edellispäivänä rengastetun pajulinnun ja sitten suuntasimme metsän puolelle Teon kuuleman hippiäisparven perään. Linnut liikkuivat havupuiden latvustossa mutta yksittäisiä lintuja käväisi myös erään jo lehdettömän koivun latvuksessa. Noin viides lintu, jonka tarkistin näytti jotenkin uunilintumaisemmalta, mutta sen tultua oksien lomasta paremmin näkyviin näin todella räväkät naamakuviot, kauniin oranssihtavan niskavyön ja vihreänkellertävän selän – tulipäähippiäinen! Sain nopeasti sönkötettyä Teolle nuotit linnun löytämiseksi ja Teo jäi pitämään lintua hanskassa, kun itse singahdin hälyttämään vain parin sadan metrin päässä verkoilla olleita Hannaa ja Elissaa lintua katsomaan. Teo sai pidettyä linnun hallinnassa lähes tuloomme saakka, mutta lopulta ”tupähi” oli singahtanut hippiäisten perässä katajikkoon piiloon eikä sitä enää löytynyt.

Samoihin aikoihin Tomas oli jallittanut Hanhistossa metsän puolella korkean vingahtavasti ääntelevää lintua ja saanut siitä äänityksen ja lopulta linnun näkyviinkin – se oli nokkavarpunen. Äänityksen perusteella kyseessä oli Teon kanssa keskellä metsää aiemmin kuulemamme lintu, vaan eipä siitä meille ollut tullut ”nokkanilssoni” mieleen.

Krävelin suunnassa oli yhä vain hiljaista, sentään sepelkyyhky näkyi. Lopulta kolusimme saarta aika pienellä alueella hippiäisparviin keskittyen ja asemaa kohti kävellessä kuulimme taas yhden parven, jota oli samaan aikaan jallittamassa myös verkot jo sulkeneet Hanna ja Elissa. Parvesta löytyi siipijuovafyllari, jolla oli rengas jalassaan. Lintu oli todella korkealla taivasta vasten, mutta nähdyt tuntomerkit sopivat edellispäivänä rengastettuun taigauunilintuun.

Pienen huilin jälkeen suuntasimme vielä Teon kanssa kertaalleen Hanhiston metsiä koluamaan ja löysimme taas yhden siipijuovafyllarin, joka kuitenkin näkyi liian lyhyesti, mutta se olisi hyvinkin voinut olla aamuinen ”humei”. Olisi nyt äännellyt, niin haviksesta olisi saatu ihan kuponkikelpoinen, mutta kun ei niin ei. Samoihin aikoihin Tomas näki vielä Lännennokalla suopöllön ja me näimme vielä Peräkulmassa aika väsyneen oloisen metsäkirvisen.

Illalla saunottiin ja iltahuudon pito meni aika myöhään.

26.10. suuntasin verkoille Hannan ja Elissan kanssa, mutta lintuja tuli niin vähän, että staijasin pääasiassa mantereen suuntaan merelle. Liikennettä olikin alkuun ihan mukavasti ja parhaana näkyi läheltä lentoon noussut etelänkiisla. Myös mm. laulujoutsenia ja tukkakoskeloita näkyi molempia 55 lintua ja yksi muuttava merisirri. Mantereen päällä näkyi useita merikotkia sekä muuttava sinisuohaukka. Pienillä komppauskierroksilla näkyi taas tuttu pajulintu.

Aamustaijilla oli taas näkynyt pari lepyä sekä merikihu muttei juuri muuta. Kierrokselle suunnanneet Teo ja Tomas kuitenkin löysivät heti Ollinrannasta tulipäähippiäisen! Tätä singahti Elissakin bongaamaan nähden matkalla ”vasetin”, mutta ”tupähistä” ei enää ensi havainnon jälkeen nähty kuin ehkä vilaus. Meillä sen sijaan hiljainen verkkoaamu sai pienen piristyksen, kun verkosta tuli erittäin tyypillinen idäntiltaltti sekä vihdoin ensimmäinen urpiainen.

Kun Teo ja Tomas saapuivat kierroksellaan Peräkulmaan, teimme juuri verkkokierrosta, jolla äkkäsin päältämme yli lentäneen muuttohaukan, jonka onneksi hetken huilaamaan istahtaneet Teo ja Tomaskin ehtivät nähdä. Hanna jäi vielä hetkeksi verkoille, kun itse lähdin loppusaarta kiertämään. Parhaana haviksena löytyi tuttu leppälintu, joka päästiin vihdoin näkemään hieman paremmin ja jopa kuvaamaankin kaukaa. Aika selvät paneelit tällä yksilöllä oli siivellä, mutta linnun ei koskaan kuultu ääntelevän – mikä lie samamisicus? Myös asiasticus-nakkeli oli yhä paikalla Lepistössä.

Iltapäivällä olivat Rintamäet poistuneet saaresta, joten väki oli vähenemään päin. Ilta meni sitten pakkaillessa ja siivotessa kämppää,

27.10. keli oli kylmentynyt ja ensimmäistä kertaa aamustaijissa oli kylmä! Havainnot jäivät kuitenkin, 49 pulmusen parvi enteili sekin talven tuloa ja piekanalla tuntui olevan kiire etelään.

Verkoilla oli hieman vilkkaampaa ja lajistokin hieman monipuolisempaa, kun verkosta tuli ensi kertaa niin punakylkirastas, hömötiainen, viherpeippo kuin vihervarpunenkin.

Staijin jälkeen Tomas näki aseman pihalla leppälintulajin, joka oli tn. ”muleli”, sillä se oli lähtenyt lentoon rakennuksen katolta. Saaren kierto jäi vajaaksi, sillä ehdimme Teon ja Tomaksen kanssa koluamaan vain Peräkulman tienoon, josta löytyi yhä vain pajulintu sekä Hanhiston. Eteläkarille Tomas sai jo jatkaa yksin, sillä meidän piti suunnata polkuja pitkin asemalle ja kantamaan tavaroita pikkuhiljaa kohti satamaa. Pian Tomas ilmoitti Eteläkarilta aseman suuntaan lentäneen viiden kirjosiipikäpylinnun parven, jonka onneksi onnistuimme Teon kanssa näkemään. Ja pian perään Tomas ilmoitti löytäneensä mustaleppälinnun.

Venekyytimme saapui ajallaan klo 13:00 ja pian olivat tavaramme kyydissä sekä myöskin Arton erinomaisen hienosti pakkaama aseman toinen jääkaappi. Tomas oli siis ainoa, joka oli yhä jäämässä saareen.

