Marraskuun jälkimmäinen puolikas
Marraskuun jälkimmäinen puolikas oli aika leppoisaa retkeilyä ruokatunneilla ja viikonloppuisin. Pimeää oli taas töihin mennessä ja töistä palatessa, joten havainnot jäivät odotetun vähiin.
Siikalahdella oli vielä alkuun hieman sulaa ja laulujoutsenia sekä jokunen sinisorsa, mutta lahden jäädyttyä nämä siirtyivät Vartialahden puolelle. Simpelejärven selät pysyivät vielä sulana, joten joitakin isokoskeloparvia, kalalokkeja, muutamia harmaalokkeja sekä yksittäisiä merikotkia näkyi lähes päivittäin.
Ruokinnoilla näkyi runsaasti tiaisia, joista etenkin sinitiaisia oli runsaasti. Ja tietysti muutamilla tutuilla ruokinnoilla näkyi myös harmaapää- ja valkoselkätikkoja sekä pähkinänakkeleita. Muutamin paikoin pelloilla saalisteli isolepinkäinen ja etenkin Siikalahden ympäristössä näkyi teeriä, jotka aika ajoin innostuivat soitimellekin.
Marraskisalajit olivat tiukassa, mutta 22.11. näkyi neljän tilhen parvi painamassa kovaa vauhtia kohti etelää, jossa marjatilanne on aivan eri luokkaa kuin täällä idässä, jossa ei ole marjan marjaa missään.
23.11. kävimme etsiskelemässä vielä viikolla bongareiden onnistuneesti pointsaamaa punavarpusta, mutta lintua ei enää ollut näkynyt pariin päivään eikä löytynyt nyttenkään. Kävimme myös Tyrjänkoskella, josta löytyi yksinäinen koskikara.
24.11. kävin aamusta ensin metsäretkellä, joka alkoi mukavasti tien päällä lentäneellä kanahaukalla ja metsätien varressa poseeranneella metsolla. Ja heti ensimmäinen koputteleva tikka osoittautui pohjantikaksi.
Olimme sopineet suuntaavamme Saarelle Hannan, Elissan ja Miikan kanssa, joten sen kummemmin en lopulta ehtinyt metsiä koluamaankaan. Mutta Saaren kierroskin oli aika onnistunut, sillä ensin bongasimme Suurelta Rautjärveltä kuikan ja näimme myös merikotkan. Perinteisellä kierroksella näkyi vielä mm. palokärki, pari pyytä ja isolepinkäistä, räksä, pyrstötiaisia, peippo ja lopulta ilta alkoi hämärtää (tolkuttoman aikaisin eli ennen kolmea) ja Kanavalammelta löytyi vielä hienosti poseerannut hiiripöllö, joka joutui lopulta pakenemaan metsään koiras kanahaukka perässään.
Kuun lopussa alkoi talvi tarrata otettaan tiukemmaksi ja sateet tulivat maahan lumena. Toisaalta mukava saada hieman valoa maisemaan, mutta tietäähän lumi sitä, että täällä periferiassa ei tarvitse kauheasti lintuhavainnoilla juhlia ennen huhtikuuta… Loppukuun havainnot olivatkin sitä samaa kuin aiemminkin, mutta kaikkea päivä päivältä vähemmän…
Kuun viimeisenä päivänä kävin vielä Simpeleellä katsomassa perinteisiä koskikaroja ja kiertämässä Ankilänsalon lenkin, jossa näkyi parhaana kanahaukka. Roukon pähkinähakki oli lopulta 65. laji Lintukerhomme alueelta marraskuun aikana.
J.A.