. . Lintuharrastajan päiväkirja Birders diary . .

Kehnon Säpin reissun jälkeen eivät odotukset olleet kovinkaan korkealla, että koko syksynä näkyisi enää mitään, mutta en silti laittanut vielä viideksi kuukaudeksi kiikareita naulaan vaikka vähän mieli tekikin.

Heti 30.10. olin ruokatuntiretkellä ja Tyrjältä löytyi suuresta laulujoutsenten peltoparvesta pikkujoutsen ja tundrametsähanhi. Kävin myös etsimässä joella koskikaraa mutta eipä sellaista vielä löytynyt – jostain syystä harvat Parikkalaan saapuvat karat löytyvät yleensä vasta oikeasti talvella.

31.10. suuntasin Moskuunniemeen tarkistamaan Partasen Harrin ruokinnan lintuja ja siinä Harrin kanssa rupatellessa huomasin yhtäkkiä viitatiaisen! Lintu kävi ruokinnalla kohtalaisen aktiivisesti ja sain siitä heti mukavat kuvat otettua. Siinä kesken linnun määrityksen varmistelun Harri yhtäkkiä muisti nähneensä paikalla aiemminkin kaksi hömötiaista, joista toinen oli näyttänyt vähän ruskeammalta. Harri haki kameransa sisältä ja näytti edellisenä päivänä kuvaamaansa tinttiä ja siinähän se viitatintti oli kuvattuna jo edellisenäkin päivänä. Siinä tinttiä seuraillessamme saapui ruokinnalle europaea-pähkinänakkelikin.

1.11. alkoi Lintukerhomme alueella eli Parikkalassa ja Rautjärvellä kisattava marraskisa, joka piti tietysti aloittaa heti aamusta Moskuunniemestä viitatiaisella. Yleensä kisan aluksi olisi ollut pakko suunnata heti Siikalahdelle vesilintuja katsomaan mutta lokakuun lopun pakkasten takia lahti oli aivan täysin jäässä. Aamusta ehdin nähdä myös merimetsoja Härskiinmutkassa, palokärjen Kirkonkylällä, mustalinnun Kirkkolahdella ym. tavallista sälää. Koska aikaa oli vielä ennen töihin menoa kipaisin patotien kanahaukan kautta Kaukolaan, johon siirtyneessä laulujoutsenparvessa näin pikkujoutsenen ja metsähanhen, yli lentäneen harmaapäätikan sekä pari merikotkaa, jonka jälkeen jatkoin vielä Vartialahdelle, jossa näin viisi valkoposkihanhea, haapanan, neljä tukkasotkaa, lapasotkan, mustalinnun, telkkiä, silkkiuikun sekä samaiset merikotkat.

Ruokatunti ei sitten sujunut niin hyvin kuin aamuretki ja vain teeret ja isokoskelo Rautalahdelta kartuttivat marraslistaa. Työpäivän jälkeen kävin vielä uudelleen Vartialahdella, mutta en löytänyt mitään parempaa.

2.11. Moskuunniemessä viitatintti oli yhä paikalla ja myös mustarastas ja nakkeli näyttäytyivät. Laarin Merjan omenaruokinnalta hoitui Särkisalmelta räkättirastas ja kylällä näkyi puluja. Ruokatunnilla kävin tarkistamassa Simpelejärven eteläiset selät mutta vain sinisorsia ja hippiäinen sekä muutama muu tavallinen laji näkyi pinnaksi.

3.11. Härskiinmutkasta löytyi kuikka sekä harmaalokkeja täällä tavallisempien kalalokkien joukosta. Ruokatunnilla kiersin taas selkiä mutta löysin vain merimetsoja sieltä täältä ja pinnaksi vain keltasirkun, pikkukäpylinnun, kuusitiaisen ja puukiipijän. Iltapäivällä lyhyemmän työpäivän jälkeen suuntasin vielä Saarelle mutta sielläkin oli pienemmät lahdet aivan jäässä ja havainnot jäivät yhteen haapanaan ja pariin isolepinkäiseen.