Kuuminaisissa saimme tavarat nopeasti pakattua autoihimme ja jääkaapin noutajalle kyytiin ja sitten olikin aika suunnata pitkälle kotimatkalle. Taas kerran kävi niin, että talvi saapui juuri tänä matkustuspäivänä ja Keski-Suomen poikki ajoimme jo lumisissa maisemissa. Ajokeli oli kertakaikkisen surkea! Lopulta kuitenkin pääsimme Parikkalaan ihan ihmisten aikaan.

J.A.

14.9. syksyn tuntua oli ilmassa, kun parkkeerasimme Siikalahden patotielle aamuhämärissä. Kävimme laittamassa taas sirkkuverkon lähimetsään ja kapusimme ihastelemaan kurkien aamulentoa. Kurjet kuitenkin nousivat niin suurina parvina ilmaan lahden pohjoispuolelta, ettei niiden laskemisesta tullut mitään. Kurkien ohessa näkyi taas 8 jalohaikaraakin.

Aurinko oli juuri nousemassa, kun huomasin siron suohaukan ohittamassa meitä itäpuolelta. Lintu näytti heti erilaiselta kuin olin odottanut, sillä kun ei erottunut minkäänlaista kauluria saati puuhkaa vaikka alapuoli olikin kauniin punertava ja viiruton. Onneksi se kaarsi pari kertaa metsää vasten ja siipien alapintojen kuviointi sekä käsisulkien tummat kärjet erottuivat ja naulasivat määrityksen nuoreksi niittysuohaukaksi.

Petoliikennettä oli muutenkin heti aamusta ja laskimme yhteensä 3 mehiläishaukkaa, 3 sinisuohaukkaa, 24 muuttavaa ja 4 paikallista hiirihaukkaa, 3 tuulihaukkaa, 2 ampuhaukkaa ja paikallisina näkyivät lisäksi 2 merikotkaa, 3 ruskosuohaukkaa sekä 2 kalasääskeä.

Verkoilla oli hiljaista, sillä renkaan saivat jalkaansa vain peukaloinen, 2 punarintaa sekä 2 keltasirkkua. Liejukana oli välillä äänessä lähiruovikossa, mutta ei suostunut näyttäytymään ja lisäksi näimme mm. 4 merimetsoa sekä kuuden sepelhanhen parven.

Kelin huononnuttua kävimme vielä viemässä nakkelipyydyksen Likolammelle, jossa näkyi pari nakkelia, joista toinen oli 3 vuotta aiemmin rengastettu koiras ja naaraan Hanna saikin renkaisiin paria päivää myöhemmin.

15.9. vietimme taas aamusta puolille päivin patotiellä, jossa verkosta saatiin 7r+1k punarintaa, ruokokerttunen, vanha hernekerttu, mustapääkerttu, 4+1k talitiaista sekä keltasirkku. Teeri pulisi syyssoidintaan ja harmaapäätikan ohella äänessä oli pikkutikkakin ja lisäksi näimme vaeltavan pohjantikan. Kurkia nousi yöpymästä 741 lintua mukanaan tällä kertaa 6 jalohaikaraa sekä harmaahaikara.

Aamulla liikkui peippoja muutamia tuhansia ja vihervarpusia joitakin satoja, mutta muuten muutto oli kohtuullisen vaisua, mutta muutama suurempi haapanaparvi (yht. 500) nähtiin mukanaan 50 jouhisorsaa. Petolintupuolelta mainittavimmat olivat pari sinisuohaukkaa sekä nuolihaukka ja päivän parhaat havainnot olivat yllättäen kahlaajia, sillä näimme pari parvea, yhteensä 54 suosirriä sekä 4 tundrakurmitsaa.

Kotiin palatessamme kävimme Kirjolankankaalla toteamassa, että sielläkin oli pari renkaatonta nakkelia.

Alkuviikosta havainnot olivat aika vaisuja: tiistaina sentään näkyi 5 piekanaa sekä taas 8 ”jallua”. Keskiviikkona 18.9. valkoposkia näkyi jo 1300, 60 sepelhanhea, 50 metsähanhea sekä 12 tundrahanhea, kurkia oli muutolla 110 lintua ja kaulushaikarakin näyttäytyi tauon jälkeen, taas 6 jalohaikaraa, 4 suokukkoa sekä taas vaeltava pohjantikka. Iltakäynnillä näkyi isolepinkäinen, ennätykselliset 751 yöpymään saapuvaa kurkea sekä lehtokurppa.

20.9. näkyi pihassa syksyn ensimmäiset tilhet ja Härskiinmutkassa 8 merimetsoa. Illalla vanhempani saapuivat viikonloppuvieraiksi ja koska isäni oli innostunut keräämään Suomi 100 -hengessä lintulajeja ja hurahtanut pelottavan pahasti lintuihin oli viikonlopun ohjelma suunniteltu aikalailla linturetkeilypainotteiseksi. Niinpä käytyämme syömässä ja tutustumassa pikaisesti kylällä parahiksi olleeseen Pimeän kaupan iltaan, suuntasimme patotielle kurkien iltalentoa katsomaan. Laskimmekin taas mukavat 747 kurkea ja näimme ohessa 6 jalohaikaraa, 2 harmaahaikaraa, piekanan, muutaman metsähanhen ym.

21.9. suuntasimme Hannan kanssa lahdelle taas ennen auringon nousua ja pian oli verkko taas lähimetsikössä pyynnissä. Verkolla oli odotetun hiljaista, sillä renkaan saivat vain 2 punarintaa, 3 talitiaista, 5 sinitiaista ja keltasirkku. Aamun piristyksenä näkyi sinirinta sekä suosirri ja närhiä vaelsi länteen 57 lintua. Vanhempani saapuivat Laatolanportissa tarjotun aamupalan jälkeen ja heidän kanssaan pääsimme näkemään jalo- ja harmaahaikaroita oikein hienosti, harmaapäätikan, 18 pyrstötiaisen parven jne.

Päivän pääohjelma oli kuitenkin Saaren kierros, jonne lähdimme puolilta päivin. Aloitimme Pohjasuolta, jossa näkyi piekana, Uukuniemen Suurenjärvenlietteellä päästiin katselemaan ampuhaukkaa ja sieltä matkaa jatkettuamme lensi tien yli pyy. Jyrkilässä nähtiin merikotka sekä isolepinkäinen ja Tarassiinlahdelta löytyi sitten vihdoin hanhiakin, sillä niitähän me olimme vanhemmilleni luvanneet näyttää.

