. . Lintuharrastajan päiväkirja Birders diary . .

Torstaina 19.10. Hannalla oli töitä iltamyöhään, kun hän joutui valvomaan yökoulua lähes puolille öin asti. Onneksi tämän johdosta seuraava päivä oli vapaana ja syysloma alkoi näin etuajassa. Itsellänikin oli lomat myönnettynä, joten olimme päättäneet lähteä liikenteeseen jo yöllä.

Yritimme nukkua pari tuntia siinä kuitenkaan ainakaan itse onnistumatta, joten kahden aikaan yöllä olimme pakanneet automme ja lähdössä ajamaan pitkää matkaa Suomen poikki.

Lopulta yhden stopin taktiikalla saavuimme Poriin ennen auringon nousua ja kurvasimme Konepajanrantaan, jossa aamu olisi hyvä aloittaa paikalle jo nyt hämärissä saapuvia lokkeja tarkistellen.

Kun valoa alkoi olla enemmän laitoimme putket pystyyn ja aloimme seuloa joessa uivia ja rakennusten katoilla olleita lokkeja. Näimmekin harmaa- ja merilokkien seassa lyhyestui yhden erittäin hyvän näköisen aroharmaalokkikandin, mutta lintu lennähti turhan nopeasti rakennusten taakse eikä enää tullut esiin vaikka tovin odottelimme. Kuulimme paikalla pari kertaa kuningaskalastajan ääntä mutta emme lintua nähneet ja itse näin vastarannalla västäräkin.

Seuraavaksi jatkoimme Maaviikin joutsen- ja hanhipellolle, jossa oli noin 800 taigametsähanhea, vähän tundrametsähanhia sekä jokunen meri-, lyhytnokka- sekä valkoposkihanhi. Läheisellä Viikinäisen lutakolla näimme nuoren liejukanan. Sitten jatkoimme komppaamaan Kallon saarta mutta havainnot jäivät pariin tundraurpiaiseen, pulmuseen sekä isokäpylintuun.

Sitten pitikin suunnata syömään ja paikalliseen pizzeriaan saapuivat myös Kouvolasta aamulla matkaan lähteneet Soikkelin Elissa sekä Ylätalon Teo. Syötyämme suuntasimme Prismaan tekemään loput ostokset ja sitten pitikin jo suunnata Kuuminaisten Salokankaan satamaan.

Olimme Salokankaan rannassa turhan aikaisin mutta jäipähän hyvin aikaa pakkailla tavarat ja lastasimme ne lopulta jo hyvissä ajoin veneeseenkin. Sitten saimme odotella tovin Lehtolan Teppoa ja Swahnin Tomasta, jotka kuitenkin saapuivat ihan aikataulussa ja kolmelta lähdimme kohti Eurajoen Luvian Säpin saarta.

Puolta tuntia myöhemmin rantauduimme Säppiin ja lastasimme tavarat laiturille ja autoimme lähdössä olevia tuttuja lastaamaan tavaransa paattiin ja kun vene taas loittoni kohti Kuuminaista, olimme jo kärräämässä maitokärryillä tavaroitamme kohti asemaa saaressa jo olleiden tuttujen avustuksella.

Saaressa oli lisäksemme Veikka Kosonen sekä Riku Kangasniemi, jotka olivat tulleet vajaata viikkoa aiemmin, Paul Boijer, joka oli parissa pätkässä ollut jo pitempään sekä Ahti Ihonen ja Pyry Laurikka, jotka olivat olleet paikalla yhtäjaksoisesti jo lähes pari viikkoa.

Emme juuri asettautuneet vielä taloksi vaan suuntasimme pian saaren kiertoon, kun paikalla jo olleet miehittäjät eivät olleet vielä kiertäneet kuin puolikkaan saaresta. Kierroksen havainnoista mainittavimmat olivat myöhäinen valkoviklo, harmaapäätikka, pähkinähakki, josta sainkin heti Säpinpinnan. Kierrokselta palattuamme olivat Teppo ja Tomas teemanneet kiinni Prakalasta edellispäivänä löytyneen hernekertun ja lintu näytti joltakin itäiseltä alalajilta – ehkä mieluiten blythiiltä.

Illalla järjestelimme tavaramme paikalleen ja osallistuimme pitkälti kuunteluoppilaina iltahuutoon, jossa pääsimme kärryille, mitä lintuja saaressa oli koko päivän aikana havaittu.

