Kaikkien elisbongausten äiti, talvilintulaskenta sekä spondeja kk-pinnoja

Säpissä vietetyn Syysloman jälkeen Parikkalassa oli jo pelottavan talvista, sillä lunta oli satanut edellispäivänä ja järven lahdet olivat kovaa vauhtia jo jäätymässä. 27.10. Siikalahdella oli onneksi vielä sulaa ja ruokiskäynnillä näin mm. 5 metsä- ja 5 valkoposkihanhea, 42 haapanaa, 2 tavia, 26 sinisorsaa, 2 jouhisorsaa, 60 tukka- ja 3 lapasotkaa, 3 allia, merikotkan, kanahaukan, joka silpoi lehtokurppaa ja Härskiinmutkassakin näkyi 11 silkkiuikkua, merimetso sekä naurulokki.

Kylmä sää jatkui ja seuraavien päivien havainnot jäivät 20 peippoon Kullinsuolla, pariin alliin Rautalahdella ja pilkkasiipeen Särkisalmella.

Kuun vaihteen vietin auton ratissa, sillä sain illalla kuningasidean lähteä hoitamaan lähes 100 %:sen varmana pitämäni eliksen! Mäntsälässä oli jo pari päivää viihtynyt lehmähaikara, joka oli nyt kuitenkin pakkaspäivänä ollut aika vaisu ja piilotteleva, joten pelkäsin, ettei se selviäisi viikonloppuun asti, jolloin vasta sunnuntaina minulla olisi aikaa käydä mahdollisesti paikalla. Mutta linnun yöpymäpuu oli nyt tiedossa ja Bongariliiton TVK oli antanut ohjeet olla tietysti häiritsemättä lintua eli sitä ei saanut lähestyä saati valaista. Lintu kuitenkin näkyi teollisuusalueen valosaasteen ansiosta hyvin kauemmaksikin, joten se oli siis hoidettavissa pimeässäkin. Koska minä olin kuitenkin lehmähaikaroita nähnyt elämäni aikana ihan riittävästi, jotta tietäisin, minkä näköisestä otuksesta on kyse, oli minulle lopulta aivan sama, miten hyvin/huonosti linnun näen eliksen siitä ruksatakseni. Itse asiassa olin aina ajatellut lehmähaikaran olevan sellainen laji, jota en ihan helposti lähde kauempaa bongaamaan, mutta lopulta elistä ei saa, jos ei sitä hae…

Niinpä Joutsenossa olleen iltamyöhäisen kaukalopallovuoron jälkeen lähdin ajelemaan kohti Mäntsälää ja olin lopulta Koskenkulman liikekeskuksen parkkipaikalla klo 1.00 yöllä. Mika I. Koskinen oli ollut jo muun kuukausipinnaporukan mukana hoitamassa lintua kuukausipinnaksi ja sain häneltä aivan erinomaiset ohjeet linnun löytämiseksi sen yöpymäkuusesta. Ja kohta katselinkin valkoista möykkyä kaukoputkellani. Lintu pysyi liikkumattomana niin pitkään, kunnes eräs paikalle saapunut bongarikaksikko erehtyi pysäyttämään autonsa aivan sen puun juurelle, jossa lintu kökki. Onneksi he eivät nousseet autosta, sillä he eivät olisi lintua tältä paikalta nähneet ja haikara heräsi ja jopa otti pari askelta oksalla. Viittoilin bongarit luokseni katsomaan lintua kauempaa ja heillä ei syystä tai toisesta ollutkaan linnun yöpymispaikka ollut tiedossa. Eli onneksi olin yhä paikalla, muuten he tuskin olisivat lintua edes löytäneet. Kotiin ajelin jo varsin väsyneenä ja ehdinpä lopulta nukkua hieman reilun tunnin ennen kuin piti lähteä töihin.