Tornilta näkyi järvellä noin kymmenen tuhannen valkoposkihanhen porukka ja muutamia tuhansia oli vielä lähipellolla. Piekana saalisteli lähistöllä ja merikotka lensi ylitsemme ja valkoselkätikka ohitsemme. Seuloin uimassa ollutta hanhimassaa noin viidettä kertaa, kun huomasin joukossa toiveissa olleen punakaulahanhen! Hanna onnistui näkemään linnun putkestani, mutta isäni ei onnistunut erottamaan sitä massasta. Ja kohta lintu olikin sitten mennyt hukkaan. Etsimme sitä aika pitkään turhaan, kunnes päätin tarkastaa myös lähipellon hanhet ja sieltähän se onneksi löytyi ja vanhempanikin pääsivät tämän kauniin harvinaisuuden näkemään.

Karinmäellä näkyi taas ampuhaukka ja Kanavalammella kellui lähes ainoana lintuna nuori kaakkuri. Pohjanrannassa oli taas valkoposkihanhimassaa ja koko kierroksen ainoa harmaahanhi, metsähanhi. Ilta vietettiinkin sitten Tarvaslammella yhdessä vanhempiemme kanssa hyvin syöden ja saunoen.

22.9. sunnuntaina keli oli tuulinen joten pidimme verkkoa pyynnissä vain pari tuntia ja saimme vain yhden punatulkun ja yhden keltasirkun. Valkoposkihanhia muutti mukavasti mutta tympeän läntistä reittiä arviolta noin 13000 lintua. Sepelhanhia näkyi 310, kaulushaikara näyttäytyi taas ja ”jalluja” näkyi nyt 5 ja syksyn ensimmäinen pikkujoutseninkin nähtiin. Piekanoja muutti 10, ampuhaukkoja 2, kurkia 316 ja sepelkyyhkyjä 1270. Keli oli kylmän pohjoistuulinen, joten kun vanhempani saapuivat, päätimme siirtyä päälintutornille, jossa metsikkö suojasi tuulelta. Havainnot jäivät aika vähiin, mutta sentään uivelo ja tundrametsähanhien seurassa ollut taigametsähanhi nähtiin. Kävimme vielä tutustumassa Kullinsuon ja Lahdenkylän peltoalueisiin, joilta ei havaintoja kertynyt ja sitten pitikin suunnata syömään ja hyvästellä vanhempani kotimatkalle. Illan juoksulenkillä näin vielä Siikalahdella muuttohaukan.

Viikolla hanhia kertyi Siikalahdelle lisää ja 24.9. paikalla oli jo ainakin 6500 valkoposkea, mutta harmaat hanhet olivat yhä kateissa. 25.9. näin kylällä pähkinähakin ja lahdella muutti 6 piekanaa. 26.9. Härskiinmutkasta näkyi muuttava pikkujoutsen, kivillä jopa 15 merimetsoa ja tihkusateessa järven pinnalla saalisteli syksyn viimeinen haarapääsky. Muuten viikon havainnot olivat lähes päivittäin samoja tuttuja lintuja.

Perjantaina 27.9. päätin aloittaa viikonlopun vieton räväkästi eksymällä rajan väärälle puolelle Pohjois-Karjalaan, sillä Joensuun Höytiäisen suistosta oli paria päivää aiemmin löytynyt nuori punapäälepinkäinen, jollaista en ollut kuuna päivänä nähnyt missään päin Maailmaa. Löydettyäni perille kävelin pitkoksia pitkin kohti lintutornia ja näin jo ennen tornia lepinkäisen näköisen linnun lentämässä kohti tornia. Paikalla oli kuvaaja, joka oli juuri kuvannut lintua, mutta kadottanut vilkasliikenteisen linnun juuri hetkeä aiemmin. Hän kuitenkin löysi linnun männystä, jonka suuntaan olin itse nähnyt linnun lentävän, mutta jotenkin en onnistunut itse sitä spottaamaan ennen kuin se taas lensi kohti tornia.

Kipusin torniin, josta oli parempi näkyvyys alueelle ja eipä aikaakaan kun lintu löytyi vihdoin paremmin näkyville. Lintu kuitenkin liikkui todella alhaalla kasvuston katveessa ja vaihtoi paikkaa vilkkaasti. Pystyin kuitenkin näyttämään putkella linnun paikalle sitä katsomaan suoraan töistä ilman kiikareita saapuneelle harrastajallekin.

Koska lintu oli niin vaikean oloinen kuvattavaksi ja menikin kohta taas hukkaan, päätin seuloa järven tyyntä selkää muiden havaintojen toivossa. Yllättäen selältä löytyikin kelluva kihu! Lintu nousi lopulta pienen odottelun jälkeen lentoon ja paljastui vanhaksi vaaleaksi merikihuksi, joka lähti matalalla järven selälle välillä lokkeja jahdaten. Selällä näkyi myös 5 merimetsoa ja ylitsemme muutti myös kapustarinta sekä 6 pikkujoutsenta ja pikkutikka kävi tornin vieressä näytillä. Kun paikalle saapui vielä toinenkin aloittelevampi bongari, alkoi sataa ja lepinkäinen pysyi odotetusti taas piilossa. Päätin kuitenkin auttaa tätäkin harrastelijaa näkemään lepinkäisen ja onneksi lopulta lintu nousi verkkotolpan nokkaan ja pysyikin paikalla niin kauan, että sain siitä ihan kelpo kuvatkin otettua!

Lauantaina 28.9. oli vuorossa perinteinen Siikalahden syyslintupäivä, jona yritimme löytää lahdelta mahdollisimman monta lintulajia. Aloitimme Hannan kanssa pitkällä aamukävelyllä patotieltä Raikanniemeen ja takaisin ja saimmekin hyvän pohjan 50 lajilla. Mitään luhtakanaa, harmaapäätikkaa, peukaloista ja tiltalttia parempaa emme kuitenkaan löytäneet. Pilvien yläpuolelta sentään kuulimme useampia mustalintuparvia. Patotielle palattuamme oli sielläkin aamun havainnot jääneet vähiin ja tyynessä kelissä muutto olikin varsin olematonta. Päivän aikana näkyi kuitenkin yhteensä 1000 sepelhanhea, 31 kuikkaa, 6 tukkakoskeloa, tutut 6 jallua ja 2 harmaahaikaraa, 5 merikotkaa, 4 kanahaukkaa, 3 piekanaa, muuttohaukka, 215 kurkea, 2 kapustarintaa, töyhtöhyyppä, 3 harmaapäätikkaa, 2 valkoselkätikkaa, pohjantikka, 100 tilheä ym. Tornillakin tietysti kävimme, mutta lisälajit sieltä jäivät vähiin. Yhteensä päivän aikana Siikalahdella havaittiin lopulta 76 lintulajia.