21.10. Hanna suuntasi Tepon kanssa aamusta aikaisin verkoille ja me muut heräsimme hieman myöhemmin mutta ajoissa kuitenkin, sillä aamuvakio staijattiin poikkeuksellisesti Eteläkarilla, sillä näkyvyys oli ollut viime aamuina huono Prakalan pommikopilta. Merimuutto oli vaisua sentään pari ampuhaukkaa nähtiin ja yksi vielä myöhemminkin. Pikkukäpylintuja liikkui myös mukavasti ja koko päivän sigmaksi tuli 426 lintua.

Aamupalan jälkeen lähdettiin sitten koko saaren kierrokselle ja havainnoiksi kertyi mm. merisirri, pikkutikka sekä kierroksen lopuksi Prakalasta löytynyt hiiripöllö.

Seuraavat päivät noudattivat pitkälti samaa kaavaa. 22.10. saaresta poistuivat Teppo, Riku, Paul sekä Ahti ja päivän kohokohtia olivat 23 merisirriä, erittäin kuvauksellinen helmipöllö sekä 1637 urpiaista jne. Hakkikin poseerasi nätisti varsin poikkeavassa biotoopissa tyrnipuskissa ja rantakivikossa.

Yritys oli kovaa mutta palkintoja ei herunut vaikka joka päivä koko saari kierrettiin isolla porukalla ja verkoillakin oli kaikki mahdolliset keinot käytössä, että jotain parempaa napsahtaisi. Mutta lopulta päivän kohokohtia tuppasivat olemaan vakion jälkeinen aamupala, kierroksen jälkeinen ruokailu sekä joka toinen ilta lämmennyt sauna.

23.10. Elli näki vielä valkoviklon ja 24.10. Hanna kuuli Peräkulmassa pähkinänakkelin, muuten lajisto oli hyvin tyypillisen loppusyksyistä. 25.10. näkyi kierroksella sentään sepelhanhi ja luotokirvinen ja saarella joka päivä runsaina esiintyneiden käpytikkojen ja puukiipijöiden sigmat olivat maksimissaan 53 ja 42 yksilöä. Ja piiitkästä aikaa, siis eka kertaa pariin vuoteen, piti singahtaa verkoille, kun Hanna ilmoitti saaneensa rengastettavakseen tulipäähippiäisen. Lintu oli kaunis nuori koiras, jota koko porukka kävi tietysti ihailemassa ja kuvaamassa. Päivän lajisaldoksi saatiin mukavat 75 lajia.

26.10. aamuvakiolla lensi tunturikiuru epätyypilliseen tapaan äännellen ylitsemme mutta sen ylittäessä Hannan Peräkulmassa se jo äänteli ihan normaalisti.

Kova yritys jatkui yhä vain mutta palkintoja ei enää herunut. Retkeilysäät olivat kyllä mitä mainioimmat, joten kurjempaakin olisi voinut olla. Loppuviikosta pientä ilontunnetta aiheuttivat lähinnä vain yhä sieltä täältä löytyneet kurpat – taivaanvuohet, jänkä- sekä lehtokurpat. Spontaaneja tuuletuksia nähtiin, kun 28.10. kierroksella näimme mereltä mantereen suunnasta ylitsemme lentäneen naaras teeren, josta napsahti reissun toinen Säpinpinnani.

Viimeisenä päivänä 29.10. aamuvakiolla näkyi mereltä saareen saapunut suopöllö ja hernekerttukin oli yhä vain paikalla; joinakin päivinä se oli onnistunut piilottelemaan komppaajilta. Pikaisilla komppauskierroksilla nähtiin vielä kurppia ym, mutta lopulta oli heitettävä hanskat tiskiin.

Lopulta olimme siivonneet paikat ja kantaneet kaikki tavaramme satamaan ja puolilta päivin saapui Tommi meitä hakemaan ja oli heitettävä hyvästit Säpin saarelle. Enpä olisi uskonut, että sisis voi viettää paikalla 9 päivää saamatta ainoatakaan vuodenpinnaa… Ehkä ensi kerralla pitää vierailla saaressa johonkin muuhun vuodenaikaan, sillä nyt takana on 90 miehityspäivää ja 151 lajia lokakuussa.

J.A.