Marraskuussa oli taas perinteinen pinnakisa Lintukerhomme alueella eli Parikkalassa ja Rautjärvellä. Parilla pikaulkoilulla ehdin 1.11. hoitaa lähes jäätyneeltä Siikalahdelta 2 haapanaa, 5 tukkasotkaa, allin, 5 telkkää, teeren ja merikotkan. Tiviänlammella näkyi lapasotka, Kannaksella isolepinkäinen, Särkisalmella 6 uiveloa ja yllättäen 24 pulua, Rautalahdella 2 mustalintua ja Kirkonkylällä merikotka, europaea-pähkinänakkeli ja vihervarpusia.

2.11. oli vuorossa talvilintulaskenta ja tietysti taas kerran Siikalahti oli lähes täysin jäätynyt. Simpelejärven puolella sentään näkyi vielä kalalokkeja, naurulokki, 2 silkkiuikkua ja isokoskeloita mutta Siikalahdella ainoat vesilinnuntapaiset olivat laulujoutsenia. Yhteensä lähes koko valoisan ajan kestäneellä kierroksella laskin havainneeni 49 laulujoutsenta, 28 isokoskeloa, 2 silkkiuikkua, 3 merikotkaa, kanahaukan, naurulokin, 28 kalalokkia, 24 kesykyyhkyä, 13 käpytikkaa, pikkutikan, 2 räkättirastasta, hippiäisen, 64 sini-, 108 tali- ja 6 hömötiaista, Muttelinmäestä löysin asiatica-pähkinänakkelin, Tetrisuolta isolepinkäisen, 18 närheä, 32 naakkaa, 20 varista, 10 korppia, 11 varpusta, 31 pikkuvarpusta, 18 viherpeippoa, 56 vihervarpusta, 220 urpiaista, tundraurpiaisen, 21 punatulkkua, 2 keltasirkkua ja parhaana lajina näkyi laskennalle uusi laji, yksinäinen kirjosiipikäpylintu. Heti laskennan jälkeen sää huononi, alkoi tuulla kovaa ja sataa vettä.

3.11. teimme aamulla lyhyen retken kuukkelimetsiin ja mukava oli nähdä pitkästä aikaa 3 kuukkelia. Kateissa ollut pari oli saapunut takaisin vakiopaikoilleen ja yksinäinen lintu vältteli tätä paria parhaansa mukaan. Näimme myös 7 pikkukäpylintua, jokusen hippiäisen, puukiipijän sekä töyhtötiaisen ja äänessä oli myös pari pyytä ja kuulimme myös metson lentoonlähtörysähdyksen. Tarvaspohjassa kellui 5 mustalintua ja Särkisalmella näkyi pari räkättirastasta. Kävimme vielä yrittämässä asiatica-nakkelin rengastamista, mutta tämä oli turhan arka. Iltapäivällä kaukalopallopeliin Lappeenrantaan lähdettyäni, kuittasin Siikalahdelta vielä marraskisaan 5 metsähanhea, Koitsanlahdessa näkyi pilkkasiipi ja Lappeenrannassa 6-tien varren ojaan laskeutui pimeässä lehtokurppa.

4.11. havainnot jäivät työpaikan pihalla olleeseen isolepinkäiseen ja 5.11. olinkin Lappeenrannassa niin töissä kuin muissakin asioissa ja ehdin pikaisesti käydä Hanhijärvellä pointsaamassa EKLY-vuodariksi neljä paikalla pitkään olleista viidestä kyhmyjoutsenesta. Jäätyvällä järvellä näkyi myös jokunen haapana, ja tukkasotka sekä yksittäinen pilkkasiipi. Luukkaansalmella näkyi vielä merikotka, valkoselkätikka sekä neljä merimetsoa.