Sunnuntaina 29.9. teimme vielä kunnon Saaren kierroksen, mutta linnut olivat käsittämättömän vähissä! Emme alkuun meinanneet löytää edes hanhia, jotka olivat joka pellolla menossa olleiden puintien takia hieman oudoissa paikoissa ja pääosin keskellä järvenselkiä. Emme kuitenkaan jaksaneet hanhia pahemmin seuloa vaan toiveissamme oli mitä tahansa muuta parempaa syyslajistoa, mutta havainnot jäivät todella vähiin. Tarassiilla sentään kellui syksyn ensimmäiset 8 allia ja Kanavalammella samainen kaakkuri oli yhä vain paikalla.

Kuun viimeisenä Siikalahdella oli jo kunnon hanhihässäkkä, sillä lahdella oli ainakin 13000 valkoposkea ja harmaahanhiakin jo muutamia satoja. Muuten havainnot jäivät 3 alliin ja 4 uiveloon ym.

J.A.

Viikonloppun suuntasimme Kirkkonummelle illaksi ja aamulla suuntasimme Helsinkiin ja Viikkiin Lintumessuille. Hanna oli töissä messuilla koko päivän mutta itse kiertelin tuttuja tapaillen ja hieman shoppaillen messuilla puolille päivin. Paikalle saapuivat myös Elissa ja Miika sekä julkisilla myös isäni ja pienen lisäkiertelyn jälkeen lähdimme linturetkelle.

Suuntasimme aluksi Espoon Laajalahdelle, jossa heti löysin lietteen kahlaajien seasta jänkäsirriäisen. Suosirrien joukosta löytyi kohta myös pikkusirri ja kohta paikalla koko aamun päivystäneet tutut kertoivat mistä lintumassan keskeltä löytyi myös kuovisirri. Eli vähemmän kahlaajia nähneet retkikaverini pääsivät heti herkuttelemaan hieman paremmillakin kahlaajilla. Toki Laajalahden lintumassasta löytyi myös kapustarintaa, töyhtöhyyppiä, tyllejä, metsä- ja valkovikloja, liroja, rantasipejä, räyskiä, harmaasorsia. harmaahaikaroita, pikkulepinkäinen ym.

Jatkoimme retkeämme Suomenojalle, jossa pienen etsinnän jälkeen näimme 4 liejukanaa, harmaasorsia, punasotka sekä mustakurkku-uikun. Retken viimeinen etappimme oli sitten Ämmässuon kaatopaikk, kun ajattelin, että nyt saattaisi olla retkiseurueeni paras mahdollisuus koskaan nähdä aroharmaalokki. Kaatopaikan aidan takaa näki kyllä aika mukavasti lokkeja, mutta tuuli oli suoraan kompostikasoilta ja niinpä tarkkailupaikallamme oli aivan järkyttävä haju. Puolisen tuntia jaksoimme lokkeja seuloa ja vaikka aroharmaalokkia emme löytäneet, saipahan porukka hieman esimakua ”laridismistä” ja siitä kuinka vaikeita lokit ovat! Vain kertaalleen näin itse yhden kandin, mutta se lennähti lähes saman tien katveeseen.

Kirkkonummella kävin illalla vielä itsekseni Saltfjärdenillä, jossa tapasin Juha Ojalan, jonka kanssa laskimme 675 kurkea, 223 merihanhea ja näimme myös pari jalohaikaraa.

Sunnuntaina suuntasin aika myöhään aamulla taas Laajalahdelle, jossa staijailin tuttujen kanssa mukavaa varpushaukkamuuttoa. Yhteensä laskimme 199 nisaria. 4 jalohaikaraa kalasteli avoimesti lietteellä ja kahlaajamäärät olivat pienentyneet eikä paremmista sirreistä ollut paikalla enää kuin pikkusirri. Päivän parhaat havainnot olivat aika ikäviä, sillä kiljukotkalajin huomasimme hieman liian myöhään sen jo ylitettyä meidät, eikä poispäin liukuneesta linnusta näkynyt oikein mitään tuntomerkkejä – lähinnä clangalta se kuitenkin omasta mielestäni näytti. Korkealta taivaalta löytynyt kurmitsa sen sijaan ei alkuun tuonut järkevää lajiarvaustakaan mieleeni, kunnes Bruunin Mika totesi, että: ”Tuon täytyy olla keräkurmitsa”. Lintu kierteli aivan tolkuttoman korkealla ja kovaa lahden päällä ja olin itse ainoa, joka sai linnun kaukoputkeen ja kyllähän se nuori keräkurmitsa oli!

Päivällä hain Hannan Helsingistä, jossa tämä oli ollut BirdLifen hallituksen kokouksessa ja lähdimme kotimatkalle. Lappeenrannassa stoppasimme Kourulanmäellä bongaamaan edellisiltana löytyneitä mustaleppälintuja ja onnistuimmekin näkemään toisen paikalla olleista nuorista linnuista. Näimme paikalla myös useita kymmeniä hemppoja.

Viikolla kävin taas Siikalahdella, jossa näkyi jalo- (ainakin 3), harmaa (enimmillään 5) ja kaulushaikaroita (ainakin 2), merikotka, ainakin pari sinisuohaukkaa, töyhtöhyyppiä, harmaapäätikka ja iltaisin luhtakanat rääkyivät ja kurkia saapui pohjoispuolelle yöpymään 27.8. 617 yksilöä. 29.8. näkyi ruokiksella nuoren sinisuohaukan kanssa muuttanut nuori arosuohaukka ja illalla teimme lyhyen Saaren kierroksen, jolla näimme Pohjanrannassa 3 sinisuohaukkaa, Suurenjärvenlietteellä sinirinta, punavarpusen ja pari pensaskerttua ja Ryhjässä tien yli lentäneen nokkavarpusen. Illalla suuntasimme vielä patotien lavalle, jossa kurkia saatiin laskettua lähes kautta aikain ennätyssumma 734 lintua. Ja seuraavana päivänä piti taas suunnata Saarelle siinä toivossa, että punajalkahaukkainvaasio olisi ehtinyt tänne asti, mutta havainnot jäivät pariin sinisuohaukkaan, yhteen inhottavan hyvältä näyttäneeseen mutta liian nopeasti katveeseen lentäneeseen pieneen jalohaukkaan, Pohjanrannan ”jalluun” ym.