4.11. kävin Inarin Ivalossa seisomassa muutaman tunnin lähes 20 asteen pakkasessa sekä Hannan pizzeriassa syömässä – ruostesiipirastasta ei näkynyt… Ei siitä reissusta sen enempää…

5.11. yritimme ensin aamusta Satumäen nakkeleita, josta siirryimme rengastelemaan Harrin pihan tiaisia mutta viitatintti saati nakkeli eivät suostuneet tulemaan muiden mukana verkkoon. Ohessa näimme kolmen tiklin ylilennon.

Päivällä Kaukolan pellon joutsenparvea jo edellispäivänä väijymässä ollut maakotka oli juuri lentänyt metsän taakse, kun saavuimme Harrin kanssa paikalle. Suuntasimme sen perään Siikalahden eteläpuolen rantaan, josta teeriparvea katsellessamme huomasimme tämän esiaikuisen kotkan lentämässä upeasti lahden päällä takaisin kohti joutsenpeltoja, jonne se ei kuitenkaan siellä odottamassa olleiden harmiksi saapunut. Mantilanniemestä löysimme kuitenkin vielä nakkelin ja Vartialahdelta nousi valkoposkihanhiaterialta lentoon kanahaukka ja lahdella kellui jopa 15 lapasotkaa ym.

Jatkoimme Harrin kanssa vielä Tarvaslammen peipon kautta Soininmäen metsiin mutta ilta oli jo hämärtymässä, joten saimme tyytyä metsätiaisiin ja hippiäisiin.

6.11. ennen töitä teimme pikaverkkoilun Harrin pihassa, jossa kuulimme syyssoidintavan varpuspöllön. Ehkäpä pöllön takia tiaiset olivat entistäkin varovaisempia? Nakkeli sentään kävi törmäämässä verkkoon muttei jäänyt kiinni. Savikummusta bongasimme vielä Höltän Harrin löytämän kanadanhanhen ennen töihin suuntaamista.

Ruokatunnilla löysin selkien kiertelyllä Kukkarolahdelta yhdeksän uiveloa ja Kannaksella auton edestä lensi kymmenen pyrstötiaisen parvi. Illalla kävin vielä ulkoiluttamassa lämpökameraa ja lämmenneessä kelissä kaikki pellot olivat aivan märkiä. En kuitenkaan löytänyt ainoatakaan kurppaa mutta Lahdensuolta löytyi jopa kuukausipinna – sarvipöllö!

7.11. ruokatunti alkoi hieman etuajassa, kun Rantasen Jouko soitti ja kertoi löytäneensä rariuunilinnun ja toivoi paikalle määritysapua. En kysynyt mitään tarkennuksia vaan lähdin saman tien ajamaan kohti Tarvaspohjan Kirpunrantaa. Paikalle päästyäni lintu oli tiessään ja JR kertoi linnun olleen taigauunilinnun näköinen mutta etenkin ajankohta huomioiden keskustelu siirtyi nopeasti kashmirinuunilinnun tuntomerkkeihin. JR oli saanut linnusta kuvia ja niiden perusteella se kyllä näytti “humeilta”.

Koska paikalla ei nyt ollut ainoatakaan lintua, päätin kaivaa atrapin esiin ja soittaa hälynauhaa. Pikkuhiljaa paikalle alkoi saapua tiaisia ja lopulta aivan jälkijoukoissa puiden latvustoon ilmestyi etsimämme uunilintukin ja selvä kashmirinuunilintuhan se oli! Sain linnusta saman tien parit ihan mukavat kuvatkin. Valitettavasti se ei äännellyt lainkaan.

Parven taas kadottua teilleen odottelin paikalle saapuvia bongareita mutta etujoukoissa saapuivat vain Harri Partanen ja Merja Laari. Kun ketään muita ei näyttänyt olevan saapumassa, soitimme taas lyhyesti hälynauhaa ja taas humei saapui aivan porukan hännillä näytille. Sitten minun pitikin kiiruhtaa takaisin töihin. Ja iltapäivällä paikalla oli humein etsijöitä enemmänkin mutta eipä sitä enää löytynyt. Yllättäen bongarit löysivät paikalta tiltaltin – Parikkalan myöhäisimmän ikinä. Itselläni päivän ainoa muu marraspinna oli tilhi.