8.11. näkyi marraskisalajiksi Härskiinmutkassa 4 harmaalokkia ja Raikanniemessä 12 pyrstötiaista. 9.11. kiersimme sumuisessa kelissä hieman järven selkiä mutta havainnot jäivät alliin Tähtiniemessä. Simpeleen Kokkolanjoelta näkyi pari koskikaraa sekä viisi sinisorsaa, joita ei siis vielä Parikkalan puolella ollut tullut marraskuun aikana vastaan. Sitten alkoikin sataa ja satoikin sitten ihan kunnolla koko viikonlopun.

11.11. ruokatuntiretki oli todella erinomainen, vaikka odotuksissa oli löytää ehkä joku peippo tai vastaava marraspinna. Kannakselle päästyäni oli eräällä ruokinnalla jo valkoselkätikka odottamassa ja kohta paikalla saapui harmaapäätikkakin. Ja kohta kiikarin kenttään osui viherpeippoparvessa ollut ruskeampi lintu, joka määrittyi jo ruokinnan alle lennähtäessään nuoreksi punavarpuseksi! Sponttaani kuukausipinna oli tosiasia! Etelä-Karjalassa ei ole aiemmin nähty punavarpusta 16.9. jälkeen, joten melkoisen ennätysmyöhäinen lintu on kyseessä!

Kun Vartialahdelta löytyi vielä rannassa kököttänyt valkoposkihanhi ja Kontiolammen peltoaukealla risukasan tiaisparveen liittyi hetkeksi pajusirkku, ei harmittanut lainkaan, ettei peippoa vieläkään löytynyt marraskisalajiksi.

12.11. kävin tsekkaamassa, että punavarpunen oli yhä paikalla. Löysin sen nyt naapuritalon ruokinnalta, tällä aluella on useampi erinomainen ruokinta, joten lintu saattaa hyvin viihtyä ja selvitä alueella pitkäänkin. Ohessa kuulin pähkinänakkeli ja näin harmaapäätikan ja Vartialahdella kellui yksinäinen sinisorsa. Punavarpunen ei ole koskaan ennen ollut bongattavissa arraskuussa, joten oli odotettavaakin, että seuraavana päivänä Kannaksella kävivät ensimmäiset punavarpusbongarit, jotka onnistuivatkin linnun näkemään. Itse en ruokatunnilla sitä nähnyt, mutta Partasen Harrin kanssa näimme taas “vasetin” ja nakkelin sekä 18 teeren parven. 14.11. punavarpunen näkyi taas parin bongarin kanssa, kuten taas “vasetikin” ja Vartialahdella kellui 7 sinisorsaa. Ja 15.11. näkyi yhä viherpeippojen seurassa liikkunut punavarpunen, yllättäen pari kuusitiaista sekä isokäpylintu.

Illalla ajoimme pelini jälkeen Hämeenlinnaan Suomen EM-kisapaikan varmistanutta futismatsia radiosta kuunnellen. Aamulla 16.11. ehdimme käydä hotellin läheisessä Varikonniemessä kävelemässä ja näimme yllättäen nolon kuukausipinnan eli sepelkyyhkyn, kanahaukan, pari tikliä, puukiipijän ym. Sitten loppupäivä menikin BirdLifen kokouksissa.

17.11. oli sitten vuorossa Edustajiston kokous, jonka väliajalla järjestettiin arvotuin joukkuein reilun puolen tunnin ralli keskellä hiljaisinta iltapäivää. Lintuja ei juuri löytynyt, mutta yllättäen eräältä ruderaatilta nousi lentoon laulurastas. Kokouksen jälkeen ehdimme käydä pointsaamassa Mäntsälän lehmähaikaran Hannallekin elikseksi. Lintu oleskeli nyt moottoritien kaistojen välissä, jonne ei oikein päässyt näkemään kuin motarin ylittävältä sillalta vauhdista. Onneksi keskimme etsiä paremman paikan ja löysimmekin sellaisen pienen Itälänkujan päästä, josta pääsi kävelemään motarin varteen ja katselemaan lintua turvallisesti. Sitten edessä olikin pitkä ajo takaisin Parikkalaan.

J.A.