31.8. kokeilimme sirkkurengastusta Siikalahden ympäristössä yhdellä verkolla ja pohjansirkkuatrapilla. Anivarhain verkosta tuli mukavimpina mustapääkerttu sekä pari lehtokerttua ja muita rengastuksia olivat 2 ruokokerttusta, 3 punarintaa, 2 peippoa, sinitiainen ja 5 talitiaista, muttei yhtä ainoaa sirkkua. Pari pohjansirkkua kävi lavan vieressä tiksahtamassa, mutta verkkopaikalla näitä ei havaittu ainuttakaan. Rengastuksen ohessa staijailimme patotien lavalla koko aamun havaiten 11 päiväpetolintulajia, muttei vieläkään yhtään ”vesparia”. Paras laji näistä oli etelään muuttanut vanha koiras muuttohaukka. Myös 4 ”jallua”, 8 nuolihaukkaa, 2 mehiläishaukkaa, merikotka, kanahaukka, 16 varpus- ja 12 hiirihaukkaa ym. nähtiin. Teimme taas Saaren kierroksenkin mutta tutun laihoin tuloksin, parhaana näkyi taas 3 ”sisua”, punavarpunen Suurenjärvenlietteellä ja Pohjanrannassa ”jallu” ja paluumatkalla Härskiinmutkasta näkyi Akankivillä jopa 12 merimetsoa.

1.9. oli vuorossa ”kesän” viimeinen SSP-pyynti. Meillä oli taas Elli sekä myöskin Hannan muutamia oppilaita seuraamassa rengastusta. Aamu oli yllättävän hiljainen ja verkoista saatiin 1r+1k punarinta, sinirinta, viitakerttunen, hernekerttu, 2 pajulintua, sinitiainen, keltasirkku sekä 12 pajusirkkua. Paras havainto oli pariin otteeseen aivan verkkojen vieressä vaisusti mutta selvästi tunnistettavasti laulanut huippumyöhäinen viitasirkkalintu, jota ei kuitenkaan saatu verkkoon pienellä ajollakaan. Ylitsemme muutti kymmenkunta rautiaista sekä lapinkirvinen, teeri pulisi anivarhain ja myös pähkinänakkelin ääntä kuultiin, harmaapäätikka kuikutti vähän väliä ja kuusitiainen lauloi lähes koko aamun aktiivisesti.

Päivän juoksulenkillä näin Liuharannassa ainakin 35 tiklin parven ja illalla kävimme taas laskemassa kurkia, mutta niitä ei näkynyt kuin 419, sen sijaan jalohaikaroita näkyi nyt 7 lintua.

2.9. lyhyt Siikalahden stoppi tuotti merikotkan takia lennossa olleessa haapanaparvessa näkyneen harmaasorsan. Tuulen takia päätin suunnata lähipelloille, mikä palkittiin, kun viimein löysin nuoren punajalkahaukan Kullinsuolta. Lintu nousi lähes saman tien lentoon langalta ja otettuani siitä pari lentokuvaa enkä sen jälkeen enää löytänyt sitä sinitaivaalta. Illemmalla Härskiinmutkasta näkyi mm. 30 kanadanhanhea.

Muuten viikolla havainnot jäivät vähiin. Oletettavasti samainen harmaasorsa uiskenteli patotien edustalla, töyhtöhyyppiä näkyi enimmillään 15 lintua, 5.9. laskimme 620 kurkea ja taas näkyi 7 ”jallua” ja 6.9. näkyi taas kaulushaikarakin. Yhtenä iltana teimme iltakierroksen lähipelloille ja tarkistimme samalla, josko punajalkahaukka olisi kuitenkin jäänyt Kullinsuolle paikalliseksi. Lintuhavaintoja ei retkeltä kertynyt mutta Kontiolammella näimme komean ilveksen, joka hölkkäsi hetken automme edessä.

8.9. kokeilimme taas sirkkupyyntiä ja havaitsimmekin muutaman pohjansirkun jo ennen kuin yksi löysi tiensä verkoonkin. Muita rengastuslajeja olivat 11 punarintaa, ruokokerttunen, tiltaltti, 2 sinitiaista, 6 talitiaista, puukiipijä, 3 keltasirkkua ja pajusirkku. Puskista löysimme myös rätisevät peukaloisen ja pikkusiepon sekä hernekertun, hippiäisiä sekä hii-äänisen tiltaltin, jota ei kuitenkaan nähty kovin hyvin. Patotien staiji tuotti parhaana kaakkoon muuttaneen punajalkahaukan, mutta myös mm. harmaahaikaran, 5 “jallua”, 3 mehiläishaukkaa, sinisuohaukan, kapustarinnan, suokukon, 5 palokärkeä, harmaapää-, valkoselkä-, pikku sekä pohjantikan, parisataa metsäkirvistä, rautiaisia, kuusitiaisen, harmaasiepon sekä pari lapinsirkkua.

9.9. lintutornilta näkyi uivelo ja tiistai-iltapäivästä lämpötila nousi vielä kertaalleen hellelukemiin. Vietin leppoisaa kesäiltaa kurkia laskien ja laskinkin 734 yksilöä. Paras havainto oli kuitenkin puskista tien reunaan ilmestyny ja hetken suoraan minua kohti hölkännyt villisika! Otus kuitenkin kuuli jo kaukaa auton olevan tulossa ja katosi takaisin puskiin eikä enää tullu näkyviin uudelleen. Näin myös 7 jalohaikaraa, kaulushaikaran sekä 4 liroa.

Sitten sää muuttuikin huomattavasti syksyisemmäksi. Toki tuuli oli yhä navakasti etelästä. 12.9. lahdella näkyi 6 metsähanhea muutolla sekä 6 suosirriä laskeutumassa ruovikon taakse piiloon.

J.A.

28.7. oli aikalailla huilipäivä, sillä lähipäivinä oli ollut sen verran kuuma, että kämpässämme oli taas ollut aivan mahdoton nukkua. Päivällä Kiteen Kesälahdelta ilmoitettiin löydetyn kuningaskalastaja ja kun Hannan sisko Elissa oli joka tapauksessa menossa lintua bongaamaan, päätin lähteä mukaan. Matkaahan ei Kesälahdelle ole paljon, mutta henkinen siirtyminen Pohjois-Karjalan puolelle on paljon pitempi. En edes muistanut, milloin olisin edellisen kerran käynytkään peekoossa.

Löysimme Taipaleenrantaan aika helposti ja olimme saaneet linnun jo nähneeltä bongarilta hieman lisäohjeita ja niinpä itse kuningaskalastajakin löytyi saman tien. Lintu istuskeli veteen kaatuneen kuusen oksalla ja tähysteli saalista. Käppäilimme hieman lähemmäksikin lintua ja saimme siitä skoupattua jonkinlaiset kuvatkin.

Paluumatkalla stoppasimme Kuolemanlammella, jonka ränsistyneeseen lintutorniin ei enää ollut asiaa. Saaren Pohjanrannassa näkyi kolme harmaahaikaraa. Iltapäivän lenkillä kuulin Tiviällä pohjantikan ja illalla Siikalahdella näkyi kaulushaikara ja 22 kurkea.