8.11. Rautalahden käynnillä näkyi urpiaisparvessa ainakin yksi ”turpo” ja selällä kellui 13 allia sekä kolme kuikkaa sekä pari pilkkasiipeä. Työpäivän jälkeen singahdin Saarelle hoitamaan viimeisillä valoilla Saarenkylän uimarannalle näkyneen kaakkurin sekä hämärissä Akanvaaran Tetrisuon hiiripöllön.

9.11. Härskiinmutkaan näkyi kaksi kuikkaa ja 15 allia ja 30 parvi näkyi muuttavanakin. Kylän ainoaa varpusta yrittäessäni löytyi vihervarpunen sekä tikli ja Lahdensuolla näkyi varpushaukka.

10.11. kävin Rautjärven Simpeleen puolella Kokkolanjokea katselemassa mutta ainoaksi pinnaksi näkyi koskikara. Kivijärvellä näkyi mustalintuja ja lapasotkia, joita tuntui tänä syksynä näkyvän enemmän kuin koskaan. Tähtiniemestä sen sijaan näkyi jopa 25 kaakkuria ja 2 kuikkaa sekä nuori merilokki – eli visiitti oli oikein onnistunut!

11.11. oli karsea sumu mutta tämä oli viimeinen mahdollinen päivä tehdä talvilintulaskennan syyslaskenta. Koska Siikalahtikin oli taas sulanut, lähdin kaukoputki selässä kiertämään reittiäni mutta lopulta sumu ei koskaan hellittänyt, joten kannoin putkea aivan turhaan. Tiaisia – etenkin talitiaisia – oli kuitenkin enemmän kuin koskaan ja muutama muukin ylläri onneksi tuli vastaan. Yhteensä havaitsin 3 sinisorsaa, mustalinnun, 8 isokoskeloa, 2 merimetsoa, pyyn, 31 teertä, merikotkan, kanahaukan, 10 kala- ja 2 harmaalokkia, 8 pulua, harmaapää-, valkoselkä- ja 10 käpytikkaa, 17 hippiäistä, 8 pyrstö-, 76 sini-, 269 tali-, 5 kuusi- ja 2 töyhtötiaista, jopa 7 pähkinänakkelia, 7 puukiipijää, 12 närheä, 10 harakkaa, 370 naakkaa, 33 varista, 7 korppia, 33 pikkuvarpusta, 4 järripeippoa, 60 viherpeippoa, 53 urpiaista, tundraurpiaisen, 10 pikkukäpylintua ja 15 punatulkkua. Käsittämätöntä kyllä Kaukolan laulujoutsenet eivät edes kuuluneet reitilleni eikä niiden seassa olleita pikkujoutsenta tai kanadanhanhea saati niitä edelleen väijymässä ollutta maakotkaakaan tietenkään näkynyt. Järvelläkin oli vielä edellispäivinä ollut kaikenlaista mutta sumun takia havainnot jäivät vähiin – ja itse asiassa näytti siltä, että juuri nyt olivat linnut järvellä muutenkin vähentymässä.

12.11. olimme kyllästyneet viitatiaisen verkon väistelyyn ja nappasimme sen kiinni 10 minuutissa nakkeliloukulla ja saimme Harrin pihavieraan rengastettua. Mielenkiintoista nähdä kauanko se pysyy paikalla ja mahdollisesti, mihin se sitten jatkaa? Nyt se ainakin vierailee ruokinnalla aivan koko valoisan ajan aktiivisesti.

Ehdimme vielä Kaukolaan katsastamaan pikkujoutsenta, kun puhelin piippasi ja soi yhtä aikaa. Kososen Veikka soitti löytäneentä suulan Punkasalmelta, joten viestiä ei enää tarvinnut lukea vaan lähdimme ajamaan kohti Savoa.