29.7. sateisiin kyllästyneenä suuntasin illalla Savon puolella olevalle kaakkurilammelle, jolla näkyi molemmat vanhemmat poikasen kanssa. Matkalla näin yllättäen metsoperheen, jossa oli emon lisäksi sekä koiras että naaraspoikasia yhteensä ainakin neljä isoa poikasta.

1.8. minulla oli työpäivä Imatralla, joten päätin samalla haukata palan kakkua ja olin liikenteessä jo aamuyön pimeydessä. Nappasin Caireniuksen Sampsan Joutsenosta kyytiin ja jatkoimme Taipalsaaren Liukkolaan. Odottelimme hetken rantalaiturilla staijaillen ja yllättäen lyhytnokkahanhi saapui yksin ehjin siivin lentäen lähilaitumelle, jolla pääsimme katselemaan ja kuvaamaan sitä todella läheltä.

Koska kuukausipinnahanhi oli näkynyt niin helposti, suuntasimme Lappeenrannan Toikansuolle mutta Askolan altailla oli hiljaista. Sampsan takaisin Joutsenoon tipautettuani kävin vielä Korvenkylän altaalla, jossa oli nähty aiemmin pariin otteeseen pikku-uikkua, mutta näin vain mustakurkku-uikkuemon poikasen kanssa.

Työpäivän jälkeen pysähdyin vielä kotimatkalla Simpeleen Lahnasella, jossa virtavästäräkkikoiras näkyi saman tien. Vieläkään mikään ei kuitenkaan viitannut siihen, että se olisi kantanut ruokaa poikasille.

2.8. ainoaksi mainittavaksi havainnoksi näkyi Siikalahdella taas jalohaikara, mutta 3.8. suuntasimme Hannan ja Elissan kanssa Lappeenrantaan yhdistetylle lintu- ja kauppareissulle. Aloitimme Korvenkylän altaalta, jossa pikku-uikku näkyi nyt hienosti mutta lyhyesti. Ravattilan turkinkyyhkyt pysyivät taas kerran piilossa, mutta jokunen uuttukyyhky sentään nähtiin. Kotasaaren altailla sitten etsiskelimme sitruunavästäräkkejä. Näimme heti saavuttuamme hyvän näköisen juv-kandin vilahtavan kasvustoon ja Hanna kuuli sopivan äänenkin, mutta sitten reiluun puoleen tuntiin emme enää nähneet saati kuulleet mitään. Olimme juuri lähdössä pois, kun kuulimme terävää sittiksen ääntä taivaalta ja näimme naaraan laskeutuvan ihan mukavasti näkyviin lietteen kasvustoon.
Toikansuollakin kävimme, mutta havainnot jäivät neljään lapinsirriin, pariin pikkutylliin, pyrstötiaisparveen sekä vilaukselta näkemääni ampuhaukkaan. Kauppakierroksen jälkeen päätimme vielä käydä Taipalsaaren Liukkolassa, jossa lyhytnokka uiskenteli kanadanhanhiparvessa, mutta koko parvi ui lähes saman tien katveeseen, joten päätimme lähteä kotimatkalle.

Kävimme vielä uudelleen vetämässä Ravattilassa vesiperän ja Immalanjärven stoppi tuotti vain tolkuttomat määrät – 175 kalatiiraa ja 170 silkkiuikkua sekä muutaman pikkulokin ja valkoselkätikan.

4.8. iltakäynti Siikalahden tornille tuotti mieluisan yllätyksen, kun näimme heinätavinaaraan neljän vielä aika pienen poikasen kanssa. 5.8. iltamyöhäinen rengastussessio Tarvaslammella tuotti kaksi kehrääjää.

6.8. Härskiinmutkasta näkyi merimetso ja Siikalahdella lauloi vielä vaisusti kuhankeittäjä. Illalla kävimme Saaren Pohjanrannassa, jossa näkyi jalohaikara. 8.8. Siikalahden iltaretkellä näkyi jo 132 yöpymään saapuvaa kurkea ja 9.8. lahdella näkyi pitkästä aikaa kanahaukka.

10.8. oli vuorossa taas SSP. Aamu alkoi todella mukavasti, kun verkkoja pystytellessämme lensi juuri vielä avattavanamme olevaan verkkoon nuori viitasirkkalintu! Olimme odottaneet, että verkoilla olisi nyt todella vilkasta, mutta lintuja tuli koko aamun aika vähän mutta tasaisesti kuitenkin. Yksilömäärä ei noussut kuin 40 rengastukseen sekä 1 kontrolliin, mutta lajimäärä oli sitäkin komeampi. Saldomme oli punarinta, leppälintu, pensastasku, viitasirkkalintu, ruokokerttunen 4, hernekerttu 6, pensaskerttu 3, lehtokerttu 4, pajulintu 7+1k, kirjosieppo, talitiainen, pikkulepinkäinen, peippo, punavarpunen 3, keltasirkku sekä pajusirkku 3. Rengastelun ohessa näimme myös pari kaakkuria, pari harmaahaikaraa, kanahaukan, 9 tikliä sekä kuulimme harmaapäätikan ja kuusitiaisen. Illalla Siikalahdella näkyi vielä jallu sekä vaseti.

11.8. teimme Hanna, Elissan ja Miikan kanssa Saaren kierroksen, jonka saldoa olivat mm. pari jalohaikaraa Pohjanrannassa, uuttukyyhky Kirjavalassa sekä kuuden parvi Pohjasuolla – tämä saattoi hyvinkin olla Parikkalan ensipesintä? Sinisuohaukkanaaraat nähtiin niin Tetrisuolla kuin Pohjasuolla, merikotka Kanavalammella ja yllättävimpänä näimme Karinmäessä tien varressa esillä käväisseen ruisrääkän.

12.8. näkyi Siikalahdella kaksi pohjoiseen matkannutta jalohaikaraa sekä merikotka ja kuului harmaapäätikka. Ja 13.8. lahdella näkyi mm. kaulushaikara, 247 kurkea, uivelo, 6 punasotkaa, satakieli sekä kuului 7 luhtakanaa sekä 1-2 liejukanaa.

15.8. Kullinsuolla laskin yhdeltä pellolta huikeat 52 pensastaskua ja illalla laskin lahdelta 243 kurkea sekä näin 7 muuttavaa kapustarintaa.

16.8. lähdimme Caireniuksen Sampsan kanssa Hankoon, sillä taas kerran edessä oli lähes vuosittainen epätoivoinen riuttatiiraelistyritykseni. Matkan varrella teimme illan jo hämärtäessä stopin Espoon Ämmässuolla, jossa yritimme löytää paikalla harmaalokkien seassa olleita aroharmaalokkeja, mutta ainoat näkemämme kandit olivat liian kaukana. Jatkettuamme matkaa näimme vielä Raaseporin Tammisaaren Trollbölessä lehtopöllön, joka liiti tien yli ja nappasi jonkin otuksen evääkseen pyörätieltä ja jatkoi matkaa.

Nukuimme muutaman tunnin erään sataman parkkipaikalla, Sampsa autossa ja minä telttapatjalla männikössä. Nukkumista häiritsivät kaiken maailman hiipparit, joista eräskin suunnisti metsässä surkean otsalampun kanssa ja kävi mm. keskellä yötä koputtamassa auton ikkunaan ja pyytämässä Sampsalta vettä. Niinpä ainakin itselläni unet jäivät noin tuntiin.

17.8. amulla olimme sitten jo ennen auringon nousua kävelemässä Uddskatanin niemen luontopolkua. Stopppasimme Gåsörsvikenillä, jolta löytyi mukavasti kahlaajia. Vuodariksi napsahtivat 2 punakuiria, 10 isosirriä sekä äännellen ylitsemme lentänyt tundrakurmitsa. Myös mm. tyllejä oli 55, suosirrejä 45, mustaviklo, 42 valkovikloa, 2 punajalkavikloa mutta särkällä ainoa iso tiira oli räyskä ja muutenkin merellä näkyi todella vähän tiiroja ja nekin olivat kaikki kalatiiroja.

Lopulta jatkoimme Haliakselle, jossa Aintilan Aki kutsui meidät staijiseurakseen bunkkerille. Muutaman tunnin staijilla näkyi jonkin verran vastatuuleen muuttaneita metsäkirvisiä ja keltavästäräkkejä, muutama pikkukuovi, 19 kapustarinnan parvi sekä viimeisenä lajina parin tyllin kanssa muuttanut pulmussirri.

Päivällä kävimme vielä Vedagrundetilla, jossa kaiken maailman rannassa hiippaavat ihmiset olivat ajaneet tai juuri ajamassa kahlaajia tiehensä. Sentään kolme kuovisirriä näkyi vuodariksi ja särkällä loikoili kalatiirojen seurassa pari räyskää. Riuttatiira jäi kuitenkin edelleen näkemättä.

Iltapäivällä olimme taas Ämmässuolla, josta pitkällesten lokkiseulontojen jälkeen löytyi kuin löytyikin yksi nuori aroharmaalokki. Kyseisenlaisesta yksilöstä emme olleet nähneet kuvia Tiirassa tai Facebookissa ja kun vielä kerran aloin tarkistella kuvia Tiirasta, olivat lokkilaskijat juuri ladanneet päivän havaintonsa Tiiraan ja kuvattuna oli juuri kyseinen loppukesän yhdeksäs aroharmaalokki. Meille tämä oli siis käytännössä sponde.

Stoppasimme vielä paluumatkalla Kouvolan Korian Oivonojalla, jolla ei näkynyt kahlaajia, mutta lähistöllä näimme keskenään kisailleet pahasti sulkivan koiras sinisuohaukan sekä nuoren naaras kanahaukan.

18.8. muutaman tunnin yöunien jälkeen suuntasimme Hannan kanssa taas SSP-pyyntiin. Odotuksemme olivat korkealla, mutta yhä vain verkoilla oli tasaisen vaisua. Tiaiset eivät ole vielä liikkeellä, joten ne eivät ole nostamassa saalismäärää. Saldona oli metsäkirvinen, punarinta 1k, pensastasku 3+1k, laulurastas, ruokokerttunen 4, pensaskerttu 2, lehtokerttu, hernekerttu 6, pajulintu 3, kirjosieppo, pikkulepinkäinen 6, viherpeippo 2 ja pajusirkku 6. Kuulimme ohessa palokärjen, harmaapäätikan, pikkukäpylintuja sekä punavarpusen ja näimme taas tiklejä.

Viikolla Siikalahden käynneillä näkyi ensin 19.8. vain yhtä jalohaikaraa, joka oli kuitenkin uusi tuttavuus täysin ehjine siipineen ja 20.8. paikalle oli saapunut sille kaveriksi viisi hieman risasiipistä lintua. Ruokatuntikäynnin muuta antia olivat länteen kurkku täynnä lentänyt pähkinähakki, pari merikotkaa sekä metsästyksen alettua saapuneiden sinisorsaparvien ohessa lahdelle laskeutunut 24 lapasorsan parvi. Muuten viikolla näkyi vielä harmaapäätikkaa, valkoselkätikkaa ym. ja iltaisilla kurkilaskentakäynneillä näkyi lehtokurppia ja kuului luhtakanoja ja enimmillään laskimme 22.8. Partasen Harrin kanssa 402 kurkea ja 23.8. perjantaina havainnot jäivät kolmeen jalohaikaran ohella, merikotkaan, nuoreen kanahaukkaan, käkeen, pikkulepinkäiseen sekä 110 räystäspääskyyn.

J.A.

8.7. näkyi Siikalahdella taas jalohaikara. 10.7. lenkillä kuului Likolammella kuhankeittäjä ja näkyi vilaukselta valkoselkätikka ja lenkillä näkyi myös haapa- ja häiveperhosia. 11.7. Siikalahdella lauloi taas rytikerttunen ja muutti pikkukuovi.

12.7. suuntasin illasta kohti Joutsenoa, jossa kävin ensin Korvenkylän altaalla nähden liejukanan, mustakurkku-uikkuperheen sekä naaras heinätavin. Sitten nappasin Caireniuksen Sampsan kyytiin ja jatkoimme Taipalsaaren Liukkolaan, jossa olivat kuukausipinnabongarit jo pointsanneet Suomen ensimmäistä heinäkuista lyhytnokkahanhea toista viikkoa vaihtelevalla menestyksellä. Lintu oli liikkunut isolla alueella Saimaata kanadanhanhiparvessa ja jotkut olivat saaneet hakea lintua useita kertoja ja kymmeniä tunteja ennen kuin olivat sen nähneet. Sampsallekin yritys oli jo kolmas mutta onneksi nyt lintu löytyi helposti. Tämä sulkiva lintu uiskenteli kanadanhanhiparvessa, jossa oli vielä kohtuullisen pieniäkin poikasia mukana, joten eiköhän lintua joudu bongaamaan taas elokuussakin?

Jatkoimme Sampsan kanssa retkeä Lappeenrannan Askolan altaille, jossa näkyi 11 lapinsirriä, pikkusirri, suosirri, punajalkaviklo, 4 pikkutylliä, 5 meriharakkaa ym. sekä jo jokusen päivän paikalla viihtynyt ristisorsa. Näimme myös pitkäpyrstöisen ja lupaavan oloisen västäräkin lennossa altaiden päällä, mutta kalkkia oli niin pahasti ilmassa, että linnun väreistä ei saatu mitään selvää.