Veikalla olisi ollut kiire isänpäivälounaalle mutta onneksi hän sai kotoa luvan myöhästyä, kun kertoi mistä oli kyse. Niinpä mekin pääsimme paikalle siten, että lintu oli hallinnassa ja kohta se nousikin lentoon ja pääsimme näkemään tämän upean nuoren valtamerilinnun kalastussyöksyjä aika kaukana selällä!

Sääennuste oli luvannut aamuksi vesi- ja lumisadetta ja siksi en ollut itse suunnannut aamusta salmelle staijaamaan, vaikka tuuliennuste oli luvannut kunnon muuttotuulta. Edellisiltana tämä oli vielä ollut mielessäni. Veikka oli kuitenkin ajanut paikalle lumisohjossa ja yllättäen sade olikin loppunut aika pian. Hän oli suunnitellut staijaavansa paikalla tunnin ja viimeisellä selailulla ennen lähtöään oli putkeen osunut suula! Ja sitten oli alkanut kunnon muuttokin! Veikka oli jo nähnyt pilkkasiipiä ja nyt taivaalla lappasi pilkkasiipien ohessa myös kaakkureita ja kuikkia! Yhteensä näimme lopulta 208 pilkkasiipeä, 29 kaakkuria, 10 kuikkaa sekä 10 määrittämättä jäänyttä kuikkalajia, 4 allia sekä merikotkan.

Suula oli jossain vaiheessa taas kerran laskeutunut uimaan ja sitä ei reiluun tuntiin näkynyt. Me aloimme olla aivan umpijäässä, joten muutonkin tyrehdyttyä päätimme lähteä ajelemaan kotia päin. Onneksi suula oli lopulta noussut lentoon ja paikalle saapuneet pääsivät sen näkemään. Lopulta suula oli paikalla vielä parina seuraavanakin päivänä ja pari kertaa se nähtiin merikotka perässään, joten epäselväksi jäi lähtikö se lopulta jatkamaan matkaansa vai jäikö se merikotkan saaliiksi?

Iltapäivällä Vartialahdella näkyi vielä 2 haapanaa, 15 lapasotkaa, 13 tukkasotkaa, 3 pilkkasiipeä 2 mustalintua ja silkkiuikku.

13.11. Kaukolassa oli yhä vain 148 laulujoutsenta ja pikkujoutsen sekä kanadanhanhi. Tyrjänjoella käynti palkitsi minut ekalla marraskuussa Parikkalassa näkemälläni sepelkyyhkyllä ja työpäivän jälkeen bongasin vielä Särkisalmelta Höltän Harrin löytämän punakylkirastaan ja ohessa näkyi kolme uiveloakin.

Kuun puolivälissä alkoi kylmentyä taas ihan kunnolla järvien kertaalleen jo sulaneet lahdet jäätyä. Havainnot jäivätkin pitkälti samoihin tuttuihin lintuihin. 16.11. näkyi ruokatunnilla Siikalahdella pikkutikka ja Jantusensalossa urpiaisparvessa tundraurpiainen. Järvellä nähdyistä isoista isokoskeloparvista ei löytynyt kaipaamaani tukkakoskeloa mutta 17.11. näkyi vielä uivelo. Ja viikon tauon jälkeen Kaukolan joutsenparvea oli taas vahtimassa maakotka, mutta tällä kertaa aivan nuori lintu. Ja sehän päätti tehdä varsin upean ohilennon, kun sitä Partasen Harrin kanssa kamerat valmiina katselimme. Iltapäivällä kävin vielä Soininmäellä ja nyt näin tutun kuukkeliparin.

18.-19.11. olimme Helsingissä juhlistamassa BirdLife Suomen 50-vuotista taivalta sekä osallistumassa Edustajiston kokoukseen. Menimme paikalle junalla, joten lintuhavainnot jäivät nollaan mutta oli mukava nähdä paljon tuttuja ja kuunnella hyviä esityksiä – sekä samoja iänikuisia lupauksia joskus ehkä tulevasta Tiira-kakkosesta.