Pappilanniemen visiitin jälkeen suuntasimme taas Joutsenoon ja kiertelimmekin Joutsenon lintupaikkoja koko yön. Yön parhaita havaintoja olivat lehtopöllöpoikue ja peltosirkku Ravattilassa, viiriäinen sekä suopöllöpoikue Konnunsuolla, muutama pensassirkkalintu, viitakerttuset, lukuisat ruisrääkät ja useampikin sarvipöllöpoikue.

Aamun vihdoin lämmettyä suuntasimme Kotasaareen, josta löytyi jo aiemmin paikalla vilaukselta nähty sitruunavästäräkkipoikue. Pari poikasta näkyi helposti mutta aika kauan saimme etsiskellä emoa näkyviin, vaikka senkin äänen kuulimme sitä ennen useita kertoja. Paikalla näkyi myös pikkutylli, lapinsirri sekä kuului rytikerttunen, keltavästäräkki, harmaapäätikka ja fasaani.

Aamulla ajellessani jo kohti kotia näin Joutsenon Pappilankankaalla pari kangaskiurua ja monista västäräkkihavainnoista innostuneena pysähdyin vielä Rautjärven Kokkolanjoella Lahnasen voimalalle ja kuinka ollakaan padon alla näkyi västäräkkien ohella virtavästäräkkinaaras!

14.7. aamusta suuntasin Melkoniemen metsiin ja pitkästä aikaa näin metsän yksinäisen kuukkelin. Kuulin myös pari pikkukäpylintua. Kävin myös naapurin puolella Savossa tarkistamassa, että kaakkuri oli onnistunut pesinnässään ja emon kanssa lammella uiskenteli jo isokokoinen poikanen. Keskipäivän pitkällä juoksulenkillä kuului Siikalahden Huhmarisessa aktiivisesti mutta vain hetken laulanut idänuunilintu. Lähistöllä lauloi myös tiltaltti ja äänteli töyhtötiainen.

15.7. kuului Parikkalan aseman suunnasta jo odotettu pähkinähakin rääyntä vuodenpinnaksi ja seuraavana päivänä 16.7. näkyi S-Marketin takarannassa valkoposkihanhipoikue. Siikalahden visiitillä näkyi jalohaikara, pari kaulushaikaraa sekä kuului kuhankeittäjä ym. Ja 17.7. näkyi kylällä pitkästä aikaa niin hemppo kuin tiklikin. Hanna kuvasi osittaisen kuunpimennyksen alun iltayöstä. Muutamana seuraavana päivänä havainnot olivat vain jo edellä mainittuja lintuja.

20.7. suuntasimme Hannan ja Elissan kanssa Saaren kierrokselle, joka alkoi Rautalahdella nähdyillä harmaahaikaralla sekä pikkulepinkäisparilla ja sitten Saaren Akanvaaran Tetrisuolla vain Hanna kuuli hetken äänessä olleen viiriäisen. Pohjanrannassa näkyi taas pikkulepinkäinen sekä perhoselikseksi isokultasiipinaaras. Suurenjärvenlietteellä käynnistä ei jäänyt mitään kerrottavaa. Jyrkilässä näkyi kuoviparvessa pari suokukkoa sekä pikkukuovi ja Tarassiinlahdella näkyi pikkulokki. Kanavalammella 2v merikotka säikytteli sorsia, joiden joukossa ei kuitenkaan ollut mitään parempaa. Palailimme lopuksi vielä kertaalleen yrittämään viiriäistä mikä kannatti sillä 6-tien päältä löytyi matalalla saalista etsiskellyt haarahaukka. Tarkistettuaan ainakin yhden kumisaappaan sekä rekan renkaan palasia, haukka siirtyi erään maatilan päälle kaartelemaan. Viiriäistä ei kuitenkaan kuulunut.

21.7. oli vuorossa taas SSP-pyynti ja aamu alkoikin lupaavasti, kun verkoista tuli mukavasti lintuja. Tahti kuitenkin hiljeni muttei onneksi hyytynyt täysin missään vaiheessa ja niinpä kuuden tunnin pyynti tuotti 14+2k ruokokerttusta, 14+1k pajulintua, 3 viitakerttusta, 3 pajusirkkua, 2+1k pensaskerttua, 2 keltasirkkua, 2 punavarpusta, peukaloisen, metsäkirvisen, lehtokertun sekä viherpeipon. Oheishavainnot jäivät 7 harmaahaikaraan.

Iltapäivän perhoskierroksella ihmettelimme keisarinviittojen runsautta ja taas näkyi yksi häiveperhonenkin, joka on ollut ilahduttavan runsas. Lenkillä näin Siikalahdella vielä rantakäärmeen ja iltakäynnillä patotiellä lauloi taas rytikerttunen varsin äänekkäästi.

Viikolla ei uusilla havainnoilla mässäilty, 23.7. Lahnasella käytiin tarkistamassa virtavästäräkkitilanne ja nähtiinkin ilahduttavasti koiraslintu eli paikalla on pari ja toivottavasti vielä myöhäinen pesintäkin. jalohaikaroita näkyi vaihteeksi taas kaksi lintua ja 25.7. näkyi lahdella kaksi jalohaikaraa. 25.-26.7. yöllä kävin kuuntelemassa viimeksi nuijaamani viiriäisen Akanvaaran Tetrisuolta, jossa se pytpytteli aktiivisesti vaihtaen välillä paikkaa aika paljonkin. Ohessa kuului kapustarinnan ääntä ja näkyi kehrääjä.

Päiväperhoslajisto muuttui ja isoja tummia ei juuri enää näkynyt, haapaperhosnaaras ainoana Tarvaslammella. Sen sijaan toisen sukupolven tummia karttaperhosia alkoi näkyä siellä täällä ja hellekelien mukana saapui taas aivan tolkuttomasti ohdakeperhosia, myös ensimmäiset neitoperhoset nähtiin.

27.7. oli historian lämpimin SSP-pyynti ja jo aamuyöstä oli jo 18,5 astetta jo kymmeneltä mittari lähenteli jo 30 astetta. Lintuja kuitenkin liikkui ihan mukavasti, etenkin ruokokerttusia. Aamun verkkosaldo oli: ruokokerttunen 24+4k, pajulintu 7+1k, viitakerttunen 5, viherpeippo 3, pajusirkku 2+1k, hernekerttu 2, pensaskerttu 2, lehtokerttu, sinitiainen, talitiainen, punarinta, pensastasku sekä laulurastas 1. Ohessa kuului länteen muuttanut kirjosiipikäpylintu.

J.A.