20.11. näkyi noin sadannella yrityksellä varpusnaaras ja sitten Vilskan Veijo löysi Särkisalmelta yllättäen harmaahaikaran, joka jäi paikalle pitemmäksikin aikaa, vaikka samaan aikaan järvien isommatkin selät jäätyivät jo kovaa vauhtia. Haikaraa pystyi kuvaamaan autosta ja parin rakennuksen suojista täysin sitä häiritsemättä. Kuun lopulla alkoi kuitenkin niin kovat pakkaset, ettei haikaraakaan kehdannut käydä yhtään lähempänä vaan sen oli annettava ruokailla mahdollisimman rauhassa.

25.11. olikin pakkasta jo 15 astetta, kun retkeilimme Valosen Artun kanssa koko valoisan ajan. Tavoitteenamme oli saada Artulle 200 Parikkalavuodaria täyteen sekä löytää minulle marraslajeja. Aamu alkoi mukavasti, kun Tönkinsuolla näkyi urpiaisparvessa pari tundraurpiaista – Artun laji numero 199. Tarvaslammella näkyi mustarastas ja Soininmäen metsästä löytyi 1-2 pohjantikkaa. Jatkoimme Peruspohjaan, josta löytyi kuin löytyikin koskikara Artulle 200. lajiksi. Päätimme jatkaa Saaren suuntaan parempia käpylintuja, taviokuurnaa tai metsoa hakemaan mutta havainnot jäivät teeriin, pyihin ja Akanvaaran hiiripöllöön. Paluumatkalla eräällä joella kuului aivan päivän selvää kuningaskalastajan ääntä, mutta rannassa oli saukko peuhaamassa ja joskus saukot tunetusti päästävät joskus hyvin samanlaisia ääniä kuin kunkku. Niinpä jätimme määrityksen tekemättä. Yllättäen samaisessa paikassa alkoi peukaloinen rätistä, joten kova havainto saatiin silti. Ja kuinka ollakaan paria päivää myöhemmin Arttu löysi kunkunkin paikalta. Illalla kuulimme vielä Hannan kanssa viirupöllön Lahdensuolla.

26.11. oli jopa 23 astetta pakkasta mutta retkeilimme taas metsissä. Aamu alkoi upeasti parilla metsolla ja varpuspöllöllä. Viitatiainen oli yhä vain Harrin ruokinnalla ja harmaahaikara näkyi viimeistä kertaa ohi ajaessa salmella. Sitten ajelimme metsiä pitkin taas Saarelle, jossa sama hiiripöllö näkyi taas Tetrisuolla mutta sitten touhu meni ajeluksi ja kurvailimme aina Uukuniemen pohjoisosiin saakka, mutta isoimmatkin selät olivat sielläkin jäätyneet niin pitkälle, ettei kaukana olevia sulia enää päässyt katsomaan. Saareltakaan ei löytynyt yksinäistä sinisorsaa kummempaa. Vielä iltapäivällä kiertelimme metsissä taviokuurnaa tai jotain etsien ja törmäsimme eräällä metsän keskellä olleella peltoaukealla pariin viirupöllöön.

Viikolla olikin sitten pimeää töihin mennessä ja töistä palatessa eikä ruokatauoilla pitkälle kerennyt. Yritin useammankin kerran saada Artun uudelleen näkemään kunkkua paremmin havaittua mutta siinä onnistumatta. Viitatintti tietysti oli yhä paikalla. Lopulta sain marraskisassa kasaan 79 lajia, jotka kaikki havaitsin Parikkalassa – taisi olla ainakin itselleni uusi ennätys, varmaan myös kisaennätys? Valitettavasti lokakuun loppu ja marraskuun alku olivat niin talviset, että moni yleensä aika tavallinen laji jäi näkemättä ja lopulta minulla oli viikonloppuinakin paljon muuta ohjelmaa. Ihan kivasti lintuja kuitenkin vielä marraskuussakin näkee ihan ruokatuntien lähiretkeilyllä.

J.A.